Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Kiinan hallituksen ja Dalai Laman edustajien välistä vuoropuhelua koskevasta päätöslauselmaesityksestä(1).

  Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, ei ole ollenkaan hyvä asia, että maailmassa on laajalti hyväksytty jo pitkään Kiinan käsitys, jonka mukaan Tiibet on osa Kiinaa. Tiibetiläisillä on oma kulttuurinsa, jota he ilmentävät eläessään karuissa elinolosuhteissaan, eristyksissä ja korkealla vuoristossa. Kiina ei ole enää pitkään aikaan pystynyt vastustamaan kiusausta vaan on pitänyt aluetta vara-alueena, johon voidaan sijoittaa osa omasta hyvin suuresta kansasta.

Tämä aiheuttaa ongelmia paitsi Tiibetin väestölle myös läheisen ja helpommin saavutettavissa olevan Xinjiangin alueen väestölle eli uiguureille, jotka ovat turkkia puhuvien kansojen, kuten kazakkien, kirgiisien ja uzbekkien, sukulaiskansa. He pelkäävät, että heistä tulee omassa maassaan vähemmistökansa ja että he menettävät kaiken, mikä on heille rakasta. Emme myöskään missään tapauksessa saisi ihannoida tiibetiläisten ja uiguurien perinteisiä elinolosuhteita. Vaikka perusteelliset muutokset ovat tarpeen, ne eivät saisi olla ulkopuolisten sanelemia tai ainakaan palvella ulkopuolisten etuja.

Koska Kiina on väkiluvultaan maailman suurin maa ja lupaava talousmahti, on erittäin epätodennäköistä, että Tiibetille annettaisiin mahdollisuus kehittyä itsenäiseksi valtioksi. Tämän vuoksi on sitäkin tärkeämpää, että 50 vuotta suuren konfliktin jälkeen tehtäisiin sovinto, jonka avulla tiibetiläisten sallittaisiin säilyttää Kiinan sisällä omaperäisyytensä arvokkaimmat piirteet ja jonka jälkeen he eivät olisi enää vaarassa joutua valtion harjoittaman väkivallan kohteeksi. Kiinassa lähes 60 vuotta vallalla olleessa kehitystä edistävässä ideologiassa keskitytään nykyään pääasiassa talouskasvuun. Vaikka tällä on haittapuolensa, nykyisin suodaan pitkästä aikaa enemmän liikkumatilaa suvaitsevaisuudelle ja monimuotoisuuden tunnustamiselle kuin ennen. Vuoropuhelu tai kulttuurinen omaperäisyys ja itsehallinto Kiinan sisällä olisi todennäköisesti kannattavaa. Ryhmäni tukee kaikkea, joka edistäisi tällaista vuoropuhelua ja rauhanomaista ratkaisua.

  Marco Cappato (ALDE), esittäjä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän puolesta yksinkertaisesti vain yhtyäkseni ensisijaisesti Kiinan hallitukselle osoitettuun pyyntöön, että vuoropuhelua jatkettaisiin. On kuitenkin syytä muistaa, että tämä pyyntö on osoitettu myös Euroopan unionin toimielimille.

Euroopan parlamentti on ehdottanut aikaisemmin, että nimitettäisiin erityisedustaja, joka käsittelisi Tiibetin kysymystä. Kuten tiedämme, ehdotusta ei ole kuitenkaan vielä tähän mennessä toteutettu. Mielestäni tämä olisi hyödyllinen ja konkreettinen toimi. Käytettävissä on myös muita välineitä, kuten Euroopan unionin puheenjohtajavaltion antama julkilausuma.

Toivon, ettei asian käsittelyssä ja keskustelussa rajoituta pelkästään Kiinan hallitusta koskevaan kehotukseen, koska tämä pyyntö koskee suoraan myös Euroopan unionin toimielinten ylimpiä tahoja. Emme saisi pelätä tätä.

Tämä parlamentti on osoittanut, ettei se ole naiivin utopistinen tähdentämällä EU:n ja Kiinan hallituksen välisten poliittisten ja kaupallisten suhteiden merkitystä. Kukaan täällä ei halua kieltää näiden suhteiden todellista merkitystä. Ei kuitenkaan ole myöskään mitään tarvetta tehdä päinvastaista virhettä eli "myrkyttää" toimia, jotka ovat selvästi hyvin suosittuja, joskaan eivät toimielinten vaan kansalaisten keskuudessa. Euroopan unionin kansalaiset tukevat Tiibetin kysymyksen ratkaisemista ja vuoropuhelun edistämistä.

