Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Trüpelin laatima kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietintö (A6-0262/2006) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi elinikäisen oppimisen avaintaidoista (KOM(2005)0548 – C6-0375/2005 – 2005/0221(COD)).

  Ján Figel', komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, totesinkin jo jäsen Sifunakisille, että näillä erityismietinnöillä varmistetaan kulttuuriin liittyvän koulutuksen vauhdittaminen näissä keskusteluissa. Aivan ensimmäiseksi esitän kiitokseni kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsenelle Trüpelille mutta myös muille tämän mietinnön laadintaan osallistuneille valiokunnille, sillä muitakin oli mukana. Kiitän myös poliittisia ryhmiä niiden puheenjohtajavaltion ja komission kanssa käymistä rakentavista keskusteluista, joiden ansiosta pääsimme yhteisymmärrykseen tästä avaintaitoja koskevasta suosituksesta.

Kaikki toimielimet ovat nähneet vaivaa tasapainoisen asiakirjan laatimiseksi ja yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ensimmäisessä käsittelyssä. Olimme kaikki samaa mieltä tämän ehdotuksen merkityksestä Euroopan kansalaisille sekä johdonmukaisten ja kattavien elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämiselle, minkä avulla EU:n pitäisi saavuttaa tavoitteensa tietoon perustuvasta Euroopasta eli tiedon edistämisestä Euroopan unionissa.

Suosituksen tarkoituksena on yksilöidä ja määritellä taidot, joita jokainen tarvitsee elääkseen, opiskellakseen ja työskennelläkseen tietoon perustuvassa yhteiskunnassa. Suositus kattaa perinteiset taidot kuten luku- ja kirjoitustaidon sekä tieto- ja viestintätekniikan – digitaalisen kieliopin – mutta näiden lisäksi myös taidot, joilla on merkittävä vaikutus kansalaisoikeuksiin ja yhdessä elämiseen yhä moninaisemmissa yhteiskunnissa. Olen vakaasti sitä mieltä, että suositus on hyväksymisensä jälkeen toteutettava mahdollisimman pian käytännössä, jotta ihmisiä voidaan auttaa heidän opinnoissaan ja koulutuksessaan.

Tavoitteenamme on parantaa kansalaisten työllistyvyyttä, työnsaantimahdollisuuksia ja tulevaisuuden vaihtoehtoja. Mielestäni varsinkin jäsen Trüpel kollegoineen teki alkuperäisen ehdotuksen analysoinnin, käsittelyn ja tarkistamisen eteen paljon töitä. Onnistuneiden neuvottelujen ansiosta saatiin mielestäni aikaan useita selvennyksiä ja parannuksia tekstin tiiviyden ja ytimekkyyden siitä kärsimättä. Katson, että suosituksessa kiinnitetään nyt paremmin huomiota luku- ja kirjoitustaito-ongelmaan ja välttämättömiin yhtäläisiin mahdollisuuksiin sekä taitojen tunnustamista ja saavutusten arviointia koskeviin menettelyihin.

Kohderyhmiin kuuluvat nyt vähän koulutetut ja erityisryhmät, kuten työelämään palaavat. Lisäksi muutamia taitoja koskevia määritelmiä on selkeytetty. Tämä mietintö ja jotkin muut mietinnöt sekä vuoden 2007 alusta käytössämme oleva elinikäistä oppimista koskeva ohjelma pystyvät luomaan paljon paremmat edellytykset tiedon ja tutkintojen arvioinnille ja tiedon edistämiselle EU:ssa. Arvostan sitä, että Euroopan parlamentti tukee voimakkaasti koulutusta ja oppimista sekä koulutustoimia, olipa kyse sitten ohjelmasta tai säädöksistä.

Haluan kiittää teitä kaikkia yhteistyöstänne, jonka avulla saimme laadittua tämän suositusperustan, ja odotan myös lisätukea täytäntöönpanovaiheessa.

(Suosionosoituksia)

  Helga Trüpel (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Figel', hyvät kollegat, kiitän aluksi komission jäsentä Figel'iä hänen alustavista huomautuksistaan ja siitä, että hän esitti selkeän yhteenvedon tämän ensimmäisessä käsittelyssä saavutetun yhteisymmärryksen periaatteista ja selitti ne parannukset, joita pystyimme tekstiin yhdessä tekemään. Lisäksi hän korosti, että tekstin suurista tavoitteista huolimatta siinä otetaan nyt paremmin huomioon sosiaaliset tekijät ja se on tasapainoisempi, mikä on yhteistoimintaamme perustuva erinomainen saavutus.

Käsitelläkseni lyhyesti suositusta elinikäisen oppimisen avaintaidoista totean, että sen lähtökohtana on muuttunut maailmantilanne ja siihen kuuluva globaalitalous, jossa Eurooppa pärjää ainoastaan tarjoamalla kansalaisille paremman yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen. Siksi koulutuspolitiikan on tarkoitus olla – ja on välttämättä oltava – olennainen osa Lissabonin strategiaa. Koska maanosallamme on niukalti luonnonvaroja, tulevat selviytymismahdollisuutemme globaalitaloudessa ovat tiiviisti sidoksissa koulutus- ja tutkimusvoimavaroihin. Tulevaisuudessa potentiaalimme perustuu ihmisten pätevyyteen ja taitoihin, ja siksi jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on investoitava enemmän koulutukseen ja selkeytettävä näkemystään siitä, mitä taitoja tietoon perustuvassa yhteiskunnassa todella tarvitaan. Tämä on kahdeksasta avaintaidosta annetun suosituksen tarkoitus, ja toistan, että kyse on todellakin vain suosituksista.

Avaintaitoja ovat ensinnäkin viestintä äidinkielellä, toiseksi viestintä vierailla kielillä, kolmanneksi matemaattinen, luonnontieteellinen ja tekninen osaaminen, neljänneksi digitaaliset taidot, viidenneksi oppimistaidot, kuudenneksi ihmissuhdetaidot, kulttuurien väliset valmiudet sekä sosiaaliset ja kansalaisuuteen liittyvät taidot, seitsemänneksi yrittäjyys ja kahdeksanneksi kulttuurin ilmaisumuodot. Kaikkia näitä tarvitaan sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, työllistyvyyteen ja henkilökohtaiseen kehitykseen. Jäsenvaltioita on tarkoitus tukea sellaisten toimien toteuttamisessa, joilla varmistetaan kaikille nuorille peruskoulutuksen jälkeen riittävät avaintaidot aikuiselämän aloittamiseen. Aikuisilla tavoitteena on tämän osaamisen elinikäinen kehittäminen uusimman tietämyksen mukaisesti.

Avaintaitoja ei ole asetettu minkäänlaiseen arvojärjestykseen. Vaikka ne ovat kaikki yhtä tärkeitä, niissä on tietenkin päällekkäisyyttä ja ne kaikki vaikuttavat osaltaan pärjäämiseen tietoon perustuvassa yhteiskunnassa. Nämä taidot on määritelty tietojen, taitojen ja asenteiden kokonaisuudeksi. Me kaikki tarvitsemme nimenomaan avaintaitoja saavuttaaksemme henkilökohtaiset tavoitteemme tietoon perustuvassa yhteiskunnassa, kehittääksemme persoonallisuuttamme, osallistuaksemme aktiivisesti yhteiskuntaan, integroituaksemme yhteiskuntaan ja työllistyäksemme. Tämän avaintaitojen määritelmän taustalla on humanismiin perustuva ihmiskäsitys, ja näiden suositusten käytännönläheisyyttä lisää ajatus siitä, ettei taitoja pidä tarkastella ainoastaan niiden käyttötarkoituksen kannalta vaan että koulutus on aina myös arvo sinänsä.

Avaintaitojen käsitteeseen kuuluvat sellaiset suhtautumistavat kuin kriittinen ajattelu, luovuus, aloitteellisuus, ongelmanratkaisu, halu ottaa riskejä, päätöksenteko ja yrittäjähenkisyys. Nähdäkseni olemme poliittiselta kannalta toimineet oikein antamalla nämä määritelmät jäsenvaltioiden koulutuspolitiikan suuntaviivoiksi, joiden avulla ne voivat valmistautua paremmin tulevaisuuteen. Erityisesti pyrin huolehtimaan siitä, että neuvoston ja komission kanssa käytävissä neuvotteluissa otettiin selvästi kantaa sosiaalisen näkökulman säilyttämisen puolesta riippumatta siitä, miten korkealle avaintaitotavoitteet asetetaan. On selvää, että menestyminen ja tyytyväisyys tietoon perustuvassa yhteiskunnassa edellyttävät jatkuvaa opiskelua, mutta kaikilla ei ole samoja lähtökohtia ja mahdollisuuksia. Siksi on erityisen tärkeää auttaa ja tukea taustansa tai sosiaalisen asemansa vuoksi oppimisvaikeuksista kärsiviä, koulunsa keskeyttäneitä, luku- ja kirjoitustaito-ongelmista kärsiviä, pitkäaikaistyöttömiä tai ihmisiä, jotka haluavat pitkän tauon jälkeen palata työelämään, etenkin naisia, jotka palaavat töihin perheen perustamisen jälkeen. Kaikki nämä olosuhteet on otettava huomioon, jos ihmisiä aiotaan auttaa hyödyntämään koulutusmahdollisuuksiaan tarpeidensa mukaisesti.

