Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Marcin Libickin vetoomusvaliokunnan puolesta laatimasta suullisesta kysymyksestä Varoshan alueen palauttamisen sisällyttämisestä Kyproksen turkkilaisen yhteisön eristyneisyyden lopettamiseen tähtääviin kattaviin toimiin (O-0106/2006-B6-0446/2006).

  Marcin Libicki (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, olemme odottaneet melko kauan, että Famagustan alueella sijaitsevaa Varoshaa koskeva suullinen kysymys pääsisi Euroopan parlamentin esityslistalle. Nythän on niin, että keskustelemme tänään jo toistamiseen vetoomusvaliokuntaan liittyvästä aiheesta. Tänä aamuna valiokuntamme esitti oikeusasiamiehen vuosikertomusta koskevan mietintönsä.

Olen tyytyväinen siihen, että näitä kahta kysymystä käsitellään samana päivänä, vaikka olemmekin saaneet odottaa kauan niiden käsittelyä. Olen iloinen siitä, että voimme tänään keskustella todella tärkeästä vetoomuksesta, sillä pidämmehän vetoomusvaliokuntaa elimenä, jolla Euroopan unionia on tarkoitus tuoda lähemmäs kansalaisia. Olen myös todella iloinen siitä, että jotkut vetoomuksen esittäjistä ovat läsnä Euroopan parlamentissa. Toivotan tervetulleiksi lehterillä istuvat vetoomuksen esittäjät Afxentioun ja Christofidisin, jotka, kuten jo mainitsin, kuuluvat vetoomuksen esittäjiin ja kuuntelevat keskustelua tänään.

Arvoisa puhemies, valiokuntamme teki päätöksen suullisen kysymyksen esittämisestä kokouksessaan 14. heinäkuuta 2005. Vetoomuksen esittäjät, myös tänään läsnä olevat, olivat kokouksessa mukana. He edustavat Kyproksella todella tärkeää järjestöä nimeltä Famagusta Refugee Movement. Famagustasta siirretyt asukkaat perustivat järjestön vuonna 1976. Euroopan parlamentti on ikävä kyllä lykännyt keskustelua useaan otteeseen, minkä vuoksi tämänpäiväisen keskustelun käyminen on lykkääntynyt huomattavasti. Tällä välin koko ongelma on muuttunut entistäkin kiireellisemmäksi.

Vetoomuksen laatijat korostivat, että on kulunut 30 vuotta siitä, kun Turkin armeija miehitti Famagustan alueen ja Varoshan nimellä tunnettu kaupunginosa suljettiin. Kun esittäjät kertoivat ongelmistaan ja esittivät vetoomuksensa valiokuntamme kokouksessa, he huomauttivat, että täysin autioitunut Varosha aiheuttaa suuria erimielisyyksiä siirrettyjen asukkaiden ja heidän jälkeläistensä keskuudessa. Varoshan tilanne haittaa kaupungin talouden elpymistä, eikä se edistä lainkaan Kyproksen kahden yhteisön välistä yhteisymmärrystä.

Vetoomuksen esittäjät ehdottavat erityisesti, että Varosha palautettaisiin alkuperäisille asukkailleen kansainvälisen yhteisön ja etenkin Euroopan unionin hyväksymien säännösten mukaisesti. He ilmaisevat tukevansa yrityksiä auttaa kyproksenturkkilaisia, jotka ovat olennainen osa Kyprosta niin oikeudellisesta kuin sosiaalisestakin näkökulmasta. Vetoomuksen esittäjät ovat myös huolissaan täytäntöönpannuista säännöksistä, joilla suositaan Kyproksen turkkilaista yhteisöä. Heidän huolensa liittyvät siihen, että kyseisillä toimenpiteillä lisätään eristyneisyyttä ja sanoudutaan irti Kyproksen yhdistymiseen tähtäävästä ensisijaisesta strategiasta.

Vetoomuksen esittäjät korostivat, että vaikka tavoite mainitaan Kyproksen turkkilaisen yhteisön taloudellista kehitystä tukevan rahoitustukivälineen luomista koskevan neuvoston asetuksen perusteluissa, tällä paketilla on tarkoitus helpottaa Kyproksen yhdistymistä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukemisen keinoin etenkin taloudelliseen yhdentymiseen keskittymällä.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole toteutettu mitään johdonmukaisia toimia. Vetoomuksen esittäjät puolestaan ehdottavat toimenpiteitä etenkin kaupan ja matkailun edistämiseksi. Näin voitaisiin lisätä yhteisön hyvinvointia, parantaa sen taloudellista tilannetta ja hyödyntää samalla Famagustan sataman tarjoamia mahdollisuuksia, jolloin koko lähialue elpyisi.

Vetoomuksen esittäjät ehdottavat myös, että osa kyproksenturkkilaisten tukemiseen varatusta Euroopan unionin rahoituksesta maksettaisiin erityiseen rahastoon, jota hallinnoisi kansalaisjärjestö, jossa molemmilla yhteisöillä olisi tasavertainen edustus ja joka toimisi Euroopan unionin suojeluksessa ja Euroopan komission valvonnassa. He ehdottivat myös, että nämä varat suunnattaisiin Famagustan sataman kunnostamiseen, uudistamiseen ja hyödyntämiseen.

Vetoomusvaliokunta on esittänyt Euroopan komissiolle esittäjien puolesta kysymyksen siitä, mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä varmistaakseen, että vetoomuksen esittäjien esiin tuomat kysymykset ratkaistaan.

Yleisten asioiden neuvosto päätti 27. helmikuuta 2006 pyytää komissiota ryhtymään lisätoimiin suoran kaupan alalla Kyproksen turkkilaisen yhteisön hyväksi Luxemburgin puheenjohtajakauden aikana käytyjen neuvottelujen mukaisesti. Tällöin Varoshan suljetun alueen ja sataman kysymys otettiin esiin vapaakauppaan liittyvien kysymysten yhteydessä. Samalla todettiin myös, ettei Famagustan alue Varosha ole tällä hetkellä käytössä. Tilanne on uskomattoman piinallinen siirretyille asukkaille ja heidän jälkeläisilleen. Se jarruttaa myös kaupungin taloudellista elpymistä ja haittaa Kyproksen kahden yhteisön välisen luottamuksen lisäämistä. Mitä komissio aikoo tehdä toimiakseen edellä mainitun päätöksen mukaisesti, jotta Famagustan suljettu alue voitaisiin palauttaa sen laillisille asukkaille?

Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on keskustellut istunnoissaan moneen kertaan Kyproksesta, Turkista ja ongelmista, joita Turkin vihamielisyys Kyprosta kohtaan on aiheuttanut. Tässä vetoomuksessa ja sen perusteella esitetyssä suullisessa kysymyksessä tarkastellaan kyseistä ongelmaa, joka on tärkeä kysymys tuossa osassa Eurooppaa ja jonka vaikutukset tuntuvat koko Euroopan unionissa. Siksi toivoisinkin kovasti, että kysymykseen vastaamisen lisäksi monien EU:n elinten tekemät ehdotukset samoin kuin vetoomuksen esittäjien pyynnöt toteutettaisiin.

Kysymys on tärkeä, sillä sen ratkaisulla näytetään Turkille, Kreikalle ja Kyprokselle, miten tehokkaasti EU:n toimielimet pystyvät ratkaisemaan Euroopan kansalaisten toiveisiin liittyviä ongelmia.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pyydän todellakin vastausta kysymykseen ja toivon, että vastauksenne tyydyttää vetoomuksen esittäjiä, vetoomusvaliokuntaa ja Euroopan parlamenttia.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Libickiä ja vetoomusvaliokuntaa kysymyksen esittämisestä. Jotkut pitkäaikaisista ystävistäni joutuivat aikoinaan pakenemaan Varoshasta, joten olen tietoinen kysymyksen tärkeydestä niin virkani puolesta kuin henkilökohtaisten yhteyksienikin vuoksi.

Yhdistyneillä Kansakunnilla on vastuu Kyprosta koskevien kiistojen laajamittaisesta sovittelusta ja siihen tarvittava toimivalta. Komissio tukee Yhdistyneitä Kansakuntia tässä tehtävässä ja rohkaisee osapuolia jatkamaan sovitteluneuvotteluja.

Varoshan palauttaminen sen laillisille asukkaille kuuluu YK:n johtaman prosessin keskeisiin tavoitteisiin. Jos osapuolet sopivat Varoshan palauttamisesta, sen on tapahduttava Yhdistyneiden Kansakuntien valvonnassa.

Annanin suunnitelmassa kaavailtiin Varoshan pikaista palauttamista sen laillisille asukkaille. Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin tukema suunnitelma kaatui kuitenkin vuonna 2004.

Varoshan palauttaminen ei liity Kyproksen turkkilaisen yhteisön ja muun Euroopan unionin välisen suoran kaupan aloittamiseen. Suora kauppa kuuluu EU:n toimivaltaan. Komissio laati asiaa koskevan asetusluonnoksen heinäkuussa 2004.

Monet peräkkäiset EU:n puheenjohtajavaltiot ovat etsineet ratkaisumahdollisuuksia, jotta neuvostossa päästäisiin yksimielisyyteen suoraa kauppaa koskevasta asetuksesta, mutta tähän asti tuloksetta. Puheenjohtajavaltio Suomi tekee merkittävää diplomaattista työtä, jotta nykyisestä pattitilanteesta päästäisiin irti, ja komissio tukee puheenjohtajavaltiota täysin tässä työssä. Suomen ehdottamalla ratkaisulla saataisiin aikaan tilanne, jossa molemmat yhteisöt ja kaikki osapuolet todellakin voittaisivat. Tällä luottamusta huomattavasti lisäävällä toimenpiteellä edistettäisiin laajamittaista sovittelua ja siten myös Varoshan palauttamisen mahdollisuutta. Robert Schumanin ja Konrad Adenauerin ajoista lähtien Euroopan yhdentymisen keskeisenä tavoitteena on ollut luoda tilanteita, joissa kaikki voittavat. Schuman ja Adenauerhan yhdistivät Ranskan ja Saksan vain viisi vuotta sen jälkeen, kun maailman katkerin ja tuhoisin sota oli käyty niiden maaperällä.

Viimeisten 42 vuoden aikana Välimeren itäisillä alueilla rajoista ja kiristämisestä on puhuttu jo riittämiin. Tämä on esimodernia puhetta nykypäivän postmodernissa Euroopassa. Nyt on aika korvata rajat siltojen rakentamisella ja kaikki voittavat -ajattelulla, koska niistä Euroopan unionissa on kysymys.

  Panayiotis Demetriou, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Famagustan kysymys on ensisijaisesti humanitaarinen. Juuri tämän vuoksi Famagusta refugee movement esitti vetoomuksensa vetoomusvaliokunnalle.

Jo 32 vuoden ajan yli 30 000 ihmistä on uneksinut yötä päivää siitä, että he pääsisivät palaamaan koteihinsa. Kolmekymmentäkaksi vuotta on liikaa. Famagustan kaunis kaupunki on edelleen tyhjä. Se on autioitunut kaupunki. Turkki pitää sitä kyynisesti neuvottelukorttinaan. Famagustan asukkaat kysyvät tietenkin, mitä kansainvälinen yhteisö ja Euroopan unioni tekevät, jotta he pääsisivät palaamaan koteihinsa. Komission jäsenen mukaan kaikki yrittävät. Kysymys on kuitenkin yksinkertainen. Tyhjä kaupunki on annettava takaisin laillisille asukkailleen. Turkilla on käytössään muitakin neuvottelukortteja.

Turkille ei anneta oikeaa viestiä siitä, mitä pitäisi tehdä. Famagustasta käytävät neuvottelut ovat ensimmäinen iso askel kohti kunnollista, Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmiin ja eurooppalaisiin arvoihin perustuvaa ratkaisua Kyproksen ongelmaan. Turkin on otettava nyt tämä askel oikeudenmukaisuuden, Turkin oman edun ja Kyproksen kreikkalaisen ja turkkilaisen yhteisön edun nimissä, kuten kysymyksen laatija Libicki totesi.

Famagustasta paenneiden, vielä elossa olevien epätoivoinen pyyntö kuuluu: "Auttakaa meitä pääsemään takaisin kotiin." Arvoisa komission jäsen, nyt on aika auttaa heitä.

  Maria Matsouka, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, suurin osa meistä on niin onnekkaita, että pääsee nauttimaan pienistä ylellisyyksistä, esimerkiksi siitä, että saa asua omassa kodissaan tuttavien ja ystävien ympäröimänä. Keskustelemme kuitenkin tänään suureen eurooppalaisen perheeseen kuuluvista ihmisistä ja heidän pyrkimyksistään saavuttaa juuri se, mitä me pidämme kohtuullisena omassa arkielämässämme.

Famagusta refugee movementiin kuuluu jo 32 vuotta sitten autioituneesta kaupungista siirrettyjä asukkaita. He ovat tietenkin onnistuneet rakentamaan elämänsä uudelleen Kyproksella. Ajatelkaapa kuitenkin, miltä ihmisestä tuntuu tietää, että hänen ensimmäinen kotinsa tai hänen vanhempiensa koti on hylättynä ja luoksepääsemättömänä vain muutaman kilometrin päässä syistä, joista hän ei itse ole vastuussa.

Famagustan kaupungin palauttamisesta sen laillisille asukkaille koituisi paljon taloudellista ja yhteiskunnallista hyötyä Kyproksen kreikkalaiselle ja turkkilaiselle yhteisölle. Famagusta oli suosittu matkailukohde. Jälleenrakennuksen myötä sen entinen maine voitaisiin palauttaa ja luoda samalla valtavat kaupankäyntimahdollisuudet kaupungin satamaa hyödyntämällä. Satama voidaan ottaa uudelleen käyttöön, kuten on pyydetty, käyttämällä uusinta teknologiaa, jotta sitä voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Jos kaupunki kunnostetaan asukkailleen siten, että yhteisöjen välisiä siteitä vahvistetaan, ja jos jälleenrakennus- ja kehitysvaihetta valvoo kansainvälinen yhteisö ja tietenkin Euroopan unioni, näiden kahden yhteisön välille muodostuu mielekäs yhteys. Jos talouskehitystä ja yhteistyötä varten luodaan turvallinen, varma ja luotettava ilmapiiri, sosiaaliset siteet kehittyvät työllisyyttä ja taloutta koskevan yhteistyön edistyessä.

Lopuksi totean, että kaupungin on toimittava kehityksensä liikkeellepanijana esimerkillisesti ja oltava edelläkävijä. Kun ajatellaan, että pyyntö tulee kaupungin asukkailta itseltään ja kun tiedetään, miten lämpimät suhteet ihmisten välillä vallitsevat molemmilla puolilla, voiko meillä olla oikeutta kieltäytyä ja olla auttamatta. Emme saisi kuitenkaan samalla estää Kyproksen etenemispyrkimyksiä. Meillä on kaikilla omat vastuumme, vastuu kansalaisia kohtaan ja vastuu jälkimaailmaa kohtaan.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, viime vuosina ei ole ollut mitenkään epätavallista, että terroristit ovat ottaneet panttivankeja ja pyytäneet näistä lunnaita. Kyseessä on halveksuttava, saatanallinen ja rikollinen perversio, jonka tuomitsevat laajasti joka puolella maailmaa kaikki ne, joilla on edes pieni määrä tervettä järkeä päässään. Jos toisen valtion miehittänyt valtio ottaa kaupungin panttivangikseen ja käyttää sitä kiristyskeinona saadakseen poliittista hyötyä, on kyseessä samalla tavalla käsittämättömän ajatuksenjuoksun tuottama, valtavan psykopaattinen raakuus. Juuri näin kävi Famagustan tapauksessa.

Vuoteen 1974 asti Famagusta oli kukoistava, eläväinen ja elinvoimainen kaupunki, jonka tapahtumarikas historia ulottui tuhansien vuosien päähän. Sitä ympäröivät kukkivat sitruspuutarhat ja se sijaitsi kullankeltaisella hiekkarannalla. Kaupunki oli kadehdittavan kaunis. Monet pitivät Famagustaa itäisen Välimeren jalokivenä. Sen rauhaarakastavat asukkaat elivät jokapäiväistä elämäänsä ja tekivät kovasti töitä edistyksen ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Kesällä 1974 heidän unelmansa kuitenkin murskattiin.

Monien ankarien ja tuhoisien ilmapommitusten jälkeen kaupunkiin vyöryivät Turkin sotilasjoukot, panssarivaunut ja -ajoneuvot, jotka kylvivät tuhoa ja kuolemaa matkansa varrella. Asukkaat pakenivat kauhuissaan. He yrittivät epätoivoisesti pelastaa rakkaittensa hengen ja ottaa mukaansa vain sen, mikä oli välttämätöntä hengissä pysymiseksi. Suurin osa heistä löysi turvapaikan ylängöltä, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä kaupungista etelään. Siellä he asuivat tilapäisissä pakolaisleireissä ja katsoivat, miten turkkilaiset sotilaat ryöstelivät heidän kotejaan.

Kalusteiden ja muiden taloustavaroiden lisäksi tunkeutujat ottivat mukaansa ovet, ikkunat, putket, kattotiilet ja kaiken muun, minkä käsiinsä saivat. Sitten he sulkivat koko kaupungin, julistivat sen sotilasalueeksi ja laittoivat vartijat sen ympärille. Sama tilanne jatkuu yhä, 33 vuotta myöhemmin. Joka kerta kun koti-ikävän valtaama asukas on epätoivoissaan yrittänyt lähestyä suljettua kaupunkiaan, Turkin sotilaat ovat ampuneet hänet kuoliaaksi tai vanginneet hänet, minkä jälkeen hänet on tuomittu Turkin sotatuomioistuimessa tunkeutumisesta tiukkaan valvotulle sotilasalueelle.

Monessa YK:n päätöslauselmassa on kiinnitetty huomiota Famagustan autioituneeseen kaupunkiin. Epäselvän diplomaattisen kielenkäytön jos-, kun- ja miten-sanojen lomasta Famagustan asukkaat ovat kerran toisensa jälkeen yrittäneet löytää uskoa siihen, että he voisivat palata kotiin. Tämä on kuitenkin ollut harhakuvitelmaa, sillä poliittisen diplomatian todellisuus on melkein aina sitä, että vahvempi saa tahtonsa läpi. Kyproksen tapauksessa Turkki on ollut, ja on edelleen, selvästi vahvempi.

Juuri kun Famagustan pakolaiset olivat melkein lopullisesti pettymässä tämän maailman Yhdistyneisiin Kansakuntiin ja turvallisuusneuvostoihin, he saivat yhtäkkiä uutta toivoa Kyproksen liittyessä EU:hun.

Miehet, naiset ja lapset alkoivat yhtäkkiä toistaa "Euroopan yhteisön säännöstön" ja "EU:n perusperiaatteiden ja perusarvojen" kaltaisia sanoja. Moni oli jopa vakuuttunut siitä, että liittymisen jälkeen EU pakottaisi Turkin palauttamaan Famagustan oikeille omistajilleen. Kuinka typeriä he olivatkaan. Eivät he tajunneet, että EU välittää lähinnä vain kaupanteosta Turkin valtavilla markkinoilla, ei oikeudenmukaisuuden ja vapauden vanhanaikaisista periaatteista. Eivät he tienneet, että EU:n mielestä Turkki on melkein ainutlaatuisen tärkeä islamilaisen fundamentalismin uhkan torjumisessa.

Hyvät kollegat, tänään siis keskustelemme, keskustelemme ja vielä kerran keskustelemme Famagustan asukkaiden oikeudesta palata kotiin. Jos Turkki saa tahtonsa läpi, keskustelemme siitä mitä luultavimmin vielä pitkän aikaa, samalla kun mahtava EU jatkaa periaatteillaan ja arvoillaan ylpeilyä, ja melkein kaikki ovat tyytyväisiä – etenkin Turkin hallitus – Famagustan asukkaita lukuun ottamatta.

Sopeudumme pikkuhiljaa siihen suruun, jota he tuntevat katsellessaan kaupunkinsa, itäisen Välimeren jalokiven, kuolevan hitaasti YK:n, turvallisuusneuvoston ja nyt EU:n katsellessa tarkkaan vierestä.

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, Famagustan suljetun alueen palauttaminen sen laillisille asukkaille ei koskaan ole ollut osa Kyproksen kysymyksen laajamittaista sovittelua, josta Yhdistyneet Kansakunnat on antanut monia päätöslauselmia.

Haluan mainita, että kaupungin palauttaminen on pitkään pidetty erillään laajamittaisesta sovittelusta. Lisäksi totean, että viimeisimmässä Turkkia koskevassa määräaikaiskertomuksessaan komissio korosti, että pöytäkirjan noudattaminen on sinänsä oikeudellinen velvoite, jota ei voida yhdistää Kyproksen turkkilaisen yhteisön asemaan. On siis väärin, että Turkki yhdistää sitoumustensa noudattamisen kyproksenturkkilaisten niin sanottuun eristyneisyyden lopettamiseen. Eristyneisyys, jos sitä ylipäätään on, johtuu vain ja ainoastaan Turkin harjoittamasta miehityksestä.

On myös väärin, että Euroopan unionissa halutaan hyväksyä tämä yhteys. Jos yhteys kuitenkin luodaan, Kyproksen hallituksen ehdotus Famagustan sataman yhteiskäytöstä Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan komission valvonnassa yhdistettynä kaupungin palauttamiseen sen laillisille asukkaille voi olla käännekohta, jonka avulla päästään nyt syntyneestä täysin epätoivotusta umpikujasta. Turkin vaatimus lopettaa kyproksenturkkilaisten niin sanottu eristyneisyys täytetään. Kyproksenturkkilaiset eivät menettäisi yhtään mitään, jos he palauttaisivat 32 vuotta autiona olleen kaupungin sen laillisille asukkaille. Silti he pitävät kiinni oikeudestaan aloittaa vientikauppa kaupungin sataman kautta. Samoin kaikki lailliset asukkaat muuttaisivat takaisin kotiinsa samalla, kun Turkin satamat ja lentokentät avattaisiin kyproslaisille aluksille ja lentokoneille. Molempien yhteisöjen rinnakkaiselo Famagustassa edistäisi lisäksi toimia Kyproksen ongelman laajamittaisen ratkaisun löytämiseksi.

Lopuksi totean, että Famagustan palauttaminen sen laillisille asukkaille on äärimmäisen tärkeää, jotta nykyisiin vaikeuksiin voidaan puuttua tavalla, joka on kaikkien osapuolten hyväntahtoisten intressien mukainen. Jos jokainen tarttuu tilaisuuteen ja järki voittaa, voimme suhtautua hiljaisen toiveikkaasti siihen, että esiin tulleet hankaluudet saadaan selvitettyä onnistuneesti.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Famagustaa pidetään panttivankina. Sitä on kuvailtu autioituneeksi kaupungiksi. Se on autio, eristetty ja tyhjä. Famagusta on kaupunki Kyproksen itärannikolla. Turkin joukot miehittivät Famagustan vuonna 1974, mistä lähtien kaupunki on ollut suljettuna. Tällä hetkellä sitä ei käytetä, ja Turkin joukot valvovat sitä. Siellä ei asu ketään. Kaikki kaupunkiin pyrkivät ammutaan tai tuomitaan sotatuomioistuimessa.

Famagusta ehti nauttia itsenäisyydestä vain 14 vuotta. Näinä vuosina se oli todella hyödyllinen Kyproksen taloudelle. Siellä asui 60 000 ihmistä ja 15 000 ihmistä kävi siellä päivittäin töissä muualta käsin. Sillä oli vilkas satama. Vaikka Famagustassa asui vain 7 prosenttia Kyproksen asukkaista, sen osuus koko saaren teollisuuden työllisyydestä ja tuotannosta oli 10 prosenttia. Näistä luvuista ja Kyprokselle koituvista ilmeisistä eduista huolimatta kaupunki on edelleen autio. Tilanne on selvästi kestämätön niin Kyproksen kuin kaupungin asukkaidenkin kannalta. Jotain on mitä ilmeisimmin tehtävä.

Mielestäni on uskomatonta, ettei EU vaadi Famagustan välitöntä ja ehdotonta palauttamista kaupungin asukkaille, jotka sattuvat olemaan EU:n kansalaisia. Sen sijaan olemme kummallisessa tilanteessa, jossa EU ja moni EU:n jäsenvaltion hallitus yrittävät noudattaa Turkin jok'ikistä säädytöntä vaatimusta ja toivetta. Me kaikki tiedämme, että Turkki haluaa liittyä EU:hun. Tiedämme myös, miten mahtava maa se on. Meidän on kuitenkin mietittävä, onko Turkki valmis liittymään Euroopan unioniin.

Turkki ei mitenkään edistä omaa liittymistään. Kun ensi kertaa tulin Euroopan parlamenttiin, äänestin Turkin liittymisneuvottelujen aloittamisen puolesta. Viime äänestyksessä äänestin tyhjää. Pitääkö minun äänestää Turkin liittymistä vastaan vai osoittaakohan Turkki lähiaikoina edes hiukan hyvää tahtoa?

En näe tilanteessa mitään hyvää. Famagustan palauttaminen antaisi Turkille erinomaisen tilaisuuden osoittaa kaupungin alkuperäisten asukkaiden lisäksi myös EU:lle ja koko maailmalle, että se on rauhaa rakastava ja rauhaan pyrkivä kansa.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, siitä lähtien kun Turkki vuonna 1974 miehitti Kyproksen, saari on ollut traagisella tavalla kahtiajakautunut ja Turkin armeija on pitänyt hallussaan Famagustan kaupunkia.

Suomen EU:n puheenjohtajakauden aikana alkaa nyt hahmottua lupaava sopimus, jonka mukaan Turkin hallussaan pitämä saaren pohjoisosa voitaisiin avata suoralle kaupalle Famagustan sataman kautta EU:n tarkassa valvonnassa. Tätä vastaan Turkki palauttaisi Varoshan suljetun alueen alkuperäisille kyproksenkreikkalaisille asukkaille YK:n valvonnassa. Kyproksenkreikkalaiset asukkaat voivat onneksi palata ilman suuria häiriöitä, sillä ketään ei tarvitse siirtää, koska Varoshan tyhjä alue suljettiin vuonna 1974 ja se on Turkin armeijan suorassa valvonnassa.

Varoshan uudelleenasutus mainitaan vuonna 1979 solmitussa korkean tason Kyprianou-Denktash-sopimuksessa. Jo silloin sovittiin, että uudelleenasutus toteutettaisiin ilman, että odotetaan muista Kyprokseen liittyvistä ongelmista käytyjen neuvottelujen tulosta, ja ettei sitä käytettäisi neuvottelukorttina muista Kyproksen liittyvistä kysymyksistä neuvoteltaessa.

Palauttamista ei tietenkään voida liittää kysymykseen siitä, että Turkki EU:n ehdokasmaana noudattaa vakaata sitoumustaan avata satamansa kaikille Kyproksen aluksille, kuten Turkki lupasi tulliliiton laajentumista koskevan Ankaran pöytäkirjan mukaisesti. Tulliliitto täytyy ulottaa koskemaan EU:n kaikkia jäsenvaltioita, joihin kuuluu Kyproksen tasavaltakin. On naurettavaa, ettei Turkki suostu tunnustamaan Kyprosta, vaikka kyseessä on EU:n täysimittainen jäsenvaltio.

Jos pohjoisesta käsin käytävä suora kauppa aloitetaan uudelleen, myös vihreää linjaa on tarkkailtava huolella laittoman maahanmuuton ja etenkin itäeurooppalaisiin naisiin kohdistuvan ihmiskaupan mahdollisen lisääntymisen varalta. Lisäksi niin sanottu Pohjois-Kyproksen tasavalta ei voi jatkaa toimintaansa pakoilevien rikollisten turvapaikkana. Näihin kuuluu Yhdistyneestä kuningaskunnasta oikeutta pakoon lähteneitä tärkeitä henkilöitä, kuten Asil Nadir.

  Mechtild Rothe (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, Varoshan nykytila on eurooppalaisittain sietämätön. Kyseessä on piikkilanka-aidalla suljettu autioitunut kaupunki, jossa ennen oli noin 30 000 ihmisen koti, mutta joka on ollut tyhjillään 32 vuotta. Kaupungin entiset asukkaan voivat kaukaa nähdä kotinsa aidan takaa. Halu palata ei ole koskaan hiipunut, ja mielestäni heillä on siihen oikeus.

Arvoisa komission jäsen, tiedän, etteivät Euroopan parlamentti ja komissio yksinään pysty ratkaisemaan Kyproksen kysymystä. Jos asiat olisivat sujuneet Euroopan parlamentin tai komission toivomalla tavalla, Annanin suunnitelmaan perustuva ratkaisu olisi nyt jo käytössä. Vaikka olemme pettyneitä kyproksenkreikkalaisten musertavaan vastustukseen, meidän on kunnioitettava sitä ja – teen tämän aivan selväksi – olemmekin tehneet niin. Toivomme kuitenkin pikaista ratkaisua.

Luottamusta voitaisiin todella lisätä ja myönteistä kehitystä edistää, jos Varsoha palautettaisiin alkuperäisille asukkailleen, jos molempien yhteisöjen edustajat hallitsisivat sitä ja jos molempien etnisten ryhmien kyproslaiset asuisivat yhdessä Famagustassa.

Arvoisa komission jäsen, totesitte, että neuvoston puheenjohtajavaltio Suomi yrittää parhaillaan edistää EU:n ja Pohjois-Kyproksen välistä suoraa kauppaa, jota on lupailtu jo yli kahden vuoden ajan. Olemme luvanneet kyproksenturkkilaisille, että asia hoituisi.

Jos Varosha kuitenkin avattaisiin vetoomuksen esittäjien toiveiden mukaisesti, voitaisiin samalla auttaa ihmisiä, jotka ovat odottaneet 32 vuotta voidakseen palata kaupunkiin. Yhteisöt voisivat myös elää rinnakkain uudella tavalla, joka voisi tuoda kokonaisratkaisulle uusia mahdollisuuksia. Toivon, että puheenjohtajavaltio Suomi harkitsee ehdotustaan uudelleen tässä asiassa.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL). – (CS) Hyvät kollegat, Kypros on jo pitkään ollut jaettuna kolmeen osaan. Kolme prosenttia saaresta toimii Yhdistyneen kuningaskunnan armeijan tukikohtana. Paikallisista kukaan ei tiedä, mitä siellä tapahtuu, mutta kyseessä on selvästi paikka, jossa monet ulkomaalaiset nauttivat hyvää palkkaa.

Yleisten asioiden neuvosto pyytää komissiota tukemaan suoraa kauppaa Kyproksen turkkilaisen yhteisön kanssa samalla, kun pyritään avaamaan tällä hetkellä suljettuna oleva, turkiksi Varoshana tunnettu Famagustan kaupunki. Parlamentti on keskustellut varojen myöntämisestä Kyproksen pohjoisosan infrastruktuurin kehittämiseen ja uudistamiseen. Kysyisikin siis, että jos Famagusta kuuluu saaren pohjoisosaan, milloin kyseisin varoin rahoitettu jälleenrakennustyö voidaan aloittaa ja milloin kaupunki avataan paikallisväestölle? Jos se taas kuuluu eteläosaan, niin milloin se avataan paikallisväestölle, jotta he voisivat aloittaa kaupungin jälleenrakentamisen?

Arvoisa komission jäsen, onko kenties olemassa jokin kolmas ratkaisu? Pitäisikö saarella olevien brittijoukkojen olla mukana ratkaisemassa ongelma?

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan työväenpuolueeseen kuuluva poliitikko Ernest Bevin ehdotti toisen maailmansodan jälkeen yhdentyneen Euroopan pääkaupungiksi ihanaa Strasbourgin kaupunkia, jossa Euroopan parlamentilla on ainut toimipaikkansa nyt ja toivottavasti myös tulevaisuudessa. Hän totesi tuolloin, ettei mikään kaupunki ole kärsinyt niin paljon ihmisten tyhmyydestä kuin Strasbourg, joten se sopisi erinomaisesti paikaksi, jossa ihmisten tyhmyys voitettaisiin.

Toivon, että voisimme sanoa jotain vastaavaa Famagustasta, joka on raa'an karkotuksen vertauskuva. Karkotus oli kansainvälisen oikeuden vastainen ja ihmisoikeuksia loukkaava. Se oli yhtä raaka kuin järjetönkin. Famagustasta voitaisiin kuitenkin helposti yhdellä hyvän tahdon eleellä tehdä kansallismielisyyden ja karkotuksen kukistamisen vertauskuva, minkä vaikutukset tuntuisivat pitkän matkan päähän Kyproksesta.

Muistan, miten kerran Pohjois-Kyproksella ollessani hyvin kreikkaa puhuva kyproksenturkkilainen taksinkuljettajani sanoi: "Tunnen syvää myötätuntoa kreikkaa puhuvia kyproslaisia maanmiehiäni kohtaan, eivätkä kyproksenkreikkalaiset ole meille ongelma. Ongelmamme on Turkin armeija ja maahan keinotekoisesti tuodut asukkaat." Näillä ihmisillä on omat intressinsä saada tämä kiista jatkumaan. Tälle asialle meidän olisi tehtävä jotain. Meidän olisi varmistettava, että nämä kaksi etnistä ryhmää saadaan tekemään sovinto ja että karkotetut voivat palata omiin koteihinsa Famagustaan. Näin välitettäisiin koko Välimeren alueelle, Euroopalle ja koko maailmalle viesti siitä, että eri etnisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset voivat elää yhdessä rauhanomaisesti oikeusvaltiossa.

Kypros voisi olla tässä asiassa esimerkki monille muille levottomuusalueille, joten olen kiitollinen vetoomuksen esittäjille siitä, että he ottivat asian esiin. Olemme heille sen velkaa, että tuemme heitä kaikin tavoin ja takaamme heille sen, mihin heillä on oikeus ja mitä he ovat niin kauan odottaneet, nimittäin että Famagustasta tulisi jälleen sama kaupan ja kulttuurin kukoistava keskus, joka se on ollut koko hienoja perinteitä täynnä olevan historiansa ajan. Näitä perinteitä voidaan toivon mukaan noudattaa taas vastaisuudessa.

(Suosionosoituksia)

  Panagiotis Beglitis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, 32 vuotta sitten tapahtuneen aseellisen valloituksen ja yhä jatkuvan miehityksen jälkeen Turkin armeijan yksinään valvomalta Varoshan suljetulta alueelta otetut valokuvat ovat kiistämättömiä todisteita Kyproksen tragediasta, kansainvälisen ja yhteisön oikeuden rikkomisesta sekä eurooppalaisen demokraattisen yhteiskunnan romahtamisesta.

Kyproksenkreikkalaiset ovat kyproksenturkkilaisten maanmiestensä tavoin itsekin pakolaisia omassa maassaan. Heidän vaatimuksensa päästä palaamaan koteihinsa ja saada omaisuutensa takaisin on perusvaatimus humanitaaristen periaatteiden noudattamiseksi. Kyseessä on samalla tärkeä aloite luottamuksen, turvallisuuden ja sovinnon ilmapiirin luomiseksi kahden yhteisön välille. Tällä aloitteella voitetaan kahtiajaon karkea todellisuus ja edistetään toimia yhteisen kehityksen ja rinnakkaiselon saavuttamiseksi ja osapuolten välisen psykologisen kuilun umpeen kuromiseksi.

Jos Euroopan unioni toimii johdonmukaisesti ja päättäväisesti luottamusta lisäävien toimenpiteiden edistämiseksi – ja, arvoisa komission jäsen, siihen EU pystyy – silloin voidaan luoda tarvittavat edellytykset jatkaa avointa keskustelua, jonka tavoitteena on löytää toteuttamiskelpoinen ja toimiva ratkaisu Kyproksen ongelmaan. Ratkaisussa ei voi olla kyse vain johtajista ja heidän poliittisesta tahdostaan, vaan se on läheisessä yhteydessä yhteisöön, kansalaisiin ja siihen oikeudentuntoon, jota on vahvistettava.

Kyproksen historiassa monia mahdollisuuksia on menetetty poliittisella tasolla. Emme saa menettää yhteiskunnallisen tason mahdollisuuksia saaren rauhanomaiseen yhdentymiseen kaikkien sen kansalaisten hyväksi, niin kyproksenkreikkalaisten kuin kyproksenturkkilaistenkin.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Famagustan asemaa ja siihen liittyviä tosiasioita on jo kuvailtu paljon. Keskityn kolmeen seikkaan. Ensinnäkin asukkailla on oikeus omaan omaisuuteensa ja heillä on oikeus palata takaisin. Toiseksi Famagustan ongelma on kuin Euroopan unionia vaivaava skitsofrenia tai syöpä. Jollemme pysty ratkaisemaan tilannetta, suhtaudun epäilyksellä siihen, että voisimme joskus tulevaisuudessa selvitä Turkin liittymisestä Euroopan unioniin. Arvoisa puhemies, lopuksi totean, että te itse, kaikki EU:n toimielimet ja koko eurooppalainen demokratia tuomitaan jonain päivänä. Teitä syytetään siitä, ettette ole onnistuneet suojelemaan sitä kulttuuriperintöä, jossa me kaikki olemme kasvaneet. Famagusta on hyvä esimerkki tästä kulttuuriperinnöstä. Emme saa antaa kaiken siellä raunioitua, kuten näyttää jo tapahtuneen. Jos meillä on vastassamme miehitysjoukot, meidän on mielestäni muutettava strategiaa. Nykystrategia ei ole tehokas. Arvoisa puhemies, te mukaan lukien me kaikki olemme siitä vastuussa.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, moni puhuja on sanonut, että Kyproksen kahtiajako on traaginen asia. Olen täysin samaa mieltä. Yhdentymisen olisi pitänyt tapahtua viimeistään eilen.

Euroopan unioni tukee johdonmukaisesti yhdentymistoimia, ja se on yrittänyt hoitaa oman osansa. Komissio on osallistunut aktiivisesti kaikkiin toimiin. Muutaman viime vuoden ajan kaikki puheenjohtajavaltiot ovat olleet tässä työssä mukana, ja Euroopan unioni onkin nähnyt valtavasti vaivaa Kyproksen ongelman ratkaisemiseksi.

Suomen ehdottama ratkaisu on nyt todennäköisesti viimeinen mahdollisuutemme moneen vuoteen päästä nykyisestä umpikujasta, joten siihen pitäisi suhtautua todella vakavasti. Viime maanantaisesta Euroopan unionin ulkoministerineuvoston kokouksesta päätellen EU:n jäsenvaltiot todellakin tukevat Suomen toimia. Komissio tukee näitä toimia poliittisin keinoin sekä tarjoamalla oikeudellista ja muuta asiaan liittyvää asiantuntemusta ratkaisujen helpottamiseksi.

Tiivistäen voisi todeta, että kaikkien olisi käytettävä tämä tilaisuus hyväkseen ja luotava siten tilanne, jossa voittavat kaikki, myös Varoshan pakolaiset.

  Puhemies Keskustelu on päättynyt.