Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0512/2006

Keskustelut :

PV 27/09/2006 - 9
CRE 27/09/2006 - 9

Äänestykset :

PV 28/09/2006 - 7.6
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 27. syyskuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

9. Darfurin tilanne (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Darfurin tilanteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on huolestunut Sudanin viimeaikaisesta kehityksestä, erityisesti Darfurin heikentyneestä turvallisuus- ja humanitaarisesta tilanteesta. Puheenjohtajavaltio, yhdessä korkean edustajan Solanan kanssa, on läheisessä yhteistyössä EU-kumppaneiden ja kansainvälisen yhteisön kanssa pyrkinyt yhteisten tavoitteiden asettamiseen ja yhteistyöhön kestävän rauhan rakentamiseksi Darfuriin. Myös kesällä 2005 nimitetty EU:n Sudanin erityisedustaja Pekka Haavisto jatkaa Sudanin kokonaistilanteen seuraamista, EU-toimien koordinointia sekä osallistumista EU:n edustajana keskusteluihin Sudanin kanssa.

Darfurin rauhansopimus, joka allekirjoitettiin Sudanin hallituksen ja SLM-kapinallisryhmittymän Minni Minnawin joukkojen välillä toukokuussa, nähtiin mahdollisuutena rauhaan. Rauhansopimuksen odotettiin päättävän kolme vuotta kestäneen konfliktin, joka on vaatinut lähes 300 000 kuolonuhria ja ajanut yli kaksi miljoonaa ihmistä pakolaiseksi. Kuitenkin, neljä kuukautta myöhemmin, turvallisuus- ja humanitaarinen tilanne alueella ovat nopeasti heikkenemässä. Väkivaltaiset hyökkäykset kyliin sekä pakolaisten ja maansisäisten pakolaisten leireihin ovat lisääntyneet erityisesti viimeisten kuukausien aikana. Sudanin hallitus on vahvistanut sotilaallista läsnäoloaan Darfurissa. Sekä Sudanin hallituksen joukot että kapinallisryhmittymät rikkovat tulitaukosopimuksia. Heikentyneen turvallisuustilanteen vuoksi pakolaisten ja humanitaarisen avun tarpeessa olevien ihmisten lukumäärä on kääntynyt nousuun. Samaan aikaan humanitaarisen avun perillepääsy on tullut entistä vaikeammaksi – apu saavuttaa vain noin 50 prosenttia apua tarvitsevista.

Darfurin rauhansopimuksen toimeenpanolla, joka ei ole juurikaan edistynyt, olisi suorat vaikutukset noin kuuden miljoonan darfurilaisen elämään. Rauhansopimuksen täytäntöönpano mahdollistaisi pakolaisten kotiinpaluun ja paluun normaaliin elämään. Se mahdollistaisi maanviljelyn aloittamisen, mikä parantaisi ruokaturvaa, koulujen ja terveydenhuollon perustamisen sekä elämän perusedellytysten turvaamisen – vain joitakin hyötyjä mainitakseni. Edellytys tälle kaikelle on turvallisuustilanteen parantuminen.

Darfurin rauhansopimuksen ja sen toimeenpanon turvaamisen edellytys on, että sopimuksen ulkopuolelle jääneet ryhmittymät saadaan mukaan rauhanprosessiin. Turvallisuustilanteen parantamiseksi on välttämätöntä, että konfliktin osapuolet sitoutuvat tulitaukosopimuksiin ja että tulitaukoa valvotaan. EU on toistuvasti vaatinut konfliktin osapuolia noudattamaan velvoitteitaan rauhansopimuksen ja N'djamenassa vuonna 2004 solmitun humanitaarisen tulitaukosopimuksen mukaisesti. Euroopan unioni, erityisesti erityisedustaja Haavisto, on myös toiminut aktiivisesti saadakseen sopimuksen ulkopuolelle jääneet mukaan rauhanprosessiin ja Darfurin rauhansopimukseen.

Euroopan unioni on huolissaan Darfurin konfliktin vaikutuksista Sudanin kokonaisvaltaiseen rauhanprosessiin. Darfurin konfliktilla on vakavia vaikutuksia Itä-Afrikan ja Afrikan sarven alueelliselle vakaudelle, erityisesti Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Darfurin rauhanprosessin tueksi käynnistettiin vuonna 2004 Afrikan unionin rauhanturvaoperaatio, African Union Mission in Sudan (AMIS). EU on tukenut AMISia "African Peace Facilityn" (APF) kautta operaation käynnistymisestä lähtien. Kaikkiaan unionin taloudellinen tuki AMIS-operaatiolle on ollut noin 242 miljoonaa euroa. Lisäksi unioni on antanut materiaali-, logistiikka- ja suunnittelutukea sekä henkilöstöä. Jäsenvaltiot ovat tukeneet operaatiota myös merkittävin kahdenvälisin kontribuutioin.

AMIS, Afrikan unionin historian ensimmäinen rauhanturvaoperaatio, on tehnyt hyvää työtä äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Sen kapasiteetti ja resurssit ovat kuitenkin riittämättömät Darfurin mittavien haasteiden edessä. EU:n suuresta rahoituksesta huolimatta operaatiolla on ollut myös vakavia taloudellisia vaikeuksia. Tästä näkökulmasta on selvää, että ainoa mahdollinen ja realistinen ratkaisu Darfurin rauhanturvatoiminnalle on YK-operaatio.

EU tukee voimakkaasti YK:n turvallisuusneuvoston 31. elokuuta hyväksymää päätöslauselmaa 1706. Päätöslauselma laajentaa jo nyt Etelä-Sudanissa toimivan YK:n UNMIS-rauhanturvaoperaation mandaatin Darfuriin jatkamaan AMISin aloittamaa työtä. YK-operaation päätehtävänä olisi Darfurin rauhansopimuksen toimeenpanemisen tukeminen. Siviilien suojelu ja tulitauon valvonta olisivat oleellinen osa operaation mandaattia. AMISin suurimpana tukijana Euroopan unioni on erittäin huolissaan siitä, että Sudanin hallitus ei ole hyväksynyt YK-operaatiota Darfuriin.

YK-operaatio on välttämätön Darfurin turvallisuustilanteen parantamiseksi ja rauhansopimuksen toimeenpanemiseksi kestävällä tavalla. Darfuria ei voida kuitenkaan jättää "turvallisuustyhjiöön". Tämän vuoksi EU pitää hyvänä Afrikan unionin New Yorkissa 20. syyskuuta tekemää päätöstä AMISin mandaatin jatkamisesta vuoden loppuun asti. EU on sitoutunut tukemaan AMISia myös tämän niin sanotun "siirtymävaiheen" aikana. EU vaatii edelleen voimakkaasti Sudanin hallitusta hyväksymään AMISin siirron YK:n alaisuuteen YK-päätöslauselman 1706 mukaisesti.

Unioni on toistuvasti ilmaissut huolensa ja keskustellut asiasta Sudanin hallituksen kanssa. Lisäksi EU on kehottanut muita kansainvälisiä toimijoita aktiivisuuteen, jotta Sudanin hallitus saataisiin vakuuttuneeksi YK-operaation hyödyllisyydestä ja välttämättömyydestä Darfurin ja koko Sudanin rauhanprosessin kannalta. Tätä silmällä pitäen unionin puheenjohtajavaltio, korkea edustaja Solana, erityisedustaja Haavisto sekä jäsenvaltiot ottivat asian laajasti esille tapaamisissaan YK:n yleiskokouksen ministeriviikolla New Yorkissa.

EU on hyvin huolestunut ihmisoikeusrikkomuksista Darfurissa. Erityisesti naiset ja lapset joutuvat raiskausten ja muun fyysisen väkivallan kohteeksi. Unioni tukee YK:n ihmisoikeusraportoijan työtä ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. EU on toistuvasti muistuttanut Sudanin hallitusta sen vastuusta suojella kansalaisiaan kaikelta väkivallalta ja taata ihmisoikeuksien kunnioittaminen.

EU on yksi keskeisimmistä avunantajista Sudanin sisällissodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa. Oslossa huhtikuussa 2005 järjestetyssä avunantajakonferenssissa komissio ja jäsenvaltiot yhdessä lupasivat merkittävästi tukea välittömien tarpeiden kattamiseksi ja jälleenrakentamisen aloittamiseksi. Kun Darfurin rauhanprosessi käynnistyy toden teolla, EU on valmis tukemaan myös Darfurin jälleenrakentamista. Unioni antaa Sudaniin ja Darfuriin myös merkittävästi humanitaarista apua.

EU:n näkyvä ja aktiivinen rooli Sudanin ja Darfurin kysymyksessä on tärkeää. Sudanin ja Darfurin tilanne on yksi keskeisimmistä Afrikan sekä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä ja tulee säilymään yhtenä asialistan pääkysymyksistä Suomen EU-puheenjohtajakaudella. Sudanin ja Darfurin tilanne nostetaan esille myös kaikissa keskeisissä kokouksissa ja tapaamisissa kolmansien osapuolten kanssa, mukaan lukien korkean tason tapaamiset.

Ilman aktiivisia toimia Darfur on vaarassa ajautua uuteen väkivallan kierteeseen. Siihen meillä ei ole varaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lehtomäki, kuten me kaikki tiedämme, Darfurin tilanne on kriittinen.

Humanitaarinen tragedia jatkuu ja jopa pahenee sekä tuottaa lisää kuolemaa ja kärsimystä. Darfur saattaa koska tahansa vajota takaisin totaaliseen sotaan, jonka seurauksia maan ja koko alueen vakaudelle ei voida arvioida eikä mitata. Etelä-Sudanin rauha saattaa olla vaarassa. Monet naapurimaat, kuten Tšad, Keski-Afrikan tasavalta ja Uganda, sekä kauempana olevat maat, kuten Somalia ja Kongon tasavalta, voivat joutua kärsimään tästä syystä.. Vaikka kriisi onkin äärimmäisen vaikeassa tilanteessa, kaikkein pahin on edelleen vältettävissä ja alueen rauha ja vakaus on palautettavissa.

Komissio suhtautuu myönteisesti Afrikan unionin päätökseen jatkaa toimikauttaan joulukuun 31. päivään saakka. Tämä auttaa ehkäisemään turvallisuustyhjiön syntymistä Darfuriin, nyt kun väkivaltaisuudet ovat jälleen puhkeamassa ja Abujan rauhansopimusten käynnistämä prosessi on pysähdyksissä.

Pidämme kuitenkin valitettavana sitä, ettei Sudanin hallitus ole vielä hyväksynyt turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1706, jossa määritellään olosuhteet, joissa Afrikan unionin sotilaallinen vastuu siirtyy Yhdistyneille Kansakunnille. On syytä korostaa, että Afrikan unioni oli jo maaliskuussa itse päättänyt tästä siirrosta. Komissio katsoo tämän siirron olevan keskeinen asia rauhan palauttamiseksi Darfuriin. Siksi on tärkeää saada maan hallitus vakuuttumaan asiasta ja hyväksymään se. Darfuriin ei saada rauhaa, ellei hallitus hyväksy siirtoa, eikä etenkään, jos se vastustaa sitä. Sudanin hallitus on arvostellut tätä siirtoa kutsumalla sitä lännen laatimaksi juoneksi. Toisinaan sitä on kutsuttu myös sionistiseksi juoneksi.

Tämä syytös on perusteeton. Kansainvälisen yhteisön tavoitteena ei ole heikentää Sudanin suvereeniutta eikä varsinkaan suistaa Sudanin hallitusta vallasta. Tämä osoittaa, kuinka tärkeää molempien osapuolten kannalta on saada käynnistettyä pian uudelleen rauhallinen vuoropuhelu Darfurista ja siirtämistä koskevasta kysymyksestä niiden väärinkäsitysten selvittämiseksi, joita asiaan voi yhä liittyä. Tämä on meneillään olevien tiiviiden diplomaattitoimien päätavoitteena. Komissio osallistuu näihin toimiin.

On muistettava, että siirtämällä vastuuta Afrikan unionilta Yhdistyneille Kansakunnille pyritään palauttamaan turvallisuus ja vakaus Darfuriin, suojelemaan alueen siviilejä ja antamaan avustusjärjestöille mahdollisuus tehdä työtään. On korostettava, että muutaman viimeisen kuukauden aikana on tapettu yli 13 avustustyöntekijää. Tämä siirto on välttämätön, jotta asianomaisten keskuuteen voidaan palauttaa luottamuksen ilmapiiri, jotta Abujan rauhansopimus voidaan todella elvyttää Darfurissa, jotta ne maat, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta, saadaan allekirjoittamaan se, jotta sopimuksen konkreettista täytäntöönpanoa voidaan tukea ja jotta voidaan estää pohjoisen ja etelän välisen rauhansopimuksen tuloksena syntyneen rakenteen kyseenalaistaminen. Kaikki nämä toimet ovat myös Sudanin hallituksen etujen mukaista.

Ylenmääräiset puheet sen paremmin kuin kiihtyneet taistelutkaan eivät johda mihinkään. Ääriliikkeiden kannattajat, jotka uskovat voittavansa terrorismin ja radikalismin avulla, ovat erehtyneet. He ovat erehtyneet pahan kerran. Tämä toimintatapa kääntyy vain heitä itseään vastaan. Yleisten asioiden neuvoston viimeisimmän kokouksen päätelmissä annettiin sekä kapinallisille että Sudanin hallitukselle hyvin selvä ja tiukka viesti niiden omista vastuista.

Komissio katsoo, että kriisiä on yhä mahdollista lieventää ja että olosuhteet aidon vuoropuhelun jatkamiselle on olemassa. On kuitenkin tärkeää toimia nopeasti, ennen kuin nämä olosuhteet muuttuvat. Juuri näin ajatellen ja valmiina kuuntelemaan Euroopan komission puheenjohtaja Barroso ja kollegani, komission jäsen Michel matkustavat lähiaikoina Khartumiin ja tapaavat presidentti Bashirin viedäkseen eteenpäin prosessia, jossa Afrikan unionin vastuu siirretään Yhdistyneille Kansakunnille ja Abujan rauhanprosessi käynnistetään uudelleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Gahler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ne, jotka ovat onnistuneet jäämään henkiin Darfurissa, ovat epätoivoisessa tilanteessa, kun Janjaweed-joukot jatkavat hyökkäyksiään, tuhoavat kyliä, kiduttavat ja raiskaavat sekä pakottavat uusia alokkaita liittymään joukkoihinsa joka päivä. Darfurissa on alueilta, joille kansainväliset avustusjärjestöt eivät enää pääse.

Sudanin hallituksen pitäisi huolehtia velvollisuudestaan suojella omaa kansaansa, mutta sen aikomukset ovat täysin päinvastaiset ja sen viimeisin sotilaallinen hyökkäys rikkoo Darfurin rauhansopimusta. Haluan lausua ääneen pelkääväni, että hallitus saattaa haluta jatkaa tuhoamis- ja karkotusstrategiaansa aivan loppuun saakka.

Tässä tilanteessa on äärimmäisen tärkeää, että kansainvälinen yhteisö panee täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1706, joka mahdollistaa jopa 25 000 sotilaan suuruisten YK-joukkojen käyttämisen. Afrikan unioni, joka on tehnyt kaiken voitavansa, kannattaa myös YK:n joukkojen saapumista apuun. Sille on tietysti kuitenkin tarjottava kaikki mahdollinen tuki – kuten tähän saakka onkin tehty – kunnes näin tapahtuu. Minun on sanottava suoraan, että tämä on mielestäni vasta toiseksi paras ratkaisu, sillä YK:n joukkojen pitäisi olla paikan päällä juuri nyt.

Erityinen vastuu on paitsi turvallisuusneuvoston jäsenillä myös ensisijaisesti niillä valtioilla, joilla on turvallisuusneuvostossa veto-oikeus, sillä ne ovat vastuussa yleisesti ottaen koko maailmalle eivätkä ne saa toimia vain omien kansallisten etujensa mukaisesti.

Tässä yhteydessä haluan vedota erityisesti Kiinaan, joka vahvisti yhdessä EU:n kanssa 11. syyskuuta seuraavaa – luen nyt englanninkielisen lainauksen:

(EN) "Leaders emphasised that transition from EU to United Nation operations would be conducive to peace in Darfur."

(DE) Kehotamme siksi Kiinaa käyttämään vaikutusvaltaansa Sudaniin, jotta YK:n joukkojen sijoittamisesta Darfuriin voitaisiin sopia viipymättä.

 
  
MPphoto
 
 

  Glenys Kinnock, PSE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, minun on todettava, että havaitsin sekä neuvoston että komission julkilausumassa olevan melko huolestuttavan omahyväisiä piirteitä. Emme voi keskustella yhteistyöstä kenraali Bashirin kanssa ja toivoa voivamme saada hänet taivutelluksi tulevaisuudessa. Olen seurannut Sudanin tilannetta monen vuoden ajan ja voin vakuuttaa, ettei tämä ole realistista etenkään juuri nyt.

Darfurin kansan tulevaisuus on nyt vaakalaudalla aivan samalla tavalla kuin se oli vaakalaudalla ennen sopimusta Afrikan unionin joukkojen paikalla pitämisestä syyskuun 30. päivään 2006 saakka. Sudanin hallitus ei ole tilivelvollinen kenellekään. Se ei mitä ilmeisimminkään päästä humanitaarista apua Darfurin noin kolmen miljoonan ihmisen luo. Mitä kansainvälinen yhteisö aikoo tehdä? Älkääkä kertoko minulle, mitä aiotte tehdä saattaaksenne Sudanin hallituksen vastuuseen.

YK:n joukkojen täytyy oltava valmiina sijoittautumaan asemiin kolmen kuukauden sisällä tai jopa aikaisemmin, sillä Afrikan unioni alkaa vetäytyä. Epätietoisuus Afrikan unionin tulevaisuudesta on hyvin vakava: Afrikan unioni on alirahoitettu ja ylirasittunut, ja sen on hyvin vaikea toimia. Yhdistyneiden Kansakuntien joukot on sijoitettava asemiin mahdollisimman nopeasti ja niille on annettava nykyistä laajemmat valtuudet. Niiden täytyy voida suojella Darfurin suojatonta ja traumatisoitunutta kansaa, joka elää parhaillaan hirvittävän uhan alaisena.

Sudanilaiset eivät ole noudattaneet asetettuja aikatauluja. Heidän kansanmurhasuunnitelmansa etenee. Mitään tulitaukoa, jota voisimme seurata, ei enää ole. Rauhansopimuksesta puhuminen on turhaa: sitä ei enää ole. Vuoden 1994 Ruandan tapahtumien jälkeen sanoimme, että "tämä ei saa koskaan enää toistua". Silti silmiemme edessä tapahtuu nyt 2000-luvun ensimmäinen kansanmurha, ellemme luovu omahyväisyydestä ja tee jotakin.

Puhuitte keskeisistä toimijoista. Niitä on kolme: Kiinalla, Venäjällä ja Arabiliitolla on oma osuutensa asiassa.

Viimeisenä tärkeänä seikkana haluan ottaa esiin sen, ettette ole puhuneet tarpeesta asettaa lentokieltoalue. YK on antanut 13 päätöslauselmaa, joista jokaisessa on kehotettu asettamaan lentokieltoalue. Lentokieltoa ei ole koskaan asetettu edes hetkeksi. Mitä neuvosto aikoo tehdä ja mitä komissio aikoo tehdä varmistaakseen, etteivät Antonov-koneet lennä jatkossa Darfurin kylien yläpuolella ja pudota pommeja viattomien siviilien niskaan? Vaadin teitä harkitsemaan vakavasti lentokieltoalueen asettamista. Voisitteko harkita käyttävänne Ranskan suihkukoneita, jotka sijaitsevat tällä hetkellä naapurimaassa Tšadissa, ilmatilan valvomiseen ja estämään sudanilaisia terrorisoimasta Darfurin kansaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Marielle De Sarnez, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Darfur on kärsinyt hirvittävästä tragediasta jo kolmen vuoden ajan, ja kansainvälinen yhteisö on seurannut tilannetta voimattomana.

Kuten on todettu, konflikti on johtanut 300 000 siviilin kuolemaan. Kaksi miljoonaa ihmistä eli kolmannes väestöstä on joutunut siirtymään pois kotiseudultaan Darfurissa, ja 200 000 ihmistä on ylittänyt rajan ja paennut Tšadiin. Kolme miljoonaa ihmistä elää täysin kansainvälisen ruoka-avun varassa. Joka päivä lapsia ja perheitä joutuu hyökkäysten kohteiksi ja joutuu siirtymään kotiseudultaan. Joka päivä tapetaan lapsia ja perheitä. Humanitaarinen kriisi syvenee. Avustusjärjestöt eivät pääse useimpiin osiin Darfuria auttamaan 350 000:tta ihmistä, jotka tarvitsevat lääkkeitä ja ruokaa.

