Puhemies. - Esityslistalla on seuraavana Weilerin laatima sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietintö (A6-0363/2006) julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista sekä julkisia hankintoja ja käyttöoikeussopimuksia koskevasta yhteisön oikeudesta (2006/2043(INI)).

  Barbara Weiler (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aloittaa esittämällä kiitokseni muiden poliittisten ryhmien edustajille – jäsenille Cederschiöld, Lambsdorff ja Rühle – siitä, että pystyimme vaihtamaan mielipiteitä rakentavalla ja reilulla tavalla. Onnistuimme joka tapauksessa pääsemään valiokunnassa sopimukseen yli 140:stä tarkistuksesta, joten ainoastaan 23 jäi käsiteltäväksi tänään tai huomenna. On kuitenkin todettava, että myös niiden suhteen oli tehtävä kompromisseja. Lisäksi kiitän talous- ja raha-asioiden valiokunnan edustajia, joilla oli osansa tämän mietinnön laatimisessa.

Olemme pyrkineet luomaan tasapainon kahden vahvan vastapuolen välille, jotka ovat yritysjärjestöt ja kuntayhtymät. Ne ajavat voimakkaasti omia, epäilemättä oikeutettuja, etujaan.

Haluan osoittaa näille järjestöille ja yhtymille sen, mitä sanon puheenvuoroni alussa. Tahdon tehdä liikemiehille selväksi sen, että huolimatta kaikesta siitä, mitä olemme kuulleet, parlamentti pitää itsestään selvänä sitä, että paikallisten viranomaisten olisi ryhdyttävä harjoittamaan taloudellista toimintaa ja on todellakin tarkoituksenmukaista ja perusteltua palauttaa niille joitakin tehtäviä. Paikallisille viranomaisille haluan puolestaan sanoa, että kansalliset tai EU:n laajuiset tarjouskilpailut eivät suinkaan ole mielivaltaisia. Sen sijaan ne tuovat avoimuutta, jota tarvitaan yleisen edun vuoksi sekä korruption torjumiseksi. Olen saanut keskustelun perusteella sellaisen vaikutelman, että näitä tahoja edustavat yhdistykset eivät aina nähneet asiaa näin.

Olen pyrkinyt mietinnölläni luomaan tasapainon, joka takaisi turvatumman kilpailun yksityiselle sektorille ja antaisi julkiselle sektorille, eli paikallisille viranomaisille, enemmän mahdollisuuksia kuntien väliseen yhteistyöhön.

Huomenna päätämme parlamentin kannasta tuleviin komission toimintaa koskeviin valtuutuksiin. Ryhmäni on sitä mieltä, että niiden olisi oltava lainsäädännön muodossa aina kun mahdollista. Tässä on kyse niistä oikeudellisista ja poliittisista näkökohdista, jotka koskevat kuntien tapaa järjestää yleishyödylliset palvelut. Kunnat toimivat tässä tietenkin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, johon parlamentti myös suhtautuu erittäin vakavasti. Onhan monilla parlamentin jäsenillä vankkoja yhteyksiä paikallisiin viranomaisiin, koska he ovat olleet ennen tänne tuloaan aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa.

Meiltä, jotka olemme vakaumuksellisia EU:n kannattajia, kysytään myös, miten muokkaisimme sisämarkkinoita. Lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja muut jäsenvaltioiden tuomioistuimet ovat antaneet suuren määrän tuomioita. Kantelut ja komission menettelyt saavat kunnat ja sijoittajat suhtautumaan varovaisesti paikallisiin investointeihin ja hankkeiden aloittamiseen, ja tämän vuoksi Euroopan unionin on toimittava.

Mikä esimerkiksi on julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön pääsisältö? Mitä selvennyksiä ja lisäyksiä on tehtävä rakenteellisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja "in house"-liiketoimien osalta? Meillä on mielestämme ratkaisevan tärkeä tehtävä tulevista toimista päätettäessä. Ryhmäni on sitä mieltä, että tarvitaan lainsäädäntöä, eikä ole riittävää, että komissio toimii esittämällä selittäviä tiedonantoja ja käyttämällä muita samankaltaisia välineitä ja pyrkii näin jättämään parlamentin kannan huomiotta.

Tämän vuoksi vetoan tänään jälleen kerran parlamentin jäseniin, jotta he äänestäisivät huomisessa nimenhuutoäänestyksessä sen puolesta, että parlamentti saa hallinnoida omia asioitaan. Emme halua ryhtyä suureen ja työlääseen hankkeeseen emmekä ottaa uudelleen käsittelyyn viimeisintä julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä, jota ei ole pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa, esimerkiksi Saksassa. Sen sijaan haluamme selvityksiä ja lisäyksiä, eikä niitä saa tehdä kuulematta parlamentin kantaa.

Totean rehellisesti, että meillä ei ole ratkaisua kuntien välistä yhteistyötä koskevaan ongelmaan, joka oli, kuten tarkistuksista voi päätellä, kaikkein kiistanalaisin kysymys. Kantamme on, että sitä ei voida yleisenä sääntönä sulkea pois julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön soveltamisalasta, mutta se ei saisi myöskään joutua yleisen tarjouskilpailun kohteeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitsemme älykkään ratkaisun tähän kiistanaiheeseen, koska kuntien välinen yhteistyö on kannattavaa kunnille, joista olemme kotoisin, ja hyödyksi niille erityisesti tulevaisuudessa.

Parlamentin tuki tälle välineelle näkyy erityisesti siinä, että olemme valmiita käyttämään siihen varoja rakennerahastosta. Olen varma, että ei ole yleisesti tiedossa, miten paljon vaivaa olemme nähneet varojen saamiseksi.

