Yhdistyneestä kuningaskunnasta saatu näyttö viittaa siihen, että 500 000 vanhusta kohdellaan päivittäin huonosti. Useimmat tapaukset ilmenevät kotona, mutta myös yksityiset hoitokodit antavat aihetta huoleen. Huonoon kohteluun syyllistyvät merkittävän usein palkatut hoitajat, perheenjäsenet tai vanhuksen ystävät.

Voiko komissio antaa tietoja vanhusten huonon kohtelun luonteesta ja yleisyydestä EU:n muissa jäsenvaltioissa?

Mitä toimia komissio ehdottaa DAPHNE-ohjelman yhteydessä tai laajemmissa puitteissa huolehtiakseen tällaisista jäsenvaltioissa ilmenevistä ihmisoikeusloukkauksista?

Kaikkiin Euroopan kansalaisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen kaikissa muodoissaan on komissiolle tärkeä tavoite. Lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva Daphne II -ohjelma (2004—2008) on komission pääasiallinen väline väkivallan torjumiseen, ja iäkkäät naiset ovat merkittävä edunsaajaryhmä ohjelmassa. Ohjelmasta tuetaan kansalaisjärjestöjen ja paikallisten julkisten elinten rajatylittävää kumppanuutta kaiken sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumiseksi kattavasti niin ehkäisyn, suojelun ja tuen kuin kuntoutuksenkin kannalta.

Daphne-ohjelmasta on rahoitettu useita hankkeita, jotka koskevat vanhusten huonoon kohteluun liittyvää ongelmaa, ja aihetta on hiljattain korostettu entistä enemmän. Itse asiassa vuoden 2005 ehdotuspyynnön yhteydessä valituista kaikkiaan 57 hankkeesta kolme koski iäkkäiden naisten huonoa kohtelua. Myös vuoden 2006 valintaehdotuksiin sisältyy hankkeita, jotka koskevat iäkkäiden naisten huonoa kohtelua (lopullista päätöstä ei ole vielä tehty).

Vanhusten huonoa kohtelua koskevat Daphne-hankkeet vahvistavat, että:

Palveluissa on todellinen aukko iäkkäiden naisten tukemisessa, ja EU:ssa on saatavilla hyvin vähän tietoa ongelmasta tai siitä, kuinka uhrit voivat saada apua.

Iäkkäiden naisten huonoa kohtelua tai heihin kohdistuvaa väkivaltaa tai haavoittuvassa tilassa olevien, kenties dementoituneiden, vanhusten kohtelua koskevan ongelman käsittelemiseen ei ole olemassa EU:n, kansallisen ja paikallisen tason oikeuskehystä.

Nykyisissä rikostilastoissa ei yleensä rekisteröidä uhrien ikää tai sukupuolta, joten iäkkäämpää väestöä koskevat tiedot sulautuvat yleisiin rikostilastoihin.

Erityisesti iäkkäisiin naisiin kohdistuu suuri huonon kohtelun vaara, ja kognitiivisista vaurioista kärsivillä vaara on kaikkein suurin.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että erityispalveluja väkivallan uhreiksi joutuneille iäkkäille naisille ei ole saatavilla, joten he näyttävät turvautuvan muihin tukimuotoihin.

Se, ettei palvelujen käyttäjiä koskevia tietoja, kuten ikää ja syitä tukimuotoon turvautumiseen, rekisteröidä järjestelmällisesti, merkitsee, ettei ole konkreettisia tietoja siitä, kuinka monet iäkkäät naiset turvautuvat tukipalveluihin koettuaan jonkinlaista väkivaltaa.

Daphne-ohjelmasta rahoitettiin vuonna 2000 tutkimushanketta, jossa tarkasteltiin iäkkäisiin naisiin kohdistuvan huonon kohtelun tunnistamista, ehkäisemistä ja hoitoa⁽¹⁾ . Tutkimuksessa tarkasteltiin saatavilla olevia tietoja yleisyydestä ja pääteltiin, että vanhuksista noin neljän prosentin voidaan arvioida tulevan huonosti kohdelluiksi. (WHO:n vuonna 2002 julkistamat tiedot vahvistavat tämän, sillä niiden mukaan 4—6 prosenttia vanhuksista on kokenut jonkinlaista huonoa kohtelua kotonaan). Vanhusten huonon kohtelun alatyyppien yleisyyttä kaikissa huonon kohtelun tapauksissa arvioitiin hankkeessa karkeasti seuraavasti: fyysisen väkivallan esiintyvyysaste on 31 prosenttia, henkisen väkivallan 40 prosenttia, laiminlyönnin 31 prosenttia ja taloudellisen hyväksikäytön 27 prosenttia. Jopa 19 prosenttia uhreista altistuu useammalle kuin yhdelle vanhusten huonon kohtelun alatyypille. Hankkeessa vahvistettiin myös, että iäkkäisiin naisiin kohdistuu yleisesti suurempi vaara altistua kaikenlaiselle huonolle kohtelulle kuin miehiin ja että iäkkäistä uhreista kenties jopa 70 prosenttia on naisia.

Rikoksia ja rikosoikeutta koskevia yhteisön tilastoja kehitetään parhaillaan viisivuotisen toimintasuunnitelman yhteydessä. Komissio antaa aiheesta tiedonannon parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle muutaman viikon sisällä. Toimintasuunnitelmassa tarkastellaan tietyntyyppisten rikosten yleisyyttä, ja näihin kuuluvat myös naisiin kohdistuva väkivalta sekä perheväkivalta.

Komissio on antanut EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan mukaisesti tiedonannon "Toimet entistä turvallisemman Euroopan hyväksi" sekä ehdotuksen neuvoston suositukseksi vammojen ehkäisystä ja turvallisuuden edistämisestä kesäkuussa 2006. Molemmissa asiakirjoissa ensisijaiseksi alaksi katsotaan ihmisten välisestä väkivallasta johtuvat tahalliset vammat. Komissio aikoo yhdessä jäsenvaltioiden kanssa kehittää toimintasuunnitelmassa järjestelyjä tarvittavien tietojen keräämiseksi tällä arkaluontoisella alalla sekä kehittää yhteisiä ehkäisytoimia, jotka perustuvat käytettävissä oleviin tietoihin ja yhdessä määritettyihin hyvien käytäntöjen malleihin.