Puhemies. − (EN) Seuraavana esityslistalla on kyselytunti (B6-0384/2007).

Käytimme paljon aikaa keskusteluun, koska se oli niin tärkeä, ja toivomme, että voimme jatkaa kyselytunnilla aikataulun kiinniottamiseksi.

Koska olemme myöhässä, yritämme ensinnäkin käsitellä ylimääräiset kysymykset joka kerran ryhmänä, jotta voimme yrittää käydä läpi enemmän kysymyksiä tänä iltapäivänä ja pyytäisin myös parlamentin jäseniä kuten tavallista tulemaan eteen osallistumaan tiiviimmin kyselytuntiin.

Arvoisa komission jäsen, olen erittäin pahoillani siitä, että teidän on täytynyt odottaa, mutta keskustelu oli tärkeä, ja olen varma, että ymmärrätte sen.

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

Lambert van Nistelrooijin laatima kysymys numero 34 (H-0934/07)

Aihe: Energia-ala Maailman kauppajärjestössä

Vaikka Maailman kauppajärjestön WHO:n säännöissä ei nimenomaisesti määrätäkään energia-alasta, niitä sovelletaan myös energiatuotteisiin ja -palveluihin ja niillä suojataan energia-alan investointeja. Viennin rajoitukset ja tuotteisiin kohdistuva syrjintä on siten kiellettyä ja vapaakauppa on turvattava. Turvallisuuden kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin kylläkin liittyy poikkeuksia.

Energiakaupassa tuotannon ja palvelujen ero ei kuitenkaan aina ole selvä.

Mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa valmistauduttaessa energiapolitiikan siirtymiseen uudessa sopimuksessa Euroopan unionin toimivaltaan, jotta WHO:n säännöissä keskityttäisiin myös energia-alan investointeihin ja energiapalveluihin?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.– (DE) Arvoisa puhemies, kuten arvoisa jäsen toteaa, WTO:n puitteissa GATTin määräyksiä sovelletaan energiatuotteiden kauppaan ja palvelukaupan yleissopimuksen säännöksiin energiapalvelujen osalta, myös tällaisia palveluja koskeviin suoriin investointeihin.Ei ole olemassa WTO:n sopimusta, joka koskisi suoria investointeja energiaan liittyviin toimiin omaan laskuun teollisuussektorilla, esimerkiksi kaivosalalla, jalostuksessa, energiantuotannossa ja -jakelussa.

Yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 133 artiklan mukaan Euroopan yhteisöllä on yksinomainen toimivalta antaa lainsäädäntöä ja neuvotella sopimuksista energiatuotteiden kaupan alalla sekä energiapalvelujen kaupan alalla.Komissiolla on valtuudet neuvotella yhteisön ja jäsenvaltioiden puolesta myös kolmansien maiden kanssa tehtäviä vapaakauppasopimuksia koskevien keskustelujen puitteissa suorien investointien vapauttamisesta palvelualan ulkopuolella.Siksi komissio voi jo nyt käsitellä energia-alan kaupan ja investointien keskeisiä kysymyksiä ja edustaa eurooppalaisten etuja näissä kysymyksissä kahdenvälisissä ja monenvälisissä WTO-neuvotteluissa, ja komissio myös tekee niin.

Energiapolitiikka, joka suunnitellaan uuden sopimuksen puitteissa ja jossa keskitytään muun muassa energian toimitusvarmuuteen unionissa ja energiaverkkojen yhdistämisen edistämiseen, täydentää energia-alan yhteistä kauppapolitiikkaa mutta ei korvaa sitä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, Günter Verheugen, tuo oli todella hyvä uutinen uudistussopimuksen yhteydessä. Olemme myös esimerkiksi päättäneet tänään rahoittaa neljää yhteistä teknologia-aloitetta kokonaisella kolmella miljardilla eurolla ja toiset kolme miljardia saadaan teollisuudelta puhtaaseen teknologiaan, lentomoottoreihin ja niin edelleen.

Toisaalta olen edelleen huolestunut siitä, että vanhanaikaista teknologiaa, joka vahingoittaa ympäristöä, myydään edelleen erityisesti kehitysmaille. Vanhanaikaisella teknologialla, kuten viime vuosisadan hiilivoimalaitoksilla, on avoimet toimintaedellytykset.

Millaisia mahdollisuuksia komission jäsen ja unioni näkevät sille, että WTO:ssa luodaan ainakin uusi perusta ja poistetaan jotkut näistä asioista?

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) WTO-neuvotteluissa on tärkeää neuvotella siitä, mihin lukuun bioetanoli tulevaisuudessa kuuluu.Kuuluuko se maatalouteen vai kuuluuko se muiden kuin maataloustuotteiden alaan?Miten komissio näkee tulevaisuuden rakenteet?Yritetäänkö siitä neuvotella maataloutta vai teollisuutta koskevan luvun yhteydessä?Bioetanoli kasvaa pelloilla ja on sinänsä maatalouden raaka-aine.Toisaalta se on energiatuote ja kuuluu siksi teollisuustuotteiden markkinoillepääsyn piiriin.Onko komissiolla jo mielipide, ja mitä linjaa se noudattaa neuvotteluissa?

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kun vaalipiirissäni keskustellaan energiakaupasta, energiapolitiikasta, Euroopan komissiosta, uudesta sopimuksesta sekä erityisesti WTO:sta nousee aina esiin pelko siitä, että meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tuoda ydinenergiaa ja että meidän on ehkä vielä rakennettava ydinvoimaloita, jos nykyinen suuntaus jatkuu!Kertokaa minulle, että näin ei ole, ja perustelkaa se niin, että voin viedä tiedon eteenpäin.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.– (DE) Arvoisa puhemies,joissakin tapauksissa minun on vaikea havaita yhteyttä lisäkysymyksen ja varsinaisen kysymyksen välillä, mutta jos olette käsittelyssä noin liberaaleja, minäkin olen liberaali vastauksessani.

Aluksi ensimmäinen kysymys:olen samaa mieltä Lambert Van Nistelrooijin kanssa siitä, ettei todellakaan ole meidän etujemme mukaista, että myydään teknologiaa, joka jää energiatehokkuudeltaan ja hiilidioksidipäästöiltään normien alapuolelle.Kollegani Dimas ja mina käsittelemme tällä hetkellä komissiossa ehdotuksia siitä, miten talouden hiilidioksidipäästöjä Euroopassa vähennetäään, niin teollisuuspolitiikan kuin tuotannon ja kulutuksenkin näkökulmasta.Toivon, että annetaan normeja, jotka sitten voidaan viedä myös kansainvälisiin neuvotteluihin.

Nyt tiedätte, mikä tilanne on.Meillä ei ole WTO:n puitteissa tällä hetkellä mahdollisuutta neuvotella uusista normeista ja panna niitä täytäntöön, mutta tavoitteemme on – kuten tiedätte – tehdä korkeista ympäristö- ja sosiaalinormeista keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sitovia monenvälisillä sopimuksilla, jotta vältetään kilpailuhaitat, joista yrityksemme muuten kärsisivät.

Haluan muistuttaa myös siitä, että on meidän etumme, että tällainen monenvälinen politiikka pannaan täytäntöön, koska uskomme, että eurooppalaisten yritysten suuri tulevaisuuden mahdollisuus on siinä, että meistä tulee markkinajohtaja ympäristöystävällisten, energiatehokkaiden ja energiaa säästävien tuotteiden alalla.

Paul Rübigin kysymykseen minun on myönnettävä, etten tiedä vastausta.Koska en vastaa asiasta, käännyn kollegani Mandelsonin puoleen ja pyydän häntä vastaamaan teille pian kirjallisesti.En haluaisi todellakaan sanoa nyt mitään väärää.Tiedän, että kysymys liittyy joihinkin vapaakauppasopimuksiin, joista neuvottelemme tällä hetkellä – esimerkiksi Etelä-Afrikan kanssa.En tiedä kuitenkaan millä alalla siitä konkreettisesti neuvotellaan.Saatte viimeistään huomenna täydelliset tiedot.

Komission politiikka ydinvoimaloiden alalla on täysin selvä, ja se on myös koko Euroopan unionin politiikka.Jokainen jäsenvaltio on täysin riippumaton ja vapaa valitsemaan energialähteiden yhdistelmän.Yhdellekään jäsenvaltiolle ei suositella ydinenergian käyttöä eikä sitä myöskään kielletä.Eikä komissio tee niin.Tässä kysymyksessä olemme olleet ja tulemme olemaan täysin puolueettomia.Sen suuntaisia suosituksia, mitä te pelkäätte, ei anneta.

Tiedätte kuitenkin, että Euratom-sopimus on integroitu Euroopan yhteisön perustamissopimukseen, mikä tarkoittaa, että ydinenergian rauhanomaisen käytön edistäminen kuuluu Euroopan unionin tehtäviin.Niin tapahtuu tutkimuksen edistämisessä – jossa rahoitetaan myös ydinenergiahankkeita, ja niin on tehty jo vuosikymmenien ajan, siinä ei ole mitään uutta – ja niin tapahtuu Euroopan investointipankissa, joka on jo osallistunut tietyissä tapauksissa ydinvoimaloiden rahoitukseen.

Toisin sanoen EU:lla ei ole politiikkaa, jolla ydinenergiaa halutaan levittää kaikkialle, eikä sillä ole myöskään politiikkaa, jolla ydinenergiasta luovutaan.

  Puhemies.− (EN)

Justas Vincas Paleckisin laatima kysymys numero 35 (H-0879/07)

Aihe:Kestävän kaupunkikehityksen malli

EU:n jäsenvaltioissa, etenkin EU:hun 2000-luvulla liittyneissä maissa, kaupungit laajenevat nopeasti ja usein ilman johdonmukaista strategiaa.Asuntoalueet sijaitsevat yhä kauempana kaupungin keskustasta, mikä lisää liikenteeseen, resurssien jakoon ja teknisten verkostojen kehittämiseen liittyviä ongelmia.Kaupunkien kasvulla on ympäristön kannalta tuhoisia vaikutuksia ja se lisää energiankulutusta.

Komission vuonna 1990 kaupunkiympäristöstä laatimassa vihreässä kirjassa suositellaan kompaktia kaupunkia ympäristöystävällisenä kaupunkikehityksen mallina.Nykyisin näyttäisi siltä, että suositaan kaupunkimallia, jossa on useita keskuksia.Mitä suosituksia EU on antanut kestävän ja ympäristöystävällisen kaupunkikehityksen edistämiseksi?Mitkä perusteet suosivat tiettyä kehitysmallia?Mihin tietoihin nämä suositukset perustuvat?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Komissio tukee voimakkaasti kestävää kaupunkikehitystä, jossa kunnioitetaan ympäristöä. Komissio hyväksyi aihekohtaisen strategian kaupunkikehityksestä vuonna 2006. Kyseisessä strategiassa tunnustetaan koko kestävän kaupunkikehityksen merkitys elämänlaadulle, mutta strategiassa tunnustetaan myös erilaisuus, jota esiintyy kansalaisten välillä Euroopan unionissa.

Siitä syystä ja paikallisviranomaisten ja jäsenvaltioiden laajojen kuulemisten jälkeen strategiassa otaksutaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, että alue- ja paikallisviranomaiset voivat parhaiten etsiä ja panna täytäntöön ratkaisuja, jotka sopivat parhaiten paikallisiin olosuhteisiin.

Kaupunkitilanteiden erilaisuuden takia komissio ei suosittele mitään tiettyä kehitysmallia kaikille EU:n kaupungeille. Komission pitää välttämättömänä asianmukaisten hallinto- ja suunnitteluvälineiden luomista, mutta katsoo, ettei ole mitään lisäarvoa määrätä velvollisuudesta luoda erityisiä suunnitelmia, kuten ympäristönhallintasuunnitelmat ja kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat.

Komissio on kuitenkin julkaissut kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmista ja yhdennetyistä ympäristönhallintasuunnitelmista oppaita, joiden tavoitteena on auttaa paikallishallintoja panemaan täytäntöön strategian tavoitteet. Opastus olisi nähtävä prosessin kuvauksena ja muistutuksena keskeisistä osatekijöistä, joita voidaan harkita, kun kehitetään yhdennettyjä ympäristönhallintaohjelmia ja kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia paikallistasolla. Kumpikin asiakirja perustuu laajoihin kuulemisiin ja esimerkkeihin parhaista käytännöistä, joita kaupungit ovat itse kehittäneet.

Kaupunkialueita koskeva lainsäädäntö on jo olemassa, esimerkiksi ilmanlaadun, vesihuollon, melun ja jätehuollon alalla. Kyseinen lainsäädäntö on pantava paremmin täytäntöön. Nykyisen lainsäädännön välineiden täysimääräinen täytäntöönpano parantaa huomattavasti ja merkittävästi elinoloja kaupunkialueilla.

Komissio muistuttaa monista kaupunkikehitystä koskevista ideoista, joiden avulla kaupunkiasioista vastaavat ministerit ovat päässeet yhteisymmärrykseen, jonka perustana ovat Lillen toimintaohjelma, Rotterdamin Urban Acquis, Bristolin sopimus ja uudempana Leipzigin peruskirja Euroopan kaupunkien kestävästä kehityksestä, joka hyväksyttiin neuvoston epävirallisessa kokouksessa 25. toukokuuta 2007. Syyskuussa 2007 se antoi vihreän kirjan kaupunkiliikenteestä, joka on nyt toimitettu julkiseen kuulemiseen. Kyseiset asiakirjat muodostavat yhteisen taustan, jossa esitetään tärkeimmät tarvittavat ehdot kestävän kaupunkikehityksen saavuttamiseksi. Sen lisäksi komissio kannustaa aktiivisesti vuoropuheluun ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen kaupunkien välillä Euroopan aluekehitysrahaston rahoittamien ohjelmien puitteissa.

Komission on toteuttanut Urban Audit -tutkimuksen saadakseen EU:n kaupunkien tilanteesta tietoja, jotka voivat antaa perustan poliittisille päätöksille. Tutkimus sisältää tietoja EU:n kaupunkien tilanteesta, ja sitä päivitetään parhaillaan. Komission on äskettäin julkaissut EU:n kaupunkien tilanteesta tutkimuksen, jossa analysoidaan tarkemmin Urban Audit -tutkimuksen tuloksia.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen, yksityiskohtaisesta ja vakuuttavasta vastauksesta. Komission ponnistelut etsiä keinoja, joilla kaupunkeja kannustetaan myönteisiin aloitteisiin ja niiden jakamiseen, ovat todella merkittäviä. Haluaisin kysyä teiltä, minkä alueiden katsotte siirtyneen lähimmäs ihannetta, joka tietysti on saavuttamattomissa. Mitkä EU:n jäsenvaltiot ovat onnistuneet parhaiten komission suosittelemien ideoiden täytäntöönpanossa?

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa varapuheenjohtaja, olette jo melkein vastannut lisäkysymykseeni.Koska mikään ei ole niin selvää kuin selvä sana äidinkielellä, kuulisin mielelläni, että toistaisitte sanomanne saksaksi, nimittäin sen, että komissio ei aio EU:n ylimpänä suunnittelijana puuttua joka asiaan, eikä varsinkaan tiettyyn kaupunkimalliin.Siteeraamastanne vihreästä kirjasta ”Uutta ajattelua kaupunkiliikenteeseen” vastaavana esittelijänä voin vakuuttaa teille, että parlamentti seuraa teitä tälle tielle eli monimuotoisuuden tukemiseen.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Jos sallitte, arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa toisesta kysymyksestä ja luen uudelleen, mitä sanoin ja kommentoin sitä lyhyesti.

Kaupunkitilanteiden erilaisuuden takia komissio ei suosittele mitään tiettyä kehitysmallia kaikille EU:n kaupungeille. Siinä noudatetaan selvästi toissijaisuusperiaatetta ja monimuotoisuuden periaatetta ja toisin sanoen, omin sanoin, se tarkoittaa, että yksi koko ei sovi kaikille. Kyseessä ei ole yksi koko sopii kaikille -lähestymistapa; lähestymistavassa otetaan huomioon kaupunkien erityispiirteet, erityistarpeet, edut ja valmiudet, mutta siinä on kaikki, mitä mielestäni tarvitsemme – opastus, suositukset ja parhaiden käytäntöjen vaihto.

Minun tekisi mieli vastata ensimmäiseen kysymykseen vastauksella, joka perustuu omiin kokemuksiini, ja voisin varmasti kertoa teille kaupungin, jossa mieluiten asuisin, mutta se ei ole poliittinen asia. Komissiolla ei ole sellaista tulostaulua eikä EU:n kaupunkien ranking-listaa, joka sisältäisi kaikki osatekijät.

Valitettavasti en voi antaa teille vastausta objektiiviselta pohjalta, eikä olisi viisasta antaa vastausta henkilökohtaiselta pohjalta muiden kaupunkien vahingoksi.

  Puhemies.− (EN)

Karin Riis-Jørgensenin laatima kysymys numero 36 (H-0933/07)

Aihe:Verkon puolueettomuus viestintäalan uudistuspaketissa

Yhdysvalloissa on viiden viimeisen vuoden aikana käyty erittäin vilkasta keskustelua verkon puolueettomuudesta.Siinä yhteydessä on keskusteltu siitä, missä määrin verkko-operaattori voi rajoittaa ja ohjata kuluttajan internet-yhteyksiä.Verkon puolueettomuudesta on keskusteltu myös viestintä-alan uudistuspaketin yhteydessä siten, että ongelma on pyritty ratkaisemaan vaatimalla enemmän läpinäkyvyyttä siten, että kuluttajat tietävät, mitä hintaan sisältyy.Siihen verrattuna, että komissio on asettanut verkkovierailumaksuille ylärajan, verkon puolueettomuus on edelleen epävarmaa kuluttajan kannalta.Rajoittamaton pääsy internetiin edistää esimerkiksi Skypen, Joostin, internet 2,0:n ynnä muiden innovatiivista kehittämistä.Katsooko komissio, että viestintäalan uudistuspaketti suojelee kuluttajaa riittävästi ja edistää internetin innovatiivista kehittämistä riittävällä tavalla, kun otetaan huomioon, että verkko-operaattorit voivat määrätä ensisijaisuudesta ja joissakin tapauksissa jopa estää kuluttajan pääsyn internetiin?Mikä on komission mielestä paras mahdollinen ratkaisu?

  Viviane Reding, komission jäsen. −(EN) Kysymys, jonka parlamentin jäsen esitti, on erittäin tärkeä kuluttajille, televiestintäpalvelujen tarjoajille ja sisällön tuottajille ja tietysti televiestinnän sääntelijöille. Kyseessä on tasapaino, joka koskee verkkopalvelujen tarjoajien toivetta tarjota erilaatuisia internetpalveluja verkkoresurssiensa käytön optimoimiseksi ja käyttäjien vapautta jakaa tai saada kaikkea laillista verkkosisältöä ilman häirintää, kuten estoa tai heikentämistä.

Komissio on sitoutunut pitämään internetin avoimena palveluntuottajille, jotka haluavat tarjota uusia, innovatiivisia palveluja, ja kuluttajille, jotka haluavat saada valitsemiaan palveluja ja luoda ja ladata sisältöä itse.

Yhdysvalloissa käynnissä olevaan keskusteluun verkon puolueettomuudesta vaikuttaa voimakkaasti se, että Yhdysvalloista puuttuu sääntely sen varmistamiseksi, että pääsy pidetään avoimena, sekä verkon omistuksen keskittyminen. Pääsyä koskevan sääntelyn puute on herättänyt kuluttajien ja sisällöntuottajien keskuudessa todellisia huolia, että internet voitaisiin sulkea.

EU:ssa tilanne on se, että me olemme yleisesti ottaen hyvässä tilanteessa verkon puolueettomuuden ja verkkovapauksien osalta, koska meillä on tehokas verkkoa koskeva sääntely, jossa noudatetaan EU:n televiestintäsäännöstöä, ja EU:n kuluttajilla on enemmän valinnanvara laajakaistapalvelujen tarjoajissa. Se, että kuluttajilla on enemmän valinnanvaraa ja että kilpailua on enemmän tarkoittaa, että jos yksi tarjoaja pyrkii rajoittamaan käyttäjien oikeuksia, niin toinen tarjoaja voi tulla markkinoille avoimemmalla tarjouksella. EU:n nykyisellä sääntelykehyksellä on tähän saakka varmistettu, että televiestintämarkkinat säilyvät avoimina, että kuluttajille tehdyt tarjoukset ovat avoimia ja että kilpailu on tehokasta.

Ymmärrän parlamentin jäsenen kysymyksen, koska on olemassa riski, että tulevaisuudessa liikenteen priorisointia voidaan lisätä. Aikaisemmin kaikkea tietoa, paketteja ja databittejä kohdeltiin samalla tavalla. Nykyisin uusilla tekniikoilla voidaan erotella paketit etusijan antamiseksi kiireellisille viesteille tai käyttäjille, jotka ovat maksaneet korkealaatuisemmista palveluista.

Tällaiset tekniikat ovat oikeutettuja tapauksissa, joissa palvelun taso on taattava, jotta palvelu on tehokasta. Esimerkiksi internetin puhelupalvelut vaativat yhteydeltä tietyn vähimmäistason, jotta ne toimivat tyydyttävästi, erityisesti hätä- tai liikepuheluissa. Sen lisäksi priorisointi kannustaa verkko-operaattoreita investoimaan kaistanleveyden lisäämiseen kysynnän kasvaessa. Siinä olivat hyvät uutiset. Ongelmana on se, että samaa tekniikkaa voidaan käyttää palvelun laadun heikentämiseen sietämättömän alhaiselle tasolle. Tällainen syrjintä voi sitten johtaa ala-arvoisiin palveluihin kuluttajille ja vaihtoehtoisille tarjoajille.

Siksi televiestinnän uudistuspaketissa, jonka komissio hyväksyi 13. marraskuuta 2007 ja esitteli parlamentille samana päivänä, ehdotimme, että kansallisille televiestinnän sääntelijöille annetaan valta asettaa verkkosiirtopalveluille laatua koskevia vähimmäistasoja, jotka perustuvat EU:n määrittelemiin teknisiin normeihin. Sen lisäksi televiestintäsäännöksissä on nyt vaatimus ilmoittaa käyttäjille etukäteen sellaisesta tekniikasta, joka on asennettu ja joka voisi johtaa priorisointiin. Kutsumme sitä avoimuussäännöksi.

Komissiona uskomme, että tällä lähestymistavalla saavutetaan tasapaino, jolla turvataan kilpailu ja käyttäjien pääsy rajoittamatta suotta verkkotarjoajien valmiutta kokeilla erilaisia liiketoimintamalleja.