Tämän vuoksi muihin syihin perustuvan liiallisen arkuuden ei saisi antaa vaikuttaa nykyiseen keskusteluun, ihmisoikeuksiin kiinnitettävään huomioon eikä vuoropuhelun aloittamiseen uudelleen.

  Eva Lichtenberger (Verts/ALE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä kaikkia osallistumisesta tähän Tiibetiä koskevaan keskusteluun, varsinkin koska sitä käydään nyt, kun on saavutettu tärkeä vaihe, jossa on mahdollista ratkaista tämä vuosikymmeniä kytenyt ongelma. Ratkaisujen löytäminen on kuitenkin mahdollista vain, jos myös Kiinan hallitus lakkaa ottamasta tarkoituksellisesti esille tiettyjä kysymyksiä kompastuskiviksi. Esimerkiksi ei voida hyväksyä sitä, että huomio kiinnitetään historiaan eli että tarkastellaan sitä, onko Tiibet joskus ollut osa Kiinaa vai ei. Tämä on aivan väärä kysymys esitettäväksi. Sen sijaan on katsottava tulevaisuuteen.

Meidän on edelleen toistettava, että Dalai Lama ja tiibetiläiset itse ajavat itsehallintoa, todellista itsehallintoa, jolla heille sallittaisiin oikeus omaan kulttuuriin ja uskontoon sekä mahdollisuus osallistua koulutukseen. He eivät aseta "yhden Kiinan" politiikkaa kyseenalaiseksi. Tätä on painotettava kerta toisensa jälkeen, vaikka niissä viesteissä, joita monet jäsenistä ovat epäilemättä saaneet viime päivinä Kiinan suurlähetystöstä, väitetään aivan päinvastaista. Voin kertoa teille, että tiedämme, mikä todellinen tilanne on. Tarvitaan vuoropuhelua, ja juuri sitä me haluamme. Euroopan unionin on tuettava tätä vuoropuhelua, mistä olen täysin samaa mieltä edellisen puhujan kanssa. Euroopan unionin on painotettava tätä vuoropuhelua paljon voimakkaammin, ja sitä on käytävä myös virkamiestasolla.

  Alexandra Dobolyi (PSE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, Kiinan hallituksen ja Dalai Laman edustajien väliseen vuoropuheluun on suhtauduttava myönteisesti, ja meidän olisi edelleen annettava sille hyväksyntämme ja tuettava sitä. Vain käymällä vuoropuhelua tulevaisuuteen katsoen voidaan saada aikaan käytännön ratkaisuja, jotka täyttävät Tiibetin kansan toiveet ja kunnioittavat täysin Kiinan täysivaltaisuutta ja alueellista koskemattomuutta. On syytä muistaa, että EU on jo pitkään sitoutunut "yhden Kiinan" politiikkaan.

EU eittämättä tukee asiaa, mutta olisi myös varmistettava, että tuki muuttuu käytännön toimiksi. Tällaista käytännön tukea olisi tarjottava neuvoteltaessa uudesta Euroopan unionin ja Kiinan välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta. En itse kannata ajatusta EU:n Tiibetin-erityisedustajan nimittämisestä, koska käytettävissämme on jo tarpeeksi keinoja vuoropuhelun helpottamiseksi.

Kiinalla on erittäin myönteinen asema maailmanpolitiikassa. Esimerkkinä mainittakoon, että Kiina edisti juuri eilen merkittävästi Pohjois-Koreaa koskevien kuuden osapuolen keskustelujen onnistumista. Voimme ottaa tästä esimerkkiä ja oppia. Jos Kiina voi edistää alueellista rauhaa ja vakautta järjestelmällisen vuoropuhelun avulla, maa on mahdollista saada mukaan myös vuoropuheluun, joka helpottaa luottamuksen ilmapiirin luomista niin, että Tiibetin kysymykseen saadaan käytännön ratkaisu.

  Marek Aleksander Czarnecki (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti hyväksyi 26. lokakuuta 2006 päätöslauselman, jossa tuomittiin aseettomien naisten ja lasten ampuminen Nangpa Lan solassa. Vaadimme tuolloin myös, että rikoksiin syyllistyneitä rangaistaisiin. Tapaus aiheutti voimakasta paheksuntaa ympäri maailmaa, mutta tästä ei ollut mitään hyötyä, koska tilanne ei ole muuttunut alueella. On totta, ettemme ole saaneet viime aikoina tietoja uusista julmista murhista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tilanne olisi parantunut.

Minusta vaikuttaa siltä, ettei juuri mikään ole muuttunut tässä ikivanhassa konfliktissa niiden kolmen kuukauden aikana, jotka ovat kuluneet viime keskustelustamme. Meidän on kuitenkin toimittava johdonmukaisesti ja pidettävä päällimmäisenä mielissämme niiden kuuden miljoonan ihmisen oikeudet, joita tämän alueen ongelmat koskevat. Kyse on alueesta, jolla ihmisoikeuksia loukataan jatkuvasti jopa vielä 2000-luvulla. Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni tämän ongelman olisi oltava ensisijaisen tärkeä asia Euroopan parlamentin uudelle puhemiehelle ja siksi myös meille kaikille.

  Thomas Mann (PPE-DE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, mitä hyötyä on kahdenvälisistä neuvotteluista, jos niillä ei saada konkreettisia tuloksia? Salataanko niiden avulla kyvyttömyys toimia, vai lisäävätkö ne ainakin edes luottamusta? On aivan oikein, että parlamentti vaatii Dalai Laman edustajien ja Kiinan hallituksen välisen vuoropuhelun aloittamista uudelleen. Viimeksi tätä vuoropuhelua käytiin vuosi sitten. Esityslistalla olisi oltava sortotoimien poistaminen, ihmisoikeusloukkausten lopettaminen ja konkreettiset toimet, joilla taataan Tiibetin väestölle oikeus omaan kulttuuriin ja uskontoon.

Vuoropuhelu aloitettiin syyskuussa 2002. Kiina on nyt estänyt sen käymisen 12 kuukauden ajan. Perusteet ovat aina samat: ennakkoehdot on täytettävä, eikä Dalai Lama ole kiinnostunut suhteiden parantamisesta vaan ajaa Tiibetin itsenäisyyttä. Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Jo vuosia hänen pyhyytensä on ollut kiinnostunut Tiibetin itsehallinnosta eikä itsenäisestä valtiosta. Hyviä esimerkkejä tällaisesta oikeudellisesta asemasta löytyy myös EU:sta. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä tukee seuraavaa neljää asiaa, kuten lähes kaikki parlamentin muutkin ryhmät. Ensinnäkin on nimitettävä EU:n Tiibetin-erityisedustaja. Ei riitä, että tätä asiaa käsitellään vain EU:n ja Kiinan välisen vuoropuhelun yhteydessä. Toiseksi haluamme komission ottavan Tiibetin kysymyksen oleelliseksi osaksi EU:n ja Kiinan välistä kumppanuus- ja yhteistyöpuitesopimusta. Pyydämme komissiota tiedottamaan parlamentille asian edistymisestä ja taantumisesta. Kolmanneksi neuvoston olisi sisällytettävä vuosittaiseen selvitykseensä tiedot Kiinan ja Tiibetin välisen vuoropuhelun kehittymisestä. Neljänneksi EU:n olisi laadittava yhteisiä strategioita kumppaniensa kanssa, kuten etenkin Yhdysvaltojen kanssa.

Harras toiveeni on, että Kiinan kansantasavallan edustajat ymmärtävät kollegojeni juuri ilmaiseman kansainvälisen yhteisön toiveen, että Kiina aloittaisi lopultakin uudelleen vuoropuhelun tiibetiläisten kanssa. Ovathan Kiinan edustajat nyt joka tapauksessa hyvin kiinnostuneita suopeasta vastaanotosta tiedotusvälineissä, kun Beijingissä valmistaudutaan vuoden 2008 olympialaisiin.

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LT) Olen sitä mieltä, että tämänpäiväiset keskustelut Kiinan hallituksen ja Dalai Laman edustajien välisestä vuoropuhelusta ovat erittäin tärkeitä useasta syystä mutta ennen kaikkea siksi, että tänä vuonna 17. tammikuuta aloitettiin Beijingissä viralliset neuvottelut, joiden tavoitteena on uusi sopimus Euroopan unionin ja Kiinan välisen kumppanuuden ja yhteistyön perusperiaatteista. Olemme jo useampaan kertaan ilmaisseet, että tuemme Kiinan kansantasavallan hallituksen ja hänen pyhyytensä Dalai Laman sitoutumista Tiibetin kysymyksen ratkaisemiseen neuvotteluteitse.

