Der Präsident. Als nächster Punkt folgen die Erklärungen des Rates und der Kommission zu Moldau (Transnistrien) und Georgien (Südossetien).

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, Moldovan maantieteellisessä ja poliittisessa ympäristössä viime aikoina tapahtunut kehitys on vaikuttanut Transnistrian konfliktin perusasetelmaan. Oranssin vallankumouksen jälkeinen Ukrainan aloitteellisuus Transnistrian konfliktin ratkaisemiseksi, EU:n ja USA:n mukaantulo rauhanneuvotteluihin sekä EU:n rajavalvontamissio EUBAM:in toiminta ovat vahvistaneet Moldovan yhtenäisyyttä. Transnistria on reagoinut tähän muun muassa järjestämällä 17. syyskuuta kansanäänestyksen, jonka tulos oli Transnistrian viranomaisten mukaan kansan ylivoimainen kannatus itsenäistymiselle ja liittymiselle Venäjään.

Kansainvälinen yhteisö, Euroopan unioni mukaan lukien, ei tunnustanut tätä eikä aikaisempia Transnistriassa järjestettyjä kansanäänestyksiä. Tämä tuli selvästi ilmi jo 18. syyskuuta puheenjohtajavaltion EU:n puolesta antamassa julkilausumassa samoin kuin EU:n kannanotoissa Euroopan neuvoston ministerikomiteassa syyskuussa sekä Etyjin puitteissa heinäkuussa. Antamassaan julkilausumassa Euroopan unioni tuomitsi kansanäänestyksen pitäen sitä Moldovan alueellisen yhtenäisyyden ja kansainvälisesti tunnustetun suvereniteetin vastaisena. Lisäksi EU toi julki epäilynsä siitä, ettei Transnistrian kansanäänestyksen tulos heijasta kansan todellista tahtoa.

Euroopan unioni on keskustellut kansanäänestyksestä useaan otteeseen myös Venäjän kanssa. Vaikka Venäjän julkiset lausunnot ovat antaneet aihetta toisenlaisiinkin tulkintoihin, Venäjä on vakuuttanut unionille kunnioittavansa Moldovan alueellista koskemattomuutta ja kiistänyt tukeneensa kansanäänestyksen järjestämistä.

EU:n rajavalvontamissio EUBAM:in toiminta on esimerkki siitä, millä tavoin unioni voi parhaimmillaan konkreettisesti tukea sekä Transnistrian konfliktin ratkaisuprosessia että yleensä Moldovan ja Ukrainan välisen rajan valvonnan kehittämistä lähemmäksi eurooppalaisia standardeja. Tietotaidon siirtäminen Moldovan ja Ukrainan rajaviranomaisille on otettu kiitollisuudella vastaan molempien maiden puolelta. Konfliktin ratkaisupyrkimysten kannalta olennaista on, että EUBAM on auttanut ohjaamaan transnistrialaisten yritysten ulkomaankauppaa Moldovan viranomaisten alaiseksi toiminnaksi, mikä omalta osaltaan tukee Moldovan kansallista yhtenäisyyttä. Ukrainan päätös ryhtyä maaliskuussa toimeenpanemaan sen ja Moldovan välistä yhteistyöpöytäkirjaa tulliyhteistyöstä on osaltaan vahvistanut EUBAM:in toimintamahdollisuuksia.

Avainasemassa Transnistrian rauhanprosessissa ovat osapuolet itse. Euroopan unioni toivoo, että rauhanprosessin osapuolet palaisivat takaisin neuvottelupöytään. Unionin mahdollisuuksia toimia tehokkaasti rauhanprosessissa lisää unionin erityisedustaja, joka osallistuu Transnistrian konfliktin selvittämiseen EU:n sovittujen poliittisten tavoitteiden mukaisesti ja tiiviisti Etyjin kanssa koordinoiden.

EU:n ja Moldovan välinen Euroopan naapuruuspolitiikan toimintaohjelma on se väline, joka mahdollistaa tavoitteellisen, pitkän tähtäimen tuen EU:lta Moldovalle. Avain Transnistrian konfliktiin voi lopulta olla Moldovan kehittymisessä poliittisesti ja taloudellisesti vakaaksi valtioksi. Tämä edellyttää muun muassa Moldovan hallinnollisen toimintakyvyn kehittymistä, korruption kitkemistä ja investointi-ilmapiirin parantamista. Moldovan on tehtävä itsestään kiinnostava sekä ulkomaisille investoinneille että transnistrialaisille yrityksille. EU on sitoutunut tukemaan Moldovaa näissä pyrkimyksissä.

Siirryn seuraavaksi keskustelumme toiseen aiheeseen. On todettava, että Euroopan unioni on erittäin huolestunut Venäjän ja Georgian kireistä suhteista. Tämä kriisi vaikuttaa myös tilanteeseen Georgian separatistisilla konfliktialueilla Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Presidentti Putin varoitti Lahden epävirallisen huippukokouksen yhteydessä viime perjantaina jopa tilanteen kärjistymisestä verenvuodatukseksi – syyttäen Georgiaa valmistautumisesta sotaan. EU vetosi jo 17. lokakuuta antamissaan päätelmissä sekä Venäjään että Georgiaan, jotta ne tekisivät kaikkensa kahdenvälisten suhteidensa parantamiseksi ja jotta ne keskittäisivät ponnistuksensa rauhanomaisen ratkaisun etsimiseen konflikteihin. EU kehotti osapuolia myös noudattamaan täysin aiempia sopimuksia.

Tilanne Etelä-Ossetiassa tällä hetkellä on kireä. Alueella järjestetään 12. marraskuuta kansanäänestys, jossa on tarkoitus vahvistaa alueen itsenäisyys. Euroopan unioni ei tunnusta kansanäänestystä, kuten se ei tunnustanut Transnistriankaan itsenäisyysäänestystä. Kansanäänestys saattaa lisätä edelleen jännitteitä alueella.

Euroopan unioni ja kansainvälinen yhteisö tukevat Georgian konfliktien ratkaisua monin eri tavoin. EU:n komissiolla on Etelä-Ossetian ratkaisumekanismissa JCC:ssä tärkeä rooli tarkkailija-asemansa kautta. Georgia on monissa yhteyksissä toivonut unionin roolin vahvistamista edelleen. Se on myös halunnut JCC:n formaatin muuttamista siten, että Euroopan unioni ja USA tulisivat mukaan Transnistrian rauhanprosessiin 5+2-mallin mukaisesti. Sittemmin Georgia on vaatinut rauhanneuvottelujen jatkamista kahdenvälisesti Georgian ja Etelä-Ossetian kesken.

Georgia vaatii myös Itsenäisten valtioiden yhteisön – käytännössä pelkästään venäläisten – rauhanturvaajien korvaamista kansainvälisellä operaatiolla sekä Etelä-Ossetiassa että Abhasiassa painottaen erityisesti poliisitoiminnan osuutta. Georgian parlamentti ja hallitus katsovat, että joukot eivät täytä mandaattiaan, ja niiden jatkotoiminta on sen vuoksi kyseenalaista.

EU:n roolin vahvistamisesta käydään parhaillaan keskustelua unionin sisällä, mutta Georgia saattaa odottaa unionilta epärealistisen paljon. EU kannustaa Georgian johtoa malttiin: liian nopeita päätöksiä Etelä-Ossetian ja Abhasian rauhanprosesseista on vältettävä, sillä ne saattavat vaarantaa YK:n ja Etyjin läsnäolon alueella. Tämä synnyttäisi alueilla tyhjiön. Georgian tulisi sitoutua voimakeinoista pidättäytymiseen.

Euroopan unionin jäsenmaat ja komissio osallistuivat merkittävällä panoksella Brysselissä kesäkuussa järjestettyyn Etelä-Ossetian jälleenrakennusta koskevaan rahoittajakonferenssiin. Se järjestettiin Etyjin laatiman tarvearvion pohjalta. Konferenssissa koottujen varojen turvin käynnistetään syksyllä Etelä-Ossetiassa merkittävä kansainvälinen taloudellinen jälleenrakennusohjelma.

Venäjällä on merkittävä rooli sekä Etelä-Ossetiassa että Abhasiassa. Venäjän tukea tarvitaan, jotta rauhanprosesseissa voidaan päästä tuloksiin. Viimeisin vakoiluskandaali on kuitenkin kiristänyt Georgian ja Venäjän jo ennestään huonot suhteet äärimmilleen. EU on välittänyt useissa yhteyksissä maiden johdolle painokkaita viestejä – viimeksi presidentti Putinille Lahdessa – suhteiden normalisoinnin tärkeydestä sekä tarjonnut myös hyviä palveluja osapuolille keskusteluyhteyden uudelleen rakentamiseksi.

EU:n sisäisesti keskustellaan lokakuun lopussa unionin roolin kehittämisestä Georgian konfliktien ratkaisussa. Erityisedustaja Semnebyllä on tärkeä rooli poliittisen vuoropuhelun ylläpitämisessä EU:n ja Georgian välillä. Hän voi myös edistää Georgian ja Venäjän välisten yhteyksien uudelleen avaamista. EU:n troikka totesi vieraillessaan Tbilisissä 2. lokakuuta myös EU:n valmiuden tukea Georgiaa sen konfliktien ratkaisemisessa Euroopan naapuruuspolitiikan kautta. EU:n ja Georgian yhteinen ENP-toimintasuunnitelma on juuri valmistunut ja se hyväksytään muodollisesti Brysselissä 14. marraskuuta järjestettävässä EU–Georgia-yhteistyöneuvostossa. ENP-toimintasuunnitelma sisältää myös erillisen osion Georgian konfliktien ratkaisusta.

  Benita Ferrero-Waldner, Member of the Commission. Mr President, since our last debate there have been substantial developments, to which President-in-Office Lehtomäki has just referred.

I visited South Caucasus in early October as a member of the Troika, when the ENP Action Plans with all three countries were finalised. They will now be officially signed and adopted in November. I think that this is a basis for strong operational cooperation.

Before I talk about EU support, I think it is important that we also recall the impact of our relations with Russia. During recent months, we have seen gas price increases for Moldova, import bans on Moldovan and Georgian wines and water, the de facto support given to Transnistria in the referendum, and the strong reaction to Georgia’s expulsion of Russian military officers.

These issues were addressed with President Putin in Lahti and I personally raised some of these issues with Foreign Minister Lavrov only a few days ago in Moscow. The forthcoming Foreign Ministers’ Permanent Partnership Council on 3 November and the EU-Russia Summit in Helsinki on 24 November will enable further discussions to be held on these issues.

Let me also mention that the OSCE played a very helpful role in refusing to observe and recognise the referendum in Transnistria and also in returning the Russian officers from Georgia to Russia.

I shall now say a few words specifically about Moldova and Transnistria, and then on Georgia. I would also like to highlight the very successful EU Border Assistance Mission, EUBAM, which has played a very important role in introducing a new customs regime between Moldova and Ukraine. This programme was allocated EUR 20 million for two years and over 70 customs officials and border guards were seconded from our Member States. All major Transnistrian companies have now registered in Chisinau and are working under this new regime. Combating customs fraud will thus crucially cut the illicit revenue currently enjoyed by the Transnistrian leadership.

While we are happy that high-level talks between Russia and Moldova have recently resumed, we have been concerned about Russia’s support for the Transnistrian leadership. In a recent statement, Minister Lavrov called for ‘political recognition of the results’ of the referendum in Transnistria, which neither the European Union nor the OSCE recognised. I think this could complicate the task of finding a solution to this conflict.

We are also worried about the insistence by Transnistria and Russia on the need for a so-called transit protocol between Moldova and Transnistria that would recognise the latter as an independent international economic actor. This issue is the stumbling block in the settlement talks which resumed after a silence of more than six months, albeit not in the full 5+2 format, but with only mediators, with each of the two sides separately, in other words 5+1.

This approach is unacceptable, as we have made clear to Russia on several occasions. More than that, developments on the ground, with all major Transnistrian companies now working legally with Chisinau, show that such an approach is increasingly out of touch with reality. We were also worried that the new Ukrainian Government would change track on this issue. I was very pleased when Prime Minister Yanukovich assured me of the ongoing support of the Ukrainian Government. We will continue to stress the importance of Ukrainian cooperation at the forthcoming summit in Helsinki in a few days’ time.

Some have pointed to the ongoing discussion on railway issues between Moldova and Ukraine as further proof that Ukraine might abandon its earlier position. The facts, however, do not bear this out. We therefore strongly encourage both sides to find a mutually advantageous solution to this situation as soon as possible.

Our presence on the ground through the EU Border Assistance Mission provides us with an excellent instrument for following the situation and giving advice and assistance to both sides. Let me add that under the new ENP instrument, Moldova will see a substantial increase in our funding. It will also receive a grant under the macro-financial assistance programme to help it address the shocks caused by increased energy prices and the Russian ban on Moldovan wines.

We are highly concerned about the crisis in relations between Georgia and Russia, especially the continuing tensions between the two countries. We are particularly worried by the expulsion of large numbers of Georgians from Russian territory, which appears in direct contradiction to Russia’s commitments under the European Convention on Human Rights and to the 1975 Helsinki Final Act. I also raised this issue recently with Mr Lavrov.

Georgia also bears its share of responsibility. During our recent visit to Georgia in the Troika mission, I urged President Saakashvili to display moderation and encouraged him to rebuild trust.

Let me say a final word on South Ossetia. I think it is disappointing that the recent meeting of the Joint Control Commission for South Ossetia was inconclusive. We understand Georgia’s wish to renew and review the Joint Control Commission’s composition, but existing peace mechanisms should be fully utilised until new ones are in place and the recent Needs Assessment Study and the June 2006 international donors’ conference show that there is scope for a constructive dialogue. We are pleased that this rehabilitation programme is continuing despite the crisis.

We have made a significant financial contribution to assist a peaceful settlement, including a EUR 9.5 million economic rehabilitation programme in South Ossetia. Funds for rehabilitation have also been earmarked under the new EC financial assistance programme for the period from 2007 to 2010.

I think the European Union as a whole has a very important role in supporting any peace settlement. But the most immediate need is to get relations between Russia and Georgia back on a normal track, on a diplomatic track. We will certainly continue our efforts to achieve that objective.

  Laima Liucija Andrikienė, on behalf of the PPE-DE Group. – Mr President, tomorrow we shall be voting on the resolution on the Moldovan region of Transnistria. We know that Moldova is the poorest country in Europe. In September a so-called ‘referendum’ took place in the Moldovan region of Transnistria, aiming at the region’s possible unification with the Russian Federation. This referendum and its outcome were not accepted by the international community and the conflict between the separatist authority of Transnistria and the central government of Moldova has largely contributed to the instability of the whole country and its economic and social development.

Earlier this year we also witnessed the failure of negotiations concerning the status of Transnistria in the 5+2 format as the Transnistrian authorities withdrew from these negotiations. We are also aware of the fact that the so-called Russian peacekeepers are still in Transnistria.

In this context, we, the European Parliament, should denounce the so-called referendum in the Transnistrian region, which contradicts the internationally recognised sovereignty and territorial integrity of Moldova and can be seen as provocation, which increases the existing tensions and jeopardises the chances for a peaceful settlement of the problem.

We should also call on Russia to discontinue its support for the Transnistrian regime, which threatens Moldova’s territorial integrity, and to fulfil the OSCE Summit decision of 1999 to withdraw its troops and arms from the territory of Moldova.

We especially regret the lack of significant progress in the EU talks on visa facilitation and the readmission agreement with Moldova. The Council and the Commission should speed up the procedure, leading to the conclusion of a visa facilitation agreement with Moldova and ensure its implementation, as the current situation is unfair and discriminatory when Transnistrian citizens holding Russian passports are benefiting from the possibility to travel to the EU more easily than Moldovans.

  Jan Marinus Wiersma, namens de PSE-Fractie. – Voorzitter, we zien ons geconfronteerd met een aantal sluimerende, bevroren conflicten in de common neighbourhood die de Europese Unie deelt met Rusland. Helaas moeten we vaststellen dat de oplossing van deze bevroren conflicten na jaren nog geen stap dichterbij is gekomen ondanks de goede inzet van de Europese Unie voor een onderhandelde politieke oplossing in een multilateraal kader.

We zien de recente ontwikkelingen in deze regio met grote bezorgdheid, omdat ze juist wijzen op een mogelijke escalatie. Op 17 september vond in Transnistrië een referendum plaats over de afscheiding van Moldavië, terwijl de spanning tussen Georgië en Rusland rond de status van Zuid-Ossetië de afgelopen week is opgelaaid tot een diplomatieke crisis van de eerste orde. Beide gebeurtenissen gaan lijnrecht in tegen de inzet om in het kader van de OVSE een politieke oplossing te vinden voor deze conflicten. Ik vind dat de EU moet vasthouden aan een aanpak van onderhandelingen in een multilateraal kader waarbij de territoriale integriteit van Moldavië en Georgië het uitgangspunt is.

Eenzijdige stappen, zoals het organiseren van een referendum of zogenaamd referendum, - want van een democratische volksraadpleging in een vrije en open omgeving was absoluut geen sprake - wijzen wij resoluut af. Dreigende politieke retoriek over en weer en het eenzijdig afkondigen van sancties zijn evenzeer contraproductief. Ze brengen een oplossing geen stap dichterbij en gaan lijnrecht in tegen de moeite die de internationale gemeenschap zich getroost om de betrokken partijen op één lijn te krijgen. Het moet voor alle spelers duidelijk zijn dat een duurzame oplossing alleen gebaseerd kan zijn op een politieke dialoog, met respect voor democratie in de betrokken landen en de betrokken regio's.

Voor de Europese Unie is het een noodzakelijke investering een impuls te geven aan dit proces. De Europese Unie kan deze conflicten niet alleen oplossen. Zolang wij inzetten op een multilaterale strategie, mogen we ook van de andere betrokken partijen redelijkerwijs vragen zich daarbinnen te bewegen en zich aan eerder gemaakte afspraken, bijvoorbeeld in Instanbul in 1999, te houden. Van Rusland, dat in elk van deze conflicten een cruciale rol speelt, mogen we bovendien enige behoedzaamheid verwachten. De actieve ondersteuning die Rusland geeft aan het regime in Transnistrië en de referenda, alsook de steun aan de afscheidingsbeweging in Zuid-Ossetië en Abchazië vallen helaas niet onder deze categorie.

  Jelko Kacin, v imenu skupine ALDE. – Kot podpredsednik delegacije za odnose z Moldavijo natančno spremljam dogajanje v tem predelu sveta in nedavni, neustavni in mednarodno nepriznani referendum o neodvisnosti Pridnesterja, izveden v tej pokrajini, predstavlja resen korak nazaj za vse vpletene strani.

10. oktobra je Pridnesterje zavrnilo kompromisni načrt Organizacije za varnost in sodelovanje v Evropi pod vodstvom belgijskega zunanjega ministra Karla de Guchta. Predlagani načrt bi ustvaril precej neodvisen, pol neodvisen status za celotno Pridnesterje znotraj moldavske federacije. Sam obžalujem tako zavrnitev tega kompromisa, saj gre za izgubljeno priložnost, s katero bi lahko ustvarili mir in stabilnost v celotni nestabilni regiji. Namesto tega pa zamrznjen konflikt med Pridnesterjem in Moldavijo še naprej ogroža tako politično kot ekonomsko stabilnost tega dela Evrope.

Z vstopom Romunije v Evropsko unijo leta 2007 bo tudi Evropska unija delila mejo z Moldavijo, zato je naš vitalni interes, da v nadaljnja pogajanja investiramo potreben čas, energijo in tudi našo zavezo.

Na koncu bi želel pozvati tako Svet kot tudi Komisijo, da investirata več potrebne politične moči v ponovna pogajanja, prav tako pa pozivam Tirasopol, da ponovno sede za pogajalsko mizo in prekine z zavlačujočimi taktikami. Obenem pozivam tudi Moskvo, da se pri reševanju tega spora oprime naprednejše politike, saj bi bolj konstruktiven pristop dokazal, da Rusija misli resno z vzpostavitvijo odgovornega in zanesljivega partnerstva z Evropsko unijo.

  Marie Anne Isler Béguin, au nom du groupe Verts/ALE. – Monsieur le Président, il y a peu, nous applaudissions la révolution pacifique en Géorgie et encouragions ses jeunes dirigeants à y instaurer une véritable démocratie. Aujourd'hui, nous le savons, la Géorgie éprouve des difficultés à résoudre les conflits avec ses régions séparatistes, et l'escalade des provocations de part et d'autre ne contribue en rien à leur résolution pacifique. Pire, une intervention armée pourrait embraser tout le Caucase, ce dont nous sommes tous conscients. C'est pourquoi nous devons exhorter fermement les autorités géorgiennes à l'apaisement et à la reprise constructive du processus de paix en Ossétie du Sud.

Pourtant, la Géorgie a des circonstances atténuantes. En effet, son voisin, la Russie, ne joue pas l'apaisement. Ainsi, en comparant, la semaine dernière à Lahti, l'Ossétie du Sud au Kosovo, M. Poutine a jeté de l'huile sur le feu caucasien alors même qu'on attendait de lui qu'il rétablisse la confiance en normalisant ses relations de voisinage avec la Géorgie. Contrairement à ce qu'elle affirme, la Russie est bel et bien partie prenante à ce conflit. N'a-t-elle pas accordé des passeports russes aux populations géorgiennes d'Ossétie du Sud? Quelle validité reconnaître à un référendum concernant 80% de citoyens russes? Et quelle neutralité peut-on espérer de la part des forces de paix présentes en Ossétie du Sud à dominante russe? Ne parlons pas de l'embargo unilatéral russe et de la chasse aux Géorgiens qui se poursuit en Russie, lesquels démontrent une volonté de déstabiliser la Géorgie.

Alors, bien sûr, la politique de voisinage et la coopération renforcée avec la Russie sont pour nous des outils, mais permettez-moi de ne pas partager la position du Conseil par rapport au renouvellement des forces de paix. Je crois, chers collègues, que nous devons vraiment nous poser la question de savoir comment assurer la neutralité et l'impartialité de ces forces. Nous devrions peut-être même indéniablement nous préparer à contribuer, si nécessaire, au renouvellement de ces forces de la paix.

(Le Président retire la parole à l'orateur)

  Helmuth Markov, im Namen der GUE/NGL-Fraktion. – Herr Präsident! Wenn es um Sicherheit und Stabilität in einem Land oder in einer Region geht, dann ist die oberste Prämisse, dass alle beteiligten Seiten, die verschiedene Interessen haben, keine Schritte unternehmen dürfen, die zu einer Eskalation führen. Und wenn die Verfassung von Moldau kein Referendum vorsieht, kann man selbstverständlich ein durchgeführtes Referendum auch nicht anerkennen. Das ist vollkommen klar.

Transnistrien war immer ein Teil der Republik Moldau. Demzufolge ist die Forderung absolut berechtigt, unseren russischen Partnern – zu denen wir an sich gar nicht so schlechte Beziehungen haben – zu sagen: Die russischen Truppen müssen sich aus diesem Gebiet zurückziehen.

Wenn man keine Eskalation will, darf man natürlich keine Export- oder Importverbote verhängen, sondern man muss Handel und Wandel fördern. Der Ansatz, den die Kommission und die Europäische Union gewählt haben, dass wir nämlich darauf beharren, die 5+2-Verhandlungen intensiv weiterzuführen bzw. sie überhaupt wieder in Gang zu bringen, das ist der Weg, den wir nicht verlassen sollten.

Zu einer fairen Partnerschaft – und da meine ich die Partnerschaft mit Russland – gehört auch, dass man dem Partner offen ins Gesicht sagen kann, womit man einverstanden ist und womit nicht. Wir haben das vielleicht in der Vergangenheit aus bestimmten eigennützigen Interessen der Europäischen Union heraus nicht immer mit der gebotenen Schärfe getan.

  Michał Tomasz Kamiński, w imieniu grupy UEN. – Panie Przewodniczący! Unia Europejska, w którą wierzymy, Unia Europejska naszych marzeń, Unia Europejska, której chcą obywatele Europy, to musi być Unia, która stoi na straży określonych wartości, także w polityce międzynarodowej. To, co dzieje się w ostatnich tygodniach pomiędzy Rosją a Gruzją, musi wywoływać w nas zasadniczy sprzeciw. Chciałbym wezwać wszystkie organy Unii Europejskiej, które w tej sprawie mogą się wypowiedzieć i mogą działać aktywnie, by stanęły w obronie niezależności Gruzji, by stanęły w obronie podstawowych norm prawa międzynarodowego, takich jak niezależność i nieingerencja we wzajemne sprawy.

Wiemy, że Rosja podsyca separatyzmy w Gruzji, ale to co dzieje się ostatnio, w ciągu ostatnich kilku tygodni, jest szczególnie niepokojące, ponieważ w Rosji mamy do czynienia z ogromną eskalacją szowinistycznych, nacjonalistycznych, antygruzińskich wystąpień. W ciągu ostatnich dni dowiedzieliśmy się, że na wystawach w Moskwie niszczone są obrazy gruzińskich artystów. Histeria rosyjskich mediów skierowana przeciwko Gruzinom od lat mieszkającym w Rosji sprawia, że nie czują się oni bezpiecznie na terenie Federacji Rosyjskiej. Chciałbym wezwać Unię Europejską, chciałbym wezwać tę Izbę do poparcia w jednoznaczny sposób niezależnej i niepodległej Gruzji, która ma prawo do tego, by czuć się bezpiecznie we wspólnej Europie.

  Alessandro Battilocchio (NI). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, parlo a nome del nuovo PSI.

Le tensioni nel Caucaso meridionale non fanno che avvalorare la tesi che sostiene l'avvio urgente di un negoziato multilaterale per risolvere la questione dei territori di Abhasia e Ossezia del Sud. Il messaggio di apertura che l'Unione europea ha recentemente lanciato alla Federazione russa per quanto riguarda l'intensificarsi delle relazioni ai vari livelli non è, e non deve essere, disgiunto da un invito al dialogo e all'attuazione di tutte le misure possibili per cercare di risolvere, senza causare vittime, la peggior crisi dell'epoca post-sovietica.

Le dichiarazioni di Putin sulla presunta preparazione di un intervento militare georgiano, così come l'embargo sui prodotti agricoli provenienti da Georgia e Moldavia e l'interruzione dei principali servizi, dai trasporti ai servizi bancari, non possono non ricadere sul popolo georgiano, sia sulle persone emigrate in Russia, di cui una buona parte è stata indebitamente e forzatamente rimpatriata negli ultimi giorni, sia sulle persone che si trovano in territorio georgiano e che spesso dipendono economicamente dai familiari emigrati. L'Europa in questo caso non deve limitarsi a svolgere la funzione di arbitro.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – Mr President, in 1996 I was a member of the Lithuanian delegation to the Parliamentary Assembly of the Council of Europe when Russia made a solemn commitment to withdraw its troops from Moldova in 1997. Therefore, 2007 offers us an opportunity to celebrate the ten-year anniversary of that unfulfilled European commitment by Russia – one of many, of course. That could be a good time to write and publish a big book of Russia’s unfulfilled international commitments. That is my first proposal to this House as it strives to obtain new commitments.

Russia’s policies in partitioning its smaller neighbours have caused loss and suffering to the people and several nations are still asking us to help. Can we continue to utter empty mantras in the style of the United Nations, while washing our hands of the hordes of refugees expelled from Abkhazia by invading Russians?

It is worth noting here the small note in Security Council Resolution No 1666 of 31 March 2006, on the eventual changes in the mandate of the CIS peacekeeping force in Georgia. In reality, the force is Russian and has little to do with peacekeeping, but is helping in the annexation of a population given en masse the passports of one foreign country before the land is subsequently annexed. If you really want peace in that part of Europe, we need real, possibly European, peacekeepers in South Ossetia and Abkhazia. The alternative should be to rename these current peacekeepers ‘criminality keepers’. That is my second proposal to Parliament: to make a choice between real peacekeepers and official ‘criminality keepers’.

  Hannes Swoboda (PSE). – Herr Präsident! Wenn uns manche in Russland zuhören – vor allem Offizielle –, werden sie denken, wir haben nichts anderes vor, als diese Woche im Europäischen Parlament dem russischen Bären auf den Schwanz zu steigen. Das ist nicht unsere Absicht, aber wir wollen Russland eindeutig klar machen, dass es mit uns gemeinsam versuchen sollte, anstehende Probleme – vom Energieproblem bis zu den Nachbarschaftsproblemen – zu lösen. Und Russland soll sich zur Multilateralität bekennen!

In der Kritik an Amerika sind wir uns oft einig, was die Einseitigkeit amerikanischer Aktionen betrifft. Wenn es dann aber darum geht, im eigenen Bereich etwas zu tun – und zwar multilateral und nicht einseitig –, dann ist Russland in der letzten Zeit einen anderen Weg gegangen, und das ist absolut inakzeptabel.

Erstens: Natürlich brauchen wir auch die Mithilfe der betroffenen Länder. Was Georgien anbelangt, so wünschen wir uns – und wir haben das beim letzten Besuch in Georgien auch gesagt –, dass Georgien das Bekenntnis zum Gewaltverzicht unterzeichnet. Der Hinweis: „Wir wollen uns verteidigen können“ ist sicherlich nicht aussagekräftig, weil dies natürlich jedermann zusteht.

Zweitens: Wir wünschen uns ein konkretes Angebot, wie man die Bevölkerung von Südossetien und auch Abchasien in die Gesellschaft Georgiens reintegrieren möchte, denn wir stehen dazu, dass es nur ein gemeinsames integrales Georgien geben kann, wenn auch mit besonderen konkreten Angeboten an diese Teile der Bevölkerung.

Trotzdem liegt die Hauptverantwortung nach wie vor bei Russland. Ich verstehe nicht, dass Russland noch immer nicht verstanden hat, dass man sich Freunde nicht dadurch schafft, dass man kleine, separatistische, zum Teil auch kriminell unterwanderte Bewegungen unterstützt, sondern indem man die Stabilität der Nachbarn unterstützt, und das würde Georgien sicherlich ebenfalls gerne tun.

Was wir aber absolut ablehnen müssen, ist die Vertreibung der Georgier aus Russland. Es klingt zynisch, wenn argumentiert wird: Ja, aber das sind Illegale. Eine Vertreibung der Georgier – gerade jetzt, angesichts dieser Zwischenfälle – ist ein ebenso unglückliches zeitliches Zusammentreffen wie die Energiepreiserhöhungen im Falle der Ukraine vor der Wahl und im Falle Weißrusslands nach der Wahl. Das ist absolut unvertretbar und inakzeptabel.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, on behalf of the ALDE Group. – Mr President, South Ossetia is one of those extremely vexing ‘frozen’ conflicts, and I remember being occupied with it myself when I, Madam President-in-Office, was sitting exactly where you are sitting now, fully five years ago.

