Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0291/2007

Keskustelut :

PV 12/07/2007 - 11.1
CRE 12/07/2007 - 11.1

Äänestykset :

PV 12/07/2007 - 13.1
CRE 12/07/2007 - 13.1

Hyväksytyt tekstit :


Sanatarkat istuntoselostukset
Torstai 12. heinäkuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos

11.1. Irakilaispakolaisten humanitaarinen tilanne
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat irakilaispakolaisten humanitaarista tilannetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Marios Matsakis (ALDE), laatija.(EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Irakissa vallitsee tänä päivänä katastrofaalinen sekasorto, ja irakilaiset ovat äärimmäisen epätoivoisia ja järkyttyneitä. Kansainvälisten toimijoiden, kuten YK:n Irakin avustusoperaation ja muiden YK:n järjestöjen julkaisemat vahvistetut tilastot ovat todella synkkiä ja sydäntä särkeviä. Joka päivä keskimäärin sata ihmistä kuolee ja kaksisataa haavoittuu, 50 prosenttia väestöstä elää alle dollarilla päivässä ja työttömyys koskettaa yli 80:tä prosenttia väestöstä. Vain pienellä osalla väestöstä on käytössään asianmukainen vesihuolto ja toimiva puhtaanapito. Sähkönjakelu on ankaran sääntelyn alaista, ja siinä esiintyy usein ennalta ilmoittamattomia katkoksia. Neljä viidestä lääkäristä on jättänyt työnsä sairaaloissa, ja kolme neljästä lapsesta ei käy koulua.

Lähes kolme miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä eli on pakolaisina omassa maassaan, ja tämä määrä kasvaa noin 2000 henkilöllä joka päivä. Toiset kaksi miljoonaa irakilaista on pakolaisina naapurimaissa eli Syyriassa, Jordaniassa, Persianlahden maissa, Egyptissä ja Iranissa. Näillä ihmisillä ei ole virallista pakolaisasemaa.

EU:lla ja kansainvälisellä yhteisöllä yleensäkin on suuri moraalinen velvollisuus osoittaa myötätuntoa ja ymmärtämystä irakilaispakolaisten kurjia olosuhteita kohtaan. Lisäksi, mikä vieläkin tärkeämpää, niiden on ryhdyttävä entistä tehokkaampiin toimiin varmistaakseen, että nämä ihmiset saavat kipeästi tarvitsemaansa apua ja tukea selvitäkseen hengissä siitä nöyryytyksestä ja onnettomuudesta, joka heitä on kohdannut.

Tässä yhteisessä päätöslauselmaesityksessä luetellaan joukko toimia, jotka ovat tärkeitä autettaessa irakilaispakolaisia saamaan inhimillisemmät elinolosuhteet.

Tähän asti olen puhunut ryhmäni edustajana, mutta saanen nyt sanoa muutaman sanan henkilökohtaisena mielipiteenäni. Irak on suhteellisen nuori valtio: se itsenäistyi Yhdistyneen kuningaskunnan alaisuudesta vasta vuonna 1932. Sitä seurasi sekasortoinen ajanjakso, ja lopulta Saddam Hussein tuli valtaan. Hän oli tyranni ja rikollinen, mutta länsimaat, valitettavasti myös jotkin eurooppalaiset valtiot, auttoivat häntä nousemaan valtaan.

Ikävä kyllä edes Saddam Husseinin totalitaarisen hallinnon pahimmat päivät eivät näy vetävän vertoja kuolemalle, hävitykselle ja kärsimykselle, joka on koitunut Irakin kansan osaksi Bushin ja Blairin alullepaneman hyökkäyksen ja maan edelleen jatkuvan miehityksen seurauksena. Nämä kaksi "rauhanturvaajaa" määräsivät hyökkäyksen Irakiin luvaten tuoda onnea ja vaurautta Irakin kansalle. Sen sijaan he onnistuivat saamaan aikaan jättimäisen sekasorron. Jotkut piirit EU:ssa kuitenkin hyväksyvät edelleen tämän hyökkäyksen, ja äskettäin ne jopa sopivat palkitsevansa Blairin hänen työstään arabimaailman "rauhan puolesta" nimittämällä hänet kvartetin erityisedustajaksi Lähi-itään. Suokoon Luoja jotain järkeä noihin piireihin ja säästäköön meidät kaiken maailman busheilta ja blaireilta!

 
  
MPphoto
 
 

  Esko Seppänen (GUE/NGL), laatijan sijainen. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, luen Tobias Pflügerin puheen. "On valitettavaa, ettemme ole keskustelleet irakilaispakolaisten auttamisesta ennen kuin nyt. Pahoittelen sitä syvästi. Miksi liberaali-, oikeistonationalisti- ja konservatiiviryhmät pudottivat aiheen viime istuntojakson esityslistalta? Sen sijaan parlamentti kävi ideologista keskustelua Kuubasta.

Irakin tilanne on epätoivoinen. Yhdysvaltain hyökkäyksen ja niin kutsutun "halukkaiden maiden liittoutuman" muodostamisen jälkeen yli 600 000 ihmistä on saanut surmansa. Yli kaksi miljoonaa irakilaista on paennut maasta. Näiden lisäksi on vielä kaksi miljoonaa maan sisäistä pakolaista, jotka on ajettu pois kodeistaan, sekä 40 000 ei-irakilaista pakolaista. Surmansa saaneiden Yhdysvaltain sotilaiden määrä kasvaa päivittäin ja on nyt noussut 3 600:aan. Ikävä kyllä osallistumalla sotaan ja tukemalla sotaa EU:n jäsenvaltiot – Saksa yhtenä pääsyyllisistä – ovat suurelta osin vastuussa Irakin tilanteesta.

Pakolaisille on nyt annettava todellista apua. Se ei voi olla pelkästään naapurimaiden tehtävä. EU:n on sitouduttava myöntämään varoja tähän tarkoitukseen. Karkotukset Irakiin on lopetettava välittömästi. Yhdysvaltain ja sen niin kutsuttuun halukkaiden maiden liittoutumaan kuuluvien liittolaisten joukot on vedettävä pois. EU:n jäsenvaltioiden on lopetettava sodan tukeminen. On ehdottoman välttämätöntä, että laiton sota ja Irakin miehitys saadaan loppumaan."

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE), laatija.(EN) Arvoisa puhemies, minä olin yksi niistä poliitikoista, jotka kannattivat Irakin sotaa vuonna 2003 siinä uskossa, että Saddam Hussein muodosti vakavan, pitkäaikaisen uhan alueen vakaudelle, mutta myös hänen Baath-hallintonsa kauhistuttavan julmuuden vuoksi. Uskoin, että sen tilalle tulisi demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja oikeusvaltio.

Monien muiden tavoin tulin kuitenkin ikävä kyllä aliarvioineeksi miehitystä seuranneen raivoisan vastarinnan ja yhdysvaltalaisten liittolaistemme vakavat laiminlyönnit miehityksen jälkeisen rauhan suunnittelussa, etenkin heidän katastrofaalisen ratkaisunsa riisua Irakin armeija aseista maan puhdistamiseksi Baath-puolueen vaikutuksesta, mikä sai tyytymättömät sunni-upseerit tarjoamaan asiantuntemustaan kapinallisten käyttöön. Jordanian ja Syyrian rajoja ei myöskään onnistuttu sulkemaan jihadiaan käyviltä ääri-islamisteilta, jotka tunkeutuivat maahan murskatakseen liittoutuneiden joukot, puhumattakaan siitä, että Saddam avasi vankilansa ennen kukistumistaan, mikä lisäsi tähän tappavaan cocktailiin vielä järjestäytyneen rikollisuuden. Lisäksi Iran häärii aina taustalla shiiojen puolella käytännössä sisällissodaksi muuttuneessa tilanteessa.

Hämmästyttävää kyllä, heti hyökkäyksen jälkeen maassa ei juurikaan ollut kodeistaan lähtemään joutuneita tai pakolaisia verrattuna Saddamin aikojen kurdien joukkopakoon. Paradoksaalista sinänsä, kurdien virta on nyt tyrehtynyt, sillä se on yksi viimeisistä rauhallisista alueista maassa.

Ikävä kyllä viimeisten kahden vuoden aikana valtava määrä irakilaisia – kenties yli kaksi miljoonaa – on lähtenyt maasta, etenkin pitkään kärsinyt ja vainottu kristitty assyrialaisvähemmistö, joka on jäänyt joka puolelta islamistien puristuksiin, jotka syyttävät heitä yhteistyöstä ristiretkeläisten kanssa, ja toisaalla heitä ajavat ahtaalle kurdit, jotka vaativat heidän maitaan. Kaniikki Andrew White, joka johti Irakin ainoaa anglikaanista kirkkoa, lähti Bagdadista eilen, koska pelkäsi henkensä ja turvallisuutensa puolesta yritettyään taata viiden siepatun britin vapauttamisen.

EU:n on nyt tehtävä enemmän tämän kriisin lievittämiseksi lisäämällä taloudellista apuaan ympäröiville arabimaille, jotka ovat ottaneet vastaan suurimman osan pakolaisista, etenkin Syyrialle ja Jordanialle, jotka ovat tehneet erityisen hyvin ottaessaan vastaan assyrialaiset. EU:n jäsenvaltioiden on myös otettava – kohtuuden rajoissa – vastaan tilapäisesti lisää pakolaisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Paulo Casaca (PSE), laatija. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, irakilaiset veljet ja siskot, aluksi haluan muistaa kaikkia niitä, joilta on riistetty heidän kallisarvoisin omaisuutensa heidän etnisen tai uskonnollisen alkuperänsä vuoksi, todellisen tai oletetun vakaumuksensa vuoksi tai siksi, että he ovat osoittaneet demokraattista rohkeutta ja kansallishenkeä. Haluan nostaa valokeilaan toverini, kumppanini ja ystäväni, parlamentin jäsenen Mohammad Hossein Ahwadin, jossa henkilöityi teokraattisen fasismin vastainen taistelu ja joka murhattiin 12. huhtikuuta Irakin parlamentissa.

Jotta sokaisevat tuskan kyyneleet eivät estäisi meitä näkemästä noita naisia, jotka edelleen taistelevat pitääkseen lapsensa hengissä etnisten puhdistusten jaloissa, tuhansia ja taas tuhansia irakilaisia, jotka tuijottavat tyhjyyteen Ammanin, Damaskoksen ja Kairon kaduilla, traumaperäisistä neurooseista kärsiviä uhreja, toreille tai raunioituneiden kirkkojen tai moskeijoiden suojiin pystytettyjä leirejä, haluan lähettää solidaarisuuden, rakkauden, huolenpidon ja toivon viestin kaikille.

Emme voi lähimainkaan kuvitella, eivätkä sanat pysty kuvaamaan niiden pimeyden voimien julmuutta, jotka toteuttavat suunnitelmaansa Lähi-idän nostamiseksi suuruuden kukoistukseen Tigrisin ja Eufratin rannoilla. Yhteinen päätöslauselma, jonka nyt esitämme, on välttämätön ensiaskel tilanteen korjaamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Lambert (Verts/ALE), laatija.(EN) Arvoisa puhemies, pidän päätöslauselmaa hyvänä ja muiden tavoin olen hyvin huolissani Irakissa ja sen rajoilla tällä hetkellä vallitsevasta todella traagisesta tilanteesta. Tämä on kansakunta, joka on jo käynyt läpi sodan, etnisen puhdistuksen, julman diktatuurin, laittoman miehityksen ja yhteisöjen väkivallan ja joutuu nyt havaitsemaan sekä ulko- että sisärajojen sulkeutuvan edessään ilman suurtakaan toivoa kotiinpaluusta ja saamaan hyvin vaihtelevan vastaanoton, mikäli joku heistä sattuu selviytymään Euroopan unioniin.

Meidän ei pidä hämmästyä, jos sota tuottaa pakolaisia – niin se aina tekee – ja todellakin, kuten jo todettiin, muutamat jäsenvaltioistamme ovat hyvin vakavasti vastuussa tilanteesta. Olen kerrankin jäsen Tannockin kanssa samaa mieltä ainakin sodan jälkeisen ajan suunnitteluun liittyvästä kysymyksestä.

Pidän tässä päätöslauselmassa erityisen onnistuneena lausuntoa, jonka mukaan irakilaispakolaisia tai tällä hetkellä Euroopan unionissa eläviä turvapaikanhakijoita, joiden hakemukset on hylätty, ei pidä pakottaa palaamaan, ja nyt meidän on todellakin ratkaistava näiden ihmisten asema sen sijaan, että jättäisimme heidät puille paljaille omissa jäsenvaltioissamme, niin kuin paikoin tapahtuu.

Sanoisin, ettei Irakissa ole tällä hetkellä ainuttakaan turvallista aluetta. Jopa Kurdistanin rajoille on tällä hetkellä keskitettynä turkkilaisia joukkoja, mikä heikentää ihmisten mahdollisuuksia palata tuhottuihin kyliinsä ja vie pohjaa pyrkimyksiltä lisätä alueen taloudellista vakautta. Itse asiassa jotkut palaajista on lähetetty takaisin sirpaleliivit ja kypärät yllään, mikä minusta kertoo, ettei kyseessä ole oikein turvallinen alue. Meillä on myös käytettävissämme Human Rights Watchin vasta viime viikolla julkaisema raportti, jossa todetaan, että Kurdistanin viranomaisten toimista huolimatta sissien turvallisuusjoukot jatkavat sieppauksia ja kidutuksia, joten Irakissa ei ole olemassa todella turvallista aluetta.

Me tiedämme, että meidän on lisättävä tukeamme maille, jotka ottavat pakolaisia vastaan rajalla, sekä UNHCR:lle, koska tiedämme, mitä tapahtuu, kun pakolaisten ahdingosta ei välitetä rajalla. Tarvitsee vain muistella esimerkkiä siitä, mitä tapahtui, kun käänsimme selkämme kahdelle miljoonalle afgaanipakolaiselle Pakistanin rajalla ja jätimme heidät vaille asianmukaista tukea – tyhjiö kyllä täyttyy, emmekä aina pidä lopputuloksesta.

Minusta on hyvä, että päätöslauselmassa vaaditaan komissiota selittämään parlamentin budjettivaliokunnalle yksityiskohtaisemmin, miten me autamme Irakia ja miten aiomme tukea sen naapurimaita. Samoin meidän olisi mielestäni myös tarkasteltava omaa uudelleensijoittamispolitiikkaamme, niin että tarjoaisimme apua ainakin joillekin niistä, joiden elämä on jälleen täysin sekaisin.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Rogalski (UEN), laatija. (PL) Arvoisa puhemies, Irakin humanitaarinen tilanne ja ihmisoikeustilanne heikkenevät jatkuvasti. Näin YK:n Irakin avustusoperaation raportit paljastavat.

Tilastot ovat kauhistuttavia. Keskimäärin sata ihmistä kuolee joka päivä ja yli kaksisataa haavoittuu. Väestöstä 50 prosenttia elää alle dollarilla päivässä, ja työttömyysaste on 80 prosenttia. Vesihuolto on riittämätöntä ja viemärijärjestelmä toimimaton, mikä edistää tautien leviämistä. Kolme neljännestä lapsista ei käy koulua. Rikollisuus, aseelliset hyökkäykset, sieppaukset ja poliittiseen toimintaan tai maan jälleenrakentamiseen osallistuvien ihmisten murhat ovat jokapäiväisiä tapauksia. Siksi monet irakilaiset pakenevat maastaan ja yli kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotimaansa sisällä. On myös syytä korostaa, että Irakin maaperällä on yli 40 000 muista maista kotoisin olevaa pakolaista, heidän joukossaan 15 000 palestiinalaista. Sellaiselta Irak näyttää tänään.

Siksi tarvitaan välittömiä poliittisia ja humanitaarisia toimia pakolaisten traagisen tilanteen helpottamiseksi. Meidän on syytä muistaa, että pakolaisista puoli miljoonaa on lapsia. Meidän olisi pidettävä huolta siitä, että maan sisäiset pakolaiset rekisteröidään, jolloin he saavat oikeuden ruoka-annokseen. Tällä hetkellä heillä ei ole oikeutta siihen. Meidän olisi myös painostettava naapurimaita, jotta ne lakkaisivat asettamasta rajoituksia pakolaisten maahantulolle, jolloin monet joutuvat jäämään rajalle.

Euroopan unionin on varmistettava, että apu, jota toimitamme Irakiin, Irakin kansalle, on kattavaa, kestävää ja koordinoitua Yhdysvaltojen toimien kanssa. EU:n olisi nyt kerta kaikkiaan hylättävä Amerikan-vastaiset ennakkoluulonsa. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme lievittää uskomattoman vaikeaa tilannetta, jossa miljoonat pakolaiset elävät, ja näin välttää laajamittaisen humanitaarisen kriisin.

