Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Irania koskevasta päätöslauselmaesityksestä.⁽¹⁾

  Daniel Strož (GUE/NGL), esittäjä. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kukaan ei voi tällä hetkellä kiistää sitä, että uuskonservatiivinen politiikka, johon sisältyy myös globaali interventio, on epäonnistunut. Se on epäonnistunut Irakissa, Palestiinassa ja Afganistanissa, ja se on epäonnistunut myös Iranin osalta.

USA.n johtama terrorismin vastainen sota on lisännyt Iranin vaikutusvaltaa Lähi-idässä, ja Iranin vaikutusvalta ja sen toimet länsimaiden painostuksen torjumiseksi lisääntyvät, kunnes alueen olot vakautuvat. Lisäksi mitä enemmän länsi uhkailee Irania, sitä enemmän pönkittyy radikaalien voimien valta. Emme myöskään saa unohtaa sitä, että Iran on nimenomaan alueen ainoa maa, joka on jatkanut selkeää moniarvoista politiikkaa ja joka on toteuttanut merkittäviä sisäisiä muutoksia. Jos maailmassa on valtio, joka ei tarvitse ulkoista apua päästäkseen eroon ääriliikkeistä, tämä valtio on Iran. Jos maailmassa on hallitus, jolle lännen ei pitäisi antaa minkäänlaista motiivia ydinaseiden hankkimiseen, juuri Iranin hallitus on tällainen hallitus. Erityisesti Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan politiikka on kuitenkin ollut juuri tämänsuuntaista sen sijaan, että ne olisivat pyrkineet arkaluonteisiin poliittisiin neuvotteluihin. Iranin pitäisi luonnollisesti korostaa sitä, että se on määrätietoisesti päättänyt täyttää kansainväliset velvoitteensa.

Haluan jälleen kerran kuitenkin korostaa, että parlamentin pitäisi tukea ihmisoikeuksia ja syrjimättömyyttä kaikkialla maailmassa. Esitän lopuksi vielä yhden kommentin: EU:n jäsenvaltioiden alueella on niin paljon sosiaalisia ongelmia, joilla on väistämättä myös ihmisoikeuksiin liittyvä ulottuvuus, että ihmisoikeuksia koskevassa keskustelussa pitäisi käsitellä myös EU:n jäsenvaltioita.

  Christa Prets (PSE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on erittäin surullista, että meidän on yhä annettava päätöslauselmia ihmisoikeusrikkomuksista, jotka jatkuvat jossakin maassa. Kahden viime vuoden aikana eri toimielimet ja järjestöt ovat laatineet jo yhteensä kuusi Irania koskevaa päätöslauselmaa, julkilausumaa ja mietintöä.

Surukseni täytyy todeta, ettemme voi välttyä siltä päätelmältä, että Iranin tilanne on pikemminkin huonontunut kuin parantunut. Maassa ei ole sananvapautta eikä lehdistönvapautta, Internetiä sensuroidaan ja riippumattomat sanomalehdet lopetetaan. Iranin islamilaisessa tasavallassa on ilmeisesti enemmän vangittuja toimittajia kuin missään muualla Lähi-idässä, ja kidutus on jokapäiväistä. Niille meistä, jotka olimme parlamenttien välisistä suhteista vastaavan valtuuskunnan jäseniä, vakuutettiin jatkuvasti useissa eri keskusteluissa, ettei edellä mainituilla väitteillä ole mitään totuuspohjaa. Valitettavasti ne, jotka tällaisen kidutuksen kohteeksi joutuvat, ovat eri mieltä.

Naisten oikeuksia ei kunnioiteta, eivätkä naiset saa esimerkiksi julkisesti juhlistaa Kansainvälistä naisten päivää. Naisten laillista syrjimistä vastaan kampanjoineiden naisten ja miesten 12. kesäkuuta järjestämä mielenosoitus tukahdutettiin väkivaltaisesti.

Se, että Iranin parlamentin (majlis) valtuuskunta on vieraillut Euroopan parlamentissa, oli askel oikeaan suuntaan pyrkimyksissä vuoropuheluun parlamenttien jäsenten ja tavallisten kansalaisten kanssa. Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen oli keskeinen aihe tässä vuoropuhelussa, jonka puitteissa meille kerrottiin, että kaikki Iranin vastaiset syytökset ovat kaukana totuudesta. Kehotamme nyt Iranin kansanedustuslaitosta (majlis) sekä Iranin hallitusta tekemään kaikkensa vahvistaakseen nämä väitteet käytännön toimilla.

Myös EU:n ja Iranin välinen ihmisoikeusvuoropuhelu on keskeytynyt, ja meidän pitäisi pyrkiä varmistamaan sen uudelleenkäynnistäminen. Arvoisa komission jäsen, ehkäpä te voisitte hieman pohtia mahdollisuutta perustaa radio- ja televisiokanava, joka voisi iranilaisten hyödyksi lähettää Iraniin Euroopan unionia ja unionin politiikkaa käsitteleviä ohjelmia.

  Frédérique Ries (ALDE), esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, sen toistaminen yhä uudelleen ja uudelleen, että Iranin ihmisoikeustilanne on huolestuttava, on eufemismi, sillä niin halveksuttavan huonosti Iranin teokraattinen hallinto kunnioittaa perusvapauksia ja -oikeuksia.

Kuinka on mahdollista olla näkemättä yhteyttä, joka on yhtäältä konservatiivisen ja revisionistisen presidentin Mahmoud Ahmadinejadin kesäkuussa 2005 tapahtuneen valinnan ja toisaalta sorron sekä vainon lisääntymisen välillä? Tämän syrjinnän kohteena eivät ole pelkästään arabi-, azeri- ja kurdivähemmistöt sekä uskonnolliset vähemmistöt, kuten kristityt, juutalaiset, baha'it ja suufilaiset, vaan myös homot ja naiset, jotka eivät ole vähemmistö mutta jotka ovat yhä monenlaisen syrjinnän kohteena.

Jos minun pitäisi mainita kaksi kohtaa päätöslauselmastamme, korostaisin ensinnäkin sitä, että Iranilla on maailmanennätys nuorten, leipä- ja polkupyörävarkaiden sekä homoseksuaalien teloittamisessa. Toiseksi korostaisin Iranin hallituksen lausuntoa, jonka mukaan ihmisoikeuksien puolustamiskeskus, jonka perustajiin kuului vuoden 2003 Nobelin rauhanpalkinnon saaja Shirin Ebadi, on laiton järjestö.

Euroopan unionin diplomaattien on saatava äänensä kuuluviin tämänkaltaisissa räikeissä tapauksissa. Koska Iranin hallituksella on otsaa väittää, ettei maassa enää teloiteta kivittämällä, pyydän komissiota ottamaan Iranin viranomaisten kanssa esiin kysymyksen 11 ihmisestä, jotka on tuomittu kuolemaan kivittämällä, ja minulla on tässä kuolemaan tuomittujen yhdeksän naisen ja kahden miehen nimet. Iranin on välittömästi esitettävä meille todisteita ja ryhdyttävä toimiin sanojensa tueksi.

  Bernd Posselt (PPE-DE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, saatatte yllättyä kuullessanne, että olen pitkälti samaa mieltä siitä, mitä jäsen Strož sanoi puheessaan, mutta näin todellakin on, koska meidän on mielestäni muodostettava erittäin tarkka kuva Iranista. Tästä syystä olemme laatineet erittäin laaja-alaisen ja kattavan päätöslauselman todisteeksi yhtäältä siitä, kuinka huolestuneita olemme maan tilanteesta, ja toisaalta siitä, kuinka vakavasti me otamme kyseisen maan ja kuinka tärkeänä me pidämme sitä.

Iranin historia on yksi maailman vanhimmista, ja maa on ollut suurvalta jo tuhansien vuosien ajan. Meidän on pyrittävä neuvokkaalla politiikalla ja diplomatialla saamaan Iran asteittain jälleen yhdentymään kansainväliseen yhteisöön niiden maiden joukkoon, jotka yhdessä elävät toistensa naapureina. Jos haluamme näin tapahtuvan, Iranissa on toteutettava joitakin perusluonteisia muutoksia.

Myös vähemmistökysymys on otettu esiin, ja Iranissa – joka on itse asiassa monikulttuurinen maa, minkä vuoksi ei pitäisi puhua vähemmistöistä – eri kansat ja etniset ryhmät ovat tehneet hienoa työtä eläessään yhdessä muinaisista ajoista alkaen. Iran on osoittanut myös suurempaa uskonnollista suvaitsevaisuutta kuin moni muu alueen maa, mutta maan nykyinen kanta on sellainen, että valtion virallinen islamilainen ideologia tekee elämästä erittäin vaikeaa azerien kaltaisille vähemmistöille sekä muiden uskontojen harjoittajille eikä vähiten islamin muiden suuntausten harjoittajille, kuten suufilaisille.

Toisaalta kuitenkin Iranista saadut todisteet kertovat, että yhä useammat ja itsevarmemmat naiset menevät mukaan politiikkaan, että uusi sukupolvi kulkee aivan uusia polkuja ja että tämä antaa tulevaisuuden kannalta paljon toivoa.

Tästä syystä meidän on kohdeltava tätä monietnistä rakennetta sellaisena kuin se on emmekä saa eristää sitä. Meidän on etsittävä kontakteja eri yhteisöistä ja eri etnisistä ryhmistä ja kansan kaikista sukupolvista, ja samalla on tehtävä selväksi, ettemme missään oloissa hyväksy poliisivaltiota, mielipiteen vapauden tukahduttamista emmekä ihmisten vainoa heidän uskonnollisen tai muun vakaumuksensa takia. Meidän on myös torjuttava entistäkin voimakkaammin presidentti Ahmadinejadin Israelin-vastaiset lausunnot, sillä hänen hallintokaudellaan olot tässä hienossa maassa ovat huonontuneet.

Velvollisuutemme eurooppalaisina on toteuttaa energisiä toimia asiantilan korjaamiseksi. Jos me haluamme toimia näin, meidän on tehtävä yhteistyötä Amerikan yhdysvaltojen kanssa, ja toivon, että yksi viimeaikaisen poliittisen kehityksen seuraus on tässä asiassa tehtävän yhteistyön edistyminen.

  Adam Jerzy Bielan (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, huolimatta Iranin hallituksen lukuisista yrityksistä edistää yleismaailmallisten arvojen noudattamista kansalaisoikeuksien, poliittisten oikeuksien ja ihmisoikeuksien tilanne maassa on heikentynyt viime vuoden aikana. Saamme yhä enemmän ja enemmän tietoa vankien kidutuksesta ja epäinhimillisestä kohtelusta. Olemme huolissamme erityisesti lisääntyneistä huhuista, jotka koskevat toimittajien pidätyksiä ja uhkailuja. Vuoden alun jälkeen vähintään 16 toimittajaa on pidätetty, ja tällä saavutuksella Iran on yksi niistä maailman maista, joissa lehdistönvapautta rajoitetaan kaikkein eniten.

Olemme huolissamme myös siitä, että huolimatta Euroopan unionin toimista Iran ei ole suostunut vuonna 2002 aloitetun ihmisoikeusvuoropuhelun toiseen neuvottelukierrokseen. Euroopan unionin on aika pysyä tiukkana ja päättäväisenä neuvotellessaan Iranin kanssa ihmisoikeuskysymyksistä. Iranista tulee Euroopan unionin ja koko maailman legitiimi kumppani, jos se myöntää kaikille kansalaisilleen kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Arvoisa puhemies, Iran on valtio, jolla on takanaan monituhatvuotinen kulttuurihistoria, jolla on suuria rikkauksia ja jolla on paljon tarjottavaa kansalleen ja muulle maailmalle. Mutta mitä maan nykyinen hallitus tarjoaa kansalleen? Sortoa, vankilaa, työttömyyttä ja sensuuria! Presidentti Ahmadinejad astui virkaan 3. elokuuta 2005, jonka jälkeen tilanne on huonontunut. Nykyhallitus tarjoaa kansalleen julmia ruumiillisia rangaistuksia, ja 600 lasta pitää vankilassa seuraa äideilleen. Vangeilla saattaa olla vain kolme neliömetriä liikkumatilaa, mutta he ovat onnellisia verrattuna kuolemaantuomittuihin. Iran onnistuu teloittamaan ihmisiä jopa enemmän kuin Yhdysvallat. Viimeisen vuoden aikana on teloitettu 111 ihmistä.

Alaikäisten kuolemantuomiot ovat kuitenkin ilman muuta törkein rikkomus lasten oikeuksia koskevaa YK:n yleissopimusta vastaan, jonka sopimusvaltio myös Iran on. Hallitus, joka ei anna nuorten sovittaa rikkeitään ja parantaa tapojaan, kaatuu.

Iranilla on valtava potentiaali, mutta jos hallitus vainoaa yliopistoväkeä, toimittajia ja poliittisia aktivisteja sen sijaan, että se hyödyntäisi näiden potentiaalia, maan ja kansan kärsimys jatkuu. Iranille on moneen otteeseen tarjottu auttavaa kättä, ja Euroopan parlamenttikin tarjoaa sille tänään auttavaa kättään. Vapauttakaa tämänpäiväisessä päätöslauselmaesityksessä mainitut poliittiset vangit, toimittajat ja vähemmistöjen edustajat. Tämä ei ole paljon pyydetty, mutta jos pyyntöön suostutaan, tie on auki edistyneelle vuoropuhelulle.

Miksi Iranin hallitus pelkää niin paljon naisia? Antakaa heidän osallistua, tulla valituksi, tehdä työtä ja toimia samalla tavalla kuin miehetkin. Tämä tarkoittaisi yhteiskunnan kehittämispotentiaalin kaksinkertaistamista. Toivoa on olemassa. YK:n valtuuskuntien annetaan jo vierailla monissa laitoksissa ja joitakin poliittisia vankeja on jo vapautettu. Uuden hallituksen on kuitenkin käytettävä tilaisuus hyväksi ja harjoitettava politiikkaa, jolla ei enää torjuta muuta maailmaa ja jolla annetaan naisille poliittiset oikeudet. Tämä on tulevaisuus.

  John Purvis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kolme viikkoa sitten osallistuin tilaisuuteen, jossa kotikaupungissani St Andrews'ssa sijaitseva entinen yliopistoni – Skotlannin vanhin ja yksi Euroopan vanhimmista sekä kunnioitetuimmista yliopistoista – myönsi kunniatohtorin arvon Iranin entiselle presidentille Khatamille.

Jäähyväispuheessaan entinen presidentti Khatami vetosi sivilisaatioiden ja uskontojen välisen vuoropuhelun puolesta. Tämä onkin varmasti ainoa tapa, jolla voimme onnistua ymmärtämään toistemme kantoja, mikä on äärimmäisen tärkeää. Tässä hengessä tuen käsiteltävänä olevaa päätöslauselmaesitystä.

Vetoamme Iranin viranomaisiin ja kansaan, että he ymmärtäisivät, kuinka vaikeaa meidän on hyväksyä lukuisat ja toistuvat keskeisten perusoikeuksien rikkomukset. Tällaisia perusoikeuksia ovat uskonnonvapaus, naisten oikeudet, lasten oikeudet, vähemmistöoikeudet, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sanan- ja mielipiteenvapaus sekä lehdistönvapaus, kuten päätöslauselmassa todetaan. Kehotamme Iranin viranomaisia suhtautumaan myönteisesti vetoomuksiimme, jotta voimme edetä kohti myönteistä vuoropuhelua, josta on pelkkää hyötyä Euroopan unionille ja Iranille sekä kansojemme väliselle rauhalle ja keskinäiselle ymmärrykselle.

  Józef Pinior, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, uuden lukuvuoden aikana, joka siis alkoi tämän vuoden syyskuun lopulla, yli kymmeneltä iranilaiselta opiskelijalta evättiin oikeus korkeakoulutukseen heidän poliittisten mielipiteidensä takia. Muille kerrottiin, että he voivat aloittaa opintonsa, jos he allekirjoittavat eräänlaisen lojaalisuuslausunnon, jossa he lupaavat olla lojaaleja nykyhallinnolle.

Human Rights Watch -järjestön mukaan Iranin viranomaiset ovat kieltäneet ainakin 17 opiskelijalta pääsyn korkeakouluopetukseen: kuudelta lukuvuonna 2005–2006 ja 11:ltä tänä lukuvuonna. Heinäkuun 2005 jälkeen kurinpitolautakunnat ovat erottaneet vähintään 41 opiskelijaa vähintään kahden lukukauden ajaksi. Human Rights Watch -järjestöllä on myös niiden 35 opiskelijan nimet, jotka on vuoden 2005 jälkeen tuomittu opiskelijajärjestöissä harjoitetun poliittisen toiminnan takia. Älykkäimpien nuorten iranilaisten oikeuksia korkeakoulutukseen on rajoitettu heidän poliittisen vakaumuksensa ja maailmankatsomuksensa takia. Tämä ei ole pelkästään merkki maan hallituksen autoritaarisesta kannasta, vaan se on myös erityisen vahingollista Iranin yhteiskunnan kehityksen kannalta sekä vastoin maan kansallisia etuja.

Euroopan unionin pitäisi perustaa apuraharahasto, jonka avulla ne nuoret iranilaiset, joilta on vakaumuksensa takia estetty opiskelu Iranissa, voisivat jatkaa opintojaan Euroopan unionin jäsenmaiden korkeakouluissa. Euroopan unionin on myös erityisen tärkeää perustaa farsinkielisiä ohjelmia lähettäviä radio- ja televisioasemia, jotka levittäisivät tietoja Euroopan unionin kulttuurista, politiikasta ja yhteiskunnasta.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, näimme viime vuonna yllättäen, kuinka ihmisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien kunnioittaminen heikkeni. Jopa Iranin viranomaiset ovat tunnustaneet asian omilla toimenpiteellään, mikä sinänsä on positiivinen asia.

Oikeuslaitoksen laatimassa raportissa esitetään selkeät ja yksityiskohtaiset todisteet ihmisoikeusrikkomuksista, joihin on sisältynyt vankien kidutusta ja pahoinpitelyä. Lisäksi nyky-Iranissa on raportoitu monista tapauksista, joissa alaikäisiä rikoksentekijöitä on teloitettu sekä liberaaleja ja maallisia yliopistoihmisiä ja toimittajia vainottu. Maa ei myöskään kunnioita asianmukaisesti uskonnonvapautta, lehdistönvapautta, naisten oikeuksia eikä vähemmistöoikeuksia.

Iranin viranomaisten on ymmärrettävä, ettei sen omaan uljaaseen kansaan kohdistuvia perusihmisoikeuksien rikkomuksia voida mitenkään puolustella ja että jos tällaiset rikkomukset jatkuvat, siitä on ainoastaan haittaa Iranille sen pyrkiessä vakauttamaan, kehittämään ja vaurastuttamaan maata ja sen kansaa. Se vaikuttaa epäilemättä kielteisesti myös Iranin ja länsimaiden suhteisiin.

  Marcin Libicki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, meillä on luettelo mitä häpeällisimmistä teoista, joihin me useimmiten törmäämme keskustellessamme erilaisista halveksittavista diktatuureista. Näihin tekoihin kuuluu luonnollisesti myös uskonnollinen vaino, nimittäin kristittyjen vaino. Melko tuoreiden lehtitietojen mukaan maassa on teloitettu 14-vuotias poika, joka sanoi: "En kuole siksi, että olisin synnintekijä, vaan siksi, että olen kristitty." Kuolemanrangaistus pannaan täytäntöön äärimmäisen kevyin perustein. Se on julmaa, ja kuolemanrangaistuksiin kuuluu alaikäisten kivittäminen sekä valtaapitävien omaan kansanryhmään kuulumattomien kansanryhmien vainoaminen.

Nämä ovat kaikki kysymyksiä, joista me keskustelemme säännöllisesti löytämättä koskaan ratkaisua. Meidän on pysähdyttävä ja ajateltava. Tänään on ehdotettu, että meidän on ilman muuta tehtävä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, sillä Yhdysvallat on suurvalta, joka on valmis puuttumaan tilanteeseen silloin, kun Euroopan unioni ei salli sotilaallista väliintuloa, ainakaan ennen kuin sillä on omat sotilasjoukot. Meidän on luotava oma lähestymistapa. Meidän kannattaisi ehkä toteuttaa näiden maiden kansalaisille suunnattu massiivinen tiedotuskampanja kertoaksemme, että maan kehittämiseksi on muitakin mahdollisia toimintatapoja kuin näiden maiden hallitusten heitä kohtaan harjoittamat toimintatavat.

  Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on tyytyväinen tähän Iranin ihmisoikeustilannetta koskevan päätöslauselmaesityksen pääsisältöön ja tukee esitystä. Arviomme mukaan vakavat ihmisoikeusrikkomukset ovat jatkuneet maassa vuonna 2006. Itse asiassa edistystä ei ole tapahtunut niissä asioissa, joista EU on eniten huolissaan, ja monessa suhteessa tilanne on jopa huonontunut.

Luettelo tapauksista on pitkä ja synkkä: Kuolemanrangaistuksen lisääntynyt käyttö ja nuorten teloitukset aiheuttavat yhä suurta huolta. Etniset ja uskonnolliset vähemmistöt kärsivät yhä sorrosta. Naisten asema on yhä heikko. Sananvapautta supistetaan edelleen. Myös lehtien sulkemiset, toimittajien pelottelu ja vaino sekä blogien kirjoittajiin kohdistuneet tehoiskut ovat jatkuneet.

Euroopan unioni esitti nämä huolenaiheet viime vuonna Iranin viranomaisille sekä erilaisin vetoomuksin että julkisin lausunnoin. Valitettavasti tuntuu kuitenkin siltä, kuten täällä parlamentissa on jo todettukin, etteivät Iranin viranomaiset ole yhtä halukkaita kuin ennen ottamaan vaatimuksiamme vakavasti huomioon eivätkä toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Jotkin valtiorakennelman elementit, kuten korkein tuomarikunta, tuntuvat kuitenkin olevan jossain määrin sitoutuneita uudistuksiin. Tilanteen yleisen heikkenemisen takia EU on kuitenkin päättänyt tukea myöhemmin tässä kuussa YK:n kolmannessa komiteassa Kanadan laatimaa päätöslauselmaa Iranin ihmisoikeustilanteesta.

Koska Iran on yhä sitä mieltä, että kahdenvälinen ihmisoikeusvuoropuhelu sekä YK:n laatimat päätöslauselmat eliminoivat toisensa, se on ilmoittanut harkitsevansa joulukuuksi suunnitellun EU:n ja Iranin välisen ihmisoikeusvuoropuhelun peruuttamista. Me kiistämme luonnollisesti ankarasti moisen yhteyden. Pyrimme yhä jatkamaan vuoropuhelua pian. Olemme yhä vakuuttuneita siitä, että rakentava vuoropuhelu, johon liittyy sekä kahdenvälisiä että YK:n virastojen välityksellä toteutettavia yhteistyöhankkeita, on realistisin keino edetä ihmisoikeusasioissa.

Jäsen Prets ehdotti, että Euroopan unionin pitäisi sponsoroida radio- tai televisio-ohjelmia. En ole pätevä tukemaan ajatusta, mutta ihmisten välisten suhteiden kannalta on syytä huomauttaa, että miljoona iranilaista vieraili Turkissa vuonna 2005. He menivät sinne hengittämään raitista ilmaa, katsomaan Kauniita ja rohkeita sekä arvioimaan demokratian tilaa tällä levottomalla alueella.

Iranin-suhteitamme koskevan ongelman ydin on se, että riippumatta siitä, tapahtuuko erittäin tärkeässä ydinteknologiaa koskevassa asiassa myönteistä vai kielteistä kehitystä, ilman Iranin ihmisoikeustilanteen järjestelmällistä parantamista suhteemme kyseiseen maahan eivät voi kehittyä asianmukaisesti, vaikka muutoin suhteemme talous- ja energiayhteistyön alalla voisivat olla kuinka hyvät tahansa.

Haluan puheeni päätteeksi todeta arvostavani työtä, jonka jäsen Beerin johtama suhteita Iraniin käsittelevä valtuuskunta on tehnyt. Olen tyytyväinen toimiin, joita olette toteuttaneet tiivistääksenne yhteyksiä Iranin parlamentin (majlis) edustajiin sekä mahdollisimman monien Iranin yhteiskuntaryhmien edustajiin. Akbar Ganjin, jonka vapauttamisen puolesta työskentelimme väsymättä, äskettäinen vierailu täällä parlamentissa oli hyvä esimerkki työmme tuloksista.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Siirrymme nyt äänestykseen.