But that frozen conflict is now in danger of becoming a hot conflict. There is an urgent need to calm things down, and my group backs the appeal to both Russia and Georgia to soften their language and their actions. What has been done to Georgian citizens is wholly unacceptable, as is, of course, Russia’s decision to cut all communications with Georgia.

That President Putin has warned of the danger of bloodshed in the presence of Mr Vanhanen, President-in-Office of the Council, and Mr Barroso, President of the Commission, must have been deeply embarrassing and is, in any case, totally unacceptable; so is the fact that Russia continues to issue passports to South Ossetians. That Georgia has threatened to resort to violence is also unacceptable.

If the EU is serious about this matter, then it should be prepared to replace the Russian peacekeepers if that becomes necessary. This is no light commitment and it should be weighed up very seriously. But first let us use all the multilateral and European peace mechanisms that are in place.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – Herr Präsident, sehr geehrte Frau Ratspräsidentin, sehr geehrte Frau Kommissarin, liebe Kolleginnen und Kollegen! Als Mitglied der Parlamentariergruppe EU-Moldau möchte ich mich noch einmal zu diesem Problem äußern und sehr deutlich machen, dass dies kein Minderheitenkonflikt ist! Die Gesellschaft der Republik Moldau hat sowohl politisch als auch gesellschaftlich offene Systeme, die im Zusammenleben von Toleranz geprägt sind. Wenn Minderheitenkonflikte vorgeschoben werden, dann nur, um politisch wirklich problematische Unterstützung für ein stalinistisches Regime zu legitimieren. Das ist höchst zweifelhaft. Das möchte ich der russischen Regierung und dem Präsidenten Putin ins Stammbuch schreiben.

Der Transnistrien-Konflikt ist ein Konflikt zwischen Russland und der EU. Die Befriedung ist aus meiner Sicht nur möglich, wenn die Truppen abgezogen werden. Deshalb müssen Kommission und Rat genau hier wesentlich mehr Druck auf die russische Regierung ausüben. Der Moldau-Konflikt darf nicht den Energiebeziehungen zu Russland geopfert werden!

  Konrad Szymański (UEN). – Panie Przewodniczący! Sytuacja w Południowej Osetii i Naddniestrzu pokazuje niezbicie, że Rosja nie pozbyła się myślenia w kategoriach strefy wpływów. Rosja po 16 latach wciąż nie przyzwyczaiła się do konieczności poszanowania integralności terytorialnej i suwerenności niepodległych krajów u jej granic. Używa podstępów, polityki rozdawnictwa rosyjskich paszportów, działalności szpiegowskiej, szantażu energetycznego, by swych niepodległych sąsiadów, Gruzję i Mołdawię, osłabić i pozbawić części terytorium. Wbrew naszym oczekiwaniom Rosja nie odgrywa roli stabilizatora w regionie. Wręcz przeciwnie – im większa siła polityczna Rosji, tym więcej konfliktów, napięć, a nawet wojen. Czy to się mieści w kanonie polityki akceptowanej przez Unię Europejską? Czy można bezwarunkowo rozwijać strategiczne partnerstwo z krajem, który sięga po takie metody? Mam nadzieję, że nie, i dlatego proponuję, byśmy przyjęli wspólną rezolucję wraz z poprawkami zgłoszonymi przez PPE-DE i UEN.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – Herr Präsident! In neuneinhalb Wochen würde die Republik Moldau Mitglied der Europäischen Union, wäre sie nicht unter dem Hitler-Stalin-Pakt von Rumänien abgetrennt worden. Das zeigt, wie nah uns die ganze Angelegenheit ist. Georgien – Mitgliedstaat des Europarats – wurde zweimal Opfer des russischen bzw. sowjetischen Kolonialismus. Einmal unter den Zaren und einmal, als die sowjetrussischen Truppen in den zwanziger Jahren den Völkerfrühling im Kaukasus erstickten.

Heute erleben wir eine nachkoloniale Situation, in der Russland nicht bereit ist, wiedergutzumachen, was es als Kolonialmacht oder auch als totalitäre Sowjetunion dort angerichtet hat. Russland betreibt vielmehr eine postkoloniale Politik der nationalen Dominanz und der Rohstofferpressung. Hier werden Nationalitätenkonflikte entweder missbraucht oder zum Teil auch künstlich geschaffen.

Deshalb gibt es nur eine einzige Antwort. Wenn es irgendwo Konflikte gibt, müssen wir auch bereit sein – wie Vytautas Landsbergis gesagt hat –, mit internationalen oder europäischen Friedensstrukturen dort präsent zu sein, sei es in Transnistrien, in Abchasien und Südossetien oder auch in Tschetschenien, wo endlich eine internationale Kontrolle der Verhältnisse hergestellt werden muss.

Wenn Russland ein Interesse daran hat, Transparenz walten zu lassen, dann ist das die richtige Lösung. Aber Russland will keine Transparenz. Russland will nach wie vor eine Dominanzpolitik im Schatten. Deshalb bedaure ich auch, dass diese Debatte nach dem Gipfel stattfindet und nicht vorher stattgefunden hat, wie wir dies wollten. Herr Putin wollte erst im Glanz des Scheinwerferlichts beim Gipfel Illusionen nähren, und im Schatten des Gipfels sind wir nunmehr dabei, die Scherben zusammenzukehren.

Ich kann an Rat und Kommission nur appellieren, endlich eine klare, offene und vernünftige Sprache gegenüber der russischen Politik zu finden, die die Menschenrechte klar einbezieht. Man muss eines ganz eindeutig sehen: Russland versteht nur eine solche klare Sprache. Es gibt – wie Vytautas Landsbergis sagte – nicht nur Stoff für ein Weißbuch über gebrochene russische Versprechungen, sondern auch für eines über westlichen Selbstbetrug.

  Marianne Mikko (PSE). – Kallid kolleegid, Transnistria küsimus on suures jaos küsimus Euroopa Liidu suhetest Venemaaga. Venemaa võimuses on Transnistria külmutatud konflikt lahendada. Selleks tuleb tal täita 1999. aasta OSCE Istanbuli tippkohtumisel antud lubadus oma väed Moldova territooriumilt välja viia. See oleks pidanud sündima juba aastal 2002.

Head sõbrad peavad olema julged ja otsekohesed. Venemaal austatakse selliseid sõpru. Meie siin oleme kartlikud ja ajanud ümbernurga juttu. Seepärast saame 1. jaanuarist otse Euroopa Liidu külje alla tõsise ebastabiilsuse allika.

Kordaksin siin Transnistriasse puutuvat kolme fakti. Esiteks – Transnistria režiim ei taotle iseseisvust, vaid ühinemist 800 kilomeetri kaugusel asuva Venemaaga. Regioon on kuulunud Moldova ja Ukraina, mitte iial Venemaa koosseisu.

Teiseks – Transnistria elanikud ei ole ühtne etniline grupp. Suurim rahvusrühm on moldaavlased, keda on kuni 40 protsenti elanikkonnast, ukrainlaste osakaal on ligi 28 protsenti, vene rahvusrühm on suuruselt kolmas.

Kolmandaks – Transnistria elanikud naudiksid Chisinau valitsuse all kahtlemata rohkem demokraatiat ja vabadust kui praegu. Transnistria mittemoldaavlastest elanikkonda ei ole Chisinau iialgi taga kiusanud.

Venemaa ei tee ühtegi sammu ilma meie pealekäimiseta. Me ei tohiks karta peale käia. Ja Vene-suhe peaks oleme kahesuunaline liiklus, kahepoolselt kasulik suhtlus. Me vajame Venemaa energiat. Kuid Venemaa omakorda vajab vastutulekuid meilt. Ja Venemaa vajab meie Euroopa turgu.

Kolleegid, on aeg Venemaale meelde tuletada, mida me andnud oleme, ning nõuda vastuteeneid. Lõpuks, 5+2 läbirääkimised peavad jätkuma tingimata. Meil on hea resolutsioon, võtame selle vastu.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – Mr President, in my opinion, among all the reasonable political considerations referred to in the current text, there is one significant omission: the real-life situations of the individuals living in the areas concerned. Those condemning the issue of Russian passports for the residents of these regions would do well to remind themselves of the circumstances under which these people found themselves as citizens or non-citizens of newly independent states formed from the former Soviet republics. These are republics whose borders, in the case of the Caucasus, were arbitrarily drawn by Stalin, or, in the case of Transnistria, were changed under the Molotov-Ribbentrop Pact.

After the dissolution of the federal state, the USSR, no sequential transition period was set out during which people could have resolved issues such as family reunification, citizenship, and so on. These people mostly need Russian passports to travel to Russia, not to the EU, as was claimed.

  Inese Vaidere (UEN). – Godātie kolēģi! Krievijas vēlme ietekmēt to kaimiņvalstu likteni, kuras pievērsušās Rietumu attīstības modelim, ir izpaudusies, gan iejaucoties Ukrainas iekšējās lietās, gan arī Moldovas un Gruzijas gadījumā. Eiropas Savienība ir ieinteresēta Krievijas un Gruzijas konflikta mierīgā atrisinājumā. Šajā nolūkā, pirmkārt, tā kā NVS miera uzturēšanas spēki Dienvidosetijā nespēj īstenot savu uzdevumu, tie ir aizstājami ar starptautiskiem miera uzturētājiem. Otrkārt, Krievijai jāatturas no militārām mācībām Gruzijas teritorijas tiešā tuvumā. Treškārt, nekavējoties jāizbeidz Gruzijas pilsoņu tiesību pārkāpumi, kas sāk robežoties ar etnisko tīrīšanu, kā arī Gruzijas preču blokāde. Ceturtkārt, respektējot Gruzijas teritoriālo integritāti, jāpārskata Krievijas pasu izsniegšanas likumība Abhāzijā un Dienvidosetijā, lai nepieļautu Piedņestras scenārija atkārtošanos. Un visbeidzot - abām valstīm jāatturas no darbībām un izteikumiem, kas varētu veicināt attiecību saasināšanos.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – Mr President, as far as the background to this debate is concerned, we need a very strong EU commitment in the form of peacekeeping forces to try to prevent the spread of those dangerous conflicts.

Let us be clear: these quasi-breakaway regions, or frozen conflicts, are being systematically used as leverage by the Russian Government to retain its influence over the post-Soviet neighbourhood. Without the continued presence of Russian troops – as has been stated by my colleague, Mrs Mikko – the conflicts we now have to deal with would probably have disappeared. Part of the problem seems to be fear of the possible spreading of ‘Rose revolutions’ and fear of genuine democratic change in Russia itself, which is long overdue. We therefore need to react to acts by the Russian Government which defy all norms of international behaviour, such as cutting off communications, economic blockades and launching waves of xenophobia in Russia itself. The EU of 25 should declare such acts absolutely unacceptable, especially by the country currently holding the Presidency of the Council of Europe.

In the European Parliament’s resolution we call on Russia finally to accept the new realities that have emerged after the end of the Cold War and to stop thinking and operating in terms of exclusive zones of influence.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – Panie Przewodniczący! Będę wypowiadał się w sprawach Mołdawii, Mołdawia jest bowiem krajem, którego problemy wynikają z uwarunkowań historycznych, położenia geopolitycznego, a także aktualnej sytuacji, spowodowanej układem sił wewnętrznych oraz oddziaływaniem zewnętrznym. Trzeba sobie jasno powiedzieć, że problemów szeroko rozumianego bezpieczeństwa Mołdawii, a także jej rozwoju, nie da się rozwiązać siłami tylko tego kraju. Potrzebne jest zespolenie wysiłków nie tylko sąsiadów – mam na myśli Ukrainę i Rumunię, ale także niezbędna jest pomoc Unii Europejskiej, Stanów Zjednoczonych i oczywiście dobra wola Rosji. Nałożenie embarga na import produktów rolnych oraz problemy energetyczne przecież wyraźnie wiążą się z opowiedzeniem Mołdawii po stronie integracji z Unią Europejską. Dlatego nie możemy pozostawić Mołdawii samej sobie. Ma ona moralne prawo do uzyskania od nas pomocy i na taką pomoc nas stać.

  Ryszard Czarnecki (NI). – Panie Przewodniczący! W pełni popieram projekt rezolucji przygotowany przez grupę Unii na Rzecz Europy Narodów, w sprawie Naddniestrza, czyli części Mołdawii. Chcę wyrazić podziw dla narodu gruzińskiego, który chce samodzielnie decydować o kierunkach polityki zagranicznej własnego państwa. W tej sprawie powinien i musi liczyć na solidarność krajów tworzących Unię. Władze Gruzji słusznie domagają się respektowania praw małego narodu gruzińskiego przez duży rosyjski. Byłoby jednak dobrze, i tu powiem trochę jednak inaczej niż moi przedmówcy, aby zwracały też uwagę na przestrzeganie praw mniejszości na przykład religijnych w swoim kraju.

Myślę tutaj o ostatnich przeprawach katolików, które miały miejsce w Tbilisi. Nie można inaczej nazwać napadu 60 napastników na nowo budowany kościół dla asyryjskiej, czyli chaldejskiej wspólnoty katolickiej. Napad ten był dziełem prawosławnych, którzy w dużym stopniu identyfikują się z kulturą rosyjską. Także w innej dzielnicy Tbilisi prawosławni chcą wymusić na władzach niedopuszczenie do otwarcia świątyni katolickiej.

Niestety takich przykładów nietolerancji religijnej, zarówno wobec katolików, jak i baptystów, zielonoświątkowców, świadków Jehowy, było w ostatnich latach bardzo wiele w tym kraju. Mam nadzieję, że władze Gruzji będą stanowczo reagować na te akty przemocy, które w złym świetle stawiają Gruzję na arenie międzynarodowej.

Myślę, że będzie to również bardzo mocno wspierane przez wszystkie grupy polityczne w naszym Parlamencie.

  Paula Lehtomäki, neuvoston puheenjohtaja. Arvoisa puhemies, ensinnäkin kiitoksia tästä moni-ilmeisestä keskustelusta. Olemme tänään puhuneet tässä salissa jo aamusta lähtien Euroopan unionin ja Venäjän välisistä suhteista, mutta näiden suhteiden laaja-alaisuutta kuvaa se, että nyt myös tässä asiakohdassa nimenomaan EU–Venäjä-suhteet nousivat keskeisesti parlamentin jäsenten puheenvuoroissa esille.

Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa on se arvokas piirre, että tätä nykyä kaikista asioista, myös vaikeista asioista ja myös Venäjän tekemistä sitoumuksista, pystytään näissä pöydissä keskustelemaan. Seuraava hyvä mahdollisuus näille keskusteluille tarjoutuu marraskuussa, kun pidetään ulkoministeritason Permanent Partnership Council Meeting ja marraskuun lopulla Euroopan unionin ja Venäjän välinen huippukokous. Näistä kysymyksistä keskustellaan varmasti myös EU:n ja Ukrainan välisessä huippukokouksessa, joka pidetään ylihuomenna Helsingissä.

Kuten avauspuheenvuorossani totesin, unionin toimenpiteet Moldovan ja Transnistrian kysymyksen osalta pyrkivät nimenomaan siihen, että pystytään tukemaan ja vankistamaan Moldovan yhtenäisyyttä. Tässä työssä Euroopan naapuruuspolitiikka on keskeinen väline. Osana tätä yhteistyötä odotamme neuvostossa muun muassa viisumijoustokysymyksissä komission esitystä vielä tämän vuoden puolella viisumijoustoneuvottelujen aloittamiseksi.

Georgian ja Venäjän välisistä suhteista keskusteltiin eilen viimeksi COPS-komiteassa juuri erityisedustajan ehdotusten perusteella, jotta löydettäisiin uusia keinoja siihen, miten voidaan parhaiten tukea tämän vaikean tilanteen rauhanomaista ratkaisua. Meillä on onneksi myönteisiä merkkejä Georgian ja Venäjän välisen dialogin käynnistymisestä, sillä maiden väliset ulkoministerit aikovat tavata marraskuun alussa Moskovassa. Se on hyvin myönteinen alku, jotta keskusteluyhteys pelaisi jälleen.

Georgian ja Venäjän välistä kriisiä – aivan kuin monia muita kriisejä ympäri maailmaa – koskee se perusperiaate, että Euroopan unioni pyrkii ja pystyy monin eri tavoin edistämään kriisien rauhanomaista ratkaisua, mutta jolleivät osapuolet itse ole sitoutuneita rauhanomaiseen ratkaisuun, siihen ei pystytä ulkopuolelta pakottamaan.

  Benita Ferrero-Waldner, Member of the Commission. Mr President, that was a very interesting discussion on both subjects. I thank Members for their comments, which we shall, of course, take into account as much as we can.

I think Parliament could enhance its efforts and thus complete and complement what we are doing concerning Moldova, with its counterparts in the EU-Moldova Parliamentary Cooperation Committee. We need to continue to encourage Moldova to press on with key reforms on democracy, the rule of law and human rights and to improve the business climate. We must help Moldova to become more attractive for the population, even in Transnistria.

With regard to the question of macro-financial assistance, we have just prepared a package of EUR 45 million that will be allocated to Moldova, because it is highly important that we give them special assistance. Let me say that since 1991 the whole assistance programme has amounted to some EUR 230 million. Our annual assistance budget has increased over the last few years and will increase further under the ENPI.

On visa facilitation for Moldova, we are just working towards the proposals for negotiating directives and also for the readmission agreements. We have encouraged the Member States to set up a joint visa application centre in Chisinau. Once established, this should be an effective facilitation mechanism for Moldovan citizens, who would then no longer need to travel to neighbouring countries to apply for visas.

Let me also say that if there is a possibility of coming up with a mandate at the end of this year, then the visa fee would stay at EUR 35 and not go up to EUR 60, which would be very important for the very poor people of Moldova.

On Georgia, we had a lengthy discussion with Foreign Minister Lavrov. The most important thing is that both sides tone down their public rhetoric as a first step and then both sides try to come up with diplomatic dialogues –again, back to normal. The Georgian leadership must avoid any actions that could heighten tension. That is what we told Mr Saakashvili. With the help of our special representatives and, of course, all of us, we hope that the situation will return to normal.

PŘEDSEDNICTVÍ: PAN MIROSLAV OUZKÝ
Místopředseda

  President. The debate is closed.

The vote will take place on Thursday at 11.30.