Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2026(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0371/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0371/2007

Keskustelut :

PV 24/10/2007 - 18
CRE 24/10/2007 - 18

Äänestykset :

PV 25/10/2007 - 7.15
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0486

Puheenvuorot
Keskiviikko 24. lokakuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos

18. Vihreä kirja tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies.(FR)Esityslistalla on seuraavana Kurt Lechnerin oikeudellisten asioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö, joka koskee vihreää kirjaa tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (2007/2026(INI)) (A6-0371/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Kurt Lechner, esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, käymämme keskustelu oli hyvin kiinnostava. Siirrymme nyt aivan toiseen asiaan. Pääsemme toivottavasti tulokseen ennemmin tai myöhemmin.

Uskoakseni kaikkialla Euroopassa tunnetun sanonnan mukaan raha ei tee onnelliseksi, mutta se rauhoittaa. Tässä hengessä toivotan aluksi kaikille Euroopan kansalaisille rauhaisaa mieltä.

Kuitenkin jos joku on meille velkaa, esimerkiksi kaupan seurauksena tai vahingonkorvauksia, se aiheuttaa huolta ennemmin kuin mielenrauhaa. Aikooko velallinen kiertää velvollisuutensa? Aikooko hän ehkä piilottaa rahansa tai omaisuutensa vielä tämäniltaista keskusteluamme myöhäisempänä ajankohtana?

Kaikilla jäsenvaltioilla on menettelyjä tämän estämiseksi. Niitä ovat takavarikointi, turvaamistoimet, vangitseminen ja ulosmittaus – nimitykset vaihtelevat suuresti. Menettelyjen kirjo on suurta ja tilanne on hyvin monimutkainen, ja myös kieliongelmilla on tietenkin vaikutusta asiaan. Jäsenvaltioiden erilaisiin rajat ylittäviin menettelyihin turvautuva velkoja voi hyvinkin havaita, että maito on jo maassa, tai kuten me Saksassa sanomme, että jänis on jo kukkulan takana. Velallisella on toisin sanoen ollut aikaa piilottaa omaisuutensa.

Kyse on laajalle Euroopan rajojen yli levinneestä ongelmasta, jonka ratkaiseminen on yhä pakottavampaa, koska pyrimme yhtenäiseen maksualueeseen muiden kuin käteiskauppojen osalta. Se merkitsee, että velallisten mahdollisuudet piilottaa omaisuutensa kukkulan taakse lisääntyvät tasaiseen tahtiin. Komissio on sen tähden tehnyt aloitteen, ja tähdennän sen olleen oikeassa. Komissio on laatinut erinomaisen, kattavan ja perusteellisen vihreän kirjan, vaikka eräitä yksityiskohtia on epäilemättä vielä täsmennettävä. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä, vaan siitä keskustellaan kuulemistilaisuudessa. Tässä vaiheessa Euroopan parlamentti ei voi käsitellä kaikkia näkökohtia yksityiskohtaisesti, kuin en minäkään, joten mainitsen vain keskeisimmät kohdat.

Ensinnäkin, vaikka tämä on kylläkin itsestään selvää, mietintö käsittelee vain pankkitalletusten takavarikointia ja pankkitilisaamisten väliaikaista takaamista. Siinä ei käsitellä lopullista ratkaisua. Toisekseen, mietintö koskee vain pankkitalletuksia, ei turvaamistoimia taikka muun omaisuuden takavarikointia. Tämä johtaa kysymykseen, olisiko 27erilaisen järjestelmän yhteensovittaminen todella tarkoituksemme mukaista. Tällainen lähestymistapa olisi mielestäni hyvin epäkäytännöllinen ja sen toteuttaminen veisi ikuisuuden. Sillä olisi seurauksia niin monilla muilla aloilla, ettei se olisi todellisuudessa hyödyksi. Oikea lähestymistapa on komission ehdottama: mielellään asetuksen muodossa luotava itsenäinen eurooppalainen lisämenettely, joka otettaisiin käyttöön edelleen sovellettavien kansallisten säädösten rinnalla. Tässä yhteydessä on mainittava myös BrysselI -asetus, joka ei nykyisellään ole riittävä. Velkojan on todistettava uskottavasti ja lyhyesti paitsi vaatimuksensa, myös riskin olemassaolo.

Kiinnitämme erityistä huomiota velkojan suojelemiseen, ja yhdyn tähän tavoitteeseen. En missään nimessä halua tilannetta, jossa velkojat tai kolmannet osapuolet kärsivät vahinkoa eurooppalaisen asetuksen johdosta. Sillä olisi vaikutusta itse Eurooppaan. Perusteeton takavarikointi voi joissakin tapauksissa tuhota velallisen elinkeinon. Mainitsen lyhyesti pääkohdat: velkoja voidaan asettaa vastuuseen velalliselle aiheutuneista vahingoista, velkoja olisi velvoitettava panemaan pääasia vireille tietyn ajan kuluessa, velkojalle voidaan määrätä vakuus, velallisella olisi oltava oikeus panna vireille muutoksenhaku, on valittava suhteellisen nopea menettely, joka noudattaa pääpiirteiltään aiempia oikeustoimia, liian suuren takuun antaminen velkojalle olisi estettävä säännöksin ja velallisen toimeentulominimi on taattava.

Edunvalvojan tilit ovat ongelma. Mikäli takavarikointi sallitaan niiden osalta – en ota nyt kantaa tähän kysymykseen – niitä on suojeltava erityisen tiukasti. Tämä koskee myös yhteisiä tilejä, vaikka ne eivät olekaan sama asia; nämä kysymykset eivät itse asiassa liity suoraan toisiinsa. Kyse on siitä, että myös asianosaisten kolmansien osapuolten suojeleminen on tärkeää, ja se edellyttää erityisiä suojatoimia.

Huomautan vielä, että vakiomuotoiset viralliset ilmoituskaavakkeet olisivat hyödyksi pankkien viestinnässä, ja että sovellettavien lakien vertailu ja perinpohjainen analysointi on epäilemättä tarpeen. Haluan lopuksi kiittää erityisesti komissiota kattavasta analyysistä ja tutkimuksesta, sekä kiittää kollegoitani. Työskentelimme hyvin yhdessä. Toivon mietinnön saavan laaja-alaista kannatusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja.−(EN)Arvoisa puhemies, mietintö antaa kiinnostavan panoksen tähän erittäin monimutkaiseen kysymykseen, joka koskee rajat ylittävän velanperinnän vaikeutta. Esittelijää Kurt Lechneriä on onniteltava siitä, että hän on viitoittanut tien yleiseurooppalaisen ratkaisun löytämiseksi kansallisten täytäntöönpanosääntöjen nykyiseen hajanaisuuteen, joka haittaa suuresti rajat ylittävää velanperintää.

Tilanne on erityisen huolestuttava niille luotonantajille, jotka joutuvat valitettavasti seuraamaan sivusta, kun velallinen siirtää rahansa tunnetulta tililtä toiselle tilille samaisessa tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Komissio suhtautuu siksi myönteisesti parlamentin mietintöön.

Aion tarkastella huolellisesti esittelijän ja parlamentin tärkeimpiä vihreään kirjaan liittyviä huolenaiheita. Etenkin mahdollisen yhteisöllisen välineen muoto ja soveltamisala, tulevan menettelyn vaikutukset, takavarikointipäätöksen oikeudelliset edellytykset, kustannusten korvaaminen ja velallisten suojelu ovat esittelijän korostamia tärkeitä kysymyksiä. Voin vakuuttaa teille, että ennen tämän alan ehdotusten tai tiedonantojen antamista suoritamme perusteellisen arvioinnin sekä vaikutusten arvioinnin tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Sharon Bowles (ALDE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija.–(EN)Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen vihreään kirjaan ja odotan sen saavan pikaisesti jatkoa konkreettisten ehdotusten muodossa.

Rajat ylittävän kaupan edistämiseksi yritysten on luonnollisesti voitava luottaa siihen, että velanperintä on mahdollista. Myös kansalaisten on voitava luottaa tähän henkilökohtaisella ja yksityisellä tasolla. Laatimani lausunto hyväksyttiin yksimielisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnassa, ei sen vuoksi, että pääsimme rankan taiston jälkeen kompromissiin, vaan koska meillä oli alusta alkaen yhteinen näkemys asiasta. Olen tyytyväinen siihen, että lähes kaikki huomautuksemme on sisällytetty oikeudellisten asioiden valiokunnan lopulliseen mietintöön tai huomioitu siinä, ja kiitän esittelijää tästä.

Kaksi mietinnöstä pois jätettyä seikkaa ovat mahdollisuus soveltaa takavarikointia yhteistileihin sekä rajat ylittävän menettelyn vapaaehtoisen kansallisten käytön harkitseminen. Vähemmän määräävästi muotoiltu yhteistilejä koskeva tarkistus on saanut tukea muualla. Jos valtuutettu tai yhteinen tili sallii takavarikointimääräyksen välttämisen, se jättää selvän porsaanreiän, mutta kolmansille osapuolille todellakin kuuluvia varoja on suojeltava.

Rajat ylittävän säännöksen valinnaisen kansallisen käytön osalta panen merkille oikeudellisten asioiden valiokunnan kollegoiden kannan, jonka mukaan menettely on mahdollinen vain rajat ylittävissä tapauksissa johtuen sekä oikeudellisista että käytännön syistä, jos tuloksia halutaan kohtuullisessa aikataulussa. Kuitenkin vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuminen niistä jäsenvaltioista, joissa takavarikointi ei ole mahdollista tai se on hyvin vaikeaa, voisi johtaa kilpailun epätasapainoon ainakin yritysten kannalta, sillä tässä epätavallisessa tilanteessa rajat ylittävät yritykset olisivat kotimaisia paremmassa asemassa. Ehkäpä jäsenvaltiot huomioivat tämän ja kilpailu aikaansaa sellaisia tuloksia, joita emme ole halunneet tai voineet säännellä lainsäädännöllä.

 
  
MPphoto
 
 

  Panayotis Dimitriou (PPE-DE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. –(EL) Arvoisa puhemies, kannatan pankkitalletusten takavarikoinnin ja pankkitilisaamisten takaamisen rajat ylittävää sääntelyä koskevaa komission aloitetta. Onnittelen etenkin teitä, hyvä Franco Frattini, asiasta vastaavan komission jäsenen ominaisuudessanne.

Asiaa koskevassa komission vihreässä kirjassa säädetään menettelyjä siihen ongelmaan vastaamiseksi, jonka aiheuttaa tuomioiden täytäntöönpanon välttäminen siirtämällä pankkitilit kansallisten rajojen ulkopuolelle.

Nyt keskusteltava toimenpide sisältyy EU:n jäsenvaltioiden välisen oikeudellisen yhteistyön kehittämisstrategiaan. Se on askel oikeaan suuntaan, mutta sitä on täydennettävä pian esittämällä vastaava ehdotus. Oikeuden asiaa ei palvele se, että siviili- tai rikosoikeuden päätöksiä ei voida panna täytäntöön. Tästä syystä nyt käsiteltävä pankkitalletusten rajat ylittävää takavarikointia ja takaamista koskeva ehdotus edistää todella merkittävästi oikeuden kehittämistä ja lujittamista. Euroopan parlamentti on oikeutetusti omaksunut myönteisen kannan komission aloitteen ja valmisteilla olevan oikeudellisen menettelyn suhteen.

Lechnerin mietintö ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot luovat perustan laatiaksemme tasapainoisen ehdotuksen neuvoston päätökseksi.

Onnittelen Kurt Lechneriä tiiviistä mutta hyvin asiapitoisesta ja kattavasta mietinnöstä. Kansalaisvapauksien valiokunnan esittelijänä oma kantani noudattelee olennaisilta osin hänen näkemyksiään.

Odotamme mietinnön saavan ylivoimaisen enemmistön kannatuksen. Mietinnössä korostetaan tarvetta täyttää edellytykset pankkitalletusten rajat ylittävän takavarikointimääräyksen antamiseksi. Siinä korostetaan myös rinnakkaista tarvetta suojautua väärinkäytöksiltä ja taata väitetylle velalliselle hyvitys, mikäli takavarikointimääräys osoittautuu pätemättömäksi.

Katson, että takaamismääräystä voitaisiin käyttää oikeudenkäynnin jälkeen eksekvatuurimenettelyssä annetun lopullisen päätöksen täytäntöönpanotoimena. Tämä ei ole Kurt Lechnerin kanta, mutta sitä olisi harkittava vakavasti komission ehdotuksessa, jotta voitaisiin välttää menettelyjen turha päällekkäisyys.

Kehotan komissiota aloittaman välittömästi asiaa koskevan ehdotuksen laadinnan.

 
  
MPphoto
 
 

  Tadeusz Zwiefka, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, nykyisessä täytäntöönpanolainsäädännössä on kiistämätön puute: vaikka tuomioistuimen määräyksen täytäntöönpanokelpoisuus toisessa jäsenvaltiossa on todettu, sen täytäntöönpano kuuluu kansallisen lainsäätäjän yksinomaiseen toimivaltaan. Voimassa olevien yhteisön säädösten nojalla ei ole mahdollista antaa pankkitalletusten takavarikointimääräystä, joka voitaisiin panna täytäntöön kaikkialla Euroopan unionin alueella.

Eurooppalainen järjestelmä pankkitalletusten takavarikointimääräysten antamiseksi vaikuttaa siksi tarkoituksenmukaiselta ja tarpeelliselta ratkaisulta. Se sallisi velkojien turvata perittävän saatavan tai vaatimuksia vastaavan summan jäädyttämällä Euroopan unionin alueella yhdelle tai useammalle pankkitilille talletettujen varojen nostot ja siirrot. Järjestelmä perustuisi riippumattomaan lisämenettelyyn, jota sovellettaisiin kansallisten säädösten rinnalla, mutta vain rajat ylittävissä kysymyksissä. On korostettava, että määräyksellä olisi vain ehkäisevä vaikutus. Toisin sanoen velallisen varat jäädytettäisiin tämän omalla pankkitilillä, mutta niitä ei siirrettäisi velkojan tilille.

Tuomioistuimen olisi tietenkin pidätyttävä velallisen kuulemisesta tai menettelyistä tiedottamisesta ennen tämän pankkitalletusten takavarikointia, koska sillä voisi olla tarkoituksen vastainen vaikutus.

Takavarikoitava summa olisi laskettava velkojan vaatimuksen perusteella. On kuitenkin korostettava, että velallisella on oltava oikeus hakea muutosta määräykseen, ja määräyksen antanut tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään muutoshakemuksen.

Lisäksi olisi säädettävä poikkeuksesta täytäntöönpanoon sen ollessa tarpeen velallisen ja tämän perheen perustarpeiden kattamiseksi. Vertaileva oikeudellinen lisäanalyysi on tietenkin tällöin tarpeen, sillä monia näkökohtia on tutkittava tarkemmin. Tosiasia on kuitenkin, että yhteisön oikeudellisen menettelyn kuten eurooppalaisen pankkitalletusten takavarikointimääräyksen käyttöön ottaminen, jolla pyritään yhdenmukaistamaan rahallisten vaateiden täytäntöönpanoa ja tehostamaan menettelyjä, olisi virstanpylväs tiellä kohti eurooppalaista talouden ja oikeuden aluetta.

Haluaisin lopuksi onnitella Kurt Lechneriä erinomaisesta ja asiantuntevasta mietinnöstä. Parlamentti tietää toki hyvin, kuinka vaikeaa on muuttaa unionin säädöksiä, eritoten tällä alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta.–(ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella kollegaani Kurt Lechneriä tämän laatimasta erinomaisesta mietinnöstä, joka on sekä tasapainoinen että maltillinen.

Tähän aikaan yöstä en voi olla ajattelematta sitä, mitä takavarikointi merkitsee. Käytännössä, arkielämässä velkojat ovat yleensä taloudellista valtaa käyttäviä suuria luottolaitoksia, kun taas velallisten taloudellinen tilanne on yleensä huomattavasti niitä heikompi. Eräs kauneimpia espanjankielisiä runoja kertookin köyhän ja huono-onnisen työläisen omaisuuden takavarikoinnista.

On totta, että jollei takavarikointi olisi mahdollista, jollei velkojilla olisi mahdollisuutta periä saataviaan, luottoa ei myönnettäisi sitä tarvitseville. Koska olemme kaikki jo hieman kyllästyneitä, kerron teille tarinan eräästä Espanjan diktaattorista, kenraali Primo de Riverasta. Hän katsoi sotilashenkilöstön omaisuuden takavarikoinnin loukkaavan koko ammattikuntaa, jonka vuoksi hän kielsi sotilashenkilöstön pankkitalletusten takavarikoinnin. Sen seurauksena pankit kieltäytyivät lainaamasta rahaa sotilaille, jolloin nämä pyysivät kenraalia sallimaan jälleen heidän tiliensä takavarikoinnin.

