Puhemies. − (DE) Seuraavana käsittelyvuorossa on komission julkilausuma transatlanttisesta talousneuvostosta.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Euroopan unionilla ja Yhdysvalloilla on hallussaan kaiken kaikkiaan 60 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja 40 prosenttia maailmankaupasta. Transatlanttiset kaupalliset palvelut ja tarkistusvirta liikuttaa nykyään kolmea miljardia Yhdysvaltain dollaria päivässä. Transatlanttiset taloussuhteet työllistävät 14 miljoonaa henkeä. Tähän mittakaavaan kuuluu tämän päivänä keskustelun aiheemme.

Euroopan unioni ja Yhdysvallat allekirjoittivat huhtikuussa 2007 puitesopimuksen Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen vahvistamisesta. Tämän sopimuksen perustana on sen tunnustaminen, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat kumpikin toistensa tärkeimmät kauppakumppanit ja että niillä on yhteiset intressit ja haasteet ja että ne jakavat laajalti yhteiset arvot, kuten sitoutumisen vapaakauppaan ja investointien vapauden, sitoutumisen vapaaseen ja vääristymättömään kilpailuun, omaisuuteen kuuluvien oikeuksien kunnioittamisen, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeudet, ja tehokkaan kuluttajien-, työ- ja ympäristönsuojelun.

Transatlanttisella sopimuksella vahvistetaan yhteistä sitoutumistamme tiiviimpään taloudelliseen yhteistyöhön sekä kaupan ja sijoitusten transatlanttisten esteiden purkamisen nopeuttamiseen. Transatlanttinen talousneuvosto perustettiin varmistamaan yhteistyön sujuminen. Sen tavoitteena on purkaa esteet todellisilta transtlanttisilta markkinoilta. Samaan aikaan meitä yhdistävät myös yhteiset haasteet suhteissamme muihin maihin. Transatlanttinen talousneuvosto on jo osoittautunut arvokkaaksi strategisen vuoropuhelun foorumiksi, jossa käsitellään sitä, miten suhtautua Kiinaan ja valtionvaroihin. Tuontitavaroiden tuoteturva ja tekijänoikeuksien voimaan saattaminen kolmansissa maissa ovat erityisiä esimerkkejä käytännön yhteistyöstä erityisasioissa.

Suurimpana kaupan esteenä korkealle kehittyneissä talouksissamme ovat eri säännöt ja lähestymistavat sääntelyyn. Tullien ulkopuoliset kaupan esteet on käytännöllisesti katsoen poistettu kahdeksassa tärkeimmässä kauppakierroksessa kuluneina 60 vuotena. Tullien ulkopuoliset esteet, kuten kauppaa rajoittavat tarpeettoman tiukat säännöt ja hallinnolliset menettelyt, ovat nyt suurin este. Nämä esteet eivät useinkaan näy selvästi, ja ne ovat mutkikkaampia. Ne voivat myös olla poliittisesti herkkiä, sillä ne johtuvat usein tarkoituksellisista sisäpoliittisista päätöksistä.

Meistä on myönteistä, että Yhdysvallat, joka aiemmin suhtautui aina hyvin skeptisesti sääntelyyn, jota sillä itsellään ei ollut, on nyt avoimempi kansainväliselle yhteistyölle sääntelyasioissa, erityisesti meidän kanssamme. Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoiden valvontaviranomaisten (SEC) päätös hyväksyä IFRS-standardit (kansainväliset tilinpäätösnormit) oli historiallinen askel eteenpäin.

Transatlanttisen talousneuvoston eurooppalaisena puheenjohtajana olen oivaltanut tärkeän seikan tässä alkuvaiheessa. Transatlanttista yhteistyötä ei voi olla ilman poliittista johtoa. Voidaan kyllä ymmärtää, että esteettömät markkinat olisi hyvä asia; mutta heti, kun alamme käsitellä erityisiä esteitä, huomaamme, että taloudellinen yhdentyminen vaatii paljon kovaa työtä, kärsivällisyyttä, sitkeyttä ja, kuten sanottu, poliittista johtoa. Näin oli myös silloin, kun halusimme toteuttaa Euroopan sisämarkkinat. Palautan mieliin, että 30 vuotta taloudellista ja poliittista yhdentymistä raivasi tietä Euroopan sisämarkkinahankkeellemme.

Voimassa olevien sääntöjen ja totuttujen menettelyjen muuttaminen ei aina ole suosittua. On aina ryhmiä, joiden ei vallitsevan tilan vuoksi tarvitse luopua etuoikeuksistaan. Jotkut ryhmät tuntevat itsensä aina uhatuiksi omalla maallaan. Jos annamme myöten tälle painostukselle ja menetämme näkymän Euroopan talouden eduista kokonaisuutena, joudumme hukkaan ja menetämme kollektiivisen käsityskykymme.

Haluaisin tänään korostaa, että taloudellisen yhdentymisen ja sääntelyrasitteen purkamisen esteenä ovat voimassa olevat säännöt, mutta että sen lisäksi myös uudet sääntömääräiset aloitteet voivat horjuttaa toivotun tavoitteen saavuttamista. Esimerkiksi Yhdysvaltojen kongressilla on laki, jossa säädetään, että kaikki satamistamme Yhdysvaltoihin lähtevä rahti on tarkastettava ennalta. Keskustelemme tästä tietysti transatlanttisessa talousneuvostossa.

Seuraava transatlanttisen talousneuvoston kokous pidetään ensi tiistaina täällä Brysselissä. Se on ensimmäinen kokous Euroopassa. Yhdysvallat tuo siihen useita hallituksen poliitikkoja. Asialista on laaja, ja siinä pyritään edistymään useilla aloilla. Kuten ensimmäisessä kokouksessa Washingtonissa tässäkin kokouksessa jatketaan strategista vuoropuhelua. Käsittelyn aiheita ovat Venäjän ottaminen mukaan maailman talouteen, kysymys siitä, miten vastata protektionismin kasvavaan uhkaan, ja aivan erityisesti, mitä päätelmiä voimme tehdä rahoitusmarkkinoiden kriisistä. Kuten voitte havaita, aihealue on hyvin laaja.

Parlamenttien jäsenet molemmin puolin Atlanttia ovat hyvin tärkeässä asemassa tässä prosessissa. Olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille siitä suuresta mielenkiinnosta, jota se on osoittanut tähän prosessiin. Olen hyvin kiitollinen Euroopan parlamentille myös sen läheisistä suhteista Yhdysvaltojen kongressiin. Minun on sanottava, että parlamentin jäseninä tehtävänne on hyvin tärkeä, sillä hyvin paljon siitä, mistä haluamme ja voimme sopia poliittisesti, on virallistettava lainsäädännön kautta. Tätä varten tarvitaan Yhdysvaltojen kongressin ja Euroopan parlamentin hyväksyntä. Tämän vuoksi myös sääntömääräinen vuoropuhelu kuuluu hankkeeseen.

Lopuksi haluaisin korostaa, että äskettäin valittu lähestymistapa poikkeaa suuresti aiemmista, jotka kaikki epäonnistuivat enemmän tai vähemmän näyttävästi. Molemmat osapuolet ovat vakuuttuneita siitä, että tämä lähestymistapa on toistaiseksi todellisia muutoksia lupaavin. Aloitteita on tutkittava jatkuvasti, ja vastuu on jaettava selvästi, sillä aiemmin tehtiin aloitteita, jotka eivät valitettavasti tuottaneet asetettua tavoitetta.

Tämän vuoksi on hyvin tärkeää selventää, että nyt harjoitetaan yhteistyötä, jota ei ole muotoiltu hätäillen. Kyseessä on pitkän aikavälin hanke. Molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että Yhdysvaltojen nykyisen hallituksen toimikaudella, joka päättyy ensi tammikuussa, tai nykyisen Euroopan komission toimikaudella, joka päättyy ensi vuoden marraskuussa, ei saa olla merkitystä tämän työn keskipitkän ja pitkän aikavälin suunnittelussa.

Olemme ehdottoman päättäväisiä halutessamme varmistaa, että tämä hanke ulottuu lakitermejä ja toimikausia pidemmälle.

  Jonathan Evans, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aivan ensiksi kiittää varapuhemies Verheugenia. Hän on korostanut poliittista johtajuutta, kovaa työtä ja kärsivällisyyttä. Hän on osoittanut kaikkia näitä ominaisuuksia ja minun on sanottava, ettemme olisi tässä vaiheessa nyt, jollei hän olisi tehnyt tässä hankkeessa kovaa työtä ja osoittanut henkilökohtaista sitoutumista.

Parlamentille tehtävä yhteinen päätöslauselmaesitys edustaa mielestäni näkemyksiä, joita tässä yhteydessä on saatu kaikilta parlamentin valiokunnilta. Haluan onnitella niitä ensiksi niiden sitoutumisesta ja toiseksi keskittymisestä, sillä tämä asiakirja koostuu 47 kohdasta, joita – uskomatonta kyllä – kaikki parlamentin valiokunnat ovat olleet laatimassa.

Tämä on myönteistä. Näin on mielestäni jatkettava myös vastaisuudessa. Haluan kiittää asiallisesta vuoropuhelusta ja äänestäjien kanssa käydystä kulutusvuoropuhelusta. Kiinnitän huomiota myös varapuhemies Verheugenin huomautukseen Yhdysvaltojen kongressin sitoutumisesta asiaan. Tapasin kollegojamme kongressissa Washingtonissa ja hämmästyin, kun minua pyydettiin – ensimmäistä kertaa, uskoisin – esittämään näkemykseni 13. toukokuuta pidettävässä kokouksessa. Mielestäni tämä suhde poikkeaa täysin siitä, mitä meillä oli parlamenttina Yhdysvaltojen kongressin kanssa vielä kolme tai neljä vuotta sitten.

Miksi tämä on tärkeää? Siksi että pyrimme saamaan aikaan sääntely-yhteistyön, kunnollista riskinarviota, myös tuontituotteiden turvallisuudesta, pääsemään eroon teknisten standardien eroista, jäljellä olevasta protektionismista, poistamaan transatlanttisen kaupan esteet ja edistämään pääomamarkkinoiden vapauttamista.

Uskon myös, että voimme ryhtyä globaaleiksi standardien asettajiksi globalisaation haasteita vastaan. Voimme osoittaa, että pystymme varmistamaan transatlanttiselta perustalta standardit, joita Kiinasta ja Japanista tulevat haasteet eivät heikennä.

Haluaisin vielä lopuksi sanoa pari sanaa toisestakin henkilöstä, joka on edistänyt tätä prosessia. Kyseessä on Yhdysvaltojen kongressin ulkosuhteiden valiokunnan puheenjohtaja Tom Lantos, joka valitettavasti kuoli pari viikkoa sitten. Haluan vain sanoa, että hän oli Yhdysvaltojen kongressissa ainoa juutalaisten joukkotuhon kokenut edustaja, mies, jonka Raoul Wallenberg pelasti. Mielestäni hänen sitoutumisensa tähän prosessiin oli senlaatuista, että se on hyvä merkitä parlamenttimme pöytäkirjaan, ja kiitän häntä meidän kaikkien puolesta.

(Suosionosoituksia)

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Kiitämme komission jäsen Verheugenia hänen sitoutumisestaan EU:n ja Yhdysvaltojen väliseen yhteistyöhön sekä transatlanttisen talousneuvoston kehittämiseen ja perustamiseen taloudellisen yhteistyön tiivistämiseksi ja yhden suuren yhteismarkkina-alueen perustamiseen – joka ei palvele vain EU:n ja Yhdysvaltojen etuja, vaan käsittelee molempien kohtaamia ongelmia, kuten globalisaation muotoilua, globaalia sääntelyä kaipaavien asioiden sääntelyä ja tarvittaessa myös sääntelyn purkamista.

Komission jäsen Verheugen on oikeassa todetessaan, että poliittisilla tekijöillä on valtava merkitys tässä yhteydessä ja että poliittisten päätöksentekijöiden merkitys on myös suuri – mikä onkin asia sinällään. Yhdysvalloissa on vaalivuosi: vuosi, joka herättää epävarmuutta maan tulevasta suunnasta. Emme tiedä, kuka on tuleva presidentti, vaikka onhan minulla oma suosikkini. Yhdysvaltojen talouden kehitys eroaa omastamme. Meillä on asiat vielä suhteellisen hyvin; Yhdysvaltoihin on asettunut pessimismi. Esimerkiksi talouden ylikuumeneminen, kasvava työttömyys ja katkerat valitukset nousevista energianhinnoista johtavat kaikki epävarmuuteen, mikä puolestaan tietysti vaikuttaa maan johtaviin toimijoihin.

Tarvitsemme kuitenkin toisiamme toteuttaaksemme laajan asialistamme, kuten komission jäsen Verheugen jo totesi. Tässä ei ole kyse vain yhteismarkkinoiden kehittämisestä; kyse on myös sitoutumisestamme globaaleihin ongelmiin, joihin liittyy kaupankäynti ja kauppapolitiikka ja suhteemme uusiin talousmahteihin eli Brasiliaan, Venäjään, Intiaan ja Kiinaan. Tämä on tärkeä seikka.

On myös mietittävä, miten voimme toteuttaa yhteistä kaupallista asialistaa, johon kuuluvat myös sosiaaliset ja ympäristöseikat. Korostamani asiat ovat ryhmälleni hyvin tärkeitä.