Koska alueen väki kärsii aliravitsemuksesta ja koska vedestä on puutetta, kolera ja E-hepatiittiepidemiat leviävät nopeasti leireillä. Myös kansalaisjärjestöjen johtajat ovat joutuneet konfliktin uhreiksi: viimeisen kahden kuukauden aikana heitä on tapettu kaksitoista.

Abujassa 5. toukokuuta allekirjoitettu riittämätön rauhansopimus ei ole auttanut lopettamaan väkivaltaa, vaan on päin vastoin saanut väkivaltaisuudet puhkeamaan uudelleen. Taistelut ja siviileihin kohdistuvat verilöylyt ovat käynnistyneet uudelleen. Toukokuusta lähtien 100 000 ihmistä on joutunut pakenemaan väkivaltaisuuksien vuoksi. Alueelle on jälleen sijoitettu tuhansia Sudanin armeijan sotilaita ja ilmapommituksia on jatkettu. Samalla yli kaksi miljoonaa ihmistä yrittää selviytyä hengissä teljettyinä leireihin, joita heidän vihollisensa saartavat ja joihin nämä hyökkäävät säännöllisesti. Satoja naisia raiskataan joka kuukausi heti, kun he astuvat leirin ulkopuolelle ja kävelevät muutaman metrin hakeakseen polttopuita lämmitystä tai ruuanlaittoa varten.

Näiden miljoonien ihmisten ainoa työ oli maanviljely. Nyt heiltä on riistetty tämä perusoikeus, ja he joutuvat harjoittamaan viljelyä – kun se on mahdollista – vain muutaman kymmenen neliömetrin alueella leirien ulkopuolella. Tällöinkin vaarana on, että samat henkilöt, jotka tuhosivat heidän kylänsä, hyökkäävät heidän kimppuunsa.

Nämä ihmiset ovat täysin riippuvaisia kansainvälisestä avusta, joka ei ole erityisen runsasta. Muutama kuukausi sitten ruoka-annokset puolitettiin, koska valtiontukia ei saada ja koska lahjoittajia ei löytynyt. Hyvät parlamentin jäsenet, nämä leirit ovat todellisia ulkoilmavankiloita. Emme voi enää suhtautua välinpitämättömästi siihen, mitä Darfurissa tapahtuu.

Euroopalla on humanitaarinen, poliittinen ja moraalinen velvollisuus saada rauha tähän osaan maailmaa. Darfurin kriisiin ei voi olla sotilaallista ratkaisua. Siksi neuvottelut on käynnistettävä kiireesti uudelleen ja on laadittava poliittinen sopimus, jonka täytäntöönpanoon kaikki asianomaiset voivat osallistua täysipainoisesti. Tämä on välttämätöntä, jos Darfurin kansan halutaan kannattavan rauhanprosessia. Tämän sopimuksen on tarjottava Darfurin kansalle mahdollisuus saada edustajansa hallinnon eri tasoille sekä todelliset takeet siitä, että Janjaweed-joukot riisutaan aseista ja että kaksi miljoonaa kotimaassaan siirtymään joutunutta ihmistä ja 200 000 pakolaista voi palata turvallisesti kotiseudulleen.

Vaadimme myös, että avustustyön tekijöille taataan vapaa ja turvallinen pääsy kaikille konfliktialueille, ja pyydämme komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että Euroopan unioni lisää merkittävästi humanitaarista apuaan.

Kehotamme myös Sudanin hallitusta lopettamaan aseelliset hyökkäykset ja hyväksymään välittömästi turvallisuusneuvoston päätöksen YK:n rauhanturvaoperaation käynnistämisestä väkivaltaisuuksien lopettamiseksi.

Darfur tarvitsee nyt Euroopan unionin tukea. Meillä täällä Euroopan parlamentissa ei ole oikeutta kääntää selkäämme tälle asialle.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Darfurista on useiden vuosien ajan annettu päätöslauselmia ja julistuksia yksi toisensa jälkeen, mutta valitettavasti niillä ei ole ollut paljoa tai lainkaan vaikutusta.

Kuten on tuotu esiin, väkivaltaisuudet jatkuvat, pahoinpitelyjen määrä on kasvussa ja näiden rikosten ja julmuuksien uhrit ovat ensisijaisesti naisia ja lapsia. Tilanne on täysin sietämätön. Tämän kaiken edessä voimattomuuden tai fatalismin tunne näyttää kasvavan, mutta meidän velvollisuutenamme on puuttua asiaan, jotta saamme asiassa aikaan todellista edistystä. Itse asiassa mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vahvemmin Sudanin hallitus ajattelee, että se voi toimia rankaisematta ja että se saavuttaa lopulta tavoitteensa pitämällä päänsä ja pelaamalla aikaa.

Jos me haluamme toimia, näyttää siltä, että meidän on pidettävä kiinni kolmesta ensisijaisesta tavoitteesta. Kaikkein tärkeintä on ensinnäkin päästä pakolaisten luokse. Juuri nyt tuhannet ihmiset näkevät nälkää ja kärsivät väkivaltaisuuksista, eikä kukaan pääse näiden ihmisten luo. Tämä tilanne on korjattava kiireesti.

Toinen tärkeä tavoite on rankaisemattomuuden estäminen. Emme voi hyväksyä sitä, että julistusten antamisesta ja rangaistusten langettamista koskevista hyvistä aikomuksista huolimatta mitään ei ole tehty. Rikolliset ja jatkuvasti rikastuvat ihmiset jatkavat toimintaansa ikään kuin mikään ei olisi vialla, eikä asian suhteen ole tehty juuri mitään.

Kolmantena ja viimeisenä tavoite on tietenkin se, että on perustettava mahdollisimman nopeasti YK:n joukot, jotka voisivat vahvistaa Afrikan unionin joukkoja. Afrikan unionin joukoilla on samalla merkittävä tehtävä, jota pitäisi lujittaa.

Meidän onkin nyt pyydettävä Kiinaa ja Venäjää vaikuttamaan tähän asiaan myönteisellä tavalla, vaikka kaikki tietävätkin, etteivät Kiina ja Venäjä ole näyttäneet parasta mahdollista esimerkkiä ihmisoikeuksien kunnioittamisen tai tällaisten konfliktien uhreiksi joutuneiden ihmisten kunnioittamisen suhteen. Lisäksi meidän on samalla vaadittava yleistä vuoropuhelua, kuten edellinen puhuja totesi.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan öljyn merkityksestä tässä asiassa. Emme saa pistää päätämme pensaaseen. Tiedämme liiankin hyvin, että öljy aiheuttaa konflikteja, lietsoo kateutta, saa ihmiset ostamaan aseita ja johtaa myös asiaan puuttumisen estämiseen erityisesti Kiinan kohdalla – jonka edut tällä alalla ovat hyvin merkittävät – ja kaikkien niiden maiden, erityisesti supervaltojen kohdalla, jotka etsivät nyt kiihkeämmin kuin koskaan öljyvaroja, joita niiden olisi helppo hyödyntää.

Siksi meidän on käsiteltävä öljyn saatavuutta koskevaa kysymystä osana paljon laajempaa, eurooppalaista ja kansainvälistä asiayhteyttä.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta.(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Darfurin humanitaarinen ja poliittinen tilanne pahenee päivä päivältä. YK:n humanitaarisen avun koordinaattorin Jan Egelandin mukaan humanitaarinen tilanne on heikentynyt vuodesta 2004 lähtien: Darfurissa on kokonaisia alueita vailla avustustyöntekijöitä, sillä Sudanin hallitus estää kansainvälisiä järjestöjä pääsemästä näille alueille.

Pahamaineisten Janjaweed-joukkojen eli Sudanin keskushallinnon rahoittamien ja tukemien aseellisten joukkojen siviiliväestöön kohdistama vaino näyttää nyt vahvasti kansanmurhalta. Kansainvälinen yhteisö ei voi vain seurasta sivusta, kun joukot, jotka Afrikan yhtenäisyysjärjestö lähetti suojelemaan siviiliväestöä, ovat käytännössä epäonnistuneet tehtävässään. Nyt on aivan selvää, että niiltä puuttuu poliittinen ja sotilaallinen uskottavuus. Siksi kannatamme YK:n toimia, jotka kuvataan turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1706, jota Sudanin hallitus kieltäytyy jääräpäisesti tunnustamasta.

Päätöslauselmassa 1706 ehdotetut rauhanturvajoukot on nyt sijoitettava alueelle niiden satojen tuhansien naisten, miesten ja lasten suojelemiseksi, jotka ovat kärsineet liian pitkään Janjaweed-joukojen hyökkäyksistä, vaikka YK:n aikaisemmissa päätöslauselmissa on oikeutetusti vaadittu näiden joukkojen hajottamista.

Olisi tietenkin vielä parempi, jos Sudanin hallitus hyväksyisi YK:n joukkojen sijoittamisen alueelle. Toivon, että se tekee näin, ja Arabiliittoon kuuluvien maiden pitäisi mielestäni myös painostaa Sudanin hallitusta nykyistä voimakkaammin hyväksymään YK:n päätöslauselma. Myöskään minkäänlaista Sudanin esittämää Yhdistyneiden Kansakuntien vastaista vetoa ei hyväksytä: kyse on satojen tuhansien syyttömien ihmisten elämästä, ja meidän on tehtävä jotakin heidän eteensä.

Muussa tapauksessa koko kansainvälisen yhteisön uskottavuus joutuu kyseenalaiseksi. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että YK:n annetaan lähettää avustustyöntekijöitä koko Darfurin alueelle – muutoin humanitaarista apua ei saada jaettua asianmukaisesti.

Sudanin on ymmärrettävä, että sen on tehtävä yhteistyötä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa, jotta se voidaan hyväksyä täysipainoisesti kansainväliseen yhteisöön.

 
  
MPphoto
 
 

  Eoin Ryan, UEN-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on nyt mitä ilmeisimmin yksimielinen siitä, mitä Darfurin suhteen pitäisi tehdä.

Yhteensä 300 000 ihmistä on tapettu ja 2,5 miljoonaa on ajettu pois kodeistaan. Pelkästään viime kuussa 50 000 ihmistä ajettiin pois kodeistaan. Kyseessä on todellakin laajamittainen inhimillinen katastrofi. Ainoa ratkaisu on lähettää alueelle asianmukaiset Yhdistyneiden Kansakuntien joukot, joilla on hyvin selvät valtuudet. Tämä voidaan puolestaan toteuttaa vain määrätietoisen diplomatian keinoin. Kuinka on mahdollista, että Darfurin kohdalla puhutaan kolmesta vuodesta, kun YK:n joukkojen saaminen Libanoniin kesti 30 päivää ja sen katsottiin tuolloin vieneen liian paljon aikaa? Tämä johtuu siitä, ettemme ole niin sitoutuneita tähän ongelmaan kuin meidän pitäisi olla.

Ihmiset syyttävät Sudanin hallitusta, ja sitä pitääkin syyttää. Aikaisemmat puhujat ovat kertoneet rikoksista, joihin se on syyllistynyt, joten en kertaa niitä. Se piiloutuu kauppaan liittyvistä syistä Kiinan, Venäjän, Intian ja Malesian hallitusten selän taakse, ja nämä ovat puolestaan sanoneet suojelevansa Sudanin hallitusta ja estävänsä veto-oikeudellaan sille esitettävät pakotteet. Meidän on painostettava näitä hallituksia varmistaaksemme, etteivät ne anna tämän tapahtua. Niiden ja kaikkien muidenkin on yritettävä omalta osaltaan estää se, mitä Darfurissa tapahtuu. Kyse on todellisesta katastrofista.

Jos aiomme saada sen loppumaan, tarvitsemme Darfuriin vähintään 20 000 rauhanturvaajasta muodostuvat YK:n joukot. Afrikan unionin nykyiset joukot, jotka koostuvat 7 000 sotilaasta, on varustettu huonosti. Lisäksi alue, jolla ne toimivat, on Ranskan kokoinen, joten niiden on jokseenkin mahdotonta ylläpitää siellä järjestystä. Alueella tarvitaan kiireesti asianmukaisia YK:n joukkoja, joilla on asianmukaiset valtuudet.

Sudan tarvitsee poliittisen ratkaisun hyvin pian. YK:n ja EU:n on toimittava. Meidän on tuomittava kansanmurha ja tehtävä kaikki, minkä voimme, edistääksemme alueen rauhaa. Asia on sivuutettu liian pitkään, mikä on todellinen skandaali, ja on myös estettävä, että Sudanin hallitus pääsee kuin koira veräjästä asian suhteen. Se ei voi piiloutua sellaisten maiden selän taakse, jotka sanovat estävänsä veto-oikeudellaan Sudanin vastaiset toimet. Meidän on toimittava varmistaaksemme, että se, mitä parhaillaan tapahtuu, saadaan loppumaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (NI).(DE) Arvoisa puhemies, on täysin selvää, että Darfurin kriisi johtuu politiikasta, jolla maan hallitus pyrkii tekemään maasta arabimaan, sekä siitä, että se on valmis aseistamaan ryhmittymiä, jotka osallistuvat sisällissotaan Etelä-Sudanissa.

Tämän politiikan tulokset ovat nähtävissä, kuten tässä keskustelussa on jo korostettu: se on johtanut lukemattomiin kuolemiin ja miljoonien ihmisten pakenemiseen kodeistaan, minkä vuoksi tietyt alueet ovat jääneet asumattomiksi. Tästä huolimatta presidentti Omar al-Bashur väittää, että Sudanin arabien hyökkäykset Sudanin mustia afrikkalaisia vastaan ovat valhetta ja että nykyistä tilannetta arvostelevat ihmisoikeusjärjestöt tekevät niin vain saadakseen lisää lahjoituksia.

On ilmiselvää, että Sudan toivoo, että se jätetään rauhaan ja että se voisi jatkaa sisällissotaansa. Suurin toiveemme on se, että Sudanin hallitus suostuisi siihen, että Afrikan unionin rauhantoimien kestoa jatkettaisiin, vaikka asioista perillä olevat tahot ovat sanoneet, että Afrikan unionin joukoilla on huonot varusteet ja puutetta motivaatiosta ja että ne ovat yksinkertaisesti liian vaikean ongelman edessä.

Vaikka YK:n sinibarettien sijoittaminen alueelle on lupaus paremmasta menestyksestä, ajatus torjutaan uuskolonialistisena. Ehkäpä tämä kansanmurha saataisiin pysäytettyä, jos saataisiin aikaan sopimus siitä, että alueelle lähetetään monikansalliset rauhanturvajoukot, jotka muodostuisivat afrikkalaisista ja muslimeista. Kyse olisi toisin sanoen Afrikan unionin ja YK:n joukkojen yhteisestä väliintulosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Coveney (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Darfurissa on käynnissä edelleen humanitaarinen kriisi. Vuoden 2003 jälkeen siellä on tapettu yli neljännesmiljoona viatonta ihmistä ja yli 2,5 miljoonaa ihmistä on joutunut lähtemään kodeistaan. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi viime kuussa päätöslauselman 1706, jossa vaadittiin yli 22 000 rauhanturvaajan sijoittamista alueelle. Sudanin hallitus vastustaa kuitenkin edelleen tällaisia joukkoja ja väittää YK:n syyllistyvän Washingtonin ohjailemana uuskolonialismiin. Tämä on pötypuhetta ja osoittaa vain sen, että Sudanin hallituksen politiikka on leikkiä ihmisten elämällä.

Afrikan unionin Sudanin-toimien kestoa on jatkettu niin, että YK on nyt saanut kolme kuukautta lisää aikaa päästä Sudanin hallituksen kanssa sopimukseen tarpeesta sijoittaa alueelle aikaisempaa tehokkaammat monenväliset joukot suojelemaan siviilejä. Koska on kuitenkin todennäköistä, että Sudan jatkaa YK:n pyrkimysten vastustamista, YK:n on otettava tiukempi kanta asiaan. YK:n saattaa olla tarpeen harkita esimerkiksi 7 luvun mukaisia sotilastoimia, sillä sen vastuulla on suojella siviilejä, jos maan viranomaiset eivät kykene suojelemaan kansalaisiaan kansanmurhalta, sotarikoksilta, etnisiltä puhdistuksilta ja/tai rikoksilta ihmisyyttä vastaan.

Sudanin hallitus on osoittanut haluttomuutensa suojella maansisäisiä pakolaisia. Itse asiassa on voimakasta näyttöä siitä, että se on tukenut ja jopa sponsoroinut pakolaisleireille tehtyjä hyökkäyksiä. Toistaiseksi on tärkeää tukea 7 000 sotilaasta koostuvia Afrikan unionin joukkoja, ja YK on luvannut antaa niille logistiikka- ja materiaaliapua. Arabiliitto on vihdoinkin luvannut taloudellista tukea, ja myös EU:n jäsenvaltioiden on oltava tässä suhteessa avokätisiä.

EU:n vastuulla on saada Darfurin tapahtumat korkealle sijalle YK:n asialistalla. Erityisesti Kiinaa ja Venäjää on painostettava lisää, jotta ne vaikuttaisivat myönteisesti Sudaniin. Darfurissa on kuollut enemmän siviilejä kuin Irakissa ja Afganistanissa yhteensä. Meillä kaikilla on verta käsissämme, koska kansainvälinen yhteisö on reagoinut hitaasti siihen, mitä tähän mennessä on päässyt tapahtumaan. Tämä on tiukin näkemämme Darfuria koskeva päätöslauselma, mutta tarvitsemme ennen kaikkea tekoja. Toivon, ettemme joudu toteamaan vuoden päästä taas 100 000 ihmisen kuolleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Elena Valenciano Martínez-Orozco (PSE).(ES) Arvoisa puhemies, samalla kun haluamme pysyä toiveikkaana toukokuussa allekirjoitetun rauhansopimuksen suhteen – en tosin tiedä, pystymmekö siihen, näemme alueen humanitaarisen tilanteen huononevan, mistä monet parlamentin jäsenet ovat jo puhuneet.

Euroopan parlamentti antaa jälleen lausuntonsa Darfurin tilanteesta, ja itse puhun omalta osaltani uhrien, Darfurin siviilien, naisten ja lasten, puolesta.

Siitä lähtien, kun aseellinen konflikti puhkesi kolme vuotta sitten, avustusjärjestöjen vetoomukset ovat käyneet yhä epätoivoisemmiksi. Ne ovat olleet täysin turhia. Kuolleita on yli 50 000, maansisäisiä pakolaisia on 2,5 miljoonaa ja maasta on paennut puoli miljoonaa ihmistä. Tämä kertoo paremmin kuin kenenkään sanat konfliktialueella vallitsevasta tragediasta.

Päätöslauselmassaan ryhmäni toi esiin suuren huolensa lasten oikeuksien rikkomisesta ja naisten raiskausten yleistyneestä käytöstä aseena sodankäynnissä. Valitettavasti sitä ei otettu mukaan sovitteluratkaisuna syntyneeseen päätöslauselmaan, ikään kuin sillä ei olisi merkitystä.

Niillä sadoilla tuhansilla lapsilla, joita on tapettu, jotka ovat kadonneet, joita käytetty seksuaalisesti hyväksi, joita on siepattu, jotka ovat joutuneet pakenemaan ja joita on käytetty sotilaina ja sen jälkeen hylätty, on nimi. Lisäksi he eivät saa humanitaarista apua.

Syy on meidän kaikkien, ei ainoastaan Sudanin hallituksen sekä sotilas- ja sissijoukkojen. Mitään rangaistuksia ei ole annettu, vaikka Sudan on ratifioinut lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin.

Meillä on myös tarkkoja tietoja, joiden mukaan yhdellä ja samalla leirillä yli 200 naista joutui seksuaalisen väkivallan kohteeksi viime elokuussa. Tämä on asia, josta humanitaariset järjestöt olivat varoittaneet meitä. Nämä tiedot kertovat meille yhä enemmän noidankehästä, johon Darfur on joutumassa ja jossa naisten ja tyttöjen kehot ovat jälleen kerran suotuisa taistelukenttä sotilaille ja sisseille.

Mitä tulee tämänhetkisiin tapahtumiin, eräällä toisella pakolaisleirillä ei suojella naisia, vaan heitä on raiskattu ja estetty…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Darfurin tilanne on äärimmäisen vakava. Sudanin hallitus lähettää edelleen laajamittaisesti joukkojansa alueelle, ja Afrikan unionin mandaatin pidentäminen kolmella kuukaudella on vain hengähdystauko.

Darfurin väestön näköpiirissä on edelleen vain Sudanin hallituksen tarjoama niin sanottu turvallisuus, eikä minkäänlaista kansainvälistä suojelua ole. Darfurissa vuonna 2004 vierailleet parlamentin jäsenet näkivät omin silmin hujan hajan olevia tuhottuja taloja ja ammusten hylsyjä. Ne olivat kaikki, mitä oli jäljellä kylästä, jonka Sudanin hallitus oli pommittanut turvallisuuden nimissä.

Vielä niin hiljattain kuin viime viikolla Sudanin hallituksen Antonov-koneet pommittivat kyliä Darfurin pohjoisosissa. Ellei kansainvälinen yhteisö ole läsnä Darfurissa, siellä tapahtuu todellinen verilöyly huolimatta siitä, kuinka epätoivoisesti Ruandan jälkeen väännettiin kättä ja kuinka voimakkaasti vakuuteltiin, ettei sama enää koskaan toistuisi.

Siksi YK:n joukkojen läsnäolo, jolle annetaan virallinen lupa päätöslauselmassa 1706, on niin tärkeää. Mikään kansainvälisen diplomatian tehtävä ei ole tärkeämpi kuin yhteistyö Venäjän ja Kiinan kanssa Sudanin eristämiseksi ja YK:n saamiseksi Darfuriin.

Syyskuun 11. päivänä annettu EU:n ja Kiinan julkilausuma oli rohkaiseva, mutta sen pohjalta on toteutettava toimia. Haluan kysyä neuvostolta, mitä se suunnittelee tekevänsä toimien toteuttamiseksi. Afrikan unioni on todennut omalta osaltaan, että Darfurissa tarvitaan ehdottomasti YK:n joukkoja, joiden enemmistö on afrikkalaisia.

Humanitaarisen tilanteen huonontuessa taistelut estävät kansalaisjärjestöjen pääsyn yhä useampiin paikkoihin. Samalla humanitaarisen avun varassa elävien ihmisten määrä on noussut lähes kolmeen miljoonaan. Tässä kuussa on raportoitu yli 30 uutta koleratapausta. Ilman todellista rauhaa humanitaariset pyrkimykset eivät onnistu ja sadat tuhannet ihmiset, jotka ovat paenneet kotoaan pelastaakseen henkensä, joutuvat jälleen kohtaamaan kuoleman.

 
  
MPphoto
 
 

  Angelika Beer (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun ei tarvinne toistaa sitä, mitä Darfurin tilanteesta ja hirvittävistä julmuuksista on juuri sanottu.

Haluan kertoa, etten ole täysin vakuuttunut siitä, mitä neuvoston puheenjohtaja, ministeri Lehtomäki ja erityisesti komission jäsen Frattini sanoivat. Niin kauan kuin Euroopan unionin vastuuhenkilöt – joilla viittaan teihin, neuvoston jäseniin ja puheenjohtajavaltioon – eivät edes ymmärrä, että käynnissä on kansanmurha, ja puhuvat ainoastaan siitä, kuinka aiomme kantaa kortemme kekoon jälleenrakennuksen suhteen, kunhan alueelle saadaan rauha, ja niin edelleen, ihmettelen, miksei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä, sillä tärkeintä on se, että tämä kansanmurha – josta tässä juuri on kyse – saadaan loppumaan, ja kun se on tehty, voimme ryhtyä jälleenrakennustöihin.

Erityisesti Euroopan unioni kaipaa selkeyttä, kun taas turvallisuusneuvostossa on ongelmana se, ettei mitään voida tehdä Kiinan ja Venäjän vuoksi. Siksi on selvää, että veto-oikeus turvallisuusneuvostossa on lakkautettava. Mikään valtio maan päällä ei saa antaa kansanmurhan jatkua käyttämällä veto-oikeuttaan.

Toiseksi me eurooppalaiset voimme tuoda selvästi esiin, että tällaisissa järkyttävissä olosuhteissa Sudanin valtion niin sanottu suvereenius on ehdottomasti neuvottelukysymys. Tärkeimpänä tavoitteena on ihmisten turvallisuus ja ihmiselämän suojeleminen eikä epädemokraattisen, julman ja heikon valtion niin sanottu suvereenius.

Palautetaanpa mieliin keskustelu, jota kävimme joukkojen lähettämisestä Kongoon ja myöhemmin Libanoniin – tällä kertaa puhumme 22 000 sotilaasta. Emme voi vastata uutisiin mandaatin jatkamisesta joulukuuhun huutamalla "hurraa" ja toivomalla, että YK:n joukkoihin on löydetty siihen mennessä 22 000 sotilasta – se ei vain toimi. Se tarkoittaisi sitä, että me seuraisimme joulukuuhun saakka kansanmurhaa passiivisina ja puuttuisimme asiaan vasta sen jälkeen, ilman että olisimme tehneet aikaisemmin mitään asiaan eteen. EU ei voi hyväksyä tällaista politiikkaa!

 
  
MPphoto
 
 

  Tobias Pflüger (GUE/NGL) (DE) Arvoisa puhemies, Sudanin maakunnan Darfurin tilanne on mitä ilmeisimmin hirvittävä. Ihmisiä ajetaan julmalla tavalla kodeistaan, minkä Jean Ziegler kuvaa olevan "hirvittävä tragedia". Toisaalta on myös varsin helppoa sanoa, että alueelle pitäisi lähettää joukkoja, kuten YK:n päätöslauselmassa määrätään. Tiedätte kaikki, mitä YK:n päätöslauselmassa sanotaan: siinä sanotaan, että Sudanin hallituksen on, kuten tapana on, annettava suostumuksensa, ja juuri sitä Sudanin hallitus ei suostu tekemään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tässä tilanteessa tarvitaan pikemminkin poliittinen ratkaisu kuin joukkoja ja niiden sijoittamisen valmistelemista koskevia vaatimuksia, joita olemme kuulleet Naton esittäneen.

Euroopan unionin osuus asiassa on juuri sellainen, millainen neuvosto ja komissio ovat kuvanneet sen olevan. On hyvin helppoa sanoa, että vaadimme joukkoja. Ongelmana on se, että on olemassa tietyt perussäännöt, joita on noudatettava, ja niissä puolestaan todetaan, että hallituksen, jota asia koskee, on annettava suostumuksensa, eikä kyseinen hallitus ole sitä antanut. Haluan korostaa jälleen kerran, mitä Vihreiden/Euroopan vapaan allianssin ryhmän jäsen sanoi: erityisesti Etelä-Sudaniin liittyy tiettyjä taloudellisia etuja, joilla on keskeinen merkitys tässä konfliktissa –öljy onkin jo mainittu – ja jotka koskevat paitsi Kiinaa myös epäilemättä EU:n jäsenvaltioita, kuten omaa kotimaatani Saksaa, sillä sinne suunnitellaan rakennettavan suuri rautatie. Ihmisten auttamista koskeva vaatimus kuulostaa ihanalta, ja kannatan sitä todella, mutta sen on oltava realistinen ja johdettava todella siihen, että humanitaarista apua annetaan nykyistä enemmän.

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Hybášková (PPE-DE).(CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, en haluaisi käyttää lainkaan puheenvuoroa protestoidakseni sekä teidän avuttomuuttanne että meidän avuttomuuttamme vastaan. Silti Kiina tarvitsee mineraaleja, öljyä, markkinat, vettä ja maata. Todistamme parhaillamme sitä, kuinka Kiina on ottamassa Afrikan valtaansa. Sudanin hallitus, joka on Al-Qaidan kumppani tai sen osa, joka on tarjonnut pitkäaikaisen kodin Osamalle ja joka on Al-Tourabin uskollinen liittolainen, suorittaa kirjaimellisesti etnistä puhdistusta raiskaamalla ja hedelmöittämällä kymmeniä tuhansia naisia lisätäkseen arabiväestön määrää alueella ja edistääkseen Sudanin jäsenyyttä Arabiliitossa. Venäläiset toimittavat Sudanille aseita. Afrikan unionin toimet ovat katkeamispisteessä. Mahtavasta afrikkalaisesta väliintulosta huolimatta kaksi miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan ja puoli miljoonaa ihmistä on kuollut.

Haluan kysyä neuvostolta ja komissiolta, millä tavoin ne aikovat tarjota välitöntä tukea Yhdistyneiden Kansakuntien huomattaville, 7 luvun mukaisille toimille? Mihin toimiin ne ovat ryhtymässä asettaakseen viimein lentokieltoalueen, jota on vaadittu 13:ssa täysin tyhjänpäiväisessä päätöslauselmassa? Millä tavoin ne aikovat varmistaa, että kaikkia niitä, jotka raiskaavat ja tappavat täysin syyttömiä siviilejä, rangaistaan? Minua hävettää se, että Darfurissa ja Abéchéssa käydessäni otin parlamentin tutkintavaliokunnan jäsenenä enemmän vastuuta asioista, mutta kykenen tällä hetkellä vain jaarittelemaan – suonette anteeksi sanavalintani. Arvoisa komission jäsen, kuvitelkaa, millaista on katsoa silmiin lasta hoivaavaa nuorta naista ja kysyä häneltä lapsen nimeä, kun hän ei voi vastata ja sanoo, ettei tiedä, sillä lapsi syntyi raiskauksen tuloksena. Miltä luulette, että teistä tuntuisi?

 
  
MPphoto
 
 

  Ana Gomes (PSE).(PT) Al-Bashirin hallitus on ollut pahin rikollinen Darfurin väestöön kohdistuvassa kansanmurhassa. EU ei voi pitää kiinni asiaa koskevista harhakuvitelmistaan. Komission, neuvoston ja YK:n turvallisuusneuvostossa olevien EU:n jäsenvaltioiden on kiireesti lähetettävä Sudaniin Darfurin alueelle YK:n joukot, joilla on kunnon valtuudet, peruskirjan 7 luvun mukaisesti. Tekosyitä ei voi enää esittää, eikä jahkailuun ole aikaa. Sudanin hallitusta on rangaistava, jos se jatkaa edelleen kansainvälisen yhteisön Darfuria koskevien pyrkimysten estämistä. Pankkitilit on jäädytettävä kiireesti, ja Sudanin hallituksen jäseniä ja muita henkilöitä, jotka Kansainvälinen rikostuomioistuin on jo tunnistanut pääsyyllisiksi hirmutekoihin, on estettävä matkustamasta.

Jos Kiina ja Venäjä jatkavat hidastelua Sudania koskevan kauppasaarron suhteen, EU:n on liittouduttava Yhdysvaltojen kanssa ja julistettava kauppasaarto, joka koskee erityisesti aseita ja öljyä, ja jäädytettävä täydellisesti Sudanin hallituksen liiketoimet. Myös sotilaallisia toimia tarvitaan kiireesti. Darfuria koskevaa lentokieltoaluetta voitaisiin valvoa Itä-Tšadista Sudanin ilmavoimien estämiseksi hyökkäämästä Darfurin väestön kimppuun, mitä minä ja muut parlamentin jäsenet jouduimme todistamaan lähellä Al-Fashiria syyskuussa 2004.

Itä-Tšadiin on lähetettävä välittömästi monikansalliset joukot suojelemaan pakolaisia, valmistelemaan YK:n joukkojen tuloa Darfuriin, valvomaan Tšadin ja Sudanin välistä rajaa ja tuomaan vakautta alueelle. Tätä vakautta uhkaa myös jännitteiden kasvu Somaliassa Bushin hallinnon alkuun panemien Etiopian-toimien vuoksi, joiden katastrofaalisena seurauksena islamilaisia tuomioistuimia vahvistettiin Mogadishussa.

Lopuksi toteaisin, ettei EU saa vaieta sen suhteen, millainen merkitys Kiinan, Venäjän ja Arabiliiton tuella on Sudanin kansanmurhastrategialle. Vaikka YK varjelee suojelua koskevan vastuun periaatetta, Venäjän, Kiinan ja arabimaiden hallitukset ovat pyrkineet häpeällisellä tavalla lakaisemaan Ruandan, Bosnian ja Kongon antamat opetukset maton alle, kun kyse on Darfurista, missä muslimit teurastavat muslimiväestöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, kun YK:n humanitaarisen avun koordinaattori Jan Egeland korosti meille elokuussa Darfurin tilanteen olevan huonoimmillaan vuoden 2004 jälkeen, hän myös muistutti meille jälleen, että tämä tilanne on ollut tarkoitus ratkaista jo pitkään.

On totta, että Yhdistyneet Kansakunnat korostaa, että alueelle pitäisi lähettää YK-joukkoja, mutta on myös totta, kuten on todettu, että Sudanin hallituksen vastustus vaikeuttaa asiaa. Meidän on kuitenkin pidettävä kiinni siitä, mitä kutsutaan velvollisuudeksi suojella, kuten Kansainvälinen kriisiryhmä niin usein korostaa. Meillä on suojelua koskeva vastuu, jota emme saa vältellä.

Darfurin suhteen voidaan tehdä kolme asiaa: voimme ensinnäkin rangaista suoraan ketä tahansa toimijaa, myös hallitusta, joka rikkoo parhaillaan tulitaukoa ja kohdistaa hyökkäyksensä suoraan humanitaarisiin operaatioihin ja, kuten aiemmin on nimenomaan mainittu ja mitä haluan korostaa, siviiliväestöön ja erityisesti naisiin.

Toiseksi Afrikan unionia voidaan käyttää ja sitä täytyy käyttää laajemmassa määrin sen varmistamiseen, että eri osapuolet hyväksyvät ainakin osittain Darfurin rauhansopimuksen. Tämä edellyttää kuitenkin kansainvälisten kumppaneiden, myös Euroopan unionin, tukea.

Lopuksi, mikä kaikkein tärkeintä, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston on nopeutettava prosessiaan, joka koskee YK-joukkojen sijoittamista alueelle YK:n peruskirjan 7 luvun selvän valtuutuksen mukaisesti. Ellei näin tehdä, tämän verilöylyn pysäyttäminen on vaikeaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Darfur on humanitaarinen katastrofi. Tällä surullisella alueella on saavutettu kriisikynnys, ja meidän on kiinnitettävä siihen kaikki huomiomme ja ryhdyttävä pikaisesti toimiin, kuten YK:n pääsihteeri Annan totesi vain muutama päivä sitten. Hänen kanssaan tuskin voi olla eri mieltä. Koko maailma tietää, että alueella on sodittu jatkuvasti vuodesta 2003. Sen seurauksena 300 000 ihmistä on kuollut ja yli 2,5 miljoonaa on joutunut lähtemään kotoaan.

Sudanissa työskentelevät avustusjärjestöt ovat soittaneet hälytyskelloja viime viikkoina. Darfurissa kolme miljoonaa ihmistä elää kansainvälisen humanitaarisen avun varassa, mihin kuuluu ruokatoimituksia, lääkärinhoitoa ja suojaa. Tätä apua alkaa olla lähes mahdotonta antaa, sillä konflikti laajenee alueella. Toukokuun alusta lähtien Darfurin alueella on tapettu kaksitoista ulkomaista avustustyöntekijää, mikä on enemmän kuin mitä kahden viimeisen vuoden aikana on tapettu.

Vaikka Afrikan unionin on tarkoitus pysyä alueella vuoden loppuun saakka, on selvää, ettei se kykene lopettamaan sotaa itse. Meidän on muistettava, että kyse on 7 000 hengen joukoista, joiden varusteet ja rahoitus ovat riittämättömät ja jotka valvovat Ranskan kokoista aluetta. Vaikka joukkoja vahvistettaisiin 4 000 sotilaalla, ne eivät kykenisi auttamaan hyökkäysten uhreiksi joutuneita miljoonia siviilejä alueella eivätkä takaamaan kansainvälisten organisaatioiden turvallisuutta ja suojelemaan pakolaisia.

Parhaillaan ongelmaan suunnitellaan useita ratkaisuja. Ne vaihtelevat siitä, että alueelle sijoitettaisiin YK:n joukkoja ja YK antaisi Afrikan unionille merkittävää logistista ja materiaalista tukea, siihen, että Nato sitoutuisi ratkaisemaan ongelman. Mielestäni yksi asia on päivänselvä: Afrikan maiden ja niiden johtajien pitäisi osallistua paljon tiiviimmin tätä painostavaa ongelmaa koskevan ratkaisun etsimiseen. Niillä on kokemusta, ne tuntevat alueen ja niillä on siellä vahvoja kontakteja. Siksi meidän on rohkaistava afrikkalaisia kumppaneitamme sitoutumaan voimakkaammin tätä konfliktia koskevan ratkaisun etsimiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Arlette Carlotti (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, kaikki sanovat Darfurin olevan syvän kuilun partaalla. Konfliktin osapuolet jatkavat tappamista ja raiskaamista. Siviiliväestö on niiden jokapäiväisenä kohteena. Avustustyön tekijät jättävät alueen pelottelun ja erityisesti murhien vuosi: muutaman viimeisen viikon aikana 13 työntekijää on tapettu. Konflikti uhkaa koko aluetta, myös Tšadia ja Keski-Afrikan tasavaltaa. Kaikki näyttää olevan valmiina viimeistä hyökkäystä varten. Kaikki on valmiina verilöylyä varten. Hallitus leikkii kissaa ja hiirtä kansainvälisen yhteisön kanssa. Tämä leikki on hyvin julma ja maksaa joka päivä satojen ihmisten hengen.

Vuodesta 2004 lähtien EU ei ole säästellyt taloudellisessa avussaan, ja tämä sitoutuminen on varmasti auttanut ehkäisemään verenvuodatusta. Nyt tarvitaan kuitenkin välttämättä tiukempaa poliittista sitoutumista. Ensisijaisena tavoitteena on toimia mahdollisimman nopeasti ja sijoittaa alueelle päätöslauselman 1706 mukaisesti YK:n rauhanturvajoukot, joilla on valtuudet käyttää voimaa, jos se on tarpeen siviilien suojelemiseksi.

Väestöä on kuitenkin suojeltava nopeasti, tässä ja nyt. Pakottamalla Sudanin viranomaiset keskeyttämään käynnissä olevan hyökkäyksensä ja noudattamaan Darfurin rauhansopimusta, vahvistamalla paikan päällä olevien Afrikan unionin joukkojen mandaattia ja toimittamalla niille varusteita, sillä nämä joukot eivät muodosta tällä hetkellä riittävän jämerää kilpeä suojellakseen siviiliväestöä, sekä, kuten kollegani ovat todenneet, asettamalla välittömästi lentokieltoalueen, josta määrätään YK:n päätöslauselmassa 1591. Lisäksi jos järkipuhe ei riitä, voimme ottaa käyttöön pakotteita: öljyä koskevan kauppasaarron, kansainvälisen pidätysmääräyksen sekä rangaistukset, joita langetetaan hirmutekoihin syyllistyneille, erityisesti niille 51 henkilölle, joiden nimet ovat Kansainväliselle rikostuomioistuimelle toimitetussa luettelossa. Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti ei salli sitä, että 2000-luvun ensimmäinen kansanmurha tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa ja käytännössä sen silmien edessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Mario Mauro (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheeni tarkoituksena on paljastaa viimeistä piirtoa myöten Sudanin hallituksen kannan tekopyhyys.

Vierailin Sudanissa vuonna 2000 yhdessä Euroopan parlamentin jäsenten kanssa, jotka ovat myös AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen jäseniä. Jäsen Kinnock ja minä pääsimme keskustelemaan Ibn al-Turabin kanssa, joka oli tuolloin vankilassa. Hän oli Omar al-Bashirin vanha aseveli, ja tämä oli puolestaan yksi Sudanin islamilaisten fundamentalistien johtohahmoista ja niistä miehistä, jotka olivat järjestäneet Osama bin Ladenin oleskelun Sudanissa.

Silloin, vuonna 2000, hän kertoi juurta jaksain, mistä Sudanin hallituksen "arabisointistrategia" oikein koostui. Strategian mukaan alue, jolla asui monissa Sudanin hallituksen virallisissa asiakirjoissa "Darfurin apinoiksi" kutsutut ihmiset eli Darfurin väestö, oli tarkoitus muuttaa arabien asuttamaksi alueeksi – ja tarkoitan juuri sitä, mitä sanoin: arabien asuttamaksi alueeksi, ei islaminuskoisten alueeksi.

Jos EU ottaa tämän huomioon, se tarkoittaa jälleen kerran sitä, ettei meidän pidä pelata Sudanin hallituksen peliä pyytämällä, että pääsisimme toimimaan välittäjänä kahden oletetusti vastakkaisen osapuolen välille, sillä mitään vastakkaisia osapuolia ei ole. Darfurissa ei ole sisällissotaa: siellä on vain murhaajia ja uhreja. Darfurissa on vain murhaajia, joilla on läheiset yhteydet Khartumissa käskyjä antaviin miehiin, jotka käyttävät heitä harjoittaakseen järjetöntä politiikkaansa, joka ei enää pelkästään ole johtamassa kansamurhaan vaan ratifioi tämän kansanmurhan, jota on toteutettu jo hyvin pitkään.

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että EU:n toimielimet hyväksyvät hätätoimenpiteitä, esimerkiksi sellaisia, joita jäsen Carlotti juuri kuvaili, jotta mukaan saadaan kaikki, jotka ovat syvästi huolissaan yhden sukupolven elämästä.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, Darfurin rauhansopimus tehtiin toukokuussa 2006, eikä yhtäkään tässä sopimuksessa asetettua määräaikaa ole noudatettu. Taistelut ja siviiliväestöön kohdistuva väkivalta eivät ole vähentyneet, vaan itse asiassa molemmat ovat lisääntyneet. Järjestelmällisiä raiskauksia käytetään yhä sodankäynnin keinona, ja viimeisten kolmen kuukauden aikana raiskauksien määrä on kasvanut voimakkaasti. Sudanin hallitus vastustaa yhä YK:n operaatiota, jolla olisi huomattavasti enemmän resursseja, joukkoja ja voimaa kuin tämänhetkisellä Afrikan unionin rauhanoperaatiolla, joka on pääasiassa tehoton. Vaikka Afrikan unionin rauhanoperaation laajentamista Länsi-Sudanissa 11 000 poliisiin ja sotilaaseen on pidettävä hyvin myönteisenä, Afrikan unionin jatkuva ja kollektiivinen tuki YK:n joukoille osoittaa, ettei tätä voida pitää kuin siirtymävaiheen toimenpiteenä.

On itsestään selvää, että Sudanin hallitus suunnittelee jo lähettävänsä omia joukkojaan suojelemaan aluetta. Amnesty International varoittaa, että "ajatus siitä, että kansaa 'suojelisivat' pian samat hallituksen sotilaat, jotka ajoivat heidät kotoaan ja kohtelivat heitä kaltoin, lietsoo paniikkia kansan keskuudessa". Alueella aktiivisesti toimivat avustusjärjestöt pelkäävät, että niiden on lopetettava toimintansa kokonaan, jos hallituksen joukot joutuvat jälleen vastakkain kapinallisten separatistijoukkojen kanssa, jotka eivät ole vielä allekirjoittaneet Abujan rauhansopimusta.

Siksi me kehotamme Sudanin hallitusta noudattamaan YK:n peruskirjan 7 lukua ja sallimaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1706 mukaisten YK:n rauhanturvajoukkojen toimimisen alueella.

Sudan on katastrofin partaalla. Meidän on tehtävä kaikkemme estääksemme Afrikan mantereen toisen kansanmurhan.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies TRAKATELLIS

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Gaubert (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kaksi henkiin jäänyttä sudanilaista on sanonut minulle, että meidän on lopetettava vaikeneminen, josta kansanmurhan uhrit kärsivät.

Olen päättänyt käyttää tänään puheenvuoron juuri Darfurissa tapahtuvan kansanmurhan hiljaisten uhrien puolesta ja esittää teille kiireisen vetoomuksen – hätähuudon. Teille puhuu paitsi Euroopan parlamentin jäsen myös Darfurissa lujasti työskentelevän kansainvälisen kansalaisjärjestön puheenjohtaja.

Kuulun sukupolveen, joka vannoi holokaustin jälkeen, ettei mitään samanlaista enää koskaan tapahtuisi. Sanat "enää koskaan" on lausuttu monta kertaa, ja silti meidän on jälleen puhuttava tästä aiheesta. Aiommeko odottaa koko väestön tuhoamista, ennen kuin suremme sitä? Kuinka monen täytyy kuolla, ennen kuin me puutumme asiaan? Onko olemassa vähimmäisraja sille, kuinka paljon ihmisiä on lähetettävä keskitysleireihin, ennen kuin me puutumme asiaan? Itse asiassa uskon, että joidenkin alueiden uhrit eivät pääse koskaan suosioon. Darfur on yksi niistä. Kofi Annan on sanonut Darfurin olevan helvetti. Silti on mahdotonta kuvitella, kuinka helvetillistä on niiden ihmisten elämä, joita laittoman hallituksen leivissä olevat, kansamurhaa toteuttavat aseelliset joukot ovat kiduttaneet.

Aiommeko pahentaa varsinaista rikosta vielä syyllistymällä itse välipitämättömyyden rikokseen? Emme! Kiduttajien on syytä tietää, ettemme anna heidän tehdä, mitä he haluavat, koska emme voi sanoa, ettemmekö tietäisi, mitä oikein on tapahtunut. Me tiedämme kyllä muttemme toimi. Euroopan unionilla on merkittävä tehtävä hoidettavanaan. Euroopan unionin on harjoitettava todellista painostusta ja osoitettava, että se voi vaatia tiukemmin julmuuksien ja verilöylyn lopettamista ja sitä, että alueelle sijoitetaan YK:n joukkoja suojelemaan siviiliväestöä. Tämä voidaan saada aikaan vain diplomaattisten pyrkimysten ja voimakkaan kansainvälisen osallistumisen keinoin. Kerrankin armeija voi toimia myönteisellä tavalla ja asettautua murhaajien ja uhrien väliin. Meidän on vaadittava ratkaisua aseellisia joukkoja koskevaan kysymykseen ja meidän on vaadittava humanitäärisen avun toimittamista perille.

Kuten monet jäsenet ovat todenneet minua ennen, emme saa hukata aikaa, sillä todistamme todellakin parhaillamme 2000-luvun ensimmäistä kansanmurhaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Panagiotis Beglitis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen, valitettavasti sekä kansainvälinen huomio että kansainvälisten uutisten mielenkiinto on keskittynyt Libanonin sotaan ja Lähi-idän levottomuuksiin Darfurin järkyttävien tapahtumien kustannuksella, vaikka Darfurissa on humanitaarinen kriisi, siellä toteutetaan kansanmurhaa ja etnistä puhdistusta ja käydään rikollista sotaa.

YK:n turvallisuusneuvosto on antanut päätöslauselman 1706, jonka täytäntöönpanoa vaadimme. Kun Libanonista annettiin päätöslauselma 1701, se pantiin kokonaan täytäntöön kansainvälisin toimin. Kuitenkin viisi päätöslauselmaa myöhemmin, päätöslauselman 1706 kohdalla, kansainvälinen yhteisö suhtautuu sen täytäntöönpanoon välinpitämättömästi ja ulkokultaisesti. Viime kädessä tätä suurta humanitaarista kriisiä koskeva kaksinaismoraali heikentää myös EU:n yhteisiä arvoja ja periaatteita.

Arvoisa komission jäsen, katson, että Euroopan unionilla on pohjimmiltaan moraalinen vastuu esittää aloitteita eikä pelkästään poliittista ja strategista vastuuta. Ministerineuvoston byrokraattiset päätöslauselmat eivät yksin riitä. Lokakuun 20. päivänä järjestetään huippukokous. Teidän on varmistettava, että Euroopan unioni esittää turvallisuusneuvostossa aloitteen, jotta turvallisuusneuvoston kaikki jäsenet omaksuvat yhteisen kannan ongelman ratkaisemisesta ja päätöslauselman 1706 soveltamisesta vihdoin ja viimein. Lisäksi – koska meidän on puhuttava rehellisesti – meillä on myös velvollisuus tehdä Kiinaa koskevia aloitteita. Kiina on yksi niistä maista, jotka ovat vastuussa tämän umpikujan, tämän kriisin pitkittymisestä. Myös Arabiliitto on vastuussa samasta asiasta. Tehkää siis Arabiliittoa, Islamilaisten maiden järjestöä, Kiinaa, Venäjää ja jopa Yhdysvaltoja koskevia aloitteita. Bushin ja Yhdysvaltojen kongressin mitäänsanomattomat lausunnot eivät riitä. Lisäksi, arvoisa komission jäsen, kansainvälistä lainsäädäntöä, joka koskee kansainvälisten toimien oikeutusta ihmisoikeuksien jäädessä jalkoihin, on sovellettava.

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme kaikki todistaneet Sudanin maaperällä viimeisten kolmen vuoden aikana tehtyjä rikoksia. Niihin kuuluvat kansanmurha, sotarikokset ja etninen puhdistus. Samalla kun seuraamme tilannetta avuttomina norsunluutorneistamme, Sudanin hallitus ei onnistu täyttämään kaikilta valtiolta edellytettävää perustehtävää: se ei kykene takaamaan väestön turvallisuutta tietyllä alueella. Me seuraamme Brysselissä ja Strasbourgissa Sudanin tapahtumia, vaikka itse Euroopan unioni perustettiin poliittisena ja moraalisena vastalauseena tällaisia rikoksia vastaan. Jokaisen peräkkäisen laajentumisen yhteydessä esitettiin sama vetoomus: emme enää koskaan, koskaan, salli rikoksia ihmisyyttä vastaan, emme enää koskaan suvaitse etnistä puhdistusta, emme enää koskaan siedä kansanmurhaa!

En ole kuullut niiden lausuntojen, joita Euroopan unionin edustajat ovat tänään antaneet, sisältävän tällaista voimakasta sitoumusta sen varmistamiseksi, että Euroopan unioni todella tekee kaiken voitavansa estääkseen laajamittaisen teurastuksen Sudanissa. Mitä sitten pitäisi tehdä? Tulevien viikkojen aikana EU:n pitäisi keskittyä painostamaan Sudanin hallitusta tehokkaasti varmistaakseen, että se sallii YK:n rauhanturvajoukkojen sijoittamisen alueelleen. Mikäli näissä pyrkimyksissä ei onnistuta ja Sudanin hallitus kieltäytyy edelleenkin päästämästä YK:n rauhanturvajoukkoja alueelleen, on asianmukaista lisätä logistista ja materiaalista tukea Afrikan unionin operaatiolle Sudanissa. Ellei millään tällä onnistuta vaikuttamaan siihen, mitä Sudanissa tapahtuu, meidän on harkittava kutsuvamme Nato-joukot varmistamaan, että Afrikan unionin sotilasoperaatio kykenee takaamaan rauhan ja turvallisuuden koko Sudanin alueella.

 
  
MPphoto
 
 

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tämä keskustelu on ollut hyvin aktiivista ja erittäin hyvää. Voin vakuuttaa, että neuvosto ei todellakaan suhtaudu välinpitämättömästi Sudanin ja Darfurin tilanteeseen. Me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että tilanteen kehitys on ollut hyvin huolestuttavaa, ja meidän on nyt ja jatkossa tehtävä kaikki voitava, jotta voimme parantaa Darfurin turvallisuus- ja humanitaarista tilannetta. Kaikki voitava, tai ainakin erittäin paljon, tehdään koko ajan. Me ylläpidämme aktiivisia diplomaattisia kontakteja eri osapuolten ja kolmansien maiden kanssa saadaksemme mahdollisimman laajaa tukea YK:n päätöslauselmalle ja sen toimeenpanolle ja kyetäksemme vahvistamaan painetta Sudanin hallituksen suuntaan. Erityisedustaja Haavistolla on Sudanissa tärkeä rooli turvattaessa se, että kaikki osapuolet paikan päällä sitoutuvat tähän rauhanprosessiin, sillä muutoin kestävää rauhantilaa ei voida saavuttaa.

On hyvin tärkeää ja myönteistä, että Afrikan unioni on oman AMIS-operaationsa kautta osoittanut olevansa vahvasti omistautunut tämän kriisin ratkaisemiseen. Sitä omistautuneisuutta Euroopan unioni on tukenut ja tukee edelleen, kun se tukee AMIS-operaatiota esimerkiksi logistiikan, materiaaliavun, suunnittelutuen ja muiden vastaavien toimien kautta. Afrikan unioni on päättänyt lisätä rauhanturvajoukkojaan eli AMIS-operaatiota 4 000 henkilöllä, jolloin se kasvaa yhteensä 11 000 henkilön mittaiseksi.

Kun YK-operaatio saadaan käynnistetyksi alueella, helpoin tapa tukea sen hyväksyttävyyttä Sudanin hallituksen silmissä voi olla se, että operaatio rakentuu afrikkalaisten ja aasialaisten joukkojen pohjalle. On myös muistettava, että tämän alueen muilla naapurimailla on erittäin tärkeä rooli rajakysymyksissä ja pakolaiskysymyksissä.

Ihmisoikeustilanne tuolla alueella on erittäin huolestuttava, kuten tässä keskustelussa on tuotu esille. Euroopan unioni on nostanut nämä ihmisoikeuskysymykset esiin sisällyttämällä ne nyt käynnissä olevan YK:n ihmisoikeusneuvoston kokouslistalle. Kansanmurha-asian ja varsinkin tämän termin osalta pitää muistaa, että kansainvälinen rikostuomioistuin tutkii parhaillaan kansanmurhakysymystä ja Euroopan unioni tukee rikostuomioistuimen työtä.

Darfurin ja Sudanin kysymyksen ratkaisemiseksi ei ole olemassa vain yhtä avainta, vaan on erittäin tärkeää, että me etenemme tehokkaasti, laajamittaisesti, koordinoidusti ja hyvässä yhteistyössä kaikilla mahdollisilla väylillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen täysin samaa mieltä puheenjohtajavaltiota edustavan ministerin esittämistä päätelmistä.

En usko, että kenelläkään läsnäolijoista on epäilystäkään siitä, kuinka katastrofaalisen laaja Darfurin tragedia on, ja tuskin kukaan epäile sitäkään, etteikö kyseessä olisi todella kansanmurha. Tämän päivän keskustelu koskee kuitenkin myös paljon yleisempää poliittista ongelmaa, joka on äärimmäisen tärkeä Euroopan parlamentille ja yleisesti Euroopan unionin toimielimille: kyse on EU:n roolista perusoikeuksien edistäjänä ja puolustajana sen rajojen ulkopuolella.

Mietin usein, voiko Euroopan unioni olla ja pitääkö sen olla edelläkävijä perusoikeuksien ja erityisesti ihmisarvon kunnioittamisen alalla koko maailmassa – juuri ihmisarvoahan on loukattu perinpohjaisesti Darfurin tragediassa – ja omasta mielestäni se voi ja sen pitääkin olla. Jotta Euroopan unioni voisi hoitaa tämän tehtävänsä, meidän on käytävä merkittävää poliittista keskustelua siitä, kuinka EU voi viedä näitä arvoja rajojensa ulkopuolelle ja vaalia niitä, kun muut osapuolet, kuten Sudanin hallitus, suvaitsevat fundamentalismia ja aseellisten ryhmittymien mitä väkivaltaisimpia ja kauheimpia ylilyöntejä ja jopa rohkaisevat niihin. Monet teistä ovat sanoneet selvästi, että 7 artikla pitäisi panna täytäntöön sotilasjoukoin ja asein ja että Sudaniin pitäisi lähettää sotilasjoukot, jotka voisivat voimaa käyttämällä päättää tämän katastrofaalisen tilanteen.

Olen hyvin tietoinen siitä, että tämä on yksi kansainvälisiin sopimuksiin kirjatuista vaihtoehdoista, mutta toisaalta muistan myös, että puhuessamme eri puolilla maailmaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen puolesta me eurooppalaiset olemme usein puhuneet niin sanotun ownership-periaatteen turvaamisesta: toisin sanoen emme voi päättää täällä Strasbourgissa tai Brysselissä siitä, mitä toisen maan tai maanosan kuuluu tehdä ja pakottaa sitä tekemään niin. Meidän on tehtävä yhteistyötä paikallisten toimielinten kanssa, ja mielestäni ensimmäinen osa ratkaisua on yhteistyö Afrikan unionin kanssa, sen aseman vahvistaminen sekä sen varmistaminen, että se saa tarvitsemansa käytännön avun. Emme halua, että EU:ta pidetään toimijana, joka pysyttelee ensin syrjässä ja sekaantuu sitten yhtäkkiä asioihin sijoittaen joukkojaan ja aseitaan ja esittäen, että Afrikan unionia pitäisi ensisijaisesti lujittaa ja vahvistaa.

Kuten puheenjohtajavaltion edustaja juuri korosti, tämä on ensimmäinen askel. Toinen askel tällä tiellä on se, että tarjoamme paikan päällä logistista apua. Sen me – Euroopan unioni ja sen toimielimet – voimme tehdä, ja komissio voi myös antaa taloudellista tukea. Kuinka voimme varmistaa, että humanitaarinen apu todella päätyy sinne, mihin se on tarkoitettu – kärsivälle kansalle ja paikan päällä toimivien kansalaisjärjestöjen työntekijöille, jotka vaarantavat henkensä? Paikan päällä annettava logistinen apu on siis toinen alue, jolla me, Euroopan unioni, voimme saada jotakin aikaan.

Kolmas askel, jolle jotkut eivät ole antaneet riittävästi painoarvoa, on se, kuinka teemme yhteistyötä Arabiliiton kanssa. Hyvät parlamentin jäsenet, törmäämme eri puolilla maailmaa islamilaisten maiden tai arabimaiden mielipiteisiin. Osa näistä maista on meidän uskollisia liittolaisiamme esimerkiksi terrorismin torjumisen alalla. Toisilla niistä on sen sijaan niin äärimmäisiä mielipiteitä, että meidän on parasta tehdä sopimuksia ennen toimiin ryhtymistä.

Mikä on sitten Darfurin ja Libanonin välinen ero? Ero on se, että Libanonin tapauksessa oli olemassa sopimus ja että joukot lähetettiin Libanoniin rauhanturvaajiksi, koska sekä Libanonin hallitus että Israelin hallitus suostuivat molemmat siihen. Sen sijaan Sudanin hallitus torjuu edelleen tämän ajatuksen. Uskotteko, että yksipuoliset toimet olisivat mahdollisia ilman Arabiliiton voimakasta myötävaikutusta? Ettekö katso, että ilman Arabiliiton voimakasta osallisuutta tällaiset toimet olisivat äärimmäisen kielteinen merkki sille valtavalle väestölle, jolla on valitettavasti mitä fundamentalistisimpia ajatuksia? Eikö se vain vahvistaisi ääriryhmiä ja fundamentalisteja ja tarjoaisi niille yhden uuden propaganda-argumentin?

Siispä katson, että ratkaisun kolmas osa on Arabiliitto. Pyrimme kannustamaan Arabiliittoa pysymään erossa Sudanin hallituksesta ja olemaan antamatta sille hyväksyntäänsä ja tukeansa. Kuten tiedätte, näin tapahtuu jossakin määrin, mutta meidän on tehtävä vielä paljon tämän eteen.

Lisäksi joku mainitsi vielä yhden seikan: mitä jos Sudanin hallitus ei kuuntele kansainvälistä yhteisöä? Olen aina ollut sitä mieltä, että sotilastoimia on käytettävä vasta viimeisenä keinona, vaikka humanitaarinen väliintulo olisikin perusteltu perustamissopimuksen 7 artiklan nojalla.

Muitakin keinoja on olemassa. Kuulin tässä yhteydessä jonkun mainitsevan lentokieltoalueen. Tätä toimenpidettä voidaan tarkastella, se voidaan hyväksyä ja siitä voidaan tehdä ehdotus. Ymmärtänette varmasti, että jos me ehdottaisimme turvallisuusneuvostolle toimia 7 artiklan nojalla, Kiina käyttäisi luultavasti veto-oikeuttaan, halusittepa sitä tai ette, eikä mitään tapahtuisi. Eikö siis olisi parempi vaihtoehto laatia aloite, joka ei ehkä ratkaise ongelmaa mutta olisi avuksi ja joka koskisi esimerkiksi sitä, että lentokoneita kiellettäisiin lentämästä alueen yläpuolella ja tappamasta ihmisiä pommein ja ilmaiskuin. Tämä on toinen konkreettinen mahdollisuus.

Esitän puheeni lopuksi kaksi huomiota. Ensinnäkin puheenjohtaja Barroso ja kollegani Louis Michel ovat lähdössä Khartumiin. He antavat Sudanin hallituksen korkeimmalle johdolle voimakkaan viestin siitä, että Euroopan unioni aikoo ryhtyä diplomaattisiin tositoimiin ja toteuttaa paikan päällä toimia auttaakseen kärsiviä ihmisiä. Tässä viestissä tuodaan esiin, että Sudan eristetään, jos se kieltäytyy jatkossakin kuuntelemasta kansainvälistä yhteisöä. Tällainen eristäminen olisi erityisen haitallista Sudanille itselleen: Sudanin hallituksen etuihin ei kuulu joutuminen eristyksiin muusta kansainvälisestä yhteisöstä. Hyvät parlamentin jäsenet, tämä veisi presidentti Bashirilta viimeisenkin tekosyyn pitää kiinni kielteisestä kannastaan.

Toinen hyvin tärkeä asia, jota komission toimet koskevat, on naisten ja lasten asema. Puhumme tästä asiasta jatkuvasti täällä Euroopassa: olemme huolissamme ihmiskaupan uhreista ja pakkoprostituutiosta ja olemme jopa laatineet lasten oikeuksia koskevan EU:n tiekartan. Emme voi luonnollisestikaan jättää naisten ja lasten oikeuksia vaille huomiota näinkin järkyttävässä tapauksessa kuin mitä Darfurin tilanne on.

Toivon siksi henkilökohtaisesti, että Euroopan parlamentti pysyy lujana Darfuria koskevissa toimenpiteissään tarjotakseen erityistä suojelua naisille ja lapsille, jotka ovat, kuten aina, suurimmassa vaarassa olevia uhreja.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina klo 12.00.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö