Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2554(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0196/2007

Keskustelut :

PV 09/05/2007 - 13
CRE 09/05/2007 - 12

Äänestykset :

PV 10/05/2007 - 7.7
CRE 10/05/2007 - 7.7

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0178

Puheenvuorot
Keskiviikko 9. toukokuuta 2007 - Bryssel EUVL-painos

12. EU:n ja Venäjän välinen huippukokous (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat EU:n ja Venäjän välisestä huippukokouksesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, ennen siirtymistä varsinaiseen aiheeseen haluaisin sanoa muutaman sanan äskeisestä keskustelusta. Neuvoston puheenjohtaja, ja siten siis Euroopan unioni, reagoi konfliktiin, eikä vähiten siksi, että siinä oli kysymys Euroopan unionin jäsenvaltion suvereniteetista. Samalla haluttiin osoittaa solidaarisuutta ja – kuten jäsen Zimmer huomautti – auttaa tilanteen rauhoittamisessa, ja molemmat näistä tehtiin hyvissä ajoin. Meidän on tietenkin jatkettava näitä toimia.

Tänään, toukokuun yhdeksäntenä, me juhlimme Eurooppa-päivää, joka symboloi Euroopan yhdentymistä. Siitä kun Robert Schuman ehdotti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista, Eurooppa on joutunut kulkemaan pitkän ja vaikean tien – ja omasta mielestäni varsin menestyksekkäästi – ennen kuin nykyinen 27 jäsenvaltiosta koostuva Euroopan unioni on tullut mahdolliseksi; Euroopan unioni, joka on saavuttanut sellaisen vakauden ja vaurauden tason, jota muu maailma voi vain kadehtia. Tämä historiallinen saavutus ei olisi ollut mahdollinen ilman kaukonäköistä poliittista päätöksentekoa ja kärsivällistä sitoutumista strategiseen suunnitteluun.

Molempia näitä tarvitaan myös Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittämisessä. Euroopan unioni näkee Venäjän aivan perustellusti kumppanina ja naapurina, johon sitä yhdistää strateginen yhteistyö. Tuskin minkään muun valtion kanssa Euroopan unionilla on yhtä laajat ja syvällekäyvät suhteet kuin Venäjän kanssa. Yksi Euroopan historian tärkeimmistä opetuksista on ollut se, että Eurooppa on riippuvainen Venäjästä, jos se haluaa pitkäaikaista vakautta ja vaurautta. Loppujen lopuksi emme myöskään pysty vastaamaan suuriin maailmanlaajuisiin haasteisiin muuten kuin yhdessä. Näillä haasteilla tarkoitan esimerkiksi kansainvälisen terrorismin vastaista taistelua, joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä sekä globaalin ilmastonmuutoksen vaaroja. Euroopan unionin ja Venäjän läheinen yhteistyö on välttämätöntä myös jos haluamme löytää ratkaisun esimerkiksi Kosovossa ja Lähi-idässä tai Iranin kanssa käynnissä oleviin kriiseihin.

Globalisaation aikakaudella yhteiset etumme ja monenlaiset keskinäiset riippuvuutemme ovat paljon tärkeämpiä kuin se, mikä meidät erottaa. Esimerkiksi energia-alalla unohdetaan usein, että Venäjä on riippuvainen meistä, jotka kulutamme 80 prosenttia sen viemästä kaasusta, ja se tarvitsee yhteistyötä Euroopan unionin kanssa, jotta sen taloudessa voidaan toteuttaa kipeästi kaivatut uudistukset. Euroopan unionille taas on mitä suurimmassa määrin omien etujen mukaista pyrkiä tiivistämään suhteitaan Venäjään. Toisaalta taas presidentti Putin on oikeassa puhuessaan usein Euroopan unionista Venäjän ihanteellisena kumppanina, ja "Euroopan unionilla" hän tietenkin tarkoittaa kaikkia 27:ää jäsenvaltiota.

Koska yhteistyöllemme Venäjän kanssa on ominaista keskinäinen riippuvuus ja se perustuu neljään politiikan alaan, joista olemme sopineet sen kanssa, EU:n puheenjohtajavaltio Saksa haluaa käyttää Samarassa 18. toukokuuta pidettävää EU:n ja Venäjän välistä huippukokousta EU:n ja Venäjän kumppanuuden lujittamiseen ja laajentamiseen entisestään. Emme siis halua rajoittua pelkkään näkemysten vaihtoon, vaan tarkoituksena on, että huippukokous antaisi myönteisen viestin EU:n ja Venäjän välisen kumppanuuden ja yhteistyön vahvistamisen puolesta, joten sitä aiomme ajaa jatkossakin. Tiedämme, että tämä huippukokous on viimeinen mahdollisuus aloittaa – ja meidän on pakko aloittaa – neuvottelut nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen seuraajasta.

Neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa tekee edelleen kaikkensa löytääkseen yhteistyössä komission kanssa ratkaisun selvittämättä olevaan kiistaan Venäjän määräämästä tuontikiellosta puolalaisille maataloustuotteille. Komission, Puolan ja Venäjän kesken aiheesta käytyjen monien keskustelujen jälkeen Venäjän on nyt tullut aika määrätä päivämäärä tuontikiellon lopettamiselle. Uutta ja strategista sopimusta koskevien neuvottelujen käynnistäminen olisi tärkeä poliittinen signaali siitä, että molemmat osapuolet ovat edelleen sitoutuneita tekemään työtä kumppanuuden kehittämiseksi ja että sopimus ei saa lopulta kaatua teknisiin kysymyksiin.

Uuden perustan luominen Euroopan unionin ja Venäjän suhteille ja uusien yhteisten tulevaisuudennäkymien määrittely on meidän kaikkien etujen mukaista; tarkoitan tällä esimerkiksi EU:n ja Venäjän välisen energiakumppanuuden kehittämistä luotettavien sääntöjen ja ehtojen pohjalta. Lahdessa viime lokakuussa presidentti Putin vakuutti, että nämä periaatteet sisällytettäisiin uuteen sopimukseen, ja EU:n ja Venäjän välinen huippukokous tarjoaa meille tervetulleen tilaisuuden keskustella Venäjän hallituksen kanssa siitä, miten voisimme tulevaisuudessa välttää hankauskohdat suhteissamme Venäjään esimerkiksi energia-asioissa ja miten voisimme ehkäistä energiatoimitusten keskeytykset. Tähän liittyen näyttäisi tärkeältä saada luoduksi jonkinlainen varhaisvaroitusjärjestelmä.

Koska energia- ja ilmastopolitiikka liittyvät läheisesti toisiinsa, huippukokouksessa olisi keskusteltava myös ilmastonmuutoksesta ja turvallisuudesta. Kuten tiedätte, Euroopan unioni on valmis vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä edellyttäen, että muut teollisuusmaat tekevät vastaavanlaisia sitoumuksia, joten Venäjän voittaminen asian taakse olisi merkittävä voitto.

On kuitenkin todettava, että EU:n ja Venäjän välisessä kumppanuudessa on kysymys paljosta muustakin kuin energiasta ja talouskysymyksistä. EU:n ja Venäjän välisten suhteiden syventämiseen on hyvät mahdollisuudet koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin alalla, eikä näitä mahdollisuuksia todellakaan ole hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Juuri tällaisilla tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla molemmat osapuolet voisivat hyötyä verkostoitumisesta ja yhteyksien lisäämisestä, ja koska tässä olisi Euroopan unionille erinomainen tilaisuus ohjata Venäjän muutosprosessia auttamalla sitä omaksumaan eurooppalaisia arvoja, me haluaisimme hyödyntää huippukokousta yhteistyön tiivistämisessä näillä aloilla esimerkiksi akateemisen vaihdon ja tutkimusyhteistyön lisäämisen kautta.

Euroopan turvallisuuden parantaminen vaatii hyvää ja luottamuksellista yhteistyötä EU:n ja Venäjän kesken. Olemme tietoisia siitä, että Venäjälle ei ole ollut niin kovin helppo puhua näistä asioista viime aikoina, ja olemme panneet huolestuneina merkille Venäjän viimeaikaiset lausunnot tavanomaisten asevoimien rajoittamista koskevan TAE-sopimuksen lykkäämisestä; ohjustentorjuntajärjestelmää koskevan keskustelun tavoin tämä on asia, jossa on tehtävä kaikki voitava, jotta vältetään uusi epäluottamuksen kierre, sillä vain keskinäisen luottamuksen ja käytännön yhteistyön kautta voimme onnistua lisäämään Euroopan turvallisuutta pitkällä aikavälillä.

Yritämme siis edelleen tavutella Venäjää antamaan tukensa Ahtisaaren suunnitelmaan perustuvalle ratkaisulle Kosovon tulevasta asemasta; sillä olisi ratkaiseva vaikutus Euroopan turvallisuuteen, niin kuin olisi myös rakentavalla yhteistyöllä Moldovan ja Etelä-Kaukasuksen "jäissä olevien konfliktien" ratkaisemisessa.

Todelliseen kumppanuuteen kuuluu myös vuoropuhelu kiistanalaisistakin kysymyksistä, ja siksi haluankin korostaa, että yksi asia, josta aiomme keskustella Samarassa, on Venäjän sisäinen kehitys, joka on etenkin viime aikoina herättänyt EU:ssa kriittisiä kysymyksiä ja huolta etenkin tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan toimintaolosuhteiden osalta. Venäjän viranomaisten omaksuma kovaotteinen linja mielenosoittajia kohtaan Moskovassa, Pietarissa ja Nižni Novgorodissa on vain yksi esimerkki kehityssuunnasta, jota monet pitävät ongelmallisena ja jota ei voida hyväksyä sellaisenaan.

EU:n ja Venäjän välisissä viidensissä ihmisoikeusneuvotteluissa, jotka käytiin Berliinissä 3. toukokuuta, Euroopan unioni toi esiin erityisen huolensa mielipiteen- ja kokoontumisvapauden toteutumisesta etenkin Venäjän parlamenttivaalien ja presidentinvaalien lähestyessä. Se ilmaisi myös selkeän huolensa venäläisten kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan tilanteesta kansalaisjärjestöjen toimintaa sekä ääriliikkeitä koskevan lain voimaantulon jälkeen. Tämän keskustelun yhteydessä otettiin tietenkin esiin myös yksittäiset ihmisoikeusrikkomukset ja Tšetšenian tilanne sekä kidutuksen ja huonon kohtelun estäminen. Tässäkin pätee se, että me emme kritisoi vain kritisoimisen vuoksi, vaan siksi, että kannamme syvää huolta siitä, mihin suuntaan asiat ovat kehittymässä Venäjällä, ja haluamme maan kukoistavan.

EU:lle on ehdottomasti eduksi vakaa ja vahva Venäjä, jonka kehitystä ohjaavat eurooppalaiset arvot maan omiakaan perinteitä unohtamatta. Siihen kuuluvat myös hyvät naapurisuhteet, joille on ominaista suora vuoropuhelu ja hyvä yhteistyö painostuksen sijaan. Tätä silmällä pitäen neuvoston puheenjohtaja on pyrkinyt rauhoittamaan tilannetta, niin että siitä on hyötyä paitsi meille, myös venäläisille kumppaneillemme. Juuri meidän sovittelumme ansiosta Viron Moskovan-lähetystön sietämätön tilanne saatiin ratkeamaan, ja jatkamme tätä vuoropuhelua Venäjän kanssa, vaikkei se aina sujukaan kovin kitkattomasti silloin, kun on kysymys Baltian-naapureista.

Viime kädessä Venäjän uudistuspyrkimykset voivat onnistua vain, jos demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyvät arvot ja periaatteet saadaan juurrutettua maahan – arvot ja periaatteet, joihin sekä EU että Venäjä ovat sitoutuneet YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Etyjissä. Koska Euroopan kokemuksen mukaan hyvä hallinto edellyttää oikeusvaltiota sekä kriittisen ja elävän kansalaisyhteiskunnan olemassaoloa, Euroopan tuleva kehitys kokonaisuudessaan riippuu ratkaisevasti siitä, miten hyvin EU:n ja Venäjän kaikenkattava strateginen kumppanuus onnistuu.

Tämä on historiallinen hanke, joka vaatii molemmilta osapuolilta strategista malttia ja realismia, ja tähän realismiin kuuluu se, että selvitetään mahdollisuuksia ja edetään askel kerrallaan kohti päämäärää, mikä ei tällä alalla – niin kuin ei monella muullakaan – suju ongelmitta. Kuitenkaan niin Euroopan unionilla kuin Venäjälläkään ei ole muuta realistista mahdollisuutta kuin jatkaa yhteistyön ja kumppanuuden tiellä, joten yhteinen velvollisuutemme eurooppalaisina on varmistaa, että näin tapahtuu.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, koska Venäjän ja Euroopan unionin väliset suhteet ovat tällä hetkellä jokseenkin epätyydyttävällä tolalla, komission mielestä on tarpeen esittää tässä keskustelussa muutamia huomioita noudattamistamme periaatteista.

Ensinnäkin Venäjä on tärkein strateginen kumppanimme Euroopassa. Toiseksi on mitä suurimmassa määrin etujemme mukaista, että Venäjä on vakaa ja luotettava kumppani meille, aivan niin kuin mekin haluamme olla sellainen kumppani sille. Kolmanneksi olemme vakuuttuneita siitä, että kumppanuutemme voi kasvaa täyteen mittaansa vain jos molemmat osapuolet tukevat sitä sitoutumalla yksiselitteisesti demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin ja tekevät jatkuvasti työtä niiden toteuttamiseksi käytännössä. Neljänneksi kanssakäymisemme naapureidemme ja muiden Euroopan ulkopuolisten kansojen kanssa ei ole vailla arvopohjaa; päinvastoin se perustuu arvoihin, joista olemme yhdessä sopineet ja jotka olemme systematisoineet. Siksi Euroopasta on tullut toivon maanosa niin monelle rajojemme ulkopuolella, ja me haluamme pitää sen sellaisena.