Kyse on kuitenkin vain tarinasta. Kurt Lechner on uskoakseni löytänyt sopivan tasapainon velallisten oikeuksien suojelemiseksi, mutta minulla on kuitenkin yksi kysymys, ja Franco Frattini tietääkin varmaan, mitä haluan sanoa.

Kun kyse on suuren luokan velallisista, eli mittaviin rahoitusoperaatioihin osallistuvista tahoista, jotka ovat miljardeja velkaa tuhansille puolustuskyvyttömille velkojille, näiden pankkitilit eivät yleensä ole Belgiassa, Brysselissä tai Strasbourgissa, tai edes Lontoossa, vaan veroparatiiseissa.

Tätä ei tietenkään käsitellä komission vihreässä kirjassa. Koska kuitenkin tiedän komission jäsen Frattinin olevan kiinnostunut asiasta, esitän hänelle kysymyksen: eikö olisi paikallaan löytää keino sen varmistamiseksi, että myös näiden tuhansien perheiden elämän tuhonneiden suuren luokan kansainvälisten rikollisten omaisuus voitaisiin takavarikoida?

Kuten sanoin, tämä skenaario ei kuulu vihreän kirjan tai tämäniltaisen keskustelun piiriin. Koska edelliset puhujat ja komission jäsen Frattini itse ovat kuitenkin jo puhuneet kattavasti tärkeimmistä aiheista, meidän olisi mielestäni tarkasteltava tätä kysymystä. Olen varma, että komission jäsen Frattinilla on jotakin sanottavaa tästä asiasta.

Haluan lopuksi onnitella vielä kerran Kurt Lechneriä tasapainoisesta mietinnöstä, joka turvaa köyhien velallisten eli kansalaisten enemmistön aseman. Toivon komission esittävän pian lainsäädännöllisen tekstin, joka mahdollistaa rajat ylittävien luottomarkkinoiden toimivuuden jatkossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta.–(EN)Arvoisa puhemies, myös minä haluan onnitella Kurt Lechneriä tästä mietinnöstä. Haluaisin aluksi tunnustaa erään asian. Ennen valintaani parlamenttiin olin asianajaja, ja olin itse asiassa erikoistunut yleensä rajat ylittävään velanperintään.

Kokemukseni alalta on, että suurimpia vahinkoja kärsivät pienyritykset, jotka ovat uskaltautuneet rajat ylittävään kaupankäyntiin ja jotka joutuvat vararikkoon katteettoman velan ja toisessa maassa piileksivän, ammattimaisesti toimivan velallisen vuoksi. Katson siksi, että tämä aloite voisi oikein toteutettuna olla keino Euroopan talouden piristämiseksi ja rajat ylittävän kaupan kannustamiseksi.

Meidän on nyt oltava lujia. Maksumääräys on askel oikeaan suuntaan. Tämä on seuraava pala palapelissä. Haluan kuitenkin huomauttaa kahdesta seikasta. Ensinnäkin käsittelemme vain rajat ylittäviä tapauksia. Hyväksymme tämän rajoitteen, mutta en halua nähdä sellaista tilannetta, jossa velkojat joutuvat esittämään kaksi pyyntöä tuomioistuimille, ensin velallista vastaan kotimaassa ja sitten rajat ylittävän uuden pyynnön toisessa maassa. Se voisi antaa varoituksen velalliselle ja aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Näin ollen meidän on varmistettava, että käytettävissä on samanaikaisia ja yhdessä vaikuttavia menettelyjä.

Toisekseen, kyse on tietenkin velkojien ja velallisten intressien tasapainosta. Englannissa meillä on käytössä hyvä järjestelmä, jonka puitteissa välipäätöksen kohteeksi joutuneen on annettava tuomioistuimelle vahinkovakuus kolmansien tahojen intressien turvaamiseksi. Näitä ovat esimerkiksi takavarikoinnin järjestämisestä vastaava pankki tai sellainen kolmas osapuoli, joka on yhteisen tilin haltija. Suosittelisin tämäntyyppistä järjestelmää.

Annan kehuja mietinnölle ja siihen sisältyville ideoille. Uskon sen voivan tehdä paljon Euroopan talouden piristämiseksi, mikäli käytännön toteutus tapahtuu oikein.

 
  
MPphoto
 
 

  Marek Aleksander Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tuomioiden täytäntöönpanon tehostamista Euroopan unionissa koskeva vihreä kirja edustaa uutta vaihetta Euroopan oikeusalueen kehityksessä. Yhdyn mietinnön esittelijän näkemykseen ja kannatan nopean ja tehokkaan menettelyn käyttöönottoa pankkitalletusten takavarikointimääräysten antamiseksi Euroopan unionissa. Yhtenäisen euromaksualueen (SEPA) jatkuvaa yhdentymistä ajatellen tällainen säädös on sekä tarkoituksenmukainen että toivottava.

Ottaen huomioon monenlaiset vaikeudet vaatimusten tutkinnassa, Euroopan unionin olisi mielestäni otettava käyttöön riippumaton lisämenettely kansallisten säädösten rinnalla. Menettelyä olisi sovellettava vain rajat ylittäviin tapauksiin ja sen tulisi koskea vain pankkitalletuksia eikä muuta omaisuutta. Tarkoituksena on vain velkojan vaatimuksen väliaikainen turvaaminen, ei sen lopullinen ratkaisu. Perusteettomalla takavarikoinnilla voi olla vakavia seurauksia velalliselle ja se voi heikentää luottamusta eurooppalaista oikeusjärjestelmää kohtaan.

Uskon siksi, että velallisen suojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi vakuuden määräämistä velkojalle, muutoksenhakuoikeutta, perittävän saatavan rajoittamista tai jopa velkojan velvoittamista hakemaan pääasian vireillepanoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE).(PL) Arvoisa puhemies, täytäntöönpanolainsäädännön säännöksiä kuvaillaan usein Euroopan siviilioikeusjärjestelmän Akilleen kantapääksi. Tuomioiden käytännön täytäntöönpanoa koskevaa lainsäädäntöehdotusta ei ole tehty tähän päivään mennessä. Vaikka tuomioistuimen määräyksen täytäntöönpanokelpoisuus toisessa valtiossa on todettu, sen täytäntöönpano kuuluu edelleen kansallisen lainsäätäjän yksinomaiseen toimivaltaan.

Velanperintään Euroopan unionin jäsenvaltioissa sovellettavat erilaiset periaatteet haittaavat suuresti rajat ylittävää velkojen perintää. Hakiessaan määräyksen täytäntöönpanoa toisessa maassa velkojat törmäävät vieraaseen oikeusjärjestelmään ja menettelyihin. Myös kielimuuri aiheuttaa lisäkustannuksia ja viivyttää täytäntöönpanoa. Vaikeudet rajat ylittävässä velkojen perinnässä haittaavat maksumääräysten vapaata liikkuvuutta unionin sisällä ja vaikeuttavat sisämarkkinoiden toimintaa. Myöhästyneet tai kokonaan suorittamattomat maksut vaarantavat sekä yritysten että kuluttajien edun.

Komission ehdottama kansallisesta lainsäädännöstä riippumaton ja sen rinnalla sovellettava yhteinen eurooppalainen säädös on siksi täysin paikallaan, ellei jopa välttämätön. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 65artiklan ckohtaa voitaisiin käyttää säädöksen oikeusperustana.

Vihreän kirjan mukaisesti velkojan olisi voitava hakea talletusten takavarikointia ennen pääasian vireillepanoa. Menettelyn väliaikaisen luonteen huomioon ottaen velkoja olisi kuitenkin velvoitettava todistamaan vaatimuksensa sekä takavarikointimääräyksen kiireellisyys. Perusteettomalla takavarikoinnilla voi olla velalliselle raskaita, jopa tämän perustoimeentulon vaarantavia seuraamuksia.

Muita tärkeitä kysymyksiä ovat velallisen oikeus hakea muutosta sekä maksettavan summan määrittäminen. Yhteisen rajan asettaminen Euroopan unionin sisällä takavarikoinnista vapautettavalle määrälle ei vaikuta hyvältä ajatukselta. Tällaisten päätösten olisi kuuluttava edelleen velallisen kotimaan oikeusjärjestelmän toimivaltaan.

Talletusten takavarikointipäätösten toimittamista varten on varmistettava, että Euroopan unionissa laaditaan yhdenmukaiset normit tuomioistuinten ja pankkien väliselle viestinnälle. On välttämätöntä säännellä rajat ylittävää velkojen perintää antamalla tarvittava säädös. On kuitenkin tärkeää tutkia ensin perusteellisesti yhteisön jäsenvaltioissa nykyisin sovellettavia säännöksiä ja arvioida eurooppalaisten säännösten osalta vaihtoehtoisten ratkaisujen tehokkuutta.

Haluaisin lopuksi kiittää Kurt Lechneriä harkitusta ja perusteellisesti valmistellusta mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE).(PL) Arvoisa puhemies, rahallisten vaateiden tehokas täytäntöönpano Euroopan unionin alueella on erittäin tärkeää sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi. On siis aihetta harkita yhteisön toimia tällä alalla. Toimiessani lakimiesharjoittelijana minuun teki vaikutuksen kuulemani sanonta, jonka mukaan tehdessämme jollekulle palveluksen, jäämme heille velkaa. Se on joskus totta. Maksujen viivästyminen tai suorittamatta jättäminen vaarantaa sekä yrittäjien että kuluttajien edun. Velkojen perinnän tehokkuudessa Euroopan unionin sisällä nykyään esiintyvät erot voivat uhata niiden yritysten kilpailukykyä, jotka toimivat tietyn jäsenvaltion rajojen ulkopuolella.

Määräysten täytäntöönpanojärjestelmissä on eroja yksittäisten jäsenvaltioiden välillä. Se on joissakin maissa tehokkaampaa kuin toisissa. Velallinen voi nykyisellään siirtää lähes viipymättä varansa velkojan tuntemalta tililtä toiselle tilille, joka sijaitsee joko samassa maassa tai toisessa jäsenvaltiossa. Velkojien on lähes mahdotonta estää varojen siirtäminen. Lisäksi määräyksen täytäntöönpanoa toisessa jäsenvaltiossa hakevat velkojat törmäävät erilaisiin oikeusjärjestelmiin ja menettelytapoihin. Lisäesteitä luovat kielimuuri ja oikeudenkäyntikulut.

Tästä syystä uskon, että meidän olisi annettava tukemme ehdotukselle eurooppalaisen järjestelmän luomisesta pankkitalletusten takavarikointia varten. Yhtenäisen euromaksualueen lisääntyvää yhdentymistä ajatellen tällainen asetus on sekä tarkoituksenmukainen että välttämätön. Haluan kiittää Kurt Lechneriä tästä mietinnöstä. Uskon sen merkitsevän käännekohtaa unionin oikeusjärjestelmässä.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja.−(IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin vastata lyhyesti Manuel Medina Ortegan huomautuksiin ja kiittää kaikkia puhujia. Eurooppalainen säädös eli takavarikointimääräys, josta olemme keskustelleet, voisi todellakin täydentää kansallisia lainsäädäntöjä ja vastata velkojien oikeuksien vakaviin loukkauksiin, joita esiintyy rajat ylittävässä toiminnassa.

Yhdyn täysin Manuel Medina Ortegan näkemykseen siitä, että takavarikointia eli oikeastaan suojelua on harkittava veroparatiiseihin pakenevien henkilöiden tapauksessa.

Kuten tiedätte, unionilla ei tietenkään ole yksipuolista toimivaltaa tällä alalla. Meidän olisi pyrittävä tiiviimpään yhteistyöhön oikeuslaitoksen, talousrikosviranomaisten ja tärkeimpien näissä niin sanotuissa veroparatiiseissa toimivien pankkiryhmittymien kanssa. Näiden maiden hallitukset on saatava vakuuttuneiksi siitä, että on viime kädessä niiden oman edun mukaista tehdä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa.

Siten vaikka meillä ei vielä olisi lähitulevaisuudessa toimivaa yksipuolista välinettä vastataksemme veroparatiisien ongelmaan, voisimme käyttää demokratiavälinettä sekä oikeudellisen ja taloudellisen yhteistyön välinettä tämän hyvin todellisen ongelman käsittelemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies.(FR)Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 25. lokakuuta 2007.

 
Päivitetty viimeksi: 10. marraskuuta 2008Oikeudellinen huomautus