Mielestäni Euroopan parlamentin, joka on aikaisemmin antanut useita Tiibetiä, Kiinan kansantasavallan ihmisoikeustilannetta sekä Kiinan kansantasavallan ja Dalai Laman edustajien välistä vuoropuhelua koskevia päätöslauselmia, on kehotettava Eurooppa-neuvostoa, komissiota ja Euroopan unionin jäsenvaltioita tukemaan aktiivisesti vuoropuhelun lujittamista ja kysymyksen ratkaisemista. Niin kauan kuin näissä peruskysymyksissä ei ole saavutettu konkreettisia ratkaisuja, parlamentin olisi arvioitava molempia osapuolia kuullen, miten EU voisi entisestään helpottaa Tiibetiä koskevan neuvotteluratkaisun aikaansaamista. Olisi nimitettävä EU:n Tiibetin-erityisedustaja.

Kannatan päätöslauselmassa esitettävää kohtaa, jossa kehotetaan komission jäsentä ja neuvoston pääsihteeriä sisällyttämään parlamentille annettavaan vuosittaiseen selvitykseen yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tiedot Kiinan kansantasavallan hallituksen ja hänen pyhyytensä Dalai Laman edustajien välisen vuoropuhelun kehittymisestä vuonna 2007 ja sen jälkeen.

Mielestäni neuvoston nykyinen puheenjohtajavaltio Saksa voisi panna alulle ja antaa julkilausuman siitä, kuinka Euroopan unioni voisi helpottaa rauhanomaisen neuvotteluratkaisun aikaansaamista Tiibetin kysymyksessä.

Lopuksi haluan kiittää jäsen Mannia ja muita kollegoja, jotka tekivät aloitteen tähän tänään käsiteltävään päätöslauselmaan.

(Suosionosoituksia)

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Tiibetin asemaa koskevaa kysymystä käsitellään Euroopan parlamentissa useita kertoja vuodessa. Antamillamme päätöslauselmilla ei ole toistaiseksi kuitenkaan saatu konkreettisia tuloksia. Sama pätee valitettavasti tiibetiläisten ja Kiinan hallituksen välillä vuodesta 2002 asti käytyihin neuvotteluihin.

Tiibetin kysymys on edelleen ratkaisematta. Sillä välin kuudesta miljoonasta tiibetiläisestä yli 1 200 000 on menettänyt henkensä sen jälkeen, kun Kiinan miehitys alueella alkoi vuonna 1951. Vuosittain noin 3 000 tiibetiläistä pakenee kotimaastaan. Nämä ovat pääasiassa lapsia ja nuoria, jotka voivat saada tiibetiläisen koulutuksen vain ulkomailla. Tiibetin kansaa syrjitään yhteiskunnan kaikilla aloilla koulutuksesta sosiaalihuoltoon sekä työelämästä asuinolosuhteisiin ja uskontoon.

Meidän on oltava solidaarisia ja painostettava Kiinan hallitusta, jotta vuoropuhelu aloitetaan uudelleen mahdollisimman pian ja jotta Tiibetin asema saadaan määriteltyä. Euroopan komission olisi otettava Dalai Laman kanssa käytävät keskustelut esille uudesta EU:n ja Kiinan kumppanuus- ja yhteistyöpuitesopimuksesta käytävien neuvottelujen aikana. Neuvoston puolestaan olisi määriteltävä, miten EU voisi edistää Tiibetin kysymyksen ratkaisemista. Kiinan ja Tiibetin välisten neuvottelujen tuloksia olisi käsiteltävä neuvoston parlamentille antamassa vuosittaisessa selvityksessä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisesta.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Tiibetin kysymys on ollut ongelmallinen vuosien ajan, ja kuten jo mainittiin, parlamentti on aikaisemmin käsitellyt monesti tähän ongelmaan liittyviä erilaisia näkökohtia.

Pohjimmiltaan Tiibetin kansan ja Kiinan välisen kiistan ydinkysymyksenä on ollut yhtäältä Tiibetin kansan pyrkimys itsemääräämisoikeuteen ja toisaalta Kiinan pelko, että mahdollinen dominovaikutus johtaisi Kiinan hajoamiseen.

Itse asiassa vastaava ongelma on ollut yleisin syy kiistoihin kaikkialla maailmassa. Historia on kuitenkin osoittanut, että selvästi parhain ja tehokkain tapa ratkaista tällaiset ongelmat on käydä rauhanomaisia ja avoimia neuvotteluja, joiden edellytyksenä on, että kaikki osapuolet haluavat vakaasti päästä kestävään ratkaisuun. Vaihtoehtoinen tapa eli loputon vastakkainasettelu ja verenvuodatus ei tavallisesti johda mihinkään ja on useimmiten haitaksi molemmille osapuolille.

Näin ollen suhtaudumme hyvin myönteisesti siihen, että sekä erityisesti Kiinan hallitus että Dalai Lama sitoutuisivat ratkaisemaan Tiibetin kysymyksen vuoropuhelun avulla. Toivomme hartaasti, että jos neuvottelut aloitetaan uudelleen, niillä onnistutaan ratkaisemaan Tiibetiä koskeva ongelma.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Huolimatta siitä, että vuoden 2002 jälkeen on käyty viisi kierrosta neuvotteluja Kiinan kansantasavallan hallituksen ja Dalai Laman edustajien välillä, on päivänselvää, että sellaisen lopullisen sopimuksen tiellä, joka selkiyttäisi Tiibetin tilanteen kaikkien osapuolten hyväksymällä tavalla ja joka olisi samalla oikeuden- ja asianmukainen etenkin Tiibetin kansan kannalta, on periaatteellisia eroja.

Tästä huolimatta olen yksi niistä, joiden mielestä nämä kaksi osapuolta eivät ole yhtä suuressa määrin vastuussa siitä, ettei sopimukseen ole päästy.

Tiibetin kansan hengellisenä johtajana Dalai Lama on useampia kertoja osoittanut olevansa halukas vuoropuheluun ja sopimukseen. Hän on jopa luopunut täydellistä itsenäisyyttä koskevasta vaatimuksestaan sellaisen todellisen itsehallinnon hyväksi, jossa taattaisiin Tiibetin etnisen, kielellisen, uskonnollisen ja kulttuurisen identiteetin kunnioittaminen.

Tässä yhteydessä nimenomaan Kiinan hallituksen olisi mielestäni osoitettava suurempaa halukkuutta ja ainakin hyväksyttävä vuoropuhelun aloittaminen uudelleen, jotta voidaan päästä hyvään lopulliseen sopimukseen.

Tämän vuoksi kehotan komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita tukemaan aina tilaisuuden tullen Kiinan ja Tiibetin välistä uutta neuvottelukierrosta. Kuten toiset ovat jo todenneet, on erityisen tärkeää käyttää hyväksi Euroopan unionin ja Kiinan kumppanuus- ja yhteistyöpuitesopimuksesta käytäviä neuvotteluja, jotka alkoivat 17. tammikuuta, ja ilmaista, että yhteisö on sitoutunut vuoropuheluun sekä Tiibetin kysymyksen oikeudenmukaiseen ja kestävään ratkaisuun.

  Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Kiinaan sovelletaan ihmisoikeuksien ollessa kyseessä usein eri sääntöjä kuin sellaisiin maihin, joiden kanssa tehtävät sopimukset eivät todennäköisesti ole tuottoisia. On hyvin valitettavaa, että näissä tilanteissa näyttää pätevän sääntö "Erst das Fressen und dann die Moral." (Ensin ruoka, sitten moraali.)

Kun luen asiaa koskevia päätöslauselmia, joista käy ilmi paitsi eri ryhmien myös virallisen Euroopan unionin suhtautuminen tähän vuoropuheluun, suhtaudun flaamina asiaan tietyin varauksin.

Poliitikot, jotka eilen ja toissapäivänä Favan mietintöä käsiteltäessä puhuivat kansainvälisen oikeuden puolesta ja vaativat ihmisoikeuksien noudattamista, mikä oli aivan oikein, puhuvat nyt yllättäen tarpeesta kunnioittaa Kiinan täysivaltaisuutta. He eivät hiisku sanaakaan Tiibetin laittomasta miehityksestä ja liittämisestä Kiinaan, laajamittaisista ihmisoikeusloukkauksista, tiibetiläisten jättämisestä yhä enemmän paikallishallintonsa ulkopuolelle tai vuonna 2005 käynnistetystä Namdrang Rangdrik -ohjelmasta, jossa tiibetiläiset pakotetaan purkamaan talonsa ja rakentamaan ne sitten uudelleen tiukkojen virallisten ohjeiden mukaisesti.

On tekopyhää todeta, että Tiibetin tulevaisuus on ratkaistava molempien osapuolten hyväksymällä tavalla. Näin uhrista ja teloittajasta tehdään vuoropuhelun tasavertaisia osapuolia. Marraskuussa 2005 kävi jälleen kerran selvästi ilmi, kenen puolella EU on, kun Kiinan presidentti Hu Jintao otettiin vastaan kaikkialla Euroopassa hienoin juhlamenoin. Itse asiassa kuitenkin juuri hän syyllistyi vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ollessaan Tiibetin kommunistipuoleen sihteeri joulukuun 1988 ja maaliskuun 1992 välisenä aikana.

Tiibetin kysymys osoittaa jälleen kerran, että Euroopan unionin korulauseet ovat aivan liian usein pelkkää moraalista ulkokuorta ja että todellisuudessa vain taloudellisilla eduilla on merkitystä. Meidän on edelleenkin oltava rohkeita ja tuomittava tällaisen Euroopan unionin raukkamaisuus ja tekopyhyys, tällaisen kaupallisen Euroopan unionin, joka asettuu sortajien puolelle viattomien ihmisten vahingoksi.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitos hyvin voimakkaasta sitoutumisesta ihmisoikeuskysymyksiin. Olen varma, että arvoisat jäsenet ovat huomanneet, että perusihmisoikeuksia ja yleismaailmallisia arvoja painotetaan yhtä voimakkaasti myös Kiinaa koskevassa äskettäisessä komission tiedonannossa ja Kiinaa koskevissa neuvoston päätelmissä. Tämä osoittaa, että kysymys on Euroopan unionille nyt ja vastaisuudessa ensisijaisen tärkeä asia yhteisön ja Kiinan välisten suhteiden kannalta.

Komissio jakaa yhteisessä päätöslauselmassa ilmaistavan huolen Tiibetin ihmisoikeustilanteesta sekä erityisesti Tiibetin kansan kulttuurisen, uskonnollisen ja kielellisen identiteetin säilyttämisestä. Euroopan unioni on käsitellyt asiaa säännöllisesti kahdenvälisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa ja korkeimman tason poliittisissa neuvotteluissa, kuten kahdenvälisissä huippukokouksissa ja korkeiden virkamiesten kokouksissa. Euroopan parlamentin entinen puhemies Borrell otti asian esille myös viime vuonna, kun hän teki virallisen vierailun Kiinaan.

Jäsen Czarneckin mainitsemasta äskettäisestä ampumistapauksesta haluaisin kertoa teille, että Euroopan unioni otti tämän asian virallisesti esille EU:n ja Kiinan välisen ihmisoikeusvuoropuhelun viime istunnossa, joka pidettiin Beijingissä lokakuussa 2006, ja sen joulukuussa 2006 pidetyssä seurantatilaisuudessa. Molemmilla kerroilla EU kehotti Kiinan viranomaisia tutkimaan tapahtumat perinpohjaisesti ja kumosi Kiinan väitteet, joiden mukaan ammuskelu oli itsepuolustusta. Seuraamme tätä vakavaa asiaa tiiviisti. Olen jäsen Matsakisin kanssa yhtä mieltä siitä, ettei verenvuodatus johda mihinkään.

Komissio on tiedottanut säännöllisesti parlamentille Tiibetiä koskevasta yleisestä toiminnastaan ja aikoo tehdä näin myös vastaisuudessa. Kuten komission jäsen Fischer Boel korosti täällä lokakuussa 2006, Euroopan unioni on johdonmukaisesti ollut sitä mieltä, että Dalai Laman edustajien ja Kiinan viranomaisten välinen vuoropuhelu on ainoa realistinen keino saavuttaa rauhanomainen ja pysyvä ratkaisu Tiibetin kysymykseen. Toivomme, että tämä johtaa Tiibetin alueen todellisen itsehallinnon tunnustamiseen. Tämän vuoksi olemme seuranneet hyvin tiiviisti niitä viittä neuvottelukierrosta, jotka on käyty tähän mennessä Dalai Laman edustajien ja Kiinan hallituksen välillä, ja olemme suhtautuneet niihin myönteisesti. EU:n virkamiehet ovat säännöllisesti yhteydessä kahteen erityisedustajaan, viimeksi marraskuussa 2006. Jopa tällä parlamentilla on erilaisia mielipiteitä EU:n erityisedustajan nimittämisestä. Suhtaudumme epäillen tällaisen nimittämisen merkitykseen, koska todennäköisesti tällaisen erityisedustajan todellinen vaikuttaminen paikan päällä tai merkittävä asema vuoropuhelussa estettäisiin. Kysymyksen kahden osapuolen on jatkettava ja lujitettava vuoropuheluaan.