Huippukokous pidetään kriittisessä käännekohdassa, jolloin Venäjän johdolla on päällimmäisenä mielessä tulevat duuman ja presidentin vaalit ja se keskittyy mahdollisimman saumattomaan vallanvaihtoon, ja sen vuoksi suhteet länteen ja erityisesti Euroopan unioniin ovat juuttuneet hankalaan vaiheeseen.

Olemme varsin eri linjoilla monissa esityslistalla olevissa asioissa. Esimerkiksi olemme eri mieltä Kosovon tulevaisuudesta, ohjuskilvestä ja tavanomaisista asevoimista Euroopassa, ja kaikki nämä kysymykset ovat tällä hetkellä lähellä esityslistan kärkeä; tietenkin kärjessä on, niin kuin niin usein muulloinkin, energiatoimitusten turvaaminen kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

Tämänkaltainen tilanne edellyttää, ettemme kadota näkyvistä Euroopan unionin pitkän tähtäimen etuja suhteessa Venäjään, sillä sen lisäksi, että olemme naapureita, joilla on pitkä yhteinen historia takanamme, olemme myös riippuvaisia toisistamme monessa suhteessa: olemme Venäjän ehdottomasti suurimmat vientimarkkinat, kun taas Venäjä on tärkein energiantoimittajamme. Mitään suuren luokan ulkopoliittista kysymystä Euroopassa ei voida ratkaista ilman molempien suostumusta, ja siihen me tarvitsemme jatkuvaa ja rakentavaa vuoropuhelua, jonka puitteissa voimme ajaa määrätietoisesti omia etujamme ja arvojamme, samalla kun on koko ajan pyrittävä löytämään yhteistä säveltä.

Huippukokouksessa jatkamme työtä saadaksemme käyntiin neuvottelut uudesta EU:n ja Venäjän välisestä sopimuksesta, joka korvaisi tällä hetkellä voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen. Molempien osapuolten pitäisi olla hyvin kiinnostuneita saamaan aikaan sopimuksen, sillä se voi ja sen pitäisi nostaa suhteemme uudelle ja korkeammalle tasolle ja mahdollistaa niiden esteetön kehittyminen.

Komissio on tehnyt kovasti työtä saadakseen venäläiset poistamaan tuontikiellon puolalaiselta lihalta ja vihannestuotteilta, ja haluaisin lisäksi sanoa, että komission mielestä Venäjän asettama tuontikielto on suhteeton ja perusteeton, joten nyt odotamme Venäjältä yksiselitteistä ja rakentavaa viestiä, jossa ilmoitetaan selkeä aikataulu toimenpiteiden lakkauttamiselle kokonaan, mikä voi tosin tapahtua useissa vaiheissa.

Huippukokous ei merkitse päätepistettä tälle asialle, vaan muodostaa osan pitkää prosessia, ja teemme jatkossakin työtä, jotta edistyisimme yhteisten alueiden perustamisessa, joista sovimme vuosia sitten. Huippukokouksessa meillä on myös tilaisuus ilmaista huolemme ihmisoikeustilanteesta ja oikeusvaltion toteutumisesta Venäjällä. EU:n ja Venäjän välisissä ihmisoikeusneuvotteluissa viime viikolla puhuttiin paljon lehdistönvapauden rajoituksista ja toimittajiin kohdistuneista hyökkäyksistä, kansalaisjärjestöjen ja oppositiopoliitikkojen toiminnan vaikeuttamisesta sekä Tšetšeniaan ja Pohjois-Kaukasuksen tilanteesta. Erityisesti huomionarvoista on, että Venäjä kutsuu Etyjin tarkkailijoita seuraamaan vaalejaan.

Ilmaisuvapaus sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ovat demokratian kulmakiviä, ja tarkoitan demokratiaa, johon ei liity mitään lisäehtoja, ja odotamme Venäjän demokraattisten kansakuntien perheen jäsenenä takaavan ne.

Haluaisin tässä yhteydessä sanoa muutaman sanan keskustelusta, jota juuri äsken kävitte Venäjän ja Viron välisten suhteiden kriisistä. Koska monet puhujat kuvailivat tilannetta, minun ei tarvitse sitä enää toistaa, mutta Viro voi kaikissa konflikteissaan tai kiistoissaan Venäjän kanssa luottaa EU-kumppaneidensa ja EU:n toimielinten solidaarisuuteen, mikä on mielestäni tullut osoitetuksikin. Tämä solidaarisuus on säilytettävä, mikäli Viron sisäisiin asioihin puututaan vielä uudelleen joko nettihyökkäyksillä tai duuman edustajien vaatimuksilla Viron pääministerin eroamisesta.

Emme koskaan enää salli kenenkään yrittävän lyödä kiilaa Euroopan unionin ja yhden sen jäsenvaltion välille. Tämä kriisi on osoittanut selvästi, miten Euroopan menneet sodat heittävät edelleen varjonsa yllemme; kaikilla Euroopan kansoilla on oma kokemuksensa historiasta ja oma tapansa käsitellä sitä, ja voi vain toivoa, että ne tekevät sen toisten kokemuksia kunnioittaen, sillä niiltä osin kuin eri näkemykset eroavat toisistaan, ainoa, mikä oikeasti auttaa, on puhuminen – mikään muu ei toimi.

Huippukokous tarjoaa mahdollisuuden virkistää Venäjän pyrkimyksiä liittyä WTO:n jäseneksi; tuo tavoite on varmasti molempien osapuolten edun mukainen, ja EU on oman osapuolensa johtava vaikuttava. Energian osalta huippukokouksessa meidän tullaan näkemään pyrkivän saamaan aikaan sopimuksen varhaisvaroitus- ja konsultaatiojärjestelmän perustamisesta, jolla varmistetaan, että energiatoimitusten mahdollisista katkoksista tiedotetaan riittävän ajoissa, jotta vältetään energiatoimitusten keskeytymisestä aiheutuvat kriisit; kauttakulkumaat osallistuvat järjestelmään tarvittaessa.

Huippukokouksessa olisi myös tarkoitus saada aikaan sopimus ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien toimien priorisoinnista. On tärkeää, että Venäjä hyväksyy sen ja käynnistää yhteisiä täytäntöönpanohankkeita Euroopan unionin sijoittajien kanssa Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Haluamme myös pohjustaa tulevaa yhteistyötämme Balin konferenssissa joulukuussa, jotta vuoden 2012 jälkeistä kattavaa ilmastosopimusta koskevat kansainväliset neuvottelut saataisiin käyntiin. On yhteisen etumme mukaista, että runsaasti saastuttavat maat – esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Intia – saadaan mukaan tähän tärkeään neuvotteluprosessiin, jotta maailmanlaajuiseen haasteeseen pystytään vastaamaan.

Venäjä on tärkeä kumppani ongelmallisten ulkopoliittisten kysymysten ratkaisemisessa, ja on todennäköistä, että huippukokouksessa kansainvälisiä asioita koskevat keskustelut keskittyvät Kosovon, Iranin ja Lähi-idän kysymyksiin, joihin on mahdollista löytää pitkäaikaiset ratkaisut vain, jos molemmat osapuolet osallistuvat rakentavasti niiden ratkaisemiseen asiaankuuluvilla monenvälisillä foorumeilla.

Kanssakäymisessämme naapurimme Venäjän kanssa haluamme tehdä selväksi, että Moldovan tasavalta ja Georgia ovat Euroopan unionin naapureita ja meille on nyt tärkeämpää kuin koskaan pyrkiä löytämään ratkaisu näihin "jäissä oleviksi" kuvattuihin konflikteihin. Se edellyttää Venäjän, EU:n ja monen sen jäsenvaltion yhteistyötä kansainvälisillä areenoilla, ja erityisesti toivomme edistystä Transnistrian ja Vuoristo-Karabahin osalta.

Haluan korostaa vielä kerran, että komissio on edelleen sitoutunut rakentavaan yhteistyöhön Venäjän kanssa strategisena kumppanina ja naapurina ja että tämän yhteistyön on perustuttava yhteisiin etuihin ja arvoihin. Me uskomme, että kaiken järjen mukaan on Venäjän oman edun mukaista tehdä rakentavaa yhteistyötä tältä pohjalta ei vain Euroopan unionin vaan myös sen jäsenvaltioiden kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission varapuheenjohtaja Verheugen, hyvät kollegat, voisimmeko kerrankin pitää tiukasti kiinni arvoistamme ja periaatteistamme ja tehdä tiiviisti yhteistyötä niinkin tärkeissä kysymyksissä kuin energia-asiat, ilmastonmuutos, WTO:hon liittyminen, viisumipolitiikka ja naapuruuspolitiikkaan sisältyvä yhteistyö? Vastaus tähän kysymykseen ei saisi vaihdella sen mukaan, mistä kumppanista kulloinkin puhutaan, kun on kysymys Euroopan unionin suhteista siihen. Suhteissaan Venäjään Euroopan unionin on omaksuttava avoin, vuoropuheluun keskittyvä asenne, mutta sen on myös tuotava esiin huolensa – usein varsin vakava huolensa – ihmisoikeuskysymyksistä sekä erityisesti ilmaisuvapauteen ja vähemmistöjen oikeuksiin liittyvistä asioista.

Tänään, 9. toukokuuta, juhlimme Schumanin julistuksen vuosipäivää. Mitä merkitystä tällaisella juhlinnalla on, jos uudelleenyhdistynyt Eurooppa ei pysty pitämään kiinni humanistisista periaatteistaan? Suhteissamme sellaiseen strategiseen kumppaniin kuin Venäjä maan viimeaikainen kehitys on syvä huolenaihe. Ryhmäni pitääkin Venäjän johdon asennetta Viron viranomaisten päätökseen siirtää neuvostomuistomerkki täysin tuomittavana. Näillä toimillaan Venäjä loukkaa kiistatta EU:n jäsenvaltion suvereniteettia, mikä edellyttää meiltä hyvin vakavaa reagointia. Sen me olemme tänään tehneet. Venäjän ei pidä ajatella, että omaksumalla tällaisen asenteen se pystyisi aiheuttamaan hajaannusta keskuudessamme: tänään me olemme kaikki virolaisia.

Lisäksi ryhmäni on tuominnut varauksetta Moskovassa pidettyjen mielenosoitusten väkivaltaisen tukahduttamisen. Se tuomitsi toimittaja Anna Politkovskajan salamurhan vuoden 2006 lopulla, Alexander Litvinenkon myrkyttämisen ja toistuvat hyökkäykset ilmaisuvapautta ja lehdistönvapautta vastaan. Lisäksi Tšetšenian tasavallassa tapahtuvat vakavat ihmisoikeusrikkomukset, salamurhat, katoamiset, kidutus, panttivankien ottaminen ja mielivaltaiset pidätykset ovat edelleen todellisuutta, jota Euroopan unioni ei saa hyväksyä.

Hyvät kuulijat, Euroopan unionin velvollisuutena on puhua kaikista näistä aiheista avoimesti ja vaatia selitystä sekä ennen kaikkea asenteiden ja politiikan muutosta. Meidän molemminpuolisena velvollisuutenamme on luoda edellytykset tasapainoisille suhteille ja pyrkiä luomaan vakaa ja mahdollisimman sopusointuinen geopoliittinen ympäristö. Maailma on muuttunut. Emme enää elä kylmän sodan aikakautta, vaan yhteistyön ja käytännön politiikan. Vain tällaisella politiikalla voidaan edistää kasvua, työllisyyttä ja maanosamme pitkäaikaista vakautta.

Kehotan komissiota ja neuvostoa kehittämään yhteisaloitteita Venäjän kanssa turvallisuuden parantamiseksi lähialueillamme: Ukrainan ja Valko-Venäjän kriisien hoitamista yhdessä ja yhteisiä toimia Vuoristo-Karabahin, Moldovan ja Georgian kriisien ratkaisemiseksi siten, että samalla taataan näiden valtioiden ehdoton alueellinen koskemattomuus. Haluaisin myös, että mahdollisimman pian avattaisiin uudestaan neuvottelut EU:n ja Venäjän uudesta puitesopimuksesta, mikäli Venäjä vain lupaa käyttäytyä aidon kumppanin tavoin. Onnittelen puheenjohtajavaltio Saksaa tiiviistä ponnisteluista tämän tavoitteen eteen ja vaadin venäläisiä kumppaneitamme lopettamaan jäsenvaltioidemme taloudellisen painostamisen.

Haluaisin myös korostaa, miten tärkeää on, että Venäjä liittyy WTO:n jäseneksi lähitulevaisuudessa. Liittyminen olisi tärkeä luottamuksen osoitus sijoittajille, se kiihdyttäisi kasvua Venäjällä ja vahvistaisi myös meidän kauppaamme ja pakottaisi Venäjän noudattamaan sääntöjä. Unioni voi kuitenkin tukea tätä kehitystä vain, jos se näkee lisäkehitystä tapahtuvan ja suhteiden rauhoittuvan. Ei hukata tätä tilaisuutta!

Haluaisin myös korostaa, että strategiset energiakeskustelut Venäjän kanssa ovat hyvin tärkeitä. Haluan onnitella komission jäsentä Piebalgsia ja Venäjän energiaministeriä siitä, että he pääsivät äskettäin sopimukseen näiden keskustelujen uudelleenjärjestelystä. On meidän velvollisuutemme ja yhteisen etumme mukaista pyrkiä takaamaan energian toimitusvarmuus ja kysyntä, koska keskinäinen riippuvuutemme on lisääntynyt. Tämän yhteistyön – tätä korostamme – on perustuttava Euroopan energiaperuskirjassa ja erityisesti sen liitteenä olevassa kauttakulkupöytäkirjassa määriteltyihin periaatteisiin.

Tällaisilla käytännön toimilla, joilla autetaan Venäjän ja Euroopan kansoja, voimme voittaa erimielisyytemme. Aidon vuoropuhelun avulla pystymme vastaamaan globalisaation tuomiin haasteisiin, joiden keskeisimmät elementit vain vahvistuvat. Toivon, että voimme vahvistaa sitä vastavuoroisuuden pohjalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Marinus Wiersma , PSE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, eikö olekin jotenkin kuvaavaa, että toukokuun yhdeksäs on juuri se päivä, jolloin keskustelemme Euroopan unionin ja Venäjän välisistä suhteista? Se on päivä, jolloin on aika pohtia historiaa, ja Euroopan unionissa se on päivä, jolloin juhlimme Eurooppa-päivää. Tänä vuonna voimme erityisesti muistella eurooppalaisen yhteistyön 50-vuotista taivalta, ja 9. toukokuuta on myös päivä, jolloin Venäjä juhlii toisen maailmansodan päättymistä – sodan, joka jakoi Euroopan mutta samalla antoi kimmokkeen Euroopan yhdistämiseen. Itse asiassa toukokuun yhdeksännen pitäisi olla päivä, jolloin pohdimme yhteisiä kokemuksiamme, jotka yhdistävät meidät ja joita voidaan sitä paitsi käyttää yhteisen tulevaisuutemme pohjana.

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin valoisa. Jos tarkastelemme edessä olevaa puolivuosittaista EU:n ja Venäjän huippukokousta, joka on määrä järjestää ensi perjantaina Samarassa, joudumme toteamaan, että mahdollisuudet rakentavaan vuoropuheluun – jollaista me kaikki haluamme – eivät ole kovin hyvät. Puhuttavaa on tietenkin tarpeeksi, ja olemme edelleen vakuuttuneita siitä – niin kuin edelliset puhujat ovat korostaneet – että tiivis yhteistyö Euroopan unionin ja Venäjän välillä on todellakin ainoa todellinen tulevaisuuden vaihtoehto, koska maanosamme molempien puoliskojen edut ovat niin yhteneväiset.

On myös aloja, joilla olemme yhdistäneet voimamme viime vuosina ja jotka ovat meidän mielestämme mainitsemisen arvoisia, esimerkiksi Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin, Iranin ja Pohjois-Korean ydinaseisiin liittyvät aikeet ja niiden torjuminen sekä Kioton pöytäkirjaan liittyvä yhteistyö.

Venäjän ja Euroopan unionin välisistä liike- ja taloussuhteista sen sijaan saan usein sellaista palautetta, että nämä asiat etenevät suunnitelmien mukaisesti. Se, miten meidän on tarkoitus kehittää kumppanuuttamme jatkossa, on kuitenkin jossain määrin epävarmaa.

On joitakin tärkeitä aloja, joilla emme ole vielä onnistuneet saamaan aikaan minkäänlaista edistystä. Miten esimerkiksi voimme taata selkeän ja avoimen energiayhteistyön, johon pyrimme? Miten demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät yhteiset arvomme sopivat mukaan EU:n ja Venäjän strategiseen kumppanuuteen? Nämä ovat meille ja ryhmälleni ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä eikä niiden suhteen voida tehdä myönnytyksiä neuvotteluissa. Nähdäkseni Euroopan unionin on Samarassa tehtävä selväksi, mikä meidän kantamme on etenkin valmistauduttaessa uusiin neuvotteluihin tulevasta kumppanuussopimuksesta. Muiden kollegojen tavoin mekin pelkäämme, että tämän huippukokouksen tulokset jäävät laihemmiksi kuin vielä vähän aikaa sitten odotettiin.

Voisin luetella pitkän litanian asioita, jotka sisältyvät myös yhteiseen päätöslauselmaan. Yksi asia, jota haluan etenkin ryhmäni puolesta korostaa, on se, että kasvava vastakkainasettelu valmistauduttaessa tämän vuoden lopulla pidettäviin duuman vaaleihin saa meidät suunniltamme pelosta ja huolesta. Euroopan unionin on ehdottoman tärkeää korostaa, että me haluamme, että vaalit pidetään vapaissa ja demokraattisissa olosuhteissa, ja ettei voida hyväksyä, että oppositiopuolueita poljetaan sillä tavoin kuin tällä hetkellä.

En halua toistella samoja asioita, mitä Viron tilanteesta on jo sanottu, ja itse asiassa yhdyn täysin kaikkeen, mitä edelliset puhujat ovat sanoneet siitä. Toivokaamme, ettei Venäjän asenne ja käyttäytyminen tässä asiassa ole merkki tulevasta. Meidän on täytyy tehdä selväksi, ettemme voi hyväksyä saman toistumista.

Vuoteen 1991 asti Samara oli suljettu kaupunki, koska osa siitä sijaitsi Neuvostoliitolle strategisesti tärkeällä alueella. Toivomme, ettei se ole enne siitä, mitä ensi viikon kokoukselta voi odottaa. Mielestäni molemmat osapuolet hyötyisivät yhteisten etujemme uudelleentarkastelusta, EU etenkin. Emme kuitenkaan saa unohtaa arvoja, joihin kumppanuutemme on perustuttava, nimittäin demokratiaa, ihmisoikeuksia ja toisten maiden kunnioittamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tänä samana päivänä vuonna 1945 Eurooppa juhli venäläisten voiton päivää –День Победы – ja vapauden, oikeuden ja ihmisarvon voittoa natsien vihan vallasta. Silloin seisoimme yhdessä yhteisen asian takana. Nyt tuon saman, meidät yhdistäneen sodan symboli on jumittanut meidät epävakautta lisäävään kiistaan.

Tiedän, että komissio suosittelee vuoropuhelua Tallinnan ja Moskovan välisen venäläistä sotilaspatsasta koskevan kiistan lopettamiseksi. "Vuoropuhelu on kuitenkin enemmän kuin kaksi yksinpuhelua", kuten Yhdysvaltojen entinen Etyj-suurlähettiläs Max Kampelman kerran totesi.

Kun uhkailu vie voiton neuvotteluista, kaikki ei voi enää olla ennallaan Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Siitä syystä ryhmäni päätti tänä aamuna vetää tukensa EU:n ja Venäjän välistä huippukokousta koskevalta päätöslauselmaehdotukselta. Ongelmana ei ole se, mitä siinä sanotaan, vaan se, mitä siinä ei sanota. Venäläisille on tehtävä selväksi, että nyt riittää.

(DE) Arvoisa puheenjohtaja Gloser, arvoisa varapuheenjohtaja Verheugen, olette tarjoilleet meille kauniita sanoja, vain ympäripyöreitä sanoja, mutta ei tekoja.

(Suosionosoituksia)

(EN) Saanen siis tehdä teille suoran ehdotuksen: lykätkää huippukokousta siihen asti, kunnes Venäjä on valmis rakentavaan suhteeseen unionin kanssa ja tuomitsemaan kaiken väkivallan EU:n henkilökuntaa ja omaisuutta kohtaan.

(Suosionosoituksia)

Meidän on seisottava Viron rinnalla. Meidän on seisottava Puolan rinnalla. Demokraattinen solidaarisuus on tärkeämpää kuin kahdenväliset öljy- ja kaasusopimukset.

(Suosionosoituksia)

Emmekä me saa epäröidä ensimmäisinä, jos haluamme vakavissamme ylläpitää käytännön yhteistyötä Putinin hallituksen kanssa tai saada aikaan yksimielisyyden Kosovon lopullisesta asemasta.

Meille liberaalidemokraateille erityisenä huolenaiheena on Venäjän ihmisoikeustilanne. Vasta kun itsenäinen tuomioistuinlaitos ja ilmaisuvapaus ja demokratia eivät enää jää pelkiksi iskulauseiksi, kun toimittajat, oppositiopuolueet ja kansalaisjärjestöt voivat toimia vapaasti ilman koston pelkoa, vasta silloin Venäjä on osoittanut sitoutumisensa yhteisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen, niin kuin sen jäsenyys Euroopan neuvostossa edellyttää ja niin kuin se Pietarin huippukokouksessa lupasi.

Opposition äänitorvien, niin Kasparovin kuin Hodorkovskin, pidätykset eivät ainakaan ole mitenkään osoittaneet, että ajat olisivat muuttumassa. Joulukuiset duuman vaalit, puhumattakaan ensi vuoden presidentinvaaleista, ovat tässä suhteessa todellinen koetinkivi, niin kuin myös Venäjän toimet Tšetšeniassa, jossa kidutukset ja salaiset pidätykset ovat edelleen huolenaiheena.

Vuoropuhelu edellyttää edistymistä energiavarmuuden takaamisessa – Gaspromin tarkoituksena kun on tehdä enemmänkin politiikkaa kuin voittoa – nimittäin sillä alalla voimakeinoihin turvautuminen näyttää edelleen mahdolliselta. Velvollisuutemme energiapolitiikan uhreiksi joutuneita jäsenvaltioita, kuten Latviaa ja Liettuaa kohtaan on saada aikaan ratkaisu, joka ei ole pelkkää tyhjää puhetta. Tämä tarkoittaa, että meidän on pidettävä kiinni siitä, että tulevat Euroopan unionin ja Venäjän väliset sopimukset perustuvat energiaperuskirjaan ja Kioton sopimukseen, jotta varmistetaan turvallisempi ja kestävämpi tulevaisuus.

Joitakin edistymisen merkkejä on todellakin nähtävissä oikeus- ja sisäasioissa, joihin liittyen käymme parhaillaan neuvotteluja rajasopimuksista Baltian maiden kanssa, viisumivapaudesta sekä laittomien maahanmuuttajien takaisinotosta yhteisen strategiamme mukaisesti.

Rakentavan vuoropuhelun tuloksia on kuitenkin edelleen liian harvassa. Tämänpäiväisen "voiton päivän" pitäisi muistuttaa meitä siitä, että vain 60 vuotta sitten keskinäinen riippuvuutemme auttoi meitä vastaamaan yhteisiin haasteisiin. Niin voisi tapahtua nytkin, jos meillä vain olisi rohkeutta toimia!

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Hanna Foltyn-Kubicka , UEN-ryhmän puolesta.(PL) Arvoisa puhemies, suvereenina valtiona Virolla on täysi oikeus päättää, kuinka se arvioi omaa historiaansa. Sillä on myös oikeus siirtää muistomerkki ja neuvostosotilaiden tuhkat hautausmaalle – minne ne kuuluvatkin – osoittaen asianmukaista kunnioitusta kuolleita kohtaan. Venäjän hysteerinen reaktio Viron hallituksen suvereeniin päätökseen on huolellisesti harkittu juoni. Toisaalta Kreml haluaa nähdä, kuinka pitkälle se voi mennä Euroopan painostamisessa, ja toisaalta ruokkia konflikteja esimerkiksi Puolan, Georgian ja Ukrainan kanssa. Tavoitteena on luoda sellainen mielikuva, että se on itse joutunut piirityksen kohteeksi ja saada siten kerättyä venäläiset Putinin ympärille. Tulossa olevassa Samaran huippukokouksessa sitten nähdään, kuinka yhtenäinen Eurooppa on. Olen sanonut tämän tältä puhujanpaikalta useita kertoja aikaisemminkin ja toistan taas: Euroopan unionin on oltava yhtenäinen, sen on oltava puheissaan yhtenäinen, sen on puolustettava jäseniään hinnalla millä hyvänsä ja sen on vastattava niihin haasteisiin, joita Putin keksii sen eteen heittää.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, jäsen Daul varmasti pyrki oikeaan, mutta täytyy sanoa, että se yksinkertaisesti meni vikaan. Kysymys on siitä, miten ylläpidetään suhteita sellaiseen poliittiseen suurvaltaan kuin Venäjä, joka pohjimmiltaan näkee kaikki suhteet vain keinoina päämääriensä saavuttamiseen. Venäjä ei ehkä enää ole Neuvostoliitto, mutta monilla aloilla se noudattaa samanlaista politiikkaa kuin Neuvostoliitto; se haluaa harjoittaa voimapolitiikkaa – ei kuitenkaan sotilaalliseen voimaan vaan taloudelliseen voimaan perustuvaa, ja yksi keinoista, joita se tähän käyttää, on energiatoimitukset.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei meidän pitäisi ryhtyä poliittisiin suhteisiin Venäjän kanssa; se ei tarkoita sen enempää eikä vähempää kuin sitä, että meidän ei pidä luulotella, että asiat ovat muuta kuin mitä ne ovat. Komission ja neuvoston välityksellä ylläpitämämme poliittiset suhteet Venäjän kanssa eivät ole mitään vuoropuhelua. Vuoropuhelu on sitä, kun ihmiset puhuvat toisilleen, kun he voivat matkustaa, kun kansalaisyhteiskuntien välillä on vuorovaikutusta. Poliittiset rakenteet eivät käy vuoropuhelua; ne käyvät poliittisia neuvotteluita, eikä niitä kahta pidä sekoittaa keskenään. Nähdäkseni jäsen Watson valitsi oikean lähestymistavan. Kun Venäjä harjoittaa nykyisenkaltaista voimapolitiikkaa, jonka ainoana perusteena ovat Venäjän omat edut – enkä tarkoita maan etua sinänsä, vaan valtakoneiston, Putinin järjestelmän ja talousjärjestelmän – onko meillä, Euroopan unionilla, mitään mahdollisuutta pystyä jotenkin viestittämään, ettei se ole sellaista politiikkaa, jota me haluamme?