Me myös vaadimme Irakin hallitusta ryhtymään välittömästi toimiin taatakseen maan sisäisten pakolaisten turvallisuuden ja lopettamaan ihmisten syrjinnän heidän taustansa perusteella. Sillä välin Euroopan komission on lisättävä humanitaarista apuaan kaikille Irakissa oleville sisäisille pakolaisille ja tuettava naapurimaita, jotka jo antavat tällaista apua.

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, Irakin pakolaisten tilanne jatkuu edelleen vaikeana, yhtä edistysaskelta lukuun ottamatta. YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun suositus pakolaisstatuksen antamiseksi etelä- ja keski-irakilaisille turvapaikanhakijoille vuoden 1951 yleissopimuksen mukaan oli tervetullut ratkaisu. Samoin kuin täydentävän suojamuodon tarjoaminen silloin, kun pakolaisstatusta ei anneta.

Haluan erityisesti nostaa esille kaksi asiaa Irakin rajojen sisäpuolelta. Ensinnäkin uskonnollisten vähemmistöjen asema käy yhä sietämättömämmäksi. Assyrialais-, armenialais-, ortodoksi- ja muita kristillisiä ryhmiä sekä mandealaisia ja juutalaisia syrjitään räikeästi mm. työmarkkinoilla. Tietyillä alueilla viranomaiset ovat täysin kykenemättömiä suojelemaan vähemmistöjä muslimimilitaristien väkivallalta. Uskonnonvapaus on siten tosiasiassa supistunut olemattomiin.

Toiseksi pidän käsittämättömänä uhkauksia, joita irakilaisviranomaiset ovat antaneet tarvikehuollon jäädyttämisestä iranilaispakolaisilta. Näillä opposition jäsenillä on kansainvälisoikeudellinen pakolaisstatus ja luovuttamaton oikeus suojaan.

 
  
MPphoto
 
 

  John Attard-Montalto, PSE-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, meidän on myönnettävä, että se, mitä Irakissa tapahtuu ja on tapahtunut, on paljon pahempaa kuin sisällissota – sitähän usein pohditaan. Tietenkään siellä ei ole käynnissä sisällissotaa. Se on pahempaa. Siellä on täysi kaaos. Kenelläkään ei ole mitään käsitystä eikä mitään suunnitelmaa siitä, miten selvittää sotku, johon olemme saattaneet Irakin. Käytin sanaa "saattaneet", koska se, mitä siellä tapahtui, ei ollut tarpeen, sitä ei vaadittu eikä sitä haluttu. Kyseessä oli maahantunkeutuminen, joka on osoittautunut kamalaksi painajaiseksi kaikille siihen osallistuneille.

Kun tekee virheen, siitä on kannettava vastuu. Nyt on korkea aika, että ne, jotka ovat olleet mukana – koalitioon kuuluvat maat sekä halukkaat kumppanit – osoittavat vastuuta siitä, mitä Irakin kansalle on tapahtunut ja erityisesti pakolaisille, jotka hakevat apua – ja vaikka he löytäisivät apua, sitä on tarjolla vain niukasti.

Nyt on korkea aika, että ne ihmiset, jotka tekivät alun perin virheen ja jotka ovat vastuussa kaoottisesta tilanteesta, osoittavat vastuunsa, ja ensimmäisiä, joita on autettava, ovat pakolaiset.

 
  
MPphoto
 
 

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, lähes kokonaan piilossa Irakin jatkuvia väkivaltaisuuksia koskevien uutisten takana on Irakin kristityn vähemmistön lähes kuulumaton ääni. Tällä pienellä vähemmistöllä ei ole mitään turvaa, ja se on kansainväliselle yhteisölle lähes tuntematon. He ovat jatkuvan väkivaltaisen vainon kohteena. Kristittyjen irakilaisten vaihtoehtona on maanpako – jos he onnistuvat pakenemaan – islamiin kääntyminen tai vaino.

Vainolla on monia muotoja: väkivalta, syrjintä työpaikalla, omaisuuden takavarikointi ja niin edelleen. Kaldealaisen papin Ragheed Aziz Gannin kohdalla vaino johti kuolemaan.

Mitä Euroopan yhteisö aikoo tehdä auttaakseen kaldealais-, assyrialais- ja ortodoksikristittyjen yhteisöjä? Irakin hallitus ilmoittaa sitoutuneensa väkivallan lopettamiseen, mutta turvallisuuden puutteen vuoksi rauhan aikaansaaminen ja haavoittuvaisten kansanosien suojeleminen on käytännössä mahdotonta. He tarvitsevat meidän apuamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, humanitaarisen tilanteen, pakolaisten, kansainvälisen avun ja muun vuoksi on hyvä esittää Irakia koskeva päätöslauselma. Kukapa ei olisi yhtä mieltä johdanto-osan A kappaleesta ja siinä esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan joka päivä kuolee sata ihmistä ja kaksisataa haavoittuu, että 70 prosenttia väestöstä on vailla vesihuoltoa, 3 miljoonaa on aliravittuja ja 2 miljoonaa, 500 000 lasta mukaan luettuna, on pakolaisina Syyriassa, Jordaniassa, Egyptissä ja muualla?

Mutta kuka tämän on saanut aikaan? Kuka on vastuussa? Kuka kylvi kaaosta? Oliko se Saddam Hussein? Oliko se Baath-puolue? Kaaos on seurausta sodasta, keskiajan teologien silmissä epäoikeutetusta sodasta, YK:n peruskirjan mukaan laittomasta sodasta, joka aloitettiin kahden valtionpäämiehen, Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan päämiesten, kertoman valheen perusteella. Kuka tuki tätä sotaa täällä Euroopan parlamentissa? Kuka perusteli, kuka pyysi, kuka hyväksyi intervention, joka johti kaaokseen? Ranskan nykyinen ulkoministeri Kouchner ja muutamat tämän päätöslauselman allekirjoittajista.

Mitä meidän pitäisi sanoa? Että on hyvä toimia humanitaarisesti ja hoitaa seurauksia mutta että on vielä parempi toimia ennaltaehkäisevästi ja välttää seuraukset. Se on ongelmana eurooppalaisessa politiikassa! Me olemme Euroopassa niin ihastuneita ihmisoikeuksiin, että kaikkialla – Palestiinassa, Irakissa, Afrikassa, taloudellisen globalisaation alalla – me tuemme politiikkaa, joka toki loukkaa ihmisoikeuksia mutta antaa meille mahdollisuuden vakuutella aina uudelleen ja uudelleen suunnatonta rakkauttamme näitä samaisia ihmisoikeuksia kohtaan, joita lopulta rikotaan etukäteen antamallamme tuella. Siksi onkin hyvä, että 16 kohdassa ehdotetaan trauman hoitoon tarkoitettujen keskusten perustamista pakolaisille, mutta samalla olisi säädettävä myös omille johtajillemme suunnatuista poliittiseen ennaltaehkäisyyn tarkoitetuista keskuksista, joissa opetettaisiin viisautta, selväjärkisyyttä ja rohkeutta sanoa "ei" ja opetettaisiin hylkäämään naiivi optimismi, joka tuhoaa kaiken vanavedessään.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Kannatan päätöslauselmaa ja tunnen myötätuntoa niitä yli neljää miljoonaa irakilaista kohtaan, jotka ovat joutuneet pakenemaan synnyinseuduiltaan. Se on enemmän kuin kotimaassani Liettuassa on asukkaita. Pakolaisten määrä kasvaa, ja puolet heistä joutuu pakenemaan ulkomaille. Irakin tilanne ei ole paranemassa. Pakolaiset ovat tuomittuja elämään köyhyydessä, usein vailla työtä, samalla kun heidän lapsensa varttuvat lukutaidottomina. Näistä syistä terroristijärjestöjen on helppo värvätä uusia kannattajia.

Pakolaisille annettava humanitaarinen apu on häpeällisen pientä verrattuna niihin summiin, joita Irakin sodan käynnistäneet maat, Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta, käyttävät aseisiin. Yhdysvaltalaisten avunantajien antamat 60 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ovat vain pisara meressä.

Tänä vuonna Euroopan unionin maihin saapuu noin 40 000 irakilaispakolaista – kaksi kertaa niin paljon kuin viime vuonna – kun taas Yhdysvallat on ottanut tänä vuonna vastaan tuskin enempää kuin muutamia kymmeniä irakilaisia.

Olisi hyvä, jos Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan johtajat vierailisivat Irakissa ja sen naapurimaissa ja näkisivät omin silmin pakolaisten kärsimyksen. Ehkä he sitten muuttaisivat käytöstään.

 
  
MPphoto
 
 

  Janez Potočnik, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Irakin turvallisuustilanteen heikkeneminen on saanut aikaan laajan pakolaisaallon: suunnilleen kaksi miljoonaa irakilaista on paennut Irakin rajojen sisällä ja noin kaksi miljoonaa naapurimaihin, 750 000 henkeä Jordaniaan ja 1,4 miljoonaa Syyriaan. Tämä pakolaisaalto voi johtaa humanitaariseen kriisiin ja uhata alueen vakautta, ja komissio on äärimmäisen huolestunut inhimillisen kärsimyksen laajuudesta.

Seuraamme tilannetta tarkkaan paikan päällä ja tarkastelemme jatkuvasti mahdollisia muutoksia. Olemme läheisessä yhteydessä kansainvälisen yhteisön muihin tärkeimpiin toimijoihin, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettuun. Tähän liittyen komissio osallistui aktiivisesti viime huhtikuussa Genevessä järjestettyyn UNHCR:n kansainväliseen konferenssiin.

Mitä tulee tämänhetkiseen apuun, jonka tarkoituksena on helpottaa pakolaisten tilannetta, komissio myönsi vuonna 2006 EuropeAidin kautta 10 miljoonaa euroa maan sisäisten pakolaisten tukemiseen. Helmikuussa 2007 nopeana vastauksena tilanteen heikkenemiseen ja UNHCR:n tammikuussa esittämään pyyntöön komissio ilmoitti ECHO:n välityksellä 10,2 miljoonan euron lisäavusta, joka koostuisi 4 miljoonasta eurosta maan sisäisille pakolaisille ja 6,2 miljoonasta eurosta maan rajojen ulkopuolella oleville irakilaispakolaisille. Lisäksi komissio jatkaa peruspalvelujen järjestämisen tukemista Irakissa.

Ymmärrämme, että tämä tuki on edelleen rajallista inhimillisen kärsimyksen laajuuteen nähden. Se on kuitenkin vain ensimmäinen, välitön vastaus humanitaariseen tilanteeseen. Komissio tutkii parhaillaan eri vaihtoehtoja, joilla irakilaispakolaisia voitaisiin parhaiten auttaa tulevaisuudessa. Turvallisuustilanne rajoittaa kuitenkin merkittävästi avun toimittamista Irakin rajojen sisällä. Monet kumppanimme, UNHCR mukaan luettuna, ovat rajoittaneet toimintaansa Irakissa.

Erilaisten teknisten ja poliittisten selvitysryhmien avulla komissio yrittää arvioida tilannetta paremmin ja samalla ilmaista valmiutensa antaa lisätukea irakilaispakolaisille. Komission jäsen Michel vieraili itse alueella huhtikuun lopulla. Sen jälkeen on myös tehty useita teknisten selvitysryhmien vierailuja Jordaniaan ja Syyriaan.

Olemme siis edelleen sitoutuneita tekemään työtä niiden maiden kanssa, jotka ottavat vastaan irakilaispakolaisia. Komissio on jo keskustellut ja keskustelee jatkossakin säännöllisesti Syyrian ja Jordanian viranomaisten kanssa tilanteesta.

Odotamme erityisesti osallistumista Sharm El-Sheikhissä perustettuun pakolaisasioiden työryhmään, jonka on viimeisimpien tietojen mukaan tarkoitus kokoontua 22. heinäkuuta Ammanissa. Komission jäsen Ferrero-Waldner on jo ilmoittanut komission olevan valmis antamaan teknistä apua työryhmälle prosessin helpottamiseksi.

Katsomme, että ainoa kestävä ratkaisu pakolaisten kannalta on rauha ja sovinto Irakissa. Tätä päämäärää varten jatkamme tukeamme irakilaispakolaisille. Olen kanssanne samaa mieltä siitä, että meillä on moraalinen velvollisuus auttaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelun päätteeksi.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö