Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2247(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0001/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0001/2007

Keskustelut :

PV 15/02/2007 - 4
CRE 15/02/2007 - 4

Äänestykset :

PV 15/02/2007 - 6.13
CRE 15/02/2007 - 6.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0054

Puheenvuorot
Torstai 15. helmikuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos

4. Energian hinnan nousu (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Manuel António dos Santosin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0001/2007) energian hinnan nousun makrotaloudellisista vaikutuksista (2006/2247(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel António dos Santos (PSE), esittelijä. – (PT) Haluan aloittaa puheenvuoroni kiittämällä kaikkia talous- ja raha-asioiden valiokunnan jäseniä sekä mietinnöstä lausuntoja laatineiden eri valiokuntien valmistelijoita heidän tuestaan ja laadukkaasta panoksestaan. Tahdon kiittää myös komission jäsentä Almuniaa eri yhteyksissä annetusta kannustuksesta.

Hyvät kollegat, kuulimme hiljattain komission puheenjohtajan toteavan parlamentissa, ettei Euroopan unioni voi pyrkiä puhumaan muulle maailmalle yhdellä äänellä energiapolitiikasta, kun se on sisäisesti täysin kyvytön puhumaan siitä 27 äänellä. Tämä on todennäköisesti tärkein käsiteltävänä olevaan mietintöön sisältyvä viesti. Sillä on selkeä vastaanottaja: Eurooppa-neuvosto ja jäsenvaltiot, ja Brysselin keväthuippukokous 8. ja 9. maaliskuuta on sopiva päivämäärä viestin kuulemiseen. Nyt on siis tullut aika lopettaa pelkät toiminta-aikeita koskevat lausumat. Asennemuutoksen on tapahduttava nyt tai ei koskaan.

Nyt ei ole selvästikään meille paras aika käydä analysoimaan yksityiskohtaisesti kokemiemme monien energiakriisien luonnetta, syitä ja seurauksia. Mietinnössä on paljon asiaa näistä aiheista, ja vaikka siinä ei sitä olisikaan, me kaikki muistaisimme silti erottavat tekijät niistä neljästä öljykriisistä, joiden kanssa Euroopan unionin talous on saanut kamppailla viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana. On selvää, että niin uuden taloudellisen paradigman näkökulmasta – siihen voidaan viitata käsitteellä "globalisaatio" – kuin poliittisesta ja strategisestakin perspektiivistä – jota voidaan kuvata käsitteellä "monenvälisyyden puuttuminen" – nykyinen tilanne poikkeaa huomattavasti viime vuosisadan puolivälistä. Juuri tästä syystä meidän on oltava tarpeeksi viisaita ja nöyriä tunnustamaan, että erilaisiin ongelmiin tarvitaan aina erilaiset ratkaisut ja että monimutkaisimpiin ongelmiin tarvitaan kunnianhimoisimmat ja radikaaleimmat ratkaisut.

Ei voida kiistää, että energiamarkkinoilla näkyvä kuohunta ja hintojen ailahtelevaisuus on hidastanut talouskasvua ja jyrkentänyt hinnannousuja. Nämä vastoinkäymiset ovat varmasti korostuneet myös kiihkeästä keinottelutoiminnasta energia-alan raaka-aineiden hinnan ympärillä. On ilmiselvää, että voimakkaasti integroituneet talousalueet, jollainen EU onneksi on, pystyvät kestämään iskuja paremmin lyhyellä aikavälillä ja jatkamaan päätavoitteidensa saavuttamista toteuttamalla talouspolitiikkaansa asiankuuluvalla tavalla. Toisaalta on yhtä lailla totta, että kasvun hidastuminen ja kilpailukyvyn heikkeneminen näkyvät vääjäämättä uusien työpaikkojen vähenemisenä ja ettei nykyistä uusien työpaikkojen puutetta pystytä missään vaiheessa täyttämään mahdollisesti syntyvillä työpaikoilla.

EU koostuu jäsenvaltioista, joiden kasvuvauhti ja tuotantorakenne ovat erilaisia, joten niiden riippuvuusasteet ovat myös hyvin erilaisia. Yksittäisten jäsenvaltioiden ongelmat on aina summattava kokonaisuudessa esiintyviin ongelmiin, ja niiden maksajana on koko taloudellinen ja poliittinen alue, johon kyseiset jäsenvaltiot kuuluvat.

Komissio on varoittanut meitä vääjäämättömästä lopputuloksesta, joka seuraa, jollei toimeen tartuta nyt. Euroopan unionin riippuvuus kasvaa tällä alalla kestämättömiin mittasuhteisiin vuoteen 2030 mennessä, ja me kaikki tiedämme, että joudumme maksamaan korkean hinnan tällaisesta riippuvuudesta paitsi talouteen kohdistuvina vaikutuksina myös tulevina vuosina vakiintuvina poliittisina ja strategisina suhteina.

Energiakysymys on näin ollen Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta keskeisen tärkeä ja ennen muuta poliittinen aihe, joka edellyttää poliittisia, koko Euroopan unionin kattavia vastauksia ja sitoumuksia. Teknisempiinkin aiheisiin, kuten uusien vaihtoehtojen löytämiseen ja kehittämiseen ja jäsentyneiden sääntelyjärjestelmien luomiseen, voidaan paneutua menestyksekkäästi vain, jos niitä lähestytään kansalliset rajat ylittävällä tavalla, jota ilman emme saa käyttöön tutkimukseen ja kehitykseen tarvittavia valtaisia rahoitusvaroja.

Siksi ehdotetaan, että Euroopan unioni aloittaa toimielintensä välityksellä talouden toimijat, alaa edustavat tahot ja kansalaiset aktivoivan kokonaisvaltaisen keskustelun aiheesta. Sen jälkeen sen olisi ryhdyttävä arvioimaan eri energialähteiden käytön ja niiden mahdollisten yhdistelmien todellisia vaikutuksia talouskasvuun, ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutosta edistävien haittojen vähentämiseen.

Kuten viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet, tässä vaiheessa jäsenvaltiot eivät kykene yksinään vastaamaan näihin ongelmiin. Tarvitaan todellinen yhteinen Euroopan energiapolitiikka, kuten komissio on ehdottanut. Sen onnistuminen riippuu kuitenkin täysin siitä, ilmoittaako neuvosto haluavansa sellaista. Kuten tiedämme, sen lisäksi, että EU on vaarallisen riippuvainen tuontienergiasta, se ei ole myöskään kokonaisuutena pystynyt takaamaan kasvutavoitteisiinsa ja kansalaistensa hyvinvointiin tarvitsemansa energian tuotantovarmuutta.

Euroopan unionissa voidaan tehdä paljon säästämällä energiaa, edistämällä energiatehokkuutta, monipuolistamalla energialähteitä ja suojelemalla ympäristöä. Silti keskeiseen päämäärään päästään vain käymällä vuoropuhelua maailman muiden alueiden kanssa – sekä niiden alueiden, jotka ovat pääosin energiantuottajia, että niiden, joiden energiankulutus yhä kasvaa. EU:n ulkopolitiikkaan on tällä uudella vuosituhannella sisällytettävä painopisteenä energiaulottuvuus. Jotta tämä onnistuu, perustana on käytettävä kolmea keskeistä linjaa: solidaarisuutta EU:n ja sen rakenteellisten periaatteiden ja arvojen suhteen, solidaarisuutta kehitysmaiden suhteen ja solidaarisuutta eloonjäämisen kannalta välttämättömän ympäröivän maailman ympäristöulottuvuuden suhteen.

Hyväksymällä tämän mietinnön parlamentti osoittaa aiempien tilaisuuksien tapaan halunsa ja samalla kantaa vastuunsa tarttua toimeen tällä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta olennaisella alalla kaikista vaikeuksista huolimatta. Toivomme, että valtioiden ja hallitusten päämiesten kevään huippukokouksessa saavutettaisiin edistystä eikä pelkästään annettaisi hyvää tarkoittavia julkilausumia, joilla ei ratkaista yhtään nykyistä ongelmaa vaan luodaan tai siirretään ongelmia tulevaisuuteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Haluan aloittaa kiittämällä parlamentin jäsentä dos Santosta ja talous- ja raha-asioiden valiokuntaa tästä mietinnöstä.

Mietintö on sisällöltään erittäin kattava, ja se osuu erityisen hyvään ajankohtaan nyt, kun 8. maaliskuuta kokoontuva Eurooppa-neuvosto aikoo käsitellä komission tammikuussa hyväksymää laajaa energiapakettia.

Pakettiin kuuluu ehdotus kattavaksi Euroopan unionin strategiaksi, jolla pystytään varmistamaan energian toimitusvarmuus ja samalla torjumaan ilmastonmuutosta.

Se, että öljyn hinta on viime viikkoina ja kuukausina laskenut liki 80 dollarin tynnyrihinnan huipputasolta, joka saavutettiin viime kesänä Libanonin kriisin aikana, ei tarkoita, etteivätkö mietintöön sisältyvät keskeiset päätelmät ja suositukset enää pätisi.

Niissä päätelmissä ja suosituksissa tähdennetään rakenteellisia tekijöitä, jotka ovat johtaneet viime aikojen hintatasoon tai nykyiseen hintatasoon. Nämä tekijät jäävät epäilemättä pysyviksi.

Viime päivinä julkistettujen vuoden 2006 kasvu- ja inflaatiolukujen valossa on kuitenkin aihetta korostaa, miten hyvin Euroopan talous on yleisesti reagoinut kuluvan vuoden aikana esiintyneisiin öljyn hinnan vaihteluihin ja nousuihin.

Yhdyn mietinnössä esitettyyn huolestumiseen hinnannousun seurauksista, mutta ne ovat yhtä kaikki olleet viime kuukausina pelättyä lievemmät ja eri luokkaa kuin aiemmilla kerroilla öljyn nopean hinnannousun yhteydessä.

Tätä juuri on korostettava. Asia liittyy eilen täällä parlamentissa käymäämme keskusteluun jäsenten Bullmannin ja Anderssonin mietinnöistä. On merkittävää, että samaan aikaan kun Eurooppa-neuvosto käy keskustelemaan sekä tästä energiastrategiasta ja ilmastonmuutospaketista että Lissabonin strategiasta, Euroopan unionin jäsenvaltioiden taloudet ovat kokeneet öljyn hinnan jyrkän kallistumisen ja toisaalta talouskasvu on nopeutunut ilman erityisen huolestuttavia hintajännitteitä.

Kuten totesin eilen täällä parlamentissa, tämä ei ole sattumaa vaan tulosta viime vuosien toiminnasta, jolla on saatu Euroopan hyödyke-, palvelu-, pääoma- ja työmarkkinat toimimaan tehokkaammin. Se on seurausta nykyisen taloudellisen tilanteen suhdannetekijän ohella myös niistä myönteisistä tuloksista, joita alkaa näkyä tähän mennessä tehdyistä rakenneuudistuksista ja viime vuosien aikaisista julkistalouden vakauttamistoimista.

Tämä viesti on saatava kansalaisten korviin selkeänä ja kuuluvana, jotta kansalaiset arvostaisivat niitä ponnisteluja, joita olemme heiltä tähän mennessä vaatineet, ja jotta he toisaalta ymmärtäisivät ja hyväksyisivät ponnistelut, joita vielä tarvitaan, jotta jo näkyvissä olevat parannukset muuttuvat rakenteellisiksi. Niiden ansiosta voimme katsoa tulevaisuuteen nykyistä luottavaisempina.

Tästä huolimatta haluan vielä kerran todeta, että talouden entistä parempi toiminta ei heikennä jäsen dos Santosin mietinnön eikä varsinkaan sen päätelmien tai suositusten pätevyyttä millään tavoin suhteessa energiamarkkinoiden toimintaan ja energiankulutuksesta ilmastonmuutokseen kohdistuviin vaikutuksiin.

Meidän on otettava huomioon tietyt seikat, esimerkiksi EU:n energiahuollon riippuvuus geopoliittisista tekijöistä, jotka eivät ole täysin meidän hallinnassamme, ja esimerkiksi se, että kaasu- ja sähköverkkojemme heikko yhteentoimivuus tekee meidät alttiimmiksi näiden geopoliittisten tekijöiden ja toimituksissa esiintyvien jännitteiden vaikutuksille, kuten olemme nähneet tänä ja viime talvena.

Edelleen yksi esimerkki on, että heikko yhteentoimivuus yhdessä muiden luonteeltaan kansallisten tekijöiden kanssa estää aitojen energian sisämarkkinoiden syntymisen. Tästä on haittaa kuluttajille, jotka joutuvat maksamaan energiasta enemmän eivätkä saa hyväksyttävän laatuista energiaa toimitusvarmasti hyväksyttävään hintaan.

Vielä yhtenä esimerkkinä voin mainita, että se hiilidioksidin määrä, jonka yhä päästämme ilmakehään, pahentaa kasvihuoneilmiötä ja sen ilmastonmuutoksena näkyviä seurauksia.

Mielestäni vastaus mietinnössä mainittuihin ongelmiin ja haasteisiin, joista olen osan juuri luetellut, löytyy suurelta osin komission tammikuussa hyväksymään energiapakettiin sisältyvistä ehdotuksista, jotka ovat tärkeimpiä 8. ja 9. maaliskuuta kokoontuvassa Eurooppa-neuvostossa käsiteltäviä aiheita.

Ehdotuksemme kattavat sekä taloutta ja ympäristöä koskevat seikat, energiariippuvuudesta johtuvat turvallisuusseikat että ehdotukset energian käytön tehostamiseksi. Tässä mielessä katson niiden olevan valtaosin jäsen dos Santosin mietintöön sisältyvien pohdintojen ja suositusten linjoilla.

Meidän tarvitsee ainoastaan siirtyä sanoista tekoihin. Kansalaiset tietävät, mitkä haasteet meitä ovat vastassa. Valtioiden ja hallitusten päämiesten on annettava tulevassa Eurooppa-neuvostossa tarvittava poliittinen alkusysäys, jonka myötä ryhdytään toteuttamaan aitoa Euroopan unionin energiastrategiaa, jollaista komissio on esittänyt ehdotuksessaan ja jollaista tämä parlamentti on toistuvasti vaatinut niin tänään käsiteltävässä mietinnössä kuin muissakin mietinnöissä ja päätöslauselmissa.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-TSAGAROPOULOU

 
  
MPphoto
 
 

  Giles Chichester (PPE-DE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega dos Santosia hänen mietintönsä johdosta. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puolesta suhtaudun myönteisesti näitä asioita koskevan kiinnostuksen kasvuun. Meidän kannattaa kuitenkin suhtautua varovasti ajatukseen, jonka mukaan kaikki energia-alan pulmat ratkeaisivat tässä mietinnössä, joka käsittelee käsittääkseni ensisijaisesti öljyn hintaa ja sen vaihtelua.

Ensimmäinen huomioni koskee 1970-luvun ennakkotapausta eli öljyn hintakriisiä. Tuolloin huomattavalla reaalihinnan nousulla oli suuri vaikutus talouteen. Maailman rahoitusmarkkinat selvisivät muutoksista ja taantumavaikutus jäi suhteellisen lyhyeksi. Nykyiset hinnannousut eivät ole suhteessa reaalisesti yhtä merkittäviä, ja siksi meidän ei kannata huolestua samassa määrin.

Uutta asiassa ovat markkinoiden eri toimijat ja erityisesti Venäjä ja Venäjän politiikka. Luotan suuresti markkinoihin. Ne selviävät mielestäni kysynnän muutoksista ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Se on kuitenkin varsin lyhyt aika, ja meidän olisikin kannettava huolta pikemminkin toimitusvarmuudesta, riittävistä toimituksista sekä Euroopan unionin sisällä että tuonnissa EU:hun, varmuusvarastojen hupenemisesta ja kestävyydestä suhteessa ilmastonmuutokseen ja päästöihimme. Nämä seikat ovat erittäin tärkeitä, ja meidän on muistettava, että öljylle on toki vaihtoehtoja. Ne on vain kehitettävä markkinakelpoisiksi.

Suhtaudun erittäin varovaisesti pyrkimykseen kasvattaa öljyvarantoja 90 kulutuspäivästä 120 päivään. En usko, että 30 lisäpäivällä on mitään merkitystä. Parlamentti vastusti äänestyksessä voimakkaasti siihen tähdännyttä komission ehdotusta viime vaalikaudella. Mietin, onkohan meidän päähuolenamme todellakaan pelko hintojen vaihtelusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Karsten Friedrich Hoppenstedt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, öljyn hinnannousu eritoten vuonna 2006 on luonnollisesti nostanut hintoja, mikä ei ole auttanut Euroopan unionin talouden nousua. Tätä ei käy kiistäminen. Olisi kuitenkin liikaa puhua taantumasta, vaikka esittelijä niin haluaakin.

Mietintö on vuoden vanha, ja olen erittäin kiitollinen jäsen dos Santosille meidän panoksemme sisällyttämisestä nyt käsiteltävänä olevaan mietintöön. Se tarkoittaa, että olemme onnistuneet poistamaan kaikki riidanaiheet ja toimineet asiantilan edellyttämällä tavalla.

Tästä aiheesta ei tarvita kiihkeitä keskusteluja vaan pikemminkin hillittyä analyysia. Öljyn hinnannousu on luonnollisesti lisännyt tiettyjä tuotantokustannuksia. Energian hinnan ja kilpailukyvyn välille on silti väärin olettaa suoraa yhteyttä. Onhan fossiilisten polttoaineiden kallistuminen ollut maailmanlaajuista, kuten komission jäsen juuri totesi, jolloin myös meidän kilpailijoidemme alkuasetelma kilpailussa on kärsinyt vastaavasti.

Öljyn hinta lasketaan Yhdysvaltain dollareissa. Suhtaudun tätä taustaa vasten erittäin myönteisesti siihen, että Euroopan keskuspankki etenee varovasti raha-asioissa ja pysyttelee valppaana. On kuitenkin pidettävä mielessä, että öljyn hinnan kallistuminen lupaa öljy-yhtiöille voiton kasvua. Tämä puolestaan johtaa useampien alueiden kehittymiseen, tarjonnan kasvuun ja lopulta hintojen laskuun – tämän me olemme viimeisen puolen vuoden aikana kokeneetkin. Jos Irakin tilanne olisi rauhallisempi, Iranin epävarmuustekijät poissa ja Kaspianmeren öljy virtaisi, keskipitkän aikavälin näkymät olisivat paremmat.

Miten voimme parantaa energiatoimitusten organisointia vastaisuudessa? Tästä keskustellaan lyhykäisesti – me olemme keskustelussa mukana – ja puolueeton analyysi auttaa keskustelussa. Kuten tiedämme, EU nojaa voimakkaasti fossiilisiin polttoaineisiin, joiden lähteitä on Euroopassa vähän. Näin ollen on suotavaa kehittää uusiutuvia energiamuotoja. Näiden kehittäminen hintaan mihin hyvänsä aiheuttaa tosin samat haittavaikutukset kuin kallistuva öljy, koska uusien teknologioiden kustannukset maksaa loppukuluttaja. Tämä merkitsee varojen vähentymistä jäsenvaltioiden muilla aloilla.

Tarvitsemme lisäinvestointeja tutkimukseen ja kehitykseen, jotta uusiutuvista energialähteistä tulee entistä kilpailukykyisempiä ja valmiimpia markkinoille. Ainoastaan tämä suunta energiakysymyksessä auttaa Euroopan unionin taloutta. Saanen lisätä vielä yhden huomion keskipitkän aikavälin arviosta: Kiinan tilanne selkiintyy keskipitkällä aikavälillä. Kiinan talouden ja erityisesti autoteollisuuden edistymisen perusteella Kiinan autot tarvitset vuoteen 2030 mennessä saman verran energiaa kuin maassa nyt tuotetaan. Tämä merkitsee, että me tarvitsemme uusia teknisiä mahdollisuuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Joseph Muscat, PSE-ryhmän puolesta.(MT) Toivon, ettemme tämänpäiväisillä keskusteluillamme pelkästään hehkuta lisää päästöjen synnyttämää kuumaa ilmapiiriä vaan löydämme mieluummin ratkaisut ongelmiin. Mielestäni dos Santosin mietintö johtaa meitä oikeaan suuntaan. Meidän on tietenkin keskityttävä taloudellisiin ongelmiin, mutta haluan tähdentää, että lopulta taloudelliset ongelmat johtavat sosiaalisiin ongelmiin. Monissa maissa öljyn hintakriisi on loppujen lopuksi lisännyt juuri niiden taloudellista taakkaa, jotka sitä vähiten jaksavat kantaa. Mainitsen esimerkkinä Maltan, jossa viranomaisten suunnitelmattomuus on johtanut 45 prosentin lisämaksuun vesi- ja sähkölaskuissa. Lisäksi meidän on mielestäni nyt laajennettava ajattelutapaamme ja katsottava tähänastisten puitteiden yli. Uudet hinnat ovat johtaneet ratkaisuihin, joissa ei vielä jokin aika sitten ollut taloudellisesti katsoen järkeä. Nyt niissä on järkeä, ja me kiinnitämme niihin aiempaa enemmän huomiota. Meidän on siis keskityttävä ongelman syihin eikä sen vaikutuksiin. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, energiakustannusten viimeaikainen nousu on saavuttanut odottamattomat mittasuhteet. Energian hinnannousua pönkittää entisestään uusien suurten markkinatoimijoiden, erityisesti Kiinan, kasvava energiavarojen tarve. Energiavarat kallistuvat niin ikään tuotantokustannusten noustessa ja öljynviejäalueiden geopoliittisen epävakauden kasvaessa. Kustannusnousuun vaikuttaa myös Venäjän politiikka, jossa käytetään energiaa taloudellisen ja poliittisen painostuksen välineenä kauppakumppaneita vastaan. Öljyn hinta on kallistunut tänä vuonna lähes 15 prosenttia. Edellä mainitsemieni tekijöiden lisäksi asiaan ovat vaikuttaneet Opecin päätös vähentää öljyntuotantoa ja Yhdysvaltojen ennakoitua kylmemmät säät.

Kuten mietinnössä todetaan, energian hinnannousu aiheutti ulkoisena tekijänä heijastusvaikutuksia monien jäsenvaltioiden talouksiin sekä euroalueella että uusissa jäsenvaltioissa. Kotimaani Liettuan talous on suuresti riippuvainen energialähteiden tuonnista, ja se ylittikin Maastrichtin inflaatiokriteerin 0,07 prosenttia energian hintojen noustua yllättäen. Se ei siis päässyt euroalueen jäseneksi tämän vuoden alusta, kuten se toivoi. Energialähteiden hinnannousua ei voi tosiasiassa ennustaa, ja se vaikuttaa euroalueen jäseniksi pyrkivien jäsenvaltioiden mahdollisiin liittymispäiviin lykkäämällä niitä näköjään yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Teemmekö me ainoastaan havaintoja kasvavien energiakustannusten vaikutuksesta EU:n talouteen vai onko meidän tehtävä niistä päätelmiä? Jos hinnannousut ovat äkkinäisiä ja objektiivisia eikä niitä pystytä ennustamaan, niin miksi jäsenvaltioita syytetään niiden seurauksista? Euroopan unionissa ryhdyttiin puhumaan yhteisestä energiapolitiikasta vasta Ukrainan ja Venäjän kriisin jälkeen vuonna 2006. Tämän vuoden alun maakaasu- ja öljykonflikti Venäjän ja Valko-Venäjän kesken näyttää toistaiseksi ratkenneen.

On mieluisaa, että mietintöön sisältyy kokonainen luku siitä, miten Euroopan unionin on toimittava nyt ja panostettava innovointiin, energiainfrastruktuuriin, uusiutuviin energiamuotoihin, teknologiafoorumeihin ja siirtymiseen puhtaisiin energiamuotoihin. Olen sitä mieltä, että kun otamme huomioon EU:n ja maailman energiatilanteen sekä sen, ettemme ole huolissamme pelkästään hinnoista vaan myös vaikutuksista ilmastonmuutokseen, meidän olisi keskusteltava turvallisen ydinvoiman käytöstä, samalla kun vietämme Euratomin 50-vuotismerkkipäivää tänä vuonna.

Mietinnön esittelijä kehottaa asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi aidon Euroopan ja Välimeren alueen energiamarkkinoiden luomisen. Mitä tarkoitetaan "aidolla Euroopalla"? Mitä ihmettä on tapahtunut naapuruuspolitiikalle, joka kattaa yhteistyön niin Välimeren maiden kuin EU:n itänaapurienkin kanssa? Miksi Euroopan unioni neuvottelee Venäjän kanssa ja yrittää saada aikaan uuden yhteistyösopimuksen EU:n ja Venäjän välille? Kieltäydymmekö hyväksymästä venäläistä öljyä ja maakaasua, koska meillä ei ole EU:n yhteisiä energiamarkkinoita? Uskon, että EU:n uudet itäiset jäsenvaltiot eivät voi hyväksyä laatijan kapea-alaista näkemystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Alain Lipietz, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, meillä näyttää tavallaan vallitsevan vahva yksimielisyys energian hinnannousujen rakenteellisesta luonteesta. Tässä mielessä suhtaudun myönteisesti teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan panokseen. Valiokunta ilmaisi kantansa erittäin selkeästi ja kannatti talous- ja raha-asioiden valiokunnan kantaa.

Sen sijaan olemme eri mieltä – myös talous- ja raha-asioiden valiokunnan kanssa – siitä spekulatiivisesta piirteestä, joka tähän rakennerahastoon on lisätty. Tältä kannalta tuen varsin voimakkaasti kollega Budreikaitėn puheenvuoroa ja toivon, että hän onnistuu saamaan oman ryhmänsä vetämään pois tarkistuksen, joka koskee energianhinnan epävakaisuuden spekulatiivista osatekijää. Meidän on torjuttava epävakaisuus. Meidän on ainakin poistettava energianhinnan liikkeiden spekulatiivinen osatekijä, ja me pystymme siihen.

Tämän lisäksi meidän on tiedostettava öljyn hinnan rakenteellisen nousun erityisen vakavat vaikutukset. Maapalloa valtaa parhaillaan vitsaus, nimittäin afrikkalainen palmu, biopolttoaineen ja biodieselin tuotannossa käytettävä viljelykasvi. Sen vaikutuksesta ruoan hinta tulee riippuvaiseksi energian hinnasta. Sitä riskiä me emme voi hyväksyä eikä meillä ole siihen varaa.

Olemme vuosikausia miettineet, miten varmistamme, etteivät työntekijät kärsi öljyn hinnannousun heijastumisesta elinkustannuksiin. Jos kävisi niin onnettomasti, että biopolttoaineiden kehittämispolitiikka johtaisi kilpailuun elintarvikkeiden tuotantopolitiikan kanssa, tuloksena olisi varmasti ruoan hinnan ja energian hinnan keskinäinen riippuvuus, joka olisi pahin mahdollinen katastrofi.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, miksi me edelleen käytämme autojen polttoaineena ja kotien lämmitykseen öljyä? Öljyn maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa ja Lähi-idän vakaus horjuu erityisesti Iranin-sodan uhatessa, öljynetsinnän vaikeutuessa ja kallistuessa suurimpien öljykenttien ehtyessä. Miksemme varaisi öljyä olennaisen tärkeisiin käyttötarkoituksiin, kuten tiettyihin muoveihin ja lentokoneiden polttoaineeksi, ja käyttäisi sen sijaan kestäviä vaihtoehtoja moottoreissa, kotien lämmityksessä, sähköntuotannossa ja muissa sovelluksissa, joissa korvaus on mahdollinen?

Joudumme nimittäin tilanteeseen, jossa joudumme käyttämään öljyä säästeliäästi. Teemmekö sen kauaskantoisesti ja vapaaehtoisesti vai siksi, että hinta pakottaa meidät siihen? Mikä ratkaisee kysymyksen? Vastaus on siinä, miten tuemme Euroopan unionin tutkimusta ja kehitystä ja tehostamme vaihtoehtojen tuotantoa Euroopan unionissa – ei siinä, miten käytämme muiden maiden vaihtoehtoisia öljyjä.

Sokeritehtaiden sulkeminen ja tuhoaminen Irlannissa etanolitehtaiksi muuttamisen sijaan ei saa minua uskomaan, että suhtaudumme vakavasti vaatimukseen siirtyä käyttämään öljyn vaihtoehtoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Sylwester Chruszcz (NI). – (PL) Arvoisa puhemies, kun keskustelemme tänään energian hinnoista ja energiavarmuudesta, meidän on pidettävä mielessä, että öljyn korkea hinta johtuu paitsi kaikkialla maailmassa lisääntyneestä kysynnästä myös Lähi-idän tilanteesta ja Irakin sodasta. Olen jäsen Puolalaisten perheiden liitossa, ja puolueeni on vastustanut tätä sotaa alusta alkaen. Monet perheet ja kotitaloudet eri puolilla Eurooppaa kärsivät nyt korkeiden energiahintojen haittavaikutuksista, ja ennustettu hintojen pysyminen korkeina lähitulevaisuudessa johtaa perustaviin talouden muutoksiin.

Ehdotus, jonka mukaan Euroopan unionin dieselöljystä perimää vähimmäisveroa nostettaisiin vuodesta 2012 lukien, aiheuttaa niin ikään huolta. Tällainen ratkaisu ja säännösten yhdenmukaistaminen, joka on erittäin tyypillistä Euroopan unionin byrokratialle, ei tue kilpailukyvyn parantumista eikä auta poistamaan Euroopan maiden välisiä eroja. Euroopan komissio voisi keskittyä hintojen korottamisen sijaan tukemaan vaihtoehtoisia energiamuotoja, energiansäästötekniikoita ja uusiutuvia energialähteitä. Sen olisi samaten ryhdyttävä kohentamaan koko Euroopan unionin energiaturvallisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  András Gyürk (PPE-DE).(HU) Jäsenkollega dos Santosin mietintöön liittyen haluan kiinnittää huomionne yhteen Euroopan energiapolitiikan keskeiseen kysymykseen. Tässä Euroopan unionin energiapolitiikasta käydyssä keskustelussa viitataan usein jaloon päämäärään, joka mainitaan myös mietinnössä: lähivuosina Euroopan unionin on saatava valmiiksi omat energian sisämarkkinat. Niiden toteutumisella on kuitenkin yksi keskeinen ennakkoedellytys: että yksittäisten jäsenvaltioiden markkinoille vallitsee terve, vääristymätön kilpailu.

Euroopan komission jokin aika sitten tekemä alan arvio valitettavasti osoittaa, että Euroopan energiamarkkinat koostuvat liiaksi keskittyneistä kansallisista markkinoista. Vanhat monopolit ovat edelleen niin vahvasti vallitsevia toimijoita, että ne sanelevat hinnat tai ainakin vaikuttavat niihin voimakkaasti.

Unkarissa valta-asemassa oleva MVM Company Ltd. ja jokin aika sitten yksityistetyt sähköntuottajat allekirjoittivat 1990-luvulla pitkäkestoiset ostosopimukset. Näiden sopimusten on tarkoitus päättyä vuosien 2010 ja 2020 välillä, ja ne kattavat noin 80 prosenttia Unkarin sähköntuotannon markkinoista. Ne estävät vakavasti markkinoiden vapautumista ja pitävät kuluttajahinnat kohtuuttoman korkeina. MVM:n useimmille voimaloille energian sopimustoimituksesta maksama hinta on ilmeisesti huomattavasti korkeampi kuin tukkuhinta, jonka MVM maksaisi, jos voimaloiden olisi kilpailtava keskenään. Näiden sopimusten uudelleenneuvottelua koskeva lain säännös ei ole johtanut toistaiseksi tuloksiin, joten energianmarkkinoiden epätyydyttävä toiminta aiheuttaa jatkossakin vakavia haittoja kuluttajille.

Hyvät kollegat, todelliset energian sisämarkkinat ovat ratkaisevan tärkeät Euroopan unionin energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Vapaa markkinakilpailu vähentää kansalaisten ja elinkeinoelämän kustannuksia, lisää energiatehokkuutta, kannustaa investointeihin ja lisää toimitusvarmuutta. Kaikkien jäsenvaltioiden on näin ollen purettava markkinaesteet viipymättä.

 
  
MPphoto
 
 

  Кристиан Вигенин (PSE). – Уважаема г-жо Председател, уважаеми г-н Комисар, уважаеми членове на Европейския парламент, обсъждаме проблем, който има изключително въздействие върху развитието на световната икономика, като особено засегнати са по-слабо развитите страни, включително новите страни-членки на Европейския съюз, чиито икономики са по-енергоемки.

Като социалисти, не можем да не подчертаем, че повишаващите се цени на енергията засилват социалните трудности и социалната несигурност сред гражданите на Съюза. Макар и с известно закъснение, Европейският съюз трябва да предприеме редица мерки в дългосрочен и в краткосрочен план, за да преодолее енергийната си зависимост, както по отношение на количествата, така и по отношение на цената на внасяната енергия и енергоносители.

Важно е да бъдат подкрепени политически и финансово големите инфраструктурни проекти, които ще диверсифицират източниците и ще увеличат входните трасета за внос на петрол и газ. Увеличаването на дела на възобновяемите източници на енергия и използването на биогорива трябва да бъде подкрепено, но процесът ще бъде бавен и подходът ни трябва да бъде много прагматичен.

Бих искал да дам пример с енергийната криза, пред която са изправени Западните Балкани. Острият недостиг на електроенергия в някои от страните е съчетан с предсрочно затваряне на два доказано безопасни ядрени реактора в България, което е необяснимо от икономическа гледна точка. Надявам се, докладът dos Santos да бъде подкрепен, защото изпълнението на предложените в него мерки ще допринесе за икономическата стабилност, социалната сигурност и външнополитическата тежест на Европейския съюз и на страните-членки.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisa Ferreira (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, koska Euroopan unionin energiariippuvuuden odotetaan nousevan 50 prosentista 71 prosenttiin vuonna 2030, energian hinnannousut ovat elämän tosiasia ja tulleet jäädäkseen. Suhtaudun myönteisesti tähän erinomaiseen valiokunta-aloitteiseen mietintöön, jossa tehdään riittävän selväksi, että Euroopan unionin on kiireesti ryhdyttävä ennakoiviin ja johdonmukaisiin toimiin.

Energian sisämarkkinoiden kehittyminen ei ole poistanut olemassa olevia vääristymiä, mikä ilmenee komission alaa koskevasta selvityksestä. Näin ollen näitä markkinoita koskevaa yhteisön asetusta on parannettava tarkkailemalla nykyisiä tuotanto- ja jakelurakenteita ja vahvistamalla maiden välisiä yhteyksiä. Muun muassa tällaisia edellytyksiä meidän on saatava aikaan, jos haluamme parantaa energiamarkkinoiden tehokkuutta. On ratkaisevan tärkeää, että komission äskettäin esittelemä energiatehokkuussuunnitelma hyväksytään, koska siinä puututaan kaikkiin näihin kysymyksiin.

Mietintöön ehdottamistani tarkistuksista haluan ottaa esiin energiatehokkuutta koskevat tarkistukset, jotka olisi sisällytettävä tarjouskilpailumenettelyjen hyväksymisperusteisiin valikoitaessa hankkeita rakennerahastojen tai kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman tuen piiriin. Energiatehokkuuden parantaminen on paras vastaus ilmastonmuutokseen yhdessä ilmakehän päästöjen rajoittamisen ja Euroopan unionin energiariippuvuuden pienentämisen kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, haluan ainoastaan lisätä muutaman sanan yhteenvetona tähän jäsen dos Santosin mietinnöstä käytyyn keskusteluun, joka on mielestäni ollut hyvin tärkeä ja osuva.

Ei ole epäilystäkään, että jatkamme keskustelua energiasta ja että keskustelemme siitä suorassa suhteessa ilmastonmuutokseen ja sen torjuntastrategiaan. Energiapolitiikkaa ei voi erottaa ympäristöpolitiikasta. Ne ovat osa samaa strategiaa. Uskon, että tämänpäiväisen kaltaisesta keskustelusta ja muista käymistämme ja vastaisuudessa käytävistä keskusteluista, joissa käsitellään näitä aiheita – vaikka tänään painotettiin enemmän hintoja ja muulloin muita strategian merkittäviä kohtia – on tehtävä päätelmä, että Euroopan unionin tasoinen toiminta, yhteinen Euroopan unionin politiikka, on välttämätöntä. Tämä on ainakin minun päätelmäni, ja uskoakseni valtaosa parlamentin jäsenistä on samaa mieltä kanssani.

Tällä alalla Euroopan unionin tasoinen toiminta osoittaa sekä täällä keskustelun aikana että kansalaisille tiedottamisen yhteydessä Euroopan unionin toiminnan lisäarvon tulevien vuosien ja vuosikymmenten kannalta. Toimitusvarmuuden näkökulmasta, kaikessa energia-alan politiikassa välttämättömän kestävyyden näkökulmasta ja parempaan kilpailukyvyn pyrkimisen näkökulmasta, vaikka energian hinta ei valitettavasti jääkään entiselle alhaiselle tasolle, siis kaikista näkökulmista katsottuna Euroopan unionin tasoinen toiminta on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies, päätänkin tämän keskustelun yhtymällä siihen vetoomukseen, jonka monet teistä ovat tänä aamuna esittäneet ja jossa vaaditaan ratkaisevaa toimintaa, ensin 8. maaliskuuta kokoontuvalta Eurooppa-neuvostolta ja sen perusteella kaikilta Euroopan unionin toimielimiltä, jotta saavutamme jäsen dos Santosin mietinnössä asetetun kaltaiset tavoitteet.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Energian hinnan nousu on euron ja dollarin edullisesta vaihtosuhteesta huolimatta Euroopan talouden epävakauteen vaikuttava tekijä. Se kuvaa myös taloutemme liiallista riippuvuutta öljystä, jonka hinta on ampaissut korkeuksiin muiden energiamuotojen hintojen pysyessä vakaina tai noustua sitä vähemmän.

Meidän on otettava huomioon monimutkainen tilanne ja saatava aikaan poliittinen ratkaisu seuraavien kohtien ympärille. Ensimmäinen seikka on eurooppalaisten energia-alan huippuyritysten syntyminen, koska vain sellaiset pystyvät neuvottelemaan tasavertaisina pääasiallisten toimittajiemme kanssa jäsenvaltioiden eduksi. Niiden on pystyttävä tekemään pitkäaikaisia sopimuksia toimitusvarmuuden takaamiseksi ja raskaiden investointien tasapainottamiseksi. Niitä ei myöskään saa heikentää vaatimalla varojen täydellistä erottamista markkinoiden kilpailukykyyn vaikuttavana tekijänä. Erottaminen ei paranna kilpailukykyä.

Toinen seikka on aidon energiamuotojen yhdistelmän edistäminen perustuen uusiutuviin energialähteisiin, ydinenergiaan, energiatehokkuuteen ja tulevaisuuden energiamuotojen tutkimusvarojen kasvattamiseen, esimerkkinä ITER.

Öljyn jälkeisen kauden valmistelussa nämä toimet takaavat Euroopan unionin kilpailukyvyn, ja samalla ne varmistavat yleisesti kohtuuhintaisen energiahuollon sen taloudelle.

 
Päivitetty viimeksi: 18. huhtikuuta 2007Oikeudellinen huomautus