Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Geringer de Oedenbergin laatima aluekehitysvaliokunnan mietintö (A6-0241/2007) koheesiopolitiikan merkityksestä ja tehokkuudesta erojen vähentämisessä EU:n köyhimmillä alueilla (2006/2176(INI)).

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE), esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella teitä tuon arvostetun tehtävän vastaanottamisesta.

Euroopan unioni koostuu paitsi 27 valtiosta, myös 268 alueesta, joiden kehitystaso on hyvin erilainen. Viimeisimmän, 27 jäsenvaltion unionin synnyttäneen laajentumisen seurauksena yhteisön väkiluku nousi lähes 493 miljoonaan. Noin 30 prosenttia näistä ihmisistä elää 100 köyhimmällä eli lähentymistavoitteiden piiriin kuuluvalla alueella.

Jokainen peräkkäinen laajentuminen on lisännyt epätasa-arvoa yhteisön rikkaimpien ja köyhimpien alueiden välillä. Nyt 27 jäsenvaltion unionissa alueiden väliset BKT-erot ovat huomattavasti selvempiä kuin ne olivat vanhoissa 15 jäsenvaltiossa. Kaakkois-Romaniassa BKT on vain 24 prosenttia unionin keskiarvosta ja Lontoon ydinalueilla jopa 303 prosenttia.

Yksittäisten alueiden alikehittyneisyyden syyt vaihtelevat suuresti. Köyhimmiltä alueilta puuttuu ennen kaikkea kestävään, pitkäaikaiseen kehitykseen tarvittava perusinfrastruktuuri, lisäinvestoinnit ja tarvittavat henkilöresurssit. Kuten tilastot osoittavat, Euroopan unionin nykyinen koheesiopolitiikka on edistänyt tehokkaasti monien alueiden kehitystä niissä maissa, jotka ovat jo pitkään kuuluneet sen piiriin, kuten Irlannissa, Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 158 artiklan mukaan yhteisön tavoitteena on edistää sopusointuista kehitystä ja vähentää eri alueiden välisiä kehityseroja. Sen mukaisesti me Euroopan parlamentin jäsenet vaadimme päättäväisiä toimia pahimman alikehittyneisyyden poistamiseksi Euroopan unionin köyhimmiltä alueilta.

Uusilla jäsenvaltioilla on ollut erityisiä vaikeuksia EU:n varojen vastaanottamisessa, sillä se, että varoja on myönnetty, ei vielä takaa, että ne käytetään asianmukaisesti, eikä köyhien alueiden viranomaisilla useinkaan ole tarvittavaa taitoa, kokemusta ja voimavaroja hyödyntää täysin niitä varoja, joihin ne olisivat oikeutettuja.

Rakennerahastoista maksettavan tuen hakumenettelyt ovat usein varsin monimutkaisia eivätkä mitenkään selviä loppukäyttäjän kannalta. Siksi vaadimme, että näitä menettelyjä yksinkertaistetaan kaikilla tasoilla eli niin Euroopan unionissa, kansallisesti kuin alueellisestikin.

Koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon alueiden vaihtelevat tarpeet, erityisesti kaupunki- ja maaseutualueiden, vaikeapääsyisten alueiden, saarien ja syrjäisten alueiden erityistarpeet. Koheesiopolitiikassa tukea olisi mukautettava vastaamaan alueiden edellytyksiä ja erityispiirteitä ja hyödynnettävä niiden mahdollisuuksia kestävään ja pitkäaikaiseen kasvuun.

Jäsenvaltioiden ja alueiden olisi siten varmistettava, että etusijalle asetetaan sellaiset hankkeet, jotka parantavat kulkuyhteyksiä köyhimmille alueille varmistamalla, että liikenteen sekä tietotekniikan perusrakenteet ovat kunnossa. Koheesiopolitiikan olisi tuettava yrittäjyyttä ja investointeja köyhimmillä alueilla. Uudet rahoitusvälineet, kuten Jeremy ja Jessica -aloitteet, voivat edistää merkittävästi alueellista kehitystä, mutta paikallis- ja aluetasolla tiedetään vielä varsin vähän niiden käytöstä.

Jäsenvaltioita on tärkeää rohkaista muodostamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja vaihtamaan hyviä käytäntöjä tällä alalla. Komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava tehokkaasti hankkeita, joilla lisätään alueiden kykyä luoda ja omaksua uutta teknologiaa, kiinnittäen erityistä huomiota ympäristönsuojeluun.

Yksi erittäin merkittävä ongelma EU:n köyhimmille alueille on korkea työttömyys; työttömyysprosentti voi olla jopa 20. Tämän vuoksi on investoitava pikimmiten köyhimpien alueiden henkilöresursseihin varmistamalla parempi koulutus ja tasaisesti kasvava ammattitaito erityisesti nuorille, naisille ja iäkkäille henkilöille ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleville vähemmistöille.

Yhdenvertaisten mahdollisuuksien tukemisen pitäisi kuulua kaikkiin yhteisön ohjelmiin, erityisesti niihin, jotka vaikuttavat taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon, myös Euroopan unionin koheesiopolitiikan piiriin kuuluvien hankkeiden suunnittelu- ja toteutusvaiheessa.

Komission ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että saatavilla on paikkansapitäviä, kattavia ja vertailukelpoisia tilastotietoja. Tällä hetkellä sellaisia ei ole. Komission olisi laadittava uusi menetelmä alueellisen kehityksen mittaamiseen. Se ei saisi perustua pelkästään BKT:hen ja työttömyysprosenttiin, vaan niiden lisäksi olisi käytettävä myös muita määrä- ja laatuindikaattoreita, jotka kuvaavat väestön todellista elintasoa. Myös ostovoimapariteettien laskentamenetelmää olisi parannettava erityisesti kehittämällä alueellisia indikaattoreita kansallisten indikaattorien sijaan.

