Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat lääkintähenkilöstölle langetetuista kuolemanrangaistuksista Libyassa.
Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan ilmoittaa neuvoston olevan vakavasti huolissaan kuolemantuomiosta, joka annettiin 19. joulukuuta 2006 jo toistamiseen viidelle bulgarialaiselle sairaanhoitajalle ja palestiinalaiselle lääkärille.
Haluan muistuttaa parlamentille, että neuvoston puheenjohtajavaltio tuomitsi 19. joulukuuta 2006 antamassaan julkilausumassa tuomioistuimen tuomion ja ilmoitti samalla neuvoston toivovan, että korkein oikeus, jonka käsiteltäväksi asia on jälleen saatettu, kumoaa päätöksen välittömästi.
Tässä yhteydessä on huomattava, että asiaa on käsitelty jo hyvin pitkään, itse asiassa jo vuodesta 1999, ja että nämä lääkintähenkilöstön jäsenet ovat olleet vangittuina jo seitsemän vuoden ajan. Ensimmäinen kuolemantuomio annettiin 6. toukokuuta 2004, ja korkein oikeus keskeytti sen täytäntöönpanon 25. joulukuuta 2005 käsitelläkseen asian uudelleen.
Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että neuvosto on koko tämän ajan vaatinut Libyan viranomaisia tekemään kaikkensa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi.
Haluan korostaa, että neuvosto on myös ilmaissut vakavat epäilynsä niiden väitteiden oikeellisuudesta, joihin sairaanhoitajia ja lääkäriä koskevat syytteet perustuvat. Se on myös ilmaissut vakavan huolensa vangittujen vankilaoloista ja oikeudenkäynnin perusteettomasta viivästymisestä.
Haluan lisäksi todeta, että neuvosto on ollut erittäin huolissaan Benghazin aids-tragediasta ja ilmaissut useissa yhteyksissä syvän osanottonsa uhreille ja heidän perheilleen. Korostan myös, että neuvosto on antanut tukensa hiv-toimintasuunnitelmalle ja Benghazin kansainväliselle rahastolle solidaarisuuden hengessä ja humanitaarisista syistä. Se on hyödyntänyt kaikkia keinoja ja kuullut samalla tarkkaan komissiota ja saanut tukea kansainvälisiltä kumppaneilta.
Muistutan parlamenttia Libyan-suhteita koskevasta neuvoston kannasta, joka sisältyi neuvoston lokakuun 2004 kokouksen päätelmiin. Päätelmissään neuvosto kehotti Libyaa suhtautumaan myönteisesti EU:n lähentymispolitiikkaan ja muistutti, että neuvosto haluaa Libyan ratkaisevan EU:ta huolestuttavat asiat, erityisesti lääkintähenkilöstön tapauksen.
Neuvosto panee kiinnostuneena huomioon parlamentin päätöslauselmassaan esittämät huomautukset. Se haluaa huomauttaa jakavansa päätöslauselmaan sisältyneet huolenaiheet ja vakuuttaa parlamentille pitävänsä asiaa puheenjohtajavaltion tavoin ensisijaisen tärkeänä.
Neuvosto vakuuttaa parlamentille lisäksi, että se pyrkii kaikin keinoin löytämään mahdollisimman tyydyttävän ratkaisun tähän humanitaariseen ongelmaan.
Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, jota onnittelen valituksi tulemisesta, hyvät parlamentin jäsenet, kuulimme juuri neuvoston edustajan Gloserin puheen. Jatkan siitä kertoakseni parlamentille uusimmat käänteet tässä asiassa, joka koskee Libyassa 19. joulukuuta bulgarialaiselle ja palestiinalaiselle lääkintähenkilöstölle langetetun kuolemantuomion ongelmaa. Kerron teille joitakin komission saamia taustatietoja.
Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, kuten huomautitte, Libyan korkein oikeus kumosi ensimmäisen kuolemantuomion 25. joulukuuta 2005 ja määräsi uuden oikeudenkäynnin. Uusi oikeudenkäynti päättyi 19. joulukuuta 2006, ja siinä vahvistettiin viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan ja palestiinalaisen lääkärin kuolemantuomio. Libyan viranomaisten mukaan asia saatetaan jälleen korkeimman oikeuden käsiteltäväksi tulevien viikkojen kuluessa. Oikeusmenettely ei siis ole vielä päättynyt vaan jatkuu edelleen. Libyan presidentti antoi kuitenkin 30. joulukuuta julkisia lausuntoja, joissa herätettiin henkiin teoria Libyan-vastaisesta kansainvälisestä salajuonesta, mikä on aiheuttanut laajaa huolta.
Samalla kun oikeusmenettely etenee, ongelmaa yritetään ratkaista poliittisten neuvottelujen kautta humanitaaristen periaatteiden perusteella niin, että huomioon otetaan sekä tartunnan saaneiden lasten että lääkintähenkilöstön kärsimys. Mihin tulokseen haluamme päästä? Toisaalta haluamme taata lapsille ja heidän perheilleen asianmukaisen lääkinnällisen hoidon ja taloudellisen tuen ja toisaalta varmistaa lääkintähenkilöstön vapauttamisen.
Tässä yhteydessä on perustettu Benghazin kansainvälinen rahasto, joka muodostuu julkisilta ja yksityisiltä avunantajilta saadusta varoista, lahjoituksista, palveluista ja laitteista. Rahaston avulla voidaan toteuttaa kolme toimea eli parantaa aids-tartunnan saaneiden lääkinnällistä hoitoa Libyassa, hoitaa sairaita lapsia ulkomailla ja antaa rahallista tukea kullekin perheelle. Haluan korostaa, että lasten hoito on jo varmistettu toisaalta useiden jäsenvaltioiden ja Euroopan komission solidaarisuuden ja toisaalta Libyan hallituksen perheille tarjoamien varojen ansiosta.
Komissio pitää asiaa luonnollisesti ensisijaisen tärkeänä. Se pyrkii kaikin tarvittavin keinoin ja varoin löytämään ratkaisun. Olemme varmistaneet teknisen ja lääkinnällisen avun perillemenon Benghazin sairaalaan, jossa aids-tartunta levisi lasten keskuuteen. Työ aloitettiin syyskuussa 2005 ja sitä jatketaan edelleen. Tällä tavoin on saatu parannettua hoidon laatua ja sairaalan käytäntöjä.
Komissio osallistuu samalla aktiivisesti jo mainittuihin poliittisiin neuvotteluihin. Olimme luonnollisesti hyvin pettyneitä kuolemantuomion vahvistamiseen. On totta, että asia kuuluu Libyan oikeusviranomaisten vastuulle, mutta olemme kuitenkin aloittaneet vuoropuhelun asianomaisten osapuolten kanssa. Komissio katsoo, että kriisistä selviytymisen strategia on määriteltävä tässä vuoropuhelussa. Komissio on täysin sitoutunut prosessiin.
Lopuksi haluan todeta puheenjohtajavaltio Saksan puolesta puhuneen Gronerin tavoin, että vuoropuhelua jatketaan. On kuitenkin totta, että asia on erittäin arkaluontoinen, ja EU:n on toimittava hienotunteisesti muttei kuitenkaan liian pehmeästi varmistaakseen bulgarialaisen ja palestiinalaisen lääkintähenkilöstön vapauttamisen. Lisäksi mielestämme EU:n toimielinten on välttämätöntä osoittaa selvästi solidaarisuutensa lääkintähenkilöstöä kohtaan mutta varottava samalla, ettei se vaaranna aloitetun työn etenemistä tai heikennä Libyan kanssa käytävien keskustelujen ilmapiiriä hätäilevillä toimilla.
Hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltio Saksan tavoin voin vakuuttaa, että komissio on erittäin sitoutunut jatkamaan toimia ongelman ratkaisemiseksi. On todellakin todettava, että ongelma on poikkeuksellisen traaginen osapuolten ja bulgarialaisten ystäviemme kannalta.