Se on vaikeaa. En väitä, että minulla olisi siihen suoralta kädeltä mitään ratkaisua, mutta selvää on kuitenkin se, että jos Saksan entinen liittokansleri voi väittää, että Venäjä on täysin virheetön demokratia, se osoittaa sellaista arkuutta, että se heikentää politiikkaamme niin paljon, ettemme näe, millainen järjestelmä Venäjällä on vallalla. Meillä on oltava poliittiset suhteet Venäjään tai vaikkapa Saudi-Arabiaan. Yksikään järkevä poliitikko ei väittäisi, että Saudi-Arabia on virheetön demokratia, kun siellä hakataan vain yksi käsi irti, jos on syyllistynyt johonkin rikkeeseen, kun toisissa fundamentalistisissa islamilaisissa maissa hakataan kaksi kättä irti.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimme luoda asianmukaiset suhteet Venäjään vain jos me täällä parlamentissa näemme Venäjän sellaisena kuin se – sen valtapolitiikka ja Putinin autoritäärinen politiikka – todella on. Vasta sitten voimme tehdä niin kuin oikein on, eikä se tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi neuvotella; se tarkoittaa, ettemme ole ystävällisissä väleissä venäläisten kanssa.

En halua poliittista ystävyyttä sellaisen autoritaarisen diktaattorin kuin Putinin kanssa. Me voimme ja meidän täytyy pitää yllä poliittisia suhteita Venäjään, mutta suhteessa ei voi olla kysymys ystävyydestä. Emme me voi sanoa: "Hyvä on Putin, jatka vain kansasi kohtelemista niin kuin tähänkin asti." Siinä kohtaa meidän on sanottava "ei!"

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (FI) Arvoisa puhemies, puhutaan paljon ympyrän neliöimisen vaikeudesta. Tavallaan siitä on kysymys, kun eräät EU:n jäsenvaltiot haluavat ylläpitää Venäjän kanssa samaan aikaan sekä hyviä että huonoja suhteita. Hyviä suhteita tarvitaan halpaa kaasua ja öljyä varten, huonoja taas kotimaista politiikkaa varten.

Meidän ryhmämme haluaa, että EU neuvottelee Venäjän kanssa uuden kumppanuussopimuksen. Kun on 27 jäsenvaltiota, niillä on neuvotteluissa erilaisia etuja valvottavana. On kuitenkin vaikea ymmärtää sellaista nationalismia, jolla estetään puolen miljardin ihmisen yhteisöämme hoitamasta järjestäytyneellä tavalla suhteita EU:n lähinaapuriin.

Tiettyjen jäsenvaltioiden ei pidä kiukutella Venäjälle luottaen muiden jäsenvaltioiden solidaarisuuteen niitä kohtaan, jos ne samalla estävät muita maita ajamasta yhteisiä etuja suhteessa Venäjään. Eurooppaa ei saa polarisoida, sellaista henkeä on havaittavissa tässä salissa. Meidän ryhmämme puolesta yhteinen päätöslauselma on hyväksyttävissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin nostaa esiin komission äskettäin tekemän aloitteen Mustanmeren suunnitelmasta, jolla on äärettömän tärkeä merkitys suhteissamme Venäjään; suunnitelman ytimessä ovet niin kutsutut kovat ja pehmeät turvallisuusriskit. Mustanmeren alueen synergiaa koskevassa komission aloitteessa käsitellään jäissä olevia konflikteja Transnistriassa, Etelä-Ossetiassa, Abhasiassa ja Vuoristo-Karabahissa sekä esimerkiksi aseiden ja huumeiden salakuljetusta, ihmiskauppaa ja maahanmuuttoa, jotka ovat kaikki tärkeitä aiheita. Tämä merkitsee sitä, että komission ja neuvoston näkökulmasta tämä aloite, josta on tarkoitus keskustella tarkemmin Saksan puheenjohtajakaudella, on hyvä.

Komission aloite voidaan kuitenkin myös nähdä Euroopan yrityksenä etsiä uusia reittejä energiatoimituksille ja -putkille. Kerrotaan, että Venäjä ei ole lainkaan innostunut komission esittämästä Mustanmeren suunnitelmasta nykyisessä muodossaan. Puheenjohtajavaltio Saksan laatimassa asiakirjassa kuitenkin sattumoisin todetaan, että Venäjän yhteistyö on välttämätöntä, jotta Euroopan suunnitelmat voisivat menestyä – Frankfurter Allgemeine Zeitungissa oli muuten mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. Lyhyesti sanottuna Moskova ei siis ole kovinkaan innostunut mutta sen yhteistyö on välttämätöntä. Miten neuvosto ja komissio aikovat ratkaista tämä geopoliittisen pulman Samarassa?

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Marie Le Pen, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, on sanomattakin selvää, että Viron oikeuksia on kunnioitettava. Tästä huolimatta nyky-Venäjän ankarimmat arvostelijat ovat juuri niitä samoja ihmisiä, jotka nöyristelivät eniten Neuvostoliittoa.

Vuosikymmenten ajan he ovat kieltäneet toisaalta sen, miten neuvostoimperialismi vaaransi rauhan ja kansakuntiemme itsenäisyyden, sekä toisaalta kommunismin totalitaarisen luonteen. Kommunistit tietenkin mutta myös monet Länsi-Euroopan johtajat tervehtivät tuon kauhistuttavan järjestelmän perustajaa, Leniniä, ihmiskunnan hyväntekijänä. Giscard d’Estaing ja Chirac menivät jopa niin pitkälle, että laskivat kukkia hänen mausoleuminsa eteen. Sen sijaan kommunismin vastustajat, jotka osoittivat solidaarisuuttaan Itä-Euroopan kansoille, tuomittiin. Ikävä kyllä minun täytyy sanoa, ettei tämä nöyristely kadonnut Neuvostoliiton myötä. Useat kollegamme, kuten jäsen Cohn-Bendit, haluaisivatkin kieltää puolalaisia riisumasta maataan kommunismista.

Nyky-Venäjä on vapaa kansakunta eikä yhtään sen vähemmän demokraattinen kuin Euroopan unioni, joka yrittää viedä pakolla läpi perustuslakitekstin, jonka äänestäjät hylkäsivät vuonna 2005 Alankomaissa ja Ranskassa. Toisaalta toisin kuin turkkilaiset, jotka samat Brysselin päättäjät haluavat integroida unioniin, venäläiset ovat suuri eurooppalainen kansakunta, jolla on vastassaan samanlaisia uhkia kuin muillakin Euroopan kansakunnilla: maahanmuutto ja syntyvyyden lasku, islamismi ja globalisaatio. Voimme nousta vastustamaan näitä haasteita edellyttäen, että luomme toisenlaisen Euroopan, vahvan kansakuntien Euroopan, jonka kantavana periaatteena on kansallinen itsemääräämisoikeus ja joka ulottuu Brestistä Vladivostokiin.

Lähes 18 vuotta sitten rautaesiripun murtuminen merkitsi ensimmäistä vaihetta maanosamme uudelleenyhdistämisessä. Toinen kuilu on vielä kurottava umpeen: se, joka on yli tuhannen vuoden ajan Theodosiuksen vetämän jakolinjan molemmin puolin erottanut toisistaan Pyhän Benedictuksen jälkeläiset lännessä ja Pyhän Kyrilloksen jälkeläiset idässä.

 
  
MPphoto
 
 

  Gunnar Hökmark (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, ei ole parempaa tapaa juhlia toukokuun yhdeksättä kuin ilmoittaa suorin sanoin, että Euroopan unioni nousee puolustamaan jokaista jäsentään, joka joutuu uhkailun ja kiusanteon kohteeksi.

Tämän on oltava johtoajatuksena keskustellessamme tulevasta huippukokouksesta. Muuta keinoa ei ole, sillä Viro oli yksi niistä maista, joiden johdolla vanha Eurooppa muuttui uudeksi, rauhanomaiseksi, demokraattiseksi Euroopaksi. Me kaikki olemme heille siitä kiitollisuudenvelassa. Mutta kysymys ei ole vain siitä, sillä heidän maansa vapaus ja itsenäisyys on tänä päivänä erottamaton osa omaa vapauttamme ja itsenäisyyttämme. Ilman heidän itsenäisyyttään meillä ei ole itsenäisyyttä. Tämän on oltava johtoajatuksenamme keskustellessamme EU:n ja Venäjän välisistä suhteista.

Tulossa oleva huippukokous on tärkeä, mutta on neljä asiaa, jotka Euroopan unionin on turvattava. Ensinnäkin on tehtävä selväksi, että jos Venäjä ei kunnioita Viroa, se ei kunnioita Euroopan unionia, ja se vie pohjan pois kaikenlaisilta sopimuksilta, joihin meidän on mahdollista päästä. Kaikenlaisissa keskusteluissa tarvitaan keskinäistä ymmärtämystä. Muussa tapauksessa tavoitteet, joita pystymme saavuttamaan, eivät ole sen arvoisia, että niitä kannattaisi edes kirjata paperille.

Toiseksi ei voi uhkailla ja ahdistella yhtä jäsenvaltiota ja samaan aikaan kehittää suhteitaan muiden kanssa. Ei voi saada aikaan sopimuksia energiaan ja kauppaan liittyvissä asioissa ja muilla aloilla, jos ne eivät koske kaikkia jäsenvaltioita ja takaa niille yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia. Meidän on varmistettava, ettei Venäjä mitenkään usko eikä sille jätetä sijaa uskoa, että se voisi jakaa meidät tällä tavoin tarjoamalla energiaa yhdelle maalle ja ahdistelemalla toista.

Kolmanneksi on tehtävä selväksi, että keskustelussa Venäjästä ja Virosta ei ole kysymys Virosta. Siinä on kysymys Venäjän poliittisesta kehityksestä. Meidän on turvattava edistys Venäjällä, jotta voimme turvata Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden edistymisen. Jos emme puolusta itsenäisyyttämme, menetämme osan siitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, olen ymmärtänyt, että Viron-keskustelu käydään seuraavassa istunnossa Strasbourgissa. Siksi keskitynkin näihin talousasioihin, jotka ovat esillä Samarassa.

Ensinnäkin Venäjän tavoitteena on kehittyä raaka-aineiden myyjästä jalosteiden myyjäksi. On investoitava ensinnäkin energiasektorin modernisointiin, ja Venäjä ei pysty siihen yksin, vaan se tarvitsee meidän apuamme. Toiseksi vientiteollisuus on nostettava kansainväliselle tasolle, ja jälleen se tarvitsee meidän apuamme siihen. Lisäksi on uudistettava infrastruktuuri, joka on myös ala, jolla olemme luontevasti yhteistyökumppaneita.

Nämä ovat siis Venäjän tavoitteita, mutta se ei kuitenkaan saavuta niitä riittävän nopeasti ilman Euroopan unionia, vaan se jää muuten kansainvälisessä kehityksessä yhä enemmän jälkeen. Me puolestamme haluamme yhteisiä arvoja, oikeusvaltiota ja demokratiaa Venäjälle. Sitä me pyydämme, ja Venäjä tarvitsee vauraan ostajan, joka on täällä. Me tarvitsemme energiaa. Keskinäinen riippuvuus on kasvanut eikä vähentynyt.

En usko, että Venäjän modernisointi onnistuu ilman kansalaisyhteiskuntaa ja kehittyvää demokratiaa. Miksi se ei onnistu? Siitä syystä, että moderni teknologia ja tietotekniikan vetämä yhteiskunta vaativat paljon luovuutta, ja luovuus taas ei toimi hyvin vaikeissa poliittisissa olosuhteissa tai pakkovallan alla.

Luovuus, demokratia ja vapaa tiedonvälitys ovat edellytyksiä modernin yhteiskunnan kehittämiselle, eli nimenomaan sille, mitä Venäjä haluaa. Näin ollen ehdotan, että tämä jako tulisi hyvin selväksi meidän suhteissamme ja myös Samarassa, jonne komissaari Verheugen matkustaa toivottavasti sellaisen viestin kanssa, että Venäjän haluama kehitys käy yksiin meidän tavoitteemme kanssa ja että sen on edellytys kyseisen kehityksen onnistumiselle.

 
  
MPphoto
 
 

  Toomas Savi (ALDE). – (ET) Haluaisin muistuttaa teitä siitä, miten Venäjä on käyttäytynyt Euroopan unionia kohtaan viime vuosina. Se mitä Virossa tapahtui, toisin sanoen Pronssisoturin siirtäminen ja kahdentoista kaatuneen sotilaan jäännösten esiin kaivaminen ja uudelleen hautaaminen, tapahtui Geneven yleissopimusten mukaisesti ja oli Viron sisäinen asia.

Venäjän federaatio on vastannut tähän propagandasodalla, jossa käytetään hyväksi nettihyökkäyksiä ja kaupan rajoituksia. Venäläisten poliitikkojen lausunnot ovat lietsoneet väkivaltaa sekä Tallinnassa että Viron lähetystön läheisyydessä Moskovassa, niin että lopulta suurlähettiläämme joutui fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.

Virossa vierailleen Venäjän duuman valtuuskunnan esittämä vaatimus, että Viron hallituksen tulisi erota, on erityisen huolestuttava. Tällainen käytös on jälleen yksi osoitus Venäjän Eurooppa-vastaisesta ulkopolitiikasta, joka ilmenee presidentti Putinin näkemyksessä, jonka mukaan Neuvostoliiton romahtaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi.

Münchenissä pitämässään puheessa Putin viittasi Venäjän pyrkimyksiin Euroopan unionista piittaamatta nostaa itsensä takaisin suurvallaksi etenkin suhteissaan uusiin jäsenvaltioihin.

Arvoisa puhemies, jos Samarassa 18. toukokuuta todellakin järjestetään EU:n ja Venäjän välinen huippukokous, Euroopan unionin on edustettava siellä kaikkien jäsenvaltioidensa etuja, eli esiinnyttävä yhtenäisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät kuulijat, samaan aikaan 62 vuotta sitten Eurooppa riemuitsi vapauduttuaan natsien miehityksestä, mutta kolmelle Baltian maalle alkoi samalla 50 vuotta kestänyt neuvostomiehitys, jonka vaikutukset tuntuvat vielä tänäänkin.

Neuvostoliiton oikeudet ja velvollisuudet ovat nyt siirtyneet Venäjälle, jossa demokratiaa puristetaan jatkuvasti yhä ahtaammalle. Kansalaisoikeuksien loukkauksista ja sananvapauden tukahduttamisesta on tulossa jokapäiväistä. Venäjän sisäpolitiikka muuttuu koko ajan aggressiivisemmaksi. Samoin tapahtuu Venäjän ulkopolitiikassa erityisesti suhteessa niihin valtioihin, joita se on pitkään halunnut pitää osana valtakuntaansa. Vahvistus tähän saatiin Venäjän duuman valtuuskunnan vieraillessa Virossa vaatien Viron hallituksen eroa. Saman vahvistaa myös Venäjän turvallisuusjoukkojen toiminta: Viron lähetystö joutui piirityksen ja hyökkäyksen kohteeksi niiden siunauksella. Tosiasia on, että Virossa on ihmisiä, jotka osallistuvat Baltian maiden itsenäisyyttä avoimesti vastustavan yleiseurooppalaisen venäläispuolueen toimintaan. Nämä ihmiset ovat kansalliskiihkoilijoita, jotka kutsuvat itseään vähemmistöksi ja antifasisteiksi, mikä vie arvoa koko sanalta. Se herättää epäilyjä puolueen todellisista päämääristä ja sen roolista epäjärjestyksen lietsomisessa.

Venäjän aikaansaama tilanne Virossa on testi: pystyykö Euroopan unioni suojelemaan jäsenvaltiotaan? Jos EU:n toimielimet, EU:n puheenjohtajavaltio ja jäsenvaltioiden hallitukset eivät reagoi nopeasti ja riittävän päättäväisesti – muistuttamalla Venäjää siitä, että sen on tunnustettava Baltian maiden miehitykseen liittyvät tosiasiat – jos ne eivät kykene esiintymään yhtenäisinä, voimme odottaa vastaavanlaisten tapahtumien toistuvan myös muissa maissa. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, suhteista Venäjään vastaavan valtuuskunnan jäsenenä ja entisenä puheenjohtajana valitan sitä heikkoa, ponnetonta ja ajoittain selkärangatonta asennetta, jota Euroopan unioni on osoittanut Venäjän johtoa kohtaan. Vaikka kannatamme kansainvälisiä ihmisoikeuksia, lehdistönvapauden lisäämistä, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta, usein me kuitenkin käännämme katseemme muualle tai kaihdamme tiukkoja toimia. Miten laimeaa onkaan neuvoston ja komission kritiikki Toinen Venäjä -puolueen mielenosoituksiin Moskovassa ja Pietarissa kohdistunutta väkivaltaa vastaan.

Otetaanpa esimerkiksi Tšetšenia. Alueen epävarma tilanne on tietenkin aiheena päätöslauselmassa, josta äänestämme huomenna, mutta emme esitä vetoomusta ja sitoudu todelliseen rauhanprosessiin ja vakavaan vuoropuheluun kaikkien tšetšeeniyhteiskunnan osapuolten, myös niin kutsuttujen kapinallisten, kanssa.

Missään tapauksessa sellaisen rikollisen ja korruptoituneen keulakuvan kuin Kadirovin ympärille järjestäytynyttä joukkiota ei voida tunnustaa tšetšeenikansan laillisiksi edustajiksi. Yksi neuvoston puheenjohtajan ja komission jäsenen tehtävistä Samaran huippukokouksessa on nostaa esiin tämänkaltaisia kysymyksiä.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Remek (GUE/NGL).(CS) Hyvät kollegat, on varmaankin kiistatonta, että EU:n ja Venäjän välisten suhteiden olisi edistyttävä molempien osapuolten edun mukaisesti. Näitä suhteita olisi siis hyvä kehittää tarkoin harkittujen toimien perusteella järkiperäisesti ja vastuullisesti.

Hätiköity reagointi jokaiseen Venäjän lausuntoon, jolla otetaan kantaa pääasiassa kansalliseen poliittiseen tilanteeseen, ei ole osoitus terveestä järjestä eikä voimasta vaan pikemminkin omasta epävarmuudestamme ja heikkoudestamme.

Kumppanin kanssa neuvotteleminen ei merkitse vain neuvottelupöydässä istumista vaan myös mielekkään vuoropuhelun käymistä. Tällaisia neuvotteluja tuskin helpotetaan esittämällä vaatimuksia toiselle neuvottelukumppanille ennen kuin todelliset ongelmat yritetään ratkaista järkevästi.

Emme esimerkiksi suhtaudu yhtä tinkimättömästi niin sanottuja ilman kansalaisuutta olevia henkilöitä koskevan ongelman ratkaisemiseen – tai pikemminkin sen ratkaisemattomuuteen – joissakin EU:n jäsenvaltioissa kuin Venäjän painostamiseen. Mielestäni meidän pitäisi vihdoinkin luoda Venäjän-suhteille vankka perusta vailla ennakkoluuloja ja menneisyyden taakkoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM).(EL) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut kaikkia puhujia hyvin tarkasti. Se, mitä Virossa tapahtuu, on tietenkin väärin, ja on hyvä, että puolustamme Viroa.

Miksi emme reagoi yhtä herkästi Kyproksen tapahtumiin? Sielläkin eräs despoottinen valtio tunkeutui maahan kenenkään puuttumatta asiaan. Joitakin päiviä sitten sosialistit jopa vaativat maahantunkeutujien aseman parantamista. Kiinan ja Taiwanin välillä on samanlainen tilanne. Taiwan ei voi liittyä Maailman terveysjärjestöön saadakseen tarvitsemiaan lääkkeitä. Tähänkään emme puuttuneet. Yhdysvallat syyllistyi samaan hyökätessään Irakiin meiltä kysymättä ja jätti sitten ratkaistavaksemme vaikean pulman: se, joka ei ole meidän puolellamme, on meitä vastaan. Tälläkään kertaa emme puuttuneet presidentti Bushin fasistiseen toimintatapaan, ja kun jotkut Euroopan johtajista sanoutuivat irti maahantunkeutumisesta, muistuttaisin teitä vastauksesta, jonka he saivat presidentti Bushin käytettyä vaikutusvaltaansa. Pitäisikö minun kenties muistuttaa teitä presidentti Chiracista tai puhua Saksan liittokanslerista? Miksi näkemyksemme asioista on niin yksipuolinen?

Miten Venäjä voi olla tyytyväinen, kun sallimme Yhdysvaltojen ohjusten sijoittamisen sen rajalle? Eikö tämä herätä epäluuloja? Kreikkalaiset sanovat: "tule hyvin toimeen naapurisi kanssa niin hän tulee hyvin toimeen sinun kanssasi". Toimimmeko oikein vai noudatammeko – ainakin toistaiseksi – vain Yhdysvaltojen vaatimuksia? Yhdysvallat haluaa tehdä Venäjästä vihollisensa ja pakottaa meidätkin sen vihollisiksi. Näin ei saa olla, vaan meidän on käytävä vuoropuhelua, kunnioitettava valtiota, kunnioitettava hallitusta, kunnioitettava tuon maan ihmisiä. Mielestäni kaikki muu poikkeaa demokratiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Dumitru Gheorghe Mircea Coşea (ITS).(RO) Fără îndoială, relaţia cu Federaţia Rusă nu poate să nu aibă în vedere faptul că 60% din exporturile ruse de petrol şi 50% din exporturile ruse de gaze ajung în Uniunea Europeană. În pofida acestei situaţii, ţin să subliniez necesitatea eliminării din politica Uniunii şi mai ales din politica unor state membre a concepţiei conform căreia Europa este condamnată să fie dependentă de Rusia şi obligată, ca, în schimbul aprovizionării cu energie, să accepte unele compromisuri sau cedări în faţa unor tendinţe hegemonice ale Rusiei, în exterior, sau a încălcării unor drepturi democratice în interior.

Am convingerea că Uniunea Europeană are capacitatea tehnică şi de inovaţie pentru a micşora din ce în ce mai mult nivelul aprovizionării din Rusia. De aceea, relaţia de energie nu trebuie să depăşească limitele cadrului relaţiilor comerciale şi de cooperare tehnică În niciun caz ea nu trebuie să fie privită ca un argument politic în acceptarea de către Uniune a încălcării de către Rusia a unor principii şi valori europene dedicate libertăţii, democraţiei şi toleranţei.

În relaţia cu Rusia, nu trebuie uitat că Europa nu are petrol, dar are principii iar principiile nu se schimbă niciodată pe petrol.

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän suhteet ovat lähestyvän huippukokouksen alla ratkaisevassa vaiheessa: Tallinnassa on puhjennut vakava kriisi neuvostosotilaan muistopatsaan siirtämisestä.

Koska kotimaani Yhdistynyt kuningaskunta on onneksi aina säästynyt Neuvostoliiton suoralta ylivallalta, minun on helppo epäillä sitä, oliko poliittinen päätös patsaan ja samalla kaatuneiden neuvostosotilaiden jäännösten siirtämisestä sotilashautausmaalle järkevä. Tästä huolimatta se on selvästi Viron hallituksen täysivaltainen oikeus ja hoidettiin laillisesti kansainvälisen oikeuden mukaan. Venäjällä ei ole oikeutta vaatia Viron hallitusta eroamaan eikä lietsoa levottomuuksia Viron Moskovan-lähetystöä vastaan äärinationalistisen Nashi-ryhmittymän avulla. Vieraillessani muutama viikko sitten Moskovassa esitin apulaisulkoministerille henkilökohtaisen vastalauseen Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettilään Anthony Brentonin saamasta samanlaisesta kohtelusta: häntä ahdisteltiin hänen osallistuttuaan Kasparovin organisoimaan joukkokokoukseen.

Venäjän on nyt totuteltava siihen uuteen geopoliittiseen tilanteeseen, että niin kutsuttuja "lähiulkomaita", joissa se käyttää määräysvaltaansa, ei enää ole. Sen on kunnioitettava näiden uusien maiden, kuten Viron, Ukrainan, Moldovan, Georgian ja muiden maiden suvereniteettiä.

Pidän itseäni Venäjän ja etenkin sen rikkaan kulttuurin ystävänä, ja mielestäni EU tarvitsee vahvaa, yhtenäistä Venäjää, joka sekin tarvitsee meitä. Tarvitsemme kuitenkin myös sellaista Venäjää, joka noudattaa Etyjin ja Euroopan neuvoston jäsenyydestä johtuvia kansainvälisiä velvoitteitaan, eli kunnioittaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia etenkin Tšetšeniassa, sekä valvoo lehdistönvapautta. Naapurivaltioiden uhkailu ei tehoa etenkään nyt, kun ne voivat tukeutua EU:hun ja Natoon, jotka ovat vakaasti päättäneet osoittaa vahvaa yhteisvastuuta muun muassa puolalaista lihaa koskevan kiellon tapauksessa ja tänään käsiteltävässä Viron patsasjupakassa.

Tarvitsemme Venäjän luotettavaa kauppakumppanuutta sen öljyn ja kaasun takia, mutta tarvitsemme myös sen tukea turvallisuusneuvostossa hillitäksemme ydinaseiden leviämistä Iranissa ja Pohjois-Koreassa, käynnistääksemme uudelleen arabimaiden ja Israelin välisen rauhanprosessin, löytääksemme mielekkäitä ratkaisuja Transnistrian, Georgian ja Vuoristo-Karabahin lukkiutuneisiin konflikteihin sekä pitääksemme kurissa Valko-Venäjän itsevaltaisen hallinnon. Kioton sopimuksen allekirjoittajamaana Venäjän on myös sitouduttava päästöjen rajoittamista koskevaan järjestelmään, koska meitä kaikkia uhkaavat samat ilmaston lämpenemisen vaarat, ja Venäjän laajat arktiset alueet kärsisivät tietenkin vakavasti ilmaston lämpenemisestä.

Tuemme Venäjän halua liittyä WTO:hon, sillä katsomme, että kun se saadaan noudattamaan sääntöihin perustuvaa monenvälistä kauppajärjestelmää, sitä vastaan voidaan nostaa kanteita, mikäli se yrittää jälleen määrätä mielivaltaisia kauppakieltoja, kuten se teki määrätessään kiellon moldovalaisille viineille ja georgialaisille mineraalivesille.

Otan Venäjän huolenaiheet vakavasti. He suhtautuvat todellakin lähes vainoharhaisesti tulevaan väestörakenteelliseen kriisiinsä – Venäjän väkiluku vähenee vuosittain noin 700 000:lla – ja monilla EU:n jäsenvaltioilla on tulevaisuudessa edessään sama haaste. Olen kuitenkin myös vakaasti sitä mieltä, että ei ole pitkällä aikavälillä etujemme mukaista antaa Venäjän päästä perille heikoista kohdistamme aiheuttamalla hajaannusta yksittäisissä jäsenvaltioissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Andres Tarand (PSE). (ET) Käsittelen lyhyesti päätöslauselman 4 artiklaa. Jotkut parlamentin jäsenet ovat pitäneet patsaan siirtämistä Tallinnassa provokaationa Venäjää vastaan. Todettakoon, että se oli todellakin provokaatiota, tosin Venäjän puolelta. Esitän lyhyesti todisteet tästä.

Ensinnäkin Venäjä aloitti valmistelut viisi vuotta sitten, vaikka vasta vuosi sitten Venäjän toisen maailmansodan voitonpäivän juhlallisuudet 9. toukokuuta muuttuivat tilaisuudeksi, jossa osallistujat joivat vodkaa ja liehuttivat Neuvostoliiton lippua lietsoakseen kahakoita, siinä jossain määrin onnistuenkin. Siihen saakka patsas oli seissyt ongelmitta paikallaan vuosikymmeniä, ja ellei naapurivaltiomme olisi aloittanut provosointia muistomerkin läheisyydessä, se olisi todennäköisesti edelleenkin samassa paikassa.

Toiseksi Venäjällä 26. ja 27. huhtikuuta pidetyt mielenosoitukset olivat Tallinnan Venäjän-suurlähetystön työntekijöiden järjestämiä. Viime kuukausien aikana on todistettavasti järjestetty useita kokouksia, joissa äskettäisten mielenosoitusten järjestäjät tapasivat Venäjän suurlähetystön työntekijöitä ilmeisesti saadakseen alan asiantuntijoilta ohjeita levottomuuksien lietsomista varten.

Kolmanneksi Venäjän hallitus organisoi suoraan Moskovan Viron-suurlähetystön edessä järjestetyt nuorison mielenosoitukset. Venäjä on tarkoituksella sivuuttanut Wienin yleissopimuksen eikä ole osoittanut halua suojella virolaisia diplomaatteja Moskovassa.

Neljänneksi lukuisten Viron tietojärjestelmiä vastaan suunnattujen verkkohyökkäysten jäljet johtavat suoraan Venäjän hallitukseen ja hallituselimiin.

Viidenneksi Viroa vastaan suunnattiin talouspakotteita. Kun Venäjä on tähän saakka vienyt 25 prosenttia öljystään Viron rautateiden ja satamien kautta, viime viikolla kävi ilmi, että Venäjän ja Viron välinen rautatieyhteys oli yllättäen korjauksen tarpeessa. Tämän ilmiselvän tekosyyn varjolla halutaan tietenkin vaikuttaa Viroon taloudellisin keinoin. Tällaisella pakotteella voisi olla myös suora vaikutus Euroopan unionin energiahuoltoon. Kysyttäköön myös, kenen edun mukaista oli keskeyttää Pietarin ja Tallinnan välinen junaliikenne.

Lopuksi haluan kiittää Viron lukuisia tukijoita.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Lambsdorff (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen Verheugen kuvasi juuri Venäjää tärkeimmäksi strategiseksi kumppaniksemme Euroopassa, mutta jokaisen strategisen kumppanuuden edellytys ovat yhteiset edut, päämäärät ja arvot, jotka mielestäni tässä tapauksessa suorastaan loistavat poissaolollaan. Mitä merkitystä strategisella kumppanuudella loppujen lopuksi on venäläisille, jos siihen liitetään tällaisia ehtoja? Onko venäläisillä mitään käsitystä siitä, mitä rakentava strateginen kumppanuus Euroopan unionin kanssa oikeastaan on, kun otetaan huomioon, miten he kohtelevat Viroa ja mitä he ovat jo tehneet Kosovossa ja Moldovassa? Millainen rakentava ulkopoliittinen ohjelma Venäjällä on?

Arvoisa komission jäsen, vaaditte EU:n strategiselta kumppanilta myös yksiselitteistä sitoutumista demokratiaan ja ihmisoikeuksiin sekä jatkuvia toimia niiden toteuttamiseksi. Ettekö nähneet kuvia mielenosoittajista Moskovassa ja Pietarissa? Neuvottelitte venäläisten kanssa myös ihmisoikeuksia koskevasta vuoropuhelusta, joka on nyt irrotettu varsinaisesta huippukokouksesta sillä perusteella, että keskustelu ihmisoikeuksista Venäjän kanssa varsinaisessa huippukokouksessa olisi liian vaikeaa ja tekisi huippukokouksen tavanomaisesta esityslistasta liian raskaan.

Arvoisa komission jäsen, teidän mukaanne haluamme Venäjästä vahvan kumppanin. Olen yhtä suuri Venäjän ystävä kuin jäsen Tannock ja haluan Venäjän olevan vahva, mutta sanan varsinaisessa merkityksessä: haluan Venäjän kunnioittavan ihmisoikeuksia, vähemmistöjen oikeuksia, kokoontumisoikeutta ja lehdistönvapautta sen sijaan että se olisi kuin Potemkinin Venäjä, jonka voima perustuu öljyyn ja autoritaarisuuteen. Jos suhtaudumme vakavasti määrättyihin EU:n ulkopolitiikan perusarvoihin, meidän on vähintäänkin yhdistettävä nämä kaksi huippukokousta – toisin sanoen EU:n ja Venäjän varsinainen huippukokous sekä näiden kahden välinen ihmisoikeusvuoropuhelu, joka on tähän saakka aina järjestetty häpeällisesti salassa, kaksi viikkoa ennen varsinaista huippukokousta.

Olisin iloinen vuoropuhelusta. Niin olisi myös Venäjän oppositio, jonka edustajat vierailivat Euroopan parlamentissa viime viikolla. Hekin haluaisivat EU:n ja Venäjän käyvän vuoropuhelua, ja toivon tällaisen vuoropuhelun tuottavan tuloksia, mutta aiempien kokemusten perusteella suhtaudun asiaan epäillen. Lopuksi totean olevani hyvin iloinen siitä, että käymme tämän keskustelun Brysselissä emmekä Strasbourgissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Gintaras Didžiokas (UEN). (LT) Milloin Euroopan unioni vihdoinkin ymmärtää tai myöntää, että ongelmat puolalaisen lihan viennissä Venäjälle eivät liity eläinlääkintään tai kauppaan ja että kyse on yksinomaan politiikasta? Myöskään tahallaan lietsotut konfliktit Virossa eivät liity muistomerkkien siirtämiseen. Kaikki nämä ovat vain poliittisia välineitä, joilla yritetään murentaa Euroopan unionin yhteisvastuullisuutta. Joillekin maille luvataan houkuttimeksi taloudellista etua jossain muodossa, samalla kun toisista maista tehdään roistoja syyttämällä niitä kumppanuuskehityksen estämisestä. Tarkoituksena on heikentää Euroopan unionia.

Milloin Euroopan unionin poliitikot ymmärtävät, mitä Venäjä todella tekee? Yksi tapa torjua tällaista häiritsevää taktikointia on ilmaista kantansa yksiselitteisen selvästi. Euroopan unionin osoitettava todellista yhteisvastuuta eikä vain ladeltava tyhjänpäiväisiä korulauseita. Meidän on myös ilmaistava selvästi Venäjälle, ettei Euroopan unioni salli yhtenäisyyteensä puuttumista, ettei Euroopan unioni luovu ihanteistaan ja että Venäjä tekee suuren virheen yrittäessään saada sen tekemään niin. Pyrimme sivistyneeseen kumppanuuteen, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteisiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Angelika Beer (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, annan kolmikohtaisen selvityksen siitä, miksi ryhmäni ei tue yhteistä päätöslauselmaa, josta huomenna äänestetään. Jätämme käsiteltäviksi asiaan liittyvät tarkistukset. Toimin ryhmäni, eli Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän, turvallisuuspolitiikasta vastaavana edustajana ja haluan tuoda esiin näkemyksemme, jonka mukaan on korkea aika puhua suoraan. Pohjimmiltaan emme puhu strategisesta kumppanuudesta, vaan parhaimmillaankin yksimielisestä ja tiiviimmästä pragmaattisesta kumppanuudesta.

Venäjä estää ilman pätevää syytä rauhanomaisen ratkaisun Kosovossa näinä vaikeina aikoina uhkaamalla käyttää veto-oikeuttaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, mikä on yhtä kohtuutonta kuin se, että se uhkasi vetäytyä ETYK-sopimuksesta, joka on merkittävä osa Euroopan asevalvontaa ja -riisuntaa.

Haluan tuoda esiin erään näkökohdan, josta olen äärimmäisen huolissani ja jonka selvittämiseksi edellytän toimia neuvostolta ja komissiolta. Jos silminnäkijälausuntoja, Amnesty Internationalin kirjallisia raportteja ja Darfurin paikallisten työntekijöiden muita lausuntoja on uskominen, Venäjä toimitti pelkästään vuonna 2005 Sudaniin 14,5 miljardin euron arvosta sota-aseita. Silminnäkijöiden mukaan joitakin näistä aseista käytetään Darfurissa.

Meillä ei ehkä ole ratkaisua siihen, miten Darfurin kansanmurha voidaan pysäyttää, mutta meidän on tehtävä kaikkemme tehostaaksemme vuoropuhelua ja neuvotteluja, vahvistaaksemme ihmisoikeuksia ja lopettaaksemme kansanmurhan sekä varmistaaksemme, etteivät yksittäiset jäsenvaltiot voi enää vaatia osuuttaan öljystä. Vetoan meihin kaikkiin, ettemme salli tätä ja että osoitamme Venäjälle paheksuntamme tässä suhteessa. Tilanne on kestämätön.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten (IND/DEM).(EN) Arvoisa puhemies, aiemmin huomautettiin, että Venäjä on tärkein strateginen kumppani, mutta pitäisikö sen oikeastaan olla sitä? Venäjä on gangsterivaltio, jonka suuntana on täydellinen diktatuuri. Venäjällä ei ole energiavarojensa lisäksi paljon muuta kansainvälistä arvoa, ja se käyttää näitä varoja taitavasti junaillakseen uutta nousuaan maailmanvaltaan. Venäjä käyttää energiatoimituksia kansainvälisten geopoliittisten päämääriensä edistämiseen sitomalla länsimaat näihin toimituksiin ja perustamalla kansainvälisiä liittoumia länteen vihamielisesti suhtautuvien toimittajien kanssa.

Demokraattiset, energiaa kipeästi tarvitsevat länsimaat lankeavat unissakävelijöiden tavoin Venäjän ansaan energiavarojen houkuttamina. Presidentti Putin totesi vuonna 2003 Novaja Gazetalle: "Euroopan komission on viisainta unohtaa turhat kuvitelmansa. Kaasusta he joutuvat käymään kauppaa Venäjän valtion kanssa". Meidän pitäisi olla hyvin huolissamme siitä, millainen valtio Venäjä on. Se on valtio, jossa turvallisuuspalvelu on muuttunut hillittömästi valtaa käyttäväksi rikollisjoukkioksi ja jossa yli 300 toimittajaa on murhattu, jotta jäljellä olevat eivät uskaltaisi kertoa totuutta. Se on valtio, jossa Venäjän kansalaiset voivat murhata kriittisen Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen Yhdistyneen kuningaskunnan alueella ja olla turvassa Venäjällä tarvitsematta pelätä oikeuteen joutumista.

EU-kärpäsen ei pitäisi ottaa vastaan kutsuja Venäjä-hämähäkin saleihin. Yhdistyneen kuningaskunnan on varmistettava riippumaton energiahuoltonsa tekemällä viipymättä lisäinvestointeja ydinvoimaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, Venäjän kanssa on välttämätöntä tehdä rakentavia sopimuksia, mutta ei hinnalla millä hyvänsä eikä EU:n tai sen jäsenvaltioiden suvereniteetin kustannuksella. Emme saa tyytyä laajoihin yhteistyöohjelmiin ja kauniisiin korulauseisiin. Ennen kaikkea on vältettävä sortumasta omahyväisyyteen ja antamasta vääriä mielikuvia. Meidän olisi kerrottava totuus, ja totuus on se, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät voi kiinnittää huomiota yksinomaan taloudellisiin etuihin ja sivuuttaa Venäjän pahenevaa demokratia- ja ihmisoikeustilannetta sekä katsoa läpi sormien Venäjän syrjintätoimia sen naapurivaltioita kohtaan – niiden joukossa on myös useita jäsenvaltioita.

Me kaikki toivomme Venäjän demokratisoitumista. Venäjä on todellinen kumppanimme. Meidän on rakennettava luottamusta, mutta sellaista luottamusta, joka perustuu hyväksymiimme arvoihin ja velvoitteisiin. Ennen kaikkea Venäjän on ymmärrettävä, että sen yrityksillä luoda vastakkainasettelua joidenkin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille on pelkästään kielteinen vaikutus. EU:ta hajaannuttava toimintalinja ei onnistu. EU perustuu yhteisvastuuperiaatteelle. Solidaarisuus tarkoittaa "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". Tänään "yksi" tarkoittaa Viroa. Venäjän menettely Viroa kohtaan on yksi monista Venäjän soveltamista kohtuuttomista käytännöistä, joita saattaa olla tulossa lisää. EU on Viron tukena ja rinnalla. Neuvoston ja komission pitäisi ilmaista kantansa selvemmin, äänekkäämmin ja aktiivisemmin.

On aivan varmaa, että jos yhtä jäsenvaltiota kohdellaan vastoin kaikkia kansainvälisen yhteisön sääntöjä jollakin alalla – olipa kyse sitten kaupasta, energiasta tai poliittisesta syrjinnästä – koko EU puuttuu asiaan sen puolesta. Euroopan parlamentti valvoo yhteisvastuullisuuden toteuttamista. Tämä ei koettele ainoastaan Euroopan unionin poliittisia päämääriä vaan myös sen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja me aiomme läpäistä kokeen.

Jos Venäjä haluaa, että sitä kohdellaan merkittävänä toimijana ja suurena kansakuntana, jonka juuret ovat Euroopassa, sen on opittava täyttämään kaikki kansainväliset velvoitteensa, jotka johtuvat Euroopan neuvoston jäsenyydestä, energiaperuskirjan allekirjoittamisesta, sitovista aseriisuntasopimuksista tai mahdollisista – tämä on vielä epävarmaa – Maailman kauppajärjestön jäsenyysvelvoitteista. Jos haluamme kehittää hedelmällistä ja merkittävää yhteistyötä Venäjän kanssa – ja me haluamme – meidän on aloitettava uusi aikakausi Venäjän kanssa, emmekä saa palata neuvostoaikana vallinneeseen kylmän sodan kauteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE). (LT) Vielä 21. vuosisadallakin sopimus on kansainvälisen sillanrakennuksen peruselementti. Tämän osatekijän puuttuminen sekä uuden EU:n ja Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen laatimista kohdanneet vaikeudet ovat valitettava osoitus tästä synkästä tilanteesta. Venäjän hallituksen antamien lausuntojen mukaan tällainen sopimus on pohjimmiltaan tarpeeton. Viron ja Venäjän suhteita ja siten myös EU:n ja Venäjän suhteita koetteleva tekaistu kriisi osoittaa, että käsitys kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden tasavertaisuudesta ja yhtäläisestä suvereniteetistä on hyvin puutteellinen. Siitä huolimatta vuoropuhelu on nyt entistäkin tarpeellisempaa, koska vaihtoehtona on palaaminen kylmän sodan juoksuhautoihin, jotka eivät ole vielä ehtineet kasvaa umpeen. Tällainen vaihtoehto ei hyödyttäisi ketään jo valmiiksi levottomassa nykymaailmassa. Samarassa käytävillä vaikeilla neuvotteluilla pitäisi edistää selvempiä ja suorempia kannanottoja sekä uusia olosuhteita vastaavien poliittisten pelisääntöjen laatimista.

Käsittelemässämme asiakirjassa painotetaan asianmukaisesti, että uusi sopimus olisi erittäin tärkeä taloudellisen yhteistyön syventämiseksi sekä Euroopan turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi. Strateginen kumppanuus Venäjän kanssa säilyy Euroopan unionin tavoitteena, kuten päätöslauselmaluonnoksessa korostetaan. Molempien osapuolten on kuitenkin pyrittävä tähän päämäärään vahvistamalla ihmisoikeuksia, demokratiaa ja sananvapautta sekä luopumalla suurvalta- ja imperiumitavoitteista.

 
  
MPphoto
 
 

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE).(NL) Arvoisa puhemies, "Moskova lyö jarrut pohjaan, koska sillä on siihen varaa", oli tunnetussa alankomaalaisessa sanomalehdessä hiljattain julkaistun artikkelin osuva otsikko: meidän kanssamme todellakin pelleillään! Äskettäisellä Moskovan-vierailullamme minulle muistutettiin, että vaikka EU:lla on todellisuutensa, venäläiset muotoilevat oman todellisuutensa, jota pönkittää muun muassa EU:n kyvyttömyys selkeän yksimielisiin kannanottoihin, mikä saa meidät vaikuttamaan aroilta ja jopa eripuraisilta.

Vaikuttaa siltä, että olemme vähitellen luopumassa siitä esimerkkiasemasta, joka EU:lla voisi olla. Kukaan ei tee sitä puolestamme, vaan teemme sen aivan itse. Presidentti Putin hyödyntää tätä maansa nopeasti kasvavan talouden turvin. Hän tekee EU:sta pilaa silloin, kun se hänelle sopii. Venäjä on jälleen kerran varteenotettava voimatekijä, ja EU:n pitäisi ymmärtää se. Venäjä yrittää provosoida.

Kiistanalaiset kysymykset on kaikki mainittu, ja niitä tulee jatkuvasti uusia. Niihin kuuluvat Yhdysvaltojen suunnitelma Puolaan ja Tšekin tasavaltaan sijoitettavasta ohjuskilvestä, presidentti Putinin ilmoitus hänen aikomuksestaan peruuttaa aseriisuntasopimus, Kosovon kaltaiset tärkeät kansainväliset kysymykset mutta myös Lähi-itä ja Sudan, energiapolitiikan käyttö geopolitiikan välineenä, demokratiavaje, ihmisoikeusrikkomukset, Tšetšenia, emmekä tietenkään saa unohtaa Viron kriisiä ja puolalaisen lihan tuontikieltoa. Viimeinen kysymys on kolmansien maiden suvereniteetti. Luettelo kasvaa jatkuvasti, samoin kuin epäluottamuskin.

Vaikka toiveet ja odotukset vaihtelevat, painopisteiden asettaminen on välttämätöntä lisääntyvän keskinäisen riippuvuuden ja Venäjän läheisyyden takia. EU:n on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeää säilyttää sisäinen yksimielisyytensä – ja tämä on samalla avoin vetoomus neuvoston puheenjohtajavaltiolle. Emme saa antaa Venäjälle tilaisuutta tehdä EU:sta pilaa. Meidän on laitettava omat asiamme kuntoon. Vasta sitten EU voi toteuttaa Venäjää koskevia tehokkaita ja päättäväisiä toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, tänään kaikki meistä tietävät, että Venäjän puolalaisille lihatuotteille asettama ankara vientikielto on luonteeltaan yksinomaan poliittinen. Puolalaiset ovat aivan varmasti noudattaneet kaikkia terveysvaatimuksia.

Venäjän hallituksella ei ole aikomustakaan tehdä kompromissia, vaan se lietsoo järjestelmällisesti epäsopua Euroopan unionissa. Lisäksi se on rohjennut puuttua Viron – suvereenin valtion ja EU:n jäsenvaltion – sisäisiin asioihin. Venäjä menettelee samalla tavoin myös muita Neuvostoliiton entisiä satelliittivaltioita kohtaan.

Vuoropuhelu ja neuvotteleminen ovat tärkeitä arvoja. Nykyisissä olosuhteissa neuvotteluvaltuudet Euroopan unionin ja Venäjän huippukokouksessa eivät ainoastaan merkitsisi paluuta kylmän sodan poliittisiin käytäntöihin vaan muodostaisivat myös vaarallisen ennakkotapauksen tulevaisuutta ajatellen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE).(NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin on aivan välttämätöntä edistää ja syventää suhteitaan Venäjään. Hyvä kumppanuus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että ongelmista ja erimielisyyksistä voidaan keskustella julkisesti ja että kumppanit ovat valmiita ottamaan tästä opikseen pitääkseen suhteensa toimivana. Suhteissa viestintäkanavat on pidettävä jatkuvasti avoimina. Meidän takiamme toivon, että pian voidaan käynnistää neuvottelut uudesta kumppanuussopimuksesta – tuoreesta sopimuksesta, jonka on paitsi perustuttava kuluneen vuosikymmenen kokemuksiin myös annettava mahdollisuus vilkkaaseen vuoropuheluun lähivuosina.

Meidän on lakattava antamasta julkilausumia ja sen sijaan neuvoteltava suunnitelmallisen vuoropuhelun avulla: voimme toimia vapaasti, kunhan emme kaihda prosessiin liittyviä ongelmia. Venäjällä on nykyiselläänkin ongelmia riittämiin: vapaa tiedonvälitys, demokratian toimintamalli, vaaleja ja ehdokkaaksi asettumista koskeva sääntelykäytäntö, kansalaisjärjestöjen asema sekä ihmisoikeustilanne – kehotankin parlamenttia tutustumaan Euroopan neuvoston raporttiin Tšetšeniasta. Kaikki nämä kysymykset on otettava asialistalle.

EU ja Venäjä tarvitsevat toisiaan myös kansainvälisissä asioissa. Kosovo on tästä hyvä esimerkki. Venäjä ei voi vain yksinkertaisesti käyttää veto-oikeutta, koska se ei ole alueen edun mukaista. Tarvitsemme toisiamme kuitenkin myös silloin, kun on käsiteltävä Iranin ja Pohjois-Korean kysymystä.

Lopuksi käsittelen Viron ja Venäjän välisiä jännitteitä, sillä ne ovat voimakkaita molemmissa maissa, ja lisäksi niistä on tullut etenkin Venäjän asenteen takia myös EU:n ongelma. Baltian valtioiden ja Venäjän välisten ongelmien luettelo pitenee pitenemistään. Ongelmat ovat ratkaisemista varten, mutta keskinäisestä kanssakäymisestä puuttuu täysin varovaisuuden ja tahdikkuuden tuntu.

Kannatan varauksetta aktiivista Itä-Euroopan politiikkaa, mutta sitä ei voida toteuttaa, ellei EU pääse siitä yksimielisyyteen. Näin ollen se tarvitsee myös Baltian alueen jäsenvaltioiden tuen, ja niinpä on mahdotonta ymmärtää sitä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot hyväksyisivät yhtä jäsenvaltiota vastaan suunnatut rangaistustoimet. Ei todellakaan ole meidän etumme mukaista eikä Venäjän edun mukaista antaa jännityksen kiristyä.

Euroopan unionin on nyt vihdoin aika toimia. Neuvoston ja komission on yhdessä parlamentin kanssa tuotava yksimielisesti julki, että vaikka Euroopan unioni torjuu EU:n jäsenvaltioiden uhkailun, se on myös mahdollisuuksien mukaan valmis sitoutumaan vuoropuhelun parantamiseen ja rakentavan yhteistyön käynnistämiseen. Puheenjohtajavaltio Saksa on valinnut tässä oikean linjan, ja mielestäni huippukokous antaa oivan tilaisuuden kehittää sitä eteenpäin.

 
  
MPphoto
 
 

  Józef Pinior (PSE).(PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen täysistunto pidetään toisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä. Puolalaisena haluan muistaa kaikkia neuvostosotilaita, jotka menehtyivät sodassa taistellessaan fasismia vastaan. Muistamme heidän uhrautuvaisuutensa, muistamme nuo tavalliset sotilaat, nuo harmaat jalkaväkimiehet, sellaisina kuin Bulat Okudzhava heidät laulussaan niin kauniisti kuvasi.

Meitä Euroopan unionin jäseniä yhdistää halu hyviin suhteisiin Venäjän kanssa. Nämä hyvät suhteet perustuvat taloudelliseen, strategiseen ja geopoliittiseen pakkoon. Toisaalta Venäjä ei ole helppo kumppani Euroopan unionille. On selvää, ettemme voi emmekä aio sallia Venäjältä minkäänlaisia merkkejä uusimperialistisesta politiikasta, jollaista Venäjä on viime päivinä käyttänyt Viroa kohtaan. Siksi meidän on annettava täysi tuki ja osoitettava varauksetonta solidaarisuutta Viron hallitukselle ja virolaisille lähipäivinä.

Arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, muistuttaisin teitä kirjeestä, jonka Amnesty International kirjoitti Euroopan unionin johtajille ennen Samaran kokousta kiinnittäen heidän huomionsa siihen, että presidentti Putinin kanssa on puhuttava ihmisoikeusloukkauksista, kuten kokoontumisvapauden, sananvapauden ja etenkin lehdistön vapauden rajoittamisesta sekä Venäjällä surmatuista lukuisista toimittajista. Johtajiemme on otettava nämä ongelmat suoraan puheeksi Venäjän hallituksen kanssa Samaran huippukokouksessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Guntars Krasts (UEN).(LV) Euroopan unioni pitää Venäjää hyvänä pitkäaikaisena kumppanina, mutta käyttääkö se vaikutusvaltaansa edistääkseen Venäjän demokratisoitumista ja muuttumista vakaaksi naapurivaltioksi? Venäjän saavutettua merkittävän aseman energia-alalla sen sisä- ja ulkopolitiikka ovat saaneet yhä vastenmielisempiä muotoja. Euroopan unioni ei sen sijaan ole vastannut Venäjän uudenlaiseen toimintalinjaan yhtenä rintamana vaan yksittäisinä jäsenvaltioina, ja EU:n jäsenvaltiot määrätään ratkaisemaan konfliktitilanteet Venäjän kanssa kahdenvälisesti. Tuorein esimerkki tästä on Venäjän törkeä sekaantuminen Euroopan unionin jäsenvaltion Viron sisäisiin asioihin jopa vaatimalla Viron demokraattisesti valitun parlamentin ja hallituksen eroa. Euroopan unioni päätti jälleen kerran pysyä vaiti, päinvastoin kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti ja senaatti, jotka ilmaisivat voimakkaasti tukensa Virolle. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio yrittää tehdä konfliktista Viron ja Venäjän kahdenvälisesti ratkaistavan kysymyksen. Venäjälle saatetaan antaa lupa jakaa Euroopan unioni pieniin ja suuriin valtioihin, uusiin ja vanhoihin valtioihin sekä kumppanivaltioihin ja kiittämättömiin valtioihin rajan toisella puolella. Euroopan unionin ja Venäjän seuraava huippukokous on monessa suhteessa tärkeä koetus Euroopan unionin yhtenäiselle toimintakyvylle.

 
  
MPphoto
 
 

  József Szájer (PPE-DE). (HU) Venäjä on eurooppalainen maa, jonka kanssa meillä on yhteinen kulttuuri sekä yli tuhatvuotiset yhteiset yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja henkiset juuret. Euroopan unioni tarvitsee demokraattista Venäjää. Juuri sitä Euroopan unioni tarvitsee. Kumppanuuden tärkeimpiä edellytyksiä ovat kuitenkin demokratia ja oikeusvaltion periaatteet sekä yhtäläisten oikeuksien periaatteiden tinkimätön noudattaminen.

Tätä on mahdotonta sovittaa yhteen sen kanssa, miten Venäjä nyt kohtelee veljeskansaamme virolaisia. Se ei sovi yhteen sen kanssa, että Viron sisäisiin asioihin puututaan vastoin kansainvälisiä normeja ja oikeutta. Viro on yhtä kuin EU ja EU on yhtä kuin Viro. Tässä ei ole kyse pelkästään yhteisvastuusta vaan myös suvereeniudesta.

Hyvät kollegat, eikö olekin järjetöntä, että EU valmistautuu nyt korkean tason huippukokoukseen tällaisen maan johtajien kanssa ja puhuu tasapainoiseen kumppanuuteen perustuvasta suhteesta, pyrkii höllentämään viisumivaatimuksia ja haluaa Maailman kauppajärjestön jäseneksi sellaisen maan, joka kohtelee yhtä EU:n jäsenvaltioista tällä tavoin, luullen voivansa rankaisematta puuttua sen sisäisiin asioihin. Tämä on anteeksiantamatonta, ja todettakoon, että tämä on periaatekysymys – sellainen periaatekysymys, jossa emme voi tehdä kompromisseja.

Siksi käännyn Euroopan komission ja neuvoston puoleen ja kehotan niitä keskeyttämään EU:n ja Venäjän huippukokouksen valmistelut siihen saakka, kunnes Venäjä lakkaa painostamasta Viroa. EU:n on ilmaistava kantansa selvästi. Tästä emme tingi.

 
  
MPphoto
 
 

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Vuonna 1945 puna-armeija vapautti meidät. Mielestäni meidän on vastineeksi osoitettava hieman kunnioitusta ja kiitollisuutta.

Ongelmat alkoivat kuitenkin silloin, kun osa tuosta armeijasta jäi maihimme, myös omaan maahani, kaikenlaisten ylevien tekosyiden kuten "talousavun" tai "suojelun" varjolla. Noiden tekosyiden takia maamme lopulta suljettiin piikkilanka-aidoin ja taloutemme jäivät niin paljon jälkeen, että 1990-luvun alussa meidän oli aloitettava niiden rakentaminen tyhjästä.

Syy tähän lyhyeen historialliseen katsaukseen on se, että puhuessamme tänään EU:n ja Venäjän huippukokouksesta meillä on tapana käyttää monia yleviä sanakäänteitä. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että Euroopan unionin viimeisten kymmenen vuoden aikana saama hyöty on samanaikaisesti tuottanut Venäjälle tappioita. Venäjä tietää tämän hyvin eikä ole siitä lainkaan mielissään. Jos aiomme puhua tasavertaisesta kumppanuudesta Venäjän kanssa, meidän olisi viisasta huolehtia siitä, että kumppanuus on aidosti tasavertainen eikä meidän antaa johtaa itseämme harhaan korulauseilla, kuten meitä edeltäville sukupolville tehtiin 62 vuotta sitten.

 
  
MPphoto
 
 

  Wojciech Roszkowski (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän suhteet ovat vaikeutuneet Venäjän palattua entiseen imperiumipolitiikkaansa, josta Viron äskettäiset tapahtumat ovat paras osoitus. Viron suvereenilla hallituksella on oikeus, oikeastaan jopa velvollisuus, hävittää Neuvostoliiton sorron jäänteet, ja Venäjän suhtautuminen tähän saattaa maan huonoon valoon.

Venäjän hallitus on myös käynnistänyt mustamaalauskampanjan Puolaa vastaan, ja valitettavasti jotkut parlamentin jäsenet ovat Strasbourgissa menneet tähän mukaan. Vaikka Puola on tehnyt kaikkensa osoittaakseen myötämielisyyttään, Venäjä ei ole poistanut puolalaisten lihatuotteiden vientikieltoa vaan on itse asiassa laajentamassa kauppasaartoa.

Presidentti Putin haluaa jopa antaa säädöksen Venäjän ulkopuolella sijaitsevien muistomerkkien suojelusta. Tarkoittaako tämä, että Venäjän laki laajenee Euroopan unionin alueelle? Tämä keskustelu on osoittanut, että Samaran huippukokouksessa Euroopan unionin on oltava paljon määrätietoisempi varsinkin puolustaessaan jäsenvaltioiden yhteisiä etuja eikä vain harvojen etuja.

 
  
MPphoto
 
 

  Christopher Beazley (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, minulla on ministeri Gloserille kaksi kysymystä, jotka koskevat hänen vastaustaan tähän keskusteluun.

On varsin selvää, että mikäli Samaran huippukokous käynnistyy, neuvoston, puheenjohtajavaltion – ministerin kollegojen – ja liittokanslerin on siellä pohdittava myös Euroopan parlamentissa esitettyjä näkemyksiä. Presidentti Putinin Venäjän kassa asioita ei selvästikään voida hoitaa tavalliseen tapaan. Voisiko ministeri selittää vastauksessaan, miten huippukokouksessa otetaan huomioon huolemme ja se, että emme suostu pitämään Viroa syypäänä kriisiin?

Meille on sanottu, ettemme saa laajentaa kriisiä, vaan meidän on hillittävä sitä vähitellen. EU ei kuitenkaan aloittanut tätä kriisiä. Jos katsotte filmikopioita niin kutsutuista "mellakoista" Tallinnassa, näette hajanaisia nuorisojoukkoja rikkomassa ikkunoita ja varastamassa ylellisyystavaroita. Miten ihmeessä tämä liittyy miljoonien toisessa maailmansodassa kuolleiden venäläisten kunnioittamiseen? Emme yksinkertaisesti voi hyväksyä versiota, jonka presidentti Putin esittää julkisuudessa, vastakohtana edeltäjilleen Jeltsinille ja Gorbatšoville, jotka aloittivat Venäjän uudistumiskehityksen.

Arvoisa ministeri, voisitteko siis vastauksessanne sanoa, mitä erityistoimenpiteitä puheenjohtajavaltio toteuttaa huippukokouksessa korostaakseen sitä, että ilman yhteisymmärrystä neuvottelut eivät voi onnistua. Kyse ei ole Virosta, kuten aiemmin todettiin: Presidentti Putin on hyökännyt Latviaa vastaan, samoin kuin Tšekin tasavaltaa, Puolaa ja jopa oman maani suurlähettilästä vastaan. Voisitteko siis täsmentää, mitä poikkeuksia Venäjän hallituksen tapa tuoda tämä ongelma esiin aiheuttaa tässä huippukokouksessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Mikko (PSE).(ET) Venäjällä toimivien hakkereiden hyökkäys Euroopan unionin jäsenvaltion Viron tietotekniikkainfrastruktuuria vastaan on kestänyt lähes kaksi viikkoa. Verkkohyökkäyksen takia pääsy Viron tiedotusvälineiden verkkosivuille on joko kokonaan estynyt tai huomattavasti vaikeutunut. Hakkerit yrittivät myös tukkia Viron ministeriöiden verkkosivuja. Toukokuun 3. päivänä pääministerinkanslian palvelimeen lähetettiin tunnissa 90 000 tiedustelua. Viro pystyi torjumaan hyökkäyksen, mutta se, että Venäjä sallii tämän hyökkäyksen tapahtua, vaatii vastatoimia.

Venäjän tiedustelupalvelu on käyttänyt tietojen pimittämistä joukkomanipuloinnin välineenä kylmästä sodasta lähtien. Se, että 2000-luvulla on mahdotonta saada Internet-yhteyttä johonkin maahan, on vakavampaa kuin kyseisen maan Moskovan-suurlähetystön ikkunan rikkominen. Olen tyytyväinen siihen, että päätöslauselmaamme on lisätty Viroa tukeva tiukkasanainen artikla.

Tietoverkkoturvallisuuteen liittyvästä kysymyksestä on todellakin keskusteltava Venäjän kanssa Samaran huippukokouksessa. Strategiamme mukaisesti meidän on vältettävä tietoverkkosotaa strategisen kumppanimme Venäjän kanssa. Euroopan unionin on katsottava verkkohyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan hyökkäykseksi koko Euroopan unionia vastaan. Tämä on tuotava venäläisille selvästi julki.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel (UEN).(PL) Arvoisa puhemies, tarjotkoon EU:n ja Venäjän huippukokous tilaisuuden suhteidemme parantamiseen sekä EU:n tiiviimpään sisäiseen yhdentymiseen siten, että Virolle ja Puolalle osoitetaan solidaarisuutta. Venäjälle on annettava tunnustusta silloin, kun se on sen ansainnut, ja sitä on kehuttava sen saavutuksista mutta arvosteltava epäoikeudenmukaisuudesta. Emme saa pelätä asettumasta Venäjää vastaan silloin, kun totuus on puolellamme. Suhtaudumme erittäin kriittisesti Valko-Venäjän hallitukseen, vaikka Venäjän hallitus ei todellisuudessa ole kovinkaan erilainen. Venäjän on tunnustettava Viron, Latvian ja Liettuan sekä kaikkien neuvostoblokkiin kuuluneiden maiden eriasteinen miehitys. Kehotan huippukokousneuvottelujen johtajia viimeinkin tekemään Venäjälle selväksi, että Puola on Euroopan unionin jäsenvaltio siinä missä Saksa ja Yhdistynyt kuningaskuntakin.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi kiitän teitä kaikista toimistanne, mutta tarvitaan enemmän päättäväisyyttä. Venäjän on poistettava puolalaisen lihan tuontikielto pikaisesti eikä vähitellen ajan myötä. Pyydän teitä ilmoittamaan presidentti Putinille parlamentin tahdon.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Keskustelu Viron tapahtumista 9. toukokuuta, fasismista saavutetun voiton päivänä, ei ainoastaan häpäise niiden kymmenien miljoonien ihmisten muistoa, jotka uhrasivat henkensä fasismin murskaamiseksi. Se ei ole vain häikäilemättömän kapitalismin kannattajille nykyään tyypillistä kommunisminvastaista herjausta.

Se on tietoista politiikkaa, jolla tuetaan fasismin elpymistä Baltian alueen valtioissa ja muissa Euroopan valtioissa, joissa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, uusliberalistit ja vihreät ovat kaikki lähteneet äärioikeistolaisten mukaan.

Oikeistolaiset, sosialidemokraatit, vihreät ja Le Pen aloittivat yhteisellä ryöpytyksellä kärkevän kommunisminvastaisen hyökkäyksen Neuvostoliittoa ja sankarillista puna-armeijaa vastaan. Yhdessä ne ilmaisivat solidaarisuutensa Viron hallitukselle, joka on vuosien ajan ottanut fasistien paikan tuomitessaan kommunistit ja fasismin vastustajat.

Yhdessä ne vahvistivat historiallisen ja poliittisen tosiasian: että fasismi on puhtaasti kapitalismin tuote. Tässä keskustelussa tämä tuotiin julki myös virallisesti, ja samalla paljastettiin EU:n olemus kapitalismin etuja ajavana unionina.

Lisäksi fasismi on samanlainen voimatekijä kuin kapitalismikin, mutta ilman parlamentarismin suojakaapua.

Korostamme, että mitä enemmän ihmiset epäilevät, tuomitsevat, vastustavat ja torjuvat häikäilemätöntä imperialismia, sitä enemmän kommunisminvastaisuus lisääntyy.

Historia on osoittanut, että ne, jotka vaikuttavat tilapäisesti hyvin vahvoilta, murskattiin ruohonjuuritason taistelussa.

Toukokuun 9. päivä vuonna 1945 on aina nimenomaan tällainen symbolinen päivä.

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Patsaskiistaa ei voi sivuuttaa.

Tänään vietettiin Eurooppa-päivää. Juhlistamme Euroopan unionia ja sitä rauhanprosessia, jonka eurooppalainen integraatio on tuonut mukanaan.

Päivä on kuitenkin kaksijakoinen. Venäläisille kyseessä on toisen maailmansodan voiton juhla. Siirretty patsas on tämän symboli. Monille nykyisistä EU:n jäsenmaista voiton juhla, ja Tallinnassa patsas, merkitsevät pitkän Neuvostoliiton sortokauden alkua.

Ei siis ole ihme, että patsas Tallinnassa haluttiin siirtää. Ei tarvitse olla fasisti halutakseen siirtää tuoreena mielessä olevan sortovallan symbolin.

Kysymys ei ole enää Viron sisäinen. Venäjä on omalla asenteellaan, "lähinaapuripolitiikallaan", tehnyt patsaskiistasta EU-asian.

Puhumme paljon solidaarisuudesta. Työjärjestykseen vetoaminen ja asian siirtäminen Strasbourgin istuntoon olisi häpeällistä. Säännöt ovat meitä varten, emmekä me sääntöjä varten. Mikäli asian käsittely ei ole sääntöjen vuoksi mahdollista heti, haluan, että sääntöjä muutetaan.

Solidaarisuudesta voidaan pitää juhlapuheita, mutta nyt sitä tulee osoittaa käytännössä: "Estlands sak är vår sak!"

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.

Päivitetty viimeksi: 17. heinäkuuta 2007Oikeudellinen huomautus