Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Albert Jan Maatin laatima kalatalousvaliokunnan mietintö (A6-0265/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi punakampela- ja kielikampelakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta hoitosuunnitelmasta Pohjanmerellä (KOM(2005)0714 – C6-0034/2006 – 2006/0002(CNS)).

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Maatia ja kalatalousvaliokuntaa siitä, että he ovat laatineet mietinnön, joka koskee ehdotusta neuvoston asetukseksi punakampela- ja kielikampelakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta hoitosuunnitelmasta.

Tämä on tärkeä aihe. Sen jälkeen kun komissio käynnisti keskustelut näitä kalakantoja ja kalastuksia koskevasta pitkän aikavälin hoitosuunnitelmasta vuonna 2004, kyseisten kalakantojen tila on heikentynyt merkittävästi. Etenkin kielikampelakanta on pienenemässä nopeasti nuorten kalojen vähäisen määrän vuoksi. Polttoaineiden korkeat hinnat ja alhaiset pyyntimäärät ovat yhdessä johtaneet hyvin vaikeaan tilanteeseen tällä alalla, ja tämä kuvastaa erinomaisesti sitä, mitä olen todennut aiheesta aiemmin.

Komission ehdotuksella pyritään muuttamaan tätä suuntausta tekemällä kalastuksesta tehokkaampaa ja kannattavampaa, ja toivon, että se hyväksytään pian, jotta kalatalousala voi alkaa elpyä ja kehittyä.

Siksi kiitän teitä tästä mietinnöstä, ja tarkastelen seuraavaksi esittämiänne erityisiä tarkistuksia. Voin kannattaa tarkistuksia 2, 3, 4, 5, 18 ja 21. Minun on kuitenkin huomautettava, että komissio on jo käynnistänyt keskustelun alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa kestävän enimmäistuoton strategian täytäntöönpanosta, kuten tarkistuksessa 4 vaaditaan, ja se on myös huolehtinut tarkistuksessa 5 mainitusta vaikutustenarvioinnista. Lopullisesta tekstistä olisi käytävä ilmi, että nämä parlamentin vaatimat toimet on jo toteutettu.

Voin hyväksyä periaatteessa sen, että pitkän aikavälin suunnitelmissa omaksutaan kaksivaiheinen lähestymistapa ja että sovellamme erilaisia toimenpiteitä tilanteisiin sen mukaan, ovatko kannat turvallisten biologisten rajojen mukaisia vai eivät. Siksi voin hyväksyä tarkistusten 1, 7, 9 ja 10 taustalla olevat periaatteet. On kuitenkin tärkeää parantaa kalakantojen tilaa ja tämän alan rahoitusta. Kalastusalan ja asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa on käytävä lisäneuvotteluja yksityiskohtien tarkentamiseksi, ja vaikutustenarvioinnin tuloksia on tarkasteltava huolellisesti.

Kannatan kaikilta osin säännöksiä, joiden mukaan pitkän aikavälin tavoitteita on tarkistettava säännöllisesti noin viiden vuoden välein, jotta otetaan huomioon ympäristössä ja ekosysteemeissä tapahtuneet muutokset. En voi kuitenkaan hyväksyä parlamentin tarkistuksia, joilla pyritään vakauttamaan kalastusalaa vahvistamalla suurimmat kolmen vuoden pituisella jaksolla sallitut saalit (TACit). Kalastusalaa voidaan vakauttaa paremmin rajoittamalla suurimpiin sallittuihin saaliisiin eri vuosina tehtäviä muutoksia. Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta (RAC) on tarkistanut tätä aihetta koskevaa lausuntoaan, eikä se enää suosittele tällaista toimenpidettä viimeisimmässä ohjeessaan. Emme voi siten hyväksyä tarkistusta 8, tarkistuksen 9 toista kohtaa emmekä tarkistuksia 10, 11 ja 24.

Tarkistuksesta 12 totean, että voin hyväksyä soveltamisalan laajentamisen siten, että siihen sisällytetään puna- ja kielikampelan pyyntiponnistusten laajempi määritelmä, vaikka tarkempi oikeudellinen sanamuoto voikin olla välttämätön. En kuitenkaan voi kannattaa ehdotusta, jonka mukaan pyyntiponnistuksia olisi mukautettava vain kolmen vuoden välein.

Tarkistuksesta 13 totean, että pitkän aikavälin suunnitelmaa koskevassa säädöksessä on määritettävä selvästi, miten pyyntiponnistuksia olisi mukautettava niin, että saavutetaan suunnitelman tavoitteet. Parlamentin teksti ei vaikuta riittävän selkeältä oikeudellisesti eikä teknisesti. Tieteellisten komiteoiden lausuntojen mukaan sivusaaliina saadaan huomattavia määriä turskaa, jotka heitetään pois.

Koska puna- ja kielikampelan kalastus lisää turskakannan kuolevuutta, on välttämätöntä pitää mielessä tämä kuolevuus ja mukauttaa tarpeen mukaan asiaa koskevia toimia. En voi siten hyväksyä tarkistusta 14, koska sillä luotaisiin epäoikeudenmukainen tilanne verrattuna muihin kalastusaloihin, joilla on myös vaikutusta turskakantaan ja joihin sovelletaan turskakantojen elvyttämistoimenpiteitä.

Tarkistuksessa 15 ehdotetaan, että kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta saataisiin poiketa 10 prosenttia 8 prosentin sijasta. Tämä 8 prosenttia hyväksyttiin kuitenkin neuvostossa muiden pitkän aikavälin suunnitelmien yhteisenä arvona pitkän keskustelun jälkeen. Mielestäni tämä luku olisi säilytettävä puna- ja kielikampelan osalta kuten myös muiden pitkän aikavälin suunnitelmien osalta.

Tarkistusten 16 ja 17 käytännön täytäntöönpano edellyttäisi, että kalastustarkastajat voisivat erottaa toisistaan Pohjanmerellä ja muilla alueilla pyydystetyt puna- tai kielikampelat, mikä ei vaikuta olevan mahdollista.

Voin hyväksyä tarkistusten 6, 19, 22 ja 23 taustalla olevat periaatteet ja tavoitteet, mutta mielestäni ne olisi pantava täytäntöön eri tavalla. Komissio laatii parhaillaan arviota teknisistä toimenpiteistä, ja tässä yhteydessä on määrä tarkistaa mahdollisimman pian kalastusvälineitä koskevaa asetusta.

Jos puna- tai kielikampelakantojen tila muuttuu biologisesti hyvin riskialttiiksi, neuvoston on oltava varovaisempi kalastusmahdollisuuksien määrittämisessä. Tämä olisi sopusoinnussa yhteisen kalastuspolitiikan ohjaavien periaatteiden kanssa ja näin lisättäisiin kaikkein haavoittuvammassa tilassa olevien kantojen suojelua. Siksi en voi hyväksyä tarkistusta 20.

Lopuksi kiitän parlamenttia siitä, että se on tarkastellut huolellisesti tätä asiakirjaa. Olen varma siitä, että edellä mainitsemieni kysymysten esiin tuomisella ja tarkastelulla parannetaan osaltaan lopulta hyväksyttävän asetuksen laatua ja tehokkuutta niin, että lisätään kalatalouden kannattavuutta ja parannetaan puna- ja kielikampelakantojen tilaa sekä vähennetään kalojen poisheittämistä.

  Albert Jan Maat (PPE-DE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen komission jäsenelle siitä, että hän käynnisti tämän keskustelun myönteiseen sävyyn, sillä huomaan, että hän tulee parlamenttia puolitiehen vastaan monessa kysymyksessä. Vaikka yhdynkin hänen huoleensa puna- ja kielikampelakantojen kehityksestä Pohjanmerellä, samalla on käymässä selväksi, ettei tämä liity pyyntiponnistuksiin vaan mahdollisesti ilmastonmuutokseen, jota ei aina voida selittää kattavasti. Tehdäkseni asian kuitenkin täysin selväksi totean, että yhdyn hänen huoleensa tässä kysymyksessä. Olen joka tapauksessa tyytyväinen siihen, että hän on lähentynyt parlamenttia monilla aloilla.

Arvostelin komission työmenetelmää etenkin sen tärkeän näkökohdan osalta, että ehdotus esitettiin jo ennen kuin Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta oli esittänyt suosituksensa. Minusta se ei ole oikea tapa käsitellä asioita. Mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että kalatalousalan tukiperustan turvaamiseksi annamme tällaisille alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille keskeisen aseman keskusteluissa ja että myös saamme niiden panoksen ennen keskustelua. Sanon tämän ponnekkaasti, sillä alueellisiin neuvoa-antaviin toimikuntiin osallistuu kalastusjärjestöjen lisäksi myös Maailman luonnonsäätiö ja muita luontojärjestöjä. Nimenomaan tällaisilla asioilla edistetään vakautta ja luodaan poliittinen tukikehys tietyllä alueella.

Kestävän enimmäistuoton tavoitteiden soveltamisen osalta totean, että olen tyytyväinen siihen, että komissio esitti aiheesta hiljattain tiedonannon jo ennen puna- ja kielikampelakantojen hoitosuunnitelmaa, vaikka komissio olikin jo aiemmin esitellyt kestävää enimmäistuottoa koskevat tavoitteet. Arvostelen lähinnä sitä, että näin tehtiin puna- ja kielikampelakannan tapauksessa muttei monien muiden hoitosuunnitelmien, kuten Biskajanlahden, tapauksessa.

Minusta parlamentin on ensin keskusteltava perinpohjaisesti kestävää enimmäistuottoa koskevista tavoitteista, ennen kuin niitä aletaan soveltaa tiettyyn kalalajiin. Olen tyytyväinen siihen, että komission jäsen on ottamassa askelia oikeaan suuntaan, mutta muutamilla muilla aloilla on vielä luultavasti jatkettava neuvotteluja. Toivon myös, että neuvosto lähenee vielä lisää parlamenttia, jotta varmistetaan, että päädymme lopulta tasapainoiseen lähestymistapaan.

Komission jäsen totesi, että kolmivuotisten kiintiöiden käyttöönotto on hänelle kuitenkin ongelmallista, sillä ne eivät salli tapauskohtaisia mukautuksia. Haluan kyseenalaistaa tämän ensinnäkin siitä syystä, että puna- ja kielikampelan kalastus saattaa hyvinkin olla parhaiten säännelty pyyntiala Euroopassa, mutta myös sen takia, miten kalastusjärjestöt käyttävät tällaisia kiintiöitä. Haluan kiinnittää huomionne muun muassa useissa satamissa toimiviin tuottajajärjestöihin, jotka työskentelevät tiiviisti yhdessä ja joiden alalla jäsenvaltiot, viranomaiset, tarkastuslaitokset ja itse kalastusjärjestöt tekevät erinomaista yhteistyötä. Myös Euroopan komission näkökulmasta olisi itse asiassa houkuttelevaa siirtyä aikanaan kolmivuotiseen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) järjestelmään.

Vaikutan ehkä ennalta keskusteluun, jota käydään komission vahvistamista kestävää enimmäistuottoa koskevista tavoitteista laaditusta tiedonannosta, mutta mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille annetaan määräävä asema eurooppalaisessa päätöksenteossa, että niitä kuullaan aina ennen kuin komissio esittää ehdotuksensa ja että niiden kanta otetaan huomioon ehdotusten perusteluissa.

Euroopan unionissa, myös kalastusalalla, käydään lopulta yhä enemmän keskusteluja, joihin monet jäsenvaltiot näyttävät suhtautuvan välipitämättömästi. Jäsenvaltiota ei tosiaankaan ole enää 6 tai 15 vaan 25. Miten Unkarin kalastusministeri voisikaan osallistua keskusteluun vaikkapa Pohjanmeren katkaravuista tai Alankomaiden kalastusministeri Kyproksella harjoitettavasta kalastuksesta?

On tietenkin olemassa yleisiä poliittisia suuntaviivoja, mutta kalastusalan tukikehyksen säilyttämiseksi on ensisijaisen tärkeää, että alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille annetaan jatkossakin keskeinen asema myös suunnitelmien täytäntöönpanossa. Siksi kiinnitän tähän näkökohtaan erityistä huomiota myös mietinnössäni. Näin voidaan luoda tukikehys kalastusalaa koskeville päätöksille.

Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin havaita, että pidämme usein pakonomaisesti kiinni tieteellisistä suosituksista, jotka koskevat kiintiöiden käyttöönottoa, ja myöhemmin – olkaamme rehellisiä – joudumme toteamaan, että kyse oli toimikunnan poliittisista lehmänkaupoista. Siksi tieteelliset suositukset laaditaan konservatiivisesti niin, että niissä otetaan huomioon toimikunnassa saavutettu tulos. Meidän on saatava tämä loppumaan! Meidän on varmistettava, että kalastusalan ja tieteellisten laitosten välillä tehdään yhteistyötä paljon nopeampaan tahtiin ja paljon varhaisemmassa vaiheessa, jotta varmistetaan suunnitelmien tehokas arviointi.

Haluaisin kiittää jälleen kerran komission jäsentä siitä, että hän on tullut meitä puolitiehen vastaan monissa kysymyksissä. Parlamentin kanta tulee ilmi huomisessa äänestyksessä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että komission jäsen antaa parlamentin toimille keskeisen aseman toimikunnassa käytävissä keskustelussa.

  Neil Parish, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää jäsen Maatia hänen mietinnöstään. Kun tarkastelemme kalastusalaa ja etenkin puna- ja kielikampelan kalastusta – ja kyse on pohjimmiltaan monilajikalastuksesta, sillä saaliiksi saadaan myös muita lajeja, myös turskaa – meidän on mielestäni oltava nykyistä radikaalimpia. Komission jäsen on tästä täysin tietoinen, ja olemme keskustelleet hänen kanssaan tästä kysymyksestä yleisesti useita kertoja. Meidän olisi tuotava pyydetty kalasaalis kokonaisuudessaan maihin sen sijaan, että sovellamme useita lajikiintiöitä, joiden takia suuria määriä tervettä kalaa heitetään pois. Kaikista yhteiseen kalastuspolitiikkaan liittyvistä ongelmista Euroopan kansalaiset pitävät juuri saaliin poisheittämistä erityisen harmittavana ongelmana.

Mielestäni meidän on myös oltava varmoja siitä, että Pohjanmeren alueelliselle neuvoa-antavalle toimikunnalle annetaan toimivaltuudet ja että komissio ottaa sen huomioon. Jäsen Maat huomautti, ettei ole mitään järkeä, että komissio esittää ehdotuksen ennen kuin se on pannut merkille, mitä Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta on sanonut. Ihmiset saavat tästä sen kuvan, ettei komissio kuuntele. Katson myös, että kalakantoihin liittyy yleisesti ikivanha ongelma, jonka vuoksi kalakantoja koskevien tieteellisten lausuntojen ja kalastajien näkemysten välillä on aina ristiriita. Johtopäätöksen tekeminen ei ole aina helppoa.

Lopuksi totean – ja korostan tarvetta olla radikaalimpi – että mielestäni oikea tapa edetä on tarkastella pyydettyjen kalasaaliiden kokonaiskiintiöitä ja pohtia, emmekö voisi muuttaa niitä kalastuspäiviksi ja pyyntiponnistuksiksi, jotta voisimme pitää koko pyydetyn kalasaaliin.

  Marianne Mikko, PSE-ryhmän puolesta. – (ET) Hyvät parlamentin jäsenet, sallinette minun ensimmäiseksi kiittää esittelijää hänen hyvästä ja tärkeästä työstään. Kotimaassani Virossa kalastus on muutakin kuin vain teollisuudenala tai toimeentulokeino. Kalastus on kiinteä osa kulttuuriamme. Se on itsestäänselvyys maassa, jota ympäröi vesi kolmelta eri suunnalta. Tiedän perheitä, jotka ovat harjoittaneet kalastusta monien sukupolvien ajan. Heille kalastus ei ole vain liiketoimintaa vaan elämäntapa.

Teollinen kalastus on saattanut rannikkoalueiden kalastajien elämän tuhon partaalle. Täällä tänään mainitut puna- ja kielikampelat kuuluvat Maailman luonnonsuojelusäätiön mukaan kaikkein uhatuimpiin kalalajeihin. Puolet puomitroolia käyttämällä pyydetyistä kampeloista ovat alamittaisia, ja ne on heitettävä takaisin mereen. Useimmat näistä kaloista kuolevat. Kalastajat, joiden perheet ovat harjoittaneet tätä elinkeinoa sukupolvien ajan, eivät voi käsittää tällaista käytäntöä. On selvää, että tuhlaavien kalastusmenetelmien käyttö olisi lopetettava mahdollisimman pian. Toivon, että Euroopan komissio tekee mahdollisimman pian asiaa koskevan tutkimuksen ja esittää ehdotuksia nykyisten kalastusmenetelmien korvaamiseksi kestävillä luonnonmukaisilla menetelmillä. Olen täysin tietoinen siitä, että kalastuksen luonteen takia ratkaisua ei löydetä yhtä nopeasti kuin esimerkiksi tietotekniikan alalla.

