Puhemies. Esityslistalla seuraavana on yhteiskeskustelu
Dariusz Rosatin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä (A6-0264/2007) euroaluetta koskevasta vuosittaisesta kertomuksesta 2007 (2007/2143(INI)) ja
Gay Mitchellin talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä (A6-0266/2007) Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta 2006 (2007/2142(INI)).
Olen iloinen voidessani toivottaa tervetulleeksi euroryhmän puheenjohtajan, Luxemburgin pääministerin ja valtiovarainministerin Jean-Claude Junckerin. Toivotan ilolla tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin myös Euroopan keskuspankin pääjohtajan Jean-Claude Trichet'n. Lisäksi osoitan lämpimät tervetulotoivotukset komission jäsenelle Joaquín Almunialle.
Dariusz Rosati (PSE) , esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani esitellä Euroopan parlamentin historiassa toisen mietinnön, joka laaditaan vastaukseksi euroaluetta koskevaan Euroopan komission kertomukseen. Komission kertomuksessa esitellään euroalueen taloudellinen tilanne vuonna 2007.
Kertomuksessa esitetyt tulokset antavat aihetta tyytyväisyyteen. Euroalueen talouskasvu kiihtyi 2,7 prosenttiin, mikä oli paras saavutus vuoden 2000 jälkeen. Työttömyysaste laski 7,6 prosenttiin eli alhaisimmaksi 15 vuoteen. Samalla euroalueen merkitys maailmantalouden vakauttajana on korostunut.
Tämän yleisesti myönteisen kuvan ei pidä kuitenkaan kätkeä negatiivisia suuntauksia, joita käsittelemme mietinnössä. Ensinnäkin julkisen talouden vakauttaminen on ollut liian hidasta erityisesti valtioissa, joiden julkisen talouden alijäämä on suuri, kun otetaan huomioon, että vakaus- ja kasvusopimuksessa jäsenvaltiot velvoitetaan pitämään julkisen talouden mahdollisimman vakaama keskipitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaa julkisen talouden ylijäämän kerryttämistä hyvinä aikoina, jotta rahoitusasema voidaan turvata laskukaudella. Suhtaudumme tässä yhteydessä kriittisesti muiden jäsenvaltioiden menettelytapaan, jotka eivät hyödynnä meneillään olevaa kasvukautta tehdäkseen välttämättömiä leikkauksia julkisiin menoihin.
Toiseksi parlamentti huomauttaa, että koko euroalueen keskimääräisesti hyvä tilanne kätkee taakseen eri jäsenvaltioiden väliset merkittävät erot julkisen talouden tilanteessa. Erityisen huolestuttavaa on, että joidenkin valtioiden kansainvälinen kilpailukyky on heikkenemässä useimmiten siksi, että palkkoja on korotettu epäsuhtaisesti tuottavuuden lisääntymiseen nähden.
Kolmanneksi parlamentti kehottaa jatkamaan rakenneuudistuksia uutta Lissabonin strategiaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Tavara- ja palvelumarkkinoilla yhä olevien esteiden poistamista on nopeutettava sekä työ- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentämistä on jatkettava, sillä niiden merkitys euroalueen asianmukaisen toiminnan kannalta korostuu. Haluamme kiinnittää huomiota erityisesti palveludirektiivin nopeaan täytäntöönpanoon, jonka ansiosta työvoiman tuottavuuden kasvu on vauhdittunut ja palvelualan inflaatio on hidastunut. Tämä on hyvin tärkeää siksi, että palvelujen osuus euroalueen BKT:stä on 70 prosenttia.
Neljänneksi parlamentti huomauttaa, että on tärkeää edelleen laajentaa euroaluetta, jotta talous- ja rahaliittoa sekä yhteistä valuuttaa voidaan vahvistaa. Olemme tyytyväisiä päätökseen ottaa Kypros ja Malta mukaan euroalueeseen ja odotamme, että myös muita valtioita voi liittyä siihen lähitulevaisuudessa. Parlamentti haluaa muistuttaa, että menettelyn, jossa euroalueen jäsenyyttä hakevien maiden jäsenyysvalmius varmistetaan, on oltava avoin ja sen on perustuttava yhtenäisiin kriteereihin, joiden taloudellisista perusteista ja poliittisesta merkityksestä ei saa jäädä epäilyksiä.
Parlamentti pyytää tämän vuoksi komissiota ja neuvostoa käynnistämään vakavan keskustelun nimellistä lähentymistasoa koskevista kriteereistä.
Haluan lopuksi tuoda esiin euroalueen hyvän hallintotavan merkityksen ja sen, että on tärkeää tehostaa poliittista yhteensovittamista euroalueella. Näin on tehtävä, jotta yhteisvaluutan tarjoamat mahdollisuudet voidaan täysimääräisesti hyödyntää. Olen tyytyväinen euroryhmän tämän vuoden huhtikuussa tekemään päätökseen ottaa käyttöön jäsenvaltioiden finanssipolitiikkaa koskevat arviointiperusteet. Odotamme, että tämän alan päätöksiä valvotaan tarkoin. Haluan hyödyntää tämän tilaisuuden ja vakuuttaa puheenjohtaja Junckerille, että parlamentti antaa hänelle täyden tuen tässä asiassa.
Haluan lisäksi kiittää komission jäsentä Almuniaa siitä, että hän valmisteli euroalueen talouden tilannetta koskevan komission toisen kertomuksen, ja esittää toivomuksen siitä, että tulevina vuosina laadittavat kertomukset sisältäisivät yhtä hyviä uutisia kuin tämäkin.
Gay Mitchell (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että tästä mietinnöstä keskustellaan samanaikaisesti euroaluetta koskevan mietinnön kanssa. Haluan myös tuoda esiin sen, että esittelemäni mietintö hyväksyttiin yksimielisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnassa.
Puhun aluksi talouden tilanteesta. Vuonna 2006 euroalueen talouden elpymisestä tuli itseään ylläpitävä prosessi, jota ohjaa erityisesti kotimainen kysyntä. Vuonna 2006 luotiin kaksi miljoonaa työpaikkaa ja työttömyys laski 8,4 prosentista 7,6 prosenttiin. Elpymisen taustaa vasten haluan esittää mietinnön tärkeimmät kohdat. Äskettäisen elpymisen vuosi korkotason mahdollisen nostamisen olisi tapahduttava varovaisesti, jotta talouskasvua ei vaaranneta. On erittäin tärkeää, että palkat nousevat yhdenmukaisesti tuottavuuden kanssa, jotta säilytetään jäsenvaltioiden kilpailukyky ja mahdollistetaan työpaikkojen syntyminen ei-inflatorisessa ympäristössä. Keskeistä on julkisen talouden vakaus, joka on erityisen tärkeää nimenomaan hyvinä aikoina, jotta pitkäaikainen kasvu voidaan varmistaa.
Mietinnössä todetaan, että euroalueen perustamisen jälkeen kasvu on ollut suurempaa pienissä kuin suurissa talouksissa, ja erityisesti Irlanti, Suomi ja Luxemburg ovat saavuttaneet euroalueen keskiarvoa paremman kasvuvauhdin. Tällaisesta kehityksestä voitaisiin ottaa opiksi. Mietinnössä esitetään huoli siitä, että euron arvo lisääntyy edelleen suhteessa useimpiin tärkeisiin eurooppalaisiin valuuttoihin. EY:n perustamissopimuksen 111 artiklan nojalla neuvostolla on vastuu valuuttakurssipolitiikasta, mutta siinä ei määritellä, miten vastuuta on sovellettava.
Mietinnössä kehotetaan euroryhmää, neuvostoa ja EKP:tä yhteensovittamaan täysimääräisesti toimivaltansa käytön ja vastuidensa soveltamisen. Lisäksi mietinnössä kehotetaan EKP:tä seuraamaan tarkoin kehitystä, joka koskee euron käyttöä keskuspankkien varantovaluuttana, ja esittämään euron kansainvälistä asemaa koskevassa vuosikertomuksessaan määrällisiä tietoja ja analyyseja tämän vaikutuksista erityisesti vaihtokursseihin osalta. Pääjohtaja Trichet tietää, että joka kerta kun hän on viimeisen kahden vuoden aikana vieraillut talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, olen tuonut esiin asuntojen hintoja koskevan asian. Olen siitä edelleen huolissani. Tämän vuoksi mietinnössä kehotetaan EKP:tä seuraamaan tarkoin tämän alan kehitystä, jolla saattaa olla vaikutusta reaalitalouteen. Mietinnössä kehotetaan EKP:tä esittelemään erilaisia etenemistapoja ja niiden hyvät puolet, kuten kiinteistöjen hintojen sisällyttäminen yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin, erityisen indikaattorityypin laatiminen tai kansallisten markkinoiden erilaisuuteen perustuvien kansallisella tasolla toteutettavien erityistoimien ehdottaminen.
Puhun myöhemmin Yhdysvaltojen keskuspankin toimintamallista, Fed-formulasta. Ehkä nyt olisi aika kehittää EKP:n toimintamalli, jonka avulla voitaisiin paremmin ennustaa korkotason nousun todennäköisiä vaikutuksia asuntojen hintoihin. Mietinnössäni tuodaan esiin myös niin sanottuja sub-prime-lainoja koskeva kysymys ja todetaan, että EU voi ottaa opiksi Yhdysvaltojen taloudelle sub-prime-lainoista mahdollisesti koituvista vaikeuksista.
Haluan käyttää hetkisen Irlannin kannalta erityisen tärkeän asian käsittelemiseen, jolla saattaa olla vaikutusta myös muihin euroalueen valtioihin. Viime vuonna kiinteistövälitystoimisto Hook and McDonald ennusti asuntojen hintojen nousevan Irlannissa 9 prosenttia, Sherry Fitzgerald -kiinteistövälitystoimisto 8–10 prosenttia ja Friends First ja IIB 7 prosenttia, kun taas Allied Irish Banks ennusti nousun olevan 3–6 prosenttia. Asuntojen hintakehitystä mittaava Irlannin Permanent tsb/ESRI -indeksi osoittaa, että asuntojen hinnat laskivat tammikuun ja toukokuun 2007 välisenä aikana 2,1 prosenttia ja että niiden odotetaan edelleen laskevan Irlannissa. Sub-prime-luottojen – eli lainojen, joita myönnetään köyhemmälle väestönosalle, jonka tulot ovat epäsäännölliset tai jonka lainanmaksutausta on ongelmallinen – arvon ennustetaan kasvavan Irlannissa tänä vuonna 4 miljardiin euroon. Jos lainan suuruus on keskimäärin 200 000 tai 400 000 euroa, pelkästään Irlannissa tällaisia lainoja on myönnetty 10 000 tai 20 000 kappaletta. Sub-prime-luotonantajat ovat melko uusia toimijoita Irlannin markkinoilla ja veloittavat kuluja yleensä kulloisiakin asuntoluottokuluja kaksi kertaa suuremman määrän "kompensoidakseen" – kuten ne toteavat – luotonantajan korkeamman riskin. Yksikin Irlannissa toimiva hypoteekkiyritys on ottanut haltuunsa jo 30 asuntoa vuoden 2005 jälkeen.
Myös Yhdistyneen kuningaskunnan sub-prime-lainojen alalla näkyy huolestuttavia merkkejä. Jo jonkin aikaa on ollut tiedossa, että Yhdysvaltojen keskuspankilla on käytössään oma toimintamalli, Fed formula. Yhdysvaltojen keskuspankin laatima toimintamalli osoittaa erään pankin entisen ekonomistin mukaan, että silloin, kun alhainen korkotaso on useiden vuosien ajan vaikuttanut asuntojen hintoihin niitä korottavasti, on tyypillistä, että koronnousun jälkeen 1,5–2 vuoden kuluttua hinnat alkavat laskea voimakkaasti. EKP:n olisi mielestäni seurattava tätä toimintamallia ja kehitettävä oma toimintamallinsa, koska tällä hetkellä ennusteiden tekeminen jätetään alan toimijoiden tehtäväksi, ja nämä toimijat – rahoituslaitokset ja muut – ovat juuri niitä, joilla on eniten voitettavaa.
Mietinnössä kehotetaan komissiota arvioimaan sijoitus- ja pääomarahastojen valvonnan ja offshore-keskusten laatua. Siinä toistetaan demokraattisesta valvonnasta aikaisemmin esitetyt huomiot ja tarve julkaista kokouksista lyhyt tiivistävä pöytäkirja. Mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että tilinylityksiä koskeva korkotaso vaihtelee euroalueella 7 prosentista 13,5 prosenttiin, ja kehotetaan EKP:tä perehtymään tähän asiaan.
Lopuksi mietinnössä tuodaan esiin, että viime vuonna käytössä olleiden seteleiden määrä oli 11,3 miljardia kappaletta ja niiden arvo oli 628,2 miljardia euroa ja että 50, 100 ja 500 euron seteleiden määrän kasvu on huolestuttavaa. Pelkästään 500 euron seteleiden määrä on lisääntynyt 13,2 prosenttia. Mietinnössäni, jolla on talous- ja raha-asioiden valiokunnan tuki, viitataan rikollisen toiminnan mahdollisuuteen mainittujen suurten seteleiden käytössä ja edellytetään tämän vuoksi EKP:ltä lisätutkimuksia. Toivon, että pääjohtaja Trichet voi kommentoida mietintöä ja erityisesti harkita – ei tänään vaan mahdollisesti jonkin ajan kuluttua – ehdotustani EKP:n toimintamallista, joka vastaisi Yhdysvaltojen keskuspankin toimintamallia ja jonka ansiosta käytössä olisi aito ja tarkka mittari, jolla voitaisiin arvioida korkotason nousun todennäköistä seurannaisvaikutusta euroalueen jäsenvaltioiden asuntojen hintoihin.
Jean-Claude Juncker, euroryhmän puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa keskuspankin pääjohtaja, hyvä valiokunnan puheenjohtaja, hyvät esittelijät, hyvät parlamentin jäsenet,
olemme Euroopan unionissa siirtyneet peruskeskustelusta esittämään yksinkertaisia ehdotuksia. Meidät on kutsuttu parlamentin täysistuntoon – jossa vain harva on paikalla – jossa puhumme Euroopan kansalaisten jokapäiväisen elämän edellytyksissä, mikä epäilemättä lujittaa toimielintemme uskottavuutta.
Eurooppalaiset sanomalehdet ovat erityisesti tällä viikolla kirjoittaneet keskusteluista, joita on väitetty käydyn äskettäisessä euroryhmän tapaamisessa illan vieraan kanssa. Hänen vierailunsa oli meille suuri ilo. Olen lukenut sanomalehdistä tuskin 25 rivin mittaisen yhteenvedon näistä pitkistä keskusteluista. Vielä me valitamme, ettei eurooppalaisille tiedoteta riittävästi siitä, mitä Euroopan unionissa tapahtuu! Totta.
Toisaalta olen tyytyväinen havaitessani, että muutamaa hienopiirtoa lukuun ottamatta parlamentin jäsen Rosatin mietinnön ja euroryhmän yhteisen näkökulman välillä on vain vähän eroja, sillä olemme kaikki samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin talouskasvu on jälleen kiihtymässä, laajenemassa ja jatkuu edelleen ja että kaikki riippuu siitä, voimmeko muutaman kuukauden kuluttua nähdä, voimmeko tämän jatkuvan elpymisen ja Euroopan talouskasvun kiihtymisen ansiosta todeta, että Euroopan unionin ja erityisesti euroalueen kasvupotentiaali on merkittävästi lisääntynyt. Olemme myös havainneet, että vajaatyöllistettyjen ja työttömien määrä on vähenemässä. Työttömyysaste on ollut alhaisin pitkään aikaan. Siitä ei ole epäilystäkään. Tosiasia kuitenkin on, että on edelleen tarpeen korostaa, ettei Euroopan unionilla, jonka olisi tarkoitus toimia maailman mallialueena mutta jonka rakenteellinen työttömyysaste on yhä yli 7 prosenttia, ole mitään syytä anella kehuja muilta tai julistaa ratkaisseensa työttömyysongelman maanosassaan.
Julkisen talouden alijäämät ovat pienentymässä. Euroopan unionin julkisen talouden tilanne kääntyi selvästi myönteisempään suuntaan kaudella 2005–2006. Tämä koskee erityisesti alijäämiä. Vuonna 2005 alijäämäaste oli 2,5 ja vuonna 2006 enää 1,6, mikä osoittaa selvästi, että uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavat toimet ovat osoittautuneet asianmukaisiksi niistä kaikista usein epämääräisistä varoituksista huolimatta, joita meille osoitettiin sopimuksen tarkistamisen yhteydessä.
Pitää paikkaansa, että meillä on paljon tehtävää, jotta pääsemme vakaus- ja kasvusopimuksen ehkäisevien toimien osalta yhtä hyvään tulokseen kuin pääsimme sopimuksen korjaavien toimien osalta julkisen talouden elpymisessä. Me euroryhmän jäsenet – 13 tällä hetkellä ja 15 jäsentä 1. tammikuuta alkaen – olemme edelleen sitoutuneet toteuttamaan tehokkaasti ne toimet, joita vakaus- ja kasvusopimuksen ehkäisevän osan kehittäminen ja tosiasiallinen täytäntöönpano edellyttää.
Kun taloudella menee hyvin, kun kasvuluvut antavat aihetta voimakkaaseen tyytyväisyyteen ja kun talouskasvu on saatu takaisin raiteilleen, on selvää, että tällaisia aikoja – joita myös hyviksi ajoiksi kutsutaan – on hyödynnettävä, jotta julkisen talouden rakenteellisia alijäämiä voidaan korjata. Tämän vuoksi pidämme erittäin tärkeänä sitä, että keskipitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan nopeasti, mikä edellyttää, että euroalueen jäsenvaltiot on tehtävä kaksin verroin työtä saavuttaakseen keskipitkän aikavälin tavoitteensa ajoissa.
Teiltä ei varmastikaan ole jäänyt tältä osin huomaamatta, että Berliinissä järjestettiin 20. huhtikuuta euroryhmän epävirallinen tapaaminen, jossa tehtiin sitova päätös, sillä, kuten todettu, kaikkien jäsenvaltioiden olisi saavutettava keskipitkän aikavälin tavoite vuonna 2008 tai vuonna 2009. Jotkut jäsenvaltiot ovat onnistuneet siirtämään tätä määräaikaa vuoteen 2010 ilman selkeitä perusteita. Vaihtoehtona ei missään vaiheessa ole ollut se, ettei tavoitetta saavutettaisi vuoteen 2012 mennessä. Tämä asia oli luonnollisesti keskeisenä keskustelunaiheena aivan äskettäin, kun tapasimme alkuviikosta Ranskan presidentin, joka tuli kertomaan euroryhmälle – mikä on erittäin myönteinen asia – Ranskan talous- ja budjettipolitiikan uusista painopisteistä ja tavoitteista. Kannatamme täydestä sydämestämme aloitettuja uudistuksia, koska kyse on Ranskan hallituksen ja Ranskan presidentin vaatimista uudistuksista, mutta haluamme korostaa sitä, mitä me odotamme ja vaadimme Ranskalta eli että Ranskan on muiden euroalueen jäsenvaltioiden tapaan saavutettava keskipitkän aikavälin tavoite, jonka määräajaksi olemme asettaneet 1. tammikuuta 2010. Tämä huomautus koskee Ranskaa, mutta se voi aivan hyvin koskea myös muita Etelä-Euroopan valtioita ja kaikkia euroalueen valtioita. Meille on kuitenkin vakuuteltu, että alijäämä vähenee vuonna 2008 vuoden 2007 tasosta. Kyse on Ranskan viranomaisten soveltamasta periaatteesta, joka koskee kaikkien talousarvioennusteiden perusteella saavutettujen lyhyen aikavälin tulojen kohdentamista sekä julkisen talouden alijäämän ja velan vähentämistä.
Tätä asiaa on käsitelty lehdistössä, ja sekä Ranskassa että rajan toisella puolella Saksassa – nythän me olemme Strasbourgissa – ollaan sitä mieltä, ettei yksikään valtio yrittänyt viime maanantaina kyseenalaistaa millään Euroopan unionin työkielellä Euroopan keskuspankin riippumattomuutta euroryhmän nimittämisessä. Lisäksi mikäli jos joku niin tekisi, ei kuitenkaan olisi riittävää, että tämä ikävä ajatus vain ilmaistaisiin ääneen, sillä tässä asiassa on joka tapauksessa noudatettava perussopimuksia. Me halusimme riippumattoman keskuspankin ja meillä on riippumaton keskuspankki. Se säilyy ilman muuta riippumattomana raha-asioiden keskusviranomaisena.
(Suosionosoituksia)
Toinen keskustelua herättävä kysymys on euron vahvuus. Euroryhmän ministerit eivät kuitenkaan ole nykytilanteessa – edes tänään – väittäneet, että vahva euro saattaisi vaarantaa euroalueen talouskasvun. Olemme pikemminkin sitä mieltä, että niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat huolestuneita euron vahvuudesta suhteessa Euroopan ulkopuolisiin valuuttoihin – tämä vahvuus kertoo Euroopan unionin talouden elpymisen voimakkuudesta – olisi varmistettava, että omien talousjärjestelmiensä eli euroalueeseen kuuluvien järjestelmien kilpailukyvyn lujittaminen.
Suhtauduin herkkänahkaisesti huomautuksiin, joita esittelijä esitti mietinnössään palkkapolitiikan joidenkin tekijöiden horjuttamisesta. Useille yritysjohtajille maksetaan palkkioita, jotka eivät millään tavoin vastaa Euroopan keskuspankin ja euroryhmän toistuvasti esittämiä vaatimuksia, jotka koskevat maltillista palkkapolitiikkaa, joka oikein ymmärrettynä on samantahtista tuottavuuden lisääntymisen kanssa. Meidän ei pidä olla yllättyneitä siitä, etteivät Euroopan unionin työntekijät enää ymmärrä Euroopan unionia, jossa jotkut ansaitsevat omaisuuksia työskentelemättä laisinkaan, samalla kun heidän työmääränsä on kaikkien tiedossa ja samalla kun toisten johtajien on erottava tämän menettelyn mahdollistamiseksi ja siksi, että he yrittävät vastata vaatimuksiimme, jotka koskevat maltillisen palkkakehityksen tukemista. (Suosionosoituksia) Nykyinen kehitys on taloudellisesti ja sosiaalisesti epäoikeudenmukaista. Meidän on puututtava siihen.
Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että ulkopuolelta katsottuna euroalueen on oltava nykyistä vahvempi ja yhtenäisempi, mutta joudun kuitenkin sanomaan, etten täysin ymmärtänyt mihin hän pyrkii ehdottaessaan euroalueen yhtenäistä kansainvälistä edustusta.
Vaikka pääjohtaja Trichet onkin taitava, hän ei onnistu syrjäyttämään minua eurooppalaiselta toimintakentältä. Olen täällä ja pysyn täällä enkä minä puolestani aio tai halua pakottaa kaimaani astumaan toimintakentältä syrjään. Miten kumpikaan meistä voisi esimerkiksi toivoa komission syrjäyttämistä euroalueen ulkoisesta edustuksesta? Euroaluetta voidaan edustaa yhtenäisesti, vaikka toimijoita onkin kolme, kunhan toimijat ovat yhtä mieltä euroalueen ulkoisesta edustuksesta, ja ne ovat. Keltään tuskin on jäänyt huomaamatta, että ajatuksemme ja näkemyksemme ovat samanlaisia rahapolitiikan keskeisistä kysymyksistä, niin sisä- kuin ulkopoliittisistakin kysymyksistä.
Arvoisa puhemies, olen tiivistänyt keskeisiä kohtia koskevia huomautuksiani, koska Euroopan parlamentin työjärjestys vaatii meitä tekemään niin. Pidän työjärjestystä erittäin tiukkana, koska tarkoituksena on keskustella entistä laaja-alaisemmin Euroopan unionin kansalaisten tärkeistä ongelmista, jotka, kuten parlamentti usein sanoo, ovat jokapäiväisiä.
Jean-Claude Trichet, EKP. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, minulla on kunnia esitellä teille tänään Euroopan keskuspankin vuosikertomus. Se on tärkeä keino tehdä Euroopan unionin kansalaisille, heidän vaalein valituille edustajilleen ja parlamentille selvitys rahapolitiikasta ja vastuualaamme kuuluvista toimista.
EKP. – (DE) Haluan aluksi tehdä lyhyen katsauksen vuoden 2006 talous- ja rahakehitykseen ja perustella EKP:n tekemiä rahapoliittisia päätöksiä. Sen jälkeen haluan sanoa muutaman sanan taloudellisesta vakaudesta ja maksujärjestelmistä.
Vuonna 2006 EKP. Kuten esittelijä hyvin kaunopuheisesti totesi, euroalueen talouskasvu oli nopeinta sitten vuoden 2000. BKT:n määrän kasvu oli 2,9 prosenttia vuonna 2006, vaikka öljyn hinta oli kallis ja heilahteli paljon. Vuonna 2005 BKT:n määrän kasvu oli 1,5 prosenttia. Kasvusta tuli vähitellen laaja-alaisempaa, ja se jatkui yhä enemmän omalla painollaan. Tärkein kasvua vauhdittanut tekijä oli kotimaisen kysynnän lisääntyminen. Viimeiset tiedot ja tutkimukset ovat olleet yleisesti myönteisiä ja tukeneet näkemystä siitä, että euroalueen taloudellinen toiminta vilkastui edelleen vuoden 2007 toisella neljänneksellä. Taloudellisen toimeliaisuuden keskipitkän aikavälin ennuste säilyy suotuisana ja euroalueella on edelleen edellytykset vakaaseen talouskasvuun.
Mitä tulee hintoihin, vuonna 2006 keskimääräinen vuotuinen YKHI-inflaatiovauhti oli 2,2 prosenttia eli sama kuin vuonna 2005. Vauhti oli nopeampi kuin EKP:n tavoite pitää inflaatio keskipitkällä aikavälillä alle 2 prosentissa mutta lähellä sitä. Vaikka siihen vaikuttivatkin öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnannousut, ei ole syytä itsetyytyväisyyteen.
Hintavakauteen kohdistuu edelleen inflaation kiihtymisen riskejä keskipitkällä aikavälillä. Euroalueen talouden kapasiteetin käyttötilanteen ollessa hyvä ja työmarkkinatilanteen kohentuessa edelleen syntyy rajoituksia, jotka saattavat johtaa ennen kaikkea ennakkoa voimakkaampaan palkkojen nousuun. Lisäksi vähän kilpailtujen markkinasegmenttien hinnoitteluvoima saattaa lisääntyä tällaisessa ympäristössä. Vertailu rahatalouden analyysin kanssa vahvisti vuoden 2006 alun ja vuoden 2007 puolivälin väliseltä ajanjaksolta EKP:n arvion, jonka mukaan hintavakauteen kohdistui edelleen inflaation kiihtymisen riskejä. Rahan määrän ja luotonannon huomattavan nopea kasvu vuosina 2006 ja 2007 voidaan nähdä osaksi sitkeää rahan määrän trendikasvun nopeutumista, ja se kerrytti likviditeettiä entisestään.
EKP:n taloudellisessa ja rahatalouden analyysissä havaittiin hintavakautta uhkaavia inflaation kiihtymisen riskejä. Niiden hillitsemiseksi EKP:n neuvosto on, kuten tiedätte, muuttanut rahapolitiikan mitoitusta kahdeksassa vaiheessa vuoden 2005 lopun jälkeen. Kuten viime torstaina EKP:n neuvoston arviota esitellessäni totesin, koronnostojen jälkeenkin EKP:n rahapolitiikka pysyi kasvua tukevana, sillä rahoitustilanne pysyi hyvin suotuisana, rahan määrän ja luotonannon kasvu jatkui vahvana ja likviditeettiä oli edelleen runsaasti euroalueella. On edelleen perusteltua toimia päättäväisesti ja ajoissa hintavakauden varmistamiseksi keskipitkällä aikavälillä. EKP:n neuvosto seuraa jatkuvasti hyvin tarkasti kaikkea kehitystä, jotta hintavakautta keskipitkällä aikavälillä uhkaavat riskit eivät pääsisi toteutumaan.
Finanssipolitiikan osalta EKP yhtyy päätöslauselmaesityksessä esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan keskeistä on julkisen talouden vakauttaminen, joka on välttämätöntä erityisesti hyvinä aikoina pitkän aikavälin talouskasvun varmistamiseksi. Kuten sekä esittelijä että euroryhmän puheenjohtaja mielestäni hyvin kaunopuheisesti totesivat, EKP:n neuvosto pitää tärkeänä sitä, että kaikki hallitukset noudattavat julkisen talouden vakauttamista koskevia vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä ja että kaikki asianomaiset valtiot noudattavat euroryhmän 20. huhtikuuta 2007 Berliinissä pidetyssä tapaamisessa tehtyjä sitoumuksia. Kuten Berliinissä sovittiin, noususuhdanteen oloja hyödyntämällä useimmat euroalueen valtiot voisivat saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteensa vuonna 2008 tai 2009, ja kaikkien euroalueen maiden olisi pyrittävä saavuttamaan tavoitteet viimeistään vuoteen 2010 mennessä.
Olen myös erittäin tyytyväinen siihen, että Ecofin-neuvosto on korostanut toimia, joilla parannetaan julkisen talouden laatua ja tehokkuutta.
Rakennepolitiikan osalta talous- ja raha-asioiden valiokunnan hyväksymässä päätöslauselmaesityksessä viitataan useaan otteeseen euroalueen talouksien välisiin eroihin. Haluan ensinnäkin korostaa, että yleisesti ottaen inflaatioerot ovat pienentyneet euroalueen valtioissa ja ovat tällä hetkellä historiallisesti tarkasteltuina melko pienet. Tämänhetkisen inflaation nopeus ja sen erot vastaavat tai ovat lähellä Amerikan yhdysvaltojen alueiden tai osavaltioiden inflaation nopeutta ja eroja. Yhdysvallat on valtavan kokoinen mannertalous, joka vastaa suuruudeltaan ja ulottuvuudeltaan meidän mannertamme. Tämän perusteella yhtenäisvaluutta merkitsee yhtenäistä rahapolitiikkaa, ja yhtenäistä vaihtokurssia muihin valuuttoihin. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää varmistaa, että kaikki kansalliset sokkien hallitsemista koskevat mekanismit toimivat moitteettomasti. Talouden mukauttamistoimien tehokkuus ja sujuvuus euroalueella edellyttää joustavien palkka- ja hinta-päätösmenettelyjen institutionaalisten esteiden poistamista sekä yhteismarkkinoiden loppuun saattamista ja siten rajat ylittävän kilpailun lisäämistä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kansalliset hallitukset toteuttavat hyvin suunniteltuja rakenneuudistuksia, jotta tuote-, työ- ja rahoitusmarkkinoiden toimintaa voidaan parantaa ja kilpailukykyä vahvistaa.
EKP katsoo myös, että vapaa ja vääristymätön kilpailu edistää pitkän aikavälin talouskasvua ja työpaikkojen syntyä sekä helpottaa hintavakauden säilyttämistä euroalueella.
Haluan sanoa nyt muutaman sanan julkisen talouden vakaudesta, jonka tiedän olevan hyvin tärkeä asia parlamentille. On syytä tunnustaa sijoitus- ja pääomarahastojen tärkeä asema rahoitusmarkkinoiden tehokkuuden ja likviditeetin lisäämisessä. Meidän olisi kuitenkin myös tiedostettava, että sijoitus- ja pääomarahastot voivat muodostaa myös riskin rahoitusjärjestelmän vakaudelle. Tätä taustaa vasten rahoitusvakausfoorumin G8-maiden pyynnöstä toukokuussa 2007 laatima kertomus on hyvin tervetullut. Kertomus sisältää useita suosituksia valvojille, sijoitus- ja pääomarahastojen osakkaille ja sijoittajille sekä sijoitus- ja pääomarahastoalalle. Hyväksyn nämä suositukset täysin. Mitä tulee alan omaan rooliin, kannatamme voimakkaammin kuin koskaan kehotusta, jonka mukaan sijoitus- ja pääoma-alan olisi etsittävä parhaita käytäntöjä. Sijoitus- ja pääoma-alan laatimat arviointiperusteet soveltuisivat tämän tavoitteen ajamiseen. Tässä yhteydessä alan äskettäin tekemä aloite, joka koskee työryhmän perustamista parhaiden käytäntöjen selvittämiseksi, on hyvin tervetullut, ja odotan mielenkiinnolla työryhmän työn tuloksia.
Esitän lopuksi huomioita Euroopan unionin maksujärjestelmien yhdentämisestä. Olen pannut tyytyväisenä merkille, että yhtenäisiä euromaksuja ja tavoite 2 -hanketta (TS2) koskeva lähestymistapa on hyvin myönteinen, ja EKP jatkaa omalta osaltaan työtään tässä asiassa.
Mitä tulee TS2:een, meidän on otettava käyttöön kehitysvaihetta varten hallintomalli, jonka avulla pyritään saamaan kaikki sidosryhmän mukaan perustamalla TS2:ta koskeva neuvoa-antava työryhmä, jossa kaikilla markkinatoimijoilla on asianmukainen edustus. Käynnistimme huhtikuussa 2007 julkisen kuulemisen on TS2-hankkeen periaatteista ja ehdotuksista. Kuulemisessa saatujen huomautusten alustava arvio osoittaa, että palaute on yleisesti ottaen myönteistä. Saimme 56 hallintoelimeltä 67 ehdotuksesta yhteensä 3 200 huomautusta ja totesimme, että näistä 3 200 huomautuksesta 60 prosentissa ehdotukset hyväksyttiin täysin, kun vain 6 prosentissa ehdotuksista oltiin täysin eri mieltä. Kaikki saatu palaute on julkaistu ja siihen perehdytään tarkoin.
Paljon kiitoksia tarkkaavaisuudestanne.
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa Euroopan keskuspankin pääjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, on mielestäni erittäin myönteistä, että käymme tätä toista euroalueen tilannetta koskevaa keskustelua – ensimmäinen pidettiin euroaluetta koskevan komission ensimmäisen kertomuksen jälkeen – ensimmäisen kerran samanaikaisesti Euroopan keskuspankin vuosikertomuksesta käytävän keskustelun kanssa, minkä ansiosta euroalueen tilannetta, Euroopan talous- ja rahaliiton toimintaa ja tulevaisuudennäkymiä voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti.
Haluan kiittää sekä jäsen Rosatia että jäsen Mitchelliä erinomaisista mietinnöistä, jotka he ovat esitelleet meille, sekä talous- ja raha-asioiden valiokuntaa työstä, jonka se on tehnyt näiden ehdotusten parissa, joista me parhaillaan keskustelemme.
Euroalueen moitteeton toiminta on erittäin tärkeä asia kansalaisillemme. Totean teille kuitenkin heti aluksi olevani huolissani siitä, että monet Euroopan unionin kansalaiset, jotka käyttävät euroa ja maksavat eurorahalla päivittäin, eivät vaikuta kovin tyytyväisiltä yhtenäisvaluuttaan, vaikka euroalueen talous on selvästi kohentumassa, talouskasvu on potentiaalikasvua – ja Yhdysvaltojen talouskasvua – voimakkaampaa ja euroalue on elpymässä kysyntävetoisesti, kuten pääjohtaja Trichet totesi. Näin ei ollut vielä muutama vuosi sitten.
Erityisesti investointeihin perustuva elpyminen antaa aihetta tyytyväisyyteen ja ennustaa talouden kohenemista myös tulevaisuudessa ja edistää taloutta, jossa euroalueen maissa voi syntyä kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa, kuten viime vuonna. Kaikki tämä tapahtuu tilanteessa, jossa kauppatase on lähestulkoon tasapainoinen, inflaatiovauhti on tällä hetkellä alle 2 prosenttia ja julkinen talous on muiden maailman talousalueiden silmissä kadehdittavan vakaa.
Mielestäni kaikilla, tietenkin komissiolla mutta myös neuvostolla sekä erityisesti euroryhmällä, Euroopan keskuspankilla ja Euroopan parlamentilla, on velvollisuus selittää kansalaisille, mikä on Eurooppa-hanke, joka on nyt kahdeksan vuotta perustamisensa jälkeen johtanut erinomaisiin tuloksiin. Mielestäni näin olisi tehtävä tässä keskustelussa.
Tämän perusteella meidän on kuitenkin myös opittava kokemuksesta, selvitettävä mitkä talous- ja rahaliiton osat eivät toimi niin hyvin kuin oletimme kahdeksan vuotta sitten sekä tehtävät tarvittavat mukautukset ja poliittiset päätökset, jotta tulevaisuudesta voidaan tehdä nykyhetkeä parempi siitä huolimatta, että tilanne on nytkin hyvä. Eilen pidetyn Ecofin-kokouksen jälkeen useammat eurooppalaiset pääsevät osallisiksi tästä hyvästä nykytilasta. Ecofin teki eilen viimeiset viralliset päätökset, joilla vahvistetaan euroalueen laajentuminen Maltaan ja Kyprokseen tammikuussa 2008. Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä euroalue laajentui käsittämään Slovenian. Ensi vuonna talous- ja rahaliittoon liittyy kolme uutta jäsenvaltiota, jotka jakavat yhteisvaluutan 318 miljoonan muun eurooppalaisen kanssa.
Mielestäni tänään keskusteltiin hyvin myönteisestä asiasta ja yhdyn tyytyväisiin kommentteihin, jotka ovat peräisin paitsi euroalueen 15 jäsenvaltiolta myös niiltä 12 jäsenvaltiolta, joilla ei ole vielä käytössään yhteisvaluuttaa. Tätä asiaa on mielestäni syytä korostaa.
En aio käsitellä yksityiskohtaisesti taloudellista tilannetta, koska sekä puheenjohtaja Juncker että pääjohtaja Trichet ovat niin jo tehneet.
Vakaus- ja kasvusopimuksen – joka liittyy mielestäni kohentuneeseen talouden tilanteeseen ja julkisen talouden vakauteen, josta euroalueella nautimme – soveltamisen osalta haluan todeta, että kuten puheenjohtaja Juncker on jo todennut, tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen korjaavien toimien soveltaminen ja liiallista alijäämää koskevien menettelyjen soveltaminen on johtanut hyvin myönteisiin tuloksiin. Tänä vuonna olemme lopettaneet kolme liiallista alijäämää koskevaa menettelyä kolmea euroalueen jäsenvaltiota kohtaan, mukaan luettuina Ranska ja Saksa, joiden talous ei ole enää liiallisesti alijäämäinen.
Olemme niin ikään lopettaneet liiallista alijäämää koskevan menettelyn Kreikkaa koskaan. Liiallista alijäämää koskeva menettely on yhä vireillä kahta euroalueen valtiota, Italiaa ja Portugalia, vastaan. Mikäli kehitys jatkuu samankaltaisena, Italia on korjannut liiallisen alijäämänsä vuoden loppuun mennessä, jolloin alijäämä on alle 3 prosenttia, ja Portugali on korjannut liiallisen alijäämänsä, ellei tänä vuonna, vuoden 2008 loppuun mennessä, kuten neuvosto on vaatinut.
Mitä tulee euroalueeseen, vakaus- ja kasvusopimuksen tunnetuimpia ja huomiota herättävimpiä toimia, jotka muodostavat komission ja neuvoston käytössä olevan vahvimman ja voimakkaimman välineen, on sovellettu tyydyttävällä tavalla.
Me olemme tällä hetkellä huolissamme ehkäisevistä toimista. Euroryhmä keskusteli asiasta maanantaina ja Ecofin eilen. Tämä kysymys on mitä ajankohtaisin ja vaikein talouden hyvinä aikoina, koska näinä aikoina on taloudellisesti ja poliittisesti vaikeampaa jatkaa julkisen talouden vakauttamistoimia sekä komission ja neuvoston käytössä olevien välineiden vahvistamista siten, että voitaisiin edistää julkisen talouden alijäämän vähentämistä alle 3 prosentin rajan ja edetä rakenteellisesti kohti julkisen talouden vakautta koskevaa keskipitkän aikavälin tavoitetta. Nämä välineet ovat oikeudelliselta kannalta heikompia, ja niiden on perustuttava poliittiseen yhteisymmärrykseen, vertaispainostukseen ja vankkumattomaan näkemykseen siitä, että ne ovat kestävän talouskasvun välttämättömiä edellytyksiä.
Olemme äskettäin – juuri tällä viikolla – keskustelleet jälleen kerran Italian liiallista alijäämää koskevasta tilanteesta. Nyt meidän pitäisi kuitenkin pohtia sitä, miten viemme vakauttamisprosessia eteenpäin, ja tämä on vaikeaa. Olemme onnekkaita, ettei meidän tarvitse keskustella samalla tavoin Saksan tilanteesta, sillä Saksan talouden vakauttamisessa on edistytty huomattavasti. Olemme aloittaneet keskustelut myös Ranskan tilanteesta.
Kerron teille näkemykseni euroryhmän maanantaisesta keskustelusta ja käsittelen myös sitä, mistä puheenjohtaja Juncker puhui. Yksi asia on erityisen myönteinen. Ranskan presidentti lupasi euroalueen valtiovarainministereille, Euroopan keskuspankin pääjohtajalle ja komission puheenjohtajalle aikovansa viedä eteenpäin hyvin vakavamielistä uudistusohjelmaa, jonka hän esittelee tarkemmin syyskuuhun mennessä.
Toinen myönteinen asia on se, että hän lupasi osoittaa kaikki talousarvioylijäämät julkisen talouden vakauttamiseen ja velan lyhentämiseen. Uutta oli myös se, kun hän totesi euroryhmän kokouksessa seuraavasti: "Jos voin pienentää alijäämää vuonna 2010, haluan pienentää alijäämää vuonna 2010". Tämä nimittäin ei ollut selvää ennen euroryhmän kokousta. On kuitenkin todettava hänen lisänneen, että "ellen voi tehdä niin, minun on tehtävä se vuonna 2012".
Tätä selvitystä ei kuitenkaan tehty tyhjentävästi maanantaina. Euroryhmässä kävi ilmi nimittäin toinenkin tärkeänä pitämäni seikka eli se, että keskustelu Ranskan talousarviostrategiasta ja minkä tahansa valtion talousarviostrategiasta käydään, aivan niin kuin tähänkin asti, vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa. Tämän yhteydessä Ranska esittää tarkistetun vakausohjelman, jonka komissio ja neuvosto arvioivat, ja neuvostossa, euroryhmässä sekä Ecofin-neuvostossa kokoontuvat ministerit antavat lausuntonsa Ranskan esittämästä julkisen talouden vakauttamista ja mukauttamista koskevasta ohjelmasta.
Tätä on mielestäni syytä korostaa, koska jotkut ovat tulkinneet viime päivien tapahtumat vakaus- ja kasvusopimuksen toiseksi kuolemaksi – jotkut julistivat sen kuolleeksi jo vuonna 2003. Pidän sopimusta hyvinkin vireänä ja aktiivisena. Ongelmana on, että sitä on vaikeaa soveltaa noususuhdanteen aikana, erityisesti joissakin valtioissa. Tästä kuitenkin on kyse vakaus- ja kasvusopimuksen välineissä, nimittäin vaikeuksien ylittämisestä.
Arvoisa puhemies, haluan esittää lopuksi lyhyen huomautuksen korostaakseni uuden perustamissopimuksen suurta merkitystä, sitten kun se tulee voimaan, sillä sen avulla vahvistetaan euroryhmän hallinnollisia valmiuksia ja parannetaan siten talous- ja rahaliiton hallintoa, jossa on vielä paljon parannettavaa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Toivon, että komissio voi esittää teille seuraavassa keskustelussa, euron käyttöönottoa koskevan päätöksen kymmenvuotispäivänä toukokuussa 2008, kattavan analyysin siitä, miten talous- ja rahaliitto toimii ja miten sen pitäisi toimia.
Andreas Schwab, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää esittelijöitä Mitchelliä ja Rosatia heidän työstään. EKP:n soveltaman yhtenäisen rahapolitiikan ja yhtenäisvaluutta euron ansiosta euroalueen jäsenvaltiot ovat saavuttaneet maksimaalisen yhdentymisen tason rahapolitiikassa. Talouspolitiikkaa ei määritetä yhteisön tasolla toisin kuin yhteistä valuuttapolitiikkaa, minkä vuoksi talouspoliittiset päätökset pysyvät kansallisten hallitusten ja parlamenttien käsissä.
Euroalueen valtioiden talouksien korkea yhdentymisaste on pitkällä aikavälillä edellytys vahvalle ja vakaalle eurooppalaiselle valuutalle. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, mitä pääjohtaja Trichet on tänään sanonut. Lehdistössä on julkaistu kaikenlaista viime viikkoina ja vielä tämänkin viikon alussa. Kaikki voidaan tiivistää seuraavasti: paljon työtä mutta vähän tuloksia.
Olen tyytyväinen siihen, että lausuntonne ovat olleet hyvin selkeitä ja tiukkoja, mutta uskon keskustelujen jatkuvan siitä, miten euro ja sitä määrittävät perusteet kehittyvät tulevaisuudessa. Tämä keskustelu edellyttää, että kaikki osanottajat pysyttelevät puolustusasemissaan.
Haluan nuoremman sukupolven edustajana kannustaa euroalueen jäsenvaltioita jatkamaan lannistumatta pyrkimyksiään vakauttaa julkista taloutta ja soveltaa talousarviokuria kansallisissa talousarvioissaan. Haluan tässä yhteydessä lainata Montesquieu’ta, joka totesi, että merkitystä on ainoastaan sillä, että "lain henkeä" noudatetaan. Talous- ja rahaliitosta tehdyn sopimuksen ehtoja on noudatettava, vaikka hallitukset ovatkin vaihtuneet. Tässä kohdin olisi ehdottomasti noudatettava Montesquieu'n erinomaista neuvoa täysimääräisesti. Esimerkiksi jos jokin jäsenvaltio, joka on syötänyt viime viikkoina paljon tulenarkaa aineistoa julkisuuteen, muuttaisi toimintatapaansa, silloin muut, pohjoisemmat jäsenvaltiot seuraisivat perässä, mistä aiheutuisi tuhoisia vaikutuksia julkisen talouden vakaudelle ja talousarviopolitiikalle Euroopan unionissa.
Arvoisa puheenjohtaja Juncker ja arvoisa pääjohtaja Trichet, tästä syystä kehotan teitä pysymään lujina ja vankkoina, jottei kukaan pysty muuttamaan tulevien vuosien toimintasuuntaanne.
Puhemies. Jäsen Schwab, on luonnollisesti täysin soveltuvaa lainata Montesquieu'ta tällaisessa tilanteessa.
Benoît Hamon, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kuulijat, en voi olla reagoimatta puheenjohtaja Junckerin ja hänen tämäniltaisen vierailijan esittämiin huomautuksiin. Aluksi toivon, ettei hän antaisi tämäniltaisen vieraan käyttää häntä hyväkseen erityisesti alijäämiä koskevassa kysymyksessä, jota hän parhaillaan tutkii tarkoin Ranskassa. Sivumennen sanottakoon, ettei näillä alijäämillä ole mitään tekemistä Lissabonin strategian mukaisten tutkimukseen, kehittämiseen ja innovaation tehtävien uusien investointien kanssa vaan ne johtuvat lähtökohtaisesti 14 miljardin suuruisesta veronalennuksesta, joka osoitettiin Ranskan varakkaimmille kansalaisille. Tämä alennus saa useimmat ekonomistit epäilemään sen todellisia vaikutuksia EU:n talouskasvun vauhdittamiseen. Palaan tämän pidemmittä puheitta aiheeseen.
Haluan nyt kiittää jäsen Mitchelliä hänen mietinnöstään ja työstä, jota hän on tehnyt tässä asiassa talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Tässä mietinnössä otetaan merkittäviä edistysaskelia ennen kaikkea Euroopan keskuspankin työskentelyn ja päätöksenteon avoimuuden alalla sekä nimitysmenettelyjen demokratisoinnin alalla. Mietinnössä kehotetaan lisäksi varovaisuuteen mahdollisessa koron nostamisessa, jotta talouskasvua ei vaarannettaisi. Siinä kehotetaan varovaisuuteen myös sijoitus- ja pääomarahastojen osalta ja lisäämään niitä koskevaa valvontaa ja sääntelyä julkisen talouden vakauden ja avoimuuden edistämiseksi. Lisäksi voimme olla tyytyväisiä talous- ja raha-asioiden valiokunnan saavuttamaan yhteisymmärrykseen tarpeesta sijoittaa merkittäviä summia tutkimukseen ja koulutukseen.
Tämän jälkeen palaan valuuttakursseja koskevaan kysymykseen, sillä vastoin vallalla olevaa fatalismia ja äärikonservatismia haluamme huomauttaa, että välineet alan toimien toteuttamiseksi ovat olemassa. Perustamissopimuksen 111 artiklassa määrätään ainoastaan, että jos ei ole olemassa "valuuttakurssijärjestelmää suhteessa yhteen tai useampaan muuhun valuuttaan kuin yhteisön valuuttaan, neuvosto voi määräenemmistöllä joko komission suosituksesta tai EKP:tä kuultuaan laatia yleiset suuntaviivat tällaisia valuuttoja koskevaa valuuttakurssipolitiikkaa varten". Puheenjohtaja Juncker, pääjohtaja Trichet ja komission jäsen Almunia, tätä me pyydämme teiltä: yleisiä suuntaviivoja merkittäviä kumppaneiden ja kilpailijoiden valuuttoja koskevaa valuuttakurssipolitiikkaa varten sen sijaan, että sovellatte välinpitämätöntä politiikkaa ja annatte epäuskottavia lausuntoja, joissa väitetään, ettei laajasti yliarvostetulla eurolla ole vaikutusta talouteen.
Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan palkkapolitiikkaa koskevasta kysymyksestä, joka jakaa parlamentin jyrkästi kahteen osaan. Puheenjohtaja Juncker, havaitsemme teidän tapaanne, että palkkojen osuus euroalueen BKT:sta pienenee jatkuvasti ja että samanaikaisesti suuryritysten johtajien ja päälliköiden palkat, kultaiset kädenpuristukset ja muut osakeoptiot provosoivat voimakkaasti EU:n työntekijöitä, joiden ostovoima on heikkenemässä.
Komission jäsen Almunia, vaadimme teidän tapaan laissa määrättyä vähimmäispalkkaa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin tai ainakin euroalueelle. Mikäli työmarkkinaosapuolia kannustetaan hyväksymään huomattavat palkankorotukset, kuten metalliteollisuudessa on tehty, voidaan paitsi jakaa talouskasvun hyödyt paremmin myös mielestämme edistää kasvun jatkumista kotitalouksien luottamusta ja kysyntää lisäämällä.