Neuvoteltuamme neuvoston kanssa useaan otteeseen pääsimme yhteisymmärrykseen suosituksesta, jossa sosiaaliset näkökohdat otetaan huomioon ja jossa korostetaan sukupuolten tasa-arvoa mutta samalla asetetaan tavoitteet hyvin korkealle. Mielestäni tämä on hyvä kompromissi, ja niinpä kehotan kaikkia parlamentin jäseniä hyväksymään tämän tekstin ensimmäisessä käsittelyssä sovitussa muodossa. Neuvottelut olivat rakentavat ja mielenkiintoiset, ja siitä haluan esittää lämpimät kiitokset parlamentin jäsenille, komissiolle ja neuvostolle.

(Suosionosoituksia)

  Thomas Mann (PPE-DE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen Figel', kuluneen vuoden aikana 10 prosenttia Euroopan unionin aikuisväestöstä osallistui jatkokoulutukseen. Se ei alkuunkaan riitä globalisaatiokehityksen edellyttämien riittävien taitojen saavuttamiseen. Ihmisten on opittava kaikissa elämänvaiheissa. Avaintaitoja on hankittava ja päivitettävä jatkuvasti. Niihin kuuluvat muun muassa äidinkielen ja vieraiden kielten taito, tekninen ja matemaattinen osaaminen, sosiaaliset taidot ja muiden kulttuurien tuntemus.

EU:lta voi saada apua näiden taitojen kehittämiseen ja samalla ihmisten työllistyvyyden parantamiseen. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hyväksyi – vieläpä yksimielisesti – lausuntoni, joka perustui yli puoluerajojen saavutettuihin kompromisseihin. Komission ehdotuksessa ei vielä kiinnitetä paljonkaan huomiota yhteen käsittelemistäni aiheista, nimittäin heikommassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuuksien parantamiseen. Tarkoitan tällä esimerkiksi vammaisia, pitkäaikaistyöttömiä ja koulunsa keskeyttäneitä, joiden kaikkien on vaikea hankkia uusia taitoja oma-aloitteisesti. Jos heidän edellytetään parantavan tilannettaan, heille on räätälöitävä yksilöllisiä ratkaisuja. Nuoret tuntevat itsensä hylätyiksi ja turhautuneiksi sellaisissa asumalähiöissä, joissa on korkea työttömyys. He tarvitsevat henkistä tukea ja konkreettista apua saadakseen itseluottamusta ja motivaatiota omien ja perheensä elinolosuhteiden parantamiseen. Elinikäisen oppimisen tavoitteena on hankkia avaintaitoja, joita tarvitaan paitsi muutoksiin sopeutumista varten myös asioiden muuttamiseksi aktiivisesti itse.

Valiokuntamme kannattaa näiden taitojen arviointia kolmen vuoden välein valtion, kuntien ja alueiden tasolla ja arviointitulosten julkaisemista, sillä vain siten saadaan selville, millä aloilla on saavutettu todellista edistystä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FI) Arvoisa puhemies, elinikäinen oppiminen ja koulutus ovat tärkeä osa Lissabonin strategiaa. Se on tärkeä osa eurooppalaista kilpailukykyä. Koulutus tähtää myös siihen, että kansalaisilla on työtä.

Koulutus on jäsenvaltioiden päätettävissä oleva asia, mutta jos EU ja sen jäsenvaltiot haluavat taata kansalaisten työpaikat ja kilpailukyvyn, on syytä huomioida kaikki kansalaiset ja panostaa elinikäiseen oppimiseen.

Lyhyesti kaksi asiaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä keski-ikäisiin naisiin ja toiseksi teini-ikäisiin poikiin. Keski-ikäiset naiset ovat huonossa asemassa, sillä he eivät saa riittävästi koulutusta. Tämä johtaa siihen, että he eivät myöskään saa työtä. Toinen asia, mihin haluan kiinnittää huomiota, on teini-ikäiset pojat. Ympäri Eurooppaa yhä useampi ja suuri osa teini-ikäisistä pojista lopettaa koulun jo peruskouluvaiheessa, ja tämä johtaa työttömyyteen.

  Nina Škottová, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ehdotuksessa suositukseksi esitellään elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskeva eurooppalainen vertailuväline. Suosituksen avulla on tarkoitus parantaa kaikkien EU:n kansalaisten elämänlaatua. Toisin sanoen sillä voidaan auttaa satoja miljoonia ihmisiä. Koska määrä on näin valtava, on äärimmäisen vaikeaa kehittää avaintaitojen rakennetta ja määritelmää niin, että se olisi mahdollisimman hyvä, tasapainoinen, tarkoituksenmukainen ja käyttäjäystävällinen ja että se myös vastaisi odotuksia. Lisäksi sillä pitäisi voida auttaa ihmisiä integroitumaan yhteiskuntaan ja edistää Lissabonin strategian työllisyys- ja kasvutavoitteiden saavuttamista. Suosituksen tavoitteena on määritellä ne taidot, joista muodostuu Euroopan nykykansalaisen profiili, ja ne taidot, jotka jokainen EU:n kansalainen voi saavuttaa ja jotka hänen pitää pystyä saavuttamaan. Mielestäni tämä on kunnioitettava tavoite, jonka saavuttamiseen on vielä matkaa.

Tämä asiakirja osoittautunee hyödylliseksi vertailuvälineeksi. Sen ilmeisenä heikkoutena on tietenkin se, että sillä pyritään luomaan kansalaisille profiili mitä moninaisimmilla elämänaloilla asettamatta kuitenkaan niissä tarvittavia taitoja tärkeysjärjestykseen. Aivan kuten kullakin tutkimushankkeella on erilaiset tavoitteet ja erilaiset menetelmät tavoitteiden saavuttamiseksi, olisi määriteltävä myös sosiaalisesti yhtenäiset taitotavoitteet. Tässä tapauksessa tarkoitan esimerkiksi ihmissuhteita ja kulttuurien välisiä suhteita tai liiketaloudellisia taitoja ja muuta päämäärien saavuttamisessa tarvittavaa systemaattisempaa osaamista. Mainitsen tarkoituksellisesti yhteyden tutkimushankkeisiin, sillä tutkimusalan osaaminen ja siihen liittyvät tutkimusperiaatteet ja tutkimusmenetelmät kuuluvat avaintaitoihin. Tietoyhteiskuntaan ja osaamiselle rakentuvaan yhteiskuntaan liittyvillä avaintaidoilla on entistäkin ratkaisevampi merkitys. Mielestäni suosituksessa ei riittävästi korosteta keskinäiseen kunnioitukseen ja demokratiaan perustuvaa yhteiskuntaa. Minulle sosiaalinen perusajatus on etusijalla ja pidän ihmisten kykyä elää yhdessä kaikkein tärkeimpänä taitona. Kiitän jäsen Trüpeliä, joka on onnistunut erittäin hyvin panostamaan tämän asiakirjan laatuun.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

  Lissy Gröner, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen kiitollinen jäsen Trüpelille erinomaisesta yhteistyöstä, joka sujuvoitti yhteisymmärrykseen pääsemistä ensimmäisessä käsittelyssä.

Globalisaatio asettaa meille valtavia haasteita: tavallisten ihmisten on sopeuduttava yhä nopeammin ja joustavammin uusiin olosuhteisiin, ja tässä koulutus saa sekä sosiaalisessa että taloudellisessa mielessä ratkaisevan merkityksen. Jos Eurooppaan halutaan yhtäläiset mahdollisuudet, on koulutukseen pääsy taattava kaikille ja haittatekijät minimoitava riippumatta siitä, johtuvatko ne henkilökohtaisista, sosiaalisista, kulttuuriin liittyvistä tai taloudellisista olosuhteista. Tämä on erityisen ajankohtaista tulevaa "Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta" silmällä pitäen.

Lissabonin strategian kunnianhimoisena tavoitteena on tehdä EU:sta maailman dynaamisin tietoon perustuva talousalue, joten meillä ei ole varaa laajan väestönosan syrjäytymiseen. Näin ollen Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä suhtautuu myönteisesti jäsen Trüpelin suunnittelemaan, kahdeksan avaintaitoa sisältävään viitekehykseen. Syrjäytymisvaara on estettävä nimenomaan sellaisissa heikommassa asemassa olevissa ryhmissä, joilla ei kotitaustansa tai puutteellisen peruskoulutuksen takia ole ollut mahdollisuutta varmaan ja kunnolliseen ammatilliseen koulutukseen. Oppimisvaikeuksista kärsiviä, koulunsa keskeyttäneitä, pitkäaikaistyöttömiä ja niitä, jotka palaavat työelämään perheen perustamisen jälkeen – siis pääasiassa naisia – puhumattakaan ikääntyvistä, maahanmuuttajista ja vammaisista, on tuettava pyrkimyksissään kohdennetuilla toimilla ja ohjelmilla. Tarkoitan esimerkiksi elinikäistä oppimista koskevia ohjelmia, vaikka tiedämmekin hyvin koulutusjärjestelmien sääntelyn kuuluvan pääosin jäsenvaltioille ja olevan hyvin monenlaatuista. Saksassa koulutusasiat on vasta aivan hiljattain liittovaltiojärjestelmän uudistamisen myötä siirretty valtiolta alueille, ja näin ollen kehotan nopeasti sopimaan eurooppalaisesta viitekehyksestä. Kapeakatseinen ja pikkumainen kansallinen näkemys koulutuksesta ja elinikäisestä oppimisesta merkitsisi perääntymistä nykymaailman haasteiden edessä, joihin vastaaminen ratkaisee viime kädessä Euroopan taloudellisen ja sosiaalisen mallin onnistumisen tai epäonnistumisen.

  Marian Harkin, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi kiitän esittelijää tästä elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskevasta erinomaisesta mietinnöstä.

Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan mietinnössä luetelluista kahdeksasta taidosta viides eli "oppimistaidot" on yksi tärkeimmistä, sillä elinikäinen oppiminen on prosessi. Oppimistaitojen avulla pystymme paitsi mukautumaan muutoksiin myös hallitsemaan niitä ja nähdäkseni myös aktiivisesti vaikuttamaan niihin. Tällä perusteella nämä taidot sekä edistävät Lissabonin tavoitteiden saavuttamista ja globalisaatiosta selviytymistä että parantavat valtavasti elämänlaatua. Koulutuksessa ei ole kyse vain tiedosta ja työpaikoista vaan myös persoonallisuuden kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. Elinikäinen oppiminen on mahdollisuuksia avaava prosessi. Usein se antaa ihmisille toisen tai jopa kolmannen mahdollisuuden tai vain uuden mahdollisuuden.

Toimittuani 20 vuotta opettajana olen täysin tietoinen siitä, että virallinen kouluopetus on vain osa koulutusta ja että elinikäisen oppimisen pitäisi olla tämän prosessin luonnollinen jatkumo. On ratkaisevan tärkeää, että kaikilla on mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen ja että tarjolla on toteuttamiskelpoisia, konkreettisia ja saavutettavia mahdollisuuksia, jotta kansalaiset voivat omaksua perustaitoja tai parantaa nykyisiä taitojaan.

Tässä yhteydessä asianmukaiset toimet on kohdistettava varsinkin niille, joilla on erityistarpeita, kuten koulunsa keskeyttäneille, vammaisille, pitkäaikaistyöttömille ja niille, joilla on puutteellinen luku-, kirjoitus- ja laskutaito. Omalla alueellani North Leitrimissä, West Cavanissa, hiljattain tehty tutkimus toi ilmi erityisesti maaseudun miesväestön heikon luku- kirjoitustaidon. Tähän on puututtava pikaisesti varsinkin siksi, että on olennaista ymmärtää heikon luku- ja kirjoitustaidon haittaavan osallistumista politiikkaan. Olen edellisen puhujan kanssa samaa mieltä siitä, ettei kyse ole ainoastaan koulutuksesta vaan myös demokratian perusteista.

(Suosionosoituksia)

  Doris Pack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, iloitsen aina kun keskustelemme koulutuspolitiikasta, sillä ajatuksemme ovat silloin samansuuntaisia ja edistyksellisiä.

On hienoa, että meillä on hyvin harvoin erimielisyyksiä kulttuurista ja koulutuksesta. Yhteinen ongelmamme on kuitenkin rahanpuute, ja niinpä olenkin iloinen, että pystyimme uudessa elinikäisen oppimisen ohjelmassa ottamaan käyttöön liikkuvuutta koskevan peruskirjan ja keskustelemme tänään avaintaidoista, joita voidaan pitää vain suosituksina, sillä parlamentilla ei ole toimivaltaa tällä alalla. Voimme kuitenkin tehdä ehdotuksia. Viikko sitten olin Sarajevossa elinikäistä oppimista koskevassa tärkeässä konferenssissa, jossa keskustelimme avaintaidoista, joka on yleisesti hyväksytty käsite. Mielestäni on erinomaisen rohkaisevaa, että tehdessämme tämänkaltaisia ehdotuksia niitä noudattavat myös sellaiset maat, jotka eivät vielä kuulu Euroopan unioniin.

Pidän myönteisenä sitä, että näin saadaan avaintaidoille viitekehys, jonka avulla ihmiset voivat sopeutua työmarkkinoiden muutoksiin tietoon perustuvassa yhteiskunnassa. Totean myös olevani erittäin iloinen siitä, että tällä ehdotuksella edistetään elinikäisen oppimisen kansallisten strategioiden kehittämistä ja näin ollen myös opintosuunnitelmauudistuksia sekä tietenkin tuetaan samalla aikuis- ja jatkokoulutuksen standardointia jäsenvaltioissa.

Kannatan myös ihmisten erityistarpeiden huomioon ottamista koskevaa suositusta. Siitä on puhuttu paljon samoin kuin siitä, miten kansalaistaitoihin saadaan eurooppalainen näkökulma eli miten voidaan jakaa tietoa Euroopan yhteisestä historiasta ja tukea eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin ymmärtämistä. Kehotan teitä ostamaan viimeiset kolme kuukautta markkinoilla olleet Ranskan ja Saksan historiaa käsittelevät teokset, jotka tuovat loistavasti esiin eurooppalaisen identiteetin merkityksen.

Lopuksi tähdennän, että emme saa tämän suosituksen perusteella langeta liian epärealistisiin kuvitelmiin vuodesta 2010. Ylisanoista ei ole meille pohjimmiltaan mitään hyötyä. Sen sijaan voimme suosituksen pohjalta tarjota kaikille kansalaisille realistisen mahdollisuuden hankkia perustaitoja ja kehittää niitä.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät kollegat, 15 vuotta sitten uudelleen henkiin herätetty Viron tasavalta on menestyvä valtio. Sokkihoidolla varmistettiin Viron nopea paluu Euroopan kulttuuri- ja talousalueeseen. Viron yhteiskunta on kuitenkin jakautunut voittajiin ja häviäjiin. Työssä käyvästä väestöstä voittajia ovat nuoret, jotka uudessa tilanteessa hankkivat nopeasti tarvittavan tutkinnon ja ammattitaidon. Häviäjiä ovat eläkeiän kynnyksellä olevat. Heitä pidettiin fossiileina, joita on mahdotonta kouluttaa uudelleen.

Komission ehdottamien kahdeksan avaintaidon hankkiminen helpottaisi todella työntekijöiden sopeutumista työmarkkinoiden muutosvaatimuksiin. Yhdysvalloissa työntekijät vaihtavat ammattia keskimäärin kolme kertaa elämänsä aikana. Tämä yleistyy pian Euroopassakin. Elinajanodotteen pidentyessä 45-vuotias työntekijä on vasta uransa puolivälissä. Tämä edellyttää keski-ikäisiltä uutta aloitekykyä siitä huolimatta, että vähemmän tai ei lainkaan koulutusta vaativissa työpaikoissa esiintyy edelleen ikäsyrjintää kaikkialla maailmassa.

Elinikäisen oppimisen järjestelmän käyttöönoton yhteydessä on muutettava yhteiskuntakäsitystä. Kahdeksalle avaintaidolle on annettava sisältö, joka luo työntekijöihin tulevaisuudenuskoa, joka syntyy luottamuksesta omiin kehitysmahdollisuuksiin. Samanaikaisesti työnantajia on kannustettava investoimaan taitaviin ulkomaisiin työntekijöihin. Euroopassa on totuttava siihen, että elinikäisestä oppimisesta tulee jokapäiväinen ilmiö ja olennainen osa työelämää, sillä muuten Lissabonin tavoitteiden saavuttaminen jää pelkäksi toiveajatteluksi.

(Suosionosoituksia)

  Ján Figel', komission jäsen. (SK) Arvostan suuresti tätä ilmapiiriä ja ilmeistä yksimielisyyttä koulutukseen tehtävistä paremmista lisäinvestoinneista. Tässä mietinnössä eli avaintaitoja koskevassa suosituksessa käsitellään samojen varojen tehokkaampaa käyttöä parempien tulosten saavuttamiseksi. Viime vuonna kuusi miljoonaa opiskelijaa keskeytti opintonsa Euroopan unionissa, mikä on valtava määrä. Mielestäni jo pelkästään tämän määrän pitäisi saada meidät kiinnittämään enemmän huomiota opetettaviin aiheisiin ja opetusmenetelmiin, opetussuunnitelman sisältöön ja tarjonnan parantamiseen, sillä kouluistamme valmistuvat nuoret päätyvät aivan liian usein työttömyyskortistoon.

Esitän vain muutaman huomautuksen kaikkien pohdittavaksi. Avaintaitojen ymmärtäminen edellyttää tietynlaista tasapainoa yhtenäistä aluetta, joka perustuu sekä kilpailukykyiselle taloudelle että sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle eli yhteiskuntavastuulle. Samalla tavoin voidaan perustella humanististen tieteiden ja luonnontieteiden suhdetta. Molempia tarvitaan, ja mielestäni avaintaidot ovat osoitus tästä. Kuten jäsen Pack totesi, tämä luo uudistusperustan monille Länsi-Balkanin maille ja niin uusille kuin vanhoillekin jäsenvaltioille. On tärkeää, että voimme kannustaa ja tavallaan yhdentää tätä prosessia ja kehitystä opetuksen sisällön nykyaikaistamiseksi.

Korostan myös jäsen Harkinin toteamusta, jonka mukaan avaintaidot merkitsevät pikemminkin oppimistaitoa kuin koulussa hankittavaa teoreettista tietoa. On pystyttävä käsittelemään yhä mutkikkaampia ja globaalimpia tietoja, kokemuksia ja ympäristöä. Lisäksi kulttuuriin kuuluva itsetuntemus ja itseilmaisukyky sekä ihmissuhdetaidot ja sosiaaliset taidot ovat äärimmäisen tärkeitä tapoja muokata persoonallisuutta ja saavuttaa tarvittavat kansalaistaidot. Siksi kiitän jäsen Trüpeliä uudelleen valiokunnan kannan erinomaisesta esittelystä. Tämä näkyy varmasti äänestystuloksessa. Odotan avaintaitojen ja keskeisen osaamisen täytäntöönpanon tuntuvampaa edistämistä. Tämä on prosessi.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Véronique Mathieu (PPE-DE). – (FR) Nykyisen globalisaatiokehityksen takia työelämä on muuttunut monimutkaiseksi ja monitahoiseksi sekä altistunut erittäin nopeille muutoksille, mikä aiheuttaa epävarmuutta ja levottomuutta. Uudet työskentely-, tuotanto-, innovointi- ja kaupankäyntimenetelmät pakottavat työntekijät jatkuvasti kyseenalaistamaan omia taitojaan ja osaamistaan.

Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että nämä yhä vaativammat taloudelliset tavoitteet ja humanistinen työkäsityksemme voidaan sovittaa yhteen elinikäisen oppimisen periaatteilla, joita vaalitaan useimpien jäsenvaltioiden lainsäädännössä.

Myös EU:n taholta on jo esitetty lukemattomia virallisia vaatimuksia, mutta älkäämme tyytykö iskulauseisiin!

Olemme vielä kaukana elinikäisen oppimisen järjestelmällisestä ja konkreettisesta edistämisestä. Liian usein elinikäinen oppiminen on joko lakisääteinen velvoite, jota yritykset toteuttavat pohtimatta syvällisemmin näiden toimien tuomaa lisäarvoa ja laatimatta pitkän aikavälin toimintasuunnitelmaa, tai hätäratkaisu sosiaalisten ongelmien selvittämiseksi.

Nyt tarvitaankin toisaalta kansallisia ja paikallisia toimia tehokkaiden oppimismahdollisuuksien kehittämiseksi ja toisaalta yritysten ja palkansaajien aitoa sitoutumista.