Puhemies. − Esityslistalla on seuraavana Doris Packin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta: aikuisopiskelu: oppia ikä kaikki (2007/2114(INI)) (A6-0502/2007)

  Doris Pack, esittelijä. − (DE) Arvoisa komissaari, komission tiedonannon ja toimintasuunnitelman otsikko ”Oppia ikä kaikki” ja sen saksankielinen otsikko ”Man lernt nie aus” (aina oppii jotain uutta) ovat molemmat tuttuja sanontoja, mutta jos luetaan rivien välistä nykyisessä kontekstissa, ne itse asiassa tarkoittavat EU:n koulutuspolitiikan menneiden puutteiden tunnustamista. Siitä huolimatta olemme tyytyväisiä siihen, että komissio siirtyy tällä tiedonannolla ja toimintasuunnitelmalla aikaan, johon liittyy lisääntynyt tietoisuus elinikäisen oppimisen tarpeesta, aikaan, jossa uudet väestörakenteen haasteet on kohdattava.

EU:n taloudelliset ja sosiaaliset muutokset edellyttävät merkittäviä mukautuksia ammattitaitoon ja pätevyyksiin. Työmarkkinoiden haasteisiin on vastattava, millä tarkoitan, että henkilöiden työllistettävyyden on oltava aikuiskoulutuksen tärkeimpiä tavoitteita.

Koulutus ja erityisesti aikuiskoulutus on myös osa ihmisten henkilökohtaista kehitystä, heidän itsetuntoaan, heidän kansalaistoimintaansa, heidän sosiaalista osallisuuttaan ja heidän osallistumistaan kulttuurienväliseen vuoropuheluun. Monet tutkimustulokset ovat osoittaneet, että opiskelulla on tärkeitä muita kuin taloudellisia etuja, esimerkiksi se edistää terveyttä, kaikkien ikäryhmien osallistumista yhteiskunnalliseen elämään ja tietysti vähentää rikollisuutta.

Siksi poliittisena painopisteenäni on lisätä ihmisten motivaatiota osallistua elinikäiseen oppimiseen. Mediakampanjat, tiedotus- ja neuvontakeskukset ja mukautetut tiedotusmuodot heikossa asemassa oleville ryhmille ovat erittäin tärkeitä. Erityiset puhelinnumerot ja Internet-sivustot ovat myös osoittautuneet erittäin menestyksekkäiksi joissakin maissa.

Tässä yhteydessä ovat erittäin tärkeitä myös ponnistelut sovittaa yhteen työ, perhe-elämä ja elinikäinen oppiminen. Esitän lyhyesti vain muutaman keinon sen saavuttamiseksi: työajan mukauttaminen, joustava työaika, etäopiskeluohjelmat ja arkioppiminen. Uuden teknologian käyttöä on jatkuvasti kehitettävä, erityisesti laajentamalla Internetiin pääsyä uusien opikelumenetelmien käyttämisen kannustamiseksi. Julkisia ja yksityisiä päiväkoteja ja yritysten lastentarhoja on lisättävä jatkuvasti.

Toinen tärkeä tekijä on mielestäni sukupolvien ja kulttuurien välinen solidaarisuus. Aikuiset ja varttuneemmat kansalaiset, jotka jakavat tietoa ja teknistä osaamista nuoremmille, erityisesti kaupan tai yritystoiminnan asiantuntemusta, voivat toimia tehokkaassa tukiroolissa. He voivat antaa käytännön ohjausta, ja on oltava myös mahdollisuus luoda verkkoja tätä tarkoitusta varten. Tällä tavoin mielestäni kaikki voivat oppia toisiltaan.

On olemassa myös perheeseen perustuva lähestymistapa oppimiseen. Vanhempia motivoidaan opiskelemaan jälleen, jotta he voivat auttaa lapsiaan koulunkäynnissä. Sen lisäksi aikuiskoulutus riippuu myös vapaaehtoisista avustajista, jotka rikastuttavat sitä tarjoamalla asiantuntemustaan ja pätevää opetusta.

Myös maahanmuuttajien erityistarpeet on otettava huomioon, mihin liittyvät kielikurssit. Kielikursseja tarvitaan, jotta maahanmuuttajat voivat oppia asuinmaansa kielen, mutta kielikursseja tarvitaan myös, jotta aikuiset voivat oppia naapurimaansa kielen tai jonkin muun vieraan kielen, mitä olemme aina kannustaneet.

Myös korkeakoulutukseen pääsyä on helpotettava aikuisille, joilla on käytännön ammatillista kokemusta. Erittäin tärkeä viesti on se, että nykyisten aikuiskoulutuskeskusten laatua ja niiden tarjoamaa koulutusta olisi kehitettävä. Aikuiskoulutuksessa tarvitaan hyvin koulutettuja opettajia ja aikuiskoulutuksen erityisohjelmia. Voin puhua vain Saksan puolesta, missä on olemassa yliopistokursseja, jotka johtavat aikuiskoulutustutkintoon. Mielestäni meidän kaikkien on muistutettava kurssien tarjoajia siitä, että he voivat saada rahoitusta ehdottamilleen kursseille esimerkiksi Euroopan sosiaalisrahastosta tai mistä tahansa rakennerahastosta. Luonnollisesti odotan komission tarjoavan nykyistä elinikäisen oppimisen ohjelmaa sekä Grundvig- että Leonardo-ohjelmissa, jotta voidaan varmistaa, että myös me voimme tehdä osamme toimintaohjelman käynnistämiseksi.

Uskon, että on monia tapoja tehdä hyvää työtä tällä alalla, eikä meidän pitäisi tuhlata aikaa.

Lopuksi haluaisin korostaa yhtä seikkaa: aikuiskoulutuksen suorituksesta olisi tehtävä mitattavaa, muuten kukaan ei tiedä kuka tekee mitäkin. Alalla on monia toimijoita, ja ne kaikki on otettava huomioon, olivatpa ne yksityisiä, yliopistopohjaisia tai julkisia koulutuslaitoksia. Lyhyesti sanottuna on paljon tehtävää, ja ehdotan että ryhdymme töihin.

  Ján Figeľ, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, haluaisin osoittaa, miten paljon arvostan tätä mietintöä, ja onnitella esittelijää Doris Packia hänen sitoumuksestaan, ponnisteluistaan ja panoksestaan sekä myös työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan Anderssonia ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan Flasarováa.

Olen oikein tyytyväinen siihen, että kaksi tiedonantoa vuosilta 2006 ja 2007 ovat saaneet erittäin konkreettisen ja vahvan vastauksen Euroopan parlamentilta. Ensimmäisen aiheena oli aikuiskoulutus ja toisen aiheena asiaa koskeva EU:n toimintaohjelma, ja tämä annettiin syyskuussa. Kuten olette havainneet, aikuiskoulutuksen merkitys kasvaa selvästi. Ensinnäkin maailmanlaajuinen kilpailu on todellisuutta. On investoitava koulutukseen kaikissa elämänvaiheissa ja kaikilla tasoilla, ja aikuisten taitoja ja osaamista on jatkuvasti kehitettävä. Toiseksi väestörakenteen muutos tarkoittaa, että ihmisten on työskenneltävä ainakin muutama vuosi pidempään ja heidän on ylläpidettävä taitojaan tätä varten. Kolmanneksi aikuiskoulutus auttaa torjumaan sosiaalista syrjäytymistä. Liian moni aikuinen, jolla on alhainen koulutustaso, on vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta.

Niinpä aikuiskoulutus on erittäin tärkeä osa elinikäisen oppimisen strategioita. Olen tyytyväinen tukeenne monista syistä, erityisesti siltä osin kuin se koskee aikuiskoulutuksen laadun ja saatavuuden parantamista, mukaan luettuna parempi lastenhoito ja sähköinen oppiminen sekä erityisesti erityisopetus, sekä osaamisen arvioinnin nopeuttamista ja arkioppimisen arvostamista, yleistä investointien lisäämistä ja myös naisten, maahanmuuttajien ja ikääntyvän väestön tarpeiden huomioon ottamista. Lopuksi haluan vielä mainita luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen kehittämisen aikuiskoulutuksen mittaamiseksi, kuten Doris Pack totesi. Käsittelemme kaikkia näitä osatekijöitä, kun panemme täytäntöön EU:n toimintasuunnitelmaa.

Kuten ehdotatte, nämä ovat kaikki hyviä käytäntöjä jäsenvaltioissa, ja käytämme niitä yhteistyössämme. Tuemme näitä parhaita käytäntöjä vertaisoppimistoimilla ja -tutkimuksilla, elinikäisen oppimisen ohjelmalla ja aiemmin mainitulla Euroopan sosiaalirahastolla tiedon ja kokemusten jakamiseksi. Kun panemme täytäntöön toimintasuunnitelmaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, analysoimme kansallisten uudistusten vaikutusta aikuiskoulutukseen erityisesti äskettäin annetun eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen valossa. Kehitämme myös normeja aikuiskoulutuksen ammattilaisille ja laadunvarmistusmekanismeja, jotka perustuvat olemassa oleviin hyviin käytäntöihin. Haluamme kannustaa jäsenvaltioita asettamaan tavoitteita aikuisten osaamistason nostamiseksi ja nopeuttamaan epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen arvioinnin ja tunnustamisen prosessia. Lopuksi aiomme ehdottaa keskeisiä tietoja alan valvonnan parantamiseksi. Odotan kiinnostuneena keskustelua mutta erityisesti jatkuvaa tukea.

  Jan Andersson, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (SV) Arvoisa komissaari, kiitän esittelijää eriomaisesta mietinnöstä. Koko strategiasta seuraa se, että EU:ssa ja koko Lissabonin prosessissa koulutuksen pitäisi olla avain kasvun ja työllisyyden varmistamiseen tulevaisuudessa mutta myös sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Jotta EU:n jäsenvaltiot voivat säilyttää asemansa maailmanlaajuisessa kilpailussa, koulutus, uudet työpaikat ja vieläpä paremmat työpaikat sekä ammattitaitoiset ihmiset ovat merkittävässä osassa. Siksi olemme tyytyväisiä tähän mietintöön.

Minulla on vielä muutama kommentti. On tärkeää, että käytämme kaikkia käytettävissä olevia resursseja koulutuksen helpottamiseksi eri ryhmille. Yksi esimerkki on lastenhoito. Sekä miesten että naisten, jotka ovat pienten lasten vanhempia, on voitava osallistua koulutukseen. Siksi tarvitaan myös lastenhoitostrategiaa. On tärkeää tarkastella erityisryhmiä, esimerkiksi vanhuksia. Työvoimassa on nykyään tuskin lainkaan vanhuksia. Se johtuu pitkälti siitä, että he eivät pääse jatkokoulutukseen ja aikuiskoulutukseen. On keskityttävä tähän ryhmään. Toinen ryhmä ovat vähänkoulutetut henkilöt. Jos tarkastellaan tämän hetken koulutustilannetta, jatkokoulutusta ja aikuiskoulutusta, havaitaan, että hyvin koulutetut saavat eniten koulutusta. On tärkeää, että koulutukseenkin liittyy tasa-arvonäkökulma. Koska puheaikani on lyhyt, totean vain lopuksi, että hyvä yhteistyö on tärkeää ja työmarkkinaosapuolet on otettava mukaan tähän prosessiin.

  Věra Flasarová, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan valmistelija. - (CS) Hyvät naiset ja herrat, olen tyytyväinen kollegani Doris Packin mietintöön ja onnittelen häntä tavasta, jolla hän on käsitellyt aihetta. Haluaisin korostaa, että naisten, sosiaalisesti heikossa asemassa olevien henkilöiden, maahanmuuttajien ja vähemmistöjen koulutukseen on kiinnitettävä huomiota. Haluaisin mainita vielä yhden koulutuksen näkökohdan. Maailmassa, jossa työmarkkinoilla suurin osa asioista riippuu rahoituksesta, kaupasta, mainonnasta, urasta ja kilpailusta, koulutus näyttää usein vain astinlaudalta parempaan sosiaaliseen asemaan. Jos koulutuksella saavutetaan tämä käytännön tavoite, ja henkilö on paremmin valmistautunut työtä varten, ja jos kyseinen henkilö pysyy mukana kilpailuhenkisen ympäristön kehityksessä, se on varmasti hyvä asia. Koulutuksen tärkein tekijä on kuitenkin se, että se tekee henkilöstä sisäisesti rikkaamman ja auttaa hänet erottamaan paremmin hyvän pahasta. Yhteiskunta on arvokriisissä. Perinteiden ja auktoriteettien sijasta, meillä on henkilökohtainen vapaus, jota olemme tavoitelleet koko modernin historian ajan. Se on kuitenkin vapautta tietää tai olla tietämättä, vapautta nähdä ja vapautta pitää silmänsä suljettuna, vapautta muodostaa omia mielipiteitä ja vapautta hyväksyä toisten ajatukset. Koulutus ei sinänsä ratkaise meidän ongelmiamme, mutta se voi kannustaa meitä ajattelemaan niitä.

  Pál Schmitt, PPE-DE-ryhmä puolesta. – (HU) Kiitos, herra puhemies. Arvoisa komissaari, Euroopan väestökehitys tekee tarpeelliseksi eläkejärjestelmien uudelleenjärjestelyn ja ikärajan nostamisen, ja kuulemme yhä enemmän hallitusta maahanmuutosta, sen sijaan että hyödyntäisimme omien yli 50-vuotiaidemme piilevät mahdollisuudet.

Hyvin organisoitu aikuiskoulutus antaa asiantuntijoille, jotka ovat työskennelleet vuosikymmeniä, mahdollisuuden ylläpitää tietojaan ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Se antaa myös työmarkkinoilta syrjäytyneille aikuisille, jotka eivät ole eläkeiässä, osallistua ja ryhtyä töihin uudelleenkoulutuksen, kieli- ja tietotekniikkakoulutuksen sekä muun ammatillisen koulutuksen avulla. Aikuiskoulutustoiminta on erityisen ajankohtaista Keski- ja Itä-Euroopan maissa, joissa työllisyysindeksit jäävät selvästi jälkeen 15 EU:n vanhan jäsenvaltion keskiarvosta.

Sen lisäksi, mitä aikuiskoulutus antaa työmarkkinoille, sillä myös kolmas, sosiaalinen ja henkilökohtainen ulottuvuus, sillä vanhuksille järjestetyt Internetin kielikurssit, tanssitunnit tai ruoanlaittokurssit parantavat heidän elämänlaatuaan ja heidän myönteistä elämänasennettaan.

On kaksi asiaa, joita pidän erityisen tärkeinä tehokkaan aikuiskoulutuksen kannalta: toisaalta tiedotuksen ja saatavuuden parantaminen, menestyksekkäiden hankkeiden esittely ja kokemusten jako asianomaisille. Ei unohdeta sitä, että pienen pieni osa uusien jäsenvaltioiden vanhuksista käyttää Internetiä, ja on käytettävä perinteisiä menetelmiä, joita he voivat käyttää. Tässä asiassa merkittävä asema jää paikallishallinnoille, joilla on yksityiskohtaista tietoa paikallisista olosuhteista ja tarpeista.

Toisaalta tarpeiden arvionti on tärkeä tehtävä. Se tarkoittaa, että jäsenvaltioiden on päästävä sopimukseen taloudellisten toimijoiden, yritysten ja työnantajien kanssa suunnitellessaan aikuiskoulutusohjelmia. Kyseisen valtion taloudelliset tarpeet on otettava huomioon niin, että aikuiskoulutukseen käytetyt varat eivät ole hukkaan heitettyä rahaa vaan tuovat osoitettavasti arvoa henkilöille, yhteiskunnalle ja taloudelle.

Haluaisin onnitella Doris Packia hänen tärkeästä ja ajankohtaisesta mietinnöstään. Kiitos huomiostanne.

  Maria Badia i Cutchet, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät naiset ja herrat, ensinnäkin haluaisin onnitella esittelijä Doris Packia erinomaisesta työstä ja hänen yhteistyöhaluisesta asenteestaan ehdotuksiamme kohtaan.

Haluaisin korostaa mietinnön otollista ajoitusta aikana, jolloin sosiaalis-taloudelliset muutokset, nopea siirtyminen tietoyhteiskuntaan ja ikääntyvään eurooppalaiseen väestöön liittyvä väestökehityksen suuntaus kaikki vaativat merkittäviä ponnisteluja aikuiskoulutuksessa ja elinikäisessä oppimisessa. Ne ovat keskeisiä näkökohtia Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

Itse mietinnössä haluaisin kiinnittää huomiota tarpeeseen lisätä ihmisten motivaatiota jatkaa opiskelua. Uskon kuitenkin, että tehokkuuden takia siihen olisi liitettävä politiikan aloja, jotka auttavat ennen kaikkea sovittamaan opiskelun yhteen perheen ja työelämän kanssa, erityisesti naisten osalta.

Nämä toimet olisi toteutettava kannustimina jatkuville koulutusohjelmille ja erityisesti julkisen lastenhoidon ja koulutuspalvelut laajentamiselle sekä vanhustenhoidolle, lyhyesti sanottuna huollettavien hoidolle, perheiden vapauttamiseksi taakoista, joista naiset yhä vastaavat monissa tapauksissa.

Olen myös vakuuttunut siitä, että on aiheellista edistää oppimiskulttuuria, jossa ansiot tunnustetaan ja jossa kehitetään huonosti koulutettujen henkilöiden työllistymismahdollisuuksia, autetaan lisäämään sosiaalista osallisuutta ja henkilökohtaista kehitystä. Tämä lähestymistapa on erityisen tärkeä ”riskiryhmille”.

Pidän tärkeänä myös korkeakoulujärjestelmien uudenaikaistamista ja niiden tekemistä joustavammiksi, niin että ne vastaavat paremmin ihmisten kasvaviin ja erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin samalla, kun parannetaan koulutuksen laatua ja laajennetaan tarjontaa.

Lopuksi haluan viitata siihen, että on tärkeää laajentaa koulutustarjontaa digitaalisen teknologian alalla, jotta voidaan supistaa digitaalista kuilua, joka on olemassa yhteiskunnissamme sukupuolten, sukupolvien ja eri maantieteellisten alueiden väestöjen välillä.

Lyhyesti sanottuna olen tyytyväinen komission ehdotukseen ja toivon, että siinä otetaan huomioon parlamentin ehdotukset, niin että voimme yhdessä lisätä jäsenvaltioiden tietoisuutta tarpeesta toimia mahdollisimman pian tällä alalla esteiden poistamiseksi aikuisten osallistumiselta koulutukseen ja sen kannustamiseksi, sen taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen arvon tunnustamiseksi kaikissa maissa ja kansallisten tietojen vaihtamiseksi, mikä mahdollistaa saavutetun edistyksen vertaamisen ja mittaamisen.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Elinikäisestä oppimisesta tulee yhä tärkeämpää nykyaikaisessa yhteiskunnassa. On ilahduttavaa, että aikuiskoulutuksen merkitystä ja tarvetta tutkitaan entistä aktiivisemmin ja se tunnustetaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja tärkeimmissä elimissä. Liettuan aikuiskoulutuksen asiantuntijat esittävät myös aktiivisesti ehdotuksia tätä tiedonantoa varten. Hallituksen ohjelmassa suunnitellaan, että aikuisten arkioppimispalvelut ulotetaan kunnallisiin koulutuslaitoksiin, koulutuslaitosten rakennuksista ja aikuiskoulutusympäristöstä tehdään ajanmukaisia ja houkuttelevia ja että keskuksilla on uudenaikaista oppimateriaalia. Haluaisin myös korostaa, että aikuiskouluttajat ja heidän organisaationsa tarvitsevat aktiivisemman äänen ja että poliitikkojen on kuunneltava ja tuettava sitä, jotta aikuiskoulutuksen laatua voidaan parantaa. Meidän on keskusteltava esiin nousevista ongelmista mutta meidän on myös ratkaistava ne asianmukaisesti, koska siitä riippuu se, miten aikuiskoulutusta kehitetään tulevina vuosina.

Liettuassa ongelma on tässä suhteessa erityisen ajankohtainen – heikossa asemassa olevien ryhmien sekä erityisesti vammaisten integrointi yhteiskuntaan. Myöskään sitä, miten teini-ikäistä nuorempien lasten vanhemmat voivat opiskella työajan jälkeen, ei ole vielä ratkaistu. Usein vanhemmat eivät voi opiskella, koska heillä ei ole paikkaa mihin jättää lapsensa. Aikuiskoulutusjärjestelmästä puuttuu siis joustavuutta. Joskus ihmiset, jotka eivät ole suorittaneet loppuun ylemmän perusasteen koulutusta ja ovat yhä alle 18-vuotiaita, haluavat jatkaa opiskelua aikuiskoulutusohjelmissa, mutta eivät voi tehdä niin, koska tällaiseen koulutukseen päästetään vain yli 18-vuotiaat. Varmasti riittämätön rahoitus on myös huomattava ongelma. Olen samaa mieltä kuin Liettuan presidentti Valdas Adamkus, joka on todennut, että yhä useampi liettualainen ymmärtää, että oppiminen ei ole vain nuorten velvollisuus. Nykyään elinikäisestä oppimisesta on tullut haaste maallemme ja sen kansalaisille. Meidän on tartuttava tähän mahdollisuuteen, koska voimme näyttää nopeasti muuttavalle maailmalle, että Liettua on luova, innovoinnille avoin, eikä pelkää asettaa kunnianhimoisia tavoitteita avatessaan mahdollisuuksia ja tapoja opiskelulle.

  Mikel Irujo Amezaga, Verts/ALE-ryhmä puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä Doris Packia ja onnittelemalla häntä mietinnöstään – hänen asenteensa ansiosta useimmat ryhmämme jättämät tarkistukset sisällytettiin siihen. Haluaisin sanoa, että aikuiskoulutus on aina ollut parhaita tapoja vaikuttaa sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen ja edistää parempaa varallisuuden jakoa.

Nyt, muuttuvassa tietoyhteiskunnassa, missä meidän on jatkuvasti ajanmukaistettava tietojamme, aikuisten peruskoulutus ja sen jälkeinen jatkokoulutus ovat ensisijaisen tärkeitä. Aikuisten on sopeuduttava globalisaation aiheuttamaan jatkuvaan muutokseen ja tehtävä päätöksiä voidakseen selviytyä ja samalla säilyttää asianmukaisen elämänlaadun.

Useimmat koulutusjärjestelmät eivät kuitenkaan vastaa riittävästi ihmisten vaatimuksiin, jotta he pysyisivät riittävästi muuttuvan yhteiskunnan tasalla. Menneisyyteen verrattuna koulutuksen tehtävänä ei ole saada tunteja, joita sovelletaan tunnettuun maailmaan, vaan jatkuvasti muuttuvaan maailmaan, joka voi tuottaa ennakoimattomia olosuhteita.

Siksi on luotava koulutusjärjestelmä, joka voi vastata aikuisten tarpeisiin yhteiskunnassa, joka muuttuu jatkuvasti. Lyhyesti sanottuna koulutuksella on valmistettava ihmiset katsomaan eteenpäin ja innovointiin, eikä se saa enää pitää itseään vain mukautujana.

Olemme siirtymässä teollisesta jälkiteolliseen yhteiskuntaan, ja se yhteiskuntatyyppi, johon olemme siirtymässä, muodostaa puitteet aikuiskoulutukselle; siitä olen onnitellut esittelijää ja haluaisin myös onnitella komissiota, koska uskon, että tämä mietintö on samansuuntainen.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, Yhdistynyt kuningaskunta on aina menestynyt erinomaisesti elinikäisessä oppimisessa. Avoin yliopistomme oli ensimmäinen laatuaan maailmassa. Se perustettiin 1960-luvulla, ja se perustui 1920-luvulta peräisin olevaan malliin. Sadattuhannet niin kutsutut ”kypsät opiskelijat” ovat valmistuneet avoimesta yliopistosta, monet heistä ovat loppututkinnon suorittaneita, jotka palaavat opintojen ääreen. Siksi katson, että Yhdistynyt kuningaskunta on edistynyt hyvin elinikäisen oppimisen alalla, enkä kaikella kunnioituksella katso, että meidän tarvitsee hyväksyä sitä, että Euroopan parlamentti puuttuu yhtään enempää koulutukseen, mikä kuuluu edelleen kansalliseen toimivaltaan.

Jonkin asian saataville tuominen ei koskaan riitä tälle parlamentille. Seuraava vaihe on tietysti pakottaminen. Mitä järkeä on tuottaa jotain, mitä ei käytetä. Mutta toisaalta EU:n toimielimet ovat tuhlanneet tällä alalla miljardeja euroja ja muita valuuttoja, ja on tavallista, että kansallisvaltiot noudattavat huolettomasti määräyksiä.

Vaan palataanpa lähemmäs – erityisesti tämän parlamentin byrokraatteihin ja poliitikkoihin. Nyt minulle on selvää, että vaikka elätte kuinka pitkään, te ette yksinkertaisesti opi! Ette edes halua kuunnella. Te vain jatkatte hankkeitanne ja vähät välitätte niistä, jotka eivät ole samaa mieltä ja joilla on erilainen näkökanta. Se muistuttaa minua vanhasta sanonnasta, joka on lähtöisin Sun Tzulta mutta jota Kennedy käytti tunnetusti: ne, jotka tekevät rauhanomaisista protesteista mahdottomia, tekevät väkivaltaisista protesteista välttämättömiä. Jos ette opi virheistänne, olette tuomitut toistamaan niitä.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Ensinnäkin haluaisin kiittää Doris Packia siitä energiasta, jonka hän on pannut tämän mietinnön valmisteluun. Haluaisin kiittää myös Euroopan komission edustajia aloitteista, jotka ovat johtaneet nykytilanteen parantumiseen.

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan eurooppalaista tutkintojen viitekehystä koskevasta lausunnosta vastaavana valmistelijana katson, että elinikäinen oppiminen on erittäin tärkeää, ensisijaisesti kahdesta syystä. Ensimmäinen on tutkintojen kehittäminen, parantunut kyky löytää työtä ja tasoittaa eroja työmarkkinoilla sekä maantieteellisen ja ammatillisen liikkuvuuden parantuminen. Toinen on elinikäinen henkilökohtainen kehitys ja integroituminen yhteiskuntaan.

Liian harva aikuinen osallistuu koulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Uskon, että keskittyminen kansalaisten motivaation parantamiseen elinikäisen oppimisen alalla on myönteinen askel. Tässä prosessissa on keskeistä kiinnittää huomiota työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen olosuhteiden parantamiseen, sukupolvien ja kulttuurien solidaarisuuteen, kielten oppimiseen ja koulutuksen laadun ja näkymien parantamiseen. Suositeltavaa on arkioppimisen ja epävirallisen oppimisen tunnustaminen ja arvostaminen. Tärkeitä tavoitteita ovat huonosti koulutettujen työntekijöiden pätevyyden parantaminen, sillä he muodostavat kolmasosan EU:n työvoimasta – 72 miljoonaa ihmistä – ja myös maahanmuuttajien kouluttaminen.

Jos haluamme saavuttaa vuoteen 2010 mennessä tavoitteen, jonka mukaan 12,5 prosenttia aikuisista osallistuisi koulutukseen, mikä tarkoittaa 4 miljoonan uuden ihmisen osallistumista, yksi vaatimuksista on perustaa yhteys EU:n tason koulutusjärjestelmien ja kansallisten tutkintokehysten välillä.

  Puhemies. − Haluaisin vakuuttaa Doris Packille, että puhemiehen tunnustukset ovat asianmukainen ja institutionaalinen kunnioituksen osoitus esittelijöille ja heidän esittämilleen mielipiteille, vaikka olisimme täysin eri mieltä niiden sisällöstä.

  Gyula Hegyi (PSE). – Arvoisa puhemies, hyvä pappi oppii kuolemaansa saakka, sanotaan unkarilaisessa sananlaskussa. Nykyisin papin lisäksi kaikkien aikuisten olisi opiskeltava aikuisvuosinaan. Olen tyytyväinen Doris Packin mietintöön ja komission aikuiskoulutuksen toimintasuunnitelmaan. Tietysti on kovin surullista, että vain 9,6 prosenttia aikuisista kansalaisista osallistuu elinikäiseen oppimiseen. Ei ole helppoa aloittaa opiskelua, kun on kasvanut aikuiseksi. Perhe-elämän, työelämän ja opiskelun yhteensovittaminen on kova tehtävä, mutta pitkällä aikavälillä perhe ja ura voivat hyötyä aikuisopiskelusta.

Euroopassa on miljoonia työttömiä ja samaan aikaan miljoonia täyttämättömiä työpaikkoja, jotka edellyttävät ammattitaitoisia työntekijöitä. Alhainen koulutustaso tietää suurta työttömyyden riskiä, mutta jatkuva opiskelu voi auttaa sekä henkilöä että taloutta. Olen samaa mieltä Doris Packin kanssa siitä, että elinikäistä oppimista on edistettävä, mutta tarvitaan myös taloudellisia välineitä työnantajien kannustamiseksi palkkaamaan vanhempia työntekijöitä. On vain yksi ratkaisu ikääntyvän yhteiskunnan haasteeseen: kunnioittaa vanhempia työntekijöitä ja tarjota asianmukaisia työpaikkoja myös vanhemmalle sukupolvelle. Siihen tarvitaan tietysti elinikäistä oppimista ja myös elinikäistä ammattikoulutusta.

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE). – (RO) Tiedämme, etä jäsenvaltiot tunnustavat elinikäisen oppimisen erittäin tärkeän tehtävän, sillä se edistää kansalaisten hyvinvointia, itseluottamusta, sosiaalista integroitumista ja kulttuurien välistä vuoropuhelua. Aikuisten osallistuminen elinikäisen oppimisen ohjelmiin on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, vaikka Euroopan unionin tavoitteena on saavuttaa 12,5 prosentin osallistumisaste vuoteen 2015 mennessä.

Siksi se, että jäsenvaltiot panisivat täytäntöön ja edistäisivät tehokkaita EU:n aikuisten, erityisesti vanhusten, vammaisten ja maahanmuuttajien, koulutusohjelmia, voisi johtaa heidän onnistuneeseen integroitumiseen yhteiskuntaan ja liikkuvuuden lisääntymiseen työmarkkinoilla.

Kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan jäsenenä uskon, että sellaisten vapaaehtoisohjelmien kehittäminen, jotka koskevat sukupolvien välistä solidaarisuutta ja hallituksen, yksityisten yritysten ja yksityishenkilöiden osallistumista, on keskeinen keino vastata väestörakenteen muutoksen, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen aiheuttamiin uusiin haasteisiin.

Koska kansalaisilla on oikeus lukutaitoon ja koulutukseen ja jäsenvaltioilla on velvollisuus tarjota laadukasta koulutusta täysi-ikäisille kansalaisilleen, uskon, arvoisa puhemies, että mekin olemme vastuussa kestävien välineiden kehittämisestä elinikäisen oppimisen rahoittamiseksi ja tukemiseksi.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, jos komission jäsen kysyisi ihmisiltä, missä he opiskelevat, he kertoisivat hänelle, että he kävivät koulua. Suurin osa oppimisesta tapahtuu kuitenkin tämän muodollisen koulutuksen ulkopuolella.

Elinikäisen oppimisen haaste ei tarkoita vain mahdollisuuksien tarjoamista aikuisille uusien tutkintojen ja lisätutkintojen hankkimiseksi vaan myös keinojen löytämistä monien aikuisten elämässä ja työkokemuksen avulla hankkimien erittäin hyödyllisen taitojen tunnustamista ja hyödyntämistä. Eräs vaalipiirini jäsen on toiminut edelläkävijänä erittäin vaikeiden kalalajien käsittelyssä ja myös niiden vaatimien ympäristöystävällisten kalankasvatustekniikoiden kehittämisessä. Hänellä ei ole akateemista tutkintoa, joten kun komissio antaa avustuksia tällä alalla, ne eivät mene hänelle. Sen sijaan avustukset menevät akateemisen tutkinnon suorittaneille, joilla ei ole kokemusta ja jotka sitten tulevat kysymään häneltä, miten hän tekee sen mitä tekee. Hän on kyllästynyt tähän riistoon, ja kalatalous köyhtyy sen takia.

Kehotan komission jäsentä tutkimaan asiaa, koska täytyy olla olemassa parempi keino.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, komisaari, suurin este, joka estää aikuisia osallistumasta koulutukseen, on ajanpuute työ- ja perhesitoumusten takia. Toinen kielteinen tekijä on tiedon ja motivaation puute: yleisen mielipiteen mukaan myöhemmin elämässä tapahtuvaa koulutusta ei arvosteta tarpeeksi eikä palkita tarpeeksi. Yksi aikuiskoulutuksen tärkeä näkökohta on sen tehokkuus ja oikeudenmukaisuus. EU:n jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmissä keskitytään ensisijaisesti nuorten yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Tilanteen muuttamisessa on edistytty vain hieman, ja sekin edistys on tähän saakka ollut varsin merkityksetöntä. Yleistavoitteena on siksi oltava koulutuksen eri tarjoajien maksimaalinen käyttö aikuiskoulutusjärjestelmissä. Tavoitteenamme on mahdollistaa hyvien ja ajanmukaisten tietojen saanti aikuiskoulutuksen mahdollisuuksista sekä pääsyvaatimusten ja kustannusten selittäminen puhumattakaan koulutuksen tuomista eduista.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden on otettava käyttöön laadukkaita neuvontajärjestelmiä ja yksittäisille henkilöille suunnattuja taloudellisia aloitteita. Niiden on tuettava myös paikallisten kumppanuuksien kehittämistä. Sen lisäksi on tärkeää ottaa käyttöön järjestelmä, jolla tällaisen koulutuksen tulokset tunnustetaan ja varmennetaan kansallisten tutkintojen puitteissa ottaen huomioon eurooppalainen tutkintokehys. Aikuiskoulutukseen investoinnin edut vahvistetaan myös OECD:n tekemässä tutkimuksessa. Julkisiin ja yksityisiin etuihin kuuluvat korkeampi työllistyvyys, työn tuottavuuden kasvu, alhaisemmat työttömyysmenot, alhaisemmat sosiaalimenot ja varhaiseläkkeelle jäännin väheneminen. Mietintö kannustaa meitä pohtimaan uudelleen mainittuja aikuiskoulutuksen poliittisia painopisteitä ja ryhtymään konkreettisiin toimiin. Onnittelen esittelijäämme.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät naiset ja herrat.

Vuoden 2004 laajentuminen lisäsi talouskasvua Euroopan unionissa niin paljon, että se aiheutti perusteetonta luottamusta. Tällä hetkellä talouden jäähtyminen kuitenkin aiheuttaa sosiaalisia jännitteitä uusissa jäsenvaltioissa.

Viittaan työsopimuksia koskevaan lainsäädäntöehdotukseen, joka aiheuttaa tällä hetkellä ristiriitoja kotimaassani Virossa. Irtisanomisia odotettaessa virolaiset liikemiehet yrittävät saada irtisanottavat ihmiset kantamaan työpaikkojen menetyksen sosiaaliset seuraukset. Ehkä kaikkein haavoittuvimmat eli työntekijät, jotka ovat menettäneet työpaikkansa, ovat jälleen neuvottomia sen suhteen, mistä heitä rangaistaan.

Tehokkaiden toimien puutteessa turvallinen joustavuus ja elinikäinen oppiminen rajoitetaan vain tyhjiin sanoihin, joiden varjossa yhteiskunnan haavoittuvimmat jäsenet jätetään ilman heidän tarvitsemaansa tukea. Eläkeiän nostaminen odotettavissa olevan elinajan myötä tarkoittaa, että 45-vuotias työntekijä ei ole vielä saavuttanut uransa keskikohtaa. Se tarkoittaa uutta alkua keski-iässä.

Ikään ja sukupuoleen perustuva syrjintä on kuitenkin kiistatonta todellisuutta työpaikoissa koko maailmassa, myös Euroopan unionissa. Suuntaus, jonka mukaan lapsia hankitaan myöhemmin elämässä, tarkoittaa sitä, että naisten on kaksin verroin vaikeampaa palata työmarkkinoille.

Elinikäisen oppimisen ohjelma on mahdollisuus ainakin osittaiseen korvaukseen nykyään vallitsevasta epäoikeudenmukaisuudesta. Työnantajia on kuitenkin kannustettava investoimaan ihmisiin, joilla on elämänkokemusta. Työnantajat olisi saatava vakuuttuneeksi siitä, että muilla elämänaloilla, myös kotitaloudessa, hankitut tiedot ja taidot ovat erittäin arvokkaita.

Haluaisin korostaa jälleen sitä, että elinikäisen oppimisen järjestelmä vain täydentää sosiaalisia sitoumuksia ei korvaa niitä. Autonkuljettajien olisi aina kiinnitettävä turvavyö, olivat he kuinka kokeneita tahansa.

Kiitän ja onnittelen esittelijää hienosta työstä. Kiitos, Doris Pack!

  Ljudmila Novak (PPE-DE). – (SL) Ihminen on erittäin sopeutuva olento, minkä takia monet aikuiset ovat jo hyväksyneet sen, että ihmisen olisi hankittava tietoa vielä kypsinä vuosinaan ja vanhuudessa. Tulevaisuudessa ne, jotka eivät ole koskaan lopettaneet opiskelua, ovat varmasti edullisemmassa asemassa sopeuduttaessa nopeisiin muutoksiin, joita kohtaamme päivittäin.

On myös tärkeää vanhusten hyvinvoinnin kannalta, että he jatkavat osallistumistaan yhteiskunnan muokkaamiseen käyttämällä tietojaan ja kokemuksiaan. Se tekee heidät tyytyväiseksi, kun he tietävät olevansa hyödyllisiä ja tarpeellisia yhteiskunnassa. Koska väestö vanhenee, on luotava uusia vanhuksille sopivia työpaikkoja.

Eräs ystäväni, jolla on kymmenen lasta eikä isoäitiä auttamassa heidän kasvattamisessaan, kysyi minulta: ”Tiedätkö, mistä voisin ostaa isoäidin lapsilleni?” Muistan myös tarinan lääkäristä, joka pyysi eläkkeelle jäänyttä opettajaa opettamaan pahasti palanutta poikaa sairaalassa. Pojan ei odotettu selviytyvän. Opettajan sinnikkyyden, kärsivällisyyden ja kokemuksen ansiosta poika alkoi vastata hänen kysymyksiinsä. Hän alkoi uskoa elämään. Miksi lääkärit lähettäisivät opettajan tekemään niin kovasti töitä pojan kanssa, jonka he eivät uskoneet selviytyvän. Vanhan ihmisen tiedot pelastivat nuoren elämän.

Nuorilla voi olla opiskelussa monia taitoja ja etuja, joita he eivät täysin käytä hyväkseen, mutta vanhusten on löydettävä tahdonvoimaa ja saatava kannustusta, koska ei ole koskaan liian myöhäistä hankkia tietoa, ja he voivat korvata asioita, joihin heillä ei ollut aikaa tai rahaa nuoruudessaan. Tiedon hankkiminen tarkoittaa elämästä nauttimista täysillä.

  Rolf Berend (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät naiset ja herrat, tällä vuosisadalla ei varmasti ole vaikeaa vakuuttaa ketään siitä, ettei yleissivistävää ja ammatillista koulutusta voida enää uskoa koululle ja koulun jälkeisille vuosille vaan koulutusta on ajanmukaistettava ja laajennettava koko työelämän ajan. Esimerkiksi väestörakenteen muutokset antavat riittävästi todisteita tästä vaatimuksesta.

Tähän liittyen Doris Packin erinomaisessa mietinnössä annetaan monia hyviä ideoita ja esitetään tarve luoda oppimisen kulttuuri, erityisesti aikuisten keskuudessa. Tätä varten hän luettelee monia toimia, joita olisi toteutettava eri tasoilla. Aikuiskoulutus on ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä. Siksi EU ei voi määrätä toimista; sen sijaan meidän tehtävä ehdotuksia ja pyyntöjä, kannustettava ja pyydettävä jäsenvaltioita tarjoamaan erilaisia toimia, jotka tuovat lisää ihmisiä aikuiskoulutukseen.

Kuten esittelijä, minäkin uskon – ja sanon tämän aluekehitysvaliokunnan varapuheenjohtajana – että monet jäsenvaltiot eivät täysin tajua Euroopan sosiaalirahaston ja muiden rakennerahastojen merkitystä ja käyttöä elinikäisen oppimisen edistämisen välineenä. Niiden olisi tarkasteltava rakennerahastoja tästä näkökulmasta ja varmistettava, että tarjotaan enemmän resursseja niille, joiden elinikäisen oppimisen tarve on kaikkein suurin. Lyhyesti sanottuna mietinnössä kehotetaan selkeästi jäsenvaltioita käyttämään aktiivisesti välineitä kuten Euroopan sosiaalirahastoa ja komissiota vahvistamaan erityisohjelmia aikuiskoulutuksen alalla.

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen erittäin tyytyväinen, että saan puhua tänä iltana istuntosalille, joka on, täytyy sanoa, täynnä.

Doris Pack esitteli meille tänään aikuiskoulutusta koskevan mietinnön ”Oppia ikä kaikki”, ja hän teki sen tuttuun tapaan älykkäästi ja asiantuntevasti. Olen tyytyväinen nähdessäni komission edustajat, myös Jan Figel’in, joka on työssään aktiivisimpia ja innokkaimpia, koska tarvitaan todellista sitoumusta, sillä aihe – eli nuorten, työssäkäyvien ja vanhempien ihmisten koulutus – on sellainen, että se voisi todellakin tuoda kansalaiset lähemmäs EU:ta.

Haluaisin sanoa jotain aikuisryhmästä, joka voi hyötyä tästä oppimisesta: koska on olemassa ensimmäisen, toisen ja kolmannen iän aikuisia. Kolmannen iän aikuisilla tarkoitan niitä, jotka eivät enää työskentele, jotka ovat jääneet eläkkeelle ja voivat vihdoin asettua aloilleen opiskellakseen aineita, joita he ovat aina halunneet opiskella mutta joita heillä ei koskaan ole ollut aikaa opiskella. Esimerkiksi minä opiskelisin astronomiaa, toiset voisivat opiskella fysiikkaa tai maantiedettä.

Mielestäni on oikein ja tärkeää, että EU tasoittaa siirtymistä työstä ja työiästä työn jälkeiseen ikään, jonka aikana ihmisillä on yhtä suuri oikeus opiskella ja saada koulutusta. Siksi olen erittäin tyytyväinen tähän Euroopan parlamentin mietintöön ja aloitteeseen edistää myös vanhojen ihmisten opiskelua.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, kun torjutaan työttömyyttä, strategian keskeisenä tavoitteena on helpottaa työntekijöiden sopeutumista työmarkkinoille, ja se saavutetaan elinikäisellä oppimisella. Tavoitteena oli, että vuoteen 2010 mennessä ainakin 12 prosenttia kansalaisista osallistuisi aikuiskoulutukseen. Nyt tiedetään, että tavoitetta ei saavuteta. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että on olemassa maita kuten Alankomaat ja Itävalta, jotka ovat jo saavuttaneet Lissabonin tavoitteen merkittävien kannustimien avulla. Tällaisia kannustimia ovat ajan ja rahoitusmenojen jakaminen työntekijöiden, yritysten ja valtion välillä. Myös Tanskan kokemukset ovat arvokkaita. Siellä tehtävien kierto helpottaa pätevyyden kehittämistä. Kun työntekijä on koulutuksessa, hänen paikkansa ottaa henkilö, joka sillä hetkellä on työttömänä. Kyseiset maat ja muut maat osoittavat, että tavoite voidaan saavuttaa, että työmarkkinoiden joustavuus on väylä innovaatioihin, jotka luovat uusia työpaikkoja. Tuloksena on pitkäaikaistyöttömyyden alhainen taso: Tanskassa pitkäaikaistyöttömyys on vain 0,8 prosenttia. Haluaisin uskoa, että tilanne muuttuu perusteellisesti, myös uusissa maissa esimerkkien ja Euroopan sosiaalirahaston tarjoamien huomattavien kannustimien ansiosta. Olen tyytyväinen komission tiedonantoon ja Doris Packin mietintöön.

  Mihaela Popa (PPE-DE). – (RO) Ei ole todellakaan koskaan liian myöhäistä oppia. Haluaisin onnitella esittelijää siitä, miten hän on käsitellyt aihetta, joka on erittäin tärkeä EU:ssa ja muuallakin. Ikävä kyllä monet kansalaiset uskovat yhä, että koulutus on jotain, joka hankitaan elämän ensimmäisessä osassa.

Meidän on kannustettava aikuiskoulutuksen EU-rahoitusta, erityisesti niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat äskettäin liittyneet unioniin. Kyseisissä valtioissa rahoituksen käyttöaste on melko alhainen, ja ammatilliseen jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen osallistuvien henkilöiden määrä on erittäin alhainen.

Mielestäni on erittäin tärkeää muuttaa niiden nuorten mentaliteettia, jotka ovat edelleen koulutuksensa alkuvaiheessa, jotta he voivat valmistautua muuttuvaan Eurooppaan. Kehittämällä uusia EU:n ohjelmia, meidän olisi iskostettava heihin ajatus siitä, ettei koulutus pääty, kun he ovat saaneet ensimmäisen tutkintonsa. On tärkeää tietää, että jokainen voi koska tahansa hankkia uusia taitoja ja kykyjä, riippumatta hänen iästään, etnisyydestään, sukupuolestaan tai sijainnistaan. Kun nämä kaikki otetaan huomioon, saadaan perussääntö: meidän on voitava oppia.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Hyvät naiset ja herrat, työmarkkinoiden rakenteen erittäin nopeat muutokset vaativat korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Vähän koulutetut ihmiset jäävät sosiaalisen ja taloudellisen edistyksen laitamille.

Nykyajan keskeiset tekijät ovat luovuus ja innovointi. Mitä kekseliäämpi ihminen on, sitä luovempi lähde hän on taloudelle. Menestyvät taloudet ovat niitä, jotka investoivat ihmisiin (ja se tarkoittaa koulutukseen), työvoiman teknisiin perustaitoihin ja kielitaitoon. On tärkeää herättää elinikäisellä oppimisella kyvyt, jotka uinuvat kaiken ikäisissä ihmisissä ja odottavat käyttöä.

Mielestäni Doris Packin hieno mietintö ”Aikuiskoulutus: Oppia ikä kaikki” ei jää pelkäksi puheeksi; uskon, että onnistumme muuttamaan sen toiminnaksi. Komissaari Figel’, kiitos henkilökohtaisesta osallistumisestanne elinikäiseen oppimiseen.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Liityn kollegoihini ja onnittelen Doris Packia hänen työstään esittelijänä. Aihe on erittäin tärkeä tämän päivän Euroopalle ja varsinkin huomisen Euroopalle.

Uuden yhteiskunnan kehittäminen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus liittyvät läheisesti koulutukseen, ja koulutuksella meidän ei pitäisi ajatella vain muodollista koulutusta, vaan meidän olisi kannustettava arkioppimista ja vapaamuotoista koulutusta, joissa keskitytään vahvasti yksilöön.

Haluaisin kiinnittää huomiota maahanmuuttajien koulutuksen merkitykseen. Uskon, että olemme nähneet käytännössä sen, että maahanmuuttajien koulutusta tarvitaan sosiaaliseen integraatioon, suvaitsevaisuuteen, vakauteen, souriutumiseen ja EU:n yleiseen kehitykseen.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää Doris Packia ja myös komission jäsentä, joka hoitaa tehtävänsä erinomaisesti myös Euroopan teknologiainstituutin osalta. Tänään keskustelemme kuitenkin jostain muusta. Haluaisin kiinnittää huomiota yhteen erityiseen seikkaan.

1900-luvun alussa Euroopassa torjuttiin lukutaidottomuutta; 1900-luvun jälkipuoliskolla kaikki eurooppalaiset osasivat lukea ja kirjoittaa. Tänä päivänä lukutaidottomuus tarkoittaa tietokonetaitojen ja Internet-yhteyden puutetta. Haluaisin ehdottaa, että asiaa korostetaan entistä enemmän.

Digitaalinen kuilu vaikuttaa myös sukupolvien väliseen kuiluun. Meidän olisi tiedettävä kuinka monessa vuodessa, viidessä vai kymmenessä, kaikki eurooppalaiset osaavat käyttää tietokonetta iästä riippumatta ja heillä on Internet-yhteys. Tähän tarkoitukseen voitaisiin Euroopan syrjäisillä alueilla käyttää Internet-kahviloita, joissa useita tietokoneita laitetaan yhteen huoneeseen, ja kaikki asukkaat voivat käyttää tätä paikkaa. Tämä on 2000-luvun haaste.

  Ján Figeľ, komission jäsen. – (SK) Mielestäni monet puheenvuorot ovat todellakin kannustin toimia aikuiskoulutuksen alalla.

Tämän filosofian mukaan, ja kuten on jo huomautettu, ei ole koskaan liian myöhäistä oppia. Toisessa asiakirjassa todetaan, että aina on hyvä syy tai oikea aika opiskella. Haluaisin sanoa, että näen Doris Packin mietinnön ja monet täällä mainitut aloitteet täydennyksenä tai lisäyksenä sille, mitä komissio itse ehdottaa. Tämä filosofia on siksi erittäin arvokas ja myönteinen. Haluaisin muistuttaa vielä joistakin erityistoimista, koska ne edistävät ja kehittävät sitä, mikä on tärkeää koko lähestymistavalle: aikuisten koulutukseen osallistumisen motivoinnin merkitys; tarve varmistaa parempi työn, perhe-elämän ja elinikäisen oppimisen yhteensovittaminen; tarve sukupolvien väliseen ja kulttuurien väliseen solidaarisuuteen; kielten opiskelun tai opetuksen merkitys; heikossa asemassa olevien ryhmien erityisvaatimusten huomioon ottaminen ja ammattitaitoisten opettajien merkitys, mistä on keskusteltu viime aikoina: se on yksi koulutuksen menestymisen keskeisistä tekijöistä; ja parempi lähestymistapa korkeakoulutukseen ja vertailukelpoisten tilastotietojen luominen.

Komissio harkitsee myös pyyntöänne arvioida aikuiskoulutukseen liittyviä uranäkymiä ja aikuiskoulutuksen rahoituskysymystä. Nämä ovat hyvin täsmällisiä kysymyksiä, jotka kuuluvat myös jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Lopuksi, yksi tämän mietinnön ja komission asiakirjojen tuloksista on jäsenvaltioiden keskustelu ja helmikuun ministerineuvoston kokouksen päätelmät. Uskon, että ne ovat vilpittömiä ja tukevat aikuiskoulutusta, johon pääsee helposti ja joka on korkealaatuista. Haluan lopuksi esittää yhden ajatuksen: se ei ole vain arvostusta ja kiitollisuutta vaan myös inspiraation arvostusta. Komission jäsenenä, poliitikkona ja myös isänä olen vakuuttunut siitä, että koulutus – ja tarkoitan saatavilla olevaa ja korkealaatuista koulutusta – on tärkein tekijä yksilöiden ja koko yhteiskunnan poliittisessa, taloudellisessa, sosiaalisessa ja kulttuurisessa kehityksessä. Koulutus on suuri tasa-arvotekijä, mikä tarkoittaa, että se edistää niiden asioiden tasa-arvoa, jotka ovat tarpeellisia kaikkien tasa-arvolle. Kiitos oikein paljon ja odotan kiinnostuneena yhteistyötämme.

  Doris Pack, esittelijä. − (DE) Arvoisa puhemies, ensiksikin haluan kiittää kaikkia asianosaisia kukista, joita he ovat antaneet minulle. Antaisin mielelläni muutaman kukan tästä kimpusta Jan Figel’ille. Kampanjoituani aikuiskoulutuksen puolesta vuodesta 1993 ja nähtyäni näiden ponnistelujen ensimmäiset hedelmät, olen tyytyväinen, että olemme nyt saavuttaneet suuren läpimurron siinä, että aikuiskoulutuksen merkitys tunnustetaan poliittisen toiminnan joka alalla.

Olen erityisen kiinnostunut siitä, että luodaan kaikki mahdolliset kannustimet aikuisten motivoimiseksi palaamaan koulutusprosessiin. Monilla ei ole ollut koskaan mahdollisuutta, ja monia on motivoitava. On myös tarvetta poistaa kyseisten ihmisten estot ja muut esteet. Siksi uskon myös, että monia aikuiskoulutuskeskuksia, säätiöitä ja hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka, kuten tiedämme, tekevät jo erinomaista työtä tällä alalla, olisi tuettava ja näiden tarjoajien korkeat normit – enkä näe mitään syytä sille, miksi niitä ei voisi nostaa entisestään – olisi säilytettävä. Kuten totesin aikaisemmin, meidän on varmistettava, että aikuiskoulutuksen laatua kehitetään edelleen.

Olin iloinen kuullessani, että työryhmä on jo perustettu teidän pääosastollanne, Ján Figel’. Olen tyytyväinen siihen, että se voidaan yhdistää myös Grundvigin kanssa, niin että voimme tavallaan sytyttää sytytyslangan kansallisille hallituksille.

Aloitetaan siis. Monien hienojen sanojen on nyt todellakin annettava tietä toimille, ja meidän tehtävämme on vain osoittaa vääräksi vanha sanonta ”vanha koira ei opi uusia temppuja”. Aikuiskoulutuksen yhteydessä se ei todellakaan pidä paikkaansa, ja siksi toivon, että voimme nyt yrittää omien ponnistustemme ja teidän avulla nostaa kansalliset hallitukset satulaan, niin että ne lähtevät ravaamaan, sillä kestää aikansa ennen ne ovat valmiita laukkaan.

  Puhemies. − Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 16. tammikuuta 2008 klo 12.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Edit Herczog (PSE), kirjallinen. – (HU) Haluaisin onnitella esittelijää ja valiokuntia heidän menestyksekkäästä ja huomattavassa määrin sosiaalisesta työstä. Samalla olen pahoillani siitä, ettei siinä viitattu kertaakaan tieto- ja viestintätaitojen kehittämiseen. Ajatellaanpa sitä miten paljon vuosien varrella on annettu lainsäädäntöä, jossa tunnustetaan EU:n kansalaisille uusia oikeuksia ja kuinka monessa tapauksessa on säädetty, että työntekijöillä, kuluttajilla, eläkeläisillä tai jopa turisteilla on oltava keskeiset tiedot ja kanavat Internetissä.

Kaikki nämä seikat ovat järkeviä, jos edunsaajat saavat tiedot käsiinsä. ”Sähköisten taitojen” kehittämisestä elinikäisessä oppimisessa ja yleisessä peruskoulutuksessa tulee erittäin tärkeää, tietoyhteiskunnan peruskivi. Jäsenvaltioiden toinen keskeinen tehtävä tulee olemaan yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen tietotekniikassa ja osallisuudessa tietoyhteiskuntaan. Olen iloinen, että jokainen unkarilainen puolue on asiasta samaa mieltä, vaikka ne ovat eri mieltä monista muista asioista.

Nykyaikaiset tieto- ja viestintätekniikat sinänsä tarjoavat ennennäkemättömän mahdollisuuden edistää todella yhteenkuuluvuutta ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, mutta tätä mahdollisuutta voidaan käyttää vain, jos taataan olosuhteet jokaisen sisällyttämiseksi koko elämänsä ajan, niin että valiokunnan lausunnon otsikosta tulee totta myös ”sähköisten taitojen” osalta. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Kiitos huomiostanne.