El Presidente De conformidad con el orden del día, se procede al debate conjunto sobre libertad, seguridad y justicia, así como sobre inmigración, cuestiones todas ellas de candente actualidad, sobre todo después de la repercusión que han tenido las reuniones celebradas en Tampere este fin de semana.

Se trata:

- de la pregunta oral al Consejo sobre los progresos realizados en el espacio de libertad, seguridad y justicia (artículos 2 y 39 del Tratado de la Unión Europea), presentada por Jean-Marie Cavada, en nombre de la Comisión de Libertades Civiles, Justicia y Asuntos de Interior (O-0086/2006 - B6-0428/2006), y

- de las declaraciones del Consejo y de la Comisión sobre la política común de inmigración.

  Jean-Marie Cavada (ALDE), auteur. – Monsieur le Président, Monsieur le Président du Conseil, Monsieur le vice-président, chers collègues, avant de répondre à la question orale, laissez-moi brièvement vous remercier publiquement, Monsieur le Président du Conseil, pour l'organisation du Conseil des ministres de Tampere, qui s'est déroulé dans des conditions vraiment excellentes.

En tant que président de la commission des libertés civiles, je tiens à exprimer clairement le très vif soutien du Parlement européen à la proposition de la Présidence et de la Commission d'activer la clause passerelle prévue par l'article 42 du traité. Cette clause passerelle, je le répète, a été créée au moment même où l'Union européenne s'est vu confier la mission de favoriser la coopération entre les États membres en matière de sécurité, c'est-à-dire lors de l'élaboration du traité de Maastricht de 1992. Aucune échéance n'était fixée dans cette clause pour son activation. Il suffit en effet, très librement, que les conditions politiques et la confiance réciproque soient réunies pour que cette décision soit prise.

Jusqu'à présent – et c'est assez singulier – cette clause passerelle n'a jamais été activée, parce que le passage à la procédure législative ordinaire a été décidé directement par le traité d'Amsterdam pour les politiques d'asile et d'immigration et pour la coopération judiciaire civile, et puis par le traité de Nice, qui a facilité le passage à la procédure de codécision pour ces politiques qui avaient été communautarisées. Mais la coopération policière et judiciaire en matière pénale est restée exclue du champ de cette communautarisation.

À partir de là, la question se pose de savoir si, quatorze ans après le traité de Maastricht, les conditions politiques, c'est-à-dire la confiance mutuelle, sont maintenant enfin réunies pour que les États membres acceptent d'appliquer à ce champ de coopération si sensible la procédure décisionnelle normale prévue depuis Maastricht.

Pour le Parlement européen, la réponse est vraiment clairement affirmative, et pour trois raisons. L'activation de la clause passerelle permettrait d'abord de réduire le déficit démocratique, ensuite de renforcer l'État de droit et enfin d'accroître l'efficacité dans la décision.

Considérons rapidement ces trois points. Pour ce qui est du déficit démocratique, il me paraît indispensable de renforcer le principe démocratique selon lequel tous les actes de l'Union, surtout lorsqu'ils affectent les droits, les libertés des personnes, doivent être adoptés en association avec les représentants des citoyens. Il y a déficit grave quand tel n'est pas le cas.

Aux partisans du statu quo, qui prétendent que ce principe démocratique n'est pas absent du troisième pilier, puisque les gouvernements agiraient sous le contrôle de leurs parlements nationaux, je souhaiterais clairement répondre ceci: quelqu'un peut-il sincèrement soutenir que le contrôle parlementaire national est suffisant pour assurer l'équilibre démocratique quand il s'agit d'adopter des décisions au niveau non d'une nation mais de l'Union? Par ailleurs, quid alors des cas où ce contrôle parlementaire est absent, comme cela va être le cas pour la renégociation des accords avec les États-Unis concernant l'accord PNR notamment, une question extrêmement grave qui sera délibérée en dehors de tout contrôle démocratique.

Venons-en à la deuxième raison qui tient au principe du renforcement de l'État de droit. Selon ce principe, tout acte doit pouvoir être soumis au contrôle de la légalité par un juge. Logiquement, pour les actes de l'Union, ce juge devrait être celui de la Cour de justice de Luxembourg. Mais l'article 67 du traité instituant la Communauté et l'article 35 du traité de l'Union introduisent de telles limitations à la compétence de cette juridiction que les juges eux-mêmes ont émis des doutes quant au respect du principe de l'État de droit pour certains actes relevant des deuxième et troisième piliers. Il faut donc résoudre cette question.

Voyons enfin le troisième point, qui concerne l'efficacité dans la décision. Le maintien de l'unanimité empêche toute prise de décision rapide et efficace, comme nous le savons tous, et cela alors même que la gravité des menaces qui pèsent sur l'Union depuis les attentats du 11 septembre, ceux de Madrid et ceux de Londres inviterait à beaucoup plus de rapidité, de célérité, dans le processus de décision.

Une fois ces trois faiblesses constatées - elles sont d'ailleurs difficilement récusables objectivement -, comment pourrait-on encore justifier le report d'une décision qui aurait pu être prise il y a une dizaine d'années déjà? D'aucuns invoquent, Monsieur le Président, le fait que cette question devrait être réglée dans le cadre de la négociation d'un nouveau traité constitutionnel. C'est une espérance, mais peut-on se permettre d'attendre l'issue de tout ce processus qui va prendre au bas mot deux à trois ans, alors que les menaces sur la sécurité et le regard sur les libertés sont permanents? Certes, la passerelle va exiger une ratification des parlements nationaux et cela pourrait donner aux plus réticents de gagner un peu de temps. Mais cette difficulté peut être surmontée par un dialogue plus approfondi avec les parlements nationaux que d'ailleurs nous recevrons, en tant que commission des libertés civiles, les 3 et 4 octobre prochains, c'est-à-dire la semaine prochaine, dans une grande rencontre interparlementaire où nous espérons bien les convaincre.

(Applaudissements)

  Kari Rajamäki, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, aivan aluksi tuoreet terveiset Tampereelta ja kollegaltani Leena Luhtaselta. Haluan ensiksi kiittää puheenjohtaja Cavadaa ja puheenjohtaja Gargania heidän vahvasta panoksestaan Tampereella – kävimme todella avoimia ja konkreettisia keskusteluja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisestä. Siellä tutustuttiin myös polkupyöräilyyn tämän asian yhteydessä, ja komission jäsen Frattini totesi, että pyörää pitää koko ajan polkea, jotta se ei kaadu. Euroopan unioni on vähän sama asia. Jotkut kriittiset kollegani totesivat, että kyllä pyörällä voi turvallisesti pysähtyä ja voi laittaa jopa jalat tukevasti maahan. Itse jouduin kyllä lopuksi toteamaan, että jos ketjut ovat kuitenkin pois päältä, on vaikea lähteä enää uudelleen liikkeelle. Puheenjohtaja Cavadan erinomaisen puheenvuoroon liittyen meidän on ehkä syytä harjoittaa juuri tätä pohdintaa.

Euroopan unionin yhteistyö on merkittävä kansalaisten turvallisuuden vahvistumista ajatellen, ja samalla on pidettävä huolta perusoikeuksien ja -vapauksien toteutumisesta. Tässä suhteessa Euroopan unionin toimintakyky, päätöksenteon nopeus ja reagointi toimintaympäristön muutoksiin on ratkaisevaa.

Tampereella vuonna 1999 Eurooppa-neuvoston kokouksessa tehty poliittinen linjaus edellyttää jatkuvaa hyvää yhteistyötä komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä. Puheenjohtajana haluamme edistää uutta Tampereen henkeä.

Perusoikeuksien suojelu on ensisijaisen tärkeää. Kaikki jäsenvaltiot ovat osapuolina Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, ja sen sisältämien periaatteiden turvaaminen on jatkuvasti esillä neuvoston työssä, luonnollisesti myös juuri sellaisissa arkaluonteisissa asioissa kuten terrorismin torjunta. Korostan, että nämä arvot otetaan huomioon kaikessa toiminnassa – sekä sisäisessä toiminnassa että suhteissa kolmansiin maihin. Erityistä huomiota kiinnitetään Euroopan perusoikeusviraston perustamiseen. Ehdotetun Euroopan unionin perusoikeusviraston perustamista koskevan neuvoston asetuksen käsittely on aloitettu ja työ on parhaillaan tärkeässä vaiheessa. Suomi pyrkii puheenjohtajana painokkaasti siihen, että tämä virasto perustetaan ensi vuoden alkuun mennessä.

Tärkeä esillä oleva kysymys koskee sitä, tuleeko perusoikeusviraston toimia myös aloilla, jotka tällä hetkellä kuuluvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston piiriin. Puheenjohtajavaltio panostaa erityisesti viraston kolmannen pilarin toimivaltuuksien selvittämiseen. Tätä varten toivomme jäsenvaltioilta joustavuutta, jotta voitaisiin löytää kaikkia tyydyttävä ratkaisu.

Kävimme viime syksynä rakentavia keskusteluja teletunnistetietojen säilyttämistä koskevasta direktiivistä vaikeassa tilanteessa teknisten, taloudellisten ja oikeudellisten näkökohtien selvittämiseksi. Kykenimme ottamaan nopeasti huomioon jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin keskeiset huolenaiheet. Minusta tämä on erinomainen esimerkki siitä, että päätöksiä voidaan tehdä määräenemmistöllä ja tavoitellen samalla konsensusta. Tämän rohkaisemana haluamme hyväksyä kolmannen pilarin henkilötietojen suojaamista koskevan puitepäätöksen mahdollisimman nopeasti. Pyrimme saamaan ehdotuksen ensimmäisen käsittelyn päätökseen kuluvan puolivuotiskauden aikana. Neuvosto tarkastelee parhaillaan huolellisesti Euroopan parlamentin tästä ehdotuksesta antamaa lausuntoa.

Sisärajatarkastusten poistaminen eli Schengen-alueen laajentuminen on tärkeä poliittinen tavoite, kun luodaan vapauteen perustuvaa aluetta Euroopan unionissa. Tämän vuoden alussa aloitetun Schengenin arviointimenettelyn ansiosta uusissa jäsenvaltioissa on jo voitu toteuttaa kattavia arviointeja niin poliisi- ja viisumiyhteistyön kuin tietosuojankin osalta maa- ja merirajoilla sekä lentokentillä.

Uusien jäsenvaltioiden on täytettävä kaikki Schengenin säännöstön soveltamisen edellytykset. Tämä edellyttää myös toimivaa Schengenin tietojärjestelmää.

Tälle vuodelle määrätyt tarkastukset ovat nyt hyvässä vauhdissa. Joulukuussa tarkastelemme tarkastusten tuloksia ja päätämme jatkotoimenpiteistä. Olemme saaneet komissiolta jokin aika sitten selvityksen SIS II -järjestelmän viivästyneestä teknisestä valmistelusta. Tähän liittyviä toimenpiteitä ja aikatauluja on tarkasteltava avoimesti ja rehellisesti uusien tietojen valossa.

Meillä on Eurooppa-neuvoston linjausten perusteella velvollisuus ja halu tutkia, mitä voimme tehdä sisärajatarkastusten poistamisen valmistelujen nopeuttamiseksi. Suomi on puheenjohtajana edistänyt SIS II:een liittyvän lainsäädännön valmistelua yhdessä Euroopan parlamentin kanssa, ja toivottavasti pääsemme tästä lokakuussa yhteisymmärrykseen. Kiitos tiukasta, mutta yhteiseen ratkaisuun pyrkivästä vahvasta työotteesta parlamentin esittelijä Coelholle.

Olemme lisäksi neuvoston korkean tason työryhmässä päässeet yksimielisyyteen käytännön toimista, joilla pyritään parantamaan SIS II -projektin koordinaatiota sekä yhteistyötä kansallisten hankkeiden ja komission vastuulla olevan keskusjärjestelmän valmistelun välillä.

Suomi nosti neuvoston puheenjohtajana heti heinäkuussa niin sanotusti ”kissan pöydälle”, ja asiaa käsiteltiin myös viime viikolla Tampereella. Ensi viikon neuvostossa käsittelemme komission valmistelemaa SIS II -hankkeen uutta teknistä valmisteluaikataulua sekä mahdollisia käytettävissä olevia realistisia, vaihtoehtoisia teknisiä ratkaisuja. Tämän tarkastelun pohjalta joulukuun neuvostossa ja Eurooppa-neuvostossa asetetaan tavoitepäivämäärä sisärajatarkastusten poistamiselle. Joulukuun neuvostossa on muutoinkin mahdollisuus tarkastella Schengen-tarkastusten kokonaistilannetta. Teemme parhaamme Schengen-alueen mahdollisimman nopeaksi laajentamiseksi – turvallisuudesta tinkimättä.

Arvoisa puhemies, perustamissopimus sisältää jo määräyksiä menettelyistä, joiden avulla voidaan arvioida perustamissopimuksen IV osastoon kuuluvien asioiden tulkintaa tai yhteisön toimielinten antamien säädösten laillisuutta tai tulkintaa.

Perustamissopimuksen 67 artiklan mukaan neuvosto voi yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan mukauttaa yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa koskevia määräyksiä. Kysymys on tämän viikon perjantaina ensimmäistä kertaa esillä tuomioistuinryhmässä, ja jatkokäsittely riippuu jäsenmaiden siellä esille nostamista kannoista. Puheenjohtaja pitää kysymystä tärkeänä.

Kuten tiedämme, EU:n kansalaiset odottavat oikeutetusti, että Euroopan unioni kykenee entistä tehokkaampaan yhteistyöhön terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Samalla on turvattava perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen nojalla neuvosto voi yksimielisesti Euroopan parlamenttia kuultuaan käyttää unionisopimuksen 42 artiklassa määrättyä siirtymälauseketta ja yhteisöllistää poliisi- ja rikosoikeudellisen yhteistyön joko kokonaan tai osittain. Viime viikolla Tampereella asiasta käytiin tärkeä keskustelu jäsenvaltioiden sekä komission ja Euroopan parlamentin edustajien välillä, ja erityisesti haluan korostaa puheenjohtaja Cavadan siellä tasavertaisesti ministerineuvostossa vahvasti esille tuomaa, paitsi omaa, myös Euroopan parlamentin näkökulmaa. Se oli erittäin tärkeä lisä käymäämme keskusteluun. Päätöksenteon tehostaminen sai myös siellä laajaa kannatusta. Jatkamme määrätietoisesti työtä Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Haluan korostaa, että tämä keskustelu ei ole perustuslaillisen sopimuksen vastakohta, vaan haluamme nimenomaan korostaa sopimuksen merkitystä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittämisessä.

Jotta edistys oikeus- ja sisäasioissa näkyy myös kansalaisten turvallisuudessa, on varmistettava, että säädökset saatetaan täysimääräisesti osaksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä. Puheenjohtajakaudella pyrimme komission tiedonannon pohjalta kehittämään oikeus- ja sisäasioiden arviointijärjestelmiä. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja terrorismiin liittyviä asioita varten on myös perustettu useita vertaisarviointimenetelmiä.

Kaikki jäsenvaltiot eivät ole vielä ratifioineet Europol-yleissopimukseen liittyviä pöytäkirjoja. Neuvosto on muistuttanut jäsenvaltioita säännöllisesti asian tärkeydestä. Suomi luottaa siihen, että pöytäkirjat voidaan saattaa voimaan tämän vuoden loppuun mennessä.

Laajentuneen unionin sisäiseen turvallisuuteen on haettu lisäarvoa lainvalvontaviranomaisten tiiviimmän yhteistyön avulla. Prümin sopimuksen osalta puheenjohtajavaltio ilmoittaa, että Suomi toteuttaa lähitulevaisuudessa kansalliset toimet, jotka mahdollistavat liittymisen sopimukseen. Sopimuksessa on pian mukana vähintään kahdeksan jäsenvaltiota. Tämä täyttää unionisopimuksen 43 artiklan mukaisen vähimmäisedellytyksen vahvistetun yhteistyön käynnistämiselle. Puheenjohtajavaltiona edistämme Prümin sopimuksen tuomista osaksi Euroopan unionin oikeusjärjestystä.

Neuvosto jatkaa keskusteluja prosessuaalisia oikeuksia koskevasta puitepäätöksestä komission aloitteen perusteella. Viime kesäkuussa neuvosto päätti jatkaa työtä puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksen pohjalta. Yhteiseen ehdotukseen verrattuna siinä rajoitetaan oikeuksien määrää ja laajuutta ja keskitytään yleisiin vaatimuksiin. Pyrimme saamaan ehdotuksen ensimmäisen käsittelyn keskeisimmiltä osiltaan päätökseen niin ikään kuluvan puolivuotiskauden aikana.

Rasismin ja muukalaisvihan osalta neuvostolle on ilmoitettu että jäsenvaltiot, joilla oli yleisvarauma säädösehdotukseen, ovat nyt poistaneet sen. Näin ollen neuvottelut voidaan käynnistää uudelleen mahdollisimman pian.

Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on kehittänyt Tampereen Eurooppa-neuvoston ja Haagin ohjelmien perusteella yhteistä maahanmuutto-, rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikkaa. Tämä perustuu jäsenvaltioiden yhteisvastuuseen, keskinäiseen luottamukseen ja vastuunjakoon. Siinä otetaan täysimääräisesti huomioon ihmis- ja perusoikeudet, mukaan lukien Geneven pakolaissopimus ja oikeus hakea turvapaikkaa Euroopan unionin alueelta. Vastuu ulkorajojen ja maahanmuuton valvonnasta sekä turvapaikkamenettelyn toteuttamisesta kuuluu jäsenvaltioille ja niiden viranomaisille.

Suomen puheenjohtajakaudella neuvosto on pyrkinyt käymään kokonaisvaltaista keskustelua maahanmuuttokysymyksistä – sekä heinäkuun neuvoston kokouksessa että viime viikon epävirallisessa Tampereen ministeritapaamisessa. Kanariansaarten ja Välimeren viimeaikaiset tapahtumat korostavat eurooppalaista kohtalonyhteyttä ja tarvetta kaikki jäsenvaltiot kattavaan sitoutumiseen. Keskeistä on, että jäsenvaltiot ja unionin toimielimet – Euroopan parlamentti, komissio, rajaturvallisuusvirasto Frontex ja muut toimivaltaiset elimet – toimivat hyvässä yhteistyössä ja koordinoidusti.

Euroopan unionin on tehostettava pyrkimyksiään antaa käytännön tukea jäsenvaltioille, joiden taakka on raskain niihin saapuvien laittomien maahanmuuttajien määrän vuoksi. Tähän liittyy myös puheenjohtajan Tampereen kokouksessa esittelemä aloite laajennetusta eurooppalaisesta yhteisvastuusta. Aloitteessa EU:n taloudellisen panostuksen vastapainoksi luodaan menettelyt, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä ja ottavat vastuun alueelleen tulevista laittomista maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista. Puheenjohtajan aloitteen käsittelyä jatketaan Tampereen varsin myönteisten keskustelujen pohjalta.

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kehitysapu on keskeisessä asemassa laittoman siirtolaisuuden syiden poistamisessa. Välimeren kriisi osoittaa meille viimeistään nyt ulkosuhteiden merkityksen laittoman siirtolaisuuden torjunnassa. Maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa ja Afrikkaa ja Välimeren aluetta koskevat ensisijaiset toimet, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi viime joulukuussa, muodostavat EU:n toiminnan yleisen kehyksen. Kokonaisvaltaisella lähestymistavalla lujitetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja lisätään vuoropuhelua Afrikan valtioiden kanssa ja yhteistyötä koko Välimeren alueella. Eurooppa-neuvosto on pyytänyt komissiota raportoimaan tämän vuoden loppuun mennessä saavutetusta edistyksestä.

Kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti on jo tehty muutamia tärkeitä aloitteita, kuten Rabatissa heinäkuussa järjestetty ministerikokous, rajaturvallisuusvirasto Frontexin aloitteet Välimeren alueen merivartioinnin kehittämiseksi sekä Espanjaa ja Maltaa tukevat operatiiviset erityishankkeet. Puheenjohtaja edistää näitä aloitteita, kuten myös erittäin tärkeää komission asetusehdotusta, ns. Rabit-asetusta, rajan nopean toiminnan tiimien perustamisesta.

Yhdennetyn ulkorajojen valvontajärjestelmän kehittäminen ja tätä koskevan strategian hyväksyminen on Suomelle puheenjohtajavaltiona yksi keskeisistä painopisteistä. Myös komissio tarkastelee tähän liittyviä kysymyksiä yhtenevästi ja perusteellisesti viime heinäkuussa antamassaan laitonta maahanmuuttoa koskevassa tiedonannossa.

Tampereella asetettujen laillista maahanmuuttoa koskevien tavoitteiden täyttämiseksi on jo hyväksytty joukko säädöksiä, jotka koskevat pitkään maassa oleskelleiden asemaa, perheenyhdistämistä, oleskeluluvan myöntämistä ihmiskaupan uhreille sekä maahanpääsyä, opiskelua, ammatillista koulutusta, vapaaehtoistyötä ja tieteellistä tutkimusta varten. Komissio hyväksyi viime tammikuussa Haagin ohjelman toimeksiannon mukaisesti laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman. Siinä otetaan huomioon myös Lissabonin ohjelma, joka hyväksyttiin viime vuoden heinäkuussa.

Toinen tärkeä edistysaskel on yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskeva yleisohjelma vuosiksi 2007–2013 ja sen mukaisesti perustettavat neljä rahastoa eli Euroopan pakolaisrahasto, ulkorajarahasto, Euroopan palauttamisrahasto ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskeva eurooppalainen rahasto. Neuvosto pyrkii pääsemään Euroopan parlamentin kanssa ensimmäisessä käsittelyssä yhteisymmärrykseen näistä tärkeistä säädöksistä.

Puheenjohtajavaltio on tietoinen siitä, että ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia on erittäin merkittävä yhteisen palauttamispolitiikan kannalta, mutta olemme myös tietoisia siitä, niistä kysymyksistä, jotka on ratkaistava, jotta ehdotuksesta voidaan saavuttaa kompromissi kohtuullisessa ajassa. Neuvosto on jo yhteistyössä Euroopan parlamentin ja komission kanssa päättänyt tehostaa keskusteluja, jotta ehdotuksen käsittely saataisiin päätökseen.

Turvapaikka-asioiden alalla aloitetaan odotetusti keskustelu siitä, miten nykyisiä EU:n turvapaikkasääntöjä voitaisiin kehittää. Komission on määrä laatia vihreä kirja Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän tulevaisuudesta. Tätä keskustelua käytiin myös Tampereella. Puheenjohtajan tavoitteena on varmistaa, että nykyisistä vähimmäisvaatimuksista siirrytään todellisiin yhteisiin sääntöihin sekä turvapaikan että toissijaisen suojelun osalta. Myös jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä turvapaikka-asioissa on lujitettava. Neuvosto odottaa komission antavan ehdotuksensa tästä aiheesta. Neuvosto odottaa myös, että komissio antaa lähiaikoina lainsäädäntöehdotuksen, joka koskee pitkään oleskelleiden aseman ulottamista pakolaisiin ja toissijaisen suojeluaseman saaneisiin.

Unionin toiminnan avoimuuden lisääminen on keskeinen tavoite. Eurooppa-neuvosto sopi viime kesäkuussa avoimuutta tehostavista toimenpiteistä. Puheenjohtajana Suomi painottaa avoimuusasioiden merkitystä ja aikoo viedä keskustelua ponnekkaasti eteenpäin komission tulevan vihreän kirjan perusteella. Tätä avoimuuden lippua pidettiin vahvasti esillä myös Tampereella.

Arvoisa puhemies, Yhdysvaltain presidentin syyskuun alussa pitämässä puheessa mainittujen salaisten pidätyskeskusten osalta haluan vakuuttaa parlamentille, että neuvosto on tietoinen asian mahdollisista vaikutuksista. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston istunnossa syyskuussa ministerit ilmaisivat sitoumuksensa torjua terrorismia tehokkaasti kaikin käytettävissä olevin laillisin keinoin ja välinein. Terrorismi on jo sinänsä uhka oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvalle arvojärjestelmälle.

Terrorismin torjunnassa on noudatettava ihmisoikeuksia ja humanitaarisia vaatimuksia. Kuten Lontoossa elokuun kokouksessa totesin, terroristeille ei tule antaa yhtään voittoa, ei myöskään perusoikeuksiemme ja arvojemme heikentämisessä. Heinäkuun oikeus- ja sisäasiain neuvoston yhteydessä pidin osaltani välttämättömänä, että jäsenvaltiot myös edistävät CIA:n vankilentoja koskevan selvityksen valmistumista, jotta vahvistettaisiin luottamuksellisemman ja toimivamman turvallisuusyhteistyön perustaa.

Arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, pahoittelen, että puheenvuoroni venähtää näin pitkäksi, mutta minullakin on taustalla 24 vuoden parlamenttityö. Silloin kun pääsee puhumaan mieleiselle yleisölle, voi haluta sanoa vähän liikaakin, mutta haluan lopuksi todeta, arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, että kansalaiset odottavat, että Euroopan unioni tuo arkeen lisää turvallisuutta, tehokkaampaa päätöksentekoa ja kykyä vastata uusiin haasteisiin. Samoin he edellyttävät kykyä torjua järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia, hallita muuttovirtoja sekä valvoa yhteisiä ulkorajojamme tehokkaasti. Vastuumme ja haaste parlamentaariselle toimintakyvylle sekä Euroopan parlamentissa että kansallisissa parlamenteissa on vastata yhdessä kansalaisten oikeutettuun vaatimukseen Euroopasta, joka on oikeudenmukainen ja kaikille turvallinen elää.

(Suosionosoituksia)

  El Presidente. Muchas gracias, señor Rajamäki. El Consejo y la Comisión no tienen límite de tiempo. Por lo tanto, pueden aprovechar la oportunidad para extenderse todo lo que crean necesario y oportuno, pero el día sigue teniendo veinticuatro horas.

  Franco Frattini, Vice-President of the Commission. Mr President, first of all, I would like to express my profound satisfaction at the excellent cooperation with the Finnish Presidency, in particular, Mr Rajamäki and Mrs Luhtanen, and with the European Parliament, particularly with the Committee on Civil Liberties, Justice and Home Affairs and Mr Cavada.

Implementing and further developing The Hague Programme is a joint goal. This calls for effective decision-making and requires clear political priorities to make a real difference. The strategic political goal remains striking the right balance between improving citizens’ security and promoting and defending people’s individual rights. As you know, last week in Tampere, we discussed the main challenges in the area of freedom, security and justice and how best to address them.

It is clear that the fight against terrorism and the management of migration flows are currently the main priorities for the European Union. As I stressed in Tampere, I consider that our efforts in the fight against terrorism at European level need to focus on key areas such as fighting radicalisation and recruitment, the misuse of the internet by terrorists, the prevention and detection of the misuse of explosives, the protection of critical infrastructures, bio-preparedness and transport security.

I am also convinced that any new security measure, especially in relation to air transport, should not bring about a disproportionate reaction which, in my view, would hand victory to terrorism. Security is at the centre of my action and we will assess carefully the effect and proportionality of any decision taken in that field. The fight against terrorism and the defence of individual rights should go hand in hand.

As regards migration, the Commission decided to set up a Commissioners’ Group on Migration Issues. I have the privilege of coordinating that group, which brings together all the policy areas relevant to migration management: from justice and home affairs to development, employment, education and training, regional policy, economic issues, external relations and European neighbourhood policy. That comprehensive approach involves legal and illegal immigration, as well as integration. Solidarity, in the form of financial support and the deployment of experts and equipment to our shared borders, is also an essential element of this approach. While the focus is clearly on migration from Africa, such an approach has to take into account migratory movement from other regions of the world, particularly from our eastern neighbours, some of the countries from which many kinds of illegal trafficking originate.

In the field of illegal immigration, we have, as you know, recently taken many practical measures, particularly in relation to migration flows affecting southern Member States of the European Union. Frontex, in particular, has been very active in coordinating assistance to the Member States in question, for example the Canary Islands, and further operations are planned in the short term in the central Mediterranean area.

Solidarity means practical help to Member States under pressure. We need funds, equipment, boats, helicopters and aeroplanes. For example, for the period 2007-2013, the Frontex Agency will have EUR 272 million, which I deem insufficient to deal with the growing phenomenon of migration. Next year the agency’s budget will be some EUR 21 million. I hope that Parliament will agree to a further increase in the financial envelope.

Additional financial support has been provided to the Member States most affected, in particular Spain, Malta and Italy, via the ARGO programme. In that regard, I should like to mention that last week the Commission decided to fund six emergency projects in the above countries.

The Commission has also adopted a package of measures to help Mauritania in its efforts to contain the flow of illegal migrants to the Canary Islands under the Rapid Reaction Mechanism. We shall do the same concerning other important partners in sub-Saharan Africa, such as Senegal.

As regards the management of the southern external maritime border, I presented to the informal Tampere Council a set of recommendations for operational measures to be taken in the short term, that is, before the summer of 2007. Those recommendations include: firstly, the setting-up of an operational command centre in the relevant regions to coordinate a Mediterranean coastal patrol network; secondly, exploring the establishment of a European surveillance system in order to link up the existing national surveillance systems; thirdly, making the pooling of assets a reality with equipment made available by all Member States to be put at the disposal, at short notice, of a Member State requesting assistance; fourthly, exploring options for the creation of a team of asylum experts in close cooperation with international organisations, above all the United Nations; fifthly, making the maximum and best use of current and future financial instruments.

The above measures aim to strengthen the Community’s capacity to manage and prevent the kind of situations we have seen this year, and should be taken in parallel with the implementation of the global approach on migration adopted by the European Council last December. It is a matter of ensuring an immediate political response based on tangible European solidarity – and I stress the word ‘tangible’ – and a sharing of responsibilities and burdens. That means, as recently stressed by President Barroso and by myself at Tampere, it is of the utmost importance that all Member States continue working together in a spirit of solidarity, not least to assist those southern Member States most affected today by illegal immigration from Africa. It must be absolutely clear that it is up to Member States to provide the assets required to make the joint operations a success. We have made a start, but just a start. The size of the problem, however, is such that much more work is needed.

In that regard, I also hope that from next spring the European Union can make use of the Rapid Border Intervention Teams, whereby teams of national experts, under the coordination of Frontex, will provide quick technical and operational assistance to Member States in need.

Addressing migration in a comprehensive manner also entails developing a structural approach and reinforcing the inclusion of migration in European external policies. This includes looking at the root causes of migration and development issues.

The Commission is making serious efforts to make migration an integral part of its development policy and is engaging in particular with African countries on this matter. In particular, we must give priority to the implementation of the action plan agreed in Rabat last July and to the preparation of a successful European-African conference on migration with the African Union. It is hoped that it will take place in November in Tripoli, Libya.

We should also strengthen our cooperation with North African countries, in particular Algeria, Morocco and Libya, on migration issues, including the issue of international protection, which necessitates a regional response. In this regard, both EU Member States and North African countries must take responsibility for those in need of international protection, including asylum seekers.

Refugee protection is another important part of my portfolio and I am happy to announce to you that two specific regional programmes will start in the coming weeks. We should also ensure that illegal migrants are returned to their countries. In this respect, the Commission is ready to support the efforts of Member States politically, diplomatically and financially, while fully respecting people’s individual dignity.

We should also not forget another important element in fighting illegal immigration: the need to step up the fight against illegal work. It is a key pull factor for illegal immigration. As mentioned in July’s Commission communication on illegal migration, we are currently considering drafting a legislative instrument to harmonise sanctions against employers of illegally resident migrants. Obviously, Member States would have to take immediate measures in this direction, so as to address the issue of illegal work.

In relation to legal economic migration, I must emphasise that the implementation of the Policy Plan on Legal Migration is a priority for the Commission and for me personally. By eliminating illegal work and creating admission procedures for legal migrants, Europe will set up a virtuous circle, or, should I say, a positive structure of incentives.

The Commission is convinced of the necessity of a common approach to managing economic migration as an additional means of achieving the Lisbon objectives and tackling the negative effects of demographic ageing, in order to foster the European economy and competitiveness. In particular, to contribute to economic growth, it is fundamental that Europe becomes, first and foremost, a real pole of attraction for highly skilled migrants. The idea of proposing a directive on the conditions for admission to the European Union for highly skilled workers, including the possibility of a European green card, responds to this economic necessity.

Europe continues to receive low-skilled or unskilled labour only, while the United States, Canada and Australia, for example, are able to attract talented migrants. However, at the same time, I think proper measures should be taken to avoid the growing risk of a brain-drain from poorer countries. A proposal for a directive on the rights of legal migrants in employment constitutes the other pillar of the Commission’s policy in this field for the next year. Both proposals will be presented in the second half of 2007, under the Portuguese Presidency.

Last but not least, I should like to stress another important element of European immigration policy: the integration of migrants. As highlighted in the Common Agenda for Integration, which I put forward in September 2005, greater integration efforts are crucial for a successful common European immigration policy. I strongly hope that after the Council in Luxembourg has endorsed this global European approach towards migration, the same European common approach will also be approved at the highest political level by the European Council in Lahti.

Let me now turn to the ‘passerelle clause’. In Tampere, as Minister Rajamäki and Mr Cavada have just said, we also discussed how to improve decision-making in the field of security and justice, in particular by using the ‘passerelle’ or ‘bridging clause’. As you know, the Commission’s position has always been very close to Parliament’s on this issue, as we consider that the bridging clause represents an appropriate and important tool for the Union and Member States to ensure greater efficiency, transparency and accountability of the decision-making process in addition to greater democratic legitimacy, given the stronger role of Parliament.

The debate in Tampere has been very open and constructive. All the Member States, even those that are still reluctant, agreed on the need to move forward. While some of them expressed fears that a decision now on the ‘passerelle clause’ would pre-empt the debate on relaunching the constitutional process, I believe this is not the case.

We will be among the first to welcome a positive outcome of the exploration the German Presidency intends to carry out in 2007 and we will give them our full support. Nevertheless, we have to prepare ourselves for a situation where the ‘passerelle’ clause may be the only way to address the urgent need that all of us share. I agree that we need the Constitution, but if we wait we may find ourselves paralysed. In any case, as you know, when the Constitution comes into force the ‘passerelle’ clause will be incorporated into it automatically.

I agreed with Minister Rajamäki when he said in Tampere that Europe is like a bicycle: either it goes ahead or it falls to the ground. And it was only by going ahead faster than others that my compatriot Bettini won the Cycling World Championship a few days ago.

We must, therefore, continue this very important political discussion, building upon the common goodwill shown by all Member States in Tampere. At the next Justice and Home Affairs Council, which takes place in a few days in Luxembourg, we will have a chance to decide on how to move this important dossier forward.

Finally, citizens do want more Europe. Europe would then be more effective in taking decisions. Practitioners, judges, prosecutors and police authorities also want more effective instruments to fight organised crime and terrorism. To be frank, we cannot allow civil society to move faster than our political strategies and policies. If we want to be credible, we have to respond now and not only after tragic events, as has happened in the past.

(Applause)

  El Presidente. Agradecemos al Vicepresidente de la Comisión su explicación de lo sucedido en Tampere y la visión optimista de lo allí ocurrido que nos transmite.

Vamos a conocer ahora las opiniones de los grupos políticos. Recuerden que los diputados sí tienen limitado el uso del tiempo.

  Ewa Klamt, im Namen der PPE-DE-Fraktion. – Herr Präsident, meine sehr geehrten Damen und Herren! Die Steuerung von Migrationsströmen und damit die Regelung von Zuwanderung in die EU ist eines unserer vorrangigsten Probleme, und selbstverständlich bedarf die Problemlösung eines Blicks über den nationalen Tellerrand. Dabei können wir uns jedoch nicht nur auf eine europäische Analyse und europäische Ansätze beschränken. Die Zusammenarbeit mit Transit- und Herkunftsländern und die Unterstützung für sie sind ein Teil der Lösung. Wir benötigen aber auch einen integrierten Ansatz. Der Regelungsbedarf zur Immigration liegt nicht allein im Bereich der Innenpolitik. Lösungen können nur in gemeinsamen Anstrengungen verschiedener Politikbereiche gefunden werden.

Die EVP-ED-Fraktion fordert seit langem eine Migrationspolitik in Rücksichtnahme und Verantwortung gegenüber den anderen Mitgliedstaaten. Ein Beispiel: Man kann nicht einerseits ohne Information, ohne Absprache eine Massenlegalisierung vornehmen und, wenn die Sogwirkung einer solchen Maßnahme einsetzt, Hilfe von der EU fordern. Nationale Politik im Bereich der Zuwanderung muss grundsätzlich die Auswirkungen auf andere Mitgliedstaaten berücksichtigen.

Die Überführung eines Politikbereichs – also des Bereichs der Wirtschaftsmigration – in die Gemeinschaftspolitik unter Anwendung des Mitentscheidungsverfahrens ist aber kein Allheilmittel. Sicherlich gibt es viele gemeinsame Probleme, aber mindestens ebenso viele sind spezifisch national, regional oder gar lokal. Für viele ist die Idee einer Gemeinschaftspolitik im Bereich der Wirtschaftsmigration auch deshalb reizvoll, weil es nicht nur den eigenen Kompetenzbereich erweitert, sondern auch bei der Durchsetzung einer Einwanderungspolitik helfen könnte, die auf nationaler Ebene keine Mehrheit finden würde. Aber eine solche Motivation wird dem Recht auf adäquate Lösungen in den Mitgliedstaaten nicht gerecht. Eine Politik kann nur erfolgreich sein, wenn sie mit unseren Bürgern in unseren Staaten gestaltet wird.

(Beifall)

  Martin Schulz, im Namen der PSE-Fraktion. – Herr Präsident, meine Damen und Herren! Wir haben uns in unserer Fraktion lange überlegt, wie wir mit der heutigen Debatte umgehen. Ich habe mich in diesem Haus zum letzten Mal in einer innenpolitischen und sicherheitspolitischen Debatte zu Wort gemeldet, als ich über den europäischen Haftbefehl und die europäische Staatsanwaltschaft sprach. Anschließend hatte ich einen enormen Krach mit dem Ratspräsidenten. Das möchte ich heute nicht wiederholen. Dennoch will ich Ihnen einige Bemerkungen nicht ersparen, Herr Ratspräsident und Herr Kommissar!

Wenn ich in die Runde blicke, sehe ich Timothy Kirkhope, Hubert Pirker, Ewa Klamt, Graham Watson, mich selbst, die Kollegin Lambert, Martine Roure. Wir haben alle vor sechs Jahren auch schon hier gesessen und exakt das Gleiche gesagt. Graham Watson war damals der Ausschussvorsitzende. Der Kommissar hieß Vitorino, und er hat uns im Nachgang zu Tampere ein so genanntes scoreboard vorgetragen, in dem all die Maßnahmen, die Sie, Herr Ratsvorsitzender, und Sie, Herr Kommissar, beschrieben haben, schon enthalten war. In diesem scoreboard — deshalb hieß es so — waren klare Zeiten vorgegeben. Maßnahme A: Umsetzung in den Mitgliedstaaten im Zeitraum B, Bericht der Kommission vor dem Rat im Zeitraum C usw.

Warum sitzen wir eigentlich heute, sechs Jahre später, wieder hier und diskutieren über die gleichen Fragen, zum Beispiel über die Passerelle-Klausel? Wir haben vor sechs Jahren voller Hoffnung darüber diskutiert, dass im Vertrag von Nizza steht, dass ab 1999 mit seinem Inkrafttreten fünf Jahre später, also im Jahr 2004, unter dem Vorbehalt der Einstimmigkeit im Rat überprüft werden sollte, dass die Politikfelder, über die wir hier reden, in das Mitentscheidungsverfahren übergeführt werden sollten. Zwei Jahre später ist noch nichts geschehen!

Ewa Klamt hat einen wichtigen Hinweis gegeben: Wir müssen nicht in die Zuständigkeit nationaler, lokaler und regionaler Behörden eingreifen, wenn es um die Integration oder das Durchführungsprocedere im Asylbereich geht. Aber wir können auch nicht zulassen, dass es keine gemeinschaftlichen Regelungen gibt, wo sie unverzichtbar sind. Die Migrationsströme an den Südküsten Europas, die wir hier beschreiben, sind alleine restriktiv nicht zu lösen. Sie bedürfen einer Vorgehensweise, in der die Bekämpfung der organisierten Kriminalität, die Legalisierung von Einwanderung und eine koordinierte Integrationspolitik miteinander kombiniert sind. Das wissen wir doch alle. Warum weigern sich dann die Mitgliedstaaten, die Vorschläge, die Kommissar Frattini eben beschrieben hat, umzusetzen? Ich glaube, ich habe eine Antwort darauf: Sie weigern sich, weil man mit diesen Politikfeldern — Außengrenzensicherung, Asyl, Staatsbürgerschaftsrecht, Niederlassungsfreiheit, Freizügigkeit, Polizeipolitik, Justizpolitik, alles konstitutive Elemente der Eigenstaatlichkeit — den Bürgern vorführt: Wir haben die Macht im Staat und nicht irgendein anderer. Die Übertragung solcher Rechte auf die Europäische Union ist ein Stück Souveränitätsverzicht, vor dem die Staaten seit 15 Jahren zurückschrecken. Ich kann das verstehen, weil es ein Stück Preisgabe nationaler Macht ist. Aber man muss zwischen dem Aufgeben dieses Stücks Macht und dem weiteren Schleifenlassen der Migration, der Menschenschlepperei, der ungeordneten Zuwanderung und der daraus resultierenden Probleme abwägen. Hier versagen die Innenminister der Europäischen Union seit zehn Jahren. Damit muss Schluss sein!

Deshalb sind der Ansatz, der in unserer Anfrage steht, und die Antworten, die wir heute — vor allem von Herrn Frattini — gehört haben, richtig. Aber es muss endlich gehandelt werden.

(Beifall)

  Graham Watson, on behalf of the ALDE Group. – Mr President, I should like to thank Mr Cavada for his oral question, the opportunity for this debate, and the excellent work that he and his colleagues do in their committee.

I had the honour to chair that committee at the time of the Council meeting in 1999 in Tampere. I have observed the process from Tampere to Tampere. It has been seven lean years. Rather like a critic once said of Samuel Beckett’s play Waiting for Godot: ‘It is a two-act play in which nothing happens, twice.’

I salute the efforts of Commissioner Frattini and of the Finnish Presidency in trying to coax and cajole the Member States forward. Mr Rajamäki spoke of breathing new life into the spirit of Tampere. It is desperately needed. But the fact is that the country I know best threw a spanner into the works when it insisted on having three pillars. Other countries are now blocking the process of repair. Unless we are able to bring in the footbridge – the ‘passerelle clause’ – we will never have a credible policy in justice and home affairs. We will continue with a policy like a push-bike when what we need is a Ducati.

Member States sit there in their medieval fastnesses with the drawbridges firmly up. In the name of national sovereignty they are enhancing global anarchy. Our citizens demand better.

In the early period of building the European Union, political leaders were ahead of public opinion. They saw leadership as painting a vision of the Europe they wanted and leading people towards it. That can be a dangerous strategy, but far less dangerous than being in the position – as you pointed out, Commissioner – of being behind public opinion. Our citizens are asking: why is there no immigration policy to prevent the human tragedy we see on our southern shores? Why are we not sharing criminal intelligence in the fight against terrorism or the fight against drugs? Why is there no access to justice for victims of cross-border crime or cross-border marital breakdown? When ministers meet, as Abba Eban once said in a different context, they ‘never miss an opportunity to miss an opportunity’.

We want to see more emphasis on European values. We may have no constitution, but we have a Charter of Fundamental Rights. Mr Rajamäki, you said that human rights are at the top of the Council’s concerns and fully taken into account. Are you sure? What about the CIA secret prisons saga, where this House was right to set up a committee on rendition to see whether we need to use Article 7? What about the PNR issue, where the 2007 agreement to replace the sticking-plaster solution you have devised this month must be in tandem with the framework decision on the protection of personal data? And what about minimum procedural guarantees for suspects in criminal proceedings: why is that issue still at the bottom of the in-tray?

Of course there is some progress. But too often the Union looks like the mime artist Marcel Marceau; he appears to be climbing a wall but actually he is going nowhere. I want Mr Frattini and the Presidency to take to the Council on 6 October the message that Europe demands better.

(Applause)

  Monica Frassoni, a nome del gruppo Verts/ALE. – Signor Presidente, onorevoli colleghi, il gruppo Verde Alleanza libera europea è sempre stato a favore del passaggio di questi temi alla procedura comunitaria fin da quando il trattato di Maastricht inventò la procedura dei pilastri, che in teoria doveva essere provvisoria ma in realtà si è rivelata abbastanza definitiva.

Ma le procedure non sono tutto e mi domando quale sia oggi la politica messa in atto per queste materie dal Parlamento, dal Consiglio e dalla Commissione. La priorità sembra sia quella di ridurre, respingere, costringere ed eliminare ed è curioso constatare che questo dibattito è stato avviato dal Commissario parlando di terrorismo e affermando che la sicurezza deve essere la priorità assoluta. Credo che questo dica molto anche sul concetto di priorità che hanno molti dei nostri dirigenti.

Nonostante le frontiere, gli orribili rischi, la tolleranza sempre maggiore per le violazioni del diritto internazionale, non riusciremo a fermare l'immigrazione e questo deve essere un elemento che tutti noi dovremmo avere ben chiaro! Francamente non mi piace signor Commissario, quando lei utilizza troppo spesso la parola "solidarietà", soprattutto per intendere "aiutare gli Stati membri a respingere alle frontiere gente che arriva disperata e senza diritti".

Inoltre vorrei rilevare che in questo modo non abbiamo affatto eliminato il rischio che il respingimento alle frontiere di gente in arrivo su imbarcazioni non violi gravemente il diritto di molti di chiedere l'asilo in quanto vengono respinti direttamente al mittente.

Le regolarizzazioni, condannate dall'onorevole Klamt, ma anche dal Commissario Frattini, sono un risultato diretto della politica che dice "è possibile l'immigrazione zero", ma nasconde una realtà di fatto, ovvero che abbiamo bisogno di immigrati.

Signor Commissario, signor Presidente, non so se sia vero che la maggior parte degli immigranti illegali che arriva da noi sia composta da persone senza qualifiche. Io conosco casi di professori di storia, di elettricisti, di persone qualificate che arrivano qui ma non trovano lavori qualificati, perché evidentemente entrano in un giro non affatto qualificato; a mio parere dire che il problema è quello di tirare fuori dai paesi in via di sviluppo persone che possono, invece, aiutare quei paesi a uscire dalle loro situazioni di sottosviluppo sia un messaggio sbagliato che l'Unione europea non deve dare!

Infine, signor Presidente, signor Commissario, gradirei che vi pronunciaste sul tema degli accordi con i paesi terzi. Io, e con me il mio gruppo, siamo molto preoccupati per questa questione, sappiamo che alcuni dei paesi membri, per esempio Francia, Spagna e Italia, stanno negoziando, in modo segreto e solamente attraverso intese di polizia, accordi con paesi terzi che non danno nessuna garanzia di rispetto dei diritti; sappiamo benissimo che quei paesi violano spesso e volentieri i diritti, non solamente dei loro cittadini, ma anche dei migranti. In particolare questo è il caso della Libia, alla quale il Commissario ha appena affermato di volere elargire una grossa somma di denaro, personalmente gradirei che si spendesse qualche parola per spiegare che tipo di democrazia e di pubblicità ci debba essere su simili accordi.

(Applausi)

  Giusto Catania, a nome del gruppo GUE/NGL. – Signor Presidente, onorevoli colleghi, mi sembra che dopo il fallimento del Vertice informale di Tampere della scorsa settimana si sia deciso non solo di smettere di pedalare ma forse anche di appoggiare la bicicletta al muro. Anche il dibattito di oggi ha questa caratteristica: si mescolano lotta al terrorismo, i voli della CIA, il PNR, la cooperazione di polizia con l'immigrazione.

Solo quando si capirà che il tema dell'immigrazione deve essere slegato dalle politiche repressive, dalle azioni di criminalizzazione dei migranti e dalle pratiche di lotta al terrorismo e alla criminalità organizzata, solo allora sarà possibile discutere seriamente di una politica comune dell'Unione europea in materia di immigrazione.

Dobbiamo anche bandire dal nostro dibattito il tema dell'invasione: la categoria dell'invasione è falsa e infondata, sappiamo tutti che solo il 15% dell'immigrazione irregolare arriva via mare dall'Africa e poi tutto il resto arriva via terra o in aereo. Questo avviene anche in Spagna e in Italia, considerando perfino le cifre dei migranti che arrivano alle isole Canarie o a Lampedusa.

Bisogna ripartire dai canali legali, come ci diceva nel Libro verde la Commissione: "Abbiamo bisogno di 20 milioni di lavoratori immigrati entro il 2030" e allora attiviamoci per farli entrare, invece la gente è costretta a morire in mare. Non abbiamo capito che cosa ha fatto questa estate Frontex per evitare la morte delle persone.

L'Europa non può essere quella dei respingimenti di massa né si può tollerare che l'Atlantico e il Mediterraneo siano un cimitero a cielo aperto!

Avanzo una proposta al Commissario Frattini: istituiamo un monumento, monito perenne alle stragi di migranti in mare. Tra qualche mese ricorre il 10° anniversario della prima strage riconosciuta di migranti in mare: l'affondamento di una nave con quasi 400 emigranti al largo di Porto Palo tra Malta e la Sicilia. Facciamo un gesto di umanità! Costruiamo un monumento, una simbolica tomba collettiva per uomini e donne senza nome, morti in mare perché cercavamo un futuro migliore.

Un grande poeta latino avrebbe detto: "ricostruiamo una memoria collettiva che sia più duratura del bronzo". Probabilmente questo è l'atto più forte e più concreto che oggi riesce a compiere l'Europa per discutere seriamente di immigrazione.

  Romano Maria La Russa, a nome del gruppo UEN. – Signor Presidente, onorevoli colleghi, sono già intervenuto più volte in questa sede ribadendo l'urgente necessità di una politica comune sull'immigrazione e con soddisfazione prendo atto delle recenti iniziative intraprese a livello comunitario e del recente sblocco di fondi destinati agli Stati colpiti da emergenze.

E' tutt'altro che trascurabile la consapevolezza maturata dagli Stati membri ora convinti, forse tardivamente, dalle numerose tragedie del Mediterraneo, che i fenomeni migratori non riguardano più esclusivamente gli Stati periferici dell'UE e che gli obiettivi generali di crescita economica possono essere ottenuti soltanto in un clima di sicurezza generale. Questa consapevolezza potrà finalmente convincerli a ripartire equamente responsabilità ed oneri finanziari per la gestione delle frontiere. Si tratterà di impegno reale, testimoniato anche dalle maggiori risorse finanziarie che l'UE metterà a disposizione per i prossimi sette anni nel quadro del consolidamento di uno spazio di libertà, sicurezza e giustizia.

Un altro elemento da considerare positivamente è la creazione di un programma specifico volto a regolare i flussi migratori con fondi ad hoc destinati ai rimpatri, ai rifugiati e all'integrazione. Altrettanto importante è la creazione di un'agenzia delle frontiere esterne che purtroppo non dispone ancora di un organico adeguato, ma mi auguro che possa gradualmente godere di maggiori attenzioni e finanziamenti.

Auspico che di questo passo si possa arrivare alla creazione di norme minime comuni per combattere l'immigrazione illegale e regolamentare l'immigrazione legale e che si possa realizzare una politica rispettosa dei diritti del singolo credibile. Ma una politica credibile non può che essere rigorosa, non può esistere una politica europea che favorisce regolarizzazioni di massa e che elargisce i diritti di cittadinanza in modo indiscriminato.

E' ormai risaputo che le sanatorie non solo non consentono di risolvere i problemi senza migliorare le condizioni degli immigrati, ma che invece quasi sempre le peggiorano, alimentano solo emarginazione e fenomeni diffusi di delinquenza che spesso sfociano in terrorismo.

Infine, essere credibili significa riaffermare gli ideali di solidarietà e di tutela delle libertà proprie dell'UE, vincolando al rispetto della legalità. L'UE non negherà mai l'aiuto ai bisognosi e a chi vorrà veramente integrarsi, tuttavia per chi pretende di esportare la violenza, la cultura, i valori e le religioni dovrà valere il principio della "tolleranza zero", non è auspicabile, ma talvolta risulta indispensabile.

  Johannes Blokland, namens de IND/DEM-Fractie. – Voorzitter, de informele top afgelopen weken in Tampere heeft één ding duidelijk gemaakt: de lidstaten zijn het fundamenteel oneens over de aanpak van illegale immigratie. Dat er een oplossing moet komen, is duidelijk maar over de middelen verschilt men van mening. Het immigratieprobleem wordt door de lidstaten dan ook graag doorgeschoven naar de Europese vergadertafels. Daarmee herhaalt de geschiedenis zich.

Eind jaren negentig hadden Nederland en Duitsland grote problemen met het toestromen van asielzoekers. Zij drongen aan op solidariteit en lastenverdeling. Frankrijk, Spanje, Italië en Portugal blokkeerden echter elke oplossing op Europees niveau. Nu geven noordelijke lidstaten niet thuis bij het verzoek om hulp. De oplossing moet echter wel op Europees niveau gevonden worden. Een gemeenschappelijke markt met een gedeelde ruimte waarin burgers zich vrij mogen bewegen, vraagt om een consequente beveiliging van de buitengrenzen en een gereguleerde toegang tot die ruimte.

Het Europees beleid voor illegale immigratie is noodzakelijk maar dan wel zo dat landen niet zelfstandig blijven handelen. Het legaliseren van 700.000 illegalen door de Spaanse autoriteiten zonder daarin andere lidstaten te kennen, kan niet samengaan met de wens om hulp van andere lidstaten.

Tenslotte, president Bush heeft toegegeven dat er geheime gevangenissen van de CIA waren. In welke landen deze gevangenissen waren en of er in de Europese Unie gevangenissen waren, is tot op vandaag onduidelijk. Ik hoor graag wat de Raad en Commissie doen om een einde te maken aan deze onduidelijkheid.

  Jean-Marie Le Pen (NI). – Monsieur le Président, en régularisant un million et demi de clandestins en 2005, l'Espagne et l'Italie ont provoqué un formidable appel d'air en provenance d'Afrique, continent le plus proche de l'Europe occidentale et proche banlieue de Paris.

L'Espagne, accusée à juste titre de faire preuve d'irresponsabilité en régularisant en masse les immigrés clandestins, répond: la plupart des Africains qui arrivent aux Canaries – 25 000 depuis le début de l'année – sont des francophones qui aspirent à aller vers d'autres pays. On comprend alors dans ces conditions que la désastreuse convention de Schengen, appliquée depuis 1985, doit être abrogée, car elle permet à tout clandestin arrivant en Espagne ou en Italie, ou ailleurs, et régularisé, de gagner la France et d'y bénéficier de tous les avantages sociaux.

M. Sarkozy, absent de huit des dix derniers Conseils des ministres européens de l'intérieur, est mal placé pour critiquer l'Espagne, alors que la France est favorable à la suppression de l'unanimité pour la coopération judiciaire et policière, c'est-à-dire à l'abandon d'un de ses pouvoirs régaliens. Surveiller nos propres frontières est une exigence vitale à l'heure où l'immigration est planétarisée. On ne peut confier à d'autres le soin de contrôler des milliers de kilomètres de côtes ou de frontières terrestres dont on voit à quel point elles sont perméables. Ce n'est pas Frontex, ce machin européen censé surveiller les frontières de l'Europe, qui pourra suppléer aux défaillances des États.

Faute de traiter le problème de l'immigration à la source et de définir une grande politique de développement, nous continuerons à accueillir des millions d'immigrés qui peu à peu vont déstabiliser la vieille Europe et finalement la submerger. Les institutions européennes ne font qu'accentuer ce mouvement de décadence en favorisant une politique d'immigration que M. Sarkozy appelle hypocritement "immigration choisie". Que les peuples européens reprennent leurs affaires en main comme vient de le faire la Suisse et se protègent de l'invasion migratoire qui n'en est qu'à ses débuts.

  Jaime Mayor Oreja (PPE-DE). – Señor Presidente, en primer lugar quiero felicitar al señor Frattini por ese acierto que ha tenido en volver a utilizar un término esencial en estos momentos en esta construcción del espacio de libertad, seguridad y justicia: el término prioridades.

En ese sentido, quiero decir que falta un gran debate y un gran resultado, que son inaplazables hoy en la construcción de la Unión Europea, porque estamos hablando muchas veces de medidas concretas, pero falta definir lo más importante. En una década, ¿cuál va a ser el horizonte final en las competencias de la Unión Europea y los Estados miembros a la hora de abordar dos cuestiones, como ha dicho el señor Frattini: la inmigración y el terrorismo radical islamista?

Ese debate es inaplazable y hasta que no tenga lugar, hasta que no tenga un resultado no permitirá un avance correcto y adecuado en estas materias. Es un debate preconstitucional. Es sin duda lo que afecta más al miedo que hoy tienen los europeos frente a su futuro. Por eso es un debate preconstitucional y por eso, señor Frattini y miembros del Consejo, es un debate absolutamente inaplazable.

Es imposible una Unión Europea en una década sin que haya una política de inmigración. Es imposible pensar unos Estados Unidos de América que tuviesen tantas políticas de inmigración como Estados tienen. Es imposible pensar que en un fenómeno emergente como es el terrorismo islamista - que se ha atrevido a pasar de poner bombas en un autobús a poner bombas en un avión, de atacar las viñetas a atacar directamente al papa, es decir, un fenómeno emergente - nosotros no tengamos todavía, de cara a la Unión Europea y sus instituciones, un papel político que sea reconocible por los ciudadanos.

Será poco, bastante o mucho, pero lo grave es que hoy los ciudadanos europeos no saben qué hace la Unión Europea, ni en materia de inmigración ni en materia de terrorismo. Por eso es un debate inaplazable. Ése es el debate preconstitucional pendiente y ése es el gran debate que tendremos los europeos en los próximos meses.

  Martine Roure (PSE). – Monsieur le Président, nos discussions interviennent au lendemain du Sommet de Tampere II. Lors de ce sommet, les États membres ont abordé des questions fondamentales pour poursuivre la mise en place d'un espace européen de liberté, de sécurité et de justice qui soit réel.

Ainsi je suis heureuse que la question de la clause passerelle soit enfin sur la table du Conseil. Nous sommes, bien sûr, en faveur de la communautarisation de l'ensemble du troisième pilier, en particulier, pour ce qui est de l'immigration légale; cette communautarisation aidera enfin à mettre un terme au blocage de certains États membres. J'invite donc le Conseil à poursuivre ses discussions qui, je l'espère, permettront à terme d'activer cette clause passerelle.

Je souhaite également soulever la question de l'accord sur le transfert des données personnelles concernant les passages aériens, ou accord PNR. Les discussions avec les autorités américaines sont en cours, mais j'apprends que ces autorités souhaitent obtenir davantage encore. Le vice-président Frattini pourrait-il nous dire si ces négociations vont aboutir à un accord commun avant la fin du mois, qui est proche? Nous étions tombés d'accord sur une procédure en deux temps, qui prévoit que le contenu sera rediscuté en 2007. Cela vaut-il aussi vraiment pour les Américains? Je voudrais, à cet égard, m'adresser au Conseil: je rappelle que le Parlement européen attend aujourd'hui un engagement ferme du Conseil en ce qui concerne la décision-cadre sur la protection des données.

En ce qui concerne l'immigration, lors de ce sommet de Tampere, le Conseil semble être revenu sur les engagements forts que l'Union européenne avait pris il y a sept ans, en particulier pour la mise en place d'ici à 2010 d'une politique commune d'immigration et d'un système commun d'asile. Là aussi, l'échéance est proche! Mon groupe souligne qu'une meilleure gestion des frontières extérieures ne peut constituer qu'un seul aspect de notre politique commune d'immigration. Les difficultés et l'urgence humanitaire qui s'impose aux frontières, en particulier au sud de l'Europe, les arrivées massives de migrants et de demandeurs d'asile ne peuvent laisser personne indifférent.

Nous souhaitons donc le renforcement de la solidarité européenne. Nous demandons que l'Europe partage les charges et les responsabilités de sa politique d'immigration. Nous souhaitons également que des partenariats soient mis en œuvre avec les pays d'origine et de transit, qui se fondent avant tout sur le respect à la fois des droits fondamentaux et du droit d'asile.

Mais nous ne devons en aucun cas permettre l'externalisation de nos frontières. Nous voulons une approche globale et transversale des problèmes d'immigration. La lutte contre l'immigration illégale doit être accompagnée de propositions concrètes, que ce soit en faveur de l'ouverture de voies légales d'immigration ou d'un codéveloppement efficace et réel. Nous devons lutter contre les causes profondes des migrations que sont la pauvreté, les conflits.

Nous devons permettre le développement des pays tiers qui souffrent et la migration doit également être perçue comme un facteur positif pour le développement. Elle doit contribuer à réduire la pauvreté. Nous proposons entre autres la mise en place d'un soutien financier des immigrés dans leur pays d'origine. Nous voulons, en conclusion, assurer un échange actif entre pays du Nord et pays du Sud et savoir comment les propositions avancées à Rabat dans ce domaine se concrétiseront.

(Applaudissements)

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – Voorzitter, de immigratieproblematiek is anno 2006 een van de grootste uitdagingen en je zou denken dat de urgentie van dit probleem inmiddels wel tot alle lidstaten is doorgedrongen, maar niets lijkt minder waar! De berichtgeving over de bijeenkomst in Tampere van vorige week was tenenkrommend. Het gebrek aan daadkracht vierde hoog tij. Aan de buitengrenzen van de Unie vindt een ware humanitaire tragedie plaats, mede dankzij het falend beleid van de Europese lidstaten en ik moet u zeggen, ik schaam me oprecht kapot.