Olemme arvoisten jäsenten kanssa samaa mieltä siitä, että vuoropuhelun on oltava säännöllistä ja siinä on keskityttävä asiakysymyksiin ja että osapuolten olisi vältettävä toimia, jotka vaarantaisivat luottamuksen täyteisen ilmapiirin syntymisen. Olemme huomanneet, että tiibetiläiset ovat valmiita aloittamaan uudelleen vuoropuhelun, ja toivomme, että Kiina haluaa tehdä samoin. Euroopan unioni tekee kaikkensa ja painottaa vuoropuhelun tärkeyttä molemmille osapuolille aina tilaisuuden tullen.

Haluan myös kiittää teitä huomiosta ja tuesta, joita olette osoittaneet asialle etenkin nyt, tämän päätöslauselman avulla, koska tällainen tuki hyödyttää prosessia.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelun jälkeen.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Hannu Takkula (ALDE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin esittää kiitokseni tästä yhteisestä päätöslauselmaesityksestä. Se on mielestäni hyvä, tasapuolinen ja oikeasuuntainen. Vuosikausia esillä ollut Tiibetin kysymys on aihe, johon meidän on löydettävä rakentavia ratkaisuja.

Päätöslauselmaesityksen lähtökohta siitä, että Tiibetin kysymykseen löydetään Kiinan itsemääräämisoikeuden kanssa yhteensopiva ratkaisu, joka kunnioittaa Tiibetin väestöä, on mielestäni hyvä. Tarvitaan rakentava ja rauhanomainen prosessi, jonka kautta tunnustetaan Tiibetin kansalaisten oikeudet omaan kulttuuriin ja uskontoon. Euroopan ja maailman kansalaisina meidän pitää huolehtia siitä, että ihmisten perusoikeudet voivat toteutua eri puolilla maailmaa. Tässä suhteessa on toivottavaa, ettei myöskään Tiibetissä rajoitettaisi ihmisten kulttuurillisia ja uskonnollisia oikeuksia. Olisi toivottavaa, että Tiibetin ja Kiinan välillä voitaisiin saada aikaan asiallinen vuoropuhelu ja että sitä kautta voitaisiin löytää kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Arvoisa puhemies, toivon, että löytäisimme tulevaisuudessa käytännön ratkaisuja, jotka kunnioittavat myös Kiinan alueellista koskemattomuutta, mutta täyttävät samalla Tiibetin kansan toiveet. En tiedä, onko tämä liian paljon toivottu, mutta tällaisen rauhanomaisen rinnakkaiselon puolesta meidän on Euroopan unionissa tehtävä työtä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Koska olemme usein valittaneet siitä, ettei neuvoston edustaja ole läsnä ihmisoikeuksia koskevissa torstai-iltapäivien keskusteluissamme, haluaisin huomauttaa, että tänään puheenjohtajavaltio Saksalla on täällä edustajansa. Hän on ihmisoikeusedustaja Nooke, joka oli aikoinaan kansalaisoikeusaktivisti entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa. Tämä on pieni sensaatio. Tämä ilahduttaa meitä, ja olisinkin hyvin iloinen, jos voisimme tämän trilogian aikana aiheuttaa siinä määrin paineita, että voisimme varmistaa, että tästä tulee pysyvähkö perinne eli että neuvoston edustajasta – ihmisoikeusedustaja Nooke on täällä tänään tarkkailijana – tulee vastaisuudessa vakituinen vieras näissä ihmisoikeuksia koskevissa torstai-iltapäivien keskusteluissa. Arvoisa ihmisoikeusedustaja Nooke, joka tapauksessa paljon kiitoksia siitä, että olette tullut tänne tänään.

(Suosionosoituksia)

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Posseltin puheenvuoro ei ollut työjärjestyspuheenvuoro, mutta olemme täysin samaa mieltä hänen kanssaan.