Филип Димитров Димитров, от името на групата PPE-DE. – Поздравявам Ви с Вашия избор. Уважаеми дами и господа, благодаря Ви, че сте готови да разгледате тази резолюция, засягаща съдбата на петте български медицински сестри и палестинския лекар, които се намират от осем години в либийски затвор. Вносителите на тази резолюция представяме на Вашето внимание един текст, който с всичкото съчувствие, което изразяваме към трагедията на либийските деца, станали жертва на епидемията от HIV/AIDS, едновременно с това отхвърля категорично смъртните присъди, предлага ясно ангажиране на Европейския парламент със съдбата на българските сестри и палестинския лекар и призовава към извършването на конкретни действия от другите европейски институции в тази посока.
(EN) Euroopan parlamentin päätöslauselma on poliittinen toimi. Päätöslauselman laatiminen oli välttämätöntä, sillä Libyan johto on useaan otteeseen viitannut tähän oikeudenkäyntiin täysin poliittisin sanakääntein, kuten komission edustaja totesi.
Kahdeksan vuoden pituinen vankeus, joka alkoi kidutuksella, kehittyi vähitellen oikeudenkäynniksi, joka järjestettiin suljetuin ovin, yleisiä menettelysääntöjä rikkoen ja täysin ottamatta huomioon alan johtavien lääketieteen asiantuntijoiden päätelmiä asiasta.
Oikeudenkäynnin poliittinen luonne käy selvästi ilmi uudesta syytteeseenpanosta, jossa väitettiin, että kyseessä on CIA:n ja Mossadin alullepanema salaliitto. Tällainen vihaa lietsova retoriikka on tyypillistä joko totalitaarisille järjestelmille tai salaliittoteorioihin perustuvalle vallankumoukselliselle taiteelle.
On käynyt selväksi, että epidemia sai alkunsa Libyassa jo kauan ennen bulgarialaisten sairaanhoitajien tuloa Libyaan. Alan johtavat asiantuntijat ovat osoittaneet tämän päätelmissään, jotka on jätetty huomiotta, kuten totesin.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä asiana totean, että valtionelinten pyhin velvollisuus on puolustaa kansalaisiaan. Bulgarialaiset sairaanhoitajat ovat EU:n kansalaisia, joten pyydän teitä puolustamaan heitä.
(Suosionosoituksia)
Евгени Кирилов, от името на групата PSE. – Благодаря Ви, госпожо председател, и поздравления за Вашия избор. Към г-н Баро бих желал да кажа, че не съм особено възхитен от тона на неговото изявление. Тези деликатни, чувствителни теми, за които Вие говорихте, г-н Баро, не ни помагат в случая и струва ми се, че трябва да помислим сериозно по този въпрос.
(EN) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää kaikkia niitä, jotka antoivat tukensa aloitteelle keskustella tästä päivänpolttavasta aiheesta vuoden ensimmäisellä istuntojaksolla. Olen varma, että useat puhujat käsittelevät tänään sairaanhoitajiemme ihmisoikeuksien törkeitä loukkauksia, raakaa kidutusta ja sitä, että sairaanhoitajat pakotettiin allekirjoittamaan ilman tulkkien läsnäoloa arabiankieliset tunnustukset. Kaiken kaikkiaan keskustelemme kahdeksan vuotta kestäneestä farssista, jossa osapuolena on Libyan oikeusjärjestelmä, ja tämän inhimillisen kärsimyksen poliittisesta luonteesta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että nyt on aika tarkastella kaikkea tapahtunutta ja todeta selvästi, että huolimatta neuvoston ja komission toimista ja pitkistä neuvotteluista – joista olen hyvin kiitollinen – tilanne on järkyttävä. Libyan hallinto pelkää kansalaisiaan, kuten kaikki diktatuurit. Se pelkää myöntää, että syynä hiv-epidemiaan ja useiden lapsien traagiseen kuolemaan on sen oma terveydenhuoltojärjestelmä. Kuten on todettu, vaikka salaliittosyytteistä jossain vaiheessa luovuttiin, Libyan viranomaiset ja jopa itse Gaddafi ovat taas ryhtyneet syyttämään tiettyjä länsimaita ja niiden tiedustelupalveluja salajuonesta. Gaddafi toteaa, ettei häntä kiinnosta sairaanhoitajien kohtalo vaan se, mitkä maat ovat salajuonen taustalla. Hän pyrkii taitavasti saamaan korvauksia, mikä vakuuttaisi libyalaiset eurooppalaisten ja amerikkalaisten syyllisyydestä. Hän väittää, ettei tarkoitusta varten perustetussa humanitaarisessa rahastossa ole varoja, sillä hän ei välitä siitä, että EU on jo myöntänyt huomattavan paljon varoja sairastuneiden libyalaislasten hoitoon.
Kun kerran Libyan viranomaiset esittävät edelleen järjettömiä ja kauhistuttavia syytöksiä salajuonesta, jonka tarkoituksena oli tartuttaa ja tappaa satoja lapsia – mikä olisi rikos ihmisyyttä vastaan – miksemme vaatisi näitä viranomaisia perustamaan asiaa koskevan kansainvälisen tuomioistuimen? Miksemme vaatisi heitä saattamaan asian YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi? Me emme pelkää oikeuden toteutumista.
Libyan painostaminen ei ole tähän mennessä tuottanut tulosta. Annan kaiken tukeni päätöslauselman tekstille, jossa todetaan, että Libyan-politiikkaa on tarkistettava, jos asiassa ei tapahdu myönteistä käännettä. Libya on saatava pikaisesti ymmärtämään, ettei tilanne voi jatkua ennallaan. Muutoin kyyniset tahot tarttuvat jälleen siihen, että hallituksilla on tapana unohtaa ihmisoikeudet sellaisten maiden kanssa toimiessaan, joissa on vähänkin öljy- tai kaasuvaroja.
Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on mukava nähdä teidät puhemiehenä, onnittelen teitä uudesta tehtävästänne.
Bulgarialaiset ALDE-ryhmän jäsenet ovat pyytäneet muita kansalaisuuksia edustavia kollegojansa puhumaan osoittaakseen, ettei tämä ole ainoastaan bulgarialaisia koskeva asia. Teemme sen luonnollisesti mielellämme.
Kuten tiedätte, viisi EU:n kansalaista – tätä haluan korostaa – riutuvat libyalaisessa vankilassa. Viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa, palestiinalainen lääkäri ja yhdeksän libyalaista ovat olleet vuodesta 1999 lähtien vangittuina nyt jo hyvin tiedossa olevista syytteistä. Vangit tuomittiin jälleen kuolemaan 19. joulukuuta 2006. Vastustamme jyrkästi kuolemantuomiota ja tätä väärää tuomiota. Korostamme, että maineikkaiden kansainvälisten hiv/aids-asiantuntijoiden päätelmät jätettiin huomiotta. He totesivat, että hiv-tartunnat olivat saaneet alkunsa sairaalasta jo kauan ennen bulgarialaisten sairaanhoitajien saapumista. Ilmaisemme huolemme myös kidutusväitteistä.
EU:n ja etenkin Euroopan parlamentin on seurattava tarkkaan tilanteen kehittymistä. Komission ja neuvoston on pidettävä Euroopan parlamentti ajan tasalla kaikista tapahtumista, ja jäsenvaltioiden ulkoasiainministerien on otettava asia ensi viikon kokouksensa asialistalle ensisijaisena aiheena.
Lopuksi totean, että Libyan on ymmärrettävä, että sen asema maailmassa ja suhteet EU:hun ja EU:n jäsenvaltioihin ovat vaarassa. Libyan pitäisi käyttää tilaisuus hyväkseen osoittaakseen, että se noudattaa kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien perusperiaatteita. Libyan on ennen kaikkea ymmärrettävä, että me annamme kaiken tukemme bulgarialaisille sairaanhoitajille ja palestiinalaiselle lääkärille.
Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, onnittelen teitä valituksi tulemisesta. Haluan tässä keskustelussa ensiksi muistuttaa EU:n kannasta kuolemantuomiota vastaan. Pysymme kannassamme kaikissa tilanteissa, olipa kyse Benghazin lääkintähenkilöstöstä, Saddam Husseinista, Kiinan poliittisen opposition jäsenistä tai kaikista niistä tuntemattomista henkilöistä, joista ei juuri puhuta, etenkin Yhdysvalloissa. Oikeus elämään on olennainen ja perustava ihmisarvoa koskeva oikeus, ja siksi kuolemantuomion lakkauttaminen on yksi EU:hun liittymisen kriteereistä ja siksi se on ensisijainen tavoite EU:n ulkoisissa toimissa. EU on kehittänyt myös asiaa koskevat erityiset suuntaviivat.
Benghazin lääkintähenkilöstön tilanne on traaginen. Tragedia koskee aids-tartunnan saaneita lapsia ja heidän perheitään. EU:n onkin tärkeää jatkaa toimintasuunnitelman toteuttamista auttaakseen uhreja ja heidän perheitään.
Pitääkö tätä kauhistuttavaa tilannetta pahentaa entisestään? Nyt jo yli seitsemän vuotta vangittuina olleet bulgarialaiset sairaanhoitajat ja palestiinalainen lääkäri, joiden elämä on ollut täyttä helvettiä aina vangitsemisesta lähtien, eivät ole syyllistyneet väitettyyn rikokseen. Lukemattomat riippumattomat tutkimukset ovat osoittaneet täysin varmasti, etteivät lääkintähenkilöstön jäsenet ole syyllisiä, ja kuten kaikki tietävät, heiltä kiristettiin tunnustukset kiduttamalla.
Benghazin lääkintäryhmä on siis joutunut häpeällisen kaupankäynnin pelinappulaksi. On aika lopettaa tämä naurettava oikeudenkäynti. EU:n toimilla ei vielä ole onnistuttu pelastamaan koko lääkintäryhmää tältä helvetiltä. Ehkäpä meidän pitää nyt ryhtyä tutkimaan EU:n suhteita Libyan viranomaisiin.
Nyt kun kerran puhumme Benghazin tapauksesta, kaikki ovat samaa mieltä siitä, ettei Libya ole demokratia, ettei sen oikeuslaitos ole riippumaton, että kidutus on yleistä ja että oikeuksia poljetaan. Heti kun puhutaan sen sijaan maahanmuuttovirtojen hallinnasta, vaikuttaa, ettei mikään näistä väitteistä olekaan totta. Asenteesta tulee mielistelevä, Libyaa kehotetaan jatkamaan demokratiakehitystään ja annetaan sellainen käsitys, että ihmisoikeuksia todellakin kunnioitettaisiin tässä maassa.
Jotta asia saadaan onnelliseen päätökseen, eikö meidän pitäisi noudattaa sellaista politiikkaa ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi, joka on uskottavaa ja johdonmukaista, jossa ei noudateta kaksinaismoraalia ja jota sovelletaan kaikilla tasoilla? Mielestäni tämä on onnistumisen edellytys.
Puhemies. – Hyvät kuulijat, toivotan entisen puhemiehen Borrell Fontellesin tervetulleeksi istuntosaliin.
Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella teitä valinnastanne.
Puhumme tänään kolmiosaisesta tragediasta. Viisi syytöntä bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalainen lääkäri ovat olleet vangittuina Libyassa jo kahdeksisen vuotta ja suuren osan siitä kuolemaan tuomittuina. Tämä pelottava tilanne on järkyttävä tragedia heidän ja heidän perheidensä kannalta.
Sadat libyalaislapset ovat saaneet hiv-tartunnan, luultavasti libyalaisen verensiirtojärjestelmän puutteiden vuoksi. Luotettavista kansainvälisistä asiantuntijatutkimuksista on saatu tietää, että hi-viruskanta, josta lapset ovat saaneet tartunnan, oli jo olemassa Benghazissa ja levisi siellä paikallisesti vuosia ennen kuin ulkomaalaiset lääkärit saapuivat Libyaan. Lisäksi on huomattava, että Yhdysvalloissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja muissa maissa on ollut useita tapauksia, joissa hi-virus tai BSE-tauti on tarttunut saastuneen veren välityksellä. Missään näistä tapauksista ei ole syytetty verensiirtoja tehnyttä lääkintähenkilöstöä.
Lasten ja heidän perheidensä kannalta tämä on valtava tragedia, ja tilanteen helpottamiseksi Euroopan komissio käynnisti marraskuussa 2004 Benghazin aids-toimintasuunnitelmansa. Ohjelmaan oli osoitettu viime vuoden maaliskuuhun mennessä 2 miljoonaa euroa, ja myös kansalaisjärjestöt ovat toteuttaneet paljon toimia.
Tragedian kolmas näkökohta on se, kuinka asia vaikuttaa Libyan ja kansainvälisen yhteisön välisiin suhteisiin. Libya on viiden viime vuoden aikana ryhtynyt avautumaan ulkomaailmalle sen jälkeen, kun se myönsi syyllistyneensä eräisiin aiempiin terroritekoihin ja lopetti joukkotuhoaseita koskevan ohjelmansa toteuttamisen. Suhteiden lämpeneminen hyödyttää Libyaa valtavasti, sillä se tarvitsee länsimaista teknologiaa ja apua nykyaikaistaakseen öljyteollisuuttaan ja monipuolistaakseen talouttaan. Suhtaudumme myönteisesti suhteiden lämpenemiseen Libyan kanssa. Panoksena onkin useiden ihmisten etu tässä asiassa, joka voitaisiin ratkaista hyvinkin nopeasti.
Pyydän jälleen kerran presidentti Gaddafia ja Libyan korkeinta oikeutta käyttämään vaikutusvaltaansa ja vapauttamaan välittömästi vangitut sairaanhoitajat ja lääkärin. Olen varma, että presidentti Gaddafin asema on niin vakaa, etteivät sitä horjuta mitkään turhanpäiväiset väitteet kasvojen menettämisestä. Olen varma myös siitä, ettei hän halua tärvellä viime vuosina saavutettua edistystä taipumalla niiden tahojen tahtoon, jotka haluavat käyttää sairaanhoitajia jonkinlaisina poliittisina pelinappuloina.
Tiedän, että komission jäsen Ferrero-Waldner on henkilökohtaisesti sitoutunut auttamaan sairaanhoitajia ja että hän on vieraillut heidän luonaan ja keskustellut presidentti Gaddafin kanssa. Keskustelin komission jäsenen kanssa äskettäin ja tiedän, että hänkin on pettynyt tilanteen lukkiutumiseen ja toivoo asian pikaista ratkaisemista.
Ymmärrän, että on toimittava ymmärtävästi ja hienotunteisesti. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto kokoontuu maanantaina. Toivomme, että diplomaattinen vuoropuhelu ja Libyan korkeimman oikeuden toiminta johtavat nopeasti tuloksiin. Samalla pyydän neuvostoa ja komissiota suunnittelemaan toteutettavia toimenpiteitä: jos asiassa päästään haluttuun tulokseen, toimien on oltava myönteisiä ja houkuttelevia Libyan avustustoimia, mutta jos asiassa ei edetä, toimien on oltava toisenlaisia. Tästä ei saa tulla taas yhtä esimerkkiä siitä, kuinka EU laatii päätöslauselmia muttei pysty varmistamaan haluttua tulosta. Niin bulgarialaiset kuin libyalaisetkin ansaitsevat enemmän.
(Suosionosoituksia)
Атанас Папаризов (PSE). – Нека и аз на свой ред да Ви поздравя с Вашия избор. Бих искал да започна с благодарност към колегите от Европейския парламент, които и преди нашето присъединяване, от 2004 г. насам следят внимателно този въпрос. Заедно с г-жа Катрин Ги Kен (Catherine Guy-Quint), в Съвместния парламентарен комитет, ние неведнъж поставяхме въпроса. Г-н Ван Орден (Van Orden) като докладчик за България го поставя на няколко пъти пред Вас.
Сега ние имаме изключителната възможност, с пълно единодушие, надявам се, тъй като проектът за резолюция е подкрепен от всички политически сили, да покажем на либийската страна, че Европейският парламент стои зад петте европейски гражданки и зад палестинския лекар, че Европейският парламент отстоява ценностите на хуманността, на човешките права и ще кажа ясно и точно, независимо от дипломатическите процедури, преговорите, че ние сме за това, българските сестри и палестинският лекар да бъдат освободени незабавно.
Мисля, че силата на една резолюция на Европейския парламент, силата на това, което правят неправителствените организации, ще могат действително да повлияят на това отношение към българските медицински сестри и палестинския лекар, които нямат нищо общо със законността и хуманността. Надявам се, че нашият общ глас ще има реално значение за свободата на българските медицински сестри и палестинския лекар. Благодаря Ви, госпожо председател.
Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin onnittelen teitä lämpimästi valituksi tulemisesta.
Libyan bulgarialaisille sairaanhoitajille ja palestiinalaiselle lääkärille langettama epäoikeudenmukainen tuomio on kauhistuttanut kansalaisia ei ainoastaan Bulgariassa vaan kaikkialla Euroopassa, myös kotimaassani Saksassa. Muistamme kuitenkin kaikki edelleen selvästi komission entisen puheenjohtajan Romano Prodin ja Libyan presidentin Gaddafin lähes historiallisen kädenpuristuksen. Se tapahtui huhtikuun 2004 lopulla, kun Libya vielä noudatti EU:n suhteen vakavamielistä lähestymisstrategiaa, jota se ei ole virallisesti hylännyt vieläkään.
Kolme vuotta tuon tapahtuman jälkeen keskustelemme kuitenkin tuomiosta, joka on suoraan sanottuna törkeä, sillä se rikkoo kaikkia periaatteita, joihin EU perustuu. Viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalainen lääkäri on tuomittu kuolemaan siksi, että heidän väitetään tahallaan tartuttaneen aids-viruksen Al-Fatihin sairaalan lapsiin. Väitteen tueksi ei ole esitetty mitään todisteita. Oikeudenkäynti ei ollut oikeudenmukainen. Lapset eivät ole joutuneet sairaanhoitajien vaan aidsin uhreiksi.
EU:n arvot ja periaatteet ovat luovuttamattomia. Niiden joukossa on kuolemantuomion kieltäminen sekä lakien ja oikeuden noudattaminen. Nämä molemmat arvot ovat nyt uhattuina oikeusmenettelyssä, josta tänään keskustelemme. Kyse on siitä, että EU:n kansalaisia on tuomittu kuolemaan syrjivässä ja oikeudellisesti erittäin epäilyttävässä oikeudenkäynnissä. Presidentti Gaddafi ja komission puheenjohtaja Prodi puhuivat huhtikuussa 2004 luottamukselle rakentuvasta kahdenvälisestä suhteesta. Tällaista suhdetta on kuitenkin tuettava käytännön toimin, sillä ne ovat sen olemassaolon edellytys.
Libyalle on tehtävä selväksi, että oikeudenkäynti on vakava este lähemmän kumppanuuden muodostamiselle EU:n kanssa, mikä sen toiveissa kuitenkin on. Presidentti Gaddafille on tehtävä selväksi, että eurooppalaiset tuntevat solidaarisuutta vankeja ja heidän perheitään kohtaan. Toivomme vankien puolesta, että he pääsevät mahdollisimman pian kotiin perheidensä luo. Siitä syystä ilmoitamme, että Libyan on ensiksi pantava päätöslauselma täytäntöön sekä vapautettava EU:n ja Bulgarian kansalaiset ja palestiinalainen lääkäri, jos se haluaa lähentyä EU:ta, mikä olisi todellakin molempien osapuolten edun mukaista.
Haluan lisätä, että mielestäni tämäkin keskustelu olisi käytävä Brysselissä eikä Strasbourgissa.
Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, onnitteluni. Komission entinen puheenjohtaja Romano Prodi yritti vuonna 2004 kaikin keinoin saada Libyan osallistumaan Euro–Välimeri-prosessiin. Kun Prodi nyt käy virallisella vierailulla Sofiassa Italian pääministerin asemassa, hän ei todellakaan säästele sanojaan. Hänen kyyneleensä vuotavat kuitenkin valtoimenaan kuin krokotiilin kyyneleet. Meidän olisi itse asiassa pitänyt asettua Libyan itsevaltiasta ja hänen hallintoaan vastaan jo kauan sitten sen sijaan, että arvostelemme ministeri Calderolin t-paitoja!
Olemme ennenkokemattomassa tilanteessa, jos ei oteta huomioon Stalinin ajan oikeudenkäyntejä lääkäreitä ja muita vastaan. Tämä on skandaali ja loukkaus kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia vastaan. Koko sairaanhoitajia ja palestiinalaista lääkäriä koskeva juttu on tyypillistä tälle EU:n naapurimaalle, joka rikkoo räikeästi ihmisoikeuksia. Tämä maa sijaitsee aivan Italiaa vastapäätä, ja saamme jatkuvasti kuunnella sen mitättömän tyrannin tekopyhiä uhkailuja afrikkalaisten maastamuuttajien kärsimyksistä. EU:n on muutettava suhtautumistaan tähän tyranniin. Emme voi hyväksyä loukkauksia emmekä myöskään tätä vakavaa, törkeää ja kauhistuttavaa EU:n kansalaisten tai ylipäänsä kenenkään oikeuksien polkemista.
Tätä erittäin surullista ja traagista tilannetta, jossa 462 lasta sai 1990-luvulla Benghazissa hiv/aids-tartunnan, ei saa pahentaa entisestään kuuden ihmisen teloittamisella rikoksista, joihin he eivät syyllistyneet. Vääryyttä ei voi korjata toisella vääryydellä.
Libyan tuomioistuin päätti 19. joulukuuta 2006 vahvistaa viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan ja palestiinalaisen lääkärin kuolemantuomion, mikä on täysin mahdotonta hyväksyä. Kuolemantuomiot annettiin huolimatta todisteista, joita olivat Libyan tuomioistuimelle toimittaneet kansainväliset asiantuntijat, Kansainvälinen sairaanhoitajaliitto ja ranskalainen lääkäri Luc Montagnier, joka alun perin löysi hi-viruksen/aidsin.
Olen kirjoittanut aiemmin tapaamalleni presidentti Gaddafille ja pyytänyt häntä löytämään asiaan humanitaarisista syistä ratkaisun kansainvälisen yhteisön kanssa.
Tapasin viime viikolla Brysselissä Libyan EU-edustajan Sifaw Hafianin ja kehotin Libyan hallitusta ratkaisemaan asian humaanisti ja diplomaattisesti. Mielestäni vastakkainasettelu ei toimi tällaisessa tapauksessa.
Libyan hallitus on myös lupautunut lyhyeen tapaamiseen irlantilaisten sairaanhoitajien järjestön kanssa Brysselissä keskustellakseen asiasta. Irlannista ja EU:sta kotoisin olevia sairaanhoitajia ja lääkintähenkilöstöä työskentelee kaikkialla Lähi-idän sairaaloissa, ja he ovat joutuneet joihinkin ongelmiin. Mielestäni tämä asia ja tilanne ainoastaan pahentavat näitä ongelmia. Irlantilaisten sairaanhoitajien järjestö on Kansainvälisen sairaanhoitajaliiton tavoin hyvin huolissaan jäsentensä vuoksi tilanteesta ja sen mahdollisesti muodostamasta ennakkotapauksesta.
Haluan pyytää kaikkia toimimaan diplomaattisesti ja pyrkimään ratkaisuun Libyan hallituksen kanssa. Mielestäni tyydyttävään ratkaisuun on mahdollista päästä.
Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, meidän olisi tänään hyvä pohtia sitä painajaista, jota viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalainen lääkäri ovat eläneet jo vuodesta 1998. Tämä on vankeuden ja kidutuksen painajainen, jossa vangittujen yllä häilyy jatkuva kuolemantuomion uhka. Kuten joku edellä totesi, painajaisessa elävät myös niiden Benghazin sairaalan 426 lapsen perheet, jotka ovat saaneet hiv-tartunnan. Olen tyytyväinen siihen, että EU on huolissaan myös heidän tilanteestaan.
Haluan ilmaista järkytyksemme tämänhetkisestä tilanteesta ja toivomme siitä, että kuuden viattoman vangin tilanne saadaan pian ratkaistua heille suotuisalla tavalla. Lisäksi haluan pohtia, mitä tämä merkitsee Libyan-suhteidemme kannalta, sillä suhteemme eivät tietenkään voi palata ennalleen sen jälkeen, kun tapaus on saatu ratkaistua oikeudenmukaisesti. Libyan oikeusistuimet jättävät yksinkertaisesti huomiotta ilmiselvät todisteet vankien syyttömyydestä, eikä valtiota voida todellakaan kutsua oikeusvaltioksi. Ihmisoikeuksia poljetaan ja kidutusta harjoitetaan.
Libyan hallitus uhraa viattomia siitä hyvästä, että maan oma terveydenhuoltojärjestelmä on viallinen. Se leikkii kissaa ja hiirtä kansainvälisen yhteisön kanssa väittämällä, että Lockerbien terrori-isku oli jonkinlainen korvaus Gaddafin kärsimyksistä. Tällaista voi keksiä ainoastaan sairas ihminen.
Miten tästä edetään? Eurooppa-neuvosto pyrkii tekemään Libyan kanssa tiiviimpää yhteistyötä laittoman maahanmuuton alalla. EU haluaa perustaa Välimerelle yhteiset partiot ja tehdä Libyan kanssa sopimuksen sellaisten laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta, jotka ovat tulleet EU:hun Libyan kautta. Haluan tehdä selväksi, etten kannata eristämispolitiikkaa. On yksi asia tukea ja edistää oikeansuuntaista kehitystä Libyassa, mutta on aivan toinen asia ryhtyä näin tiiviiseen yhteistyöhön.
Olette varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että olisi tekopyhää päättää yhtenä päivänä, että tiettyjä maahanmuuttajia Libyassa – viittä bulgarialaista ja yhtä palestiinalaista – kohdellaan epäoikeudenmukaisesti ja epäinhimillisesti, ja tehdä tämän maan kanssa seuraavana päivänä sopimus siitä, että yhä enemmän maahanmuuttajia palautetaan Libyan viranomaisten käsiin. Tällainen yhteistyö johtaa ihmisoikeusloukkauksiin, ja siksi on tärkeää pohtia päätöslauselman suositusten mukaisesti, miten tästä edetään.
Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Arvoisa puhemies, kuten komission jäsen Barrot aivan oikein totesi, asia on arkaluontoinen ja herättää suuria tunteita. Se herättää tunteita molemmilla puolilla, sillä toisaalta on satoja lapsia, jotka ovat saaneet aids-tartunnan ja joutuneet uhreiksi. Suuri osa tartunnan saaneista lapsista on nyt kuollut. Toisaalta on muitakin uhreja, sillä bulgarialaiset sairaanhoitajat ja palestiinalainen lääkäri ovat hekin uhreja. He ovat uhreja siksi, että he ovat viruneet jo aivan liian kauan libyalaisessa vankilassa, ja siksi, että heille on langetettu kuolemantuomiot. Tätä suurempaa rangaistusta ei ole. Oikeudenkäynti on kestänyt liian pitkään, eikä tuomiossa ole otettu huomioon kuuluisien kansainvälisten asiantuntijoiden antamia selviä todisteita vangittujen syyttömyydestä. Kuolemantuomiota on vastustettava, emme voi koskaan hyväksyä sitä. Mitä on tapahtunut? On todettava, että etenkin Euroopan komissio on toteuttanut merkittäviä toimia, sillä se on käynnistänyt Benghazin toimintasuunnitelman. Sen tavoitteena on auttaa lapsia, heidän perheitään ja Libyan viranomaisia sekä parantaa etenkin Benghazin sairaalan hygieniaoloja. Lisäksi on huomattava, että viime vuoden tammikuussa perustettiin Benghazin kansainvälinen rahasto. Kaikki tämä osoittaa myönteistä kehitystä.
Kuolemantuomion vahvistaminen muutama päivä sitten on kuitenkin kärjistänyt tilannetta. Mitä voimme siis tehdä? Tarvitaan humanitaarisempaa suhtautumista. Meidän on osoitettava tässä tilanteessa suurempaa yhteisvastuuta lapsia, heidän vanhempiaan sekä bulgarialaisia ja palestiinalaisia uhreja kohtaan. Meidän on tässä vaiheessa kehotettava Libyan viranomaisia purkamaan nykyisiä jännitteitä ilmoittamalla välittömästi, etteivät ne pane kuolemantuomiota täytäntöön. Päätöslauselmamme ei ole riitaa haastava, eikä sillä ole tarkoitus uhkailla. Se on näissä asioissa tasapuolinen mutta selkeä.
Кристиан Вигенин (PSE). – Уважаема г-жо председател, уважаеми колеги -членове на Европейския парламент, има нещо символично в това, че на първата сесия на Европейския парламент след приемането на България в Европейския съюз ние обсъждаме един въпрос, който поставя на изпитание готовността на европейските институции, на европейските правителства, на европейските народи изобщо, да се борят за ценностите, върху които е изграден нашият Съюз. Защото потвърдените смъртни присъди на пет българки и на един палестинец са предизвикателство към демократичния свят. Тези смъртни присъди са основани на измислени доказателства и на изтръгнати с нечовешки мъчения фалшиви самопризнания. Те са опит за бягство от политическа отговорност на либийските ръководители и лично на Кадафи, за тежкото състояние на либийското здравеопазване. Те са опит една смърт да бъде възмездена с друга смърт, невинни хора да платят с живота си за трагедията на други невинни хора.
Ние не можем да приемем това. Трябва да спрем произвола. Днес гласът на Европейския съюз трябва да бъде силен и ясен, за да бъде чут и в Триполи. Времето тече все по-бързо и става все по-важно недвусмислените декларации да бъдат последвани от недвусмислени действия. В последните години много политически лидери обещаваха подкрепа за медиците в Либия. Паралелно с това, Либия беше извадена от изолацията и една след друга европейски компании и правителства сключват милиардни сделки с нея. Има нещо лицемерно в това.
Аз моля днешната дискусия да не остане само упражнение, с което да успокоим съвестта си, че сме направили всичко, което е в правомощията ни. Аз моля да пренесете тази дискусия в националните парламенти и правителства, защото животът на шест невинни човека трябва да бъде незаобиколим фактор в отношенията с Либия. Не искам дори да си представя ужаса този парламент да започне своя сесия с минута мълчание. Благодаря Ви.
Komission jäsen Barrot peräänkuulutti hienotunteisuutta, eikä kukaan meistä haluakaan tehdä tai sanoa mitään sellaista, joka vaarantaisi oikeudenmukaisen ratkaisun löytymisen tähän kauhistuttavaan tilanteeseen, johon EU:n kansalaiset ja palestiinalainen lääkäri ovat joutuneet.
Komission jäsen kehotti kuitenkin perustellusti myös pysymään lujana. Libyan ja EU:n laajempien intressien kehittyminen ei saa vaikuttaa ratkaisun löytymiseen. Esimerkiksi otettakoon erityisesti Italian ja Libyan välillä virinnyt läheinen yhteistyö laittomien maahanmuuttajien palauttamisen alalla. Libyassa heitä on nyt yli miljoona.
Euroopan parlamentti on ilmaissut vakavan huolensa useiden näiden ihmisten pääsystä pakolaisaseman määrittelyprosessiin joko EU:ssa tai Libyassa. Huolimatta siitä, mitkä ovat intressimme maahanmuuttajavirran hallinnoinnissa tai estämisessä – täysin kattavan EU:n maahanmuuttopolitiikan puuttuminen valitettavasti haittaa tilanteen asianmukaista hallinnointia – emme saa pitää näitä intressejä oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia koskevia vaatimuksia tärkeämpinä. Suunnitelmat EU:n ja Libyan yhteisestä maahanmuuttoa koskevasta toimintasuunnitelmasta ovat nyt perustellusti, joskin hyödyttömästi, jäissä Benghazin tapauksen vuoksi, eikä tilanne voi palautua ennalleen ennen kuin ongelmaan löydetään asianmukainen ratkaisu.
(Suosionosoituksia)
Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kyseessä on yksinkertaisesti kiristys, jolla pyritään pääsemään tiettyihin poliittisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin. EU ei voi taipua kiristyksen edessä, vaan sen on toteutettava päättäväisiä toimia tässä asiassa.
Taloudelliset intressit eivät koskaan voi olla ihmisoikeuksien kunnioittamista tärkeämpiä. Tämä on eurooppalaisen hengen ja historiallisen perinteemme mukaista. Libya on yksi tärkeimmistä öljyn ja maakaasun toimittajista, mutta sen ei pidä vaikuttaa millään tavalla siihen, että kyseessä on nyt viattomien ihmisten henki. EU:n on ilmaistava solidaarisuutensa Bulgariaa kohtaan ja tuettava sitä sen pyrkiessä kumoamaan Libyan tuomioistuimen langettaman epäoikeudenmukaisen ja poliittisia tarkoitusperiä ajavan tuomion. Meidän on käytettävä hyväksemme kaikkia vielä käytettävissä olevia keinoja, myös pakotteita. On välttämätöntä lähettää selkeä viesti bulgarialaisille ja lujittaa heidän vakaumustaan siitä, että EU:hun liittyminen oli kannattavaa ja että EU tukee kaikkia jäsenvaltioitaan niiden joutuessa ongelmiin. Tämähän on kuitenkin tarkoitus yhteisessä EU:ssamme, johon kaikki kuulumme.
Luisa Fernanda Rudi Ubeda (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella teitä siitä, että teidät valittiin varapuhemieheksi ja että saitte eniten ääniä eilisessä äänestyksessä.
Parlamentti keskustelee jälleen kerran Libyassa kuolemaan tuomittujen bulgarialaisten sairaanhoitajien ja palestiinalaisen lääkärin tapauksesta. Haluan aluksi ilmaista koko parlamentin solidaarisuuden lapsipotilaita, joista osa on jo kuollut, ja heidän perheitään kohtaan.
Samalla haluan kuitenkin korostaa vahvasti, että puolustamme periaatteitamme ja vastustamme kuolemantuomiota. Luojan kiitos sovimme Euroopan maissa jo monta vuotta sitten, ettei yhdelläkään ihmisellä ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä, eikä tällaiselle mahdollisuudelle ole mitään perusteluja.
Suhteista Maghreb-maihin ja Pohjois-Afrikan arabivaltioiden liittoon vastaavan valtuuskunnan jäsenet vierailivat huhtikuussa 2005 Libyassa ja keskustelivat tästä asiasta viranomaisten kanssa. Tuolloin nähtävissä oli toivonkipinä, sillä suunnitteilla oli EU:n yhteistyö lasten ja Benghazin sairaalan kanssa. Myöhemmin suunnitelma hyväksyttiinkin.
Oikeudenkäynti on uusittu ja uusi kuolemantuomio annettu, vaikka bulgarialaisten sairaanhoitajien syyttömyys on osoitettu teknisin selvityksin. Jotkin näistä selvityksistä ovat peräisin henkilöltä, joka alun perin löysi aids-viruksen, sekä Oxfordin tutkijoilta. Lasten saamaa virusta on tutkittu filogeneettisellä analyysillä ja havaittu, että virus saapui Libyaan useita vuosia ennen bulgarialaisia sairaanhoitajia.
Tästä huolimatta selvityksiä ei ole otettu tutkittaviksi tuomioistuimessa, eivätkä sairaanhoitajat ja lääkäri ole näin ollen saaneet riittäviä oikeudellisia takeita.
Arvoisa puhemies, lopetan kohta. Komission jäsen Barrot pyysi meiltä hienotunteisuutta ja varovaisuutta tässä asiassa. Mielestäni olemme toimineet näin jo kahdeksan pitkän vuoden ajan, ja mitä olemmekaan saavuttaneet? Ehkäpä EU:n pitäisi nyt ottaa järkkymätön kanta asiaan sen lisäksi, että se soveltaa hienotunteisuuden ja varovaisuuden periaatteita.
Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä pitää bulgarialaisille sairaanhoitajille ja palestiinalaiselle lääkärille langetetun kuolemantuomion vahvistavaa päätöstä erittäin vakavana asiana. Näitä syytetään virheellisesti aids-viruksen tartuttamisesta satoihin lapsiin. Eurooppalaiset demokraatit eivät voi missään tapauksessa hyväksyä tätä tuomiota, jolla Libya pyrkii tuomitsemaan syytettyjen lisäksi koko humanitaarisen avun ja lääketieteen.
Vastustamme jyrkästi kuolemantuomiota kaikissa tilanteissa ja toistamme EU:n olevan sitoutunut kuolemantuomion poistamiseen ja sen soveltamisen lakkauttamiseen kaikkialla maailmassa.
Kuolemantuomio on juuri tässä tapauksessa erityisen epäoikeudenmukainen. Ensinnäkin siksi, ettei oikeudenkäynti noudattanut tuomioistuimen riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia sääntöjä, mikä on Libyassa yleinen ongelma, ja toiseksi siksi, että tuomio on ristiriidassa puolueettomien asiantuntijoiden esittämien konkreettisten todisteiden kanssa. Todisteet osoittavat syytettyjen syyttömyyden.
Lisäksi kuten sanoin, kansanterveys ja lääketiede kärsivät, sillä todellista syytä lasten aids-tartuntoihin piilotellaan. Haluamme kiinnittää erityistä huomiota tuomittujen kärsimykseen kahdeksan libyalaisessa vankilassa epäinhimillisissä oloissa vietetyn vuoden jälkeen. Vangitut ovat valittaneet huonosta kohtelusta. Haluamme korostaa erityisesti myös sairaiden lasten ja kuolleiden lasten perheiden kärsimystä. Ryhmämme ilmaisee solidaarisuutensa heille, ja tuemme myös Euroopan komission ohjelmia aidsin torjumiseksi Libyassa.
Vaadimme sairaanhoitajien ja lääkärin välitöntä vapauttamista, sillä he ovat syyttömiä. Vaadimme, että Libyan viranomaiset keskittyvät tartunnan saaneiden lasten tilanteeseen.
Tukekaamme siis kaikki ihmisoikeuspolitiikkaa, joka on täysin johdonmukaista, uskottavaa ja päättäväistä.
Marian Harkin (ALDE). – A Uachtaráin agus ba mhaith comhghairdeas a dhéanamh leat as a bheith tofa. Is ábhar áthais dom, ar an ócáid seo, mo chéad chomhrá i 2007 a thabhairt daoibh i mo theanga dhúchasach, an Ghaeilge. Tá áthas orm chomh maith gurb é aidhm an chéad chomhrá sin ná comhpháirtíocht a thairiscint do cheann de na Ballstáit nua, an Bhulgáir. Níl a lán ama agam, mar sin déanfaidh mé dhá phointe ghearra.
Tá nath cainte againne in Éirinn, 'ní neart go cur le chéile', agus sin atá i gceist againne inniu. Táimid ag tabhairt tacaíochta don Bhulgáir ina h-iarrachtaí ar shaoirse a bhaint amach do sheisear daoine neamhchiontacha: cúigear banaltraí agus dochtúir as an Phalaistín agus iad faoi bhagairt píonós an bháis sa Libia.
Ar an dara dul síos, áfach, tá nios mó ná tacaíocht na Parlaiminte ón Bhulgáir. Tá ról lárnach ag an nGearmáin ina hUachtaránacht, agus ag an gComhairle chomh maith, chun dul i ngleic leis an gceist phráinneach seo. Caithfidh siad úsáid a bhaint as a gcuid tionchair ar an leibhéal idirnáisiúinta chomh maith.
Simon Coveney (PPE-DE). – A Uachtaráin, nuair a bhí an Pharlaimint ar athló i rith na Nollag agus na hAthbhliana, fuair cúig bhanaltraí ón mBulgáir cathróireacht ón Aontas Eorpach. Ag an am céanna, áfach, dúirt Cúirt sa Libia go raibh siad daortha chun báis. Tá siad cúisithe toisc go raibh baint acu le galrú 426 paistí le HIV in ionad Benghazi sa Libia.
Is é seo an dara triail sa chás seo, tar éis rialú ón gCúirt Uachtarach, ach tá a lán imní ann ó thaobh cóir agus neamhchaontacht na trialach.
(EN) Tuoreimpien uutisten mukaan Gaddafi aikoo käyttää tapausta poliittisena valttikorttina. Näyttää siltä, että hän aikoo aloittaa neuvottelut bulgarialaisten sairaanhoitajien kuolemantuomion kumoamisesta sillä ehdolla, että vuoden 1988 Lockerbien pommi-iskusta tuomittu libyalainen vapautetaan. Tämä on pelkkää ihmishenkien käyttämistä poliittisina pelinappuloina. Sairaanhoitajat ovat olleet vangittuina jo kahdeksan vuotta, ja tämän päätöslauselman ainoana tarkoituksena on oltava se, että siinä toistetaan vaatimus heidän ehdottomasta vapauttamisestaan.
Vastaajilla on nyt oikeus valittaa tuomioista. Tässä oikeudenkäynnin viimeisessä vaiheessa on uudelleen tutkittava tieteelliset todisteet Benghazin hiv-tartuntojen alkuperästä ja ajankohdasta niin, ettei puolueellinen ja poliittisiin tarkoitusperiin pyrkivä libyalainen asiantuntijapaneeli osallistu tutkintaan kumotakseen kaikki väitteet. Kannatan vahvasti ajatusta siitä, että nimitetään EU:n erityisraportoija, joka seuraa ja tutkii vastaajien muutoksenhakuprosessia.
EU on edelleen erityisen huolestunut väitteistä, joiden mukaan vastaajilta saatiin tunnustukset kiduttamalla heitä vankeudessa, ja siitä, että oikeudenkäynti on pitkittynyt häpeällisellä tavalla. Libya väittää haluavansa kehittää myönteiset suhteet EU:hun ja tehdä yhteistyötä sen kanssa. Tästä syystä meidän on tehtävä selväksi, että parlamentin jäsenet pitävät erittäin tärkeänä EU:n kansalaisten kohtelua Libyassa ja pitävät sairaanhoitajien ehdotonta vapautta koskevia vaatimuksia ensisijaisina.
Ana Maria Gomes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, on hienoa nähdä teidät puhemiehen paikalla.
Vastustamme kuolemantuomiota kaikkialla maailmassa. Siksi olemme järkyttyneitä 19. joulukuuta 2006 tehdystä päätöksestä, joka koskee viittä bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalaista lääkäriä. Järkytystämme lisää se, etteivät he saaneet oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä maassa, jossa kidutus on yleistä ja jossa ihmiset kärsivät edelleen hullun diktaattorin ja terroristin hirmuvallasta ja ovat jo usean vuoden ajan kärsineet myös YK:n pakotteista diktaattorin terroritekojen vuoksi.
Vielä järkyttävämpää on se, että EU:n hallitukset ja komissio näyttävät noin vain unohtaneen Gaddafin hallinnon määräämät Lockerbien ja UTA-lentoyhtiön massamurhat ja liehittelevät nyt tätä murhanhimoista diktaattoria, kuten EU:n ministerit vastikään Tripolissa. Ovatko syynä öljy ja muut sopimukset, joita useat hallitukset näyttävät pitävän EU:n ja Palestiinan kansalaisten ihmisoikeuksia tärkeämpinä? Onko syynä se, että useat EU:n hallitusten jäsenet ovat joutuneet Gaddafin panttivangeiksi, sillä he pelkäävät hänen paljastavan hallitusten jäsenten osallistuneen Gaddafin oman hallinnon ohella kidutukseen, jonka Bushin hallinto on ulkoistanut poikkeuksellisten luovutusten ohjelmallaan? Mikseivät esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tai kotimaani Portugalin hallitus paljasta kesäkuussa 2003 Libyaan ja sieltä pois suuntautuneiden toistuvien lentojen tarkoitusta ja sitä, mitä lennoilla kuljetettiin? Euroopan parlamentin väliaikainen valiokunta, joka on tutkinut väitöksiä siitä, että CIA on käyttänyt EU:n jäsenvaltioita vankien kuljetukseen ja laittomaan säilössäpitoon, on havainnut näitä lentoja tehdyn. Mikseivät EU:n hallitukset ja komissio vihdoin ryhdy päättäväisiin ja laajamittaisiin toimiin vapauttaakseen nämä viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa ja palestiinalaisen lääkärin?
Libya lakkasi kansainvälisen painostuksen vuoksi muutama vuosi sitten antamasta virallista tukeaan kansainväliselle terrorismille. Lisäksi se myönsi osallisuutensa Lockerbien katastrofiin. Libya ei kuitenkaan vieläkään kunnioita ihmisoikeuksia tai kansalaisvapauksia. Olen seurannut kiinnostuneena maan osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön eri aloilla, kuten öljykaupassa ja Libyan kautta Eurooppaan pyrkivien laittomien maahanmuuttajien ongelman ratkaisemisessa.
Libya on kaunis maa, jossa on merkittäviä mutta melko tuntemattomia nähtävyyksiä aina Rooman valtakunnan ajoilta. Se tarvitsee tukea matkailuinfrastruktuurin kehittämisessä. Toisin sanoen Libya tarvitsee EU:ta ja EU Libyaa. Olisi kehitettävä molemminpuolisen yhteistyön suhde. Emme kuitenkaan voi suostua yhteistyöhön hinnalla millä hyvänsä, esimerkiksi uhraamalla bulgarialaiset sairaanhoitajat ja palestiinalaisen lääkärin. Kokemus on osoittanut, että presidentti Gaddafi ja hänen maansa taipuvat vasta vahvan, päättäväisen ja johdonmukaisen kansainvälisen painostuksen edessä.
Tällaista lähestymistapaa tarvitaan kiireellisesti. EU:n on pysyttävä lujana ja osoitettava solidaarisuutensa vaatimalla väärin perustein vangittujen vapauttamista. Arvoisa komission jäsen, enää ei voida käydä neuvotteluja suljetuin ovin ja toivoa sovintoratkaisun löytymistä bulgarialaisten sairaanhoitajien tapaukseen. On hyväksyttävä se tosiasia, että tällaiset neuvottelut ovat epäonnistuneet. Eurooppa-neuvoston ja Euroopan komission on omaksuttava huomattavasti päättäväisempi asenne. Niiden on kaikin keinoin estettävä Libyaa luomasta suhteita EU:hun, suljettava se kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle ja tehtävä siitä jälleen lainsuojaton valtio. Kaikenlaisen yhteydenpidon Libyaan on lakattava sen toiminnan vuoksi.
Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämä tilanne on järkyttävä ja skandaalimainen, eikä sitä voida hyväksyä. Bulgarialaisille sairaanhoitajille ja palestiinalaiselle lääkärille on langetettu kuolemantuomio jo toistamiseen. Libyan oikeusjärjestelmä on jälleen kerran osoittanut epäoikeudenmukaisuutensa ja sen, että oikeuslaitos hyödyntää politiikkaa omien päämääriensä ajamiseen. Aids-juttu on vain huono tekosyy.
Meidän on reagoitava jämäkästi näihin vakaviin perusoikeusrikkomuksiin, joihin Libyan viranomaiset ovat syyllistyneet, ja siihen, että toteutetut toimet ovat epäonnistuneet. Haluan kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yhdistävän voimansa Gaddafin hallintoa vastaan, toimivan yhtenäisesti ja pysyvän lujana Libyan harjoittaman kiristyksen edessä.
Jäsenvaltiot voisivat käyttää hyväksi Gaddafin suunnittelemaa Euroopan-vierailua ja kieltää häneltä oikeuden päästä EU:n maaperälle kunnes lääkintähenkilöstö on vapautettu. Libyan hallinnolle on tehtävä selväksi, että kaikki EU:n jäsenvaltiot tukevat Bulgariaa ja toimivat yhtä päättäväisesti kuin jos kyse olisi heidän omista kansalaisistaan.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies ALEJO VIDAL-QUADRAS
Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Euroopan parlamentin jäsenenä ja lääkärinä en usko, että tämä palestiinalainen lääkäri ja viisi bulgarialaista sairaanhoitajaa, joiden pyhä velvollisuus on auttaa ja parantaa sairaita, olisivat tarkoituksella ja tahallaan pystyneet tartuttamaan lapsiin hiv-viruksen Libyassa työskennellessään.
Minä haluaisin kysyä, voidaanko Libyaa ja sen huonomaineista johtajaa Gaddafia uskoa. Libyaa johtaa yhä henkilö, joka määräsi tarkoituksella ja tahallisesti viattomien uhrien tappamisesta terrori-iskussa, jossa matkustajakone räjäytettiin Lockerbien kaupungin yllä. Lukuun ottamatta sitä, että Libya on myöntänyt olevansa vastuussa tästä kauhistuttavasta rikoksesta, ainoa "myönteinen" asia Libyassa ovat sen laajat öljy- ja maakaasuvarannot.
Lääkintähenkilöstölle langetettu kuolemantuomio on hirvittävä ja kyyninen teko Gaddafilta ja hänen hallinnoltaan, eikä se ole oikeusvaltioperiaatteen tai lain mukaista. Tämä voi olla osa Libyan likaista peliä, jossa se yrittää saada valtavia rahasummia korvauksena lasten elämästä. Tai ehkäpä Libya kiristää länsimaailmaa ja EU:ta nyt, kun Bulgariasta on tullut EU:n jäsen, saadakseen jollain keinolla vapautettua libyalaiset terroristit, jotka on oikeudenmukaisesti tuomittu ja vangittu teoistaan.
Siksi kehotan Euroopan komissiota ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa käyttämään hyväkseen kaikki keinot Libyaan painostamiseksi poliittisesti ja taloudellisesti, jotta bulgarialaiset sairaanhoitajat ja palestiinalainen lääkäri saadaan pelastettua. Olisi viimeinen vakava virhe tehdä myönnytyksiä Gaddafille ja hänen autoritääriselle politiikalleen. On moraalitonta tunnustaa poliitikot, jotka ovat syyllistyneet terroritekoihin, tai jopa tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Tämä romuttaa periaatteet, joille EU rakentuu ja jotka ovat totuus, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet ja ihmisarvon kunnioittaminen.
Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitos osallistumisestanne ja sitoumuksestanne varmistaa viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan ja palestiinalaisen lääkärin hyvinvointi.
Kuten aikaisemminkin, nyt on tehtävä selväksi, että EU tukee järkkymättä Bulgariaa, sairaanhoitajia ja palestiinalaista lääkäriä sekä heidän puolestaan toteutettuja toimia.
Voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio toteaa tämän asian selvästi vuoropuhelussaan Libyan viranomaisten kanssa tämän keskustelun ja luonnollisesti myös aiempien päätösten perusteella.
Sen paremmin oikeudenkäyntiä kuin tuomiotakaan ei voida pitää tyydyttävinä. Kuten puhujat edellä totesivat, EU vastustaa kuolemantuomiota niin EU:ssa kuin muuallakin maailmassa. Kuten useat puhujat totesivat, Libya on todellakin lähentynyt EU:ta. Vaikka tämä suunnanmuutos, joka Libyassa tapahtui muutama vuosi sitten, oli oikea ja välttämätön, käytännön lähentymispolitiikka edellyttää, että on selkeästi todettava, ettemme pysty hyväksymään Libyan viimeaikaisia tapahtumia.
Tästä syystä neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa ryhtyy komission kanssa painostamaan Libyaa yhä vahvemmin, jottei kuolemaan tuomittujen tarvitsisi enää elää epätietoisuudessa, jota on jatkunut jo useita vuosia. Toisaalta olemme tehneet ja teemme jatkossakin selväksi, että olemme tietoisia tragedian toisesta puolesta ja tuemme edelleen tartunnan saaneita ihmisiä, etenkin lapsia, aina kun tukeamme tarvitaan. Tukea ei kuitenkaan saa käyttää vääriin tarkoituksiin, joten puheenjohtajavaltion on tärkeää saada asialle myös parlamentin tuki.
Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, onnittelen teitä uudelleenvalinnastanne. Voin kertoa, että olen kollegani Kunevan tavoin kuunnellut tarkkaan kaikki keskustelussa esitetyt puheenvuorot, joista ilmenee koko Euroopan parlamentin tuntema vakava huoli tästä erittäin valitettavasta tilanteesta. Lääkintähenkilöstö on ollut vangittuna jo vuodesta 1999, minkä kaikki varmasti muistavat. Totean komission puolesta, että olemme vakuuttuneita siitä, että EU:n toimielimillä on ehdoton velvollisuus osoittaa solidaarisuutta tässä asiassa ja että tukemme on oltava päättäväistä.
Puheenjohtajavaltion tavoin minäkin vakuutan, että kaikki EU:n toimielimet osoittavat solidaarisuutta tässä tragediassa. Haluan ilmoittaa, että kollegamme Ferrero-Waldner pyrkii päättäväisesti neuvotteluratkaisuun. Hän on sitoutunut vuoropuheluun, joka osoittautuu varmasti vaikeaksi mutta joka on välttämättä saatava onnistuneeseen päätökseen. Lopuksi totean, että vaikka juuri puhuin hätäilevistä ja ennenaikaisista aloitteista, jotka voisivat häiritä välttämättömiä neuvotteluja ja tärkeää vuoropuhelua, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Libyan viranomaiset voisivat unohtaa, että Libyan ja EU:n suhteiden tulevaisuus riippuu ongelmaan löydettävästä ratkaisusta.
Arvoisa puhemies, komission jäsen Ferrero-Waldner pitää parlamentin ajan tasalla tilanteen kehittymisestä ja kertoo siitä parlamentille heti yleisten asioiden neuvoston kokouksen jälkeen.
Kiitän parlamenttia, että se käytti tässä keskustelussa täysin asian vakavuuden edellyttämää kieltä.
Puhemies. Suurkiitokset, arvoisa komission jäsen.
Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan / 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).