Yhdyn mietinnön suositukseen, joka koskee kolmivuotisten kalastuskiintiöiden käyttöönottoa vuoden kiintiöiden sijasta. Näin varmistetaan kalastuksen jatkuvuus. Jatkuvuuden ja kestävyyden varmistamiseksi on hyvin tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä paikalliset olot tuntevien järjestöjen kanssa. Yksi näistä on esittelijän painottama Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta. Pyrkimykset elvyttää Pohjanmeren kalakantaa, josta viiden jäsenvaltiot kalastajat saavat elantonsa, olisivat paljon menestyksekkäämpiä, jos niitä tuettaisiin alueellisella yhteistyöllä.

Itämerestä totean, että haluaisin korostaa täällä tänään, että Itämeren aluetta varten on luotava erillinen menoerä Euroopan unionin budjettiin, kuten on jo pitkään tehty Välimeren alueen osalta.

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kun otetaan huomioon meriemme tila, komission jäsenen ensisijaisena tavoitteena pitäisi olla kalakannan pelastaminen. Kun turvalliset biologiset rajat ylittyvät, odotamme kaikki toimintaa, ja kannatan toimia, joita ollaan toteuttamassa. Kannatan myös pyrkimystä omaksua sellainen toimintapolitiikka, jolla saavutetaan kestävä enimmäistuotto. En ymmärrä, miten kukaan voisi vastustaa sitä sen enempää kuin omenapiirakkaa tai äitiyttäkään.

Ongelmana on se, miten siirrymme nykyisestä tuhoisasta tilanteesta ihannetilanteeseen tulevaisuudessa tuhoamatta olennaisesti kalastajien elämää ja elinkeinoa. Tämä näkökulma huolestuttaa minua tässä toimintapolitiikassa. Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien tavoitteena on varmistaa, että kalastajat otetaan mukaan tähän menettelyyn. Kun näyttää siltä, ettei heidän neuvoaan oteta huomioon, kyse voi olla vääristä neuvoista. Ehkä komissiota voidaan syyttää siitä, ettei se välitä viestiä eteenpäin. Nyt on mahdollisuus lisätä vaurautta pitkällä aikavälillä. Kuten me kaikki tiedämme, kalastajat on otettava mukaan tähän menettelyyn.

Olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että meidän on sovellettava vain vuoden pituisia kiintiöitä. Vaarana on, että jos asetamme kiintiön väärälle tasolle, kolmen vuoden kuluttua ei ehkä ole enää kaloja, joita varten asettaa seuraavaa kiintiötä.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Mielestämme puna- ja kielikampela ovat erityisen herkullisia kaloja, mutta tulevat sukupolvet eivät koe tätä nautintoa, jollemme nyt kanna vastuutamme. Mielestäni jäsen Maatin mietintö on valtaosin järkevä, mutta haluan arvostella juuri samoja asioita kuin komission jäsenkin. Kolmivuotisia kiintiöitä koskevalla tarkistuksella 8 olisi juuri ne seuraukset, joihin jäsen Davies viittasi. Sitä ei voitaisi mukauttaa oikea-aikaisesti, ja se olisi epäasianmukainen. Sama koskee myös turskaa. Tämä on sidoksissa tarkistukseen 14, jota ei myöskään voida hyväksyä. Jos kalastuspäivien määrää rajoitetaan mainituista syistä, rajoitusta on sovellettava myös kyseisiin aluksiin, sillä tässä kysymyksessä ei voida sallia poikkeuksia. Tarkistuksen 15 osalta, jossa ehdotetaan 10 prosentin toleranssimarginaalia 8 prosentin sijasta, haluan korostaa, että nykyaikaisella tietokonetekniikalla 8 prosentin marginaali ei aiheuttaisi minkäänlaisia vaikeuksia. Pystyisimme hyvinkin laskemaan 8 prosenttia 10 prosentin sijasta. Suurempi joustavuus vahingoittaisi kalakantoja. Tämä koskee myös tarkistusta 20. Olisi väärin antaa jäsenvaltioille enemmän valtaa päättää, milloin niiden on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Pyrkimykset lisätä joustavuutta johtaisivat todellisuudessa joustavuuden vähentymiseen, sillä jos kalakannat käytetään loppuun, jäljelle ei jää minkäänlaista joustoa. Ei olisi minkäänlaisia kalastuskiintiöitä, ei kalastuspäiviä ja ammattikalastajien työttömyysaste olisi 100 prosenttia. Oletan, ettei kukaan meistä halua nähdä tämän toteutuvan.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, vuosisatojen ajan brittiläiset kalastajat puolustivat kalastusvesiään 200 mailin etäisyydellä rannikolta. He loivat kestävän teollisuudenalan hoitamalla sitä, eivät sattumalta. Sen jälkeen liityimme Euroopan yhteisöön ja kaikki muuttui.

Vääristynyt yhteinen kalastuspolitiikka byrokraattisine suunnitelmineen, järjettömine kiintiöineen ja saaliiden poisheittämisineen on johtanut siihen, että kalakannat ovat pienempiä kuin koskaan aiemmin, kalastussatamia on suljettu ja Yhdistyneen kuningaskunnan kalastuslaivaston koko on pienentynyt neljännekseen. Monet lajit – kuten puna- ja kielikampela tänään ja huomenna jokin muu – ovat uhattuina. Tässä yhteydessä on mainittava, että yhteistä kalastuspolitiikkaa ei mainittu edes Rooman sopimuksessa: se keksittiin yhdessä yössä, jotta Edward Heath luopuisi jostakin saadakseen vastineeksi allekirjoitusoikeuden!

Pohjanmeren kalakannan äärimmäistä vähyyttä koskevasta kysymyksestä totean, että kuulemme vain, miten liian monet alukset pyytävät liian pieniä määriä kalaa. Minun on sanottava, että nämä alukset tulevat valtaosin Espanjasta, jonka laivasto on yhtä iso kuin muun Euroopan unionin laivastot yhteensä. Ei ole ihme, että norjalaiset vastasivat kieltävästi! He ennakoivat tilanteen, ja kun otetaan huomioon, minkälainen moottori Norjan kalastusteollisuus on maan taloudelle, he olivat oikeassa. Norjan kalakannan tila on hyvä. Mitä opittavaa tästä on yhteisen kalastuspolitiikan kannalta?

Tällä mietinnöllä ei saada mitään aikaan. Samalla kun hoitosuunnitelmassa tunnustetaan Pohjanmeren alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan asema, siinä jätetään huomiotta sen selvitykset. Ehdotus on epäjohdonmukainen, sillä se poikkeaa Biskajanlahden kaltaisia alueita koskevissa kysymyksissä tehdyistä päätöksistä ja perustuu kestävää enimmäistuottoa koskevaan tavoitteeseen, jo ennen kuin sitä on edes määritetty.

Mietintö on kuitenkin otsikoitu oikein, sillä aikoinaan yltäkylläistä Pohjanmeren kalakantaa on nimenomaan hyödynnetty liikaa. Kertokaapa minulle, kuka hyötyy Länsi-Euroopan rikkaimpien vesien tuhoamisesta?

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella esittelijää siitä, että hän on haastanut komission ja ottanut tehtäväkseen puuttua sen räikeisiin puutteisiin ja huolimattomuuksiin.

Toisaalta komission esittämissä perusteluissa tunnustetaan avoimesti, että Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta (NSRAC) on pääasiallinen foorumi, jota kuullaan Pohjanmeren kieli- ja punakampelakantojen suojelu- ja elvytystoimenpiteitä koskevan hoitosuunnitelman yhteydessä. Toisaalta komissio ei viittaa asiakirjassaan muilta osin NSRAC:n kantaan.

Olisin hyvin kiitollinen, jos komission jäsen voisi kertoa minulle, kuka on tai oli vastuussa komission hoitosuunnitelman laatimisesta. Miten komissio voi perustella sitä, että se lyö laimin elimen tai viraston, jonka se on tunnustanut avoimesti olevan Pohjanmerellä tapahtuvasta kalastuksesta vastaava viranomainen, sillä se jättää tahallaan huomiotta NSRAC:n? Kuten on todettu yhä uudelleen, NSRAC:n kaltaiset foorumit perustettiin, jotta voidaan selvittää ja hyödyntää paikan päällä toimivien henkilöiden, kenttätyöntekijöiden ja teollisuudenalan tuntevien henkilöiden laajaa asiantuntemusta ja näkemyksiä sen vaikutelman torjumiseksi, että Brysselissä tai Strasbourgissa tehdään politiikkaa, jota kuvataan usein politiikaksi "joka koskee sinua, mutta josta päätetään ilman sinua". Onko mikään ihme, että ihmiset menettävät mielenkiintonsa Brysseliä tai Strasbourgia kohtaan?

NSRAC on muodostanut kalastustalousalan, biologit ja ympäristöjärjestöt yhdistävän sillan, jonka ansiosta nämä ovat yhdessä hyväksyneet keinot kieli- ja punakampelakantojen ylläpitämiseksi. Jos ehdotukset hyväksytään, niillä nostetaan punakampelakantojen määrää sellaiselle tasolle, että turvallinen varmuustaso voidaan saavuttaa kolmen–viiden vuoden kuluessa.

Minun on sanottava, että esittelijä on esittänyt myös muita varaumia komission lähestymistavan osalta, ja olen niistä samaa mieltä, mutta rajallisen ajan takia en ehdi tarkastelemaan niitä. Viittaan vain lyhyesti kestävää enimmäistuottoa koskevaan kysymykseen. Komission ehdotus, joka koskee kestävästä enimmäistuotosta käytävän keskustelun käynnistämistä jo ennen neuvoston ja parlamentin sopimusta, ei yksinkertaisesti ole mahdollinen. Arvoisa komission jäsen, sitä ei todellakaan voida hyväksyä.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää arvoisia parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan.

Sallinette minun yrittää aluksi selventää tilannetta Pohjanmeren alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan osalta. Komissio on järjestänyt useita kuulemis- ja keskustelutilaisuuksia vuoden 2004 kesäkuusta alkaen. Luulenpa, ettei yhdestäkään toisesta kalastuskysymyksestä ole käyty näin kattavaa keskustelua alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa. Sen jälkeen kun Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta päätti pidättyä antamasta lausuntoa ennen kuin komissio on esittänyt ehdotuksensa pitkän aikavälin hoitosuunnitelmista ja viitekohdista, komissio totesi, että se aikoo esittää ehdotuksen ja jopa tiedottaa alueelliselle neuvoa-antavalle toimikunnalle sen teknisestä sisällöstä marraskuussa 2005 järjestettävässä tapaamisessa. Keskustelut ovat edenneet sen jälkeen mallikkaasti komission ehdotuksen pohjalta. Olen tyytyväinen siihen, että NSRAC on tunnustanut, että monet komission ehdotuksen näkökohdista ovat arvokkaita ja asianmukaisia.

Kestävästä enimmäistuotosta totean, että pitkän aikavälin hoitosuunnitelmiin sisällytettiin useita kalakantoja muutama vuosi sitten, ja suunnitelmissa mainitaan myös alhainen kalastuskuolevuus esimerkiksi makrillin, silakan ja hiljattain koljan osalta. Nämä suunnitelmat ovat osoittautuneet arvokkaiksi ja hyödyllisiksi asianomaisille kalastusaloille. Uskon, että vastaavanlaisia etuja voitaisiin laajentaa koskemaan myös kampelan kalastusta. Myös kestävästä enimmäistuotosta olisi keskusteltava, mutta se on laaja-alaisempi kysymys. Välittömänä huolenaiheena on, miten varmistaa kampelan kalastus terveeltä taloudelliselta pohjalta.

Kolmivuotista suurinta sallittua saalista (TAC) koskevan kysymyksen osalta minun on korostettava jälleen, ettei kolmivuotisella TAC:lla autettaisi kantaa elpymään yksinkertaisesti siitä syystä, ettei mukautuksia voida tehdä riittävän ajoissa. Miten mukautuksia voitaisiin tehdä puolivälissä, jos suurinta sallittua saalista on vähennettävä kiireisesti? Pohjanmeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta on tarkistanut kantaansa, eikä se enää suosittele tällaista toimenpidettä. Voin hyväksyä perustelun, jonka mukaan kolmivuotisella TAC:lla annetaan kalastajille parempi turva, mutta en väitettä, jonka mukaan kolmivuotinen TAC merkitsisi suurempaa kestävyyttä.

Kalojen poisheittämisestä totean, että pohdimme aktiivisesti, miten tämä ongelma voitaisiin ratkaista. Se on yksi ensisijaisista tavoitteista jäljellä olevan toimikauteni ajan. Olen täysin samaa mieltä jäsen Daviesin kanssa siitä, että kalastajat on otettava mukaan tähän menettelyyn. Teemme kaikkemme, jotta voisimme tavata kaikki kalastusalan edustajat ja kuulla heitä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.