Sen lisäksi parlamentti tietää, että komissio seuraa tiiviisti verkkovapauksien kehittämistä. Vuonna 2006 järjestetyn World Summit on the Information Society -huippukokouksen jälkeen esittelimme parlamentille tiedonannon, jossa ilmoitetaan selvästi komissio aikeesta valvoa ja suojella internetin puolueettomuutta. Avoimen verkon ja päästä päähän -liitettävyyden rakenteelliset periaatteet mainitaan myös selvästi neuvoston päätelmissä vuodelta 2005.

Näitä asioita analysoidaan jatkuvasti, seurataan jatkuvasti ja niistä keskustellaan säännöllisesti jäsenvaltioiden kanssa, esimerkiksi i2010-aloitetta käsittelevässä korkean tason ryhmässä sekä kolmansien valtioiden kanssa. Se on tärkeää, koska internetillä ei ole rajoja. Komissio tukee jatkuvasti tarvetta avoimeen internetiin ja syrjimättömään pääsyyn. Tässä oli taustaa EU:n televiestinnän sääntelyä koskevan lähestymistavan filosofialle, ja säännöstöä kehitetään edelleen uudistushankkeellamme, josta keskustellaan parlamentin kanssa tulevina kuukausina.

  Karin Riis-Jørgensen (ALDE). – Kiitos, arvoisa komission jäsen. Olen oikein tyytyväinen vastaukseenne. Se oli erittäin laaja ja osoitti todellakin kiinnostuksenne tähän tärkeään asiaan ja tietonne siitä.

Uskon, että te valvotte järjestelmää tiiviisti, kuten lupasitte. Toivon, että vuoden kuluessa voitte raportoida meille, jotta näemme onko puolueettomuus taattu avoimuuslausekkeella ja valvontajärjestelmällä, jonka olemme perustaneet. Toivon, että voimme palata tähän aiheeseen kuuden–kahdentoista kuukauden kuluttua, jotta näemme toimiiko järjestelmä.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Haluaisin kiittää komission jäsentä erittäin perusteellisesta vastauksesta. Keskustelin viime viikolla kongressin jäsenten kanssa ja annoin heille saman vastauksen, joten olen tyytyväinen, että te vahvistitte sen. Voisitteko kuitenkin kommentoida avoimen pääsyn säilyttämisen kysymystä, koska olemme nyt siirtymässä uuteen aikaan, jolloin tehdään suuria investointeja kotien seuraavan sukupolven valokuituverkkoihin, josta jotkut teollisuuden edustajat sanovat, ettei investoinneille ole tarpeeksi kannustimia? Voisitteko vahvistaa tälle parlamentille, että te kannatatte avoimen pääsyn periaatteita juuri niistä syistä, jotka mainitsitte vastauksessanne Karin Riis-Jørgensenin kysymykseen?

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Minäkin haluaisin onnitella komission jäsentä hänen valinnastaan vuoden komission jäseneksi. Meillä on todellakin edessämme melkoinen urakka tällä alalla. Toisaalla ovat julkiset televisioyhtiöt, jotka ovat saaneet paljon rahaa tuotantoaan varten, mikä on tietysti antanut niille mahdollisuuden tuottaa hyviä opetusohjelmia. Toisaalla mobiilitelevisio tavoittaa nyt yhä useampia ihmisiä. Miten arvioitte kehitystä tällä alalla?

  Viviane Reding, komission jäsen. −(EN) Ensinnäkin haluaisin kiittää parlamentin jäsentä siitä, että hän auttaa minua etenemään tässä politiikassa. Politiikka perustuu avoimeen verkkoon ja avoimeen internetiin, joka on aina ollut ja on edelleen EU:n ajattelutapa, lähestymistapa ja tavoitearvo.

Meidän ei pitäisi nyt olla liian huolissaan, koska sääntelykehyksemme tarkoittaa onneksi sitä, että emme ole samoissa vaikeissa olosuhteissa kuin maailman muut osat. Se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi istua kädet ristissä ja olla tekemättä mitään, ja siksi sanoin, että seuraamme asiaa hyvin tiiviisti. Raportoin parlamentille ja olen varma, että televiestinnän säännösten uudistuspakettia koskevan keskustelumme aikana palaamme näihin kysymyksiin. Ennustan myös teknistä kehitystä, joka muuttaa asioita erittäin nopeasti, mikä ehkä tarkoittaa, ettei minun tarvitse tulla takaisin tulevina kuukausina.

Parlamentin jäsen tietää varsin hyvin, että uuden teknologian avointa saatavuutta ja laajakaistaan tehtäviä uusia investointeja koskevassa kysymyksessä komissio on estänyt vetollaan Saksan hallituksen ehdotuksen perustaa uusi kuitumonopoli. Emme usko, että monopolit ovat vastaus avoimeen internetiin pääsyyn ja kaikkeen mihin uskomme. Se on myös syy siihen, miksi kannatamme kilpailua, jota pidämme keinona avata mahdollisuuksia investoinneille. Ne jäsenvaltiot, joissa on eniten kilpailua avoimilla markkinoilla, ovat myös jäsenvaltioita, joissa on eniten kilpailua infrastruktuurin alalla. Kilpailu infrastruktuurin alalla tarkoittaa palvelusisällön saatavuutta kuluttajalle ja kuluttajan valinnanvapautta. Juuri sen me haluamme saavuttaa.

, komission jäsen. −Haluan sanoa Paul Rübigille seuraavaa: tiedetään hyvin, että olen kampanjoinut ahkerasti sellaisen EU:n normin puolesta, joka antaisi meille mahdollisuuden tehdä mobiilitelevisiosta menestystarina koko Euroopassa mahdollisimman pian, aivan kuten teimme GSM-standardin kanssa. Ajattelen tässä lähinnä asioita kuten sisältöä, sillä tällaiset pienemmät formaatit tarvitsevat erityistä sisältöä, joka antaa luovalle teollisuudelle erittäin paljon mahdollisuuksia, jos onnistumme saamaan mobiilitelevision markkinoille mahdollisimman pian, millä tarkoitan ennen ensi vuoden suurta jalkapalloturnausta ja olympialaisia. Tämä on tilaisuus, jota me eurooppalaiset emme saa jättää käyttämättä.

Toinen osa

  Puhemies.− (EN)

Colm Burken laatima kysymys numero 37 (H-0897/07)

Aihe:Pienyrityksiä koskeva eurooppalainen peruskirja

Pienyrityksiä koskeva eurooppalainen peruskirja voisi olla pienyritysten liiketoimintaympäristön kehittämisessä keskeinen tekijä.

Voisiko komissio kertoa, näyttääkö peruskirja sen mielestä olevan hyödyllinen apuväline pienyritysten tukemisessa?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Seitsemän vuoden olemassaolonsa aikana pienyrityksiä koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta on tullut keskeinen asiakirja pk-yrityksiä koskevassa EU:n politiikassa. Aluksi sen allekirjoitti 15 jäsenvaltiota vuonna 2000, ja nyt 44 valtiota on ottanut sen viitekehyksekseen ja sitä käytetään nykyään myös alueellisella tasolla.

Vuodesta 2005 lähtien pk-yrityksiä koskevasta politiikasta on tullut keskeinen osa uutta kasvun ja työllisyyden Lissabonin kumppanuutta, ja peruskirja on sisällytetty Lissabonin raportointiprosessiin. Sillä varmistetaan tarvittava erityishuomio poliittisella tasolla. Sitä täydentävät vuosittaiset hyvien käytäntöjen vaihdot ja peruskirjaa koskevat konferenssit, joissa keskitytään täytäntöönpanoon. Sekä hyvien käytäntöjen vaihto että vuosittaiset peruskirjakonferenssit ovat edelleen erittäin menestyksekkäitä.

Hyvien käytäntöjen vaihto on tähän saakka tuottanut yli 250 esimerkkiä testatuista ja menestyksekkäistä pk-yrityksiä koskevista toimista. Noin 80:ssä kyseisistä tapauksista jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet, että ne ovat ottaneet mallia toisen jäsenvaltion toimista omaa politiikkaa kehittäessään.

Annan teille pari esimerkkiä, vaikka voisin antaa teille pitkän luettelon. Kreikan yhden palvelupisteen järjestelmään on otettu mallia Irlannista ja järjestelmän esittelystä Dublinin peruskirjakonferenssissa vuonna 2004. Itävallan investoitujen tuottojen verovapautus on kehitetty vastaavan italialaisen toimen pohjalta. Tanska antaa tukea pk-yrityksille sähköisen liiketoiminnan käytössä Irlannin, Alankomaiden, Suomen, Ruotsin ja Norjan vastaavien aloitteiden pohjalta. Kaikissa näissä tapauksissa jäsenvaltiot ovat vahvistaneet, että idea saatiin peruskirjasta.

Suuresta kiinnostuksesta peruskirjaa kohtaan osoittaa myös koko ajan kasvava osanottajien määrä vuosittaisissa peruskirjakonferensseissa. Tänä vuonna Berliinissä pidetyssä kokouksessa osallistujia oli 350, mikä on kaikkien aikojen suurin määrä, ja olin todella iloinen siitä, että sain olla siellä ja puhua kaikille niille ihmisille yli 40 maasta. Seuraava peruskirjakonferenssi järjestetään 3.–4. kesäkuuta 2008 Bledissä, Sloveniassa. Yksi sen järjestäjistä on puheenjohtajavaltio Slovenia, ja odotan entistä suurempaa osanottajamäärää.

Komission pitää peruskirjaa erittäin hyödyllisenä, koska se kannustaa jäsenvaltioita kehittämään pk-yritysten liiketoimintaympäristöä koko EU:ssa. Seitsemäntenä vuotenaan se on edelleen elintärkeä politiikan väline. Luonnollinen vastaus kysymykseenne on ”kyllä”.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos perusteellisesta vastauksesta. Se, mistä itse asiassa lähden liikkeelle – ja tiedän, ettei se ole teidän alaanne – liittyy internetpalvelujen ja laajakaistapalvelujen koko kehitykseen. Koko EU:ssa on 19 prosentin käyttöaste. Kotimaassani on noin 16 prosentin käyttöaste, ja se vaikuttaa pk-yrityksiin maaseudulla, erityisesti kotiseudullani. Esimerkkinä voisin mainita, että lennän parlamenttiin EU:n läntisimmältä lentoasemalta, joka on Traleessa.

Periaatteessa haluan sanoa, että pk-yritysten vapaehtoiset organisaatiot, jotka tukevat pk-yrityksiä, ovat olleet erittäin hyviä antamaan tietoa, ja ihmettelen vain, voimmeko tehdä enemmän niiden hyväksi ja auttaa niitä välittämään tietoa jäsenilleen.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Kiitos, arvoisa Günter Verheugen, erittäin kannustavasta vastauksesta. Haluan esittää lisäkysymyksessäni kaksi asiaa siitä, miten meidän olisi vietävä tätä aloitetta eteenpäin ja hyödynnettävä sen menestystä. Ensimmäinen koskee sitä, miten peruskirja yhdistetään ajatuksiinne pk-yrityksiä tukevasta aloitteesta, jota pidän erittäin tärkeänä ja jännittävänä uutena kehityksenä. Toiseksi, kun tämä asia yhdistetään Lissabonin ohjelmaan, oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että yksi suurimmista kysymyksistä on se, miten pk-yrityksiä autetaan kasvamaan nopeasti, erityisesti niitä pk-yrityksiä, joilla on hyviä ideoita mutta joiden on vaikea saada pääomaa, sekä nopeuttamaan kasvuaan ja luomaan uusia työpaikkoja? Onko peruskirjan ohjelmassa mahdollisuutta ”pieneen peruskirjaan” nopeasti kasvaville yrityksille?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Ensimmäisen kysymyksen osalta haluaisin vahvistaa, että kaikki pk-yritysten organisaatiot ovat todellakin mukana prosessissa ja että olemme saaneet valmiiksi hankkeen, jolla luodaan verkosto pk-yritysten tukemiseksi kaikkialla Euroopan unionissa. Yksi kyseisen verkoston tärkeimmistä tekijöistä on juuri tieto- ja viestintätekniikan käyttö laajassa mielessä.

Olemme löytäneet yhden syyn sille, että EU:n pk-yritykset ovat vähemmän dynaamisia kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen pk-yritykset, mikä on se, että amerikkalaiset pk-yritykset kasvavat nopeammin, ovat kannattavampia, ovat innovatiivisempia ja työllistävät keskimäärin enemmän ihmisiä. Yksi syy siihen – olemme analysoineet asian selvästi – on se, että tieto- ja viestintätekniikkaa käytetään Yhdysvalloissa paljon enemmän. Siellä käytetään erityisesti uusinta saatavilla olevaa teknologiaa. Euroopassa olemme tyytyväisiä, jos pieni perheyritys on ylipäätään verkossa! Se on tosiasia. Eurooppalaisten yritysten todellisuutta on se, että ne ovat erittäin pieniä mikroyrityksiä, joissa on alle kymmenen henkilöä. Yleensä ne eivät ole suuntautuneet kasvuun vaan ovat yrityksiä, joka ovat olemassa tulojen takaamiseksi perheelle. Se on syy niiden olemassaoloon. Siksi on vaikeaa vakuuttaa tällaisille yrityksille, että niiden on uudenaikaistettava toimintaa, että niiden on oltava markkinatoimijoita ja että niiden on kasvettava.

Olen kanssanne täysin samaa mieltä ja vain todeta, että meillä on jo lukuisia aloitteita, joilla tuetaan kyseisiä yrityksiä – joitain niistä muuten yhdessä kyseisen alan kanssa, jonka etu on tietysti myydä tuotteita. Siksi yhdistämme nämä kaksi, eikä aloitteita ole suunnattu vain pk-yrityksille. Tieto- ja viestintätekniikan käyttöä pk-yrityksissä on tarkasteltava yhdessä verkoston maaseutualueiden ongelman ja infrastruktuurin puutteen kanssa. Komissio tekee työtä myös tällä tärkeällä alalla. Tämä on varmasti osa peruskirjan prosessia, ja siitä tulee osa raportointijärjestelmää.

Malcolm Harbourin esittämästä kysymyksestä totean hänen tietävän, että vastaan aina mielelläni hänen kysymyksiinsä, jotka koskevat pk-yrityksiä koskevaa aloitetta. Tämä kysymys tulee hieman aikaisin. Peruskirja on prosessi, kuten tiedätte, ja olisi viisasta keskittyä siihen, mitä se on nyt – yhteistyöverkosto uusien ideoiden ja parhaiten käytäntöjen alalla. Epäröin liian monen välineen luomista, mutta on selvää, että pk-yrityksiä tukevan aloitteen valmistelussa meidän on tutkittava kaikki olemassa olevat välineet, olivat ne asianmukaisia tai eivät, ja päätettävä, voimmeko parantaa niitä tässä yhteydessä.

Periaatteessa minun on sanottava, että olen erittäin iloinen siitä, että kaikkialla Euroopassa myönnetään nyt se, että pk-yrityksillä on todellakin suurimmat mahdollisuudet innovointiin, kasvuun ja työpaikkojen luomiseen. Kaikki valmistelemamme aloitteet auttavat pk-yrityksiä hyödyntämään tuon potentiaalin ja vapauttamaan sen.

Olemme tienneet muutaman vuoden ajan, mitkä ovat perusongelmat, ja tiedätte, että ne ovat: riittämätön innovointikapasiteetti; rahoitusvälineiden, erityisesti riskipääoman saatavuutta koskeva ongelma; yritysten siirtämisen ongelma – erittäin tärkeä näkökohta, jota aliarvioidaan voimakkaasti joissakin jäsenvaltioissa. Menetämme EU:ssa joka vuosi satoja tuhansia yrityksiä, jotka voisivat helposti jatkaa toimintaansa, jos sukupolvenvaihdos organisoitaisiin paremmin. Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Pk-yritysten koko veroympäristö on tärkeä, ja mieliaiheeni – liika sääntely – on tietysti paljon tärkeämpi pk-yrityksille kuin suurille yrityksille.

Suuret yritykset selviytyvät hyvinkin raskaasta ja vaikeasta sääntelystä. Niillä on oikeudelliset yksiköt ja ne onnistuvat. Olen muuten vakuuttunut siitä, että suuret yritykset eivät tarvitse sisämarkkinoita yhtä paljon kuin pienemmät yritykset. Suuret yritykset hyödyntäisivät sijoittautumisoikeutta ja olisivat kaikkialla. Mielestäni koko sisämarkkinafilosofia on kohdistettava pk-yrityksiin, ja valitettavasti minun on kerrottava teille, että vain kahdeksan prosenttia eurooppalaisista yrityksistä käy kauppaa rajojen yli.

Jos sitä analysoidaan, havaitaan, että EU:n sisämarkkinoiden mahdollisuuksia ei hyödynnetä läheskään tarpeeksi, jos vain kahdeksan prosenttia yrityksistä – yleensä suuret yritykset – osallistuu sisämarkkinoille. Niinpä meillä on vielä paljon tehtävää.

  Puhemies.− (EN)

Jim Higginsin laatima kysymys numero 38 (H-0899/07)

Aihe:Moottoriajoneuvojen melusaaste

Voisiko komissio antaa selvityksen moottoriajoneuvojen melusaastetta koskevasta lainsäädännöstä ja suuntaviivoista, ja erityisesti kertoa, onko melusaasteelle määritetty tiettyä desibeliarvoa?Aikooko komissio toteuttaa toimia varmistaakseen, että moottoriajoneuvojen melusaastetta rajoitetaan?

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja.−(EN) Nelipyöräisten moottoriajoneuvojen – henkilöautojen, pakettiautojen, kuorma-autojen ja linja-autojen – melupäästöjä käsitellään Euroopan talouskomission säännössä numero 51 ja vastaavassa direktiivissä 70/157/ETY, jossa säädetään melutestien ja raja-arvojen käyttöönotosta.

Raja-arvoja on alennettu aikaisemmin useita kertoja, viimeksi vuonna 1995. Suurin sallittu melutaso on nykyään 74 desibeliä henkilöautoille ja 80 desibeliä raskaille kuorma-autoille. Sitä suuremmat rajat on annettu suoraruiskutusdieselmoottoreille, maastoautoille ja urheiluautoille.

Viimeisimmällä alennuksella ei ollut odotettua vaikutusta ja myöhemmät tutkimukset osoittivat, että mittausmenetelmät eivät enää vastaa todellista ajokäyttäytymistä.

Siksi päätettiin, että ennen kuin rajoja lasketaan jälleen kerran, on ensinnäkin kehitettävä uusi testisykli ja saatava melutestin ajo-olosuhteet vastaamaan todellisia ajotilanteita.

Uuta testisykliä koskeva työ on nyt saatu valmiiksi. Sillä korvataan nykyinen testausmenetelmä paremmalla mittausmenetelmällä, joka tuottaa raskaiden ajoneuvojen normaalissa kaupunkiajossa aiheuttamia melutasoja.

Uuden testausmenettelyn myötä tiettyjen ajoneuvojen tai tekniikoiden nykyiset muita suuremmat raja-arvot poistettaneen.

Ennen kuin tätä menetelmää voidaan käyttää tyyppihyväksyntään, sitä varten on määriteltävä uudet raja-arvot vaikutustenarvioinnin perusteella. Jotta kyseisten arvojen määrittelyyn saadaan edustavat tiedot ja vaikutustenarvioinnista saadaan luotettava, ajoneuvojen valmistajien on toteutettava rinnakkain vanhat ja uudet mittaukset kahden vuoden ajan.

Vanhaa menetelmää vaaditaan edelleen tyyppihyväksyntää varten, ja uutta menetelmää käytetään seurantaan vuoteen 2009 saakka. Heti kun tiedonkeruu on saatu valmiiksi, komissio ehdottaa uutta lainsäädäntöä, jolla annetaan tarkistetut raja-arvot.

Uusi moottoripyörien testausmenetelmä on myös lähes valmis. Euroopan talouskomission keskusteluissa keskitytään nyt uusiin tienvarsitesteihin, jotka toteutettaisiin tyyppihyväksynnän aikana sellaisten meluarvojen saamiseksi, joita voitaisiin verrata tienvarsitarkastuksissa saatuihin arvoihin, jotta havaitaan moottoripyörät, joita on sormeiltu tai joita on huollettu riittämättömästi.

Työ saataneen valmiiksi vuonna 2008. Komissio ehdottaa sitten tarkistettuja raja-arvoja koskevan ECE-säännön noudattamista.

Sen lisäksi komissio on äskettäin toteuttanut kuulemisen renkaita koskevasta toimenpidepaketista, johon sisältyy renkaiden nykyisten melurajojen vähentäminen. Kuulemisessa ehdotetaan noin neljän desibelin vähennystä henkilöautojen renkaisiin ja kuuden desibelin vähennystä kaupallisten ajoneuvojen renkaisiin: se on merkittävä vähennys. Uudet raja-arvot tullevat voimaan uusien rengastyyppien osalta noin vuonna 2012.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos perusteellisesta vastauksestanne. Olen todellakin tyytyväinen ilmoitukseenne, että uusi testauspaikka on nyt käytettävissä ja että uudet raja-arvot tulevat voimaan.

Lähestyn asiaa irlantilaisesta näkökulmasta. Viime vuosina meillä on esiintynyt ilmiö, jota kutsumme ”kaaharipojiksi”. He muokkaavat vanhoja autoja, lähtevät tielle mihin vuorokauden aikaan tahansa ja aiheuttavat suuria ongelmia melupäästöinä, jotka kuulostavat suihkukoneelta, aiheuttaen suurta häiriötä erityisesti kaupungeissa.

Olen tyytyväinen siihen, että on olemassa kaksi säännöstä, kuten te mainitsitte, arvoisa komissaari: ECE-sääntö numero 51 ja direktiivi 70/157/ETY. Nähdäkseni ECE-säännön numero 51 ongelmana on se, että sitä sovelletaan vain uusiin autoihin. Mielestäni tarvitaan täsmennystä, ainakin komission jäseneltä Dimasilta saatuun vastaukseen: tarvitaan asetusta siitä, että autoja ei pitäisi muokata ja että pitäisi toteuttaa säännöllisiä testejä.

  Hubert Pirker (PPE-DE). –(DE) Arvoisa komission jäsen, moottoriajoneuvojen tapauksessa melupäästöt eivät saa ylittää määriteltyjä raja-arvoja.Raideliikenteessä raja-arvot perustuvat keskiarvoihin, mikä johtaa siihen, että rautateiden varsilla joudutaan hyvksymään äärimmäisiä päästöjä, koska silloin keskimääräinen melutaso ei ylitä raja-arvoa.Aikooko komissio toteuttaa samanlaisiin toimia kuin moottoriajoneuvojen kohdalla, jotta varmistetaan tulevaisuudessa radanvarren asukkaisiin kohdistuvien päästöjen supistuminen?

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). – (LT) Haluaisin huomauttaa, että viittaamme jatkuvasti erityisvaatimuksiin, mutta niiden täytäntöönpanoa ei ole käsitelty riittävästi. Saasteesta puhuttaessa haluaisin kiinnittää komission jäsenen huomion siihen, että mekanismi, jolla valvotaan kaikkia juuri keskustelun kohteena olleita vaatimuksia, sattuu olemaan hyvin hajanainen. Mielestäni komission pitäisi antaa ehdotus (ehkä se on valmistelemassa sellaista), jolla pyritään yhdenmukaistamaan saastekriteereitä koskevaa hallintomenettelyä ja arvioimaan saastumista, koska se on keskeinen ongelma monille pienille maille kuten Liettualle, jonka hallintoelimet ovat heikkoja eikä niillä ole keinoja panna kaikkia vaatimuksia täytäntöön.

  Günter Verheugen , komission varapuheenjohtaja.−(DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, ensimmäiseen kysymykseen vastaan, että sellaiset ajoneuvoihin tehtävät muutokset, jotka aiheuttavat raja-arvot ylittäviä melupäästöjä, ovat ilman muuta kiellettyjä. Sellaiset muutokset voivat olla jopa rikollisia. On kuitenkin selvää, että on jäsenvaltioiden vastuulla varmistaa normaalilla liikennevalvonnalla, että tällaiset liikennerikolliset – sillä juuri sitä he ovat – saadaan kiinni. En näe mitään mahdollisuuksia siihen, että voimme tehdä EU:n tasolla jotain sellaista, jolla jäsenvaltiot saadaan ryhtymään lisätoimiin selvästi laittomien toimien hillitsemiseksi.

Autokilpailut yleisillä maanteillä ovat tietysti laittomia kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. EU:lla ei ole lainsäädäntöä, johon joku voisi viitata vastauksena syytökseen kaahaamisesta yleisellä tiellä. Siksi asia on täysin jäsenvaltioiden toimivallassa, ja niillä on tarvittavat välineet tällaisten rikosten torjumiseksi.

Rautatieliikenteen melupäästöistä voin todeta, että suora vastuuni rajoittuu aktiiviseen meluntorjuntaan, toisin sanoen siihen, mitä autoille voidaan tehdä niiden melupäästöjen vähentämiseksi. En ole suoraan vastuussa passiivisesta meluntorjunnasta, johon olette viitanneet täällä. Keskustelen asiasta kuitenkin erittäin mielelläni siitä vastaavan komission jäsenen kanssa ja varmistan, että saatte vastauksen mahdollisimman pian kysymykseen siitä, onko komissiolla mitään suunnitelmia sen suhteen.

Olen itse asiassa täysin samaa mieltä kanssanne. Tämä on erittäin tärkeä kysymys. Meluntorjuntatoimia ei saa keskittää vain maantieliikenteeseen. Nykyaikainen rautatietekniikka voi aiheuttaa erityisen vakavia meluhaittoja. Tiedän Saksasta, että melupäästöt ovat erittäin merkittävä tekijä uudessa tekniikassa, jota käytetään Transrapid-monorail-järjestelmässä. Siksi aiomme tutkia asiaa, ja saatte täsmällisen vastauksen.

Kolmas kysymys koski valvontajärjestelmiä. Siitä voin sanoa vain, että lainsäädäntömme on yksiselitteinen. Säännöt ovat selvät, rajat ovat selvät, ja vastuu siitä, että raja-arvoja noudatetaan, on jäsenvaltioilla. Komissiolla ei ole valvontakeinoja, joilla se voisi tarkastaa jokaisessa tapauksessa, sovelletaanko EU:n lainsäädäntöä tosiasiassa jäsenvaltioissa.

Toissijaisuusperiaate on karu tosiasia. En keksi, missä voisimme tarkistaa EU:n lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että sitä sovelletaan asianmukaisesti kaikkialla. Säännöt ovat samat kaikille jäsenvaltioille. Jäsenvaltioilla on selvät ohjeet siitä, miten sääntöjä on sovellettava. Liettuan tapauksesta voin todeta vain sen, että kollegamme Liettuan parlamentissa ja hallituksessa vastaavat siitä, ettei sellaisia ongelmia synny.

  Puhemies. − (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kiitos teille, arvoisa komission jäsen Verheugen, että viivyitte kanssamme näinkin pitkään.

Giovanna Cordan laatima kysymys numero 40 (H-0871/07)

Aihe: Kuluttajien eduksi koituva energiamarkkinoiden vapauttaminen

Euroopan komission äskettäin teettämän tutkimuksen, joka koskee eurooppalaisille kuluttajille suunnattujen kaasu- ja sähkömarkkinoiden sääntelyn purkamisen ja viime aikoina havaittujen tai ilmoitettujen hyvin huomattavien hinnannousujen seurauksia, johtopäätökset ovat osoittaneet, että monet jäsenvaltiot eivät ole vielä valmiita vastaamaan markkinoiden vapauttamisen haasteeseen.

Voiko komissio tarkentaa tässä tilanteessa, miten se aikoo reagoida käyttäjien, joiden olisi pitänyt olla vapauttamisen pääasiallisia edunsaajia, tilannetta heikentävään energian hinnannousuun? Aikooko se kuulla kuluttajia ja ottaa ne mukaan komission ja eurooppalaisten ja kansallisten sääntelijöiden perustamiin elimiin tämänhetkisten ongelmien ja vaikeuksien lievittämiseksi? Jos aikoo, niin miten?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Komissio seuraa tiiviisti hintojen viimeaikaista kehitystä jäsenvaltioissa. Se katsoo, että kyseisiä hinnannousuja ei voida helposti selittää yhdellä ainoalla tekijällä, vaan niitä on tarkasteltava öljyn ja kaasun kasvavan maailmanlaajuisen kysynnän laajemmassa yhteydessä. Investointien lisääntymisellä – sekä erityisesti siirtymisellä entistä kestävämpään energiantuotantoon – on varmasti osansa kehityksessä. Sen lisäksi lähtökohtana markkinoiden avautumiselle olivat useissa jäsenvaltioissa erittäin alhaiset hinnat. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä sillä ei onnistuttu antamaan tarvittavaa viestiä kipeästi kaivatuille investoinneille, ja nyt me maksamme hinnan.

Komissio on tutkinut sitä, voiko hintojen nousu johtua myös markkinavoiman käytöstä, ja on tullut siihen tulokseen, että tietyissä jäsenvaltioissa sähkön hinnat olivat korkeampia, kuin voidaan olettaa täysin kilpailluilla markkinoilla. Tässä suhteessa komissio, neuvosto ja kilpailuviranomaiset ovat antaneet sääntelijöille keinot havaita kilpailunvastainen käyttäytyminen ja ryhtyä asianmukaisiin toimiin.

Komissio itse tutkii tiettyjen toimijoiden epäiltyä kilpailunvastaista käyttäytymistä ja on käynnistänyt viisi kilpailunrajoituksia koskevaa menettelyä tämän vuoden aikana. Komissio tuntee hyvin myös alan rakenteelliset ongelmat. Siksi kolmannessa energiapaketissa annetaan monenlaisia ehdotuksia rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi, erityisesti ehdottamalla siirtoverkko-operaattorien omistajuuden eriyttämistä.

Komissio on aina katsonut, että kuluttajien pitäisi saada vapauttamisesta suurin hyöty. Komission ehdotus kolmanneksi energiapaketiksi sisältää siksi monia toimia, joilla vahvistetaan kuluttajien asemaa ja oikeuksia. Paketissa ehdotetaan erityisesti sitä, että kuluttajille annetaan oikeus vaihtaa toimittajaa koska tahansa ja saada vapaasti tarkastella kulutustietojaan. Lisäämällä kuluttajien energiankulutusta koskevia tietoja ja oikeuksia komissio antaa välineet toimiville vähittäismarkkinoille.

  Giovanna Corda (PSE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen tyytyväinen siihen, että haluatte antaa kaasun ja sähkön kuluttajille suurimmat hyödyt soveltamalla tällä alalla uusia rajoitteita, joilla toivomme olevan jotain vaikutusta hintoihin EU:n kansalaisille, alaspäin tietysti. Annan teille esimerkin: Belgiassa on ilmoitettu 20 prosentin hinnannoususta, ja se on sietämätöntä kaikkein köyhimmille. Humanistina en voi hyväksyä tällaista tilannetta.

Arvoisa komission jäsen, voitteko vakuuttaa minulle, että kuluttajat todella ovat mukana vapauttamisen täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa osallistumalla eri neuvoa-antaviin komiteoihin sekä uusiin riitojenratkaisujärjestelmiin?

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komissio jäsen, haluaisin esittää kysymyksen vähittäismyyntiä koskevasta kuluttajafoorumista, jonka eteen sanoitte työskentelevänne.

Milloin aiotte käynnistää kyseisen foorumin? Minkä tyyppisiä osallistujia tällä foorumilla voi olla, jotta se voi todella toimia kuluttajien hyväksi? Mikä on foorumin tehtävä suhteessa kaikkeen siihen, minkä juuri mainitsitte?

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Saksassa sähkön hinnat ovat äskettäin nousseet kymmenellä prosentilla, ja syyksi on todettu se, että sähkö luo paljon mukavuutta ja siksi sen täytyy maksaa paljon. Onko kolmannella energiapaketilla mitään vaikutusta sääntelijöihin? Olisiko mahdollista vaikuttaa hinnannousuihin silloin, kun niihin ei ole perusteltua syytä? Eikö olisi hyödyllistä soveltaa tiettyjä rajoituksia hintojen korotuksiin, kun ei ole mitään syytä tehdä ylimääräistä voittoa?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Aloitan kolmannesta kysymyksestä.

On asioita, jotka voitaisiin hoitaa markkinoiden, kuluttajien voiman avulla, mutta on asioita, joissa tarvitaan rakenteellista muutosta. Sähkömarkkinoiden erikoisuutena on se, että marginaaliset voimalaitokset määräävät hintatason. Tässä tapauksessa on täysin selvää, että tarvitsemme markkinoilla täyttä avoimuutta, minkä takia kolmannessa sääntelypaketissa todellakin käsitellään siirron eriyttämistä toimittamisesta. Muuten meillä ei ole koskaan mahdollisuutta kysyä, maksammeko kohtuullista hintaa.

Toiseksi, jos markkinoille luodaan kilpailun edellytykset, niin hintasuuntaukset ovat todella sellaisia, että hinnat eivät nouse tai laske tai ne nousevat vähemmän kuin kilpailulta suojatuilla markkinoilla, koska muuten yritykset, joilla on puolimonopoli, voisivat todella sanella hinnat. Se tarkoittaa sitä, että nämä kaksi asiaa ovat itse asiassa hallitusten käsissä.

Kuluttajien voiman alalla olemme antaneet peruskirjan kuluttajien oikeuksista, ja siinä annetaan ehdottomasti kaikki tiedot kuluttajien oikeuksista, jotka perustuvat kaikkeen voimassa olevaan lainsäädäntöön. Olemme vahvistaneet kyseisiä oikeuksia entisestään.

Kysymykseen kuluttajafoorumista voin todeta, että kutsumme siihen varmasti kaikki kuluttajajärjestöt, jotka ovat hyvin edustettuina jäsenvaltioissa, sekä kattojärjestöt. Suurin tuki toimillemme luoda todella Euroopan laajuiset kilpaillut markkinat tulee ehdottomasti eri kuluttajajärjestöiltä.

  Puhemies.− (EN)Kysymys numero 41 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Bernd Posseltin laatima kysymys numero 42 (H-0892/07)

Aihe:Energiayhteistyö Kaakkois-Euroopassa

Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä vähentääkseen kaakkoiseurooppalaisten jäsenvaltioidensa ja ehdokasvaltioidensa sekä Thessalonikin toimintasuunnitelmaan osallistuvien Balkanin maiden riippuvuutta Venäjän energiatoimituksista?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Komissio kiinnittää suurta huomiota toimitusvarmuuden tilanteeseen Kaakkois-Euroopassa. Se oli yksi tärkeimpiä tavoitteita perustettaessa EU:n lainsäädäntöön perustuvaa energiayhteisöä kaasun ja sähkön sisämarkkinoita varten sekä erityisesti laadittaessa sen määräyksiä energian toimitusvarmuudesta ja yhteisvastuusta.

Kaakkois-Eurooppa on monen tärkeän energian siirtotien risteyksessä. Moni alueen maista tuottaa kaasua. Haluaisin mainita Kroatian ja Romanian. Adrianmeren rannikon uudet nesteytetyn maakaasun terminaalit ja uudet kaasun ja sähkön yhdysjohdot, jotka luovat yhteyden eri energialähteisiin, on äskettäin otettu käyttöön tai ne ovat edistyneessä kehitysvaiheessa.

Tietyissä maissa merkittävä osa maakaasusta tulee kuitenkin yhdeltä toimittajalta teollisuudelle, lämmitysalalle ja myös sähkön tuotantoon.

Energiayhteisösopimuksen puitteissa, EU:n rahoitusvälineiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten tuella komissio kannustaa kehittämään alueelle yhdentyneitä markkinoita, jotka perustuvat EU:n markkinoihin.

Se kuitenkin tarkoittaa, että kaasun ja sähkön kaupan kehittäminen alueella, uusien yhteen liittämistä ja tuotantoa koskevien hankkeiden kehittäminen sekä vakaan sääntelykehyksen luominen edistävät huomattavasti toimitusvarmuutta.

Sen lisäksi uudet kaasulähteet antavat mahdollisuuden kehittää kaasualaa niissä maissa, joissa sitä ei vielä ole. Myös energiatehokkuuteen keskitytään voimakkaasti. Energian toimitusvarmuuden parantamiseksi komissio suosii toimittajien ja siirtoreittien monipuolistamista koskevaa politiikkaa. Komissio tukee erityisesti Nabucco-hankkeen ja muiden kaasua ja nesteytettyä maakaasua koskevien hankkeiden kehittämistä alueella sekä perusteltuja öljyhankkeita, joilla pyritään saavuttamaan monipuolistamista koskeva tavoite.

Komissio katsoo myös, että Venäjä säilyy tulevaisuudessa tärkeänä Kaakkois-Euroopan energialähteenä kuitenkin Välimeren altaan ja Kaspianmeren alueen muiden lähteiden rinnalla.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Ensinnäkin paljon kiitoksia teille erittäin hyvästä ja perusteellisesta vastauksesta. Minulla on vain kaksi lyhyttä täydentävää kysymystä. Ensinnäkin, tehdäänkö alueen kahden ehdokasvaltion eli Kroatian ja Makedonian kanssa erityistä yhteistyötä? Toiseksi Kosovon energiariippuvuus on erityinen ongelma. Eikö ole mahdollista antaa erityistukea tuuli- ja vesivoimalle naapurimaassa Albaniassa? Itse asiassa vesivoiman tuotantoon on huomattavia mahdollisuuksia erityisesti Kosovossa ja Albaniassa mutta myös Makedoniassa.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Kaksi viikkoa sitten levisi uutinen, joka koski sopimusta Italian ja Venäjän välillä uuden kaasuputken rakentamisesta eteläisellä alueella. Tämä South Stream -kaasuputki on oikeastaan päällekkäinen Nabucco-hankkeen kanssa. Vladimir Putin totesi olevansa kiitollinen komissiolle tämän hankkeen hyväksymisestä. Haluaisin kuulla kommenttinne asiasta.

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Kroatia osallistuu liittymisneuvotteluihin, on edistynyt hyvin yhteisön säännöstön hyväksymisessä ja osallistuu samaan aikaan kaikkiin energiayhteisön toimiin. Koska Kroatia on edistynyt hyvin säännöstön osalta, se on myös paremmin integroitunut EU:n energiamarkkinoihin ja johtaa muutamaa hanketta.

Makedonia on osa energiayhteisöä, ja sekin edistyy yhteisön säännöstön täytäntöönpanossa. Sen edistyminen tässä suhteessa tarkoittaa, että se on johtaja alueella.

Kosovon tapauksessa teemme yhteistyötä UNMIGin kanssa ja tuemme kaikkia toimia siellä. Tiedän, että aina esiintyy tiettyjä ongelmia maksujen ja sähkötoimitusten kanssa, mutta tähän saakka olemme onnistuneet ratkaisemaan kyseiset asiat, ja ihmiset ovat saaneet tarvitsemansa energiatoimitukset.

En ole koskaan pitänyt Italian ja Venäjän välistä South Stream -kaasuputkea Nabucco-hankkeen korvaajana. Nabucco-hanke edistyy hyvin, kuten neuvostolle on raportoitu. Olen myös saanut sääntelijöiltä ensimmäiset ilmoitukset kolmansien osapuolten pääsyä koskevasta kysymyksestä, ja Nabucco-hankkeessa etsitään uusia toimitusten lähteitä – Azerbaidžanista, Turkmenistanista, Egyptistä ja aikanaan Iranista.

Kysymys South Streamista on erittäin selvä. Se on Venäjän kaasun toimitusten lähde. Se on hanke, josta tehdään tässä vaiheessa toteutettavuustutkimus, jonka ENI ja Gazprom toteuttavat yhdessä. Meidän on odotettava miten hanke kehittyy. On varmaa, että se antaa Euroopan unionille uuden siirtoreitin ja vahvistaa toimitusvarmuutta, koska enemmän putkia EU:hun tarkoittaa parempaa toimitusvarmuutta, mutta se ei korvaa Nabucco-hanketta.

Presidentti Putinin kiitoksesta minulla ei ole mitään erityistä sanottavaa.

  Puhemies.− (EN)

Mairead McGuinnessin laatima kysymys numero 43 (H-0895/07)

Aihe:Irlannin sisällyttäminen EU:n energiamarkkinoihin

Irlannin energiansaannin varmuus on asiakkaille, yrityksille ja poliittisille päättäjille yhä tärkeämpää.Siksi yhteenliittäminen laajempien Euroopan energiamarkkinoiden kanssa on tarpeellista.Siihen tarvitaan asianomainen infrastruktuuri turvallisen ja kohtuullisesti hinnoitetun varman energiansaannin takaamiseksi.

Irlannissa EIRGIRD on tällä hetkellä kuulemisvaiheessa Meath Cavan-voimahankkeeseen ja Cavanin ja Tyronen väliseen yhdyslinjaan liittyen.EU:n Euroopan laajuinen energiaverkkoaloite on rahoittanut molemmat kyseisistä hankkeista ja EU osallistuu luultavasti rakennusvaiheeseen.Paikallisesti ehdotettujen hankkeiden mittasuhteista ollaan huolestuneita, eritoten voimalinjojen läheisyydessä asuviin kohdistuvien mahdollisten terveysvaikutusten suhteen.Voisiko komissio antaa lausunnon ongelman tästä ulottuvuudesta?

Lisäksi voimalinjojen maan alle sijoittamiselle on pätevät perusteet, koska ne ovat jopa 58 kilometrin mittaisia.Voisiko komissio antaa kantansa hankkeen tästä näkökohdasta ja samantyylisistä hankkeista muissa EU-maissa?Voisiko komissio kertoa, mitkä ovat alalla parhaat käytännöt ja mitä seikkoja olisi otettava huomioon, kun päätetään sijoitetaanko voimalinjat maan päälle vai alle?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Komissiolla ei ole valtaa päättää voimalinjojen sijainnista, joka kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden viranomaisille asiaa koskevan EU:n ympäristölainsäädännön puitteissa.

Neuvoston 12. heinäkuuta 1999 antama suositus väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamisesta luo puitteet vähimmäisrajoituksille ja viitearvoille, mutta jäsenvaltiot vastaavat toimien täytäntöönpanosta.

Kysymykseen sähkömagneettisten kenttien mahdollisista terveysvaikutuksista kehittymässä olevia ja vastikään havaittuja terveysriskejä käsittelevä tiedekomitea on juuri antanut lausunnon, jossa arvioidaan tieteellisen tiedon tilaa tällä alalla.

Ilmavoimajohdot ovat usein kaikkein kustannustehokkain ratkaisu yli 50 kilometrin etäisyyksien siirtoon. Maanalaiset kaapelit ovat myös hyväksi todettu tekniikka, mutta sitä on tähän saakka käytetty enemmän lyhyillä ja keskipitkillä etäisyyksillä, ja se on tällä hetkellä kalliimpaa.

Sellaisten ilmavoimajohtojen rakentamisesta, joiden jännite on vähintään 220 kilowattia ja pituus yli 15 kilometriä, on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi. Sen lisäksi kaikkia ilmavoimajohtoja koskevia suunnitelmia tai hankkeita, joilla on todennäköisesti merkittävä haittavaikutus Natura 2000 -alueisiin, koskevat neuvoston direktiivin 92/43/ETY 6 artiklassa annetut menettelytakeet.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Voiko komission jäsen kertoa minulle, onko saatu luotettavia tai tieteellisiä todisteita siitä, että sähkömagneettisista kentistä olisi haittaa kansanterveydelle? Tiedän, että jäsenvaltioilla on, kuten hän totesi, lopullinen toimivalta päättää yhdysjohdoistaan ja kaapeleistaan ja niin edelleen.

Toiseksi eikö komission jäsen katso, että teollisuuden vastustuksesta huolimatta olisi visuaalisten haittojen, kansanterveyden ja ympäristön näkökulmasta parempi, jos tällaiset kaapelit kulkisivat maan alla?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Aloitan vastaukseni maanalaisista kaapeleista. Tähän mennessä maanalaista kaapelitekniikkaa on käytetty vain harvoissa tapauksissa, kuten Madridin lentoasemalla.

Periaatteessa enää ei ole rajoituksia itse kaapelin pituuden suhteen. Kyse on kustannuksista. Kustannukset olisivat yleensä noin kolme–viisi kertaa suurempia kuin ilmajohtojen kustannukset, ja tähän mennessä kaapelia ei ole käytetty juuri siitä syystä, että käytettävissä on kaksi vaihtoehtoa. Itse asiassa sitä on käytetty vain, kun ilmajohdot ovat olleet mahdottomia toteuttaa.

On joitakin tapauksia, joissa kunnat harkitsevat nyt kaapelien käyttöä, ja ne ovat uraauurtavia tapauksia. Se kuitenkin tietää lisää kustannuksia kuluttajille.

Kysymykseen tieteellisistä todisteista väestön altistumisesta sähkömagneettisille kentille totean, että siitä on annettu yleinen rajoitus, 12. heinäkuuta 1999 annetut neuvoston suositukset, jotka mainitsin, sekä viitteelliset vähimmäisrajoitukset ja viitetasot. En ole saanut tietooni terveyshaitoista sellaisia tieteellisiä todisteita, joiden perusteella olisi tiukennettava vuonna 1999 annettuja turvallisuutta koskevia suosituksia.

Periaatteessa ilmajohdot ovat edelleen toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, ja uskon, että valinta ilmajohtojen ja kaapelien välillä on tehtävä tilanteen mukaan, jos otetaan huomioon, ettei kaapelointikaan ole täysin ongelmatonta. On pidettävä mielessä, että suunnitelma voi koskea Natura 2000 -aluetta tai että sillä voi olla vaikutusta ympäristöön. Käytettävissä ei ole ratkaisua, jolla ei olisi mitään vaikutusta ympäristöön. Samaan aikaan on olemassa teknisiä vaihtoehtoja, joita voidaan ehdottaa, ja yritykset tietävät ne.

  Puhemies. − (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Komission jäsen Piebalgs jää seuraamme, mutta hän vastaa nyt kysymyksiin komission jäsenen Dimasin puolesta.

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 53 (H-0875/07)

Aihe: EU:n rahoitus eurooppalaisille ympäristöalan kansalaisjärjestöille

Kansalaisjärjestöjen kautta toteutuva kansalaisyhteiskunta on erityisen tärkeässä asemassa Euroopan yhdentymisen ja eurooppalaisen hallinnon uusien muotojen tarpeiden kannalta. Mitä yhteisön toimintaohjelmia eurooppalaisten ympäristönsuojelualalla toimivien kansalaisjärjestöjen tukemiseksi on käynnissä? Mitä kansalaisjärjestöjä ja niiden toimia, joilla edistetään yhteisön ympäristöpolitiikan ja -lainsäädännön kehitystä, on tähän mennessä rahoitettu? Minkä verran kullekin kansalaisjärjestölle on myönnetty rahoitusta? Vaihteleeko käynnissä olevan yhteisön ohjelman soveltamisala maantieteellisesti? Mitkä kreikkalaiset kansalaisjärjestöt ovat osallistuneet tai osallistuvat parhaillaan itsenäisesti tai kansainväliseltä pohjalta käynnissä olevaan ohjelmaan? Mitkä ovat valinta-, seuranta- ja arviointijärjestelmän perusteet vaikutus- ja tuotosindikaattoreiden pohjalta?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Komission rahoitusta eurooppalaisten ympäristöalan kansalaisjärjestöjen toiminnan tukemiseksi annetaan ohjelmalla, joka on ollut olemassa vuodesta 1997 lähtien. Nykyisen ohjelman oikeusperusta on LIFE+ asetus.

Tavoitteena on vahvistaa eurooppalaisten ympäristöalan kansalaisjärjestöjen osallistumista EU:n ympäristöpolitiikan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon.

Ohjelman aikana on perustettu monia erilaisia kansalaisjärjestöjä. Luettelot tehtävistä ja määristä julkaistaan ympäristön pääosaston WWW-sivustossa. Minulla ei ole riittävästi aikaa lukea niitä kaikkia, mutta luettelo toimitetaan parlamentin jäsenelle.

Ohjelmassa ei ole maantieteellistä eriyttämistä, koska se on suunnattu eurooppalaisille eikä kansallisille järjestöille. Voidakseen osallistua järjestön on toimittava vähintään kolmessa EU:n jäsenvaltiossa. Ainoastaan yksi jatkuvasti rahoitetuista järjestöistä, Mediterranean Information Office for Environment, Culture and Sustainable Development, on sijoittautunut Kreikkaan. Monilla niistä on kreikkalaisia jäsenjärjestöjä esimerkiksi Euroopan luonto- ja ympäristöjärjestöjen yhteenliittymä, EUROPARC ja International Friends of Nature.

Avustuksia myönnetään vuosittaisessa ehdotuspyynnössä. Hakemuksia arvioidaan myöntämisperusteilla, ja kansalaisjärjestöt, joilla on suurimmat mahdollisuudet edistää EU:n ympäristöpolitiikan painopisteiden kehittämistä ja täytäntöönpanoa, valitaan.

Komissio varmistaa valvonnan ja arvioinnin edunsaajien toimittamien raporttien ja seikkaperäisen tarkastuksen perusteella. Tässä prosessissa arvioidaan miten hyvin järjestö on täyttänyt työohjelmansa ja edistänyt EU:n politiikan kehittämistä ja täytäntöönpanoa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE).- (EL) Arvoisa puhemies, toivon menestystä komission jäsenelle Dimasille, joka edustaa Euroopan unionia Balin konferenssissa. Haluaisin kuitenkin saada vastauksesta enemmän tietoa yksityiskohtaisiin kysymyksiin, jotka olen esittänyt, koska kysymykset ovat yksityiskohtaisia ja vastaus annettiin yleiskatsauksen muodossa. Haluaisin uskoa niin, että komission jäsen Piebalgs varmistaa, että komissio lähettää minulle vastauksena tiedot yksityiskohtaisiin kysymyksiin, jotka olen esittänyt. Jollei muuta, niin olen yksi niistä, jotka uskovat, että kansalaisjärjestöt ovat osa EU:n hallintoa, joskin epävirallinen osa; niillä on erittäin merkittävä tehtävä, ja niiden tehtävän – tämä on syy kysymykseeni – on saatava enemmän näkyvyyttä. Odottelen siis tietoja, en avoimuuden takia vaan siksi, että komissiolla on demokraattinen vastuuvelvollisuus.

Lopuksi haluaisin komission jäsenen Piebalgsin käyttävän virallisia Euroopan unionin hyväksymiä nimiä, kun hän puhuu kolmansista valtioista.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, haluaisin kysyä teiltä tästä aiheesta kysymyksen, joka on vaivannut minua pitkään. Kuulun itse joihinkin näistä järjestöistä. Viime aikoina olen kuitenkin yhä useammin ihmetellyt sitä, miten demokraattisesti nämä järjestöt toimivat, ja sitä, tarkastaako komissio, ovatko kyseiset kansalaisjärjestöt demokraattisia järjestöjä, joilla on sisäiset vaalit, vai ovatko ne elimiä, joilla on komentorakenne, joka ei ole avoin tarkkailulle, ja jotka eivät ole vastuussa järjestön jäsenille tai kenellekään muulle, mikä tarkoittaisi, että varat voisivat tietyissä olosuhteissa ohjautua odottamattomiin suuntiin.

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Oikeusperusta on täysin selvä: se on LIFE+ -asetus. Arvioimme järjestöt tämän asetuksen perusteella. Se tarkoittaa, että meillä on erityiset perusteet siitä, mitkä järjestöt voivat hakea avustuksia, mutta emme arvioi sisäistä rakennetta ja sisäistä organisaatiota.

Avoimuutta koskevaan kysymykseen totean, että tuemme ehdottomasti avoimuutta. Annamme kirjalliset vastaukset kaikkiin kysymyksiin, joita olette esittäneet, sekä luettelon, jonka lupasin vastauksessani. Mielestäni on tärkeää, että kansalaiset voivat seurata tilannetta, koska on aivan selvää, että heidän julkisia varojaan annetaan kansalaisjärjestöille, ja prosessin olisi oltava täysin avoin. Komissio tekee kaikkensa taatakseen, että tämä prosessi on avoin ja vastuullinen, LIFE+ -asetuksen mukaisesti.

  Puhemies.− (EN)

Claude Moraesin laatima kysymys numero 54 (H-0878/07)

Aihe:Jäterikos ja ympäristön suojeleminen rikoslain avulla

Euroopan komissio ehdotti helmikuussa 2007 direktiiviä (COD/2007/0022), jolla jäsenvaltiot velvoitetaan käsittelemään ympäristöä kohtaan tehtyjä vakavia rikkomuksia rikollisina toimina ja asettamaan vähimmäisseuraamukset jäterikosten kaltaisille ympäristörikoksille.Tämä on myönteinen toimenpide, sillä kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ympäristövirasto on todennut, yksi suurin ongelma ympäristörikosten torjunnassa on, että sakot ovat liian pieniä eivätkä näin ollen kannusta riittävästi noudattamaan ympäristölainsäädäntöä.

Direktiivillä on kuitenkin vastassaan esteitä ennen kuin se sisällytetään jäsenvaltioiden lainsäädäntöön.Mitä muita toimenpiteitä komissio tarkastelee torjuakseen ympäristörikoksia kaikkialla Euroopassa?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Sen varmistaminen, että jäsenvaltiot noudattavat asianmukaisesti EU:n jätelainsäädäntöä ja torjuvat jätteitä koskevia laittomia toimia, on komission tärkeimpiä painopistealoja. Ehdotetulla ympäristörikosdirektiivillä varmistetaan, että vakaviin ympäristörikoksiin sovelletaan tehokkaita rikosseuraamuksia koko Euroopan unionissa. Kaikki vakavat jätteisiin liittyvät rikokset, mukaan luettuna jätteen laiton käsittely, kuljetus, vienti ja tuonti, kuuluvat ehdotetun direktiivin soveltamisalaan.

Ympäristörikosaloite ei ole suinkaan ainoa toimi, jonka komissio on käynnistänyt jäterikosten torjumiseksi. Komissio toteuttaa monia erityistoimia aloilla, joilla jäterikokset ovat vakava ongelma jäsenvaltioille. Tämä koskee erityisesti laittomia kaatopaikkoja ja laittomia jätteiden siirtoja, joihin sovelletaan tärkeää EU:n lainsäädäntöä.

Komissio ryhtyy ajoissa toimiin välttääkseen kielteiset ympäristö- ja terveysvaikutukset jätteitä koskevien toimien seurauksena. Kaatopaikoista ja jätteiden siirroista järjestetään tiedotustapahtumia silloin, kun riski on suuri. Viime vuonna järjestettiin 16 tällaista tilaisuutta, ja tälle vuodelle on suunniteltu kymmenen tapahtumaa. Monenvälisiä kokouksia pidetään myös säännöllisesti kansallisten viranomaisten ja sidosryhmien kanssa EU:n jätelainsäädännön huonon täytäntöönpanon korjaamiseksi.

Suuntaviivoja kehitetään jatkuvasti keskeiselle EU:n jätelainsäädännölle, joka koskee esimerkiksi jätteiden siirtoja, ja erityisen ongelmallisille jätesuunnitelmille, jotka koskevat esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ja kevyitä ajoneuvoja. Huomion kiinnittämisellä tällaisiin suuntaviivoihin varmistetaan se, että EU:n lainsäädäntöä sovelletaan yhdenmukaisesti ja oikein koko Euroopan unionissa.

On erittäin tärkeää tietää, mitä jäsenvaltioissa tapahtuu, ja valvoa noudattamista itse paikalla. Komissio tekee tiivistä yhteistyötä IMPEL-verkon kanssa esimerkiksi jätteiden siirtojen yhteisissä valvontatoimissa ja kaatopaikkojen tarkastuksissa ja valvonnassa.

Jäsenvaltioiden järjestelmälliset laiminlyönnit EU:n jätelainsäädännön alalla aiheuttavat jatkuvasti oikeudellisia toimia komission taholta, mukaan luettuna Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukainen voimakas sakonuhka. Esimerkiksi vuonna 2003 Kreikka sai sakkoa 20 000 euroa päivässä siitä, että se salli laittoman kaatopaikan Kreetan saarella. Tällä hetkellä useisiin laittomiin kaatopaikkoihin monissa jäsenvaltioissa kohdistuu vakavia rikkomista koskevia toimia, jotka komissio on käynnistänyt.

Komissio myös kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään EU:n rahoitusmahdollisuuksia ja varmistamaan, että eri välineiden jäteohjelmien menot johtavat jätelainsäädännön tehokkaampaan täytäntöönpanoon.

Jätteiden siirtoa koskeva EU:n asetus sisältää perustan jäsenvaltioiden yhteistyölle laittomien jätteiden siirtojen torjumiseksi. Tutkimme tällä hetkellä tarvetta lisätoimiin EU:n jätelainsäädännön täytäntöönpanon vahvistamiseksi, mukaan luettuna oikeudellisesti sitovat säännöt jätteiden siirtojen tarkastuksista. Voitaisiin ehkä määritellä erityiset perusteet tarkastusten riittävän laadun ja tiheyden varmistamiseksi.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos perusteellisesta vastauksesta.

Kysyin äskettäin Yhdistyneen kuningaskunnan ympäristövirastolta tietoja tästä direktiivistä. Vaikka me kaikki suhtaudumme myönteisesti komission tärkeysjärjestykseen tällä alalla, oman jäsenvaltioni ympäristövirasto ilmaisi huolen, että jäsenvaltioiden rangaistukset ja mahdolliset sakot asetetaan aivan liian alhaisiksi, jotta sääntöjen noudattamiselle olisi mitään todellista kannustinta silloin, kun valvontaa ei tosiasiassa tapahtuisi. Siitä seuraisi valtavasti laittoman jätteen kaatoa.

Onko teillä näkemystä tästä asiasta, kun pidetään mielessä myös se, että ympäristövirasto ja muut kansalliset virastot ovat ehdotuksiin erittäin tyytyväisiä?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Jäsenvaltioille määrätyistä sakoista toteaisin, että Kreikan tapauksessa sakko oli päiväkohtainen, ja vuotta kohden määrä on varsin huomattava. Katson, että siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot eivät onnistu panemaan täytäntöön lainsäädäntöä, meidän olisi noudatettava oikeudellisia rikkomismenettelyjä, ja tuomioistuin päättää sakoista.

Yrityksille sakkoja määrätään myös kansallisen lainsäädännön perusteella, jos sitä rikotaan. On jäsenvaltioiden vallassa vahvistaa kyseisiä sakkoja, koska komission näkökulmasta me teemme sen, mitä vaaditaan, emmekä me voi määrätä sakkoja siitä, ettei EU:n lainsäädäntöä noudateta riittävän tarkasti. Kysymys pitäisi kohdistaa tuomioistuimelle, koska se on Euroopan unionin oikeudellinen rakenne.

Jos sakkojärjestelmää on syytä vahvistaa, me seuraamme varmasti erittäin huolellisesti tätä neuvoa, koska periaatteessa sakot pitäisi määrätä tavalla, joka estää lainsäädännön rikkomisen, eikä vain siten, että yritykset voivat olla välittämättä niistä ja siirtää kustannukset kuluttajille. Uskon kuitenkin, että tällä alalla kaikilla on sama tavoite, joten uskon, että nyt määrättyjen sakkojen taso ei ole suuri kysymys.

Keskeinen kysymys on se, että lainsäädäntöä ei panna täytäntöön riittävän tarmokkaasti eikä tarkastuksia tehdä kovin usein, ja se edellyttää komissiolta lisätoimia jäsenvaltioiden ohjaamiseksi entistä voimakkaampiin toimiin jäterikoksia vastaan.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, huomautitte aivan oikein, että lainsäädännön täytäntöönpano on vähintään yhtä tärkeää kuin sen säätäminen. Meillä on tapaus, jota ette ole vielä maininnut. Se on tilanne, jossa tietyn jätteen käsittely on rikos yhdessä valtiossa, ja kyseinen jäte siirretään sitten toiseen valtioon. Tällaisessa tapauksessa itse asiassa kaksi jäsenvaltiota todennäköisesti rikkoo perustamissopimusta. Onko tällainen mahdollisuus otettu huomioon?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Meillä on lainsäädäntöä jätteiden siirroista, joten se tarkoittaa, että yhteinen perusta on olemassa, ja rangaistusten alalla tehdään myös yhteistyötä, koska ala ei rajoitu jäteasioihin. Kehitystä on tapahtunut, ja nykyiset lainsäädäntöprosessit antavat mahdollisuuden rangaista yrityksiä, jotka siirtävät jätteitä laittomasti. En usko, että meillä on vaikeuksia asianmukaisen lainsäädännön puutteen takia vaan pikemminkin siksi, että lainsäädäntöä ei panna täytäntöön.

  Puhemies.− (EN)

Dimitrios Papadimoulisin laatima kysymys numero 55 (H-0880/07)

Aihe:Jätevesien käsittelylaitokset Kreikassa

Voisiko komissio ilmoittaa, kuinka monella ja millä nimenomaisilla Kreikan alueilla esiintyy jätevesien käsittelylaitosten rakentamiseen ja toimintaan liittyviä ongelmia?Millä alueilla edellytetään jätevesien tehostettua käsittelyä toisen asteen käsittelyn asemesta?Ovatko Kreikan viranomaiset tutkineet uudelleen herkkien alueiden luetteloa ja määrittäneet lisää herkiksi luonnehdittavia vesistöjä?Mitä nämä vesistöt ovat?

Mikä on komission kanta herkillä alueilla päästöjä laskevien asuinalueiden koon ilmeiseen pienentämiseen direktiivin 91/271/ETY(1) täytäntöönpanoasteen nostamiseksi? Onko Kreikkaa vastaan käynnistetty rikkomismenettelyjä ja jos on, missä tapauksissa?Onko Kreikka ryhtynyt tarvittaviin toimiin pannakseen täytäntöön EY:n tuomioistuimen Thriasio-tasankoa koskevassa asiassa C-119/02 antaman tuomion?

Minkä verran Kreikassa on otettu käyttöön varoja koheesiorahastosta, ympäristön toimintaohjelmasta ja jätevesien käsittelylaitoksia koskevista alueellisista toimintaohjelmista?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Sen tarkastaminen, noudatetaanko yhdyskuntajätevesien käsittelyä koskevan direktiivin 91/271/ETY vaatimuksia, on monimutkainen tehtävä, sillä se tarkoittaa kaikkialla Euroopan unionissa sijaitsevia tuhansia taajamia koskevien tietojen arviointia. Komission yksiköt keräävät ja arvioivat kaikki käytettävissä olevat tiedot ja keskittyvät tietoihin, jotka sisältyvät kansallisiin täytäntöönpanoselvityksiin.

Jos niiden arvioinnissa todetaan, että jäsenvaltiot eivät noudata direktiivissä niille säädettyjä velvollisuuksia, komissio käynnistää rikkomismenettelyn Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisesti.

Koska tarkastettavia taajamia on tuhansia, komissio on suosinut horisontaalista lähestymistapaa. Sen sijaan että komissio olisi käynnistänyt sattumanvaraisesti yksittäisiä rikkomismenettelyjä kustakin taajamasta, se on käynnistänyt yleisiä tapauksia, joissa tilannetta käsitellään jäsenvaltion ja keskeisen velvollisuuden kannalta. Kreikka on yksi jäsenvaltioista, joilla on yhä suuria ongelmia direktiivin asianmukaisessa täytäntöönpanossa.

Yli 10 000 asukkaan taajamien osalta Kreikka on määritellyt 36 herkkää aluetta. Niistä 18 taajamasta, jotka laskevat jätevettä kyseisille alueille, 14 noudattaa direktiivin vaatimuksia. Komissio kuitenkin katsoo, että kymmenen muuta vesistöä olisi määriteltävä herkäksi alueeksi. Perustellun lausunnon tässä vaiheessa käynnissä on rikkomismenettely. Kreikan viranomaiset kiistävät tarpeen määritellä kyseiset alueet herkiksi. Lähetettyjen tietojen arviointi on käynnissä, ja tarpeen vaatiessa komissio ei epäröi viedä tapausta tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Erityiseen kysymykseen Thriasio Pedion taajamasta vastaan, että 24. kesäkuuta 2004 annetussa tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin toteaa, että Kreikka ei ole rakentanut viemäriverkkoa eikä toteuttanut asianmukaista käsittelyä. Siksi komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyn Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

Kreikan viranomaiset ovat suostuneet rakentamaan vaaditun infrastruktuurin, jota yhteisrahoitetaan koheesiorahastosta. Käytettävissä olevien tietojen mukaan hankkeen on määrä käynnistyä vuoden 2009 loppuun mennessä.

75:stä yli 15 000 asukkaan taajamasta 52 täyttää direktiivissä annetut normit yhdyskuntajätevesien viemäriverkon ja jälkikäsittelyn osalta.

Komissio on käynnistänyt rikkomismenettelyn niistä taajamista, jotka eivät noudata direktiiviä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti 25. lokakuuta 2007 antamassaan tuomiossa, että 23 taajamaa ei vieläkään noudattanut direktiivin vaatimuksia. Komissio on pyytänyt Kreikan viranomaisilta tietoja toimista, joita ne aikovat toteuttaa, jotta tuomiota noudatetaan.

Taajamien koon pienentämistä koskevan kysymyksen osalta komissio tarkastaa käytettävissä olevat tiedot ja käsittelee mahdolliset puutteet käynnissä olevan rikkomismenettelyn puitteissa.

On korostettava sitä, että Kreikka käyttää noudattamiseen saatavilla olevaa Euroopan yhteisön rahoitusta. Kreikassa on tällä hetkellä käynnissä 41 hanketta, jotka koskevat koheesiorahastoa. Käyttöaste on 49 prosenttia. Hyvin usein tällaiset hankkeet yhdistetään hankkeisiin, joihin voi jätevesi- ja sadevesi-infrastruktuurin lisäksi kuulua myös vesihuoltoinfrastruktuuria.

Ympäristöä koskevalla EAKR:n toimenpideohjelmalla yhteisrahoitetaan yhdeksää jätevesihanketta. Kyseiset hankkeet liittyvät jäteveden käsittelylaitosten ja viemäriverkkojen rakentamiseen tai uudenaikaistamiseen. Käyttöaste on 19 prosenttia.

Kysymys EAKR:n alueellisten toimintaohjelmien käyttöasteesta jätevesialalla olisi kohdistettava asiasta vastaaville alueviranomaisille.

Toisin kuin ”ympäristö”-toimenpideohjelmassa jäsenvaltioita ei vaadita raportoimaan komissiolle kunkin yksittäisen hankkeen edistymisestä.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL).- (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vastauksessanne mainitsitte kymmenet suuret Kreikan kaupungit, joilla ei ole vieläkään asianmukaista jäteveden käsittelylaitteistoa, koska biologisten puhdistuslaitosten rakentaminen on kesken, vaikka suurin osa niistä on saanut yhteisön yhteisrahoitusta. Kysyn teiltä: Voitteko antaa minulle luettelon niistä kaupungeista, joihin viittasitte numeroiden osalta? Toiseksi mitä komissio sanoo siitä, että vuosia EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon jälkeen nämä ongelmat säilyvät sitkeästi? Aiotteko viedä asian Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi? Jos aiotte niin milloin?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. −(EN) Muutamissa tapauksissa olemme käynnistäneet rikkomismenettelyn. Me annamme ne tiedot, jotka meillä on käytettävissä. Joissain mainitsemissani tapauksissa voimme tiedottaa teille ympäristöä koskevan toimenpideohjelman edistymisestä, mutta emme voi raportoida jokaisesta hankkeesta, koska kyseiset tiedot ovat jokaisen jäsenvaltion saatavissa. Saatte siis ne tiedot, jotka meillä on käytettävissämme. Kuten painotin vastauksessani, pyrimme erittäin tarmokkaasti panemaan täytäntöön tämän alan uuden säännöstön.

  Puhemies.− (EN) Kysymyksiä numero 67 ja 83 ei oteta käsiteltäväksi.

Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Haluaisin kiittää komission jäsentä siitä, että hän on viipynyt täällä, sekä erityisesti tulkkejamme siitä, että he ovat ylittäneet työaikansa.

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 20.10 ja sitä jatkettiin klo 21.05.)

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU