Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Mitchellin laatimasta kehitysyhteistyövaliokunnan suosituksesta toiseen käsittelyyn (A6-0448/2006) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (11944/2/2006 C6–0357/2006 2004/0220(COD))

ja

- Martinin laatimasta kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnöstä (A6-0430/2006) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (11877/2006 – C6-0265/2006 – 2006/0807(CNS))

  Gay Mitchell (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä asetus on ollut valmisteilla jo lähes kahden vuoden ajan. Euroopan parlamenttia painostettiin välillä erittäin ankarasti antamaan periksi, olemaan keskuudessaan erimielinen ja luopumaan lainsäätäjän tehtävästään. Olen tyrmistynyt siitä, että kollegani täällä parlamentissa ovat ajoittain olleet halukkaita antamaan muille toimielimille vapaat kädet kyseisellä merkittävällä alalla, kunhan he eivät vain menetä etujensa tai vaikutusvaltansa viimeisiä rippeitä. Haluan kuitenkin osoittaa kiitokseni kehitysyhteistyövaliokunnassa toimiville kollegoilleni, eri ryhmiä edustaville parlamentin jäsenille, jotka eivät antaneet painostuksen hajottaa rintamaamme ja veivät viimein voiton. Kiitän myös kehitysyhteistyövaliokunnan sihteeristöä sekä kanssamme näissä neuvotteluissa rakentavasti toimineiden ryhmien sihteeristöjä.

Uhkasimme ensin hylätä alkuperäisen rahoitusvälineen, jota kutsuttiin kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineeksi (DCECI), sillä meiltä pyrittiin sen avulla viemään valta osallistua yhteispäätösmenettelyyn vaihtamalla oikeusperusta 179 artiklasta 181 a artiklaan. Lisäksi kehitysyhteistyövälineeseen yritettiin sisällyttää myös kehittyneitä maita ja kehitysyhteistyöasioihin kuulumattomia menoja. Olemme kuitenkin saaneet neuvoteltua neuvoston ja komission kanssa välineen, jonka mahdollisuuteen vain harva uskoi vuosi sitten. Sillä saadaan rationalisoitua kehitysmaihin kohdistuvat EU:n toimet siten, että vastuullisuus ja avoimuus otetaan edelleen huomioon.

Haluan kiittää erityisesti kanssani toiminutta neuvotteluryhmää, unionin eri puheenjohtajavaltioita niiden panostuksesta sekä komissiota myönteisestä lopputuloksesta. Voltaire on tainnut sanoa: "En kenties ole samaa mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaani asti teidän oikeuttanne sanoa mielipiteenne." Koska pyrin koko neuvotteluiden ajan toimimaan mukautuvaisesti, olin erittäin pettynyt siihen, että eräässä kysymyksessä mielipiteitäni ei otettu huomioon.

Kyse ei ole puutteellisissa oloissa elävien naisten terveyspalvelujen heikentämisestä. Jos esittämäni vaatimattomat tarkistukset olisi hyväksytty, silloin olisi itse asiassa noudatettu Kairon konferenssin päätöksiä ja kaikkia siihen liittyviä asioita. Laatiessani kompromissia ja etsiessäni ja kannattaessani ratkaisuja olin yllättynyt siitä, ettei vaatimattomia ehdotuksiani harkittu asianmukaisesti. Se lienee johtunut osittain eräästä paikalla jaetusta kirjallisesta ohjeesta, joka esti ehdotusteni käsittelyn, sillä siinä väitettiin, että PPE-ryhmän kannasta oli jo päätetty. Kuten voimme tänään nähdä tarkistusten vakuutena olevista allekirjoituksista, kyseinen väite ei pidä paikkaansa eikä niin olisi pitänyt väittää, varsinkaan kun käsillä oli kovin arkaluonteinen ajankohta neuvottelujen päätösvaiheessa.

Voin yleisesti tukea yhteisen kannan sisältöä tuolla ainoalla varauksella. Mielestäni lopputulos on kannaltamme varsin hyvä: Euroopan parlamentti on onnistunut säilyttämään tekstissä 179 artiklan mukaisen yhteispäätösmenettelyn, mikä on meille erittäin tärkeä periaate. Kyse on voimassaoloajaltaan rajoitetusta lainsäädännöstä. Tämä väline on nimenomaan kehitysyhteistyöpolitiikan väline, eikä sillä ole muuta sisältöä. Tarkoituksena on laatia yksityiskohtaisempia rahoitussäännöksiä, ja tämän ehdotuksen rahoitussäännökset aiheuttivatkin valiokunnalle suurta päänvaivaa, sillä ne olivat erittäin yleisiä, eivätkä niissä esitetyt tiedot olleet läheskään niin yksityiskohtaisia kuin mihin parlamentti toisena budjettivallan käyttäjänä oli tottunut. Tilanne on nyt korjautunut, sillä yhteisessä kannassa esitetään eritellysti kunkin ohjelman rahoitus ja joissakin tapauksissa myös ohjelman sisäinen rahoitus.

Olemme perustaneet uraauurtavan rahoitusvälineen. Uudessa kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä vahvistetaan ensimmäisen kerran säädöstekstissä OECD:n kehitysapukomitean laatima kansainvälisesti tunnustetun kehitysyhteistyöpolitiikan määritelmä. Uuteen DCI:hin liitetty komission julistus sisältää ensimmäistä kertaa myös rajan, jota kehitysyhteistyövaliokunta on käyttänyt vuodesta 2003 lähtien kiinnittääkseen enemmän huomiota peruskoulutukseen ja perusterveydenhuoltoon, jotka ovat vuosituhannen kehitystavoitteiden keskeisiä aloja. Komissio ei ole koskaan aikaisemmin hyväksynyt sitä, että valiokunta on osoittanut 20 prosenttia talousarviosta kyseisiä aloja varten, mutta tällä kertaa se hyväksyttiin.

Demokraattisen valvonnan suhteen on tapahtunut edistystä myös strategia-asiakirjaluonnoksia koskevassa parlamentin ja komission vuoropuhelussa, joten parlamentti voi valvoa tehokkaasti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen täytäntöönpanoa. Haluankin kiittää komission jäseniä Ferrero-Waldneria ja Micheliä heidän minulle ja valiokunnan puheenjohtajalle osoittamastaan kirjeestä, jossa asia vahvistetaan. Parlamentti ei halua eikä sen ole mitään syytä osallistua mikrotason hallinnointiin, mutta meille tarjoutuu näin mahdollisuus olla jo varhaisessa vaiheessa mukana itse valitsemiemme järjestelyiden avulla, joten parlamentin asema avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden alalla on nyt kaikkiaan paljon selkeämpi.

Mainitsemaani poikkeusta lukuun ottamatta katson, että neuvoston esittämä yhteinen kanta on Euroopan parlamentille erittäin hyvä lopputulos. Kuten alussa jo totesin, uumoilen, ettei kukaan olisi vuosi sitten uskonut, että saisimme tämän aikaiseksi. Tämä osoittaa, että kun parlamentti vetää yhtä köyttä eivätkä ryhmät salli keskuudessaan hajaannusta, vaan kieltäytyvät päättäväisesti luovuttamasta parlamentin valtaoikeuksia, voimme yhdessä muiden toimielinten kanssa saada aikaiseksi erittäin onnistuneen rahoitusvälineen, jossa lisäksi taataan parlamentin valtaoikeuksien suoja.

  David Martin (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin ryhdyn käsittelemään omaa mietintöäni, haluan kiittää jäsen Mitchelliä hänen mietinnöstään. Kuten tiedätte, nämä kaksi välinettä olivat aluksi yksi väline, ja kehitysyhteistyövaliokunta vaatikin aiheellisesti, että ne on eriytettävä, sillä niissä menivät puurot ja vellit sekaisin. Kehitysyhteistyövälineen keskeisenä tavoitteena on ajaa kehitysmaiden etuja. Taloudellisessa välineessä, josta itse vastaan, on kyse lähinnä Euroopan unionin etujen edistämisestä. Siksi olisikin ollut virheellistä sisällyttää nämä kaksi tavoitetta yhteen ainoaan välineeseen. Kehitysyhteistyövaliokunta oli oikeassa vaatiessaan erillistä välinettä ja myös siinä, että sen pitäisi ajaa asiaansa voimakkaasti, jotta Euroopan parlamentin osallistuminen olisi ainakin samantasoista kuin valtaisassa määrässä jo olemassa olevia välineitä. Kiitänkin jäsen Mitchelliä hänen mietinnöstään.

Seuraavaksi käsittelen omaa mietintöäni. Vaikka sen merkitys on vähäinen muiden ulkoisten välineiden rinnalla, se on kuitenkin Euroopan unionin kannalta merkittävä väline. Se on aiempia ohjelmia laajempi ensinnäkin maantieteellisesti: kun nykyiset ohjelmat käsittävät vain kuusi maata, uuteen välineeseen kuuluu kaikkiaan 17 maata. Koska sekä tavoitteita että maantieteellistä aluetta on laajennettu, on toivottavaa, että määrärahojakin lisätään. Vaikka tämä siis onkin ulkoisen toiminnan välineistä pienin, se on silti merkittävä.

Välineen tarkoituksena on ajaa Euroopan unionin etuja teollistuneissa maissa, ja se perustuu japanilaisille ja korealaisille suunnattuun, erittäin hyvin onnistuneeseen johtamiskoulutusohjelmaan sekä Gateway to Japan -ohjelmaan. Molemmista ohjelmista laaditun komission rahoittaman selvityksen mukaan ne ovat edistäneet eurooppalaisten yritysten markkinoillepääsyä sekä Japanissa että Koreassa ja lisänneet kyseisissä maissa tietoutta Euroopan yhteisöstä, joten ne ovat jo sinänsä hyödyllisiä.

Uudella ohjelmalla on viisi päätavoitetta: julkiseen diplomatiaan ja tiedostamiseen panostaminen, talous- ja liikekumppanuuksien edistäminen, henkilöiden välisten yhteyksien luominen erityisesti koulutuksen kautta, vuoropuheluiden kannustaminen sekä pienten yhteistyöhankkeiden arviointi, jotta voitaisiin edistää pk-yritysten pääsyä kolmansien maiden markkinoille. Nämä kaikki ovat erittäin kannatettavia tavoitteita.

Kansainvälisen kaupan valiokunnan näkemysten mukaisesti olemme keskittyneet kolmeen asiaan. Koska ohjelmien soveltamisalaa on laajennettu kuudesta maasta 17 maahan, olemme ensinnäkin vaatineet, että ohjelmassa on sallittava eriyttäminen, sillä "yhden koon" periaate ei kerta kaikkiaan toimisi tällaisessa ohjelmassa. Voin tyytyväisenä todeta, että komissio suostui siihen ajatukseen, että ohjelman on oltava maakohtainen eikä kaikki 17 maata käsittävä yleisohjelma.

Olemme myös esittäneet tarkistuksia, jotta tämä ohjelma täydentäisi muita välineitä, joita aiomme hyväksyä joko tänään tai myöhemmin.

Koska ohjelman soveltamisalaa on laajennettu, olemme vaatineet, että kyseisten välineiden olisi sisällettävä ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevia lausekkeita. Neuvosto ja komissio ovat jälleen ilmoittaneet olevansa valmiita hyväksymään kyseiset tarkistukset.

Olen tyytyväinen voidessani lisäksi todeta, että vaikka kyse onkin kuulemis- eikä yhteispäätösmenettelystä – toisin kuin Mitchellin mietinnön kohdalla – neuvosto on suostunut liittämään tähän välineeseen talousarvion kurinalaisuutta ja demokraattista valvontaa koskevat toimielinten väliset sopimukset. Neuvosto on myös suostunut siihen, että parlamentti osallistuu ohjelmaan alkuperäisiä suunnitelmia tiiviimmin ja että sitä kuullaan täysimääräisesti, jos ohjelman maantieteellistä soveltamisalaa tai tavoitteita muutetaan. Komissio on myös luvannut käynnistää parlamentin kuulemista koskevan monivuotisen suunnittelun. Parlamentin osallistumisastetta on siis lisätty merkittävästi.

Haluan lopuksi todeta, että jos hyväksymme tänään kaikki tarkistukset, neuvosto saattaa hyväksyä tämän välineen täsmälleen siinä muodossa, jossa se lähtee parlamentista. Tämä on melkoinen saavutus, kun kyse on ollut vain parlamentin kuulemisesta. Haluan kiittää komissiota erinomaisesta yhteistyöstä ja erityisesti puheenjohtajavaltio Suomea, joka on muihin välineisiin verrattuna näinkin vähäpätöisen välineen yhteydessä osallistunut kokonaisvaltaisesti parlamentin työskentelyyn, pitänyt meidät täysin ajan tasalla kannastaan ja tehnyt kompromisseja. Olemme tehneet kompromisseja puheenjohtajavaltion kanssa. Olemme mielestäni saaneet lopulta aikaan erittäin toimivan välineen, ja kiitänkin kaikkia toimielimiä yhteistyöstä.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tämä joulukuun istuntojakso on merkittävä virstanpylväs tehokkaiden ja rationaalisten lainsäädännöllisten puitteiden luomisessa yhteisön ulkoisia menoja varten. Minulle on todellakin suuri kunnia edustaa komissiota tällä istuntojaksolla, kun olemme nyt saattamassa päätökseen neuvottelut neljästä vielä jäljellä olevasta välineestä, jotka koskevat ulkoisten menojen vahvistamista tulevaksi kaudeksi 2007–2013.

Olemme edenneet hyvin pitkälle kahden vuoden takaisesta tilanteesta, jossa komissio esitti nämä kaksi ehdotusta. Uusi yksinkertainen rakenne oli ensimmäinen yritys rationalisoida kaikkia ulkoisten menojen välineitä. Sitä pidettiin komission ensisijaisena tavoitteena, jotta voisimme lisätä omien toimiemme sekä koko ulkoisen toimintamme tehokkuutta ja johdonmukaisuutta.

Vaikka parlamentti ja neuvosto suhtautuivat myönteisesti yksinkertaistamiseen, ehdotuksista sukeutui varsin merkityksellinen keskustelu. Tärkeitä kysymyksiä tuotiin esiin heti parlamentin aloitettua työskentelynsä. Arvostan suuresti parlamentin ja neuvoston eri puheenjohtajavaltioiden toimia rakentavien ratkaisujen löytämiseksi näiden innovatiivisten ehdotusten tuomiin haasteisiin. Toiminta huipentui onnistuneeseen kolmikantaneuvotteluun kesäkuussa 2006, jolloin ulkoisten rahoitusvälineiden rakenteesta päästiin kokonaissopimukseen.

Koska piditte tärkeänä, että tässä kehitysyhteistyövälineessä painottuu voimakkaasti nimenomaan kehitystavoite, sovimme erillisestä välineestä teollistuneiden maiden kanssa tehtävää yhteistyötä varten. Samalla laadittiin erillinen väline myös ihmisoikeuksia varten.

Muiden tärkeinä pitämienne kysymysten osalta sovittiin, että välineet hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä aina, kun se on mahdollista perustamissopimuksen nojalla. Lisäksi luotiin erillinen väline ydinturvallisuusyhteistyötä varten, jotta vakautusväline voitaisiin siirtää neuvottelumenettelystä yhteispäätösmenettelyyn. Kaikkiaan neljään yhteensä seitsemästä välineestä sovelletaan nyt yhteispäätösmenettelyä. Näin parlamentti saa legitiimin ja aiempaa suuremman lainsäädäntövallan ulkoisissa menoissa.

Kyseinen kehitysyhteistyöväline on uuden rakenteen peruskivi, ja arvostan aivan erityisesti parlamentin kanssa etenkin viiden viime kuukauden aikana tehtyä tuloksekasta yhteistyötä. Kiitän esittelijä Mitchelliä hänen keskeisestä osuudestaan neuvotteluiden saattamisessa myönteiseen lopputulokseen aikataulun mukaisesti. Haluan kiittää myös kehitysyhteistyövaliokunnan neuvotteluryhmää. Neuvotellun neuvoston yhteisen kannan mukainen kompromissi on huolellisesti punnittu ratkaisu. Arvostan myös sitä, että kehitysyhteistyövaliokunta hyväksyi tämän kompromissin ja suositti neuvotellun yhteisen kannan hyväksymistä toisessa käsittelyssä.

Parlamentin kehotuksen mukaisesti kehitysyhteistyöväline sisältää nyt määrärahojen ohjeellisen jakautumisen, väliarvioinnin ja päättymisajankohdan. Yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttyjen uusien välineiden osalta olemme myös sopineet, että ennen arvioinnin aloittamista parlamentti tarkastelee välineiden toimintaa selvittääkseen, onko se mahdollisesti ollut joissakin tilanteissa puutteellista. Komissio puolestaan ottaa parlamentin selvityksen huomioon arvioidessaan kyseisten välineiden toimivuutta vuonna 2009. Vastauksena kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajan Morgantinin kirjeeseen minulla on ilo vahvistaa, että sama määräaika koskee myös kehitysyhteistyövälineen uudelleentarkastelua.

Kehitysyhteistyövälineeseen verrattuna – ja jos budjettivaltaa pidetään tärkeänä – teollistuneiden maiden kanssa laadittava yhteistyöväline ei ole merkittävin ulkoisen toiminnan välineistä. Emme saa kuitenkaan aliarvioida sen hyödyllisyyttä ja merkitystä pyrittäessä kohentamaan Euroopan unionin asemaa maailmanlaajuisesti. Tämä väline voi suoraan edistää Euroopan unionin tavoitetta kehittyä yhä näkyvämmäksi maailmanlaajuiseksi toimijaksi. EU voi saavuttaa tämän tavoitteen luomalla puitteet, joissa voimme konkreettisten aloitteiden avulla vahvistaa suhteitamme tärkeimpien kehittyneiden kumppaneiden kanssa, ajaa yhteisön etuja ja lisätä EU-tietoutta muualla.

Mietinnön esittelijä, puheenjohtajavaltio Suomi ja komissio ovat viime kesäkuusta lähtien työskennelleet tiiviisti yhdessä, jotta tämä väline saataisiin hyväksyttyä ajoissa, ja pyrkineet myös ottamaan huomioon kunkin toimielimen näkemykset. Haluankin kiittää esittelijä David Martinia sekä kaikkia kansainvälisen kaupan valiokunnan jäseniä ahkerasta työskentelystä ja siitä yhteistyöhengestä, jota he osoittivat käsitellessään asiakirjoja joutuisasti.

Jatkuvan vuoropuhelun ansiosta parlamentin näkemykset on voitu ottaa huomioon valmistelukokouksissa, joita neuvostossa on pidetty parlamentaarisen työskentelyn ohella. Tämän vuoksi – samoin kuin mainitun yhteistyöhalun ansiosta – on voitu edetä komission omaa kantaa pidemmälle loukkaamatta kuitenkaan neuvoston valtaoikeuksia.

Suhtaudun melko luottavaisesti siihen, että lopulliseen tekstiin sisällytetään keskeiset tarkistukset, joissa viitataan erityisesti yhteisön perusarvoihin. Niitä ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeuksien noudattaminen, yhteisön etujen suojaaminen, säännökset tehokkaammasta arvioinnista ja raportoinnista viitteellisten rahoituskehysten määrittelemistä varten kaudeksi 2007–2013 sekä tarkistuslauseke. Lisäksi tekstiin tehtävien kielellisten muutosten myötä lopullinen teksti vastaa paremmin parlamentin ehdottamia sanamuotoja ja muissa ulkoisen toiminnan välineissä jo käytettyjä ilmaisuja, joten siitä tulee täysin yhdenmukainen niiden kanssa.

Odotan, että tänään kehitysyhteistyövälineestä toimitettavien äänestysten lopputulos on myönteinen. Silloin komissio voisi aloittaa työnsä jo 1. tammikuuta, ja ulkoinen apu voitaisiin saada perille ilman lisäviivytyksiä, mikä olisi kovin tärkeätä. Kun vielä jäljellä olevista lainsäädäntöehdotuksista on sovittu, Euroopan unionin ulkoisten menojen tehokkuus ja erityisesti sen kansainvälinen näkyvyys lisääntyvät huomattavasti, jolloin se voi täyttää tehtävänsä merkittävänä kehitysavun antajana.

Olen tyytyväinen myös tänään parlamentin käsiteltävänä olevassa mietinnössä esitettyyn myönteiseen kantaan. Vakuutan teille, että lopullisessa tekstissä, joka neuvoston on määrä hyväksyä hyvin pian, otetaan merkittävässä määrin huomioon myös parlamentin päätöslauselman keskeinen sisältö. Se kertoo halustamme käsitellä näitä asiakirjoja parlamentin kanssa rakentavasti, ja haluamme tulevaisuudessa toimia näin yhteistyötoimien täytäntöönpanossa myös teollistuneiden maiden kanssa.

  Syed Kamall, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä sekä esittelijää hänen panoksestaan ja yhteistyökyvystään tämän mietinnön käsittelyssä.

Esittelijällä ja minulla on tapana vitsailla keskenämme, että meillä on hyvin vähän aihetta erimielisyyteen kansainvälistä kauppaa koskevissa kysymyksissä. Toimiessani tämän mietinnön varjoesittelijänä emme taaskaan juuri löytäneet erimielisyyden aihetta, mikä johtuu osittain siitä, että esittelijä tuntee aiheen niin läpikotaisin käsiteltyään sitä useissa muissa mietinnöissä. Haluan vain tuoda esiin, kuinka toimivaa yhteistyömme oli, ja olen itse asiassa oppinut häneltä varsin paljon tämän käsittelyn kuluessa. Jonain päivänä olen varmaankin hänen kanssaan eri mieltä jostain asiasta, mutta tarkastelkaamme nyt esillä olevia kysymyksiä.

Olemme kaikki sitä mieltä, että ehdotusta on tiivistettävä ja selkeytettävä. Meidän on erittäin tärkeätä määritellä Euroopan unionin strateginen etu, ja valiokunnassa hyväksytyt tarkistukset ovat mielestäni hyviä. Rahoitusvälineiden on myös oltava keskenään yhdenmukaisia. Keskustelin esittelijän kanssa näistä asioista useasti, ja olen erittäin tyytyväinen, että tarkistukset hyväksyttiin.

Toinen tärkeä kysymys koskee tarkistuslauseketta. On erittäin tärkeätä päättää, onko tätä välinettä tarkasteltava uudelleen vielä nykyisen parlamentin vaalikaudella vai vasta vuonna 2009 järjestettävien Euroopan parlamentin vaalien jälkeen, jolloin uudet jäsenet aloittavat työskentelynsä. Koska heillä ei ole tässä asiassa meidän asiantuntemustamme, mielestäni tarkistaminen olisi ollut hyvä mahduttaa nykyisen parlamentin vaalikauteen.

Totean lopuksi, että mietinnössä on otettu ihmisoikeudet ja demokratia asianmukaisesti huomioon, varsinkin, kun kyse on yhteistyöstä kehittyneiden maiden kanssa. Toivottavasti voimme kauppasopimusten puitteissa edelleen pyrkiä näihin tavoitteisiin ja jatkaa yhteistyötä kumppaneidemme kanssa.

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämän uuden kehitysyhteistyövälineen ansiosta meillä on viimeinkin kehitysyhteistyöalan säädös, jossa vuosituhattavoitteet on asetettu keskeiselle sijalle. Ne edustavat miljoonille afrikkalaislapsille antamaamme sitoumusta, joka koskee koulutusta ja terveydenhuoltoa. Ikävä kyllä on katkerasti todettava, että vuosituhattavoitteet ovat käytännössä viime vuosina ikään kuin etääntyneet näköpiiristämme sen sijaan, että ne olisivat tulleet lähemmäksi. Juuri sen vuoksi olimme niin peräänantamattomia kyseistä rahoitusvälinettä koskevassa keskustelussa.

Keskustelimme tästä säädöksestä intensiivisesti puolentoista vuoden ajan. Se ei ollut vähäinen ponnistus, eikä työskentelymme ollutkaan turhaa. Saamme nyt seitsemän vuoden ajaksi käyttöömme yhden selkeän eurooppalaisen kehitysyhteistyösäädöksen, joka viitoittaa toimintaamme selkeän aihekohtaisen ohjelman ja maantieteellisen ohjelman avulla, joiden määrärahat ovat yhteensä lähes 70 miljardia. Näin saadaan kumottua yhteensä 16 erillistä asetusta, joiden täytäntöönpano ja valvonta on ollut hankalaa. Uudella säädöksellä on kaksi selkeätä painopistettä: vuosituhattavoitteet sekä niiden puitteissa koulutus ja perusterveydenhuolto, jotka todellakin ovat erittäin keskeisiä aloja.

Tämän asian aktiivinen tavoittelu ei ole ollut turhaa. Olemme ajaneet asiaa opettajien ammattiliittojen ja monien muiden koulutusalan järjestöjen, kuten Education Internationalin, keskuudessa nostaaksemme koulutuksen keskeisemmälle sijalle Euroopan unionin kehitysyhteistyöohjelmissa. Kohdistimme samanlaisia kampanjoita terveydenhuoltoalan työntekijöihin, jotta saisimme kaksinkertaistettua perusterveydenhuoltoon käytetyt varat. Komissio on nyt viimein virallisesti luvannut vuoteen 2008 mennessä vähintään kaksinkertaistaa myöntämänsä varat, ja ainakin 20 prosenttia maantieteelliseen osioon tarkoitetuista määrärahoista käytetään koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon. Tämän säädöksen aihekohtainen osio huomioon ottaen kyse on yli 2,5 miljardista eurosta.

Euroopan unioni jäsenvaltioineen voi tämän uuden rahoitusvälineen avulla saada muutoksen aikaan Afrikassa. Yli 45 miljoonalla lapsella ei edelleenkään ole mahdollisuutta käydä koulua, ja miljoonilta potilailta, varsinkin tytöiltä, puuttuu perusterveydenhuolto. Vuonna 2015 heillä on mahdollisuus saada koulutusta ja terveydenhuoltoa, joihin heillä on oikeus. Tähän päättyy taistelu, jota olen ryhmäni kanssa käynyt siitä hetkestä, jona otin vastaan paikkani Euroopan parlamentin jäsenenä vuonna 1999. Kiitän kaikkia Euroopan unionin kansalaisia ja eurooppalaisia järjestöjä, kuten STOP AIDS Alliancea ja Bonoa, jotka ovat auttaneet minua tässä hankkeessa.

Uusi vaihe käynnistyy 1. tammikuuta 2007, kun tätä säädöstä aletaan panna täytäntöön periaatteineen ja lupauksineen. Kehitysyhteistyövaliokunta omistaa sille huomattavan osan työskentelyajastaan sekä kansallisten toimintaohjelmien suunnittelussa että niiden täytäntöönpanon valvonnassa. Emme salli vastuutonta asennetta, vaan osapuolten on sitouduttava asiaan täysimääräisesti. Siksi emme hyväksy sitä, että vuoteen 2008 ulottuvan kauden suunnitteluvaihe on jo päättynyt. Sikäläisten kansalaisjärjestöjen ja parlamenttien sekä täkäläisten valtiosta riippumattomien järjestöjen ja Euroopan parlamentin välisiä neuvotteluita on käytävä uusien sopimusten mukaisesti. Komissio on siihen lain nojalla velvollinen 1. tammikuuta alkaen. Oletan, että komission jäsen on asiasta kanssani samaa mieltä ja myös valmis vahvistamaan tämän varauksettomasti.

Kymmenen päivää sitten kysymys maailmanlaajuisen rahaston rahoituksesta oli jälleen vaarantaa vuoden 2007 säädöksen aihekohtaista osiota koskevat sovitut järjestelyt. Onneksi komissio ilmoitti 8. joulukuuta päivätyssä kirjeessään olevansa valmis noudattamaan vuoden 2007 aihekohtaista suunnittelua koskevaa järjestelyä. Olisi hyvä, jos komission jäsen voisi vahvistaa tämän ja saada siten rauhoitettua ne 23 valtiosta riippumatonta järjestöä, jotka aikovat esittää puheenjohtaja Barrosolle asiasta kiireellisen lausuman tänä viikonloppuna. Toivotan puheenjohtajalle, jäsen Mitchellille, neuvostolle ja komissiolle menestystä tässä asiassa. Olen myös erittäin kiitollinen heille perusteellisesta yhteistyöstä, ja toivon parlamentin hylkäävän peruuttamista koskevan tarkistuksen, sillä olemme luullakseni tehneet selväksi, ettemme enää hyväksy tarkistuksia. Nyt kun meillä on tämä säädös, saavuttakaamme sillä tuloksia.

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ehdotus kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälinettä koskevaksi asetukseksi, jonka komissio esitti parlamentille kaksi vuotta sitten, ei ollut parlamentin mieleen. Asetuksella pyrittiin kaventamaan parlamentin yleisiä päätöksentekovaltuuksia, eikä siinä noudatettu kehitysyhteistyöpolitiikan periaatteita, kun taloudellinen yhteistyö kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden kanssa yhdistettiin toisiinsa.

Tänään keskustelemme toisessa käsittelyssä erinimisestä asiakirjasta, jossa on kyse kehitystä tukevan yhteistyön rahoitusvälinettä koskevasta Euroopan parlamentin ja Euroopan komission asetuksesta.

Kehitysyhteistyövaliokunnalle oli erityisen tärkeätä saada aikaan kehitysyhteistyön rahoitusväline, joka on tarkoitettu ainoastaan kehitysmaille.

Toiseen käsittelyyn laadittu asiakirja on oikeastaan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission kompromissiasiakirja, jonka ne ovat laatineet kolmikantaneuvotteluissaan. Tekstissä tulevat jälleen esiin konsensusperiaate, talousarvion avoimuus ja demokraattinen vastuu. Säädökseen on otettu takaisin aiempia budjettikohtia sekä yksityiskohtaisia rahoitusohjeita ja erityisiä kehitysyhteistyösäännöksiä.

On syytä korostaa, että sovimme oikeusperustaksi EY:n perustamissopimuksen 179 artiklan, sillä konsensus takaa kehitysyhteistyön väljän määritelmän sekä runsaasti toimintavaihtoehtoja maantieteellisten ja aihekohtaisten ohjelmien mukaisesti.

Maantieteelliset ohjelmat käsittävät Latinalaisen Amerikan, Keski-Aasian, Lähi-idän sekä Etelä-Afrikan.

Aihekohtaisten ohjelmien aiheina ovat investointi ihmisiin, ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito, energia mukaan lukien, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä, elintarviketurva sekä maahanmuutto ja turvapaikka.

On ilahduttavaa, että peruskoulutuksen ja terveydenhuollon rahoituksesta päästiin sopimukseen ja että yli 20 prosenttia kehitysyhteistyöhön myönnetyistä varoista osoitetaan tähän tarkoitukseen, joka on yksi parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan painopistealueista.

Komissio on sitoutunut valvomaan täytäntöönpanoa entistä enemmän ja tarkemmin. Talousarvion toteuttamista arvioitaessa tuntuikin siltä, että tässä oli säännöllisesti esiintynyt puutteita.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskeva asetus korvaa 16 voimassa ollutta säädöstä, mikä on tuntuva askel eteenpäin Euroopan unionin lainsäädännön kehittämisessä ja yksinkertaistamisessa.

Suositan asetuksen hyväksymistä lisäyksittä tai tarkistuksitta.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvä esittelijä Mitchell, parlamentti, neuvosto ja komissio ovat kiistelleet pitkään uudesta kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä ja päätyneet varsin kannatettavissa olevaan kompromissiin. Tämän uuden välineen avulla meidän on tarkoitus saavuttaa vuosituhattavoitteet ja siten edistää erittäin tärkeätä päämäärää, jota valiokuntamme ja koko parlamentti ovat toistuvasti kannattaneet. Kun ajatellaan YK:n hiljattain julkaisemaa arviota kyseisten tavoitteiden tähänastisesta tuloksellisuudesta varsinkin köyhyyden torjumisessa, EU lähettää nähdäkseni tässä asiassa muille erittäin tärkeän sanoman.

Näyttää siltä, että esittelijä Mitchellin ja koko valiokunnan ponnistelut käsiteltäväksemme annetun asetuksen muuttamiseksi ovat saaneet palkkansa. Kompromissiin pääsemiseksi kaikki ryhmät ovat pidättäytyneet esittämästä tarkistuksia, toisin kuin esittelijä itse. Minun onkin valitettavasti todettava, että arvostelen häntä voimakkaasti, sillä hän ei toiminut kuten oli luvannut ja tukenut pyrkimyksiä kompromissisopimuksen tekstin muotoilemiseksi, vaan esitti itse tarkistuksia. Ne ovat mielestäni monelta kohdin erittäin ongelmallisia ja häpeällisiä, sillä niissä ei vaadita mitään sen vähäisempää kuin että naisten lisääntymisterveys poistetaan kehitysyhteistyön tavoitteiden joukosta. Hänen esittämillään tarkistuksilla pyritään poistamaan johdanto-osan 18 kappale ja osia 5 ja 12 artiklasta, mutta toisin kuin hän väitti, niillä ei poistettaisi vain hänen vieroksumiaan sanamuotoja vaan myös muita päämääriä, joita ovat oikeus riskittömään äitiyteen sekä kattavien, turvallisten ja luotettavien lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä koskevien hoitopalveluiden yleinen saatavuus, lapsikuolleisuuden vähentäminen ja köyhyyteen liittyvien sairauksien, erityisesti hi-viruksen/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuminen. Toimiessaan niin hän jättää jo aikaan saadun kompromissin lisäksi huomiotta myös koko maailman mielipiteen, joka on tuotu julki YK:n väestö- ja kehityskonferenssissa Kairossa ja naisten asemaa käsitelleessä konferenssissa Beijingissä, ja siten myös Maailman kauppajärjestön määritelmän kehityksestä. Pidän tätä skandaalina, ja mielestäni on erittäin noloa, jos parlamentti hyväksyy tarkistukset huomenna. Ryhmäni aikoo äänestää tarkistusten hyväksymistä vastaan täysin vakuuttuneena asiastaan.

Nähdäkseni on erittäin hyödyllistä yhdistää samaan välineeseen EU:n eri tukimuodot, jotka ovat tähän asti olleet varsin sekavat. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että tärkeitä asioita vain pudotetaan pois. Koska esittelijä itse asettaa kompromissin kyseenalaiseksi, voin jo kertoa hänelle, että ryhmäni aikoo jatkossa esittää kriittisiä kysymyksiä eräästä uuteen rahoitusvälineeseen liittyvästä asiasta, nimittäin kehitysyhteistyövarojen käyttämisestä laittoman maahanmuuton vastaiseen toimintaan ja rajavalvonnan tehostamiseen.

Asetuksen 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa kompromissiin sisällytetään jotain, mikä kääntää päälaelleen sen positiivisen näkemyksen, joka maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikasta on esitetty muualla 16 artiklassa.

Toimiessaan näin ryhmäni aikoo todellakin hyödyntää erästä uuden välineen erityisen myönteistä ominaisuutta: parlamentin lisääntyneitä vaikutusmahdollisuuksia neuvostoon ja komissioon nähden. Niiden vaatimuksesta kaupankäynti sisällytetään vastaisuudessa kehitysyhteistyön rahoitukseen. Vaikka uuden välineen johdannossa korostetaankin kehitysmaiden kaupankäyntivalmiuksia, meidän on varottava antamasta uudelle vuosikymmenelle ulkoisen kaupan peitellyn edistämisen leimaa. Jos tarkoituksenanne on ainoastaan auttaa eteläisiä maita myymään Euroopan unionille sen tarvitsemia raaka-aineita esteittä, aiomme suhtautua siihen kriittisesti, sillä eteläisten yhteiskuntien on mahdollista päästä köyhyydestään käymällä reilua kauppaa valmiilla tuotteilla eikä myymällä kaikkia raaka-aineitaan. Euroopan investointipankin pääjohtaja Philippe Maystadt varoitti kaksi viikkoa sitten Financial Timesissa, että Euroopan unioni on asettamassa rahoitukselleen liian tiukkoja poliittisia ehtoja kyetäkseen kilpailemaan kiinalaisten tai venäläisten yritysten kanssa afrikkalaisista raaka-aineista. Mitä tästä väitteestä seuraa? Emmekö olekin jälleen sallimassa orjatyön, jottemme jäisi alakynteen kilpailussa raaka-aineista? Mielestäni on varsin huomionarvoista ja ilahduttavaa, että tarkasteltavanamme olevassa rahoitusvälineessä ja kompromississamme todetaan, että arviointiperusteisiin kuuluu ihmisarvoinen työ, josta parlamentti pian ilmaisee käsityksensä mietinnössä. Mielestäni tämä erittäin tärkeä viesti vastaa esitettyihin vaatimuksiin siitä, että Euroopan unionin ei vastaisuudessa pidä asettaa niin tiukkoja poliittisia vaatimuksia, kun tarkoituksena on köyhyyden poistaminen ja kehityksen edistäminen, sillä se olisi mielestäni väärä tie.

Hyödyntäkäämme sen sijaan uutta välinettä tietoisina johdonmukaisuuden merkityksestä politiikassa ja tarjotkaamme aiempaa parempia vaihtoehtoja: bauksiitista on valmistettava alumiinia louhintamaassa ympäristöä säästävin menetelmin siten, että työntekijöille taataan ihmisarvoiset työolot ja asianmukaiset ansiot. Uudella rahoitusvälineellä on saavutettu jotain, jos saadaan luotua sellaiset koulutus- ja terveysolot, joita ilman paikallisväestön hyödyksi koituva tuottava taloudellinen toiminta ei enää ole mahdollista.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, meidän etuoikeutetulla ja hyvinvoivalla maailmanosallamme on erittäin suuri vastuu niistä, jotka näkevät nälkää ja joilla ei ole mahdollisuutta nauttia kehityksestä. Heille antamallamme avulla ei tietenkään voida ratkaista kaikkia heidän ongelmiaan, sillä jotkin niistä johtuvat syvällisemmistä poliittisista asioista. Apu voi kuitenkin edistää kriisien ratkaisemista.

Käsittääkseni olemme yksimielisiä humanitaarisista velvoitteistamme, ja se antaa meille voimaa. Juuri siksi vastustankin niin sanottuihin lisääntymis- ja seksuaalioikeuksiin liittyvän lainsäädännön laatimista, mikä merkitsisi poliittista ja taloudellista tukeamme aborteille. Kyseinen ehdotus ei sisältynyt Euroopan komission alkuperäiseen esitykseen vaan lisättiin tekstiin vasta parlamentissa.

Tämä on erittäin kielteinen viesti niille eurooppalaisille, jotka vastustavat aborttia moraalisista syistä eivätkä halua maksaa toimista, jotka kätkeytyvät tekniseltä kuulostavan "lisääntymisoikeudet"-termin taakse. Se on loppujen lopuksi keino heikentää köyhyyden vastaista yhteistä rintamaa ja Euroopan yhdentymistä. Sitäkö me todella haluamme? Voimmeko olla välittämättä monien kristittyjen omastatunnosta vain siksi, että he ovat nykyään vähemmistönä? Annamme heidän tänään selvästi ymmärtää, että Euroopan unionista on tullut hanke, jossa heillä ei enää ole osaa eikä arpaa. Kehotan teitä tämän vuoksi kannattamaan tarkistuksia 1, 2 ja 3. Ilman niiden hyväksymistä en voi äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, täällä parlamentissa ollaan näköjään hyvin innokkaita ilmaisemaan mielipiteitä kaikesta maan ja taivaan välillä. Esiin tuodaan kaikenlaista niin kemikaalilainsäädännön kaltaisista äärimmäisen tärkeistä asioista kuin aivan pikkuseikoistakin, esimerkiksi tuulilasinpyyhkimien standardoinnista. Keskustelemme parhaillaan EU:n kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä. Olen vakuuttunut siitä, että kehitysyhteistyövaliokunnassa toimivat kollegani toivovat köyhyyden vähenevän maailmassa, jotta haavoittuvat ihmiset eri puolilla maailmaa voisivat elää siedettävää elämää. Uskon useimpien kollegojeni toivovan samaa. Siksi kehotankin heitä pysähtymään hetkeksi miettimään.

Tekeekö EU todellakin kaiken voitavansa vähentääkseen köyhyyttä maailmanlaajuisesti? Minun on hyvin vaikea ymmärtää, kuinka ihmiset voivat yhtenä päivänä suosittaa EU:n myöntämää kehitysapua ja seuraavana päivänä kannattaa EU:n maatalouden tukemista tai kalastussopimusta köyhän afrikkalaisvaltion kanssa, jossa korruptio on merkittävä ongelma. Jos todella haluamme auttaa maailman köyhiä ja haavoittuvaisia ihmisiä, meidän olisi totisesti lähestyttävä asioita toisesta näkökulmasta. Lakkauttakaamme EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja protektionistinen kauppapolitiikka ja lopettakaamme kilpailukyvyttömän eurooppalaisen tuotannon tukeminen. Ehdotukseni eivät tietenkään ratkaise kaikkia maailman ongelmia, mutta ne olisivat mielestäni hyvä alku.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Ensinnäkin totean, että sekä taloudellinen yhteistyö että kehitysyhteistyö on mielestäni sisällytettävä yhteen ja samaan rahoitusvälineeseen, jolla on kaksi oikeusperustaa: 179 ja 181 a artikla. Kunnioitan kuitenkin kolmikantaneuvotteluiden lopputulosta, jonka perusteella alkuperäinen rahoitusväline jaettiin kahdeksi erilliseksi välineeksi: taloudellisen yhteistyön välineeksi ja kehitysyhteistyön välineeksi.

Väline, jota käytetään teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoittamisessa, on rahoituksen kannalta joustava, ja sen maantieteellisen soveltamisalan laajentaminen on nykytilanteen mukainen. Siinä otetaan myös huomioon maat, jotka ovat edelleen OECD:n kehitysapukomitean DAC:n kehitysmaaluettelossa, vaikka ne eivät enää pitkään aikaan olekaan olleet kehitysmaita. Tällaisia maita ovat Brunei, Taiwan, Singapore, Saudi-Arabia, Bahrain ja Qatar. Koska ne ovat Euroopan unionin tärkeitä kauppakumppaneita, Japanin, Etelä-Afrikan ja Australian kaltaisten maiden kanssa nykyisin tehtävä yhteistyö on ulotettava myös edellä mainitsemiini uusiin valtioihin.

Koska tämän rahoitusvälineen piiriin kuuluvat maat muodostavat varsin sekalaisen joukon, on ehdottoman tärkeätä, että kaikki sopimukset sisältävät lausekkeita ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteiden noudattamisesta. Mietintöön esittämissäni tarkistuksissa olen korostanut sitä, että Euroopan parlamentin asemaa on vahvistettava.

Kannatan sitä, että Euroopan parlamentti hyväksyy teollistuneiden maiden luetteloon tehtävät muutokset ja että komissiota kehotetaan arvioimaan säännöllisesti alkuperäisten tavoitteiden noudattamista ja kustannuksia. Lopuksi haluan kiittää komission jäsentä hänen hienosta työskentelystään.

  Maria Martens (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, kehitysyhteistyö on alusta alkaen ollut merkittävä toiminta-alue eurooppalaisessa yhteistyössä, koska kehitysyhteistyötä varten on olemassa oma komission jäsen, oma talousarvio ja oma parlamentin valiokunta ja koska parlamentti osallistuu näissä asioissa yhteispäätösmenettelyyn. Euroopan unionilla on syytä tuntea olevansa velvollinen edistämään rauhaa ja hyvinvointia unioniin kuulumattomissa maissa. On myönteistä, että komissio on pyrkinyt korjaamaan tilannetta. Vaikka panostammekin tähän melkoisesti, tuloksissa on joskus paljonkin toivomisen varaa. Afrikka on osuva esimerkki, sillä köyhyys tuntuu suorastaan lisääntyvän siellä. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi on vielä tehtävä paljon.

Komission alkuperäisen ehdotuksen tarkoituksena oli korjata tilannetta, mutta se tuottikin itse asiassa suuren pettymyksen eikä oikein herättänyt luottamusta. Se oli vähällä vaikuttaa haitallisesti sekä kehitysyhteistyöbudjettiin että parlamentin osallistumiseen. Neuvottelut eivät siksi olleet helpot. Esittelijä Mitchell ansaitsee kaikki kiitokset hienosti tekemästään työstä. Loppujen lopuksi jäljelle jää erillinen kehitysyhteistyöväline, johon sovelletaan yhteispäätösmenettelyä ja jonka ainoana oikeusperustana on 179 artikla. Vuosituhannen kehitystavoitteiden painopistealueista on päästy sopimukseen, ja ensisijaisina tavoitteina ovat koulutus ja perusterveydenhuolto.

Tähän yhteyteen kuuluu myös lisääntymisterveys, ja haluankin lisäksi todeta ja samalla vastata jäsen Zimmerille, että asian merkityksen korostamiseksi on esitetty tarkistuksia. On virheellistä väittää, että esittelijä Mitchellin esittämät tarkistukset olisivat lisääntymisterveyden vastaisia. Hän toteaa tarkistustensa perusteluissa, että tämä on niin tärkeä asia, ettei sitä voida käsitellä tyhjentävästi parissa virkkeessä, mikä tarkoittaa jotain aivan muuta. Kehitysyhteistyön uuden rahoitusvälineen on tarkoitus muuttaa parlamentin työskentelytapaa: meidän on keskityttävä tarkemmin ohjelmien valvontaan ja toteutukseen. Toivon voivamme luottaa komission tässä asiassa lupaamaan yhteistyöhön ja avoimuuteen.

  Miguel Angel Martínez Martínez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, tämä on tärkeä keskustelu, sillä olemme hyväksymässä välinettä, joka toimii oikeusperustana niiden varojen käytölle, joita Euroopan unioni myöntää kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen toimintaan.

Vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä pienennetään unionin toimintavalmiuksia lähes kaikilla aloilla, mutta varoja, joilla voimme osoittaa yhteisvastuullisuutemme kehitysmaita kohtaan, ei – ristiriitaista kyllä – ole supistettu, vaan suorastaan hiukan lisätty.

Tämä keskustelu on tyydyttävä päätös säädöksen poikkeuksellisen pitkään jatkuneelle käsittelylle, jossa on ollut selvitettävänä huomattavia ongelmia. Hyväksyttävänämme oleva väline on kuitenkin nyt parlamentin tarkasteltavana, koska pääsimme komission ja neuvoston kanssa asiasta yksimielisyyteen.

Asian käsittely pitkittyi juuri konsensuksen tavoittelun vuoksi. Tehtävä oli haasteellinen, sillä tarkoituksena oli koota yhteen ainoaan välineeseen ne yli 15 aiemmin voimassa ollutta välinettä, joihin kehitysyhteistyötoimemme perustat oli hajautettu.

Kyse oli tämän tehtävän järkeistämisestä, mistä parlamentti oli samaa mieltä. Sen oli kuitenkin hylättävä komission alkuperäiset ehdotukset, sillä niissä olisi muka tehokkuuden lisäämisen vuoksi supistettu parlamentin osallistumista ja siis rajoitettu demokratiaa. Sellaista parlamentti ei voinut hyväksyä, ja kehitysyhteistyövaliokuntamme toimikin niin vastuullisesti, että meidän on syytä olla siitä ylpeitä.

Toisin kuin jotkut väittivät, kyse ei ollut valiokuntamme aseman tekemisestä näkyvämmäksi. Kyse oli parlamentin aseman ja siis sen demokraattisen vastuun säilyttämisestä ja vahvistamisesta alalla, joka on tärkeä poliittisesti ja talousarvion kannalta.

Monet meistä ovat joutuneet kohtaamaan totalitaarisia tahoja, jotka ovat perustelleet autoritaarisuuttaan väittämällä, että demokratia hankaloittaa toimintaa ja tekee hallinnoinnin tehottomaksi. Me kaikki tiedämme, että tämä on harhakäsitys ja että tehokkuus edellyttää demokratian pelisääntöjä sekä toimista päätettäessä että toimeenpanovallan käyttäjiä valvottaessa.

Onnistuimme pyrkimyksissämme, koska tuimme päättäväisesti esittelijä Mitchellin työskentelyä ja koska kaikki ryhmät antoivat tukensa. Haluamme kiittää puheenjohtajavaltiona toimineita Yhdistynyttä kuningaskuntaa, Itävaltaa ja Suomea ymmärtäväisestä suhtautumisesta näkemyksiimme sekä komissiota, joka on pyrkinyt ottamaan huomioon parlamentin esittämät pyynnöt.

Rahoitusvälineen tekstissä noudatetaan kehitysasioissa saavutettua eurooppalaista konsensusta ja useita hyväksymiämme strategioita, varsinkin Euroopan strategiaa Afrikan kehittämiseksi. Se on sopusoinnussa myös EU:n perustuslain kanssa, jossa yhteisvastuullisuus eteläisiä maita kohtaan vahvistetaan Euroopan unionin perustuslailliseksi painopisteeksi.

Kun parlamentin toimivaltaa on nyt vahvistettu, olen huolissani siitä, ettemme pysty hoitamaan rahoitusvälineessä meille määrättyjä tehtäviä, jotka vaativat paljon työtä koko parlamentilta, sen kehitysyhteistyövaliokunnalta ja henkilöstöltä, jonka määrää on ehdottomasti lisättävä, jotta voimme selviytyä tästä tehtävästä. Panostusta edellytetään ennen muuta parlamentin ryhmiltä, joiden velvollisuudet lisääntyvät, sillä niiden on oltava mukana laatimassa strategia-asiakirjoja jokaisesta Euroopan unionin kehitysyhteistyön kohdemaasta ja valvomassa hyväksyttyjä ohjelmia.

Emme saa saattaa itseämme niin noloon asemaan, ettemme pysty täyttämään velvollisuuksiamme, joihin saimme yhteisön muut toimielimet kovalla vaivalla suostumaan.

  Thierry Cornillet (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, on aina miellyttävää kiitellä konsensusta ja hyvää lopputulosta, ja yhdynkin tässä kollegoihini. Tasapaino on viimeinkin saavutettu. Meillä on nyt yleisluonteinen säädös, jonka voimassaolo päättyy vuonna 2013 ja josta tehdään väliarvio. Viimeinkin on siis saatu aikaiseksi asianmukainen säädös. Olemme onnistuneet välttämään erilaisten asioiden sekoittamisen toisiinsa, sillä asetuksessa ei mainita teollistuneita maita tai ihmisoikeuksia, vaan ainoastaan kehitys. Pystymme nyt asettamaan selkeitä tavoitteita ja nimeämään poliittiset prioriteettimme.

Meillä on viimeinkin väline, jonka oikeusperustana – kuten kollegani ovatkin korostaneet – on 179 artikla, jolla saatetaan jälleen voimaan yhteispäätösmenettely. Se vielä puuttuisi, ettei Euroopan parlamentti voisi osallistua yhteispäätösmenettelyyn, kun kyse on kehitysyhteistyöasioista!

Olemme viimein onnistuneet sopimaan siitä, että määrärahat kohdennetaan ohjelmittain, jotta voimme tehostaa valvontaa. Haluaisinkin kiittää esittelijä Mitchellin työtä sekä komission ja neuvoston tähän asiaan kiinnittämää huomiota.

Arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, olemme panneet tarkoin merkille komission sitoumukset, jotka koskevat asemaamme rahoitusvälineen väliarvioinnin aikana, kun kyse on asiaankuuluvasta rahoituksen hienosäädöstä, strategia-asiakirjoja koskevasta vuoropuhelusta ja – haluan korostaa tätä – painopistealueistamme eli terveydestä ja koulutuksesta.

Lopuksi totean, ettei tämän mietinnön hyväksyminen tarkistuksitta tuota uskoakseni vaikeuksia Euroopan parlamentille. En halua viedä aikaanne puuttumalla kyseisiin tarkistuksiin, jotka aivan selvästi ovat tuulesta temmattuja, aikansa eläneitä ja joka suhteessa järjenvastaisia.

  Witold Tomczak (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, ajatus siitä, että Euroopan unioni antaa tukea sitä tarvitseville kansoille ja maille, ansaitsee kannatuksemme. On kuitenkin epäilyjä siitä, pitäisikö kehitysyhteistyöhön sisällyttää poliittisia näkökohtia ehtona tuen antamiselle.

Ymmärrän sen periaatteen, ettei tukea myönnetä maille, jotka rikkovat ihmisoikeuksia ja syyllistyvät rikoksiin. Jos yhteistyöpolitiikalla kuitenkin painostetaan hätää kärsiviä maita hyväksymään Euroopan unionissa omaksuttuja ratkaisuja, jotka on asetettu tuen saamisen ehdoksi, tämä on näiden maiden laitonta painostusta ja vastoin yhteisvastuullisuuden periaatetta.

Voimme edistää demokratisoitumista tehokkaammin, jos osoitamme lähiympäristössämme, että osaamme suojella kansalaisoikeuksia ja vapauksia sekä huolehtia eurooppalaiseen identiteettiin aina kuuluneiden arvojen kunnioittamisesta ja edistämisestä. Esimerkiksi kehitysyhteistyöpolitiikan muuntaminen aseeksi taistelunhaluiselle naisasialiikkeelle, joka itsessään aiheuttaa Euroopassa paljon kiistoja, heikentää asemaamme ja valmiuksiamme toimia muualla maailmassa.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, itsellemme asettamamme tavoite virallisen kehitysavun lisäämisestä ja maailman köyhyyden vähentämisestä puoleen vuoteen 2015 mennessä on kunnianhimoinen. Olemme kuitenkin vielä kaukana sen saavuttamisesta. Mielestäni kehitysavun on jäätävä lyhytaikaiseksi toimenpiteeksi, ja sitä on myönnettävä tilanteissa, joissa ihmisillä ei ole mitään, kuten pakolaisalueille tai kriisitilanteessa oleville maille. Pitkällä aikavälillä se ei kuitenkaan voi olla asianmukaisesti toimivien järjestelmien korvikkeena.

Olisikin tärkeätä tukea avunsaajien itsemääräämisoikeutta ja edellyttää tilivelvollisuutta korruption ja muun sellaisen kitkemiseksi. Afrikka on esimerkki siitä, että kehitysyhteistyö ei aina toimi kuten pitäisi, mikä ei olekaan hämmästyttävää. Kehitysyhteistyöllä on nimittäin usein pyritty edistämään avunantajamaiden vientiä, tukemaan diktatuureja tai tekemään valtiot riippuvaisiksi velkaantumisen kautta. Ei olekaan hyväksyttävissä, että esimerkiksi Kiina houkuttelee vasta veloistaan vapautuneita maita uudenlaiseen riippuvuussuhteeseen vain voidakseen varmistaa itselleen raaka-aineiden saannin. Ei myöskään voida hyväksyä sitä, että maat ovat kovin innokkaita ottamaan vastaan kehitysvaroja mutta samalla haluttomia ottamaan takaisin omia kansalaisiaan, jotka ovat joukoittain lähteneet pakolaisiksi muihin maihin.

  Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää useita kollegojani, jotka ovat kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä, ja erityisesti esittelijä Mitchelliä sekä koordinaattorikollegaani Martensia samoin kuin kaikkia poliittisten ryhmien koordinaattoreita, jotka ovat hoitaneet tätä asiaa yli kahden vuoden ajan tähän lopputulokseen pääsemiseksi.

Tekisi mieli kysyä, miksi tarvittiin kaksi vuotta, kun olisimme voineet päästä tähän tulokseen kolmessa kuukaudessa. Siihen meni näin kauan, koska erään komission jäsenen – vai pitäisikö sanoa "komissaarin" – asenne oli erittäin itsepintainen, ja hän oli johtavassa asemassa ulkosuhteiden pääosastossa. Tämä on vain sen ansiota, että komission jäsenet ja neuvosto tunnustavat Euroopan parlamentin johtavaksi demokraattiseksi toimielimeksi, jolla on oltava edellytykset kritisoida lainsäädäntöä ja vaatia tilivelvollisuutta.

Kun Euroopan parlamentin ja EU:n toimielinten nähdään nyt olevan etäällä kansalaisista, silloiselta komissiolta oli törkeä veto laatia asiakirja, jolla kehitysyhteistyövaliokunnalta ja Euroopan parlamentilta vietiin valta päättää kehityspolitiikasta. Onnistuimme saamaan aikaan tämän tekstin vain siksi, että parlamentti pysyi yhtenäisenä, vaikka eräät tahot yrittivät kylvää eripuraa parlamentin jäsenten keskuuteen ja saada meidät käymään toistemme kimppuun. Haluan tämän kirjattavaksi pöytäkirjaan, sillä kehitysyhteistyövaliokunnan koordinaattorina voin vakuuttaa, että meillä oli todella rankkaa yrittäessämme saada aikaan sellaisen säädöksen, jossa pidettäisiin tärkeänä parlamentaarista tarkastelua, poliittista kontrollia, strategia-asiakirjojen parlamentaarista valvontaa, lainsäädännön vanhentumisen parlamentaarista valvontaa sekä kehityspolitiikan välineiden parlamentaarista valvontaa.

Meidän on pysyttävä kosketuksissa kansalaisiimme, vaalipiireihimme ja äänestäjiimme. Oli järjetöntä antaa komission tulla väliin, ikään kuin se olisi saapunut Moskovasta menneinä neuvostoaikoina. Kiitän kovasti komission jäseniä, erityisesti Ferrero-Waldneria ja Micheliä, jotka ovat ymmärtäneet, että meillä on tehtävämme demokratian valvonnassa.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, yhteinen julistus kehityksestä, Afrikka-strategia ja kehitysavun määrää koskevat sitoumukset kaikki osoittavat, että EU on viime vuosina todellakin asettanut itselleen yhä vaativampia haasteita kehitysyhteistyössä, ja tämä uusi rahoitusväline on haasteidemme mukainen. Seitsenvuotinen rahoitusohjelma, joka on täysin omistettu kansainväliselle yhteisvastuullisuudelle, on todella suuri voitto eteläisille kumppaneillemme. Se on suuri voitto myös meille parlamentin jäsenille, sillä neuvoston ja komission kanssa kahden vuoden ajan käydyn kädenväännön jälkeen keskeisiin vaatimuksiimme on nyt myönnytty. Kyse on voitosta, sillä ainakin 20 prosenttia määrärahoista on sitouduttu osoittamaan koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon, jotta vuosisadan kehitystavoitteiden saavuttamista voitaisiin nopeuttaa. Voitosta voidaan puhua myös siksi, että nyt on saatu aikaan erillinen väline, jolla voidaan rahoittaa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämistä eteläisissä maissa. Lisäksi uuden välineen soveltamisala on rajattu yksinomaan eteläisiin maihin, jotta kehitysyhteistyön määrärahoja ei voitaisi jyvittää muiden politiikkojen rahoittamiseen.

Koska tähän tärkeään välineeseen sisältyy tarkistuslauseke, meillä on jo pian mahdollisuus muokata sitä ja tehdä tarvittavia parannuksia. Tässä yhteydessä meillä on oiva tilaisuus saattaa tekstin tarkastelu päätökseen kaikessa rauhassa. Nämä voitot synnyttävät uusia voittoja, joita ovat esimerkiksi käynnissä olevat neuvottelut Euroopan kehitysrahaston (EKR) ohjelmasuunnittelusta, ja itse pyrin esittelijänä tekemään parhaani, jotta sille saataisiin määriteltyä samat painopistealueet.

Kaikista pyrkimyksistämme huolimatta emme onnistuneet ottamaan EKR:ää talousarvioon emmekä puuttumaan virallisesti komiteamenettelyyn, jotta kehitysyhteistyöpolitiikan toimeenpanoa voitaisiin pitää tarkemmin silmällä. Meidän on silti oltava iloisia monista saavutuksistamme, joista tärkein on avokätisen kuvan antaminen kehitysyhteistyöpolitiikastamme. Vahvistaessaan tämän kehitysyhteistyövälineen Euroopan unioni on aiempaa selvemmin johtavassa asemassa tällä alalla. Se oli tällä alalla jo entuudestaan ehdottomasti maailman suurin avunantaja, joka teki enemmän kansainvälisen yhteisvastuullisuuden hyväksi kuin koko muu maailma yhteensä. Tästä lähtien se toimii vieläkin tehokkaammin!

Mielestäni Euroopan unioni voi nykyään olla ylpeä siitä, että se on pysynyt uskollisena avokätisyyden ja yhteisvastuullisuuden arvoilleen. Myös minä haluan yhtyä siihen, mitä on sanottu, ja kiittää esittelijä Mitchelliä, samoin kuin kaikkia niitä, jotka ovat edistäneet tätä lopputulosta, varsinkin jäsen van den Bergiä, sekä kaikkia, jotka ovat kantaneet oman merkittävän kortensa kekoon. Toivon, että mietintö hyväksytään tarkistuksitta.

  Toomas Savi (ALDE). – (ET) Kehitysyhteistyön rahoitusväline edustaa erittäin haurasta kompromissia komission, neuvoston ja parlamentin välillä. Meidän on myös todettava, että valtaosa parlamentin näkemyksistä on otettu huomioon yhteispäätösmenettelyssä.

Mahdolliset ehdotukset vielä uusiksi välineiksi merkitsisivät sitä, ettei tätä asetusta voida panna täytäntöön ensi vuoden alusta alkaen ja että avun tarpeessa olevat eivät edes saisi apua. Tämän välineen soveltamisalaan kuuluu suuri määrä kehitysmaita kaikkein vähiten kehittyneistä aina korkean tulotason maihin. Se käsittää myös laajan kirjon eri aiheita ja toimia, jotka aiemmin rahoitettiin ympäristöbudjetista.

Olen tyytyväinen asioiden etenemiseen. Euroopan kansanpuolue on saanut peruutettua tarkistukset, jotka sisälsivät maininnan poliittisista instituutioista, ja haluaisinkin esittää päätelmäni lyhyesti. Korostan jälleen kerran, että kehitysyhteistyön rahoitusväline on toimielinten välinen kompromissi, ja sen käsittelyn pitkittyminen merkitsisi tuen viivästymistä ja keskeytymistä, mikä ei varmastikaan ole välineen tarkoituksen mukaista, kun päämääränä on demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen. Kannatan siksi mietinnön hyväksymistä tarkistuksitta.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni koskee Martinin mietintöä, ja haluan onnitella häntä hänen luovasta panoksestaan. Martinin mietintö koskee teollistuneiden maiden ja alueiden kanssa tehtävän kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä.

Keskustelu kyseisen rahoitusvälineen perustamisesta on osa laajempaa ongelmaa, joka koskee pääasiassa Euroopan unionin toimien yhdenmukaistamista in foro interno, in foro externo -periaatteen mukaisesti ja toissijaisesti Euroopan unionin koko ulkoisen toiminnan, niin poliittisen, taloudellisen kuin kaupallisenkin toiminnan, yhtenäisyyttä.

On erityisesti huomattava, että ehdotettuun asetukseen kuuluu epäyhtenäinen ryhmä maita sekä runsaasti erilaisia toimia esimerkiksi talouden, kaupan, tutkimuksen ja tutkimusyhteistyön aloilla. Kun varoja jaetaan toisaalta toiminta-aloittain ja toisaalta maittain tai maaryhmittäin, on otettava huomioon Euroopan unionin strategiset, poliittiset, taloudelliset ja kaupalliset tavoitteet.

Hyvät kuulijat, Euroopan unionin ulkoisen toiminnan yhtenäisyyden osalta haluan viitata kansainvälisistä kauppasuhteista vastaavan komission jäsenen julkistamaan uuteen kaupankäynnin strategiaan. Koska strategia koskee tulevia toimiamme Euroopan unionin tärkeiden kauppakumppanien kanssa, onko tuotu esiin sen yhteensopivuus Euroopan unionin poliittisten prioriteettien kanssa? Yhdistyvätkö nyt ehdotettuun rahoitusvälineeseen kuuluvat monenlaiset asiat Euroopan unionin sisäisiin poliittisiin valintoihin? Eikö sen pitäisi myös edistää vieläkin enemmän Euroopan parlamentin aktiivista osallistumista painopistealueiden määrittelyyn ja ohjelman tehokkuuden arviointiin?

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KAUFMANN

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, on myönteistä, että käymme tätä yhteistä keskustelua, sillä meillä on jatkossa kaksi erillistä oikeusperustaa, joiden perusteella kehittyneitä maita ja rikkaampia teollistuneita maita tarkastellaan erikseen, joten on hyvä, että keskustelemme asiasta tänään.

Esittelijä Martin oli oikeassa huomauttaessaan, että meidän on tavoiteltava loogisempaa ja systemaattisempaa lähestymistapaa, kun on kyse Euroopan unionin etujen ajamisesta tehdessämme yhteistyötä muiden kanssa. Olenkin iloinen, että komissio suhtautui vakavasti hänen esitykseensä siitä, että eriyttämistä on jatkettava, että yksittäisten maiden edut on otettava huomioon ja että lisäksi tarvitaan enemmän arviointeja sekä varhaisessa vaiheessa tapahtuva uudelleentarkastelu.

Otan esiin pari muutakin seikkaa, joihin jäsen Papastamkos jo viittasi. Väliarviota tehtäessä eriyttämisen on näyttävä entistä johdonmukaisemmin ulkopolitiikan ja kauppapolitiikan alojen toimissamme. Tarkoitan, että meillä on nykyään muutamien maiden kanssa varsin kiinteät suhteet, jotka käsittävät kauppa- ja kumppanuussopimuksia, mutta rahoitusvälineiden käyttöön perustuvan yhteistyömme taustalla oleva ajattelumme ei aina noudata poliittista logiikkaamme.

Meidän olisikin pyrittävä parempaan strategiseen suunnitteluun myös talousyhteistyössä, sillä ei ole järkevää, että meillä on vapaakauppasopimuksia esimerkiksi Meksikon tai Chilen kanssa ja aiomme jatkossa tehdä vielä muitakin vapaakauppasopimuksia, jos yhteistyössä ei noudateta minkäänlaista logiikkaa. On aivan yhtä epäjohdonmukaista evätä vähiten kehittyneiltä mailta tuki, joka olisi laajempaa kuin se, jota saavat jo nousussa olevat nopean talouskasvun maat. Meidän on tulevaisuudessa oltava tarkempia juuri tässä mielessä. Tähän liittyy myös se, että parlamenttia ei pidä kuulla rahoitusvälineistä vasta yhteispäätösmenettelyssä, vaan jo siinä vaiheessa, kun vuoropuhelu kahdenvälisten sopimusten tekemiseksi käynnistyy, ja että parlamentin suostumuksen saaminen on välttämätöntä. Muutoin parlamentin osallistuminen johtaa viime kädessä siihen, että komission ja jäsenvaltioiden välille syntyy kitkaa, jolloin olisi erittäin vaikeata saada täysimääräistä demokraattista tukea.

Pyydän komission jäsentä viipymättä painottamaan komission ja jäsenvaltioiden välisissä keskusteluissa, kuinka tärkeätä on, että parlamentin hyväksyntä saadaan kaikilla aloilla, jotta emme vetoaisi arvojärjestelmäämme – josta puhumme herkeämättä – ainoastaan tarkoittaessamme muita maita, vaan vaalisimme sitä myös silloin, kun teemme itse poliittisia päätöksiä.

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää esittelijä Mitchelliä ja koordinaattoreita siitä, että he onnistuivat yhteisten eettisten arvojen perusteella puolustamaan suorilla vaaleilla valitun parlamentin tahtoa, minkä mahdollisti myös meiltä saatu tuki. Kehitysyhteistyön on johdettava kehitykseen eikä pysähtyneisyyteen. Sen on johdettava oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen, vapaan talouden kehittymiseen samoin kuin päätöksenteon moniarvoisuuteen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Monien maailman maiden kohdalla voidaan todeta, että talouskehitys ei sinänsä ole riittävä. Talouden avoimuuden ja nopean talouskasvun tavoittelu ei riitä, jos oikeusvaltioperiaatteen laiminlyönnin vuoksi esiintyy poliittista pysähtyneisyyttä, suljettuja yhteiskuntia, korruptiota ja vallankaappauksia. Tällainen talouskehitys johtaa vakaviin poliittisiin epäonnistumisiin ja turvallisuusongelmiin sekä viime kädessä terrorismiin.

Meillä on parlamentissa käytettävissämme väline, jonka avulla voimme asettaa kehitysavulle ehtoja sekä ohjailla ja kohdentaa sitä siten, että kriteerimme täyttyvät asianmukaisesti ja tuloksena on aito kehitys. Kyseisessä välineessä asetetaan tuelle täsmälliset ehdot ja säädetään kehitysohjelmien tarkoin valvotusta rahoituksesta, kun niiden kohteena ovat myös muut kuin valtiolliset tuensaajat ja paikallisviranomaiset. Kun kaikkien tilanne kohenee, parlamentilla on mahdollisuus vaikuttaa kansallisten strategia-asiakirjojen lopulliseen muotoon ja arvioida niiden täytäntöönpanoa. World Movement for Democracy -liikkeen johtoryhmän jäsenenä suhtaudun myönteisesti siihen, että demokraattisesti valitun parlamenttimme välityksellä voidaan edistää todellista demokratiaa. Lupaan, että pyrin muiden parlamentin jäsenten tavoin kaikin keinoin varmistamaan, että työskentelemme tehokkaasti yhteistyössä komission ja neuvoston kanssa, jotta kehitystä saataisiin aikaan kaikkialla maailmassa.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Mitchelliä ja jäsen van den Bergiä heidän hienosta panoksestaan kehitysyhteistyövälineen käsittelyssä. Minun on kuitenkin todettava, että vastustan voimakkaasti tarkistuksia, joita esittelijä Mitchell esitti johdanto-osan 18 kappaleeseen sekä 5 ja 12 artiklaan.

Muutaman päivän kuluttua meillä ei ole erillistä budjettikohtaa seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksien rahoitustukea varten, ja mielestäni varsinkin äitiyden yhteydessä hyvin vakaville sairauksille alttiiden naisten kannalta olisi ollut erittäin epäoikeudenmukaista poistaa tekstistä kyseiset viittaukset. Olemme sitoutuneet tässä kehitysyhteistyövälineessä jo käytettyihin sanamuotoihin monissa sopimuksissa, joita Euroopan parlamentti on tehnyt komission ja neuvoston kanssa, sekä kansainvälisissä sopimuksissa, eikä esittelijä Mitchell ole mielestäni vilpitön yrittäessään perustella tarkistuksia sillä, ettei näitä asioita olisi mahdollista käsitellä parilla rivillä.

Näistä asioista on keskusteltu tympääntymiseen asti Euroopan parlamentissa ja useimmissa kansallisissa parlamenteissa, ja Euroopan parlamentissa lopputulos on aina ollut sama. Parlamentti tukee ihmisten oikeutta tehdä vapaasti päätöksiä, jotka koskevat heidän seksuaalista aktiviteettiaan ja seksuaalisia taipumuksiaan sekä heidän oikeuttaan saada asianmukaisia terveyspalveluita, jotta voitaisiin estää se, että niin tyrmistyttävä määrä kuin 90 000 naista kuolee vuosittain laittomiin abortteihin. Tämä on saatava loppumaan, ja mielestäni mietintö on hyväksyttävä sellaisenaan.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Tänään kiitämme aivan erityisesti esittelijä Mitchelliä, joka on saanut aikaan hyvän kompromissin, kun neuvoston kanssa on käyty neuvotteluja tästä tärkeästä asiasta kahden vuoden ajan. Ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyöpolitiikka on määritelty siten, että kehitysyhteistyön voimavaroja voidaan suunnata vain niihin maihin, jotka ovat eniten niiden tarpeessa. Viidennes varoista ohjataan terveydenhuoltoon ja koulutukseen, mikä merkitsee sosiaalisesti oikeudenmukaista tukea maille, jotka yrittävät vapautua köyhyyden, sairauksien ja riittämättömän koulutuksen kuristusotteesta.

On erittäin tärkeätä, että parlamentilla on edellytykset harjoittaa jatkuvaa valvontaa ja vaikuttaa varojen myöntämiseen. Aikaansaatu kompromissi osoittaa, että tämä on ehdottoman tärkeätä.

Kehitysmaat varmasti kiittelevät tätä Euroopan parlamentin ja komission rakentavaa toimenpidettä, jonka ansiosta meillä on toivoa siitä, että 17 miljardin euron rahoitus jaetaan suunnitellusti siten, että suurimmissa vaikeuksissa olevat ihmiset hyötyisivät siitä mahdollisimman paljon. On tärkeätä levittää tätä uutista myös Euroopan unionin maissa, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

  Eoin Ryan (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, myös minä haluan kiittää esittelijä Mitchelliä ja jäsen van den Bergiä tästä onnistuneesta mietinnöstä, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa EU:n kehitysmaille antamaa apua. Minun on todettava, etten valitettavasti voi tukea Mitchellin esittämiä tarkistuksia samoista syistä kuin jäsen De Rossa. Kuten hän totesi, tämä asia on käyty läpi useaan kertaan niin parlamentissa kuin kansainvälisestikin. Mielestäni on noudatettava Kairon konferenssista lähtien voimassa olleita sopimuksia.

"Yhdysvallat taistelee, YK ruokkii ja EU rahoittaa", totesi eräs ranskalainen kansainvälisen politiikan opiskelija. Vaikka toteamus kuulostaakin epäreilulta, se kuitenkin antaa kuvan EU:n merkityksestä kehitysmaiden kannalta. Viime vuosina maailmassa on tapahtunut traagisia katastrofeja, joista voidaan mainita esimerkkinä tsunamit, Pakistanin maanjäristykset ja Bangladeshin äskettäiset tulvat. YK:n keskitetty hätäapurahasto CERF perustettiin, jotta äkillisiin maailmanlaajuisiin hätätiloihin voitaisiin reagoida nopeasti ja tarjota useiden kansainvälisten avunantajien jo järjestämää hätärahoitusta. Kuluvan vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana CERF on myöntänyt 200 miljoonaa euroa yli 320 hankkeeseen 26 maassa. Komission humanitaarisen avun pääosasto ECHO on tähän asti kieltäytynyt osoittamasta varoja CERFille väittäen, että sillä on oma järjestelynsä nopean ja tasapuolisen rahoituksen antamiseksi hätätilanteissa. Ihmettelenkin, mitä järkeä on pitää yllä kahta rahastoa, joiden toiminnalla on oletettavasti samat päämäärät. Eikö olisi parempi, jos tällaisia hätätilanteita hoitaisi yksi keskusrahasto?

Kehotan humanitaarisesta avusta vastaavaa komission jäsentä Micheliä käynnistämään keskustelut YK:n kanssa, jotta maailmanlaajuista toimintaa voitaisiin rationalisoida kansainvälisissä hätätilanteissa. Byrokratia ei saa olla esteenä ihmishenkien pelastamisessa, sillä juuri siitä on nyt kyse. Älkäämme kiistelkö kahdesta eri rahoitustahosta, kun tavoitteena on toimittaa katastrofien kohteiksi joutuneille ruokaa ja rahoitusta mahdollisimman nopeasti.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan vielä kerran kiittää teitä tämän keskustelun saattamisesta päätökseen. Kävimme pitkiä neuvotteluja, jotka eivät aina olleet helppoja, sekä monia muodollisia ja epämuodollisia kolmikantakeskusteluja. On tavallista, että osapuolten on saatava ilmaista käsityksensä selkeästi, mikä joskus vie aikaa. Tärkeintä kuitenkin on, että olemme päätyneet hyvään lopputulokseen. Olen kuunnellut teitä kaikkia hyvin tarkkaan, ja uskoakseni voimme kaikki olla tyytyväisiä tähän lopputulokseen ja suunnata katseemme tulevaan. Nyt on olemassa uusi sarja rahoitusvälineitä, joiden avulla voimme tehostaa unionin ulkoista toimintaa ja näkyvyyttä kehityksen, vakauden ja ihmisoikeuksien edistämisessä.

Haluaisin nyt todeta jotain muutamista keskustelussa mainituista seikoista. Tiedän, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat olleet aina erityisen arkaluonteinen aihe tullessaan esiin eri yhteyksissä. Siitä tulee vieläkin monitahoisempi kysymys unionissa, jonka 25 jäsenvaltiolla on kaikilla on erilaiset perinteet. Asiaa koskevat kehitysyhteistyön rahoitusvälineen säännökset ovatkin tarkoin punnitun kompromissin tulosta, johon olikin todella vaikeata päästä, joten sitä ei pidä enää purkaa. Kyseiset säännökset on pääosin otettu vanhasta asetuksesta, joka käsittelee tukea seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämistoimille kehitysmaissa. Nykyiset säännökset siis kertovat jo tietynasteisesta konsensuksesta, sillä parlamentti hyväksyi vanhan asetuksen yhteispäätösmenettelyssä. Aiheen siirtäminen kehitysyhteistyövälineestä erilliseen asetukseen ei helpottaisi ongelmaa vaan pikemminkin pitkittäisi keskusteluja tästä erityisen arasta aiheesta. Sellainen ratkaisu olisi myös vastoin yksinkertaistamistavoitetta, joka oli ulkoisen toiminnan välineiden uudistamisen johtavana periaatteena. Uuden kehitysyhteistyövälineen vastaavat säännökset kertovat tarkoin punnitusta kompromissista, jota ei mitä todennäköisimmin saataisi parannettua säätämällä seksuaali- ja lisääntymisterveydestä erillisessä asetuksessa.

Haluaisin myös puhua lyhyesti kaikkein keskeisimmästä kysymyksestä. Komissio vahvistaa, että köyhyyden poistaminen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttaminen ovat sen kehitysavun ensisijaisen tavoitteen keskeisiä seikkoja. Osallistuessaan maakohtaisten ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon komissio sitoutuu priorisoimaan perusterveydenhuoltoa, koulutusta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta kokonaisuudessaan. Komissio pyrkii myös siihen, että 20 prosenttia tuesta, jota se myöntää kehitysyhteistyövälineeseen kuuluvien maakohtaisten ohjelmien mukaisesti, kohdistetaan väliarviovuoteen 2009 mennessä perus- ja keskiasteen koulutukseen ja perusterveydenhuoltoon.

Minun on myös todettava, että tähän välineeseen sisältyy lisäksi muuttoliikettä ja turvapaikkaa koskeva aihekohtainen ohjelma, joka seuraa vanhaa Aeneas-ohjelmaa. Kyseisen aihekohtaisen ohjelman sisältö kertoo jälleen tarkoin punnitusta kompromissista varsinkin neuvostossa kokoontuvien jäsenvaltioiden kanssa. Kun ajatellaan Euroopan unionin tämänhetkisiä haasteita muuttoliikealalla, aihekohtaiset ohjelmat vastaavat alan tarpeita. Muuttoliikkeen perussyihin päästään pureutumaan parhaiten maantieteellisen yhteistyön avulla, josta olenkin juuri puhunut. Ihmiset, joilla on mahdollisuuksia, eivät lähde siirtolaisiksi, mutta heidän lisäkseen on myös monia muita. On tärkeätä toisaalta torjua laitonta maahanmuuttoa ja toisaalta edistää laillista maahanmuuttoa. Meidän ei pidä ummistaa silmiämme siltä seikalta, että maahanmuutto ja varsinkin laiton maahanmuutto ovat yksi aikamme suurista haasteista, joka meidän on kohdattava.

Odotan, että pääsemme panemaan kyseiset välineet täytäntöön yhdessä teidän kanssanne. Meidän on suunnattava katseemme tulevaan. Koko ajan neuvotellessamme näistä yhteispäätösmenettelyssä hyväksyttävistä välineistä yksi haastavimmista kysymyksistä oli parlamentin asema strategia-asiakirjojen mukaisessa strategisessa suunnittelussa. Demokraattiseen valvontaan liittyvän vuoropuhelun menettelyjä on uusia rahoitusnäkymiä koskevan toimielinten välisen sopimuksen liitteenä olevien julistusten perusteella täydennetty toimivaltaisten valiokuntien kanssa käytävällä kirjeenvaihdolla. Ensimmäinen kokeiluluonteinen maakohtainen strategia-asiakirja saapuu piakkoin parlamentin käsiteltäväksi. Odotamme nyt tuon vuoropuhelun toteutumista.

Teollistuneiden maiden kanssa tehtävän yhteistyön välineen ICI:n suhteen haluaisin sanoa esittelijä Martinille ja jäsen Mannille, että oikeusperustana olevassa EY:n perustamissopimuksen 181 a artiklassa määrätään, että parlamenttia on kuultava lainsäädäntömenettelyssä. Komissio on tietenkin milloin hyvänsä valmis keskustelemaan parlamentin kanssa myös teollistuneiden maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvistä asioista. Aiomme todellakin ottaa tarkoin huomioon päätöslauselmat, jotka parlamentti mahdollisesti antaa tästä asiasta.

Jos emme ole aina voineet todeta, että kehitysmaissa on saavutettu toivomiamme tuloksia, tilanne johtuu osaltaan siitä, että hyvää hallintotapaa ei ole joissain tapauksissa vielä saatu vakiinnutettua. Tämä on myös tärkeä tekijä, jota haluan korostaa, sillä annamme paljon rahoitusta ja yritämme tehdä parhaamme. On kuitenkin valitettavaa, että hyvää hallintotapaa ei aina noudateta.

Lopuksi voin todeta, että neuvottelut ovat aina mutkikkaita, mutta tavoitteenamme oli lainsäädännön yksinkertaistaminen. Se on erittäin tärkeätä näkyvyyden ja tehokkuuden saavuttamiseksi. Yli 40 lainsäädäntövälineen vähentäminen seitsemään toimintakeskeiseen välineeseen on ollut vaikeata, mutta nähdäkseni se on viime kädessä ollut palkitseva haaste. Kolme uutta välinettä on jo tullut voimaan, ja ne koskevat liittymisen valmistelua, naapuruuspolitiikkaa ja vakautta. Lähiaikoina hyväksytään vielä neljä välinettä, joiden aiheena on kehitysyhteistyö (DCI), teollistuneiden maiden kanssa tehtävä yhteistyö (ICI), ydinturvallisuus sekä ihmisoikeudet ja demokratia. Tämän ovat voineet todeta ne, jotka ovat tänään puhuneet DCI:tä ja ICI:tä koskevien neuvotteluidemme myönteisistä tuloksista.

Asian käsittely on osoittanut, että jos kyseiset kolme toimielintä – komissio, neuvosto ja parlamentti – työskentelevät yhdessä rakentavasti, saamme aikaan laadukkaita tuloksia. Suhtaudunkin myönteisesti yhteistyöhön kanssanne, jotta täytäntöönpanosta tulisi todella hyvä, tehokas ja näkyvä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.