Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Marta Vincenzin laatimasta liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnöstä (A6-0058/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi lippuvaltiota koskevien vaatimusten noudattamisesta (KOM(2005)0586 - C6-0062/2006 - 2005/0236(COD)) ja

- Gilles Savaryn laatimasta liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnöstä (A6-0055/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi alusten omistajien siviilioikeudellisesta vastuusta ja rahavakuuksista (KOM(2005)0593 - C6-0039/2006 - 2005/0242(COD)).

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tällä hetkellä meillä on vahva yhteisön lainsäädäntö meriturvallisuuden alalla, mutta paljon on vielä tehtävä. Komissio on halunnut täydentää tämän lainsäädännön rakennetta uudella toimenpidepaketilla, jolla pyritään entistä paremmin ehkäisemään onnettomuuksia ja ottamaan paremmin huomioon niiden seuraukset. Lisäksi komissio on seitsemän ehdotusta esittäessään ottanut erityisen tarkasti huomioon ne meriturvallisuuden vahvistamista koskevat päätöslauselmat, jotka parlamentti hyväksyi Prestige-aluksen onnettomuuden jälkeen. Käytämme niitä hyväksi työssämme.

Euroopan merenkulkuhallinnot voivat näin ollen näyttää tulevaisuudessa esimerkkiä. Yksikään alus ei voi välttyä tarkastukselta Euroopan satamissa. Tarkastajien tai luokituslaitosten valvonta on tulevaisuudessa paljon tiukempaa. Selkeän päätöksentekoketjun ansiosta on mahdollista tarjota suojaa vaikeuksissa oleville aluksille. Liikenteen harjoittajat voivat täyttää paremmin velvoitteensa matkustajiaan tai kolmansia osapuolia kohtaan. Lisäksi tulevaisuudessa on mahdollista antaa järjestelmällisesti palautetta onnettomuuksista.

Minua ilahduttaa se, että Euroopan parlamentti tukee komission ehdottamaa kunnianhimoista lähestymistapaa. Esittelijänne ovat tehneet erinomaista työtä. Komissio on edelleen sitoutunut seitsemän ehdotuksen käsittelyyn samanaikaiseesti ja "paketti"-lähestymistavan säilyttämiseen, millä pyritään varmistamaan ehdotettujen toimien tehokkuus ja johdonmukaisuus. Te halusitte teknisistä syistä tutustua etukäteen kahteen näistä seitsemästä ehdotuksesta.

Esittämällä lippuvaltioiden vastuuta koskevan ehdotuksen komissio aikoo täyttää tyhjiön Euroopan turvallisuusjärjestelmässä. Jäsenvaltioiden viranomaisten kuuluu varmistaa, että niiden lipun alla kulkevat alukset noudattavat turvallisuussääntöjä. On selvää, että tilanteen on Euroopassa kohennuttava. Ei ole normaalia, että osa jäsenvaltioista esiintyy harmaalla – ja jopa mustalla – listalla, joka on laadittu Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan perusteella. Ei ole normaalia, että eurooppalaisen lipun alla kulkevien alusten pysäyttämisasteessa on niin suuria eroja tämän asteen vaihdellessa Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjasta peräisin olevien lukujen mukaan kaudella 2003–2005 ääritapauksissa 0,9 prosentista 24,14 prosenttiin.

Olkaamme selkeitä. Kyse ei ole siitä, että asettaisimme liikenteen harjoittajille tai kansallisille viranomaisille uuden byrokraattisten vaatimusten tason tai että ottaisimme käyttöön uusia turvallisuussääntöjä, vaan siitä, että varmistamme jo voimassa olevien sääntöjen tosiasiallisen noudattamisen. Komission ehdotuksella pyritään kaikessa yksinkertaisuudessa vahvistamaan yhteisön oikeudessa IMOn (Kansainvälinen merenkulkujärjestö) säännöt, joiden mukaan lippuvaltioiden on pantava täytäntöön kansainväliset sopimukset. Lisäksi ehdotuksella pyritään panemaan täytäntöön toimenpide, joka on puhtaasti vapaaehtoinen eli IMOn tarkastusjärjestelmä. Pyrimme tällä tavalla takaamaan merenkulkuhallintojemme moitteettoman laadun ja kehittämään tätä kautta alustemme laatua. Näillä toimilla olemme osaltamme ehkäisseet Euroopan merenkulkuyhtiöiden välille mahdollisesti syntyvää epärehellistä kilpailua.

Seuraavaksi käsittelen toista ehdotusta. Se koskee alusten omistajien suurempaa vastuullistamista vahinkovastuun vahvistamisen kautta. Komissio ehdottaa sellaisten vähimmäissääntöjen käyttöönottoa, joita sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioihin tällä alalla eli siviilioikeudellisen vastuun ja rahavakuuksien alalla, ja sellaisten sääntöjen laatimista, jotka aidosti mahdollistavat sekä onnettomuuksien ennalta ehkäisemisen että aiheutuneen vahingon korvaamisen. Tässä vaiheessa jotkut väittävät, että tätä alaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksiahan on olemassa, mihin vastaan, että nämä sopimukset ovat epätäydellisiä ja niihin liittyy kaksi erityistä näkökohtaa. Ensinnäkään kaikki nämä sopimukset eivät ole tulleet voimaan. Niiden voimaantuloon menee jopa kauan aikaa. Toiseksi siinäkin tapauksessa, että näitä sopimuksia aletaan tulevaisuudessa soveltaa kaikkialla Euroopassa, jäljelle jää aina tapauksia, joita ne eivät kata.

Tämän lisäksi näissä yleissopimuksissa on sisällöllisesti eräs puute. Niissä vahvistetaan vastuun rajoittamisen periaate, joka kaipaa kiireellisesti nykyaikaistamista. Tarkemmin sanottuna näissä yleissopimuksissa määritellään kynnys, jonka ylittyessä alusten omistajat menettävät oikeutensa rajoittaa vastuutaan. Ongelma on siinä, että tämä kynnys on asetettu käytännössä tasolle, joka ei voi ylittyä eli kynnyksenä on anteeksiantamaton virhe. Kynnyksen ylittymättömyys tarkoittaa sitä, että alusten omistajia kohdellaan edullisemmin uhrien vahingoksi, jos näissä yleissopimuksissa määrätty korvausvastuun raja ylittyy aiheutuneen vahingon osalta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että alusten huonoja omistajia kohdellaan edullisemmin alusten hyvien omistajien kustannuksella. Niiden alusten omistajien, jotka ovat syyllistyneet vakavaan laiminlyöntiin – virheasteikolla anteeksiantamatonta virhettä asteen verran lievempi virhe – ja jotka ovat vastuussa merkittävästä pilaantumisesta, ei pidä enää voida käyttää hyväksi tätä etuoikeutta vastuunsa rajoittamiseen.

Tämä on ehdotuksemme asiayhteys. Näin ollen kyse on välittömästä vastauksesta, jolla pyritään voittamaan kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat, ja ensimmäisestä vaiheesta pyrittäessä kaikkien näiden tekstien nykyaikaistamiseen.

Arvoisa puhemies, ilta on niin pitkällä, ettei minun ole syytä jatkaa enää pitempään. Voin ehkä vastata lopussa esittelijöille Marta Vincenzille ja Gilles Savarylle, joille haluan heti esittää vilpittömät kiitokseni erinomaisesta työstä.

  Marta Vincenzi (PSE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sillä, että jäsenvaltiot noudattaisivat kokonaisuudessaan kansainvälisiä sääntöjä, voitaisiin ratkaista ongelmia, jotka ovat, kuten tiedämme, luonteeltaan taloudellisia ja sosiaalisia ja koskevat ympäristönsuojelua. Komissiossa samoin kuin liikenne- ja matkailuvaliokunnassa on pyritty korostamaan käsiteltävänä olevan direktiivin osalta kolmea perustavaa laatua olevaa seikkaa.

Ensimmäinen seikka on jäsenvaltioiden mahdollisuus täyttää yhteisön velvoitteet niiden sopimusvälineiden avulla, jotka ovat jo käytössä kansainvälisten sääntöjen soveltamiseksi. Toinen seikka on se, että jäsenvaltioiden ei tarvitse osoittaa soveltaneensa normeja, vaan komission on osoitettava, että sääntöjä on rikottu ja että tietty hallinnollinen harkintavalta – joka on kirjattu jo IMOn sääntöihin – on tosiasiassa tarpeen, jotta lippuvaltion velvollisuuksien soveltaminen voidaan mukauttaa kansallisiin tilanteisiin. Liikennevaliokunta on arvioinut ja tukenut tätä sosiaalisten ja institutionaalisten edustajien suoran kuulemisen pohjalta tehtyä työtä.

Haluan kiittää kaikkia osallistujia, ja ensimmäiseksi niitä jäseniä, jotka ovat esittäneet tarkistuksia: tarkistettu ehdotus ja lainsäädäntöpäätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti helmikuun lopussa pidetyssä äänestyksessä. Tarkistukset, jotka hyväksyttiin, jotka jätettiin käsiteltäväksi ja joista sovittiin, selvensivät sitä kantaa, joka oli kaikille poliittisille ryhmille yhteinen: meriturvallisuuden vahvistaminen ilman julkishallinnon kuormittamista on mahdollista ja se on toteutettava. Tämänsuuntaisia toimia ovat tarkastusjärjestelmään tehdyt muutokset, joiden perusteella tarkastukset muuttuvat vaihtoehtoisista pakollisiksi, järjestelmä sellaisten tietojen toimittamisesta komissiolle, joiden sisältöä on kevennetty, ja sellaisten takeiden antaminen, jotka koskevat henkilökohtaista koulutusta, johon sisältyy pakollinen työkokemus merellä.

Jotta syntyisi mahdollisimman suuri yhteisymmärrys, en halunnut esittää lisätarkistuksiani, koska päämääränä on, että myös täällä istuntosalissa saavutetaan valiokunnassa jo saavutettu yhteisymmärrys ja tasapainoinen kanta. Arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, jos Euroopan parlamentti hyväksyy suurella äänten enemmistöllä suurimman osan tämän direktiiviehdotuksen samoin kuin kollegani, jäsen Savaryn laatiman mietinnön sisällöstä, sellaisena kuin mietintö on tarkistettuna ja neuvoteltuna, siten, että kaikki poliittiset ryhmät asettuvat tukemaan Erika-paketin vahvistamista, katson, että voimme luottaa saavamme kansalaisten täyden tuen. Tällä hetkellä kansalaiset ovat tietoisia meriturvallisuuteen liittyvistä vakavista ongelmista, ja luulen, että pystymme kääntämään voitoksi yhteisön toimielinten epäröinnin ja Euroopan unionin mahdollisen perääntymisen. Toivottavasti sellaista ei tapahdu tänään varsinkaan, kun erittäin tärkeän Berliinin julistuksen antamisesta on vain muutama päivä.

  Gilles Savary (PSE) , esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, yksi kerta ei ole vielä kohtalokas, ja eikö näin olekin paljon parempi? Voimme näillä näkymin säätää meriturvallisuuspaketista ilman tuoreita onnettomuuksia. Edellisinä kertoina meidän oli murehdittava Erika-aluksen katastrofaalista uppoamista, joka johti meren pilaantumiseen ja hyvin vaikeaan hylyn pelastamistehtävään, ja Prestige-aluksen uppoamista, jonka te Espanjan kansalaisena tunnette kaikkia muita paremmin ja jolla oli valtava vaikutus rannikoidemme kannalta.

Mielestäni komission varapuheenjohtajaa on siten onniteltava siitä, että hän on ehdottanut meille tätä seitsemän tekstin pakettia, jonka on säilyttävä komission ja Euroopan parlamentin neuvostolle esittämänä laaja-alaisena ehdotuksena, vaikka ehdotuksista kaksi onkin hieman aikaansa edellä. Olemme tehneet ankarasti työtä tässä asiassa, ja haluan tältä osin kiittää kaikkia kollegojani ja erityisesti muita poliittisia ryhmiä siitä erinomaisesta työstä, jota olemme voineet tehdä ja siitä, miten mainion äänestystuloksen saavutimme, mikä on osoitus siitä, että parlamentilla on hyvin voimakas halu lähettää tänään aito viesti siitä, että se tukee tätä meriturvallisuuspakettia.

Minun kuuluu luonnollisesti esitellä teille mietintö – joka on todennäköisesti melko monimutkainen – ja joka koskee alusten omistajien siviilioikeudellista vastuuta ja rahavakuuksia, jotka ovat pääasiallinen tapa kattaa kolmansille osapuolille aiheutuneet vahingot. Kyse ei ole vahingoista, joita aiheutuu kahden aluksen välillä niiden mahdollisessa yhteentörmäyksessä, tai vahingoista kuljetusketjuun osallistuvien osapuolten välillä eli rahtaajien ja alusten omistajien välillä, vaan kolmansille osapuolille aiheutuvasta vahingosta ja erityisesti ympäristövahingosta.

Komissio ehdottaa meille – ja mielestäni se on vähintä, mitä jäsenvaltioilta on vaadittava – niiden Kansainvälisen merenkulkujärjestön tärkeiden yleissopimusten ratifiointia, jotka koskevat vahinkovastuuta ja kolmansille osapuolille maksettavia korvauksia. Tästä näkökulmasta katsottuna on olemassa kaikenlaiset vahingot kattava yleinen sopimus eli LLMC, jota eräät jäsenvaltiot eivät ole ratifioineet varsinkaan vuoden 1996 versiossa. HNS-yleissopimusta, joka koskee kemikaaliriskejä, ei ole ratifioitu. Meillä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista suojaa kemikaaliriskejä vastaan, ja olemme niiden osalta paljon suojattomampia kuin öljyriskien osalta, ja tiedämme, että se, mitä Euroopan merillä kuljetaan, on usein hyvin vaarallista. Lisäksi on olemassa kaksi muuta yleissopimusta: yksi koskee merelle heitteille jääneiden henkilöiden suojelua – olette varmaan kuulleet näistä hulluista tilanteista, joissa merimiehet eivät voi jättää alustaan alusten omistajan tehtyä vararikon ja jäävät kuukausiksi satamaan. Toinen yleissopimus koskee vastuuta bunkkeriöljyn aiheuttamasta vahingosta, johon viitataan myös kaasujen poistamisen nimellä.

Komissio ehdottaa näin ollen näiden yleissopimusten ratifiointia. Parlamentti on äänestänyt tämän ehdotuksen puolesta ja toivonut kaikkien näiden yleissopimusten – etenkin kemikaaliyleissopimuksen – ratifiointia. Komissio ei ehdottanut tätä suoraan, mutta korostamme tätä ratifiointihalukkuuttamme. Toiseksi katsomme, että järjestelmä, jossa vahinkovastuun rajoittamisen etu poistetaan, on pantava täytäntöön niiden alusten osalta, jotka kuuluvat valtioille, jotka ovat kieltäytyneet ratifioimasta yleissopimuksia, siitä riippumatta, ovatko nämä ratifiointihaluttomat maat EU:n jäsenvaltioita vai EU:hun kuulumattomia valtioita. Uskon, että jäsen Jarzembowskille on hyvin tärkeää, että kiristämme otettamme näistä aluksista, jotka kuuluvat ratifioinnista kieltäytyneille valtioille, kannustaaksemme näitä valtioita ratifioimaan sopimukset. Näissä tapauksissa moitittavaa ei ole anteeksiantamaton toiminta vaan vakava laiminlyönti, ja vakava laiminlyönti tekee vahinkovastuu- ja korvausjärjestelmästä tosiasiassa ehdottomasti paljon ankaramman.

Lopuksi totean vielä, että olemme tukeneet komission ehdotusta rahavakuustodistuksen luomisesta ja tämän todistuksen valvomisesta siten, että perustamme meriturvallisuusviraston tai jonkin muun elimen puitteissa toimiston, joka antaa tietoja todistusten voimassaolosta varsinkin niiden aluevesien läpi kulkevien alusten osalta, jotka eivät pysähdy satamissa. Tavoitteena on mahdollisimman suuren turvallisuustason takaaminen.

Hyvät kollegat, mielestäni tämä teksti on kunniaksi Euroopan parlamentille ja ajaa jäsenvaltiot ahtaalle. Kuulun niihin, joille Erika-aluksen uppoamisen yhteydessä tuotti suurta kärsimystä kuulla eräiden valtioiden tai hallitusten päämiesten – muun muassa omassa kotimaassani – syyttävän Eurooppaa heidän sanoessaan, että "Erika oli Euroopan oma vika. Lainsäädäntöä ei ole". Nykyään lainsäädäntö on olemassa. Se on erittäin ankara, ja kehotamme neuvostoa ja jäsenvaltioita panemaan sen täytäntöön.

  Luis de Grandes Pascual (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Tosiasia on, etten puhu pelkästään omasta puolestani vaan myös Antonio López-Istúrizin puolesta. Hän on oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija Savaryn mietinnön osalta.

Kuten parlamentin jäsenet tietävät, tänään keskusteltavanamme olevat Marta Vincenzin ja Gilles Savaryn laatimat mietinnöt muodostavat osan siitä, mikä on tullut tunnetuksi kolmannen meriturvallisuuspaketin nimellä. Niissä seitsemässä ehdotuksessa, joista paketti koostuu, olennaisena tavoitteena on lisätä turvallisuutta merillämme. Koska keskustelemme molemmista mietinnöistä yhdessä, olisi epäkohteliasta olla mainitsematta Marta Vincenzin mietintöä, jota tuemme vilpittömästi.

Tästä huolimatta, jos suinkin sallitte, haluaisin käsitellä tarkemmin Savaryn mietintöä. Mietintö on rohkea ja määrätietoinen ja ansaitsee kiitokseni ja tukeni. Tehtävä ei ole helppo – mikään pakettiin kuuluvasta seitsemästä ehdotuksesta ei ole sellainen – eikä kaikkien hyväksyntää ole helppo saavuttaa, koska puhumme rahavakuuksista ja alusten omistajien vastuusta, ja on ymmärrettävää, että ala yrittää kiertää tämän vastuun tai lykätä päätöksiä, jotka tekevät noudattamisen pakolliseksi. Älkää vain ajatelko, että suhtaudun millään muotoa kriittisesti alusten omistajiin. Ne käyttävät oikeuksiaan ja niiden kannat ovat ymmärrettäviä.

Minäkin ajattelin aluksi pysyä valtavirrassa ja katsoin, että toimivallan on kuuluttava IMOlle merenkulun alan kaltaisella näinkin globaalilla alalla. Näkemykseni oli ristiriidassa parlamentin yleisen näkemyksen kanssa, ja lopuksi taivuin.

Näin on parempi, ja näin tapahtui myös silloin, kun meille rakas, edesmennyt Loyola de Palacio esitti vaatimuksen kaksoisrungosta. Euroopan unioni teki päätöksen ensimmäisenä, ja sen jälkeen IMO. Jos olisi toimittu toisin päin, äsken Gibraltarilla sattunut onnettomuus olisi varmasti johtanut uuteen valtavan mittakaavan katastrofiin.

Aluksi kiitän teitä niiden tarkistusten hyväksymisestä, joissa vaadimme velvollisuutta ratifioida alusten polttoaineena käytettävän öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tehty kansainvälinen yleissopimus. Toiseksi aion keskittyä aiheeseen, joka on mielestäni tärkeä ja jota kehotan teitä tukemaan. Viittaan sellaisen solidaarisuusrahaston perustamiseen, josta katetaan rahavakuuksia vailla olevan aluksen aiheuttamat vahingot.

Kyse on tyhjiön täyttämisestä, jotta vahingot voidaan kattaa siinä tapauksessa, että onnettomuuden aiheuttaa alus, joka tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista huolimatta kulkee yhteisömme merialueilla ilman rahavakuustodistusta. Missään tapauksessa niiden korvausten, jotka johtuvat rahavakuuksia vailla olevan aluksen aiheuttamasta vahingosta, maksaja ei saa olla jäsenvaltio, joka on viime kädessä onnettomuuden uhri, vaan mielestämme korvausten maksaminen kuuluu yhteenliittymälle, joka vertailevassa oikeudessa olemassa olevien muiden vastaavien toimijoiden tavoin kantaa vastuun tällaisissa tilanteissa.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä tukee olennaisilta osin Marta Vincenzin mainiota mietintöä lippuvaltiota koskevista vaatimuksista ja Gilles Savaryn yhtä mainiota mietintöä alusten omistajien vahinkovastuusta. Samalla haluamme kiittää esittelijöitä siitä, että he ovat laatineet mietinnöt näin taitavasti.

Toisin kuin merenkulun eräillä osa-alueilla pelätään, kummassakaan direktiivissä ei tosiasiassa aseteta uusia olennaisia vaatimuksia merenkululle tai jäsenvaltioille, ja sen vuoksi niillä ei ole myöskään kielteisiä vaikutuksia Euroopan laivaston kilpailukykyyn kolmansista maista peräisin oleviin kilpailijoihin nähden. Näiden kahden ehdotuksen tarkoituksena on pikemminkin vain se, että eräät kauan aikaa olemassa olleet kansainväliset merioikeudelliset sopimukset muuttuvat vihdoin kaikkia jäsenvaltioita sitoviksi. Jos tarkastelemme lippuvaltioita koskevia yksittäisiä ehdotuksia, Euroopan unionin 27 jäsenvaltion on jo korkea aika täyttää kansainvälisen yleissopimuksen perusteella niille kuuluvat velvoitteet kunkin jäsenvaltion omien alusten tarkastamisen osalta. Tähän ei riitä pelkkä yleissopimusten allekirjoittaminen ja ratifiointi. Lisäksi jäsenvaltioiden on vihdoin huolehdittava tarvittavan välineistön ja henkilöstön saatavuudesta, jotta ne voivat tarkastaa omat aluksensa tehokkaasti. Mitä tulee vahinkovastuuseen merionnettomuustapauksissa, kyse on itse asiassa vain siitä, että kaikki jäsenvaltiot velvoitetaan yhteisön oikeudessa vihdoinkin soveltamaan vuoden 1996 LLMC-yleissopimusta. Lisäksi vaadimme vuoden 1996 HNS-yleissopimuksen ja vuoden 2001 bunkkeriyleissopimuksen soveltamista vihdoin viimein, mikä ei ole todellakaan kohtuuton vaatimus merenkulkualalle tai jäsenvaltioille.

Näin ollen kantamme on erinomaisen perusteltu. Vaadimme ympäristön ja kansalaisten edun nimissä täysin itsestään selvää asiaa, ja toivon, että neuvosto ymmärtää tämän vihdoin ja on valmis käsittelemään näitä molempia esityksiä asianmukaisesti.

  Willi Piecyk, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jos olisin kertonut äidilleni, että keskustelimme meriturvallisuudesta klo 23.00 jalkapalloilun jälkeen, hän olisi todennäköisesti sanonut: te olette hulluja siellä Brysselissä. Tässä tilanteessa en olisi ollut hänen kanssaan eri mieltä.

On kuitenkin hyvä asia, että komissio on esittänyt tämän ehdotuksen, koska sitä tarvitaan. Olemme meriturvallisuuden parantamista käsittelevässä valiokunnassa (MARE) vaatineet Euroopan unionia ryhtymään toimiin lippuvaltiota koskevien vaatimusten sekä vahinkovastuun ja korvausten aloilla. Tässä vaiheessa haluan kiittää erityisesti kumpaakin esittelijää, kollegojani Marta Vincenziä ja Gilles Savarytä, koska kummankin mietintö on sisällöllisesti hankala ja poliittisesti hyvin kiistanalainen. Emmehän ole toistaiseksi kuulleet neuvoston kiljuvan riemusta tai onnesta tai päästävän bravo-huutoja. Tämän vuoksi meidän on tässä vaiheessa todettava jälleen kerran neuvostolle – koska väärinkäsityksiä on ilmiselvästi ollut – että se, että keskustelemme tänään näistä kahdesta mietinnöstä, ei tarkoita periksi antamista Erika III -paketin ja sen seitsemän kohdan asiassa, vaan pikemminkin sitä, että korostamme näiden kahden mietinnön erityistä poliittista merkitystä. Neuvosto, joka yrittää esittelijä Savaryn pyynnöstä tulkita "vakavan laiminlyönnin" käsitettä, syyllistyisi näin ollen itse vakavaan laiminlyöntiin, jos sillä olisi tällainen virheellinen käsitys asiasta.

Olen samaa mieltä jäsen Jarzembowskin kanssa siitä, että neuvoston suhtautumista Vincenzin mietintöön on hyvin vaikea ymmärtää. Mikä on varsinaisena ongelmana voimassa olevien IMOn sääntöjen saattamisessa osaksi Eurooppa-oikeutta? Samalla lailla mikä onkaan Savaryn mietinnössä ongelmana kemiallisen pilaantumisen sisällyttämisessä osaksi siviilioikeudellisen vastuun järjestelmää öljystä johtuvan pilaantumisen rinnalle? Tämä ei voi olla todellinen ongelma. Terve järki on joka tapauksessa näiden ehdotusten puolella. Kummankin mietinnön viesti on seuraava: jäsenvaltioiden on kannettava suurempi vastuu niiden lipun alla kulkevista aluksista ja sekä jäsenvaltioiden että alusten omistajien on kannettava suurempi vastuu, jos jotakin sattuu. Olemme jo nyt myöhässä: ajatelkaapa Erika- ja Prestige-alusten tapauksia. Kiitokset komissiolle ehdotuksista. Kiitokset esittelijöille. Neuvostoa on nyt kehotettava käyttäytymään asianmukaisesti ja olemaan syyllistymättä vakavaan laiminlyöntiin.

  Paolo Costa, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, hyvät kollegat, olen täällä ainoastaan vahvistaakseni sen, mitä kollegani ovat jo sanoneet.

Meriturvallisuus on liian vakava asia taktikoinnin kohteeksi: liian vakava asia niitä kokemuksia ajatellen, joita meillä on jo ollut, eli niitä onnettomuuksia ajatellen, joita olemme jo kokeneet, ja aivan liian vakava asia, kun otetaan huomioon, että meidän on ennustettava riskien tulevaisuudessa vain kasvavan meriliikenteen lisääntyessä. Näin ollen komissio on toiminut viisaasti tutkiessaan kaikkia mahdollisia keinoja vaikeuksien välttämiseksi ja kaikkiin tilanteisiin valmistautumiseksi.

Perustelu on tämä, ja se ei ole missään tapauksessa taktinen tai joutavanpäiväinen. Tämän vuoksi katsomme, että kaikkia seitsemää ehdotusta – joilla pyritään yhdenmukaistamaan luokittelumuotoja, velvoittamaan valtiot valvomaan niiden lipun alla kulkevia aluksia, varmistamaan alusten satamatarkastusten suorittaminen, varmistamaan alusten liikkeiden valvonta, sopimaan menettelytavoista onnettomuustapauksissa, todentamaan vahinkovastuu tai hallinnoimaan sitä sekä kolmansien osapuolten että matkustajien osalta – on vietävä eteenpäin yhdessä.

Se, että molemmat käsiteltävänä olevat mietinnöt hyväksyttiin huomattavalla äänten enemmistöllä ja toinen niistä kirjaimellisesti yksimielisesti, osoittaa sen, millä tavalla Euroopan kansalaisten, joita meidän kuuluu edustaa, ajatukset on otettu huomioon. Lisäksi tämä vahvistaa sen, että olemme oikealla tiellä.

Näiden kahden ensimmäisen mietinnön hyväksyminen tänä iltana on kaikille EU:n toimielimille suunnattu viesti: tekstit käsiteltäväksemme jättäneen komission on pidettävä kiinni kannastaan ja neuvoston on näytettävä, että se on valmis edistymään aidosti meriturvallisuuskysymyksessä, jotta emme jonkin ajan kuluttua – Luoja paratkoon – valita sitä, ettemme ryhtyneet toimiin ajoissa silloin, kun mahdolliset onnettomuudet olivat vielä vältettävissä.

  Mary Lou McDonald, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijöitä Vincenziä ja Savarya heidän ansiokkaasta työstään. Ei ole epäilystäkään siitä, että merenkulku kuuluu aloihin, joilla tarvitaan kipeästi tiukempaa sääntelyä. Alusten lippuvaltion valinta on olennainen kysymys, ja Kansainvälinen kuljetustyöväen liitto on ottanut sen ensisijaiseksi asiaksi mukavuuslippulaivoja koskevassa kampanjassaan. Mielestäni mietinnön hyväksyminen, erityisesti Vincenzin mietinnön tapauksessa, on olennaisen tärkeää sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot täyttävät tältä osin kansainväliset sitoumuksensa.

Kiistoja on ollut, kuten Irish Ferriesiä koskeva kiista muiden alalla käytyjen kiistojen joukossa. Näissä kiistoissa lippuvaltion vaihtamista on käytetty työntekijöiden riistämiskeinona huonompien palkkojen maksamiseksi epämääräisestä työajasta ja työoloista ja omistajien kotimaan työlainsäädännön kiertämiseksi. Merenkulun työntekijät tarvitsevat nyt moniin eri kansainvälisiin välineisiin nojaavia toimia, joilla voidaan parantaa sääntelyä heidän alallaan ja heidän työelämänsä laatua.

Olen varma, että parlamentti hyväksyy nämä mietinnöt. Neuvoston ja myös yksittäisten jäsenvaltioiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ja kannettava vastuunsa.

  Bogusław Liberadzki (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan antaa tunnustusta ja esittää kiitokseni esittelijöille Marta Vincenzille ja Gilles Savarylle heidän mietinnöistään. Niissä käsitellään komission ehdottamaan pakettiin kuuluvia kahta säädöstä, ja haluan kiittää komissiota siitä, että se on vastannut kattavasti parlamentin odotuksiin.

Haluaisin keskittyä siviilioikeudelliseen vastuuseen. Suhtaudun ensinnäkin suopeasti rajojen asettamiseen siviilioikeudelliselle vastuulle. Katson, että tämä rajoittaminen pitää vastuun riittävällä tasolla sen varmistamiseksi, että useimmissa tapauksissa vahinkoa kärsinyt osapuoli saa asianmukaisen korvauksen. En yhdy siihen arvosteluun, että nämä rajat on asetettu liian korkealle, koska ihanteellinen tilanne on se, missä meidän ei ole maksettava korvauksia ollenkaan.

Olen tyytyväinen myös siviilioikeudellista vastuuta koskeviin pakollisiin vakuuksiin, joissa alusten omistajilta edellytetään sellaisten todistusten esittämistä jäsenvaltioiden viranomaisille, joissa vahvistetaan vakuuksien olemassaolo kaikkien kolmansille osapuolille aiheutettujen vahinkojen varalta. On hyvä asia, että tällaisen todistuksen myöntäjiä ovat jäsenvaltiot, koska se tekee yhtiöiden luotettavuuden ja vakavaraisuuden tarkistamisesta yksinkertaisempaa.

Annan lisäksi mielihyvin tukeni sille, että tämän todistuksen olemassaolosta ilmoittaminen tehdään pakolliseksi. On mielestäni hyvä asia, että ymmärrämme vakavan laiminlyönnin käsitteen laajemmin, minkä ansiosta on mahdollista katsoa jokin taho edesvastuulliseksi tehdyistä rikkomuksista. Tämän vuoksi on ehdotettu, että vakavan laiminlyönnin tulkintaa laajennettaisiin siten, että huomioon otettaisiin ammattimaisen toiminnan käsite.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, elämme maailmanlaajuistumisen aikakautta, jolla on epäilemättä hyvät ja huonot puolensa, mutta onneksi voimme sen ansiosta tulla tietoisiksi siitä, miten suuri vaikutus ihmisen toiminnalla ja kehitystyöllä on maapallomme kannalta. Muun muassa meriympäristö, joka tarjoaa meille varsin paljon ruoan, vapaa-ajan ja liikenteen muodossa, pilaantuu jatkuvasti, koska sitä kuormitetaan sekä maalta että mereltä.

Tästä pilaantumisesta osa – pienin osa – aiheutuu väistämättömistä onnettomuuksista, kun taas suurimman osan pilaantumisesta aiheuttavat alusten omistajat ja liikenteen harjoittajat, jotka toimivat edelleen vastuuttomasti kansainvälisistä säännöistä ja turvallisuuskäytännöistä välittämättä.

Prestige- ja Erika-alusten erityistapaukset kohahduttivat, mutta emme saa unohtaa pilaantumista, jonka syynä on pilssiöljyjen leväperäinen laskeminen mereen ja säiliöiden puhdistaminen päivittäin. Tämän takia meidän on otettava käyttöön kaikki käytettävissä olevat tarkastukset ja resurssit tämän rikollisen käyttäytymisen lopettamiseksi, ja meidän on vaadittava, että kaikki lippuvaltiot täyttävät velvoitteensa, niillä on asianmukaisen koulutuksen ja kokemuksen saaneet tarkastajat ja näiden valtioiden satamaviranomaiset tarkastavat alusten runkojen tilan ja varmistavat jätteiden mereen laskemista koskevien sääntöjen noudattamisen.

Lopuksi otan vielä esiin tämän jälkimmäisen asian ja kehotan komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla kaikki alukset velvoitetaan kuljettamaan mukanaan automaattisia laitteita, jotka kirjaavat tunneittain pilssin ja säiliöiden nesteiden tason ilma-alusten kantamien mustien laatikoiden tavoin meriympäristörikosten selvittämiseksi. Tämä on ainoa tapa saavuttaa tavoitteemme.

Haluan lopuksi onnitella esittelijöitä erinomaisesta työstä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää ja onnitella teitä. Olen sitä mieltä, että tämä aihe – vaikka sitä käsitellään hyvin myöhään, mistä olen hieman pahoillani – kuvastaa sitä, miten suuressa määrin juuri parlamentti toimii tällä hetkellä Euroopan yleisen edun takuumiehenä. Haluan kiittää kaikkia niitä parlamentin jäseniä, jotka ovat valmistelleet ahkerasti näitä tekstejä. Olen todellakin sitä mieltä, että meillä on käsissämme paketti, jota ei pidä rikkoa. Nämä seitsemän ehdotusta muodostavat kokonaisuuden. Niiden avulla voimme tehdä koko merikuljetusketjusta turvallisemman, ja tämän vuoksi katson, että pakettimuoto on säilytettävä.

Haluan ensimmäiseksi käsitellä Marta Vincenzin mietintöä. Aluksi haluan tähdentää sitä, että tämä nimenomaan eurooppalainen lähestymistapa ei vaikuta olevan ristiriidassa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) kehyksessä omaksutun yleisen lähestymistavan kanssa. On joka tapauksessa totta, että voimme yhteisön ansiosta edistää IMOssa sellaista lähestymistapaa, jossa tavoitteena on se, että kaikki lippuvaltiot noudattavat tehokkaammin kansainvälisiä normeja. Tämä lähestymistapa ei ole ristiriidassa sen lähestymistavan kanssa, jonka mukaisesti yhteisön tasolla on jo nyt varmistettava kaikkien jäsenvaltioiden laadukas lippuvaltiotoiminta. Tulevaisuudessa juuri lippuvaltiotoiminnan laadukkuus lisää lippuvaltion houkuttelevuutta, ja tätä kautta voidaan lisäksi puolustaa paremmin merenkulkualan korkeatasoista työllisyyttä. Myös merenkulkuyhtiöt hyötyvät tällaisesta parannuksesta, koska tämä lippuvaltiotoiminnan laadukkuus johtaa tarkastusten vähentymiseen satamissa. Niinpä haluan vielä kerran kiittää Marta Vincenziä.

Arvoisa puhemies, lisäksi haluan todeta – ja samalla annan tukeni suurimmalle osalle valiokunnassa tehtyä työtä – etten ymmärrä neuvoston vastustelua ja sen vuoksi aion vielä palata eräisiin tarkistuksiin.

Tarkistuksilla 25 ja 26 muutatte niitä kriteerejä, joilla määritellään lippuvaltioiden hallintojen suorittamat täydentävät katsastukset. Voin hyväksyä tämän yhdellä ehdolla: aluksia, joita ei ole tarkastettu edellisten 12 kuukauden aikana satamavaltion tarkastuksissa, ei pidä vapauttaa näistä tutkimuksista. Tarkistukset 25 ja 26 voitaisiin siis muotoilla uudelleen ja niitä voitaisiin myös parantaa.

Tarkistuksista 43, 44 ja 52 olen sitä mieltä, että ne heikentävät ehdotusta, koska niillä alennetaan lippuvaltion katsastajien rekrytointivaatimusten tasoa. Ettekö olekaan sitä mieltä, että korkeatasoinen pätevyys on säilytettävä? Näin ollen tarkistukset 43, 44 ja 52 ovat minulle ongelma, enkä voi hyväksyä niitä.

Vaikka monet muut tarkistukset selkiyttävät kantaa, eräät tarkistukset – tarkistus 2, tarkistus 6, tarkistus 13 ja tarkistus 17 – saattavat aiheuttaa tiettyä sekaannusta, koska niissä viitataan Kansainvälisen työjärjestön välineisiin ja ne merkitsevät ehdotuksen soveltamisalan ylittymistä. En voi tämän takia hyväksyä niitä.

Lopuksi haluan mainita tarkistukset 4 ja 12, joissa jäsenvaltioiden viranomaisille ja yksityisille liikenteenharjoittajille annetaan mahdollisuus saattaa asia suoraan meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean käsiteltäväksi. Näissä tarkistuksissa on kuitenkin unohdettu se, että komission käyttäessä sille annettua täytäntöönpanovaltaa sillä on yksinomainen oikeus aloitteen tekemiseen. Komissio ei siis voi hyväksyä näitä tarkistuksia.

Tässä olivat muutamat huomioni, jotka eivät millään lailla tarkoita sitä, etten tukisi Marta Vincenzin työtä, jota pidän oivallisena. Toistan vielä kerran: olen täysin vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden on päästävä yhteisymmärrykseen siitä, että ne etenevät tältä pohjalta. Tämä on äärimmäisen tärkeä asia, ja pitkällä aikavälillä korkealaatuisella lippuvaltiotoiminnalla voidaan saavuttaa kilpailuetu.

Arvoisa puhemies, seuraavaksi käsittelen Gilles Savaryn ehdotusta. Kiitän häntä suuresti. Hän on korostanut sitä, että tämäniltaiset kaksi ehdotusta ovat hieman edellä aikaansa. Kyllä, aivan niin. Jos haluamme edistyä, meidän on useiden yritysten kautta pyrittävä sitouttamaan jäsenvaltiot paljon rohkeampaan ja määrätietoisempaan politiikkaan ja strategiaan tulevien öljyvahinkojen välttämiseksi.

Voimmeko vahvistaa direktiivin avulla uhrien suojelua? Varmasti! Kuten Gilles Savary osuvasti totesi, kaikkia Euroopan vesialueille tulevia aluksia koskevan pakollisen rahavakuusjärjestelmän käyttöönotto on innovaatio meriliikenteessä. Rahavakuuksien on oltava luotettavia ja saatavilla, minkä vuoksi ehdotamme, että julkiset viranomaiset tarkastavat etukäteen vakuuden luotettavuuden, ja sen vuoksi ehdotamme myös, että uhrien on voitava ottaa suoraan yhteyttä vakuuttajiin käyttääkseen oikeuksiaan.

Myös uhrien suojelu toteutuu, koska korvausten vähimmäistaso taataan. Tämä vähimmäistaso on merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta tehdyn yleissopimuksen (vuoden 1996 versio) normien mukainen. Lisään vielä, että nämä normit ovat riittäviä useimmissa tapauksissa. On kuitenkin totta, että direktiivissä säädetään tiettyjen tapausten osalta siviilioikeudellisen vastuun rajoittamista koskevan edun poistamisesta alusten omistajilta, jotta uhrit voivat saada korvauksen, joka on oikeassa suhteessa aiheutuneeseen vahinkoon.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, voidaan siis sanoa, että tämä direktiiviehdotus vie kiistattomasti merioikeuttamme eteenpäin. Haluan vielä kerran esittää kiitokseni siitä rohkeudesta, jota on tarvittu, jotta on voitu kohdata tietty vastarinta ja pyrkiä kohti yksityisen merioikeuden uudistamista. Eräät voimassa olevan merioikeuden periaatteethan eivät ole enää millään lailla perusteltuja. Ne johtavat siihen, että liikenteenharjoittajat vapautetaan vastuusta. Tavoitteenamme on laadukas merenkulku, oma laivasto ja kolmansien maiden alusten kauttakulku.

Nyt siirryn käsittelemään Savaryn ehdotusta. Tavoitteena on siis laadukas merenkulku, oma laivasto ja kolmansien maiden alusten kauttakulku ja se, että uhrit saavat korvauksen, joka on oikeassa suhteessa aiheutuneeseen vahinkoon, mikä ei ole nykyisten oikeusperiaatteiden nojalla mahdollista. Keskeiset tarkistukset 10 ja 20, jotka koskevat vakavaa laiminlyöntiä ja anteeksiantamatonta toimintaa, vastaavat tätä tarkoitusta. Tuemme niitä.

Olette lisäksi osoittaneet terävänäköisyyttä, koska olette parantaneet ja täsmentäneet useita ehdotuksen seikkoja tarkistuksilla 9, 11, 14 ja 19.

Olette esittäneet uusia säännöksiä, joita pidämme arvokkaina, ja viittaan tällä erityisesti tarkistuksiin 16 ja 17, jotka koskevat jäsenvaltioiden velvollisuutta ratifioida välittömästi ratifiointia odottavat yleissopimukset.

Jäljelle jää kuitenkin muutamia tarkistuksia, jotka voimme hyväksyä periaatteessa mutta emme kokonaisuudessaan. Nämä ovat tarkistukset 23, 26 ja 27, jotka koskevat vakuustodistusten käsittelystä vastaavan uuden yhteisön viraston perustamista. Ajatus on tietenkin hyvin houkutteleva, mutta onko uuden rakenteen luominen tarpeen, kun olemassa on Euroopan meriturvallisuusvirasto? Mitä tehtäviä sen on tarkoitus suorittaa? Ymmärrätte varmaan sen, että haluamme, että näiden tarkistusten seuraukset selvitetään tarkemmin.

Seuraavaksi käsittelen tarkistusta 25, joka koskee solidaarisuusrahaston perustamista. Emme ole vakuuttuneita tämän uuden rakenteen tarpeellisuudesta. Onko sille todellista käyttöä direktiivin täytäntöönpanon jälkeen, kun otetaan huomioon, että jäljelle jääviä tapauksia on liian vähän? Kuinka voidaan estää se, että alusten "hyvät" omistajat maksavat "huonojen" puolesta, minkä päälle tulevat vielä ne käytännön vaikeudet, joita liittyy tällaisen rahaston perustamiseen?

Tämä oli huomioideni keskeisin sisältö. Täydellinen luettelo tarkistuksista ja kutakin tarkistusta koskeva komission kanta toimitetaan parlamentin sihteeristölle kummankin käsiteltävän ehdotuksen osalta. Arvoisa puhemies, siitä huolimatta, että suhtaudun varauksellisesti tiettyihin tarkistuksiin, haluaisin osoittaa pitäväni arvossa erinomaista parlamentaarista asiakirjaa. Haluan vielä kerran kiittää esittelijöitä ja jäsen Costaa ja kaikkia hänen valiokuntansa jäseniä ja kiittää yleensä parlamenttia tästä oivallisesta työstä, jonka avulla voimme toivottavasti viedä eteenpäin meriturvallisuutta, jota tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan ennen, meriliikenteen kehittämistä silmällä pitäen, ja kun otetaan lisäksi huomioon se, että tästä lähtien yhdistynyt Eurooppa ei koske pelkästään Välimerta ja Atlanttia vaan myös Mustaamerta ja Itämerta. Meillä on siis pakottava tarve edistyä. Olen kiitollinen parlamentille tämän ymmärtämisestä ja siitä, että se on tukenut meitä siten kuin se on tehnyt.

  Puhemies. Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.