Puhemies. Esityslistalla on seuraavana liikenne- ja matkailuvaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0134/2007) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta (14039/1/2006 C6-0041/2007 2005/0191(COD)) (Esittelijä: Paolo Costa).

  Paolo Costa (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barrot, hyvät kollegat, olen pettynyt siihen, ettei "Transport live night show" ole neuvoston suosiossa, sillä halusin osoittaa sanani nimenomaan neuvostolle. Itse asiassa luulen, että se, minkä aion toistaa kollegoilleni ja komission varapuheenjohtajalle, on heille hyvin tuttua, ja luullakseni he kannattavat näkemyksiäni, mutta tiedämme, että neuvoston kanssa on joitakin ongelmia.

Parlamentti on suhtautunut erittäin kiinnostuneesti ja varsin ymmärtäväisesti komission ehdotukseen; se koskee niiden sääntöjen tarkistamista, joilla pyritään ratkaisemaan lentokenttiä, ilma-aluksia ja ilmailujärjestelmää vastaan tehtyjen iskujen aiheuttama turvallisuusongelma. Komissio on puuttunut ongelmaan hyvin avoimesti ja pitänyt mielessä, että olemme käymässä käsiksi tärkeään tehtävään, eli perustamassa yhdenmukaista turvajärjestelmää, jolla vähennetään matkustajille koituvia haittoja ja jonka avulla voidaan lisätä turvallisuutta ja parantaa järjestelyjä tämän päämäärän saavuttamiseksi.

Luullakseni voin todeta, että olemme myös parantaneet tilannetta jonkin verran pyrkiessämme asettamaan rajat aseistetun henkilöstön käytölle ilma-aluksissa sekä ratkaisemaan tekniset ongelmat, jotka liittyvät tavanomaisen rahdin ja postin kuljettamisen eroihin, määrittelemään menettelyt lentokenttätarkastusten järjestämiseksi ja hoitamaan monia muita teknisiä yksityiskohtia.

Juutuimme kuitenkin yhteen ongelmaan, enkä ole vieläkään onnistunut ymmärtämään, millä perusteella neuvosto hangoittelee vastaan asiassa. Asia on hyvin yksinkertainen: turvallisuus on sekä yksityinen että julkinen asia. Jokainen meistä haluaa matkustaa turvallisesti. Terrori-iskujen uhatessa turvallisuutta on kuitenkin selvää, että on kaikkien edun mukaista puolustautua yhteisesti tällaisia iskuja vastaan.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa tätä asiaa pidetään pelkästään julkisena kysymyksenä, ja kulut katetaan kokonaan verovaroista. Tässä yhteydessä haluan toistaa ajatuksen, jonka olemme jo esittäneet ja jota tuomme jatkossakin esiin kenties itsepintaisesti: meidän pitäisi hyväksyä periaate, jonka mukaan turvallisuuskulut olisi perittävä sekä matkustajilta että itseään suojelevilta valtioilta. Tämä koskee etenkin lentokenttiä ja ilma-aluksia nimenomaan siksi, että kehotimme ainoastaan hyväksymään tämän periaatteen ja jättämään kunkin jäsenvaltion päätösvaltaan sen, miten näiden kahden ryhmän maksuosuudet tasapainotetaan.

Toinen periaatteemme oli kansalaisilta perittävien turvallisuuskulujen avoimuus ja tarkkarajaisuus, ja kolmannen periaatteen mukaisesti vaadimme takeita siitä, että kaikki turvallisuudesta veloitettavat lisämaksut todella käytetään turvatoimiin.

Vaadimme vain näiden kolmen periaatteen hyväksymistä ja luovuimme vuonna 2001 allekirjoitetusta toimielinten sopimuksesta, jonka perusteella komission oli määrä esittää turvatoimien rahoitukseen liittyvän ongelman ratkaisemiseksi paljon seikkaperäisempiä ehdotuksia, jotka ilmeisesti myös neuvosto olisi hyväksynyt. Tästä kohdasta emme ole saaneet vastausta emmekä ole pystyneet ratkaisemaan asiaa.

Jos parlamentti ei huomenna pysty äänestämään asiasta uudelleen yksimielisesti valiokunnassa, se pystyy toivottavasti ainakin muodostamaan merkittävän enemmistön, joka ei ole osoitus parlamentin vaikutusvallasta, vaan sen aidosta halusta ratkaista tosiasiallisesti tämä kaikkia Euroopan kansalaisia koskeva ongelma.

Korostan, että valitettavasti turvatoimet ovat asia, jonka kanssa joudumme elämään. Vastuunpakoilu ja rahoitusongelman peittely eivät ole ajankohtaan, ongelmaan ja odotuksiimme sopiva vastaus. Siksi tuemme varauksetta teknisesti kehittyneempiä turvajärjestelyjä, mutta vaadimme tämän asian ratkaisemista ainakin periaatteessa. Jos onnistumme saavuttamaan tämän tavoitteen mahdollisimman pian, olemme mielestäni toimineet kansalaisten edun mukaisesti.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Costa, on totta, että tämä ehdotus on tärkeä. Terrorismiuhkan torjuminen on edelleen selvästi kaikkien Euroopan unionin toimielinten ensisijainen tavoite. Ilmailun turvaaminen edellyttää jatkuvaa sopeutumista. Meidän on jatkuvasti kehitettävä välineitä, joilla taataan Euroopan kansalaisille laajempi ja tehokkaampi suoja. Meidän on otettava opiksi kokemuksista ja sovitettava yhteen turvallisuusvaatimukset sekä asianosaisten osapuolten, eli täytäntöönpanosäännöistä vastaavien viranomaisten, lentokenttien toiminnanharjoittajien, lentoyhtiöiden ja tietenkin matkustajien asettamat toiminnalliset vaatimukset.

Nykyinen ilmailun turvaamista koskeva sääntelykehys laadittiin 11. syyskuuta 2001 tehtyjen iskujen jälkeen. Se suunniteltiin kiireellisesti, mikä todennäköisesti selittää asetuksen (EY) N:o 2320/2002 liitteen liiallisen yksityiskohtaisuuden. Tämä häiritsevän normatiivinen ja yksityiskohtainen liite estää meitä ottamasta käyttöön uusia, tehokkaampia tekniikkoja tai hankkimasta nykyisten riskien varalle paremmin soveltuvia turvajärjestelmiä. Totean vielä, että sen avulla emme pysty paikkaamaan sääntelyn puutteita, jotka koskevat lentorahtia ja kolmansista maista tulevien lentojen huolintatoimia. Tämä uusi ehdotus on kaiken kaikkiaan toivottava, koska sillä on tarkoitus korvata asetus (EY) N:o 2320/2002 uudella asetuksella, joka on selkeytensä ja yksinkertaisuutensa vuoksi parempi.

Ilmailun turvaamista koskevien sääntöjen tarkistaminen parantaa kansalaisten suojaa. Sen avulla voidaan turvata sidosryhmien oikeutetut edut, koska huomioon otettavat riskit ja suoritettavien tarkastusten määrä saadaan paremmin tasapainoon. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myönnän, että mielestäni olisi ollut parempi hyväksyä tämä ehdotus ensimmäisessä käsittelyssä. Tämä viivästys on entistä valitettavampi, kun ymmärretään, kuten minä tänään ymmärsin, että jäsen Costan mietintöluonnoksessa vahvistetaan täysin tällaisen aloitteen tarpeellisuus. Hyvä jäsen Costa, hyväksymme myös useimmat nykyisistä toimintaehdotuksista.

Arvoisa puhemies, käsittelen nyt esitettyjä tarkistuksia. Yli puolessa niistä tuodaan esiin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymiä tarkistuksia. On selvää, että komission kanta niihin säilyy ennallaan.

Esitän muutaman huomautuksen joistakin uusista käsiteltäviksi jätetyistä tarkistuksista. Ensinnäkin tarkistus 46 vaikuttaa minusta ajankohtaiselta. Sen ansiosta komissio voi tiivistää yhteistyötään ICAO:n kanssa tietojen vaihtamiseksi ja vastavuoroisen tuen antamiseksi tarkastusten yhteydessä. Hyvä jäsen Costa, siksi suhtaudumme myönteisesti tässä tarkistuksessa esitettyyn näkemykseen.

Tarkistukseen 33 sisältyy tarkistuslauseke kaikkia niitä täytäntöönpanotoimenpiteitä varten, jotka on arvioitava uudelleen kuuden kuukauden kuluttua. Komiteamenettelyä koskevan uuden päätöksen liitteessä annetussa yhteisessä julistuksessa parlamentti ja neuvosto kuitenkin myöntävät, että hyvän lainsäädännön edellytysten mukaisesti komissiolle siirretyllä toimeenpanovallalla ei ole määräaikoja. Ymmärrän tietenkin perustelun, jonka mukaan kiireellisesti voimaan tullutta tekstiä on myöhemmin tarkasteltava uudelleen, mutta olen silti huolissani. Tämän periaatteen järjestelmällinen soveltaminen saattaa aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta ja saada siten ilmailualan tarkistamaan menettelyjään tai kehittämään uusia menettelyjä, joilla olisi tuhoisa vaikutus kyseisten menettelyjen tehokkuuteen, matkustajille annettaviin tietoihin ja kustannuksiin. Siksi olisi mielestäni parempi hylätä tarkistus 33 nykyisessä muodossaan. Näin ollen olen taipuvainen hyväksymään sen, että mukaan otetaan sitoumus tekstin tarkistamisesta.

Korostan tässä yhteydessä, että komissio tarkastelee jatkuvasti toteutettujen toimenpiteiden sujuvuutta eikä epäröi muuttaa niitä tarvittaessa. Viime viikolla tehdyssä puolivuotistarkistuksessa komissio lykkäsi vuodella käsimatkatavaroiden kokoa koskevan rajoituksen käyttöönottoa voidakseen tarkastella uudelleen tämän toimenpiteen hyötyjä ja tarvittaessa varmistaa, että toiminnanharjoittajat ovat paremmin valmistautuneita sen täytäntöönpanoon.

Tarkistuksessa 37 annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus jättää panematta täytäntöön mielestään kohtuuttomat toimenpiteet. Mikäli tämä säännös hyväksyttäisiin, se saattaisi heikentää ilmailun turvaamista koskevien EU:n laajuisten yhdenmukaisten perusvaatimusten järjestelmää. Vaarana olisi, että taantuisimme jälleen 27:n koordinoimattoman kansallisen sääntelyjärjestelmän tilkkutäkiksi ja tekisimme tyhjäksi viiden vuoden työn yhdenmukaistamisen hyväksi. Tällä tarkistuksella heikennetään myös "yhden turvatarkastuksen periaatetta" yhteisön sisäisillä lennoilla.

Muutamilla tarkistuksilla – tarkistuksilla 10, 67, 77, 79 ja 81 – on tarkoitus helpottaa turvallisuussopimusten laatimista kolmansien maiden kanssa. Näiden tarkistusten tarkoitus on hyvä, mutta valitettavasti niihin ei liity valtuuksia. Niiden seurauksena tehtävä vaikeutuu, mikä on vastoin niiden tarkoitusta. Varmistaaksemme ne näkökohdat, joista komissio voi päästä yhteisymmärrykseen, meidän on siis tarkasteltava uudelleen asetusehdotuksen liitteen 4 ja 5 kohtaa. Nämä tarkistukset eivät kuitenkaan vaikuta minusta tarpeellisilta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi komissio mieluummin hylkäisi ne.

Hyvä jäsen Costa, olette määritellyt erityisesti neuvoston kannalta suurimman kompastuskiven, joka on ilmailualan turvallisuuden rahoittaminen. Tämä on selvästi tärkeä keskustelu. Omalta osaltani tyydyn käsittelemään tätä ongelmaa käytännöllisemmästä näkökulmasta. EU tarvitsee välineen sen varmistamiseksi, että ilmailun turvaamiselle asetetut vaatimukset pannaan täytäntöön oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset takaavien sääntöjen mukaisesti. Näitä tasapuolisia toimintaedellytyksiä on sovellettava sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Näin ollen on aiheellista kysyä, kuka maksaa viulut. Mainitsen esimerkkinä yhden ehdotetuista tarkistuksista. Sen mukaan niiden jäsenvaltioiden, jotka ottavat käyttöön useampia tai tiukempia turvamenettelyjä kuin Euroopan unionin lainsäädännössä edellytetään, on hyvitettävä toiminnanharjoittajille näistä tiukemmista toimenpiteistä aiheutuvat lisäkustannukset. Ymmärrän erittäin hyvin tämän näkemyksen perusteet. On myös totta, että komissiolla on tätä alaa varten käytettävissään valtiontukea koskevat perustamissopimuksen määräykset. Näin ollen komissio aikoo itse selvittää, miten näitä sääntöjä voidaan hyödyntää asianmukaisesti ilmailualan turvallisuudesta vastaavien palveluntarjoajien rahoitustukitoimenpiteiden yhteydessä.

Ymmärrän täysin sen, mitä jäsen Costa sanoi puheenvuorossaan neuvostolle. Haluan kuitenkin kiinnittää parlamentin huomion niihin haittoihin, joita ilmailun turvaamista koskevan parannetun teknisen asetuksen täytäntöönpanon viivästyminen aiheuttaa. On olemassa melkoinen vaara, että otamme tämän luonnoksen yhteisön asetukseksi ikään kuin panttivangiksi jäsenvaltioissa tehtäviä rahoituspäätöksiä vastaan. Siksi olisin tyytyväinen, jos parlamentti erottaisi tekniset vaatimukset turvallisuuden rahoittamiseen liittyvästä kysymyksestä edistääkseen paremman asetuksen nopeaa täytäntöönpanoa. Tämä on minun toivomukseni, mutta päätös on teidän.

  Philip Bradbourn, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, esitän aluksi yhden huomautuksen. Haluan pöytäkirjaan merkittäväksi, että vastustan Euroopan kansalaisten kannalta näin tärkeän lainsäädännön ottamista asialistalle iltamyöhällä. Tuntuu olevan yleinen käytäntö, että yhteispäätösmenettelyllä hyväksyttävistä lainsäädäntöehdotuksista keskustellaan silloin, kun Euroopan parlamentin edustajia ja yleisöä on vähiten paikalla, ja se on väärin.

Tänä haudanhiljaisena ajankohtana käsitellyt keskeisimmät kysymykset ovat ilmailun turvaamista koskeviin vuoden 2001 sääntöihin tehdyt tarkistukset, jotka ovat erittäin tervetulleita. Tästä kysymyksestä annetut yhteiset asetukset ja sääntöjen yhdenmukainen tulkinta kaikilla EU:n lentokentillä merkitsevät sitä, että turvatoimia ja matkustajien turvallisuutta voidaan parantaa silloin, kun siihen on eniten tarvetta.

Emme kuitenkaan voi edellyttää, että lasku lankeaisi jälleen kerran matkustajien maksettavaksi. Tarkoitan tällä lyhytaikaisia erityisturvatoimenpiteitä, kuten Lontoon Heathrow'n lentokentän viimevuotisia toimia. Nämä toimenpiteet perustuvat suoraan jäsenvaltioiden päätöksiin, ja siksi niihin pitäisi saada rahoitus yleisistä verovaroista eikä lentomatkustajilta, jotka jo muutenkin kynitään putipuhtaiksi. Tämä on ollut suurin kiistakysymys neuvoston kanssa. Parlamentti on kuitenkin yksimielinen. Tämän pitäisi osoittaa yksiselitteisesti, että asiasta ei neuvotella.

Tarkasteltaessa ilmailun turvaamista koskevaa aiempaa lainsäädäntöä havaitaan etenkin täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia. Yksityiskohdat ratkaisevat, kuten sanonta kuuluu. Kauttakulkuliikenteessä kuluttajilta esimerkiksi takavarikoidaan tonneittain verovapaita hyödykkeitä. Kuulemani mukaan tähän on nyt puututtu, ja komissio esittää ehdotuksia tämän ongelman lievittämiseksi. Esitän kiitokset komission jäsenelle Barrot'lle ja komission puheenjohtajalle Barrosolle siitä, että he ryhtyivät toimiin tässä asiassa, ja toivon komission virkamiesten seuraavan heidän poliittista esimerkkiään ja esittävän nopeita ja toimivia ratkaisuja.

Pidän myös kiinni siitä, että parlamentti pidetään ajan tasalla tämän alan ja muiden alojen kehityksestä, sillä Euroopan parlamentin jäsenet ovat vastuussa kansalaisille silloin, kun Euroopan lentokentillä ilmenee ongelmia. En halua näiden ehdotusten täytäntöönpanon viivästyvän verrattain vähäpätöisten asioiden takia.

Lopuksi totean, ettemme saa politikoida matkustajien turvallisuudella.

  Saïd El Khadraoui, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, aluksi kiitän ryhmäni puolesta esittelijää hyvästä työstä ja ilmaisen tukemme hänen ehdottamalleen strategialle: on pysyttävä lujana niin kauan kuin neuvosto kieltäytyy muuttamasta kantaansa. Käsiteltävä kysymys on tärkeä Euroopan kansalaisille, ja parlamentilla on vaikutusvaltaa.

Ryhmäni mielestä neuvotteluprosessissa on kaksi keskeistä näkökohtaa. Ensinnäkin kaikki rahoitukseen liittyvä, ja tämän esittelijä onkin jo maininnut. Esitän teille lyhyen yleiskatsauksen. Ongelma ei itse asiassa liity surullisen kuuluisan asiantuntijakomitean määräämien toimenpiteiden rahoittamiseen, koska on vain johdonmukaista, että teollisuus, matkustajat ja hallitus osallistuvat yhdessä kustannuksiin. Tärkeätä on se, että tämä tehdään avoimesti, toisin sanoen kuluttajalle ilmoitetaan turvallisuuskuluista, ja että turvallisuuskuluihin varatut varat todella käytetään turvallisuuteen eikä johonkin muuhun. Ongelmana ovat tietenkin lisäkustannukset, joista valtioiden pitäisi nähdäksemme huolehtia sillä edellytyksellä, että voimme olettaa turvallisuustoimenpiteiden olevan korkeatasoisia ja kaikkien turvallisuutta parantavia.

Arvoisa komission jäsen, toinen niin ikään merkittävä näkökohta on demokraattinen valvonta. Teidän on ymmärrettävä, ettemme todennäköisesti voi antaa tälle asiantuntijakomitealle avointa valtakirjaa. Emme suinkaan epäile sen pätevyyttä, mutta koska nämä toimenpiteet vaikuttavat niin voimakkaasti kansalaisten tapaan liikkua, meillä on velvollisuus tehdä työmme, eli varmistaa, onko päätös järkevä, onko se oikeassa suhteessa uhkaan ja tehokas, onko ihmisille annettu riittävästi tietoa ja niin edelleen.

Tästä syystä haluaisimme kehittää tavan arvioida näitä asioita ja niiden vaikutusta. Olemme jättäneet käsiteltäväksi tätä varten tarkoitetun tarkistuksen. Olemme valmiit puimaan tätä asiaa keskustelussa, mutta mielestäni on tärkeää, että parlamentti voi vaikuttaa lopulliseen suunnitelmaan.

Arvoisa komission jäsen, esitän viimeisen huomautuksen. Muutama viikko sitten ilmoititte, että nesteistä annettu asetus aiotaan arvioida. Kysyisin nyt teiltä, milloin tämä on odotettavissa.

  Vladimír Remek, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, aluksi kiitän esittelijöitä heidän työstään. Käsittelemämme asiakirja on monimutkainen, eikä todellakaan ollut helppoa pyrkiä kompromisseihin ja saavuttaa niitä, kuten keskustelu on viime kädessä osoittanut. Tästä huolimatta on mielestäni saatu aikaan yhtenäinen mietintö, ja varjoesittelijänä haluan kiittää sekä kääntäjiä että kollegoitani yhteistyöstä.

Mielestäni mietintöä voidaan periaatteessa tukea, vaikka siinä on suunnilleen neljä kysymystä, joihin suhtaudun useita asiantuntijoita kuultuani edelleen varauksellisesti ja joista haluaisin puhua yksityiskohtaisemmin.

Kaikkein tärkein kysymys on siviili-ilmailualan turvallisuustoimenpiteiden rahoittaminen, kuten jo mainittiin. Nähdäkseni rahoitukseen liittyvää kysymystä olisi vaikea ratkaista tämän asetuksen yhteydessä. Esimerkiksi maantie- ja rautatieliikenteen alalla vastaavien kysymysten ratkaisemiseen tarvittiin samanaikaisesti direktiivi. Siviili-ilmailun alalla ei ole vastaavaa säädöstä, ja ehdotammekin erilaista toimintamallia.

Mietinnön toinen kiistanalainen osa ovat mielestäni ehdotukset turvallisuuskulujen avoimesta sisällyttämisestä lentolippujen hintaan. Tätä on vaikea toteuttaa, koska lentolippuja myyvillä yhtiöillä ei ole tarvittavaa yleiskäsitystä lentokenttien turvallisuuskuluista. Ne, jotka ovat tietoisia näistä kuluista, sisällyttävät ne lentoasemamaksuihin. Samoin on ongelmallista käyttää ilmaisua "joilla taataan siviili-ilmailun turvallisuus". Tämä lause koskee lähinnä siviili-ilmailun suojaamista terrorismilta, mikä on tärkeää, mutta muodostaa vain osan toimenpidepaketista laittomien tekojen torjumiseksi. Mielestäni tässä on vaarana epätarkka tulkinta ja ongelman rajaaminen vain terrorismiin, vaikka siviili-ilmailualaan liittyy monia muitakin laittomia tekoja.

Viitatessani käsiteltävän mietinnön kiistanalaisiin kohtiin en halua mitenkään yleisesti kyseenalaistaa työn ja koko asiakirjan laatua. Varoitan kuitenkin lopuksi, että tarkistukset 4 ja 45 vahvistavat merkittävästi komission kantaa, mikä ei mielestäni ole tällä kertaa tarpeen.

Hyvät kollegat, tiedän, että nämä huomautukset ovat tavallista yksityiskohtaisempia sen vuoksi, että ehdotus muistuttaa jossakin määrin teknistä asetusta, jonka tavoitteena on vahvistaa siviili-ilmailualan turvallisuusvaatimusten perusnäkökohdat. Siksi olen yrittänyt paitsi sisällyttää ne tarkistusehdotuksiin myös ilmaista entisenä lentäjänä näkemykseni koko asiakirjasta siltä osin kuin katsoin sen tarpeelliseksi.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, esittelijällä on ryhmäni vankka tuki.

Emme saa salailla tätä asiaa. Euroopan parlamentti muistutti jäsenvaltioille vuonna 2002, että niiden on maksettava osuutensa yleisen turvallisuuden ja järjestyksen turvaamiseen tarkoitettujen toimenpiteiden kuluista. Pyysimme teitä suunnittelemaan strategian, jonka avulla ratkaistaan turvallisuustoimenpiteiden rahoittamista koskeva ongelma vääristämättä lentokenttien välistä kilpailua. Sen jälkeen esititte kertomuksen, mutta siinä ei tuotu esiin ratkaisuehdotusta, joka ei vääristäisi kilpailua, eikä myöskään todettu, ettei ehdotuksen tekeminen ole järkevää. Siispä odotamme edelleen ehdotusta. Totesimme neuvostolle viime vuonna, että odotimme sen myöntävän selvästi taloudellisen vastuunsa. Se ilmoitti jälleen kerran, ettei se ollut siihen valmis. Emme ole enää valmiita tällaiseen pelleilyyn, jota on jatkunut vuodesta 2002, toisin sanoen viisi pitkää vuotta.

Tämän tarkistuksen toteuttamiseen ei ole mitään todellisia paineita, koska pystyitte näiden sääntöjen nojalla antamaan nykyiset perusasetukset, joista tärkein esimerkki on käsimatkatavaroissa kuljetettavia nesteitä koskeva toimenpide. Olen epävarma siitä, pysyykö tämä toimenpide pitkään voimassa. Ei ole mitään syytä todeta, että se on hylättävä, koska se estää joitakin muita turvatoimenpiteitä. Jos haluatte ehdottaa uusia turvatoimenpiteitä, jättäkää ne parlamentin käsiteltäväksi. Suhtaudumme avoimesti uusiin ehdotuksiin.

Tarkoitamme, että käsimatkatavaroissa kuljetettavia nesteitä – joista liikenne- ja matkailuvaliokunta järjestää kuulemistilaisuuden – koskevan kysymyksen lisäksi on ensiarvoisen tärkeää käsitellä riskien arviointia, ja toivottavasti voimme tehdä sen yhdessä teidän kanssanne. Epäilen vahvasti sitä, lisääkö nykyinen asetus todella turvallisuutta vai onko se liian raskas. Siitä on keskusteltava avoimesti. Pyydän, ettette sanoisi, että "tiedustelupalveluhenkilöstöllä on tietoa, jota se ei voi siirtää meille". Olemme velvolliset antamaan kansalaisille suoria vastauksia. Yksiköidenne, ja etenkin neuvoston yksiköiden, on oltava valmiita paljastamaan korttinsa, sillä emme enää siedä nykyistä taktikointia.

  Ulrich Stockmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tarkistettu asetus (EY) N:o 2320/2002 on hyvä, ja sitä pitäisi soveltaa mahdollisimman pian.

Esitän aluksi kaksi huomautusta tarkistuslausekkeesta. Meillä on edessämme hankala pulma. Yksikään poliitikko, ja varsinkaan virkamies, ei ota vastuuta tehottomien turvallisuusrakenteiden torjumisesta. Näin ollen todistustaakka kuuluu niille, jotka yrittävät laajentaa täytäntöönpanoasetusta, eikä niille, jotka haluavat päättää sen voimassaolon. Tämä on pääargumentti.

Toiseksi totean, että toisinaan on tarpeen reagoida hyvin nopeasti, kuten teitte nesteitä koskevassa kysymyksessä, mutta tosiasia on, että sen jälkeen on tehtävä riskinarviointi ja kustannusanalyysi, jotta prosessi lähtee oikeaan suuntaan. Tarkistuslauseke on myös hyvä keino tähän tarkoitukseen.

Käsittelen seuraavaksi tärkeintä kysymystä, eli rahoituskiistaa. Meidän on kiinnitettävä uudelleen huomiota meitä alussa askarruttaneeseen ongelmaan, eli siihen, miten voimme estää kilpailun vääristymisen ja kehittää avoimia ja mahdollisimman yhdenmukaisia rahoitusmalleja EU:ssa. Komission on toimittava tässä yhteydessä välittäjänä. Emme saisi keskittyä liian yksipuolisesti kysymykseen siitä, pitäisikö veronmaksajien vai matkustajien maksaa kustannukset. Mielestäni tästä keskustelusta on tullut hedelmätöntä, eikä siinä enää käsitellä varsinaista asiaa. Tarvitsemme ehdotuksia, jotka koskevat tapoja kehittää avoimia ja mahdollisimman yhdenmukaisia rahoitusmalleja EU:ssa.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka ilmailun turvaamisesta ja sen kansainväliselle matkustajaliikenteelle asettamista rajoituksista ja matkustajille aiheuttamista haitoista pidetäänkin paljon melua, asian taustalla on todellinen kansainvälinen turvallisuusongelma. Syyskuun 11. päivän tapahtumat ovat totta: tuhansia ihmisiä kuoli. Yhdistyneen kuningaskunnan ilmailualaan kohdistuva uhka oli todellinen eikä kuviteltu. Syyskuun 11. päivän iskujen tekijät ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kohdistuneiden lisäiskujen tekijät ovat edelleen elossa ja ovat lisäksi julkisesti todenneet aikovansa jatkaa kansainvälisiä terroritekojaan.

Pysykäämme tosiasioissa. Mikä on tämä liikenne- ja matkailuvaliokunnan ja neuvoston yhteinen tehtävä? Se on ilmailualan turvaaminen ja miljoonien vuotuisten matkustajien suojelu. Neuvoston ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan välisestä vastakkainasettelusta voisi kuvitella, että kyseessä ovat maapallon vastakkaiset navat, jotka edustavat kahta erilaista eturyhmää eivätkä EU:n kahta toisiinsa rinnastettavaa poliittista vaikuttajaa, joiden pitäisi ajaa matkustajien yleistä etua.

Jos aiotaan käyttää sovittelumenettelyä, se on käynnistettävä heti. Tarvitaan siviili-ilmailun turvaamista koskeva sopimus, jolla taataan turvallisuus ja varmuus. Tarvitaan siviili-ilmailun turvaamista koskeva sopimus, jonka nojalla yksittäiset jäsenvaltiot voivat jättää toteuttamatta joitakin toimenpide-ehdotuksia, kuten lennon turvahenkilöt. Tarvitaan matkustajien turvaksi suunniteltu yhteinen toimenpidepaketti, jossa ratkaisevan tärkeitä näkökohtia ovat ensinnäkin kuuden kuukauden välein tehtävät tarkistukset, toiseksi näiden toimenpiteiden onnistumisen seuranta, kolmanneksi niiden muuttamisen tarve ja neljänneksi niiden kustannukset.

Sen sijaan ei tarvita tällaista vastakkainasettelua, josta tänä iltana keskustelemme. Yhteinen tavoitteemme on matkustajien turvallisuus, joten edistäkäämme sitä. Onko mikään ihme, että Euroopan kansalaiset suhtautuvat lievästi sanottuna epäillen Euroopan parlamentin toimintaan, kun yhtäältä komission ja neuvoston ja toisaalta parlamentin välillä vallitsee tällainen vastakkainasettelu, vaikka olemme kaikki yhteisellä asialla?

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kiitän jäsen Costaa hänen mietinnöstään. Kuten hän alustuspuheenvuorossaan totesi, me kaikki haluamme matkustaa turvallisesti ja varmasti.

Juuri äsken jäsen Higgins ja häntä ennen jäsen Bradbourn mainitsivat Yhdistyneen kuningaskunnan viimekesäiset, nesteitä koskevat varotoimet. Toisin kuin jäsen Jarzembowski, useimmat meistä pitävät tätä paitsi ikuisena myös alati muuttuvana uhkana. Emme saa antaa periksi tai tehdä kompromisseja, kun ilmailun turvallisuus ja turvaaminen ovat kyseessä. Euroopan maiden on tehtävä yhteistyötä täyttääkseen korkeimmat mahdolliset vaatimukset, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että jotkin maat saattavat haluta mennä pidemmälle ja toteuttaa lisätoimia.

Jotkin muut näkökohdat kuitenkin hämmentävät matkustajia. Miksi jotkin lentokentät ovat ilmeisesti turvallisempia kuin toiset? Miksi EU:ssa ei vielä ole tehty sopimusta käsimatkatavaroita koskevista myönnytyksistä – siitä, mikä on sallittua ja mikä ei? Arvoisa komission jäsen Barrot, totesitte, että meidän on varmistettava turvallisuusmääräysten noudattaminen, ja se on olennaista. Puhuitte kuitenkin myös oikeudenmukaisesta kilpailusta, enkä ole varma, miten kilpailu liittyy tähän keskusteluun. Kilpailu saattaa tarkoittaa kompromisseja, ja kuten muut ovat todenneet, ilmailun turvaamisessa ei voida tehdä kompromisseja. Tällä alalla kaikkien on tehtävä yhteistyötä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, yhteinen tavoitteemme ovat mahdollisimman korkeat vaatimukset. Kyse onkin ainoastaan siitä, kenen pitäisi päättää, miten mahdollisimman korkea turvallisuustaso varmistetaan. Me kaikki täällä voimme jossakin määrin pitää itseämme asiantuntijoina yksinkertaisesti siksi, että matkustamme lähes päivittäin.

Toki tiedämme sen, että jokainen meistä pystyy helposti kiertämään nesteitä koskevia uusia sääntöjä kaikissa tarkastuspisteissä. Käsittelemme täällä näennäisratkaisua, jolla on tarkoitus varmistaa, että ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi mutta joka ei todellakaan lisää turvallisuutta. Tämä on ongelman ydin. Se on ratkaistava, ja tähän jäsen Stockmann ja minä pyrimme niillä kahdella tarkistuksella, jotka jätimme käsiteltäväksi. Yritämme niillä varmistaa, että parlamentti keskustelee siitä, mitkä toimenpiteet edistävät turvallisuutta todella ja mitkä vain näennäisesti.

Tässä suhteessa voimme todella pitää itseämme asiantuntijoina, ja niinpä toteamme aivan suoraan, että kuusi kuukautta tämän säännöksen täytäntöönpanon jälkeen ei tarvita erityissääntöjä, vaan tämän kysymyksen aiempaa järkevämpää pohdiskelua. Todellisuudessa tässä on kyseessä eräänlainen rajojen ulkopuolelle ulottuva Yhdysvaltojen laki, joka on säädetty yhdessä Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Tämä on meidän näkemyksemme. Yhdistyneen kuningaskunnan tai jopa Yhdysvaltojen pikkuseikat ovat menneet EU:n pääasioiden edelle. Tätä ei voida hyväksyä.

Näin ollen vaadimme mahdollisimman pikaista uudelleentarkastelua, ja ellei kyseinen uudelleentarkastelu lisää turvallisuutta käytännössä, toimenpiteiden voimassaolo on voitava päättää. Tämä velvoittaisi meidät kaikki pohtimaan vakavasti uudelleen konkreettisia ratkaisumahdollisuuksia nykyiseen ongelmaan.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi kaikkia puhujia ja erityisesti jäsen Costaa hänen mietinnöstään. On selvää, että paremman tasapainon saavuttaminen turvallisuusvaatimusten ja toiminnallisten näkökohtien välillä on todella haastavaa meille kaikille. Siksi tarvitsemme uuden puiteasetuksen, joka on yksinkertaisempi ja joustavampi. Tästä joudun pitämään kiinni.

Vastaan muutamaan kysymykseen ennen kuin käsittelen rahoitusta. Hyvä jäsen El Khadraoui, komissio pyrkii pitämään Euroopan parlamentin säännöllisesti kehityksen tasalla, ja lähipäivinä parlamentissa pidetään asiantuntijakuuleminen jäsen Costan aloitteesta. Nähdäkseni tämä on oikea tapa yrittää ymmärtää ja saada tietoa niiltä, jotka ovat olleet laatimassa näitä säännöksiä.

Hyvä jäsen Bradbourn, teille totean, että työskentelemme aktiivisesti verovapaisiin tuotteisiin liittyvien ongelmien parissa. Toivon, että muutaman viikon kuluessa pystyn antamaan teille joitakin vastauksia tästä asiasta. Jäsen Bradbourn ei ole paikalla, mutta puhun kaikille parlamentin jäsenille.

Käsittelen nyt rahoitusongelmaa. Ensinnäkin haluan sanoa, että ymmärrän erittäin hyvin komission ja jäsen Costan kannan. Mielestäni on tärkeintä yrittää välttää kilpailun vääristyminen. Tämä vaikuttaa minusta aivan johdonmukaiselta. Jäsen Jarzembowskin tavoin ymmärrän, että meidän on yritettävä saada aikaan kompromissi. Tästä huolimatta meidän on yhdessä neuvoston kanssa otettava huomioon valtiovarainministerit. Liikenneministerit eivät anna kaikkia tämän alan säädöksiä. Tässä meillä on siis vastassamme ongelma.

Yhteisestä keskustelustamme on jäänyt mieleeni turvallisuuskulujen avoimuutta koskeva parlamentin vaatimus. Tässä kohdassa en voi väittää vastaan. Itse asiassa on mielestäni oleellista ilmoittaa turvallisuuskulut avoimesti. Tämän pitäisi ainakin olla ensimmäinen vaihe. Totean teille, että tarvitsemme tätä asetusta, kuten selitin. En haluaisi kaiken tämän hajoavan palasiksi neuvoston ja parlamentin välisen täydellisen yhteisymmärryksen puutteen vuoksi. Arvoisa puhemies, näin ollen komissio toimii välittäjänä ja yritämme mahdollisuuksien mukaan päästä ratkaisuun, sillä turvallisuuden alalla tarvitsemme oikeat ja asianmukaiset välineet.

Siksi korostan melkoisesti tämän tarkistetun ehdotuksen hyväksymistä ja myönnän samanaikaisesti, että parlamentin näkemys on perusteltu: siinä vaaditaan rahoituksen yhteydessä suurempaa avoimuutta, oikeudenmukaisempaa kilpailua ja mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioiden yhdenmukaisia toimia.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Christine De Veyrac (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Komission ehdotuksessa annetaan säännöksiä, joiden avulla voidaan saavuttaa selvää edistystä ilmailun turvaamisen alalla. Näiden turvatoimenpiteiden rahoitusongelmaa ei kuitenkaan ole mainittu.

Liikenne- ja matkailuvaliokunnan hyväksymillä tarkistuksilla ratkaistaan tämä ongelma ja annetaan perusteltuja ja harkittuja säännöksiä.

Olisi epäoikeudenmukaista sälyttää turvallisuustoimenpiteiden kokonaiskustannukset lentomatkustajien harteille. On suotavaa välttää rasittamasta taloudellisesti liikaa käyttäjiä, jotka maksavat jo nyt erittäin korkeita veroja lentolipuista.

Siksi meidän olisi mielestäni kannatettava ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltiot ja käyttäjät rahoittavat turvallisuustoimenpiteet yhdessä, ja tiukempien toimenpiteiden rahoituksesta vastaavat yksinomaan jäsenvaltiot.

Tuen myös tarkistusta 33, jonka mukaan turvallisuustoimenpiteiden jatkaminen edellyttää riskien, kulujen ja kyseisten toimenpiteiden vaikutusten perusteellista arviointia.

Matkustajille suurta haittaa aiheuttavia turvallisuustoimenpiteitä, kuten käsimatkatavaroissa kuljetettavia nesteitä koskevia rajoituksia, ei voida soveltaa loputtomiin selvittämättä perinpohjaisesti niiden asianmukaisuutta ja seurauksia matkailijoille.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Ilmailun turvaamiseen liittyvät kysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä turvallisuudellemme, ja niitä on käsiteltävä tähänastista nopeammin. Turvallisuutta koskevia yhteisiä vähimmäisvaatimuksia tarvitaan, koska ilmailuun liittyy todellinen rikollisuuden uhka ja koska turvallisuuspuutteet ovat välitön uhka kansalaisille.

On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot kustantavat uudet turvallisuustoimenpiteet ja lyhytaikaiset erityistoimet. Matkustajien ei pitäisi joutua maksamaan turvallisuudesta. Pienten paikallislentokenttien saattaa olla vaikea kustantaa uusia kalliita toimia, kun taas lentoyhtiöitä ei voida vaatia nostamaan lippujen hintoja. Ei ole kysymys siitä, että matkustajat maksaisivat etuoikeudesta turvallisuuteen – se ei ole etuoikeus vaan luonnollinen oikeus – vaan siitä, että valtiot estävät lentokoneita syöksymästä maahan asutuilla alueilla.

Toteuttamiemme toimien tehokas arviointi on välttämätöntä. Jotkin toimenpiteet saattavat osoittautua tarpeettomiksi, toisia on kenties tehostettava. Uusia mekanismeja saatetaan tarvita.