Komission olisi analysoitava koheesiopolitiikan vaikutuksia ja tutkittava sen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia käyttäen hyväkseen yhteisön budjetin vuoden 2009 väliarviota.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat antaneet oman panoksensa tämän mietinnön valmisteluun. Haluan kiittää teitä arvokkaista tarkistuksistanne, jotka ovat rikastuttaneet mietinnön sisältöä, ja toivon vilpittömästi, että tämä valiokunta-aloitteinen mietintö antaa jäsenvaltioille ja alueille koko joukon hyödyllisiä suuntaviivoja sekä kannustaa Euroopan komissiota parantamaan koheesiopolitiikan tehokkuutta kipeimmin apua tarvitsevilla alueilla.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, on ilo saapua parlamentin eteen vaihtamaan näkemyksiä Geringer de Oedenbergin mietinnöstä, jonka aiheena on koheesiopolitiikan merkitys ja tehokkuus erojen vähentämisessä Euroopan unionin köyhimmillä alueilla.

Jälleen kerran tämä mietintö, niin kuin aluekehitysvaliokunnan muutkin valiokunta-aloitteiset mietinnöt, on osoitus mainiosta yhteistyöstä kahden toimielimemme välillä. Puhun kollegani Hübnerin puolesta, joka joutui matkustamaan Romaniaan ja lähettää teille terveisiä.

Olen tyytyväinen mietintöön ja arvostan sen myönteistä panosta koheesiopolitiikan vaikutuksista ja tehokkuudesta käytävään keskusteluun ratkaisevassa vaiheessa ohjelmakautta 2007–2013 ja juuri ennen vuosina 2008–2009 toteutettavaa budjetin väliarviointia. Olen täysin samaa mieltä siitä, että koheesiopolitiikka on paitsi välttämätön myös tehokas keino sosioekonomisten ja alueellisten erojen vähentämisessä ja EU:n kaikkien alueiden kehitysmahdollisuuksien hyödyntämisessä.

Koheesiopolitiikan tuoma lisäarvo on jo tullut todistetuksi, ja me kaikki ymmärrämme, ettei siinä ole kysymys pelkästään rahansiirroista vaan että se käsittää myös muun muassa kumppanuuksien kehittämistä, parhaiden käytäntöjen vaihtamista, lisää talousarvion vakautta ja edistää strategista lähestymistapaa.

Arvostan mietintönne aihetta ja sisältöä erityisesti siksi, että se osuu koheesiopolitiikan ytimeen. Politiikkamme päätavoitteenahan on vähentää sosioekonomisia ja alueellisia eroja EU:n köyhimmillä alueilla. Se ei ole mitätön haaste. Nämä erot ovat lisääntyneet jyrkästi viimeisimpien laajentumisten jälkeen, ja koheesiopolitiikka on ainoa yhteisön väline, joka on erityisesti suunniteltu tätä varten. Esimerkiksi EU:n alueista köyhimpien ja rikkaimpien 10 prosentin väliset erot mitattuna BKT:nä henkeä kohti ovat lähes kaksinkertaistuneet kahden viimeisimmän laajentumisen jälkeen.

Itse asiassa alueelliset erot EU:ssa ovat hyvin merkittäviä, paljon merkittävämpiä kuin Yhdysvalloissa tai Japanissa, ja samaa luokkaa kuin esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa.

Huolimatta uusien jäsenvaltioiden vaikuttavista kasvuluvuista ja monien alueiden lähentymisestä kohti 15 jäsenvaltion EU:n keskiarvoja, EU:ssa on edelleen 70 aluetta – joilla asuu yhteensä 123 miljoonaa eurooppalaista – joiden BKT henkeä kohti mitattuna on alle 75 prosenttia EU:n keskiarvosta. Lisäksi on useita alueita – joista suurin osa kuuluu kehittyneimpien joukkoon – jotka ovat menettämässä jalansijaa. Yhteensä 27 alueella BKT henkeä kohti laski reaalisesti vuosina 2000–2004, ja lisäksi 24 alueella kasvu jäi alle 0,5 prosenttiin vuodessa.

Kuten äskettäin julkaistussa neljännessä koheesiokertomuksessa selitettiin, lähentymistä kuitenkin tosiaan tapahtuu. Tämä johtuu sekä useimpien uusien jäsenvaltioiden nopeutuneesta kasvusta että joidenkin kehittyneempien jäsenvaltioiden joskus varsin kehnosta suorituskyvystä. Kaiken kaikkiaan EU:n reuna-alueet ovat saamassa kiinni EU:n ydinalueita ei vain BKT:llä henkeä kohti vaan myös työllisyydellä, tuottavuudella ja muilla indikaattoreilla mitattuna, ja se on hyvä uutinen. Tämä koskee myös entisiä koheesiomaita, jotka ovat Portugalia lukuun ottamatta edistyneet viime vuosina merkittävästi.

Tämä ilmiö – pitkäaikainen lähentyminen – toteutuu erityisesti EU:n tasolla jäsenvaltioiden ja alueiden välillä. Tiedämme, että kansallisella tasolla tilanne on jonkin verran erilainen, sillä monissa tapauksissa kasvu keskittyy yhä enemmän pääkaupunkiseudulle tai tärkeimpien kaupunkien ympäristöön, mikä syventää sisäisiä eroja ja aiheuttaa väestön keskittymiseen liittyviä ongelmia, kuten liikenteen ruuhkautumista, saastumista, asuntojen hintojen nousua ja niin edelleen.

Haluan korostaa politiikkamme huomattavaa merkitystä tässä yleisesti ottaen myönteisessä lähentymisprosessissa. Riippumattomat arviointitutkimukset ovat osoittaneet, että koheesiopolitiikalla on tuettu kovasti kaivattuja investointeja infrastruktuuriin, henkilöresursseihin sekä alueiden talouden nykyaikaistamiseen ja monipuolistamiseen. Vuosina 2000–2005 julkiset investoinnit neljässä koheesiomaassa olivat noin 25 prosenttia korkeammat kuin ne olisivat olleet ilman koheesiopolitiikkaa. Koheesiopolitiikka on edistänyt BKT:n kasvua. Aluepolitiikasta johtuva BKT-tason kasvu vaihteli Kreikan 10 prosentista Portugalin 8,5 prosenttiin vuosina 1989–1999, ja vuosina 2000–2006 se oli 6 prosenttia Kreikassa ja Portugalissa, Saksan uusissa osavaltioissa 4 prosenttia ja Espanjassa 2,4 prosenttia. Vuosia 2007–2013 koskevien alustavien arvioiden mukaan näyttäisi siltä, että vaikutus olisi uusissa jäsenvaltioissa 5–9 prosenttia.

Koheesiopolitiikka on myös osaltaan vähentänyt sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä. Koheesiopolitiikalla yhteisrahoitetaan vuosittain yhdeksän miljoonan ihmisen kouluttamista. Yli puolet heistä on naisia, joiden työnteon edellytykset paranevat koulutuksen myötä ja tulotaso kasvaa. Esimerkiksi kuudessa maassa, Tanskassa, Ranskassa, Alankomaissa, Espanjassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, saatiin luotua kaikkiaan 450 000 uutta työpaikkaa. Vuosina 2000–2005 se muodosti kaksi kolmannesta tavoitteen 2 rahoituksesta. Koheesiopolitiikka on auttanut suuntaamaan jäsenvaltioiden julkisia investointeja kasvua tukeviin investointeihin.

Viimeisimpien tietojen mukaan tutkimukseen ja kehittämiseen, innovaatioihin sekä tieto- ja viestintätekniikkaan vuosina 2007–2013 varattujen koheesioinvestointien määrä on yli kaksinkertaistunut vuosiin 2000–2006 verrattuna. Nähtäväksi jää, miten nämä suunnitelmat toteutuvat, mutta jo nyt voidaan nähdä sekä jäsenvaltioiden että alueiden olevan entistä paremmin tietoisia kehitysstrategioistaan seuraavaa rahoituskautta varten.

Yksi tämän menestyksen avaimista on varmasti siinä, että koheesiopolitiikka on kokonainen, täydellinen politiikkakokonaisuus. Se ei ole alakohtaista politiikkaa tai hajanainen nippu alakohtaisia toimintalinjoja vaan yhtenäinen väline, jonka tavoitteena on toimittaa kullekin Euroopan alueelle tai seutukunnalle erikseen sovitettuja ratkaisuja. Se ei myöskään ole vain EU:n politiikkaa, joka toimisi erillään muusta, vaan vaatii ehdottomasti kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason kumppaneiden aktiivista osallistumista.

Mietinnössänne tuodaan aivan oikein esiin useita kysymyksiä, jotka ovat erityisen tärkeitä köyhimpien alueiden kannalta, jotta ne voisivat hyödyntää niille myönnettyjä varoja parhaalla mahdollisella tavalla. Mainitsen vain muutaman, joista ne saavat todennäköisesti tarvitsemaansa teknistä apua: kunkin alueen erityistarpeisiin sovitettujen kehitysstrategioiden suunnittelun tärkeyden, tehokkaiden kumppanuuksien toteuttamisen merkityksen sekä hyvien käytäntöjen edistämisen.

Olen ottanut ehdotuksenne huomioon. Olen vakuuttunut siitä, että jotkin niistä löytävät tiensä nykyiseen lainsäädäntökehykseen, joka on synnyttänyt komission hiljattain käyttöönottamia uusia aloitteita, kuten "kolme J:tä" (Jasper, Jeremy ja Jessica) tai Regions for economic change -aloitteen. Koheesiopolitiikan joustavuus mahdollistaa kuhunkin tapaukseen parhaiten soveltuvien toimien toteuttamisen. Tämän osalta komission jäsen Hübner varmistaa, että komissio kiinnittää erityistä huomiota köyhimpien alueiden tarpeisiin vuosien 2007–2013 ohjelma-asiakirjoista käynnissä olevissa neuvotteluissa.

Arvostan myös mietintönne panosta tulevaa koheesiopolitiikkaa koskevaan keskusteluun, joka käynnistyi neljännen koheesiokertomuksen julkaisemisen myötä. Pidän myönteisinä näitä arvokkaita suosituksia, joiden tavoitteena on lisätä koheesiopolitiikan tehokkuutta.

Kuten tiedätte, olemme nyt aloittamassa tulevan koheesiopolitiikan pohdintaa. Tämän keskustelun tavoitteena on pohjustaa EU:n talousarvion väliarviointia, joka komission on toteutettava vuosina 2008 ja 2009.

Lopuksi muistutan, että olette varmaankin tietoisia siitä, että tulevaa koheesiopolitiikkaa koskeva julkinen kuuleminen käynnistetään syyskuun lopulla pidettävän koheesiofoorumin jälkeen. Tätä tarkoitusta varten perustetulla Internet-sivustolla kerätään jäsenvaltioiden, alueiden, kaupunkien, EU:n toimielinten, talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten sekä tietenkin kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kommentteja. Komissio aikoo esitellä tämän kuulemisen tulokset keväällä 2008 taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevän viidennen väliraportin yhteydessä. Nyt käsillä olevan sekä muiden hiljattain hyväksyttyjen valiokunta-aloitteisten mietintöjen perusteella odotan kiinnostuneena parlamentin osallistumista tähän keskusteluun.

  Oldřich Vlasák, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Potočnik, hyvät kollegat, yhteisön köyhien ja rikkaiden alueiden väliset erot ovat todella valtavat. Nämä alueelliset erot ovat nykyisessä laajentuneessa Euroopan unionissa selvempiä kuin ne olivat alkuperäisissä viidessätoista jäsenvaltiossa. Tähän voi olla eri syitä, kuten maantieteellinen sijainti, asutusrakenne, talouden alakohtainen eriytyminen, yhteiskunnan kerrostuneisuus ja muut kyseisen alueen historiaan liittyvät syyt. Näitä eroja voidaan jossain määrin tasoittaa rakennepolitiikalla, mutta meillä tulee aina olemaan rikkaampia ja köyhempiä alueita. Minun mielestäni on sen vuoksi tärkeää tähdätä ensisijaisesti sellaiseen tilanteeseen, että kaikki Euroopan unionin alueet olisivat kutakuinkin saavuttaneet tietyn taloudellisen edistyksen ja sosiaalisen kehityksen tason. Meidän olisi kohdennettava rakennerahastoista myönnettävä tuki selkeästi BKT:n kasvun tukemiseen, työllisyyden lisäämiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen. Tähän liittyen haluan esittää seuraavat kysymykset. Mitkä olivat ne rakenteelliset toimenpiteet, joilla tuettiin menestyneiden alueiden kasvua esimerkiksi Irlannissa? Mikä aiheuttaa sen, että tietyt alueet laahaavat jatkuvasti jäljessä, niin kuin esimerkiksi Italian Mezzogiorno, jossa vuosikymmeniä jatkunut rakennerahoitus ei ole onnistunut saamaan aikaan mitään merkittäviä muutoksia? Kuinka voimme varmistaa, ettei EU:n rahoja tuhlata nykyhetkeen vaan että ne investoidaan tulevaisuuteen?

Hyvät kollegat, en ole aivan varma siitä, että mietintö, josta keskustelemme tänään, tarjoaa selkeitä suuntaviivoja tähän asiaan. Tosiasia on kuitenkin se, että vain vastaamalla edellä esitettyihin kysymyksiin voimme välttää toistamasta menneisyyden virheitä nykyisillä köyhillä alueilla ja näin varmistaa, että EU:n rahoitus tuo todellista taloudellista ja yhteiskunnallista lisäarvoa alueille. Nyt on kuitenkin liian aikaista arvioida täysin niitä etuja, joita rakennepolitiikka on tuonut köyhimmille alueille, sillä köyhimmät maat ovat vasta liittyneet Euroopan unioniin. Kokonaisrakenteen monimutkaisuus on kuitenkin edelleen ongelma.

  Constanze Angela Krehl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella teitä vielä kerran eilisen valintanne johdosta sekä ensimmäisestä parlamentin istunnosta, jossa johdatte puhetta.

Haluan kiittää esittelijää erittäin lämpimästi tästä mielenkiintoisesta mietinnöstä, sillä loppujen lopuksi meillä kaikilla on sama tavoite, nimittäin Euroopan unionin alueiden välisten erojen poistaminen. Se ei ole vain Euroopan unionin köyhimpien alueiden vaan kaikkien alueiden etujen mukaista, koska muussa tapauksessa EU:n kehitys kokonaisuudessaan lamaantuu. Tosiasia on, että tukemillamme alueilla on valtavia kehitysmahdollisuuksia. Ihmiset siellä haluavat osallistua ja tehdä osuutensa Euroopan unionissa, mutta meidän on myös annettava heille mahdollisuus tehdä niin.

Haluan keskittyä muutamaan kohtaan, jotka esittelijä mainitsi mietinnössään ja jotka vaikuttavat minusta varsin tärkeiltä. Euroopan unionin on tarjottava nopeaa apua, mikä tarkoittaa sitä, että meidän on kehitettävä hallintoa emmekä saa astua toistemme varpaille hallinnon eri tasoilla. Tämä edellyttää myös toimivaa rajatylittävän yhteistyön järjestelmää. Olen innokas näkemään, miten jäsenvaltiot todellisuudessa saavuttavat tämän tavoitteen tulevina viikkoina ja kuukausina.

Olisin iloinen, jos uudet rahoitusvälineet, Jessica, Jeremy ja Jasper, jotka luotiin muutama vuosi sitten, tulisivat lopultakin tutuiksi jäsenvaltioissa ja niitä käytettäisiin hyvään tarkoitukseen. Tähän mennessä jätetyistä yli 400 hakemuksesta erilaisille toimintaohjelmille enintään neljännes on hyväksytty. Olisin tyytyväinen, jos prosessi toimisi nopeammin; ehkä voitaisiin jättää tilaa myöhemmille muutoksille.

Yhtä asiaa haluan vielä korostaa: alueiden välisten erojen poistaminen merkitsee samalla sitä, että pyritään poistamaan miehille ja naisille tarjolla olevien mahdollisuuksien eroja. Siksi kehotan parlamenttia tukemaan asiaan liittyviä ehdotuksia täällä täysistunnossa.

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kollegani Krehlin tavoin onnittelen teitä valinnastanne ja ensimmäisestä istunnostanne puhemiehenä.

Arvoisa komission jäsen Potočnik, haluan sanoa teille, että tämä mietintö, jonka kollegamme Geringer de Oedenberg esitteli erinomaisen hyvin, on ennen kaikkea vilpitön avunpyyntö. Toiseksi se on Euroopan unionille välttämättömyys, kuten jäsen Krehl juuri totesi, ja se on vetoomus komissiolle. Se on avunpyyntö, koska köyhien alueiden kehittämisessä ei ole kyse vain alueiden kehittämisestä vaan siitä, että otetaan huomioon ihmisten erilaiset – joissain tapauksissa traagiset – tilanteet, kuten työttömyys tai se, että he joutuvat muuttamaan ja niin edelleen. Siksi se on inhimillinen avunpyyntö. Se on myös välttämättömyys Euroopan unionin kehityksen kannalta, kuten mietinnössä varsin hyvin selitetään.

Arvoisa komission jäsen, tämän vuoksi tarvitaan lisätoimia. Älkää pitäkö kommenttejani kritiikkinä vaan huomioina. Te itse esititte noin kuuden minuutin puheenvuorossanne useita huomioita, jotka huipentuivat näihin sanoihin: "odotan ehdotuksia parlamentilta". No, kollegamme laatimassa mietinnössä on useita ehdotuksia. Näiden minulle varattujen muutamien sekuntien aikana haluan välittää sellaisen viestin, että kaipaamme komissiolta nyt heti selvennystä siihen, kuka tekee mitä, milloin ja miten.

Kuka? Mikä on Euroopan unionin rooli? Nähdäksemme olemme toistaiseksi enimmäkseen luoneet onnistuneesti edellytyksiä rahoituksen, sääntelyn ja muun osalta. Kollegamme laatimaan mietintöön sisältyy joitakin uusia aloitteita, jotka liittyvät erityisesti rahoitukseen, tekniseen tukeen ja niin edelleen ja joiden tavoitteena on vahvistaa komission keskeistä roolia ja lujittaa entisestään sen asemaa ehdotusten tekijänä ja tuen antajana. Jäsenvaltioiden roolista sen sijaan ei sanota mitään tai juuri mitään. Totuus on kuitenkin se, että jos haluamme auttaa vaikeuksissa olevia alueita, ei riitä, että sanomme, että "tarjolla on EU:n rahoitusta", vaan se edellyttää myös, että jäsenvaltiot kantavat oman vastuunsa. Toissijaisuusperiaatteen asettamien rajoitusten vuoksi komissio ei sillä tasolla voi määrätä asioista. Irlannin ja Etelä-Italian kokemusten perusteella voidaan kuitenkin tehdä joitakin havaintoja ja ehdotuksia.

Minun täytyy kertoa, että eilen toimin isäntänä epäsuotuisten alueiden hyvin pienten kunnanvaltuustojen puheenjohtajien vierailulla. Juuri heidän vastuullaan on hankkeiden kehittäminen – heille on vain kerrottava, miten se tapahtuu.

Arvoisa komission jäsen, totean vielä lopuksi, että kollegamme mietinnössä esitettyjen asioiden lisäksi odotan henkilökohtaisesti, että komissio tekee velvollisuutensa ja osoittaa meille selkeästi, kuka tekee mitä ja miten.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, saanen minäkin onnitella teitä uudesta virastanne, arvoisa puheenjohtaja.

Yksi uudistus johtaa toiseen. Siksi me aluekehitysvaliokunnassa välittömästi sen jälkeen, kun rakennerahastoja oli uudistettu ties kuinka monennen kerran, kysyimme, kuinka meidän on jatkossa määrä arvioida Euroopan köyhimpiä alueita. Tavoitteena oli taata koheesiopolitiikalle tulevaisuus nykyisten kokemusten pohjalta vuonna 2014 toteutettavaa rakennerahastojen seuraavaa uudistusta silmällä pitäen, sillä tiedämme, että rikkaiden jäsenvaltioiden halukkuus maksaa solidaarisuussopimuksesta on hiipumassa. Samaan aikaan yhteinen sitoutumisemme köyhimpiin alueisiin koheesiopolitiikan kautta on juuri se, mikä pitää Euroopan unionin elossa.

Valitettavasti mietinnössä ei juurikaan käsitellä näitä tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä. Siinä keskitytään nykyiseen rakennerahastoasetukseen liittyviin täytäntöönpano-ongelmiin uusissa jäsenvaltioissa. Siinä osoitetaan, mitä tapahtuu, kun kauttaaltaan hajautettua hallintorakennetta pidetään aikansa eläneenä. Minusta on kuitenkin naiivia uskoa, että pankit korvaisivat EU:n osallistumisen lisäämisen jonkinlaisena ihmelääkkeenä kaikkein köyhimpien alueiden ongelmiin tuen vastaanottamisessa ja hallinnoinnissa.

Jasper- ja Jessica-aloitetta on käytettävä niin, ettei luovuta demokraattisesta toiminnasta ja ettei kansalaisten maksettavaksi sälytetä velkoja, joita riittää vielä tulevillekin sukupolville. Tämä tarkoittaisi sitä, että Euroopan unioni pitäisi köyhimmät alueet pysyvästi elvytystoimien varassa, ja se ei suinkaan voi olla tarkoituksemme.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Haluan ensinnäkin kehua esittelijälle hänen valiokunta-aloitteista mietintöään, jossa korostetaan joitakin näkökohtia, joita pidämme tärkeinä, vaikka olemmekin eri mieltä toisista, nimittäin niistä, jotka liittyvät koheesiopolitiikan tulevaisuudesta käytävään keskusteluun ja neljänteen kertomukseen Euroopan unionin taloudellisesta ja sosiaalisesta koheesiosta.

Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa, että erot, ja etenkin alueelliset erot, ovat lisääntyneet jyrkästi EU:n peräkkäisten laajentumiskierrosten myötä. Alueellisten erojen on osoitettu lisääntyneen ja polarisaation vaikutusten kunkin maan sisällä kasvaneen. Yleisesti ottaen EU:ssa on edelleen rikas keskusta ja köyhät reuna-alueet, jotka ovat nyt entisestään laajentuneet.

Näitä näkökohtia korostamalla pyrimme selkeästi puolustamaan vahvaa aluepolitiikkaa välttämättömänä välineenä, jolla voidaan vähentää eroja ja edistää näennäisen lähentymisen sijaan todellista lähentymistä Euroopan unionin köyhimmillä alueilla. Vahva alueellinen koheesiopolitiikka on entistäkin tärkeämpää nyt, kun sisämarkkinoiden, markkinoiden ja kilpailun vapauttamisen, talous- ja rahaliiton sekä euron ja vakaussopimuksen kustannukset Euroopan unionin köyhimmille alueille ovat nousseet.

On välttämätöntä, että alueellista koheesiopolitiikkaa vahvistetaan, niin että paljon puhuttu sosiaalinen ja taloudellinen koheesio ja todellinen lähentyminen asetetaan Euroopan unionin keskeiseksi tavoitteeksi ja politiikaksi vahvistamalla yhteisön talousarvion roolia varojen uudelleen jakamisessa ja riittävän rahoituksen tarjoamisessa, niin että esitetyt tavoitteet voidaan todella saavuttaa.

Jotta alueellinen koheesiopolitiikka voisi olla tehokasta, sen tehoa heikentävät toimet, kuten sen varojen suuntaaminen muiden politiikanalojen ja painopistealueiden rahoittamiseen, jotka eivät mitenkään edistä edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista, on hylättävä.

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, voitteko kuvitella perhettä, joka istuutuu lounaalle yhteiseen pöytään, jossa on tarjolla hummeria isälle, lohta äidille, lihaa yhdelle lapselle, papuja toiselle lapselle, vihanneksia kolmannelle eikä yhtään mitään neljännelle lapselle? Näin ei yksinkertaisesti voi olla, ja kuitenkin juuri näin tapahtuu suuressa eurooppalaisessa perheessämme, jonka haluamme yhdistää saman perustuslain alle.

Euroopassa 80 miljoonaa kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Kreikassa on eläkeläisiä, jotka elävät 300 eurolla kuukaudessa, ja heillä on asiat hyvin, sillä naapurimaissa on eläkeläisiä, jotka joutuvat tulemaan toimeen 80 eurolla.

Tällaista on Euroopan unionin politiikka. Tietyt Kreikan eristyksissä olevat alueet, kuten Ipiros tai muutamat muut syrjäiset saaret lähellä Turkin rajaa, ovatkin nyt äkkiä rikkaita juuri siksi, että uusien jäsenvaltioiden mukaantulo on laskenut keskiarvoa. Tämä ei ole loogista. Meidän on löydettävä keinot kehittää taloutta kaikkien kannalta tasapuolisesti.

Kun taloutta käynnissä pitävien ministerien asenne on rasistinen, niin kuin valtiovarainministeri Alogoskoufisin, joka taannoin sanoi, etteivät mustat ole ihmisiä, ja puhui heistä inhottavasti ja loukkaavasti "neekereinä"; kun heillä on tällainen rasistinen asenne, he eivät pysty toteuttamaan tasa-arvoista taloutta, sellaista taloutta, jota kehitettäisiin kaikkialla maailmassa.

Köyhillä on oikeus elämään, ja meidän on löydettävä ratkaisut. Me emme aio mitata Euroopan unionin onnistumista sillä, kuinka moni ajaa Mercedes 500:lla, vaan sillä, kuinka moni lapsi ei saa aamuisin lasillista maitoa juodakseen.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vuodesta 2004 lähtien uusien jäsenvaltioiden talouskasvu on ollut 5,3 prosentin luokkaa, mikä on 2 prosenttia korkeampi kuin vanhoissa jäsenvaltioissa. Vienti on kaksinkertaistunut. Investoinnit lisääntyvät huomattavasti. Nämä tulokset, joita, kuten komission jäsen Potočnik äsken totesi, tuetaan voimakkaasti ja todistettavasti koheesiopolitiikalla, ovat erinomaisia. Tilastollisesti ottaen köyhien alueiden määrä vähenee.

Tästä huolimatta alueelliset erot jäsenvaltioiden sisällä ovat edelleen valtavia. Geringer de Oedenbergin mietinnössä kiinnitetään aivan oikein huomiota tähän asiaan. Huomautan myös, että meidän on oltava kriittisempiä jäsenvaltioiden sitoutumista kohtaan. Liiallinen keskittyminen keskeisiin kaupunkialueisiin ei juurikaan edistä syrjäseutujen tilannetta. Jäsenvaltioidenkin on yhdessä Euroopan unionin kanssa noudatettava alueellista lähestymistapaa koheesiopolitiikassaan. Tehokkuutta tarkasteltaessa meidän on arvioitava esitettyjä kansallisia suunnitelmia enemmän poliittisista lähtökohdista. Enemmän poliittisista, koska emme viime kädessä pysty nopeuttamaan taloudellista kehitystä ja koheesiota köyhillä alueilla. Siksi tarvitaan uudelleenarviointia. Neljäs koheesiokertomus tarjoaa puitteet tälle keskustelulle. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän on autettava parlamenttia ottamaan ohjat käsiinsä tässä asiassa. Marraskuun 8. päivänä järjestämme parlamentissa aihetta koskevan kuulemisen.

Yhteenvetona haluan sanoa, että koheesiopolitiikassa on hyviä tuloksia ja hyviä mahdollisuuksia, kunhan keskitymme lisäämään synergiaa niin EU:n tasolla kuin kansallisesti ja alueellisestikin näiden köyhempien alueiden eduksi ja vastustamme monen nopeuden Eurooppaa. Köyhempienkin alueiden on löydettävä oma paikkansa osaamistaloudessa ja globalisaatiossa.

  Evgeni Kirilov (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Geringer de Oedenbergiä erinomaisesta mietinnöstä. Näillä alueilla on vastassaan kaksinkertainen haaste EU:n aluepolitiikan täytäntöönpanossa: on otettava asianmukaisesti käyttöön myönnetyt varat ja saavutettava ne tulokset, jotka taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tavoitteissa on määritelty.

Euroopan komission, hallitusten ja paikallisviranomaisten kaikilla tasoilla on toteutettava erityistoimia näillä alueilla, jotta saavutetaan parhaat tulokset kansalaisten ja koko talouselämän kannalta. Pääasiassa tarvitaan yksityiskohtaista teknistä tukea, jossa keskitytään hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen ja valtion ja paikallistason hallintoelinten välisen koordinoinnin parantamiseen. Muilta osin olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa. Tarvitaan yksityiskohtaisia, kullekin alueelle erikseen sovitettuja ratkaisuja, joilla voidaan vähentää näiden alueiden institutionaalisia, hallinnollisia ja taloudellisia puutteita ja samalla lisätä kaiken kaikkiaan EU:n taloudellisen tuen tehokkuutta. Köyhimpiä alueita on kannustettava laatimaan yhtenäisiä kehityssuunnitelmia. Ne olisivat kansallisia asiakirjoja, jotka voisivat toimia pohjana alueiden erityispiirteiden ja mahdollisuuksien arvioinnissa.

Jäsenvaltioita olisi kannustettava parantamaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyvää lainsäädäntökehystään niin, että se tarjoaisi hyvän pohjan yksinkertaisille ja avoimille säännöille. Kaikkein eniten näiden eri ohjelmien edunsaajat, kotimaani Bulgaria mukaan luettuna, kuitenkin kaipaavat vieläkin aktiivisempaa hyvien käytäntöjen vaihtoa pääasiassa uusien jäsenvaltioiden kesken, taitotiedon siirtoa keskus- ja aluehallinnolle ja mahdollisimman alhaiselle paikallishallinnon tasolle sekä hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen keskittyvän erityiskoulutuksen järjestämistä.

Meidän olisi syytä pitää mielessä neljä avainkohtaa: lähentyminen, tuki, rahoituksen vastaanottokyky ja sääntöjen yksinkertaistaminen. Yhteenvetona voisin todeta, että kaikki mietinnössä esitetyt toimet ovat tärkeitä, tietenkin myös miesten ja naisten yhtäläiset oikeudet, jotka ovat vakava ongelma näillä alueilla. Tuen täysin ehdotusta erityisesti EU:n köyhimmille alueille suunnatun päätöslauselman antamisesta.

  Jan Olbrycht (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, komission hiljattain julkaisemassa neljännessä koheesiokertomuksessa vahvistetaan, että Euroopan rikkaimpien ja köyhimpien alueiden väliset kehityserot ovat pienentymässä, kuten aiemmin todettiin.

Jos oletamme, että vahvimmilla alueilla jatkuu korkea, tasainen talouskasvu, jota runsaat investoinnit innovaatioihin vielä vahvistavat, meidän on pääteltävä, että heikoimmilla alueilla kasvutahti on kiihtynyt, jolloin ne paitsi välttyvät jäämästä lisää jälkeen myös edistyvät merkittävästi erojen kuromisessa umpeen. Nämä tosiasiat myös vahvistavat oletuksen Euroopan unionin koheesiopolitiikan tehokkuudesta ja osoittavat, että sitä on tarpeen hallinnoida ja kehittää myös seuraavilla ohjelmakausilla.

Mietinnössä, josta keskustelemme, käsitellään Euroopan unionin köyhimpiä alueita, ei jäsenvaltioiden köyhimpiä alueita, jotka ovat usein Euroopan mittakaavassa varsin rikkaita. Alueiden väliset erot jäsenvaltioiden sisällä kuuluvat pääasiassa kansallisten viranomaisten toimialaan, ja niihin puuttumista olisi etenkin niin kutsutuissa koheesiomaissa tuettava EU:n toimilla.

Tarvitaan erillistä, rohkeaa poliittista päätöstä, jolla määriteltäisiin, minkä alueiden katsomme olevan köyhimpiä ja mitkä vaativat erityistoimia kehityksen edistämiseksi. Muistakaamme, että perustamissopimuksen määräyksissä mainitaan alueiden väliset erot ja että koheesiopolitiikan on katettava paitsi köyhimmät alueet BKT:llä henkeä kohti mitattuna myös alueet, jotka ovat jääneet muista jälkeen innovaatiotasossa, osaamistalouden kehittämisessä, houkuttelevuudessa investointien kannalta, maantieteellisen sijainnin suhteen ja muilla osa-alueilla.

Tietyt erot voivat vähentyä talouskasvun ja tiivistyvien yhteismarkkinoiden myötä, mutta uusia tulee tilalle. Koheesiopolitiikka ei ole koskaan ollut eikä ole hyväntekeväisyyttä. Sen on säilyttävä joustavana välineenä, jolla Euroopan unioni voi puuttua asioihin.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään, seitsemän kuukautta neljännen ohjelmakauden käynnistymisen jälkeen ja juuri ennen poliittisen koheesion tulevaisuudesta käytävää keskustelua Euroopan parlamentti korostaa tässä mietinnössä – josta onnittelen esittelijää – ettei uudella ohjelmakaudella ole sijaa epäonnistumisille.

Sen lisäksi, että koheesiopolitiikan on saavutettava sille asetetut tavoitteet ja vahvistettava kasvua ja työllisyyttä köyhimmillä alueilla, sen on myös onnistuttava tekemään tuloksensa näkyviksi, havaittaviksi ja hyväksyttäviksi kaikille kaikilla tasoilla.

Tukien myöntäminen ja varojen osoittaminen eivät yksin takaa resurssien asianmukaista käyttöä tai nykyisin Euroopan unionin alueiden välillä laajalti vallitsevan eriarvoisuuden vähentymistä. Asianmukainen käyttö vaatii koordinointia ja osallistumista kaikilla tasoilla.

Elämme parhaillaan akuuttien taloudellisten muutosten ja haasteiden aikakautta. Meidän on suojeltava ja edistettävä toimia, joilla toteutetaan solidaarisuutta ja koheesiota käytännössä, ja vahvistettava niiden tehokkuutta.

Mietintöön sisältyy tärkeitä suosituksia tähän suuntaan. Hyödyntäkäämme niitä.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Ensinnäkin haluan onnitella esittelijää tästä erittäin menestyksekkäästä, erinomaisesta mietinnöstä.

Jotta kehitystä tapahtuisi niillä alueilla, jotka sitä eniten tarvitsevat, meidän on otettava huomioon kunkin alueen erityispiirteet. On selvää, että alkuvaiheessa maiden sisäiset erot ovat näyttäneet kasvaneen. Kansallisen keskiarvon kasvun voidaan sanoa olevan hyvä asia, vaikka se keskittyisikin pääkaupunkiin ja kaupunkialueille. Samaan aikaan tyypillisillä maaseutualueilla ja kylissä köyhyys lisääntyy ja on syntynyt perinteisiä gettoja.

Tämän ongelman ratkaisemiseen eivät maaseudun kehittämisen mahdollisuudet riitä, ja siksi ainoa toivo muutoksesta voi perustua vain perusrakenteiden harkittuun yhdenmukaistamiseen ja monimuotoiseen kehitykseen. Tästä syystä minusta on välttämätöntä, että maaseutualueet nostetaan etusijalle. Samoin on keskityttävä auttamaan vähemmistöjä nousemaan muiden tasolle ja painotettava tähän tavoitteeseen liittyviä koulutus- ja uudelleenkoulutusohjelmia.

Edelleen pidän tärkeänä uusien jäsenvaltioiden vastaanottovalmiuksien lisäämistä ja tämän edellyttämän teknisen avun laajentamista. Tällä tavoin yhdentymisestä voi tulla alueiden Euroopan yhdistämisen väline.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). (PT) Arvoisa puhemies, de Oedenbergin mietintö on todella erinomainen, mikä johtuu hänen täydellisestä avoimuudestaan ja kyvystään saada neuvotteluilla aikaan yksimielisyys. Lisäksi mietinnössä korostetaan voimakkaita alueellisia eroja, joita on nähtävissä eri puolilla Eurooppaa sekä uusissa jäsenvaltioissa että vanhoissa, joissa useat alueet havaitsevat pudonneensa köyhien alueiden ryhmästä vain siksi, etteivät tilastotiedot aina ole täydellisiä tai täysin vertailukelpoisia, ja siksi niitä olisikin parannettava.

Koska olen itse kotoisin syrjäiseltä alueelta, Madeiran saarelta, olen tehnyt useita aloitteita, joilla on seuraavanlaiset tavoitteet: taata koheesiopolitiikan mukauttaminen syrjäisimmille alueille, kuten 29 artiklan 2 kohdassa mainitaan, saada aikaan selkeä määritelmä kriteereistä, joiden perusteella määritellään, mitkä alueet ovat rikkaita ja mitkä köyhiä, ja vahvistaa tutkimusta ja koulutusta kehityksen vetureina, sillä kyseisten alueiden on löydettävä tehokas tie ulos nykyisestä tilanteestaan.

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin köyhimmät alueet vaativat epäilemättä huomiota. Jotkin Euroopan unionin alueet vaativat erityishuomiota. Tällaisia ovat esimerkiksi tilastohaitoista kärsivät alueet sekä syrjäisimmät ja eristyksissä olevat alueet ja kaupungit. On tärkeää keskittyä rakennetuen uudistamiseen ja kiinnittää enemmän huomiota innovaatiota, tutkimusta ja kehittämistä koskeviin Lissabonin tavoitteisiin, sillä nämä ovat toimia, joilla luodaan vakaa pohja kyseisten alueiden tulevalle taloudelle. Meidän olisi kiinnitettävä huomiota myös energiankulutuksen alentamiseen uusiutuvien energialähteiden avulla, mikä puolestaan tarjoaisi vankan pohjan asianomaisten maiden kestävälle tulevaisuudelle.

Sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistaminen on kaikki alat kattava periaate, jota noudatamme kaikissa rakennerahastojen puitteissa toteuttamissamme toimissa. Vastaanottokyky on asia, johon keskitymme jatkuvasti. Kaikkeen tähän on jatkuvasti kiinnitetty ja kiinnitetään jatkossakin huomiota.

Solidaarisuus Euroopan unionin köyhimpiä kohtaan on EU:n selkäranka, etenkin kahden viimeisimmän laajentumisen jälkeen. Meidän ei pidä kieltää ongelmia mutta ei myöskään unohtaa hyviä tuloksia, joita olemme saavuttaneet. On tärkeää puhua sekä menestyksistä että ongelmista, koska näin varmistamme, että koheesiopolitiikan arvo tunnustetaan entistäkin paremmin ja että virheet voidaan välttää tulevaisuudessa.

Haluan kiittää teitä jäsen Geringerin laatimasta erinomaisesta mietinnöstä sekä kommenteistanne ja kriittisistä huomioistanne. Meidän velvollisuutemme on tarttua Euroopan unionin köyhimpien ongelmiin. Komissio keskittyy ehdottomasti siihen. Solidaarisuuden pitäisi jatkossakin olla yksi niistä asioista, joissa näkyvät koko Euroopan unionin inhimilliset kasvot.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan äänestyksille varattuna ajankohtana, muutaman minuutin kuluttua.

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies PÖTTERING

  Puhemies. Hyvät kollegat, mitä pikemmin äänestämme, sitä pikemmin voitte aloittaa hyvin ansaitun taukonne. Sitten on tietenkin vielä iltapäivän istunto tulossa. Minun täytyy pyytää arvoisaa kollegaamme Robert Atkinsia varmistamaan seuraavalla kerralla, että kaikki jäsenet ovat paikalla ajoissa.

  Thomas Wise (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron. Olen varma, että jäsen Atkins tekee sen mielellään, jos te vain voitte taata, että aloitamme ajoissa!

  Puhemies. – Huomionne ei päde tänään, jäsen Wise, sillä jäsen Atkins ei ole vielä onnistunut varmistamaan, että arvoisat kollegat saapuvat lähtöviivalle, vaikka hän varmasti yrittää tehdä niin jatkossa. Sitten voimme arvioida toistemme toimia oikeudenmukaisesti ja objektiivisesti.

  Sir Robert Atkins (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen varma, että jos se, joka kulloinkin puhetta johtaa, aloittaisi ajallaan, jäsenet huomaisivat pian, että heidänkin täytyy olla täällä ajoissa!

(Suosionosoituksia)

  Giles Chichester (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, monet meistä kadehtivat sitä, miten sujuvasti vapautitte itsenne puhemiehen velvollisuuksista eilen lounasaikaan. Te menitte lounaalle, kun me jäimme tänne äänestämään. Aiotteko tehdä saman tänään?

(Naurua)

  Puhemies. Hyvä jäsen Chichester, en tiedä, havitteletteko Euroopan parlamentin puhemiehen paikkaa. Jos teistä jonakin päivänä tulee puhemies, tulette huomaamaan, ettei tarkoituksenani ollut niinkään mennä syömään vaan hoitaa lukuisia muita velvollisuuksia.