Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0013/2008).

Olen pahoillani niiden jäsenten puolesta, jotka ovat odottaneet kyselytunnin alkua, ja on selvää, että meidän on selvitettävä, miksi aloitamme tänään näin myöhässä.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyspuheenvuoron: parlamentin Suulliset kysymykset -Internet-sivun mukaan minun kysymykseni oli merkitty luetteloon numerolla 3. Kysymykseen haluttiin saada vastaus komission jäseneltä Mandelsonilta, koska sen otsakkeessa lukee selvästi ”WTO-neuvottelut” ja komission jäsen Mandelson hoitaa kyseisiä neuvotteluja puolestamme. Nyt kuitenkin huomaan, että kysymykseni on sijoitettu kolmanteen osaan, mikä tarkoittaa, että komission jäsen Mandelson ei vastaa siihen suullisesti. Kysyn, kieltäytyykö hän olemasta tilivelvollinen parlamentille WTO-neuvottelujen osalta.

Mitä järkeä on esittää kysymys komission jäsenelle, joka on paikalla tänään, jos komission jäsen kieltäytyy vastaamasta kysymykseen?

  Puhemies. – (EN) Komissio päättää sitä, kuka vastaa mihinkin kysymykseen.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, se juuri onkin ongelma, koska kysymys WTO-neuvotteluista oli selkeästi tarkoitettu komission jäsen Mandelsonille. Hän on se komission jäsen, joka hoiti kyseisiä neuvotteluja, hän on täällä tänään ja hän kieltäytyy vastaamasta kysymykseen.

  Puhemies. – (EN) Hyvä parlamentin jäsen Marian Harkin, huomautuksenne on pantu merkille, ja teemme, mitä voimme.

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

  Puhemies. – (EN)

Stavros Arnaoutakisin laatima kysymys numero 32 (H-0075/08)

Aihe: Kansainvälisen luottokriisin kielteiset vaikutukset kaupan alalla

Nykyinen kansainvälinen luottokriisi, joka on viemässä Yhdysvaltojen talouden lamaan, hidastaa talouskehitystä maailmanlaajuisesti. Euroopan talouteen ja kauppaan kohdistuvat vaikutukset ovat merkittäviä. Kreikkalaiset yritykset alkavat jo yhdessä muiden eurooppalaisten yritysten kanssa kokea merkittäviä paineita sen johdosta, mitä vauhtia Euroopan unionin ulkopuolisista maista tuleva tuonti kasvaa. Kyseisten maiden halvemmat tuotteet valtaavat jatkuvasti enemmän alaa markkinoilla. Samanaikaisesti eurooppalaisen viennin arvioidaan vähenevän vuoden aikana.

Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa tukeakseen merkittävällä tavalla eurooppalaisia yrityksiä, jotta ne selviäisivät tästä kriisistä ja kasvattaisivat kaupallista kilpailukykyään maailmanmarkkinoilla? Minkä kaupan alojen ja minkä eurooppalaisten tuotteiden komissio katsoo olevan uhanalaisimpia ja tarvitsevan ensisijaisesti suojelua, ja millaista suojelua?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, vastauksena parlamentin jäsenen Stavros Arnaoutakisin kysymykseen minun on ensinnäkin sanottava, että maailmantalous on rauhoittumassa; se on viilenemässä, ilmastotermejä käyttääkseni.

Rahoitusmarkkinoiden häiriöt jatkuvat; Yhdysvaltojen talous on selvästi laantumassa – joidenkin mielestä se on laman partaalla. Raaka-aineiden hinnat nousevat, ei ainoastaan öljyn vaan muidenkin raaka-aineiden hinnat, ja kaikki tämä vaikuttaa kielteisesti kasvuun, vaikka maailmantalouden kasvu onkin vielä huomattavaa.

Euroopan talous selviää suhteellisen hyvin näistä vaikeuksista. Hiljattaisessa ennusteessamme, joka esitettiin 21. helmikuuta, puhuimme kahden prosentin kasvusta Euroopan unionissa tänä vuonna, ja 1,8 prosentista euroalueella. Kriisillä on siis vaikutusta Euroopan talouteen, mutta sen laajuutta ei pitäisi liioitella.

Ulkomaankaupan osalta voidaan todeta, että viimeisimmät Eurostatin julkaisemat luvut kertovat, että vuoden 2007 osalta ensimmäisessä arviossa puhutaan kauppataseen 185 000 miljoonan euron alijäämästä 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa. Se on huomattava alijäämä, mutta kuitenkin pienempi kuin teollisuusmaiden monilla muilla alueilla, ja euroalueella kauppataseessa on 28 300 miljoonan euron ylijäämä.

Näin ollen, suuren epätasapainon luonnehtimassa maailmantaloudessa, ulkomaankauppamme on yleisesti ottaen tasapainossa, eikä vain ulkomaankauppamme, vaan myös julkistaloutemme ovat periaatteessa tasapainossa.

Kolmas näkökohta: paras tapa selvitä maailmantalouden kriisistä on pitää kiinni rakenneuudistuksista ja makrotaloudellisesta politiikasta, joiden avulla olemme saaneet julkistaloutemme taas hyvälle mallille, lisätä talouksiemme vakautta, parantaa kasvukykyämme ja olla aiempaa paremmassa asemassa rahoitusalan myllerrykseen vastaamiseksi.

Neljänneksi meidän on puututtava näiden häiriöiden aiheuttamiin erityisiin ongelmiin. Puhuimme niistä edellisessä keskustelussa, joten en aio toistaa niitä. Muistutan kuitenkin parlamentin jäsentä ja parlamenttia siitä, että Ecofin-neuvosto hyväksyi lokakuussa etenemissuunnitelmia, joissa määritetään, miten tähän rahoitusalan myllerrykseen olisi vastattava.

Viidenneksi haluaisin muistuttaa parlamentin jäsentä ja parlamenttia siitä, että hyväksyimme lokakuussa 2006 strategian EU:n ulkoisesta taloudellisesta toiminnasta, globaalia Eurooppaa koskevan ohjelman, jolla määritettiin uusi eurooppalainen kauppapolitiikka ulkoisen kilpailukykymme parantamiseksi. Siihen kuuluu markkinoille pääsyyn, teollisuus- ja tekijänoikeuksien suojeluun, avoimiin julkisiin hankintoihin ulkomailta ja kaupan suojakeinoihin liittyviä strategioita. Politiikalla ei kateta ainoastaan monenvälisiä sopimuksia Maailman kauppajärjestön puitteissa vaan myös sellaisten kahdenvälisten kauppasopimusten uusi sukupolvi, joilla tuetaan ponnisteluja Dohan kierroksen monenvälisissä neuvotteluissa etenemiseksi.

Vastaukseni lopuksi haluan sanoa, että tosiasiat osoittavat, erityisesti Euroopan talouksien osalta, että markkinoiden yhdentyminen, globalisaatio ja kaupan vapauttaminen ovat eduksi talouksillemme ja tuovat mukanaan paljon enemmän etuja kuin haittoja tai ongelmia. Globalisaatio ja unionin sisällä yhtenäismarkkinat ovat ratkaisevia välineitä kilpailukykymme parantamisessa, ja kuten eurooppalaiset erittäin hyvin tietävät, todennäköisesti paremmin kuin ketkään muut maailmassa, protektionismi ei ole ratkaisu.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin kysyä teiltä, onko komissio tehnyt arviota siitä, miten tämä kansainvälinen luottokriisi vaikuttaa matkailun ja merenkulun kaltaisiin aloihin, jotka minun kotimaassani, Kreikassa, muodostavat 21 prosenttia BKT:stä. Mihin toimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Ei, en voi antaa pyytämienne kaltaisia erityisiä ja yksityiskohtaisia laskelmia. On hyvinkin mahdollista, että Kreikan viranomaiset ovat tehneet nämä arviot. Me arvioimme rahoitusmarkkinoiden häiriöiden ja taloudellisesti haastavampien kansainvälisten olosuhteiden vaikutusta Euroopan talouksiin päivitetyissä ennusteissamme helmikuussa ja arvioimme, että kasvu olisi vähäisempää, viisi prosenttiyksikön kymmenystä vähäisempää Euroopan unionissa ja neljä prosenttiyksikön kymmenystä vähäisempää euroalueella, verrattuna marraskuussa 2007 esittämiimme ennusteisiin. Lisäksi annettiin ennuste puoli prosenttiyksikköä suuremmasta inflaatiosta, joka on lähinnä tulosta öljyn, raaka-aineiden ja erityisesti ruoan raaka-aineiden hinnannousun aiheuttamasta ”sokista”.

Toistaiseksi vaikutus vientiin on erittäin vähäinen, vaikka se on kyllä voitu havaita tähän mennessä. Kuten olemme kuitenkin sanoneet moneen otteeseen, erityisesti viime aikoina, kun valuuttamarkkinat ovat olleet äärimmäisen epävakaat, katsomme, että valuuttakurssien muutokset ja epävakaus sikäli, kuin ne vaikuttavat meihin eurooppalaisina, ovat saavuttamassa rajoja, jotka ovat meille suuri huolenaihe. Siksi meidän on muistutettava kaikkia muita toimijoita maailmantaloudessa siitä, että äärimmäinen epävakaus valuuttamarkkinoilla ei ole toivottavaa, koska sillä on kielteisiä vaikutuksia kasvuun ja taloudelliseen toimintaan kaikkien kannalta.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Liikeyrityksiin eivät vaikuta ainoastaan kansainväliset kriisit vaan myös, kuten juuri mainittiin, valuutanvaihtokurssit. Maa, jolla on vahva valuutta, voi joutua kamppailemaan kansainvälisten markkinoiden kilpailussa. Tällä hetkellä euro on niin vahva, että yritykset ovat alkaneet valittaa, ettei vienti enää kannata.

Voitaisiinko ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin tämän ongelman lieventämiseksi? Joskus maat yrittävät devalvoida valuuttaansa saadakseen voittoa myynnistä ulkomailla.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Kuten hyvä parlamentin jäsen tietää, valuuttamarkkinoita säätelevät useimmissa maissa ja erityisesti kehittyneemmissä teollisuusmaissa joustavat vaihtokurssit. Kysynnän ja tarjonnan laki määrää vaihtokursseista kaikkina ajankohtina.

Toivottavaa on, että kaikki toimijat, kaikki ne, jotka ovat osa maailmantaloutta ja erityisesti valuuttamarkkinoita, noudattavat suuntaviivoja, joista olemme sopineet G7-ryhmässä, kansainvälisessä valuuttarahastossa ja monenvälisissä neuvotteluissa, jotka pidettiin vuosi sitten, jotta voimme yrittää puuttua talouden maailmanlaajuiseen epätasapainoon. Yksi kyseisten monenvälisten neuvottelujen päätelmistä koski tarvetta antaa valuuttamarkkinoille vapaus heijastaa kunkin talouden perusteita, ja tämä on paras tapa varmistaa, etteivät vaihtokurssit ole kollektiivisesti vahingollisia toimijoille, kansainvälisten markkinoiden osapuolille.

Jos katsomme euroalueen osalta Eurostatin julkaisemia vuotta 2007 koskevia lukuja, Eurostatin ensimmäisiä vuotta 2007 koskevia lukuja, jotka julkaistiin 15. helmikuuta, niin viime vuonna euroalueen 13 valtion vienti kasvoi kahdeksan prosenttia ja tuonti kuusi prosenttia. Samalla on kuitenkin totta, että vaihtokurssien muutokset huolestuttavat meitä; erityisen huolissamme olemme viime viikkoina tapahtuneista muutoksista.

Tämä todettiin tuloksena euroryhmän viimeisessä kokouksessa viime viikolla; sen sanoivat euroryhmän puheenjohtaja, Euroopan keskuspankin puheenjohtaja ja minä talous- ja raha-asioista vastaavana komission jäsenenä.

Panemme merkille Yhdysvaltojen viranomaisten tahdon; he toistavat edelleen julkisesti haluavansa säilyttää vahvan valuutan. Panemme merkille Kiinan kaltaisten maiden ja Aasian muiden nousevien talouksien tiedotteet ja ilmoitukset, joissa todetaan niiden olevan tietoisia tarpeesta ottaa vähitellen käyttöön enemmän joustoa vaihtokurssien hallinnassa.

  Puhemies. – (EN) Koska odotamme vastausta seuraavaan kysymykseen komission jäseneltä Figel’iltä, haluan käyttää tilaisuuden palatakseni parlamentin jäsenen Marian Harkinin aiempaan työjärjestyspuheenvuoroon. Asiasta esitettiin muutamia tiedusteluja, ja ensimmäinen huomautukseni on, että aiheenamme on komission kyselytunti, ei tietyn komission jäsenen kyselytunti.

Komissio on tarkastellut huomautustanne ja neuvotellut kaupan ja maatalouden pääosastojen kanssa. Pääosastojen arvion mukaan kysymyksenne valitettavasti kuuluu komission jäsenen Fischer Boelin vastuualueeseen. En voi aloittaa keskustelua, mutta välitän teille tämän tiedon, jotta tiedätte perustelut.

  Puhemies. – (EN)

Manolis Mavrommatisin laatima kysymys numero 33 (H-0086/08)

Aihe: Musiikin lataaminen laillisesti Internetistä

Kolme suurinta levy-yhtiötä (EMI, Universal Music ja Warner Music) allekirjoitti 28.1.2008 sopimuksen 25 miljoonan musiikkikappaleen asettamista myyntiin Qtrax-verkkosivulla, josta käyttäjät voivat ladata kappaleet ilmaiseksi. Tämän palvelun yhteydessä käyttäjien on seurattava verkkosivulle tallennettuja mainoksia. Kyseinen verkkosivu on Euroopassa ja Yhdysvalloissa asuvien henkilöiden käytettävissä, ja arvioiden mukaan sen perustajat ovat pian ansainneet investointiin käyttämänsä varat.

Kun otetaan huomioon, että EU:ssa ei ole verkkomusiikkipalveluja koskevaa oikeudellista kehystä, koska komission äskettäisen suosituksen jälkeen se ei aio ehdottaa oikeudellisesti sitovaa kehystä, ja että tämä sopimus tehtiin lähinnä laittomasta musiikin lataamisesta vahinkoja kärsivien levy-yhtiöiden oikeuksien ja voittojen turvaamiseksi, miten tässä järjestelmässä suojellaan tekijöiden oikeuksia?

Kun otetaan huomioon, että kyseinen verkkosivu on suunnattu myös eurooppalaisille kansalaisille, eikö kilpailu musiikkipalvelualalla komissionkin mielestä vääristy, koska sopimus koskee vain kolmea levy-yhtiötä, jotka tarjoavat musiikkikappaleitaan ilmaiseksi Internetissä ja keräävät voittonsa verkkosivullaan olevista mainoksista?

  Ján Figel’, komission jäsen. – (EN) Olen varma siitä, että parlamentin jäsen Manolis Mavrommatis muistaa, että Qtrax ilmoitti hiljattain useiden suurten levy-yhtiöiden kanssa tehdystä uudesta sopimuksesta, jonka nojalla se tarjoaa Internet-sivustollaan ensimmäisen ilmaisen ja laillisen mainoksilla tuetun vertaispalvelun suurten levy-yhtiöiden kanssa. Tämä tapahtui MIDE-konferenssissa Cannesissa tammikuussa.

Näyttää kuitenkin siltä, ettei tällä hetkellä ole voimassa sopimusta, joka sallisi niiden musiikkilistojen ilmaiset lataukset. Itse asiassa neljä suurinta yhtiötä reagoi Qtraxin ilmoitukseen toteamalla julkisesti, ettei mitään sopimusta ole vielä tehty, mutta että neuvottelut ovat käynnissä. Tässä vaiheessa on vielä epävarmaa, kuinka monta sopimusta Qtrax lopulta allekirjoittaa suurten levy-yhtiöiden kanssa ja mikä sopimusten sisältö ja laajuus lopulta on.

Siksi on liian aikaista tehdä ennakkoarvioita vaikutuksesta kilpailuun verkkomusiikin alalla. On kuitenkin selvää, että tällaiseen palveluun ei tarvittaisi lupaa ainoastaan levy-yhtiöiltä, vaan että myös musiikin kirjoittaneiden ja säveltäneiden taiteilijoiden pitäisi tietenkin olla osa sopimusta.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten sanoin kysymyksessäni, kolme yritystä tekee voittoa. Kysyn uudelleen, arvoisa komission jäsen: onko muiden suojaamattomien yritysten lopetettava toimintansa ja jätettävä tuhansien taiteilijoiden oikeudet suojaamatta juuri nyt, kun verkkomusiikkipalvelut vahvistavat asemaansa jatkuvasti? Vai onko minun uskottava komission jäsentä McCreevyä, joka kertoi meille, että tällainen direktiivi saatetaan Euroopan parlamentin käsiteltäväksi vuonna 2010?

  Ján Figel’, komission jäsen. – (EN) Ensinnäkin haluan vakuuttaa teille jälleen kerran, että unionin ja tämän komission kilpailupolitiikka on jatkuva prosessi. Me tarkistamme ja testaamme, ja tarvittaessa me toimimme tai reagoimme.

Myös tärkeiden sääntöjen tai oikeudellisten kehysten mukauttaminen verkkosisältöihin tai rajat ylittävän kaupan sääntöjen mukauttaminen palveluntarjontaan, mukaan lukien nyt tekijänoikeudet tai jopa suojan voimassaoloaika, on osa vähittäistä mukauttamista. Jotkut niistä mukautetaan todennäköisesti tänä vuonna. Jotkut ehdotukset ovat olleet käsiteltävinä viime vuoden syksystä saakka. Katson siis, että tämä on tärkeä prosessi, jossa työskentelemme yhdessä ja jossa kulttuurinen yhteys tai vaikutus otetaan asianmukaisesti huomioon ja kulttuurista monimuotoisuutta suojellaan ja edistetään.

Me emme anna neuvoja siitä, mitä yksittäisten yritysten pitäisi tehdä toisten käyttäytymisen osalta, mutta on tärkeää, että avoimuutta ja suotuisia olosuhteita luovuudelle ja kulttuurin levittämiselle pidetään yllä ja edistetään. Uskon tämän olevan yhteinen tavoitteemme ja yhteinen huolenaiheemme. Olen varma, että näin on kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa, jonka puheenjohtajana te, hyvä parlamentin jäsen Manolis Mavrommatis, toimitte.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa komission jäsen, oletan teidän tietävän, että joissain valtioissa käytetään tekijänoikeuksien maksussa menetelmää, joka sisältää maksun, joka kaikkien niiden on maksettava, jotka ostavat välineitä materiaalin nauhoittamiseen tai kopioimiseen tai ostavat CD- tai DVD-levyjä. Haluaisin kysyä teiltä, pidättekö tätä menetelmää hyväksyttävänä, kun monet ihmiset, jotka ostavat tällaisia välineitä tai DVD-levyjä, eivät käytä niitä musiikin lataamiseen eivätkä minkään sellaisen kopioimiseen, mikä vaikuttaisi tekijänoikeuksiin. Minun mielestäni tämä menetelmä rankaisee rehellisiä kansalaisia. Haluaisin tietää kantanne asiaan.

  Ján Figel’, komission jäsen. – (EN) On totta, että joissain maissa nämä tekijänoikeusmaksut ovat todella erittäin korkeita tai erot ovat hätkähdyttäviä.

Tämä on yksi aiheista, joita käsittelemme. Teimme niin viime vuonna, ja olen varma, että komissio palaa näihin aiheisiin. Kollegani, komission jäsen McCreevy on vastuussa tästä asiasta, ja näen sen liittyvän muihin aloihin, jotka koskevat tai koskettavat teollis- tai tekijänoikeuksia tai suojan voimassaoloaikaa.

Tunnen siis nämä kysymykset, mutta kiitos viestistä, jota toistavat jotkut maat ja jotkut toimialat. Olen varma, että tämä on osa lähitulevaisuudessa tehtäviä tarkasteluja.

  Puhemies. – (EN)

Avril Doylen laatima kysymys numero 34 (H-0090/08)

Aihe: Tuonnin hiilivero

Tammikuun 23. päivänä 2008 Euroopan komissio esitti kauaskantoisen ehdotuskokonaisuuden KOM(2008)0016, joka täyttää Euroopan unionin kunnianhimoiset sitoumukset, joiden mukaisesti torjutaan ilmastonmuutosta ja edistetään uudistuvia energialähteitä vuoteen 2020 saakka ja sen jälkeen.

Keskeistä strategiassa on se, että päästökauppajärjestelmää, EU:n tärkeintä kustannustehokkaasti päästöjä vähentävää välinettä, tehostetaan ja laajennetaan. Vuoteen 2005 verrattuna järjestelmän kattamien alojen päästöjä leikataan 21 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, asetetaan yhtenäinen EU:n laajuinen yläraja ja päästökiintiöiden vapaa myöntäminen korvataan asteittain päästöoikeuksien huutokaupalla vuoteen 2020 mennessä.

Millä tahansa kansainvälisellä sopimuksella, jolla varmistettaisiin, että kilpailijat muualla maailmassa vastaavat yhtä suurista kustannuksista, saataisiin hiilivuodon riski lähes olemattomaksi. Tällaista sopimusta ei kuitenkaan ole vielä tehty.

Voiko komissio edellisen perusteella kommentoida, miksi EU:hun suuntautuvan tuonnin hiilivero jätettiin pois EU:n päästökauppajärjestelmästä?

Voiko komissio lisäksi ilmoittaa, missä määrin komission jäsenten kollegio kannattaa sitä, että määrätään hiilivero tuotteille, jotka ovat peräisin maista, joissa ei ole voimassaolevaa lainsäädäntöä hiilidioksidin vähentämiseksi?

Mikä on WTO:n näkemys asiasta?

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, yksi komission ehdottomasti tärkeimmistä tavoitteista on tehdä ilmastonmuutoksesta kauaskantoinen kansainvälinen sopimus, joka kattaa vuoden 2012 jälkeisen jakson. Balin konferenssi oli merkittävä askel pyrkimyksessä torjua ilmastonmuutosta maailmanlaajuisesti. Kaikki YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolet, mukaan lukien Yhdysvallat, Kiina ja Intia, sopivat muodollisten neuvottelujen aloittamisesta.

Nyt me tarvitsemme – koska se on EU:n ja komission keskeinen tavoite – sopimuksen tulevasta kansainvälisestä ilmasto-oikeudellisesta kehyksestä vuoden 2009 loppuun mennessä. Tätä kehystä on voitava soveltaa yleisesti; sen on taattava, että kaikki osapuolet ovat sitoutuneita osallistujia, ja sen on oltava tehokas. Jotta saavutettaisiin haluttu tulos, joka on, kuten sanottu, kansainvälinen sopimus, EU:n on todellakin toimittava edelleen johtavassa asemassa, niin kuin se tosiaan teki ennen Balin konferenssia ja tietenkin sen aikana.

Tämä on täsmälleen komission 23. tammikuuta esittämän ilmastoa ja uusiutuvia energialähteitä koskevan ehdotuskokonaisuuden tarkoitus. EU:n on säilytettävä johtava asemansa ja selkeästi osoitettava päättäväisyyttä edetä asiassa.

EU:n päästökauppajärjestelmä on perusvälineemme investointien kanavoimiseksi kohti puhtaampia tekniikoita. Tämä järjestelmä takaa, että EU:n asettamat kasvihuonekaasutavoitteet voidaan saavuttaa pienimmin mahdollisin kustannuksin.

EU:n ehdotuksessa tarkistetusta päästökauppadirektiivistä huutokauppa nähdään lupien jaon tärkeimpänä menetelmänä. Huutokauppa ei ainoastaan tarjoa kannustimia investoinneille vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan teknologiaan; se ehkäisee lisäksi epäreilun jaon ja perusteettomien voittojen ei-toivottuja seurauksia. Tästä syystä komissio ehdottaa, että kolmannen kauppakauden alusta kiintiöitä ei enää pitäisi myöntää ilmaiseksi energiayhtiöille ja että teollisuuden osalta vapaata myöntämistä vähennettäisiin asteittain niin, että se poistettaisiin kokonaan vuonna 2020.

Jotkin energiaintensiiviset alat toimivat ankarasti kilpailluilla kansainvälisillä markkinoilla. Tämän takia ne eivät voi siirtää kustannuksia kuluttajille ottamatta sitä riskiä, että ne menettävät suuren osan markkinoista. Jos kansainvälistä sopimusta ei ole, ne ottavat riskin ja sijoittavat toimintansa Euroopan ulkopuolelle, minkä tuloksena maailmanlaajuiset kasvihuonekaasupäästöt (hiilivuoto) lisääntyvät. Alat, joilla hiilivuodon riskillä on merkitystä, on määritettävä objektiivisesti. Tämän takia komissio ehdottaa, että kysymystä tarkastellaan perusteellisesti ja että laaditaan luettelo herkistä sektoreista tai aloista vuoteen 2010 mennessä.

Kesäkuuhun 2011 mennessä komissio arvioi tilannetta näillä energiaintensiivisillä aloilla. Se perustaa arvionsa kansainvälistä ilmastonmuutossopimusta koskevien neuvottelujen lopputulokseen tai mahdollisesti tehtyihin yksittäisiin alakohtaisiin sopimuksiin. Tämän arvion pohjalta komissio toimittaa vuonna 2011 raportin Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja ehdottaa tarvittaessa lisätoimenpiteitä. Näihin toimenpiteisiin kuuluu kasvihuonekaasupäästökiintiöiden vapaa myöntäminen energiaintensiivisille sektoreille, 100 prosenttiin asti. Komission ehdotus sisältää lisätoimenpiteenä tehokkaan hiilidioksidin tasaus- tai hyvitysmekanismin käyttöönoton. Tavoitteena on, että yhteisön teollisuuslaitokset, joilla on huomattava hiilivuotoriski, asetetaan vertailukelpoiseen, tasavertaiseen asemaan kolmansien maiden laitosten kanssa. Tällaisessa tasoitusjärjestelmässä voitaisiin myös säätää EU:n laitoksiin sovellettavien ehtojen kanssa vertailukelpoisten ehtojen määräämisestä maahantuojille, esimerkiksi velvoitteesta palauttaa hiilidioksidipäästökiintiöitä.

Sovitaan mistä menetelmästä tahansa ja ryhdytään mihin tahansa toimiin, niissä on noudatettava täysimääräisesti ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen periaatteita. Tämä pätee erityisesti yhteisten vaikkakin erilaisten velvollisuuksien ja valmiuksien periaatteeseen vähemmän kehittyneiden maiden erityistapauksessa. Toimien pitää olla yhdenmukaisia myös yhteisön kansainvälisten velvoitteiden, mukaan lukien Maailman kauppajärjestön sääntöjen, kanssa.

Lisään vielä, että ilmastoa ja energiaa koskeva ehdotus on koko Euroopan komission yhdessä hyväksymä, ja näin ollen sitä tukevat kaikki komission jäsenet.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen, erittäin laajasta vastauksesta kysymykseeni, jonka sattumalta esitin kauan ennen kuin tiesin, että olisin esittelijänä vastuussa EU:n päästökauppajärjestelmän tilanteen tarkastelusta.

Kysymykseni koski aivan erityisesti sitä, mikä on meidän kantamme, millä tarkoitan itse asiassa komission jäsenten kollegiota tässä vaiheessa, hiiliverojen tai hiilikiintiöiden mahdolliseen käyttöönottoon siinä tapauksessa, ettemme saa aikaan kansainvälistä sopimusta. Olen täysin samaa mieltä kanssanne siitä, että tarvitsemme tasavertaiset toimintaedellytykset EU:n teollisuudelle ja kolmansien maiden tuotannolle tällä alalla.

Haluan vain kiskoa esiin tiedon siitä, onko tämä vaihtoehto – enkä ole protektionisti, vaan kannatan todella globalisoitunutta maailmaa, jossa nyt elämme – mahdollisesta hiiliverosta edelleen ajankohtainen. Mielestäni sen pitäisi olla, joten kysyn teiltä, onko tämä komission jäsenten kollegion kanta tähän asiaan, sen vakavuuden korostamiseksi, millä suhtaudumme tarpeeseen vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä koko ilmastonmuutoskeskusteluun. Meidän ei tarvitse suhtautua asiaan aggressiivisesti, mutta meidän on suhtauduttava siihen päättäväisesti.

  Stavros Dimas, komission jäsen. – (EN) Olen kanssanne täysin samaa mieltä, ja tämä on erittäin vastuullinen kanta. Olen erittäin iloinen siitä, että olette parlamentin esittelijä tämän erittäin tärkeän säädöksen osalta.

Olemme tietenkin keskustelleet kaikesta. Muistan, että kävimme Nairobissa erityisen keskustelun aiheesta. Keskustelimme siitä yksiköissäni, muiden yksikköjen kanssa ja muiden komission jäsenten kanssa, ja päädyimme siihen, että viisas, tasapainoinen kanta on sisällyttää ehdotukseen säännös, jolla puututaan ongelmiin, joita energiaintensiiviset sektorit saattavat kohdata siinä tapauksessa, ettei meillä ole kansainvälistä sopimusta tai että kansainvälisessä sopimuksessa ei määrätä muissa maissa niin kunnianhimoisia hiilidioksidipäästöjen rajoituksia kuin Euroopan unionissa. Päätimme, että vuoteen 2010 mennessä määritämme objektiivisten perusteiden avulla, mitkä nämä sektorit ovat, ja kesäkuuhun 2011 mennessä arvioimme tilannetta siltä kannalta, onko meillä kansainvälinen sopimus tai jopa kansainvälisiä alakohtaisia sopimuksia. Vastaavasti toivon, ja uskon vilpittömästi, että saamme aikaan sopimuksen vuoden 2009 loppuun mennessä, sopimuksen, jolla puututaan tehokkaasti ilmastonmuutosongelmiin.

Jos meillä kuitenkaan ei ole sopimusta tai jos se ei ole riittävän kunnianhimoinen, ehdotuksemme sisältää säännöksiä, joiden avulla voimme arvioida tilannetta ja sen mukaan joko tarjota päästökiintiöitä jopa 100 prosentille näiden energiaintensiivisten alojen oikeuksista tai sallia maahantuojien ottaminen mukaan päästökauppajärjestelmäämme, jolloin niiden tietenkin pitäisi maksaa samanlaisista kiintiömääristä kuin paikallisten tuottajien, mikä tasoittaisi tilannetta – tai jopa yhdistää nämä toimenpiteet.

Näin ollen annamme teollisuudellemme tarvittavan vakuutuksen siitä, että tarkastelemme näitä ongelmia. Samalla annamme varoituksen muille maille: niiden olisi parasta hyväksyä kansainvälinen sopimus. Näin ollen, tämän erittäin tasapainoisen kannan avulla, saavutamme kaikki tavoitteet, ja toivon, että parlamentti ja neuvosto äänestävät säädöksestä ja hyväksyvät sen mahdollisimman pian, vuoden loppuun mennessä tai aikaisin ensi keväänä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Olen ilahtunut komission, komission jäsenen, kannasta ja tasapainoisesta lähestymistavasta. Siitä huolimatta minulla on eräs hyvin tärkeä huolenaihe, nimittäin se, että viemme edelleen kehittyviin maihin vanhaa teknologiaa, joka on tehotonta ja synnyttää myös päästöjä. Kysyisin komission jäseneltä, voimmeko ehkä harjoittaa tässä asiassa täydentävää politiikkaa, joka olisi samoilla linjoilla. Voimmeko odottaa tällaisia aloitteita lähiaikoina?

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Iltapäivällä YMP:stä käymässämme keskustelussa käsittelimme tuontia EU:hun ja kehotimme komissiota kiireesti laatimaan suunnitelman eurooppalaisten muuta kuin kauppaa koskevien huolenaiheiden läpiajamisesta WTO-neuvotteluissa.

Tietenkin ilmastonmuutoskysymyksen on oltava korkealla ensisijaisten tavoitteidemme listalla, ja tässä mielessä EU:hun suuntautuvan tuonnin hiilivero on varmasti tärkeä.

Haluaisin siis kysyä komission jäseneltä, kuten parlamentin jäsen Avril Doyle teki alkuperäisessä kysymyksessään, onko WTO:lla kanta asiaan, ja mikä se on?

  Stavros Dimas, komission jäsen. – (EN) Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei meidän pitäisi viedä teknologiaa, joka aiheuttaa päästöjä ulkomailla. Itse asiassa ensisijainen tavoitteemme on, ettemme salli sektorien tai alojen sijoittumista uudelleen Euroopan unionin ulkopuolelle, ei ainoastaan siksi, että menetämme työpaikkoja ja luomme työttömyysongelmia, vaan myös siksi, ettemme halua siirtää päästöjä ja saasteita maihin, joilla ei ole hiilidioksidirajoituksia, kuten meillä.

Meidän pitäisi siis olla erittäin varovaisia ja kiinnittää erittäin paljon huomiota siihen, ettemme anna tämän ilmiön toteutua. Kun saarnaamme, että tärkein keino, jonka avulla kehittyvät maat voivat torjua ilmastonmuutosta, on energiatehokkuuden parantaminen, meidän on tietenkin oltava erittäin varovaisia sen osalta, mitä viemme niihin.

Maailman kauppajärjestön hiiliveroa koskevan kannan osalta totean, että emme tiedä sen kantaa, koska kysymys ei ole tullut esiin, mutta tarkasteltuamme asiaa Euroopan unionin sisällä emme usko sen olevan ongelma, koska olemme yrittäneet tasoittaa tilannetta sisällyttämällä sen päästökauppajärjestelmään, joka on hieman erilainen kuin rajavero. Emme suosi omaa teollisuuttamme; annamme sille saman aseman kuin vastaaville teollisuudenaloille ja sektoreille, jotka tuottavat maissa, joissa ei ole hiilidioksidirajoituksia.

Yhdysvalloissa on muuten käynnissä sama keskustelu, koska päästökauppajärjestelmän käyttöönottoa Yhdysvalloissa koskevassa Liebermann-Warner-laissa on vastaavanlainen säännös. Tämä keskustelu käytiin myös Yhdysvalloissa, ja hekin katsovat sen yhteensopivaksi Maailman kauppajärjestön sääntöjen kanssa.

Toinen osa

  Puhemies. − (EN)

Colm Burken laatima kysymys numero 35 (H-0092/08)

Aihe: Kulttuurienvälinen vuoropuhelu EU:ssa

Parhaillaan vietettävän EU:n kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden aikana komissio on suunnitellut monia tapahtumia. Olisi korostettava sitä, että nuoret saadaan tänä vuonna mukaan tapahtumiin niin, että he voisivat hyötyä rikkaasta kulttuurien moninaisuudesta EU:ssa.

Mitä erityistoimenpiteitä komissio on suunnitellut, jotta saataisiin nuoret ihmiset osallistumaan kulttuurienvälisen vuoropuhelun eurooppalaiseen teemavuoteen?

  Ján Figel’, komission jäsen. – (SK) Kiitos, arvoisa puhemies, ja kiitos myös parlamentin jäsenelle Colm Burkelle tästä kysymyksestä.

Haluaisin sanoa, että tämän EU:n kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden tavoitteena on edistää vuoropuhelua kulttuurien kesken prosessina, jonka kautta jokainen Euroopan unionissa elävä voi parantaa kykyään osallistua jokapäiväisessä elämässään laajemmin ja avoimemmin monitahoiseen kulttuuriympäristöön. Teemavuonna keskitytään ennen kaikkea tiedottamiseen erityisesti nuorten parissa ja heidän kouluttamiseensa aktiiviseen Euroopan kansalaisuuteen, joka on avoin maailmalle, kunnioittaa kulttuurista monimuotoisuutta ja perustuu yhteisiin arvoihin. Tässä yhteydessä nuoriso ja koulutus ovat kaksi keskeistä vuoropuhelun aluetta, samoin kuin sellaiset alueet kuin maahanmuutto, vähemmistöt, monikielisyys, työllisyys sekä tiedotusvälineet, uskonto, taide ja kulttuuri.

EU osallistuu seitsemän koko Euroopan kattavan lippulaivahankkeen rahoittamiseen. Hankkeet on suunnattu lähinnä nuorille, ja niissä edistetään kulttuurista vuoropuhelua heidän keskuudessaan yhteisten taidehankkeiden, tarinankerronnan, mediahankkeiden, mediakampanjoiden, kaupunkikulttuurin, epäedullisessa asemassa olevien alueiden tai yhteisöjen välisten vaihtojen sekä taidetta, maahanmuuttajia, maahanmuuttoa ja vastaavia aiheita koskevan vuoropuhelun herättämisen kautta.

Tänä vuonna EU myös osallistuu yhden hankkeen rahoittamiseen kussakin jäsenvaltiossa. Tärkein painopiste on jälleen nuoriso ja koulutus. Olemme myös jatkuvassa yhteydessä kulttuurienväliseen vuoropuheluun tarkoitettua kansalaisyhteiskunnan foorumia ohjaavaan ryhmään, johon kuuluu edustajia esimerkiksi Euroopan nuorisofoorumista ja EFIListä, eurooppalaisesta kulttuurienvälisen oppimisen liitosta.

Tämän vuoden ja kulttuurisen vuoropuhelun merkitystä koskeva tiedotuskampanja käsittää itsessään suuren määrän nuorisolle suunnattuja toimia, jotka perustuvat kansalaisyhdistysten ja EU:n aloitteiden esittämiin ehdotuksiin. Kaikki olennainen tieto on tietenkin saatavilla internetissä, osoitteessa http://www.interculturaldialog2008EU" . Koko prosessi perustuu pitkälti kumppanuuksia edistävään viestintään, ja siinä autetaan painottamaan korkealaatuisia hankkeita ja kokemuksia. Olen vakuuttunut siitä, että se vahvistaa prosessia, kulttuurista vuoropuhelua prosessina eikä vain yksittäisenä tapahtumana.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen, erittäin yksityiskohtaisesta vastauksestanne. Olen iloinen kehityksestä, johon viittasitte. Tiedän, että te komission jäsenenä ja komissio teette paljon töitä tämän ohjelman eteen.

Kun tarkasteltavaksi otetaan 27 yksittäistä hallitusta, mihin ohjelmaan olette pyytäneet niitä osallistumaan komission työn tukemiseksi? Toisin sanoen, on hienoa, että käynnistämme seitsemän lippulaivahanketta, mutta käynnistääkö myös jokainen yksittäinen hallitus lippulaivahankkeen jokaisessa yksittäisessä valtiossa?

  Ján Figel’, komission jäsen. – (EN) Sanoin tämän olevan yhteinen asia, yhteinen ponnistus, ja Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla on useita hyviä ideoita ja käynnissä olevia aloitteita, samoin alueellisella tasolla ja kuntatasolla. Olen iloinen siitä, että on löytynyt näin paljon suurta mielenkiintoa, jopa kansainvälisesti, nähdä tilaisuuksia ja etsiä tilaisuuksia edistää kulttuurien välistä lähestymistapaa ”multikulti”-kommenttien ja valittelujen sijaan. Mielestäni tarvitsemme tätä.

En aio lukea ääneen itse hankkeita; ne ovat melkoisen innoittavia – erityisesti EU:n tasolla – koska ne valikoitiin monista hankkeista EU:n tasolla, ja ne ovat hyvin erilaisia kuin jäsenvaltioiden tason hankkeet. Itse asiassa niitä on 28, koska Belgiassa on kaksi tärkeää yhteisöä ja kahdenlaista tukea.

Olemme sitä mieltä, että ne jäsenvaltiot, jotka ottavat mukaan nuoren sukupolven ja ovat todella avoimia tulevaisuudelle, ovat varmaan parhaat esimerkit moninaisuudessa elämisen ja myös yhtenäisyyden edistämisen haasteisiin vastaamisesta. Tällaisiin hankkeisiin kuuluu Diversidad, jota toteuttaa Euroopan musiikkiasioiden keskus. Siinä näemme erittäin suosittujen toimintamuotojen yhdistelmän: musiikki, musiikin tulkinta, musiikin kuunteleminen, oppiminen musiikin kautta ja vuoropuhelu kaupunkikulttuurin kanssa. Kansainvälinen Yehudi Menuhin -säätiö; Ton monde est le mien, joka heijastaa sitä, että tarvitsemme muita ymmärtääksemme itseämme; A Unique Brussels, joka on EU:n kulttuuri-instituuttien verkosto; sekä Alter Ego, nuorten panos kulttuurienväliseen vuoropuheluun, kulttuurienväliseen ymmärrykseen ja Euroopan kansalaisuuteen yhteisten taidehankkeiden kautta, joiden avulla he voivat kurottaa tavallisten sosiaalisten piiriensä ulkopuolelle.

Yksi hankkeista on Euroopan kulttuurisäätiön Stranger. Siinä on kyse nuorista, jotka ilmaisevat itseään ja luovat foorumin, jolla he voivat yhdistää kokemuksensa laajempaan eurooppalaiseen kontekstiin.

Lopuksi vielä sanoisin, että mielestäni on erittäin tärkeää, että parlamentti on mukana mahdollisimman paljon, yksittäin tai yhdessä. Nyt järjestetään monia tilaisuuksia – esimerkiksi tapahtumia Brysselissä – erilaisista kulttuurienväliseen vuoropuheluun liittyvistä aiheista. Me, komissio, kutsumme kulttuurivaliokunnan elimenä (tämä tarkoittaa myös jäseniä) kaikkiin tapahtumiin, joihin osallistumme tai joita olemme järjestämässä. Meillä on esimerkiksi Euroopan nuorisoviikko marraskuussa, ja mielestäni heidän pitäisi tulla tapahtumaan. Jotkin tapahtumista pitäisi järjestää parlamentin tiloissa Brysselissä niin, että niihin osallistuu parlamentin jäseniä ja tietenkin nuorisoa kaikista maista, myös muista kuin EU:n jäsenvaltioista.

Teillä on monia tilaisuuksia käyttää sananvaltaa ja erityisesti toimia esimerkkinä ja osoittaa sitoutumisenne. Mielestäni tämän ei pitäisi olla vain yhden vuoden tarina. Sen pitää olla pitkän aikavälin tavoite ja prosessi, jossa voimme oppia, osallistua ja kypsyä varmistaaksemme 1900-lukua paremman vuosisadan. Se oli monien jakojen, konfliktien ja ihmisarvon vastaisten ideologioiden vuosisata. Osallistumisellenne on siis mielestäni suurta kysyntää.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Mietin, onko komissio tällä koko kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja nuorten osallistumisen alalla tarkastellut sitä erinomaista työtä, jota tehdään Irlannin pohjoisosassa juuri tällä alalla: pohjoisessa, kahden erilaisen, niin kauan riidoissa olleen yhteisön välillä, rajat ylittävältä pohjalta. Mielestäni siellä on jotain erityistä, mitä voitaisiin hyödyntää, ja kysyisin komissiolta, onko se tarkastellut asiaa, ja jos ei, voisiko se tehdä näin.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Puhun erittäin lyhyesti. Haluan vain kysyä komission jäseneltä, onko vapaaehtoistyön alalla ehdotettu toimenpiteitä.

Tämä on varmasti ihanteellinen tilaisuus eritaustaisille ihmisille tehdä yhdessä töitä vapaaehtoisesti, erityisesti, sanotaan, nuorisovapaaehtoistoiminnan alalla, ohjelmissa, joiden tavoite olisi varmistaa sellaisten ihmisten osallistuminen, jotka eivät tavallisesti tee vapaaehtoistyötä – koska vapaaehtoistyöllä on joskus taipumus olla valkoisten keskiluokkaisten toimintaa – ja sukupolvien välisen vapaaehtoistoiminnan alalla. Toteutetaanko näillä aloilla kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistäviä toimenpiteitä?

  Ján Figel’, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, Pohjois-Irlannin osalta haluan ensin lausua onnitteluni uudesta ilmapiiristä ja siitä, mitä kuvailisin erittäin myönteisiksi odotuksiksi vähittäisestä ja vilpittömästä sovinnosta ja sitoutumisesta yhteisiin arvoihin. Suunnittelen jopa matkaa sinne, mikä on ehkä paras vastaus. Mielestäni Pohjois-Irlannin opiskelijoiden, opettajien ja professorien laajempi osallistuminen EU:n vaihtoihin ja yhteistyöhön ERASMUS-ohjelmassa auttaisi myös tuomaan laajemman eurooppalaisen yhteisön ja väestöt lähemmäs toisiaan. Aion siis vierailla Euroopan unionin tässä osassa.

Toiseksi, vapaaehtoistyön osalta, kyseessä on erittäin tärkeä aihe, koska vapaaehtoistyö on ilmaus solidaarisuudesta, ihmisyydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Toisaalta se on myös epämuodollinen koulutus- ja oppimisprosessi. Tarvitsemme sitä työllisyyden, uusien taitojen, uuden tiedon ja sosiaalisten taitojen takia, mutta myös edistääksemme kansalaisuutta ja arvoja, jotka yhdistävät meitä. Toteutamme aiempaa enemmän ponnisteluja. Esimerkiksi uudessa nuorisotoimintaohjelmassa Youth in Action eurooppalaisessa vapaaehtoistyössä on mukana paljon suurempia rahasummia ja enemmän merkitystä. Se on avoimempi kansainväliselle osallistumiselle. Meillä on suurempia lukuja, ja tämä on mielestäni yksi vastauksista.

Tänä vuonna haluamme laatia vapaaehtoistyötä koskevan aloitteen, jonka puitteissa voitaisiin kehittää vapaaehtoistyölle enemmän tunnustusta ja parempia edellytyksiä. Totta kai tarvitsemme jäsenvaltioiden osallistumista, ja olen iloinen siitä, että erityisesti Ranska on halukas käsittelemään vapaaehtoistyötä aiheena – vapaaehtoistyötä ja nuorisoa. Tänä aamuna tapasin terveys-, nuoriso- ja urheilupolitiikasta vastaavan ministerin, ja sovimme tietyistä ensisijaisista tavoitteista. Tämä on yksi nuorisoalan kolmesta ensisijaisesta tavoitteesta Ranskan puheenjohtajakaudella, joten otamme joitakin askeleita eteenpäin.

  Puhemies. – (EN) Seuraava kysymys asialistalla oli parlamentin jäsenen Jim Higginsin. Olen pahoillani, mutta en voi hyväksyä kysymystä, koska hän ei ole paikalla. Tiedän, että haluaisitte tehdä yhteistyötä. Valitettavasti vaihtoa ei ilmoitettu meille etukäteen, enkä siten työjärjestyksemme mukaan voi hyväksyä sitä. Olen hyvin pahoillani, etten voi hyväksyä sitä, ja minun on annettava etusija läsnä oleville jäsenille.

  Puhemies. − (EN)

Bernd Posseltin laatima kysymys numero 37 (H-0100/08)

Aihe: Saksan, Tšekin ja Itävallan välinen kulttuuriyhteistyö

Mitä rajat ylittäviä Tšekin tasavallan, Saksan ja Itävallan kahden- tai kolmenvälisiä kulttuuriyhteistyöhankkeita komissio tuki viime vuonna? Millaisia mahdollisuuksia komissio katsoo olevan vuonna 2008 tukea tällaisia hankkeita merkittävällä tavalla?

  Ján Figel’, komission jäsen. – (SK) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäsentä Bernd Posseltia tästä kysymyksestä. Haluan huomauttaa, että kulttuuri ja sen rahoitus kansallisella tasolla ovat jäsenvaltioiden vastuulla. Kyse on toissijaisuuden periaatteesta, jota noudatamme ja arvostamme erittäin paljon. Euroopan unionin tehtävänä on tukea ja täydentää jäsenvaltioissa toteutettuja toimia, ei ottaa niistä vastuuta.

Toiseksi on tärkeää muistaa, että kulttuuriohjelmassa (2007–2013) edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua, kulttuuritoimijoiden ja -teosten kansainvälistä liikkuvuutta sekä kulttuurin ja taiteen tuotteita. Näiden hankkeiden on koskettava vähintään kolmea kulttuuritoimijaa kolmessa eri maassa: tämä vastaa osittain parlamentin jäsenen Bernd Posseltin kysymykseen. Tšekkiläisten, itävaltalaisten ja saksalaisten toimijoiden yhteistyötä voidaan näin ollen tukea, jos nämä kumppanit on valittu Euroopan komission pyynnöstä toimitettujen hankkeiden laadun perusteella.

Näiden kolmen jäsenvaltion viime vuonna rahoitettujen yksittäisten hankkeiden osalta haluaisin huomauttaa, että kulttuuriohjelma (2007–2013) on ollut käyninssä vasta vähän yli vuoden. Meidän on odotettava jonkin aikaa selvittääksemme, millaisia hankkeita tänä lyhyenä ajanjaksona on rahoitettu. Lyhyesti sanottuna: viime vuoden hankkeisiin liittyvät tulokset eivät ole vielä saatavilla. Jos kuitenkin tarkastelemme jaksoa 2000–2006, tukea annettiin useiden vuosien aikana 116 yhteistyöhankkeelle ja 39 yhteisrahoitetulle hankkeelle, jotka sisälsivät joko kahdenvälistä tai kolmenvälistä yhteistyötä Itävallan, Saksan ja Tšekin välillä. Näistä hankkeista 28 rahoitettiin vuoden 2006 talousarviosta; itse asiassa tämä raivasi tietä viime vuoden (2007) toimille.

Täydellinen luettelo kaikista hyväksytyistä ja rahoitetuista hankkeista on julkaistu Euroopan komission verkkosivustolla. Luulen tämän olevan kattava vastaus tähän asiaan.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Paljon kiitoksia, arvoisa komission jäsen, vastauksestanne. Jokin aika sitten puhuitte pitkään tapahtumista Brysselissä. Tapahtumat alueilla ovat kuitenkin myös erittäin tärkeitä, ja siksi minulla on kaksi lyhyttä täydentävää kysymystä.

Ensinnäkin puhuitte juuri kahdenvälisistä ohjelmista. Sallitaanko tässä yhteydessä vain saksalais-tšekkiläiset ohjelmat vai pitäisikö mukana olla kolme maata? Itävallan lisäksi näitä voisivat olla esimerkiksi myös Slovakia tai Puola.

Toinen täydentävä kysymys: kattaako tämä myös euroalueet?

  Ján Figel’, komission jäsen. − (SK) Kuten sanoin aiemmin, uuden kulttuuriohjelman puitteissa lyhyisiin, vuoden kestäviin ohjelmiin on osallistuttava kolme kumppania kolmesta maasta; useiden vuosien pituisiin ohjelmiin tarvitaan useampia kumppaneita. Näiden toimien laajuus tai määrä on siis tavallaan mukautettu laajentuneeseen Euroopan unioniin.

Me emme voi täydentää tai korvata pienestä talousarviosta sitä, mikä oikeastaan tarvitsee paljon enemmän tukea kansallisilta hallituksilta tai alueellisilta viranomaisilta suurissa liittovaltioissa. Kahdenvälisistä suhteista esittämäni huomion osalta haluan todeta, että Bernd Posseltin kysymyksessä mainituista kolmesta maasta kaksi oli tietyissä tapauksissa jonkin muun maan kumppanina, mutta osallistumiskysymys sai näin ollen osittaisen vastauksen.

Haluan vakuuttaa parlamentin jäsenen Bernd Posseltin lisäksi myös mahdollisille kumppaneille, että yhteistyö esimerkiksi alueiden tai euroalueiden välillä ja kaupunkien ja yleisesti kulttuurialan toimijoiden välillä on nykyään mahdollista ja sitä tukee kulttuuriohjelman (2007–2013) lisäksi Kansalaisten Eurooppa -ohjelma 2007–2013. Tässä ohjelmassa edistetään kansalaisyhteiskunnan osallistumista, ja sen oikeusperusta on muun muassa EY:n perustamissopimuksen 151 artikla, jolla edistetään kulttuurisesti määritettyä kansalaisuutta tai kansalaisuutta, jolla on kulttuurinen ulottuvuus. Nykyisin on olemassa tuhansia esimerkkejä vakiintuneista kansalaisyhteiskunnan ihmisten väliseen vuoropuheluun perustuvista kumppanuuksista yhteistyötä tekevien paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen tai erilaisten yhdistysten välillä.

Kolmanneksi haluan lisätä, että rakennerahastot ovat vielä tärkeämpi tuen lähde kulttuurinäkökohtien ja kulttuuriperinnön edistämiseksi yleensä sekä maiden välisen yhteistyön edistämiseksi niiden kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Haluan vedota ministereihin tai kumppaneihin, jotta he muistaisivat kulttuurista keskustellessaan, että Eurooppaa luonnehtii enemmän kulttuuri kuin liiketoiminta tai maantiede. Siksi kulttuuriin sijoittaminen auttaa kasvattamaan potentiaaliamme, vahvistaa eurooppalaista identiteettiä ja tekee eurooppalaisista kiinnostavampia. Tämän pitäisi tapahtua paikallistasolla, jolla ihmiset elävät. Kyse ei ole vain Brysselistä ja muista pääkaupungeista; kyse on alueistamme, kaupungeistamme ja kylistämme.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Minulla on kysymys, arvoisa komission jäsen. Kuten sanoitte, vain jäsenvaltiot itse panevat kulttuuripolitiikkaa täytäntöön. Bryssel ei pysty tekemään asialle mitään. Erityisesti hiljattain liittyneissä maissa taiteilijat ja kulttuuritoimintaan osallistuvat ihmiset ovat kuitenkin kokeneet olevansa laiminlyötyjä viimeiset 10–15 vuotta.

Mitä komissio tekee tai mitä se on valmis tekemään jakaakseen hyvät kokemukset siitä, miten taiteilijoita tuetaan hiljattain liittyneissä maissa, samoin kuin tähän liittyviä uusia ideoita ja hankkeita? Voitteko antaa esimerkkejä?

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Tšekin, Saksan ja Itävallan välisissä suhteissa on myös lukuisia historiallisia paineita. Onko olemassa erityisiä ohjelmia tai suunnitteleeko komissio vastaavien painopisteiden asettamista esimerkiksi karkotettujen yhdistysten, jotka juuri tämän aiheen osalta olisivat erittäin tärkeitä yhteisymmärryksen lisäämisen kannalta, ottamista mukaan tällaisiin eurooppalaisiin ohjelmiin?

  Ján Figel’, komission jäsen. − (SK) Kiitos lisäkysymyksistä. Ne osoittavat, että kulttuuri, identiteetti ja muistot ovat tärkeitä, samoin kuin on eteenpäin katsominen ja kulttuurin kehittäminen. Me tuemme näitä näkökohtia. Minun on muistutettava, että toissijaisuudessa on kyse vastuusta eikä alibin luomisesta meille, niin että voimme sanoa, ettemme tee yhteistyötä, koska asia kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Komissio todella tekee kaikkensa mahdollisimman hyvien olosuhteiden luomiseksi kulttuuriselle vuoropuhelulle, vaihdolle ja yhteistyölle, ja uskon näiden ponnistusten hedelmien olevan melko näkyviä.

Mainitsin aiemmin kulttuuriohjelman (2007–2013). Vertailkaamme lukuja: seitsemän vuotta menneisyydessä, seitsemän vuotta nyt. Yksi erittäin tärkeä esimerkki on kuitenkin se, että kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskeva EU:n toimintasuunnitelma saatiin läpi ja hyväksyttiin ensimmäistä kertaa viime vuonna. Siihen ei ollut tyytyväinen ainoastaan komissio vaan koko EU. Ehdotukset esitettiin toukokuussa, ja jäsenvaltiot hyväksyivät ne marraskuussa. Toiseksi olemme onnistuneet sopimaan siitä, että kun on kyse kulttuurista, kulttuuria koskevasta toimintasuunnitelmasta, käytämme uutta yhteistyömenetelmää, avointa koordinointimenetelmää. Ennen sitä enemmistö olisi sanonut, että tämä olisi ollut epätodennäköistä, koska emme olisi pystyneet pääsemään yhteisymmärrykseen mielipide-erojen takia.

Sisältö on kuitenkin keskeinen seikka: on tärkeää varmistaa, että tässä yhteistyössä keskitytään käytännön kulttuuritarpeisiin laajassa merkityksessä, kulttuuri- ja taidesektorien tarpeisiin, yksinkertaisesti kulttuurin levittämiseen. Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa saavutettiin eräs tärkeä asia viime vuoden keväällä: kulttuurisektorit tai niin kutsuttu kulttuuriteollisuus mainittiin ensi kertaa Lissabonin strategiassa, jonka katsotaan edistävän merkittävästi talouskasvua ja työllisyyttä. Tämä auttaa pääsemään klassisesta kahtiajaosta, jonka mukaan kulttuuri maksaa rahaa, kun taas liiketoiminta tuo rahaa. Kulttuuri kulkee käsi kädessä arvojen kanssa, kestävän talouskehityksen laajentuvien ulottuvuuksien kanssa. Kulttuurin puute johtaa liiketoiminnan ongelmiin, samoin kuin poliittisiin ja muihin ongelmiin. Tällä tarkoitan, että kulttuuri pitäisi mieltää tärkeäksi toimijaksi ja sitä pitäisi edistää eri tavoin, jotta se kukoistaa. Olen siksi iloinen siitä, että jopa komissiossa olemme onnistumassa paremmin tämän monialaisemman lähestymistavan osalta, kiitos myös viime vuoden päätöksen.

En halua vastaukseni olevan liian pitkä. Uudet jäsenvaltiot osallistuvat kulttuurinsa kautta, laajan perintönsä kautta ja niiden tuoreiden muistojensa kautta, jotka koskevat jaettua Eurooppaa tai menneisyyttä, joka oli paljon dramaattisempi 1900-luvun loppupuoliskolla. Ne voivat kuitenkin monin tavoin oppia vanhoilta jäsenvaltioilta, joilla esimerkiksi on paljon dynaamisempia menetelmiä rahoittaa kulttuuria, kehittää kulttuuriin liittyvää koulutusta ja käsitellä monia asioita, joita on edistettävä myös uusissa jäsenvaltioissa. Politiikanalat ja hallitukset eivät voi kohdella kulttuuria sivutuotteena ajatelle, että ”jos rahaa on jäljellä, tietenkin annamme jotain kulttuurisektorille, mutta se ei ole ensisijainen tavoite eikä keskeinen asia”.

Toiseksi haluan vastata siihen, mitä parlamentin jäsen Reinhard Rack totesi menneisyyden taakasta. Hieman aiemmin viittasin lyhyesti muistoihin: niillä on suuri merkitys identiteettikysymyksissä; ne opettavat meitä olemaan toistamatta menneisyyden tragedioita. Vastauksessani parlamentin jäsenelle Bernd Posseltille viittasin Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan 2007–2013. Tämän ohjelman avulla Euroopan unioni voi näiden seitsemän vuoden aikana yhteisrahoittaa hankkeita, joiden tavoitteena on pitää hengissä muistoja diktatuurijaksoista sekä natsismin ja stalinismin uhreista. Mielestäni tämä on erittäin tärkeä haaste, koska se auttaa meitä muistamaan, että kaikki, mitä meillä on – vapaus, demokratia, yhdentynyt Eurooppa – ei ole tapahtunut vain sattumalta tai suunnittelematta ja että aina on olemassa tietty houkutus, oli se sitten pieni tai suuri, liikkua totalitarismin ja tietynlaisen yksinkertaistamisen suuntaan. Muistakaa, että meidän on kehitettävä arvoja jokaisessa sukupolvessa: teknologiaa ja rakennuksia on helppo välittää uusille sukupolville, mutta arvot on istutettava jokaisen ihmisen mieleen ja sydämeen lapsesta saakka.

Haluan siksi rohkaista teitä käyttämään näitä välineitä kulttuuri- tai kansalaisyhteistyöhön, käyttämään niitä muistojemme säilyttämiseen, sydäntemme ja mieltemme hyväksi. Minun mielestäni tämä on juuri niiden tehtävä, jotka ovat selvinneet tällaisista ajoista, jotka muistavat tapahtumat ja jotka tulevat maista, jotka olivat ennen tietynlaisella harmaalla vyöhykkeellä tai rautaesiripun takana. Joka tapauksessa tämän päivän unionin pitäisi tarjota tilaa muistamiselle ja yhteisön kehittämiselle.

  Puhemies. – (EN) Ajanpuutteen vuoksi siirrymme nyt komission jäsenelle Mandelsonille esitettyihin kysymyksiin. Kysymyksiin numero 38–40 vastataan siksi kirjallisesti.

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Lamfalussyn sääntelyprosessia koskeneen keskustelun annettiin jatkua 30 minuuttia kyselytunnin puolelle. Sen takia en voinut olla paikalla. Olin ymmärtänyt, että kyselytunti alkaisi kello 18, että ensimmäisen komission jäsenen kohdalla käytettäisiin 30 minuuttia ja että minä olisin sitten toinen kysymyksen laatija seuraavan komission jäsenen kohdalla.

Tämän parlamentin menettelytavat ovat täysin hulluja. Tämän pitäisi olla organisoinnin mallilaitos. Täällä käytössä olevaa organisointia ja näitä menettelytapoja ei hyväksyttäisi edes Euroopan unionin huonoiten organisoidussa kunnan- tai kaupunginvaltuustossa. Tämä on täysin hullua.

Kyselytunnin pitäisi olla pyhä, eikä aikatauluista kerta kaikkiaan pitäisi poiketa. Se syrjii niitä jäseniä, jotka ovat esittäneet kysymyksiä hyvissä ajoin etukäteen, eikä sitä voida puolustella mitenkään.

  Puhemies. – (EN) Huomautin kyselytunnin alussa, että olimme jäljessä aikataulusta ja että se oli äärimmäisen valitettavaa. Yritän selvittää syyt siihen, miksi meillä tuntui olevan aiemmin niin paljon keskusteluja, jotka aiheuttivat myöhästymisen. Otan asian erittäin vakavasti, koska olen vastuussa kyselytunnista.

Oman kysymyksenne osalta olin huomauttanut, että salissa oli muita jäseniä, jotka odottivat kärsivällisesti koko ajan vastausta kysymyksiinsä, eivätkä poistuneet muiden asioiden takia. Tiedän, että meillä kaikilla on vaikeat aikataulut ja ohjelmat, mutta minun on siksi ollut noudatettava työjärjestystä tiukasti ja annettava etusija jäsenille, jotka pysyivät salissa. Olen pahoillani, mutta työjärjestys on täysin selkeä.

  Puhemies. − (EN)

Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 41 (H-0076/08)

Aihe: EU:n ja Yhdysvaltojen välisen muuntogeenisiä organismeja Maailman kauppajärjestössä koskevan kiistan ratkaiseminen

Kohtuullinen määräaika (reasonable period of time, RPT), jonka kuluessa EU:n oli määrä panna täytäntöön WTO:n oikeuselimen päätös muuntogeenisten organismien hyväksymisestä ja markkinoille saattamisesta, umpeutui 11. tammikuuta 2008. Yhdysvaltojen hallitus on ilmoittanut, että Yhdysvallat on sopinut EU:n kanssa kauppapakotteiden tilapäisestä lykkäämisestä, jotta "EU:lle annetaan mahdollisuus osoittaa edistyneensä konkreettisesti bioteknologian alan tuotteiden hyväksymisen kysymyksessä". Lisäksi Yhdysvallat ilmaisi tyytymättömyytensä Ranskan hallituksen aikomukseen soveltaa suojalauseketta muuntogeenisen maissilajikkeen viljelyn kieltämiseksi, kuten eräät muut EU:n jäsenvaltiot ovat jo tehneet.

Mikä on komission neuvottelumarginaali, jotta tähän kysymykseen löydettäisiin sovintoratkaisu ja EU välttyisi rangaistustoimilta siten, että samalla kuitenkin varmistettaisiin EU:n mahdollisuus pitää voimassa muuntogeenisiä organismeja koskeva tiukka sääntelykehys?

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Hyvän parlamentin jäsenen viittauksen kohteena olevan kiistan ratkaiseminen olisi helpompaa, jos Euroopan unioni osoittaisi kantelijalle, että sen sääntelymenettelyt toimivat tyydyttävästi ja johtavat hyväksymisiin ilman tarpeetonta viivästystä, kun terveyteen tai ympäristöön kohdistuvia riskejä ei ole havaittu tai kun ne ovat hallittavissa.

Lisäksi pitäisi löytää ratkaisu WTO:n menettelyjen kohteena oleviin kansallisiin suojatoimiin, joiden osalta on todettu, etteivät ne ole tieteellisesti perusteltuja eivätkä siten WTO:n sääntöjen mukaisia.

Molemmissa tapauksissa komission on luotettava jäsenvaltioiden yhteistyöhaluihin. Velvoitteemme ovat näin ollen selkeät, emmekä voi vältellä velvollisuuksiamme.

Yhdysvallat on tällä välin suostunut olemaan ryhtymättä välittömiin vastatoimiin. Menettelyt saatetaan kuitenkin käynnistää uudelleen, jos vaatimustenmukaisuuspaneeli päättää, että Euroopan unioni on jättänyt panematta täytäntöön WTO:n paneelin päätöksen. Euroopan unionin muuntogeenisiä organismeja koskevan sääntelyjärjestelmän tehokas toiminta ei ole ainoastaan WTO:n kantajien vaan myös itse Euroopan unionin edun mukaista.

Useimmat tämänhetkisistä rehulähteistämme ovat maita, jotka kehittävät bioteknologian alan tuotteita. Siksi on välttämätöntä, että hyväksymme ajoissa turvalliset muuntogeeniset tuotteet rehukäyttöön varmistaaksemme EU:n kotieläintalouden kilpailukyvyn. Esimerkiksi EU:n sianliha-alalla on yhä vaikeampaa saada rehua kohtuullisin hinnoin samalla, kun sianlihan hinnat putoavat. Toisin sanoen, mitä kauemmin lupiemme myöntäminen kestää, sitä suurempi on Euroopan maatalouteen kohdistuva riski.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jos EU:n ja Yhdysvaltojen välille puhkeaa kauppasota muuntogeenisten organismien takia, miten suuria mahdollisia pakotteita harkitaan, ja miten niitä sovelletaan?

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Vastatoimien määrästä päättäisi WTO:n täytäntöönpanoa käsittelevä paneeli. Mahdolliset vastatoimet saattavat kuitenkin olla erittäin merkittäviä. Ne saattavat merkitä satojen miljoonien dollarien arvoisen kaupan menetystä. Vastatoimia voitaisiin soveltaa EU:n tuotteisiin eri jäsenvaltioista, ei ainoastaan niistä, jotka ovat hyväksyneet kansallisia suojatoimia muuntogeenisiä tuotteita vastaan.

Vastuulliset jäsenvaltiot eivät siis asettaisi vain omia tuottajiaan ja viejiään alttiiksi vastatoimien riskille. Ne vaarantaisivat toiminnallaan monen jäsenvaltion viejät omiensa lisäksi.

Toivon niiden harkitsevan näitä johtopäätöksiä ja näitä seurauksia tarkastellessaan toimia, joihin ne ryhtyvät.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Haluaisin kiittää komission jäsentä selvistä sanoista, koska tämä on valtava asia rehuteollisuudelle. Mutta näkeekö hän – kuten minä näen – kuluttajien keskuudessa lisääntyvän haluttomuuden tunnustaa EU:n rehumarkkinoiden realiteetit? Hän mainitsee erittäin tehokkaasti kysymyksen vaikutuksesta siipikarjanliha- ja sianlihasektoreihimme ja niiden kilpailukykyyn. Ehkä voimme myöhemmässä vaiheessa keskustella laajemmasta kysymyksestä, joka koskee WTO:n sääntöjä kaupan ulkopuolisen toiminnan osalta ja parhaillaan käynnissä olevia neuvotteluja maatalouden kilpailukyvystä yleensä.

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Mielestäni asiaan liittyy huomattava määrä väärää tietoa, vääristelyä ja kauhujuttujen levittämistä, mikä vaikuttaa julkisen mielipiteen joihinkin osiin. Luulen, että jos olisi olemassa edustavampi valikoima tietolähteitä ja yleisömme saisi enemmän objektiivista tietoa ja jos jotkin näiden toimien seurauksista ja tuloksista otettaisiin huomioon, yleisö saattaisi hyvinkin tehdä muita johtopäätöksiä.

Totta kai kuluttajien pitäisi tietää, mitä he kuluttavat. Kuluttajilla pitäisi myös olla mahdollisuus valita muuntogeenisten ja muiden tuotteiden välillä. Tällä hetkellä heiltä evätään tämä mahdollisuus muuntogeenisiin tuotteisiin kohdistuvien ennakkoluulojen takia.

  Puhemies. − (EN)

Bart Staesin laatima kysymys numero 42 (H-0079/08)

Aihe: Talouskumppanuussopimusten perusteellinen uudelleenarviointi

Tavarakaupan vapauttamiseen suostuneiden AKT-maiden hallituksilla ei ole riittävästi neuvotteluvoimaa kysymyksissä, jotka todella ovat niille tärkeitä. Vaikka maiden on tehtävä suuria myönnytyksiä talouskumppanuussopimusten vuoksi, ei Eurooppa anna sitovia lupauksia alkuperäsääntöjen parantamisen, tukiensa jakamisen tai kehitysavun laajentamisen kaltaisten merkittävien kysymysten kohdalla.

Yhtyykö komissio näkemykseen, jonka mukaan kyseisille valtioille on annettava enemmän aikaa, jotta ne voivat neuvotella itselleen asianmukaiset talouskumppanuussopimukset ja niitä on tuettava paremmin niiden pyrkiessä vahvistamaan neuvottelukapasiteettiaan, minkä vuoksi nykyiset sopimukset - jotka eivät todellakaan ole mitään "kehitysyhteistyövälineitä", mitä niiden pitäisi olla - on arvioitava perusteellisesti uudelleen ja niitä on tarkistettava?

Thijs Bermanin laatima kysymys numero 43 (H-0080/08)

Aihe: Talouskumppanuussopimukset

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa tehtäviä talouskumppanuussopimuksia koskevan määräajan umpeutuminen 1. tammikuuta 2008 aiheuttaa paljon epävarmuutta kyseisissä valtioissa. Vientiä, suojatoimenpiteitä, alkuperäsääntöjen parantamista, komission tuen jakamista tai kehitysavun laajentamista koskevista poikkeuslausekkeista tehdyt sopimukset ovat usein riittämättömiä ja siksi niiden vaikutus on vähäinen asianomaisissa maissa. Onko komissio valmis arvioimaan nykyiset sopimukset perusteellisesti uudelleen ja tarkistamaan niitä, mihin konkreettisiin toimiin se aikoo ryhtyä tämän johdosta, ja mikä on kyseisten toimien aikataulu?

Claude Moraesin laatima kysymys numero 44 (H-0085/08)

Aihe: Taloudellisten kumppanuussopimusten vaikutusten arviointi

Komissio on äskettäin tehnyt Karibian alueen kanssa täyden taloudellisen kumppanuussopimuksen (EPA). Muiden maiden tai alueiden kanssa on tehty useita väliaikaisia sopimuksia, joiden on määrä johtaa täyteen EPA-sopimukseen. Tähänastinen edistyminen esiteltiin Euroopan parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnalle hyvin selkeästi tammikuussa, ja annamme arvoa komission jäsenen tekemälle kovalle työlle.

Viittasitte myös tuleviin tehtäviin. Mainitsitte muun muassa kuitenkin myös, että on erittäin tärkeää löytää tapoja valvoa uusien sopimusten täytäntöönpanoa ja vaikutusta.

Onko komissiolla tässä vaiheessa karkeita arvioita viimeisimpien sopimusten myönteisistä vaikutuksista afrikkalaisten viljelijöiden tuloihin sekä eurooppalaisten kuluttajien lopullisiin hintoihin? Miten komissio aikoo kehittää tekniikoita täytäntöönpanon ja vaikutusten valvomiseksi ja mittaamiseksi?

David Martinin laatima kysymys numero 45 (H-0122/08)

Aihe: Talouskumppanuussopimukset

Voiko komissio toimittaa viimeisimmät tiedot talouskumppanuussopimuksista?

Sarah Ludfordin laatima kysymys numero 46 (H-0124/08)

Aihe: Talouskumppanuussopimukset

Miksi komissio ei ole onnistunut vakuuttamaan arvostelijoita siitä, että talouskumppanuussopimukset ovat oikeudenmukaisia kehitysmaille?

Hélène Goudinin laatima kysymys numero 47 (H-0153/08)

Aihe: Kehitysmaiden kanssa tehtävät kumppanuussopimukset

Useimmat AKT-maat ovat tehneet EU:n kanssa talouskumppanuussopimuksia. Monien vapaaehtoisjärjestöjen mielestä sopimukset eivät johda esitettyihin tavoitteisiin, eli ne eivät edistä taloudellista kehitystä sopimuksen tehneissä maissa. Komission puheenjohtaja on todennut, että talouskumppanuussopimukset voidaan jatkossa avata keskustelua varten ja niistä voidaan samalla myös neuvotella uudestaan. Kaupasta vastaava komissaari on sitä vastoin suhtautunut kielteisesti mahdollisuuteen neuvotella tämänhetkisistä sopimuksista uudestaan.

Voiko komissio kertoa, miten se suhtautuu asiaan? Saavatko kehitysmaat, jotka ovat allekirjoittaneet EU:n kanssa tehdyn kumppanuussopimuksen, mahdollisuuden neuvotella sopimuksesta uudelleen?

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Asiat ovat edenneet sen jälkeen, kun komissio tämän vuoden tammikuussa kertoi kehitysyhteistyövaliokunnalle viimeisimmistä tapahtumista. Oikeudelliset tekstit on tarkistettu yhdessä Karibian alueen kanssa tehtävää taloudellista kumppanuussopimusta (EPA) varten, ja olemme käynnistämässä allekirjoittamiseen ja ratifiointiin johtavaa prosessia. Muilla alueilla olemme valmistelleet väliaikaisten sopimusten allekirjoittamista ja pohtineet, miten korvata ne täysimääräisillä taloudellisilla kumppanuussopimuksilla.

Palasin juuri eteläiseen ja itäiseen Afrikkaan tekemältäni matkalta, jonka aikana vierailin Lesothossa, Etelä-Afrikassa, Botswanassa ja Sambiassa. Pidin ministeritason tapaamisia SADC- ja ESA-alueiden kanssa ja kävin ohimennen sanottuna kattavia keskusteluja presidentti Mbekin kanssa sekä taloudellisista kumppanuussopimuksista että Dohan kehitysohjelmasta. Minuun teki kaikissa tapaamisissa ESA:n ja SADC:n kanssa vaikutuksen alueiden sitoutuminen neuvotteluissa etenemiseen ja se, etteivät ne halunneet katsoa taaksepäin tai purkaa tähänastisia saavutuksia ottaen huomioon kaikki tuhoisat seuraukset kaupan turvallisuudelle, joita purkamisella olisi. Tämä heijastui yhteisiin julkilausumiin, joissa teimme selväksi yhteisen sitoumuksemme sopia täysistä taloudellisista kumppanuussopimuksista tämän vuoden loppuun mennessä.

Olemme viime päivinä myös pitäneet johtavien virkamiesten kokouksia Keski-Afrikan ja Länsi-Afrikan kanssa. Keski-Afrikka haluaa täysimääräisen EPA:n heinäkuuhun mennessä, ja Länsi-Afrikka aikoo saavuttaa täysimääräisen EPA:n vuoden 2009 puolivälissä. Lisäksi Tyynenmeren alue käy sisäisiä neuvotteluja, mutta sovittuna tavoitteena on edelleen saada päätökseen täysimääräinen EPA vuonna 2008.

Minulla on selvä tunne siitä, että useimmat alueet ovat nyt saaneet päätökseen tilanteen arvioinnin ja harkinnan viime joulukuun tapahtumien jälkeen ja ilmaisevat uudelleen selkeästi sitoutumisensa siirtyä kohti täysimääräisiä taloudellisia kumppanuussopimuksia. Tämä on tärkeä merkki siitä, että ne ovat sitoutuneita yhdistämään kauppa- ja kehitysstrategiat edistyksellisellä, tulevaisuuteen suuntautuneella tavalla. Se on sitoumus, josta olen iloinen.

Tavoitteemme kaikki kauppakysymykset, kauppaan liittyvät kysymykset ja kehityskysymykset kattavien täysimääräisten EPA-sopimusten tekemisestä kokonaisia alueita varten pysyy muuttumattomana. Samaan aikaan kehittyneemmät maat, kuten Kenia, Norsunluurannikko ja muut sanovat suojanneensa tuhansia maatalouden työpaikkoja väliaikaisilla sopimuksilla, ja vähiten kehittyneet maat, kuten Tansania ja Lesotho, kehuvat alkuperäsääntöjä koskevia parannuksia. Herkät maatalouden sektorit on suojattu, ja AKT-mailla on nyt aikaa ja tilaa selvittää, miten päästä täysimääräisiin alueellisiin sopimuksiin.

Taloudellisia kumppanuussopimuksia on seurattava tiiviisti sekä avun että kaupan näkökohtien osalta. Tämän vuoksi Karibian alueen EPA:lla otetaan käyttöön tiivistäviä seurantajärjestelyjä, mukaan lukien parlamentaariset ja muut neuvoa antavat alakomiteat. Väliaikaiset sopimukset korvataan täysimääräisillä taloudellisilla kumppanuussopimuksilla, jotka sisältävät vastaavanlaisia määräyksiä, ennen kuin mitään olennaisia vapauttamissitoumuksia sovelletaan AKT-puolella.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, panen vastauksenne merkille. Tarkastelemme asiaa lisää. Ette kuitenkaan voi kieltää, että useimmilla AKT-mailla on erittäin puutteelliset neuvotteluvalmiudet, eikä niillä aina ole valinnanvaraa, vaan ne asetetaan valmiiden tosiasioiden eteen. Juuri viime viikolla – ja tällä ei ole mitään tekemistä AKT-maiden kanssa – tapasin Guatemalalaisen ammattiyhdistyksen johtajan, Pinzonin, joka kertoi minulle vaikeasta tilanteestaan ammattiyhdistyksen johtajana neuvotteluissa Euroopan unionin ja Keski-Amerikan välillä. Tämä tilanne on yleinen maissa, joissa tietyt yhteisöt ja asemat ovat äärimmäisen heikkoja.

Kysymykseni kuuluu: voiko komission jäsen vakuuttaa, että tietyt oikeudet, esimerkiksi ammattiyhdistysoikeudet ja kansainväliset työhön liittyvät oikeudet, tehdään sitoviksi tällaisissa kauppasopimuksissa, sekä taloudellisissa kumppanuussopimuksissa (EPA) että sopimuksissa muiden ryhmittymien, kuten Keski-Amerikan kanssa, jotta näitä oikeuksia kunnioitetaan? En ole aiheen asiantuntija, mutta olen saanut sen vaikutelman, että sopimukset sisältävät tältä osin huomattavia aukkoja.

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Guatemala ei, kun viimeksi katsoin AKT-maiden listaa, kuulunut niihin. Meillä ei ole AKT-maita Keski-Amerikassa.

Kehottaisin arvoisaa jäsentä siis pyytämään tietoa niiltä, jotka todella elävät ja työskentelevät AKT-maissa.

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) Taloudelliset kumppanuussopimukset tarkoitettiin alun perin kauppa- ja kehityssopimuksiksi, jotka koskevat muutakin kuin vain markkinoille pääsyä.

Voiko komission jäsen kommentoida kasvavaa huolta siitä, että väliaikaiset kumppanuussopimukset luovat kasvavaa kauppaan liittyvää vihanpitoa Afrikan kansojen kesken, yhtenä esimerkkinä Kenia? Kenian naapurit katsovat, että sen tuki näille sopimuksille on vienyt pohjaa maanosan innolta radikaalimpaan kantaan EPA:n osalta.

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Olen pahoillani, en tiedä, mitkä Kenian naapureista ovat omaksuneet tämän kannan. Minun tietääkseni, paitsi jos arvoisa jäsen voi kertoa minulle, mistä maasta hän nimenomaan puhuu, ne näyttävät hyväksyneen väliaikaiset sopimukset samalla tavalla kuin Kenia.

Sanoisin vain, että väliaikaiset sopimukset koskevat tavaramarkkinoille pääsyä. Ne ovat väliaikaisia sopimuksia, jotka tehtiin ennen WTO:n määräaikaa joulukuun lopussa, niin että Kenian kaltaiset maat, jotka eivät ole vähiten kehittyneitä maita ja joihin ei siten sovelleta ”kaikki paitsi aseet” -aloitetta, saisivat turvattua kauppaan liittyvän etuuskohtelunsa ja pääsyn Euroopan markkinoille, niin ettei kauppa keskeytynyt tammikuun 1. päivän jälkeen. Tästä syystä kollegamme Keniassa ja muissa samankaltaisessa asemassa olevissa maissa ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä ponnisteluihin, jota toteutimme, ja joustavuuteen, jota osoitimme varmistaaksemme, että ne pääsivät rajan yli vuoden loppuun mennessä.

  David Martin (PSE). – (EN) Hyväksyisittekö, että sen lisäksi, että AKT:n ja EU:n suhteesta tehdään yhteensopiva WTO:n sääntöjen kanssa, yksi taloudellisten kumppanuussopimusten keskeisistä päämääristä on varmistaa etelä–etelä-kaupan lisääntyminen?

Tarkastelisitteko tässä yhteydessä mahdollisuutta lisätä ja kohdentaa paremmin kaupan tukemiseen osoitettua apuamme sen varmistamiseksi, että etelä–etelä-kaupan edut toteutuvat näiden EPA-sopimusten kautta?

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Tuen tätä näkökohtaa ehdottomasti ja käytän tämän tilaisuuden vedotakseni jäsenvaltioihimme, jotta ne hoitaisivat sen, minkä katson olevan niiden osuus, täyttämällä tekemänsä sitoumukset antaa kauppaa tukevaa apua, mikä vastaisi komission tekemää sitoumusta.

Tekemämme sitoumus on erittäin tärkeä, ja jäsenvaltiot ovat aiemmin sanoneet pitävänsä siitä kiinni. Toivon niiden nyt tekevän niin käytännössä ja vastaavan kollegoidemme odotuksiin AKT-maissa.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) En ole tämän alan asiantuntija – toisin kuin ilmeisesti monet muista kysyjistä – ja siksi minua kiinnostaisi tietää miten ja, mistä olen melko ihmeissäni, miksi EPA:n vastustajat ovat pääosin määränneet lehdistön julkaiseman sisällön? Miksei ollut mahdollista saada EPA:n etuja paremmin perille? Onko yksinkertaisesti niin, että sopimusten vastustajat eivät hyväksyneet kaupan vapauttamisen etuja, kuten minä, ja halusivat vain säilyttää protektionismin?

Mistä johtuu, etteivät komissio ja muut ehkä pystyneet saamaan ääntään riittävästi kuuluville lehdistössä?

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Äänemme kuultiin siellä, missä sillä on merkitystä – poliitikkojen, ministerien ja päättäjien keskuudessa. En voi antaa selitystä lehdistön puolesta; ajat, joina pystyin selittämään, mitä lehdistössä kirjoitettiin, ovat kaukana takanani.

Monet neuvottelukumppanimme AKT-maiden joukossa suhtautuivat argumentteihin erittäin hyvin. Saatuaan aikaan väliaikaiset sopimukset ne ovat nyt suurimmaksi osaksi erittäin innokkaita, niiden täysimääräisen allekirjoittamisen lisäksi, etenemään neuvotteluihin täysimääräisestä taloudellisesta kumppanuussopimuksesta ja siirtymään tavarasta palveluihin, investointeihin ja muihin kauppaan liittyviin sääntöihin, koska ne tietävät, että näissä piilee valtaosa näiden sopimusten kehitysarvosta.

Tietenkin taloudellisten kumppanuussopimusten osalta on luotu tietynlaista kakofoniaa – lähinnä, mutta ei pelkästään, kauppaan epäilevästi suhtautuvien ihmisten toimesta, jotka vastustavat globalisaatiota (mitä se sitten tarkoittaakin) ja uskovat, että AKT-mailla menisi paremmin, jos ne olisivat tavallaan enemmän eristyksissä kansainvälisestä taloudesta, eli minun mielestäni menneisyyden loukussa. En usko, että tätä näkökohtaa voitaisiin suositella mistään syystä, mutta se houkuttelee tarjoamalla yksinkertaistettuja iskulauseita, joita on helppo omaksua ja joista on helppo kirjoittaa, kun taas itse politiikan ydin ja se sisältö, mistä tässä on kyse, on monimutkaisempi. Ne, jotka näkevät vaivaa tajutakseen sen, näkevät kuitenkin sen arvon ja mahdolliset edut. Siksi monet AKT-maissa yrittävät tarttua niihin.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, minua kiinnostaa, onko kehittyvien maiden kanssa tehtävien kumppanuussopimusten osalta ajateltu strategioita uusiutuvien energialähteiden alalla, koska meille on tietenkin tärkeää, että kaikkialla, missä tuotanto tapahtuu esimerkillisellä tasolla, kustannuksia vähennetään niin paljon kuin mahdollista samalla kun vahingollisten aineiden käyttöä verotetaan vastaavasti. Voitteko kuvitella tämän ottamista mukaan tällaisiin sopimuksiin?

  Peter Mandelson, komission jäsen. – (EN) Kaikki kauppasopimukset, joihin pyrimme neuvottelemalla, sisältävät kestävyysulottuvuuden, eivätkä taloudelliset kumppanuussopimukset muodosta poikkeusta.

Meidän on kuitenkin toimittava AKT-maiden ja niiden neuvottelijoiden intressien sekä kyseisten toimijoiden maiden intressejä koskevien käsitysten mukaisesti. Vaikka emme siis ujostele ottaa tällaisia kysymyksiä esiin, en voi mennä takuuseen niiden saamasta vastaanotosta niiden parissa, joiden kanssa näitä neuvotteluja käymme.

  Puhemies. – (EN) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

  Puhemies. – (EN) Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.55 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO