Puhemies. − Palaamme nyt yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission Iranin tilanteesta antamiin julkilausumiin.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − Arvoisa puhemies, olen kuunnellut erittäin tarkkaavaisesti Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien edustajia.

Olen samaa mieltä useimmista asioista, jotka tänään mainittiin. Siksi minulla ei ole niistä paljon sanottavaa. Esitän kuitenkin joitakin kommentteja kolmesta pääkysymyksestä, joista meidän mielestäni on keskusteltava tänään Iranin osalta.

Haluaisin jälleen kerran sanoa, ettei ole ristiriitaista sanoa, että Iran on hyvin tärkeä maa, jolla on elämää sykkivä yhteiskunta – potentiaalisesti – ja että meidän on pyrittävä suhteisiin sen kanssa. Tosiasia on, että tämä on hyvin vaikeaa tällä hetkellä. Meidän on jatkuvasti yritettävä parantaa suhteitamme niin tärkeän maan kanssa kuin Iran on. Toisaalta meidän on pidettävä kiinni siitä, että se ei tee tarpeeksi parantaakseen suhteita meihin. Näiden mainitsemani kolmen pääkysymyksen osalta – ihmisoikeudet, alueelliset kysymykset ja ydinalan kysymykset – on hyvin vaikea edistyä neuvotteluissa. Yhdellä alalla on mahdotonta edistyä, koska vuonna 2006 se jäi kokonaan pois neuvotteluista. Ihmisoikeuksiin liittyvä vuoropuhelu lopetettiin – sitä emme lopettaneet me vaan Iran.

Esitän tästä huomautuksen. Kuten jo sanoin, olen samaa mieltä useimmista huomautuksista, jotka on esitetty tänään ihmisoikeuskysymyksestä, joka liittyy, kuten moni jäsen sanoi, hyvin pian maaliskuussa pidettäviin vaaleihin. On tärkeää nähdä, miten yleisö – Iranin kansalaiset – käyttäytyy näissä vaaleissa.

On tärkeää, että ehdotettujen ehdokkaiden annetaan asettua ehdokkaaksi vaaleissa. Kuten tiedätte, yli 30 prosenttia näistä ehdokkaista ei saanut edes asettua ehdokkaaksi. Sanoisin, että monet heistä ovat ”moderneja voimia”, jos voin käyttää tätä termiä Iranissa.

Toinen tärkeä kysymys on alueellinen. Tästä ei esitetty monta kommenttia täällä, mutta on tärkeää, että Iranista tulee rakentava toimija eikä ”kiusankappale” Lähi-idässä asuvien ihmisten elämässä ja Lähi-idän rauhan saavuttamisessa, kuten ymmärrämme Lähi-idän rauhanprosessin kehityksen. Esityslistalla on kaksi pääkohtaa. Ensiksi, Lähi-idän rauhanprosessi, jonka suhteen olemme pohjimmiltaan eri mieltä. Me uskomme kahden valtion ratkaisuun, mutta he eivät. Meidän on otettava selvää, miten saamme Iranin suostumaan tähän prosessiin, johon ovat suostuneet kaikki alueen arabimaat mutta ei Iran, kuten on osoitettu vähän aikaa sitten.

Toinen kohta on Libanon. Libanon ei ole esityslistallamme tänään, mutta Libanon on aina esityslistalla – vaikkakaan ei muodollisesti. Libanonin ongelmat ovat mielissämme ja sydämissämme. Tiedämme, että se on ongelma, jonka suhteen Iranin pitäisi olla paljon rakentavampi.

Kolmas asia, jonka haluaisin mainita ja josta olemme keskustelleet muissa tilanteissa, on ydinalan kysymys. Ensiksi haluaisin kiittää jäsen Beeriä, koska puhuin hänen kanssaan ennen kuin valtuuskunta meni Iraniin, ja kävimme erittäin hyvän keskustelun, joka oli erittäin hyvin koordinoitu. Yhteistyö Kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa on olennaista. Olemme vaatineet sitä koko ajan, ja haluaisimme hyvin mielellämme nähdä tuon yhteistyön kantavan hedelmää. Tämä ei kuitenkaan riitä. Meidän pitäisi ratkaista ratkaisemmattomat kysymykset.

Kuten tiedätte, nämä asiat kuuluvat menneisyyteen. Miksi joudumme käsittelemään niitä edelleen? Koska niitä ei ole koskaan selitetty, ja tässä on se ero muutamiin muihin maihin, jotka on mainittu. Iran on allekirjoittanut ydinsulkusopimuksen; sillä on velvoitteita, mutta se ei ole noudattanut niitä. Tällä hetkellä keskustellaan tohtori El Baradein ja ydinalaan liittyvästä asiakirja-aineistosta vastuussa olevien henkilöiden kanssa sen selvittämiseksi, voidaanko nämä ratkaisemattomat kysymykset ratkaista. Nyt on vuosi 2008, ja jotkut noista kysymyksistä ovat vuodelta 2003, 2004 ja 2005.

Tämä oli ensimmäinen asia, jonka halusin sanoa, ja toinen asia, joka on hyvin tärkeä, on se, että jatkamme kaksilinjaisen lähestymistavan tukemista. Haluamme neuvotteluita ja haluamme myös seurata reittiä New Yorkiin – yhdessä, samanaikaisesti. Haluaisimme nähdä, miten tämä voi edistyä. Emme halua rangaista iranilaisia. Haluamme heillä olevan moraalisen päämäärän, kun he palaavat neuvottelupöytään.

Kerron teille esimerkin: kuten tiedätte, viime tiistaina tapasimme Berliinissä. Keskiviikkona olin täällä Brysselissä illallisella tohtori Jalilin kanssa, seuraavana päivänä siitä, kun olimme puhuneet New Yorkista ja siitä, kuinka saada prosessi eteenpäin New Yorkissa. En halunnut antaa vaikutelmaa, että teimme jotakin, mistä emme vaihtaisi ajatuksia suoraan. Osoittaakseni, että jatkaisimme vuoropuhelua, tapasin hänet, olin hänen kanssaan illallisella ja selitin tämän hänelle. Siksi voitte olla siinä mielessä varmoja, että teemme kaikkemme pitääksemme vuoropuhelukanavan auki, eikä vain auki vaan tuottoisasti auki.

Minun ei tarvitse kertoa teille, että toisinaan kysymyksiin ei saa vastausta. Pidätte täällä keskusteluita ja tiedätte, että joskus, ehkä käännökseen liittyvän ongelman vuoksi, ette saa vastausta kysymykseen – saatte vastauksia muihin asioihin mutta ei kysymykseen. Tiedätte tämän – teillä on siitä kokemusta – mutta meidän on jatkettava yrittämistä, jatkettava yrittämistä ja jatkettava yrittämistä – ja saamme sen!

Tiedusteluraportti, joka mainittiin: se ei ole meidän vastuullamme vaan Yhdistyneiden Kansakuntien vastuulla. Joka tapauksessa, jos luette sen – kun se julkaistaan – tärkeimmät asiat ovat julkisia, siinä mainitaan hyvin selvästi, että vuonna 2003 he lopettivat osan ydinaseiden kehittämisestä. Nyt ydinaseen kehittäminen koostuu kolmesta tekijästä. Ensimmäinen ja tärkein, tarvitaan rikastettua uraania – jos rikastettua uraania ei ole, sotilaallinen ydinohjelma ei koskaan ole mahdollinen. Toiseksi, tarvitaan ohjus laukaistavaksi ja kolmanneksi, tarvitaan pommin varsinainen sytytin. He lopettivat toisessa vaiheessa, ja tämä tapahtui vuonna 2003. Tämä on yksi osa.

Toinen osa on ohjus, ja tiedätte, että ohjusten tekniikka kehittyy nopeasti. Olemme huolissamme. Tämä ei ole yksi pääkysymyksistä mutta kuitenkin kysymys. Nyt kantama on 1 300 kilometriä, mikä ei ole vähäinen asia. Kolmas asia on rikastettu materiaali, joka on rikkomus ja jonka valmistamista jatketaan. Tämä on ongelman ydin: meidän on selvitettävä, miten voisimme saada tästä sopimuksen.

Toistan vielä: energian tuottamiseen tarkoitettu ydinvoimala – pidätte siitä tai ette, mutta se ei ole asia, josta tänään keskustellaan – tarvitsee, kuten tiedätte, vähintään seitsemän tai kahdeksan vuotta sopimuksen allekirjoituksesta siihen, kun voimala on toiminnassa. Iranin ja kenenkään, joka voi valmistaa energian – kilowattien – tuottamiseen tarkoitetun ydinvoimalan, välillä ei ole minkäänlaista sopimusta lukuun ottamatta venäläisten kanssa tehtyä. Kuten tiedätte, venäläisten kanssa tehdyssä sopimuksessa on lisäehto, jossa sanotaan, että ensinnäkin Venäjä toimittaa rikastetun uraanin ja toiseksi, että poltettu materiaali – tämä tarkoittaa rikastettua plutoniumia tai prosessin lopputuotetta – viedään Venäjälle, joten heillä ei tarvitse olla rikastettua uraania, koska se toimitetaan heille.

Toiseksi, jos he jatkavat rikastusta, kysymys kuuluu miksi? Koska heillä ei ole paikkaa sille, ei toista voimalaa. Joten on oikeudenmukaista esittää tämä kysymys ja vaikea saada vastausta. Tämä on ainoa vastaus, jonka voin antaa teille tähän kysymykseen, koska se on teidän hallinnassanne ja samoin Euroopan unionin johtajien ja kansalaisten hallinnassa.

Olen yrittänyt antaa teille rehellisen selvityksen tilanteen tulkinnasta, ongelmista ja kolmesta pääkysymyksestä, joista meidän eurooppalaisina on oltava huolissamme. Sanon uudelleen, että kunnioitamme suuresti kyseistä valtiota – kunnioitamme syvästi Irania – ja haluaisimme erittäin mielellämme olla yhteydessä siihen ja nähdä myös heidän kulkevan siihen suuntaan.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, huomenna Euroopan parlamentti hyväksyy Irania koskevan päätöslauselman, jota poliittinen ryhmämme tukee.

Ei ole sattuma, että tuon päätöslauselman ensimmäinen osa koskee ihmisoikeustilannetta.

Viime viikolla ulkoasiainvaliokunnallamme oli täysin epätyydyttävä tapaaminen tohtori Jalilin kanssa, joka jätti vastaamatta kaikkiin hänelle esitettyihin kysymyksiin ihmisoikeuksista, kidutuksesta, julkisista teloituksista ja sellaisten pohjoiskorealaisten ohjusten ja neuvostotorpedojen ostamisesta, joihin voidaan asentaa ydinkärki.

Korkea edustaja Solana, olemme kuulleet hyvin selvästi, että odotatte vastauksia tohtori Jalilille esittämiinne kysymyksiin; komission jäsen Ferrero on ilmoittanut meille tästä, ja mekin odotamme edelleen vastauksia hänelle esittämiimme kysymyksiin.

Siksi meille ei riitä se, että ilmaisemme pahoittelumme siitä, etteivät he ole lopettaneet ydinohjelmaansa ja etteivät he ole ottaneet huomioon kansainvälisen yhteisön ja kolmen Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman kehotuksia. Kuten korkea edustaja Solana juuri sanoi, kansainvälinen yhteisö on vakuuttunut siitä, että he rikastavat uraania sellaista ohjelmaa varten, jonka tavoitteet eivät ole rauhanomaisia.

Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, ei yksinkertaisesti riitä, että sanomme päätöslauselmaesityksessä, että emme aio jatkaa yhteistyö- tai assosiaatiosopimusta Iranin kanssa ennen kuin huomattavaa edistystä on tapahtunut ihmisoikeuksissa ja on olemassa objektiiviset takeet, kuten että meille annetaan selvät takeet siitä, että edistystä ei tapahdu uraanin rikastamisessa rauhanomaiseen käyttöön.

Korkea edustaja Solana, siksi esittäisin kysymyksen: uskotteko, että neljäs päätelauselma, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto aikoo antaa turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten plus Saksan Wienissä pitämän kokouksen perusteella, riittää saamaan Iranin kuuntelemaan kansainvälisen yhteisön kehotuksia? Korkea edustaja Solana, mitä Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman pitäisi sisältää, jos siinä pitäisi ottaa esiin tämä haaste ja vähentää Iranin uraaninrikastusohjelman aiheuttamaa uhkaa rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle?

  Lilli Gruber (PSE). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, presidentti Ahmadinejad sanoi tänään Busherissa, maan eteläosassa, että Israel on viheliäinen sionistiyhteisö, joka kaatuu ennemmin tai myöhemmin. Tätä lausuntoa on tietysti mahdoton hyväksyä, ja se on ilmeisesti tarkoitettu propagandaksi.

Iranissa pidetään 14. maaliskuuta poliittiset vaalit, joissa lupaukset, joita hän ei ole pitänyt, ovat tärkeämpiä kuin ne, jotka hän on pitänyt. Lisäksi Yhdyssvaltain vaalikampanja on täydessä vauhdissa ja siksi meidän on otettava tosiasiat huomioon. Nykyään Iran tulee esiin Persianlahden alueen johtavana valtana, ja Washington yrittää neuvotella maan kanssa sopimusta. Joulukuussa Yhdysvaltain salainen palvelu päätti, ettei Iran ole välitön uhka. IAEA:n johtaja El Baradei sai 12. tammikuuta iranilaisilta vakuudet kaikkiin jäljellä oleviin kysymyksiin.

Iranin painostusta pidetään yllä, mutta olisi hyödyllistä tehdä sopimus, joka olisi käyttökelpoinen kaikille ja alueen vakaudelle, ja välttää radikaaleja usein tehottomia toimia. Meidän pitäisi muistaa Irak, ja se miten tehottomia tämän maan vastaiset pakotteet olivat. Iranin rooli uudessa vallanjaossa on tunnustettava ja Iranille on annettava turvatakuut tässä erittäin levottomassa toimintaympäristössä. Yhdysvaltojen suora osallistuminen on välttämätöntä keskustelujen onnistumisen kannalta, eikä keskustelun tässä vaiheessa pitäisi sulkea pois mitään, miten Euroopan unioni itse asiassa toimiikin.

Toisaalta on täysin selvää, että Iranin pitäisi hyväksyä tietyt velvoitteet: sen pitäisi luopua ydin- ja sotapyrkimyksistään, hyväksyä tiukka valvonta, ottaa rakentava rooli olemassa olevien konfliktien ratkaisussa, kunnioittaa ihmisoikeuksia ja naisten oikeuksia ja, laajemmin katsottuna, myös demokratiaa. Hiljattain Shirin Ebadi, Nobelin rauhanpalkinnon voittaja, lähetti minulle sähköpostia, jossa hän arvosteli vakavia ja yhä useammin tapahtuvia ihmisoikeusrikkomuksia. Hän kirjoitti, että nykyään tämä on Iranissa paljon vakavampi asia kuin ydinalan kysymykset. Meidän pitäisi kuunnella häntä.

  Paronitar Nicholson of Winterbourne (ALDE). – Arvoisa puhemies, kiitän korkeaa edustajaa Solanaa ja komission jäsentä Ferrero-Waldneria suunnattoman kovasta työstä, joka liittyy Iranin islamilaista tasavaltaa koskevaan kysymykseen, joka aiheuttaa niin paljon päänvaivaa ja huolta niin monelle ihmiselle kansainvälisesti ja YK:n turvallisuusneuvostossa.

Minulla oli ilo edustaa ryhmääni valtuuskunnassa, joka kävi hiljattain juuri ennen joulua Iranin islamilaisessa tasavallassa, missä meillä oli monta poikkeuksellisen hyvää tapaamista, joihin korkea edustaja Solana jo viittasi, samoin kuin komission jäsen Ferrero-Waldner.

Tietystikään pyyntömme vuoropuhelusta Iranin islamilaisessa tasavallassa ei kaiu ollenkaan kuuroille korville, koska, kuten hyvin tiedätte, Iranin entinen presidentti esitti Yhdistyneille kansakunnille vuonna 2000 ajatuksen kulttuurien välisen vuoropuhelun vuodesta, jonka te itse olette juuri tänä vuonna päättäneet järjestää täällä Euroopan unionissa.

Uskon, että mahdollisuudet vuoropuheluun ovat valtavat, mutta ei vain ihmisoikeuksien eikä juuri elintärkeän ydinalan kysymyksen osalta. Uskon, että meillä pitäisi olla vuoropuhelua kulttuurikysymyksistä – musiikista, taiteesta, arkeologiasta, maalaustaiteesta, kalligrafiasta – joissa meillä on niin paljon yhteistä historiaa ja niin paljon potentiaalia tulevaan hyötyyn.

Uskon myös, että eräs ratkaiseva asia, josta meidän pitäisi keskustella, on islamin ja demokratian välinen niin sanottu kuilu. Ehkä ei ole huomattu, että Iranin islamilainen tasavalta uskoo selvittäneensä tuon tietyn kyseisen vaikeuden ja että sen demokratiamuoto on täysin ymmärrettävä ja siihen kuuluu Iranin islamilaisen tasavallan versio islamista, elintärkeä sharia-laki ja shiojen islamilainen perinne. Tämä on mielestäni jotakin sellaista, mihin meidän pitäisi suhtautua myönteisesti ja mistä meidän pitäisi keskustella juuri tänä vuonna, ehkä entisen presidentin Khatamin tai Iranin uskonnollista valtaa ja perinnettä edustavien muiden henkilöiden kanssa.

  Romano Maria La Russa (UEN). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun mielipiteeni on, myös sen valossa, mitä olen kuullut tämän keskustelun aikana, yhä se, että ainoa tie, jota pitää seurata, on ehdottomasti keskustelun ja vuoropuhelun tie, vaikkakin on vaikea ymmärtää, millä perusteella tämä vuoropuhelu voi kehittyä.

Miten todellakin on mahdollista käydä vuoropuhelua valtion kanssa, joka ei kunnioita lapsen oikeuksia ja ulottaa kuolemanrangaistuksen alaikäisiin? Sellaisen maan, tai ennemminkin olisi parempi ja täsmällisempi sanoa hallituksen kanssa, joka järjestää julkisia hirttämisiä, hallituksen, joka uhkaa haluavansa pyyhkiä Israelin valtion maailmankartalta? Ja ydinalan kysymyksen osalta pitäisikö meidän vain lykätä sitä tuonnemmaksi eikä edes epäillä sitä, että ydinvoima on rauhanomaiseen käyttöön? Kuinka pitkälle meidän pitäisi uskoa sotasuunnitelmat kansallista puolustusta varten? Lisäksi, voimmeko pitää luotettavana hallitusta, joka rahoittaa sissisotaa naapurimaissa?

CIA:n raportin osalta ehdottaisin, ettei meidän pitäisi pitää turhia kuvitelmia sen luotettavuudesta. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun tällainen raportti kumottaisiin myöhemmin julkisesti. Asia on varmasti niin, että emme voi evätä keneltäkään mahdollisuutta kokeilla ydinvoimaa siviilitarkoitukseen eikä sotatarkoitukseen, mutta presidentti Ahmadinejad ei ainoastaan ole antamatta takeita, hän ei anna minkäänlaisia takeita, itse asiassa hän saa meidät pelkäämään pahinta.

Kun jätetään pois laskuista sotilaallisen väliintulon vaihtoehto – uskon tämän olevan kaikkien Euroopan parlamentin edustajien ja jäsenten näkemys; sotilaallisen väliintulon välttäminen on ehdottoman olennaista – uskon, että pakotevaihtoehto olisi katastrofi kaikille, se rankaisisi taloutta, ja se rankaisisi puolustuskyvyttömiä, asiasta tietämättömiä ja viattomia ihmisiä. Ehdottaisin jälleen, että pitäisi käyttää diplomatiaa, koska, ja toistan, pakotteista ei koskaan ole seurannut mitään hyvää, ne vain lisäävät vihaa länttä ja erityisesti Yhdysvaltoja kohtaan.

  Gerard Batten (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, petos on Koraanissa taqiyya-opin mukaan hyväksytty sota-ase. Iran ei tunnusta suunnittelevansa ydinaseiden kehittämistä. Näyttöä päinvastaisesta on suunnattomasti. Heillä oli jo 3 000 uraanin rikastamisessa käytettävää sentrifugia. Yhtään niistä ei voi käyttää ydinenergian tuottamiseen rauhanomaiseen tarkoitukseen. Yhdessä ne tuottavat yhden pommin edestä ydinasekelpoista uraania vuodessa.

Nyt Iran suunnittelee rakentavansa vielä 5 000 uraanin rikastamisessa käytettävää sentrifugia. Sillä välin raakauraania tuodaan laittomasti salaa Kongosta, maasta, jota EU tukee humanitaarisen avun muodossa. Yhdistynyt kuningaskunta antaa edelleen iranilaisten opiskelijoiden opiskella ydinfysiikkaa yliopistoissamme. Tämän lisäksi Iran, Syyria ja Pohjois-Korea työskentelevät yhdessä ohjusten ja kemiallisten taistelukärkien kokoamiseksi. Viime vuonna teknikkoja kaikista kolmesta maasta sai surmansa, kun jokin meni vikaan Syyriassa. Myöhemmin ilmassa havaittiin jälkiä sariinikaasusta.

Kehittävätpä nämä maat menestyksellisesti ydinkärkiä tai eivät, kemiallisia taistelukärkiä voitaisiin varmasti käyttää lähitulevaisuudessa.

  Luca Romagnoli (NI). – Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvostan EU:n neuvotteluyrityksiä itsemääräämisoikeuden vahvistamisen osalta ja tuen IAEA:n Iranin toimintasuunnitelman synergiaa. Se on kunnioitettava ja auttaa tekemään lopun huolistamme ja myös lieventämään poliittisia ja strategisia spekulaatioita, jotka perustuvat teoreettiseen uhkaan rauhalle.

Sitä paitsi, päätöslauselman 5 kohdassa on myönnytys, että meidän pitäisi luopua spekulatiivisesta poliittisesta retoriikasta Iranin suhteen. Päätöslauselman koko ensimmäinen osa ja ehdotus uusien monenvälisten puitteiden luomiseksi ydinenergian käyttöön ovat saman lähestymistavan osia.

Kuitenkin, toinen osa tuntuu olevan kansankiihotusta. Ihmisoikeusrikkomukset niin monella muulla alueella maailmassa eivät ole saaneet aikaan tämäntasoista ahkeraa tuomitsemista. Esimerkkejä tästä ovat viimeaikaiset Pakistania ja Kiinaa koskevat päätöslauselmat, jotka eivät olleet sävyltään läheskään yhtä voimakkaita, eikä niissä myöskään ollut niin selvää tukea sisäiselle oppositiolle. Tämä pakottaa minut julistamaan vastustukseni päätöslauselmaa kohtaan, koska ihmisoikeudet ja vapaudet ovat absoluuttisia arvoja, joita ei voi soveltaa eri tavalla eri tilanteissa ja jotka eivät sovellu pyyntöjen ja tuomitsemisen väliseen eriarvoisuuteen.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Iranin ydinohjelma on edelleen suurimman huolemme lähde. Toivomme, että ratkaisun neuvotteluprosessia jatketaan.

Euroopan unionin pitäisi olla yksimielinen tämän hyvin vaikean kysymyksen suhteen, ja meidän pitäisi tukea korkean edustajan ja komission, jäsenvaltioiden ja kansainvälisen yhteisön yrityksiä, mukaan lukien äskettäin ehdotettua YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa.

Yritysten tavoitteena pitäisi olla Iranin kannustaminen palaamaan neuvotteluihin, jotka koskevat pitkän ajan järjestelyitä ydinalan kysymyksen ratkaisussa.

Me tämän parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa päätimme kutsua tohtori Jalilin puhumaan ja käymään vuoropuhelua. Valiokuntamme ei ollut tyytyväinen annettuihin vastauksiin, ja tiedämme miten vaikeaa vuoropuhelu on. Ulkoasiainvaliokunnan tapaaminen kuitenkin osoitti yksimielisen kantamme Iranin kysymykseen, ja se myös lähetti voimakkaan poliittisen signaalin Iranin hallitukselle.

Jos haluamme jatkaa mielekästä vuoropuhelua, meidän on luotava suhteeseemme uutta luottamusta. Iranilaisten kumppaniemme on oltava täydellisen avoimia ydinohjelmansa suhteen tekemällä täysimääräistä yhteistyötä IAEA:n kanssa. Heidän on pantava ydinmateriaalivalvontasopimuksen säännökset täysin täytäntöön, ja meidän pitäisi jatkaa Iranin hallituksen painostusta, jotta se noudattaisi sitoumuksiaan, ja saada heidät ymmärtämään, että tämä on ainoa keino saada kansainvälistä tunnustusta, ja saada heidät pyrkimään menestyksellisesti taloudelliseen kehitykseen kansalaistensa hyödyksi.

Iranin ihmisoikeustilanne on todella huonontunut viime aikoina, ja meidän pitäisi jatkaa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien järjestelmällisen rikkomisen tuomitsemista, erityisesti sellaisen rikkomisen, joka kohdistuu nuorisorikollisiin ja naisiin.

Arvoihin perustuvana yhteisönä, jossa arvojemme ydin ovat ihmisoikeudet ja demokratia ja erittäin tärkeitä asioita vakaus ja turvallisuus, meidän ei pitäisi emmekä voi olla välittämättä pahenevasta ihmisoikeustilanteesta siellä, ja meidän pitäisi tehdä parhaamme saadaksemme kumppanimme vakuuttuneeksi siitä, että oikeusvaltioperiaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen kannattaa.

  Libor Rouček (PSE). – Hyvät kollegat, panoksessani tähän tämänpäiväiseen keskusteluun aion keskittyä kahteen näkökohtaan suhteissa Iraniin.

Kansalaisyhteiskunta on ensimmäinen näkökohta. Oma kokemukseni äskettäisellä vierailullani Teheranissa oli, että Iranissa on hyvin vahva ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta. Naiset, toimittajat ja kansalliset ja uskonnolliset vähemmistöt kaikki tavoittelevat kiihkeästi oikeuksiaan. Opiskelijapiirit ovat melko vilkkaat. Linja-autonkuljettajat, leipurit ja monet muut ammattiryhmät järjestävät omia riippumattomia ammattiyhdistyksiään. Taloustieteilijät ja yrittäjät vaativat Iranin talouden yksityistämistä ja vapauttamista.

Kaikki nämä iranilaisen yhteiskunnan muodostavat ryhmät ja ainekset kääntyvät Euroopan puoleen, Euroopan unionin puoleen, pyytäen vuoropuhelua ja apua. Siksi haluaisin pyytää komissiota ja korkeaa edustajaa Javier Solanaa ottamaan käytettävissämme olevan uuden demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvän välineen tehokkaaseen käyttöön tämän vuoropuhelun osana.

Olen myös sitä mieltä, että Euroopan unionilla pitäisi olla diplomaattinen edustusto Iranissa. Se ei ainoastaan edistäisi keskustelua ja vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa; se edistäisi myös yhteistyötä paikallisten laitosten ja viranomaisten kanssa molemmille osapuolille tärkeillä aloilla. Meillä on todellakin monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita Iranin kanssa ydinohjelmaa tai ihmisoikeuksia koskevista mielipide-eroistamme huolimatta.

Mainitsen vain yhden Iranin naapurimaan, nimittäin Afganistanin. Olen vakuuttunut siitä, ettei siitä ole hyötyä meille eikä Iranille, jos esimerkiksi tonneittain afganistanilaisia laittomia huumeita virtaa Eurooppaan. Meillä on samantapaisia yhteisiä intressejä afgaanipakolaisia koskevan kysymyksen suhteen ja samoin Afganistanin tilanteen rauhanomaisen kokonaisratkaisun suhteen.

Tämä on vain yksi niistä monista syistä, miksi Euroopan unionilla täytyy olla oma diplomaattinen edustusto Teheranissa.

  Struan Stevenson (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, sekä korkea edustaja Solana että komission jäsen Ferrero-Waldner ovat tänään painottaneet toistuvasti puheenvuoroissaan vuoropuhelun, neuvottelujen ja suostuttelun tarvetta. Komission jäsen Ferrero-Waldner korosti ihmisten välisten kontaktien tarvetta. Hän kertoi meille Erasmus Mundus -ohjelmamme ja köyhyyden lievittämiseen tähtäävien ohjelmien menestyksestä.

Me siis koulutamme heidän ydinfyysikoitaan yliopistoissamme? Maksammeko veronmaksajiemme kustannuksella köyhyyden lievittämisestä yhdessä maailman rikkaimmassa öljyntuottajamaassa, koska he ovat päättäneet kuluttaa suunnattomia määriä ydinaseohjelmaan? Mitä myönnytyspolitiikkamme on saanut aikaan?

Korkean jäsenen Solanan mukaan tähän mennessä ei ole tapahtunut menestystä. Hän sanoi, että Iranin hallitus sivuuttaa meidät edelleen. Komission jäsen Ferrero-Waldner sanoi, että teloituksia on ollut enemmän kuin koskaan ennen. Haluan kertoa teille, arvoisa puhemies, että tämän vuoden kahden ensimmäisen viikon aikana teloitettiin 23 ihmistä, mukaan lukien useita naisia. Viideltä amputoitiin kädet tai jalat. Tämä jihadistinen, naisia vihaava, homofobinen, kansanmurhiin syyllistyvä, raaka hallitus, joka on maailman suurin terrorismin tukija, kivittää edelleen miehiä ja naisia kuoliaaksi.

Jos haluamme todella tukea iranilaisia opiskelijoita, meidän pitäisi tukea niitä Teheranin yliopiston urhoollisia opiskelijoita, jotka ovat osoittaneet mieltään viimeiset viisi päivää vaatien uutta hallitusta. Myönnytyksen tukemisen sijaan meidän pitäisi tukea laillista Iranin oppositiota. Sen sijaan, että pidämme PMOI:n terroristilistallamme, meidän pitäisi panna Iranin vallankumouskaarti EU:n terroristilistalle.

  Helmut Kuhne (PSE). – Arvoisa puhemies, kuten juuri kuulimme, jopa täällä Euroopan parlamentissa on edustajia, jotka eivät pyri ensisijaisesti muuttamaan Iranin hallituksen käytöstä vaan pyrkivät tuhoamaan tämän hallituksen. Uskon, että yksi asia on tehtävä hyvin selväksi, nimittäin se looginen imperatiivi, että ne, jotka pyrkivät hallituksen tuhoamiseen ja keskittävät toimintaperiaatteensa tuohon päämäärään, eivät tee mitään muuttaakseen hallituksen toimintaa. Kuitenkin tällaisen muuttamisen on oltava tavoitteemme aina, kun keskustelemme ydinalan kysymyksistä.

Diplomaattinen hyökkäys vahvistuisi suuresti, jos Yhdysvallat osallistuisi suoraan neuvotteluihin, koska se voi tarjota jotakin, mitä Euroopan unioni ei voi tarjota samassa laajuudessa, nimittäin turvatakuut. Kuten korkea edustaja Solana huomautti, USA:n tiedustelupalvelun huomiot eivät takaa johtopäätöstä, että Iranin ohjelma ei ole potentiaalinen uhka. Tämä on todellakin ongelma, eikä sitä voida ratkaista poistamisella painostuksen. Kysymystä ei voi poistaa YK:n turvallisuusneuvoston asialistalta, koska sen seurauksena Iranin hallitus luultavasti lopulta sanoisi, ”Kiitos, se siitä – meillä on tarpeeksi korkeasti rikastettua uraania; meidän on aika luopua ydinsulkusopimuksesta ja alkaa valmistaa ydinaseitamme”. Mikäli tämä skenaario toteutuisi, meillä ei olisi muita vaihtoehtoja kuin palaaminen ydinpelotestrategiaan, jonka tunnemme 60- ja 70-luvulta.

Asia, joka meidän pitäisi jättää tämän keskustelun ulkopuolelle mihin hintaan hyvänsä – ja siitä ei pitäisi olla mitään epäilyksiä – on niin sanottu sotilaallinen vaihtoehto. Mitä tahansa ymmärretäänkin termillä ”länsi”, on se sitten Pohjois-Amerikka yksin tai siihen sisältyy Eurooppakin, niin sanotun sotilaallisen vaihtoehdon käyttäminen olisi poliittinen katastrofi, joka kääntyisi länttä vastaan tulevien vuosikymmenten ajan sen suhteissa ei ainoastaan muslimimaailman kanssa vaan myös Intia kaltaisten maiden kanssa, jotka ovat auttaneet tämän asian ottamisessa YK:n turvallisuusneuvoston esityslistalle.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – Haluan sanoa, että olen erittäin huolestunut Iranin ihmisoikeustilanteen huononemisesta: kuolemanrangaistuksen käyttö, kidutus, vankien epäinhimillinen kohtelu ja poliittisten vastustajien sortaminen. Meidän pitäisi ehdottomasti tuomita tällaiset päivänselvät rikkomukset, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, jotka muodostavat demokraattisen yhteiskuntamme perustan.

Henkilökohtaisesti, parlamentaarisen Euro–Välimeri-kokouksen jäsenenä, olen melko huolestunut turvallisuuskysymyksestä ja siitä, että Euroopan unionin ja kansainvälisen yhteisön protesteista huolimatta Iran jatkaa ydinohjelmansa kehittämistä. Huolimatta vakuutteluista, että se tekee niin yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin, on hyvin vaikeaa olla pelästymättä suunnasta, johon tämä tilanne on menossa.

Lopuksi haluaisin mainita, että hiljattain Venäjä toimitti ydinmateriaalia Iraniin. On muitakin merkkejä siitä, että Iran on epäluotettava kumppani, ja meidän pitäisi toimia sen mukaisesti.

  Ana Maria Gomes (PSE). – Arvoisa puhemies, ovatko kaikki EU:n jäsenvaltiot olleet johdonmukaisia Iranille annetussa poliittisessa viestissä, jossa tuetaan EU:n kolmen suuren jäsenvaltion ja korkean edustajan Solanan ponnisteluita ydinalan asiakirjojen suhteen määräämällä taloudellisia pakotteita?

Ja ovatko EU:n jäsenmaat ja te, korkea edustaja Solana, painostaneet Bushin hallintoa neuvottelemaan Iranin kanssa suoraan, ei vain Irakista vaan erityisesti ydinalan asiakirjoista? Vai oletteko sitä mieltä, ettei se kannata vaan se odottaa seuraavaa Yhdysvaltain hallintoa?

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – Arvoisa puhemies, haluan palata korkean edustajan Solanan esittämään asiaan, joka on CIA:n raportin oikea tulkinta Iranin ydinohjelmasta.

Haluan toistaa, mitä korkea edustaja Solana sanoi: vain yksi osa on pysäytetty, ja on erittäin kyseenalaista, onko se pysäytetty varmasti. Iranin oppositio väittää, että ohjelma on yksinkertaisesti levitetty muihin paikkoihin, mutta se jatkuu edelleen. Mielestäni meidän pitäisi uskoa tätä, koska juuri Iranin oppositio ensin kiinnitti huomion Iranin ydinohjelman sotilasnäkökohtiin, ja sen väitteet osoittautuivat täysin oikeiksi.

Mikä tuo minut seuraavaan asiaan, nimittäin siihen, että on korkein aika poistaa Kansan Mujaheddin terroristijärjestöjen listalta. Tuomioistuimet, Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous ja Italian parlamentti ovat jo puhuneet tästä asiasta. Meidänkin on aika tehdä niin.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – Arvoisa puhemies, kuten korkea edustaja Solana ja komission jäsen Ferrero-Waldner, en ymmärrä eroa siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitetun ydinvoiman välillä. Korkea edustaja Solana selitti meille, että pommin rakentamiseen tarvitaan vain uraania. Mielestäni täytyy olla hiukan naiivi, jos uskoo, että luonnonvaroiltaan niin rikas maa kuin Iran tarvitsee ydinenergiaa kehitykseensä. Toisaalta tiedämme erittäin hyvin, että se tarvitsee ydinenergiaa pommin rakentamiseen.

Korkea edustaja Solana sanoi myös, että ydinenergia on epävakauden syy ja että meillä ei ole vaikutusvaltaa Iraniin. Hän on aivan oikeassa. Olemme täysin samaa mieltä hänen ehdotuksestaan, että rikastus pitäisi kieltää. Menen jopa vielä pidemmälle: mielestäni ydinenergia pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Vain 4 prosenttia maailman energiasta on tällä hetkellä ydinenergiaa.

Haluaisin esittää seuraavan kysymyksen korkealle edustajalle Solanalle ja komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille: ovatko he sitä mieltä, että Ranska ja sen presidentti Sarkozy leikkivät tulella ja saavat aikaan epävakautta maailmassa allekirjoittaessaan ydinsopimukset sellaisten maiden kuten Libyan, Kiinan ja Georgian kanssa? Emmekö voisi käyttää onnetonta Iraniin liittyvää kokemusta mahdollisuutena tehdä loppu ydinaseiden leviämiselle maailmassa?

  Erik Meijer (GUE/NGL). – Arvoisa puhemies, keskustelussa Iranista on kyse enemmästä kuin ydinenergiasta, sodan uhasta ja ihmisoikeusrikkomuksista. Alustuspuheenvuorossaan korkea edustaja Solana kuvaili jo, miksi Iran, tietyistä demokratian osatekijöistä ja korkeasta koulutustasosta huolimatta ei ole niin monelle ihmiselle miellyttävä paikka asua.

Monet niistä, joita Iranin hallitus vainoaa tai jotka eivät voi elää vapaasti nykyisen hallituksen alaisena, ovat paenneet Eurooppaan. Euroopan unioni ja sen valtiot eivät saa olla näiden ihmisten tiellä, ja niiden on sallittava maanpaossa olevalle rauhanomaiselle oppositiolle suurin mahdollinen vapaus.

Tämän vuoksi on tärkeää, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt päätöksen, että oli väärin lisätä tämä järjestö terroristijärjestöjen luetteloon. On tärkeää, että parlamentin pitäisi huomauttaa neuvostolle, että tämä on epäoikeudenmukaista ja mahdotonta hyväksyä. Tämä luettelo on alue, josta ei voida tehdä kompromissia Iranin hallituksen kanssa.

  Vytautas Landsbergis (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, haluaisin tietää, voiko kukaan antaa minulle vastausta. Kun parlamentin jäsenet vierailivat Teheranissa, kävivätkö he yhdessäkään julkisessa teloituksessa? Erityisesti niissä, joissa käytettiin Euroopassa valmistettuja nostureita.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – Haluaisin mainita, että Iranin ydinohjelma alkoi paradoksaalisesti aikana, jolloin Iran oli Yhdysvaltojen liittolainen. Amerikkalaiset neuvoivat saahia rakentamaan kaksikymmentä ydinvoimalaa. Näyttää siltä, että ajat ovat muuttuneet: liittolaisesta on tullut vihollinen, ja Iranin imago on täynnä ristiriitaisuuksia.

Vaikka tiedän Tudeh-puolueessa olevien ystäviemme kärsimyksistä, minun on myös huomautettava, että missään muussa arabimaassa ei ole niin suurta moninaisuutta ja yhtä kehittynyttä kansalaisyhteiskuntaa kuin Iranissa.

Ammattiyhdistysnäkymät, joista jäsen Rouček mainitsi, ansaitsevat ehdottomasti huomiota, samoin naisliike. Mielestäni jäsen Roučekin ehdotus Euroopan unionin edustuston perustamisesta Teheraniin pitäisi tutkia, ja sitä pitäisi tukea.

On tärkeää kehittää näitä suhteita. Iran on suuri maa ja sillä on suurenmoinen kulttuuri, jolla on enemmän yhtäläisyyksiä meidän kanssamme, kuin osaamme kuvitella.

  Charles Tannock (PPE-DE). – Arvoisa puhemies, Iran on edelleen vaaraksi maailman ja Lähi-idän vakaudelle. Iranilaiset jihadit taistelevat yhdessä terroristien kanssa Irakissa tappaen Yhdistyneen kuningaskunnan sotilaita. Iranilaiset tuomarit langettavat rutiininomaisesti kuolemanrangaistuksia homoseksuaaleille ja teini-ikäisille.

Miksi Iran kiirehtii uraanin rikastamista, kun sillä ei ole toiminnassa olevia ydinvoimaloita tai se ei edes suunnittele niiden rakentamista tulevaisuudessa? Miksi Iran kehittää Shahab III -ohjuksia, joissa voi olla ydinkärki ja jotka voidaan pudottaa Euroopan kaupunkeihin?

Viestimme on oltava selvä ja ehdoton. Kansainvälinen yhteisö ei anna Iranin aseistautua ydinaseilla.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − Arvoisa puhemies, tämä oli luonnollisesti hyvin tärkeä keskustelu. Miksi? Koska Iranissa on valtava kansalaisyhteiskunta, joka varmasti haluaisi erilaisen elämäntavan, mutta siellä on edelleen hyvin hankala hallitus.

Luulen, että kaikki tiedämme ydinalan kysymyksen olevan valtava kompastuskivi tällä hetkellä. Se pilaa kaikki mahdollisuudet kehitykseen ja myös kahdenväliseen suhteeseen, johon olisi suuret mahdollisuudet. Sanoin näin jatkuvasti tohtori Jalilille: ”Miksi ette käsitä tätä? Miksi ei ole mahdollista alkaa vuoropuhelua kanssanne? Miksi ette osoita vähän poliittista tahtoa tämän asian suhteen?” Luulen, että meidän on tehtävä näin – yritettävä vedota myös väestöön, että huomaisimme, onko ehkä mahdollista muuttaa asioita seuraavissa vaaleissa – tietäen sen olevan hyvin vaikeaa.

Mutta mielestäni on mielenkiintoista huomata, että oppositio on ainakin taas sopimassa erimielisyytensä. Se on ollut hajaantuneena. Sen mieliala on ollut alistunut. Nyt siellä on ainakin uutta tahtoa tavoitella vaaleja ja ehkä muuttaa tilannetta, ainakin hallituksesta. Mutta tietenkin, kuten sanoin aiemmin, valvontaneuvoston tekemä ehdokkaiden karsiminen on nyt käynnissä, ja se on ratkaisevaa. Kuten jäsen Beer sanoi, jos ehdokkaita on 7 000 ja paikkoja 290, liian monta ehdokasta on jo hylätty. Kaksituhatta heistä varmaankin hylätään. Siksi toivon vahvasti, että valitusmenettely todellakin korjaa tilannetta. Iranin valitsijakunta ansaitsee sen, että se voisi valita edustajansa laajasta joukosta puolueita ja mielipiteitä. On tietysti selvää, ettemme tue mitään tiettyä puoluetta, mutta aidon moniarvoisuuden järjestelmä on tärkeää.

Edellä esitetyn jälkeen olen täysin samaa mieltä kaikkien niiden kanssa – enkä syventynyt kaikkiin yksityiskohtiin – jotka sanoivat, että meidän on vielä tehtävä paljon ihmisoikeuksien suhteen, vaikka emme voikaan edistyä ydinalan kysymyksessä. Olemme tietysti tukeneet kaikkia YK:n päätöslauselmia; Kanada on esittänyt tällaisen päätöslauselman. Se hyväksyttiin selvästi osoittaen missä tilanteessa Iran – valitettavasti – on nykyään. Haluaisin sanoa joillekin parlamentin jäsenille, jotka mainitsivat, että meidän pitäisi käyttää demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä, että käytämme sitä jo toteuttamalla YK:n, Unicefin ja YK:n huume- ja rikosjärjestön välityksellä esimerkiksi nuoriso-oikeuteen ja nuoriin huumeriippuvaisiin sekä oikeudenmukaisuuteen liittyvään kysymykseen. Siitä tulee yhä monimutkaisempi tässä hyvin ankarassa ilmapiirissä. Olen yrittänyt pitää yhden diplomaatin yhdessä suurlähetystössä Teheranissa yhteisten hankkeiden paremman koordinoinnin varmistamiseksi. Tämä on tietysti vain pieni mutta toivottavasti merkityksellinen askel, joka voisi tasoittaa edes vähän tietä yhteistyömme kehittymiselle. Valitettavasti Iran on kuitenkin edelleen kartteleva. Viime viikolla, kun henkilökohtaisesti mainitsin tästä, en saanut vastausta.

  Javier Solana, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. − Arvoisa puhemies, puhun hyvin lyhyesti, koska minulla oli jo aiemmin mahdollisuus vastata. Uusia kysymyksiä ei ole monta, ja kuten jo sanoin, olemme periaatteessa samaa mieltä esitetyistä asioista.

Mitä tulee jäsen Salafranca Sánchez-Neyran esittämään kysymykseen, turvallisuusneuvostossa käydään nyt keskustelua, joten luulen, ettei minun pitäisi käsitellä sitä laajemmin. Kysyitte, mitä haluaisin nähdä. Haluaisin nähdä päätöslauselman, jota ei tarvita, koska pyytämämme vuoropuhelu on tosiasia. Tiedätte, minkä perustekijöiden on toteuduttava mielekkään vuoropuhelun aikaansaamiseksi.

Mitä tulee muihin ajatuksiin yhteistyön laajentamisesta, on monia muita aloja, joilla voimme ja joilla meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Afganistan ja huumeet mainittiin. Tämä on tärkeä kysymys, jonka parissa haluaisimme mielellämme tehdä yhteistyötä.

Muita kysymyksiä esitettiin Yhdistyneiden Kansakuntien kuuden maan ryhmästä. En voi puhua kenen tahansa puolesta. Voin puhua vain niiden kuuden puolesta, joiden kanssa neuvottelen. Olen saanut tukea kaikilta, kaikilta ryhmän jäseniltä, mukaan lukien Euroopan unionilta – siitä ei ole epäilystäkään – mutta myös turvallisuusneuvoston muilta jäseniltä, jotka eivät ole Euroopan unionin jäseniä.

yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja – Vastauksena jäsen Béguinin kysymykseen ydinenergiasta, en halua ryhtyä keskustelemaan ydinenergiasta yleisesti tänään. Meillä on aikaa tehdä se puhuessamme energiasta, mutta selitän teille sen selvän eron, joka on sähköntuotantoon tarkoitetun ydinvoiman ja muuhun käyttöön tarkoitetun ydinvoiman välillä, jotka todellakin erotitte toisistaan. Peruserona on se, että tuottaakseen sähköä, X:n on rikastettava ydinvoima, ja joukkotuhoaseiden valmistukseen tarvittava rikastus on sitä paljon huomattavampi.

Toinen kysymys koskee jätettä. On hyvin tärkeää tietää, mitä sillä tehdään. Tiedätte sen sisältävän plutoniumia ja muita käyttökelpoisia aineita. Tekniikan tarjoavat yritykset ovat myös vastuussa jätteiden viemisestä. Siksi tilanne aivan erilainen kuin se tilanne, joka on mielessämme puhuessamme Iranista ja itsenäisesti toteutetusta rikastusprosessista.

Ensimmäisessä puheenvuorossani kuvailin sitä Irania, jonka haluaisin nähdä. Mielestäni se Iran on sekä mahdollinen että toivottava, ja Iran on maa, jonka kanssa meidän pitäisi olla tekemisissä. Se on elämää sykkivä maa, jolla on monia älyllisiä, kulttuuriin liittyviä ja muita ulottuvuuksia, ja haluaisimme nähdä sen sitoutuvan työskentelemään kanssamme useilla aloilla, mukaan lukien energia, ihmisoikeudet, Lähi-itä ja ydinenergia. Sen tekemiseksi meidän on aloitettava todella vakava vuoropuhelu kaikista noista kysymyksistä.

Kiitos mielenkiinnostanne tätä tärkeää keskustelua kohtaan. Tulen mielelläni puhumaan teille Iranista tai jostakin muusta aiheesta saadessani kutsun.

  Puhemies. − Paljon kiitoksia, korkea edustaja Solana.

Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä (1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 31. tammikuuta.