Als er al sprake is van enige focus, dan ligt die voor de Raad met name op het versterken van de buitengrenzen. Frontex is het sleutelwoord. Maar Frontex is afhankelijk van de middelen en mankracht die door de lidstaten worden aangeleverd en die middelen blijven tot op de dag van vandaag buitengewoon beperkt. Overigens is het een illusie om te denken dat de migrantenstromen zijn in te dammen met het versterken van de buitengrenzen alleen. Dat moeten we ook vooral niet willen. Gekeken moet worden naar de redenen waarom de migranten massaal hun land verlaten. De link tussen migratie en ontwikkeling is van het grootste belang. Grootse en strategische investeringen in de landen van herkomst zijn noodzakelijk. Noem het zo je wil een modern Marschallplan.

Geachte Raadsvoorzitter, neem een voorbeeld aan Commissaris Frattini, die al ettelijke malen uw aandacht heeft gevraagd voor een totaalpakket van maatregelen. Alleen dan zal de Unie enig effect kunnen sorteren. Maak uw ambities waar, zoals vastgelegd in het programma van Tempere en herbevestigd in het Haags programma. Maak onverkort werk van die zo belangrijke link tussen migratie en ontwikkeling. Zorg voor die samenwerkingsovereenkomsten met de landen van herkomst en transit. Zorg voor een spoedige totstandkoming van een Europees terugkeerbeleid waarbij eenieder recht heeft op een respectvolle behandeling. Maak werk van die informatiecampagnes. Zorg voor die Europese green card. Pak uw eigen zwarte arbeidsmarkt aan. Raad, om in uw beeldspraak te blijven, zou ik u willen vragen, fiets zo hard als u kan.

VORSITZ: INGO FRIEDRICH
Vizepräsident

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – Monsieur le Président, il y a un an exactement mourait à Ceuta et Melilla plus de onze, peut-être seize, migrants par balles. Balles espagnoles, balles marocaines? Nous ne savons pas, aucune enquête n'a été menée. Tout ce que nous savons aujourd'hui c'est qu'un de ces morts était camerounais, les autres restant sans nom et sans visage.

Avons-nous tiré les leçons de ce drame? Pas du tout, puisqu'en juillet, trois autres migrants sont morts, à Melilla je crois, et que des pressions continuent de s'exercer sur le Maroc pour la signature d'un accord de réadmission, alors même que nous avons tous les jours, depuis cette date, la preuve que des rafles, y compris des déportations dans le désert, se poursuivent dans ce pays, ainsi que des violations des droits fondamentaux des migrants, y compris ceux qui ont papiers du HCR.

Quelles leçons avons-nous tirée de ce drame? Simplement la pression que nous continuons à exercer sur le Maroc a déplacé les trajectoires des migrants vers le Sud, et le déplacement de ces trajectoires vers le Sud entraînent des parcours de plus en plus périlleux. Il y a quelques années, il était absolument impensable d'imaginer rejoindre les Canaries par des petits bateaux à moteur. Aujourd'hui, c'est la réalité et ils sont nombreux à la vivre. Nous savons combien de ces gens arrivent sur les îles Canaries, nous ne savons pas combien sont partis, des milliers, combien? Quels visages, quels noms? Quel nombre de gens ont ainsi péri dans les eaux territoriales mauritaniennes ou sénégalaises?

Qu'est-ce que c'est que cette politique et qu'est-ce que j'entends, Monsieur Frattini, de votre bouche et dans vos interviews? Que vous voulez une armada européenne, que vous voulez des patrouilles, que vous voulez des avions, que vous voulez des bateaux et des hélicoptères militaires, que vous voulez protéger nos frontières! Voilà ce que je lis et ce que j'entends de votre bouche, Monsieur Frattini.

Qu'est-ce que c'est que ce langage de guerre! Est-ce que nous sommes entrés dans une guerre aux migrants? La politique de l'Union européen est entrée dans un cercle absolument diabolique. Nous achetons la collaboration des pays tiers pour le contrôle de leurs propres frontières, c'est-à-dire que nous enfermons les migrants dans leurs propres pays.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – Señor Presidente, señor Frattini, señor Rajamäki, las miles de personas que han muerto en el Atlántico y en el Mediterráneo han cometido una equivocación y es haber nacido personas. Si hubiesen nacido mercancías o moneda, a ser posible libra, dólar o euro, la reacción de la Unión Europea hubiese sido otra, muy hospitalaria. Pero, amigos, nacieron personas. Y han cometido el terrible delito de desplazarse de su país huyendo del hambre o de la guerra para intentar vivir en paz. Ese es el delito que han cometido.

Yo les ruego, yo suplico a la Comisión y al Consejo, que no vuelvan a discutir en una misma agenda el terrorismo y la inmigración. Es una afrenta a la civilización. Les ruego y les suplico que no lo vuelvan a hacer. Porque, efectivamente, si lo hacen dan pie a intervenciones como la del señor Le Pen –fascistas, racistas, xenófobas– o a actuaciones como la de países que son europeos aunque no son miembros de la Unión, como Suiza, que son muy hospitalarios con los flujos financieros, con los flujos bancarios, amigo, pero con las personas hasta ponen en riesgo la petición de asilo. Ese no es el mensaje que tiene que dar la Unión Europea. Por lo tanto, creo que hace falta una rectificación fuerte, son personas y se les tiene que dar una respuesta civilizada.

  Janusz Wojciechowski (UEN). – Panie Przewodniczący! Chciałem w tej debacie poruszyć kwestię tzw. obozów pracy przymusowej. Jeden z takich obozów został odkryty kilka miesięcy temu w południowych Włoszech, gdzie pracownicy cudzoziemscy, głównie Polacy, byli zmuszani do pracy przez międzynarodowy gang przestępczy, dochodziło tam do zabójstw osób, które próbowały się stamtąd uwolnić.

Przy tej okazji chcę wyrazić słowa szacunku dla czynu pewnej włoskiej kobiety, która spontanicznie, starsza biedna kobieta, opiekuje się grobem nieznanego z nazwiska robotnika, który został tam zamordowany. Prasa włoska i polska opisywały tę sytuację i w tym miejscu chcę dla tej kobiety wyrazić mój głęboki szacunek.

Ale problem jest naprawdę bardzo poważny. Takich sytuacji może być więcej, to nie jest tylko ten jeden odkryty obóz, ale jest wiele sygnałów prasowych, że również w innych krajach może dochodzić do podobnych sytuacji i w związku z tym powinniśmy się tym pilnie zająć.

  Nigel Farage (IND/DEM). – Mr President, the ability to control one’s borders and decide who should be a citizen in your country is one of the most basic characteristics of a nation state, and in that regard the UK is very lucky because we are not part of the continent of Europe. We are an island, we have our own natural borders and it is for that reason that I, and the vast majority of the British population, do not want immigration to be controlled at a European level, believing it far better that we organise it for ourselves. But while I am here listening to these debates I am struck that too often we are talking about immigration from third countries, from outside the European Union coming in; we are not talking about what is going on between the Member States.

Just yesterday there was an announcement that two very poor eastern European countries – Romania and Bulgaria – will join the EU. Well, it is perfectly obvious that if you have the free movement of peoples between countries with vastly differing levels of wealth it will lead to a huge migratory flow; all of which makes me wonder how on earth Commission President Barroso can have decided that he is going to make a Romanian the new Immigration Commissioner!

This debate goes to the very heart of what the EU is all about, and it is becoming perfectly obvious that no nation can control its own borders, decide its own immigration policy, and at the same time remain part of the European Union. When this argument gets out there amongst the peoples of Europe, it will be a potentially explosive issue, because once again we have the political class here in the institutions of Brussels and Strasbourg heading in one direction, and public opinion demanding that you head in completely the opposite direction. You may have got away with it on previous policies, but on the question of immigration you will not. You have been warned!

  Mario Borghezio (NI). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, in una situazione in cui in'Italia la prima decisione del nuovo governo Prodi è stata regolarizzare cinquecentomila clandestini, poi con le politiche sul ricongiungimento familiare diventeranno facilmente almeno un milione, e nella Spagna di Zapatero la stessa operazione porta alla regolarizzazione di settecentomila clandestini, beh, gli altri paesi dell'Unione europea hanno un buon diritto a domandarsi a che cosa siano finalizzati simili provvedimenti se non alla demagogia politica.

C'è da domandarsi come mai le Istituzioni europee non hanno il coraggio di chiamare alle loro responsabilità questi governi. Ma in Italia il governo Prodi ha fatto di più, ha addirittura ha modificato la legge comunitaria collegando la possibilità di richiedere l'asilo politico anche in situazioni che prescindono dalle motivazioni serie, che noi condividiamo e che costituiscono i presupposti giuridici per il riconoscimento dell'asilo politico, un'istituzione fondamentale delle libertà legate ai diritti umani. Vengono concessi i privilegi legati all'asilo politico anche per l'immigrato che non provenga da paesi a rischio, dove non sono rispettati i diritti umani, o dalle zone di guerra! Anche solo presentando la domanda in attesa dell'esame e poi, in caso di respingimento dell'esame, in attesa della risoluzione della lunga procedura di ricorso.

Queste politiche con contrarie a quello che oggi viene delineato dalle Istituzioni europee come politica seria dell'immigrazione, anche quando si parla di correzioni del principio di asilo. Mai si può sostenere che ciò possa diventare un grimaldello per oltrepassare le norme, mirate appunto a regolare il fenomeno. Allora dico: Grazie Svizzera! Grazie Blocker! Viva la Svizzera! Basta con la demagogia in Europa sull'immigrazione!

  Carlos Coelho (PPE-DE). – Senhor Presidente, Senhor Presidente em exercício do Conselho, Senhor Vice-Presidente da Comissão, Senhoras e Senhores Deputados, uma vez mais fazemos a análise neste Parlamento da construção do espaço de liberdade, segurança e justiça. Temos de reconhecer que muito foi feito, mas muito há ainda a fazer. Refira-se as referências simpáticas do Senhor Ministro à conclusão do dossier SIS, o Sistema de Informação de Schengen. Espero que seja possível votar rapidamente um compromisso em primeira leitura que nos dote do instrumento legislativo necessário à implementação da segunda geração do SIS.

Felicito também a Presidência finlandesa por ter incluído a questão da imigração entre as prioridades para o próximo Conselho Europeu. Esperamos que o Conselho responda ao nosso pedido para generalizar o processo de co-decisão, estendendo-o às áreas da imigração legal e da integração. Queremos mais legitimidade democrática e a existência de uma abordagem europeia comum em matéria de migração com base nos princípios da coesão e da solidariedade que contemple uma política de integração dos imigrantes que vivem legalmente na Europa.

Gostei de ouvir o Senhor Ministro referir os recentes acontecimentos nas Ilhas Canárias e no Mediterrâneo. São necessárias medidas urgentes e concretas no domínio da cooperação operacional marítima, de forma a desenvolver as capacidades de vigilância adequadas nas fronteiras marítimas, bem como criar equipas de intervenção rápida nas fronteiras. Concordo, particularmente, com o que disse o Comissário Frattini, de que é necessário dotar os instrumentos comunitários de meios. O Frontex, por exemplo, não pode ser privado dos meios financeiros necessários para cumprir as suas funções.

Finalmente, a política de imigração deve contemplar o combate, sem tréguas, à imigração ilegal, ao tráfico de seres humanos, ao retorno dos ilegais aos países de origem e à existência de canais abertos para a imigração legal, bem como a cooperação e o apoio ao desenvolvimento dos países de origem. Senhor Presidente e Senhor Ministro, é necessário que condenemos os processos extraordinários de regularização em massa de imigrantes como aqueles que a Espanha fez em Maio do ano passado.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – Señor Presidente, en primer lugar, agradezco al presidente Cavada que haya planteado un debate sobre un tema absolutamente esencial, como es el espacio de libertad, seguridad y justicia. Permítame que me centre en el tema de la inmigración.

Señor Ministro, han pasado siete años desde Tampere. A mí me tocó estar en otra responsabilidad. Allí se inició el trabajo sobre la inmigración y sobre una política común de la misma, y, hoy, el Vicepresidente de la Comisión, señor Frattini, ha hecho una intervención llena de pasión y de datos, planteando esa política.

Creo que este año la Comisión ha empezado a reaccionar seriamente y que a ello ha contribuido la ayuda de una serie de países, sobre todo de los más afectados: los países del Sur.

Ha hecho muchas promesas de futuro. Pero me permitirá el Vicepresidente Frattini que, coincidiendo con él en la necesidad de una política común y de una unidad de mando y de coordinación que él ha asumido en la Comisión, le recuerde también que «obras son amores y no buenas razones».

En el presupuesto del año pasado, cuya liquidación se anuncia, se ha dejado de gastar el 80 % de la partida correspondiente a inmigración.

Recuerdo que, cuando pasó lo que pasó en Canarias, el portavoz del Comisario dijo que no había dinero. Llamo la atención sobre otro hecho y es que el dinero que hace falta no se puede sacar de la cooperación al desarrollo, porque supone «desnudar a un santo para vestir a otro». Creo que eso tiene también su importancia.

Nos ha prometido una política activa de inversiones; creo que, en relación con África, es el «efecto empuje» −que es el que verdaderamente tiene importancia, pues es bastante estúpido pensar que los africanos están leyendo todo el día el Diario Oficial de las Comunidades o los boletines oficiales de todos los países− lo que debe llevarnos a una política común, a unos criterios comunes de inmigración y a una política activa en relación con nuestras necesidades.

Con un criterio constructivo, señor Presidente, es esto lo que tenemos que hacer. Saludo el paso que se ha dado, pero espero que tenga consecuencias serias de cara al futuro.

(Aplausos)

  Alexander Alvaro (ALDE). – Herr Präsident! Es fällt mir schwer es zu sagen, aber Herr Schulz hat in all dem, was er gesagt hat, absolut Recht. Ich glaube, das habe ich in diesem Haus noch nie gesagt, und wahrscheinlich wird es auch nicht noch einmal vorkommen. Aber er hat deutlich gemacht, wo das Problem liegt: in der Abwägung zwischen der Souveränität der Mitgliedstaaten und der Handlungsfähigkeit der Union. Wie viel sind die Mitgliedstaaten bereit abzugeben, und wie viel Handlungsfähigkeit möchten sie der Union zugestehen?

Wir haben im Deutschen einen Satz, der das zutreffend widerspiegelt: Der Geist ist willig, aber das Fleisch ist schwach. In diesem Fall kann die deutsche Ratspräsidentschaft vielleicht ein Zeichen setzen, um die Europäische Union weiterzubringen. Dabei wünsche ich mir, dass die Staaten Finnland und Portugal als Teilchenbeschleuniger fungieren. Denn Deutschland ist zwar groß, aber träge. Deutschland ist ein Land, vergleichbar mit Frankreich, mit einer großen Tradition, aber langsam. Es ist ein Tanker, der nicht so schnell und flexibel ist, der nicht so innovativ ist in diesen Punkten, wie etwa ein Staat wie Finnland. Deswegen: Helfen Sie der deutschen Ratspräsidentschaft, den Abwägungsprozess, wo die wesentlichen Schlüsselpunkte sind, zu erleichtern. Im Zusammenhang mit der Immigration hat Landesminister Beckstein einen fatalen Fehler gemacht, als er sagte, es wäre für Spanien wohl nicht unzumutbar, 25 000 Menschen aufzunehmen. Es geht gar nicht darum, ob es zumutbar ist, dass sie aufgenommen werden, es geht darum, dass es sich um Menschenschicksale vor der Küste handelt, dass diese Menschen in Not sind.

Was die Arbeitsmigration betrifft, hat Bundesinnenminister Schäuble sehr deutlich gesagt: Die legale Migration kann man nicht vom Arbeitsmarkt entkoppeln. Insofern wissen wir, dass dort auch nichts passiert. Bezüglich der Grundrechteagentur, die Ihnen so wichtig ist, hat Bundeskanzlerin Merkel gesagt: Na ja, wenn es denn unbedingt sein muss; aber warum müssen wir eine Agentur zur Bewachung unserer eigenen Grundrechte haben? Sie erkennen also, wo das Problem liegt. Machen Sie von Ihren Teilchenbeschleunigerfähigkeiten Gebrauch. Sie können Deutschland dazu bringen, eine gute Ratspräsidentschaft zu absolvieren. Zur Zeit sehe ich dem Ganzen mit Sorge entgegen.

  Raúl Romeva i Rueda (Verts/ALE). – Señor Presidente, me complace mucho constatar que hay un alto grado de consenso en cuanto a la premisa de partida: que el fenómeno de la inmigración es un fenómeno actual y creciente y que no va a parar a pesar de la voluntad de algunos de poner barreras o muros en el mar.

A partir de aquí, de lo que se trata, como también se ha dicho, es de regular esos flujos migratorios, pero de regularlos a base de política y, más específicamente, de política europea. Porque seamos claros, la gente que viene a Canarias no viene a Canarias, pasa por Canarias, es una puerta de entrada a Europa; parece que algunos compañeros o compañeras de otros países todavía no lo han entendido. No van a Canarias de vacaciones, es una vía para entrar en la Unión Europea. Y aquí es donde tenemos que poner los medios. No podemos dejar únicamente en manos de las autoridades canarias o españolas la responsabilidad de afrontar esta cuestión.

Por ello no entiendo, y aun menos comparto, esas reticencias a utilizar el proceso de la pasarela, a comunitarizar esta cuestión desde un punto de vista de responsabilidad colectiva. No entiendo que haya tanto miedo y tanta reticencia a asumir una versión europea de una cuestión que no tiene otra lectura posible.

Permítame también que añada otra preocupación, la de delegar, la de traspasar, utilizando la política del avestruz, la responsabilidad de gestionar estos flujos a países bien conocidos por su falta de respeto de los derechos humanos, como Marruecos o Libia, por ejemplo.

  Ole Krarup (GUE/NGL). – Hr. formand! Vi er mange, der i årevis har kæmpet for retsstatens grundprincipper. Særlig retssikkerhed, som jo er beskyttelse i forhold til politi og anden statsmagt, særlig for samfundets underprivilegerede. Kampen har stort set været forgæves. Aldrig har retssikkerheden været udsat for så alvorlige trusler som i dag. EU-traktatens "area of freedom, security and justice" er i heldigste fald en myte eller måske snarere et retspolitisk bedrag, der dækker over en systematisk ødelæggelse af retsstaten, og ingen af Unionens institutioner har vist evne til at gennemføre den helt nødvendige kursændring. Der er kun plads til to budskaber. Det første er, at EU og medlemslandene uden at have begået forbrydelser af dimensioner som USA - Guantánamo og andre torturcentre verden over - hver dag begår overgreb mod både retsløse flygtninge og terrormistænkte. Politistaten "Fort Europa" er faretruende nær. Dernæst ønsker Unionens institutioner ikke at finde nogen forklaring på de to grundproblemer, ondernes rod. Den væsentligste årsag er på begge punkter slet og ret verdens økonomiske og sociale ulighed. En ulighed, der vokser hver dag som en direkte følge af EU's politik over for og undertrykkelse af verdens fattigste lande. Her finder vi ondets rod. Kun med denne erkendelse får den nødvendige retspolitik nogen mening.

  Guntars Krasts (UEN). – Ja septiņus gadus pēc programmas pieņemšanas Eiropas Savienības ārējās robežas nostiprināšana nekontrolētas imigrācijas apturēšanai ir vēl aizvien neatrisināts uzdevums, ir skaidrs, ka Eiropas Savienības kopējā imigrācijas politika aizvien ir nākotnes jautājums. Argumenti, kas tiek lietoti nekontrolētas imigrācijas attaisnošanai, neiztur kritiku. Imigranti maz palīdz stabilizēt nelabvēlīgās demogrāfiskās tendences Eiropā, jo bezdarba līmenis to vidū būtiski pārsniedz kopējos rādītājus. Tas, ka bezdarba rādītāji saglabā šo pašu tendenci arī otrās pasaules imigrantu vidū, liecina, ka dalībvalstu imigrācijas politikās nav ietverti imigrantu integrācijas uzdevumi. Patiesībā imigrantiem darba tirgus bieži ir slēgts, un tas liek dalībvalstis atvērt sociālās nodrošināšanas sistēmas. Tas savukārt darbojas kā aicinājums signāls imigrantiem donorvalstīs.

Par Eiropas kopējo imigrācijas politiku. Tuvākajā laikā līdzās Eiropas Savienības ārējas robežkontroles būtiskai uzlabošanai nepieciešams vienoties par aptverošu un strukturētu imigrācijas politiku. Tai jāpamatojas uz dalībvalstu darba tirgus novērtējumu un dalībvalstu potenciālu imigrantu integrācijai. Vidējā termiņā līdzās būtiskai trešās pasaules valstīm domātu palīdzības programmu kvalitātes uzlabošanai dalībvalstīm jāspēj vienoties par nozīmīgu revīziju Eiropas Savienības līdzšinējās eksporta un importa politikās, īpaši lauksaimniecības produktu jomā. Paldies!

  Patrick Louis (IND/DEM). – Monsieur le Président, mes chers collègues, nous avons entendu M. Frattini se plaindre de ne pouvoir protéger les frontières sud de l'Europe, rappelant à juste titre qu'un clandestin qui réussit à passer en Espagne ou en Italie se retrouve en une journée à Lille ou à Hambourg, et proposer, comme M. Sarkozy, l'abolition complète du droit de veto. Comme d'habitude, on fait de l'intégration européenne la solution aux problèmes qu'elle pose. La plupart des partis représentés ici n'ont-ils pas ouvert les vannes de l'immigration incontrôlée avec les accords de Schengen et le traité d'Amsterdam, privant ainsi les États de leurs compétences en la matière?

Aujourd'hui, la Commission gèle les accords de réadmission entre États, se mêle des politiques de regroupement familial et veut même faire rentrer vingt-cinq millions d'immigrés supplémentaires pour enrayer le déclin démographique. Non, chers collègues, on ne peut pas alterner au pouvoir pendant trente ans et venir expliquer au moment des élections qu'on n'est pas responsable de la situation actuelle. Et il faudrait encore aller plus loin dans la fuite en avant fédérale! Franchement, si vous voulez détruire la civilisation européenne, continuez!

  Jana Bobošíková (NI). – Dnes hovoříme o pokroku v oblasti prostoru svobody, bezpečnosti a práva. O jakém pokroku je ale řeč, jestliže sama Evropská komise neumí nebo nechce dodržet to, k čemu se zavázala, tedy k rozšíření schengenského prostoru v roce 2007. Považuji za naprosto nepřijatelné, že se občané nové desítky nebudou moci ve slíbeném termínu, kterým byl říjen příštího roku, pohybovat na vnitřních hranicích zemí Unie bez kontrol. A považuji za nevysvětlitelné, že ještě dva až tři roky je budou na hranicích legitimovat policisté. Komise by si měla uvědomit, že není partou samozvanců, ale voleným orgánem tohoto Parlamentu, nadstandardně placeným z daní občanů. Pokud neumí technicky zajistit splnění podmínek schengenského prostoru, pak je nekompetentní. Pokud se za technické potíže ale jenom schovává a chce volný pohyb pozdržet, je nedůvěryhodná. Pan Barroso a jeho komisaři nyní brzdí volný pohyb osob, což je jeden z pilířů Evropské unie. Měli by si uvědomit, že tak hazardují s důvěrou občanů v evropský projekt jako takový.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – Mr President, here we are again. Mr Schulz was quite right. I dusted my 1999 speech down, Mr Schulz left the Chamber after his speech, various other things remain just the same as they were seven years ago. There is a lot of grey hair in this Chamber – not on me, of course.

It is true that we have the same issues and I myself believe in pragmatic inactivity as being something we should not always be concerned about. In this particular area, at a time of great terrorist threat – and there were terrorist threats in 1999 as well – there is a very uncertain message being sent out that the Presidency and the Commission and, regrettably, too many of those sitting in this House then and now seem to think that the most pressing need is to bring in the passerelle under Article 42.

I have always had reservations about imposing a single model of justice on countries where there are different legal systems evolving in different ways. In the case of the UK, our system of civil law is the greatest legacy of the great Angevin king Henry II, which developed with great success for over 800 years. Equally, we have not experienced the Napoleonic Code imposed throughout much of Europe 200 years ago. Even though we cannot apply that system, we have never wished to stop others doing so where it is appropriate.

Even on its own terms, the move to harmonisation is flawed. The ruling in the Cassis de Dijon case was one of the key moments in the development of the internal market, giving precedence to the principle of mutual recognition over blanket harmonisation.

The Council is due to present its mid-term review of The Hague Programme at the end of the year. As Piet Hein Donner, the midwife of the programme, has said, the first principle is the implementation of mutual recognition as the fundament for judicial cooperation. The programme is founded on the assumption of cooperation. Cooperation should determine the dynamics and development of European collaboration. I believe that is a practical and sensible approach, one which is showing signs of success and I urge the Presidency and the Commission to proceed on those lines.

  Nicola Zingaretti (PSE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, tra noi è importante evitare un dialogo tra sordi su un tema così delicato, è invece utile iniziare a stabilire alcuni punti fermi.

Il primo punto fermo è costituito dal tema dell'immigrazione, che rappresenta un impegno di tutti per tutti. Basti pensare a cosa è avvenuto nel corso dell'estate appena trascorsa: ancora una volta decine di migliaia di persone sono sbarcate a Lampedusa, alle Canarie, per meglio dire sono arrivate in Europa. Spagna, Italia, a volte Cipro e Grecia, spesso sono state soltanto le porte di ingresso perché queste persone entrano, non rimangono ferme sulla porta.

Ecco perché, come hanno anche affermato il Presidente Borrell, il Commissario Frattini e ora il Presidente del Consiglio, non si tratta di un'emergenza solo umanitaria, non si tratta solo di un evento eccezionale, è soprattutto un fenomeno strutturale che interroga tutta l'Unione europea e la sua capacità di mettere finalmente in campo una politica europea di immigrazione. Non per fare un favore a qualche paese membro, ma perché tutta l'Unione ne è coinvolta.

Secondo punto fermo: non facciamo, anche noi che abbiamo responsabilità, l'errore di creare confusione tra immigrazione e terrorismo, perché è questo che innanzitutto genera nel popolo europeo paure e timidezze. Caso mai forse dovremmo introdurre un altro paradigma, quello tra immigrazione e schiavismo, cui molti di questi immigrati cominciano a essere associati in alcuni paesi membri.

Il terzo punto fermo positivo invece: dobbiamo affermare che ci troviamo piuttosto di fronte a una nuova sfida di civiltà da affrontare. Questa consapevolezza è proprio il cuore del salto culturale e politico che l'Unione deve compiere sul tema dell'immigrazione. Non si tratta di un problema di alcuni o di un problema marginale, è un impegno nuovo che l'Unione deve assumere come uno dei nuovi compiti del millennio, cosa ciò voglia dire lo abbiamo concretamente detto.

Ora, signor Commissario, signor Presidente, sappiamo quante resistenze tutto ciò incontri in molti governi, ma se questo Parlamento può avere un ruolo, allora questo ruolo significa spingere, impegnarsi, mandare un messaggio: "facciamo qualcosa", perché – lo diciamo a quei governi che hanno paura – anche così si ricostruisce la fiducia tra l'Unione e i cittadini, ovvero dimostrando che l'Unione esiste ed è presente.

  Sarah Ludford (ALDE). – Mr President, it is a red herring to say that we cannot get effective EU action on crime, terrorism and civil liberties without a new Constitution. Mr Schulz, your outrage was as entertaining as ever, but it is your Government and Mrs Klamt’s which is using that pretext from Berlin. We get endless speeches and conferences saying that terrorism, racism and immigration are top challenges – which they are; but the Commission still cannot tell us if states have implemented the five-year-old anti-terrorism law, and states are only just moving forward on a four-year-old proposal to tackle race hate crime. There is no common EU policy on migration.

We are told today by the Council that safeguarding human rights is a priority for EU governments. If that is so, how come foreign ministers were unable recently to make any formal response to President Bush’s admission of CIA secret prisons, just as they were unable to do anything about Guantánamo for four years? This system is dysfunctional and ineffective in fighting terrorism and upholding human rights. It is a betrayal of the 21st-century security needs of what will soon be half a billion people.

  Sepp Kusstatscher (Verts/ALE). – Herr Präsident! Einwanderung findet statt, ob wir wollen oder nicht. Die Frage ist nur, wie wir damit umgehen. Eine Festung Europa mit Reichtum drinnen und Armut draußen lässt sich nicht halten. Zudem braucht Europa Zuwanderer.

Der vorliegende Vorschlag ist gut gemeint, er ist aber leider nicht gut. Es ist ein parteipolitischer Kompromiss, er enthält zu wenig politische Vision. Die derzeitige Praxis der Abweisung der Ausländer im Süden Europas und im Norden Afrikas ist brutal, inhuman und ethisch unverantwortlich Wir haben die programmatischen Worte „Freiheit, Gleichheit und Brüderlichkeit“ vergessen. Wir gehen mit Menschenrechten sehr zwiespältig um, und wir missachten die Genfer Flüchtlingskonvention.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – Numa intervenção de 2 minutos sobre a importante questão da imigração - que exigiria uma ampla abordagem dadas as múltiplas vertentes que contempla - gostaria de reafirmar que:

- Impõe-se o fim das políticas securitárias e repressivas que criminalizam os imigrantes, homens e mulheres que apenas aspiram a um trabalho e a uma vida digna;

- Impõe-se o encerramento dos centros de detenção de imigrantes e o fim da política desumana de deportação;

- Impõe-se o combate aos traficantes de seres humanos e aos que são coniventes com estes;

- Impõe-se combate à xenofobia e ao racismo e a todas as políticas e deturpações que os alimentam;

- Impõe-se a regularização dos trabalhadores imigrantes, assegurando os seus direitos laborais e sociais, condição necessária para o fim de inaceitáveis situações de sobre-exploração;

- Impõe-se uma política de integração eficaz que inclua, nomeadamente, o reagrupamento familiar;

- Impõe-se uma política que inverta o actual acentuar da concentração da riqueza nuns poucos à custa da exploração e da pobreza de milhões e milhões de seres humanos. Alguns dados das Nações Unidas: as 691 pessoas mais ricas do mundo possuem uma fortuna líquida equivalente a 2,2 biliões de dólares, ou seja, igual à riqueza combinada de 145 países mais pobres. Posto de outra forma, as 500 pessoas mais ricas têm um rendimento combinado maior do que os 416 milhões de pessoas mais pobres. Os 8 milhões mais ricos possuem uma fortuna líquida equivalente a 80% do PIB de todos os países do mundo;

- Ou seja, é necessária uma política que utilize os amplos recursos, meios e avanços científico-técnicos da humanidade para a resolução eficaz dos problemas com que se confrontam os povos do Mundo. Uma política oposta ao neoliberalismo, ao militarismo e ao desrespeito da soberania dos povos e dos Estados.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (IND/DEM). – Panie Przewodniczący! W kontekście problemów związanych z procesem imigracji w rozpatrywanej dzisiaj interpelacji zwraca się uwagę m.in. na brak wzajemnego zaufania między państwami członkowskimi Unii. Ta nieufność i podejrzliwość przenoszona jest niejako automatycznie na kraje trzecie, przede wszystkim na Stany Zjednoczone, które de facto są naturalnym sojusznikiem Europy w walce z terroryzmem. Przeszkodą w ustaleniu jasnych regulacji prawnych w tych obszarach jest właśnie taka postawa, która skutecznie hamuje czy wręcz wyklucza efektywne współdziałanie.

Trudno zgodzić się z poglądem wygłoszonym dziś przez pana komisarza Frattiniego, że ochrona praw podstawowych i zwalczanie terroryzmu powinny iść ze sobą w parze. Sądzę, że dla dobra większości obywateli Europy należy zastanowić się poważnie nad redefinicją praw podstawowych w kierunku ich ograniczenia na rzecz skuteczności i szybkości przeciwdziałania aktom terroryzmu. Wymuszają to oczywiste względy bezpieczeństwa.

IN THE CHAIR: EDWARD McMILLAN-SCOTT
Vice-President

  Jan Tadeusz Masiel (NI). – Panie Przewidniczący! W ostatnią niedzielę mała Szwajcaria opowiedziała się za taką formą imigracji, która najbardziej odpowiada potrzebom państwa i jego obywateli. Jak wspomniał pan komisarz Frattini, godna naśladowania jest również polityka emigracyjna Australii czy Stanów Zjednoczonych. Unia Europejska natomiast od lat prowadzi zbyt ambitną politykę imigracyjną i zdradza interes własnych obywateli.

Nasza polityka bezpieczeństwa, sprawiedliwości i imigracji powinna wzmocnić pomoc w rozwoju dla Afryki, zlikwidować do zera napływ ludności muzułmańskiej i – w razie potrzeby podyktowanej sytuacją demograficzną czy na rynku pracy – otworzyć się na niezagrażającą tożsamości naszej cywilizacji chrześcijańską ludność Europy Wschodniej z krajów takich jak: Białoruś, Ukraina, Gruzja, Armenia czy Rosja.

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE). – I längden klarar vi oss inte utan en gemensam invandringspolitik och gemensamma strategier. För integrationen har medlemsstaterna huvudansvaret. Nuvarande utanförskap och bidrag istället för arbete måste vändas och integrationspolitiken aktiveras. Arbete måste bli regel och bidrag undantag. I Sverige skall den nya regeringen göra arbetslösa mer attraktiva på arbetsmarknaden. Integrationspolitiken måste också kombineras med åtgärder mot människohandel och partnerskapsutveckling av avtalen med grannländerna. Jag vill här ge en eloge till Franco Frattini för de försök han har gjort på detta område. Tillsammans måste vi också försvara de mänskliga värden som EU bygger på. Ett område för frihet, rättvisa och säkerhet kräver skärpt rättssäkerhet och stärkta individuella grundläggande rättigheter som domstolen kan och skall tillämpa. Trots att vi saknar detta och dataskydd i tredje pelaren så har vi fått åtgärder som griper långt in i privatlivet. Hur långt anser rådet att man kan gå ytterligare utan grundläggande rättigheter och en överprövningsdomstol på EU-nivå? Rättssäkerhet och grundläggande rättigheter borde nu vara fokus. Det skulle bidra till att långsiktigt ge en effektivare brottsbekämpning. Rättssäkerhet och brottsbekämpning går hand i hand.

  Louis Grech (PSE). – Xi ftit xhur ilu ġo dan il-Parlament, il-Kummissarju Frattini qal li ma jistax jaġixxi bir-rata li jixtieq hu. Nifhmu u napprezzaw li hemm problemi burokratiċi, iżda dawn ma jistgħux jibqgħu jintużaw bħala skuża biex inħallu sitwazzjoni titbiddel minn waħda allarmanti għal waħda esplossiva u inkontrollabbli. Hija ħaġa imbarazzanti illi fuq xi ħaġa tant sensittiva, umana u traġika, għal tant nies u pajjiżi fosthom Stati Membri, l-Unjoni dehret tant passiva. Malta, bħall-Italja, Spanja u oħrajn qed tiffaċċja piż li l-ebda pajjiż ma jista' jġorr waħdu. Din hija kriżi illi tittraxxendi l-fruntieri u għalhekk is-soluzzjoni trid tkun waħda Ewropea, Mediterranja u Afrikana u jekk ikun hemm bżonn tinvolvi anke lin-Nazzjonijiet Uniti.

Ilna nisimgħu ħafna kliem bħal mobilizzazzjoni, solidarjetà u għajnuna finanzjarja. Nieħdu pereżempju l-wegħda li kienet saret lil Malta, li matul is-Sajf kellhom jibdew il-pattulji Ewropej fl-ibħra tagħna. Is-Sajf ġie u għadda, kif ġew ukoll l-immigranti, izda dan is-Sajf il-pattulji ma rajniehom imkien. Ir-riżultat s'issa dejjem kien li nġantu politika ta' miżuri maqtugħa minn xulxin u xi kultant inħabbru li sibna xi nofs miljun Euro ieħor x'nagħtu. Din hija sitwazzjoni tant kritika illi jistħoqilha ħolqien ta' pjan Ewropew ta' emerġenza, u f'dan il-kuntest nemmen li l-Parlament Ewropew għandu jkollu aktar kompetenza u rwol aktar prominenti. Hemm ħafna inizjattivi li jistgħu jittieħdu, waħda minnhom hija l-ħolqien ta' osservatorju li jkun ibbażat f'pajjiż Mediterranju bħal Malta biex issir ħidma ta' koordinament dwar l-imigrazzjoni illegali f'dan ir-reġjun.

Il-Kunsill u l-Kummissjoni jridu jagħtu sinjal ċar u konkret li verament jikkonsidraw din il-kwistjoni bħala prijorità u li lesti li jiċċaqalqu u li jaġixxu biex iwettqu politika komprensiva li tindirizza mhux biss il-bżonnijiet immedjati ta' pajjiżi Stati Membri milquta, iżda wkoll ta' l-immigranti. Ħafna drabi dawn ikunu vittma ta' rippressjoni politika jew ta' kriminalità organizzata jew ta' faqar ekonomiku. Dan il-pjan irid jinvolvi lill-pajjiżi minn fejn jitilqu l-immigranti, irid ukoll jindirizza problemi, speċjalment dawk ekonomiċi, ta' pajjiżi minn fejn joriġinaw dawn l-immigranti. Aktar ma tiggrava s-sitwazzjoni aktar qed tonqos il-fiduċja taċ-ċittadin fl-Istituzzjonijiet Ewropej.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – Mr President, we urgently need the bridging clause for more efficient and democratic decision-making. The EU must speak with one voice and not allow the United States to determine unilaterally the conditions of our joint counter-terrorism efforts. This applies, for example, to the negotiations on the post-2007 PNR agreement, but also to CIA activities. Last week the Member States issued a very feeble condemnation of secret CIA detention camps, but I would like to know whether the Europeans will continue to use the information obtained in these secret and illegal prisons.

On fundamental rights, which are conspicuously absent from this debate, in 2004 the Commission obtained the approval of the European Parliament on condition that the Commission become the champion of fundamental rights; but so far the Commission has been fairly timid. For example, you condemn homophobia with words, but will you also take action, Commissioner Frattini, for example on the basis of Article 7 against homophobic actions and statements by EU governments and ministers? Will you finally end the unacceptable discrimination against married gay couples? Commissioner and Council, will you be tough on terrorism, but also tough on intolerance in Europe?

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – Monsieur le Président, Monsieur le Commissaire, mes chers collègues, plus de 20 000 immigrés clandestins sont venus s'échouer, au péril de leur vie, sur les plages des Canaries, de Lampedusa et de Malte depuis le début de l'année. Nous ne savons pas combien d'autres ont péri noyés. Et les propos que j'ai entendus tout à l'heure dans la bouche de M. Le Pen sur ces hommes et ces femmes sont assez ignobles.

Notre seul but concernant ces immigrés, c'est de pouvoir subvenir aux besoins vitaux de leurs familles. Ces hommes, souvent pères de famille, sont prêts à tout pour permettre à leurs enfants de se nourrir, et rien ne les arrêtera. Plutôt que de les stigmatiser, il faut mettre un terme à ces drames humains. Alors concrétisons ces paroles en actions et mettons en place rapidement une vraie politique d'immigration.

Lors des visites que j'ai effectuées avec mes collègues dans les centres de rétention administrative aux frontières sud de l'Europe, nous avons tiré la sonnette d'alarme. Cet été, une mission de l'agence Frontex a été envoyée afin de patrouiller sur les côtes espagnoles et africaines. C'est un premier pas positif. Malheureusement, le manque de moyens reste flagrant.

Voilà quelques exemples qui sont repris dans la résolution de mon groupe. Tout d'abord, le renforcement de la sécurité des frontières extérieures. Rappelons que, dans notre espace Schengen, le partage des responsabilités et de la charge financière est primordial. Réfléchissons donc à la création efficace de patrouilles communes pour les frontières maritimes, d'une police européenne des frontières ou d'un réseau d'officiers de liaison sur l'immigration.

Deuxièmement une répression plus efficace contre les trafiquants d'êtres humains et le travail au noir dans tous les États membres.

Troisièmement, de réels partenariats et des accords de réadmission avec les pays d'origine. Nous souhaitons d'abord que la directive européenne sur le retour soit adoptée dès que possible.

Concernant le codéveloppement, mettons en place des systèmes de surveillance plus efficaces. L'argent du codéveloppement doit arriver directement au peuple sans être détourné. L'aide au développement devrait être subordonnée, proportionnelle, aux efforts consentis par les pays d'origine pour empêcher leur population d'immigrer illégalement. Enfin, les États qui ont régularisé massivement ces dernières années ont-ils maîtrisé leur immigration clandestine? La réponse est malheureusement négative. Les régularisations de masse ne sont pas, comme certains le pensent, la solution actuelle.

Pour terminer, franchement je vous pose la question: combien de temps, combien de réunions faudra-t-il encore pour que les 25 ...

(Le Président retire la parole à l'orateur)

  Σταύρος Λαμπρινίδης (PSE). – Κύριε Πρόεδρε, κύριε Επίτροπε, δεν χρειαζόμασταν καμία επιτροπή μυστικών υπηρεσιών των Ηνωμένων Πολιτειών για να μας αποκαλύψει ότι ο πόλεμος στο Ιράκ θα αύξανε αντί να μείωνε τον κίνδυνο τρομοκρατίας στην Ευρώπη και στον κόσμο. Ούτε βέβαια θα πρέπει κάποιοι στο μέλλον να δηλώνουν έκπληκτοι αν αποκαλυφθεί ότι οι μυστικές φυλακές, οι ελαστικές παρερμηνείες της Συνθήκης της Γενεύης, οι παρακολουθήσεις χιλιάδων τηλεφώνων, η καχυποψία απέναντι σε κάθε Ευρωπαίο ταξιδιώτη, η αντιμετώπιση των εκατομμυρίων μεταναστών που ζουν ανάμεσά μας όχι με μέτρα ένταξης αλλά με μέτρα καταστολής, όχι μόνο δίνουν επιχειρήματα προσηλυτισμού στους τρομοκράτες αλλά, πρωτίστως, αποτελούν μέτρα που υποσκάπτουν το αίσθημα ασφάλειας και δημοκρατίας στην ίδια την καρδιά της Ευρώπης.

Το Ευρωπαϊκό Κοινοβούλιο δεν είναι αφελές ούτε ρομαντικό στα θέματα αντιτρομοκρατίας. Έχει επαλειμμένα απαιτήσει σκληρά μέτρα για την αντιμετώπιση όλων αυτών των δολοφόνων. Αλλά επιμένει ταυτόχρονα να εφαρμόζεται το ευρωπαϊκό δίκαιο και να προστατεύονται τα θεμελιώδη δικαιώματα. Η ισορροπημένη και σθεναρή στάση του Κοινοβουλίου φαίνεται όμως να ενοχλεί κάποιους υπουργούς της ΕΕ. Την περασμένη εβδομάδα στο Τάμπερε κάποιοι υπουργοί δικαιοσύνης επέμεναν να κρατούν το Κοινοβούλιο σε ρόλο κομπάρσου σε αυτά τα θέματα. Μεταξύ τους, δυστυχώς, συγκαταλέγεται και ο Έλληνας Υπουργός Δικαιοσύνης, ο οποίος θα έπρεπε να είναι πολύ πιο προσεκτικός μετά από τη χθεσινή αποκάλυψη ότι η Ελληνική Κυβέρνηση είχε συμφωνήσει μυστικά το 2004 με τις ΗΠΑ να διευκολύνει τη μεταφορά χιλιάδων δεδομένων -όχι μόνον Ελλήνων, αλλά και Ευρωπαίων πολιτών- κατά τη διάρκεια και μετά από τους ολυμπιακούς αγώνες στην Αθήνα.

Αγαπητοί φίλοι, στις χώρες μας κανείς δεν διανοείται τα εθνικά κοινοβούλια να μην έχουν αποφασιστικό λέγειν και έλεγχο σε θέματα αστυνομίας και δικαιοσύνης. Στην Ευρώπη όμως φαίνεται ότι κάποιοι θέλουν να τραβήξουν τη γραμμή και να πουν ότι εδώ η δημοκρατία δεν μετρά.

  Lapo Pistelli (ALDE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, un minuto è molto breve e mi limiterò dunque ad esprimere un solo concetto.

Ci troviamo davanti a politiche in cui appare chiaro ciò che l'Europa potrebbe fare e dovrebbe fare: un sistema comune d'asilo, regole comuni sull'immigrazione legale, la gestione comune delle frontiere esterne.

E' chiaro che gli sforzi nazionali non bastano più, perché semplicemente non funzionano. E' chiaro che l'opinione pubblica sosterrebbe questa diversa idea di una sovranità efficace, in quanto europea, anche se devo dire che stamani sono stati troppi gli interventi di deputati italiani o mediterranei, come se il problema dell'immigrazione fosse esclusivamente un nostro problema, ovvero dell'area dei paesi del Mediterraneo.

Inoltre risulta poco chiaro il titolo del comunicato stampa che ha chiuso il Vertice di Tampere: "I ministri chiedono maggiore solidarietà e cooperazione". Scusi, signor Presidente, ma a chi dovrebbero chiederle se non a sé stessi? Desidero una Costituzione europea che ancora non c'è, qualcuno nel Consiglio ha un'idea diversa dall'applicazione rapida della passerella? E a chi giova invece questo surplace istituzionale? Mi pare che su questo punto, almeno oggi, una larga maggioranza del Parlamento abbia espresso un'opinione chiara.

  Jas Gawronski (PPE-DE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, molti avvenimenti nuovi minacciano la nostra sicurezza e la nostra libertà, l'immigrazione incontrollata è certamente uno di questi.

Ma il pericolo maggiore e più recente, e ne ha parlato prima il vicepresidente Frattini, viene dal terrorismo; come coordinatore del mio gruppo nella commissione temporanea sulla CIA ho affrontato con i colleghi il problema, abbiamo cercato tutti insieme delle soluzioni. Personalmente sono giunto alla conclusione che possiamo fare molto poco e purtroppo abbiamo fatto molto poco per scoprire nuove verità, nuove responsabilità, nuovi colpevoli. E' necessario allora concentrarci sul futuro, sui mezzi e sugli strumenti per evitare che si ripetano situazioni di illegalità che espongono a maggiori rischi la nostra libertà e la nostra sicurezza.

Cosa possiamo fare? Un elemento lo trovo nell'interrogazione al Consiglio all'origine del dibattito di questa mattina, ovvero quando si parla di iniziative per rimediare alla mancanza di fiducia fra Stati membri. Questo è un punto importante, essenziale! Ci vuole un maggiore scambio di informazioni per combattere il terrorismo all'interno dell'Unione, anche con i nostri principali alleati, primi fra questi gli Stati Uniti con i quali di recente abbiamo avuto qualche problema. Uno scambio su un piano di parità e di reciproca fiducia.

Ci vuole anche un maggiore controllo sulle attività dei servizi segreti di un paese nel territorio di un altro. I servizi segreti debbono rimanere segreti per operare con efficacia, ma entro un certo limite. La nostra commissione CIA non ha poteri d'inchiesta e allora dobbiamo insistere affinché siano i parlamenti nazionali, che in molti paesi dispongono degli strumenti appropriati, a investigare su eventuali violazioni dei diritti umani, sulle minacce alla nostra sicurezza e libertà.

Spetterà poi a noi il compito di coordinare le ricerche per giungere a soluzioni compatibili sul piano europeo.

  Hannes Swoboda (PSE). – Herr Präsident, meine sehr verehrten Damen und Herren! Europa ist ein Einwanderungskontinent, ob manche das wahrhaben wollen oder nicht. Viele Menschen auf unserem Kontinent könnten das akzeptieren und damit leben, wenn sie das Gefühl hätten, dass diese Einwanderung einigermaßen kontrolliert und in vernünftigen Bahnen verläuft. Was sie nicht akzeptieren können und was natürlich insbesondere von der extremen Rechten ausgenützt wird, ist das Gefühl zu haben, dass sie einem Ansturm unterliegen, den sie überhaupt nicht in den Griff bekommen können.

Darum ist es absolut richtig, wenn der Rat und insbesondere auch Kommissar Frattini klar dazu aufrufen, Maßnahmen zu setzen, die den Bürgern das Gefühl geben, dass es eine gemeinsame europäische Migrationspolitik mit gewissen Eckpfeilern gibt, die sicherstellen, dass alles in kontrollierten Bahnen verläuft. Dazu gehört natürlich auch die Solidarität in Europa. Es mag sein, dass manche Länder wie Deutschland und Österreich etwas verbittert sind, dass sie in Zeiten, als sie von starken Migrationsströmen, insbesondere aus Südosteuropa, betroffen waren, keine Solidarität erfahren haben. Aber das ist kein Grund, heute die Solidarität zu verweigern. Nein, wir müssen hier gemeinsam vorgehen.

Zur Migrationspolitik gehört aber auch die Integrationspolitik. Herr Kommissar Frattini, ich bin sehr froh, dass Sie auch die Frage der illegalen Arbeit angesprochen haben, denn manchmal sind es dieselben politischen Kräfte, die sich einerseits furchtbar über die Migration aufregen, gleichzeitig aber dulden, dass in Europa massenweise illegale Arbeit existiert, dass quasi eine Reservearmee von illegalen Arbeitnehmern existiert, die zudem das Lohnniveau drücken. Das geht nicht. Sie haben völlig Recht, wenn Sie fordern, dass hier seitens der einzelnen Regierungen klare Maßnahmen gesetzt werden.

(Beifall)

  Gérard Deprez (ALDE). – Monsieur le Président, chers collègues, j'étais en Espagne à la fin du mois d'août et je dois dire que j'ai été profondément choqué par les terribles images que j'ai vues de ces pauvres hères qui débarquaient sur les côtes des Canaries.

Mais je dois dire aussi que j'ai été honteux, non pas de ce que font les Espagnols – ils font de leur mieux –, mais honteux du manque de solidarité des pays européens qui avaient promis leur aide à l'Espagne et qui ne l'ont pas donnée. Et honteux – et Monsieur le Commissaire, j'espère que vous avez lu la presse espagnole – de la faiblesse des moyens de Frontex. C'était trop peu et trop tard.

Monsieur le Président du Conseil, il est de règle dans les milieux européens de se gargariser de mots pour dire que nous construisons ensemble un espace commun de liberté à l'intérieur d'une frontière commune. Mais, Monsieur le Président, rappelez à vos collègues qu'une frontière commune ça se gère et ça se protège en commun. C'est un scandale que certains États membres marchandent leur solidarité, c'est une honte qu'un État membre doive mendier l'aide des autres pour exercer une tâche qui est dans l'intérêt de tous.

(Applaudissements)

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE-DE). – Señor Presidente, la política equivocada del Gobierno de España está inundando la Unión de «sin papeles». España ya es país de destino y país de tránsito. Nunca más regularizaciones masivas. Tenemos que poder decir cuántos y quiénes pueden vivir con dignidad entre nosotros. ¿Qué podemos hacer? Hay soluciones nacionales y soluciones comunitarias.

En el ámbito comunitario, tenemos que avanzar hacia el objetivo de una política común de inmigración. En este sentido es crucial aprovechar las posibilidades contempladas en el Tratado CE y, concretamente, en el apartado 2 del artículo 67 y aplicar el procedimiento de codecisión a la inmigración legal.

Tendremos, señor Presidente, que poner en práctica políticas como las que siguen: mayor cooperación entre los Estados miembros, igualdad de derechos y obligaciones para todos los inmigrantes, políticas de asociación y de cooperación condicionadas, acuerdos bilaterales entre la Unión y los países de origen, incluyendo cláusulas de readmisión obligatorias.

No, de nuevo no, a los procesos nacionales de regularización masiva, sí a la mejora constante de los medios y al refuerzo de las capacidades de FRONTEX, a la coordinación de los controles en las fronteras marítimas, a la creación de patrullas y equipos mixtos de control fronterizo, al aseguramiento de las fronteras exteriores de la Unión y a la acción exterior de la Unión. Solana y Ferrero a África y al Mediterráno.

Todo ello, además, con el tratamiento humanitario necesario que requiere la inmigración ilegal y que apoyamos sin reservas. Auxilio, atención humanitaria y devolución. Nadie debería permanecer en el territorio europeo al margen de la ley.

Señor Presidente, una protesta para no romper mi tradición. Éste es un buen debate, pero es un totum revolutum para no profundizar en nada. Protesto por ello. Aquí se habla de inmigración, se habla de terrorismo, se habla de cláusula pasarela, se habla de delincuencia organizada. Señor Presidente, saquemos provecho de esta lección y hagamos debates monográficos.

  President. Thank you, your comments are noted. It is, however, a debate on the progress made in the area of freedom, security and justice. It is an annual debate, so naturally it has to be rather wide-ranging.

  Marie-Line Reynaud (PSE). – Monsieur le Président, le Parlement doit se prononcer d'ici à la fin de l'année sur le programme-cadre Solidarité et gestion des flux migratoires. J'aurais souhaité, pour cet instrument majeur, davantage de moyens, mais nous subissons les contraintes de perspectives financières draconiennes. J'espère en tout cas que la Commission n'acceptera pas de recul par rapport à sa dernière proposition.

Notre objectif doit être de garantir que la répartition entre les quatre fonds – réfugiés, frontières extérieures, intégration et retour – reflète une approche équilibrée de la question de l'immigration et non pas une approche essentiellement répressive. C'est pourquoi nous devons défendre le fonds pour l'intégration car, si le Conseil affirme que l'intégration peut être financée par le FSE, ce fonds est le seul véritable instrument finançant des mesures destinées aux primo-arrivants.

Enfin, si nous avons un devoir de solidarité envers les États particulièrement exposés, gardons à l'esprit qu'il s'agit de fonds structurels, n'ayant donc pas vocation à être utilisés comme des fonds d'urgence, d'autant que les clés de répartition dans chaque fonds permettent de prendre en compte la diversité des situations.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – Señor Presidente, la Unión Europea se está jugando su credibilidad ante millones de ciudadanos. Si la Unión Europea no sirve para proteger de forma común sus propias fronteras, ¿para qué sirve? Hay una única frontera exterior en Europa y es responsabilidad de todos.

Los inmigrantes africanos no entran por el Polo Norte, señor Ministro, ni por las costas del mar Báltico, pero están entrando en Europa, que es la de todos. Sólo que cada uno tiene la geografía que tiene, y que Dios le ha dado, que dirían algunos.

No es caridad lo que están pidiendo aquí algunos Estados miembros, es coherencia con el proyecto europeo que tanto llena la boca a todos, que tan fácil es de predicar cuando se habla del mercado interior de servicios financieros o el mercado común de mercancías. En cambio, cuando se trata de fronteras, parece que cada Estado miembro tiene las suyas sin que tengan por eso que responsabilizarse los demás. No es caridad, es coherencia, es responsabilidad con el proyecto europeo, es jugar con la credibilidad de la Unión Europea.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – Panie Przewodniczący! Pan minister Rajamäki powiedział, że pod koniec roku określone zostaną nowe terminy przyłączenia nowych państw do SIS II, a zatem nowe terminy zniesienia granic wewnętrznych. Nie wiemy kiedy to nastąpi, ale przesunięcie terminów nie wynika z opóźnień nowych państw członkowskich. Polska będzie gotowa do operacyjnego wdrożenia systemu SIS II już w marcu 2007. Podobnie jest z innymi nowymi krajami.

Panie Komisarzu, Panie Ministrze, jak wygląda w tej sytuacji wiarygodność Komisji w dostarczaniu obywatelom tak fundamentalnych dóbr jak pełna swoboda poruszania się po terytorium Unii Europejskiej? Jak Komisja, która szermuje hasłami Europy obywateli i Europy rezultatów, może – z powodów rzekomo technicznych – zatrzymywać proces pełnego rozszerzenia obszaru Schengen i opóźniania go poza przyjęty w Radzie Europejskiej termin przyszłego roku? Może należy skorzystać ze specjalistów pochodzących z nowych państw członkowskich, aby przygotować budowę węzła centralnego w terminie? Służymy najlepszymi informatykami i programistami w tym celu, inaczej odpowiedzialność za brak profesjonalizmu spadnie na Komisję i bezpośrednio na Pana, Panie Komisarzu. Nie mówię tu o finansowych, technicznych, politycznych i społecznych skutkach, jakie wykreuje ta decyzja. Parlament monitoruje i monitorować będzie postępy Komisji w tej dziedzinie i ewentualne koszty wynikające z opóźnienia. Zanim więc zapadnie ostateczna decyzja o opóźnieniu proszę przeanalizować bilans korzyści i strat w tym zakresie.

Radzie pragnę pogratulować osiągnięcia kompromisu w sprawie pakietu legislacyjnego SIS II. Nadal jednak od Rady potrzebujemy zdecydowanego przywództwa, które zdemaskuje rzekome powody techniczne jako pretekst do zamaskowania braku woli politycznej niektórych państw członkowskich, albowiem dopiero system SIS II stwarza technologiczne możliwości, wręcz warunkuje, by wspólna polityka imigracyjna stała się wspólną odpowiedzialnością wszystkich państw członkowskich, a nie tylko tych najbardziej poszkodowanych nielegalną imigracją i terroryzmem. W przeciwnym razie nigdy nie uporamy się z falą emigracji i terroryzmu.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). – Herr Präsident! Die Einwanderung nach Europa, ob legal oder illegal, ist eine Gemeinschaftsaufgabe ersten Ranges. In Zeiten offener Grenzen kann man Zuwanderungsprobleme nicht mehr allein nationalstaatlich lösen. Dieser gemeinsamen Verantwortung wird sich kein Mitgliedstaat entziehen können, auch Deutschland nicht. Mit Blick auf die deutsche Ratspräsidentschaft ist auch eines klar: Wir können nicht so tun, als hätten legale und illegale Migration nichts miteinander zu tun. Das Gegenteil ist der Fall. Beide bedingen einander. Migration ist vielmehr ein komplexes Phänomen und so alt wie die Menschheit selbst! Dies ist nicht durch Abschiebungen und Grenzposten zu lösen.

Daher muss sich der Rat der Europäischen Union endlich diesem Problem stellen, nicht nur im Interesse Europas, sondern vor allem im Interesse der Menschen, die in ihrer Verzweiflung der Prophezeiung einer vermeintlich besseren Zukunft folgen und dafür leider oft mit ihrem Leben bezahlen. Die Einlassungen von Herrn Beckstein von der Christlich-Sozialen Union aus Bayern in Tampere über Solidarität mit Spanien sind mehr als schäbig und offenbaren einmal mehr die wahre Geisteshaltung dieses Mannes und großer Teile seiner Partei.

  Marco Cappato (ALDE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, i progressi dello spazio di sicurezza e di libertà sono finora scarsi e insufficienti per un problema di fondo.

Sul tema della libertà da anni il Consiglio ha deciso di fondare la propria azione sul mutuo riconoscimento, come se i sistemi di giustizia, i sistemi di polizia, i sistemi dei servizi segreti dei singoli paesi europei potessero necessariamente cooperare sulla base del mutuo riconoscimento. I fatti dimostrano che questo principio non basta, ci vuole anche il coraggio di armonizzare alcune politiche affinché divengano politiche europee, in particolare in materia di libertà.

Siamo ancora fermi su taluni punti: la direttiva antidiscriminazione, l'osservatorio sul razzismo, la decisione quadro sui diritti processuali, le garanzie in termini di rispetto della privacy nel trasferimento dei dati dei passeggeri aerei.

E' sul tema delle libertà che manchiamo di garanzie comuni in quanto Unione europea, su questo tema non basta la cooperazione tra gli Stati nazionali.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – Herr Präsident, Herr Kommissar, Herr Ratspräsident! Die Bekämpfung der illegalen Einwanderung ist die große Herausforderung der Gegenwart, wobei ich hier klar sagen muss: Bei 99 % der Migranten handelt es sich nicht um Flüchtlinge, sondern um Wirtschaftsmigranten. Hier haben die Europäische Union und jeder Mitgliedstaat zu entscheiden, welche und wie viele Migranten letzten Endes aufgenommen werden, ganz anders als bei den Lösungen im Asylbereich. Hier sind Lösungen notwendig, und sie werden nur gemeinschaftlich möglich sein.

Positiv bewerte ich, dass nach vielen Diskussionen jetzt klare Ansätze für konkrete Maßnahmen gesetzt wurden. Lob an Kommissar Frattini im Zusammenhang mit Frontex und anderen Maßnahmen. Was wir aber machen sollten, ist, verstärkt in den Bereich der Prävention zu investieren. Hier gibt es auch erste Ansätze. Ich schlage aber vor, dass wir nachdenken über eine verstärkte Entwicklungshilfe, die gezielt und kontrolliert abgewickelt werden muss, über Informationskampagnen in Massenmedien, die in Kooperation mit den Ursprungsländern entwickelt werden sollten und in denen Informationen über die Gefahren und die Konsequenzen einer illegalen Einwanderung gegeben werden, in denen die Realität von boat people, die gestrandet sind, und von der Arbeitsmigration, die in der Illegalität stattfindet, gezeigt wird. Und es muss über die Möglichkeit einer legalen Zuwanderung informiert werden. Das würde tatsächlich helfen, viel Not und Elend abzuwenden.

Der dritte Punkt ist: Wir müssen verstärkt illegale Arbeit innerhalb der Europäischen Union bekämpfen und entschiedene Maßnahmen treffen. Ich erwarte von der Ratspräsidentschaft, dass Massenlegalisierungen, die der größte Sogfaktor sind, in Zukunft nicht mehr vorkommen.

Zu guter Letzt möchte ich einmal mehr einen Appell an die Mitgliedstaaten richten, dass sie in Teilbereichen des Asyls, der Arbeitsmigration und der inneren Sicherheit endlich ihre nationalen Animositäten aufgeben bzw. zugunsten gemeinschaftlicher Lösungen zurückstellen, weil neue Herausforderungen neue europäische Antworten brauchen.

  Inger Segelström (PSE). – Den debatt vi har nu prioriteras högt bland EU:s medborgare. De akuta problemen borde vi ha löst för länge sedan, precis som flera talare här har sagt. Det gäller flyktingströmmarna till Kanarieöarna och Malta, besked till alla som väntar på att få stanna i EU och bättre stöd till dem som kämpar för att bli accepterade som nya medborgare i EU. Vi borde ha kommit längre med att påverka attityderna i våra samhällen och motverka segregering inom arbetslivet, boende och skola.

I Sverige hade vi val för två veckor sedan och då fick ett främlingsfientligt parti platser i fullmäktige i var tredje kommun. Jag oroas över deras budskap om att för många invandrare har fått komma. Det talar de om, men inte om allas vårt ansvar och solidaritet. EU:s befolkning åldras snabbt och vi kommer att behöva bli fler. Vi måste klara den debatten. Vi i parlamentet måste få ökade befogenheter, tillgång till ett snabbare beslutsfattande och ett ökat ansvar. Det är bara med en gemensam EU-politik på detta område som vi kan åstadkomma resultat för EU:s medborgare.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, anche quest'estate abbiamo assistito ogni giorno a sbarchi e naufragi che hanno causato e causano centinaia di morti nelle acque europee.

Il flusso di imbarcazioni che tentano di raggiungere le coste dell'Unione non accenna a diminuire, anzi aumenta. La situazione è ormai di obiettiva e vera emergenza, da affrontare in modo serio. Ancora oggi, sono tre o quattro i paesi membri che si trovano a dover fronteggiare da soli questi sbarchi. Lo abbiamo sentito e detto tante volte in quest'Aula: Malta, Italia e Spagna mettono a disposizione di tutta l'Unione le proprie forze soffrendo in totale solitudine.

E' l'Unione europea intera composta da 25 paesi – fra poco 27 – che insieme deve una volta per tutte misurarsi con l'estrema gravità della situazione. Vanno abbandonati gli egoismi nazionali! E' ora di iniziare a considerare l'emergenza immigrazione come un problema dei 25 Stati membri e non solo di quelli che per la loro posizione geografica si trovano quotidianamente a dover recuperare cadaveri in mare.

La Commissione –, attraverso il Commissario Frattini, al quale obiettivamente, non solo perché è un amico, va il nostro plauso – sta predisponendo proposte concrete d'azione e sta cercando di implementare i programmi già in essere. Ma è al Consiglio che spetta la decisione di affrontare quella che già da tempo è diventata una tragedia umana. Invece, caro ministro, il Consiglio continua a prendere in giro l'Europa. E' il Consiglio che deve assumersi la responsabilità di dare un segnale forte ed efficace per rendere comunitario il problema!

A tal proposito, signor Ministro colgo occasione per rinnovare ancora una volta la richiesta che sia convocato un Consiglio straordinario "Affari interni" da svolgersi sull'isola di Malta, ovvero uno dei paesi maggiormente esposti e più in difficoltà per le sue dimensioni. Rinnovo inoltre, ancora una volta, la richiesta di discutere l'accordo di Dublino 2.

Signor Ministro, bando alle chiacchiere! L'Unione europea attraverso il Consiglio, deve dimostrare di esistere concretamente!

  Genowefa Grabowska (PSE). – Panie Przewodniczący! Lampeduza to nie tylko włoski problem. Mój kraj, Polska, nie ma dzisiaj takiego problemu z imigrantami jak Hiszpania, Włochy, Malta, Grecja czy Cypr, ale przecież fale nielegalnych imigrantów mogą się pojawić u każdego z nas. Zatem imigracja nie ma wymiaru ani lokalnego, ani regionalnego. To problem europejski i na tym szczeblu musi być rozwiązany. Unia musi wypracować wspólną spójną politykę imigracyjną opartą na decyzjach podejmowanych większością głosów, a jeśli ma to być polityka skuteczna, to czas skończyć z jednomyślnością w Radzie i umieścić tę politykę w pierwszym filarze.

I wreszcie sprawa Frontexu, który jest w moim kraju, w Warszawie. Polska ma najdłuższą granicę zewnętrzna Unii Europejskiej i właściwie w tej chwili obywatele naszego państwa, o ironio, nie mogą swobodnie przemieszczać się po obszarze całej Unii, ponieważ SIS II nie jest gotowy. Pytam, Panie komisarzu, czy na obchody pięćdziesięciolecia Unii w marcu 2007 r. będzie potrafił Pan odpowiedzieć, kiedy obywatele nowych państw członkowskich będą mogli korzystać ze swobody poruszania się po obszarze całej Unii?

  Panayiotis Demetriou (PPE-DE). – Mr President, allow me emphasise the issue of police and judicial cooperation and to say that widening and deepening such cooperation between the Member States of the European Union is really crucial. We cannot talk about effectively combating crime and terrorism on a pan-European scale with the current cooperation levels and mechanisms in the police and judicial sector. It is about time that we proved that our declarations and assurances for enhancing and developing the cooperation are not meaningless.

That is the major challenge facing the European Council, which will be meeting soon with the aim of reviewing the programme. If the European Council has the will to remedy the decision-making incompetence of the Europe, in this respect there is only one decision to take: to shift these subjects from the third pillar to the first pillar. It has the legal power to do that, under Article 42 of the European Treaty and the passerelle. Let that be used at last.

Last week the Finnish Presidency admitted, inter alia, that practical experience has shown that problems with current decision-making at EU level are leading to a decreasing number of police cooperation initiatives. That was indeed a nice honest admission. However, the steady degrading of police cooperation is due to the lack of European framework decisions which would develop and establish such cooperation.

Those shortcomings have to be remedied. The low credibility of the European Union as far as the security of the citizens is concerned reduces its prestige. We have been waiting a long time for approval of the framework decision for minimum procedural rights in criminal cases and for revision of the European arrest warrant. What has caused the delay? Why is the Council inactive and incapable of taking decisions? We have to leave rhetoric behind and finally embark on action.

  Edith Mastenbroek (PSE). – Voorzitter, Europa is een fiets. Deze quote daagt natuurlijk uit tot allerlei flauwe vergelijkingen want met het Schengeninformatiesysteem, een instrument waar we onder andere illegalen mee kunnen opsporen, zijn we bezig met een soort politieke Tour de France. We racen met zijn allen met een rotgang dezelfde kant op. Bij andere uitdagingen, het voorkomen van migratie is er slechts één, doet mijnheer Frattini een eenzame poging de zaak vooruit te helpen op een driewielertje. De green card, een mooi idee, maar tot nu toe helaas luchtfietserij. Is de Raad bereid, Commissaris Frattini, ook op deze dossiers een snelle mountainbike te geven?

Wat ook blijft hangen is de opmerking van het Voorzitterschap dat meerderheidsbesluitvorming werkt. Dat klopt maar het verbaast me daarom des te meer dat de Raad de medebeslissingsrechten van dit Parlement wil inperken als het om biometrie gaat. Fietsen we rond het Schengeninformatiesysteem soms nog niet snel genoeg? En wat vindt u eigenlijk ervan, Mijnheer Frattini? Ik verheug mij op de antwoorden.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – Dan l-aħħar kellna rapporti konfliġġenti dwar x'koperazzjoni għandna mal-Libja dwar l-immigrazzjoni illegali. L-ewwel, Sur Kummissarju, inti għidt li l-Libja kienet interessata tipparteċipa fil-pattulji tal-Mediterran, imbagħad smajna ċaħda mil-Libja. Imbagħad, il-Corriere della Sera ħabbar li l-Italja u l-Libja qablu li jagħmlu pattulji bejnithom. Wara, anke din l-aħbar ġiet miċħuda. Imbagħad, Sur Kummissarju, inti għidt li l-Unjoni Ewropea lesta tgħin u tagħti għajnuna finanzjarja lil-Libja biex tħajjarha tikkopera. Jistgħu l-Kummissarju u l-Kunsill jiċċaraw fiex waslu l-kuntatti mal-Libja u x'inhi s-sitwazzjoni llum? Li hu żgur hu li l-koperazzjoni mal-Libja hija meħtieġa fil-ġlieda kontra l-immigrazzjoni illegali, kif hija wkoll importanti li ngħinu lil-Libja tħares il-fruntieri tagħha fin-nofsinhar tal-pajjiż, għaliex wara kollox ma nistgħux nippretendu li l-Libja tgħinna nħarsu l-fruntieri fil-Mediterran mingħajr ma ngħinu aħna lil-Libja tħares il-fruntieri tagħha fid-deżert fil-pajjiż tagħha stess.

  Javier Moreno Sánchez (PSE). – Señor Presidente, resulta manifiesta la necesidad de un gran pacto entre europeos sobre inmigración. Este pacto entre europeos pasa por un pacto entre españoles. El Gobierno lo ha propuesto reiteradamente y el Partido Popular lo ha despreciado, prefiriendo ir tarde a Bruselas a proponer medidas que ya se están llevando a cabo en nuestro país con el apoyo de la Unión Europea.

Permítanme, Señorías, recordar telegráficamente los tres ejes de la política de inmigración del Gobierno español.

En primer lugar, ordenación y gestión eficaz de la inmigración legal ligada a la realidad del mercado laboral. Señorías, el «efecto llamada» lo provoca la economía sumergida; nosotros queremos trabajadores con derechos y obligaciones, no esclavos. La normalización extraordinaria ha sido una medida necesaria y puntual para poner orden al desastre migratorio que nos dejó el Gobierno de Aznar.

En segundo lugar, plena integración social de los inmigrantes legales en la sociedad española.

Por último, firmeza en la lucha contra la inmigración clandestina: todo inmigrante que entra ilegalmente en España es atendido dignamente, pero tiene que volver a su país. Este año, en España, 54 000 inmigrantes ilegales han sido repatriados.

(El Presidente interrumpe al orador)

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE). – Panie Przewodniczący! Panie Ministrze! Od szczytu w Tampere w 1999 r. jest oczywiste, że potrzebujemy w Unii wspólnego podejścia do problematyki migracji, zwłaszcza migracji ekonomicznej. Obecnie, wobec narastającej fali nielegalnych imigrantów i przerażających obrazów z Wysp Kanaryjskich, uświadamiamy sobie bardziej niż kiedykolwiek, że bez europejskiej wspólnej polityki migracyjnej nie jesteśmy w stanie skutecznie zmierzyć się z tym problemem.

Jednak imigracja nie powinna być postrzegana wyłącznie jako zagrożenie. Wobec oczywistego kryzysu demograficznego w Europie, umiejętne zarządzanie migracją może być odpowiedzią na negatywne skutki starzenia się społeczeństw. A przypomnę tylko, że przy aktualnych ruchach migracyjnych, w okresie od 2010 do 2030 r. przewidywany jest spadek liczby zatrudnionych w Unii Europejskiej o około 20 milionów osób. Główne regiony świata już dawno zaczęły konkurować ze sobą w celu przyciągnięcia odpowiednio wykształconych imigrantów i Unia nie może być w tej sytuacji bierna.

Brak wspólnotowej polityki migracyjnej zwiększa jednak prawdopodobieństwo obchodzenia krajowych regulacji przez imigrantów. W odpowiedzi na te praktyki spotykamy się z decyzjami, podejmowanymi przez pojedyncze państwa, o masowej legalizacji nielegalnych imigrantów. Tak miało to miejsce ostatnio w rządzonej przez socjalistów Hiszpanii. Takie kroki nie są rozwiązaniem problemu, lecz jego pogłębieniem, bo służą jako argument dla pośredników na rzecz przerzucania kolejnych grup do Europy na czarno.

Pozwolę sobie w tym miejscu polemizować z opinią wygłoszoną na wstępie tej debaty przez Pana ministra Rajamäki na temat pozytywnego wpływu polityki rozwoju na zmniejszenie fali migracyjnej, zwłaszcza z Afryki. Nie wierzę, Panie ministrze, w skuteczność takiego myślenia. Nie negując potrzeby wzmacniania polityki rozwoju, opowiadam się za stanowiskiem komisarza Frattiniego, czyli zdecydowanego postępowania wobec nielegalnych imigrantów oraz nadania priorytetu wspólnotowemu zarządzaniu migracją ekonomiczną. Równocześnie chcę zaapelować o przyspieszenie prac nad projektem dyrektywy o admisji oraz dyrektywą regulującą procedury powrotu do krajów pochodzenia.

  Lilli Gruber (PSE). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, aprire canali legali d'ingresso tenendo conto della domanda di mercato dei singoli Stati membri, questa è una delle priorità, insieme alla lotta e al lavoro nero, per affrontare con pragmatismo il complesso fenomeno dell'immigrazione, con un'azione europea comune, un impegno corale, uno sforzo collettivo.

Ma perché queste non restino parole vuote, bisogna uscire dall'ipocrisia delle grandi quanto teoriche dichiarazioni di principio nei vertici del Consiglio e rinunciare alla strumentalizzazione dell'immigrazione ai fini di politica interna, pratica vieppiù inaccettabile e irresponsabile! In questa ottica, applicare finalmente la clausola "passerella" è cruciale! Solo così, saremo in grado di agire con efficacia laddove abbiamo già accumulato troppi ritardi.

Sono d'accordo con chi ha detto "occorre pedalare", ma aggiungo "altrimenti si cade". Ma in questo caso cadremmo tutti insieme, in modo corale. Se non ce ne fossimo ancora accorti, siamo tutti sulla stessa bicicletta.

  Ιωάννης Βαρβιτσιώτης (PPE-DE). – Κύριε Πρόεδρε, έχουμε όλοι μας συνειδητοποιήσει ότι πλέον είναι επιτακτική η ανάγκη να προχωρήσουμε σε μια κοινή αντιμετώπιση της τρομοκρατίας, του οργανωμένου εγκλήματος και της παράνομης μετανάστευσης. Πιο συγκεκριμένα για τη μετανάστευση: είναι απαραίτητος ο συντονισμός των δομών που εμπλέκονται στη διαχείριση των μεταναστευτικών ροών και η απλούστευση των διαδικασιών λήψης αποφάσεων με τη χρήση της ενισχυμένης πλειοψηφίας. Πρέπει ακόμη να δοθεί ιδιαίτερη έμφαση στην ανάγκη σεβασμού της αλληλεγγύης και της δίκαιης κατανομής βαρών μεταξύ των κρατών μελών ακόμη και εκείνων που δεν αντιμετωπίζουν μεταναστευτικές πιέσεις.

Οφείλουμε επίσης να επισημάνουμε την ανάγκη για συνεργασία όλων μας ως προς τον αποτελεσματικό έλεγχο των εξωτερικών συνόρων. Ιδιαίτερη έμφαση θα πρέπει να δοθεί στην καλύτερη διαχείριση των θαλασσίων συνόρων της Ευρώπης με τη δημιουργία Μεσογειακής ακτοφυλακής, προκειμένου να προληφθούν ανθρώπινες τραγωδίες και να ελεγχθούν οι μεταναστευτικές ροές.

Θα πρέπει, τέλος, να γίνει κατανοητό ότι η αθρόα μονομερής νομιμοποίηση των παράνομων μεταναστών, όχι μόνο δεν αποτελεί λύση, αλλά δημιουργεί μεγαλύτερες μεταναστευτικές πιέσεις και απρόβλεπτες εξελίξεις. Οι μονομερείς πράξεις σε μια κοινότητα ανοικτών εσωτερικών συνόρων -όπου η αλληλεξάρτηση και η αλληλεπίδραση είναι αναπόφευκτες- είναι ένα ζήτημα που πρέπει σοβαρά να μας απασχολήσει.

Αυτά είναι μερικά μέτρα τα οποία θα πρέπει από κοινού να αποφασίσουμε και όχι μόνο να αποφασίσουμε αλλά και να τα εφαρμόσουμε με θρησκευτική ευλάβεια.

  Adeline Hazan (PSE). – Monsieur le Président, je crois que nous nous trouvons actuellement à un moment clé en ce qui concerne l'avenir de la politique européenne d'immigration, un moment de vérité dont chacun et chacune d'entre nous doivent clairement percevoir les enjeux.

Quelle réponse l'Europe apporte-t-elle précisément à ces défis? Actuellement, il faut le dire, un mélange de compassion et de répression qui n'apporte aucune véritable solution au besoin de protection recherché. Rappelons ici les dangers d'une immigration jetable, où le migrant n'est vu que dans une dimension utilitariste. L'hypocrisie n'a cessé de régner depuis le premier sommet européen de Tampere qui devait permettre de déboucher sur une communautarisation des politiques d'asile et d'immigration.

On assiste aujourd'hui à une délocalisation de nos responsabilités vers nos voisins de la rive sud de la Méditerranée, qui sont bien en peine d'assumer cette lourde charge. Alors, comment peut-on croire qu'il nous sera possible d'assécher ces flux migratoires, alors que l'on prévoit en plus et déjà l'arrivée future de réfugiés climatiques?

Il nous faut enfin sortir de la politique à courte vue. Il nous faut soutenir des politiques d'activité...

(Le Président retire la parole à l'orateur)

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – Monsieur le Président, nous le constatons chaque jour davantage, une politique commune d'immigration au niveau européen est devenue indispensable. À ceux qui en doutaient, les régularisations massives d'étrangers sans papiers dans certains pays européens ont prouvé qu'elles entrainaîent des arrivées massives de nouveaux migrants illégaux sur notre continent. Cette situation a des répercussions sur tous les pays de l'Union européenne puisque, chacun le sait, le migrant régularisé peut circuler librement sur une grande partie du territoire de l'Union.

Nous avons eu à travers l'exemple espagnol la démonstration que, dans l'espace sans frontières où nous vivons, un gouvernement ne peut plus décider seul, sans concertation avec ses partenaires, de régulariser tous les immigrés en situation irrégulière présents sur son territoire. Une politique commune et concertée est devenue indispensable, comme d'ailleurs le prévoyait le projet de constitution européenne qui transférait l'essentiel de cette matière vers la majorité qualifiée.

Je remarque que, malgré les efforts de la Commission, certains États semblent faire marche arrière en refusant aujourd'hui ce qu'ils avaient accepté hier. C'est regrettable. Le maintien de l'unanimité en ce domaine est un facteur de paralysie et d'inefficacité. Le sommet informel de l'Union européenne le 20 octobre prochain doit décider de mesures fortes et concrètes pour enrayer l'immigration clandestine. Il ne doit pas se contenter de grandes déclarations de bonnes intentions, comme c'est trop souvent le cas.

Enrayer l'immigration clandestine, oui, mais le problème doit être pris à la racine. Il doit être examiné en concertation avec les pays d'Afrique, dans le cadre d'une vraie stratégie de codéveloppement, à travers une véritable circulation des compétences entre pays d'immigration et pays d'émigration. Mais surtout, l'Union européenne doit amplifier et mieux contrôler sa politique d'aide au développement, savoir où vont les fonds, comment ils sont employés.

Enfin, je n'oublie pas le très court terme et les problèmes immédiats et je voudrais regretter, comme l'a fait Gérard Deprez, le comportement des États qui n'ont de cesse de parler d'entraide et de solidarité, sans jamais pourtant passer de la parole aux actes. Face à l'afflux d'immigrés illégaux aux Canaries, il est de notre devoir de venir en aide à l'Espagne et c'est aux États membres d'être au rendez-vous de l'action et de la solidarité.

  Kinga Gál (PPE-DE). – Tisztelt Elnök Úr! Alapvető fontosságú, hogy azok az alapelvek és értékek, amelyekre az Európai Unió épül, minden körülmények között érvényre jussanak a tagállami és a közösségi politikákban is. Ha megvalósulnak az erre irányuló törekvések, közelebb kerülünk az Unió demokratikus legitimációjának szavatolásához, hitelességünk megőrzéséhez.

Ennek része, hogy az alapvető jogok védelme és előmozdítása megfelelő intézményi hátteret kapjon. Ezért tartom fontosnak, hogy egyetlen tagállam se akadályozza meg az Európai Alapjogi Ügynökség oly irányú létrehozását, hogy az valóban felelős és független, ugyanakkor hatékony legyen.

Az európai alapvető értékek és elvek figyelmen kívül hagyása – történjen az bármelyik tagállam részéről – nem megengedhető. De különösen igaz ez az új tagállamok vagy a most csatlakozó államok esetében, ahol a jogállamiság próbája sok esetben csak ezután következik.

Így nem megengedhető Szlovákiában az intolerancia, a szélsőségek bátorításának hivatalos, a kormányzat és politikusok által nyíltan vagy burkoltan művelt jelensége, és az ennek egyenes következményeként megjelenő kisebbségellenes, magyarellenes atrocitások tolerálása. Ez nem lehet egy ország belügye. Ez közvetlen módon érinti a szabadság, biztonság és jog érvényesülését az EU-ban, tehát európai ügy.

Ugyanilyen módon a polgárok iránti felelősség és elszámoltathatóság, az európai alapelvek ellen való, a hazugság, a trágárság és elvszerűtlenség melletti nyílt és cinikus kiállás, bocsánatkérés helyett ennek bátorságként, hősies tettként való feltüntetése – hogy utaljak a magyar miniszterelnök, Gyurcsány Ferenc körüli eseményekre. Ez is a jogállamiság és hitelesség alapjait kezdi ki. Ezért veszélyezteti mindazt, amit együtt építünk, a szabadságon, biztonságon és a jog érvényesülésén alapuló térséget.

A közösségi intézmények hitelességét, az új tagállamok polgárainak bizalmát az Unióban veszélyezteti, ahogyan a schengeni övezet bővítését kezeli a Tanács és a Bizottság, amikor nemrég jelezte, hogy 2008 második felére halasztja az övezet bővítését. Számunkra érthetetlen, az új tagállamok számára elfogadhatatlan, hogy nem csatlakozhat...

(A elnök elvette a szót a felszólalótól)

  David Casa (PPE-DE). – Kollegi, ippermettuli ftit nagħmel dawn ir-rimarki rigward il-problema li l-Ewropa kollha, partikolarment aħna fil-Mediterran, qegħdin niffaċċjaw. Kulħadd qal tiegħu, kulħadd qal li għandha tinstab soluzzjoni. Egħżież kollegi, is-soluzzjoni qiegħda hawn quddiemna: nintroduċu mekkaniżmu sabiex ir-responsabilitajiet jinqasmu fuq kulħadd. Inutli l-kliem fieragħ, inutli ngħidu li, f'din l-Unjoni, kulħadd irid jgħin lil kulħadd, imbagħad meta niġu għall-fatti, ftit li xejn isir. Inutli ngħidu ħafna kliem sabiħ bħal "solidarjetà", imbagħad nibqgħu ma nieħdux azzjoni. Ejjew ma nħallux lil din l-Unjoni, li nħolqot proprju sabiex kulħadd ikollu opportunitajiet indaqs, tiġi ridotta f'Ewropa tal-karti, f'Ewropa tar-riżoluzzjonijiet, f'Ewropa tal-wegħdiet jew f'Ewropa tal-ħolm. Naf li qegħdin isiru sforzi, iżda mhux biżżejjed. U dan hu l-mument ta' prova, dan hu l-mument li fih irridu verament inpoġġu fil-prattika dak li nippriedkaw, u ngħidu dak li verament nemmnu fih. Konvint illi, bi ftit rieda minn kulħadd, jinstab kompromess li jwassal għal soluzzjoni dejjiema għal din il-problema, jiġifieri, il-politika komuni Ewropea li hija tant meħtieġa.

  Robert Atkins (PPE-DE). – Mr President, I am sorry to raise this yet again, but it appears that no one in Parliament’s Presidency is listening. We were told to arrive here for votes at noon. That has now been postponed to 12.05 and again to 12.10. I know that you are very efficient at getting business through this House, but I urge you please to inform the Conference of Presidents of the continuing dissatisfaction of colleagues in this House about the times of votes being changed arbitrarily, at considerable inconvenience to the way this House’s business is conducted.

(Applause)

  President. We have had a very comprehensive, whole-morning debate on a single subject. There have been 63 speakers. I do not want to be discourteous either to the Council or the Commission, but the Minister spoke for 23 minutes and 49 seconds, and the Commissioner spoke for 21 minutes and 19 seconds. I am obliged to give both of them the floor now. I hope they will be brief in their remarks.

  Kari Rajamäki, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia hyvästä keskustelusta. Pahoittelen kuitenkin, että aikaa on riittämättömästi. Valitettavasti en voi puhua kahdessa minuutissa viiden minuutin puheenvuoroa, vaikka Suomen eduskunnassa se kyllä onnistuisi.

Puheenjohtajavaltio on tietoinen kolmannen pilarin tietosuojaa koskevan puitepäätösehdotuksen luonteesta, viittaan jäsen Rouren ehdotukseen, ja sen merkityksestä Euroopan kansalaisille sekä siitä, että Euroopan parlamentti on kytkenyt puitepäätöksen VIS- ja SIS II -tietojärjestelmiä koskeviin ehdotuksiin. Haluan tässä yhteydessä puheenjohtajavaltion puolesta kiittää Euroopan parlamenttia sen tekemästä työstä ja ilmoittaa, että teemme kaikkemme, jotta puitepäätösehdotuksesta päästäisiin yhteisymmärrykseen puheenjohtajakautemme loppuun mennessä. Otamme Euroopan parlamentin lausunnon ja kannat jatkotyöskentelyssä huomioon mahdollisuuksien mukaan perustamissopimuksen säännösten puitteissa, jotta hyväksyttävällä lainsäädäntöinstrumentilla taattaisiin korkea henkilötietojen suoja luomalla yhteiset säännökset kolmannen pilarin tietosuojalle.

Maahanmuutto- ja siirtolaisuuskysymykset vaativat tarkempaa keskustelua ja toivon, että meillä on tilaisuus vielä palata niihin. Välimeren tilanne otettiin toimestani esille heti ensimmäisessä sisäministerien neuvoston kokouksessa. Se on ollut sisäministerien neuvoston jokaisen kokouksen asialistalla ja käsiteltävänä ja tulee olemaan jatkossakin.

Keskeistä on, että voimme voimakkaammin vaikuttaa lähtömaina toimivien kolmansien maiden sosiaaliseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen ja olosuhteiden tukemiseen. Yleisesti me sisäministerit kannatamme puhtaasti inhimillisten ja kielteisten vaikutusten hoitamista eli olemme laastaripuolella. Tämän vuoksi EU:n ulkosuhteiden ja sisäasioiden parempi koordinaatio yhteistyössä kolmansien maiden ja komission kanssa on hyvin tärkeää. Tätä on myös korostettu jatkuvasti ministerineuvoston työssä.

On myös tärkeää, että annamme tukea maille, joita kuormittaa laittoman maahanmuuton raskas taakka. Tampereen kokouksen laajennetun yhteisvastuun aloite on tärkeä. Sen avulla voidaan edetä, ei pelkästään rahaa jakamalla. Tämän taakan vastapainoksi tarvitaan merkittävää taloudellista panostusta. Lisäksi tarvitaan takeita menettelystä, jolla varmistetaan, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä ja ottavat vastuun alueilleen tulevista laittomista maahanmuuttajista ja turvapaikanhakijoista eli myös rekisteröivät heidät ja tarjoavat heille joko oleskeluluvan tai takaisinpaluuseen liittyvät järjestelyt. Tähän liittyvien tietojärjestelmien luominen ja nykyisten kehittäminen on erittäin tärkeä asia.

Neuvosto tukee yhdessä komission kanssa Välimeren merivalvonnassa ja muussa yhteistyössä tarvittavia, käytettävissä olevia tukimuotoja, mutta haluan korostaa, että Euroopan unionissa kansallinen vastuu operatiivisesta toiminnasta on jäsenvaltioilla, joilla tulee olla jatkuvaan toimintaan ja myös yhteisoperaatioihin riittävä toiminta-, suunnittelu- ja johtamiskyky. Schengenin ulkorajavaltiot kantavat vastuun omalta osaltaan myös Schengenin alueen laittoman maahantulon torjunnasta. Haluamme tukea sitä ja uutta Frontex-virastoa.

On hyvin tärkeää, että korostaessamme suojelun ja Geneven sopimuksen toteuttamista, teemme eron laittoman ja laillisen maahanmuuton välille. Tältä osin on erittäin tärkeää, että aktiivinen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka kehittyy, sen määrällinen ja laadullinen hallinta vahvistuu, samalla kun pidämme mielessä työmarkkinoidemme vakauden. Aktiivinen eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ei kuitenkaan ole sama asia kuin järjestäytyneen rikollisuuden organisoima laiton maahanmuutto. Kuten komissaari Frattini totesi, meidän on vakavasti puututtava myös siihen, että laittomat työmarkkinat ja harmaa talous luovat inhimillistä ja taloudellista kaaosta. Tätä tosiasiaa on nyt kyettävä käsittelemään rehellisesti ja rohkeasti Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa. Tämä edellyttää sitä, että viranomaisten on tunnistettava paremmin ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan ilmiö ja tehostettava toimintaansa ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi. Iljettävin järjestäytyneen rikollisuuden muoto, ihmiskauppa, on eurooppalainen ilmiö, vaikka emme siitä juurikaan keskustele. Suomi haluaa vahvistaa tätä keskustelua sekä omassa maassaan että Euroopan unionissa.

On erittäin tärkeätä seurata, miten laajentunut Euroopan unioni vastaa kansalaistemme vaatimuksiin ja hyväksyttävyyteen ja sisäisen turvallisuuden vaatimuksiin. Tältä osin pidän hyvin tärkeänä, että päätöksenteko paranee. On mahdotonta hyväksyä, että mietimme Euroopan unionissa yli vuoden Europolin pääjohtajan valintaa. On myös mahdotonta hyväksyä, että samaan aikaan kun peräänkuulutetaan ulkorajavalvontaa ja rajastrategiaa, me keskitymme siihen, missä kaupungissa rajaturvallisuusvirasto sijaitsee. Meidän on kyettävä uskottavampaan ja parempaan turvallisuuteen tähtäävään päätöksentekoon.

Aikaisemmissa puheenvuoroissa peräänkuulutetun maastopyörän osalta haluan todeta, että Suomi, kuten Saksa ja muut puheenjohtajat sekä komissaari Franco Frattini, haluaisi vaihtaa tähän maastopyörään suuremman vaihteen päälle ja pyrimme yhteisen turvallisuuden ja turvallisemman Euroopan puolesta sitä myös käyttämään.

(Suosionosoituksia)

  President. Thank you, Minister. I believe it was US President Jackson who said ‘I like the noise of democracy’. That is what you are hearing.

  Franco Frattini, Vicepresidente della Commissione. Signor Presidente, onorevoli parlamentari, mi rendo conto dell'estrema difficoltà di poter rispondere in pochissimi minuti, anche brevemente, a tutti i suggerimenti e le osservazioni di coloro che hanno preso la parola in circa due ore e mezzo di importante dibattito.

Signor Presidente, lei ha ricordato prima che il dibattito di oggi riguarda alcune priorità per l'Unione europea, tra cui c'è sicuramente la lotta al terrorismo. Oggi, ne abbiamo parlato poco, ma tutti voi sapete perfettamente che solamente nell'ultima estate, grazie ad una cooperazione impegnativa, le autorità di sicurezza di tre paesi europei, Regno Unito, Danimarca e Germania, hanno sventato attentati terroristici che avrebbero potuto essere devastanti. Il terrorismo resta tuttora la minaccia principale alla nostra democrazia.

A mio parere non esiste un legame tra terrorismo e immigrazione e condivido le opinioni di coloro che lo hanno evidenziato. Certamente l'immigrazione è un'altra priorità, costituisce una sfida, non un pericolo per l'Unione europea. Molti di voi hanno parlato di politiche di co-sviluppo, principalmente con i paesi africani. Posso dirvi che la Commissione, sempre piuttosto ambiziosa nel formulare delle proposte, ha proposto di dedicare 17 miliardi di euro, una cifra cospicua, al nuovo Fondo europeo per lo sviluppo dei paesi come quelli africani e che di conseguenza saranno intensificate le politiche di co-sviluppo da molti sollecitate.

Vi saranno delle politiche di co-sviluppo che riguarderanno la stabilizzazione delle istituzioni, la lotta alla corruzione, il buongoverno, sono tutte iniziative di co-sviluppo atte a migliorare la capacità di prevenzione dei flussi migratori come molti di voi auspicano.

Esiste il problema evocato dall'on. Baron Crespo, ovvero l'utilizzo dei fondi europei disponibili. Sono pienamente d'accordo con l'on. Baron Crespo e invito ancora una volta gli Stati membri a formulare progetti, i fondi europei possono essere spesi solamente se vi sono dei progetti presentati da paesi membri dell'Unione. Purtroppo, negli ultimi anni, diversi fondi messi a disposizione dalla Commissione non sono stati spesi perché mancavano i progetti. Rivolgo a tutti gli Stati membri l'invito a moltiplicare i progetti, così potranno essere finanziate ulteriori iniziative.

Si è parlato molto di prevenzione, di protezioni, di frontiera marittima con riferimento al Mediterraneo. Presenteremo all'approvazione dei ministri a Lussemburgo un progetto per una gestione integrata della frontiera mediterranea. Vorrei dire una cosa a quanti hanno parlato, con un tono estremamente duro che non condivido, di una sorta di "armata europea" per fare la guerra agli immigrati: mi permetto di ricordare –, parlo in particolare all'on. Flautre che rispetto pienamente – che se quest'estate non ci fosse stato il pattugliamento mediterraneo e nell'oceano Atlantico, se non ci fossero state migliaia di guardie costiere, di poliziotti, di operatori della sicurezza, molti migliaia di immigrati sarebbero morti in mare.

La prima delle finalità del pattugliamento è salvare in mare la vita delle persone e non fare la guerra agli immigrati. Si tratta dunque esattamente del contrario, è un fine di prevenzione quello che ci porterà a proporre un meccanismo che tutti i governi ci hanno sollecitato.

Il tema dei paesi della riva sud del Mediterraneo meriterebbe certamente una discussione approfondita. In merito alla Libia mi limito a dire che questo paese ha accettato un negoziato con l'Unione europea, che avvieremo in modo concreto sulla base innanzitutto di una garanzia di rispetto pieno delle regole per la dignità e per il rispetto individuale di ogni persona; questo abbiamo chiesto alla Libia, come lo chiediamo a tutti gli altri nostri interlocutori non europei. La Libia ha chiesto un aiuto nel controllo della frontiera meridionale: ci sono 2000 km di frontiera libica nel deserto praticamente non controllabili e una delle richieste che ci viene fatta è "aiutateci a controllare meglio quella frontiera e noi potremo aiutarvi a controllare la partenza e soprattutto a sradicare i traffici di esseri umani", che purtroppo passano frequentemente attraverso il Mediterraneo.

Abbiamo il dovere di intraprendere un negoziato con la Libia e dovremo farlo sulla base del reciproco rispetto tra Unione europea e partner non europei. La conferenza sull'immigrazione tra Unione africana e Unione europea a Tripoli sarà un altro segnale per far capire alla Libia che vogliamo un coinvolgimento serio non solo di questo paese ma di tutti i paesi nordafricani.

Due ultime riflessioni: il primo tema è la solidarietà. Molti hanno parlato della solidarietà; credo che con la solidarietà si debba avere un approccio globale, come con l'immigrazione, perché è solidarietà anzitutto verso le vittime del traffico di esseri umani. Questa è la prima solidarietà che dobbiamo avere.

Esiste poi una solidarietà che dobbiamo esprimere ai paesi di origine africani, ma anche ai paesi di transito, i quali si trovano esposti anche loro a un flusso spesso non controllato; inoltre c'è anche una solidarietà tra paesi membri dell'Unione europea. Non si deve negare l'importanza della dimensione della solidarietà reciproca tra paesi che fanno parte dell'Unione europea, è una delle voci in cui la parola "solidarietà" deve essere declinata. Come possiamo dimenticare che paesi come Malta o le piccole isole delle Canarie o di Lampedusa non possono affrontare da sole un flusso di immigrazione illegale in atto, anche questa è solidarietà.

C'è la solidarietà umana verso le persone che arrivano sulle nostre coste, c'è anche la solidarietà che paesi lontani dal Mediterraneo hanno il dovere di esprimere a paesi che nel Mediterraneo si trovano e sul Mediterraneo si affacciano.

Un altro tema è quello del rispetto della legalità. Onorevoli deputati, non credo che all'Unione europea si possa chiedere di trasformare l'illegalità nella legalità; perché quando si violano le leggi, la violazione della legge resta tale! Quando si commercia in esseri umani si deve essere puniti severamente e senza tolleranza! Quando si dà lavoro clandestinamente e illegalmente sfruttando lavoratori immigrati clandestini ci devono essere delle sanzioni! Quando si arriva nell'Unione europea violando tutte le leggi e si rimane nell'Unione europea violando tutte le leggi, nel rispetto della dignità degli individui, la politica europea deve essere credibile e deve riportare coloro che hanno violato la legge nei paesi d'origine, altrimenti daremo l'impressione che si può violare la legge e non succede nulla!

Ed infine, l'ultima riflessione riguarda la politica istituzionale e costituzionale. Ne abbiamo parlato tanto: occorre una visione, come ha detto l'on. Schulz, lo hanno detto molti altri, per guidare e attivare i processi politici. Non è possibile immaginare di andare a rimorchio della società civile; non è possibile immaginare che noi, in quanto istituzioni, aspettiamo che la società civile spinga o magari mostri la sua insoddisfazione verso la capacità di leadership politica.

Molti hanno parlato della rinuncia agli egoismi nazionali. Credo che questo sia un tema centrale: se noi capiremo e se i governi dei paesi membri capiranno che non conviene neanche a loro rimanere bloccati negli egoismi nazionali, allora quei governi comprenderanno che l'orgoglio nazionale, a cui molti di noi tengono, si può difendere assai meglio mettendo in comune le politiche che sono comuni.

Difendere l'orgoglio nazionale sostenendo che l'immigrazione o il terrorismo si possono affrontare come politiche solamente nazionali non significa difendere l'orgoglio nazionale, non significa difendere i grandi principi della tradizione di tanti paesi, è soltanto non rispondere alla domanda dei cittadini. Ecco perché occorre una visione politica coraggiosa, che vada in una direzione diversa.

  President. I should like to thank all 63 speakers who took part in the debate. I should like to thank the Minister for his brevity and the Commissioner for his passion.

The debate is closed.

The vote will be tomorrow.

Written statements (Rule 142)

  John Attard-Montalto (PSE). – ‘Prevention is better than cure’ is a popular idiom. This issue is one of both prevention and cure.

There is no doubt that the European Union is finally understanding that the problems faced by Malta and other Mediterranean countries affected by the immigration phenomenon will ultimately become a problem of Europe as a whole. And this is the Europe that Malta wanted to join. There is nothing more noble than solidarity. Some, however, are criticising the Union for providing too little too late. Maybe they are right; but better late than never. Definitely two boats to patrol the extension between Gibraltar and Alexandra are inadequate, but on the other hand the request by Libya to help control its 2000 km hinterland borders is extremely good news, especially for Malta. This is part of the policy of prevention.

The process to cure the phenomenon is much more complicated. Unless the endemic African problems of poverty, civil wars, disease, hunger, unemployment, corruption and international debts are addressed and enhanced by a system of good rule and justice, the problem of irregular immigration will remain irresolvable.

I cannot but criticise some European countries for squabbling over financial help to their partners – Malta, Italy, Spain and Greece – which are doing their best to alleviate the plight of irregular immigrants.

  Alessandro Battilocchio (NI). – Raggiungere una politica comune europea in materia di immigrazione ed asilo è senz'altro una priorità, sebbene gli Stati Membri abbiano dimostrato finora diverse sensibilità al problema.

Ma più urgente ancora mi sembra la necessità di affrontare il problema dell'immigrazione clandestina, di cui finora, nonostante gli appelli alla cooperazione più volte lanciati dalle Istituzioni, il peso grava essenzialmente sugli Stati che si trovano ai confini naturali dell'UE. E' urgente quindi trovare soluzioni pratiche per arginare e regolare il fenomeno. Coordinare le forze di frontiera dei diversi Stati Membri è utile ma non sufficiente.

La proposta di istituire una squadra comune di intervento alle frontiere è senz'altro la soluzione più appropriata, e ringrazio la presidenza finlandese per averla ricordata. Non da ultimo, un dialogo ed un sostegno con i paesi da cui partono i flussi ed con quelli che fanno da ponte per l'Europa è assolutamente alla base di qualunque soluzione duratura ed efficace.

Mi auguro che le prossime presidenze, in primis la Germania, che riceve gran parte del flusso immigratorio che filtra dai confini meridionali, sappia affrontare con fermezza la questione e raccogliere un consenso su un tema che riguarda da vicino tutti i cittadini europei ed i delicati equilibri sociali dell'Unione.