Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Francisca Pleguezuelos Aguilarin laatima aluekehitysvaliokunnan mietintö (A6-0150/2007) rakennepolitiikan vaikutuksista ja seurauksista EU:n koheesion kannalta (2006/2181(INI)).

  Francisca Pleguezuelos Aguilar (PSE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää komissiota valiokunta-aloitteisen mietinnön ajankohtaisuudesta.

Mietintö on ajankohtainen kahdesta syystä, jotka ovat keskustelu neljännestä koheesioraportista sekä lähestyvä keskustelu EU:n talousarvion tarkistamisesta vuosina 2008−2009. Koheesiopolitiikka muodostanee EU:n merkittävimmän budjettikohdan, eikä siitä saatava lisäarvo ole jäänyt epäselväksi meistä kenellekään.

Siksi tavoitteenani oli tarkastella rakennepolitiikan vaikutuksia neljästä laajasta näkökulmasta: sosiaalisesta, taloudellisesta, alueellisesta ja hallinnollisesta. Lisäksi mietinnössä esitetään joukko ehdotuksia erilaisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ensimmäinen tavoite on tietysti optimoida Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden erilaisista julkisista poliitikoista saatavat synergiaedut.

Lisäksi mietinnöllä halutaan vahvistaa innovaatioita ja koheesion alueellista ulottuvuutta.

Alueiden välistä lähentymistä ja koheesiopolitiikan vaikutusta pyritään mittaamaan entistä tarkemmin ja uusien indikaattorien avulla.

Lopuksi tavoitteena on parantaa hallintoa ja lisätä koheesiopolitiikan näkyvyyttä, sillä se halutaan tuoda lähemmäs EU:n kansalaisia.

Tähän liittyen haluan nostaa esiin muutamia mietinnössä mainittuja ehdotuksia. Uuden koheesiopolitiikan täytäntöönpanovaiheessa on ensiksikin syytä vahvistaa hallintokapasiteettia. Tähän päästään perustamalla valtuutettujen koulutusvastaavien verkosto huolehtimaan koulutustoiminnasta ja erityisesti toimien toteutuksesta kaikilla tasoilla − ennen kaikkea paikallisesti, missä uskoakseni on eniten tehtävää.

Julkisista politiikoista saatavien synergiaetujen osalta komissiota kehotetaan tutkimaan uusia tapoja rakennerahastojen kytkemiseksi muuhun politiikkaan ja muihin yhteisön tukiin siten, että samalla edistetään kilpailukykyä, tutkimusta ja innovaatioita.

Mietinnössä ehdotetaankin − toki hyvien käytänteiden edistämisen ja rakennerahastojen vaikutusten mittauksen ohella − että Euroopan aluekehittämisen seurantaverkostolle myönnettäisiin tarvittavat määrärahat ja tehtävät, joiden avulla se pystyy aidosti valvomaan hyvien käytänteiden toteutumista.

Lisäksi tavoitteena on löytää alueellinen tasapaino maaseutu- ja kaupunkialueiden välille. Siksi mietinnössä ehdotetaan hyvien käytänteiden vaihdon edistämistä verkostoissa, varsinkin alueellisissa verkostoissa, sekä erityisesti kaukana suurista kaupunkialueista sijaitsevien talousalueiden tukemista.

Maininnan ansaitsee myös alueellisen ulottuvuuden keskeinen teema eli monikeskuksisuus sekä tietenkin uusien teknologioiden käyttöönotto.

Innovaatiot ovat koheesiopolitiikassa keskeisellä sijalla. Niihin liittyen mietinnössä kehotetaan ensinnäkin hyväksymään Ahon raportti, jossa ehdotetaan, että vähintään 20 prosenttia rakennerahastojen varoista suunnataan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan edistämiseen ja että rahoja ei käytetä ainoastaan suuriin hankkeisiin vaan myös pienempiin, erityisesti epäsuotuisimmilla alueilla toteutettaviin hankkeisiin.

EU:n tuotantorakenne koostuu yli 90-prosenttisesti pienistä ja keskisuurista yrityksistä, joten mielestämme on olennaista helpottaa niiden pääsyä osallisiksi yhteisön tuesta ja ohjelmista, erityisesti innovaatioiden osalta.

