Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Sinnottin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0398/2006) ehdotuksesta neuvoston suositukseksi vammojen ehkäisystä ja turvallisuuden edistämisestä (KOM(2006)0329 C6-0238/2006 2006/0106(CNS)).

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, saanen ensin kiittää ahkerasta työstä niiden valiokuntien jäseniä, jotka vastasivat komission ehdotuksesta neuvoston suositukseksi vammojen ehkäisystä ja turvallisuuden edistämisestä. Erityisesti annan tunnustusta jäsen Sinnottin työlle tämän tärkeän aloitteen parissa. Kiitän myös puheenjohtajavaltio Itävaltaa siitä, että se järjesti toimikaudellaan konferenssin, jossa myös paneuduttiin tähän kysymykseen.

Komissio alkoi tukea vammojen ehkäisyyn liittyviä toimia EU:n edellisen vammojen ehkäisyä koskevan ohjelman yhteydessä ja on jatkanut tukeaan nykyisen kansanterveysohjelman mukaisesti. Kuten tiedätte, vammat ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy jäsenvaltioissa sydän- ja verisuonitautien, syövän ja hengityselinten sairauksien jälkeen. Vuosittain noin 235 000 EU:n kansalaista kuolee onnettomuuksien tai väkivallan seurauksena. Yli 50 miljoonaa kansalaista tarvitsee vammoihin lääketieteellistä hoitoa, ja 6,8 miljoonaa heistä joutuu sairaalahoitoon. Tahattomat ja tahalliset vammat arvioidaan nuorten tärkeimmäksi pitkäaikaisen työkyvyttömyyden syyksi, ja ne vähentävät tuntuvasti terveiden elinvuosien määrää. Myös yli 65-vuotiailla tapaturmat ja vammat ovat merkittävä kuolemien ja vajaakuntoisuuden aiheuttaja ja heikentävät terveyttä usein kohtalokkain seurauksin.

Aiemmin on kiinnitetty vähemmän huomiota muun muassa kotona, vapaa-aikana ja urheillessa tapahtuviin onnettomuuksiin sekä riskialttiiden väestöryhmien kuten lasten, murrosikäisten ja vanhusten onnettomuuksiin. Tutkimusten mukaan 50 prosenttia vakavista vammoista voidaan ehkäistä, ja niiden vähentäminen neljänneksellä seuraavien 10 vuoden aikana on realistinen tavoite. Silti on tietenkin äärimmäisen tärkeää saada luotettavaa tietoa Euroopassa tapahtuvista vammoista toiminnan suunnittelua varten. Vammoja koskevat tiedot ovat myös olennaisia hankkeidemme ja toimintamme tulosten arvioimiseksi.

Tiedonannossaan "Toimet entistä turvallisemman Euroopan hyväksi" komissio on esittänyt vammojen ehkäisyä ja turvallisuuden edistämistä koskevan yhteisön toimintasuunnitelman. Jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan samanlaiset kansalliset suunnitelmat vammojen ehkäisemisestä. Asianomaiset kumppanit ja sidosryhmät voisivat osallistua toimintaan tällaisten suunnitelmien puitteissa. Suunnitelmissa olisi määriteltävä viranomaisten vastuualueet, ja niiden pitäisi perustua hyviin käytäntöihin ja turvallisuuden edistämiseen.

Neuvoston suositus vammojen ehkäisystä ja turvallisuuden edistämisestä on ensimmäinen toimintavaihe, jolla pyritään yhdistämään komission ja jäsenvaltioiden toimet turvallisuuden parantamiseksi Euroopassa, jotta vähennettäisiin vammojen yksityisille ihmisille ja yhteiskunnalle aiheuttamaa taakkaa. Tällaisella yhteisellä lähestymistavalla ja toisten kokemuksista oppimalla voidaan saavuttaa nopeammin tehokkaampia tuloksia. Komissio toivoo ja olettaa, että tilanne onnettomuuksien ja vammojen suhteen paranee jäsenvaltioissa merkittävästi tulevina vuosina.

Kiitän vielä kerran esittelijää ja valiokuntaa. Toivottavasti keskustelusta tulee erittäin mielenkiintoinen.

  Kathy Sinnott (IND/DEM), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, vammat voivat johtaa kuolemaan tai muuttaa elämän silmänräpäyksessä. Ne voivat olla tapaturmaisia, muiden aiheuttamia tai itse aiheutettuja. Vuosittain vammoihin kuolee neljännesmiljoona ihmistä ja 65 miljoonaa ihmistä tarvitsee lääketieteellistä hoitoa. Vammojen yleisyyden, vakavuuden ja ehkäistävyyden takia niiden torjunnassa on haastavinta henkien säästäminen ja terveyden säilyttäminen. Siksi tämän mietinnön laatiminen oli mielestäni sekä haaste että etuoikeus.

Tässä mietinnössä kiinnitetään huomiota erityisesti vammoja koskevien tietojen keräämiseen, ja suositukseni mukaan turvallisuuden edistämiseen ja vammojen ehkäisyyn tarvitaan laadukkaampaa tietoa. Ennaltaehkäisyä ajatellen tieto liikennekuolemien kokonaismäärästä ei ole hyödyllinen. Tarvitaan tietoa kuolemaan johtaneista syistä. Oliko syynä ajoneuvon kunto tai tyyppi, oliko uhri kuljettaja, matkustaja vai jalankulkija, oliko alkoholilla, vauhdilla tai huonoilla sääolosuhteilla osuutta asiaan ja millainen tie oli? Tämäntyyppistä erittelyä tarvitaan kaikenlaisten vammojen yhteydessä, jos haluamme säästää henkiä. Kaikkia vammoja ei pystytä tutkimaan perinpohjaisesti, mutta olisi perustettava – ja on välttämätöntä perustaa – tietojenkeruujärjestelmä, jossa tarkastellaan lähemmin kaikkien kuolemaan johtavien ja vakavasti invalidisoivien vammojen määrittäviä tekijöitä, jotta kyseiset vammat ovat tulevaisuudessa tehokkaammin ehkäistävissä.

Mietinnössä olen tarkastellut asiaa tästä näkökulmasta, ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta tuki mietintöäni voimakkaasti. Tällaisen tiedon kerääminen saattaa vaikuttaa hankalalta, mutta todellisuudessa tällaista tietoa on jo paljon saatavilla: vakuutusyhtiöillä on yksityiskohtaista tietoa onnettomuuksista ja poliisilla taas väkivallasta johtuvista ja itse aiheutetuista vammoista. Meidän on nimettävä vammojen raportoinnista vastaavat asiantuntijat ja tehtävä yhteistyötä heidän kanssaan saadaksemme tutkimustiedot, joiden avulla voimme todella ehkäistä vammoja ja edistää turvallisuutta.

Komission asiakirjan mukaan vammojen ja turvallisuuden seurantajärjestelmän on kuuluttava kaikkiin tuleviin terveysohjelmiin. Näin varmistettaisiin järjestelmän rahoitus riippumatta siitä, osoittautuuko se tehokkaaksi tai hyödylliseksi. Vakaan käsityksemme mukaisesti vammojen ehkäisemistä ja turvallisuuden edistämistä koskeva varteenotettava aloite on niin tärkeä, että se tarvitsee oman itsenäisen terveysohjelmansa. Tätä on pohdittava uudelleen tarkemmin varsinaisten terveysohjelmien tarkastelun yhteydessä. Näin ollen tätä nimenomaista suositusta ei pitäisi vielä liittää terveysohjelmiin, vaan se pitäisi ottaa huomioon niiden rinnalla. Tästä syystä ympäristövaliokunta poisti asiakirjasta kaikki maininnat terveysohjelmista.

Komissio esitti seitsemän painopistettä, joihin olemme lisänneet työtapaturmat ja työturvallisuuden. Lisäksi korostimme naisiin ja lapsiin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Yksi toivomistani muutoksista on tarkistuksen 4 poistaminen, mistä toimitetaan huomenna erillinen äänestys. Tarkistuksen mukaan: "Kotiväkivalta on tärkein kuolinsyy ja vammautumisen syy 16–44-vuotiaiden naisten keskuudessa." Naisiin ja lapsiin kohdistuva perheväkivalta on kiistatta rikos, ja tuen voimakkaasti niitä tarkistuksia, joissa tätä on korostettu. Korkealaatuisemman tiedon tuottamista koskeva suositus ei kuitenkaan saa itsessään sisältää virheellistä tietoa. Tässä tarkistuksessa mainittu tilastotieto tärkeimmästä kuolinsyystä on virheellinen. Niinkin hiljattain kuin lokakuussa Eurostatin julkaisussa todettiin, että liikenneonnettomuudet ja itsemurhat olivat tämän ikäryhmän naisten pääasiallinen kuolinsyy.

Koska haluamme tehdä vammojen seurannasta kattavampaa, mainitsemme tässä yhteydessä muun muassa riskikäyttäytymisen, huumeet ja alkoholin, sukupuolinäkökohdat, sosiaaliset olosuhteet ja ympäristöolosuhteet. Myös itsensä vahingoittamista korostetaan, koska nämä tapaukset lisääntyvät. Olemme myös lisänneet riskiryhmien luetteloon nuoret, ikääntyneet, vammaiset ja naiset. Luettelo ei ole täydellinen.

Kannatan neulanpistovammoja ja terveydenhoitohenkilöstön vammoja koskevia tarkistuksia. Niihin on löydetty ratkaisu. Ne ovat helposti ehkäistävissä ja siksi niitä ei pitäisi hyväksyä minkään syyn varjolla.

On selvää, että vammat ovat valtava taloudellinen rasite. Minulle kyse on kuitenkin vammautuneista ihmisistä ja heidän perheistään. Mielestäni ihmisyksilölle antamamme arvo on vammojen ehkäisyssä ja turvallisuuden edistämisessä avainasemassa. Renessanssiaikaista mestariteosta käsitellään paljon huolellisemmin kuin aikakauslehden julistetta. Meidän on jälleen nostettava keskeiselle sijalle ihmiset ja ihmisarvo.

Vammoja syntyy väistämättä, eikä niitä kaikkia voida ehkäistä. Niitä voidaan kuitenkin vähentää lisäämällä ymmärtämystä niiden synnystä ja kehittämällä siten turvallisempia tuotteita ja menettelytapoja. Vammojen määrään ei kuitenkaan voida vaikuttaa merkittävästi, ennen kuin ihmiset ymmärtävät, että jokainen yksilö on tärkeä ja että yhdenkin ihmisen kuolema tai vammautuminen on suuri menetys kaikille. Tämän ymmärrettyämme kohtelemme toisiamme ja itseämme kuin sitä mestariteosta, joka olemmekin, ja ymmärrämme yhteisen vastuumme toistemme turvallisuudesta. Tämä on tarkistuksen 21 lähtökohta, ja tästä syystä korostan komissiolle, että vammoihin liittyy taloudellisen taakan lisäksi paljon muutakin järkyttävää.

  Antonios Trakatellis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, kahdeksan vuotta sitten minulla oli kunnia esitellä ohjelma välitunnilla syntyvien vammojen ehkäisystä. Tuolloin minuun teki vaikutuksen tällaisten vammojen suuri määrä, joka oli osoitus ongelman vakavuudesta.

Totean, että jäsen Sinnottin esittämä mietintö on erinomainen, ja vaikutin tähän lopputulokseen myös omilla tarkistuksillani. Näin ollen tulevaisuudessa saatetaan perustaa yhteisön laajuinen "vammojen rekisteröintijärjestelmä", jolla edistetään kansallisten ennaltaehkäisevien toimien suunnittelua, sillä järjestelmällisellä tietojenkeruulla saadaan selville vammojen syyt, eli niin kutsutut vammoja määrittävät tekijät. Mielestäni esittelijän mainitsemat tärkeimmät syyt on sovitettava yhteen yksinomaan vammojen ennaltaehkäisyn tehostamiseksi. Ehdotan, että paneudumme vanhuksia koskeviin kysymyksiin, sillä valtaosa uhreista on vanhuksia, ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta johtuviin vammoihin, joiden määrä on mielestäni melko suuri. Huomiota vaativat tietenkin myös liikenne- ja auto-onnettomuudet, urheilutapaturmat sekä tuotteista ja palveluista johtuvat onnettomuudet.

Nykyiset ohjelmat ja infrastruktuurit, kuten tietopankit, on mielestäni yhdistettävä tehokkuuden lisäämiseksi ja kustannusten karsimiseksi, koska komissio on jo laatinut tätä aihetta koskevia ohjelmia. Laatiessaan ehdotusta parlamentille komission on siis otettava huomioon saatavilla oleva tieto. Tämän järjestelmän avulla kerätään jäsenvaltioilta tietoja, jotka ovat peräisin niiden kansallisista vammojen seurantajärjestelmistä. joiden ansiosta tiedot ja asianmukaiset käytännöt ovat helposti saatavilla.

Hyvät kollegat, lopuksi totean, että vammojen aiheuttamien taloudellisten vahinkojen ohella tuhannet kuolemantapaukset ovat arka paikka Euroopan yhteisöille. Tilannetta ei ole helppo korjata, mutta voimme silti perustaa tulevaisuudessa yhteisön järjestelmän sellaisen tiedon keräämiseksi, jonka avulla tällaisia vammoja voidaan tehokkaasti ehkäistä.

  Edite Estrela, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, luvut viittaavat siihen, että kansalaisia on varoitettava riskikäyttäytymisen seurauksista. Alkoholismi tai huumeiden käyttö on syynä moniin erilaisiin onnettomuuksiin. Lukuisat lasten vakavat vammat johtuvat aikuisen huolenpidon puutteesta, kun lapsi nielee esimerkiksi pesuainetta tai lääkkeitä. Nykyisin noin 235 000 EU:n kansalaista kuolee onnettomuuksien tai väkivallasta johtuvien vammojen seurauksena. Ne aiheuttavat pelkästään EU:ssa 600 kuolemantapausta päivittäin. Nämä järkyttävät luvut ovat syynä toisaalta henkilökohtaisiin kärsimyksiin ja murhenäytelmiin ja toisaalta sosiaalimenoihin ja julkisiin menoihin.

On totta, että onnettomuuksien ja vammojen inhimillinen hinta on kova: ne aiheuttavat ennenaikaisia kuolemia ja vuosien työkyvyttömyyttä. Lisäksi vammat aiheuttavat huomattavia terveydenhuoltomenoja ja yhteiskunnallisia menetyksiä heikentyneen tuottavuuden takia. Vammoja voidaan kuitenkin välttää. Siksi on välttämätöntä noudattaa terveellisempiä elintapoja ja tehdä elinolot turvallisemmiksi. Parempi katsoa kuin katua.

Vammautumisriski ei jakaudu tasaisesti kaikkiin jäsenvaltioihin tai kaikkiin sosiaaliryhmiin. Riskitekijät määräytyvät myös koti- ja työympäristön mukaan. Ikä ja sukupuolikin tulisi ottaa huomioon. Tästä syystä esitin tarkistuksen sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta kaikilla aloilla, myös terveydenhoitopolitiikassa. Tätä varten on tehtävä sukupuoleen perustuvaa kvantitatiivista tutkimusta ja myönnettävä talousarviosta varoja sukupuolten tasa-arvon periaatteen mukaisesti, sillä kuten aiemmat puhujat totesivat, myös perheväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta aiheuttavat huomattavasti vammoja, joilla on hirvittävät seuraukset ennen kaikkea naisille mutta myös yhteiskunnalle.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensiksikin kiitän jäsen Sinnottia hänen erinomaisesta mietinnöstään, joka ansaitsee täyden tukemme. Tässä luonnoksessa lainsäädäntöpäätöslauselmaksi käsitellään epäilemättä äärimmäisen merkittävää aihetta, sillä se koskee niitä yli 200 000:tta EU:n kansalaista, jotka vuosittain kuolevat ennenaikaisesti, ja niitä miljoonia ihmisiä, jotka vammautuvat 25 jäsenvaltiossa. Jotkut näistä vammoista ovat hirvittäviä, ja monet niistä aiheuttavat pysyvää kosmeettista haittaa tai elinikäisen työkyvyttömyyden tuhansille ihmisille.

Tapaturmien ehkäisyn kaksi tärkeintä näkökohtaa ovat riskitekijöiden nimeäminen ja arviointi sekä asianmukainen tiedottaminen turvatoimenpiteistä ja niiden kunnollinen täytäntöönpano. Jäsen Sinnott panee mietinnössään oikeutetusti merkille, että seurantajärjestelmän kautta vammoista kerätyn tiedon lisäksi neuvoston mietintöä on parannettava painottamalla voimakkaammin turvallisuuden edistämistä ja lisäämällä kansalaisten tietoa riskeistä. Lukuisista ihmishenkiä vakavasti vaarantavista riskitekijöistä keskityn vain yhteen: alkoholiin ja liikenneturvallisuuteen.

Tällä alalla ennaltaehkäisyllä on suuri merkitys. Autoilijoiden alkoholinkäyttö on äärimmäisen vaarallista pääasiassa siksi, että alkoholi estää korkeampia aivotoimintoja, jolloin aistihavainnot heikkenevät, refleksit hidastuvat, lihasten liikekoordinaatio häiriintyy ja vaaran taju hämärtyy. Tässä mielessä alkoholi on vuosien aikana ollut syynä miljoonien tienkäyttäjien kuolemaan maailmanlaajuisesti. Joko tietämättömyyden tai pikemminkin alkoholiteollisuuden voimakkaan lobbauksen takia emme täysin ymmärrä, että rattijuoppouteen on puututtava paljon jyrkemmillä toimilla. Sen sijaan meille uskotellaan, että alkoholia voi nauttia turvallisesti tiettyyn rajaan saakka, joka useimmissa EU:n jäsenvaltioissa on 50 milligrammaa alkoholia 100 millilitrassa verta.

Tämä on mielestäni täysin väärin. Autoilijan alkoholinkäytölle ei ole turvallista rajaa. Pienikin määrä alkoholia vaikuttaa jossain määrin aivotoimintaan. Vaikka autoilijalla, jonka veren alkoholipitoisuus on 20, 30 tai 40 milligrammaa sadassa millilitrassa, olisi lain mukaan oikeus ajaa, hänellä on paljon suurempi riski joutua onnettomuuteen kuin sellaisella henkilöllä, jolla ei ole veressään lainkaan alkoholia.

Julkinen koulutusjärjestelmämme ja oikeusjärjestelmämme antavat autoilijoille vääränlaisen turvallisuudentunteen sallimalla ajatuksen, ettei alkoholin kohtuukäyttö vaaranna liikenneturvallisuutta. Tämä on rikosoikeudellisesti väärin, ja tilanne on korjattava määräämällä autoilijoille nollapromilleraja. Tämä on ainoa tapa vähentää tuntuvasti alkoholin aiheuttamia liikennekuolemia. Valitettavasti politiikassa on aina tapana jossitella. Kuinka moni haluaa puolustaa ja kykenee puolustamaan sellaista lainsäädäntöä, jossa kielletään alkoholin nauttiminen autoilijoilta, ja kuinka moni voi jatkaa politiikassa, mikäli ajautuu törmäyskurssille alkoholialan teollisuuden kanssa kannatettuaan autoilijoiden nollapromillerajaa?

Lopuksi totean, että tänä jouluna meillä on kansalaisille vammojen ennaltaehkäisyyn liittyvä tärkeä viesti: suuri ja pieni alkoholimäärä tappavat liikenteessä yhtä lailla ja autoilijalle ainoa turvallinen raja on nollapromilleraja.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Liityn neuvoston suositusten kannattajiin. Haluan myös kiittää esittelijää tätä aihetta koskevan Euroopan parlamentin mietinnön laatimisesta.

Tämän mietinnön laatimisen perimmäinen syy on mainittu tänä iltana useaan kertaan. Päivittäin 600 ihmistä kuolee onnettomuuden seurauksena tai vammoihin, mikä tarkoittaa yli neljännesmiljoonaa ihmistä vuosittain. Toisaalta nämä luvut kuvastavat perheiden surua ja menetystä ja toisaalta on muistettava, että onnettomuudet ja väkivalta merkitsevät myös valtiolle huomattavaa sosiaalista ja taloudellista taakkaa.

Monissa jäsenvaltioissa sairaaloiden edellytetään selvittävän huolellisesti esimerkiksi syöpäpotilaalle annetavan hoidon teho. Onnettomuuksien ja väkivallan uhrien hoito aiheuttaa huomattavat kustannukset, mutta nämä tilanteet voidaan ehkäistä. Vuosittain seitsemän miljoonaa ihmistä joutuu Euroopan unionissa sairaalahoitoon ja jopa 65 miljoonaa tarvitsee lääketieteellistä hoitoa. Näistä tilastotiedoista käy selvästi ilmi se valtava kärsimys, jota kaikki asianosaiset joutuvat kestämään.

Olenkin vakaasti sitä mieltä, että ehdotus EU:n jäsenvaltioiden yhteisistä menettelytavoista onnettomuuksien ja väkivallan määrän vähentämiseksi on erittäin tehokas. Jäsenvaltioiden välisiä eroja ilmentävien täsmällisten tilastotietojen avulla pystymme määrittelemään ennaltaehkäisymenetelmät tarkemmin. Jos tiedetään, että yli 65-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä on 16 prosenttia ja heille sattuu 40 prosenttia kuolemaan johtaneista onnettomuuksista, on tämän tiedon perusteella käynnistettävä sarja valistuskampanjoita tai otettava käyttöön tälle nimenomaiselle ikäryhmälle suunnattuja turvallisuusohjelmia. Nuoret ovat toinen tärkeä ryhmä, johon meidän pitäisi kiinnittää huomiota onnettomuuksien ja väkivallan ennaltaehkäisyssä. Urheiluvammoja sattuu melko usein valmentajien ohjauksessa ja vapaa-ajan harrastuksissa. Meidän on kunnioitettava omaa terveyttämme ja muiden terveyttä. Yhdessä meidän on torjuttava sitä väkivaltaa, jolle televisio ja elokuvat sekä lasten pelit meidät päivittäin altistavat. Usein ne edistävät näitä yhteiskunnan kannalta epäedullisia käyttäytymismalleja.

  Horst Schnellhardt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, on tietenkin myönteistä, että komissio toteuttaa toimia vähentääkseen onnettomuuksien ja uhrien suurta määrää ja parantaakseen jäsenvaltioiden tilannetta tuntuvasti, ja esittelijällä on ollut aiheesta paljon sanottavaa. Olemmeko todellakin sitä mieltä, että näillä toimenpiteillä vähennetään onnettomuuksia kyseisissä maissa? Uskoakseni käy juuri päinvastoin. Näiden toimenpiteiden takia näissä maissa sidotaan juuri kyseisiin toimenpiteisiin tarkoitetut varat.

Haluan käsitellä kustannuksia, jotka tuodaan aina esille. Tietenkin olen huolestunut uhrien määrästä. Lukiessani tänään REACH-menettelyä koskevan tekstin minulle selvisi, miten paljon tätä tilannetta parantamalla voitaisiin supistaa terveydenhoitomenoja. Luvut pitävät tietenkin paikkansa, mutta emme koskaan saavuta niitä. Tällä asiakirjalla ainoastaan lisätään hallintotaakkaa, vaikka yleisesti vaaditaan EU:n torjuvan ja pyrkivän vähentämään sitä. EU:n jäsenvaltioilla on kuitenkin hyvät mahdollisuudet ratkaista tämä ongelma. Ne keräävät omia tilastotietoja, toteuttavat tarvittavat toimenpiteet ja tuntevat paikallisen tilanteen paljon paremmin kuin me Brysselissä tai Strasbourgissa. On itsepetosta olettaa, että jäsenvaltiot voisivat saada EU:n tilastotiedoista jotakin uutta tietoa. Olemme väärillä jäljillä. Mainitsen esimerkkinä autoilun: emme voi olettaa vaikuttavamme sisilialaisten tai suomalaisten ajotapoihin Brysselistä käsin. Tämä on mahdollista vain paikallisilla toimilla, ja siksi tällaisia toimia pitäisi säännellä yksinomaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Annan melko liioitellun esimerkin vastaavasta tapauksesta: joku saattaisi sanoa minulle tänään, että monet ihmiset loukkaavat itsensä pudotessaan tikkailta verhoja ripustaessaan. Joissakin maissa ei ole tapana käyttää verhoja, joten niissä ei tapahdu tällaisia onnettomuuksia. Tällaisia tapauksia ei siis kannata vertailla. Tämä on asianlaita monissa muissakin tapauksissa. Siksi olemme mielestäni tässä asiassa väärillä jäljillä. Meidän on harkittava uudelleen näitä toimenpiteitä ja keskityttävä kahdenvälisiin toimiin, joilla todella vähennetään onnettomuuksia, sillä tämän ehdotuksen avulla se ei onnistu.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta. Useimpien parlamentin jäsenten tavoin olen turhautunut: Euroopan unionissa on edelleen hyvin paljon sellaisia vammojen, kuolemantapausten ja terveysongelmien syitä, jotka voidaan ehkäistä, ja asialle voitaisiin tehdä paljon enemmän. Mielestäni nämä toimet ovat oikeansuuntaisia ja edistävät tavoitteen saavuttamista. Tiedän, että Euroopan parlamentti on suhtautunut johdonmukaisesti ja aktiivisesti vammojen ehkäisyyn, ja tämänpäiväinen keskustelu todistaa kiinnostuksesta aihetta kohtaan.

Pitää paikkansa, että tärkein yhteinen tavoitteemme on ihmisyksilö, ihmiset. He ovat myös tärkein henkilökohtainen tavoitteeni ja toimintani keskipiste. Nykyään joudutaan kuitenkin myöntämään myös se, että tämä ei valitettavasti ole kaikille päätöksentekijöille ainoa huomionarvoinen näkökohta. Voimme siis saavuttaa tämän päämäärän entistä paremmin, kun pystymme täydentämään perustelujamme rahoitukseen ja talouteen liittyvillä argumenteilla. Tästä on apua, vaikka kyseiset asiat eivät olisikaan etusijalla tai tärkein näkökohta. Inhimillisen kärsimyksen, tuskan ja sosiaalisten vaikutusten lisäksi nämä vammat aiheuttavat jäsenvaltioille myös merkittäviä taloudellisia ongelmia, ja siksi myös tämä näkökulma on otettava huomioon investoinneissa.

Komission kanta tarkistuksiin on seuraava: komissio hyväksyy kokonaan suuren määrän tarkistuksia, esimerkiksi tarkistukset 5, 18 ja 21, sekä osittain tarkistukset 7, 11, 15, 16 ja 17. Täydellinen luettelo komission kannoista kuhunkin tarkistukseen asetetaan parlamentin saataville, ja luotan siihen, että se liitetään tämän istunnon pöytäkirjaan(1).

Komissio ei hyväksy tarkistusta, joka koskee kansanterveysohjelmaan kuuluvien rahoitusmekanismien poistamista, koska niille ei ole vaihtoehtoja, ja oikeudellisista syistä emme voi hyväksyä tarkistusta, jonka perusteella tukea saadaan koheesio- ja rakennerahastoista. Näin ollen meidän on pidettävä kiinni siitä, että rahoitus hoidetaan kansanterveysohjelman kautta.

Tämän ehdotuksen tärkein tavoite koskee tietenkin tietoa, sillä ilman oikeaa tietoa emme pysty valitsemaan toimintalinjoja ja asettamaan tavoitteita emmekä tiedä, saavutammeko tavoitteemme. Tulosten ja saamiemme tietojen perusteella useimmat jäsenvaltiot tarvitsevat apua. Niitä on autettava myös perustamissopimuksen sekä jäsenvaltioiden toimia ja toimien koordinointia edistävien toimintalinjojen mukaisesti menettelytavoista riippumatta. Tämä oli ehdotuksen tarkoitus. Hajanaista tietoa on toki saatavilla, mutta se on yhdistettävä kokonaisuudeksi, jotta voimme ottaa oppia toistemme kokemuksista ja osoittaa Euroopan unionin olevan solidaarinen ja yhteistyökykyinen. Euroopan unionissa opitaan toisten kokemuksista ja autetaan muita, ettei joka ikisen jäsenvaltion tarvitse käydä läpi oppimisprosessia ihmishenkien ja Euroopan kansalaisten terveyden kustannuksella. Tämä on haastavaa, ja mielestäni voimme erinomaisesti hyödyntää tätä mahdollisuutta parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtoon sekä tiiviiseen yhteistyöhön. Tämä on ehdotuksen tavoite, ja kiitän vielä kerran jäsen Sinnottia ja Euroopan parlamenttia komission ehdotuksen tukemisesta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

Liite – Komission kanta

Sinnottin mietintö (A6-0398/2006)

Komissio hyväksyy tarkistukset 5, 18 ja 21.

Tarkistukset 7, 11, 15, 16 ja 17 hyväksytään osittain.

Komissio ei hyväksy tarkistuksia 1, 2, 3, 4, 6, 8, 9, 10, 12, 13, 14, 19, 20, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29 ja 30.