Pidämme paikallisten viranomaisten puolta EU:ssa. Olen varma, että tämän sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan kollegojeni asiantuntemuksen ansioista saamme aikaan säädöksen, jonka jokainen voi hyväksyä ja antaa sille tukensa ja joka toimii takeena Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita vastaan.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. - (FR) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Weiler, hyvät parlamentin jäsenet, kuten tiedätte, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksia on tehty useilla julkisen sektorin aloilla ja nämä kumppanuudet kehittyvät asteittain Euroopan unionin sisällä. Tällaisena aikana, kun julkiset talousarviot ovat suppeita, yhteistyösopimusten tärkeys EU:n taloudelle on aivan ilmeinen. Tämä koskee erityisesti infrastruktuuria ja varsinkin liikenteen infrastruktuuria, jonka tunnen erittäin hyvin.

Jotta voidaan taata se, että kumppanuus on todellakin tehokasta ja että julkiset varat käytetään paremmin, on tärkeää valita yksityiset kumppanit reilun kilpailun perusteella. Yksityisen kumppanin valinnassa on siis käytettävä syrjimätöntä kilpailumenettelyä. Lisäksi kumppanien on voitava saada yhteistyösopimuksesta irti sen koko lisäarvo pitkällä aikavälillä. Kuitenkin monet asianosaiset ovat sitä mieltä, että näiden yhteistyösopimusten yksityisten kumppanien valintaa koskevat yhteisön säädökset ovat puutteellisia ja epäselviä.

Jäsen Weilerin mietintö on tasapainoinen arvio tärkeimmistä haasteista, jotka meidän on kohdattava. Hyvä jäsen Weiler, olette antanut hyviä vastauksia esitettyihin ongelmiin, ja haluan kiittää teitä työstänne esittelijänä.

Saanen tuoda esiin kaksi mielestämme ratkaisevan tärkeää näkökohtaa, jotka haluan käydä läpi ennen huomista äänestystä. Aloitan puhumalla käyttöoikeussopimuksista ja sen jälkeen sekayrityksistä, joihin viitataan "rakenteellisena julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutena".

Aloitan käyttöoikeussopimuksista. Käyttöoikeussopimus antaa yritykselle oikeuden käyttää rakennettua infrastruktuuria tai tarjottuja palveluja vastapalveluksena infrastruktuurin rakentamisesta tai palvelun tarjoamisesta. Teiden ja lentokenttien rakennus ja kunnossapito sekä jätehuolto ovat esimerkkejä tästä. Vuosi sitten, marraskuussa 2005, komissio esitti tiedonannossaan syyt siihen, miksi sen mukaan on hyödyllistä antaa lainsäädäntöä käyttöoikeussopimuksista ja erityisesti palveluja koskevista käyttöoikeussopimuksista. Tämän aloitteen tavoite on taata tasapuolinen kohtelu ja oikeusvarmuus palveluja koskevien käyttöoikeuksien myöntämisessä, esimerkiksi julkisten hankintasopimusten kohdalla. Julkisten hankintasopimusten ja käyttöoikeussopimusten välille halutaan kuitenkin tehdä selvä ero. Tämän suhteen olen varma, että parlamentti vahvistaa sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon. On edelleen kuitenkin hyvin selvää, että julkisten viranomaisten toimintavapaus on säilytettävä, vaikka lähdettäisiin sääntelyn tielle. Julkisten viranomaisten on saatava vapaasti valita paras yksityinen kumppani ja tarpeen mukaan tarkistaa käyttöoikeussopimuksen kestoa yhteistyösopimuksen sellaisten tavoitteiden mukaisesti, joihin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudessa pyritään pitkällä aikavälillä.

Tässä on kuitenkin edettävä askel kerrallaan. Aluksi komissio ottaa tarkemmin selvää käyttöoikeuksien myöntämistä koskevan sitovan aloitteen kuluista ja hyödyistä ja tutkii muita toimenpiteitä, joiden avulla voisimme käsitellä näitä ongelmia.

Tämän vaikutustenarvioinnin tulosten perusteella komissio päättää mitä todennäköisimmin ensi vuonna siitä, antaako kulu- ja hyötysuhde aihetta tällaiseen lainsäädäntöaloitteeseen. Jos antaa, valmistelemme lainsäädäntöehdotuksen. Tämän halusin sanoa käyttöoikeussopimuksista.

Seuraavaksi puhun sekapääomayrityksistä eli rakenteellisesta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta. Julkiset elimet valitsevat yhä useammin julkisella sektorilla perustettaville julkisille palveluyrityksille yksityisiä kumppaneita. Tätä kutsutaan rakenteelliseksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudeksi. Tällainen kumppanuus nostaa esiin erityisiä kysymyksiä, kuten sen, olisiko yhteisön syrjimättömyysperiaatteita sovellettava palvelun tarjoajan tavoin osakkaana olevan yksityisen kumppanin valintaan, palvelun tarjoajan valintaan vai kumpaankin näistä?

Tästä aiheesta on käyty monta vilkasta keskustelua parlamentissa. Pääkysymys on itse asiassa se, olisiko meidän laadittava uutta lainsäädäntöä vai riittäisikö olemassa olevan lainsäädännön selventäminen, jotta esiin tulevat ongelmat voidaan käsitellä. Komissio on ilmaissut kantansa tähän. Tällä hetkellä se ei kahdesta syystä halua ryhtyä laatimaan tätä asiaa koskevaa uutta lainsäädäntöä.

Ensinnäkin useimmissa jäsenvaltioissa sekayksiköiden perustaminen yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamisen alalla on kaiken kaikkiaan uusi ja erittäin innovatiivinen mahdollisuus. Sitomattomien selvennysten avulla tällä alalla voisimme tarjota tarvittavat suuntaviivat tukahduttamatta innovaatioita.

Toiseksi vuonna 2004 parlamentti, silloiset 15 jäsenvaltiota ja komissio pääsivät useiden vuosien kiivaan keskustelun jälkeen kompromissiin ja hyväksyivät nykyiset julkisia hankintasopimuksia koskevat direktiivit. Monissa jäsenvaltioissa nämä direktiivit pantiin täytäntöön vasta tänä vuonna ja joissain niiden täytäntöönpano on vielä kesken. Jos haluamme antaa lainsäädäntöä julkisen ja yksityisen sektorin sekayksiköistä, meidän on palattava vuoden 2004 kompromissiin ja neuvoteltava uudelleen uusi teksti tällä kertaa 27:n eikä 15:n jäsenvaltion kanssa. Jos uuteen kompromissiin sitten päästäisiin, meidän olisi jälleen kerran pakotettava jäsenvaltiot muuttamaan kansallisia lakejaan ja julkisia hankintasopimuksia koskevia käytäntöjään, vaikka nykyisiäkään sääntöjä ei ole vielä täysin vakiinnutettu. Tämän vuoksi meidän mielestämme on nyt parempi olla antamatta uutta lainsäädäntöä, mitä suurin osa asianosaisista toivookin.

Halusin tuoda tämän esiin kollegani McCreevyn puolesta, mutta on oikein ajatella, että nämä asiat kuuluvat olennaisesti myös liikenteestä vastaavalle komission jäsenelle. Kuuntelen nyt tarkkaavaisesti parlamentin jäsenten puheenvuoroja.

  Werner Langen (PPE-DE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka kuinka toivoisin saavani neljänneksen komission jäsenen puheajasta voidakseni selittää talous- ja raha-asioiden valiokunnan kannan, en voi valitettavasti saada sitä. Olen kuitenkin kiitollinen hyvin selväsanaisista selityksistä, joita tänään on annettu. Erityisesti kiitän esittelijä Weileriä, joka hyväksyi talous- ja raha-asioiden valiokunnan ehdotuksen pääkohdat tehostetun yhteistoimintamenettelyn aikana, vaikka tämä on parlamentissa epätavallista.

Olemme yksimielisiä kannastamme, vaikka erimielisyyksiäkin on, esimerkiksi 5 kohdasta, jonka jäsen Weiler on ottanut uudelleen mukaan tarkistuksena 20. Jos päädytään antamaan lainsäädäntöä, se tehdään yhteispäätösmenettelyllä 251 artiklan mukaisesti. Saimme muotoiltua tarkan sanamuodon vasta äänestyksen jälkeen, jolla olimme pyrkineet kompromissiin. Tämä on talous- ja raha-asioiden valiokunnalle tyypillistä. Meidän olisi tehtävä asiat toisessa järjestyksessä, niin äänestyksen jälkeen ei enää olisi erimielisyyksiä.

Talous- ja raha-asioiden valiokunnan hyväksymän kannan mukaisesti puollan jäsen Weilerin tarkistusta 21. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että meidän olisi hyväksyttävä tämä tarkistus, jossa kehotetaan tarkastelemaan mahdollisuutta sisällyttää nämä kriteerit yhteisön lainsäädäntöön, ja joka on sen vuoksi parempi kuin tarkistus 20.

Mielestäni teemme oikein, jos pysymme kannassamme, jonka mukaan hankintamenettelystä ei suljettaisi pois enää uusia aloja eikä "in house"-yritysten sopimuksia pidennettäisi. Toinen vaihtoehtohan olisi, että alueiden rajat ylittävät kunnalliset yritykset jätettäisiin syrjään. Haluaisimme kuitenkin, että komissio selventäisi asiassa Stadt Halle annetun tuomion ja muiden yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden myötä esiin tulleita asioita.

Arvoisa komission jäsen, emme siis tahdo ainoastaan käyttöoikeussopimuksia koskevaa ehdotusta vaan myös rakenteelliseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen liittyvien ratkaisemattomien oikeudellisten kysymysten selventämistä. Arvoisa komission jäsen, te kerroitte meille oman kantanne. Sanoitte sen selvästi – ilahduttavan selvästi komissiolta, joka on viime vuosien aikana jatkuvasti vältellyt päätöksen tekemistä – ja saamme siten aikaan yhteisen ratkaisun, jonka ansioista pääsemme eteenpäin.

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää jäsen Weileriä, joka on tehnyt kaiken voitavansa luodakseen yhtenäisen kannan. Sen ansiosta voimme sekä vastustaa yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita että pysyä lujina kiivaissa keskusteluissa erilaisia etuja ajavien yhdistysten kanssa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Paolo Costa (ALDE), liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, EU:ssa suurin osa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen liittyvistä kokemuksista on infrastruktuurin sekä liikenne- ja logistiikkapalvelujen rakentamisen ja hallinnoinnin alalta. Lisäksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus saattaa olla ainoa tapa, jolla tämän infrastruktuuriin rakentamiseen saadaan mukaan yksityisiä investointeja.

Tämän vuoksi haluan nostaa esiin ainoastaan kaksi seikkaa. Ensinnäkin, kuten mietinnössä todetaan, tarvitaan esimerkiksi rakennus- ja hallinnointialan käyttöoikeussopimuksia koskevaa lainsäädäntöaloitetta. Oikeusvarmuus sekä julkisten hankintaviranomaisten ja yksityisten toimeksisaajien suhteiden määritteleminen ovat todella tarpeen. Toisaalta yksityisillä toimeksisaajilla on oltava takeet siitä, että sopimuksia noudatetaan niin kauan kuin ne ovat voimassa. Toisaalta taas hankintaviranomaisten on saatava edelleen tehdä määräaikaisia ja rajattuja sopimuksia, jotka voidaan sitten sopeuttaa tuotantoehtojen aikatauluihin ja kilpailuttaa. Nämä ovat ne kaksi keskeistä asiaa, joihin toivon kyseisen ehdotettavan lainsäädännön perustuvan.

Toiseksi on tarpeen kannustaa uudenlaisia innovatiivisia rahoitusjärjestelyjä, kuten takuurahastoja, joita Euroopan laajuisten liikenneverkkojen rahoitusta koskeva asetus jo sisältää. Näitä takuurahastoja voidaan käyttää nostovoimana, jotta pystytään varmistamaan se, että yhä useammat julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset osoittautuvat tehokkaiksi ja toimiviksi rahoitusvälineiksi infrastruktuurille, jota me kaikki tarvitsemme. Arvoisa komission jäsen, olen varma, että tunnette tämän alan hyvin.

  Grażyna Staniszewska (ALDE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, valitamme aina siitä, että jäsenvaltiot eivät kannata osuutensa pienintäkään kasvattamista yhteisön talousarviosta. Sanomme myös aina, että käytössä ei ole riittävästi rahaa alueellisen kehityksen erojen tasoittamiseen ja että EU kehittyy liian hitaasti. Meidän olisi sen vuoksi tuettava yksityisten varojen ja tietotaidon käyttöä kehityksen edistämiseen sen sijaan, että luomme esteitä ja vaikeuksia. Euroopan unionin olisi pidettävä ehdottoman tärkeänä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden alalta saatujen hyvien käytäntöjen laajaa levittämistä. Se on vähimmäisvaatimus. EU:n olisi vähintään investoitava yleisölle avoimeen Internet-sivustoon, joka olisi käytettävissä kaikilla 20:llä yhteisön virallisella kielellä. Tällaisella sivustolla voisi olla kuvaus julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelmästä ja sen vaikutuksista. Siellä voisi myös olla esimerkkejä malliksi sopivista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeista, jotta onnistuneiden kokemusten kuvaukset olisivat helposti kaikkien EU:n kuntien saatavilla. Näin kuntien olisi mahdollista oppia menneestä ja käyttää sitä tietoa hyväkseen omissa tulevaisuudensuunnitelmissaan. Kehotan Euroopan komissiota pyytämään tällaista yleisölle avointa tietoa Euroopan investointipankilta. EIP valmistelee tällä hetkellä ainoastaan sisäistä hallitustenvälistä tietojärjestelmää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta, ja se ei olisi avoin yleisölle jäsenvaltioissa. Tätä on mahdotonta hyväksyä.

  Charlotte Cederschiöld, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, keskustelemme nyt vastauksesta komission vihreään kirjaan julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista. Vastauksemme tarkoituksena on tarkastella epäselviksi jääneitä kysymyksiä, erityisesti niin sanottua "in house"-käsitettä. Olemme kuitenkin kaikki yksimielisiä siitä, että ei ole tarpeen purkaa voimassa olevaa julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä, kuten komission jäsen viisaasti totesi. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön on suosittava kilpailua ja ennen kaikkea edistettävä uutta ajattelua ja tehokkuutta julkisella sektorilla.

Komission on ratkaistava ongelma – tämä on tavoite – antamatta enempää uutta lainsäädäntöä kuin on tarpeellista. Olemme kuitenkin avoimia tämän suhteen, aivan kuten jäsen Langen totesi, ja tämän vuoksi tuemme jäsen Weilerin tarkistusta 21.

Olemme pyytäneet käyttöoikeussopimuksia koskevaa lainsäädäntöä, ja komissio on vastannut tähän myönteisesti ja nopeasti. Olemme yhtä mieltä kynnysarvojen kunnioittamisesta ja tarpeesta soveltaa näihin arvoihin normitettuja oikeudellisia periaatteita silloin, kun ei vaadita julkista hankintaa. Emme halua kaventaa julkisten hankintojen soveltamisalaa. Lisäksi pyydämme yksiselitteisesti komissiota ehdottamaan ratkaisua Saksassa, Ranskassa ja muissa maissa ilmeneviin paikallisten viranomaisten yhteistyön ongelmiin. Pyydämme kuitenkin, että komissio ei unohda vähävaraisempia paikallisia viranomaisia, jotka haluavat tehdä yhteistyötä keskenään harvaan asutuissa jäsenvaltioissa kuten Suomessa ja Ruotsissa.

Jos komissio ei täytä tätä tehtävää, se voi epäilemättä odottaa ankaraa painostusta parlamentilta. Olen vakuuttunut siitä, että komissio suoriutuu tästä tehtävästä moitteettomasti, ja haluamme antaa sille aikaa harkita mielipiteitämme vihreästä kirjasta ja esittää ehdotuksia. Kaikki asianosaiset osapuolet olisi otettava mukaan jatkuvaan prosessiin. Valiokunta voi varmasti auttaa tiedon keräämisessä tällä vaikealla alalla.

Mietinnön 45 ja 47 kohdat takaavat jo lisää oikeusvarmuutta ja osoittavat, että paikalliset viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä. Myöhemmin tiedämme myös paremmin ja yksityiskohtaisemmin, miten asiat lähtevät sujumaan.

Lopuksi haluan esittää vilpittömästi suuret kiitokset jäsen Weilerille hänen upeasta työstään, sekä myös lukuisille muille mukana olleille henkilöille. Paljon kiitoksia. Kuljemme kohti kilpailukykyisempää EU:ta, jossa on parempi oikeusvarmuus.

  Gilles Savary, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, sallikaa minun ensin kiittää kaikkia kollegojani ja erityisesti jäsen Weileriä ja jäsen Langenia, joiden kanssa olemme saaneet aikaan suurenmoisen työn. Toivottavasti tämä teksti hyväksytään huomenna. Tässä on melko yksinkertaisesti kyse toissijaisuusperiaatteen noudattamisen suojelusta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden alalla. Tällainen kumppanuus on välineenä ollut paikallisten viranomaisten käytössä jo monien vuosien ajan.

Pidän myönteisenä sitä, että komissio aikoo antaa lainsäädäntöä käyttöoikeussopimuksista, jotka on liian kauan sekoitettu julkisiin hankintasopimuksiin. Totean kuitenkin nyt täällä parlamentissa, että mielestäni lainsäädäntöä tarvitaan myös rakenteellisesta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta. On väärin sanoa, että tällaiset yksiköt olisivat uusi keksintö. Ranskassa on ollut sekayrityksiä noin vuodesta 1955 ja Saksan Stadtwerket ovat olleet toiminnassa hyvin pitkään.

Niiden alistaminen nyt kahdenlaiselle kilpailulle merkitsee niiden tuhoamista. Mikä yksityinen kumppani suostuisi työskentelemään paikallisen viranomaisen kanssa, joka pakottaa sen kahteen kilpailutukseen? Lisäksi haluan kiinnittää komission jäsenen huomion vaaraan, johon kuntien väliset rakenteet joutuvat. Nämä rakenteet ovat vaarassa sekoittua yksityisiin rakenteisiin, vaikka ne ovat täysin julkinen paikallisten viranomaisten järjestäytymistapa sellaisissa pienissä kunnissa, jotka pyrkivät olemaan riittävän suuria voidakseen täyttää yhä vaativammat velvoitteet ja julkisia palveluja koskevat tehtävät.

  Alexander Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, julkiset hankinnat ovat talousarvion ja kilpailupolitiikan kannalta erittäin tärkeä asia, ja olemme kaikki samaa mieltä tästä.

Tarjouskilpailu on sopiva ja asianmukainen tapa määritellä taloudellisin tapa tarjota julkisia palveluja. Tämän lisäksi pakollinen EU:n laajuinen tarjouskilpailu on olennaista sisämarkkinoiden kilpailulle avaamisen kannalta.

Jäsen Weiler on tehnyt hienoa työtä esittelijänä ohjatessaan meitä kaikkia esimerkillisellä tavalla julkisia hankintoja koskevan vaikean asian käsittelyssä. On hänen ansiotaan, että me sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa olemme jo saaneet aikaan monta kehityskelpoista kompromissia. Joten on oikein, että käytämme tämän tilaisuuden hyväksemme ja ilmaisemme hänelle kiitollisuutemme ja erityisen arvostuksemme. Niin minä kuin muut mukana olleet kollegat ovat varmasti valmiita yhtymään tähän.

Olen kehottanut ryhmääni pitämään tiukasti kiinni tämän äänestyksen tuloksesta ja haluan vain sanoa jotain muutamista kiistanalaisista kohdista. Aloitan rakenteellisesta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta, joka on suhteellisen uusi ilmiö. Sen kehitystä ei saisi kohtuuttomasti rajoittaa sääntelyllä. Julkisessa kuulemisessakin kävi selväksi, että tätä ei kannateta.

Sen vuoksi suosittelen, että emme mene selittävää tiedonantoa ja suuntaviivoja pidemmälle. Suuntaviivojen olisi oltava ymmärrettäviä lakimiesten lisäksi myös kuntien päättäjille. Tämä on paljon joustavampi ratkaisu kuin lainsäädäntö. Lisäksi ja ennen kaikkea se tarjoaa myös mahdollisuuden edelleen erittäin ajankohtaisten oikeudellisen epävarmuuden ongelmien pikaiseen ratkaisemiseen. Komission olisi toimittava mahdollisimman nopeasti tässä asiassa.

Seuraava kiistanalainen kysymys on kuntien välinen yhteistyö. Mielestäni on itsestään selvää, että kuntien oikeuteen hallinnoida omia asioitaan ei saisi millään lailla puuttua. Samoin mielestäni on itsestään selvää, että tämä ei voi tarkoittaa sitä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus pitäisi yleisesti vapauttaa töiden kilpailuttamisen velvollisuudesta.

Julkisilla viranomaisilla ei ole velvollisuutta antaa kolmansille osapuolille sellaisten toimintojen toteutusta, joille on markkinoita. Jos ne kuitenkin päättävät antaa palvelun toteuttamisen kolmansien osapuolten vastuulle, niitä täytyy sitoa julkinen tarjouskilpailumenettely. Tämä käy selvästi ilmi Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 295 artiklasta, jossa edellytetään tasapuolisuutta sisämarkkinoiden sääntöjen soveltamisessa julkisiin ja yksityisiin yrityksiin. Samasta syystä tämä tekee periaatteessa mahdolliseksi kuntien välisen yhteistyön. Sille on tosin asetettu rajoituksia erityisesti silloin, kun kuntien välisessä yhteistyössä on kyse hallinnollisesta uudelleenjärjestelystä tai todellisuudessa omien yksiköiden valvontaa vastaavasta valvonnasta. Nämä rajoitukset on hyvin lueteltu Weilerin mietinnön 45 kohdassa.

Ehkä saan vielä lisätä lopuksi jotain. EU:n kansalaisilla on ollut hyvin erilaisia kokemuksia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta, joten olen ehdottomasti hyvin tyytyväinen siihen, että hyviä käytäntöjä aiotaan alkaa jakaa. Se tuo mukanaan lisää hyviä esimerkkejä toimivasta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta.

Voisin myös lisätä, että mielestäni tämä keskustelu pitäisi käydä Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Heide Rühle, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, myös minä haluan kiittää esittelijää hänen työstään, vaikka ryhmämme ei olekaan kovin tyytyväinen valiokunnan aikaansaamaan lopputulokseen. Tämän vuoksi haluan tänä iltana pyytää teitä harkitsemaan kantaanne edes osittain uudelleen.

Pidämme tärkeimpänä kysymyksenä kuntien välistä yhteistyötä kuntayhtymien muodossa. Haluan erityisesti vastauksena aiempiin puheenvuoroihin tehdä jälleen kerran selväksi sen, että niillä ei ole kerrassaan mitään tekemistä sen kanssa, että toimintoja siirretään kolmansien osapuolten vastuulle. Sen sijaan ne koskevat kuntia, jotka päättävät tarjota kunnallisia palveluja yhdessä. Varojen puute julkisissa kassoissa, väestön ikääntyminen ja väheneminen erityisesti maaseutukunnissa sekä tietenkin kansalaisten parempi kriittinen tietämys asiaan liittyvistä kysymyksistä ja kuluista tekevät tällaisesta yhteistyön muodosta sopivimman monille EU:n paikallisviranomaisille. Kuntien välinen yhteistyö on niille usein ainoa tapa nykyaikaistaa tarjoamiaan palveluja. Se tarkoittaa siis sitä, että hallinnollisia palveluja, vedenjakelua ja viemäröintiä, kerhoja, kouluja ja monia kulttuuripalveluja toteutetaan yhdessä. Joskus tätä tehdään jopa rajojen yli, esimerkiksi ranskalaiset ja saksalaiset kunnat ovat toteuttaneet yhdessä esikouluhankkeita. Tällaista toimintaa ei saisi vaarantaa EU:ssa, vaan ennemminkin lisätä sitä. Vetoan siis parlamenttiin, jotta se tukisi laatimaamme tarkistusta 45, joka on eri ryhmistä tulevien jäsenten aikaansaama kompromissi ja jonka toivon saavan enemmistön kannatuksen huomenna.

Toinen asiani liittyy käyttöoikeussopimuksiin. Uskallan sanoa, että olen skeptisempi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden suhteen kuin suurin osa teistä. Mielestäni on kuitenkin väärin lähettää ulospäin viesti siitä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta tuetaan ja samalla vaatia, että käyttöoikeussopimukset kilpailutetaan samalla tavalla kuin sopimukset, joiden toimintakyky oli tietenkin perimmäinen syy siihen, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestely alun perin luotiin. En pidä pelkkänä sattumana sitä, että parlamentti ja neuvosto eivät sisällyttäneet selväsanaisesti palvelujen käyttöoikeussopimuksia sopimusten tekomenettelyjä koskevaan direktiiviin. Toivon lisäksi, että pääsemme yksimielisyyteen siitä, että emme halua nyt luoda sellaista vaatimusta, että ne pitäisi kilpailuttaa samoin kuin sopimukset. Palvelujen käyttöoikeussopimukset ovat asia erikseen, ja niitä on säänneltävä eri tavalla.

EU:n lainsäätäjän olisi todellakin pitänyt selventää "in house"-järjestelyn ehtoja. En pidä 100 prosentin lukua kestävänä. Mielestäni tarvitsemme korkeita kynnysarvoja, joita on todella noudatettava. Niiden määrittely kuuluisi kuitenkin lainsäätäjille eikä yhteisöjen tuomioistuimelle.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Vaikka ei olekaan olemassa koko yhteisössä käytössä olevaa yhtenäistä määritelmää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudesta, Euroopan unionin rautateiden rahti- ja matkustajaliikenteen sekä kansanterveyden ja koulutuksen alalla on toteutettu suuri määrä onnistuneita hankkeita.

Nämä onnistuneet hankkeet ovat riittävä peruste myös parlamentille tarttua tähän aiheeseen, ja pidän myönteisenä komission tiedonantoa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista. Se sisältää tarkkoja ehdotuksia, jotka on laadittu julkisen kuulemisen perusteella. Samalla haluan kiittää esittelijä Weileriä hänen tasapainoisesta mietinnöstään, jossa korostuu oikeusvarmuuden tarve tällä alalla.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusjärjestelyjen kautta yksityiset yritykset siirtävät tietotaitoaan julkiselle sektorille. Tarkistuksissani, jotka on sisällytetty mietintöön, olen tämän vuoksi korostanut tarvetta luoda avoimia järjestelmiä yksityisille sijoittajille. Sijoittajille olisi annettava takeet siitä, että heidän oikeudelliset ja taloudelliset etunsa ovat turvatut sopimuksen voimassaolon ajan sekä siitä, että julkisten tarjouskilpailujen ehdot ja säännöt pysyvät samoina sen ajan, kun niitä sovelletaan.

Kokemuksen puutteen vuoksi erityisesti uudet jäsenvaltiot ovat huolissaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden käytöstä. Onnistuneiden hankkeiden toteuttamisesta kerätty tieto auttaa niitä olemaan toistamatta virheitä ja menettelytapoja, jotka ovat käytännössä johtaneet epäonnistumiseen.

Olen vakuuttunut siitä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeet voivat houkutella haluttua pääomaa ainoastaan, jos asianomaiset tahot EU:n jäsenvaltioissa ovat hyvin perillä asioista ja noudattavat yhteisön laadukkaita säännöksiä ja avoimia sääntöjä. Nämä asetukset ja säännöt auttavat niitä rakentamaan infrastruktuuria, jonka kehitys on jäänyt jälkeen alirahoituksen vuoksi. Tällainen yhteistyö voi myös osoittautua hyödylliseksi alueellisten erojen tasoittamisessa ja kestävän kehityksen varmistamisessa EU:n köyhillä alueilla.

  Evelyne Gebhardt (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, pidän rakenteellista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta erittäin tärkeänä välineenä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Stadt Halle antamasta tuomiosta johtuva oikeudellinen epävarmuus osoittaa sen, miten tarpeellista lainsäätäjien on puuttua asiaan. Eikä ole todellakaan hyväksyttävää, että komissio antaisi ohjeita siitä, miten tätä ongelmaa olisi käsiteltävä kysymättä kenenkään muun kantaa. Päinvastoin, lainsäätäjien eli Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission on yhdessä tehtävä yhteinen päätös siitä, miten EU:ssa hoidetaan näitä asioita.

Toinen asia, jota haluan käsitellä lyhyesti, on kuntien välinen yhteistyö. Olen tästä asiasta eri mieltä jäsen Lambsdorffin kanssa, koska yhteistyötä on tehty jo hyvin kauan, sillä on pitkät perinteet erityisesti Saksan liittotasavallassa ja se olisi säilytettävä. Rajat ylittävä kuntien välinen yhteistyö on tällä hetkellä herkässä kasvuvaiheessa, ja sitä ei saa tuhota ilmoittamalla, että nämä asiat olisi jätettävä vapaille markkinoille. Jos näin käy, voimme saman tien panna pillit pussiin, koska sitten kuntia ei enää tarvita. Tällaista Eurooppaa emme varmastikaan halua.

  Ieke van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, olin mukana tämän mietinnön laatimisessa erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, jossa jäsen Langen oli esittelijänä. Kiitän molempia esittelijöitä lopputuloksesta, vaikka siihen tosin jäi jonkin verran toivomisen varaa.

Tämän keskustelun voi mielestäni selvästi rinnastaa keskusteluumme yleistä taloudellista etua koskevista palveluista, joita koskevan päätöksen teimme edellisellä istuntojaksolla. Molemmissa keskusteluissa oli kyse siitä, miten hajautetuille viranomaisille, palveluntarjoajille ja kansalaisille voidaan antaa enemmän oikeusvarmuutta. Oikeusvarmuus voi joskus aiheuttaa konfliktin toisaalta sisämarkkinoiden sääntöjen ja toisaalta sen yleisen edun välillä, jota viranomaisten on palveltava kansalaistensa puolesta.

Usein käy niin, että on vedottava yhteisöjen tuomioistuimeen tai että komissio antaa omia tulkintojaan. Molempien tekstien tärkeä viesti on ollut, että me todella haluamme tehdä poliittisen päätöksen tällä alalla yhteispäätösmenettelyn kautta. On myös tärkeää, että kehotamme erittäin painokkaasti komissiota esittämään lainsäädäntöaloitteita, joista voimme tehdä päätöksen yhteispäätösmenettelyssä parlamentin sekä jäsenvaltioiden ja niiden parlamenttien kanssa. Tämä on tärkein viesti, jonka haluan jälleen kerran välittää komissiolle tämän mietinnön yhteydessä.

  Donata Gottardi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus on ollut jo jonkin aikaa osa Euroopan unionin hyvinvointivaltiojärjestelmän uusia rajoja. Sen tärkeys olisi nähtävä uudesta näkökulmasta ja sen suhteiden kautta kaikkiin niihin hankkeisiin, joihin palvelumme perustuvat.

Yhteinen tavoitteemme, joka on tänäänkin vahvistettu moneen kertaan, on luoda eheä ja selkeä oikeuskehys, jonka nojalla paikalliset julkiset viranomaiset voivat tehdä omat valintansa tietoisina mahdollisuuksista ja rajoituksista, noudatettavista periaatteista sekä vapauden ja innovaatioiden mahdollisuuksista.

Tekstissä, josta äänestämme, on selvästi päällekkäisyyksiä sopimuksia, käyttöoikeussopimuksia ja yhteisyrityksiä koskevien voimassa olevien asetusten sekä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen suuntaviivojen kanssa. Kuitenkin tämän tekstin lisäarvo on huomion kohdistamisessa monialaisesti niihin eri tapoihin, joilla voidaan rakentaa yhteyksiä julkisen ja yksityisen sektorin välille kansalaisoikeuksiin liittyvien palvelujen erittäin herkällä alalla.

Tarvitaan kahta vankkaa periaatetta. Kulujen leikkaaminen ei voi olla etusijalla palvelun laatuun ja palveluntarjoajien oikeuksien takaamiseen nähden eikä lieventää näitä koskevia vaatimuksia. Tehokkuuteen ja innovaatioihin pyrkimisen on oltava sidoksissa saatavuuden, avoimuuden ja syrjimättömyyden takaamiseen. Tänä vuonna on tehty monia palvelualaa koskevia aloitteita. Toivon, että käsittelemällä laajasti eri aloja voimme rakentaa johdonmukaisen järjestelmän.

  Bernadette Vergnaud (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen Weilerin mietintö tarjoaa selvyyttä ja avoimuutta, jota on kaivattu julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden alalla. Sen avulla meidän on mahdollista paikata EY:n tuomioistuinten poikkeamat ja parantaa oikeudellista selvyyttä kaikkien asianosaisten osapuolien puolesta. Käyttöoikeussopimukset sekoitetaan liian usein julkisiin hankintasopimuksiin. Jälkimmäisissä on kyse paikallisten viranomaisten käyttämien hyödykkeiden ostosta, kun taas käyttöoikeussopimukset tarjoavat julkisille viranomaisille mahdollisuuden antaa osan tehtävistään kolmannen osapuolen hoidettaviksi. Tämän vuoksi meillä olisi oltava käyttöoikeussopimuksia koskeva laki eikä ainoastaan selittävä tiedonanto.

Sama koskee rakenteellista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta. Kumppanuuksien perustamista uhkaa tällä hetkellä ankara oikeuskäytäntö, jolla pyritään kahteen kilpailutukseen työtä jaettaessa. Tämä todennäköisesti sinetöi sekayritysten kohtalon. Olen tämän vuoksi kiitollinen esittelijällemme siitä, että hän pyysi lainsäädäntöaloitetta tästä aiheesta.

Lopuksi totean, että asiassa komissio vastaan Espanja annetussa tuomiossa kuntien välinen yhteistyö on rinnastunut yhteisöjen tuomioistuimessa yksityiseen kumppaniin. Viranomaisten olisi siis pantava kilpailemaan keskenään ne kuntien väliset rakenteet, joille ne ohjaavat palvelujen tarjoamisen. Jäsen Weiler palauttaa lainsäädännön arvoiseensa asemaan ja tarjoaa parlamentille parhaan mahdollisen tavan käsitellä tätä asiaa. Kiitän häntä siitä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. - (FR) Arvoisa puhemies, haluan vielä kerran kiittää jäsen Weileriä sekä eri valiokuntien lausuntojen valmistelijoita Langenia, Costaa ja Staniszewskaa.

Yritän vastata muutamiin esitettyihin kysymyksiin, enkä väitäkään vastaavani niihin kaikkiin. Vastaan ensin jäsenille Cederschiöld, Lambsdorff ja Rühle. Kun paikallinen viranomainen tarjoaa joitakin palveluja toiselle julkiselle elimelle maksua vastaan, on kyse periaatteessa sellaisista palveluista, joista on sovittu julkisella hankintasopimuksella. Sopimuksesta hyötyvä julkinen elin kilpailee yksityisten yritysten ja mahdollisesti muiden julkisten elinten kanssa, jotka tarjoavat samaa palvelua. Tämän vuoksi olisi mahdotonta hyväksyä julkisen sektorin sisäisen yhteistyön kaikkien muotojen jättämistä yleisesti julkisia hankintasopimuksia ja käyttöoikeussopimuksia koskevien yhteisön sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on tämän suhteen hyvin selvä. Yhteisön oikeus ei sitä vastoin kata kaikkia julkisen sektorin sisäisen yhteistyön muotoja. Komissio myöntää, että selvitystä tarvitaan, jotta voidaan määritellä se, miten laajasti yhteisön oikeutta sovelletaan tehtävien siirtämiseen julkisille elimille ja se, mitkä yhteistyön muodot jäävät sisämarkkinoita koskevien sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle. Teemme läheistä yhteistyötä kaikkien asianomaisten osapuolten kanssa, jotta voimme laatia tämän selvityksen.

Seuraavaksi vastaan jäsenille Rühle ja Gebhardt julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista ja "in house"-käsitteestä. "In house"-käsitteen avulla voidaan jättää soveltamatta julkisia hankintasopimuksia koskevia sääntöjä, kun julkinen elin tekee sopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen sellaisen kolmannen osapuolen kanssa, joka on tietyssä määrin sen hallinnassa. Yhteisöjen tuomioistuin on esittänyt pääpiirteittäin ne olosuhteet, joissa tällaista säännöistä poikkeamista voidaan soveltaa. Ymmärrätte varmasti, että komissio tahtoo, että tämän sopimusten tekemistä koskevista säännöistä poikkeamisen valvontaa jatketaan. Äärimmäisen epäilyttävältä vaikuttaa erityisesti se, että julkinen hankintasopimus tai käyttöoikeussopimus tehtäisiin sellaisen yrityksen kanssa, joka edustaa tiettyjä yksityisiä etuja, ja siten syrjittäisiin muita asianomaisia yrityksiä ja jätettäisiin ne ulkopuolelle. Tämän vuoksi mielestämme on tässä vaiheessa tarpeen pitäytyä "in house"-järjestelmän soveltamisehtojen nykyisessä määritelmässä, joka kuuluu seuraavasti: kun viranomaiset käyttävät palveluntarjoajaan samanlaista valtaa kuin omiin palveluihinsa ja kun palveluntarjoajat harjoittavat suurinta osaa toiminnastaan kyseisen viranomaisen kanssa. Näistä syistä sekä siksi, ettei uusien julkisia hankintasopimuksia koskevien sääntöjen kanssa täytyisi aloittaa aivan alusta, olemme sitä mieltä, että on tarkoituksenmukaista antaa lainsäädäntöä sekayrityksistä ja "in house"-käsitteestä. Uudet säännöthän ovat tuskin täytäntöönpanovaiheessa jäsenvaltioissa. Selittävä tiedonanto on sopivin tapa kertoa, miten julkisia hankintasopimuksia sääteleviä sääntöjä sovelletaan yksityisten kumppanien valintaan näissä yhteistyösopimuksissa.

Vastauksena jäsen Savarylle, joka otti esiin kysymyksen kahdesta kilpailusta, sanoisin, että olemme tietoisia tästä ongelmasta ja, kuten totesitte, viittasin tähän puheessani. Haluan sanoa tämän erittäin selvästi: emme vaadi kahta kilpailua yksinkertaisesti siksi, että se on mielestämme tarpeetonta. Selitimme tämä vuonna 2004 esitetyssä vihreässä kirjassa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimuksista ja aiomme selventää kantaamme teksteissä, jotka annetaan vuonna 2007.

Arvoisa puhemies, olen hyvin tietoinen siitä, että en ole vastannut kaikkiin kysymyksiin, mutta haluaisin nyt esittää loppuyhteenvedon.

Käyttöoikeussopimuksista ja mahdollisesta lainsäädäntöaloitteesta totean, että on tärkeää olla kiirehtimättä asioita. Aluksi komission on tarkasteltava huolellisesti käyttöoikeussopimusten myöntämistä koskevan sitovan aloitteen kuluja ja hyötyjä ja muita sopivia toimenpiteitä ajankohtaisten ongelmien käsittelemiseksi. Vaikutustenarvioinnin tulosten perusteella komissio päättää mitä todennäköisimmin ensi vuonna, antaako kulu- ja hyötysuhde aihetta tällaiseen lainsäädäntöaloitteeseen, ja laatii tarpeen mukaan lainsäädäntöehdotuksen.

Lisäksi kaikilta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden ja vasta perustettujen yritysten parissa työskenteleviltä saatu viesti on selvä. He vaativat käytännöllisiä suuntaviivoja siitä, miten julkisia hankintasopimuksia koskevia sääntöjä voidaan soveltaa kumppanuuden perustamiseen. Komissio aikoo laatia tällaiset suuntaviivat muussa kuin lainsäädännöllisessä muodossa syistä, jotka kerroin aloituspuheenvuorossani.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden tärkeydestä EU:n taloudelle ei voi olla mitään epäilystä. Toivon, että parlamentin mietintö auttaa selventämään julkisia hankintasopimuksia ja käyttöoikeussopimuksia koskevia yhteisön sääntöjä niin, että kumppaneille voidaan tarjota avoimet ja oikeudenmukaiset kilpailuehdot. Meille on tullut tässä keskustelussa melko selväksi, että parlamentti painotti oikeusvarmuutta. Te puolestanne olette saaneet ymmärtää komission halun jättää hieman päätösvaltaa tälle alalle, joka on niin elintärkeä EU:n investoinneille. Näin varmistetaan, että rahaa voidaan investoida sinne, missä sitä todella tarvitaan, ja samalla taataan oikeusvarmuus. Monet teistä sitä paitsi korostivat oikein sitä, että nämä ovat aivan elintärkeitä välineitä.

Arvoisa puhemies, tässä olivat vastaukset, jotka halusin antaa. Kiitän parlamenttia jälleen kerran laadukkaasta keskustelusta.

  Puhemies. - Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 11.30.