Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat 8. ja 9. maaliskuuta pidettävän Eurooppa-neuvoston valmisteluista.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Wallström, arvoisat parlamentin jäsenet, valtioiden tai hallitusten päämiesten tämänkeväisessä huippukokouksessa käsitellään viime vuosien tapaan pääasiassa taloudellisia kysymyksiä, erityisesti Lissabonin strategiaa. Meitä tietenkin ilahduttaa se, että tämänkeväinen huippukokous pidetään hetkellä, jolloin talous voi hyvin ja työmarkkinat kehittyvät hyvään suuntaan. Tästä voimme tehdä sen varovaisen johtopäätöksen, että poimimme Lissabonin strategian ensimmäisiä hedelmiä, mutta olemme myös vakuuttuneita siitä, että meidän ei sovi levätä laakereillamme. Päinvastoin haluamme yleisen myönteisen kehityksen ja orastavan optimismin hyödyttävän rakenteellisten uudistusten jatkumista, jotta voimme uusin yhteisin ponnisteluin turvata pitkällä aikavälillä viime kuukausien onnistumiset ja kehittää näitä onnistumisia edelleen, koska on tärkeää, että viritämme Euroopan huippukuntoon maailmanlaajuista kilpailua varten.

Nyt kun perinpohjainen valmistelutyö, jolle oli ominaista hyvin tiivis ja hyvin hedelmällinen yhteistyö komission kanssa, on tehty, Eurooppa-neuvoston kokous, joka pidetään 8. ja 9. maaliskuuta, on valmis saamaan lopullisen muotonsa. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa keskusteltiin eilen puheenjohtajavaltion neuvostolle laatimasta selityksin varustetusta esityslistasta, ja minua ilahduttaa, että voin kertoa teille jäsenvaltioiden tukevan täysin puheenjohtajavaltion ehdottamaa asialistaa.

Lähiviikkoina pysyvien edustajien komitean (Coreper) on tarkoitus sovittaa yhteen neuvoston eri alakohtaisten kokoonpanojen tuloksia ja jatkaa alustavien neuvoston päätelmien laatimista näiden alakohtaisten neuvoston kokoonpanojen esittämien keskeisimpien ehdotusten pohjalta. Ehkäpä voisin palauttaa tässä vaiheessa parlamentin jäsenten mieliin ne päivät, joina eri erikoisalojen neuvostot valmistelevat kantansa. Energia-asioiden neuvosto kokoontuu ylihuomenna keskustelemaan energia-alan toimintasuunnitelmasta, joka on yksi Eurooppa-neuvostolle todella tärkeä asia. Koulutus- ja nuorisoasioiden neuvosto kokoontuu 16. helmikuuta. Sitä seuraavat kilpailuasioiden neuvosto, joka kokoontuu 19. helmikuuta, ja ympäristöasioiden neuvosto, joka kokoontuu 20. helmikuuta. Tämä kierros päättyy 22. helmikuuta pidettävään työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvoston kokoukseen ja 27. helmikuuta pidettävään Ecofin-neuvoston kokoukseen.

Vaikka parlamenttinne ei suoraan osallistu tähän valmistelutyöhön, voin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio aikoo ottaa huomioon ne kannanotot, jotka olette hyväksyneet huippukokouksen aiheiden alalta.

Ehkä voisin seuraavaksi käsitellä yksityiskohtaisemmin suunnitelmia, jotka puheenjohtajavaltio on laatinut tämänvuotista keväthuippukokousta varten. Lisäksi viittaan vielä siihen, mitä neuvoston puheenjohtaja totesi tänä aamuna tässä istuntosalissa. Pyrimme varmistamaan sen, että Eurooppa-neuvosto suoriutuu keskeisestä tehtävästään, mikä tarkoittaa, että sen on keskityttävä keskeisimpiin kysymyksiin, asetettava yleiset linjaukset, tehtävä päätöksiä tulevaisuudesta ja annettava poliittisia suuntaviivoja vastuullisille toimijoille Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla. Tämänpäiväinen näkemystenvaihto ja tietenkin perusteellinen vuoropuhelu parlamenttinne puhemiehen kanssa istunnon aikana ovat tietysti tärkeitä seikkoja tämän tehtävän toteuttamisessa. Kun pidetään mielessä nämä yleiset näkökohdat, olemme yrittäneet kohdistaa Eurooppa-neuvoston keskustelut sellaisiin aiheisiin, joiden osalta toimien tarpeellisuus on yleisesti tunnustettu, ja aloihin, joilla on vielä tehtävä enemmän työtä.

Meille on erityisen tärkeää tukea jäsenvaltioiden alulle panemia rakenteellisia uudistuksia ja edistää näitä uudistuksia integroitujen maakohtaisten suositusten avulla. Sisämarkkinoiden alalla haluamme vahvistaa yhteistä haluamme tukkia porsaanreiät, tunnistaa heikot kohdat ja tehdä EU:sta kilpailukykyisempi suhteessa kolmansiin maihin, ja samalla pyrimme aloittamaan uudelleen Dohan kierroksen. Innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen edistäminen on meille yhtä tärkeää kuin työllistymisen ja Euroopan sosiaalisen mallin kehittämisen edistäminen. Tältä osin keskeisiä aiheita ovat "joustoturva" ja väestörakenteen muutokset.

Kuten liittokansleri totesi tänä aamuna, sääntelyn parantaminen on tärkeää meille kaikille, koska se avaa huomattavia mahdollisuuksia Euroopan talouden kilpailukyvyn parantamiselle, ja puheenjohtajavaltio Saksalle byrokratian vähentäminen on siten ensisijainen asia. Olemme asettaneet tavoitteeksemme kunnianhimoisten viestien lähettämisen Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Käytännössä meille on tärkeintä nykyisen lainsäädännön yksinkertaistaminen ja sen pohtiminen, kuinka uusien lakien vaikutuksia voidaan arvioida paremmin. Neuvostolla ja parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjinä erityinen vastuu sen varmistamisessa, että komission lainsäädännön yksinkertaistamiseksi esittämät ehdotukset sekä arvioidaan perusteellisesti että käsitellään ripeästi. Pidämme ensisijaisena asiana byrokratian vähentämiseen tähtäävien toimien jatkamista erityisesti selkeiden määrällisten tavoitteiden asettamisen avulla.

Lisäksi Eurooppa-neuvosto aikoo kiinnittää huomiota, kuten viime vuonna päätettiin, kattavaan EU:n energiasuunnitelmaan, jossa sitoudutaan kolmeen tätä alaa koskevaan EU:n perustavoitteeseen, jotka ovat toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristöystävällisyys, joista jälkimmäistä on aina korostettava. Komission viime tammikuussa esittelemän strategisen energiakertomuksen perusteella on ilmeistä, että ainoastaan sellainen energiapolitiikka, jossa otetaan huomioon tämän kolmitahoisen tavoitteen kaikki kolme osaa, vastaa niitä haasteita, joita EU:lla on edessään, ja tämän vuoksi pyrimme aktiivisesti edistämään toimenpidepakettia, josta vasta kokonaisuutena syntyy sellainen paketti, jolla haluttu vaikutus on mahdollista saavuttaa. Tähän pakettiin sisältyy toimenpiteitä, joiden avulla vahvistetaan kilpailua sisäisillä energiamarkkinoilla, lisätään uusiutuvien energialähteiden painoarvoa ja myötävaikutetaan parempien energiateknologioiden ja paremman energiatehokkuuden kehittymiseen, ja tältä osin on erittäin merkityksellistä, että energiapolitiikan ulkopoliittisille osatekijöille annetaan enemmän painoarvoa. Haluan tehdä selväksi, että Euroopan on puhuttava energia-asioissa yhä enemmän yhdellä äänellä.

Energiakysymykseen liittyy erottamattomasti ilmastonsuojelukysymys. Koska ilmastonmuutos on meille vuosisadan haaste, olemme päättäneet vakaasti laatia kunnianhimoisia ja tulevaisuuteen suuntaavia päätöksiä, joihin sisältyy määrällisiä tavoitteita myös tällä alalla, ja ne ehdotukset, jotka komissio on esittänyt energia-asioiden kokonaisvaltaiseksi koordinoimiseksi ovat meille hyvä perusta tätä varten. Eurooppa-neuvoston on pyrittävä lähettämään vahva viesti siitä, että kansainvälisen ilmastonsuojelujärjestelmän kehittäminen jatkuu vuoden 2012 jälkeen. Vasta, kun teollistuneet maat sitoutuvat ensimmäisinä Euroopan unionin johdolla asettamaan tavoitteita ja toimenpiteitä, on mahdollista odottaa, että ne maat, joissa kehitys on voimakasta; osoittavat halua hyväksyä niiden omiin olosuhteisiin mukautettuja sitoumuksia nopeasti kasvavien omien päästöjensä rajoittamiseksi.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, eikä pelkästään siitä, mitä sanoitte, vaan myös siitä, että käytitte ainoastaan puolet teille varatusta ajasta. Meidän on käytettävä tätä esimerkkinä harkitessamme parlamentaarisen työskentelymme uudistamista. Myös neuvosto osaa asettaa itselleen rajoja ja siitä huolimatta puhua asiaa.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, maaliskuu tarjoaa Euroopan unionille todellisen tilaisuuden. Ensinnäkin meillä on silloin tilaisuus näyttää kansalaisille, että Euroopan unioni osaa tehdä kunnianhimoisia ja selkeitä päätöksiä kansalaisia syvästi askarruttavista aiheista. Toiseksi meitä kehotetaan pääsemään yhteisymmärrykseen julistuksesta, jolla paitsi palautetaan mieliin saavutuksemme 50 viime vuoden ajalta, myös luodataan sitä, mitä voimme tehdä tulevaisuudessa. Nämä kaksi asiaa liittyvät siten läheisesti toisiinsa. Onnistunut kevään Eurooppa—neuvoston huippukokous on kunnianhimoisen Berliinin julistuksen täydellinen vauhdittaja.

Euroopan on ryhdyttävä toimiin. Euroopan on oltava poliittinen ja tehokas, ja sillä on oltava keskeinen rooli nykypäivän globaalistuneen maailman suuriin haasteisiin vastaamisessa. Kasvu ja työllisyys, ilmastonmuutos ja energia ovat Euroopan kansalaisia päivittäin askarruttavia aiheita. Meillä on mainio tilaisuus osoittaa, mitä Euroopan unionilla on tarjottavanaan mutta tietenkin siten, että uudistettua sitoumustamme sääntelyn parantamiseen noudatetaan tarkasti.

Haluan keskittyä ilmastonmuutokseen ja energiaan sekä kasvua ja työllisyyttä koskevaan ohjelmaan. Kaksi viikkoa sitten YK:n ilmastopaneelissa esitettiin selkeästi, tyynesti ja kiistattomasti ilmastonmuutosta koskevat tosiasiat. Tavoite lämpötilan nousun rajoittamisesta kahteen asteeseen on yhä saavutettavissa – ihan totta! Kutakuinkin seuraava vuosikymmen ratkaisee sen, pystymmekö saamaan tilanteen hallintaan. Kansainväliset kumppanimme, sijoittajat ja kansalaiset odottavat kaikki Euroopan unionilta selkeitä ja määrätietoisia toimia.

Kyseessä on valtavan mittaluokan ongelma. Rohkeat toimet ovat ainoa järkevä vastaus, ja ne tarkoittavat käytännön poliittisia ehdotuksia ja sitovia tavoitteita. Tämän vuoksi ehdotimme, että kehittyneet maat hyväksyisivät tavoitteeksi päästöjen vähentämisen vuoteen 2020 mennessä 30 prosentilla vuoden 1990 päästötasoihin verrattuna. Samalla kukaan ei kyseenalaista sitä, että kehitysmaidenkin on liityttävä maailmanlaajuisiin talkoisiin päästöjen vähentämiseksi, ja realistista on, että ne ryhtyvät aluksi rajoittamaan päästöjensä kasvua ja aloittavat vähentämisen vuoteen 2020 mennessä.

Odotan, että kevään Eurooppa-neuvostossa lähetetään vakuuttava ja vahva viesti siitä, että ilmastonmuutos edellyttää määrätietoisia toimia. Ilmastonmuutosta käsittelevä päätöslauselma, jonka Euroopan parlamentti aikoo hyväksyä huomenna, on sekä kannustava että rohkea. Siihen sisältyy tärkeä ja kiireellinen viesti, jonka komissio välittää valtioiden ja hallitusten päämiehille, kun keskusteluja käydään kevään Eurooppa-neuvostossa ilmastokysymyksistä.

Meidän on kuitenkin sekä EU:n sisäpuolella että sen ulkopuolella osoitettava lisäksi, että olemme itse valmiita toimimaan heti. Tämän vuoksi kevään Eurooppa-neuvostossa on päästävä yhteisymmärrykseen vahvasta ja itsenäisestä sitoutumisesta siihen, että EU vähentää vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 20 prosentilla. Vasta tällä tavalla osoitamme sitoutumisemme tähän asiaan.

Energia on päästöjen vähentämisessä olennainen asia, mutta sillä on laajempikin ulottuvuus: energiatoimitusten varmistaminen, oikeudenmukaisemmat hinnat ja valinnanvaran lisääminen ovat kaikki kysymyksiä, joilla on keskeinen sija kansalaisten, heidän perheidensä ja tulevien sukupolvien sekä tietenkin Euroopan teollisuuden arkisissa huolissa. Lisäksi on vaistonvaraisesti ymmärretty, että näitä kysymyksiä voidaan hoitaa tehokkaasti ainoastaan Euroopan tasolla. Näin ollen tämä on näytön paikka myös Euroopan unionille itselleen.

Viime kuussa komissio esitti näkemyksensä siitä, mihin suuntaan Euroopan energiapolitiikkaa on kehitettävä, ja olen iloinen siitä, että parlamentti tukee meitä. Aina, kun meidän on vastattava pitkän aikavälin haasteeseen, on olennaista, että Euroopan kansalaiset voivat kääntyä demokraattisesti valittujen edustajiensa puoleen: he voivat selittää, miksi uudistaminen on olennaisen tärkeää, he voivat tarkastella lyhyen aikavälin muutosta pitkän aikavälin tavoitteen yhteydessä ja he voivat vakuuttaa meille, että jokainen meistä voi tehdä oman osuutensa esimerkiksi siten, että teemme energiatehokkuuden osalta kaiken voitavamme.

Kattava päätöslauselma, jonka hyväksyitte 14. joulukuuta 2006, kuvastaa sitä olennaista roolia, joka parlamentilla on tässä yhteydessä. Niinpä Eurooppa-neuvoston kunnianhimoisuudella ja vakaumuksella on ratkaiseva merkitys. Emme voi enää lykätä päätösten tekemistä. Euroopan on lähetettävä mahdollisimman selkeä viesti siitä, että se on sitoutunut muuttamaan Euroopan energia-alan muotoa lähivuosikymmeninä. Sijoittajat ovat valmiita osallistumaan laajamittaisesti, mutta ne tarvitsevat selkeämmän viestin. Tämä edellyttää päättäväisiä toimia sisämarkkinoilla. Tämä edellyttää todellisia toimenpiteitä jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden varmistamiseksi. Tämä edellyttää tätä alaa koskevan tutkimuksen ottamista ensisijaiseksi kohteeksemme, esimerkiksi Euroopan teknologiainstituutin ensimmäiseksi tavoitteeksi. Tämä edellyttää sitä, että uusiutuvan energian nostaminen marginaalista valtavirtaan vuoteen 2020 mennessä otetaan täsmälliseksi, kunnianhimoiseksi ja ennen kaikkea sitovaksi tavoitteeksi.

Kun Eurooppa-neuvosto on näyttänyt selkeästi vihreää valoa, komissio on valmis esittämään monenlaisia täsmällisiä lainsäädäntötoimenpiteitä tämän vuoden aikana. Ilmastonmuutos ja energia ovat erottamaton osa sitä laajempaa kysymystä, johon kevään Eurooppa-neuvostossa on tarkoitus keskittyä, eli Lissabonin kasvua ja työpaikkoja koskevaa strategiaa. Parhaillaan on ryhdytty todellisiin toimiin, joilla pyritään lisäämään investointeja innovointiin, helpottamaan uusien ja kasvavien yritysten toimintaa ja auttamaan kansalaisia valmistautumaan muutokseen. Kuten tiedätte, taloudellinen tilanne kohenee, ja Eurooppa on osoittanut olevansa valmis globalisaation haasteeseen, mutta näitä ensivaiheen toimia on nyt joudutettava. Muutoksesta vallitseva yhteisymmärrys on kanavoitava toimiksi eri puolilla Eurooppaa ja kaikilla aloilla. Talouksiemme ja yhteiskuntiemme nykyaikaistaminen on olennaisen tärkeää, mikäli arvojemme ja elämänlaatumme halutaan menestyvän tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa.

Kevään Eurooppa-neuvostossa on lähetettävä selkeä viesti siitä, että aiomme jatkaa uudistuksia kaikilla tasoilla siten kuin tämä todetaan Lissabonin strategian edistymistä koskevassa komission vuotuiskertomuksessa, maakohtaiset suositukset mukaan luettuina.

Komissio on erittäin iloinen parlamentin tässä asiassa antamasta tuesta. Päätöslauselmassanne muistutetaan ajankohtaisesti eräistä keskeisistä kiinnekohdista, joihin nähden toimien uskottavuus punnitaan. Esimerkiksi uusien yritysten perustamiseen kuluva aika olisi rajattava enintään viikkoon ja teollis- ja tekijänoikeuksien suojan hintaa olisi alennettava.

Aika käy vähiin, mikäli aiomme välttää ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset, puuttua maailmanlaajuiseen epätasapainoon energiakysynnän ja -tarjonnan välillä ja varmistaa todellisen uudistumisen. On aika valjastaa paras tietämyksemme näiden tavoitteiden saavuttamiseen. George Bernard Shaw totesi aikanaan, ettemme viisastu pelkästään sillä, että muistamme menneisyyden, vaan myös kantamalla vastuuta tulevaisuudesta. Euroopan unionin 50-vuotisjuhlavuotta viettäessämme tämä asia on hyvä pitää mielessä.

Lähtemällä maaliskuussa pidettävässä kevään Eurooppa—neuvoston kokouksessa tehtävien rohkeiden, kunnianhimoisten ja pitkän aikavälin päätösten tielle Euroopan unioni löytää todelliset vastaukset näihin polttavimpiin kysymyksiin.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa komission varapuheenjohtaja Wallström, ja erityinen kiitos siitä, ettette käyttänyt kaikkea teille varattua aikaa. Tällä tavoin puheenjohtajavaltio ja komissio ovat toimineet erittäin esimerkillisesti.

  Marianne Thyssen, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, jokaisella sukupolvella on velvollisuutenaan ja vastuullaan tehdä oma osuutensa edistyksen hyväksi. Meidänkin sukupolvellamme on oma haasteensa, nimittäin globalisaatio. Elämme nopeasti muuttuvassa ja avautuvassa maailmassa. Euroopan unionimme on kohdattava maailmanlaajuinen, joskus aggressiivinenkin kilpailu samalla, kun väestö ikääntyy ja maapallo lämpenee.

Kilpailu kovenee koko ajan sekä markkinoidemme tarjontapuolella että raaka-ainemarkkinoiden ja energian kysyntäpuolella. Voimme olla välittämättä siitä, voimme mukautua siihen passiivisesti tai voimme valmistautua siihen. Jos kuitenkin haluamme tarjota nykypäivän lapsille mahdollisuuden laadukkaaseen elämään ja hyvään työpaikkaan, ratkaisuja on vain yksi: kilpailukykymme varmistaminen. Kilpailukyky ei tarkoita sokeaa periksi antamista globalisaation paineille. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että meidän on varustauduttava oikein välinein, joiden avulla voimme tulevaisuudessa taata meille kovin tärkeän mallin eli Euroopan sosiaalisen mallin ja ne arvot, joihin elämäntapamme ja yhteiskuntamme perustuvat. Kilpailukyky edellyttää meiltä rohkeaa näkemystä, strategiaa, ihmisiä ja lisäksi voimavaroja. Visio meillä on: Lissabonin strategia sekä kasvua ja työllisyyttä edistävä kumppanuus, ja niihin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on ollut aina sataprosenttisesti sitoutunut. Olemme myös valtavan kiitollisia siitä, että Barroson komissio näkee puheenjohtajavaltio Saksan tavoin näin paljon vaivaa ja että se haluaa paneutua entistä paremmin heikkoihin kohtiin, jotka kaipaavat parannuksia, ja vakavasti otettavaan energiasuunnitelmaan.

Edellisestä komission kertomuksesta saatoimme lukea, että talouden näkymät ovat parantuneet viime vuodesta. Käyttäkäämme hyväksi tätä liikevoimaa saavuttaaksemme tavoitteemme entistäkin tarmokkaammin, koska varsin paljon on vielä tekemättä erityisesti jäsenvaltioissa, joista komission kertomuksissa annetaan joskus liian ruusuinen kuva. Aiomme huomenna äänestää päätöslauselmasta kevään huippukokousta silmällä pitäen. Olemme voineet arvioida sitä suhteessa kansallisten parlamentin jäsenten, joiden kanssa pidimme viime viikolla onnistuneen kokouksen, näkemyksiin. Lisäksi tässä päätöslauselmassa esitetään painopisteemme, joita varjoesittelijämme jäsen Lehne vielä täsmentää. Niitä ovat sisämarkkinoiden toteuttaminen erityisesti kuluttajien ja pk-yritysten kannalta, hallinnon yksinkertaistaminen, nk. kultaamisen (myöhemmin yksipuolisesti tehtävät lisäykset) vaikutusten arvioiminen, tutkimuksen ja innovoinnin lisääminen, uudistettu lähestymistapa energiapolitiikkaan ja ilmastonmuutoksen torjuntaan siten, että huomioon otetaan asianmukaisesti energiahuolto, kohtuuhintaisuus, riippuvuuden vähentäminen, uusiutuvien energialähteiden lisääminen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. Nämä ovat kaikki toimenpiteitä, joihin on ryhdyttävä, jos haluamme saavuttaa tavoitteemme kasvun ja työpaikkojen lisäämisessä. Suurin osa ryhmästämme pitää mahdollisena myös ydinvoimaa, vaikka kunnioitammekin tässä asiassa täysin toissijaisuusperiaatetta.

Lissabonin strategia on tietenkin enemmän kuin pelkkä edellä esitetyn luettelon summa. Kaikkein eniten merkitystä on sillä, että välitämme ihmisten hyvinvoinnista ja ihmisarvosta ja heidän asemastaan ja osastaan yhteiskunnassa. Jo tämänkin vuoksi kaikki huomiomme on keskitetty koulutukseen, elinikäiseen oppimiseen, syrjäytymisen torjuntaan ja järkevään maahanmuuttopolitiikkaan ja lisäksi sukupuolten tasa-arvoon, koska lahjakkaiden naisten taitojen jääminen hyödyntämättä on myös eräänlainen aivovuodon muoto. Työmarkkinoiden uudistamisen osalta odotamme keskustelun käynnistymistä joustoturvaa käsittelevästä komission asiakirjasta.

Koska Lissabonin strategia liittyy ihmisiin, heidän on tätä prosessia myös tuettava. Niin kauan kuin kansalaiset näkevät EU:n kasvun ja työllisyyden strategian pikemminkin ongelman osana kuin sen ratkaisuna, on syytä huolestua. Sekä kansalaisten että kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava aiempaa enemmän. Edellisten suurten hankkeiden yhteydessä – otan esimerkiksi Eurooppa 92 -hankkeen euron käyttöönoton aikoihin – onnistuimme valtavan, laajapohjaisen viestintäaloitteen ansiosta. Me ja tietenkin jäsenvaltiot hukkasimme tilaisuuksia laajentumisprosessin aikana. Ilman asianmukaista viestintästrategiaa Lissabonin strategiaa ei ymmärretä kunnolla, se ei saa tukea eikä sitä toteuteta asianmukaisesti, mikä johtuu todennäköisesti poliittisen rohkeuden puutteesta. Tämän vuoksi esitän kiihkeän vetoomuksen kolmelle toimielimelle, jotta ne lupaavat sitoa varojaan tähän tarkoitukseen ja mahdollisuuksien mukaan myös varaavat paikan tälle aiheelle parhaillaan laadittavana olevassa tärkeässä Berliinin julistuksessa.

Haluan kiittää esittelijöitä ja varjoesittelijöitä päätöslauselmasta, jolle aiomme huomenna antaa tukemme ja jonka valmistelimme puheenjohtaja Daulin johdolla 33 hengen työryhmässä. Päätöslauselmasta tuli melko pitkä, mutta koska sillä on laaja tuki, mikä on myös myönteinen asia, lähetämme sen avulla laaja-alaisen viestin siitä, mihin suuntaan haluamme viedä tätä strategiaa.

  Robert Goebbels, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maailmanlaajuisten ongelmien kasautuessa nationalismi houkuttelee monia EU:n jäsenvaltioita. Käynnissä olevan maailmanlaajuistumisen kiistaton opetus on, että jopa Saksa, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta tai Puolakin ovat verraten voimattomia eräiden suurten kansakuntien ennustettavan voimistumisen edessä.

Jokainen myöntää, että Nizzan sopimus ei enää riitä varmistamaan tehokasta hallintoa 27 jäsenvaltion unionissa. Perustuslakisopimus on kuitenkin rauennut, eikä pelkästään sen vuoksi, että Ranska ja Alankomaat äänestivät sopimusta vastaan, vaan myös siksi, että eräät valtioiden ja hallitusten päämiehet kieltäytyvät toimimasta allekirjoitustensa mukaisesti. Visiotamme Euroopasta ei voida kutistaa pelkiksi sisämarkkinoiksi. Kansalaisemme haluavat enemmän sosiaalista ulottuvuutta ja tehokkaampia yhteisiä toimia.

Euroopan yhdentyminen alkoi Euroopan hiili- ja teräsyhteisöstä. Viime vuonna Kiinasta tuli maailman suurin teräksen valmistaja. Tammikuussa Kiina ja Venäjä allekirjoittivat 15 energiayhteistyösopimusta, joista yksi liittyy kahden kaasuputken rakentamiseen. Kummankin kaasuputken kapasiteetti on 40 miljardia kuutiometriä.

Tässä kuussa Intian, Kiinan ja Venäjän on määrä tavata toisensa kolmikantafoorumissa maiden välisen kaupan edistämiseksi. Yhdysvallat ja Venäjä ovat äskettäin allekirjoittaneet yhteisen ydintutkimussopimuksen. Kiina, Japani, Intia, Venäjä ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä kehittääkseen ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä uusia teknologioita. Mikä on Euroopan osa kaikessa tässä? Olemme kaukana nyttemmin lakkautetun EHTYn solidaarisuudesta. Kykenemme hädin tuskin sopimaan edes sellaisesta energiapolitiikasta, jolle on ominaista solidaarisuus ja siten yhteisyys, ja vieläpä samaan aikaan, kun energiariippuvuutemme kasvaa. Olemme kyllä asettaneet etusijalle kunnianhimoiset tavoitteet, mutta takarajaksi on asetettu vuodet 2020, 2030 tai 2050, jotka koskevat kaikkea muuta kuin ennustettavaa lähitulevaisuutta.

Liittokansleri Merkel muistutti meitä tänä aamuna siitä, että kokonaishiilidioksidipäästöistä 15 prosenttia johtuu EU:sta. Komission jäsenen Dimasin mukaan osuutemme laski vuonna 2006 14 prosenttiin – tämä luku ei kerro Euroopan suuresta tehokkuudesta vaan päästöjen kasvusta muissa teollistuneissa maissa.

Jos on ilmeistä, että Euroopan on näytettävä esimerkkiä, aivan yhtä ilmeistä on, ettemme pysty ratkaisemaan maailmanlaajuisia ongelmia yksin. Euroopalla on tiettyjä valttikortteja, jotka nostavat sen painoarvoa kansainvälisissä keskusteluissa. Olemme edelleen suurin talousvalta, ja tuotamme 30 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Kahdesta tuhannesta maailman suurimmasta yrityksestä yli kolmasosa on eurooppalaisia. Olemme edelleen maailman ykkönen lähes kaikilla aloilla digitaaliteknologiaa ja bioteknologiaa lukuun ottamatta, ja näiden puutteiden korjaamiseksi Lissabonin huippukokouksessa määriteltiin strategia. Tämä strategia on edelleen ajankohtainen, vaikka edistyminen onkin toivottoman hidasta erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin osalta.

Tuleva huippukokous tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Kaikki analyysit on tehty ja kaikki ongelmat ovat tiedossa. On tullut aika tehdä käytännön päätöksiä. Viimeistään kesäkuuhun mennessä on pantava alulle Euroopan poliittinen elvyttäminen. Tämä on ainakin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tavoitteena.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kasvu oli EU:ssa vuonna 2006 2,7 prosenttia – nopeinta kuuteen vuoteen. Työttömyys ei ole vuoden 1998 jälkeen ollut yhtä alhaisella tasolla eli 7,9 prosentissa. Tekisi mieli sanoa: "hieno homma!", mutta tätä 2,7 prosentin kasvua on verrattava 9,5 prosentin kasvuun Kiinassa ja Intiassa, ja 7,9 prosentin suuruista työttömyysastettamme on verrattava alle 5 prosentin työttömyysasteeseen Yhdysvalloissa ja 4,1 prosentin työttömyysasteeseen Japanissa. Tässä mielessä Lissabonin tavoite siitä, että Euroopasta tulee maailman kilpailukykyisin osaamistalous vuoteen 2010 mennessä kuulostaa kunnianhimoiselta mutta epärealistiselta. Olemme jo luopuneet määräpäivän asettamisesta. Pystymmekö säilyttämään tavoitteen?

Niin, mehän käymme tätä keskustelua vuosittain. Eräät jäsenvaltiot eivät kuitenkaan koskaan ota kuuleviin korviinsa kehotuksiamme. Kokin raportissa meille kerrottiin kaksi vuotta sitten, että Lissabonin tavoitteet ovat hämärtyneet ja tulokset eivät vakuuta. Tämä johtuu siitä, että eräät jäsenvaltiot ovat järjestelmiensä uudistamisen sijasta pikemminkin vain olleet uudistavinaan niitä. Lissabonin strategia toimii vain, jos uudistuksia tehdään Euroopan laajuisesti. Solidaarisuus ei voi tarkoittaa sitä, että ankaria uudistusprosesseja läpi käyneiden hallitusten on nyt toimittava niiden hallitusten takuumiehinä, jotka eivät ole käyneet läpi näitä uudistusprosesseja. Joissakin maissa edes oppositio ei havaitse uudistusten tarpeellisuutta, se esittää kansalaisille lupauksia, joita ei voida pitää, ja en voi olla sanomatta seuraavaa:

(FR) Voitaisiin sanoa, että tässä asiassa tarvitaan kipeästi asioiden todellisen laidan selvittämistä.

(EN) Osaamistalous edellyttää halua oppia. Me voimme Euroopassa oppia toinen toisiltamme. Taloudellinen kasvu ja alhainen työttömyys, dynaaminen liiketoimintaympäristö ja korkeat sosiaaliset standardit eivät ole toisiaan pois sulkevia – katsokaapa vaikka Tanskaa ja Suomea.

Sosiaalisen suojelun ja etuusjärjestelmien nykyaikaistaminen onnistuu lisäämällä joustavuutta. Nuorisotyöttömyysaste on aivan liian korkea, mutta kansalaistemme suojelu ei tarkoita sitä, että meidän on suojeltava työpaikkoja, jotka eivät ole kilpailukykyisiä. Sosiaaliturvaverkon avulla ei pidä tukea vaikeuksissa olevia yrityksiä, vaan sen avulla tällaisia yrityksiä on autettava löytämään uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

Lisäksi ryhmäni katsoo, että investoiminen vihreään teknologiaan on ratkaisevan tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja Euroopan energiaturvallisuudesta huolehtimisessa. Energia on kirjaimellisesti sanottuna taloutemme liikkeellä pitävä voima, ja energiaministeriemme kokoontuessa tällä viikolla Brysseliin heidän on kyettävä vastaamaan haasteeseen ja oltava niin rohkeita, että he uskaltavat avata energia-alaa kilpailun ja joustavuuden lisäämiseksi, eivätkä vain erota infrastruktuuria ja toimituksia toisistaan. Todellisten eurooppalaisten energiamarkkinoiden rakentaminen on tärkeää, mutta se ei riitä: meidän on lisäksi vähennettävä energian kulutusta, ja toivon, että komissio on tulevaisuudessa aiempaakin kunnianhimoisempi. Meidän on luotava kannustimia, joilla yksilöt saadaan muuttamaan tapojaan sekä tekemään ostoksia harkitusti ja sijoituksia verotusjärjestelmää hyödyntäen.

Lisäksi meidän on onnistuttava EU:n lainsäädännön asianmukaisessa täytäntöönpanossa, meidän on saatettava kansalaisemme tietoisiksi siitä, mitä on tehtävä, ja jäsenvaltioiden on pidettävä taloudellisten uudistusten tekemistä koskevat lupauksensa siten, että voimme näyttää vihreää valoa Lissabonin strategialle.

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, hyvät kollegat, yksi kansalaisia eniten harmittavia seikkoja on Euroopan unionin liiallinen sääntely: sääntöjä on liian paljon, ja ne ovat lisäksi vaikeatajuisia ja monimutkaisia. Tämä suuntaus on pysäytettävä. Se, että määrätään banaanien käyryys, herneiden läpimitta tai ehkäisyvälineiden pituus, ja se, että tällä tavoin kuvitellaan voitavan hallita markkinoita, on merkki siitä, että olemme valovuosien päässä kansalaisten arkitodellisuudesta.

Tällaiset säännöt ovat seuraus vaikutusvaltaisten intressiryhmien omien liiketoimiensa suojelemiseksi harjoittamasta painostuksesta, eivätkä ne ole kansalaisten edun mukaisia. Kun sääntöjä on liikaa, byrokratia ottaa vallan politiikan tai talouden sijasta, ja EU voi jopa menehtyä byrokratiaansa. Paremmasta säädöskäytännöstä on tehtävä toimielimille välttämätön pakko, ja tässä asiassa parlamentin on toimittava liikkeelle panevana voimana. Olemme tyytyväisiä siihen, että myös neuvoston puheenjohtaja kiinnittää huomiota tähän asiaan.

Kuten parlamentissa tänä aamuna pidetyistä puheenvuoroista on ilmennyt, on olemassa tietty eurooppalainen vasemmistosuuntaus, jonka piirissä vaaditaan jatkuvasti uutta lainsäädäntöä ilman, että oltaisiin kovinkaan kiinnostuneita siitä, kuinka suurelta osin lainsäädäntöä todellisuudessa sovelletaan tai voidaan soveltaa. Mielestämme vapaa ja yhteenkuuluva yhteiskunta perustuu vakaisiin, selkeisiin ja yhteisiin sääntöihin eikä jättimäiseen byrokratiaan. Kasvun ja kehityksen vuoksi kehotamme neuvostoa omaksumaan määrätietoisemmin sellaisen politiikan, jossa otetaan huomioon Afrikan mantereen ongelmat ja seurataan tarkasti ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia maissa, joiden kanssa käymme kauppaa, ja myös unionin itsensä sisällä.

Ilman yhteistä energiapolitiikkaa elpymistä tai kasvua ei voi tapahtua. Tuemme komission uutta vihreää kirjaa uusiutuvien energialähteiden ja luonnonkaasuinfrastruktuurin parantamisen osalta siten, että painopisteeksi otetaan nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalit. Tätä kantaa tukee myös neuvoston puheenjohtaja. Näin ollen kaikki esteet on poistettava, muun muassa ne esteet, jotka johtuvat Italian ympäristöministeristä Pecoraro Scaniosta, joka on tässä asiassa ollut koko ajan piittaamatta EU:n kannoista ja siten jarruttanut kehitystä. Kehitys ja ympäristö ovat haasteita, joihin meidän on vastattava, muun muassa siten, että ratifioimme uuden sopimuksen, jolla määritellään toimielimemme uudet ja erilaiset vastuualueet 27 jäsenvaltion Euroopassa.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisat neuvoston ja komission edustajat, haluan aluksi onnitella komissiota siitä, että sillä on ollut vankka kanta hiilidioksidin päästöoikeuksien kansallisia jakosuunnitelmia koskevassa asiassa ja että se on jopa odotusten vastaisesti korjannut Saksan kansallista jakosuunnitelmaa.

Minua huolestuttaa havaita, että ne hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteet, joista sovittiin autojen osalta– ilmiselvästi osana laajempaa ratkaisua – eivät toteutuneet komission haluamalla tavalla, ja haluan tässä yhteydessä korostaa, että yksi asia, joka unohdetaan tällaisissa hiilidioksidisopuratkaisuissa – joita parhaillaan tehdään jäsenvaltioiden, komission ja neuvoston välillä – on se, että tavoitteet, jotka olemme asettaneet itsellemme, eivät ole ihmisten sanelemia, vaan luonnosta itsestään johtuu, että tavoitteeksi on otettava lämpenemisen pysäyttäminen enintään kahteen asteeseen.

Jos näiden eri kansallisten intressien ja teollisuuden intressien kesken tehtävissä myönnytyksissä jätämme jatkuvasti huomiotta Kiotossa asetetun tavoitteen, emme pysty lähitulevaisuudessa mielestäni enää vakuuttavasti väittämään, että harjoitamme kunnianhimoista ilmastonsuojelupolitiikkaa.

Vihreiden ryhmämme näkökulmasta energiapaketti ja tavoitteena oleva hiilidioksidipäästöjen vähentäminen Euroopassa 20 prosentilla voivat olla kunnianhimoisia päämääriä, mutta ne eivät enää millään lailla vastaa globaalia tavoitetta siitä, että on tehtävä jotakin maapallon lämpenemisen estämiseksi. Jos me todella pysymme tässä 20 prosentin tavoitteessa, voimme sanoa lopullisesti hyvästi ajatukselle siitä, että voisimme vaikuttaa myönteisesti maapallon lämpenemiseen eli että voisimme vähentää sitä. Olemme kuulleet äsken, että jos pysymme 20 prosentin tavoitteessa, maapallo lämpenee neljä tai viisi astetta, toisin sanoen kielteiset ilmastoennusteet osoittautuvat paljon pahemmiksi.

Voin tältä puhujanpaikaltani jälleen kerran vain vedota sen puolesta, että Brysselin energiahuippukokouksessa lakattaisiin tekemästä sopuratkaisuja vähennysprosenteista ja alettaisiin viimeinkin toteuttaa komission tekemää esitystä. Mielestäni tämän energiapaketin tärkein osa koskee energiatehokkuutta ja energian säästämistä, ja pyytäisin komissiota jälleen kerran palaamaan siihen, mitä parlamentille esitettiin viime syksynä – ei kovinkaan kauan aikaa sitten – energia-alan toimintasuunnitelman muodossa. Myös tältä osin tarvitaan enemmän jatkuvuutta. Tuolloin pidettiin itsestään selvänä, että Euroopan kannalta oikea tavoite on energian kulutuksen vähentäminen. Tällä hetkellä energiapaketissa on vahvistettu selkeästi se ajatus, että Euroopan energiankulutus jatkaa kasvamistaan. Näin ollen parantamiseen varaa on paljon.

Lisäksi haluan sanoa pari sanaa ydinpolitiikasta, koska tiedän, että monissa maissa siihen kohdistuu suuria toiveita. Mielestäni on korkea aika tehdä Euroopan laajuisia tarkastuksia sen selvittämiseksi, onko se järkyttävä turvallisuuskulttuuri, josta kertovia raportteja tulee jatkuvasti tietoomme Ruotsin Forsmarkin ydinvoimalaitoksesta, ainoastaan Ruotsin ongelma vai onko mahdollista, että niiden vuosikymmenten aikana, joina ydinenergiaa on käytetty, tästä turvallisuuskulttuurin heikentymisestä on tullut maailmanlaajuinen ongelma henkilöstövähennysten kaltaisten seikkojen takia. Tämä on nyt jo kolmas kerta, kun protestoin sitä vastaan, että Forsmarkista ei ole vieläkään keskusteltu Euroopan tasolla. Sanon tämän asian tässä ja nyt näin voimakkaasti, koska ymmärtääkseni Euratom aikoo lainata rahaa uuden ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi Beleneen, mitä koskevat neuvottelut ovat käynnissä kulissien takana. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Atomstroyexport rahoittaa EU:n varoilla Euroopan unionissa ydinvoimalaitosta. Tämä tarkoittaa sitä, että eräät tahot voivat toimia ikään kuin ydinvoima eläisi uutta kukoistuskautta. Mielestäni tällä teollisuudenalalla asiat ovat kuitenkin tosiasiassa hyvin huonolla tolalla, eikä pelkästään turvallisuuden vaan myös talouden näkökulmasta.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission varapuheenjohtaja Wallström on kertonut, että kevään huippukokouksessa meidän on suoriuduttava mallikkaasti pari päivää myöhemmin pidettävän Berliinin kokouksen valmisteluista. Olen tästä samaa mieltä, mutta vain kahdella ehdolla. Ensimmäinen ehto on se, että kevään huippukokouksessa on käytävä hyvin perusteellinen keskustelu Berliinin julistuksesta, vaikka jokainenhan meistä tietää, että perusteelliseen keskusteluun, jota käydään lausunnon mahdollisesta sisällöstä, liittyy luonnostaan riski siitä, että mielipide-erot tulevat ilmi. Eikö siis julkista keskustelua ole tarkoitus käydä, eivätkö valtioiden päämiehet aio keskustella keskenään? Jos näin on asia, kenen on tarkoitus työstää Berliinin julistuksen kaltaista julistusta, joka on niin tärkeä, että EU aikoo tulevaisuudessa tukeutua siihen.

Toiseksi huippukokouksen asialistan kysymyksenasettelun on oltava monipuolisempi. Kuinka voidaan esimerkiksi torjua johdonmukaisesti köyhyyttä, työttömyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä yhtä aikaa maapallon lämpenemisen tehokkaan torjunnan kanssa? Mitä tämä tarkoittaa erityisesti työvoimaintensiivisen ja eteenpäin katsovan energia- ja liikennejärjestelmien muuttamisen kannalta ja mitä olisi tapahduttava, jotta voidaan lähteä etsimään aidosti kestävää ratkaisua työhön liittyviin ongelmiin, sosiaalisiin ongelmiin sekä ekologisiin ja globaaleihin ongelmiin?

Tosiasia kuitenkin on, että näitä kysymyksiä ei esitetä. Puhumme sääntelyn parantamisesta sekä energiasta ja ilmastonmuutoksesta, mutta emme millään muotoa siitä, että nyt olisi aloitettava vihdoin viimein sellainen sosiaalisekologinen jälleenrakentaminen, jolla toden teolla torjutaan sosiaalista jakautumista ja ilmastokatastrofia, josta kaikki nykyään puhuvat. Näimme vasta pari päivää sitten, kuinka vaikeaa tämä on neuvoston puheenjohtajavaltiolle Saksalle, ja jäsen Harms mainitsikin jo tämän. Se, että "parempi sääntely" tarkoittaa ennen kaikkea markkinoiden avaamisen jatkamista, kävi kiistattomasti ilmi puheenjohtaja Barroson viime viikon puheista, samoin kuin se kävi ilmi uudistettua kasvun ja työllisyyden strategiaa koskevasta komission tiedonannosta. Väitetään, että markkinoiden avaaminen hyödyttää sekä yrityksiä että kuluttajia, mutta se, että markkinoita avataan lisää, kiristää kilpailua, mikä näin ollen hyödyttää aina vahvoja ja heikot on tuomittu häviämään. Markkinoiden avaaminen ei sovi yhteen sellaisen rakenteellisen muutoksen kanssa, jota me haluamme ja josta me jatkuvasti puhumme, vaikka minun onkin sanottava, että kyse on aina siitä, kuka mitäkin haluaa milläkin hetkellä.

Korkea edustaja Solana piti 1. helmikuuta puheen Euroopan puolustusviraston konferenssissa – puolustusvirasto on yksikkö, joka on perustettu ennen kuin Euroopan perustuslakisopimus on edes tullut voimaan – vaatien aseteollisuuden osalta suunnittelua ja harkittua, kysyntälähtöistä politiikkaa. Mielestäni tämä ei sovi millään tavalla yhteen huippukokouksen tarkoituksen kanssa, koska kokouksessa olisi esitettävä kysymys siitä, mitä voidaan tehdä työpaikkojen luomiseksi kestävältä pohjalta ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi kestävältä pohjalta ja yhtä korkealaatuisten elin- ja työolojen takaamiseksi Euroopan unionin kaikille kansalaisille samalla tavalla kestävältä pohjalta.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, politiikassa ei ole useinkaan tärkeää se, mitä sanotaan julkisesti, vaan se, mitä tapahtuu salaa kulissien takana, ja tämä pätee myös tähän tulevaan EU:n huippukokoukseen. Saksan Eurooppa-ministeri, Günter Gloser puhukoon kestävyydestä ja energiapolitiikasta, mutta minun on sanottava, etten käsitä, kuinka hän pystyy ilmeenkään värähtämättä puhumaan Lissabonin strategiasta, vaikka se on jo epäonnistunut.

Se, minkä hän tietenkin jättää sanomatta, on, että tässä huippukokouksessa keskustellaan Euroopan perustuslakisopimuksesta. Liittokansleri Merkel on tehnyt selväksi, että hän edistää asiaa määrätietoisesti, ja itse asiassa juuri tällä viikolla Berliinissä käydään salaisia keskusteluja perustuslakisopimuksesta.

Kyseessä on jälleen kerran suuri huijausyritys. Pyrkimyksenä on kursia kokoon minisopimus, häivyttää "P"-sana ja siten evätä Euroopan kansoilta mahdollisuus äänestää heidän omasta tulevaisuudestaan. Kyse on siitä, että teillä kaikilla on ikään kuin korkeampi kutsumus ja te tiedätte, mikä on parhaaksi Euroopan tavalliselle rahvaalle.

Saatatte ajatella, että olen keksinyt kaiken omasta päästäni, mutta vasta viime viikolla komission puheenjohtaja Barroso totesi seuraavaa: "pääministerinä kannatin kansanäänestystä [perustuslakisopimuksesta]". Sen jälkeen hän on tullut Brysseliin ja hänen juomiaan on selvästikin terästetty, koska nyt hän sanoo seuraavaa: "Jos Euroopan yhteisön perustamisesta tai euron täytäntöönpanosta olisi pidetty kansanäänestys, luuletteko, että ne olisivat toteutuneet?" Mielestäni me tiedämme vastauksen, se on "ei". Uskaltaessaan edes sanoa tällaista puheenjohtaja Barroso antaa ilmi Eurooppa-hankkeen. Hän osoittaa ylenkatsovansa täysin Ranskan ja Alankomaiden kansoja, jotka äänestivät sopimusta vastaan, mutta vielä vakavampaa on, että hän osoittaa täydellistä ylenkatsetta demokraattista prosessia itseään kohtaan. Jos viette herkeämättä eteenpäin tätä perustuslakisopimusta, jos epäätte jatkuvasti Euroopan kansoilta sananvallan heidän tulevaisuuttaan koskevassa asiassa, luotte hyvin vakavia ongelmia lapsillemme.

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ehkäpä voisin Eurooppa-neuvostoa silmällä pitäen esittää muutamia perustavaa laatua olevia huomioita vapauttamisesta ja energiapolitiikasta.

Mielestäni näyttää siltä, että Maastrichtin kriteerien täyttämiseksi ja Lissabonin strategian vaatimusten saavuttamiseksi valtio haaskaa arvo-omaisuutensa ja kansalaisten on vedettävä vyötä yhä tiukemmalle. Valtion palveluksessa olevia henkilöitä siirretään varhaiseläkkeelle aivan liian usein ja he joutuvat työttömiksi pelkonaan se, että he menettävät sosiaaliturvansa. Lupauksia on esitetty siitä, että rahalle saa enemmän vastinetta, kaikki tehostuu ja muuttuu joustavammaksi, mutta tällaisella vapauttamisella lupauksia ei voida mitenkään pitää. Tällä hetkellä pelin henki on se, että julkiset infrastruktuurit joutuvat sietämään pitkiä arvonalennuskausia ja alhaisia tuloja.

Yksityisiä sijoittajia kiinnostavat kuitenkin pääasiassa pikavoitot, ja me kaikki olemme liiankin tietoisia seurauksista, esimerkiksi rautateiden aikataulujen pettämisestä ja liikenteestä poistetuista rataosuuksista, jotka pakottavat meidät turvautumaan jälleen autoon. Postin yksityistämisen ansiosta voimme nyt sijoittaa uusiin postilaatikoihin ja tehdä ylipitkiä pyhiinvaellusmatkoja postitoimistoihin, joissa kohtaamme koko joukon kelvottomia työkäytäntöjä, jotka kuuluvat kivikauteen. Osakekeinottelu nostaa sähkön hintaa, ja voi hyvin käydä niin, että meillä ei jossakin vaiheessa ole enää varaa omaan veteemme, kun siitä tarjotaan ulkomailla parempi hinta, mutta vielä vaarallisempi on näkemys siitä, että ulkomaalaiset työntekijät ja turvapaikanhakijat ovat vastaus alhaiseen syntyvyyteen ja keino turvata sosiaaliturvamme. Toimiminen tällä tavoin tarkoittaa tulilangan sytyttämistä ruutivarastossa, ja ensimmäiset räjähdykset ovat koko ajan todennäköisempiä.

Meidän on siis ajateltava asiaa uudelleen. Meidän on harjoitettava asianmukaista perhe- ja syntyvyyspolitiikkaa, investoitava enemmän koulutukseen ja käytettävä järkevässä määrin protektionismia elinkeinoalojemme ja oman maataloustuotantomme auttamiseksi ja kansalaistemme suojelemiseksi niiltä tuotannon siirtämisiltä, joihin EU meitä kannustaa. Mielestäni ei voi myöskään olla ekoenergian tarkoitus, että sen tuottamiseen käytetään ydinenergiaa, tai että biopolttoaineet johtavat elintarvikepulaan, kuten Meksikossa on tapahtunut. Tällaisissa tilanteissa tarvitaan aktiivista panostamista uusiin teknologioihin tai aidosti ympäristöystävällisempien, muuntyyppisten energiatuotantotapojen käyttöön suunnattuun tutkimukseen.

  Jana Bobošíková, (NI) – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni sen kauppasodan, joka on käynnissä "maapallon lämpenemisen" varjolla, todelliset kustannukset paljastuvat kohta. Neuvosto on selvästi valmis omaksumaan muodikkaan ja muka tieteellisen väitteen siitä, että pelastamme maapallon vain, jos vähennämme merkittävästi hiilidioksidipäästöjä.

Jos annamme muiden uskotella meille, että voimme vaikuttaa maapallomme luonnollisiin ilmastokiertoihin uhraamalla Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn, emme toimi oikein maapallon kannalta. Me yksinkertaisesti vain edistämme niiden sijoittajien ja maiden taloudellisia etuja, jotka eivät välitä oksideista ja pöytäkirjoista. Näiden maiden hiilidioksidituotanto vain tulee sen pilaantumisen tilalle, jonka vältämme uhraustemme avulla, eikä sekään edes riittäisi. Olen tämän vuoksi erittäin pettynyt siihen, että lähtökohtana neuvoston energianeuvotteluissa on ilmastonmuutoksen torjunta.

Mielestäni sekä kansalaisiamme että yrityksiämme kiinnostaa tätä enemmän energian hinta ja erityisesti sen luotettava, keskeytyksetön toimittaminen. Tämän vuoksi haluan, että erityistä huomiota kiinnitetään energiamarkkinoiden vapauttamiseen massiivisten hinnankorotusten estämiseksi. Puheenjohtajavaltion on tehtävä kunnon ehdotus siitä, kuinka Venäjältä taataan keskeytyksettömät toimitukset kaikkialle EU:hun eikä pelkästään Saksaan. Lisäksi meidän on investoitava uusien energialähteiden ja erityisesti ydinenergian kehittämiseen. Jos emme toimi näin, energian korkea hinta aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa Euroopan yritysten kilpailukyvylle.

Kuinka työttömät voivat maksaa sähköstä tähtitieteellisiä hintoja? Voisin lähettää työttömät neuvoston päämajaan Brysseliin, mutta siitä olisi tuskin hyötyä. Kiitän teitä.

  Klaus-Heiner Lehne (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aluksi käsitellä lyhyesti saavutuksiamme. Haluan muistuttaa teitä siitä, että noin kaksi ja puoli vuotta sitten komissio käynnisti uuden aloitteen tultuaan Kokin raportin myötä siihen tulokseen, että Lissabonin strategia on nostettava takaisin jaloilleen. Haluamme, että tämä strategia, joka oli vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla lähinnä pelkkä poliittinen tavoite ilman minkäänlaisia toteutumismahdollisuuksia, pääsee edes vuosikymmenen toisella puoliskolla lähemmäksi sille asetettua tavoitetta. Väitän, että näin on tapahtunut. "Lissabonin strategia" ei toki vielä kuulosta samalta kuin "Kioton sopimus", mutta jokaisessa jäsenvaltiossa laaditaan tällä hetkellä omia kansallisia suunnitelmia. Olemme luoneet Euroopan parlamentissamme rakenteen, jolla voimme käsitellä Lissabonin strategiaa ja pyrkiä edistämään sitä. Myös komissio on asettanut sitä varten uusia painopisteitä. Olemme pitäneet parlamentissamme parlamenttien välisiä konferensseja, joihin on osallistunut koko ajan yhä enemmän edustajia parlamenteista. Kaikki tämä osoittaa, että menemme oikeaan suuntaan ja että strategian elvyttämispyrkimys on ollut onnistunut.

Toiseksi olemme onnistuneet tekemään selväksi, että vaikka Lissabonin strategiassa voikin olla kolme pilaria, meidän kykymme harjoittaa järkevää ympäristö- ja sosiaalipolitiikkaa riippuu kasvusta ja työpaikkojen syntymisestä. Lisäksi meidän on tehtävä selväksi, että Lissabonin strategia on myös Euroopan vastaus globalisaatioon.

Päätöslauselmassa – jonka aihe tietenkin poikkeaa aiempien vuosien aiheista – teemme selväksi, että sisämarkkinoilla on havaittavissa puutteita, jotka on korjattava. Näitä puutteita on monia, mutta haluan ottaa esiin vain kaksi. Yhtäältä Euroopan patenttilainsäädännön kehittäminen ei ole vieläkään edennyt, ja tällä alalla odotamme komission tekevän sellaisia aloitteita, joita se on jo tehnyt sisämarkkinoiden tavaraliikenteen vapauttamisen alalla, mikä on yhtä elintärkeä asia.

Huippukokouksessa samoin kuin komission toimissa – ja parlamentin toimissa – energiapolitiikka on kuitenkin ensisijainen aihe. Haluan muistuttaa teitä siitä, mitä tapahtui viime vuonna, kun valtioiden tai hallitusten päämiehet eivät tahtoneet vakuuttua siitä, että energiapolitiikka vaatii todella Euroopan tasoisia toimia ja että asiassa tarvitaan eurooppalaista lähestymistapaa, sillä tuolloin oli vielä vallalla käsitys siitä, että nämä asiat voidaan ratkaista kansallisesti. Tämä asia on muuttunut. Jos tällä kertaa huippukokouksessa keskustellaan energiapolitiikasta, kaikki lähtevät siitä oletuksesta, että tämä tehtävä kuuluu Euroopalle.

Tässä päätöslauselmassa toteamme, että tietenkin uusiutuvia energialähteitä on edistettävä mahdollisimman paljon, mutta korostamme myös sitä, että ydinvoimalla on jatkuvasti tärkeä sija. Ydinvoima on tulevaisuudessa välttämätöntä hiilidioksidipäästöihin liittyvän ongelman vuoksi. Tässäkin päätöslauselmassa tätä ongelmaa on käsitelty kokonaisuutena, ja tietenkin sitä on arvioitu perusteellisemmin myös ilmastonmuutosta käsittelevässä rinnakkaisessa päätöslauselmassa. Olemme asettaneet itsellemme hyvin kunnianhimoiset tavoitteet energiatehokkuuden osalta, ja olen todella sitä mieltä – kuten tilastoista on jo nähtävissä – että se, että Euroopan osuus on 30 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja vain 15 prosenttia päästöistä, on osoitus siitä, että Eurooppa on tiennäyttäjä energiatehokkuudessa, mutta voimme saavuttaa paljon enemmän ja toimia esikuvana maailmalle.

Lisäksi meidän on tehtävä täyttä totta energian sisämarkkinoista, mihin on myös viitattu. Tiedämme, että oligopoli- ja monopolirakenteita on edelleen olemassa, ja vain yhdessä osassa Euroopan unionia voidaan puhua todellisista sisämarkkinoista, kun taas suuressa osassa EU:ta ilmenee todellisia puutteita.

Lisäksi haluan tarkastella "sääntelyn parantamista". Myös tässä asiassa on saavutettu paljon. Palautan mieliin joulukuussa 2003 tehdyn toimielinten sopimuksen, joka oli varmasti läpimurto, mutta kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Komissio ei ole vieläkään täyttänyt parlamentin pyyntöä – joka on esitetty yli puolessa tusinassa päätöslauselmassa – lainsäädäntövaikutusten riippumattomasta arvioinnista, vaikka tämä arviointi on meille erittäin tärkeä asia. Jos komissio ei ryhdy pian toimiin, meidän on keksittävä muita tapoja ja keinoja, joilla voimme hoitaa asian itse.

Nähdäkseni tällä hetkellä todella tärkeää on sellaisen asianmukaisen esikuva-analyysin tekeminen, jonka avulla meidän on mahdollista arvioida jäsenvaltioiden selvityksiä ja kertoa, mitä pidämme tarpeellisena, jotta tämän esikuva-analyysin avulla Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan vielä paremmin kuin aiempina vuosina.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, jo varsin monta kertaa on viitattu perustuslakisopimukseen, jonka nojalla Eurooppa saa enemmän energiapoliittista toimivaltaa. Koska meillä ei kuitenkaan vielä ole perustuslakisopimusta, meidän on pyrittävä etsimään toinen tapa hankkia tämä suurempi energiapoliittinen toimivalta erityisesti – kuten ministeri Gloser mainitsi – ulkopolitiikan alalla.

Kuinka voidaan olettaa, että meillä olisi asianmukainen, tasavertainen suhde Venäjään, jos Euroopan unioni ei pysty puhumaan näissä asioissa varmalla ja yksimielisellä äänellä? Venäjä neuvottelisi mieluummin yksittäisten maiden kanssa ja panisi ne kilpailemaan toisiaan vastaan, mutta vaatimuksenamme on – erityisesti tässä huippukokouksessa – että teemme selväksi, että suhteessa Venäjään on vain yksi Euroopan ääni, ja jos Venäjä valittaa, ettei sillä ole täysin vapaata pääsyä markkinoille, mitä meidän Euroopan unionissa on tällöin tehtävä? Tämän vuoksi tasavertaisella suhteella Venäjään on niin suuri merkitys.

Toiseksi meidän on oltava monipuolisempia. Meidän on löydettävä muitakin lähteitä, mutta mistä? Tarkoitan tällä erityisesti Kaukasusta ja Keski-Aasiaa. Kun vertaamme, kuinka Amerikan yhdysvallat – huolimatta sitoutumisestaan vapaisiin markkinoihin – on onnistunut rakennuttamaan öljyputken Bakusta Tbilisin kautta Ceyhaniin Turkkiin siten, että yksityisiä sijoittajia on kannustettu tukemaan tätä hanketta, jota pidetään tärkeänä poliittisena hankkeena, siihen, kuinka huonosti ja vaivoin Euroopan unioni pystyy tällaisia asioita toteuttamaan – esimerkiksi voidaan ottaa Nabuccon putki kaasun toimittamiseksi Eurooppaan – on selvää, että meidän on vaadittava, että Euroopan unionimme puolustaa itseään ja puhuu yhdellä äänellä. Jäsen Goebbels mainitsikin äsken monet näistä seikoista, ja siksi toivon todella, että nämä asiat todetaan selvästi huippukokouksessa.

Jos olemme sitä mieltä, että meidän on oltava monipuolisempia ja että tarvitsemme uusia ja täydentäviä putkistoja, meidän on todettava tämä kuuluvasti ja selvästi. Näin myös Venäjä tulee mukaan ja yrittää päästä osalliseksi tai liikesuhteisiin kanssamme. Jos meillä ei ole kansainvälisillä markkinoilla yksiselitteisen eurooppalaista profiilia, emme pysty tekemään niitä asioita, jotka meidän on tehtävä oman kansamme hyväksi, eli emme pysty takaamaan Euroopan energiahuollon varmuutta.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huomenna parlamenttimme hyväksyy päätöslauselman, jossa esitämme neuvostolle useita pyyntöjä. Esittelijänä haluan tässä yhteydessä kiittää yhteisesittelijääni, jäsen Hughesia Euroopan parlamentin sosialidemokraattisesta ryhmästä yhteistyöstä, joka on ollut poikkeuksetta rakentavaa, hyvää ja tasapuolista. Hän esittelee teille pian ne päätöslauselman osat, jotka liittyvät työllisyyteen ja sääntelyn parantamista koskeviin tavoitteisiin, joten aion itse keskittyä siihen, mitä parlamenttimme odottaa neuvostolta energiapolitiikan alalla.

Tärkein asia, jota parlamentti odottaa neuvostolta, on kaikille päivänselvä: haluamme Euroopalle vahvan, yhtenäisen energiapolitiikan. Valtioiden tai hallitusten päämiesten kiireellisin tehtävä on todellisten tulosten saavuttaminen kevään huippukokouksessa, koska tällä punnitaan kokouksen onnistuminen tai epäonnistuminen.

Toimivat energian yhtenäismarkkinat eivät ole itsetarkoitus. Ensinnäkin energian yhtenäismarkkinat ovat yksi Euroopan suurista hankkeista. Haluamme Euroopan unionin, joka tuottaa tuloksia. Jos voimme kertoa kansalaisille, että EU-politiikan ansiosta heidän jatkuvasti kasvavat kaasu- ja sähkölaskunsa on voitu palauttaa siedettävälle tasolle, se on hyvä asia Euroopalle. Euroopan energiamarkkinoita koskevista tuoreimmista tutkimuksista on jälleen ilmennyt se seikka, että olemme varsin kaukana toimivista energian sisämarkkinoista, kuten jäsen Lehne jo totesi. Kun sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttamiseksi tehdyistä ensimmäisistä toimenpiteistä on kulunut lähes vuosikymmen, tällainen tulos on vähintäänkin pettymys. Energian yhtenäismarkkinoita tarvitsemme ennen kaikkea kansalaisten edun vuoksi.

Toinen syy toimivien energian yhtenäismarkkinoiden tärkeyteen on yritystemme kilpailukyky etenkin tuotannon alalla. Minkään yrityksen ei pidä maksaa käyttämästään energiamäärästä enempää kuin on oikein ja sopivaa. Olemme tämän velkaa yrityksillemme ja niissä työskenteleville ihmisille. Tämä on keino lisätä kilpailukykyämme unionimme sisä- ja ulkopuolella, mikä on yksi Lissabonin strategian tavoitteista, joten toinen syy siihen, että tarvitsemme energian yhtenäismarkkinoita, on se, että Euroopan kilpailukyky edellyttää niitä.

Kolmas syy on se, että markkinoilla, joilla hintasignaalit ovat toimivia, energiaa käytetään tehokkaasti, vaihtoehtoja kehitetään ja säästöjä syntyy. On totta, että joskus tarvitaan poliittisia toimia uusien polkujen avaamiseksi, ja juuri näin toimimme tässä mietinnössä, jotta voimme – tai ainakin niin toivomme – saavuttaa ilmastonsuojelua koskevat tavoitteet EU:n energiapolitiikan avulla. Parlamentissa vallitsee tästä yksimielisyys. Kolmanneksi tarvitsemme yhteistä energiapolitiikkaa sellaisen Euroopan tähden, joka tiedostaa maailmanlaajuisen vastuunsa.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti aikoo huomenna hyväksyä päätöslauselman, ja aion nyt lukea teille valikoidusti kaikkein tärkeimpiä kohtia yksi kerrallaan. Ensinnäkin sähkön ja kaasun jakeluverkostoja on johdettava ja hallinnoitava siten, että ne ovat taloudellisesti riippumattomia energiantuotantoprosesseista sähkö- ja kaasumarkkinoiden pitkäaikaisista häiriöistä eroon pääsemiseksi.

Toiseksi sen tähden, että uusiutuvan energian avulla voidaan auttaa parantamaan energiahuollon varmuutta, vaadimme, että uusiutuvien energialähteiden osuutta on lisättävä 50 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Euroopan parlamentti on sitoutunut kunnianhimoisiin tavoitteisiin energiatutkimuksen kaikilla aloilla, olivatpa kyseessä sitten perinteiset, uusiutuvat tai ydinenergian alat. Tältä osin Eurooppa on edelläkävijä monilla aloilla, ja tätä roolia on vahvistettava ja kehitettävä, jos haluamme saavuttaa osaamiseen perustuvan talousjärjestyksen. Parlamentti kannattaa komission ehdotuksia, jotka koskevat energiatehokkuutta ja tavoitetta 20 prosentin suuruisesta säästöstä vuoteen 2020 mennessä.

Haluamme aikataulun, jonka mukaisesti hiilidioksidipäästöjä vähennetään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja olemme myös sitoutuneet uudistamaan päästökauppajärjestelmää ja vaadimme lisäksi enemmän jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta energiakriisin iskiessä.

Jäsenet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen kaikkien puoluerajojen yli yhteisen energiaulkopolitiikan tarpeellisuudesta, koska energia-asiat on otettava pysyvästi osaksi Euroopan unionin ulkosuhteita. Minua ilahdutti kuulla neuvoston puheenjohtajan toteavan, että tässä asiassa Euroopan on puhuttava yhdellä äänellä. Juuri näin mekin näemme asian.

Kuten puheenjohtaja Barroso tänä aamuna totesi, se, olemmeko kansalaisten silmissä uskottavia, riippuu Euroopan yksituumaisuudesta, ja tästä olemme hänen kanssaan samaa mieltä. Komission, neuvoston ja parlamenttimme jäsenten on oltava kaikkien yhtä lailla näiden EU:n haasteiden tasalla. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme kantaa vastuumme suhteessa Euroopan kansalaisiin, tarjota heille tuloksia tai, kuten parlamentin puhemies totesi tänä aamuna, onnistua maanosamme parhaaksi ja palvella Euroopan unionin kansaa. Lisäksi olen sitä mieltä, että meidän olisi käytävä tätä keskustelua pikemminkin Brysselissä kuin Strasbourgissa.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Eurooppa-neuvoston kevään huippukokouksen esityslista on tällä hetkellä ehdottomasti kaikkein tärkein asia koko Euroopan unionissa ja kaikissa jäsenvaltioissa. Lissabonin strategiaan ja myös energia- ja ilmastonmuutospolitiikkaan liittyvät ehdotetut toimet ovat kunnianhimoisia, mutta niiden käytännön toteuttaminen edellyttää todellisuudentajua. Tiedämme suurimmaksi osaksi sen, mitä ehdotettujen tavoitteiden saavuttamiseksi on tehtävä, mutta se, että suoritettavat uudistukset ovat sidoksissa toinen toisiinsa taloudellisessa, sosiaalisessa ja ekologisessa mielessä, tekee tehtävien toteuttamisesta huomattavan paljon mutkikkaampaa. Tilannetta mutkistaa entisestään jäsenvaltioiden riippuvuus toinen toisistaan uudistusten tahdin ja laadun ylläpitämisen alalla. Koimme tämän palveludirektiivistä äskettäin käytyjen vaikeiden neuvottelujen aikana. Tämän direktiivin oli tarkoitus olla yksi Lissabonin strategian kulmakivistä. Esityslistalla on tällä hetkellä uusia testejä, joilla mitataan jäsenvaltioiden valmiutta säilyttää tahti niiden uudistusten tekemisessä, joista yksi koskee Euroopan energiamarkkinoiden vapauttamista. Vapautetut Euroopan energiamarkkinat ovat markkinoiden yleisen kilpailukyvyn, energiariippumattomuuden, pitkän aikavälin vakauden ja uusien jäsenvaltioiden yhteisille sähkö- ja kaasumarkkinoille integroinnin ehdoton edellytys. Yksi Eurooppa-neuvoston huippukokouksen keskeisistä tehtävistä on yhteisymmärrykseen perustuvan lähestymistavan omaksuminen siinä, miten jäsenvaltiot ymmärtävät yhteisen eurooppalaisen energiapolitiikan. Energiapolitiikka on otettava mahdollisimman pian osaksi Euroopan unionin turvallisuuspolitiikkaa. Jäsenvaltioiden on pystyttävä sopimaan yhteisestä strategiasta toimitusten ja kauttakulkureittien alalla. Emme saa myöskään lykätä pysyvän vuoropuhelun aloittamista energiaa kuluttavien valtioiden ja energiaa toimittavien valtioiden välillä kansainvälisen epätasapainon lisääntymisen ja epävakauden kehittymisen estämiseksi. Suhteessa Euroopan tärkeimpään kaasun toimittajaan – Venäjään – meidän on varmistettava, että maa ratifioi kauttakulkupöytäkirjan ja energiaperuskirjan. Lisäksi komission ja jäsenvaltioiden näkemykset eivät saa tässä asiassa poiketa toisistaan. Toivon, että tämä Eurooppa-neuvoston kevään huippukokouksessa käsiteltävä tärkeä kysymys auttaa meitä lisäämään yhteisymmärrystämme keskinäisestä riippuvuudesta, joka koskee sekä tehtäviä että saavutuksia kussakin jäsenvaltiossa erikseen ja koko Euroopan unionissa. Kiitän teitä.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmälle on hyvin selvää, kuten kollegani jäsen Harms tähdensi, että maaliskuun Eurooppa-neuvostossa käsitellään pääasiassa energia-asioita ja että meillä on niihin liittyviä vaatimuksia. Haluan omasta puolestani ottaa esiin erään toisen seikan, joka koskee työmarkkinoiden kehittymistä ja verotusta Euroopassa.

Haluan esittää kaksi esimerkkiä. Belgiassa Volkswagen-Forest -tehtaalta ei katoa 4 000:ta työpaikkaa vaan 3 000 työpaikkaa, ja työntekijät tekevät saman palkan eteen 35-tuntisen viikon sijasta 38-tuntista työviikkoa ja lisäksi heiltä edellytetään suurempaa joustavuutta. Ryhmän johto arvelee, että näillä ehdoilla tehtaasta tulee yksi Euroopan tehokkaimmista ja se täyttää onnistuneen Lissabonin strategian kriteerit. Toinen esimerkkini koskee Ranskan yksityisen sektorin työntekijöitä, joista puolet saa alle 1 400 euron suuruista kuukausipalkkaa, mistä Ségolène Royal meitä muistutti sunnuntaina.

Nämä ovat tosiasioita, jotka puhuvat karua kieltä Euroopan sosiaalimallista. Monien taloustieteilijöiden mielestä tämä muutos työ- ja palkkaehdoissa on rakenteellinen, sillä se liittyy teknologisiin innovaatioihin ja toimintojen lisääntyvään globalisoitumiseen. Näin ollen eurooppalaisten työntekijöiden enemmistöön kohdistuu tulevina vuosina yhä suurempia paineita. Kuinka aiomme reagoida tähän tilanteeseen?

Mielestäni Euroopan unioni voi auttaa. Se voi auttaa siten, että se lopettaa täysin käsittämättömän tilanteen, jossa hyvin toimeen tuleva henkilö voi siirtyä Monacosta Lichtensteinin kautta Belgiaan välttyäkseen verotukselta ja verotuksen progressiivisuudelta.

Lisäksi katson, että Euroopan unionin on päätettävä – kuten se päätti G8-kokouksessa ja OECD:n puitteissa – että se noudattaa tiukkaa politiikkaa eri puolilla maailmaa sijaitsevien ja finanssikapitalismin toiminnan mahdollistavien veroparatiisien poistamiseksi.

Lisäksi katson, että jos liittokansleri Merkel ja Ségolène Royal haluavat antaa jonkinlaisen käytännön sisällön sosiaaliselle pöytäkirjalle, jota he tarjoavat perustuslakisopimuksen tarkistamiseksi, Euroopan unionin on löydettävä keinot, joilla voidaan vihdoin säätää Euroopan unionissa sovellettavasta yhtiöiden vähimmäisverosta, mikä tarkoittaa sitä, että jos halutaan säilyttää yksimielisyyssääntö, yhden jäsenmaiden ryhmän on päätettävä lähteä ajamaan asiaa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Tässä keskustelussa, jota käydään Eurooppa-neuvoston tulevan kevätkokouksen valmisteluista, on tarkoitus arvioida vuonna 2000 hyväksytyn niin kutsutun Lissabonin strategian toteutusta. Meidän on pidettävä tässä keskustelussa mielessä se, mitä näiden seitsemän vuoden aikana on tosiasiassa tapahtunut niille tavoitteille ja haasteille, jotka tuolloin asetettiin yhtäältä täystyöllisyyden, köyhyyden vähentämisen, infrastruktuurin, lastenhoitopalvelujen ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien osalta ja toisaalta sen suureen ääneen julistetun tavoitteen osalta, joka koskee sitä, että meistä tulee vuoteen 2010 mennessä maailman edistynein osaamistalous.

Totuus on, että vuodesta 2000 lähtien EU:ta on vaivannut hidas talouden ja työllisyyden kasvu, työntekijöiden tuottavuusparannukset ovat siirtyneet yhä suuremmassa määrin työnantajille, mihin liittyy vastaava sosiaalisen eriarvoisuuden paheneminen. Tästä seuraa se, että työttömyys on jatkuvasti korkealla tasolla köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen koetellessa 72 miljoonaa ihmistä, epävarmojen työsuhteiden, joissa oikeudet heikkenevät jatkuvasti, määrä on moninkertaistunut ja uusien jäsenvaltioiden vastaanottamisessa on yhä enemmän ongelmia yhteisön talousarviosta myönnettävien määrärahojen ollessa riittämättömiä.

Tämä osoittaa sen, että sille, mistä olemme strategiaa arvostelleet, on vahvat perusteet. Lissabonin strategian toteuttaminen on ainoastaan kiihdyttänyt vapauttamisia ja yksityistämisiä hyvin erilaisilla aloilla, kuten liikenteen, energian, postilaitoksen, tietoliikenteen ja palvelujen aloilla, millä on vaarannettu olennaiset julkiset palvelut. Tähän voitaisiin tällä hetkellä lisätä työn joustavuus ja paljon rummutettu joustoturva, jotka tekevät työntekijöiden irtisanomisesta vielä helpompaa.

Tämän vuoksi kannatamme täyskäännöksen tekemistä politiikoissamme, joita ovat Lissabonin strategia, vakaus- ja kasvusopimus, talouden ja työllisyyden yleiset suuntaviivat ja yhteisön talousarvio.

Näin ollen ryhmämme tässä keskustelussa esittämässä vaihtoehtoisessa päätöslauselmassa olemme päättäneet asettaa etusijalle aitoon taloudelliseen edistykseen ja sosiaaliseen kehitykseen tähtäävän sopimuksen ja sellaisen solidaarisuuden ja kestävän kehityksen eurooppalaisen strategian, joka perustuu siihen, että kaikkein kehittyneimmät maat osoittavat enemmän solidaarisuutta ja yhteisön varat jaetaan paremmin ja niitä jaetaan enemmän. Tässä päämääränä on taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ihmisten enemmistön, muun muassa maahanmuuttajien elinolojen kohentuminen, työntekijöiden ihmisarvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen erityisesti koulutuksen, terveyden, asumisen, sosiaaliturvan sekä tutkimuksen ja kehityksen aloilla.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Pierre Moscovici on kirjoittanut vastikään hyvin mielenkiintoisen kirjan, jossa hän julistaa perustuslakisopimuksen kuolleeksi. Tämä osoittaa hyvin selkeästi sen, ettei kukaan voi varkain palauttaa käsittelyyn minisopimusta nyt, kun ihmiset ovat puhuneet. Emme voi toimia yleissopimuksiin perustuvan kansainvälisen oikeuden vastaisesti. Määrä ei tässä asiassa ole tärkeää vaan ainoastaan valtion suvereenisuus.

Madridin farssi oli umpikuja ja loukkaus diplomatian sääntöjä vastaan. Hyvät kollegat, haluan kertoa teille, että Euroopan parlamentin jäseniä, tässä tapauksessa muun muassa minua, ei päästetty keskustelutiloihin, vaikka kaikki vanhat virkamiehet sinne pääsivät. EU:n ratkaisuna ei voi olla Madridin tilanteen toistaminen vaan Rooman sopimuksen hengen elvyttäminen, toisin sanoen on löydettävä uudelleen suvereenien kansakuntien välisen vapaan yhteistyön henki, palautettava yhteisön etuuskohteluperiaate ja luovuttava epämääräisestä ylikansallisen valtion imperialismista, valtion, joka tukahduttaa kansojamme ja on esteenä heidän oikeuksilleen.

  Carl Lang (ITS). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan asettaessa taloudellisia tavoitteitaan se luottaa selvitykseen, jonka mukaan työttömyys on Euroopassa alentunut. Tosiasiassa tämä vähentyminen on seuraus siitä, että työikäisten henkilöiden määrä on vähentynyt väestön ikääntymisen vuoksi eikä suinkaan menestyvän talouden ansiosta. Koska Euroopan vuotuinen kasvuvauhti on vain 2,6 prosenttia verrattuna Yhdysvaltojen 3,6 prosentin ja Kiinan 10 prosentin suuruiseen kasvuvauhtiin, Brysselin Eurooppa on jatkuvasti maailman suuria talousvaltoja jäljessä.

Tämän lisäksi eräät jäsenvaltiot vääristelevät virallisia työllisyystilastoja. Jos esimerkiksi Ranskassa viralliseen työttömien määrään – vähintään 2 miljoonaa – lisätään ne jotka on siirretty eläkkeelle tai varhaiseläkkeelle, koulutuksessa olevat työttömät ja tuetuilla sopimuksilla työllistetyt, työttömyys koskee Ranskassa lähes 4,5 miljoonaa ihmistä tai 18 prosenttia työikäisestä väestöstä. Kun kasvu on heikkoa, syntyvyys on väestön uusiutumistasoa alhaisempi ja yritykset siirtävät toimintojaan, Euroopan unionissa talouden alamäki valitettavasti jatkuu.

Entä jos diagnoosi on väärä, ja 20 viime vuoden aikana harjoitetun malthusilaisen ja antisosiaalisen politiikan innoittamana määrätyt hoidot ovat olleet vahingollisia: kaupan rajamme on kaadettu, teollisuutemme on avattu Aasian talouksien harjoittamalle epäreilulle kilpailulle, byrokraattiset rajoitukset ovat moninkertaistuneet, yli miljoona maahanmuuttajaa saapuu vuosittain yhteisön ulkopuolelta laillisesti, julkisia palvelujamme on purettu, meitä yliverotetaan ja WTO:n tiukkaan syleilyyn joutunut maanviljelymme on muutettu kesannointipakoksi.

Talouksiemme menestyksen palauttamiseksi ja antaaksemme jälkipolvillemme taloudellisen ja sosiaalisen turvan, johon heillä on oikeus, meidän on rakennettava sellainen erilainen Eurooppa ja erilainen kaupan malli, jotka perustuvat siihen, että turvaamme rajamme yritystemme suojelemiseksi sosiaaliselta polkumyynniltä, panemme täytäntöön yhteisön etuuskohteluperiaatteen ja kunnioitamme niitä arvoja, jotka ovat tehneet sivilisaatiostamme niin suuren ja jotka ovat isänmaa, vapaus, työ, perhe ja turvallisuus kaikissa muodoissaan, taloudellinen ja sosiaalinen turva mukaan luettuina.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Kaksi päivää ennen kuin Euroopan komissio esitti tammikuussa 2007 virallisesti strategisen energiakatsauksensa ja muita energia-alaa koskevia selvityksiä, Eurobarometri oli julkistanut energia-alaa koskevan tutkimuksensa tulokset. Tutkimuksesta käy selvästi ilmi, että Euroopan unionin kansalaiset eivät pidä energiakysymyksiä painopisteenä, olipa kyseessä sitten ilmastonmuutos tai tuleva energiapula.

Energia-asiat olivat 12. sijalla niiden kysymysten luettelossa, joita pidettiin kaikkein vakavimpina kysymyksinä, joita EU:n olisi nyt käsiteltävä. Energia-asiat jäivät kauaksi työttömyyden, rikollisuuden, terveydenhuollon tai taloudellisen tilanteen taakse. On hämmentävää, että Euroopan kansalaiset ovat vakuuttuneita siitä, että energiaongelmien perimmäiset syyt löytyvät mantereilta ja maista, jotka sijaitsevat muualla kuin Euroopan unionin alueella.

Lähes neljännes Euroopan kansalaisista on myöntänyt, että he eivät tee mitään energiankulutuksensa vähentämiseksi. Kansalaisilla on vain epämääräinen käsitys siitä, että pitkällä aikavälillä energianhintojen nousu jatkuu. Olemme uuden teollisen vallankumouksen kynnyksellä. Sen myötä meidän on käsiteltävä energiaan liittyviä kysymyksiä ja ilmastonmuutosta, jotka asettavat meille käytännön tavoitteita, jotka ovat samanaikaisesti luonteeltaan mitä suurimmassa määrin poliittisia. Jos haluamme onnistua ponnisteluissamme, meidän on varmistettava, että saamme EU:n kansalaisilta mahdollisimman laajan tuen näiden tavoitteiden toteuttamiseksi, ja jäsenvaltioiden hallitusten on lakattava kiertelemästä ja kaartelemasta ja ryhdyttävä sen sijaan ratkomaan jäljellä olevia ongelmia.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Eurooppa-neuvoston kokous Berliinissä on erinomainen tilaisuus lähettää viesti siitä, mitä olemme yhdessä saavuttaneet ja mitä meidän on yhdessä lähivuosina saavutettava tässä ensimmäisessä vaiheessa ennen vuotta 2009. On mielestäni tärkeää, että teemme Berliinin julistuksessa selväksi, että edessämme olevat ongelmat ja haasteet johtuvat onnistumisestamme eivätkä epäonnistumisestamme.

EU:n jäseniksi pyrkii uusia maita juuri tämän onnistumisen vuoksi, koska näissä maissa on nähty, että Euroopan unioni voi edistää rauhaa, oikeusvaltiota ja vakautta. Käymme keskustelua globalisaatiosta, missä Euroopan talous on johtava kansainvälinen toimija ja tarjoaa meille mahdollisuuksia selviytyä globalisaatiosta ja vaikuttaa siihen. Oma kysymyksensä on Balkanin alueen turvallisuus ja vakaus. Vaikka Euroopan unioni ei kyennyt tekemään kovinkaan paljon tällä alueella 1990-luvulla, tällä hetkellä se voi tehdä, ja tämän vuoksi meillä on vastuumme. Jos olisimme epäonnistuneet, jos emme olisi kyenneet kehittämään Euroopan unionia, kukaan ei olisi pyytänyt meitä ratkaisemaan tätä ongelmaa, mutta nyt pystymme siihen ja niinpä meillä on vastuu.

Tämä pätee myös ilmastonmuutoksesta käytävään keskusteluun, koska olemme talouden ja myös ympäristön näkökulmasta johtavia kansainvälisiä toimijoita. Voimme osallistua kasvihuonevaikutuksen vähentämisestä käytävään keskusteluun paremmin kuin kukaan muu, ja siksi meidän on niin toimittava, mutta meidän on tehtävä se viisaasti turvaamalla mahdollisuudet kasvuun, investointeihin ja huipputeknologiaan, koska muutoin emme pysty tarvittaessa vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Tällä haasteella on kaksi puolta. Meidän on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä, mutta samalla meidän on varmistettava vakaa ja menestyvä talous, jonka avulla pystymme vastaamaan tuleviin haasteisiin.

  Stephen Hughes (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, puheaikani on lyhyt, joten sekä yhteisesittelijänä että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan jäsenenä haluan tehdä jotakin sellaista, mitä emme riittävän usein tee, eli keskittyä joihinkin Lissabonin strategian sosiaalisiin, sosiaalista koheesiota ja työllisyyttä koskeviin seikkoihin.

Päätöslauselmassamme korostetaan otsikon "Työpaikkojen ja mahdollisuuksien luominen" alla sitä, että tarvitaan tasapainoista lähestymistapaa joustoturvaan. Kannatamme lisää joustavuutta yrityksille mutta myös riittävää turvaa työntekijöille. Liian monet miljoonat kansalaisemme näkevät joustoturvan uhkana. Meidän on tehtävä siitä mahdollisuus.

Kehotamme jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa, toimimaan näin ja tekemään paljon enemmän työpaikkojen luomiseksi sekä nuorten, naisten ja ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen nostamiseksi. Pyydämme jäsenvaltioita varmistamaan erityisesti, että jokaiselle koulunsa päättävälle nuorelle tarjotaan työpaikka, koulutusta tai muita työllistymistoimia kuuden kuukauden kuluessa. Lisäksi pyydämme jäsenvaltioita tarjoamaan laajemmat koulutusmahdollisuudet työttömille, erityisesti kaikkein vähiten koulutetuille työttömille, lisäämään investointeja kattaviin ja kohtuuhintaisiin lastenhoitoverkostoihin ja keventämään edelleen työn verorasitusta, torjumaan sosiaalista syrjäytymistä ja syrjimistä sekä investoimaan enemmän koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen unionin taitopohjan vahvistamiseksi. Lisäksi pyydämme jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että koulutusjärjestelmä ja uusien työmarkkinoiden tarpeet kohtaavat paremmin yrittäjyyskoulutuksen sisällyttämisellä opetusohjelmiin. Lopuksi pyydämme jäsenvaltioita mahdollistamaan sen, että ikääntyneet työntekijät voivat halutessaan pysyä työelämässä, ja muuttamaan verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiä siten, että ne kannustavat jatkamaan pidempään aktiivisessa työelämässä. Nämä ajatukset ovat yhtä vanhoja kuin Lissabonin strategia itse. Tarvitaan vain sitä, että jäsenvaltiot toimivat niiden mukaisesti.

Lopuksi korostaisin myös sitä, että neuvoston ja komission on kummankin murrettava nykyinen työllisyys- ja sosiaalipoliittinen umpikuja. Lissabonin strategian nykyinen poliittinen sekoitus on vakavasti epätasapainoinen. Jos haluamme jälleen löytää yhteyden kansalaisiimme, meidän on palautettava tämä tasapaino sosiaali- ja työllisyyspolitiikan avulla.

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Taloustieteilijät ovat jo jonkin aikaa sitten todenneet, että Euroopan kehittämisellä on myönteinen vaikutus kansallisiin talouksiin ja erityisesti suurten maiden talouksiin. Tämä myönteinen vaikutus johtuu enimmäkseen kaupasta, keskinäisestä kaupasta. Valitettavasti minusta näyttää siltä, että tällä hetkellä on käynnissä keskittymisprosessi, ja päätökset, jotka liittyvät joko energiapolitiikkaan tai Lissabonin strategiaan, tukevat tätä keskittymisprosessia. Tämä voisi johtaa siihen, että keskinäiselle kaupalle ei jää sijaa, koska syntyy useita globaaleja kaupan keskuksia.

Mielestäni yksi tärkeimmistä ja olennaisimmista asioista pyrittäessä pitämään Euroopan talouden moottori käynnissä ja pyrittäessä toteuttamaan politiikkoja, joilla lisätään maidemme tehokkuutta ja kilpailukykyä maailmassa, on ennen kaikkea tarve edistää kaikkien EU:n jäsenmaiden yhdenmukaista kehittymistä käyttämällä apuna eri maissa sijaitsevien tieteellisten tutkimuskeskusten ja energiakeskusten kehittämistä. Sen jälkeen, kun kansalliset taloudet on synkronoitu, talouden moottorimme ei yski.

  Konrad Szymański (UEN), – (PL) Arvoisa puhemies, poliittiset erot jäsenvaltioiden taloudellisten strategioiden välillä ovat haitanneet Lissabonin strategian toteuttamista. Tällä on kerrannaisvaikutuksia unioniin. Jos haluamme, että strategialla saavutetaan sille asetetut tavoitteet, meidän on määritettävä uusi poliittinen tasapaino.

Puolan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Baltian maiden kaltaisten maiden, jotka eivät halua kallista ja monimutkaista sääntelyä, on voitava säilyttää tietty kyky hallita lainsäädäntöprosessia. Tätä ei taata perustuslakisopimuksella, minkä vuoksi esitän henkilökohtaisen vetoomuksen puheenjohtajavaltio Saksalle, jotta se ei omaksuisi parlamentissamme kovin trendikästä uskomusta siitä, että "perustuslakisopimus tai henki". Tämä uskomus on Euroopan unionille hyvin vahingollinen erityisesti sääntely- ja talouspolitiikan osalta.

Tämä pätee myös laadultaan parempaan eurooppalaiseen sääntelyyn. Jos haluamme saavuttaa tavoitteen paremmasta sääntelystä, emme saa vältellä vallanjakoa tai Euroopan unionin poliittista tasapainoa koskevia kysymyksiä. Perussopimusten uudistamiseen on sovellettava aidosti käytännönläheistä arviointia niiden kustannusten osalta, jotka aiheutuvat lainsäädännöstä, joka perustuu neuvoston uuteen tehtävänkuvaan. Perustuslakisopimuksessa ei edistetä näitä päämääriä.

  Bernat Joan i Marí (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, Lissabonin strategian mukaisesti meidän on rakennettava kaikkialle Euroopan unioniin hyvinvointivaltio, jonka on oltava esikuvana globaalistuneelle maailmallemme. Meidän on hyödynnettävä sosiaalista Eurooppaa, jotta voimme tehdä Euroopasta kansalaisten mielissä houkuttelevan, koska elämän täällä olisi oltava parempaa kuin muualla maailmassa. Hyvää elintasoa ei saavuteta ainoastaan taloudellisen kasvun vaan myös korkean koulutustason, elinikäisen oppimisen ja kulttuurihyödykkeiden kulutuksen ja niin edelleen avulla.

Toisaalta meidän on torjuttava maailmanlaajuista lämpenemistä vahingoittamatta kehitystä kehitysmaissa. Voimme toteuttaa tämän omassa maanosassamme edistämällä tutkimusta. Kehitysmaissa tämä voidaan toteuttaa lisäämällä koulutusta ja kehitysapua siten, että se yhdistetään aina koulutusstandardien parantamiseen. Mielestäni parempi globaalistunut maailma rakennetaan ennen kaikkea yhdistelemällä sopivasti kehitysapua ja korkeampia koulutusstandardeja.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, energia tarkoittaa kolmea asiaa: ydinvoimaa, öljyä ja kaasua. Ydinvoima ei ole mahdollinen kaikissa Euroopan maissa, ja lisäksi se tarkoittaa "vaarallista elämistä" (vivere pericolosamente).

Amerikan yhdysvallat valvoo öljyä: yhdellä tapaa Irakissa, toisella tapaa Saudi-Arabiassa, yhdellä tapaa Libyassa ja toisella tapaa Venezuelassa. Mikä näistä maista, joilla on öljyä, sijaitsee lähellä Eurooppaa? Ei yksikään. Yhdysvallat hallitsee peliä. Mitä jää jäljelle? Kaasu.

Meillä päin maailmaa pääasiassa Venäjällä on kaasua. Mitkä ovat suhteemme Venäjään? Suhteemme Venäjään ovat pettymys juuri sen vuoksi, että se on Yhdysvaltojen tahto. Näittekö, mitä tapahtui toissa päivänä Putinin kanssa? Sellainen putki on olemassa, joka ei kulje Aasian läpi eikä Valko-Venäjän tai Ukrainan läpi, ja se odottaa vain sopimusten tekemistä, jolloin meidän ei tarvitsisi kärsiä näistä kaikenkirjavista vaiheista ja kiristyksestä. Kyseessä on Burgasin ja Alexandroupolisin putki Bulgarian ja Traakian läpi. Tässäkään asiassa Yhdysvallat ei anna Bulgarian allekirjoittaa. Jos siis Euroopassa haluamme energiaa, jos haluamme kaasua suoraan Venäjältä, miksi emme pyri painostamalla saamaan tätä putkea käyttöömme?

Jos haluamme omaa öljyä, sitä on runsaasti Aigeanmeressä. Niin paljon, että se tuo helpotusta Euroopan tilanteeseen. Tässäkin asiassa on kuitenkin kompastuskivenä Turkki-niminen maa, jota valvoo Yhdysvallat, joka ei salli Aigeanmeren öljyn vientiä.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ennen kevään huippukokousta keskustelemme joka vuosi säännönmukaisesti Lissabonin strategiasta, ja meidän olisi hyvä suhtautua vakavammin niihin tavoitteisiin, joita me – neuvosto, komissio ja parlamentti – olemme asettaneet itsellemme. Minulla on vain yksi vaatimus: meidän on toimittava niin kuin olemme sopineet, vakuutettava muut toimiemme eikä pelkkien ilmoitusten kautta. Kaikki voitaisiin kiteyttää "parempaan säädöskäytäntöön".

Parempi säädöskäytäntö edellyttää suurempaa avoimuutta, ja suurempi avoimuus saavutetaan, jos kaikki säädökset annetaan yhteispäätösmenettelyssä. Olemme tänäänkin kuulleet puhuttavan "esitarkastelusta" eli siitä, että jokaista säädöstä on arvioitava ensin suhteessa toissijaisuusperiaatteeseen, jotta saadaan selville eurooppalaisen lainsäädännön lisäarvo ja jotta vaikutukset kasvuun ja työllisyyteen saadaan näkyviin. Olemme kuulleet kustannus-hyötyanalyyseistä ja lainsäädäntöprosessien lyhentämisestä. Viisi vuotta riittää säädöksen antamiseen, ei kymmenen tai enemmän. Meidän on parannettava välineitä, joilla valvomme sitä, kuinka ja milloin lainsäädäntömme pannaan täytäntöön.

Toiseksi olemme nimenneet kansallisella tasolla vastuussa olevat henkilöt. Mitä he tekevät? Tekevätkö kansalliset parlamentit kuuden kuukauden välein selkoa siitä, mikä on Lissabonin prosessin tilanne, mitä ne aikovat tehdä ja milloin? Missä on komission kertomus ja kansalliset vastuuhenkilöt, jotka ovat vuosittain vastuussa Euroopan parlamentin suuntaan?

Kolmanneksi yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen on meidän kotitehtävämme. Meidän on vahvistettava innovointia resurssien tehokkaalla käyttämisellä, energiansäästötoimiin ryhtymisellä, tutkimusalueen perustamisella ja pk-yritysten vahvistamisella, mikä tarkoittaa uusien pk-yritysten perustamisen helpottamista, ja meidän on edistettävä asutusta ja kehitystä maaseutualueilla ja suosittava luovutuksia ja lisäksi meidän on puututtava aktiivisesti väestörakenteen muuttumisen vaikutuksiin, jotta niistä ei aiheudu haittaa maanosallemme. Meillä on riittävästi päämääriä, uskottavuus ja luottamus rakennetaan toimilla.

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, monet puhujat ovat korostaneet edessämme olevia monia mahdollisuuksia, ja he ovat tässä ilman muuta oikeassa, koska meillä ei ole ollut aikoihin vastaavaa tilaisuutta kuin nyt panna alulle uusia asioita. Lissabonin jälkeen suurena ongelmana oli tietysti kasvuvauhdin putoaminen myös sen vuoksi, että jäsenvaltiot eivät olleet tehneet tarpeeksi. Kasvu on nyt palannut Euroopan unioniin, mutta mitä aiomme sille tehdä? Kasvu ei synny itsestään. Pitkän aikavälin tyydyttävä kasvu edellyttää meiltä toimia. Tietenkin yhtenäismarkkinat ovat vahva väline. 90 prosenttia siitä, minkä me – yrityksemme ja kansalaisemme – valmistamme, ostamme itse Euroopan unionissa takaisin, ja se on hyvä asia, koska se tekee meistä vahvan kansainvälisen toimijan, mutta – kuten jäsen Hughes täsmensi – olemme nyt siinä vaiheessa, jossa meidän on saatava ihmiset takaisin työhön, ei painostamalla heitä, eikä ketään syrjimällä vaan paremman koulutuksen avulla ja tarjoamalla uusia mahdollisuuksia.

Tästä on keskusteltava eli siitä, kuinka meidän on vietävä tätä asiaa eteenpäin, kuinka vakavasti meidän on suhtauduttava siihen ja kuinka meidän on toteutettava sitä käytännössä kotimaissamme, mutta tähän tarvitsemme parempaa koordinointia. Talouspolitiikan koordinoinnilla ei saa olla näissä tiloissa kielteinen kaiku. Jos emme voi sopia edes yhtenäisestä veropohjasta, meidän ei ole syytä tavoitella muillakaan aloilla liikoja, ja tällaista keskustelua meidän on käytävä myös kotirintamalla.

Jäsen Lehne kertoi meille, että meidän on toimittava talouden hyväksi voidaksemme sen jälkeen toimia ympäristön hyväksi. En ole samaa mieltä. Tämä on vanha ajattelutapa, jolla ei pystytä vastaamaan yritystemme näköpiirissä olevaan tehokkuusvallankumoukseen. Tämä on vanha ajattelutapa, joka on johdattanut monet meistä ydinenergian umpikujaan, josta meidän on päästävä pois, ja tämän vuoksi meidän on yhä enemmän väiteltävä ja keskusteltava keskenämme.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, liittokansleri Angela Merkel puhui täällä kauniisti viime tammikuun kokouksessa energia- ja ilmastonmuutosasioista. Nyt on tekojen aika. Toivon, että liittokansleri Angela Merkel ja Saksa panevat voimansa ja arvovaltansa peliin saadakseen aikaan sen, että EU toimii aloitteentekijänä ja edelläkävijänä ilmastonmuutosasiassa ja ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Ilmastonmuutoksen estäminen perustuu kahteen tärkeään tekijään: hiilidioksidipäästöjä on vähennettävä paljon nykyistä nopeammin ja EU:n on oltava paljon energiatehokkaampi. On laskettu, että ilmastonmuutokseen vastaaminen syö maapallon bruttokansantuotetta noin yhdellä prosentilla, eli se on kallista, mutta samat laskelmat osoittavat, että tekemättömyys ja saamattomuus maksavat vielä enemmän ja jopa moninkertaisesti. Eli Lissabonin strategian toimeenpano edellyttää sitä, että myös ilmastonmuutos otetaan huomioon ja että sen eteen tehdään töitä.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, vuonna 2005 Lissabonin strategiaa, jota kuvailtiin aikanaan toiveajatteluksi, mukautettiin vastaamaan unionin jäsenvaltioiden yhteiskuntien todellisia painopisteitä. Tätä aihetta käsittelevien monilukuisten asiakirjojen sanahelinästä voimme poimia eräitä haasteita, joihin meidän on kiireellisesti vastattava.

Ensimmäinen on se, että huolehdimme koko Euroopan, eikä vain valikoitujen maiden energiatoimitusten varmuudesta. Uusiutuvien energialähteiden käytön rohkaiseminen kuuluu tämän saman otsikon alle. Toiseksi on poistettava esteet, jotka edelleen haittaavat työvoiman vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa, ja yksittäisten jäsenvaltioiden on valvottava jatkuvasti tämän periaatteen toteuttamista. Tällä estetään niiden työntekijöiden, jotka eivät ole kotoisin samasta maasta kuin työnantajansa, kohteleminen epäreilusti tai jopa orjina. Lisäksi Euroopan unionin on hylättävä kokonaan vanhentunut ajatus siitä, että sen on kilpailtava Yhdysvaltojen kanssa ja otettava sen tilalle läheinen ja hyvä kumppanuus.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan kansalaiset eivät yleensä ymmärrä, mistä Lissabonin strategiassa on kyse. Pelkään, että poliitikkoina teemme usein virheitä, emmekä pääse käsiksi asian ytimeen. Muutamme säädöksiä ja annamme direktiivejä, mutta niillä ei ole vaikutusta varsinaiseen asiaan.

Euroopan unionin kilpailukyky varmistetaan ennen kaikkea siten, että yritykset soveltavat uusia teknologioita ja ottavat käyttöön uusia tuotanto- ja organisaatiotapoja. Lisäksi näiden yritysten on pystyttävä vakuuttamaan sekä suuret että pienet ja keskisuuret yritykset omista ajatuksistaan. Näyttää siltä, että Euroopastamme puuttuu yrityshenkeä ja liiketoimintakulttuuria varsinkin verratessamme itseämme Yhdysvaltoihin. Kiinnitämme liian vähän huomiota vapauden ideaan. Se ei tarkoita pelkästään vapautta toimia vaan myös vastuuta. Pk-yritykset ovat kansalaisyhteiskunnan ja vastuullisen kansalaisvallan perusta. Tämä meidän olisi opittava koulussa ensimmäisellä luokalla. Meidän on opetettava nuoret kansalaisemme kunnioittamaan reilua yrittäjyyttä. Lisäksi näitä arvoja on levitettävä Euroopan julkisissa tiedotusvälineissä, ja meidän on käynnistettävä EU:n rahoittamia kampanjoja niiden menneiden ja nykyisten eurooppalaisten henkilöiden ansioista kertomiseen, jotka ovat vaikuttaneet eniten kilpailukykyymme. Tällöin voisimme lakata murehtimasta miljoonista työttömistä, joista monet perustaisivat omia yrityksiään. Tällöin voimme lakata murehtimasta sitä, että yrityksemme ja elinkeinoelämämme eivät ole innovatiivisia eivätkä pysty hyödyntämään tieteellisen tutkimuksen tuloksia, missä Eurooppa on itse asiassa varsin hyvä.

Toivotan komission jäsenelle ja Euroopan komissiolle menestystä näissä toimissa ja myös tiedotuksen alalla. Toivokaamme, että tämä on menestys koko unionille.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Lehneä ja jäsen Lambsdorffia ja erityisesti kollegojani jäsen Hughesia ja jäsen Goebbelsia kaikesta siitä koordinoinnista ja yhteistyöstä, jota on tarvittu tähän toimintaan, joka on nyt tänä toisena vuonna saamassa sijan jäsenvaltioiden ja toimielintemme poliittisessa tietoisuudessa ja tahtotilassa. Tämä tapahtuu hyvin erityisellä tavalla Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisten valmistelevien kokousten pohjalta.

Viime viikolla pidetyssä viimeisessä tällaisessa kokouksessa ehdotettiin – vielä varovaisesti, mutta vakaasti – Euroopan liikenteen, logistiikan ja infrastruktuurien elvyttämisen ottamista ratkaisevan tärkeäksi toimintalinjaksi sen varmistamiseksi, että Euroopan talous voi vastata maailmanlaajuistumisen haasteisiin siten, että siitä on takeet.

Globalisaatio saapuu Euroopan satamiin laivoilla, lentokentillemme lentokoneilla tai maanteitämme pitkin mutta ei vielä riittävässä määrin rautateitse ja sisävesitse. Hoidamme tätä maailmanlaajuistumista välineillä, joita ovat esimerkiksi Galileo, SESAR – yhteiseurooppalainen ilmavalvontajärjestelmä – RTMS, E-Safetynet ja niin edelleen. Lisäksi meidän on kohdattava ne haasteet, joita tämä tuo mukanaan ympäristön ja turvallisuuden alalla sekä sosiaalialalla.

Puheenjohtajavaltio Saksan aloitteesta liikenneasioiden neuvosto teki tähän liittyvän sitoumuksen. Aloite oli liikenteen sisällyttäminen puheenjohtajavaltion neljän ensisijaisen painopisteen joukkoon tämän keväisessä Lissabonin strategiaa koskevassa ehdotuksessa. Lisäksi jäsen Harbour kannatti asian sisällyttämistä viime viikolla kokoontuneen sisämarkkinoita ja innovaatioita käsittelevän työryhmän päätelmien kolmanneksi kohdaksi.

Haluan näin ollen pyytää erityisesti, että päätöslauselman laatijat ja koordinoijat ottaisivat tarkistuksen 10, jolla sisällytetään tämä erittäin tärkeä ala – liikenne, logistiikka ja Euroopan laajuiset verkot – osaksi Lissabonin strategian perustaa.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minua ilahduttaa, että hyväksymme tässä päätöslauselmassa sen, että Lissabonin strategia ei perustu pelkkään talouteen vaan sillä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Kun tämä pidetään mielessä, on tärkeää, että työllistämme työmarkkinoiden ulkopuolella olevat huolehtimalla siitä, että vuonna 2000 annettu työllisyyspuitedirektiivi pannaan samalla lailla täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Aivan yhtä tärkeää on, että vaadimme jatkossakin erityisesti iän ja vammaisuuden alalta annettavia direktiivejä, koska jos ihmiset eivät voi päästä työpaikalle, he eivät voi myöskään ottaa vastaan työpaikkaa, jos heille sellaista tarjotaan.

Lisäksi suhtaudun myönteisesti parempaa sääntelyä koskevaan lukuun, mutta minusta olisi ollut parempi, että siihen olisi sisältynyt viittaus raukeamislausekkeeseen kaiken lainsäädännön osalta.

Lopuksi totean vielä, että ehdotetun terveys- ja turvallisuuslainsäädännön on perustuttava ajankohtaiseen tieteelliseen ja lääketieteelliseen näyttöön. Lisäksi kehotan jokaista tukemaan äänestyksessä tarkistustani, joka koskee lainsäädännön parantamisesta tehtyä toimielinten sopimusta.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää kolme Eurooppa-neuvostoon liittyvää seikkaa. On harmillista, että meitä ei ole täällä enempää, mutta esitän kuitenkin nämä kolme seikkaa.

Ensimmäinen koskee Lissabonin strategiaa. Aiomme maaliskuun lopussa allekirjoittaa Berliinin julistuksen. Yksi keskeisistä kysymyksistä liittyy Lissabonin strategiaan eli tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja rahan vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä asia on otettava mukaan yksinkertaisesti sen vuoksi, että se on yksi koko Euroopan unionin perusperiaatteista. Valitettavasti elämme parhaillaan protektionistisia aikoja. Tämän protektionismin on loputtava, ja meidän on sisällytettävä tätä koskeva viesti Lissabonin strategiaan ja Berliinin julistukseen.

Toinen seikkani on se, että mielestäni Euroopan unioni on ollut vailla uhkakuvia kylmän sodan päättymisestä lähtien. Otimme käyttöön euron 1990-luvulla, ja laajentuminen tapahtui tällä vuosikymmenellä, mutta siitä lähtien olemme etsineet jotakin, ja mielestäni tämänpäiväinen keskustelu osoittaa, että olemme löytäneet tähän tarkoitukseen ilmastonmuutoksen. Monessakin mielessä meidän olisi itse asiassa kiitettävä presidentti Putinia energiapolitiikan liittämisestä EU:n asialistalle, koska jos hän ei olisi toiminut, kuten hän Ukrainan tapauksessa toimi, en usko, että nyt keskustelisimme energian riittävyydestä ja energiavaihtoehdoista yhtä vilkkaasti kuin tänään. Olen todella iloinen siitä, mihin suuntaan komissio parhaillaan ohjaa energiakeskustelua, ympäristökeskustelua ja ilmastonmuutoksesta käytävää keskustelua.

Viimeinen seikka, jonka haluan esittää, koskee suosikkiaihettani eli perustuslakisopimusta. Tiedän, että aihe ei ole maaliskuun alussa pidettävän Eurooppa-neuvoston esityslistalla, mutta haluan vain kehottaa puheenjohtajavaltio Saksaa jatkamaan toistaiseksi tekemäänsä mainiota työtä sitä kautta, että se pitää tämän työn käynnissä. Tarvitsemme tätä perustuslakisopimusta ja tarvitsemme sitä kipeästi kolmesta syystä: 1) se lisää unionin tehokkuutta, 2) se lisää unionin demokraattisuutta ja 3) se lisää unionin ymmärrettävyyttä.

Toivon, että perustuslakisopimukselle laaditaan oma etenemissuunnitelma Saksan puheenjohtajakaudella siten, että se voi tulla voimaan vuonna 2009.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kevään huippukokousta silmällä pitäen katson, että myös liittokansleri Merkelin tämänaamuinen puhe liittyi täysin maaliskuun esityslistaan. Madridissa pidetyn 18 perustuslakisopimuksen ystävän kokouksen myötä – kokouksessa kaksi ystävää totesi aikovansa ratifioida sopimuksen ja osa ei ole vielä ottanut kantaa, ja tältä osin hiljaisuus on huutava – on mielestäni tärkeää tukea sitä, mitä neuvoston puheenjohtaja on todennut. Haluan kuitenkin esittää yhden huomion: jos meidän on tehtävä jotakin, meidän on käytettävä enemmän kynää kuin saksia, koska pelkän olennaisen sisällön puolustamisessa on omat vaaransa varsinkin, jos alamme käyttää saksia.

Haluan demokratian ja energia-alan poliittisten toimien näkökulmasta todeta niistä menettelytavoista, jotka meidän on pantava täytäntöön, että typistämiseen liittyy huomattava vaara, koska demokratian näkökulmasta – ja tämä on erityisesti parlamenttia kiinnostava asia – luovumme siitä, että meillä olisi 35 oikeusperustaa, toimiaksemme 85 oikeusperustan pohjalta, ja tällä on valtava ja ratkaiseva merkitys.

Toiseksi haluan Lissabonin strategian osalta esittää erään seikan, jota ei ole täällä mainittu, eli Dohan kierroksen saattamisen onnistuneesti päätökseen. Voimme puhua ilmastonmuutoksesta, voimme puhua energiasta ja sosiaalisesta mallista, mutta jos emme pääse Dohan kierroksella myönteiseen tulokseen – tietenkään Dohan kierroksella ei voida suoraan käsitellä näitä seikkoja, jotka on otettava huomioon kansainvälisten suhteidemme asialistalla ja sisällytettävä sille – emme mielestäni kykene yksin ratkaisemaan ongelmia, joilla on maailmassa globaali ulottuvuus.

Mielestäni Euroopan unionin on harjoitettava aktiivista politiikkaa, johon nämä seikat on sisällytetty, siten, että mielessä pidetään Dohan kierroksen päätökseen saattamisen tärkeys. Tämä asia on puheenjohtajavaltio Saksan ohjelmassa, mutta mielestäni siitä puhutaan liian vähän.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Lissabonin strategian toteuttamista koskevissa kommenteissani haluan korostaa neljästä painopisteestämme yhtä eli energiaa. Erityisesti tällä alalla EU on yhä jäljessä, koska kilpailu on markkinoilla ja verkkopalveluissa lähes olematonta. Baltian maat ovat energian näkökulmasta edelleen eristyksissä – sekä sähkön että erityisesti kaasun osalta.

Pohjois-Euroopan kaasuputkella, jota rakennetaan vain kahden maan – Saksan ja Venäjän – tekemän sopimuksen perusteella, ei ratkaista luonnonkaasun markkinoille saattamiseen ja jakeluverkkoon liittyviä ongelmia. Venäjän presidentin puhe Münchenissä osoitti, että imperialistinen ajattelu nostaa päätään Venäjällä, ja näyttää siltä, että maan pyrkimys on yhä sama – energiapolitiikan käyttäminen jatkossakin poliittisiin tarkoituksiin.

EU:n yhteiset energiamarkkinat olisivat turvallisuustae suhteessa kolmansiin maihin, ja niiden avulla helpotettaisiin niiden energiakriisien ratkaisemista, joita voi kehittyä EU:ssa tai joiden aiheuttajat ovat EU:n ulkopuolella. Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa on olennaisen tärkeää huolehtia takeista, joilla voidaan suojautua kolmansien osapuolten monopolistisilta määräilypyrkimyksiltä.

Jotta me kaikki tuntisimme olomme turvallisemmaksi, kehotan neuvostoa ja komissiota teettämään pikaisesti riippumattoman asiantuntija-arvioinnin Pohjois-Euroopan kaasuputken todennäköisistä vaikutuksista. Itämeri kuuluu koko unionille, eikä vain kahdelle maalle.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, en usko, että teistä on yllättävää kuulla, että haluan käsitellä erityisesti yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuden strategiaan liittyviä kysymyksiä, koska olen ryhmäni koordinoija juuri sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tiedän, että komissio antaa teille keskusteltavaksi strategia-asiakirjan. Meillä ei ole vielä ollut tilaisuutta tutustua siihen, mutta en voi muuta kuin toivoa, että se on rohkea asiakirja, koska meillä on paljon tehtävää.

Osoitan sanani erityisesti neuvoston puheenjohtajalle, koska haluan teidän kiinnittävän huomiota tämän päätöslauselman erään luvun otsikkoon "Sisämarkkinoiden jäljellä olevien esteiden poistaminen". Tämä on osoitettu suoraan neuvoston jäsenille. Komissio tekee ankarasti työtä tällä alalla, mutta tosiasia on, että sisämarkkinat ovat yhteisellä vastuullamme. Euroopan parlamentti pystyy tekemään paljon, ja olemme tehneetkin paljon: erinomaisena ja tuoreena esimerkkinä palveludirektiivi, mutta lisäksi tarvitaan paljon muutakin. Aiomme tarkastella kollegani Alexander Stubbin johdolla tavaroiden vapaata liikkuvuutta vielä yhdenmukaistamatta olevilla aloilla. Tämä ehdotus on myös tärkeä, mutta teidän on tehtävä sitoumus ja luvattava meille, että työskentelette sen pohjalta.

Minulla oli pari viikkoa sitten kunnia – jäsen Ayala Sender on myös jäsenenä tässä työryhmässä, ja hänkin mainitsi äsken tämän työryhmän – toimia esittelijänä parlamenttien välisessä kokouksessamme, johon saapui parlamentin jäseniä eri puolilta jäsenvaltioita keskustelemaan sisämarkkinoista. Mielenkiintoista oli se, miten ensisijaisena asiana he pitivät neljää vapautta, jotka jäsen Stubb äsken mainitsi, ja se, että he tarvitsevat apua voidakseen puolustaa parlamenteissaan näitä vapauksia omia hallituksiaan vastaan. Joskus tuodaan julki, että on aivan liian helppoa syyttää sisämarkkinoita työpaikkojen menetyksistä tai kilpailun kiristämisestä, jotka ovat huono asia kuluttajille ja talouksille, mutta itse asiassa yhtenäismarkkinat ovat ehdottoman keskeinen asia globalisaation paineisiin vastaamisessamme. Kuten erään kansallisen parlamentin jäsen totesi kokouksessamme, sisämarkkinat ovat olennainen asia, koska ne antavat syvyyssuunnassa voimaa koko Lissabonin strategialle.

Pyydän teitä, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, merkitsemään tämän muistikirjaanne ja saamaan ministerikolleganne suhtautumaan aidosti vakavasti sisämarkkinoihin ja niiden täytäntöönpanoon ja saamaan kansalaisenne ja parlamenttien jäsenet ottamaan tämän haasteen vastaan.

  Bernard Poignant (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, liekö tarkoituksellista vai sattumaa, mutta Eurooppa-neuvoston avajaispäiväksi valittu päivä, 8. maaliskuuta, on kansainvälinen naisten päivä. Tämä oli hyvä valinta liittokansleri Merkeliltä, ja toivon, että hän pystyy ottamaan päivästä kaiken irti.

Haluan palauttaa Eurooppa-neuvoston historialliseen yhteyteensä: mielestäni vuodet 2007–2010 ovat samalla tavalla ratkaisevia vuosia kuin vuodet 1954–1957 puolustusyhteisön kariutumisen ja Rooman sopimuksella tehdyn EU:n talousarvion käyttöönoton välillä. Tällä hetkellä vietämme Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää. Edessämme on monia kokouksia: institutionaalisia kokouksia sekä talousarvioon ja vaaleihin liittyviä kokouksia. Edessä ovat Euroopan parlamentin vaalit ja ehkäpä kansanäänestyksiä sekä Lissabonin strategian tarkistaminen ja myös maatalouspoliittisia kokouksia. Näin ollen meidän kaikkien on sitouduttava vakuuttamaan kansalaiset ja voittamaan heidät puolellemme, kun on sen aika.

Kansalaiset kuulevat puhuttavan kilpailusta, mitä he eivät vastusta. He kuulevat puhuttavan yrityselämän joustavuudesta, mitä he eivät vastusta niin kauan kuin työntekijöiden turvasta huolehditaan. Tämän sanottuani ehdotan teille vielä yhtä termiä: yhdenmukaistamista. Sana näyttää kadonneen kielenkäytöstämme, vaikka se esiintyy Rooman sopimuksessa. Ympäristön alalla yhdenmukaistaminen on totta ja se etenee. Verotuksen yhdenmukaistaminen on yhtiöveron osalta jokseenkin pysähdyksissä. Sosiaalinen yhdenmukaistaminen on liian heikkoa. Olipa asia miten tahansa, mielestäni meidän on saatava yhdenmukaistamisen sulosävelet kantautumaan kansalaistemme korviin. Tämän lisäksi haluaisin monien muiden tavoin, että neuvosto kannustaa komissiota jättämään käsiteltäväksi tekstin, julkisia palveluja koskevan puitedirektiivin.

On varmasti tarpeen saattaa markkinat takaisin tasapainoon, vaikka on totta, että kukaan ei täällä sitä vastustakaan. Tämä tarkoittaisi vain sisällön antamista sille tarkoitukselle, jonka Jacques Delors antoi Euroopan yhdentymiselle, tai ainakin yhdelle hänen käyttämistään lauseista: kilpailu stimuloi, yhteistyö vahvistaa, mutta solidaarisuus yhdistää.

  Markus Ferber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan ottaa esiin vain muutamia jo mainituista seikoista, joista byrokratian vähentäminen on vain yksi. Tänään puolelta päivin kumosimme täysistunnossa kaksi direktiiviä, mutta siltikin katson, että meidän on ponnisteltava vielä vähän enemmän, ja lisäksi katson, että tarvitaan mekanismi, jonka avulla voimme yhdessä selvittää, mitkä direktiivit ovat oikeasti tarpeettomia. Tämä työläs menettely, jossa komissio valmistelee jotakin, jolle edellytetään neuvoston puoltavaa lausuntoa, minkä jälkeen me täällä Euroopan parlamentissa sanomme vihdoin oman sanamme, ei ole mielestäni tehokas. Mielestäni pystyisimme yhdessä kumoamaan tarpeettomat direktiivit paljon nopeammin, jos tähän olisi olemassa asianmukainen järjestelmä, ja minua ilahduttaisi myös, että tämän aiheen käsittelyyn osallistuisi tästä asiasta vastuussa oleva komission jäsen.

On toinenkin asia, jota haluan käsitellä lyhyesti. Tänä vuonna meidän on tehtävä päätös säädöksestä, jolla vapautetaan postipalvelujen markkinat, mikä on varsin tärkeä asia sisämarkkinoiden kannalta. Komission tekemät ehdotukset ilmentävät sen vahvaa sitoutumista tähän. Meidän on parlamentissamme pyrittävä viemään tämä ensimmäinen käsittely läpi mahdollisimman nopeasti, ja toivon, että neuvosto ottaa esiin ne asiat, joista on määrä päättää maaliskuun Eurooppa-neuvostossa – hienoine otsikoineen ja kauniine sanoineen – antaakseen näille asioille käytännön vaikutuksen postipalvelujen markkinoiden avaamista koskevassa lainsäädännössä. Tällä alallahan avaaminen on aivan välttämätöntä, koska jos haluamme todella aikaansaada kasvua, luoda työpaikkoja ja kehittää sosiaaliturvaa, Euroopassa tähän asti vallinnut monopolimalli ei tarjoa meille ratkaisua. Odotan neuvoston ehdotuksia malttamattomasti ja aivan erityisesti haluan nähdä, että Saksan liittotasavallan hallitus jatkaa sillä tiellä, mille se on lähtenyt, eikä anna periksi.

Olen kuullut tänään monia kiinnostavia asioita energiapolitiikasta, ja esitän lopuksi tähän liittyvän loppuhuomion. Jäsen Harmsille totean, että on mielestäni syytä hävetä sitä, että sosiaalidemokraattien ja vihreiden energiapolitiikalla on osaltaan lisätty Saksan hiilidioksidipäästöjen määrää, joten pyydän häntä olemaan luennoimatta parlamentissa siitä, mitä asialle on tehtävä. Niinä seitsemänä vuotena, jona teillä oli vastuu näistä asioista – jäsen Harms – toimitte täysin päinvastoin kuin mitä nyt opetatte meille.

  Gary Titley (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni on hyvin vaikea aliarvioida kevään huippukokouksen tärkeyttä, sillä se pidetään ennen Berliinin julistusta, jossa on määrä käsitellä sitä, millä tavalla ja miksi Euroopan unioni on maailmassa merkityksellinen, eli kyse on ennen kaikkea uuden vauhdin antamisesta Euroopan unionille. Tämän jälkeen jatketaan pohdintoja, jotka koskevat Euroopan unionin tulevaa uudistamista.

Niinpä haluan toistaa sen, minkä komission jäsen Wallström totesi: kevään Eurooppa-neuvostossa on näytettävä, mitä annettavaa Euroopan unionilla on kansalaisilleen, koska ennen kuin toimielinasioista voidaan keskustella yksityiskohtaisesti, on keskusteltava siitä, miten saavutetaan tuloksia. Katson, että jos emme tässä huippukokouksessa ryhdy toimiin, se heikentää puheenjohtajavaltio Saksan kaikkia suunnitelmia.

Mielestäni meidän on ryhdyttävä toimiin sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, kuten on jo todettu. On yksinkertaisesti liian monia ongelmia, joihin tavalliset ihmiset törmäävät halutessaan matkustaa muihin jäsenvaltioihin ja halutessaan työskennellä muissa jäsenvaltioissa. Tällainen ongelma voi ilmetä esimerkiksi rekisteröitäessä moottoriajoneuvoa useissa jäsenvaltioissa. Meidän on onnistuttava paremman sääntelyn tavoitteessa parantaaksemme kuluttajien oikeuksia ja liiketoimintaympäristöä. Meidän on täytettävä sitoumus siitä, että byrokratiaa karsitaan 25 prosentilla. Aivan erityisesti meidän on noudatettava komission esittämiä käytännöllisiä, nopean toteutuksen ehdotuksia, joita on kymmenen.

Energia-alan toimien osalta meidän on noudatettava energian vapauttamista koskevia nykyisiä sopimuksia. Tarvitsemme kilpailukykyisiä energiamarkkinoita, mikä edellyttää sääntelyvallan yksinkertaistamista ja lujittamista. Toivottavasti Saksan hallitus – toisin kuin puheenjohtajavaltio Saksa – ottaa tällä alalla ohjakset käsiinsä.

Meidän on ryhdyttävä toimiin ilmastonmuutoksen alalla. Meidän on otettava maailmassa ohjakset käsiimme, mutta voimme tehdä sen vain, jos meillä on esittää toimia omien päästöjemme vähentämiseksi, hiilen käyttömme vähentämiseksi ja päästökauppajärjestelmän huomattavaksi tehostamiseksi ja sen tekemiseksi paljon aukottomammaksi.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, Lissabonin strategia on Euroopan vastaus maailmanlaajuistumisen haasteisiin.

Komission ja jäsenvaltioiden tämän strategian elvyttämiseksi ja selkiyttämiseksi tekemien ponnistelujen on kannettava vastaisuudessa hedelmää kasvun ja työpaikkojen muodossa. Eurooppa-neuvoston on vakuutettava, että ratkaisu taloudellisiin vaikeuksiimme on ennen kaikkea Lissabonin strategian parantaminen ja toteuttaminen, mukaan luettuina investointeihin, tutkimukseen ja kehitykseen sekä energiaan ja ympäristöön liittyvät tuottavat julkiset menot.

Kansallisella ja Euroopan tasolla tehtyjen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöä koskevien uudistusten yhdistelmä on ainoa tapa, jolla voimme saavuttaa yhteisen tavoitteemme kilpailukyvyn parantumisesta ja uusista ja aiempaa paremmista työpaikoista.

Lisäksi Eurooppa-neuvoston on hyväksyttävä energiaa koskeva toimintasuunnitelma, jolla pyritään takaamaan toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristön kunnioittaminen. Haluan teidän kiinnittävän huomiota niihin mahdollisiin vaikutuksiin, joita on niillä todella kunnianhimoisilla tavoitteilla, jotka komissio on asettanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä, koska vaikka tavoite onkin kiitettävä, meidän on varmistettava, että tasapaino ekologisten periaatteiden ja yritysten kilpailukyvyn välillä säilyy.

Tuen puheenjohtajavaltio Saksaa ja komissiota heidän kannattaessaan "paremman sääntelyn" aloitetta. Euroopalla on usein ollut taipumus tuottaa liian paljon säädöksiä – joskus mistä tahansa aiheesta – mutta unionin tehtävä ei ole puuttua kaikkeen. Sen sijaan Euroopan on pystyttävä parempaan niissä politiikoissa, jotka edellyttävät vähintään Euroopan tasoista päätöksentekoa ja joihin liittyy aito eurooppalainen lisäarvo. Näitä ovat energia, ilmasto, turvallisuus ja maahanmuutto, vain joitakin mainitakseni. Nyt EU:n on aika keskittyä perusasioihin siten, että se kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta ja toimii ihmisten odotusten mukaisesti.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, tänä vuonna, kun EU viettää Rooman sopimuksen 50-vuotisjuhlavuotta, tänä yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna ja lisäksi vuonna, jona kotimaani, Portugalin on määrä toimia EU:n puheenjohtajamaana, katson, että on tärkeää ilmoittaa, että Portugalin kansa äänesti sunnuntaisessa kansanäänestyksessä sen puolesta, että abortin, joka tehdään kymmenen ensimmäisen raskausviikon aikana, rangaistavuudesta luovutaan.

Mielestäni on hyvä korostaa tämän äänestyksen tärkeyttä parlamentissamme ja tässä tilanteessa kahdesta muustakin syystä: ensinnäkin sen vuoksi, että kyllä-äänien selkeä voitto vastaa niitä parlamentin hyväksymiä suosituksia, joissa vaaditaan, että abortin on oltava laillinen ja turvallinen kaikissa jäsenvaltioissa, ja toiseksi sen vuoksi, että on onnellinen yhteensattuma – kuten jäsen Poignant mainitsi – että kevään Eurooppa—neuvoston kokous pidetään 8. maaliskuuta. Kuten Portugalin pääministeri Socrates totesi, tämä tulos tarkoittaa, että Portugali on ottanut päättäväisen askeleen kohti avoimemman, suvaitsevaisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamista.

Lissabonin strategian osalta kaikissa jäsenvaltioissa on lujitettava myös sosiaalista osa-aluetta eurooppalaisten miesten ja naisten työ- ja perhe-elämän tasapainon lisäämiseksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi korkealaatuisten ja kohtuuhintaisten hoitorakenteiden luomista ja kehittämistä lapsia ja muita huollettavia varten. Lisäksi tarvitaan enemmän ja aiempaa parempia työpaikkoja myös naisille ja samaa palkkaa samasta työstä. Mielestämme Lissabonin strategian kunnianhimoisia tavoitteita ei voida saavuttaa ilman naisten osallistumista.

  Cristóbal Montoro Romero (PPE-DE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, arvoisa komission varapuheenjohtaja, Lissabonin strategia tarkoittaa – sen jälkeen, kun onnistuimme euron luomisessa – suuren eurooppalaisen hankkeen käynnistymistä suuremman hyvinvoinnin ja erityisesti korkeamman työllisyyden ja varsinkin naisten suuremman työelämään osallistumisen saavuttamiseksi. Tämä on kunnianhimoinen vuoteen 2010 ulottuva hanke. Tarkoituksena on tehdä tietä strategisten alojen, tietoliikenteen, liikenteen, energian ja rahoituspalvelujen vapauttamiselle eli tarkoituksena on avata Eurooppa. Lisäksi tarkoituksena on tehdä tietä työsuhteiden uudistamiselle sen varmistamiseksi, että työmarkkinasopimusten avulla työmarkkinoita uudistetaan tavalla, jolla lisätään työpaikkoja ja erityisesti nuorison ja pitkäaikaistyöttömien työpaikkoja.

Huomaamme parhaillaan talouskasvun elpyvän, ja maaliskuussa pidettävässä huippukokouksessa, jossa tarkastellaan uudelleen Lissabonin strategiaa, eurooppalaiset on vakuutettava siitä, että vuoden 2006 talouskasvu ei ole ohimenevä ilmiö vaan että sitä voidaan vahvistaa maailmantalouden ja tämän elpymisen kehyksessä. Tähän tarvitsemme paljon poliittista aloitteellisuutta ja paljon poliittista valmiutta suorittaaksemme ne uudistukset, jotka eivät voi jäädä enää odottamaan – ja tänä iltapäivänä parlamentissa on jo mainittu energia ja ympäristö. Lyhyesti sanottuna kyse on kaikista niistä uudistuksista, joiden avulla eurooppalaisten luottamus omaan hankkeeseensa voidaan palauttaa. Luottamusta ei ole ilman työllisyyttä.

Suurta eurooppalaista hankettamme hidastaa kyvyttömyytemme tuottaa kasvua, kuten komission varapuheenjohtaja Wallström totesi. Syynä on siis heikko kasvu ja uusien työpaikkojen syntymisen riittämättömyys. Ne meistä, jotka tuntevat itsensä läpikotaisin eurooppalaisiksi, uskovat, että meillä on yhä aikaa saada tämä prosessi piristymään niin, ettemme anna sen hiipua itsestään.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme jälleen kerran Euroopalle laaditusta ohjelmasta, jonka on oltava kauaskantoinen, selkeä ja jolla on kyettävä vastaamaan maailmanlaajuisiin haasteisiin. Tällä kertaa meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota yhteisen energiapolitiikan ongelmaan. Se on tällä hetkellä hyvin tärkeä poliittinen ja sosiaalinen kysymys.

Meidän on muistettava, että äskeinen energianhintojen nousu on tulevaisuudessa yhä suurempi ongelma sekä maailman energiamarkkinoille että talouden kehitykselle. Meillä ei ole vielä selkeää eurooppalaista energiastrategiaa. Jäsenvaltiot keskittyvät jatkuvasti omiin strategisiin etuihinsa, jotka näkyvät sen jälkeen niiden sisäpoliittisissa päätöksissä. Tämän vuoksi Euroopan tasoisella yhteistyöllä on yhä varsin vähän liikkumatilaa. Toisaalta Euroopan energiapolitiikka edellyttää yhteisiä toimia ja solidaarisuutta.

Euroopan komission puheenjohtaja Barroso totesi tänä aamuna perustellusti, että jos haluamme, että meitä kohdellaan energiapolitiikassa varteenotettavana kumppanina, meidän on puhuttava yhdellä äänellä 27 äänen sijasta. Solidaarisuus on erityisen tärkeää energian toimitusvarmuuden turvaamisessa. Euroopan unionin on puhuttava yhdellä äänellä, kun se käy tärkeimpien energiantoimittajiensa kanssa neuvotteluja hyvän, pitkäaikaisen kumppanuuden ja energiayhteistyösopimusten solmimiseksi.

Lisäksi energiapolitiikka liittyy epäsuorasti uuden Lissabonin strategian painopisteisiin, joilla on tarkoitus lisätä kasvua ja työpaikkoja. Tämän strategian osalta neuvosto ehdottaa perustellusti, että keskitymme neljään alaan, jotka ovat vakauteen ja kasvuun perustuva talouspolitiikka, sisämarkkinoiden kehittäminen, innovointi, tutkimus ja koulutus sekä työpaikkojen lisääminen ja Euroopan sosiaalisen mallin kehittäminen.

Lissabonin strategia edellyttää kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden hallituksilta aiempaa suurempaa sitoutumista strategian toteutukseen. Tasapainoisen kasvun säilyttämiseksi meidän on tuettava myös strategian ympäristöä koskevia ja sosiaalisia näkökohtia varsinkin työpaikkojen luomisen osalta.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tänään on oikea hetki todeta, että vuoden 2004 uudistuksen ansiosta Lissabonin strategia on muutakin kuin pelkkä sarja saavuttamattomia tavoitteita – painopisteet ovat selkeämpiä ja vastuut on määritelty paremmin.

Haluan käyttää tämän puheenvuoron sosiaalipolitiikan käsittelyyn Lissabonin strategian kehyksessä. Ensinnäkin on täysin selvää, että Lissabonin strategia ei ole, kuten eräät antavat ymmärtää, eräänlainen liberalistinen yritys heikentää Euroopan sosiaalimallin perustaa ja sen arvoja. Itse asiassa kaikkea muuta. Lissabonin strategia on visio, jolla pyritään säilyttämään – erityisesti uudistusten hengessä – Euroopan sosiaalimallin keskeisimmät arvot. Näin ollen Lissabonin strategiassa on määritelty poliittiset suuntaviivat sosiaaliturvajärjestelmien tarpeelliselle uudenaikaistamiselle. Tämä on tarpeen, jotta voidaan reagoida siihen, mitä Euroopassa ja eri puolilla maailmaa tapahtuu.

Tästä yleisestä ohjenuorasta ilmenee selkeästi se, että sosiaalipolitiikkaa ei pidä nähdä taakkana vaan pikemminkin tekijänä, jolla voi olla myönteinen vaikutus talouskasvuun sitä kautta, että se lisää tuottavuutta ja kilpailukykyä ja sillä saavutetaan suurempi sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja perusoikeudet. Se on näin ollen merkittävä väline yhteiskuntarauhan ja poliittisen vakauden takaamiseksi, ja sitä ilman ei voi syntyä kestävää taloudellista kehitystä.

Vuoden 2004 uudistuksen ansiosta suhtaudun tällä hetkellä aiempaa toiveikkaammin Lissabonin strategian toteuttamiseen. Talouden nousukausi on käynnistynyt EU:ssa, ja sen kasvu saattaa ylittää Amerikan yhdysvaltojen kasvun. Pelkästään vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla investoinnit lisääntyivät kuusi prosenttia. Viennin kasvun olisi oltava yli viisi prosenttia. Työttömyys on painunut vuoden 1998 tasolle. Nämä luvut vahvistavat, että Lissabonin strategian tavoitteilla on kentällä kumulatiivinen vaikutus, jolloin talouskasvun jatkuminen johtaa yhä useampien ja entistä parempien työpaikkojen syntymiseen, EU:n kansalaisten elintason jatkuvaan kohoamiseen kilpailukykymme siitä kärsimättä ja Euroopan sosiaalimallin arvojen säilymiseen.

Haluan tämän vuoksi onnitella komission puheenjohtajaa Barrosoa ja komissiota siitä uudistuksesta, jonka he päättivät oikeaan aikaan tehdä Lissabonin strategian osalta.

  Christa Prets (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon on puhuttu Lissabonin strategian onnistuneesta täytäntöönpanosta tai ainakin siihen tähtäävistä ponnisteluista. Ennen kuin poistutte, haluan pyytää teitä seuraavassa kokouksessa puhumaan yksilöllisellä vastuulla olevien selkeiden suuntaviivojen ja selkeiden ääriviivojen puolesta. Tarkoitan "yksilöillä" jäsenvaltiota ja Euroopan unionia.

Brysselissä viime viikolla pidetyn parlamenttien välisen kokouksen yhteydessä ilmeni, että kollegamme eri jäsenvaltioissa olivat tuoneet käsiteltäväksi koulutukseen, työllisyyteen, sosiaaliturvaan, ilmastonsuojeluun ja niin edelleen liittyvät arvostelun aiheensa ja vaatimuksensa ja vaativat ratkaisujen löytämistä niihin, vaikkakin tämä toimivalta ja vastuu on enimmäkseen jäsenvaltioiden käsissä. Lisää avoimuutta ja tiedottamista tarvitaan, jos halutaan tietää, missä viime kädessä vastuut ovat, eli mikä on EU:n vastuulla ja mikä jäsenvaltion vastuulla.

Koulutus on yksi Lissabonin strategian ydinkysymyksiä. Komission tuoreimmasta edistymiskertomuksesta on ilmennyt, että jäsenvaltiot joutuvat yhä ponnistelemaan suuresti saavuttaakseen vuoteen 2010 mennessä niille asetetut viisi tavoitetta ja että tämä edellyttää kiireellisesti lisää investointeja koulutukseen ja sitä, että määritellään selkeät tätä alaa ja elinikäisen oppimisen alaa koskevat oikeudet ja velvollisuudet. Jos ihmisten liikkuvuutta on tarkoitus lisätä, myös heidän tutkintonsa on tunnustettava. Siitä, mitä olemme saaneet aikaan Euroopan unionissa, on yhä liian vähän käytännön hyötyä. Kehotan teitä ottamaan tämän huomioon työssänne.

Viime viikolla minulla oli hyvin mielenkiintoinen kokous ECOSYn (Young European Socialists) kanssa. ECOSY pyysi minua välittämään teille viestin siitä, että koulutus on myös itsetarkoitus, eikä sen ainoana tarkoituksena ole aina sopivien työntekijöiden valmistaminen työmarkkinoille, vaan sillä on suuri vaikutus henkilökohtaisen tietoisuuden, sosiaalisten taitojen ja kulttuurisen ymmärtämyksen kehittymiseen. Mielestäni tämä on meille kaikille suuri koulutushaaste.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kiittää erityisesti monista esittämistänne ehdotuksista, jotka on koottu myös parlamentin päätöslauselmaan, joka on vielä tarkoitus hyväksyä.

Olemme keskittyneet useisiin tärkeisiin kysymyksiin, jotka ovat Lissabonin strategialle ominaisia, eli kasvuun, työllisyyteen ja myös kestävyyteen, joka lisättiin Göteborgissa.

Erityisesti viimeisessä jäsen Pretsin puheessa korostettiin sitä, kuka kantaa vastuun Lissabonin strategiasta – ja viime vuosien henkilökohtainen kokemukseni on vain vahvistanut tätä seikkaa. On käynyt selväksi, että monilla aloilla asioita ensin koordinoidaan, minkä jälkeen ne on toteutettava kansallisella tasolla. On kuitenkin olemassa asioita – ja tämä liittyy useiden jäsenten tänään esiin ottamaan toiseen seikkaan – joiden osalta kaikki jäsenvaltiot ovat yksimielisiä siitä, että toimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa yksin kansallisella tasolla vaan yhteisön tason apua tarvitaan. Tämä puolestaan liittyy säädöskäytäntöön: onko säädöksiä annettava yhteisön tasolla vai voidaanko niitä antaa kansallisella tasolla?

Yksi tärkeä tähän liittyvä kysymys on energia – jolla on puolestaan yhtymäkohtia kasvukysymyksen kanssa. Aiomme käsitellä kevään Eurooppa-neuvostossa myös tätä, koska esityslistalla on uusiutuvien energialähteiden kehittäminen. Tämä on myös ensimmäinen merkityksellinen tapa edistää ympäristönsuojelua – ja samalla se tuo mukanaan uusia työmahdollisuuksia. Tämä alahan on loppujen lopuksi osoittautunut uusien työpaikkojen lähteeksi – ja tämä puolestaan tarjoaa mahdollisuuksia viedä tuotteita EU:n ulkopuolelle. Ei riitä, että Eurooppa on energian säästämisen ja ilmastonmuutoksen torjunnan edelläkävijä. Sen on taivutettava muutkin tälle tielle. Voimme kuitenkin vakuuttaa muut vain, jos näytämme itse hyvää esimerkkiä.

Haluan korostaa toistakin tärkeää seikkaa, vaikka se ei olekaan yhtä keskeinen kohta Eurooppa-neuvostossa. Jo useaan kertaan on vaadittu energia-alan yhteisvastuuta, ja lisäksi on vaadittu neuvotteluja Venäjän kanssa – perustellusti. Tämän varmuuden saavuttaminen edellyttää kuitenkin neuvotteluja Venäjän kanssa ja myös valtuutusta Venäjän kanssa tehtävän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen elvyttämiseksi vihdoin viimein, jotta neuvotteluissa voidaan ottaa huomioon ne näkökohdat, joilla on energiahuollon varmuuden kannalta myös merkitystä.

Haluan mainita tähän liittyen erään toisenkin seikan eli syyn siihen, miksi tämä Venäjän kanssa käytävä vuoropuhelu on tärkeää. Jos me kaikki pidämme tänään mielessä sen, kuinka Venäjällä putkia vedetään, mihin niitä vedetään, ja sen, että – osittain maapallon lämpenemisen vuoksi – näiden putkistojen kunto saattaa pian heikentyä, huomaamme, että on tärkeää olla nimenomaan tältä osin tiiviissä yhteydessä Venäjään – eikä vain muihin tuottajamaihin ja/tai asianomaisiin kauttakulkumaihin.

Haluan mainita erään alan, jonka useat jäsenet, muun muassa jäsen Goebbels, mainitsivat, eli sosiaalisen ulottuvuuden, Euroopan sosiaalimallin. Ajoittain on esitetty arvostelua siitä, että tämä ulottuvuus ei ole todella keskeinen ala. Haluan muistuttaa parlamenttia vain siitä, että pari päivää sitten puheenjohtajavaltio piti Nürnbergissä vauhdituskonferenssin työ- ja sosiaaliasioista vastaavan Saksan liittovaltion ministerin ja työllisyyden, sosiaalipolitiikan, terveyden ja kuluttaja-asioiden neuvoston puheenjohtajan Franz Münteferingin johdolla. Konferenssissa tarkasteltiin seuraavia kysymyksiä: Kuinka voimme reagoida maailmanlaajuistumisen haasteeseen? Mitä EU voi tehdä? Mitä olisi näihin haasteisiin vastattaessa säilytettävä ja mitä muutettava? Lisäksi neuvoston puheenjohtaja on ottanut tavoitteekseen sen, että se jatkaa tällä linjalla Saksan toimiessa G8-maiden puheenjohtajana. Meidän on kuitenkin pohdittava sitä, kuinka hälvennämme niitä pelkoja, joita tämä muuttuva maailma herättää monissa kansalaisissa. On hyvin tärkeää pitää mielessä, että ihmiset tarvitsevat tässä muutoksessa turvallisuutta.

Seuraavaksi palaan Lissabonin strategiaan. Monet yhdistävät tämän sanan Portugalin kauniiseen pääkaupunkiin, kun taas joissakuissa se ei herätä mielleyhtymiä. Tilanteen korjaaminen ei ole yksin komission tehtävä. Meidän on jatkuvasti korostettava Lissabonin strategian tavoitteita – kasvua, työpaikkoja ja kestävyyttä – ja sovitettava niitä yhteen uusien asioiden ja haasteiden, kuten tutkimuksen ja koulutuksen kanssa. Näillä toimillamme meidän on osoitettava kansallisella tasolla, että tämä liikevoima ja tämä koordinointi ovat saaneet alkunsa Euroopassa.

Haluan kommentoida viimeiseksi perustuslakisopimusta, vaikka se ei olekaan kevään Eurooppa-neuvoston esityslistalla. Ei riitä, että esitetään seuraavanlainen kommentti: "Miksi emme yksinkertaisesti luopuisi perustuslakisopimuksesta, koska kansalaiset eivät halua sitä?" Tällaiset väitteet ovat virheellisiä, koska on jäsenvaltioita, kuten Espanja ja Luxemburg, jotka ovat hyväksyneet tämän perustuslakisopimuksen joko parlamenteissaan tai kansanäänestyksissä. On totta, että kaksi mutta jäsenvaltiota on äänestänyt sitä vastaan, mutta samalla – kuten Saksan liittokansleri totesi täällä pari viikkoa sitten Saksan puheenjohtajakautta koskevassa puheessaan – monet niistä, jotka hylkäävät tämän perustuslakisopimuksen, haluavat, että Euroopan unionilla on enemmän valtuuksia ja vastuita, esimerkiksi energian alalla. Juuri tätä varten perustuslakisopimus on olemassa. Itse kunkin on siis päätettävä, mitä haluaa: aina ei voida valita vain itselle mieluisia osia. Niiden, jotka vaativat parlamentaarisia oikeuksia, esimerkiksi ennakkovaroitusjärjestelmää paremman säädöskäytännön avulla, on voitava päättää, millä tasolla – kansallisella vai Euroopan tasolla – säädöksiä heidän mielestään tarvitaan ja millä tasolla niitä on heidän mielestään annettava.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia jäseniä siitä, että he ovat pysyneet paikalla loppuun saakka. On aina haastavaa saada syntymään aitoa keskustelua eikä pelkkiä yksinpuheluja.

Haluan kommentoida kolmea asiaa. Ensinnäkin haluan jatkaa siitä, mihin moni teistä viittasi, ja ottaa esiin perustuslakisopimuksen umpikujan ja monien teistä mainitseman nykypäivän Euroopan poliittisten johtajiemme sitoutumisen puutteen. Tietenkin komissio tukee täysin puheenjohtajavaltio Saksan rohkeana ja kunnianhimoisena pidettävää sitoutumista sen varmistamiseen, että asia etenee pohdintavaiheesta toimintavaiheeseen. Tiedämme, ettei ratkaisujen löytäminen ole helppoa, mutta aiomme auttaa asiaa parhaamme mukaan. Meidän on päästävä tästä umpikujasta mahdollisimman pian ulos.

Tältä osin kevään Eurooppa-neuvoston tulokset ovat erittäin tärkeitä, kuten myös se, että kokouksessa pystytään saavuttamaan tuloksia esityslistalla olevissa ratkaisevan tärkeissä asioissa, joista yksi on ilmastonmuutos. Haluan kommentoida sitä, mitä eräät teistä totesivat komission ja Euroopan unionin tavoitteista. On tärkeää todeta, että meillä on pidemmän aikavälin päämäärä ja tavoite siihen liittyen, mitä meidän on tehtävä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kehittyneiden maiden päästöjen vähentäminen 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä on tarpeellinen toimi, jotta voidaan saavuttaa se pidemmän aikavälin tavoite, joka koskee päästöjen vähentämistä puoleen vuoden 1990 tasolta vuoteen 2050 mennessä. On ymmärrettävä, että tämä on askel tähän suuntaan. Tämä päästöjen vähentäminen on olennaisen tärkeää, jos aiomme saavuttaa kahden celsiusasteen tavoitteen, josta tiedämme, että sen avulla pystymme ehkäisemään laajamittaiset ja peruuttamattomat häiriöt maailman ilmastojärjestelmässä. Seuraavan vuosikymmenen kuluessa kehittyneiden maiden on yhä osallistuttava eniten näihin maailmanlaajuisiin toimiin päästöjen vähentämiseksi, kuten ne ovat jo tehneetkin Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Tätä kautta kummankin uskottavuus säilyy ja voimme motivoida niitä maailman köyhempiä maita, joiden on seurattava vähentämisessä muiden perässä.

Kehotimme kehittyneiden maiden ryhmää 30 prosentin suuruisiin vähennyksiin. Voimme kysyä itseltämme, onko tämä kunnianhimoinen tavoite. Tällä hetkellä Yhdysvaltojen päästöt ovat vuoteen 1990 verrattuna kasvaneet 15 prosenttia, EU-25:n päästöt vähentyneet 5 prosenttia ja Venäjän päästöt vähentyneet 30 prosenttia. Yhtälö ei ole helppo eikä aukene yksittäistasolla, mutta haaste on valtava.

Haluaisin mainita myös kustannukset, koska monet teistä viittasivat alalle aiheutuviin kustannuksiin. Komissio on laatinut vaikutusten arviointeja, jotka osoittavat, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi toteutettavat toimet ovat täysin yhteensopivia maailmanlaajuisen kasvun jatkumisen kanssa. Vähähiiliseen talouteen on vuosina 2013–2030 tehtävä investointeja, jotka ovat noin 0,5 prosenttia maailman kokonaisbruttokansantuotteesta. Tämä vähentäisi koko maailman BKT:n kasvua ainoastaan 0,19 prosenttia vuodessa eli vain pienen osan odotetusta vuosittaisesta BKT:n 2,8 prosentin kasvusta.

Tässä ei ole otettu huomioon terveyshyötyjä, energiahuollon suurempaa varmuutta ja niiden vahinkojen vähentymistä, jotka johtuvat ilmastonmuutoksen välttämisestä. Tämä ei ole suurensuuri hinta vakuutuksesta, jolla vähennämme merkittävästi talouttamme ja maapalloamme uhkaavan peruuttamattoman vahingon riskiä, ja erityisen pieni hinta se on, jos sitä verrataan Sternin raportissa esitettyyn arvioon, jonka mukaan hallitsemattomasta ilmastonmuutoksesta pitkällä aikavälillä aiheutuvat kustannukset ovat 5–20 prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta. Niinpä meidän on otettava huomioon toimimattomuuden kustannukset! Maksamme jo nyt ilmastonmuutoksen kustannuksia – kysykää vaikkapa vakuutusyhtiöiltä eri puolilla maailmaa.

Lisäksi kevään Eurooppa-neuvostossa aiheena on Lissabonin strategia. Olette aivan oikeassa siinä, että jos haluamme tiedottaa asiasta, meidän on mainittava, että kyse on työpaikoista ja kasvusta. Lissabonin strategiassa kyse on myös uudistuksiin kannustamisesta. Olen täysin samaa mieltä jäsen Watsonin kanssa siitä, että uudistusten toimivuudesta on paljon näyttöä. Meillä on lisäksi näyttöä siitä, että yhteiskuntia, joissa vallitsevat pelot ja turvattomuus, ei ole helppoa uudistaa: niissä pelätään muutoksia. Tämän näemme myös Euroopassa, ja tämän vuoksi meidän on rakennettava luottamusta ja muistettava, että Lissabonin strategia – työllisyys- ja kasvustrategia – tarkoittaa myös sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjuntaa samoin kuin köyhyyden torjumista Euroopassa, työn laadun parantamista, koulutukseen tehtäviä investointeja, kansalaisuuteen liittyvien taitojen kehittämistä ja ihmisiin tehtäviä investointeja. Tämä on ainoa tapa voittaa pelot.

Kuunneltuani kaikki mielenkiintoiset puheet mieleeni tuli se läheinen yhteys, joka vallitsee kasvu- ja työllisyysstrategian ja kestävän kehityksen välillä, koska olemme kuulleet kaikki ne perusteet, joiden vuoksi me Euroopassa toivomme, että taloudelliseen kasvuun liitetään jatkossakin sosiaaliturva ja ympäristönsuojelun säilyminen korkealla tasolla, vaikka jatkaisimmekin kunnianhimoisia toimiamme. Mielestäni kestävä kehitys on tavoite, jolla on koko ajan yhä vankempi asema sinä visiona, jota kohti Eurooppa ja maailma pyrkivät.

  Puhemies. Olen vastaanottanut viisi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1) Lissabonin strategiasta.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.30.

(Istunto keskeytettiin klo 17.20 kyselytunnin alkamista odotettaessa, ja sitä jatkettiin klo 17.35.)

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Me kaikki olemme varmasti samaa mieltä siitä, että innovoinnilla on keskeinen asema tai sillä olisi oltava keskeinen asema siinä, kuinka reagoimme niihin riskeihin ja mahdollisuuksiin, joita maailmantalous tuo mukanaan. Kaikki tietävät, että innovoinnin kehittämisessä suurin ongelma on riittämätön täytäntöönpano eri jäsenvaltioissa. Lissabonin strategian tärkein päämäärä on edellytysten luominen kunkin jäsenvaltion sisäisen kilpailuympäristön lujittumiselle. EU:n talous voi olla vain yhtä kilpailukykyinen ja innovaatiokykyinen kuin sen alueilla sijaitsevat pienimmät ja syrjäisimmät yritykset. Näin ollen innovaatio-ohjelmat on pantava täytäntöön suoraan alueellisella tasolla, missä ne voivat luoda riittävän kilpailukykyisen ympäristön paikallisille pk-yrityksille.

Innovoinnin kehittämisen toteuttaminen keskitetysti on alusta alkaen tuomittu epäonnistumaan. On edettävä siten, että luodaan alueellinen, tekninen infrastruktuuri innovointia varten, muun muassa teknologiahautomoja ja huipputeknologian keskuksia, joissa on mahdollista hyödyntää kaikki saatavilla oleva osaamispotentiaali sekä kaikkia elinkelpoisia innovaatioideoita. Tähän on yhdistettävä joustava lähestymistapa kaikenlaisiin eri rahoitustapoihin, erityisesti riskipääomarahoitukseen, siten, että otetaan huomioon asianomaisen innovatiivisen yrityksen tai hankkeen kehityksen taso. Lisäksi rahoitusta on oltava saatavilla alueellisella tasolla. Tämä on meille ainoa tapa ylläpitää, motivoida, kehittää ja käyttää hyväksi osaamispotentiaalia alueillamme pitkän aikavälin kestävän kasvun nimissä. Näin ollen haluan kehottaa Euroopan yhteisöä harkitsemaan edellä mainittuja innovoinnin kehittämisen näkökohtia kansallisia strategisia viitekehyksiä tarkasteltaessa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS