Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat Irakista tulleiden pakolaisten humanitaarista tilannetta⁽¹⁾.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka tämä päätöslauselma, joka koskee Irakista tulleita ja siellä olevia pakolaisia, on oikein hyvä, siinä vaietaan keskeisestä kysymyksestä eli siitä, miksi Irakista tulleita ja siellä olevia pakolaisia ylipäänsä on. Tärkein syy on se, että Yhdysvaltojen, Yhdistyneen kuningaskunnan ja joidenkin muiden EU:n jäsenvaltioiden joukot ovat miehittäneet Irakin, ja etenkin tämän miehityksen luonne. Jos harjoitetaan tällaista miehityspolitiikkaa, ei ole syytä ihmetellä, että syntyy pakolaisvirtoja.

Saksan rajoittavasta turvapaikkapolitiikasta huolimatta Irakista tulleet ihmiset ovat nyt maan suurin turvapaikanhakijoiden ryhmä. YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) toimiston mukaan Irakissa on 1,7 miljoonaa pakolaista ja naapurimaissa lisäksi 2 miljoonaa pakolaista. Nämä ihmiset pakenevat, koska Irakissa vallitsee sotatila. Bloomberg School of Public Health -laitoksen ja Johns Hopkins -yliopiston tutkimuksessa, joka julkaistiin The New York Times- ja The Washington Post -sanomalehdissä, arvioitiin, että Irakiin tunkeutumisen ja sen seurausten vuoksi maaliskuun 2003 ja heinäkuun 2006 välisenä aikana on kuollut normaalin kuolleisuuden lisäksi 650 000 ihmistä. Näistä arvion mukaan 600 000 ihmistä on kuollut suoraan väkivallan johdosta ja 50 000 ihmistä tautien ja muiden syiden vuoksi. Tutkimuksessa todetaan myös, että hyökkäyksen päättymisen jälkeen uhreista 31 prosentin arvioitiin saaneen surmansa liittoutuneiden joukkojen tai ilmahyökkäysten vuoksi. Johns Hopkins -yliopiston mukaan väkivaltaisen kuoleman riski on nyt 58 kertaa suurempi kuin ennen maahan tunkeutumista.

Haluankin sanoa parlamentille, että nämä luvut osoittavat, että Irakin miehittäminen on väärin ja että miehitys on lopultakin lopetettava. Saksan ja useiden muiden EU:n jäsenvaltioiden on lopetettava yhteinen tukensa tälle sodalle. Jos näin tapahtuisi, itse asiassa niin monen ihmisen ei tarvitsisi paeta alueelta kuin nyt, kuten päätöslauselmassa aivan oikein todetaankin.

  Nicholson of Winterbourne (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollegojani, jotka tekivät tätä tärkeää keskustelua koskevan aloitteen. En voi olla samaa mieltä edellisen puhujan kanssa hänen esittämästään asiasta, josta ei keskusteltu tätä asiakirjaa laadittaessa. Haluan todeta, että Euroopan komissio, Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat tehdä jotakin aivan muuta.

Jordaniassa, Syyriassa ja Irakin muissa naapurimaissa on valtavat määrät irakilaispakolaisia, mutta heiltä on evätty oikeus työntekoon lähes kaikissa näistä maista. Heidän lapsiaan estetään käymästä koulua. Vanhempien ja lasten ei anneta käyttää terveydenhuoltopalveluja. Heidän tilanteensa on epätoivoinen, eikä heille myönnetä mitään valtion tukea, kuten heille myönnettäisiin, jos he olisivat pakolaisina Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Maassa on valtava määrä maan sisällä siirtymään joutuneita, joilla ei myöskään ole työtä eikä ruokaa ja jotka samalla tavoin ovat kaukana kotoaan. He ovat joutuneet siirtymään lähinnä uskonnollisten ja etnisten puhdistusten vuoksi. Niiden vuoksi käydään surkeimmat sisällissodat, minkä me tiedämme kokemuksesta hyvin täällä Euroopassa. Shiiat pakenevat sunneja, sunnit pakenevat shiioja ja monet muut pakenevat, koska alueella on meneillään useita erilaisia kapinoita.

Tämän vuoksi ehdotan, että Euroopan komissio, joka on toiminut voimakkaasti tämän ongelman ratkaisemiseksi, julistaa, että Irakissa on kyse hätätilanteesta. Pyydän ministerineuvostoa, joka on työskennellyt uskomattoman uutterasti Irakin hallituksen kanssa, neuvottelemaan asiasta komission ja esimerkiksi muiden apua antavien G8-maiden kanssa.

Irakin kysymys on eräässä mielessä pantu syrjään. Ihmiset ovat olleet epävarmoja siitä, mitä olisi tehtävä, mutta nyt Irakin kansa on jälleen samankaltaisessa kriisitilanteessa kuin Saddam Husseinin pitkäaikaisen diktatuurin aikana. Silloin vielä useammat pakenivat ja saivat surmansa. Tilanne on nyt kuitenkin tällainen, ja irakilaiset tarvitsevat apuamme.

Pyydän painokkaasti, että komissio ja ministerineuvosto julistavat, että Irakissa vallitsee hätätilanne, ja että ne ottavat käyttöön avunantajavaltioiden myöntämät varat ja hyödyntävät niitä tarpeen mukaan asumisen tukemiseen maan sisällä ja muuhun tukeen maan ulkopuolella. Voimme tehdä paljon, kunhan tarkastelemme tilannetta eri tavalla kuin ennen.

  Alyn Smith (Verts/ALE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, tässä valitettavassa keskustelussa pannaan merkille helposti ennustettavissa ollut humanitaarinen katastrofi, josta Irakin kansa on kärsinyt siitä lähtien, kun liittoutuneet joukot tunkeutuivat maahan laittomasti. Katastrofi on myös osoitus jäsenvaltioidemme hallitusten kaksinaismoraalista. Ikävä kyllä tämä pätee etenkin kotimaani hallitukseen, joka on Lontoossa eikä Edinburghissa, jossa soisin sen mieluummin olevan.

Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeriltä Gordon Brownilta kysyttiin, kuinka paljon varoja sotilaalliseen operaatioon aiotaan osoittaa. Hänen vastauksensa oli: "Niin paljon kuin tarvitaan." Pelkäänpä, että humanitaarisiin tukitoimiin on osoitettu määrärahoja hävettävän vähän.

Kuten kuulimme, YK:n arvion mukaan 1,8 miljoonaa irakilaista on joutunut siirtymään Irakin sisällä ja 2 miljoonaa irakilaista on paennut tuosta onnettomasta maasta. Määrä on suurempi kuin joidenkin jäsenvaltioidemme väkiluku.

Pääministeri Blair on huolissaan kansainvälisen terrorismin vuoksi. Hän puhuu siitä yhtenään. Niin hänen on syytäkin! Hänen toimiensa suorana tuloksena on ollut paras mahdollinen maaperä uusien jäsenten hankkimiselle, mitä al-Qaida olisi koskaan voinut toivoa.

Mitä siis on tehtävä? Kun tänä iltana lennämme täältä kotiin ja kuljemme tietysti lentokentän turvallisuustarkastusten läpi, voimmekin palauttaa mieliin, että tällainen on pääministeri Blairin Euroopan unionille ja maailmanpolitiikalle jättämä perintö. Kuten olemme kuulleet, voimme kuitenkin tehdä enemmän. Voimme pitää kiinni periaatteistamme ja käyttää runsaasti määrärahoja.

YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja kansainvälisen Punaisen Ristin toimia rahoitetaan aivan liian vähän. Irakin naapurimaat ovat ahdingossa ja tarvitsevat kipeästi tukea. Esityksessä on monia kohtia, joita suosittelen parlamentille.

Me emme luoneet tätä tuhoa, mutta voimme lieventää sen vaikutuksia. Toivottavasti voimme näin toimia esimerkkinä asiassa, jossa monet jäsenvaltioiden hallituksista ovat niin monella tavoin epäonnistuneet.

  Paulo Casaca (PSE), esittäjä. – (PT) Arvoisa puhemies, teksti, jonka jätämme tänään parlamentin hyväksyttäväksi, kuvaa hyvin sitä, että tätä tilannetta voidaan kuvailla vain valtavaksi inhimilliseksi tragediaksi. Haluan kiittää YK:n pakolaisasiain päävaltuutettua, António Guterresia, joka pyysi 7. helmikuuta kiinnittämään huomiota tähän onnettomaan tilanteeseen.

Haluan kiittää erityisesti myös Ruotsin viranomaisia, jotka ovat reagoineet tähän humanitaariseen katastrofiin aivan eri tavoin kuin muut Euroopan unionissa. Haluan kiittää erityisesti myös Egyptin viranomaisia, koska Egypti on tehnyt selvästi eniten niistä maista, jotka eivät ole Irakin naapurivaltioita, näiden pakolaisten vastaanottamiseksi. Haluan esittää Egyptin viranomaisille hartaan pyynnön, jotteivät he estäisi näiden pakolaisten saapumista maahansa tai keskeyttäisi heidän vastaanottamistaan ja heikentäisi heidän olojaan Egyptissä.

Ennen kaikkea haluan kuitenkin kehottaa komissiota ja neuvostoa, jonka edustaja on tänään täällä – mistä jäsen Posselt muistutti meitä asianmukaisesti – avaamaan silmänsä ja menemään Irakiin katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Tällainen katastrofi ei olisi mahdollinen, jollei sitä järjestäisi jokin taho, kuten aikaisemmin tapahtui Ruandassa ja Balkanilla. Emme voi enää ummistaa silmiämme, vaan meidän on mentävä Irakiin ja ymmärrettävä, mitä tapahtuu. Tässä yhteydessä haluan todeta olevani ylpeä siitä, että kävin siellä hiljattain. Olen laatinut asiasta selvityksen ja kehotan kaikkia jäseniä tutustumaan siihen Internetissä.

  Ryszard Czarnecki (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, en halua puhua politiikasta. Jäsen Casaca palautti juuri mieliin Irakiin tunkeutumisen ja sen seurausten poliittisen taustan. Hän saattaa hyvinkin olla oikeassa.

Haluan mieluummin keskittyä kysymyksiin, jotka eivät välttämättä ole yhtä tärkeitä toimittajille tai meidän kaltaisillemme poliitikoille mutta jotka ovat todennäköisesti paljon tärkeämpiä niille, jotka kokevat nyt kovia Irakissa, eli pakolaisille. Mielestäni tapahtumien taustalla olevat maailmanpolitiikkaan liittyvät syyt ovat vähemmän tärkeitä. Todella tärkeää on se, mitä voimme tehdä käytännössä. Olen vakaasti sitä mieltä, että muu maailma pitää meitä nyt avuttomina. Uskon myös vakaasti, ettei Euroopan unioni pysty antamaan näille ihmisille todellista apua. Tämä pätee vielä paremmin Yhdysvaltoihin, mikä on todella surullista.

Irakin tilanteessa näyttää olevan kaksi eri puolta. Ensinnäkin ovat iskujen uhrit, sadat ja tuhannet ihmiset, joita näemme televisiossa. He ovat niiden uutisten aiheina, joilla meitä pommitetaan. Sen sijaan saamme hyvin vähän tietoja Irakin tilanteen toisesta osapuolesta eli kymmenistätuhansista pakolaisista. Euroopan unioni ei tietenkään saa näyttää tässä asiassa avuttomalta. Olen yhtä mieltä edellisten puhujien kanssa, jotka viittasivat Skandinavian maiden toimiin ja Egyptin toimintaan. Se kaikki on totta.

Meidän on todettava selkeästi ja määrätietoisesti, ettemme ole kiinnostuneita vain ensimmäisestä näkökohdasta eli iskujen uhreista, joita näemme televisiossa. On tehtävä selväksi, että eurooppalaisina, eurooppalaisina poliitikkoina, olemme yhtä huolissamme pakolaisista. Pakolaisongelma on luultavasti niiden suurimpia takaiskuja, jotka aloittivat tämän sodan, ja niiden, jotka jatkavat sitä, vaikka he toimivatkin mitä parhain tarkoituksin. Tämän vuoksi on toimittava, ja näin Euroopan parlamentti on juuri tekemässäkin. Olen kiitollinen muiden puhujien tänään esittämistä viisaista sanoista.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), esittäjä. – (FI) Arvoisa puhemies, Irakin pakolaisongelman taustalla on asetelma, jollaisen voi ennustaa vastaisuudessa vain yleistyvän erilaisissa konflikteissa. Tilanne on saavuttanut sisällissodan asteen. Etenkin kristitty vähemmistö on joutunut sijaiskärsijäksi ja useita kristittyjä on tapettu. Irakin turvallisuusjoukot eivät ole kyenneet suojelemaan kristittyjä riippumatta siitä, mikä hallituksen asenne on.

Esimerkiksi Turkki, Jordania ja Libanon ovat ottaneet suuren vastuun pakolaisten väliaikaisesta sijoittamisesta. Näissä maissa YK:n pakolaisjärjestö ei ole voinut antaa pakolaisstatusta nykyisen konfliktin aikana tulleille irakilaisille, sillä tilanne ei täytä Geneven sopimuksen kriteerejä. Nykyinen hallitus Irakissa ei vainoa kristittyjä, mutta ongelma on siinä, että maan sisäiset ryhmittymät tekevät niin, eikä hallitus saa niitä kuriin.

Kansainväliset sopimukset eivät siis suo irakilaiskristityille pakolaisstatusta, mutta he ovat epäilemättä tilapäisen suojelun tarpeessa. Suojellakseen turvapaikanhakijoita UNCHR ei ole antanut heille myöskään kielteistä päätöstä, koska muuten isäntämaa voisi palauttaa heidät Irakiin, ja tämän UNCHR haluaa välttää. On siis erittäin välttämätöntä, että kansainvälinen yhteisö vastaa pakolaisjärjestön vetoomukseen kansainvälisen lisätuen liikkeellepanemiseksi. Pakolaisten auttamiseksi tarvitaan kansainvälistä apua, jotta suurien pakolaismäärien kanssa taistelevat naapurimaat eivät sulkisi rajojaan irakilaisilta. Tuore tieto siitä, että Yhdysvallat ottaa vastaan lisää pakolaisia, on oikeansuuntainen askel ja välttämätön, koska aiemmin Yhdysvallat väisti vastuunsa asiassa. Näitä uutisia tarvitaan lisää. EU-valtioista kiitokset ansaitsee Ruotsi.

Irakilaispakolaisten tilanne on aivan epätoivoinen. Pulaa on kaikesta – elintarvikkeista, lääkkeistä, terveydenhoidosta, polttoaineesta. Kuulin tästä konkreettisia esimerkkejä, kun johtamani ihmisoikeusjärjestö tapasi viime syksynä Turkissa ryhmän Irakin kristittyjä pakolaisia.

Mutta kaikkein oleellisinta irakilaisten auttamisessa on toteuttaa kokonaisvaltaiset uudistukset lain ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi koko Irakissa. Samoin Irakin hallituksen on tehtävä kaikkensa saattaakseen rikoksiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet oikeuden eteen. Levottomuuksien ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan loppumisen kannalta tämä on oleellista.

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tuen tätä päätöslauselmaa varsinkin sen vuoksi, että ainakin joissakin sen sivulauseissa puolustetaan voimakkaasti vainottujen ja vaarassa olevien Irakin kristittyjen oikeuksia.

On syytä muistaa, että Irakin nykyiset kristittyjen yhteisöt ovat luultavasti maailman vanhimpia. Ne ovat säilyneet 1 300 vuotta vähemmistönä muslimivaltaisessa osassa maailmaa, mistä muslimit ansaitsevatkin tunnustusta. Silti nämä yhteisöt ovat nyt uhattuina aikana, jona länsimaat ovat laajamittaisesti läsnä Irakissa. Tämä asia liittyy varmasti jollakin tavalla siihen, että Irak muodostettiin keinotekoisena valtiona ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Nyt tuo valtio on hajoamassa, ja sen osat yrittävät tehdä itsestään yhtenäisiä yksiköitä nationalistisen itsensä löytämisen avulla, mikä tietenkin uhkaa erityisesti vähemmistöjä.

Tästä on yksi kiitettävä poikkeus eli kurdialue. Tätä on syytä korostaa. Kehotan kuitenkin shiioja ja sunneja seuraamaan esi-isiensä hienoa suvaitsevaista perinnettä ja tarjoamaan Irakin kristittyjen yhteisöille jälleen samanlaista suojaa, josta ne ovat saaneet nauttia tässä maailmankolkassa jo yli tuhannen vuoden ajan. Ennen kaikkea kehotan komissiota puolustamaan voimakkaasti kristittyjen oikeuksia, sillä kuka muu sen tekisi, jollemme me.

  Karin Scheele , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) toimisto esitti 8. tammikuuta kiireellisen vetoomuksen, jotta avunantajavaltiot antaisivat 60 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria uutta avustusohjelmaa varten.

Tavoitteena on auttaa satojatuhansia ihmisiä, jotka ovat joutuneet siirtymään asuinseuduiltaan Irakin konfliktin vuoksi uskonnostaan riippumatta. Näin valtavat pakolaisvirrat ovat tulosta sodasta, joka aloitettiin kansainvälisen yhteisön tahdon vastaisesti. Nyt kuitenkin juuri kansainvälisen yhteisön on kannettava vastuu kauheista seurauksista ja maksettava kustannukset.

Tämä on suurin pitkäaikainen maastapako vuoden 1948 jälkeen, jolloin palestiinalaiset joutuivat siirtymään asuinseuduiltaan. Joka kahdeksas irakilainen on pakolainen. Pelkästään vuoden 2006 aikana puoli miljoonaa irakilaista pakeni kotimaastaan. Joka kuukausi heitä tulee 50 000 lisää. Tällä hetkellä Irakissa saattaa olla 1,7 miljoonaa juuriltaan temmattua irakilaista. UNHCR arvioi, että vuoden 2007 loppuun mennessä määrä saattaa olla 2,3 miljoonaa. Mitä kauemmin konflikti jatkuu, sitä pahemmassa ahdingossa ovat nämä siirtymään joutuneet ihmiset sekä yhteisöt, jotka auttavat ja haluavat auttaa heitä.

Kehotamme jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan poliittisesti ja taloudellisesti UNHCR:n työtä pakolaisten suojelemiseksi heidän uskonnostaan riippumatta.

  Marco Cappato, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, esitetyt luvut ovat suunnilleen yhtäpitäviä. Pakolaisten lukumäärä on kohta neljä miljoonaa. Heistä noin puolet on Irakin ulkopuolisia ja puolet Irakin sisäisiä pakolaisia.

Käytännöllisesti katsoen tämä humanitaarinen katastrofi on lähes ennennäkemättömän hirvittävä. Näin ollen Genevessä 17. huhtikuuta 2007 pidettävän konferenssin tarjoamaa mahdollisuutta ei saisi hukata. Euroopan unionin on valmistauduttava ja osallistuttava joukolla niin, että mukana ovat korkeimman poliittisen tason edustajat ja että on jo päätetty asianmukaisesta rahoituksen määrästä, joka voidaan ottaa esille konferenssissa. Jos ei tehdä näin, vaarana on täydellinen epäonnistuminen. Tässä asiassa meidän kaikkien on liityttävä yhteen riippumatta konfliktin poliittisista syistä. Tarvitaan mahdollisimman suurta yksimielisyyttä, jotta voidaan ratkaista ongelma, joka on vaarassa räjähtää käsiin tuhoisin seurauksin.

Tilanteen syistä toteaisin – vaikka nämä eivät tietenkään ole päätöslauselmamme aiheena, vaan mainitsen asiasta vain neuvoston ja komission edustajille – että mielestäni voisi olla hyödyllistä harkita mahdollisuutta jättää asia kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi, kun otetaan huomioon Irakissa päivittäin tapahtuvat iskut ja koska kyse on järjestelmällisesti ja päivittäin ihmisyyttä vastaan tehtävistä rikoksista. Tämä saattaisi olla hyödyllistä myös tämän humanitaarisen katastrofin syitä tarkasteltaessa.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan keskittyä assyrialaisten kristittyjen tilanteeseen. He pakenevat nyt lähinnä Syyriaan ja Jordaniaan. Irakin kristittyjen yhteisöt ovat maailman vanhimpia. Niiden jäsenet puhuvat aramean kieltä, Kristuksen kieltä. He kärsivät kauhistuttavasti vuonna 1915 armenialaisten kansanmurhan aikana ja jälleen ensimmäisen maailmansodan aikana, kun Irakin hašemiittinen monarkia teki yhteistyötä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Samoin he kärsivät jälleen Saddam Husseinin aikakaudella, kun hän kävi sotaa kurdeja vastaan. Nyt näitä kristittyjä on jäljellä vain 6 000–8 000, ja he asuvat pääasiassa Niniven tasangolla.

Jopa 60 000 assyrialaista kristittyä, ellei vielä useampia, on paennut sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen vuonna 2003 johtamaa maahan tunkeutumista seurannut kapinointi alkoi. Heidän maastamuuttonsa kiihtyi elokuussa 2004 sen jälkeen, kun islamistit aloittivat terroripommitukset kristittyjen kirkkoja vastaan. Islamistit syyttivät kristittyjä yhteistoiminnasta liittoutuneiden kanssa pelkästään kristinuskon harjoittamisen perusteella.

Viime vuoden huhtikuussa Euroopan parlamentti äänesti sen puolesta, että assyrialaisten sallittaisiin luoda oma hallintoalueensa Irakin perustuslain 5 pykälän mukaisesti, oma hallintoalueensa, jossa he voisivat noudattaa omaa ainutlaatuista elämäntapaansa ulkopuolisten puuttumatta asiaan ja turvassa tällaiselta asiaan puuttumiselta. Kehotan jälleen parlamenttia, komissiota ja puheenjohtajavaltio Saksan ihmisoikeusedustajaa harkitsemaan tätä mahdollista ratkaisua.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Joka päivä saamme tietoja Irakissa tapahtuneista verisistä räjähdyksistä, ja uhrien lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Emme kuitenkaan saa tarpeeksi tietoja toisesta murhenäytelmästä eli siitä, että neljän miljoonan irakilaisen osaksi on tullut pakolaisen kova kohtalo. Lähes joka kuudes maan asukkaista on joutunut jättämään kotinsa. Pakolaisten määrä kasvaa koko ajan, ja heidän tilanteensa on hirvittävä. Yhdistyneet Kansakunnat yrittää auttaa, mutta huonolla menestyksellä, koska kansainvälinen yhteisö ei ole vielä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. On aiheellista kiittää Ruotsia aloitteellisuudesta, kun maa on päättänyt antaa pakolaisaseman 9 000 irakilaiselle. Monellakaan EU:n jäsenvaltioista ja etenkään uusista jäsenvaltioista ei ole ollut määrätietoisuutta seurata tätä esimerkkiä. Erityinen vastuu on kuitenkin Yhdysvalloilla; se on luonut tahtoen tai tahtomattaan nykyisen tilanteen, jossa Irak vaipuu yhä syvemmälle kansakunnassa erimielisyyttä aiheuttavien sisäisten ja ulkoisten konfliktien upottavaan suohon.

(Suosionosoituksia)

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Saddam Husseinin valtaannousu Irakissa siirtomaavallan jälkeisenä vaikeana aikana toi mukanaan kansalaisten pelottelun, vainoamisen ja murhat. Presidentti Bushin ja hänen tottelevaisen apurinsa pääministeri Blairin laiton sotilaallinen tunkeutuminen Irakiin ja maan miehittäminen vuonna 2003 on merkinnyt ennennäkemätöntä katastrofia Irakin kansalle.

George Bushin ja Tony Blairin muodostama duo on onnistunut kolmen vuoden aikana saavuttamaan sen, mitä Saddam Husseinin kaltaiset eivät onnistuneet tekemään 30 vuodessa, eli duo on saattanut maan aivan polvilleen. Satojatuhansia viattomia siviilejä on tapettu, maassa vallitsee täyden laittomuuden tila, maan infrastruktuurit on tuhottu täysin ja miljoonat irakilaiset ovat pakolaisina maan sisällä tai ulkopuolella. Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta pystyivät yhdessä käyttämään vuosittain yli 1 000 miljardia dollaria sotakoneistonsa ylläpitoon Irakissa, mikä alkujaan suuressa määrin aiheutti koko ongelman. Nyt nämä maat odottavat kuitenkin kansainvälisen yhteisön huolehtivan irakilaispakolaisten valtavasta humanitaarisesta ongelmasta. Sen sijaan, että Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta huolehtisivat itse irakilaispakolaisista ja kaikista aiheutuvista kustannuksista, maat odottavat naapurimaiden ja Euroopan maiden tekevän niin. Aivan niin, tässäkään ei siis voida poiketa säännöstä, jonka mukaan katastrofin aiheuttajat joutuvat harvoin maksamaan siitä.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aloittaa kiittämällä puheenjohtajavaltiota Saksaa ja toivottamalla sen edustajan tervetulleeksi tämänpäiväiseen keskusteluun. Olen iloinen, että Saksan ihmisoikeusedustaja on täällä tänään.

YK:n tietojen mukaan Irakista on lähtenyt viime vuosina lähes kaksi miljoonaa ihmistä hengenvaaran, kaaoksen ja vaikeiden taloudellisten olosuhteiden vuoksi. Pakolaisten pakeneminen Irakista naapurimaihin on todellinen murhenäytelmä. Heitä on miljoona Syyriassa, noin 750 000 Jordaniassa, yli 100 000 Egyptissä, 40 000 Libanonissa ja useita eri puolilla muissa maissa. Irakissa olevat palestiinalaiset ovat erityisen vaikeassa asemassa. Human Rights Watch -järjestö kehotti 2. helmikuuta 2007 antamassaan lausunnossa Syyriaa avaamaan heti rajansa palestiinalaisille, jotka ovat nyt vaarassa Irakissa.

YK vaatii 60 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rahoitusta Irakista tulleiden pakolaisten auttamiseksi. Maailma ei voi suhtautua välinpitämättömästi heidän kohtaloonsa. Yhdysvaltojen tämänpäiväinen päätös antaa Yhdysvalloissa turvapaikka 7 000 irakilaiselle ensi vuonna on askel oikeaan suuntaan, samoin kuin Yhdysvaltojen päätös myöntää 18 miljoonaa dollaria ohjelmaan, jolla autetaan Irakista tulleita pakolaisia.

Nämä ovat kuitenkin yhä vain kuin pisaroita tarpeiden valtameressä. Euroopan unionin on otettava johtava rooli Genevessä 17. huhtikuuta 2007 pidettävässä konferenssissa. EU:n on annettava taloudellista tukea pakolaisten ahdingon lievittämiseksi ja tämän kriisin ratkaisemiseksi.

  Ján Figeľ, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää tämän päätöslauselman esittäjiä sekä ryhmiä ja jäseniä, jotka ovat ilmaisseet mielipiteensä. On painotettu voimakkaasti, että on erittäin tärkeää olla solidaarisia suuressa hädässä olevia ihmisiä kohtaan. Komissiokin on erittäin huolissaan Irakin humanitaarisesta tilanteesta ja maassa jatkuvan väkivallan aiheuttamien inhimillisten kärsimysten laajuudesta, maan sisällä ja sen ulkopuolelle siirtymään joutuneiden suuresta määrästä sekä siitä, miten tämä tilanne vaikuttaa koko alueeseen.

Komissio on seurannut tilannetta viime kuukausien aikana ja pitänyt tiiviisti yhteyttä muihin tärkeimpiin kansainvälisiin toimijoihin, varsinkin Punaiseen Ristiin ja Yhdistyneisiin Kansakuntiin.

Kuten mainitsitte, olemme saaneet samat luvut YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulta: 1,8 miljoonaa irakilaista on nyt joutunut siirtymään Irakin sisällä ja 2 miljoonaa irakilaista on jo paennut naapurimaihin. Kuten jäsen Smith totesi, se on yhteensä lähes 4 miljoonaa ihmistä.

Tähän mennessä on kuitenkin ollut mahdotonta arvioida tarpeita Irakissa, koska sodasta kärsivien ihmisten luo on ollut vaikea päästä turvallisuustilanteen vuoksi.

Jo täällä mainitun Genevessä huhtikuussa pidettävän YK:n konferenssin odotetaan antavan selkeämmän kuvan Irakin sisällä ja maan ulkopuolelle siirtymään joutuneiden tilanteesta ja tarpeista sekä tilanteen vaikutuksista. Komissio aikoo osallistua aktiivisesti konferenssiin. Olen varma, että jäsen Cappato esitti tärkeän kehotuksen, kun hän pyysi meitä liittymään yhteen neuvoston ja jäsenvaltioiden kanssa.

Tällä välin komissio on päättänyt kansainvälisiltä humanitaarisilta kumppanijärjestöiltä saamiensa tietojen perusteella osoittaa 10,2 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun Irakin kriisin uhreille humanitaarisen avun pääosastonsa (ECHO) välityksellä.

Kuten kollegani Michel ilmoitti tänä aamuna, alkuvaiheessa esitetään 6,2 miljoonan euron rahoitusta heikoimmassa asemassa olevien ryhmien auttamiseksi, jotta voidaan vastata niiden pakolaisten humanitaarisiin tarpeisiin, jotka ovat paenneet esimerkiksi Syyriaan, Libanoniin ja Jordaniaan. Tuki suunnataan perusterveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä elintarvikkeiden ja välttämättömien kotitaloustavaroiden kohdennettuun jakeluun. Suunnitteilla on myös suojeluun liittyviä toimenpiteitä. Erityisesti tuetaan YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun pakolaisten rekisteröintijärjestelmää, joka on tärkeä heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tunnistamisen ja niiden erityistarpeiden määrittämisen kannalta.

Toista 4 miljoonan euron rahoituserää ollaan parhaillaan suunnittelemassa Irakin sisällä kärsiviä ihmisiä varten. Tämä perustuu ensisijaisten tarpeiden ja avun toimittamisjärjestelyjen huolelliseen arviointiin ympäristössä, joka on turvallisuuden kannalta erittäin epävakainen, kuten varmaan ymmärrätte.

Humanitaarista apua annetaan puolueettomasti ja syrjimättä keskittymällä niihin, jotka ovat suurimmassa vaarassa. Komissio harkitsee muiden rahoituspäätösten tekemistä, kun uusia tarpeita ilmenee tai kun onnistutaan pääsemään sellaisten apua tarvitsevien ryhmien luo, joiden luo ei nyt päästä.

Lisäksi komissio seuraa edelleen tilannetta tiiviisti ja ottaa erityiskysymyksiä esille säännöllisissä keskusteluissa, joita komissio käy kolmansien maiden ja Irakin hallituksen kanssa, myös väestön siirtymisestä ja siirtolaisuudesta vastaavan ministeriön kanssa.

Jos tilanne pahenee entisestään tulevina kuukausina, komissio tarkastelee tilannetta tilapäistä suojelua koskevan direktiivin kriteerien mukaisesti, jotta komissio voi päättää, esittääkö se neuvostolle pyynnön tilapäisen suojelun järjestelmän soveltamisen aloittamisesta irakilaisiin turvapaikanhakijoihin. Näin he saisivat välittömästi suojaa samalla kun annettaisiin taloudellista tukea heidän vastaanottoaan varten ja voitaisiin tehdä järjestelyjä turvapaikanhakijoiden mahdollista uudelleen jakamista varten jäsenvaltioiden kesken.

Komissio tutkii myös tiiviissä yhteistyössä YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun kanssa EU:n jäsenvaltioiden mahdollisuutta toteuttaa koordinoituja toimia, jotta alueelta tulleille pakolaisille voitaisiin tarjota mahdollisuutta asettua uudelleen kolmanteen maahan. Tällaisen toimenpiteen kohderyhmänä voisivat olla erityisen heikossa asemassa olevat ihmiset, kuten vaarassa olevat naiset ja huoltajaa vailla olevat alaikäiset lapset.

Kiitän arvoisia jäseniä päätöslauselmasta ja tuesta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelun jälkeen.