Siksi mietinnössä ehdotetaan alueellisten ja paikallisten teknologiakoordinaattorien virkojen perustamista. On ilmeistä, että yhdessä alueellisten hankkeiden ja verkostojen kanssa koordinaattorit auttavat pk-yrityksiä kehittymään entistä dynaamisemmiksi.

Hyvät kuulijat, olen varma, että näiden ja muiden mietinnössä ehdotettujen toimien avulla pystymme lisäämään koheesiopolitiikan ja EU:n kansalaisten siitä saamien käytännön hyötyjen näkyvyyttä.

Toteaisin vielä, että viime aikoina kaikilla tuotantoaloilla ja kaikissa maissa − myös omassani − on nähty mahdollisiin toiminnan siirtoihin liittyvää kehitystä. Osin näiden tapahtumien seurauksena liitin omaan mietintööni kolme tarkistusta, joissa korostetaan ja ennen kaikkea toistetaan seikka, joka on jo noussut esiin parlamentin hyväksymissä päätöslauselmissa. Kyse on tällaisiin yrityksiin liittyvistä toimenpiteistä ja keinoista taata, etteivät yhteisön rahaa saavat yritykset siirrä toimintaansa muualle, sekä ennen kaikkea siitä, että näin tapahtuessa yrityksille koituu asiasta seuraamuksia.

Kehotan teitä tukemaan näitä tarkistuksia, sillä käsittääkseni niistä on jo keskusteltu ja ne on hyväksytty parlamentissa.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia varjoesittelijöitä sekä kaikkia parlamentin jäseniä, joiden ehdotukset ovat rikastuttaneet mietinnön sisältöä. Toivon, että mietintö saa täyden tukenne.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen saadessani vaihtaa parlamentin kanssa näkemyksiä jäsen Pleguezuelos Aguilarin laatimasta aluekehitysvaliokunnan mietinnöstä. Kollegani, komission jäsen Hübner, välitti pahoittelunsa, ettei päässyt tänään paikalle. Hän pyysi kertomaan, että mietintö on jälleen − aiempien asiakirjojen tapaan − osoitus erinomaisesta ja tehokkaasta yhteistyöstämme.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että koheesiopolitiikka on keskeisellä sijalla pienennettäessä Euroopan unionin sisäisiä eroja ja toisaalta kavennettaessa EU:n eri alueiden ja maailman johtavien talouksien välistä kuilua. Näin on siksi, että koheesiopolitiikka perustuu kestävän kehityksen moderniin malliin, jota voisi parhaiten kuvata ehdolliseksi apurahaksi.

Hyötyäkseen koheesiopolitiikasta jäsenvaltioiden on laadittava keskipitkän aikavälin strategia varojen käytölle, osarahoitettava yhteisön tukia kansallisista talousarvioistaan, tehtävä kumppanuusyhteistyötä kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sekä noudatettava EU:n lakeja ja politiikkaa. Ehtojen pohjalta on kehittynyt tehokas järjestelmä, joka kattaa niin EU:n kuin kansallis-, alue- ja paikallishallinnonkin − niin kutsuttu monitasoinen hallintojärjestelmä.

Kuten mietinnössä todetaan, koheesiopolitiikka vaikuttaa merkittävästi sisämarkkinoiden kauppavirtojen kasvuun, mikä tuottaa heijastusvaikutuksia myös sen toteutusalueiden ja -maiden ulkopuolelle. On silti myönnettävä, että koheesiopolitiikan vaikutuksia ei luultavasti ole mitattu, selvitetty tai ymmärretty riittävän hyvin.

Koheesiota pitäisi ilman muuta arvioida moniulotteisesti eikä vain bruttokansantuotteen pohjalta, sillä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä läheskään kaikki EU:n koheesiopolitiikan vaikutukset eivät näy BKT:ssa. Siksi neljäs koheesioraportti sisältää useita indikaattoreita hyödyntävän kattavan analyysin taloudellisesta, sosiaalisesta ja alueellisesta koheesiosta EU:ssa.

Yksi koheesiopolitiikan menestyksen syy on epäilemättä sen yhdennetty ja täysipainoinen luonne. Kyseessä ei ole nippu alakohtaisia lähestymistapoja, vaan kokonaisuus, joka liittää eri politiikat yhteen kehittämisstrategian yhteisen nimittäjän alle. Siksi sillä voidaan löytää räätälöityjä ratkaisuja jokaisen EU:n alueen tarpeisiin. Samalla kyse on uudenlaisesta politiikan muodosta, joka on vahvasti riippuvainen muiden EU:n ja kansallisten toimien yhteensovittamisesta sekä yhteisvaikutuksista.

Tätä kautta pääsenkin käsittelemään kasvu- ja työllisyysstrategian sekä koheesiopolitiikan yhteyttä. Kukin jäsenvaltio esittää vielä tänä vuonna arvionsa koheesiopolitiikan merkityksestä kansallisille uudistusohjelmille. Komissio laatii kevään Eurooppa-neuvostolle vuosittaisessa väliraportissaan yhteenvedon siitä, kuinka hyvin EU on edennyt päätavoitteessaan eli kilpailukyvyn edistämisessä ja työpaikkojen luomisessa. Tähän sisältyy myös vuosien 2005−2008 kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen tavoitteiden toteutuminen. Omaksumamme "korvamerkintälähestymistapa" puolestaan takaa, että pääosa koheesiopolitiikan varoista käytetään Lissabonin keskeisten tavoitteiden ajamiseen.

Kuten tiedätte, nykyinen ohjelmakausi ei ole vielä lopussa. Tämänhetkisten tietojen perusteella voidaan kuitenkin jo todeta, että koheesiopolitiikan strategisen lähestymistavan vahvistaminen ja keskittyminen työpaikkojen lisäämiseen on ollut menestys. Lissabonin strategian painopisteisiin investoidaan noin 200 miljardia euroa vuosina 2007−2013. Jos tähän lisätään osarahoitus ja koheesiopolitiikan tuilla kustannetut yksityiset investoinnit, luku saattaa hyvinkin kaksinkertaistua. Vuosina 2000−2006 kyseinen luku oli 150 miljardia euroa.

Lisäksi komissio on vahvistanut vuosien 2007−2013 uudella ohjelmakaudella koordinointijärjestelmiään sekä ohjelma-asiakirjojen että päivittäisen toiminnan osalta. Uuden ohjelmakauden valmistelu saattoikin tavallaan yhteen EU:n erilaisia painopisteitä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tutkimis-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta. Uusia EU:n laajuisia synergiaetuja löydettiin koheesiopolitiikasta, tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännestä puiteohjelmasta sekä kilpailukykyä ja innovaatioita edistävästä ohjelmasta. Vastedes kahdessa jälkimmäisessä huomioidaan paremmin kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden erityistarpeet. Toisaalta koheesiopolitiikalla rahoitetaan jatkossa merkittävästi enemmän tutkimusta, kehittämistä ja innovaatioita.

Aluepolitiikan pääosaston yksiköt työstävät parhaillaan yhdessä komission jäsenen Potočnikin johtaman tutkimuksen pääosaston kanssa tiedonantoa, johon kootaan tietoja ja neuvoja koheesiopolitiikan sekä tutkimus- ja kehittämispolitiikan varojen yhdistämisestä siten, että molempien tehokkuus paranisi. Asiakirja on määrä hyväksyä heinäkuussa.

  Nathalie Griesbeck (ALDE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, esitän aluksi kiitokset siitä, että saan käyttää puheenvuoron budjettivaliokunnan lausunnon valmistelijana. Valiokunnan lausunto rakennepolitiikan vaikutuksista ja seurauksista EU:n koheesion kannalta syntyi yksimielisen äänestyksen tuloksena.

Tässä yhteydessä ei tarvinne korostaa monisanaisesti sitä, että rakennepolitiikka on Euroopan unionin kansojen ylin solidaarisuuden ilmaus. Toimet tasoittavat ilman muuta asteittain eurooppalaisten elintasoa taloudellisen vipuvaikutuksen kautta, mutta todellisten vaikutusten mittaamiseen ei silti ole riittävästi yhteisiä indikaattoreita. Haluan muistuttaa, että parlamentti on osavastuussa EU:n talousarviosta. Niinpä sen on saatava käyttöönsä riittävät EU:n laajuiset indikaattorit, jotta se voi hyödyntää yhteisön budjettivaroja mahdollisimman tehokkaasti ja myös parantaa talousarvion toteuttamisen valvontakeinoja.

Siksi korostan jälleen kerran, että meidän on luotava mittaväline, jonka kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät ja jonka tasapainoisuus varmistetaan riittävän erilaisin indikaattorein. Kuten komission jäsen hetki sitten korosti − yhdyn hänen huomioihinsa täysin − nämä indikaattorit huomioisivat paitsi tietysti talouskasvun, työttömyyden, teknisen edistyksen sekä tutkimuksen ja innovaatioiden määrän, myös joukon elämänlaatuun liittyviä seikkoja, kuten odotettavissa olevan elinajan, syntyvyyden ja tulotason eri maissa. Näin voisimme aidosti parantaa vipuvaikutusta kaikkien EU:n kansalaisten hyväksi.

  Ambroise Guellec, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä haluan aluksi esittää kiitokset kollegallemme Pleguezuelos Aguilarille hänen laatimastaan erittäin tasokkaasta mietinnöstä. Meille oli suuri ilo tehdä yhteistyötä mietinnön parissa. Mielestäni esittelijä on ottanut huomioon kaikki tärkeimmät kohdat, kuten myös jäsen Griesbeck, jonka näkemyksiin voin vilpittömästi yhtyä. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomionne neljään seikkaan.

Ensinnäkin meidän on kyettävä arvioimaan tilanne kattavasti, ja siksi äsken mainitut indikaattorit ovat ratkaisevassa asemassa. Tällä hetkellä käytössämme on ainoastaan BKT, joka ei todellakaan riitä.

Toiseksi meidän on löydettävä yhteinen lähestymistapa uusiin alueellisiin haasteisiin, joita kohtaamme nyt ja tulevaisuudessa. Näitä ovat väestön vanheneminen, energia, ilmastonmuutos sekä myös maatalouspolitiikka, joka kiistatta vaikuttaa koheesiopolitiikkaan.

Kolmanneksi EU:n rakennepolitiikka vastaa hyvin pian määrältään EU:n ensimmäistä talousarviota. Siksi on äärimmäisen tärkeää löytää yhdennetty lähestymistapa, joka käy yksiin sekä yhteisön muun politiikan että jäsenvaltioiden toimintamallien kanssa.

Arvoisa komission jäsen, neljänneksi meidän on mielestäni keskusteltava vakavasti rakennepolitiikasta ja Lissabonin strategiasta. Rakennepolitiikan pitää toki olla osa strategian käytännön toteutusta ja menestystä, mutta meidän on oltava tarkkana, jotta alueiden tasapainoinen kehitys ei vaarannu. Minusta on ilmeistä, että Lissabonin strategia ei itsessään edistä tasapainoa, ja mielestäni tämä on otettava tarkoin huomioon. Meillä on pian mahdollisuus keskustella aiheesta lisää, kun parlamentti saa käsiteltäväkseen neljännen koheesiota koskevan raportin ja kun perehdymme aiheeseen pohtiaksemme politiikan kehittämistä tulevaisuudessa.

  Constanze Angela Krehl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, esitän aluksi suuret kiitokseni esittelijälle hänen omistautuneesta työstään tämän erinomaisen mietinnön eteen.

Kyseessä on − usean muun aluekehitysvaliokunnan keskustelussa olevan mietinnön tavoin − yksi tulevan rakenne- ja koheesiopolitiikan keskeisistä rakennuspalikoista. Tulevalla viittaan tässä siihen, että uudesta koheesiopolitiikasta tehdään väliarviointi vuonna 2009, ja vuonna 2014 on jo alettava suunnitella uutta versiota nyt valmistelemastamme politiikasta.

Kiitän lämpimästi jäsen Pleguezuelos Aguilaria siitä, että hän palautti keskusteluun kolme tärkeää seikkaa ja korosti niiden merkitystä. Ei ole epäilystäkään, ettei Euroopan unionin kokonaiskilpailukyky olisi yksi tämän vuosisadan haasteista. Kuten esittelijä aivan oikein toteaa, tutkimuksen ja teknologian kehittäminen on olennaisen tärkeä tekijä, joka on nostettava myös kehityksen perustaksi koheesiopolitiikan eri aloilla, eikä vähiten heikommin kehittyneillä alueilla.

Myös alueellinen yhteistyö on tuotava paljon aiempaa selvemmin politiikan ytimeen nyt, kun Euroopan unionissa on 27 jäsenvaltiota. Kaupunkikeskukset ja niiden suhde maaseutualueisiin näet muodostaa haasteen, johon meidän on tulevina vuosina vastattava aiempaa päättäväisemmin.

Kolmas jäsen Pleguezuelos Aguilarin mainitsema pulma − jonka käsittelytapaan voin täysin yhtyä − on vaatimus lisätä huomattavasti tukea autioitumisesta kärsiville alueille. Nuoret lähtevät näiltä alueilta, koska he kokevat, ettei heille ole tarjolla mitään. Väestörakenteen muutos kaikkialla EU:ssa, jokaisessa sen jäsenvaltiossa, on uusi haaste koheesiopolitiikalle. Esittelijä onkin oikeassa käsitellessään muuttoliikettä ongelmana.

Saanen päättää puheenvuoroni henkilökohtaiseen toteamukseen, jonka osoitan hyvälle ystävälleni Pacalle. Olen erittäin iloinen nähdessäni sinut täällä tänään osallistumassa mietinnöstäsi käytävään keskusteluun. Puhun koko ryhmäni äänellä toivottaessani sinulle paljon voimia ja energiaa lähipäiville ja tulevalle viikolle, jotta saisit palata työn pariin terveenä ja täynnä tarmoa sekä jatkaa työpanostasi parlamentin hyväksi.

  Mojca Drčar Murko, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Rakennepolitiikan toimien yhteensovittaminen on haastava hallinnollinen testi maille, joka ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen. On kaikkien etu, että työ sujuu mahdollisimman jouhevasti.

Jotta voisimme budjettikauden lopussa todeta EU:n yhdennetyn rakennepolitiikan olleen menestys, meidän on edistettävä eri osapuolten viestintää kansallisesti ja alueellisesti, tuettava kokemusten vaihtoa ja rohkaistava ihmisiä oppimaan onnistumisista. Esittelijä kehottaa kehittämään indikaattoreita, joilla voitaisiin vertailla yksittäisiä käytäntöjä keskenään. Poliittisen ryhmämme mielestä myös rakennerahastoista innovaatioihin osoitettujen varojen määrä kertoo siitä, kuinka hyvin koko EU:n kehitystavoitteet saavutetaan.

Uusiutuvat energialähteet ovat esimerkki alasta, jossa kansalliset kehitysstrategiat kietoutuvat yhteen yhteisön tavoitteiden kanssa. Kaupunkien kestävä kehitys edellyttää lisäksi erilaisten rakennepoliittisten välineiden käyttöä, sillä se kytkeytyy monenlaisiin tavoitteisiin asumisesta työllisyyteen ja jätehuoltoon ja muodostaa erityisalan suhtautumisessa luonnonvarojen käyttöön.

Yhdymme esittelijän näkemykseen, jonka mukaan edistystä mittaavien indikaattorien on kannustettava rakennepolitiikan toteuttajia etsimään synergiaetuja eri aloilta. Kilpailukyvyn edistäminen erityisesti pienissä yrityksissä on yksi mahdollisista synergiaeduista, joita kannattaa tarkastella ja analysoida tarkkaan.

Lopuksi haluan kiittää esittelijä Pleguezuelosia onnistuneesta työstä.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aluekehitysvaliokunta on vastikään tuottanut parikin tärkeää valiokunta-aloitteista mietintöä. Tänään keskustelemme jäsen Pleguezuelos Aguilarin laatimasta mietinnöstä, ja haluankin käyttää tilaisuuden kiittääkseni häntä julkisesti tehdystä työstä.

Olemme puhuneet jo paljon koheesiosta, joka merkitsee ennen kaikkea rikkaimpien ja köyhimpien alueiden erojen tasoittamista. Koheesiopolitiikan täytäntöönpano liittyykin aina EU:n sisäiseen solidaarisuuteen. Tätä ei pidä unohtaa; ei myöskään sitä, että nykyisestä rahoituskehyksestä 310 miljardia euroa on osoitettu aluepolitiikkaan. Tämä vastaa lähes 36 prosenttia EU:n menoista. Kyse on veronmaksajien rahoista, ja ne on käytettävä mahdollisimman järkevästi.

Onkin syytä korostaa hyötyjä, jotka saadaan yhdennetyn rakennepolitiikan luomisesta. Tällainen politiikka liittää rakennerahastoihin ja koheesiorahastoon kytkeytyvät toimet muuhun EU:n politiikkaan. Komission jäsen viittasi puheenvuorossaan tieteelliseen tutkimukseen ja seitsemänteen puiteohjelmaan. EU:n toimielinten, jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten yhteistyö on taattava, ja tähän sisältyy tiettyjen alueiden erityisolojen tunnustaminen sekä taloudellisesti jälkeen jääneiden ja maantieteellisesti tai sosiaalisesti haastavassa asemassa olevien alueiden huomioiminen.

Kysymys ei ole samankokoisten osuuksien jakamisesta kaikille, vaan kansalaisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämisestä, erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon ja ympäristönsuojelun osalta. Tällaisen tasa-arvon on koskettava myös vammaisia.

Maininnan ansaitsee lisäksi kaupunkialueiden yhdenmukainen kehitys. Näillä alueilla asuu noin 80 prosenttia EU:n kansalaisista. Vastaavia toimia tarvitaan maaseutualueilla, jotta taataan, ettei niiden elintaso jää merkittävästi jälkeen kaupungeista.

Parlamentin on pidettävä mielessä myös, että Euroopan unionin laajemmassa toimintaohjelmassa on tarpeen ottaa huomioon perheeseen ja perhepolitiikkaan liittyvät kysymykset.

Ilokseni alueiden ja valtioiden välisen yhteistyön edut on huomattu. Tarvetta olisi kuitenkin solidaarisuuteen pohjaavalle politiikalle, jolla tasoitettaisiin alueiden eroja, sekä kestävän kehityksen politiikalle, joka sekin perustuu yhteisvastuuseen.

Mielessämme on muuan käytännön kysymys: mikä olisi paras indikaattori koheesion arvioimiseksi? Hyvä asia on, ettemme rajoitu tarkastelemaan pelkästään asukasta kohden laskettua BKT:ta.

Olen melko varma, että käsittelyssä olevalla mietinnöllä saadaan aikaan enemmän kuin pelkkä kiinnostava keskustelu. Mietinnön ansiosta voimme hyödyntää sekä tähänastista kokemustamme että EU:n nykyisen taloudellisen, sosiaalisen, alueellisen ja kulttuurisen koheesion parhaita käytänteitä. Ansaitsemme kyllä sen.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Haluamme toistaa näkemyksemme parlamentin valiokunta-aloitteisista, EU:n tulevaa rakennepolitiikkaa koskevista mietinnöistä, jotka ajoittuvat neljännen koheesioraportin ja vuoksiksi 2008−2009 suunnitellun yhteisön talousarviokeskustelun yhteyteen. Alueellisesta kehityspolitiikasta on mielestämme pyrittävä tekemään tärkein väline alueellisten erojen pienentämiseksi sekä jäsenvaltioiden aidon lähentymisen edistämiseksi talouskasvua ja työllisyyttä lisäämällä.

Tätä varten on taattava mahdollisuus yhteisön talousarvion varojen uudelleenjakoon ja edistettävä sitä. Samoin koheesiovaroja on lisättävä ja koheesio on asetettava kaikkien muiden, muun muassa Lissabonin strategiassa vaalittujen, tavoitteiden edelle.

Niinpä vastustamme pyrkimyksiä muokata tuleva koheesiopolitiikka sellaiseksi, että varojen ohjaaminen riippuisi menestymisestä "suotuisan kasvun politiikan" kansallisessa toteutuksessa, mihin myös tämä mietintö osaltaan pyrkii. Esitämme eriävän mielipiteen siitä, että koheesiovarojen jakamisen ehtona olisivat yhteisön määräämät taloudelliset suorituskykyvaatimukset, sillä se olisi jälleen yksi keino painostaa jäsenvaltioita niiden tavassa määritellä oma talous- ja sosiaalipolitiikkansa. Tällä tavoin taloudellisesti heikommin kehittyneitä maita rankaistaisiin kaksi kertaa.

  Jan Olbrycht (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää jäsen Pleguezuelos Aguilaria mietinnöstä, joka käsittelee tärkeää kysymystä eli rakennepolitiikan tehokkuutta.

Euroopan unionin koheesiopolitiikka perustuu rakennepolitiikkaan ja on pysyvä ja jatkuva osa EU:n toimintaa, vaikka sisältö ja menetelmät muuttuvatkin eri aikoina. On syytä korostaa, että Lissabonin strategiassa on kyse vain väliaikaisesta siirtymävaiheen politiikasta. Sen sijaan koheesiopolitiikka on pysyvää ja jatkuvaa yhteisön politiikkaa.

Koheesiopolitiikka toimii, kun sen tavoitteet täyttyvät − toisin sanoen taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen koheesio lisääntyy. Tehokkuus riippuu monesta seikasta.

Ensinnäkin on olennaista varmistaa, että yksittäiset EU:n politiikat täydentävät toisiaan. Tämä koskee sekä yhteisön politiikkaa että kansallisia politiikkoja, jotka yhteensovitetaan EU:n laajuisesti.

Toiseksi koheesiopolitiikka on sopeutettava nykyisiin EU:n kehityshaasteisiin. Näitä ovat esimerkiksi alueiden välisten kehityserojen pienentäminen tietoon perustuvan talouden ja innovaatioiden määrän osalta.

Kolmanneksi kaikkien julkishallinnon viranomaisten on sitouduttava koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon. Jäsen Pleguezuelos Aguilar ansaitseekin kiitokset useista viittauksistaan kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin. Monitasoinen hallinto on tehokkaan koheesiopolitiikan ehdoton edellytys.

Keskustelu mietinnöstä osuu ajallisesti yksiin Euroopan komission koheesiota koskevan neljännen väliraportin kanssa ja on siten hyödyllinen kehotus analysoida mietinnön tietoja sekä tehdä analyyseistä päätelmiä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Haluaisin nostaa esiin muutamia uuteen koheesiopolitiikkaan liittyviä kysymyksiä.

Ensinnäkin koheesiopolitiikka on erityisen tärkeää uusille jäsenvaltioille nykyisellä ohjelmakaudella, koska niille osoitetaan suurin osa rakennerahastojen varoista.

Toiseksi uudet jäsenvaltiot ovat laatineet kunnianhimoisia tavoitteita osana kehitysstrategioitaan. Esimerkiksi yksi Puolan itselleen asettamista tavoitteista kansallisessa strategisessa viitekehyksessä on nostaa työllisyysaste nykyisestä 50 prosentista 60 prosenttiin.

Kolmanneksi on tärkeää huolehtia koheesion alueellisesta ulottuvuudesta ja erityisesti pyrkiä kaikin keinoin vähentämään maaseutu- ja kaupunkialueiden kehityksen epätasapainoa.

Neljänneksi tarvitsemme uusia indikaattoreita koheesiopolitiikan vaikutusten arvioimiseksi, sillä pelkkä asukasta kohden laskettu BKT ei riitä. Usein BKT on jollakin alueella lähellä EU:n keskiarvoa, mutta samaan aikaan tietyt alueen osat ovat jääneet selvästi kehityksestä jälkeen. Tällainen tilanne on esimerkiksi kotimaakunnassani Puolan Masoviassa.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi parlamenttia käydystä keskustelusta sekä jäseniä heidän esittämistään mielipiteistä.

Nostaisin esiin vielä kaksi seikkaa. Ensiksikin koheesiopolitiikka kyllä toimii, mutta tarvitsemme edelleen lisää näkyvyyttä ja tietoa sen vaikutuksista. Olemme jo vahvistaneet viestintästrategiaamme näkyvyyden lisäämiseksi, ja lisäksi komissio odottaa parlamentin jäsenten auttavan viestintätavoitteiden saavuttamisessa kansallisesti ja alueellisesti. Olemme avoimia kaikille esittämillenne ideoille.

Toiseksi globalisaatio tuo uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Koheesiopolitiikalla onkin kyettävä pureutumaan molempiin. Meidän on varmistettava työvoiman sopeutuminen haasteisiin siten, että talouden rakenneuudistus voi toteutua jatkuvana ja tasaisena prosessina, jolla ei ole ajan myötä tai alueellisesti kasautuvia kielteisiä vaikutuksia.

Lisäksi on varmistettava, että alueiden kilpailukykyä koskevassa lähestymistavassa otetaan kunnolla huomioon sellaiset kysymykset kuin väestön ikääntyminen, muuttovirrat, ilmastonmuutos, energia ja kasvanut kauppakilpailu. Tilanteeseen ei pidä suhtautua liian pessimistisesti, sillä EU:ssa on paljon alueita, jotka lukeutuvat maailman kilpailukykyisimpien ja innovatiivisimpien alueiden joukkoon ja hyötyvät globalisaatiosta. Tämä on onnistunut investoimalla uusiin taitoihin, luomalla tai houkuttelemalla EU:hun uusia lahjakkuusreservejä sekä tukemalla verkostojen ja klustereiden syntyä.

Juuri onnistumisiin ja kehitysstrategioihin tukeutumalla EU:n on mahdollista hyödyntää koko potentiaalinsa ja siivittää taloutensa kestävälle nopean kasvun tielle.

T[amp]K:n tärkeydestä haluan painottaa, että tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma on hioutunut ajan myötä ja sisältää nyt alueille suunnattuja erityistoimia. Nämä hyödyttävät erityisesti sellaisia alueita, joiden tutkimus- ja kehittämisvalmiudet ovat heikoimmat. Samaten on tunnustettu, kuinka tärkeää on luoda EU:lle innovaatioita koskeva yhdennetty lähestymistapa, jolla valjastetaan käyttöön kokonainen joukko välineitä tutkimuksesta ja kehittämisestä koheesiopolitiikkaan. Toisaalta koheesiorahojen ohjaamista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan on merkittävästi lisätty − summa nousee jopa 50 miljardiin euroon vuosina 2007−2013 − jotta kaikilla EU:n alueilla olisi riittävät mahdollisuudet osallistua puiteohjelmaan kilpailukykyiseltä pohjalta.

Uusien indikaattorien osalta haluan korostaa, että koheesiopolitiikan puitteista on sovittu vuosille 2007−2013. Komission jäsen Hübner esittelee neljännen koheesioraportin parlamentin aluekehitysvaliokunnalle 7. kesäkuuta 2007.

Lopuksi haluan vakuuttaa, että olen pannut asianmukaisesti merkille ehdotuksenne, ajatuksenne ja huolenne. Välitän ne eteenpäin kollegalleni Hübnerille, joka varmasti antaa niille täyden huomionsa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 22. toukokuuta.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Koheesiopolitiikka on tulevan EU:n talousarvion tärkein kohta, joten sen on nykyistä paremmin pystyttävä kytkemään rakennerahastoihin liittyvät toimet muuhun yhteisön politiikkaan. Näin lisätään synergiaetuja EU:n alueiden kilpailukyvyn, tutkimuksen ja innovaatioiden edistämiseksi.

Syrjäisimpien alueiden rakennepoliittisilla toimilla olisi nykyistäkin suurempi vaikutus, jos EU osoittaisi lisää joustavuutta suostumalla luopumaan tarpeen vaatiessa tietyistä "yhteisön oppisuuntauksista" ja kunnioittamalla syrjäisimpien alueiden erityisoloja, kuten niiden ahtautta, sijaintia kaukana yhteismarkkinoista ja alttiutta luonnonkatastrofeille.

Rakennerahastojen kerrannaisvaikutuksista olisi tehtävä analyysi, jossa selvitettäisiin näiden kyky houkutella yksityisiä sijoituksia. Analyysin pitäisi helpottaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön lisäämistä, mikä hyödyttäisi Euroopan unionin kestävää, useita keskuksia käsittävää ja tasapainoista kehitystä.

EU:n rakennepolitiikan on edistettävä aloitteellisuutta tavoitteena luoda osaamiskeskuksia syrjäisimmille alueille. Tämä on mahdollista panostamalla aloihin, joilla osaamisesta ja tietotaidosta saadaan kaikki irti: esimerkiksi jätehuoltoon, uusiutuviin energialähteisiin, ilmastonmuutostutkimukseen ja kriisinhallintaan.