Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2003/0256(COD)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0352/2006

Keskustelut :

PV 11/12/2006 - 14
CRE 11/12/2006 - 14

Äänestykset :

PV 13/12/2006 - 8.1
CRE 13/12/2006 - 8.1
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2006)0552

Puheenvuorot
Maanantai 11. joulukuuta 2006 - Strasbourg EUVL-painos

14. Euroopan kemikaalivirasto – Vaarallisista aineista annetun direktiivin 67/548/ETY muuttaminen (REACH) (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksesta toiseen käsittelyyn (A6-0352/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (07524/8/2006 C6-0267/2006 2003/0256(COD)) (Esittelijä: Guido Sacconi) ja

- ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksesta toiseen käsittelyyn (A6-0345/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY muuttamisesta sen mukauttamiseksi kemikaalien rekisteröintiä, arviointia, lupamenettelyjä ja rajoituksia (REACH) sekä Euroopan kemikaaliviraston perustamista koskevaan asetukseen (EY) N:o …/2006 (07525/3/2006 C6-0268/2006 2003/0257(COD)) (Esittelijä: Guido Sacconi).

 
  
MPphoto
 
 

  Guido Sacconi (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, siitä lähtien kun – osittain komission tuen ansiosta – pääsimme sopimukseen neuvoston kanssa, olen miettinyt, mikä olisi sopiva vertaus kuvaamaan tätä pitkää matkaa, joka on omalta osaltani kestänyt kolme ja puoli vuotta ja tuonut meidät tähän pisteeseen. Vastauksen löysin rakkaasta harrastuksestani vuorikiipeilystä: ehkä osuvin vertaus on, että olemme kiivenneet korkealle vuorelle – lainkaan liioittelematta voitaneen sanoa, että 8 000 metrin korkeudessa olevalle Himalajan huipulle.

En ole koskaan ollut niin korkealla ja epäilen, että tuskin koskaan pääsenkään, koska olen vain keskitasoinen kiipeilijä, mutta tiedän, mitä tapahtuu, kun saavuttaa huipun. Silloin matkan aikana koetut vaivat ja vaarat unohtuvat, samoin kuin kenties se pettymys, jota usein tuntee, kun huipulta ei sumun takia näykään juuri mitään. Minulle on käynyt niin monta kertaa. Kiipeän ylös ja sitten en näekään mitään! Saavutus tuntuu silti yhtä mahtavalta.

On tärkeää tehdä selväksi kaksi asiaa: ensinnäkin selvittää, onko todella päässyt huipulle asti, ja toiseksi valmistautua kunnolla laskeutumiseen, joka ei usein ole sen helpompaa kuin ylöspäin kiipeäminenkään.

Retkikunnan johtajana haluan esittää näkemykseni näistä kahdesta kysymyksestä. Olemmeko todella saavuttaneet huipun? Minusta olemme. Huippu saavutettiin, kun neuvottelujen viime vaiheessa pääsimme sopuun paketista, joka koostui useista eri asiakokonaisuuksista: huolehtimisvelvollisuudesta, eläinsuojelusta ja ennen kaikkea velvollisuudesta edistää eläinkokeiden vaihtoehtoja, kemikaalivirastosta, tietojen jakamisesta sekä tekstin saattamisesta vastaamaan uuden komiteamenettelyä koskevan toimielinten välisen sopimuksen määräyksiä, toisin sanoen parlamentin roolin turvaamisesta. Olemme joutuneet luopumaan yhdestä asiasta, nimittäin kemikaaliturvallisuusraporttien laajentamisesta koskemaan myös pieniä tonnimääriä. Kyseessä ei kuitenkaan ole laskeutumisen aikana sattunut tapaturma vaan pikemminkin aikainen vetäytyminen perusleiriin: olemme nimittäin laatineet tarkistuslausekkeen, jonka ansiosta voimme ehkä ottaa tämän vaatimuksen uudelleen esiin seitsemän vuoden kuluttua, kun koko toimitusketjussa on tehty asianmukaiset tarkastukset.

Syy siihen, että sanoin meidän saavuttaneen huipun, on se, että tämän sopimuksen myötä olemme ennen kaikkea löytäneet onnistuneen ratkaisun kaikkein kiistanalaisimpaan kysymykseen, REACHin tavoitteeseen, joka on erityistä huolta aiheuttavien kemikaalien sääntely lupamenettelyn avulla.

Nähdäksemme, olemmeko todella saavuttaneet huipun, meidän on muistettava, mistä lähdimme liikkeelle: syvästä ja hyvin kaukaisesta laaksosta. Komission alkuperäisessä ehdotuksessa itse asiassa esitettiin, että kaikille luvanvaraisille kemikaaleille voitaisiin myöntää lupa asianmukaisen hallinnan periaatteen perusteella. Siihen verrattuna olemme päässeet pitkälle. Neuvoston yhteisessä kannassa, johon parlamentti oli vaikuttanut myönteisesti, näiden aineiden määrää oli jo vähennetty, ja 30. marraskuuta tehdyllä sopimuksella otimme uuden askeleen eteenpäin ja vähensimme entisestään niiden aineiden määrää, jotka olisi mahdollista hyväksyä nopeampaa ja helpompaa menettelyä käyttäen. Tämän lisäksi ulotimme korvaamismenettelyn koskemaan kaikkia aineita – niitäkin, joille myönnetään lupa asianmukaisen hallinnan perusteella. Silloin kun vaaralliselle aineelle on olemassa vaihtoehto, korvaamissuunnitelma on pakko esittää. Jos vaihtoehtoa ei luvanantohetkellä ole saatavilla, yrityksen on joka tapauksessa ilmoitettava, millaista tutkimusta ja kehitystyötä se aikoo tehdä.

Sen perusteella luvan voimassaoloaika määritellään tapauskohtaisesti, ja komission on perusteltava ratkaisunsa asianmukaisesti, mikäli vaihtoehto on saatavilla. Jos aineelle löytyy luvan voimassaoloaikana korvaava vaihtoehto, velvollisuus esittää korvaamissuunnitelma tulee voimaan.

Haluan korostaa erityisesti, että komissio tekee päätöksensä tapauskohtaisesti kemikaaliviraston raportin pohjalta. Kemikaaliviraston on puolestaan otettava huomioon sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean ja riskinarviointikomitean lausunnot, joissa on otettava huomioon myös kolmansien osapuolten näkemykset. Menettely on siis erittäin avoin eikä perustu yksinomaan hakijan omiin ilmoituksiin.

Huipulta laskeuduttaessa minusta on tärkeää valita sopivin reitti, sillä vaikeakulkuiset kohdat saattavat olla laskeutuessa vielä haastavampia kuin noustessa. Tarkoitan tällä vertauksella sitä, että meidän olisi nyt hyväksyttävä aikaansaatu kompromissi, koska siten asetus saadaan julkaistua vuoden loppuun mennessä ja pystymme aloittamaan REACHin täytäntöönpanon sille asetettuun määräaikaan eli 1. päivään kesäkuuta 2007 mennessä.

Tämä on monimutkainen kysymys, jota ei voida ratkaista hätiköimällä. REACH on niin mutkikas, ettei ole kohtuullista odottaa kaikkien ongelmien ratkeavan heti hyväksymisvaiheessa. Tärkeää on nyt saada asetuksen täytäntöönpano käyntiin. Olemme luoneet joukon eräänlaisia itsesääntelymekanismeja ja määräaikoja, jotka mahdollistavat muutosten tekemisen sitä mukaa kuin työ etenee, saamiemme käytännön kokemusten pohjalta. Olemme korjanneet ehdotuksen painotuksia menettelyn kaikissa vaiheissa. Esimerkkinä voisin mainita ratkaisut, joita olemme löytäneet pienyritysten ongelmiin, tai terveyden ja ympäristön suojelutoimien vahvistamisen erityisesti työntekijöihin kohdistuvien riskien varalta.

Yleisesti ottaen voimme mielestäni olla hyvin tyytyväisiä tähän lopputulokseen. Huomaan, että Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ovat jättäneet käsiteltäväksi joukon tarkistuksia, jotka ovat sinänsä ansiokkaita ja hyvin samankaltaisia kuin ne, joita itse esitin neuvoston ja komission kanssa käytyjen neuvottelujen kuluessa, jotta olisimme päässeet tähän pisteeseen, missä nyt olemme.

Kuinka hyödyllisiä nämä tarkistukset ovat? Mihin ne meidät vievät? Minkä huipun pystyisimme saavuttamaan epätodennäköisessä sovittelumenettelyssä? Me kaikki tiedämme, mitkä ovat todelliset vaihtoehdot: joko hyväksyä laatimamme kompromissipaketti, jolla parannetaan neuvoston yhteistä kantaa, tai sitten hyväksyä yhteinen kanta sellaisenaan. Puhutaanpa nyt suoraan, ehkä niin on paras. Nämä ovat ne todelliset vaihtoehdot, joita meillä on, ja olen varma, että parlamentti tekee oikean ratkaisun keskiviikon äänestyksessä.

Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen puheeni merkitsee sitä, että työni on tehty. Äänestyslistakin on lyhyt. Tehtävää ei ole paljon, vain kaksi sivua, mikä on REACHin käsittelyssä ennätys – käytiinhän ensimmäisessä käsittelyssä läpi noin 5 000 tarkistusta.

Työni siis päättyy tähän, ja nyt on kiitosten aika. Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat, kukin omalla tavallaan, osallistuneet tähän Himalajan-retkeen. Osallistujia on ollut paljon. Olen tutustunut kuuteen neuvoston puheenjohtajaan ja useisiin valiokuntien puheenjohtajiin ja komission jäseniin. Itse olen koko ajan ollut mukana retkikunnan johtajana, vaikka aika ajoin joku onkin yrittänyt tuupata minut kumoon sen sijaan että olisi pitänyt turvaköyttäni. Siitäkin huolimatta olemme päässeet näin pitkälle.

Leikki sikseen. Olen kiitollinen kaikille, niin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtajalle Florenzille ja varjoesittelijöille kuin niillekin, jotka ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä lopputulokseen. Olen kiitollinen myös puheenjohtajavaltioille ja etenkin Suomelle, joka on ollut todellakin keskeinen kumppani sekä komissiolle, jota ei ehkä voi kehua ripeydestä mutta joka on prosessin loppuvaiheissa vaikuttanut ratkaisevasti tuloksen syntymiseen. Ennen kaikkea haluan kuitenkin kiittää niitä ihmisiä, joiden kanssa olen tehnyt työtä: kahta italialaista naista – joista toinen on avustajani Sabina Magnano – joilla on ollut hyvin tärkeä rooli tässä hankkeessa. Jos voisin muuttaa mietinnön nimen, nimeäisin sen heidän mukaansa ja kaikkien kanssani työtä tehneiden ihmisten mukaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Mauri Pekkarinen, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä Sacconi, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisat komission jäsenet Verheugen ja Dimas, REACH-asetus on yksi EU:n historian merkittävimmistä lainsäädäntöhankkeista. Asetus tulee olemaan suuri harppaus eteenpäin verrattuna nykyiseen noin 40 vuoden ikäiseen kemikaalien valvontajärjestelmään. Se tekee Euroopasta maailmanlaajuisesti edelläkävijän ja suunnannäyttäjän.

Lähes tasan kolme vuotta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio yhdessä ovat tehneet pitkäjänteistä työtä REACH-asetuksen hyväksymisen puolesta. Neuvotteluprosessiin on sisältynyt vaikeita vaiheita. Voin varmaan liioittelematta sanoa, että ilman kaikkien osapuolien voimakasta sitoutumista tähän asiaan, me emme olisi tässä tänään.

Neuvostossa asetuksen valmistelu on ollut seitsemän puheenjohtajavaltion haasteena. Haluankin kiittää kaikkia niitä puheenjohtajavaltioita, jotka ovat neuvostossa valmistelleet pohjaa nyt käsillä olevaa päätöstä varten. Ison-Britannian puheenjohtajakaudella saavutettu neuvoston poliittinen yhteisymmärrys antoi erinomaiset eväät neuvottelujen päättämiseen Suomen puheenjohtajakauden aikana.

Olen erittäin iloinen, että jäsenvaltiot ovat antaneet voimakkaan tukensa neuvotellulle kompromissipaketille. Toivon myös lämpimästi, että Euroopan parlamentin eri ryhmät tukevat kompromissiratkaisua mahdollisimman laajasti keskiviikon äänestyksessä.

Haluan tässä yhteydessä kiittää Euroopan parlamenttia erinomaisesta yhteistyöstä syksyn neuvottelujen aikana. Etenkin haluan kiittää esittelijä Sacconia ja ympäristö-, kansanterveys- ja elintarviketurvallisuusvaliokunnan puheenjohtajaa Florenzia, varjoesittelijöitä, sekä lukuisia muita edustajia, jotka ovat aktiivisesti toimineet yhteisten ratkaisujen löytämiseksi. Haluan kiittää myös komission jäseniä Verheugenia ja Dimasia, jotka ovat antaneet neuvotteluihin vahvan henkilökohtaisen panoksensa.

Tässä vaiheessa prosessia on hyvä hetki arvioida, miten REACH-asetukselle asetetut tavoitteet kokonaisuutena ovat toteutumassa.

Asetus parantaa merkittävästi ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua. REACH-järjestelmä parantaa tietojamme aineiden ominaisuuksista, tehostaa kemikaaliriskien hallintaa ja edellyttää kaikkein vaarallisimmilta aineilta käyttölupaa. Uudet turvallisuusvaatimukset tulevat olemaan maailman vaativimpia. Eurooppalaisten kuluttajien ja teollisuuden yhteinen etu on edistää uusien, entistä turvallisempien kemikaalien tuotekehitystä. Tätä tarkoitusta varten nykyistä uusien aineiden ilmoitusmenettelyä on esityksessä uudistettu. REACH-järjestelmä lisää myös yritysten vastuuta ja tehtäviä sekä antaa yritykselle mahdollisuuden hoitaa aiempaa itsenäisemmin kemikaaliturvallisuuteen liittyviä velvoitteita.

Kemikaalivalvonnan avoimuutta lisätään merkittävästi luomalla kemikaalivirastoon uudenaikaisia tietojärjestelmiä ja rekistereitä, joista myös kansalaiset tulevat saamaan entistä paremmin tietoja aineista ja niiden ominaisuuksista. Tietojärjestelmät tulevat olemaan ainutlaatuisia maailmassa.

Aineiden vaikutusten selvittäminen edellyttää entistä parempia tietoja niiden ominaisuuksista. REACH-asetus ulottuu tälläkin alueella uudelle tasolle mahdollistamalla vaihtoehtoisten tutkimusmenetelmien ja -ohjelmien laajan käytön. Todennäköisesti nämä uudet vaihtoehtoiset tutkimusmenetelmät tulevat vaikuttamaan kemikaalien testaamiseen myös globaalilla tasolla.

Myös kuluttajat saavat aikaisempaa enemmän tietoa tavaroiden sisältämistä vaarallisista aineista. REACH-asetuksella luodaan myös järjestelmä, jossa elinkeinonharjoittajilla on kuluttajan pyynnöstä velvollisuus antaa tietoja esineiden sisältämistä suurta huolta aiheuttavista aineista.

Kysymys lupamenettelystä ja substituutioista oli viimeisiä neuvotteluissa avoinna olleita kysymyksiä. Puheenjohtajavaltion esityksen mukaisesti hakijan tai luvanhaltijan pitää toimittaa substituutiosuunnitelma, kun tehty vaihtoehtojen analyysi osoittaa, että sopivia vaihtoehtoja on olemassa. Substituutiosuunnitelma pitää toimittaa siitä riippumatta, annetaanko lupa asianmukaisen riskien hallinnan vai sosioekonomisten hyötyjen perusteella. Lisäksi asianmukaisen riskinhallinnan reittiä supistettiin yhteiseen kantaan verrattuna niin, että sitä ei sovelleta PBT- ja vPvB-aineisiin. Hormonitoimintaa häiritsevien aineiden osalta sovittiin uudelleentarkastelusta kuuden vuoden kuluessa. Katson, että tämä ratkaisu ottaa tasapainoisella ja realistisella tavalla huomioon Euroopan parlamentin esittämät huolet kaikkein vaarallisimpien aineiden korvaamisesta.

Neuvoston puheenjohtajana voin ilolla todeta, että äänestettävänä on muutosesityspaketti, joka perustuu kolmikantaneuvottelujen tuloksiin. Näiden muutosehdotusten osalta voin vahvistaa neuvoston hyväksynnän. Muiden muutosehdotusten osalta sen sijaan toivon, että neuvottelutulos säilyisi muuttumattomana.

Toivon, että parlamentti hyväksyisi keskiviikon istunnossaan asetuksesta neuvoston kanssa neuvotellun kompromissipaketin. Näin Euroopan kansalaisille ja teollisuudelle tärkeä lainsäädäntöhanke olisi yhden merkittävän askeleen lähempänä toteutumistaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tämänpäiväinen keskustelu on viimeinen etappi pitkällä tiellä, jonka kuljettuamme olemme päässeet hyvän matkaa eteenpäin terveyden ja ympäristön suojelussa sekä – lisään vielä erityisesti – Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn edistämisessä. Toivon todella, että tämä merkittävä hanke toimii ympäristö- ja terveyspolitiikan mallina koko muulle maailmalle. Siitä, että olemme päässeet näinkin pitkälle, kuuluu suuri kiitos parlamentille, joka on omistautunut asialle ja käyttänyt siihen vaikutusvaltaansa. Olemme erityisen kiitollisia esittelijä Sacconille, joka on osoittautunut paitsi loistavaksi neuvottelijaksi myös erittäin perehtyneeksi aiheeseen. Haluan myös kiittää ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtajaa Florenzia, joka on johdattanut meidät läpi erittäin hankalien ja usein varsin työläiden kolmikantaneuvottelujen, sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan esittelijää Ek'iä hänen arvokkaasta panoksestaan, samoin kuin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan esittelijää Nassaueria. Heillä on molemmilla ollut merkittävä rooli.

Parlamentti on lyönyt selvän leimansa nyt esillä oleviin tuloksiin, ja haluan olla ensimmäisenä toteamassa, että ne merkitsevät parannusta aikaisempaan verrattuna. Tämä on saatu aikaan ennen kaikkea vahvistamalla hyväksymismenettelyjä ja tarjoamalla parempia kannustimia vaarallisten aineiden korvaamiseen silloin, kun soveltuvia vaihtoehtoisia aineita on saatavilla. Haluan toistaa, että korvaavien aineiden käyttö on myös taloudellisesti kannattavaa silloin, kun soveltuvia vaihtoehtoisia aineita on saatavilla. Se ei koidu haitaksemme vaan hyödyksemme. Minusta oli myös hienoa todeta, että neuvottelujen kuluessa osoittautui mahdolliseksi ottaa eläinsuojelun tarpeet paremmin huomioon, sillä yksi mielestäni erityisen ongelmallinen piirre REACHissä oli se, että se olisi lisännyt eläinkokeiden käyttöä, vaikka niitä on tehty jo aivan riittävästi. Voin heti tässä yhteydessä vastata jäsen Daviesin edellisessä keskustelussa esittämään kysymykseen ja todeta, että REACHin täytäntöönpanoon vaikuttaa varmasti se, että yhtenä sen lopullisena tavoitteena on eläinkokeiden määrän todella merkittävä vähentäminen. Olemme parantaneet kuluttajille tiedottamista, mutta samalla parlamentti on tiedostanut, että myös toisen osapuolen huolenaiheet ja edut on otettava huomioon, eli on huomioitava ne sadat ja tuhannet pk-yritykset, jotka velvoitetaan noudattamaan REACH-järjestelmää.

Käsitys, jonka mukaan REACH olisi ongelma eurooppalaisille suuryrityksille, on aina ollut virheellinen, vaikka jotkut ympäristöjärjestöt ovatkin levittäneet sellaista näkemystä. REACH ei aiheuta minkäänlaisia ongelmia eurooppalaiselle raskaalle teollisuudelle, ei alkuperäisessä eikä nykyisessä muodossaan, mutta se on aina ollut ongelmallinen pk-yrityksille, joiden kilpailukyky tai koko niiden olemassaolo vaarantuu, jos emme harkitse hyvin tarkoin, mitä ne kestävät ja mitä eivät. Siksi nyt on tehty erittäin merkittäviä muutoksia, jotka koskevat sekä pieninä määrinä tuotettavien aineiden validointivaatimuksia että rekisteröintiä varten tapahtuvan tietojenvaihdon edistämistä ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojan vahvistamista.

Komission mielestä tässä on onnistuttu saavuttamaan tasapaino toisaalta kilpailukyvyn ja toisaalta terveyden ja ympäristön kannalta välttämättömien parannusten välillä, ja tästä syystä se kannattaa tänään käsiteltävää ehdotusta. Näin ollen komissio kannattaa myös niitä tarkistuksia, joihin Sacconin ehdotus perustuu.

Päätän puheenvuoroni huomauttamalla, että on vielä eräs asia, josta olen yhtä mieltä esittelijä Sacconin kanssa. Saatamme olla juuri saavuttamassa tavoitteen, joka on tämän säädöksen hyväksyminen, mutta se ei tarkoita sitä, että vaikeudet olisi voitettu – itse asiassa kaikkea muuta. Voi olla, että suurin osa on vielä edessäpäin, sillä tämä tulee olemaan säädös, jonka täytäntöönpano vaatii vielä paljon huomiota, kekseliäisyyttä ja voimavaroja. Haluan muistuttaa, että meidän on nyt varmistettava, että Helsingin virasto saadaan aloittamaan toimintansa viivytyksettä, ja suurin ongelma siinä liittyy tietojenkäsittelyyn. On varmistettava, että täytäntöönpanoasetukset saadaan pian voimaan ja että kaikki, joita asetus koskee, saavat viipymättä tiedon velvollisuuksistaan. Ennen kaikkea meidän on varmistettava, että ne, jotka ovat velvollisia noudattamaan REACHin säännöksiä, tietävät, miten sen on määrä tapahtua käytännössä. Komissio on jo ryhtynyt valmentamaan pk-yrityksiä asetuksen voimaantuloon jakamalla niille kattavammin tietoa, jotta ne tietävät mitä on tulossa. Koska kyseessä on direktiivi, meidän on huolehdittava siitä, ettei sen erilainen täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa aiheuta uusia ongelmia ja hankaluuksia, ja pyydänkin parlamentilta apua tässä tehtävässä. Jos jatkamme yhteistyötä tämän asian parissa, olen varma, että onnistumme luomaan tälle eurooppalaiselle idealle sellaisen toteutusmallin, jossa vahva, tuottava ja työllisyyttä ylläpitävä teollinen perusta yhdistyy mahdollisimman korkeisiin ympäristö- ja terveysvaatimuksiin, joista hyötyvät kaikki kansalaiset.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, pitkä lainsäädäntöprosessi on saavuttamassa päätepisteensä ja REACH on saamassa lopullisen muotonsa.

Kuten varapuheenjohtaja Verheugen mainitsi, komissio kiittää neuvostoa ja parlamenttia sopimukseen pääsemisestä. Tämän sopimuksen myötä pystymme parantamaan terveyden ja ympäristön suojelua sekä edistämään teollisuuden innovaatioita ja kilpailukykyä.

Komissio tukee tätä kompromissiehdotuspakettia, josta neuvosto ja parlamentti sopivat 30. marraskuuta 2006.

Haluan kiittää puheenjohtajavaltiota ja ministeri Pekkarista sekä tietenkin Euroopan parlamenttia, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa ja sen puheenjohtajaa Florenzia sekä erityisesti esittelijä Guido Sacconia heidän merkittävästä panoksestaan ja määrätietoisuudestaan, jonka ansiosta tämä ehdotus on saanut onnellisen lopun.

REACH on yksi laajimmista, suurimpia tunteita herättäneistä ja kunnianhimoisimmista säädöksistä, joita Euroopan unioni on tähän mennessä laatinut. Se vaikuttaa kaikkiin teollisuudenaloihin mutta myös tavallisiin kansalaisiin sekä suorasti että epäsuorasti, ovathan kemikaalituotteet niin monenlaisessa käytössä jokapäiväisessä elämässä.

Kansalaisille ja kuluttajille REACH merkitsee tarkempaa tietoa päivittäistuotteiden sisältämistä kemikaaleista, mutta ennen kaikkea se merkitsee sitä, että vaaralliset aineet korvataan vähitellen turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Lisäksi riskien arvioinnissa otetaan huomioon vaikutukset riskiryhmiin, kuten lapsiin, raskaana oleviin naisiin ja vanhuksiin. Näin voidaan parantaa kansalaisten terveyttä ja välttää ympäristövahinkoja, joiden korjaaminen ja hoitaminen on kallista ja joissakin tapauksissa myös mahdotonta.

REACH merkitsee teollisuudelle laajaa vastuuta kemikaalituotteiden valmistuksesta, käytöstä ja myynnistä aiheutuvien terveys- ja ympäristöhaittojen ennaltaehkäisemisestä. Lisäksi se merkitsee sitä, että tiedonkulkua tuotantoketjussa parannetaan niin, että tulevaisuudessa käyttäjillä on paremmat ja täydellisemmät tiedot käyttämiensä aineiden ominaisuuksista ja erityispiirteistä. Näin on mahdollista määritellä tarkempia tavoitteita riskinhallintatoimille, mikä puolestaan parantaa työntekijöiden suojelua ja vähentää terveysongelmia sekä liiketoiminnan ongelmia.

Vaikka kustannukset toki lisääntyvät jonkin verran, menot ja investoinnit kuitenkin jakautuvat pitemmälle aikavälille: rekisteröintikustannukset 11 vuodelle ja lainakustannukset pitemmälle ajalle.

Odotamme uuden järjestelmän palauttavan kuluttajien luottamuksen kemikaalituotteita ja kemikaaliteollisuutta kohtaan. Lisäksi odotamme REACHin piristävän kilpailua ja innovaatioita, mikä korvaisi ja kattaisi suuren osan alkuvaiheen kustannuksista ja investoinneista.

REACHin tavoitteena on vähentää eläinkokeiden käyttö aivan minimiin. Parlamentin ja neuvoston tästä asiasta aikaansaama sopimus on tyydyttävä. Siinä korostetaan vaihtoehtoisten menetelmien tärkeyttä ja vaaditaan jokaiselle testausehdotukselle 45 päivän julkista kuulemista.

Keskiviikon äänestys on viimeinen vaihe prosessissa, jonka tarkoituksena on saavuttaa valtioiden ja hallitusten päämiesten kevään 2006 huippukokouksessa asettama tavoite, eli saattaa REACH valmiiksi vuoden 2006 loppuun mennessä. Toivon, että saamme prosessin loppuun suunnitelmien mukaisesti ja että asetus saadaan voimaan, jotta voimme käydä edessämme olevan valtavan haasteen kimppuun, eli alkaa vähitellen kerätä tietoja päivittäin käytettävistä tuhansista kemikaaleista, ja jotta voimme tehostaa riskinhallintatoimia.

Hyvät kuulijat, lopuksi muistutan, että meidän on aloitettava vaarallisten aineiden korvaaminen asteittain – ja pian sittenkin. Korvaamisen pitää aina olla ensisijainen ratkaisu, jos vaihtoehtoinen tuote on saatavilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, REACH on ollut yksi tärkeimmistä, laajimmista ja myös monimutkaisimmista säädöksistä, joista olemme tässä parlamentissa keskustelleet viime vuosina. Haluan olla ensimmäisten joukossa kiittämässä esittelijä Sacconia saavutetusta tuloksesta. Viime viikkoina hän on puhunut paljon koirastaan, joka niin kovasti halusi hänen viettävän vähemmän aikaa REACHin parissa ja sen sijaan enemmän aikaa kotona sen kanssa. Esittelijä Sacconi, koiranne täytyy olla terrieri päätellen siitä sinnikkyydestä, jolla olette iskenyt hampaanne tähän aiheeseen, minkä vuoksi varjoesittelijöiden ei ole aina ollut helppo saada läpi haluamiaan asioita.

REACH-lainsäädännön ansiosta Euroopan markkinoilla olevat 30 000 kemikaalia tulevat jälleen kerran kartoitetuiksi. Asiaankuuluvat tiedot todennetaan ja aineiden käyttöä säännellään tarpeen mukaan. Tämä koskee kaikkia aineita, joita tuotetaan vuosittain yksi tonni tai enemmän. Toiset antavat hieman erilaisia lukuja. Lisäksi REACH korvaa joukon hyvin epäselviä säädöksiä, jotka ovat hankaloittaneet Euroopan markkinoiden toimintaa. Meidän on nyt vain annettava REACHin tehdä tehtävänsä.

Se on osoittautunut tarpeelliseksi: kemikaaliteollisuudessa työskentelee 1,3 miljoonaa ihmistä. REACH-järjestelmää käyttää 27 000 etupäässä pientä mutta myös suurempaa yritystä, joiden liikevaihto on yhteensä 440 miljardia euroa. Siitä syystä on tärkeää, että teemme tästä lainsäädäntöpaketista kunnollisen. Nyt edessämme oleva kompromissi on näkemykseni mukaan paras, minkä saatoimme saada aikaan monissa pitkissä ja vaikeissa neuvotteluissa, joissa oli usein haettava keskitietä hyvinkin äärimmäisten näkemysten väliltä.

Kompromissi on hyvin hatara, koska siinä pyritään toisaalta suojelemaan ihmistä, ympäristöä ja kuluttajaa sekä rajoittamaan eläinkokeita, ja toisaalta tarjoamaan mahdollisuus suotuisten toimintaedellytysten luomiseen eurooppalaiselle teollisuudelle. Voin sanoa suomalaiselle ministerille, että vaikka olemmekin edelläkävijöitä ja suunnannäyttäjiä, meidän on myös varmistettava, että itse hyödymme asemastamme.

REACHin avulla varmistetaan, että vastuu siirtyy jäsenvaltioilta yrityksille itselleen, mikä on tärkein parannus neuvoston yhteiseen kantaan nähden. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kannalta muita keskeisiä kohtia ovat se, että yritysten luottamuksellisia tietoja suojataan entistä tehokkaammin, että rekisteröintiprosessi on enemmän Nassauerin/Sacconin ehdotuksen mukainen – harmi vain, ettei se johtanut tämän pitemmälle – ja että byrokratia on vähennetty minimiin. Lupamenettelyyn ja korvaamiseen liittyvissä asioissa on myös löydetty hyvä tasapaino. Nyt jää komission tehtäväksi varmistaa, että asetuksesta tulee toimiva myös käytännössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Dagmar Roth-Behrendt , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, oletan, että 99,9 prosenttia ryhmäni jäsenistä äänestää Sacconin laatiman kompromissin puolesta. Jos joku pystyi raivaamaan neuvotteluissa tiensä läpi tämän vaikean polun kahdenlaisten tavoitteiden ristitulessa, niin todennäköisimmin juuri hän. Hän oli aina valmiina keskusteluihin, hän yritti aina löytää kompromissin, vaikka hänellä oli aina myös oma näkemyksensä asioista. Nyt aikaansaatu kompromissi on sellainen, että sen voivat hyväksyä sekä tämän parlamentin suuret ryhmittymät että Euroopan kansalaiset.

Mistä on kysymys? On kysymys siitä, että saamme lisää tietoa kemikaaleista, joista emme tällä hetkellä tiedä juuri mitään. On kysymys halustamme suojella luontoa ja ennen kaikkea niiden ihmisten terveyttä, jotka käyttävät kemikaaleja joko kuluttajina tai työntekijöinä. Näitä tavoitteita varten kompromissi on hyvä.

Kompromissi on kuitenkin aina kompromissi eikä sen enempää. Sen, että se on hyvä kompromissi, näkee parhaiten siitä, ettei kukaan ole oikein todella tyytyväinen siihen. Esittelijä Sacconi ei varmaankaan ole sataprosenttisen tyytyväinen siihen, emmekä yleisesti ottaen mekään. Kaikesta huolimatta olen vakuuttunut siitä, että tämä oli parasta, mitä saatoimme saada aikaan. Ehdotus on joka tapauksessa parempi kuin monet muut, joita olen nähnyt, joten aion keskiviikkona äänestää sen puolesta, ja teen niin vakaumuksesta.

Mistä meillä nyt sitten on tässä mustaa valkoisella? Monet kuvailevat aikaansaannosta hirviöksi. Tietenkään se ei ole sitä. "Hirviömäinen" sopii paljon paremmin kuvaamaan sitä 40-osaista lainsäädäntöä, joka meillä oli aiemmin. Tämä on tiivis paketti. Se ei ole helposti kaikkien luettavissa, mutta jos hieman vaivautuu, sen jaksaa kyllä lukea. On myös hyvä, että olemme sopineet asetuksen soveltamisalan tarkistamisesta viiden vuoden kuluttua, mutta mitä sitten tapahtuu lääkinnällisille laitteille ja muille yksittäisille tuotteille? Pitäisikö asetuksen kattaa myös ne vai onko parempi jättää ne soveltamisalan ulkopuolelle? Se olisi järkevää. On myös oikein, että olemme tehneet tietosuojaan liittyviä parannuksia. Vaikka kuinka vaaditaan avoimuutta ja ihmisille oikeutta saada tietoa, samalla on kuitenkin huolehdittava tietosuojasta. Meidän on myös varmistettava, että tutkimushankkeita tuetaan aktiivisesti ja että yliopistoissa ja muissa tutkimuslaitoksissa voidaan edelleen tehdä tutkimusta. Kaikki nämä ovat hyviä asioita.

Mikä sitten ei ole hyvää? Hyvää ei ole se, mitä pk-yrityksille tapahtuu. Komission jäsen Verheugenkin mainitsi saman, ja olen hänelle kiitollinen siitä. Jos emme ole varuillamme, pk-yritykset päätyvät kunnianhimoisen lainsäädäntömme maksumiehiksi. Nyt meidän on siis korkea aika ajatella myös niiden etua. Kehotankin komission jäseniä Dimasia ja Verheugenia muuttamaan pk-yritysten määritelmää, mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. Se auttaa varmasti joitakin niistä. Lisäksi kehottaisin perustamaan pk-yrityksille neuvontapalvelupisteen, tuottamaan niiden tarpeisiin käännöksiä sekä todella varmistamaan, että ne saavat apua. Ne yritykset, joihin tämä säädös vaikuttaa, eivät tiedä, millaisia siirtymäaikoja niihin sovelletaan, milloin ja mitä aineita niiden täytyy rekisteröidä tai milloin jokin yksittäinen säännös alkaa koskea niitä.

Päätän puheenvuoroni toteamalla, että jos suhtaudumme tähän vakavasti – ja jäsen Oomen-Ruijtenille kuten muillekin korostan vielä sanaa "jos" – niin varmistamme, että hyvä ja tehokas kemikaalivirasto saadaan toimintaan viipymättä. Siihen tarvitaan rahaa. Se jää neuvoston puheenjohtajavaltion hoidettavaksi. Kertokoon se neuvoston jäsenille, että tämä on se asia, mihin rahaa tarvitaan. Meidän täällä parlamentissa on tehtävä samoin. Pyydän anteeksi varapuhemies Ouzkýlta. Tavallisesti olen paikalla loppuun asti niissä keskusteluissa, joissa olen käyttänyt puheenvuoron, mutta nyt minun täytyy kiirehtiä parlamentin puhemiehistön kokoukseen.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies OUZKÝ

 
  
MPphoto
 
 

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, näyttää siltä, että aiheesta käyty myrskyisä keskustelu saadaan päätökseen varsin rauhallisissa merkeissä.

On kulunut suunnilleen seitsemän vuotta siitä, kun REACH-asetus esiteltiin ensimmäisen kerran ministereille ympäristöasioiden neuvostossa. Muistanette millaisia pelkoja vaikutustenarvioinnit herättivät ja miten villejä arvioita esitettiin REACHin kustannuksista tai siitä, että se johtaisi kemikaaliteollisuuden häviämiseen koko maanosasta ja sen siirtymiseen Kiinaan. Täällä parlamentissa on vuosien varrella nähty monenlaista parlamentaarista taktikointia REACH-asetuksen viivyttämiseksi ja tuhoamiseksi, mutta nyt lopputuloksena on kaikin puolin merkittävä sopimus. Ehkä olemme käytännössä tehneet joitakin muutoksia. Olemme oikeilla jäljillä.

Minulla on suuret odotukset REACHin suhteen. Toivon, että sen avulla meidän on mahdollista tunnistaa, valvoa ja korvata terveytemme ja ympäristön kannalta haitallisia kemikaaleja. Toivon, ettei sen täytäntöönpano aiheuta kohtuuttomia vaikeuksia etenkään pk-yrityksille ja etteivät sen kustannukset uhkaa teollisuutemme kilpailukykyä. Toivon sen nopeuttavan vaihtoehtoisten, eläinkokeita korvaavien testausmenetelmien validointia ja kehittämistä. Toivon sen lisäävän teollisuuden innovaatioita ja antavan Euroopalle etulyöntiaseman maailmassa. Toivon, ettei se johda työpaikkojen siirtymiseen pois unionista vaan pikemminkin lisää kuluttajien luottamusta täällä Euroopassa ja kaikkialla maailmassa teollisuutemme tuottamiin kemikaaleihin. Toivon, että riittävän monet tutkijat ovat valmiita uhmaamaan Suomen pimeää talvea, jotta Euroopan kemikaalivirastosta tulee juuri sellainen menestys kuin me odotamme. Toivon, että se näyttää esimerkkiä koko maailmalle ja toimii hallinnollisena mittapuuna muidenkin maiden hallituksille. Puheenjohtajavaltio Suomen viime kuukausina antaman voimakkaan tuen myötä ja tietenkin esittelijä Sacconin johdolla olemme nyt päässeet keskenämme sopuun tästä paketista, jonka toivon tiukasti ohjaavan teollisuutta korvaamaan erityistä huolta aiheuttavia kemikaaleja turvallisemmilla vaihtoehdoilla ja edistävän tällaisten vaihtoehtojen kehittämistä.

Kaikkea tätä toivon, mutta todennäköisesti menee vielä kauan ennen kuin toiveeni toteutuvat. Moni asia on vielä auki. Miten Euroopan kemikaalivirasto todellisuudessa tulkitsee tehtävänsä ja kuinka REACH määritellään käytännössä? Vain aika näyttää.

En ole mitenkään riemuissani lopputuloksesta. Olen hyväksynyt kompromisseja, jollaisia olisin mieluiten halunnut välttää. Minusta olisi ollut hyvä, että vaarallisten aineiden korvaamista olisi korostettu voimakkaammin. Oli paha virhe, että neuvoston tarjotessa aivan neuvottelujen loppuvaiheessa parlamentille mahdollisuutta lisätä sosioekonomisin perustein korvattavien kemikaalien luetteloon myös hormonihäiritsijät – aineet, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia – parlamentti hylkäsi tarjouksen ja tyytyi tarkastelemaan tilannetta uudelleen kuuden vuoden kuluttua. Tyrmistyttävää!

En kuitenkaan ole samaa mieltä sen WWF:n edustajan kanssa, joka äskettäin leimasi koko REACH-neuvottelujen lopputuloksen täysin epäonnistuneeksi. Päinvastoin se on mitä suurimmassa määrin askel oikeaan suuntaan, ja jos toiveemme toteutuvat, se voi osoittautua yhdeksi merkittävimmistä toimenpiteistä, joita tämä unioni on koskaan tehnyt ja josta on todellista pitkäaikaista hyötyä sekä taloudelle että ympäristölle.

 
  
MPphoto
 
 

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(SV) Arvoisa puhemies, REACHin alkuperäinen tarkoitus oli suojella ihmisiä ja ympäristöä. Tiedon lisääntymisen ja kemikaalien käyttötapojen kehittämisen hyödyllisiin vaikutuksiin oli määrä kuulua myös taloudellisia etuja. Marraskuussa The Lancet julkaisi artikkelin, jossa osoitettiin, että 200 yleistä kemikaalia aiheuttaa aivovaurioita, keskittymisvaikeuksia ja käyttäytymishäiriöitä sekä alentaa älykkyyttä. Kuinka meidän pitäisi pystyä luomaan tietoon, innovaatioon ja kehitykseen perustuva yhteiskunta, jos sallimme turhaan kemikaaleja, jotka alentavat älykkyyttä ja vaikeuttavat keskittymistä?

Hyvät kollegat, olemme pitäneet monia pitkiä kokouksia. Kerta toisensa jälkeen on käynyt selväksi, että parlamentin määräenemmistö pitää itsestään selvänä, että kuluttajatuotteissa vaaralliset aineet on aina korvattava vähemmän vaarallisilla vaihtoehdoilla, silloin kun sellaisia on saatavilla. Kerta toisensa jälkeen olemme sopineet, että myös kaikista pieninä määrinä tuotettavista tai maahan tuotavista kemikaaleista on laadittava kemikaaliturvallisuusraportit. Kerta toisensa jälkeen olemme korostaneet avoimuuden tärkeyttä ja nauraneet järjettömänä pitämällemme ajatukselle, että hallintoneuvosto, jonka on määrä tehdä tärkeitä päätöksiä kemikaalien tulevaisuudesta, voisi olla salainen ja pitää taloudelliset etunäkökohtansa salassa.

Olemme pitäneet itsestään selvänä, että yritykset olisivat vastuussa tuotteistaan, ja olemme myös tehneet päätöksiä, jotka takaisivat pienyrityksille tasapuoliset lähtökohdat. Nyt aivan yhdennellätoista hetkellä, kun alkaa olla tosi kyseessä, enemmistö teistä onkin päättänyt hylätä nämä tavoitteet ja loikata sen sijaan saksalaisen kemikaaliteollisuuden petolliseen syleilyyn. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta vaati merkittäviä parannuksia REACHiin, mutta viimeisimmät kolmikantaneuvottelut vain pahensivat tilannetta. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä lähti ensimmäisenä kemikaaliteollisuuden kelkkaan, mutta miksi muut menivät mukaan?

REACHiä pitäisikin nyt kutsua RISKiksi, mikä tarkoittaisi kemikaalien rekisteröintiä mutta riittämätöntä korvaamista. Viimeksi kun äänestimme REACH-ehdotuksesta, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä tekivät oikeiston kanssa sopimuksen rekisteröintikysymyksestä. Tällä kertaa teidän on päästävä sopimukseen koko REACHistä. Aikaisemmalla kerralla esittelijä Sacconi sanoi, että sopimus on kuin omena: se on poimittava silloin kun se on kypsä. Keskustelun jälkeen annoitte minulle tuon omenan. Nyt vuotta myöhemmin se on iljettävä märkä möykky. Siksi olenkin tuonut teille uuden omenan. Säilyttäkää sitä pari vuotta, kunnes on REACHin uudelleentarkastelun aika, jolloin se haisee mädäntyneeltä ja muistuttaa teitä siitä, että teidän on saatava aikaan sopimus kokonaan toisen enemmistön kanssa. Paljon parempi olisi, jos pääsisimme nyt keskenämme sopuun vaihtoehdoksi esitetystä kompromissista, jota symboloi tämän omenan siemenkota. Pitäkäämme tätä omenan siemenkotaa symbolina kasvavalle ja juurtuvalle REACHille, josta ympäristö ja kansanterveys korjaavat hyötyjä vielä vuosikymmenten kuluttua, sen sijaan että myisimme eurooppalaisille maahan pudonneita omenoita.

Teidän täytyy valita, haluatteko REACH-omenan, joka mätänee, vai siemenen, joka kasvaa? Politiikassa mitään ei voita ellei ota riskejä. Teidän on uskallettava tarttua tähän viimeiseen tilaisuuteen, saada aikaan selkeä enemmistö parlamentissa ja neuvotella avoimesti neuvoston kanssa. Mitään pahempaa siitä ei voi koitua kuin neuvoston yhteinen kanta, mutta voimme saada niin paljon parempaa. Yksi sovittelun eduista on se, että se on joka tapauksessa demokraattisempi vaihtoehto kuin tämä läpimätä sopimus, joka tehtiin suljettujen ovien takana.

 
  
MPphoto
 
 

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, en aio nyt analysoida yksityiskohtaisesti meille esitettyä REACH-kompromissia. Kollegani Holm tekee sen hetken kuluttua. Haluan osaltani pohtia vain yhtä näkökohtaa: REACH on sekä oivallinen esimerkki siitä, mihin Euroopalla olisi mahdollisuuksia, että surullinen todiste sen tämänhetkisistä ristiriidoista.

Vain muutama viikko sitten REACHin odotettiin olevan merkki EU:n todellisesta kunnianhimosta. Euroopan unioni aikoi ottaa käyttöön lainsäädäntöä, jossa lopultakin asetettaisiin kansanterveys ja ympäristö lyhytaikaisen taloudellisen laskelmoinnin edelle. Se oli lopultakin vaatimassa yrityksiä ottamaan huomioon sosiaaliset kustannukset, joita niiden päätön kilpailukyvyn tavoittelu aiheuttaa. Se näytti lopultakin ottaneen opikseen asbestiskandaalista, ja koska uuden lainsäädännön oli määrä koskea myös merkittävinä määrinä maahan tuotavia tuotteita, Eurooppa oli pakottamassa maailman teollisuutta mukautumaan uusiin normeihinsa.

Euroopalla oli siis loistava tilaisuus antaa itsestään kuva uudistajana, joka kykenee muuttamaan olosuhteita meillä ja maailmalla, ja vieläpä alalla, joka herättää suuria tunteita kansalaisten keskuudessa. Tätä varten monet kansalaisjärjestöt, ammattiliitot ja vaaleilla valitut edustajat ovat tehneet hartiavoimin töitä tämän hienon hankkeen onnistumisen eteen. Monet heistä ovat nyt hyvin pettyneitä eurooppalaisille suuryrityksille tehtyihin laajoihin myönnytyksiin.

Myönnettäköön, että todistustaakka sentään saatiin käännettyä, mikä on tärkeä seikka. Enää ei ole viranomaisten tehtävänä osoittaa, että käytetyt kemikaalit olisivat myrkyllisiä, vaan on teollisuuden velvollisuus todistaa, että ne ovat turvallisia.

Miten on siis perusteltavissa, että yritysten sallitaan jatkaa – vaikkakin ehkä valvonnan alaisina – erittäin vaarallisiksi todettujen aineiden käyttöä, vaikka vähemmän haitallisia vaihtoehtoja olisi saatavilla markkinoilla? Järkyttävän ennakkotapauksen, asbestin, jälkeen tätä on eettisesti mahdotonta hyväksyä. Anteeksiantamatonta on myös se, että yritysten johdolle annetaan oikeus salata tietonsa kemikaalien mahdollisesta myrkyllisyydestä, jos kyseistä ainetta valmistetaan alle 10 tonnia vuodessa, niin kuin valtaosaa kemikaaleista. Lopettakaa hyvät ihmiset pk-yritysten taloudellisen heikkouden käyttäminen tekosyynä! Ryhmäni jätti käsiteltäväksi tarkistuksen, jossa vaadittiin suuryrityksiä antamaan pk-yrityksille hallussaan olevia tietoja kyseisistä aineista, jotta pk-yritykset säästyisivät turhilta kustannuksilta. Enemmistön kompromissiesityksen laatijat hylkäsivät tarkistuksen.

Lopuksi vielä yksi ajattelemisen arvoinen asia. Tämä toisen luokan kompromissi ei johdu taloudellisesta heikkoudesta vahvemman edessä, vaan huono esimerkki tulee ylhäältä. REACH-lainsäädäntö on liian kunnianhimoinen. Teollisuusasioista vastaava komission varapuheenjohtaja Verheugen totesi syyskuun puolivälissä, ettei se kuulu sellaisiin hankkeisiin, joita komissio aikoo esittää tulevaisuudessa. Huolestuttavinta on se, että hän ilmoitti tämän puhuessaan sääntelyn parantamista koskevasta aloitteesta, mikä kertoo paljon siitä strategisesta suunnasta, johon tämä varomaton lausahdus viittaa. Olemme nähneet sen vaikutukset sosiaalialalla: kuinka kävi esimerkiksi palveludirektiiville ja työoikeutta käsitelleelle vihreälle kirjalle. Nyt on kansanterveyden ja ympäristön vuoro kokea sen vaikutukset. Keskustelu siitä, miten Euroopan integraation tulisi muuttua, on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Liam Aylward, UEN-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, tulin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäseneksi vasta viime vaalien jälkeen vajaat kaksi ja puoli vuotta sitten ja näin heti, miten REACH jakoi mielipiteitä. Minun täytyy sanoa, että minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se, miten niin monet ihmiset ovat tehneet työtä se eteen. Erityisesti haluan kiittää esittelijä Sacconia, varjoesittelijöitä, ryhmämme puheenjohtajaa Florenzia, komissiota ja neuvostoa sekä kaikkia, jotka ovat suostuneet kompromisseihin tämän paketin aikaansaamiseksi. Minusta se on osoitus Euroopan unionin ja sen toimielinten kyvystä löytää yhteinen sävel kaikille tärkeissä asioissa. Se osoittaa, että kykenemme kompromisseihin ja keskusteluun. Jos äänestäjämme näkisivät meistä tämän puolen, he olisivat hyvin vaikuttuneita.

On täysin selvää, että päivittäisessä elämässämme altistumme yhä runsaammalle kemikaalicocktailille. Kun lainsäädäntö on tällaista sillisalaattia kuin nyt eikä meillä ei ole riittävästi tietoa useimmista nykyisin käytettävistä kemikaaleista, emme voi olla varmoja käytettyjen kemikaalien määrästä tai niiden vaikutuksesta terveyteemme ja ympäristöömme. Tämä sopimus on uraauurtava siinä mielessä, että sen tuloksena syntynyt asetus merkitsee selkeää hyötyä kuluttajille ja ympäristölle turvallisuusvalvonnan tiukentumisen myötä. Saamme paremmin tietoa. Yrityksiä kannustetaan yhä enemmän investoimaan tutkimukseen ja kehittämiseen ja parantamaan sen tasoa sekä laatimaan korvaamissuunnitelmia. Näin saavutetun herkän tasapainon lisäksi olen hyvin tyytyväinen pk-yrityksille suunnatun tuen lisäämiseen, eläinkokeiden vaihtoehtojen edistämiseen ja yhtenäisiin pakkausmerkintöihin. Pidän myös hyvänä sitä, että EU:n kemikaalivirasto perustetaan vastaamaan REACH-järjestelmän tieteellisestä, teknisestä ja hallinnollisesta johtamisesta yhteisössä.

Meidän on kuitenkin tiedostettava, että tämän säädöksen tarkoituksena on myös parantaa kemikaaliteollisuuden kilpailukykyä. Se on kotimaassani hyvin tärkeä teollisuudenala ja merkittävä työllistäjä sekä suorasti että epäsuorasti. EU:n toimielimet ovat tehneet kovasti työtä varmistaakseen, ettei teollisuudelle ja erityisesti pk-yrityksille määrättävistä velvoitteista koidu liikaa kustannuksia ja etteivät ne vaaranna liikesalaisuuksia. Pyrkimyksenä on ollut vähentää byrokratiaa ja turvata työpaikat, kuitenkin niin, että hyötyjinä ovat lopulta sekä kansalaiset, työntekijät että koko ekosysteemimme. Suurena haasteenamme on nyt panna REACH-asetus täytäntöön jäsenvaltioissa, jotta äänestäjämmekin saisivat siitä oikean kuvan.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta.(NL) Arvoisa puhemies, arvostan esittelijä Sacconin työtä. Nimenomaan hänen johdollaan parlamentti on pystynyt varmistamaan parhaan mahdollisen lopputuloksen neuvotteluissa, joista ei vaikeuksia puuttunut, kun parlamentissa mielipiteet olivat niin jyrkästi jakautuneet ja neuvosto piti kiinni yhteisestä kannastaan kuin henkensä kaupalla. Se, että vaikeiden neuvottelujen jälkeen eri aloilla ylipäänsä saavutettiin siedettävä ratkaisu, ansaitsee tunnustuksen.

Minun on helppo ymmärtää, miksi ympäristöjärjestöt ja kemikaaliteollisuus ovat tyytymättömiä kompromissiin, mutta tähän tapaukseen pätee varmastikin sanonta, että paras on hyvän vihollinen. Jos toisessa käsittelyssä ei olisi saatu aikaan kompromissia, se olisi johtanut joko siihen, että neuvoston kanta olisi hyväksytty lähes muuttumattomana, tai sitten pitkälliseen sovittelumenettelyyn, jossa olisi aina se mahdollisuus, että koko ehdotus saatettaisiin vetää pois tai hylätä. Nyt saavutettu tulos on siis parempi kuin ei mitään.

Haluan muistuttaa teitä vielä yhdestä asiasta, nimittäin siitä, että mielestäni jäsenvaltioilla pitäisi olla oikeus ottaa käyttöön tässä säädettyä tiukempaa ympäristölainsäädäntöä. Tämä koskee ainakin Ruotsia ja Tanskaa, jotka olisivat halukkaita soveltamaan tiukempia säädöksiä. Siksi aion äänestää yhdessä muutamien kollegojeni kanssa aiheesta esittämäni tarkistuksen puolesta.

Pyydän anteeksi erityisesti komission jäseneltä ja esittelijä Sacconilta, etten voi olla paikalla keskustelun loppuun asti, koska kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa on parhaillaan käynnissä äänestys.

 
  
MPphoto
 
 

  Hartmut Nassauer (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, tässä kompromississa näkyy parlamentin kädenjälki. Tämä on nyt toinen kerta – ensimmäinen oli palveludirektiivin käsittelyn yhteydessä – kun parlamentti on vaikuttanut ratkaisevasti sovun löytymiseen tärkeästä lainsäädännöstä. On hyvä, että ratkaisu löytyi täällä parlamentissa.

Se on kuitenkin vain kompromissi. Mikään muu ratkaisu ei ollut tuolloin mahdollinen, ja sovittelumenettelykin olisi epäilemättä osoittautunut hyvin ongelmalliseksi. Tästä syystä oikea ratkaisu on nyt tämän kompromissin vahvistaminen – vaikka itse teenkin sen erittäin varauksellisesti. REACH-järjestelmä edistää mullistavalla tavalla tietämystämme kaupan ja teollisuuden käyttämistä noin 30 000 kemikaalista. Se parantaa merkittävästi ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua Euroopassa, kuten neuvoston puheenjohtaja aivan oikein totesi.

Joudun kuitenkin kysymään, miksei hän maininnut sanaakaan siitä, että olemme nyt paitsi siirtämässä vastuun kemikaaleista yrityksille myös aiheuttamassa niille huomattavia kustannuksia? Miksei hän maininnut, että olemme ottamassa käyttöön uusia byrokraattisia menettelyjä Euroopassa ja teemme siis täysin päinvastoin kuin palopuheissamme byrokratian vähentämisestä ja Lissabonin tavoitteiden saavuttamisesta julistamme? Rehellisyyden nimissä meidän on myönnettävä, että haluamme tätä ympäristönsuojelun edistysaskelta mutta aiheutamme samalla huomattavia kustannuksia yrityksille ja teollisuudelle. Aika näyttää, kestääkö yhteisön kilpailukyky sen, niin kuin komission jäsen Verheugen ja minä toivomme.

Ensinnäkin tässä on mainittu kustannuksia, jotka olisivat voineet olla alhaisempiakin. Neuvoston puheenjohtajavaltio Suomi hylkäsi testausvaatimusten lievennyksen pienten tonnimäärien osalta. Ensinnäkin nämä testit ovat kalliita, toiseksi ne eivät ole kovin käyttökelpoisia ja kolmanneksi ne vaativat valtavan määrän eläinkokeita. Olisi ollut parempi palata parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittelijä Sacconin myötävaikutuksella löytyneeseen ratkaisuun – arvostan suuresti Sacconin työtä.

Mikä on seuraava askel? Seuraavaksi on pantava täytäntöön tämä mittava työ, tämä asetus, joka tulee voimaan välittömästi eikä siis vaadi ensin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Ratkaisevaa tässä on vastaisuudessa se, miten komissio ja kemikaalivirasto suhtautuvat asianosaisiin. Komission jäsenistä erityisesti Dimas ja Verheugen ovat muita selkeämmin tietoisia siitä, että REACH-järjestelmässä pk-yritykset uhkaavat jäädä muita heikompaan asemaan. Siksi pyydänkin heitä tekemään täytäntöönpanovaiheessa yhteistyötä pk-yritysten kanssa kumppanuuden hengessä sekä varmistamaan, että Euroopan talous kestää tämän rasitteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Riitta Myller (PSE).(FI) Arvoisa puhemies, pitkien ja monipolvisten keskustelujen, neuvottelujen, valiokuntaäänestysten ja kompromissien jälkeen olemme näkemässä muodon, jonka REACH on samassa. Taustalla on tilanne, kuten täällä on kerrottu, että tiedämme yksinkertaisesti liian vähän lähes kaikista sisämarkkinoilla olevista kemikaaleista. Historian saatossa markkinoille on tullut kymmeniä tuhansia kemikaaleja, joiden vaikutusta ympäristöön ja ihmisten terveyteen ei tunneta.

Tämänhetkinen kemikaalilainsäädäntömme estää uusien, parempien kemikaalien pääsyn markkinoille, koska sen avulla on mahdollista ja edullisempaa käyttää vanhoja kemikaaleja. Tämä on siis este Lissabonin strategian mukaisille innovaatioille. REACHin tärkeimmät välineet ovat kemikaaleja käyttävän teollisuuden ja maahantuojien rekisteröintivelvoite.

Viime viikkoina olemme keskustelleet nimenomaan lupamenettelystä ja siihen liittyvästä korvausmenettelystä. Euroopan parlamentti ja sen esittelijä Guido Sacconi on tehnyt hartiavoimin työtä, jotta komission alkuperäistä ehdotusta ja neuvoston yhteistä kantaa on voitu parantaa sen osalta, että vaaralliset ja huolta aiheuttavat kemikaalit voitaisiin korvata ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta paremmilla kemikaaleilla. Tämä työ on ollut johdonmukaista, ja meidän on huomattava, että se on tuottanut hyvän tuloksen. Ensimmäisen käsittelyn äänestyksen jälkeen aika harvat uskoivat, että voisimme todella saada aikaan tulosta. Nyt meillä on hyvä tulos.

Nyt käsittelyssä olevan kompromissin mukaan kaikki vaaralliset aineet tulevat korvausmenettelyn piiriin ja vaarallisimmat kemikaalit tulee aina korvata, jos korvaava kemikaali on saatavilla ja sen käyttö taloudellisesti ja teknisesti mahdollista. Lisäksi muista huolta aiheuttavista aineista on tehtävä korvaussuunnitelmat tai tutkimussuunnitelmat ehtona markkinoillepääsylle.

Haluaisin hieman kommentoida tuota omenavertausta. Itse ainakin haluan mieluummin poimia ja syödä omenan silloin kun se on kypsä, enkä odottaa, että omena mätänee. Samalla tavoin mielestäni on tärkeää oivaltaa, milloin on tehtävä päätöksiä, milloin on paras hetki poimia tämä kypsä omena.

 
  
MPphoto
 
 

  Lena Ek (ALDE).(SV) Arvoisa puhemies, torstaina toimitettava äänestys päättää pitkän prosessin, johon monet tahot ovat antaneet tärkeän panoksensa. Minusta meidän olisi syytä muistaa alkuperäisen ehdotuksen tehnyt komission jäsen Wallström ja hänen demokratiainnovaationsa: Internetissä järjestetty laaja kuuleminen, jolla parannettiin varsinaista REACH-ehdotusta uskomattoman paljon. Meidän on syytä muistaa ne jäsenet, jotka ovat viettäneet yökausia tämän aiheen parissa ja joiden kanssa olemme käyneet tiukkoja keskusteluja: jäsen Langen teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnasta, esittelijä Nassauer ja muutamat muut, erityisesti pääesittelijä Sacconi ja komission jäsenet Verheugen ja Dimas, jotka ovat tehneet paljon työtä tämän ehdotuksen valmistamiseksi äänestystä varten.

Kaikesta tästä huolimatta seison tässä hyvin ristiriitaisin tuntein. Jos minun täytyisi kuvailla tuntemuksiani lyhyesti, sanoisin, että tunnen sekä ylpeyttä että tyytymättömyyttä, käyttääkseni Ruotsissa viime vuosina yleiseksi käynyttä sanontaa. Omalta osaltani olen ylpeä siitä, että olen saanut olla vaikuttamassa tähän työhön teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan esittelijänä. Käytin lähtökohtanani erityisesti kolmea aihepiiriä. Ensinnäkin ehdotuksen ympäristönäkökohtia oli vahvistettava erityisesti haitallisten aineiden korvaamisen osalta. Toiseksi ehdotusta oli selkeytettävä. Siinä oli uskomaton määrä epäselviä kohtia ja päällekkäisyyksiä muun lainsäädännön kanssa. Ehdotuksesta on nyt poistettu paperi ja sellu sekä mineraalit ja malmit, jotka ovat toki tärkeitä aloja mutta eivät kuulu tähän ehdotukseen. Olemme myös yksinkertaistaneet REACH-järjestelmää, mistä on ollut hyötyä pienyrityksille. Uskoakseni "yksi aine, yksi rekisteröinti" -periaatteesta tulee jatkossa hyvin merkittävä.

Lähtökohtanani oli tuolloin se, että ehdotuksen vahvistaminen, selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen koituvat eurooppalaisen teollisuuden, eurooppalaisten kuluttajien ja Euroopan kansalaisten eduksi. Mielestäni pyrkimys vahvaan politiikkaan, jossa otetaan huomioon sekä markkinat että ympäristö, on hyvin tärkeä menestystekijä.

Olen pettynyt kolmesta syystä. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että olisimme voineet hyödyntää mahdollisuuden tarjota kuluttajille selkeämpää tietoa ja siten täyttää kasvavat ympäristövaatimukset ja kuluttajien toiveet. Se olisi ollut mahdollista, koska olimme tehneet tarvittavan työn ja ottaneet vastuullemme sen kustannukset. Nyt edessämme oleva kompromissi ei ole niin edullinen kuin se olisi voinut olla, ja se on minusta surullista. Haluaisinkin nyt tietää, miten komissio ja neuvosto aikovat vastata vaatimukseen 0,1 prosentin pitoisuusrajasta. Luokitellaanko koko auto vai vain sen sisältämä vaarallinen osa jossain määrin vaaralliseksi? Näiden asioiden selvittäminen on tärkeää. Vaatimus vaarallisten aineiden korvaamisesta on vielä kokonaan toinen kysymys. Miksi emme olisi voineet mennä vielä askelta pidemmälle syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden osalta? Kolmas kysymykseni koskee huolehtimisvelvollisuutta. Tämä periaate on sisältynyt eurooppalaiseen vahingonkorvausoikeuteen roomalaisten ajoista lähtien eikä siis ole millään muotoa uusi keksintö. Minusta olisi ollut hyödyllistä sisällyttää huolehtimisvelvollisuus säädöstekstiin eikä pelkästään selittää sen periaatteita johdanto-osassa. Valitettavasti emme ole vieneet näitä asioita loppuun saakka. Minulla on vielä neljäs asia, jonka haluan ottaa esille, nimittäin se, että on tärkeää antaa kehitysmaille mahdollisuus käyttää näitä tietoja, jottei synnytetä kaupan esteitä.

Sanalla sanoen totean siis olevani ylpeä mutta tyytymätön. Suurin työ on vielä tekemättä. Kuten eräs amerikkalainen totesi pari viikkoa sitten "emme ylittäneet Rubikon-jokea istuaksemme siellä kalastamassa." Hyvät kollegat, todellinen työ alkaa vasta äänestyksen jälkeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Caroline Lucas (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, joulu on tullut etuajassa saksalaiselle kemikaaliteollisuudelle: antamalla tukensa tälle uskomattomasti vesitetylle kompromissille parlamentti lahjoittaa teollisuudelle etukäteen odottamattoman suuren joululahjan ja palkitsee sen näin häikäilemättömästä lobbauksesta, jolla on onnistuttu poistamaan keskeisiä kohtia tästä ehdotuksesta.

Tuo lobbaus ja sen edessä taipuneet poliitikot, joita on ollut sekä neuvostossa että etenkin PPE-DE-ryhmän jäsenissä, ovat saaneet aikaan sen, että vaaralliset aineet pysyvät markkinoilla vielä vuosia, vaikka turvallisempia vaihtoehtoja on jo olemassa. Luulen, että sitä on vaikea selittää Euroopan kansalaisille. On häpeällistä, että he ovat joutuneet odottamaan kaikkiaan 20 vuotta sääntöjä, jotka sallivat jatkossakin vaarallisten kemikaalien käyttämisen päivittäistuotteissa, vaikka korvaavia aineita on helposti saatavilla. Tämä kaikki on myös täysin tarpeetonta: ympäristövaliokunnan toisessa käsittelyssä esittelijälle annettiin selkeät valtuudet vaatia kaikkien erityistä huolta aiheuttavien kemikaalien pakollista korvaamista silloin, kun turvallisempia vaihtoehtoja on olemassa. Tästä kuitenkin luovuttiin ja koko vaatimus kuivui kokoon neuvotteluissa.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan koko lainsäädäntöä verhoaa jonkinlainen salamyhkäisyys. On täysin mahdotonta hyväksyä, ettei lainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavan viraston avainhenkilöiden nimiä tai heidän ilmoituksiaan etunäkökohdista tarvitse julkistaa. Se on törkeää, ja on sitä paitsi erityisen ironista, että näin käy juuri nyt, kun meidän pitäisi vakuuttaa Euroopan kansalaisille, että EU toimii avoimesti ja vastuullisesti. Kuinka ihmeessä voimme väittää sellaista ja silti suostua näiden tietojen salassa pitämiseen?

Ryhmäni mielestä parlamentin olisi pitänyt hylätä kompromissiehdotus ja jatkaa työtä sopimuksen aikaansaamiseksi täydellisessä toisessa käsittelyssä ja sovittelumenettelyssä. Tässä paketissa ei ole mitään, mitä ei olisi voitu saavuttaa sovittelulla, mutta on paljon, mitä olisimme voineet voittaa. Sen sijaan olemme käyttäneet menettelyä, joka on salakähmäinen, epädemokraattinen ja helposti manipuloitavissa.

Ryhmäni on jättänyt käsiteltäväksi kaksi vaihtoehtoista kompromissipakettia. Se ei ole epärealistista, niin kuin jotkut ovat väittäneet. Itse asiassa ehdottamamme malli on lievempi kuin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä malli, mutta silti se on vahvempi kuin se vaisu ja heikko kompromissi, joka meillä nyt on pöydällä. Se perustuu juuri niihin keskeisiin kohtiin, joita parlamentin enemmistö on kannattanut koko prosessin ajan aivan viime hetkeen asti, jolloin se sitten päätti luopua niistä myönnytyksenä PPE-ryhmän muille jäsenille.

Esittelijä Sacconi, kun kysytte meiltä, mille muulle vuorelle haluamme kiivetä, vastaamme, että sille, joka on ollut merkittynä karttoihimme alusta lähtien. Sille, jolle sanoitte meidän olevan kipuamassa, jolle johditte meitä niin hienosti ja niin taidokkaasti, kunnes sitten aivan viime hetkellä askeleenne lipesi, menetitte jalansijan, käännyitte väärälle polulle, ja nyt olemme kaikki hukassa.

Lopuksi vielä muutama sana eläinsuojelusta. Ympäristövaliokunnan ensimmäisessä käsittelyssä tein ehdotuksen eläinkokeiden korvaamisesta kokonaan muilla menetelmillä, ja ehdotus hyväksyttiin. Se ei kuitenkaan pärjännyt myöhemmin täysistunnossa toimitetussa äänestyksessä mutta antoi kuitenkin hyvin voimakkaan viestin siitä, että haluamme lisätä eläinkokeiden vaihtoehtojen painoarvoa. Eläinkokeiden vaihtoehtojen edistäminen on nyt yksi REACH-asetuksen tavoitteista, ja se on valtavan tärkeää. Se ei saa jäädä pelkäksi eleeksi vaan se on muutettava oikeudelliseksi velvoitteeksi, jolla sitoudutaan eläinkokeiden korvaamiseen paljon tähänastista nopeammin. Eläinkokeet ovat paitsi julmia myös tehottomia. Ne ovat vanhanaikaisia ja niiden tulokset ovat usein harhaanjohtavia. Niiden mahdollisimman pikaisessa korvaamisessa ei ole kysymys pelkästään eläinten oikeuksista vaan myös ihmisten terveydestä ja ihmisoikeuksista.

 
  
MPphoto
 
 

  Jens Holm (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, isäni työskenteli yli 20 vuotta raskaan kemianteollisuuden palveluksessa Sundsvallissa Pohjois-Ruotsissa. Joskus hänellä oli iltaisin kotiin tullessaan kipuja käsivarsissa ja jaloissa. Joskus hän oli lähes halvaantunut ja hänellä oli vaikeuksia liikuttaa raajojaan. Lääkärin mukaan hän kärsi akuutista metallimyrkytyksestä. Isäni on nyt eläkkeellä, ja moni niistä raskasmetalleista, joille hän altistui, on nykyään kielletty. Kuitenkin miljoonat työntekijät altistuvat edelleen kemikaaleille eurooppalaisilla työpaikoilla. Suomalaisen tutkimuksen mukaan 32 miljoonaa EU:n kansalaista altistuu joka päivä karsinogeenisille kemikaaleille työpaikoillaan. Kaikkien näiden työntekijöiden vuoksi tarvitsemme voimakasta REACHiä.

Kuten on jo mainittu useissa erinomaisissa puheenvuoroissa, joita täällä parlamentissa on käytetty, tarvitsemme voimakasta REACHiä myös ympäristön ja kaikkien meidän kuluttajien takia. Kuitenkin juuri siitä syystä olen niin pettynyt siihen, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ovat taipuneet kemikaaliteollisuuden ja Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tahtoon. Tämä ehdotus pettää työntekijät, kuluttajat ja ympäristön. Hyvä esittelijä Sacconi, te varmaan tiedätte paremmin kuin kukaan muu meistä, mitä työntekijät vaativat. Työntekijät haluavat vahvan REACHin, jossa vaaralliset kemikaalit on korvattu silloin, kun parempia vaihtoehtoja on saatavilla, vain yhden esimerkin mainitakseni. Olette kuitenkin hylännyt tämän perusperiaatteen. Johtuuko se siitä, että valta ja uskollisuus PPE-DE-ryhmää kohtaan on tärkeämpää? Minä en tiedä.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto ei voi kannattaa tätä ehdotusta. Miksi? Annan muutaman konkreettisen esimerkin. Tässä kompromississa ei edellytetä kemikaaliturvallisuusraporttien laatimista pieninä määrinä tuotettavista tai maahan tuotavista kemikaaleista. Se merkitsee, että tuhansia kemikaaleja levitetään jatkossakin tietämättä, millaisia todellisia riskejä niihin liittyy. Siihen ei myöskään sisälly juridisesti sitovaa huolehtimisvelvollisuutta. Meidän on kuitenkin syytä muistaa, että yksi REACHin perusajatuksista oli nimenomaan se, että tällainen velvollisuus pitäisi olla, ja erityisesti se, että todistustaakan pitäisi kemikaaleihin liittyvissä asioissa aina olla yrityksillä eikä viranomaisilla. Suuryritykset voivat pitää käyttämiään kemikaaleja koskevat tiedot salassa, kunhan PPE-DE-ryhmä on saanut teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistamista koskevat vaatimuksensa läpi. Suurimpia häviäjiä ovat pienyritykset, jotka eivät pääse hyötymään avoimuuden lisääntymisestä.

Ilmeisen oikeutettua vaatimusta siitä, että jäsenvaltioiden pitäisi voida ottaa käyttöön pitemmälle menevää lainsäädäntöä, ei myöskään hyväksytty. Keskeisintä on kuitenkin se, että korvaamisperiaatteesta, jonka piti merkitä suurta edistysaskelta kansanterveyden ja ympäristön kannalta, on jäljellä pelkkä tyhjä kuori. Tämä periaate, jonka mukaan vaaralliset kemikaalit on korvattava aina kun niille on saatavilla vähemmän vaarallisia vaihtoehtoja, on nyt rajattu niin, että vain muutamat harvat kemikaalit poistuvat käytöstä. Sen seurauksena elämme jatkossakin tuhansien syöpää aiheuttavien tai lisääntymiselle vaarallisten taikka hormonitoimintaa häiritsevien vaarallisten kemikaalien keskellä.

GUE/NGL-ryhmä haluaa pelastaa REACHin. Siksi olemme yhdessä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän kanssa esittäneet yhteisen REACH-paketin, johon sisältyy tarkistuksia, joissa vaaditaan voimakkaampia sanamuotoja kaikkiin näihin kohtiin. Saadaksemme eläinkokeiden määrää vähennettyä vaadimme myös toimia kokonaan uudenlaisten eläinkokeettomien, toksikogenomiikkaa hyödyntävien menetelmien käyttöön ottamiseksi. Esittämämme vaatimukset eivät ole kohtuuttomia, koska parlamentin enemmistö kannatti valtaosaa niistä vuosi sitten. Lopuksi totean, että keskiviikkona äänestämme maailman kattavimmasta kemikaalilainsäädännöstä. Meillä on yhä mahdollisuus pelastaa REACH, ja kehotankin teitä – erityisesti teitä sosialisteja, jotka väitätte puolustavanne työntekijöitä ja ympäristöä – heittämään tämän PPE-DE-ryhmän laatiman sopimuksen roskakoriin ja äänestämään REACHin pelastamisen puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Urszula Krupa (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, REACH-asetuksesta käyty keskustelu on jo pitkään nostattanut monenlaisia tunteita ja kiistoja. Tunteet ovat kuumentuneet entisestään sen myötä, kun ehdotukseen jätettiin valtavan pitkä lista tarkistuksia, yhteensä yli 5 000, ja myös siksi, että REACH-asetuksen todelliset tavoitteet ovat nyt käyneet selviksi. Tarkoitan valtavaan taloudelliseen potentiaaliin nojautuvien suurten kemikaalikonsernien etujen edistämistä ja tieteellisen tutkimuksen tukemista, josta on tullut pelkkä väline, jonka avulla nämä globalisoituneet konsernit voivat tehdä entistäkin suurempia voittoja.

Terveyden ja ympäristön suojelua mainostavien iskulauseiden julkisivun takana isot tekijät yrittävät hankkiutua eroon pk-yrityksistä. Ne keskittyvät erityisesti unionin uusissa jäsenvaltioissa toimiviin yrityksiin, jotka ovat tähän asti olleet Euroopan talouden veturi.

Mekin suhtaudumme epäilevästi kompromisseihin, joilla vain lykätään pienten yritysten tuhoutumista, jonka myötä monet menettävät työpaikkansa ja mahdollisuuden itsensä kehittämiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Karl-Heinz Florenz (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä, arvoisat komission jäsenet Verheugen ja Dimas. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olen hyvin kiitollinen siitä, että voimme nyt sanoa, että loppujen lopuksi asiassa on saavutettu kompromissi. Olen joutunut viime viikkoina kuuntelemaan kaikenlaista. On sanottu muun muassa, että "Jäsen Florenz on liittokanslerinviraston sivupiste. Hän yrittää viedä läpi Saksan kemikaaliteollisuuden tahtoa ja jopa katkaisi neuvottelut". Kaikki tämä on pötyä. Yritin vain painostuksellani lähentää toisiinsa parlamentin eri leirejä, toisin sanoen terveys- ja ympäristöpolitiikan puolestapuhujia, jotka ovat aivan oikeutetusti hyvin sitoutuneita asiaansa, ja toisaalta talouspolitiikan puolustajia. Se oli ongelma, johon ei ollut helppoa ratkaisua.

Mielestäni olemme saaneet aikaan kohtuullisen kompromissin. Kaikki nurisevat siitä, kaikki ovat tyytymättömiä, ja siihenhän kompromissit aina johtavat. Sellaisen, joka ei hyväksy tätä, ei pitäisi lainkaan osallistua parlamentaariseen prosessiin. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin jotkut Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmää edustavat kollegani – joita muutoin pidän suuressa arvossa – saattavat luulla. Tässä maailmassa on erilaisia ideologioita, ja juuri siitä syystä viimeisten kolmen vuoden aikana valkoisesta kirjasta käymämme keskustelut ovat aina olleet niin ristiriitaisia. Niiden 18 vuoden aikana, jotka olen ollut parlamentin jäsen, en ole minkään muun mietinnön kohdalla kokenut tällaisia ristiriitoja yhtä voimakkaasti kuin REACHin kohdalla. Olemme jopa joutuneet todistamaan joitakin täysin naurettavia yhteenottoja, ja ilmapiiri ei aina ole ollut kovin leppoisa.

Yksi asia on kuitenkin aina ollut selvä, nimittäin se, että meillä on yksi todellinen tukija: teollisuus ei ole koskaan kyseenalaistanut REACHin tarpeellisuutta. Siitä olen hyvin tyytyväinen. Haluaisin muistuttaa molemmille komission jäsenille, että he ovat ilmoittaneet aikovansa kumota 40 vanhaa direktiiviä ja asetusta, jotka ovat nyt käyneet tarpeettomiksi. Aion tarkistaa, että he myös tekevät sen. Siinä on heille haastetta, samoin kuin täytäntöönpanoasetuksissa – heidän on todella tehtävä se, jotta saisimme etulyöntiaseman ja pystyisimme raivaamaan tietä tällä alalla. Kolmivaiheinen menettely – rekisteröinti, arviointi ja luvan myöntäminen – on erittäin onnistunut. Teollisuuden on osoitettava, että se pitää tietojen luovuttamista ja paljastamista kemikaalivirastolle erottamattomana osana nykyaikaista talouspolitiikkaa, ei vain irrallisena velvollisuutena. Olen vakuuttunut siitä, että silloin kun parempia vaihtoehtoja on saatavilla, tarjolle tulee myös ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, jos se suinkin on taloudellisesti kannattavaa. Niitä me nimenomaan haluamme edistää. Uskon ja toivon, ettei siitä koidu haittaa teollisuudelle vaan että se päinvastoin lisää motivaatiota.

Yksi tärkeä seikka, jota olemme kaiken aikaa painottaneet, on tuottajan vastuu. Se ei ole päämäärä sinänsä, mutta kuuluu teollisuuden velvollisuuksiin tulevaisuudessa. Tuontikysymys on edelleen ratkaisematta, eikä sitä mielestäni ole riittävästi säännelty. Lopuksi mainitsen vielä yhden kiistanalaisen kysymyksen eli tietojen luovuttamisen. Poliittisessa keskustelussa on pohdittava, kuinka suuri osa tietotaidostaan yritysten on paljastettava. On selvää, että tarvitaan kuluttajansuojaa, mutta meidän on suojeltava myös yrityksiämme, jotka tarjoavat ihmisille työtä päivästä toiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Linda McAvan (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, viime viikolla Yhdistyneen kuningaskunnan johtava lääketieteellinen julkaisu The Lancet julkaisi artikkelin, jossa puhuttiin vaietusta pandemiasta: neurologisista häiriöistä, joita teollisuuden kemikaaleille altistuminen aiheuttaa lapsille. Aihetta pitäisi tutkia paljon enemmän. Nyt meillä on kuitenkin tilaisuus tehdä jotakin kemikaalien suhteen, ja meidän on syytä tarttua tilaisuuteen.

Parlamentin ja neuvoston sopima kompromissipaketti on erittäin hyvä. Haluan antaa tunnustuksen pääneuvottelijallemme, esittelijä Sacconille, hänen taidoistaan. Hän toimi hyvin avoimesti ja yhteistyökykyisesti koko neuvottelujen ajan. Kiistän syytökset, joiden mukaan hän olisi toiminut salakähmäisesti. Hän raportoi aina toimistaan varjoesittelijöille ja valiokunnalle, ja ihmiset pidettiin ajan tasalla paljon paremmin kuin muiden lainsäädäntöhankkeiden yhteydessä.

On väitetty, ettei kompromissi ole riittävän pitkälle menevä tai että se on kaikkea muuta kuin täydellinen. Se ei ole täydellinen kompromissi. Vihreät ja GUE/NGL-ryhmä ovat ilmoittaneet, etteivät kannata kompromissia, mistä en ole lainkaan yllättynyt. Politiikassa ei kuitenkaan ole tarkoituksena yrittää tehdä vaikutusta tai hylätä kompromisseja vain päästäkseen historiankirjoihin kunniakkaan tappion kärsineenä mutta poliittisesti puhtaana, vaan tarkoitus on pyrkiä tekemään merkityksellisiä asioita ja saada aikaan todellisia muutoksia, jotka vaikuttavat oikeiden ihmisten elämään. Sitä juuri tämä säädös tekee.

Tässä oli puhe vuorista, mutta meidät ilmeisesti aiotaan viedä vuorille kuin Sisyfos, suurta kivenlohkaretta mukana raahaten. Emme ikinä saa sopua aikaiseksi eikä mikään koskaan toteudu, ja taas vierimme alas vuorenrinnettä. Olin itse todistamassa ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa käytyjä äänestyksiä, eikä siellä kyetty saamaan riittävää enemmistöä minkään sellaisen ratkaisun taakse, joka olisi ollut tänä iltana käsillä olevaa ehdotusta parempi.

Olen komission jäsenen Verheugenin kanssa samaa mieltä siitä, että tästä säädöksestä on tehtävä täytäntöönpanokelpoinen. Odotan mielenkiinnolla, mitä hän aikoo tehdä ja miten meidän on määrä tehdä yhteistyötä kemikaaliteollisuuden ja hallitusten kanssa varmistaaksemme, että säädös toimii niin kuin on tarkoitettu.

Antamalla REACHille tukemme tämän viikon äänestyksessä voimme aloittaa lainsäädännön täytäntöönpanon, jotta virasto saadaan aloittamaan toimintansa. En halua notkua täällä odottamassa, että jonakin päivänä ihme tapahtuu. Kehotan kollegoja äänestämään ehdotuksen puolesta tämän viikon äänestyksessä ja lopettamaan huolehtimisen siitä, millaisiin otsikoihin he pääsevät.

 
  
MPphoto
 
 

  Frédérique Ries (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, 20. syyskuuta 2003, ennen kuin aloitimme työmme täällä, presidentti Chirac, pääministeri Blair ja liittokansleri Schröder lähettivät Euroopan komissiolle kirjeen, jossa he pyysivät, ettei se heikentäisi kemikaaliteollisuuden kilpailukykyä. Tuon tason väliintulo ja painostus oli ennennäkemätöntä yhteispäätösmenettelymme historiassa, ja minun täytyy sanoa, että tuolla hetkellä REACHin kohtalo oli sinetöity: REACH tulisi jäämään tyngäksi, kauas esimerkiksi valkoisessa kirjassa vuonna 2001 hahmotelluista tavoitteista.

Ei tietenkään tule kysymykseenkään, että vahingoittaisimme alaa, joka on yksi Euroopan teollisuuden kilpailukykyisimmistä ja dynaamisimmista. Joka ikinen meistä on aina kuunnellut sen toiveita. REACHistä tulee käyttökelpoinen. Todisteena siitä on muun muassa rekisteröintiprosessin helpottaminen 1–10 tonnin määrinä tuotettavien aineiden osalta, Helsingin tulevan kemikaaliviraston vahvistaminen sekä – niin kuin on todettu useaan kertaan – "yksi aine, yksi rekisteröinti" -periaatteen (OSOR) vahvistaminen tietojenvaihdon helpottamiseksi yritysten kesken.

On myös tärkeää rajoittaa tietojen toimittamisen kustannuksia. Erityisen tärkeää tämä on pk-yrityksille. Hakijalla on myös mahdollisuus olla osallistumatta tietojen vaihtoon, mikäli siihen on asianmukaiset perusteet. Nämä ovat huomattavia edistysaskelia, ja olisin ollut niihin tyytyväinen tänään, jos emme olisi luovuttaneet korvaamisperiaatteen suhteen. Se, mitä siitä on jäljellä, ei ole enää edes lievennetty versio. Sanoisin sitä pikemminkin pelkäksi illuusioksi: valikoiva, tapauskohtainen ja asteittainen korvaaminen koskee myös sellaisia aineita, jotka luokitellaan syöpää aiheuttaviksi, perimää vaurioittaviksi tai lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi, jos – mietinnön sanoin – valvonta on riittävää.

Erityisesti on huomattava, että REACH antaa vapaat kädet hormonihäiritsijöiden käyttöön: pehmennysaineiden, hyönteismyrkkyjen ja palonestoaineiden, jotka ovat ihmiselle kaikkein tappavimpia kemikaaleja. Parlamenttimme antoi siihen vapaat kädet, vaikka puheenjohtajavaltio Suomi olisi ollut suostuvainen määräämään korvaamisen pakolliseksi näissä tapauksissa. Minusta tämä on täysin käsittämätöntä.

Eurooppa on kääntänyt selkänsä omille kansalaisilleen. Yrittäkääpä nyt selittää heille, että emme ole vetämässä markkinoilta ainetta, joka on terveysriski, vaikka turvallisempia vaihtoehtoja on saatavilla. Olen häpeissäni myös siitä, että EU:n viranomaiset ovat kieltäytyneet kuuntelemasta kahta miljoonaa lääkäriä, tiedemaailman auktoriteetteja ja johtavia asiantuntijoita, jotka jatkuvasti yrittävät muistuttaa meitä tästä vaietusta pandemiasta, jonka muun muassa kemikaalisaaste aiheuttaa. Olen lukenut saman artikkelin The Lancet -lehdestä kuin jäsen McAvan ja jäsen Schlyter. Tämän viikon keskiviikoksi 13. joulukuuta suunniteltu Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan liittyvä tapaamisemme tuntuu lievästi sanottuna petolliselta. Kaikilla meillä, jotka otamme sen riskin, että pyrimme yhdistämään terveyden ja kestävän työllisyyden sen sijaan, että kohtelisimme niitä täysin toisensa poissulkevina asioina, mikä on täysin hedelmätön ja aikansa elänyt lähestymistapa, on nyt vain pari minuuttia aikaa ilmaista pettymyksemme.

 
  
MPphoto
 
 

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulujat, vuorivertausta on käytetty tänään moneen kertaan. Siitä voin todeta vain, että paljon melua tyhjästä. Tämä on hutera kompromissi. Minkäänlainen kaunistelu ei pysty peittämään sitä tosiasiaa. Kun kompromissia vertaa ensimmäisen käsittelyn lähtökohtaan, parlamentti on selkeästi antanut periksi.

Tämä kompromissi on joululahja eurooppalaiselle kemikaaliteollisuudelle, ja saksalaisen kemikaaliteollisuuden lobbaajien kädenjälki näkyykin siinä selvästi. Euroopan kansalaisille ei kerrota, miksi parlamentti on lakannut vaatimasta vaarallisten aineiden korvaamista. REACH ei tarjoa minkäänlaisia kannustimia erityistä huolta aiheuttavien kemikaalien korvaamiseen turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Korvaamisperiaatteen sydän on uhrattu kemikaaliteollisuuden alttarille.

Tämä on todellakin häpeällistä, sillä ihmiset, luonto ja eläimet joutuvat jatkossakin tulevan laajamittaisen kokeilun koekaniineiksi. Erityisen häpeällistä se on siksi, että kemikaaleja ei tarvitse korvata edes silloin, kun käyttökelpoisia vaihtoehtoja on saatavilla. Edes sellaiset iskulauseet kuin "korvaamissuunnitelma" tai "asianmukainen hallinta" eivät pysty peittämään tätä tosiasiaa. Tämä on silmänkääntötemppu: eurooppalaisia teollisuusmyrkkyjä ilmaantuu paikkoihin, joihin ne eivät todellakaan kuulu, kuten vauvojen ja aikuisten vereen, äidinmaitoon, juomaveteen ja jääkarhujen rasvakudokseen.

Me myös petämme itseämme, jos erään aiemman puhujan tavoin uskomme, että hänen mainitsemassaan huolestuttavassa aivotutkimuksessa mainittuja voimakkaasti neurotoksisia aineita olisi alettu tutkia. Myöskään mitään niihin liittyviä pakollisia testejä ei olla ottamassa käyttöön. Näitä aineita saa edelleen levittää markkinoilla silloinkin, kun sopivia vaihtoehtoja olisi saatavilla. Se on todella häpeällistä.

Tämä kompromissi tekee myös pilkkaa avoimuudesta. Se että Euroopan kemikaaliviraston jäsenet voivat pitää nimensä ja taloudelliset etunäkökohtansa salassa, on paitsi järjetöntä myös merkki siitä, että kuluttajilta on viety kaikki valta, ja he joutuvat hapuilemaan tietään pimeässä. He altistuvat riskeille eivätkä pysty suojelemaan itseään niiltä. On vain pieni määrä kemikaaleja, joista kuluttajat voivat saada tietoa – ja sittenkin vain pitkällisen prosessin kautta. Tällä Internetin aikakaudella emme ole onnistuneet luomaan kuluttajille online-palvelua, josta he voisivat saada näitä tietoja. Tässä on kysymys aineista, jotka aiheuttavat kaikenlaisia hermosto- ja maksavaurioita, eivätkä ihmiset saa tietää mitään. Siksi REACH on petos. Parlamentti aloitti kuin tiikeri mutta päätyi pelkäksi pehmoleluksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, aiheella, josta nyt keskustelemme, ei ole mitään tekemistä REACHin alkuperäisen tavoitteen kanssa. Yleisesti tiedetään, että sadat kemikaalit ovat syynä ammattitauteihin ja niistä johtuviin kuolemantapauksiin. Lukuisten tarkistusten ja epätieteellisten perustelujen jälkeen ainoita hyötyjiä olivat kuitenkin kemikaaliteollisuuden omistajat, joiden etua päädyttiin ajamaan työntekijöiden terveyden ja ympäristön kustannuksella.

Ehdotuksesta poistettiin olennaisia kohtia, jolloin 90 prosenttia kemikaaleista jää valvonnan ja vaikutustenarviointien ulkopuolelle. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että asetuksen täytäntöönpanossa on mahdollista käyttää harkintaa teollisuuden vaatimusten mukaan. PPE-DE-ryhmän, sosialidemokraattien, liberaalien ja puheenjohtajavaltio Suomen välisessä sopimuksessa mennään vielä askelta pitemmälle sivuuttamalla kaikenlainen vastustus ja kilpailevat näkemykset, jotta suuryritykset menestyisivät. Rekisteröintivelvollisuuden ulkopuolelle jäävien aineiden määrää lisättiin. Työntekijöihin ja ympäristöön kohdistuvia pitkäaikaisvaikutuksia ei valvota eivätkä jäsenvaltiot voi ottaa käyttöön tiukempia säädöksiä.

Samaan aikaan kaikenlaisten muutosten tekeminen ja aineiden korvaaminen on helpompaa suuryrityksille, kun taas pk-yritysten on vaikea suoriutua kustannuksista, ja ne joutuvat supistamaan toimintaansa. Tämä siis edistää alan keskittymistä ja suosii suurpääomaa, jonka asema vahvistuu kansainvälisillä markkinoilla Euroopan unionin tyyppisten monopolien lailla.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, tämä ratkaiseva äänestys REACH-asetuksesta toimitetaan joulukuussa, jolloin monissa osissa Eurooppaa kaivataan lunta ja seurataan huolestuneina korkeita lämpötiloja. Meidän on korkea aika lisätä toimiamme ympäristön ja ihmisten terveyden suojelemiseksi.

Tiukassa ollut kompromissi REACH-asetuksesta on merkittävä askel tähän suuntaan. Sen aikaansaamiseksi on täytynyt tehdä monia myönnytyksiä ja sovittaa yhteen monia vastakkaisia näkemyksiä. Esimerkiksi pk-yritysten edut on täytynyt sovittaa yhteen suurteollisuuden etujen kanssa ja köyhempien maiden edut rikkaampien maiden etujen kanssa. Lisäksi tulisieluisten ympäristönsuojelijoiden on täytynyt sovittaa etunsa yhteen aggressiivisemman talouspolitiikan kannattajien kanssa.

On huomionarvoista, että tällainen keskustelu ylipäätään käydään ja tällainen tärkeä asetus hyväksytään laajentuneessa unionissa, jossa on mukana kymmenen uutta jäsenvaltiota.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin (IND/DEM).(SV) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti olisi voinut valita ympäristöystävällisemmän linjan ja nousta vastustamaan neuvostoa kemikaalidirektiivistä käydyissä neuvotteluissa. Suuret poliittiset ryhmät ovat kuitenkin päättäneet taipua neuvoston tahtoon ja hyväksyä nyt käsiteltävän hyvin kehnon kompromissin. Kompromissi tekee tyhjäksi korvaamisperiaatteen ja suosii käytännössä yhtä eturyhmää, nimittäin vanhentunutta eurooppalaista kemikaaliteollisuutta, jolla ei ole halukkuutta pitkän tähtäimen suunnitteluun. Sellaista ei voida hyväksyä.

Erityisen hämmästyttävää on se, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä päätti tukea tätä kompromissia. Totuus on, että PSE-ryhmä on joutunut pahasti polvilleen. Se on antanut periksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmälle ja kemikaaliteollisuuden lyhyen aikavälin erityiseduille. Kompromissi suosii Euroopan kemikaaliteollisuuden vanhentunutta osaa, kun taas häviäjiä ovat eurooppalaiset ja Euroopan nykyaikainen teollisuus. Junilistan kannattaa näin ollen Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän ehdotusta.

 
  
MPphoto
 
 

  John Bowis (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, esittelijämme Sacconi käytti suuren osan puheenvuorostaan kiipeillen kuin vuohi ylös alas vuorenrinnettä kuljettaen meitä mukanaan ja kertoillen, että huipulle päästyä tunne on huikea. Minun täytyy kertoa hänelle, että useimmat meistä ovat uupuneita. Hän on kuitenkin urheasti johtanut meidät läpi REACH-ehdotuksiin sisältyneiden 140 artiklan, 17 liitteen ja yhdeksän lisäyksen. Hän voi syystäkin olla riemuissaan saadessaan olla viemässä meitä kohti uutta, yhtenäistä kemikaaliriskien tunnistamis- ja hallintajärjestelmää. Tämä on ollut varsinainen maraton. En ole varma, voiko maratonia juosta ylös ja alas vuorenrinteitä, mutta jos voisi, se kestäisi varmaankin samat yhdeksän vuotta kuin tulee kuluneeksi huhtikuussa 2007, kun asetus saadaan voimaan.

Olemme kulkeneet pitkän matkan ja meillä on ollut korkeita päämääriä, vaikkakaan kaikkia niistä ei ole saavutettu. Se selittänee osan niistä purkauksista, joita esittelijä on saattanut aistia selkänsä takana. Pyrkimyksenämme on kuitenkin ollut täyttää tavoitteet parhaamme mukaan. Meidän täytyy kuitenkin löytää tasapaino erilaisten tavoitteiden välille: ympäristön ja terveyden tehokas suojelu, asteittainen mutta kattava tietojen kerääminen kaikista kemikaaleista, oikeusvarmuus, yritysten teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ja eläinkokeiden vähentäminen tietojenvaihdon ja eläinkokeita korvaavien testausmenetelmien edistämisen ja validoinnin avulla on saatava keskenään tasapainoon. Kyseessä on kompromissi. Siihen on nyt tultu. Kompromissin ydin on haitallisten aineiden korvaaminen. Lupamenettelyt, joihin sisältyy pakollisena vaatimuksena korvaamissuunnitelmien toimittaminen, takaavat sen, että erityistä huolta aiheuttavat kemikaalit poistetaan asteittain käytöstä kun turvallisempia, käyttökelpoisia vaihtoehtoisia aineita ja tekniikoita on saatavilla. Kun niitä ei ole valmiina saatavilla, vaaditaan tutkimussuunnitelma.

Tämä on edistystä. Kiitän puheenjohtajavaltio Suomea siitä, että se on auttanut ratkaisun aikaansaamisessa. Pahoittelen, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus veti eräässä kohtaa maton pois puheenjohtajavaltio Suomen jalkojen alta. Ellei niin olisi käynyt, olisimme saattaneet saavuttaa vielä hieman enemmän.

Kuten on jo todettu, seuraavaksi on vuorossa täytäntöönpano. Tulevaisuus riippuu siitä, miten markkinat suhtautuvat tähän. Uskon, että markkinat vastaavat haasteeseen ja näyttävät tietä valmistajien, vähittäismyyjien ja kuluttajien vaatiessa turvallisempia vaihtoehtoja. Odotamme kilpailukykyisten yritysten tarjoavan kuluttajien haluamia ympäristöystävällisempiä tuotteita. Odotamme myös, että kemikaaliviraston suorittaman kolmivuotisen arvioinnin myötä eläinkokeiden vaihtoehtojen käyttö lisääntyy.

Kohta on joulu. Paras mahdollinen joululahja on se, että ensi vuonna ei tarvitse tehdä työtä REACHin kimpussa. Komissio ei pääse ensi vuonnakaan eroon REACHistä, mutta parlamentin esityslistalta REACH puuttuu. Kaikki tämän maratonin osanottajat ansaitsevat ainakin hengähdystauon!

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Ferreira (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, tiedämme, että kemikaalit voivat olla vaarallisia ja että niillä voi olla tuhoisia vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön. Siksi tuntui itsestään selvältä, että asetuksen pitäisi näyttää esimerkkiä ja jättää taloudelliset paineet ja poliittiset erimielisyydet syrjemmälle. Siksi olen nyt tyrmistynyt siitä, että pitkien keskustelujen tuloksena on syntynyt kompromissi, joka jää kauas odotuksistamme ja siitä, mistä äänestettiin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Niin, olen todellakin tyrmistynyt, ja eniten minua hämmästyttää se, että vaarallisten aineiden korvaamisperiaatetta on – silloinkin kun vaihtoehtoja on tarjolla – kevennetty ehdotuksilla korvaamissuunnitelmasta ja sosioekonomisesta analyysista, joista molemmat viivästyttävät vaarallisten aineiden korvaamista. Toivon, että kemikaalivirasto pysyy lujana näissä asioissa.

Olen myös samaa mieltä Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön kanssa. On suuri pettymys, että kemikaaliturvallisuusraporttien laatiminen on pakollista vasta sitten, kun tuotanto ylittää 10 tonnia, sillä se ei takaa avoimuutta tuhansien aineiden osalta, jolloin ei myöskään voida laatia riskienhallintasuunnitelmia.

Lisäksi syöpää aiheuttavista, perimää vaurioittavista ja lisääntymiselle vaarallisista aineista esitetyt yksityiskohdat, kuten se, että ne olisivat vähemmän vaarallisia kuin miltä ehkä näyttää, saavat minut ymmälleni. Olen myös tyrmistynyt siitä, ettei osa Euroopan teollisuudesta ole halunnut välittömästi tarttua innovaatiohaasteeseen ja kohentaa julkista kuvaansa. Sanon osa Euroopan teollisuudesta, koska tiedän, että jotkut ovat jo ennakoineet REACHin tuloa. Siksi voin tänään vain toivoa, että jos tämän asetuksen konsolidoitu versio keskiviikkona hyväksytään, se pannaan täytäntöön ehdottoman tiukasti ja ehdottoman avoimesti. Lopuksi haluan kiittää esittelijä Sacconia, jonka tehtävä ei ollut helppo.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Laperrouze (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, hyvä esittelijä, kuulen kollegojeni purkavan tyytymättömyyttään. Tällä viikolla käsiteltävänämme oleva kompromissi on kuitenkin minun mielestäni täysin hyväksyttävä sopimus, koska se on saatu aikaan molemminpuolisten myönnytysten tuloksena. Haluan korostaa erityisesti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan panosta tässä asiassa. Korvaamisen osalta totean, että se oli sisällytettävä lupien myöntämisestä käytävään keskusteluun, koska sen tavoitteena on viime kädessä erittäin vaarallisten aineiden poistaminen käytöstä. Pakollinen korvaaminen oli hieno tavoite, mutta ei tekniseltä kannalta realistinen ratkaisu. Voin kuvitella, että nyt saavutetusta kompromissista on yhtenä seurauksena se, että yritysten on alettava kilpailla ominaisuuksiltaan turvallisempien aineiden kehittelyssä. Ne, jotka löytävät vaihtoehtoisia aineita, ovat paremmassa asemassa markkinoilla ja suhtautuvat varmasti vaihtoehtoisten aineiden etsimiseen haasteena.

Mielestäni kompromissiehdotuksen 137 artikla, jossa puhutaan säännösten tarkistamisesta, on tärkeä. Tämän mammuttimaisen säädöksen soveltamista on välttämätöntä arvioida ensimmäisten viiden vuoden jälkeen. Silloin pystymme jo näkemään, miten pitkälle on päästy. Samalla luulen, että se antaa meille mahdollisuuden selkiyttää tiettyjen sellaisten tuotteiden kohtelua, joiden todelliset ominaisuudet ja käyttö on tunnettu jo kauan. Esimerkkinä mainittakoon kalkki tai akut, joista olemme juuri äskettäin hyväksyneet säädöksiä. Minusta näitä tuotteita ei ole käsitelty riittävästi nykyisessä tekstissä. Erityisesti minua huolestuttaa se, että luonnossa esiintyviä aineita kohdellaan samoin kuin täysin keinotekoisia aineita.

Toinen minua huolettava asia on se, miten tämä säädös pannaan täytäntöön pk-yrityksissä. Kun viimeksi puhuin parlamentissa, sanoin, että voimme katsoa onnistuneemme sitten, kun olemme päättäneet ottaa käyttöön järjestelmän, joka on tasapainoinen, yksinkertainen, tehokas ja yrityksille käyttökelpoinen. Epäilyttää aika lailla, olemmeko saavuttaneet tämän. Tästä syystä toivoisin jäsenvaltioiden, ammattiliittojen ja kansalaisjärjestöjenkin luovan yhdessä ilmapiirin, jossa pk-yritysten olisi mahdollista täyttää säädöksessä asetetut vaatimukset ja joka samalla auttaisi niitä säädöksen tavoitteiden saavuttamisessa. Koska tämä säädös koskee lisäksi tuontituotteita, se tarvitsee hyväksynnän myös kolmansilta mailta, joiden on myös alettava suunnitella ja kehitellä ihmisen terveydelle tai ympäristölle vaarattomia kemikaalituotteita. Minusta tämä on hyvin tärkeä näkökohta. Maailman kauppajärjestön tulevalla neuvottelukierroksella EU:n voidaan odottaa asettavan tullien ulkopuolisia esteitä, ja lopuksi toivonkin, että EU aikoo tuolloin markkinoida REACHiä ihmiskunnan ja luonnon eloonjäämisen kannalta välttämättömänä säädöksenä.

 
  
MPphoto
 
 

  Satu Hassi (Verts/ALE).(FI) Arvoisat kollegat, kaikki kunnioitukseni esittelijä Guido Sacconille hänen pitkästä ja uuvuttavasta vuorikiipeilystään. Vihreä ryhmä on jättänyt REACHistä kaksi erilaista ehdotusta. Toinen on varsinainen vihreiden malli, toinen takataskuehdotuksemme, joka sisältää neuvoston jo hyväksymät parannukset, mutta ei niitä huononnuksia, jotka viimeisenä neuvotteluyönä tehtiin konservatiivien vaatimuksesta vastoin ympäristövaliokunnan kantaa. Vaihtoehtoinen kompromissimme on siis vuorenhuippu ilman sitä sumua, joka sumentaa Guido Sacconin iloa.

Kaksi viikkoa sitten Suomi sai neuvostossa läpi ensimmäisen liikahduksen parlamentin vaatimaan suuntaan vaarallisten aineiden korvaamisasiassa, kun korvattavien kemikaalien luetteloon lisättiin myös hormonihäiritsijät. Olin tyrmistynyt, kun tämä edistysaskel peruutettiin viimeisenä neuvotteluyönä konservatiivien vaatimuksesta. Lisäksi kemikaalien tunnistamiseen liittyvää tietoa luokiteltiin liikesalaisuudeksi. Koko kemikaalilain käsittelyn ajan konservatiivit ovat brutaalisti ja häikäilemättä toimineet kemianteollisuuden juoksupoikina ja -tyttöinä.

Hyvät kollegat, ymmärrän kaikkia, jotka haluavat lopullisen ratkaisun nyt. Nimissäni jätetyn ehdotuksen sisältö on neuvostossa jo hyväksytty. Siitä puuttuvat vain viimeisen yön huononnukset. Hyvät kollegat, te jotka olette äänestäneet tiukan substituution puolesta ja haluatte poistaa elinympäristöstämme vaarallisimmat kemikaalit, jos olette johdonmukaisia, tuette tätä ehdotusta ja poistatte vuorenhuipulta sen sumun. Kansalaiset tulevat kysymään, mitä teit terveyteni suojelemiseksi vaarallisilta kemikaaleilta.

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa puhemies, viime päivinä kemikaaliteollisuuden lobbaajilla on ollut syytä juhlaan. He ovat saavuttaneet 90 prosenttia tavoitteistaan. Se on muuttanut REACHin täysin. Komission alkuperäisestä ehdotuksesta on jäljellä enää muutama asia. Entisistä vastustajista on tullut mitä vankkumattomimpia kannattajia. Korvaamisperiaatetta on heikennetty olennaisesti kansanterveyden, ympäristön ja kemikaaliteollisuuden työntekijöiden kustannuksella.

Tämänpäiväinen kompromissi merkitsee käytännössä sitä, että sosialidemokraatit ovat omaksuneet EU:n oikeiston ja kemikaaliteollisuuden näkemykset. Jos tämä kompromissi on kaukana komission alkuperäisestä ehdotuksesta, se on myös hyvin kaukana niistä asioista, joiden puolesta me äänestimme sekä ensimmäisessä käsittelyssä että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa.

Vaikka kunnioitan toki komission jäsentä Dimasia ja esittelijä Sacconia, en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi he juhlivat. Eiliseen asti he vielä kannattivat ja puolustivat kokonaan eri asioita.

Paljon onnea komission jäsen Verheugen. Olette onnistunut tappamaan REACHin.

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, krooninen aliravitsemus maailmassa on puolittunut vuoden 1945 jälkeen merkittävästä väestönkasvusta huolimatta. Keskimääräinen eliniänodote on noussut. Energiaa tuotetaan ja kulutetaan tehokkaammin, mikä edesauttaa ympäristönsuojelua. Tämä kaikki on seurausta teollisuuden ja tieteen kehityksestä 1800- ja 1900-luvuilla. Näin ollen meidän ei pidä tukea kohtuuttoman tiukkoja tai kalliita säännöksiä etsiessämme ratkaisuja, jotka ovat hyväksi ihmisille ja ympäristölle.

Rekisteröintiä ja lupamenettelyä koskevien säännösten tiukentaminen aiheuttaa teollisuudelle raskaita kustannuksia. Se merkitsee leikkauksia innovaatiomenoihin. Innovaatioiden vähentyminen puolestaan johtaa siihen, että me ja lapsemme altistumme vaarallisemmille aineille päivittäisessä elämässämme.

Näin asiat ovat. Terveellisempää ja puhtaampaa tulevaisuutta ei pystytä takaamaan tiukoilla ympäristörajoituksilla ja -määräyksillä vaan teknisen ja tieteellisen edistyksen avulla. Lupamenettelyn helpottaminen, sosioekonomisen analyysin sisällyttäminen lupamenettelyyn ja menettelyn joustavuuden lisääminen ovat 30. marraskuuta aikaansaadun kompromissin merkittäviä hyviä puolia. Äänestämme siis sen säilyttämisen puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Železný (IND/DEM).(CS) Näyttää siltä, että REACH-kysymys on nyt loppuun käsitelty. Innovointiin keskittymisen sijaan yritystemme on nyt kahlattava läpi paksu, 600-sivuinen asetus. Eurooppa on jälleen heikentänyt kokonaiskilpailukykyään, ja me täällä parlamentissa voimme jälleen kerran voivotella epäonnistumista Lissabonin tavoitteiden toteuttamisessa. Sellaisesta maasta tulevan kilpailijan, jota naurettavasti REACHiksi nimetty asetus ei koske, on nyt entistäkin helpompi kilpailla asetuksen rasittaman EU:n kanssa. REACH on lahja kilpailijoillemme. Se on myös lahja – ja varsin kallis sellainen – EU:ssa toimiville suuremmille yrityksille ja suuremmille, rikkaammille maille. Siinä missä saksalaiset jättiyritykset pystyvät kantamaan asetuksen aiheuttamat kustannukset, tšekkiläisille keskisuurille yrityksille ne ovat liikaa, sillä kustannukset ylittävät niiden keskimääräisen tuloksen. Vaikka pk-yritykset työllistävät noin 80 prosenttia väestöstä, ne tuhotaan REACHillä, etenkin uusissa jäsenvaltioissa. REACHistä tulee hienostunut ase EU:n sisäisessä kilpailussa ja väline, jolla isot ja rikkaat voivat hallita pieniä ja köyhiä. Tästä johtuu äkillinen ja liioitellun koskettava sovinto tästä surkeasta asetuksesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen (PPE-DE).(NL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, arvoisat neuvoston edustajat, hyvät kollegat, jos onnistumme hyväksymään REACH-kompromissin tällä viikolla, parlamentti tulee osoittaneeksi jo toisen kerran tällä kaudella, että se kuuntelee ihmisten huolia ja pystyy kantamaan vastuunsa hyvin laajoissa ja monimutkaisissa teknisissä asioissa sekä auttamaan asioiden saattamisessa onnistuneeseen lopputulokseen. Neuvottelijoilla oli hyvin vaikea tehtävä hoidettavanaan, ja haluankin kiittää heitä vilpittömästi saavutetun sopimuksen johdosta. Olen iloinen siitä, että sopuun päästiin toisessa käsittelyssä. Kaikki oli loppujen lopuksi jo sanottu ja oli aika saattaa asiat päätökseen ja antaa vuoro niille, joiden tehtävänä on toteuttaa nämä ajatukset käytännössä.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on aina ollut haluton ajamaan yksipuolisesti minkään yksittäisen eturyhmän asiaa. Olemme jatkuvasti pyrkineet tasapuolisuuteen. Tavoitteenamme on ollut sovittaa yhteen toisaalta pyrkimys terveyden ja ympäristön suojelemiseen ja toisaalta halu säilyttää kilpailukyky ja välttää tarpeettomia hallinnollisia rasitteita. Oman näkemyksemme mukaan olemme onnistuneet siinä varsin hyvin. Se, ettei kukaan ole sataprosenttisen tyytyväinen, on luonteenomaista tämänkaltaiselle kompromissille.

Olen sitä mieltä, että keskiviikkona äänestettäväksi tulevan paketin myötä olemme saaneet aikaan monenlaisia parannuksia aiempiin teksteihin, joita laadimme ja joista äänestimme tämän lainsäädäntömenettelyn kuluessa. Lupapolitiikan alalla olemme ehdottomasti edistäneet sekä vaarallisille aineille myönnettävien lupien ehtoja että näiden lupien voimassaoloaikaa.

Teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa on vahvistettu, mikä oli välttämätöntä, ja tarpeettomat eläinkokeet on kielletty. Olen vakuuttunut siitä, että suuret yritykset tietävät, mitä tehdä kompromissitekstimme suhteen, mutta en ole aivan niin varma pienemmistä yrityksistä, ja siinä suhteessa Euroopan kansanpuolueen ryhmä luottaa täytäntöönpanotoimiin ja tarvittaviin tukitoimiin. Jos komissiolla on niiden osalta jotakin hihassa, haluaisin pian kuulla siitä.

Punnittuani kaikkia näkökohtia olen päätynyt kannattamaan pakettia, koska se takaa, että 11 vuoden kuluttua olemme uudistaneet kemikaalipolitiikkaamme voimakkaasti ja tehneet siitä avointa. Eurooppalaisten elämässä on vähemmän terveysriskejä, ja luotamme siihen, että teollisuuden kilpailukyky ei siitä kärsi vaan pikemminkin vahvistuu. Luonnollisesti yritykset joutuvat maksamaan siitä hinnan, joka ei ole pieni. Useimmat kansalaiset kuitenkin vaativat lisää terveyttä koskevaa tietoa ja parempaa terveyden suojelua, ja tällaisten vaatimusten odotetaan vain lisääntyvän.

Ajan myötä REACH-testausmerkinnästä voi tulla kaupallinen etu eikä taloudellinen rasite, ja kuten on jo aiemmin todettu, lainsäädännöstämme voi tulla maailmanlaajuinen normi. Meidän on joka tapauksessa ryhdyttävä työhön muun muassa käynnistämällä kuluttajille suunnattuja perusteellisia tiedotuskampanjoita.

 
  
MPphoto
 
 

  Dorette Corbey (PSE).(NL) Arvoisa puhemies, lähes neljän vuoden ja tuhansien tarkistusten jälkeen REACH on vihdoin todellisuutta. Esittelijämme Sacconi ansaitsee tietenkin kiitokset siitä, että hän on onnistunut saattamaan kaiken tämän onnistuneesti päätökseen. Tämä on tulos, josta voimme olla ylpeitä.

Vaarallisten aineiden korvaamisesta on tullut yksi REACHin tavoitteista. REACH ei merkitse pelkästään tiedon keräämistä tuhansista kemikaaleista vaan myös yhteensä 2 500 vaarallisen aineen korvaamista. Onkin korkea aika saada niin suurta huolta aiheuttavat vaaralliset aineet lopulta kiellettyä. Syöpätapausten, allergioiden sekä ihmisten ja eläinten hedelmällisyyshäiriöiden lisääntyminen liittyy vaarallisiin aineisiin. Valtaosa kemikaaliteollisuudessa työskentelevistä noudattaa parhaansa mukaan äärimmäistä varovaisuutta käsitellessään vaarallisia aineita, mutta valitettavasti ei ole itsestään selvää, että kaikki tekevät niin.

Tietenkin ymmärrän teollisuuden kannan, ettei korvaaminen voi tapahtua hetkessä. On hyvä, että uuteen sopimukseen sisältyy hieman enemmän joustavuutta. Nyt tutkitaan tapauskohtaisesti, kuinka pitkään vaaralliselle aineelle myönnettävä lupa voi olla voimassa. Tämä on edistystä tuottajien kannalta. Niiden on laadittava tutkimussuunnitelma turvallisen vaihtoehdon kehittämiseksi, mikä hyödyttää sekä ympäristöä että innovointia. Kaikkein vaarallisimpien aineiden poistaminen tuotantoprosessista ja tuotteista muodostaa valtavan haasteen seuraavien parin vuoden aikana.

REACHillä on saatu aikaan nämä innovaatiot, joista on hyötyä sekä kilpailukykymme että ympäristön kannalta. Kaikki riippuu tietenkin nyt tehokkaasta täytäntöönpanosta. Erityisen tärkeää on varmistaa, että pk-yritykset voivat olla mukana muutoksessa.

Ensimmäinen tarkistus on suunniteltu tehtäväksi seitsemän vuoden kuluttua, jolloin pystymme selvittämään, voidaanko REACHin soveltamisalaan lisätä vielä uusia aineita, ja voimme harkita, voidaanko hormonihäiritsijät edelleen sisällyttää korvaamisjärjestelmän piiriin. Silloin toivon mukaan myös huolehtimisvelvollisuus saa ansaitsemansa huomion ja yritysten velvollisuutta antaa tietoja työntekijöille ja kuluttajille voidaan tiukentaa entisestään. Siihen asti meidän on tultava toimeen tämän kanssa, ja minusta erinomainen kompromissi onkin saatu aikaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE).(FR) Arvoisa puhemies, REACHin myötä me, esittelijä Sacconi mukaan luettuna, olemme nostattaneet valtavia toiveita siitä, että ympäristömme olisi mahdollista puhdistaa hitaasti hajoavista, eläviin kudoksiin kertyvistä ja myrkyllisistä kemikaaleista, jotka pilaavat terveytemme ja luonnonympäristön. Kemikaalien sääntelysuunnitelma herätti ihmisten kiinnostuksen ympäristö- ja sosiaalikysymyksiin niin Euroopassa kuin rajojemme ulkopuolellakin. Sen seurauksena käynnistynyt laajamittainen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan – ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen, yritysten ja tuottajien – kanssa on johtanut jonkinlaiseen yksimielisyyteen kansanterveyden ja ympäristön laadun parantamisen välttämättömyydestä, samoin kuin siitä, että kansalaisten ja työntekijöiden on saatava tietoa meitä ympäröivistä kemikaaleista.

Surullista kyllä, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalta tulleesta rohkaisevasta viestistä huolimatta nyt käsillä oleva kompromissi heikentää REACH-hanketta. Kuinka me voimme selittää kansalaisille, ettemme aio saattaa valmistajia vastuuseen myrkyllisten aineiden levittämisestä vaan että vaarallisia aineita käsittelevät kuluttajat ja työntekijät joutuvat kantamaan vastuun? Kuinka me selitämme sen, että parlamentti kannattaa syöpää aiheuttavien ja perimää vaurioittavien molekyylien ja hormonihäiritsijöiden korvaamista, muttei vaadi sitä systemaattisesti? Ja mitä meidän pitäisi sanoa kaikkein vaarallisimpia aineita koskevien tietojen salaamisesta? Meistä tämä on sietämätöntä ja käsittämätöntä. Vaikka monet pk-yritykset ovat ymmärtäneet ympäristöystävällisten kemikaalien tuoman lisäarvon, Euroopan kemikaaliteollisuuden raskassarjalaiset eivät suostu muutoksiin. Ne vaikuttavat edelleen työhömme huolimatta siitä, millaisen taloudellisen rasitteen erilaisten sairauksien lisääntyminen aiheuttaa terveydenhuoltojärjestelmällemme, minkä esittelijä Nassauer sattumoisin sivuuttaa kokonaan.

Meillä on tänään suuri vastuu ja meidän on äänestettävä sen mukaisesti. Vihreiden esittämillä tarkistuksilla vahvistetaan REACHiä, tehdään siitä mielekäs ja estetään sitä viivyttämästä loputtomiin kaikkein vaarallisimpien aineiden korvaamista, kuten esittelijä Sacconikin tunnustaa. Lopuksi totean, että tämä kompromissi saattaa olla suuri edistysaskel kemikaaliteollisuudelle, mutta Euroopan parlamentille se merkitsee takapakkia.

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún (GUE/NGL).

(Puhuja puhui iirin kieltä.)

REACH-direktiivin alkuperäinen tarkoitus oli suojella työntekijöitä, kuluttajia ja ympäristöä ja ylläpitää samalla eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä. On hyvin valitettavaa, että kemikaaliteollisuus on onnistunut vakuuttamaan niin monet parlamentin jäsenet siitä, etteivät mahdollisimman korkeat turvallisuusvaatimukset ole tarpeen. REACH on vesitetty siinä määrin, että nyt käsiteltäviä ehdotuksia on mahdotonta hyväksyä. Silloin kun erityistä huolta aiheuttaville kemikaaleille on olemassa turvallisemmat vaihtoehdot, on välttämätöntä, että haitallisemmat aineet korvataan. Puheet korvaamissuunnitelmista ja asianmukaisesta hallinnasta eivät vielä riitä. Samoin valmistajien on ilmoitettava avoimesti, mitä aineita niiden tuotteet sisältävät.

(Puhuja puhui iirin kieltä.)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Huomasin joidenkin kollegojen viestittävän, että tulkkaus puuttuu. Kyseessä ei ollut tulkkien virhe. Jäsen de Brún käyttää usein puheenvuoroissaan iirin kieltä, joka ei toistaiseksi ole parlamentin virallinen kieli. Tilanne muuttuu ensi vuonna.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM).(EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella molempia komission jäseniä ja parlamenttia uskomattoman ennätyksen rikkomisesta: tällä mietinnöllä, tarkoitan lainsäädäntöluonnoksella, olemme onnistuneet houkuttelemaan kimppuumme enemmän lobbaajia kuin koskaan ennen.

Eräs toimittaja kertoi minulle istuntosalin ulkopuolella, ettei ole koskaan ennen nähnyt Strasbourgissa yhtä paljon lobbaajia kuin nyt. Omasta puolestani voin sanoa, etten aio helpottaa lobbaajien työtä omalla äänelläni. He valmistelevat juhlia keskiviikkoillan äänestyksen jälkeen. Se on totta. Voimmeko hyväksyä lobbaajien konkreettisen aikaansaannoksen, joka palvelee vain heidän tarpeitaan, ja kuka tästä pohjimmiltaan hyötyy? Vain suurimpien maiden suurimmat teollisuusyritykset. Pystyvätkö Kreikka tai Tšekki kilpailemaan tässä säädösluonnoksessa määritellyin ehdoin?

Olen hyvin järkyttynyt kirjeestä, jonka komission jäsen Verheugen lähetti puheenjohtaja Barrosolle 25 päivää sitten sekaantuen siten komission jäsenen Dimasin velvollisuuksiin. Siitä lähtien olen suhtautunut hyvin epäilevästi siihen, mahtaako tämä koko asia kestää minkäänlaista vakavaa kritiikkiä. Eikä se kestäkään.

 
  
MPphoto
 
 

  Werner Langen (PPE-DE). (DE) Jokainen, joka muistaa, kun komission jäsenet Wallström ja Liikanen 13. helmikuuta 2001 esittelivät valkoisen kirjan, ymmärtää, miten pitkälle olemme nyt päässeet. Haluan kiittää erityisesti molempia komission jäseniä siitä, että he ovat omana aikanaan ja näistä asioista vastatessaan kohdistaneet entistä enemmän huomiota työpaikkoihimme ja taloutemme kilpailukykyyn. Olin aina olettanut, että myös neuvoston puheenjohtaja olisi tiukasti sitoutunut yhteiseen kantaan. Esittelijä Sacconi on tehnyt hienoa työtä, mutta kun kuuntelee täällä parlamentissa käytettyjä puheenvuoroja, voisi erehtyä luulemaan, että kommunistit ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä ovat täällä enemmistönä. Mitä pötyä, heillä ei ole edes sataa ääntä parlamentissa. Siksi tämä kompromissi, jolla on useiden ryhmien tuki takanaan, on hyvä kompromissi, vaikkei se täytäkään odotuksiani joka suhteessa.

Komission jäsenille Verheugenille ja Dimasille sanoisin, että nyt on tärkeää, ettei asetuksen täytäntöönpanosta muodostu valtavaa byrokratiahirviötä, vaan että se todella toimii esimerkkinä sääntelyn parantamisesta. Helppokäyttöisyys on tästä syystä välttämätöntä, kuten jäsen Roth-Behrendt totesi.

Jos kysymme nyt itseltämme, mitä jäi saavuttamatta, sanoisin, että vaikein kysymys on se, miten tuontituotteiden sisältämiä aineita pitäisi kohdella. Kenelläkään ei ole valmista ratkaisua tähän kysymykseen. Mitä hyötyä on erittäin tiukasta lainsäädännöstä, jos aineita pääsee Euroopan unioniin tuontituotteiden mukana ja yritykset siirtävät tuotantoaan EU:n ulkopuolelle? Kompromissi on rakennettu vastuullisella tavalla. Kaikki pk-yrityksiltä edellytettävät testit eivät olleet tarpeellisia, ja olisi myös ollut järkevää yksinkertaistaa järjestelmää määrittelemällä altistus- ja käyttöluokkia. On valitettavaa, ettei näin tapahtunut. Me kuitenkin tuemme kompromissia, ja toivon, että Euroopan kemikaalilainsäädännöstä tulee maailmanlaajuinen suunnannäyttäjä. Tällainen haaste meillä on edessämme. Jos onnistumme, tulemme samalla turvanneeksi työpaikkoja EU:ssa ja pikemminkin parantaneeksi kuin heikentäneeksi teollisuutemme kilpailukykyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gyula Hegyi (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Sacconia, joka teki kaikkensa tämän onnistuneen säädöksen aikaansaamiseksi. Aloin seurata REACHistä käytyä keskustelua tarkkailijan ominaisuudessa kolme vuotta sitten. On erittäin rohkaisevaa nähdä, että tämän pitkän prosessin päätteeksi on saatu aikaan hyväksyttävä lopputulos. Uuden jäsenvaltion edustajana olen tyytyväinen havaitessani, että esittämäni tarkistukset on otettu mukaan tekstiin. Maanmiesteni onnistumisista on syytä mainita myös unkarilais-brittiläinen aloite.

Toivottavasti parlamentti ja neuvosto hyväksyvät lopullisen version joulukuussa, mutta prosessi ei pääty siihen. Seitsemän vuoden kuluttua lainsäädännön tilannetta tarkistetaan. Silloin on hyvä mahdollisuus ulottaa kemikaaliturvallisuusraportit koskemaan myös 1–10 tonnin määrinä tuotettavia aineita, jotta varmistetaan tällaisten aineiden turvallinen käyttö, kuten minä ja sosialidemokraattikollegani ehdotimme aiemmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL).(CS) Venäjän entinen pääministeri Viktor Tšernomyrdin sanoi kerran: "Meillä oli tarkoitus tehdä se paremmin, mutta siinä kävi kuten tavallisesti." Se oli hyvin sanottu. Nämä säännöt toimivat nykyisessä muodossaan Lissabonin strategian vastaisesti ja suosivat suuryrityksiä, jotka ovat jo sopeutuneet niihin paremman markkina-aseman toivossa, mutta ovat vahingoksi pk-yrityksille. Lisäksi tietojen jakamisen periaate, joka on sinänsä hyvä asia, typistyy sen vuoksi, ettei tälle alalle ole määrätty minkäänlaisia sanktioita. Säännökset uhkaavat oman kotimaani kaltaisia maita, ja niillä on seurannaisvaikutuksia myös muille aloille. Uskoakseni jotkut täällä istuntosalissa ovat hyvinkin tyytyväisiä näihin säännöksiin.

Aldous Huxley sanoi kerran, että onni on kuin koksi. Se syntyy sivutuotteena, kun valmistetaan jotakin aivan muuta. Jotain vastaavaa tapahtuu nytkin siinä mielessä, että jäsen Langen toteamuksen mukaisesti näytti siltä, kuin ryhmämme olisi ollut täällä enemmistönä. Tarvitaan vain vähän lisää tämänkaltaisia sääntöjä, niin me todella olemme enemmistönä.

 
  
MPphoto
 
 

  Godfrey Bloom (IND/DEM).(EN) Arvoisa puhemies, tässä sitä nyt taas ollaan. Minun nähdäkseni esittelijä Sacconi ei ole niinkään valloittamassa mitään vuorta kuin kaivamassa itselleen valtavaa kuoppaa. Saanen huomauttaa tällaisella juhlahetkellä, että toivottavasti hän sekoittaa martineja yhtä tarmokkaasti kuin kielikuvia. Sanoipa hän mitä tahansa, tässä on kysymys yli 30 000 ainetta kattavasta asetuksesta, jota valvomaan tarvitaan taas kokonainen tärkeilevien tarkastajien armeija, joka imee loputkin mehut jo nyt yliverotetusta ja ylisäännellystä veronmaksajasta.

Säännösten runsaus vie väistämättä huomion pois niistä suhteellisen harvoista tapauksista, joissa todella tarvittaisiin vakavia toimia. Jälleen kerran me britit näemme tämän direktiivin osoituksena syyttömyysolettaman hylkäämisestä, mikä merkitsee, ettei brittiläisille yrityksille aiheutuvia vahinkoja korvata millään tavalla, puhumattakaan miljoonilla eläimillä tehtävistä kauhistuttavista kokeista, vaikka kuinka yrittäisitte itsellenne muuta uskotella.

Vetoan tietenkin brittiläisiin federalistikollegoihin, jotka kaikki kannattavat tätä harhaan mennyttä säädöstä, että he kerrankin ryhdistäytyisivät ja ryhtyisivät vastaiskuun oman kansallisen siviilioikeutemme puolesta ja tämän paikan sovjetismia vastaan. Mehän kaikki tunnemme venäläisen sovjetismin ympäristövaikutukset Venäjällä ja koko maailmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kemikaalit ovat osa ympäristöämme ja niitä on kaikkialla. Nopea teollinen kehitys 1900-luvulla on merkinnyt samalla sitä, että kemikaaleja käytetään päivittäin paitsi tarpeeseen myös nautinnon vuoksi. Monet näistä aineista eivät kuitenkaan aidosti paranna elämänlaatuamme, sillä ne ovat vaarallisia ja vahingoksi terveydelle.

On vaikea kuvitella elämää ilman kemikaaleja. Juuri siksi meidän on vaadittava suurempaa avoimuutta ja tietoa ihmisten käyttämien tuotteiden sisältämistä aineista. REACH-järjestelmän pitäisi perustua ennaltaehkäisyn ja ennalta varautumisen periaatteeseen. Keskeistä uudessa lainsäädännössä on, että kuluttajan on saatava varmuus siitä, että tietty tuote ei ole haitallinen, ja vastuun sen takaamisesta täytyy kuulua teollisuudelle.

Tuottajan, joka haluaa tuoda uuden tuotteen markkinoille tai säilyttää olemassa olevan myyntiluvan, täytyy pystyä osoittamaan, että tuotteet, joista se on vastuussa, ovat turvallisia ihmisille ja ympäristölle.

Nyt aikaansaadussa kompromississa näihin odotuksiin vastataan kohtalaisen hyvin, ja se ansaitsee näin ollen tukemme. Kuten kuitenkin kaikissa kompromisseissa, siinä on myös ongelmallisia kohtia. Erityisesti suhtaudun varauksella tiedon jakamista koskeviin säännöksiin, sillä ne heikentävät merkittävästi Euroopan unionissa toimivien noin 25 000 pk-yrityksen asemaa.

Pyrkimyksillä pidentää patenttien voimassaoloaikaa aluksi 15:een ja myöhemmin 12 vuoteen on haitallisia vaikutuksia innovointiin, sillä se vahvistaisi rikkaiden yritysten taloudellista ylivaltaa. Mitä pitempi patenttien voimassaoloaika on, sitä vähemmän yrityksillä on paineita etsiä uusia ratkaisuja ja tehdä uutta tutkimusta.

Yhteenvetona voisin todeta, että monista, lähinnä terveyteen liittyvistä myönteisistä piirteistään huolimatta REACH-asetus ei kohtele kaikkia taloudellisia toimijoita tasavertaisina. Kaikesta huolimatta tämä kompromissi ansaitsee tukemme.

 
  
MPphoto
 
 

  Åsa Westlund (PSE).(SV) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijäämme ja kollegaani Sacconia. Olen varmaan aiheuttanut hänelle melkoista harmia tämän prosessin kuluessa pyytämällä koko ajan jotakin lisää: lisää korvaamista, lisää tietoa, enemmän rekisteröitäviä kemikaaleja ja enemmän kemikaalituotteiden turvallisuuden takaavia käyttöturvallisuustiedotteita. Guido, kiitos työstäsi ja siitä, ettet koskaan hermostunut, kun tulin puheillesi vaatimuksineni. Haluan myös kiittää kaikkia muita, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä REACHin valmistelutyön kuluessa. Olemme yhdessä tehneet kovasti työtä juuri tällaisen vahvan REACHin aikaansaamiseksi.

Ehdotus on kuitenkin saanut osakseen erittäin voimakasta vastustusta etenkin parlamentin oikealta laidalta ja kemikaaliteollisuudelta. Nyt saavutettua kompromissia on pidettävä onnistuneena siihen kohdistuneen sitkeän vastustuksen vuoksi, vaikkei se kaikilta osin täytäkään niitä vaatimuksia, joita vaarallisten aineiden korvaamisen ja tiedottamisen osalta on mielestäni syytä esittää. Tämä johtuu siitä, hyvät kuulijat, että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Pikemminkin on kyse pääsemisestä mahdollisimman pitkälle valitsemallaan tiellä, ja siihen me pyrimme nyt pöydällä olevan kompromissin avulla. Se on parasta, mitä voimme saada, ja se sisältää paljon parempia sääntöjä kuin Ruotsissa ja EU:ssa tällä hetkellä voimassa olevat kemikaaleja koskevat säädökset.

REACH siirtää vastuun kemikaalien testaamisesta maahantuojille ja valmistajille. Opimme tuntemaan paremmin kemikaalien ominaisuuksia ja saamme niistä tietoa, ja mikäli vaatimusta vaarallisten aineiden korvaamisesta noudatetaan, se parantaa tilannetta entisestään. Ei ole mitään syytä olettaa, että saisimme vahvemman REACHin viivyttämällä prosessia. Yksi lisäsyy välttää viivytyksiä on se, että Saksa ottaa vastaan puheenjohtajuuden uuden vuoden jälkeen ja Saksan hallitus on – saksalaisen kemikaaliteollisuuden innokkaasti kannustamana – ollut yksi vahvan REACHin suurimmista vastustajista. Me ruotsalaiset sosialidemokraatit aiomme siis huomenna kantaa vastuumme ja äänestää kompromissin puolesta. Olemme päässeet näinkin pitkälle emmekä saa vaarantaa tähänastisia saavutuksia viivyttämällä prosessia. Seitsemän vuoden kuluttua, kun REACH on täydessä toiminnassa, voimme kuitenkin palata asiaan ja vaatia säädösten tiukentamista edelleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM).(DA) Arvoisa puhemies, nykyinen kemikaaliuudistus on suunniteltu täydellisen yhdenmukaistamisen pohjalta, mikä estää jäsenvaltioita suojelemasta tehokkaammin ihmisten terveyttä ja ympäristöä. Kaikkiaan 38 parlamentin jäsentä on jättänyt tarkistuksia, joissa vaaditaan, että tämän sijasta tehtäisiin ehdotus vähimmäisdirektiiviksi, jotta jäsenvaltiot voisivat suojella kansalaisiaan paremmin, mitä äänestäjät kenties toivovat. Olemme pyytäneet nimenhuutoäänestystä, jotta nähdään, kuka ottaa vastuun esimerkiksi syöpä- ja allergiatapausten lisääntymisestä.

Meillä on Tanskassa tällä hetkellä voimassa luettelo 150 haitallisesta aineesta. Nämä aineet vahingoittavat terveyttä ja ympäristöä, ja tätä luetteloa tuskin voidaan säilyttää järjestelmässä, jossa edellytetään täydellistä yhdenmukaistamista. Ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun katsotaan vääristävän kilpailua sisämarkkinoilla. REACH-järjestelmä estää meitä kieltämästä vaaralliset aineet sekä myös varoittamasta niistä, ja REACH-järjestelmässä tehdään uusia eläinkokeita aineilla, joiden tiedämme jo olevan vaarallisia tai tarpeettomia. Äänestämme näin ollen torstaina uudistuksesta, johon kuuluu myös eläinten tappaminen. Kompromissia voidaan kannattaa vain, jos sen säännökset ovat vähimmäissääntöjä. Täydellisen yhdenmukaistamisen vuoksi ehdotus on mielestämme liian tehoton.

 
  
MPphoto
 
 

  Avril Doyle (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, politiikka on mahdollisen taidetta. Meidän on kannatettava nyt käsiteltävänä olevaa kovalla vaivalla aikaansaatua kompromissipakettia, jota on arvioitava avoimesti ja erittäin rehellisesti seitsemän vuoden tarkistuksessa. Tätä asiaa on käsitelty kolme ja puoli vuotta, ehdotusluonnoksia on ollut 700 sivua ja tarkistuksia on jätetty tuhansia, joten on selvää, ettei näin monimutkaisessa säädöksessä ole helppo löytää oikeaa tasapainoa terveys- ja ympäristötavoitteiden välillä ja säilyttää samalla Euroopan teollisuuden kilpailukykyä.

Nykyinen kemikaalilainsäädäntö on erittäin sekava ja tehoton, ja se kattaa 40 eri direktiiviä, jotka ovat enemmän tai vähemmän toisistaan riippuvaisia. Tämän todistaa sinkin aiheuttamia riskejä koskeva arviointi, joka on kestänyt jo 15 vuotta ja jota ei ole vieläkään saatettu päätökseen. REACH järkevöittää tätä järjestelmää, ja siinä rekisteröidään, arvioidaan ja hyväksytään kemikaaleja, joiden vaikutusta ihmisten terveyteen ei ole koskaan aiemmin testattu.

Lainsäädäntöä koskevan keskustelun lähestyessä loppuaan REACH-järjestelmän täytäntöönpanoon ja viraston perustamiseen liittyvät vakavat haasteet ovat vasta alkamassa. Jos järjestelmä otetaan käyttöön ensi vuonna, yrityksille tulee uusia ja monissa tapauksissa hankalia velvollisuuksia, jotka liittyvät niiden valmistamiin, maahan tuomiin, jakelemiin tai käyttämiin aineisiin. Tämä on erityisen haastavaa yrityksille, joilla ei vielä ole kemikaalikaalilainsäädäntöä koskevaa asiantuntemusta. Arvoisa komission jäsen Verheugen, tällaisia ovat etenkin kemikaalien jatkokäyttäjät ja tuhannet pk-yritykset, joiden on noudatettava REACH-järjestelmää mutta tultava silti toimeen ja pystyttävä jatkamaan toimintaansa – ja lisäisin vielä, että niiden on myös menestyttävä.

Komission, toimivaltaisten viranomaisten, jäsenvaltioiden, kemikaaliviraston ja meidän Euroopan parlamentin jäsenten on kuitenkin osaltamme varmistettava, että REACH-järjestelmä pannaan täytäntöön sujuvasti ja tehokkaasti. Komissio kehittää vielä tekniset ohjeet ja tietoteknisiä välineitä, joiden avulla alan yritykset ja viranomaiset voivat panna lainsäädännön alusta alkaen tehokkaasti täytäntöön. Toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi perustettava kansallisia neuvontapalveluja joko itse tai alan yritysten kanssa. Näiden apuvälineiden on oltava käytettävissä hyvissä ajoin ennen REACH-järjestelmän täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä, jotta kaikki tarvittavat tukirakenteet toimivat varmasti moitteettomasti. Olen samaa mieltä siitä, että REACH-direktiivillä on erittäin myönteinen maailmanlaajuinen vaikutus normeihin. Kiitän kaikkia asianosaisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, lausun esittelijä Sacconille lämpimät kiitokset erinomaisesta työstä. REACH on epäilemättä ylivoimaisesti vaikein tällä vaalikaudella käsiteltävistä asioista. Olen vakuuttunut, että esittelijä saavutti parhaan mahdollisen tuloksen neuvoston ja komission kanssa käydyissä neuvotteluissa. Parlamentin sisäiset neuvottelutkin olivat erittäin vaikea tehtävä. Jokainen tarkkaavainen kuuntelija on huomannut, ettei juuri mikään poliittinen ryhmittymä ole yksimielinen tai edusta selkeää linjaa. Esitetystä kritiikistä voidaan päätellä, että kompromissin tekeminen on varmasti vaikeaa myös parlamentin sisällä.

Olen esittelijä Sacconin ja monien muiden parlamentin jäsenten tavoin kannattanut työntekijöiden, ympäristön ja kuluttajien tehokasta suojelua. Haluaisin tiukemman kompromissin. Esitin muuten saman huomautuksen jo ensimmäisen käsittelyn jälkeen ja ensimmäisessä käsittelyssä käydyssä keskustelussa. Nyt on kuitenkin päätettävä, äänestämmekö kompromissin puolesta – kuten minä ja ryhmäni aiomme tehdä – vai hyväksymmekö yhteisen kannan. En usko, että tarkistuksille, joilla pyritään tiukentamaan yhteistä kantaa, on mahdollista saada määräenemmistöä. Yritimme jo ensimmäisessä käsittelyssä mennä Sacconin kompromissia pitemmälle emmekä saaneet edes yksinkertaista enemmistöä.

Tarkastellessani monien jäsenvaltioiden kantoja ihmettelen, mitä ne kollegat mahtavat odottaa, jotka toteavat tämän kompromissin olevan lahja Saksan kemikaaliteollisuudelle. Kun tarkastellaan neuvoston enemmistösuhteita ja tiedämme, että Saksasta tulee neuvoston puheenjohtajavaltio 1. tammikuuta 2007, mietin, mitä voimme odottaa sovittelulta Saksan toimiessa neuvoston puheenjohtajana vai voimmeko odottaa ylipäätään mitään. Haluan onnitella esittelijää ja parlamenttia vielä kerran lopputuloksesta. Tämä kompromissi on mielestäni pieni askel oikeaan suuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonios Trakatellis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, vuosikausia jatkuneiden menettelyjen ja neuvottelujen jälkeen olemme vihdoin erittäin lähellä kemikaaliasetuksen hyväksymistä.

On selvää, ettei asetus ehkä ole täydellinen, mutta se on joka tapauksessa erittäin hyvä. Sitä voidaan parantaa myöhemmin, kuten on tehty useiden yhteisön direktiivien ja asetusten kohdalla. Haluan kiittää esittelijä Sacconia, koska tällä asetuksella suojellaan pohjimmiltaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä, ja suojelua tehostetaan jatkossa. Uskon lisäksi, että kaikki useimpia kollegojani huolestuttavat aineet korvataan tulevaisuudessa toisilla aineilla.

On erittäin hyvä, että asetuksessa edellytetään vaarallisten aineiden valvontaa aina, kun se on mahdollista. Siinä säädetään, että korvaavia aineita on käytettävä, ja tapauksissa, joissa korvaavia aineita ei ole, on laadittava tutkimussuunnitelmia, mikä on myös erittäin tärkeää.

Muistutan, että kemian avulla on parannettu huomattavasti ihmisten elämää maapallolla, ja tämä on saavutettu innovoinnin ansiosta. Asetuksessa vaaditaan pohjimmiltaan ajan kuluessa nimenomaan innovointia, jotta ihmisten hyödyksi voidaan kehittää uusia, parempia ja vaarattomampia tai täysin vaarattomia aineita.

Haluan vielä kerran onnitella esittelijä Sacconia, sillä hän onnistui laatimaan kemikaaliasetuksen, jonka arvioinnissa ei saa olla malttamaton. Älkää odottako, että kaikki on täydellistä yhdessä yössä! Kansanterveys ja ympäristön tila paranevat huomattavasti ajan kuluessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Adam Gierek (PSE).(PL) Arvoisa puhemies, korvaavien aineiden periaate on REACH-asetusehdotuksen keskeisiä säännöksiä, ja sen soveltaminen kuuluu alan yritysten toimivaltaan. Kyseisellä periaatteella voidaan vapauttaa elintärkeän kemianteollisuuden ja sen tuotteiden loppukäyttäjien merkittävä innovointipotentiaali.

Joitakin säännöksiä, kuten niitä, jotka koskevat "soveltuvia turvallisempia vaihtoehtoja", voidaan kuitenkin tulkita varsin laajasti. Myös yritysten tutkimus- ja kehityssuunnitelmia koskeva säännös voi osoittautua ongelmalliseksi, koska yritykset, joilla ei ole omaa tutkimuslaitosta, voidaan vapauttaa kyseisen säännöksen soveltamisesta.

Näin ollen jotkin pienet ja keskisuuret yritykset, joilla on tällä hetkellä oma tutkimuslaitos, saattavat sulkea laitoksensa, jolloin niiden ei tarvitse toimittaa edellä mainittuja suunnitelmia.

Herääkin kysymys siitä, kuka on vastuussa korvaavien aineiden etsinnästä. Onko vastuu kemianteollisuudella vai loppukäyttäjällä vai onko vastuu jaettu niiden kesken? Tämä puolestaan herättää epäilyjä teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön luonteesta suhteessa voimassa olevaan patenttilainsäädäntöön, jossa on valitettavasti parantamisen varaa.

Huolellisesti laadittu korvaavien aineiden periaate on kaikkein loogisin vastaus vaarallisten aineiden käyttöön. Lisäksi tarvitaan tietenkin asetuksessa säädettyjä menettelyjä, joilla on tarkoitus vilkastuttaa innovointia etsittäessä uusia ja turvallisia aineita.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Seeber (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, ranskalainen filosofi Voltaire totesi kerran, että fanaattisuus on aina vaarallista. Tämä keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että kyseinen toteamus pitää paikkansa. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmää, Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmää tai myös äärivasemmistoa edustavien kollegojeni puheenvuoroista saa sellaisen vaikutelman, että vain häviäjät voisivat kannattaa tällaista pakettia. Kun vertaillaan REACH-järjestelmän hyviä ja huonoja puolia, on selvää, että REACH-järjestelmä on oikeansuuntainen askel: sen ansiosta ympäristön ja kuluttajien suojelu tehostuu mutta myös kilpailukyky lisääntyy.

REACH-järjestelmän hylkääminen olisi siis epäilemättä haitaksi kaikille osapuolille. Meidän tehtävänämme onkin nyt lähettää oikea viesti tästä asiasta. Tiedotusvälineistä saa nimittäin sen käsityksen, että kaikki ovat häviäjiä. Taitojamme arvioidaan nyt sen perusteella, miten tehokkaasti onnistumme muuttamaan tämän käsityksen. Ihmiset, eläimet ja myös ympäristö ovat viime kädessä tämän lainsäädännön suuria voittajia. Meidän on siksi jatkettava työtä asian parissa. Minun on tässä yhteydessä muistutettava, että myös tiedotusvälineiden on otettava vastuu ja että nimenomaan tässä vaiheessa niiden tehtävänä on välittää oikea kuva uudesta lainsäädännöstä. Toisessa vaiheessa tämä oikea kuva on toteutettava. Sekin on erittäin vaikea tehtävä, sillä pelin henkihän on tunnetusti se, että EU on aina syyllinen.

Tämä säädös on oikeudelliselta muodoltaan kuitenkin direktiivi, joka jäsenvaltioiden on pantava asianmukaisesti täytäntöön ja jota niiden on myös sovellettava oikein. Tämä on todellakin suuri haaste kaikille asianosaisille. Meilläkin on oma tehtävämme: tätä kaikkea varten on perustettava vahva virasto, jotta säännöstö on yhtenäinen eikä vain 25:stä tai 27:stä eri järjestelmästä koostuva tilkkutäkki. Meillä on näin ollen valtavasti tehtävää, eivätkä toiveet siitä, ettei vuonna 2007 tarvitsisi käsitellä REACH-järjestelmää, ilmeisesti toteudu.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tarkastellaanpa, kuinka pitkälle olemme edenneet tänään esillä olevassa hankkeessa. REACH-järjestelmä muuttaa merkittävästi suhdettamme kemialliseen pilaantumiseen ensinnäkin siksi, että todistustaakka kääntyy, ja toiseksi siksi, että tietoa tarjotaan järjestelmällisesti koko toimitusketjun ajan. Eräs aikaisempi puhuja mainitsi asbestiskandaalin. Tiedämme erittäin hyvin, ettei tällaista skandaalia voisi nykyään tapahtua, jos teksti, josta pian äänestämme, olisi voimassa. Tämä on tehtävä selväksi kansalaisille.

REACH-järjestelmässä on epäilemättä nämä edut, mutta siihen liittyy tietenkin myös asioita, joihin emme ole tyytyväisiä tai tarpeeksi tyytyväisiä. Ensinnäkin olisin kaivannut hieman selvennystä luonnossa esiintyviin aineisiin, koska tästä asiasta voi aiheutua ongelmia. Luonnossa esiintyvä aine ei mielestäni ole oikeastaan kemiallinen aine. Lisäksi olisin halunnut maahantuonnin kohdalla enemmän takuita siitä, että maahantuojiin voidaan soveltaa samoja normeja.

Aineiden korvaaminen on tietenkin yksi suuri tyytymättömyyttä aiheuttava asia. Olisin monien muiden jäsenten tavoin halunnut, että korvaaminen tapahtuu automaattisesti, järjestelmällisesti ja välittömästi. Äänestin ensimmäisessä käsittelyssä kaikkien tämän suuntaisten tarkistusten puolesta, mutta panin merkille, ettei meillä ollut määräenemmistöä. Jos esittelijä Sacconi ei olisi onnistunut saavuttamaan tätä kompromissia, olisi suuri vaara, ettei tämä periaate toteutuisi, kun äänestämme toisessa käsittelyssä. On nimittäin todettava, että kyseinen periaate sisältyy kompromissiin. Kyse ei siis ole itse periaatteesta vaan sen asteittaisesta ja vaiheittaisesta – mielestäni riittämättömästä – täytäntöönpanosta. Tätä periaatetta sovelletaan kuitenkin kaikkiin vaarallisiin aineisiin. Älkäämme siis jättäkö huomiotta kollegamme saavutusta ja voittoa, jonka olemme saavuttaneet tässä asiassa.

Kun tämä periaate on nyt toteutettu, meidän on varmistettava, että se pannaan myös asianmukaisesti täytäntöön. Täytäntöönpano riippuu viraston rahoitus- ja henkilöresursseista, julkisen mielipiteen painostuksesta ja tutkimukseen osoitettavista varoista. Tässä yhteydessä haluamme komission lisäksi varmistavan erityisen tehokkaasti, että saavutettu kompromissi johtaa kaikkeen toivomaamme kehitykseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Péter Olajos (PPE-DE).(HU) Kolme vuotta kestäneiden keskustelujen jälkeen olemme nyt siinä vaiheessa, että voimme esittää lopullisen arvion REACH-säädösehdotuksesta.

Keskiviikkona toimitettavassa äänestyksessä on tarjolla useita vaihtoehtoja. Ensinnäkin voimme kannattaa neuvoston yhteistä kantaa. Toiseksi voimme hylätä koko ehdotuksen. Kolmanneksi voimme hyväksyä kompromissipaketin ja mahdollistaa siten REACH-järjestelmän perustamisen.

Ensimmäinen ja kaikkein tärkein kysymys on, tarvitaanko uutta lainsäädäntöä lainkaan vai voidaanko voimassa olevilla säädöksillä ratkaista ympäristönsuojelua sekä ihmisten ja eläinten terveyttä koskevat huolenaiheemme sekä varmistaa, että tietoa on riittävästi saatavilla. Tarvitsemmeko toisin sanoen uutta lainsäädäntöä, jotta ympärillämme päivittäin olevista 30 000 kemikaalista saadaan enemmän tietoa? Vastaus on ehdoton "kyllä". Tarvitsemme uutta, kattavaa sääntelyä, joka mahdollistaa kemikaalien laajan, usein lykkäytyneen tarkastelun.

Toinen tärkeä kysymys on, onko saavutettu kompromissi tarpeeksi hyvä. Ovatko nykyiset ratkaisut parempia kuin ensimmäisessä käsittelyssä esitetyt ratkaisut vai onko lainsäädäntöä vain vesitetty ja heikennetty kuudessa kolmikantakeskustelussa? Tarkastellaanpa näitä kysymyksiä yksitellen. Mitkä olivat tärkeimmät tavoitteemme ensimmäisen käsittelyn jälkeen? Halusimme tehokkaamman ja tiukemman korvaamisjärjestelmän, ja olemme saaneet sen. Halusimme tiukentaa valmistajien vastuuta koskevia säännöksiä, ja näin on nyt tehty. Halusimme rajoittaa eläinkokeita, ja se on nyt toteutunut. Halusimme tiukemman mutta käytännöllisemmän rekisteröintimenettelyn, joka on nyt saavutettu. Halusimme toteuttaa OSOR-periaatteen ja tukea pk-yrityksiä, ja tämäkin tavoite on saavutettu.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että kompromissipaketti on paljon parempi kuin ensimmäisessä käsittelyssä ehdotetut ratkaisut. Olemme taistelleet menestyksekkäästi tehokkaamman ja tiukemman REACH-järjestelmän puolesta. Hyvät kollegat, edellä mainitsemistani syistä emme voi tehdä muuta kuin kannattaa kompromissia.

 
  
MPphoto
 
 

  Dan Jørgensen (PSE).(DA) Arvoisa puhemies, markkinoilla on parhaillaan noin 100 000 kemikaalia. Valtaosa niistä on sellaisia kemikaaleja, joista meillä ei ole toistaiseksi tietoa. Emme tiedä, millaisia vaikutuksia niillä on ympäristöön ja terveyteen. Tällaista tilannetta on tietenkin täysin mahdoton hyväksyä, mutta tähän asiaan puututaan nyt REACH-järjestelmän avulla, sillä siinä otetaan käyttöön kaksi perusperiaatetta. Todistustaakka käännetään ensinnäkin siten, että alan yritysten on vastedes todistettava aineen turvallisuus, ennen kuin niille voidaan myöntää lupa saattaa aine markkinoille, kun nykyisen käytännön mukaan viranomaisten on näytettävä toteen aineen vaarallisuus, ennen kuin aine voidaan kieltää.

Toinen ja ehdottomasti tärkein perusperiaate on, että kaikkein vaarallisimmat aineet – muun muassa syöpää ja allergioita aiheuttavat sekä ihmisten lisääntymiskykyyn vaikuttavat aineet – on korvattava toisilla aineilla. Jos on olemassa vaihtoehtoinen turvallisempi aine, sitä on käytettävä vaarallisen aineen sijasta. Tämä on erittäin tärkeä perusperiaate.

Ilahduttavaa on myös se, että tulevaisuudessa tehdään vähemmän eläinkokeita. REACH-järjestelmän täytäntöönpano vähentäisi eläinkokeiden määrää huomattavasti. Lähitulevaisuudessa eläinkokeita tehtäisiin vielä varsin paljon, koska tarvitsisimme joitakin sellaisia tietoja, joita ei tällä hetkellä ole, mutta pitkällä aikavälillä kokeet vähenisivät tuntuvasti REACH-järjestelmän ansiosta, koska siinä otetaan käyttöön tiedon jakamista koskeva velvoite. Se on varmasti yksi tekijä, joka REACH-järjestelmään kannattaa sisällyttää.

On selvää, että me kaikki olemme olleet monien eri eturyhmien painostuksen kohteena tässä asiassa. Tässä on kyse suurista eduista, eikä tilanne edes voisi olla toisenlainen. Tässä ovat olleet mukana yhtäältä ympäristöjärjestöt ja toisaalta kemikaalialan järjestöt ja yritykset. On pohdittava, millaisen kompromissin olemme saaneet aikaan. Onko tuloksena tasapeli, kuten eräässä sanomalehdessä väitettiin? Ei ole. Tuloksena ei ole tasapeli vaan kompromissi, jossa ympäristönsuojelijat ovat selviä voittajia. Ympäristö- ja terveysnäkökohdat ovat epäilemättä voittaneet. Portti oli ennen auki, minkä vuoksi erilaisia kemikaaleja voitiin saattaa helposti markkinoille ja kukin sai käyttää niitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämä portti on nyt suljettu melkein kokonaan, mutta siinä on vielä pieni rako. Ihannemaailmassa se olisi tietenkin teljetty kokonaan, mutta emme elä ihannemaailmassa. Olemme saavuttaneet kompromissin, joka on hyvä ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Ulmer (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, arvoisat neuvoston jäsenet, hyvät kollegat, käymme parhaillaan pitkää keskustelua kaikkein suurimmasta lainsäädäntöhankkeesta, jota Euroopan parlamentissa on koskaan käsitelty. Kiitän esittelijä Sacconia työstä, jonka hän on tehnyt. Kuten edelliset puhujat ovat osoittaneet, kattavaakin tekstiä voidaan tulkita erittäin laajasti.

Parlamentin kädenjälki näkyy selvästi ehdotuksessa. Kemikaalien maailma ja usko turvallisuuteen ovat muuttuneet oleellisesti Seveson ja Bhopalin onnettomuuksien ajoista. Se, että kaikki edelliset puhujat kannattavat kompromissia vain tietyin varauksin, todistaa, että se on suhteellisen tasapainoinen. Neuvoston ja komission on nyt kuitenkin perustettava mahdollisimman pian toimintakykyinen ja voimakas virasto. Siitä aiheutuu kustannuksia ja lisää byrokratiaa. Virasto mahdollistaa REACH-järjestelmän toimivuuden. Se, että onnistutaan rekrytoimaan riittävä määrä päteviä alan asiantuntijoita, on haastava tehtävä.

Viraston on hoidettava työnsä ripeästi, tarkasti ja virheettömästi, jotta voidaan parantaa REACH-järjestelmän mainetta malliksi myös muille valtioille ja valtioryhmittymille. Immateriaalioikeuksia säännellään mielestäni tarpeeksi. On seurattava tarkasti, toimiiko aineiden korvaamiskäytäntö nykyisessä muodossaan. Yhtä tarkasti on seurattava sitä, millaisia rasitteita tästä lainsäädäntömenettelystä aiheutuu pienille ja keskisuurille yrityksille.

REACH-järjestelmä täyttää Lissabonin prosessista johtuvat vaatimukset vain, jos kaikki osatekijät onnistuvat yhtä hyvin. REACH-järjestelmä ei saa jäädä keskeneräiseksi tekeleeksi, jota ei ole vielä 20–30 vuoden kuluttuakaan pantu täysimääräisesti täytäntöön. Euroopan unionia on arvioitava REACH-järjestelmän toteutettavuuden perusteella.

Päällekkäisten alojen kohdalla kannatan sitä, että lääkinnälliset laitteet jätetään soveltamisalan ulkopuolelle, koska niitä koskeva säännöstö on sinänsä johdonmukainen ja riittävä, ja lääkinnällisten laitteiden lupamenettelyistä tulisi muuten arvaamattoman pitkiä.

Arvioimme aikanaan, onko REACH-järjestelmä nykyisessä muodossaan riittävä ja ovatko säännökset liian tiukkoja vai liian hölliä. Emme saa vetäytyä syrjään jatkotoimista komiteamenettelyn perusteella, vaan meidän on seurattava täytäntöönpanoa säännöllisesti ja kriittisesti.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Andres Tarand (PSE).(ET) Haluan kiittää ja onnitella esittelijä Sacconia hyvästä työstä ja vakuuttavasta toiminnasta lukuisissa neuvotteluissa.

Tähän tulokseen johtanut tie on ollut kaikkea muuta kuin helppo, mutta saavutimme lopulta menestyksekkäästi kaiken, minkä halusimme. En tarkoita ainoastaan lupamenettelyjä ja aineiden korvaamista vaan myös tietyssä määrin pakollista rekisteröintiä.

REACH-järjestelmää koskeva säännöstö on tärkeimpiä Euroopan unionin laatimia lainsäädäntökehyksiä. Se saattaa olla jopa maailmanlaajuisestikin laajimpia säännöstöjä, joista parlamenteissa ylipäätään on koskaan keskusteltu. REACH palvelee suurempaa tavoitetta Euroopan unionissa, ja se on tulevaisuudessa hyvä esimerkki muulle maailmalle. Kun tarkastellaan komission suositusta ja neuvoston alkuperäistä kantaa, voidaan todeta, että parlamentin mietinnöllä on pitkä matka takanaan.

Kaikkein oleellisinta lienee se, että korvaamisprosessiin sisällytetään kaikki vaaralliset aineet, jotka ovat kiellettyjä tai joille on myönnetty määräaikainen lupa. Tällaisille aineille on suunniteltava korvaavia aineita, ja ellei se ole mahdollista, aineille on kehitettävä vaihtoehtoja.

REACH-lainsäädännön saavutukset ovat parlamentin viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana tekemän aktiivisen työn tulosta. Kotimaani Viro ei osallistunut prosessin ensimmäisessä vaiheessa käytyihin neuvotteluihin. Seurasin kompromissiin johtanutta prosessia kuitenkin erittäin kiinnostuneena, joten onnittelen parlamenttia lämpimästi saavutetusta kompromissista ja toivon todella, että kansalliset parlamentit seuraavat esimerkkiämme.

Toivon, että kompromissipaketti hyväksytään keskiviikkona toimitettavassa äänestyksessä siinä muodossa, jossa se hyväksyttiin valmisteluvaiheessa. Näin parannettaisiin Euroopan unionin kansalaisten elämänlaatua sekä kannustettaisiin pieniä ja keskisuuria yrityksiä perustamaan työpaikkoja uusien tiukkojen, ympäristön kestävyyttä koskevien normien mukaisesti. Tämä puolestaan lisäisi teollisuutemme innovatiivisuutta ja kilpailukykyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa puhemies Borrell Fontelles, haluan kiittää esittelijää, varjoesittelijöitä ja kaikkia nyt esillä olevan tekstin pitkään ja vaikeaan laadintaprosessiin osallistuneita. Tekstissä on ilman muuta enemmän hyviä kuin huonoja puolia, mutta minusta on valitettavaa, ettei kemikaaliturvallisuusraporttia tarvitse tehdä 1–10 tonnin määrinä valmistettavista 17 000 aineesta. Kompromissi, jonka teimme lupamenettelyjä koskevasta luvusta, oli selvästikin vihoviimeinen keino päästä sopimukseen tekstistä.

CMR-aineiden eli syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden kohdalla asianmukaisen valvontaprosessin säilyttäminen on kuitenkin hyväksyttävää lukuun ottamatta tekstiä heikentävää sopimusta, jonka mukaan tutkimus- ja kehittämissuunnitelman esittäminen on pakollista, mutta kyseisen suunnitelman täytäntöönpanoa ei edellytetä. Tekstiä on näin ollen tarkistettava kuuden vuoden kuluttua. Kun ajatellaan yleisesti joidenkin syöpätyyppien yleistymistä ja hedelmällisyyden heikentymistä, eikö meillä ole kollektiivinen eettinen velvollisuus noudattaa ennalta varautumisen periaatetta etenkin hormonihäiriöiden yhteydessä?

Vaikka komission tekstiin onkin tehty parannuksia, meidän on muistettava, että REACH-järjestelmällä mahdollistetaan Euroopan kemianteollisuuden johtoaseman säilyminen maailmanmarkkinoilla ja edistetään aivan uudella tavalla kuluttajien luottamuksen palauttamista ja että REACH-järjestelmän puutteet voidaan korjata siihen tehtävillä muutoksilla. Arvoisa puhemies, pallo on nyt komissiolla ja jäsenvaltioilla, joiden on varmistettava, että virasto voi aloittaa toimintansa mahdollisimman pian.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, jotkut GUE/NGL- ja Verts/ALE-ryhmien jäsenet ovat puhuneet tässä keskustelussa varsin ankaraan sävyyn esittelijä Sacconista, PSE-ryhmän jäsenistä ja muista. Minun on pakko esittää heille joitakin poliittisia realiteetteja.

Sacconin paketti on ensinnäkin parempi kuin nykyisin käytössä oleva sääntelyjärjestelmä ja parempi kuin neuvoston yhteinen kanta. Jos GUE/NGL- ja Verts/ALE-ryhmät onnistuvat mitätöimään Sacconin paketin muuttamalla sitä ja mahdollisesti palauttamaan meidät lähtöpisteeseen, nimenomaan tämä tekee niistä joidenkin Euroopan halpamaisimpien ja taantumuksellisimpien kemikaaliyritysten marionetteja. Haluamme edistyä parlamentissa emmekä mennä taaksepäin.

Euroopan unionin ja Euroopan parlamentin vahvuutena on, että ne osaavat tunnistaa asioissa konsensuksen mahdollisuudet. Esittelijä Sacconi, hänen henkilöstönsä ja kaikki muut tähän prosessiin osallistuneet parlamentin jäsenet ovat mielestäni onnistuneet tunnistamaan konsensuksen punaisen langan ja toimineet sen pohjalta. Olemme näin ollen edistyneet Euroopan unionin kemianteollisuuden sääntelyssä. Kaikki eivät ole saaneet, mitä halusivat, mutta niin kauan kuin meillä on eriäviä näkemyksiä siitä, miten Eurooppaan saadaan puhdas, terveellinen ympäristö ja miten näitä asioita voidaan valvoa, ratkaisu voidaan löytää demokraattisen prosessin avulla. Suositan lämpimästi Sacconin pakettia ja onnittelen häntä ja kaikkia sen laadintaan osallistuneita.

 
  
MPphoto
 
 

  Evangelia Tzampazi (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, pitkän ja äärimmäisen vaikean menettelyn jälkeen olemme lopultakin pääsemässä ratkaisuun kemikaalien rekisteröintiä, arviointia ja lupamenettelyjä koskevassa lainsäädännössä.

Tämä on meille kaikille ainutlaatuinen tilaisuus toteuttaa kansanterveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso sekä meitä että tulevia sukupolvia varten.

Ilmaisen tukeni esittelijä Sacconin aikaansaamalle ratkaisulle, ja hän ansaitsee onnittelut tästä saavutuksesta.

Halusimme ehkä tiukentaa säännöksiä tai laajentaa asetuksen soveltamisalaa. On kuitenkin pantava merkille, että ensisijaisena tavoitteena on ottaa vaarallisten aineiden valvontajärjestelmä mahdollisimman pian käyttöön, vaikka jotkin asiat onkin vielä määriteltävä uudelleen.

Hyväksymällä REACH-järjestelmä tehostetaan nykyistä vaarallisten kemikaalien valvontaa koskevaa säännöstöä, jotta Euroopan unionin kansalaisten terveyttä voidaan suojella. Samalla myös eurooppalaisten yritysten kilpailukyky parantuu innovoinnin ja turvallisempien kemikaalien kehittämistä koskevan tutkimuksen ansiosta.

REACH on uusi, realistinen ehdotus, jota meidän kaikkien on syytä tukea jatkamalla toimia sen parantamiseksi. REACH-ehdotusta ei saa passittaa taas odottamaan käytävän puolelle, jossa se oli jo vuosikausia vain siksi, että siinä otettaisiin ympäristö- ja sosiaalinäkökohdat paremmin huomioon.

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) Neuvoteltu kompromissi ei ole katastrofi eurooppalaisille yrityksille eikä hukkaan heitetty mahdollisuus parantaa puolen miljardin eurooppalaisen terveydenhuoltoa. Se osoittaa, että Euroopan parlamentin jäsenet ja 25 jäsenvaltion EU haluavat löytää tasapainoisia ja edistyksellisiä ratkaisuja eivätkä luoda esteitä. Tämä antaa aihetta suosionosoituksiin eikä kritiikkiin. Tässä hallinnollisesti kevennetyssä versiossaankin REACH-järjestelmästä aiheutuu tietenkin uutta byrokratiaa, josta EU:ta kritisoidaan. Tämä on selvästikin hinta, joka eurooppalaisten on maksettava, jotta he saavat, mitä haluavat, nimittäin yksityiskohtaisempaa tietoa tuotteissa olevista kemikaaleista. Näemme myöhemmin, miten tämä vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen.

Olen varma, että tällaisten kalliiksi tulevien tietojen vuoksi Euroopassa aletaan tutkia innokkaammin käyttökelpoisten korvaavien aineiden kehittämistä ja että tällaisilla tiedoilla varmistetaan, että tuotteista poistuvat luontevasti asteittain sellaiset haitalliset aineet, joiden korvaamisesta ei säädetä asetuksessa. Lääkärit tekevät edelleen tarkkoja vaarallisten aineiden tarkastuksia, mikä on aivan oikein. Mikään ei kuitenkaan ole ilmaista, joten alan yritykset vastustavat aivan aiheellisesti kustannusten lisääntymistä. Emme voi kuitenkaan jättää huomiotta vaikutusta EU:n kilpailukykyyn ja työttömyyteen, joista eivät ole vastuussa lääkärit tai alan yritykset vaan me poliitikot.

Eräs vakava puute, jonka haluan vielä kerran ottaa esiin, on se, että tämä uusi järjestelmä otetaan käyttöön ainoastaan Euroopan unionissa eikä koko maailmassa. Tiukasti säännelty Euroopan unionin talous joutuu näin ollen REACH-järjestelmän kiistattomista eduista huolimatta epäsuotuisaan asemaan vapautetussa maailmankaupassa. Nimenomaan tästä syystä järjestelmällä ei tosiasiassa suojella kuluttajia kolmansista maista peräisin olevissa tuotteissa piileviltä vaaroilta etenkään, kun työttömät ostavat halpoja tuotteita laillisesti tai muilla keinoin.

Kehotan siksi komissiota ja 27:ää jäsenvaltiota varmistamaan, että Euroopan unionin säädöksissä otetaan huomioon tavoitteemme maailmanlaajuisessa toiminnassa, koska se on poliittinen vastuutehtävämme. Meidän tehtävämme on pyrkiä tiukentamaan sekä EU:ssa että kolmansissa maissa sovellettavia tuotteiden valmistusta koskevia ympäristö-, turvallisuus- ja sosiaalinormeja.

 
  
MPphoto
 
 

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Sacconia siitä, että hän on suoriutunut näin hyvin tästä pitkästä, työläästä ja vaikeasta tehtävästä. Kiitän myös puheenjohtajavaltio Suomea. Olen iloinen, että tämän asetuksen työläs laadintaprosessi saatiin vihdoin päätökseen nimenomaan Suomen puheenjohtajakaudella. Laadintatyö on kestänyt erittäin kauan, tarkalleen sanoen kahdeksan vuotta, ja se, ettei kukaan ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, oikeastaan tarkoittaa, että REACH-asetus voidaan hyväksyä.

Kemikaaliteollisuuden mielestä REACH-asetuksessa kiinnitetään liikaa huomiota ympäristönäkökohtiin. Ympäristönsuojelijat väittävät, että asetus laadittiin teollisuuden tarpeita ajatellen. Tästä voidaan päätellä, että on saatu aikaan kompromissi, joka voidaan toteuttaa nykyisissä sosiaalisissa ja poliittisissa oloissa.

Haluan esittää vielä kaksi huomatusta. Ensinnäkin, jos REACH-asetusta tarkastellaan kriittisesti, on pakko myöntää, että se on yksi asiakirja, jolla korvataan tällä hetkellä voimassa olevat 40 erilaista säädöstä ja että sen avulla voidaan suojella tehokkaasti ihmisten elämää ja terveyttä. Toiseksi kyseisellä asetuksella parannetaan selkeästi tähänastista käytäntöä. Meidän on mielestäni hyväksyttävä tämä asetus, jos sitä päätetään vielä parantaa ja muuttaa myöhemmin.

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček (PSE).(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, EU:ta sanotaan usein epäpäteväksi, turhaksi toimielimeksi, joka ei laajentumisen jälkeen ole enää pystynyt tekemään Euroopan kannalta ratkaisevan tärkeitä, tehokkaita yhteisiä päätöksiä. Olen vakuuttunut, että tämänpäiväinen keskustelu REACH-direktiivistä ja siitä keskiviikkona toimitettava äänestys osoittavat, että asia on aivan päinvastoin.

REACH-lainsäädännön laatiminen ja hyväksyminen on merkittävä askel Euroopan unionia mutta myös koko maailmaa ajatellen. Tällä lainsäädännöllä Euroopan unioni luo selkeät, avoimet ja oikeudenmukaiset säännökset, joita sovelletaan kemikaalien rekisteröintiin, arviointiin ja lupamenettelyihin sekä tarvittaessa kemikaalien käytön rajoituksiin. Lopullisessa muodossaan näillä säännöksillä lisätään kansanterveyden ja ympäristön suojelua, ja niiden ansiosta Euroopan kemikaaliteollisuus ei ainoastaan jää henkiin vaan sen asema mielestäni vahvistuu maailmassa. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unioni määrittää REACH-lainsäädännöllä tulevaisuudessa kemikaaliteollisuuden säännöt, normit ja suuntaukset koko maailmassa.

REACH-lainsäädäntö on kaikkien säädösten tapaan kompromissi, joka on tehty tässä tapauksessa kemikaaliteollisuuden, kuluttajien, ympäristönsuojelijoiden ja eläinsuojeluryhmien edustajien välillä. Se on myös suurten kemikaaliyritysten ja pk-yritysten edustajien välillä tehty kompromissi. Kotivaltioni Tšekin tasavalta on keskikokoinen valtio, jossa pk-yritykset hallitsevat kemikaalituotantoa, ja olen varma, että kunhan alkukustannuksista on selvitty, REACH-lainsäädännön ansiosta pk-yritykset voivat vahvistua ja kehittyä ja uusia työpaikkoja voidaan perustaa yhä enemmän. Aion näin ollen äänestää keskiviikkona toimitettavassa äänestyksessä REACH-direktiivin puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Edit Herczog (PSE).(HU) Hyvät kollegat, haluan kiittää esittelijää ja kaikkia niitä, jotka ovat viime vuosina edistäneet ja täydentäneet hänen työskentelyään kysymyksillään ja tuellaan. Korostan, että tässä lainsäädäntöhankkeessa tulee esiin kaksi tärkeää ehdotusta, jotka me Itä-Euroopan valtioiden edustajat olemme tehneet valiokunnan keskusteluissa ja jotka on menestyksekkäästi saatettu koko parlamentin käsiteltäväksi.

Toinen näistä asioista on Maltan ja Slovenian ehdotus ja toinen Unkarin ja Yhdistyneen kuningaskunnan niin kutsuttu OSOR-aloite. Sen ansiosta unkarilaiset pk-yritykset voivat säästää 10 miljardia forinttia. Tämä on vielä yksi todiste siitä, että terveyden ja ympäristön suojelua koskevat näkökohdat on onnistuttu mukauttamaan pienyrittäjien maksukykyyn.

Kannatan siksi nyt esillä olevaa kompromissia. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan jäsenenä olen iloinen erityisesti siitä, että kuluttajatiedotuksen tarjoamista koskeva vaatimus sisällytettiin lopulta kompromissiehdotukseen. Tämä on mielestäni erittäin tärkeää kaikille osallistujille, koska sen ansiosta voimme arvioida REACH-järjestelmän tuloksia. Toivon hartaasti, ettei kaikkea tekemäämme lainsäädäntätyötä mitätöidä täytäntöönpanovaiheessa. Esitän onnitteluni.

 
  
MPphoto
 
 

  Guido Sacconi (PSE), esittelijä.(IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun otetaan huomioon kaikki esitetyt kannat, myös kaikkein kriittisimmät ja sellaiset kannat, joissa ollaan valmiita äänestämään neuvoston yhteisen kannan puolesta ja hylkäämään sitä parantava paketti, haluan vain todeta, että Euroopan parlamentissa vallitsee vapaus ja että pysymme ystävinä, kuten ennenkin.

Yksi väite minun on kuitenkin romutettava. Joku puhui sadoista vaarallisista aineista, jotka voitaisiin saattaa vapaasti markkinoille, ja joku totesi, että 90 prosentille vaarallisista aineista myönnettäisiin lupa: toisin sanoen kompromissilla myönnettäisiin tavallaan lupa tappaa. Koko tämä vääristymä olisi muka tapahtunut neuvottelujen viimeisenä yönä. Tämä ei pidä paikkaansa. Todelliset luvut selviävät vasta REACH-järjestelmän avulla, joten voin esittää teille vain arvion: luotettavimpien arvioiden mukaan lupamenettelyä sovelletaan noin 2 500 aineeseen.

Kompromissin nojalla alle 200 aineelle pitäisi voida myöntää lupa, mikäli niitä valvotaan asianmukaisesti. Tämä ei ole mikään tappolupa vaan edellyttää riskien arviointia. Joka tapauksessa kompromissin uudelleenjäsentelyn vuoksi näidenkin aineiden osalta on esitettävä korvaavia aineita koskeva suunnitelma, kun vaihtoehto on olemassa, tai tutkimus- ja kehittämissuunnitelma, kun vaihtoehtoa ei ole.

Kukaan ei näin ollen voi kiistää sitä, että kaikki hyväksytyt aineet sisällytetään prosessiin, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin niiden korvaamiseen. Jos jotkut ajattelivat, että korvaamisesta tehdään pakollista asteittain, he äänestäisivät asiasta, jota en ole koskaan ehdottanut ensimmäisessä käsittelyssä enkä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa.

Yksi asia, jota en todellakaan voi hyväksyä, on se, että neuvotteluprosessia on väitetty salakähmäiseksi ja epädemokraattiseksi. Tapasin varjoesittelijät ennen kaikkia neuvottelukierroksia sekä niiden jälkeen, pidin heidät jatkuvasti ajan tasalla ja neuvotteluvaltuutuksestani oltiin hyvin pitkälti yksimielisiä aivan viimeiseen neuvottelukierrokseen saakka.

Lopuksi haluan kiittää ystävääni Carl Schlyteriä siitä, että hän palautti vuoden takaisen omenan. Syön sen huomenna. Hän kuitenkin piti sen ja näytti minulle lasipurkissa jotain, josta on tulossa todellinen ekologinen pommi. Pysyn vielä hedelmä- ja vihannesosastolla, sillä haluan kertoa teille, mitä opin mieheltä, joka opetti minulle neuvottelutaitoja ammattiyhdistyksessä. Tämä mies oli vanha työläinen, joka oli kokenut elämässään paljon ja joutunut tekemään paljon uhrauksia. Hän sanoi minulle: "Et saa olla kuin pähkinä, joka on ulkopuolelta kova ja sisältä pehmeä. Sinun on oltava kuin persikka, ulkopuolelta pehmeä ja sisältä kova." Tämä on neuvotteluperiaatteeni.

 
  
MPphoto
 
 

  Mauri Pekkarinen, neuvoston puheenjohtaja. (FI) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäseniä erittäin mielenkiintoisesta ja hyvin avoimesta keskustelusta. Täällä on sanottu asiat aika lailla suoraan. Keskustelu osoitti, että parlamentissa näkemykset REACHistä vaihtelevat edelleen, ja mikseipä näin olisi. Mielestäni on varsin luontevaa ja luonnollista, että näin on asian laita.

Toisaalta keskustelu kuitenkin osoitti, että hyvin monet parlamentin jäsenet ovat valmiita hakemaan kompromissien kautta parasta lopputulosta, joka tässä tilanteessa on saatavissa. Tuntuu siltä, että ylihuomenna keskiviikkona äänestyksessä toteutuu toive, jonka esitin ensimmäisessä puheenvuorossani. Näyttää siltä, arvoisat parlamentin jäsenet, että kompromissihalukkuutta on nyt olemassa riittävästi.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen varma ja vakuuttunut siitä, että näiden kompromissien seurauksena olemme saamassa Euroopan unionin alueelle maailman edistyksellisimmän kemikaalilainsäädännön. Äänestysten jälkeen alkaa sitten totinen työ: asetuksen toimeenpano. Käytännön työ, jolla kolmeakymmentätuhatta Euroopan markkinoilla tällä hetkellä olevaa kemikaalia ryhdytään hallinnoimaan. Uskon, että tämän työn tuloksena me teemme suuren palveluksen lapsillemme ja lastenlapsillemme sekä luonnolle, ympäristölle ja kaikelle sille, minkä keskellä elämme.

Näillä sanoilla kiitän vielä kertaalleen kaikkia parlamentin jäseniä ja erityisesti esittelijää, valiokunnan puheenjohtajaa ja yhteistyökumppaneita laajemminkin parlamentissa ja komissiossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esitän vain kaksi lyhyttä huomautusta. Jotkut keskusteluun osallistuneet, joita en enää näe täällä, arvostelivat sitä, että REACH-hanke heikentäisi kemikaaliteollisuuden työntekijöiden suojelun tasoa. Voin vakuuttaa, että tämä on täyttä pötyä. REACH-järjestelmä ei voi heikentää kemikaaliteollisuuden suojelun tasoa. Asian kannalta merkitykselliset työntekijöiden suojelua koskevat säännökset pysyvät täysimääräisesti voimassa. REACH-järjestelmässä ei sallita mitään, mikä on ollut tähän asti kielletty. Työntekijöiden ei päinvastoin tarvitse enää käsitellä monia sellaisia aineita, joiden kanssa he ovat olleet tähän asti tekemisissä. REACH-järjestelmällä parannetaan siis joka tapauksessa selkeästi työntekijöiden turvallisuutta työpaikalla. Minun on näin ollen hylättävä yksiselitteisesti tämä niiden parlamentin jäsenten esittämä väite, jotka ovat edustavinaan työntekijöiden etua.

Toiseksi haluan huomauttaa, että monet puhujat ovat aivan aiheellisesti todenneet, että REACH-järjestelmä on nyt tärkeää panna täytäntöön täysimääräisesti, avoimesti, päättäväisesti ja ilman turhaa byrokratiaa. Tämä edellyttää loputonta määrää aloitteita, hankkeita ja toimia. Voisin luetella teille ne kaikki, mutta siihen ei ole tarpeeksi aikaa. Olen jo puhunut ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtajan kanssa ja tarjouduin tulemaan helmikuussa valiokuntaan raportoimaan yksityiskohtaisesti REACH-järjestelmän täytäntöönpanoa koskevista toimista, jotka komissio on jo toteuttanut tai aikoo toteuttaa. Haluan samalla erityisesti vastata kaikkiin tässä keskustelussa esitettyihin kysymyksiin, jotka koskevat eurooppalaisten pk-yritysten tukemista, niille asetettujen vaatimusten helpottamista ja järjestelmän soveltamisalaan kuuluvia satojatuhansia työntekijöitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut tarkkaavaisesti Euroopan parlamentin jäsenten puheita ja arvostan myönteisiä ja rakentavia puheenvuoroja sekä hyvää tarkoittavaa kritiikkiä.

Komissio kannattaa kompromissitarkistuksia, joilla pyritään yhtäältä tehostamaan oleellisesti ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua sekä toisaalta edistämään innovointia ja ylläpitämään talouskasvua.

Kuten jäsen Corbey painotti, nyt esillä olevan sopimuksen tärkeimpiä osatekijöitä on mielestäni kaikkein vaarallisimpien aineiden korvaaminen turvallisemmilla vaihtoehtoisilla aineilla, kun sellaisia on saatavilla. Voin todeta, että joissakin kohdissa tämä kompromissi on komission alkuperäistä ehdotusta parempi. Esimerkiksi lupamenettelyä on yleisesti ottaen tiukennettu.

Voin kannattaa varauksettomasti sitä, että yritysten lupahakemuksiin on liitettävä erityistä huolta aiheuttavien – valmistettavien tai tuotavien – aineiden osalta korvaavia aineita koskevia suunnitelmia, jos yritykset ovat todenneet, että soveltuvia vaihtoehtoisia aineita on saatavilla. Olen täysin samaa mieltä myös siitä, että tällaisten korvaamissuunnitelmien on oltava ratkaisevia tekijöitä lupapäätöksissä ja kaikissa lupien myöhemmissä tarkistuksissa.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa viime lokakuussa toimitettu äänestys saattoi herättää toiveita vielä kunnianhimoisemmasta lopputuloksesta, kuten jäsen Bowis totesi. Haluaisin monien tänä iltana puhuneiden tavoin pysyä vuoren huipulla, ja joitakin asioita olisi ollut mielestäni parempi käsitellä loppujen lopuksi eri tavoin. Kuten jäsenet Davies ja Hassi korostivat, esimerkiksi hormonijärjestelmää häiritseviä aineita – niin kutsuttuja hormonaalisia haitta-aineita – koskevat säännökset voisivat olla tiukempia.

Jäsen Lucas ja muut katsovat, ettei koko järjestelmä hyötyisi mahdollisuudesta pitää uusien vaarallisten aineiden tieteelliset nimet luottamuksellisina kuuden vuoden ajan. Tällöin kuluttajilta evätään oikeus tietää, minkä aineiden kanssa he ovat tekemisissä ja käyttäjien on vaikeampi tunnistaa aineet eri tietokannoista.

Lopuksi vielä yksi tärkeä asia: kuten jäsenet Ek, Ferreira ja muut ehdottivat, työntekijöiden suojelua olisi voitu tehostaa edellyttämällä kemikaaliturvallisuusraporttia pieninä määrinä tuotettavista vaarallisimmista aineista. Kuten jäsen Roth-Behrendt painotti, kompromissi on kuitenkin kompromissi, ja tällä kompromissipaketilla parannetaan selkeästi terveyden ja ympäristön suojelua nykytilanteeseen verrattuna.

Komissio kannattaa varauksettomasti kompromissipakettia, ja toivon hartaasti, että parlamentti äänestää sen puolesta keskiviikkona toimitettavassa äänestyksessä.

Komissio on koko prosessin ajan pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin helpottamaan neuvoston ja parlamentin välistä yksimielisyyttä ja löytämään tasapainoisia kompromissiratkaisuja. Parlamentin ja neuvoston kantojen lähentyminen on mielestämme erittäin myönteistä, ja annamme täyden tukemme tälle sopimukselle, jotta REACH-järjestelmä voidaan panna täytäntöön kesäkuuhun 2007 mennessä. Kiitän vielä kerran esittelijä Sacconia ja varjoesittelijöitä toimista, joita he ovat toteuttaneet tämän kompromissin saavuttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 12.00.

 
Päivitetty viimeksi: 6. maaliskuuta 2007Oikeudellinen huomautus