Haluaisin mainita muutamia lyhyen aikavälin painopisteitä markkinoiden kehittämisen lisäksi. Mielestäni elintarvikekriisi olisi myös otettava asialistalle, samoin kuin energiavarmuus ja kestävät energiatoimitukset – molemmat osapuolet ovat ensisijaisia energiankäyttäjiä ja riippuvaisia tuottajamaista – ja tietysti rahoitusmarkkinoiden vakaus. Mielestäni loppujen lopuksi kyse on siitä, että estetään Eurooppa-linnoituksen ja Yhdysvallat-linnoituksen kehittyminen reaktiona kaikenlaisiin uusiin talouskehityksiin; meidän on pyrittävä toimimaan yhdessä kansainvälisesti silloin, kun kyseessä on oman taloutemme ja meistä riippuvaisten maiden talouksien tulevaisuus. Kiitos!

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, komission jäsen Verheugen muistutti meitä kaikkia useista hyvin tärkeistä seikoista nyt käsiteltävässä asiassa. Ensinnäkin Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen kauppa on arvoltaan kolme miljardia Yhdysvaltojen dollaria.

Toiseksi hän muistutti meitä siitä, että jäsenvaltioidemme välisten yhteismarkkinoiden luomiseen kului yli 30 vuotta – eivätkä ne vieläkään ole, kuten tiedämme, täydelliset. Toisin sanoen meille muistutettiin, että Yhdysvaltojen ja Euroopan välisten yhtenäismarkkinoiden rakentaminen voi olla vain pitkän aikavälin hanke.

Lopuksi hän korosti politiikan, poliittisten piirien ja laitosten, merkitystä tässä yhteydessä.

Ryhmäni osallistui tämän päätöslauselman laatimiseen ja tukee siksi pääosiltaan sen sisältöä. Ensiksi meidän on pyrittävä standardien mahdollisimman suureen yhdenmukaistamiseen, olivatpa kyseessä tuotevarmuus tai muut taloudelliset seikat. Tämän takia meidän on luotava yhtenäiset ja yhdenmukaistetut standardit. Tiedämme kuitenkin, miten vaikeaa se on, ja siltä varalta, että se osoittautuisi mahdottomaksi tai siihen kuluisi liian kauan aikaa, päätöslauselmassa kehotetaan hyväksymään toisen standardit eri taloudellisten seikkojen suhteen sillä periaatteella, että jos se kelpaa meille, sen on kelvattava myös kumppaneillemme – ja tietysti myös päinvastoin.

Kuten kaikki tiedämme, tämäkin on helpommin sanottu kuin tehty, ja ongelmia on vielä yhteisesti ratkaistavana. Näitä kysymyksiä ovat muun muassa siipikarja, hormonit, nautakarja tai hyvin arkaluonteinen aihe – jonka komission jäsen mainitsi – Yhdysvaltojen vaatimus siitä, että jokainen kontti on sinetöitävä.

Myönteisellä asenteella voimme mielestäni onnistua ratkaisemaan kaikki nämä ongelmat yksi kerrallaan. Jos sekä parlamenttimme että Yhdysvaltain kongressi tekevät voitavansa, hyvään ratkaisuun on mahdollista päästä.

  Dariusz Maciej Grabowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, muutama tunnustuksen sana komission jäsen Verheugenille ryhtymisestä ja sitoutumisesta näin tärkeään työhön. 1800-luvulla Euroopan merkitys kasvoi, 1900-luvulla hallitsevana oli Yhdysvallat, ja 2000-luku näyttää olevan Kiinan ja Kaakkois-Aasian vuosisata. Jotta vältyttäisiin toistamasta konflikteja, joita syntyi 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, ja jotta otettaisiin huomioon viime vuosikymmenten talouskehityksen nopeus, meidän on ennakoitava mahdolliset kiistanaiheet ja kehitettävä menetelmät yhteenottojen välttämiseksi.

Pari sanaa on sanottava kolmesta suurimmasta uhasta – eriarvoisuudesta tiedonsaannissa ja tiedonvälityksessä; eriarvoisuudesta raaka-aineiden saannissa; ja kolmanneksi eriarvoisuudesta tutkimuksen ja teknologian hyödyntämisessä. Näissä seikoissa transatlanttisen neuvoston merkitys on ilmeinen.

Meidän on määritettävä, ennakoitava ja estettävä kriisit, eikä vapaa talous saa merkitä talousanarkiaa. Eurooppa ei saisi olla välinpitämätön tai protektionistinen suhteissaan Yhdysvaltoihin, eikä Yhdysvallat suhteissaan Eurooppaan. Sekä Yhdysvaltojen että Euroopan, joilla on hallitseva asema tiedonsaannissa, olisi toimittava niin, etteivät kehityksen epäsuhdat kasvaisi, ja estettävä tämä.

  Umberto Guidoni, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, mielestäni kahdenvälisten kauppasopimusten ja WTO:n monenvälisten sääntöjen olisi oltava johdonmukaisempia, jotta kansainvälinen kauppa olisi tasapuolisempaa. Ilman tällaista johdonmukaisuutta transatlanttista talousneuvostoa saatetaan käyttää luomaan erityiset taloussuhteet kahden suurvallan välille, Atlantin molemminpuoliset protektionistiset markkinat, joiden vastassa ovat muut globaalit markkinat.

Euroopan ja Yhdysvaltojen olisikin yhdistettävä voimansa rakentaakseen tasapuolisemman kaupan, soveltaakseen asialistalla olevia ympäristö- ja sosiaalinormeja ja asettaakseen etusijalle kehityksen, köyhyyden vähentämisen, ympäristönsuojelun ja kulttuurisen monimuotoisuuden sen sijaan, että ne pyrkivät purkamaan sääntelyn, mikä auttaa pääomaa liikkumaan nopeammin ja ylikansallisia yhtiöitä hankkimaan lisää voittoja.

On osittain rahoituskeinottelun syytä, että elintarvikekriisi leviää kaikkialle maailmassa. Komission on otettava asialistalle yleishyödykkeiden hinnat, erityisesti elintarvikkeiden hinnat niin, että voidaan määritellä mekanismit, joilla hinnat voidaan vakauttaa ja estää keinottelu tärkeimmillä pääomamarkkinoilla.

Meidän on pyrittävä varmistamaan, ettei tekijänoikeuksilla luoda esteitä tiedonsaannille kannustamalla ja palkitsemalla tiedon- ja teknologiansiirtoja kehitysmaihin.

Monet kauppariidat EU:n ja Yhdysvaltojen välillä ovat koskeneet muuntogeenisten organismien ja lihan tuotannon hormonien käyttöä. Neuvoston ja komission on noudatettava ja puolustettava EY:n lainsäädäntöä niin, että unionin kansalaisille taataan oikeus turvallisiin elintarvikkeisiin ja turvalliseen ympäristöön. Meidän on aloitettava Euroopan maataloudesta ja mietittävä, tarvitaanko todella muuntogeenisin organismein saastutettuja tuotteita tukeutuen totutusti ennaltaehkäisyn periaatteeseen ja vaatimalla muuntogeenisten organismien saastuttamien tuotteiden jäljitettävyyttä ja merkitsemistä.

EU:n ja Yhdysvaltojen on myös asetuttava johtamaan uusiutuvien energialähteiden kehittämistä ja ekologisesti kestävien teknisten ratkaisujen löytämistä.

  Bernard Wojciechowski, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen todetessani, että molemmilla puolin Atlanttia löytyy poliittista halua suureen kumppanuuteen kahden maanosan välillä. Haluaisin osoittaa kiitokseni komissiolle sen työstä tämän molempia osapuolia hyödyttävän rakenteen kehittämisessä. Minua ilahduttaa se, että tämä parlamentti – vaikka joukossamme onkin kommunisteja – tukee pyrkimyksiä kaupan esteiden purkamiseksi Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliltä ja haluaa perustaa transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä.

Euroopassa toivottiin suuresti, että Ranskan uusi presidentti toisi talousuudistuksen maahansa, joka oli vaipunut sosialistiseen horrokseen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että hän on kiinnostuneempi eläkkeelle siirtyneestä mallista kuin talouden liberalisoinnista. Odotukset olivat myös suuret siitä, että uusi liittokansleri uudistaisi Saksan vanhentuneen sosiaaliturvamallin ja antaisi samalla raikkaan sysäyksen muulle Euroopalle Saksan puheenjohtajuuden aikana. Tulos: nolla, nada, zero, zip. Entisestä aidosta Euroopan yhdentymisen vetäjästä on tullut kompastuskivi Euroopan liberaalille taloudelle. Sellaiset tunnukset kuin ”sosiaalinen Eurooppa” tai ”yhteisvastuun Eurooppa” johtavat kansojamme harhaan. Nyt on korkea aika ryhtyä toimiin taloudellisten esteiden purkamiseksi kotona ja aidon kumppanuuden rakentamiseksi Yhdysvaltojen kanssa. Se on ainoa tapa, jolla voimme pitää yllä kilpailukykyistä Eurooppaa.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, odotan tulevan transatlanttisen neuvoston ensisijaisesti etsivän ratkaisuja elintarvikkeiden uusien hinnankorotusten estämiseksi. Odotan sen reagoivan tähän huimaan hintojennousuun ja siihen, että tänä vuonna tuhannet miljoonat ihmiset kuolevat ja toiset 100 miljoonaa vaipuvat syvemmälle köyhyyteen.

Tilanne, jossa nälkä voi kehitysmaissa johtaa levottomuuksiin ja kehittyneet maat sääntelemään elintarvikkeita, ei johdu luonnonkatastrofista. Se on seurausta tyhmästä politiikasta, jota on toteutettu molemmin puolin Atlanttia. Korkeiden tukien ja tuontitullien vuoksi maataloustuotteita ei kasvateta siellä, missä saataisiin suurimpia satoja alhaisimmin hinnoin. Pelloilla kasvaa viljan sijaan rapsia, maissia ja ruokoja, joita käsittelyn jälkeen käytetään autojen polttoaineina. Samalla tiedetään hyvin, että vehnän hinta laskisi heti 10 prosenttia ja maissin hinta jopa 20 prosenttia, jos valtiot määräisivät lykkäyksen biopolttoaineille, puhumattakaan asian koomisista piirteistä, nimittäin siitä, että yhden biopolttoainelitran tuottamiseen tarvitaan usein enemmän kuin litra dieseliä.

Hyvät naiset ja herrat, uskon, että kun keskusteluja on käyty viikon verran transatlanttisessa neuvostossa, selviää, tuntevatko EU ja Yhdysvallat todellista globaalia vastuuta vai pitävätkö ne vain yllä populistista ulkokuorta. Kun otetaan huomioon elintarvikepolitiikasta toistaiseksi saadut kirjaimellisesti tappavat tulokset, näiden osapuolten olisi lopetettava välittömästi epäoikeudenmukaiset maataloustuet ja tullimaksut ja järjettömien biopolttoaineiden edistäminen. Vain näin voidaan varmistaa elintarvikkeiden hintojen lasku ja se, että useammat ihmiset maapallolla saavat mahdollisuuden elää pelkäämättä nälkäkuolemaa. Vain näin voidaan varmistaa todellinen globaali vastuu.

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, minun on sanottava, että pelästyin siitä, mitä Bernard Wojciechowski juuri sanoi Saksasta ja uhasta, jonka saksalaiset muodostavat Euroopan rakentamiselle. Olen aina nähnyt asiat toisin. Minusta on outoa, että tällaisia kommentteja kuulee täällä Euroopan parlamentissa.

Hyvä komission jäsen Verheugen, mielestäni te toitte esiin tärkeimmät seikat, mutta yhden asian jätitte mainitsematta, toisin sanoen sen, miten vaikeat neuvottelut olivat tällä kertaa. Transatlanttinen neuvosto on vasta aluillaan ja odotukset sen vuoksi korkealla. Tehtäviä on paljon, ja uskon, että terve realismi on suotavaa, sillä jotkut ryhmästä vain haluavat ylikuormittaa neuvostoa liian monilla asioilla – myös psykologisesti vaikeilla asioilla, kuten siipikarjakysymykset. Suosittelisin hieman enemmän realismia ja ehkä asialistan supistamista.

Jan Marinus Wiersma totesi, että tämä vuosi on poliittisesti vaikea Yhdysvalloissa. Meillä täällä Euroopassakin on vaikea vuosi, joka on jo alkamassa. Monet ovat mukana vaalikampanjoissa, ja heidän on varmistettava uudelleenvalintansa, ja ensi vuonna meillä on eri parlamentti ja eri komissio, joten molempien osapuolten kannattaisi olla realistisia niin, ettei jouduttaisi vaikeuksiin, kuten niin usein aiemmin.

Meidän olisi syytä pitää mielessä, miksi näin toimittiin. Näin toimittiin, jotta ymmärtäisimme paremmin, mitä kahden markkina-alueen yhdentäminen merkitsee – emme tosin haluaisi yhdentää niitä, mutta ne ovat jo yhdentyneet. Annemie Neyts-Uyttebroeck oli oikeassa korostaessaan lukuja. Haluaisimme kovasti poistaa poistettavissa olevat esteet, mikä on ollutkin todellisena tavoitteena. Emme pysty poistamaan niitä kaikkia. Meidän on vain siedettävä muutamia. Euroopan markkinoillakin on esteitä, eikä niitä kaikkia voi poistaa, eikä se silti ole maailmanloppu. Meidän on poistettava ainoastaan poistettavissa olevat esteet, joita ei voi sietää, jotka vaikeuttavat kuluttajien elämää, joiden poistaminen toisi lisää työpaikkoja ja jotka ovat absurdeja.

Jotkut esteet ovat naurettavia. Käykääpä vain pienyrityksissä; siellä teille kerrotaan muutamista todella ääliömäisistä esteistä. Tyhmiä esteitä todella on, ja niistä olisi päästävä eroon.

Toivon todellakin, että komissio ja parlamentti toimisivat edelleen yhdessä tällä sitoutumisen tiellä. Monet ongelmat alkavat parlamentista, ja niitä on käsiteltävä parlamentissa. Siksi haluan kiittää tiiviistä yhteistyöstä ja toivottaa menestystä seuraavalle kokoukselle.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vuonna 2000 oli voimassa sopimus safe harbor -järjestelmästä, joka koski Yhdysvaltoihin siirrettäviä liiketietoja. Sen edemmäs emme ole kuitenkaan päässeet yhteisten transatlanttisten standardien laatimisessa. Kauppatietojen, erityisesti matkustajatietojen, siirrot lisääntyvät, mutta myös pankki- ja teletietoja siirretään viranomaisille turvallisuussyistä.

Nyt ei ole oikea aika käsitellä kansalaisvapauksia, mutta kyseessä on merkittävä taloudellinen ulottuvuus. Onhan selvää, että jos liikematkustajat joutuvat kohtaamaan tarpeettomia viiveitä, se maksaa. Vielä rasittavampia ovat yrityksille aiheutuvat huomattavat kustannukset.

Olen ymmärtänyt, että Yhdysvalloissa kulut korvataan, mutta EU:ssa ei ole johdonmukaista politiikkaa tässä asiassa. Esimerkiksi jätimme tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin yhteydessä jäsenvaltioiden päätettäväksi, haluavatko ne korvata teleyhtiöille aiheutuvat kustannukset. Olisi mielenkiintoista tutkia, kuinka moni näin tekee. Tuloksena on kuitenkin, ettei Euroopan unioni ole hyvissä asemissa painostamaan transatlanttista kehystä elintärkeitä yksityisyysvaatimuksia varten eikä myöskään tietojenkeruun taloudellisia vaikutuksia varten, kun yrityksiä käytetään viranomaisten agentteina.

  Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Eurooppa on viime vuosina edennyt merkittävästi kohti yhteismarkkinoita. Kuitenkin Euroopan unionissakin on vielä markkinoita, jotka avautuvat asteittain, esimerkiksi rahoituspalveluissa, joissa meillä ei todellakaan ole Euroopan yhteismarkkinoita. Tämä pätee myös ajoneuvoihin, joissa meillä tosin on Euroopan yhteismarkkinat, mutta prosessi keskeytettiin transatlanttisella alueella. Eteneminen yhteismarkkinoille turvallisuus- ja puolustusasioissa on toteutettu. Ensimmäinen askel tässä oli Euroopan puolustusviraston perustaminen, ja toinen askel oli päätös osoittaa 1,4 miljardia euroa puolustustutkimukseen osana tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa.

Tärkeimpiä askelia ovat kuitenkin komission nykyiset ehdotukset direktiiveiksi, ensiksi turvallisuus- ja puolustusalan hankinnoista ja toiseksi puolustustarvikkeiden sisäisestä lähettämisestä. Puolustuksen alalla on edetty ratkaisevasti kohti Euroopan yhteismarkkinoita, mutta miten transatlanttiset markkinat sopivat tälle alueelle? Kyseessä on kaksi tärkeää muutosta. Toista kuvaa hyvin se, miten Yhdysvallat päätti jokin aika sitten ostaa tankkauslentokoneen eurooppalaiselta yritykseltä. Toiseksi Euroopan komission esittämään direktiiviehdotukseen puolustustarvikkeiden hankinnoista ei sisälly ”osta eurooppalaista” -sääntöjä, joita voitaisiin verrata nykyisiin ”osta amerikkalaista” -sääntöihin. Tarkoituksena on hankkia parhaat laitteet armeijoillemme, ja tähän tarvitaan intensiivistä vuoropuhelua Euroopan unionin ja Naton kesken.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiin suoriin keskusteluihin on pyrittävä myös taloudellisissa asioissa. Transatlanttisessa talousneuvostossa on siksi keskusteltava aiheesta – joko nyt tai ehkä myöhemmin.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden tiivistäminen on ratkaisevaa tässä transatlanttisessa yhteydessä ja yhä moninapaisemmassa maailmassa.

Taloudellisin termein tarkasteltuna Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin kahdenväliset talousyhteistyö-, kauppa- ja investointisuhteet ovat maailman parhaat.

Transatlanttisen taloudellisen yhdentymisen esteiden purkaminen lisää molemminpuolista vaurautta. Transatlanttisten markkinoiden toteuttamiseen vuoteen 2015 mennessä tarvitaan poliittista tahtoa.

Puitesopimuksen hyväksyminen vuoden 2007 huippukokouksessa taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi oli tärkeä virstanpylväs, jolla palautettiin vuonna 1995 sovitun uuden transatlanttisen toimintaohjelman henki ja sysättiin eteenpäin transatlanttista talouskumppanuutta.

Meidän on välitettävä viesti transatlanttiselle talousneuvostolle Euroopan parlamentin tuesta asian etenemiselle.

Yhdysvallat ja Eurooppa ovat globaalin talouden kaksi jättiläistä ja siten erityisessä vastuussa inhimillisten kasvojen antamisesta globalisaatiolle. Niiden taloudellinen yhdentyminen on myönteinen alku avoimen, luotettavan ja globaalisti kestävän talouden rakentamiselle.

Tämä prosessi sopii yhteen monenvälisten sitoumusten kanssa, ja sitä olisi jatkettava avaamalla uusia uria ja asettamalla uudet suuntaviivat avoimemmille, luotettavammille ja tasapuolisemmille suhteille, joita hallinnoidaan yhteisin standardein.

Sen avulla voidaan myös yhdistää voimat ja antaa vastaus taloudellisen vakauden, ilmastonmuutoksen ja inhimillisen kehityksen ongelmiin.

Tuotevarmuus, kuluttajansuoja, oikeudenmukainen kauppa, maineen säilyttäminen, teknologisten keksintöjen ja innovaation edistäminen, kirjanpitosäännöt, rahoituspalvelujen kehittäminen ja sääntömääräinen yhteistyö ovat asialistalla.

Toivomme ja uskomme, hyvä komission jäsen Verheugen, ettette palaa parlamenttiin tyhjin käsin.

  Sophia in ’t Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että transatlanttisen talousneuvoston asialistaa ollaan ylikuormittamassa, mutta haluaisin silti pyytää tietosuoja-asioiden ottamista asialistalle, sillä tietosuoja – toisin kuin monet luulevat – on hyvinkin taloudellinen asia. Se oli aikoinaan komission sisämarkkinoiden pääosaston vastuulla, mutta nyt sitä on muutettu.

Henkilötiedoista on tullut suurta bisnestä ja kasvava liiketoiminnan kohde. Nykyään alalla tehdään monien miljardien yhteenliittymiä. Ajatelkaa Googlea ja Double Clickiä, joista keskustelimme tammikuussa; Microsoftin ja Yahoo!:n yhteenliittymistä, joka on sittemmin peruttu; ja sitten vielä Reed Elsevieriä ja ChoicePointia. Nämä osoittavat henkilötietojen merkityksen.

Myös liiketoiminta on globaalia. Liike-elämä kohtaa yhä useammin kaikkialla maailmassa toisistaan poikkeavia oikeusjärjestelmiä, jopa Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Esimerkkejä tällaisesta ovat menettelyt sääntörikkomuksista ilmoittamisessa, tietosuojassa, profiloinnissa ja käyttäytymiseen perustuvassa mainonnassa. Liike-elämä ja kansalaiset tarvitsevat globaalit säännöt suuremman oikeusvarmuuden ja avoimuuden vuoksi. Siksi meidän olisi aloitettava globaalien normien laatiminen. Mielestäni transatlanttinen talousneuvosto olisi sopiva foorumi tähän, ja haluaisinkin tietää, onko komission jäsen Verheugen samaa mieltä kanssani siitä, että tämä asia olisi otettava transatlanttisen talousneuvoston asialistalle.

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, äskettäinen subprime-luottokriisi Yhdysvalloissa on järisyttänyt myös Euroopan suurimpia rahoituslaitoksia osoittamalla meille kaikille, miten läheisesti Yhdysvaltojen ja Euroopan markkinat liittyvät toisiinsa.

Tätä seurannut pankkien vastahakoisuus antaa luottoa – edes toisilleen – on johtanut luottokriisiin, jolla on kielteisiä vaikutuksia talouskasvulle sekä yritysten ja kotitalouksien vauraudelle niin Pariisissa Texasissa kuin Pariisissa Ranskassa.

Monet hallitukset ovat aiheuttaneet pettymyksen tavallisille kansalaisille. Ne eivät ole kyenneet tehokkaaseen rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn, ja yhä uusien rahoitusvälineiden on annettu toimia samalla tavalla kuin lasten tuolileikissä. Mutta nyt kun musiikki keskeytyi lopulta, kukaan ei halunnutkaan tuolia, joka oli vain kasa huonoja velkoja.

Raportissa korostetaan aivan oikein tarvetta tiivistää valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä Atlantin molemmin puolin erityisesti silloin, kun hallitukset haluavat keskittyä lyhyen aikavälin pelastustoimiin, joilla irrotetaan tai kiinnitetään pankkeja ja yksittäisiä luotonantajia.

Hallitusten on varottava antamasta väärää viestiä häikäilemättömille ja uhkarohkeille toimijoille. Niiden on vaadittava rahoitusmarkkinoiden sääntelyn avulla rahoituslaitoksilta avoimia kirjanpitomenetelmiä ja varovaista luottopolitiikkaa.

Yhdysvaltojen ja Euroopan yhdistetyin toimin vältetään tällaiset kriisit toivottavasti vastaisuudessa.

  Pervenche Berès (PSE). - (FR) Arvoisat puhemies ja komission varapuheenjohtaja, olette oikeassa. Sen jälkeen kun muissa yrityksissä on epäonnistuttu, pyritään nyt parantamaan transatlanttisia suhteita tapauskohtaiselta lainsäädännön perustalta. Tämän päivä tilannearviosta on kuitenkin unohdettu selvästi yksi ulottuvuus, ja siitä tänään juuri keskustellaan. Voimme asiakirjakohtaisesti tarkastella, miten lainsäädännön eri osissa on edistytty Atlantin molemmin puolin.

Mitä sanotte peruskeskustelusta, jota meidän pitäisi käydä yhdysvaltalaisten kumppaniemme kanssa tilanteesta, heidän talouttaan uhkaavasta lamasta, irrottautumisesta laman alkuvaiheessa ja tietysti vaihtokurssista? Tämän päätöslauselman tarkoituksena ei ole käsitellä vaihtokurssia, ja kuitenkin tiedämme varsin hyvin, että transatlanttisten suhteiden tila perustuu laajalti kykyymme säännellä kansainvälistä kauppaa. Jos tarkastellaan keskusteluja, joita on käyty Yhdysvaltojen kanssa asiakohtaisesti, voidaan myös keskustella aiheista, jotka eivät ehkä kuulu transatlanttiseen vuoropuheluun neuvostossa, jota olitte mukana perustamassa.

Annanpa yhden esimerkin: kiinteistömarkkinoiden tilanne. On tietysti Yhdysvaltojen lainsäätäjien asia päättää, miten voidaan parantaa valmiutta antaa sellaisia kiinteistölainoja, jotka vastaavat Yhdysvaltojen väestön todellista tarvetta ja lainanottovalmiutta, ja ottaa huomioon, mitä se todellisuudessa merkitsee sosiaalisen asuntorakentamisen rahoittamiselle. Euroopassa ymmärretään, että rahoitusmarkkinoiden palauttaminen normaaliin toimintatilaan riippuu suuresti Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoiden palautumisesta normaaliin tilaan. Vuoropuhelussa yhdysvaltalaisten kumppanien kanssa olisi siksi myös korostettava näitä seikkoja, jotka riippuvat heidän valmiudestaan muuttaa lainsäädäntöään.

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Viime yön jälkeen ei näytä siltä, että Yhdysvaltoihin valittaisiin naispresidentti. Valittiinpa presidentiksi kuka tahansa, kaupalla on edelleen merkittävä asema Yhdysvaltojen suhteissa.

Olemme toistemme tärkeimmät kauppakumppanit, ja siksi rakentavan talousyhteistyön merkitys on suuri. Onkin syytä onnitella komission jäsen Verheugenia hänen lähestymistavastaan. Transatlanttinen talousneuvosto herättää suuria toiveita, mutta on kuitenkin ymmärrettävä, että kyseessä on pitkän aikavälin sijoitus. Tällä neuvostolla on kuitenkin oltava merkittävä asema sääntelyn yhdenmukaistamisessa, byrokratian vähentämisessä ja kaupanesteiden purkamisessa, jotta yrityksemme voivat helpommin käydä kauppaa Yhdysvalloissa ja jotta markkinamme sopeutuvat paremmin toisiinsa.

Voisitteko, hyvä komission jäsen, asettaa etusijalle ääliömäiset toimet, die verrückten Maßnahmen, kuten kollega Mann asian ilmaisi: hollannin kielessä ei ole yhtä hyvää ilmausta. Nämä ääliömäiset toimet sisältävät varmaankin sataprosenttisesti konttien sinetöinnin, josta ei enää pitäisi keskustella, sillä kyseessä on absurdi toimenpide, jolla on hyvin kielteisiä vaikutuksia ja joka maksaa aivan liikaa.

Arvoisa puhemies, meidän on yhdistettävä voimamme Yhdysvaltojen kanssa, kun kyseessä ovat etumme muualla maailmassa, erityisesti Kiinasta tulevien vaarallisten lelujen torjunnassa ja Aasian väärennettyjen tavaroiden tuotannon torjumisessa. Näissä väärennetyissä tavaroissa lyömme kyllä päätämme seinään, sillä emme näytä todella voivan mitenkään estää niiden ryntäystä.

Haluaisin kiinnittää huomiota erityisesti myös yhteistoimiin nykyisessä rahoituskriisissä. Tässäkin transatlanttisen neuvoston on toimittava myönteisesti ja pikaisesti.

Arvoisa puhemies, vastuu vuoropuhelun ylläpitämisestä Yhdysvaltojen kanssa ei kuulu ainoastaan transatlanttiselle neuvostolle ja komission jäsenelle, vaan myös meille. Jos yhdistämme voimamme, olemme vahvempia, mikä onkin tavoitteemme.

  Benoît Hamon (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, transatlanttista talousvuoropuhelua luonnehtii kolminkertainen kriisi: globaali pankki- ja rahoituskriisi, jolle ei vielä loppua näy, elintarvikkeiden hintakriisi ja lopuksi käynnissä oleva öljynhintakriisi. Kaikki nämä ovat ilmenneet ilmaston lämpenemisen ja muutoksen tilanteessa, jossa tahtia on hillittävä ja kyseenalaistettava tietyt dogmit, joihin läntinen yhteiskuntamme on perustunut.

Edistäisikö transatlanttisten suhteiden tiivistäminen tätä tavoitetta? Uskon niin, vaikka se onkin vaikeaa, mutkikasta ja jopa ristiriitaista. Tässä päätöslauselmassa hahmotellaan muutamia vastauksia, jotka soveltuvat yhteen Euroopan ja Yhdysvaltojen yleisen mielipiteen vaatimusten ja toiveiden kanssa. Ensinnäkään tarkoituksena ei ole pitäytyä vain transatlanttisen vapaakauppa-alueen perustamisessa, vaan on varmistettava, että kaupan kehittäminen hyödyttää muitakin hyviä tavoitteita, joilla edistetään sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia.

Tältä kannalta tarkastellen päätöslauselma, josta äänestämme huomenna, on tasapainoinen. Siinä tunnustetaan, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisen kaupan niin kutsuttuja esteitä ovat usein lait, joissa säädetään sosiaalisista asioista, ympäristö-, kulttuuriseikoista ja terveydenhuollosta, ja ettei näitä esteitä voida poistaa ilman demokraattista päätöksentekoa ja myönteisiä lainsäädäntötoimia, joilla suojataan kyseiset tavoitteet.

Päätöslauselmassa kehotetaan Euroopan unionia hankkimaan virikkeitä tietyistä kahdenvälisistä sopimuksista, joita on tehty Yhdysvaltojen kanssa ja joissa on yksityiskohtaiset määräykset työlainsäädännöstä. Näistä syistä tämä päätöslauselma hyödyttää mielestäni transatlanttista vuoropuhelua.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen kokouksemme on suuri kunnianosoitus Günther Verheugenin, Jonathan Evansin ja muiden työlle, sillä se on jatkoa tälle todella tärkeälle aloitteelle.

Haluan erityisesti osoittaa kunnioitusta Jonathan Evansille hänen poliittisen johtajan urastaan, sillä mielestäni poliittinen ja parlamentaarinen osuus on ehdottomasti ratkaiseva.

Minulla oli etuoikeus lähteä Washingtoniin ensimmäistä kertaa sisämarkkinavaliokunnan valtuuskunnassa viime vuonna. Tuolloin pääsimme kongressiin, jossa korostimme sitä, että parlamentti oli laajalti sitoutunut näihin asioihin.

Haluan myös muistuttaa, että meillä sisämarkkinavaliokunnassa oli äskettäin kunnia saada vieraaksi Nancy Nord, kuluttajansuojavaliokunnan nykyinen puheenjohtaja. Tämä oli suoraan seurausta Washingtonin vierailustamme ja osoittaa mielestäni, että olemme nyt ymmärtäneet poliittisen ulottuvuuden.

Miksi tämä poliittinen ulottuvuus on ymmärrettävä? Vastaus on, että teknisillä tuotevarmuusasioilla ja yhdenmukaistamisasioilla on poliittinen ulottuvuus. Ongelmat ovat byrokratiassa. Jos mietimme moottoriajoneuvoja, joista Karl von Wogau puhui aiemmin, ongelma piilee siinä, että Euroopan unionin asiantuntijat ja Yhdysvaltojen asiantuntijat – eivät siis poliitikot – eivät vieläkään ole onnistuneet perusasioissa, kuten normien asettamisessa raskaille kuorma-autoille tai autojen turvatestaukselle.

Nämä eivät ole poliittisia asioita. Ne ovat asioita, joista byrokraatit eivät pääse yhteisymmärrykseen. Mielestäni meidän on ymmärrettävä tämä, sillä se maksaa meille kaikille nykyään suuria, tarpeettomia summia, joita meidän olisi kulutettava ja sijoitettava turvallisempien ja vihreämpien tuotteiden kehittämiseen kuluttajia varten. Tästä loppujen lopuksi on kyse.

Tiedän, että voin luottaa teihin, arvoisa komission jäsen, että teidän johdollanne asiaa käsitellään. Meidän kaikkien on kuitenkin mielestäni sitouduttava tähän prosessiin, ei tekemään yksityiskohtaisia päätöksiä, vaan kertomaan asianosaisille seuraavan viestin: yhdistykää ja voimistakaa ponnistelujanne, sillä me kaikki haluamme teidän onnistuvan.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, vuosi sitten perustettu transatlanttinen talousneuvosto on hyvä ajatus transatlanttisen yhteistyön tehostamiseksi talousrintamalla. On muistettava, että Yhdysvallat on kuitenkin suurin kauppakumppanimme. Olen vakuuttunut siitä, että nykyisten esteiden tehokas tunnistaminen ja poistaminen edistävät kaikkein eniten talouskasvua. Toivottavasti molemmat osapuolet laativat pian yksityiskohtaisen suunnitelman, jossa korostetaan yksittäisten alojen toimia transatlanttisten markkinoiden menestyksekkään perustamisen hyväksi.

Hyvät naiset ja herrat, transatlanttisen talousneuvoston yhteistyössä ilmenevät ongelmat vaikuttavat suuresti yhteismarkkinoiden toimivuuteen. Olen erityisen mielissäni siitä, että tämän yhteistyön painopisteisiin kuuluu tekijänoikeuksien suojelu. Muistuttaisin teitä siitä, että Euroopan komissio julkaisi viime vuonna tiedonannon patentointijärjestelmän edistämisestä Euroopassa. Tiedonannossa kiinnitettiin huomiota yhteisöpatentista käytävän keskustelun elvyttämiseen. Odotan tänä vuonna kärsimättömästi tiedonantoa tekijänoikeuksia koskevasta strategiasta. Tällä alalla transatlanttinen yhteistyö on erityisen tärkeää. Taloutemme perustuvat suuresti asiantuntemukseen. Siksi tekijänoikeuksien suojelu ja toteuttaminen ovat niin kovin tärkeitä.

Talouksiemme edun mukaista on kuitenkin, että löytämiämme ratkaisuja kunnioitetaan myös kolmansissa maissa. Ilman niiden ymmärtämystä ja mukaantuloa työmme ei tuota toivottuja tuloksia. Tämän vuoksi transatlanttisen yhteistyön osana on oltava vaikutusvallan käyttäminen tekijänoikeuksien suojan parantamiseksi kolmansissa maissa.

Luotan siihen, että transatlanttinen talousneuvosto julkaisee lähiaikoina yhteistyön edistymisestä tekijänoikeuksien käyttöönotossa raportin, jossa se esittää toimia yhteistyön tiivistämiseksi väärennettyjen ja piraattituotteiden torjunnassa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, transatlanttinen talousneuvosto on toimielin, jonka tehtävänä on löytää parempia ratkaisuja taloudelliselle yhteistyölle ja lisätä kaupankäyntiä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Tämä neuvosto on myös paikka, jossa rakennetaan vahvistettujen yhteismarkkinoiden perusta. Muistakaamme, että meidän on pian ehdotettava maailman muille alueille maailmantalouden ja globaalin kaupan sääntelyn ja periaatteiden muuttamista.

Tärkeä yhteistyön ala on rahoitusmarkkinoiden valvonta ja avoimien periaatteiden hyväksyminen tällä alalla, jotta vältettäisiin riskejä, jotka ovat seurausta luottomarkkinoiden kriisistä, joka on aiheuttanut mullistuksia maailman elintarvikemarkkinoilla.

  Corina Creţu (PSE). – (RO) Keskustelumme käydään ennen Euroopan ja Yhdysvaltain lainsäätäjien kokousta Ljubljanassa, jonka jo mainitsittekin, arvoisa komission jäsen, ja jonka mainitsi myös valtuuskuntamme puheenjohtaja Jonathan Evans. Olen vakuuttunut siitä, että tässä kokouksessa korostetaan jälleen kerran transatlanttisen vuoropuhelun tiivistämistä.

Transatlanttisen talousneuvoston perustaminen on osoitus tarpeesta yhdenmukaistaa molempien osapuolten kantoja nykyisten globaalien kriisien hallinnassa, erityisesti elintarvike- ja energiakriisissä ja muillakin aloilla.

Valitettavasti köyhyys on edelleen ihmiskunnan suurin vihollinen, eikä sitä voida hävittää ilman todellista yhteistyötä kansainvälisten elinten ja kansallisten valtioiden välillä, erityisesti Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välillä.

Lopuksi haluaisin käyttää tilaisuutta ja pyytää jälleen kerran Euroopan komission tukea viisumiasioiden ratkaisemiselle. Se olisi merkki solidaarisuudesta Euroopan unionin uusille jäsenvaltioille, jotka eivät vielä ole ratkaisseet tätä ongelmaa.

  Peter Skinner (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, monet ovat puhuneet hyvin vakavista asioista. Meidän on tietysti ymmärrettävä, että Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä on käynnissä jatkuva vuoropuhelu, mutta transatlanttisessa talousneuvostossa on kyse vapauttamisesta. Siinä halutaan päästä eroon retoriikasta ja poistaa joitakin karkeita tekosyitä Atlantin molemmin puolin niiden asioiden hyväksi, joita tarvitaan, jotta taloutemme saadaan nousuun ja jotta kyseisten talouksien ihmisille voidaan tarjota kasvua, erityisesti nyt, kun rahoituskriisi uhkaa meitä.

Tämän vuoksi olin tyytyväinen siitä, että todellista edistystä on tapahtunut. Panen tyytyväisenä merkille, että monet, esimerkiksi Jonathan Evans, komission jäsen Verheugen ja kollegat täällä parlamentissa, ovat tehneet paljon työtä tässä asiassa, jotta se saataisiin etenemään. Täällä on mainittu kansainväliset tilinpäätösnormit ja pörssivälittäjiä koskevat sopimukset. Nämä kaikki ovat hyviä askelia eteenpäin ja vakavia aiheita, mutta emme ole laatimassa ostoslistaa. Transatlanttisella talousneuvostolla on seitsemän painopistettä, joita olisi edistettävä ja varmistettava, jotta ne ylittävät retoriikan rajat. Vakuutustoiminta on yksi alue, joka voitaisiin vapauttaa – ei ehkä juuri nyt, mutta tulevaisuudessa.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensiksi kiittää teitä laajasta tuesta, jota tässä keskustelussa on osoitettu transatlanttisen talousyhteistyön hankkeelle, ja korostaa jälleen kerran, että tämä hanke voi onnistua vain, jos kaikki toimielimet osallistuvat siihen. Neuvostolla on oma merkityksensä, samoin parlamentilla, ja komissio pyrkii myös antamaan oman panoksensa.

Haluaisin ilmaista eriävän mielipiteeni ja saada vakuuttuneeksi ne, jotka ilmaisivat huolensa tällaisesta transatlanttisesta protektionismista tai epäilynsä siitä, että maailman kaksi suurinta ja voimakkainta talousaluetta linnoittautuu yhteen. Transatlanttista talousyhteistyötä ei ole suunnattu ketään vastaan. On mielenkiintoista havaita, että tässä keskustelussa jo mainitut talousalueet ovat jo osoittaneet suurta kiinnostusta tähän työhön ja ovat jo kysyneet enemmän tai vähemmän suoraan, voisimmeko kuvitella tekevämme jotain vastaavaa muiden yhteisöjen kanssa.

Vastaukseni on aina ollut sama: haluamme odottaa ja nähdä, toimiiko kehittelemämme malli todella, sillä kaikki on vielä alkuvaiheessa. Haluaisin myös osoittaa vielä kerran, että tässä on kyse monista ulottuvuuksista. Nykyiset tärkeimmät liikealat ovat jo poistamassa esteitä. On totta, mitä Malcolm Harbour sanoi: nämä ovat kaupan esteitä. Jos niitä tarkastellaan huolellisesti, on käsittämätöntä ja uskomatonta, että olemme toimineet moisella tavalla jo vuosia. Hän on aivan oikeassa. Tämä johtuu siitä, etteivät byrokraatit pääse sopimukseen. Nyt sysäämme byrokraatit toimiin, pakotamme heidät puhumaan keskenään, laadimme heille ohjesäännöt.

Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä vielä jotain. Vaikka olen toiminut tällä alalla jo pitkään, opin jotain uutta tässä hankkeessa. Luulin aina, että kun kerran Yhdysvaltojen poliittista prosessia valvotaan Valkoisesta talosta, sen tarvitsee vain painaa nappia, ja koko hallinto ja toimeenpanevat tahot toimivat niin kuin presidentti tahtoo. Näin ei tapahdu edes Yhdysvalloissa. Eurooppa ei ole ainoa, jolla on ongelmia byrokratian liikkeelle saamisessa – yhdysvaltalaisilla on sama ongelma. Tämä onkin tärkein tehtävämme. Puhumme täällä molempien osapuolten talouden vapauttamisesta ja monien, monien miljardien eurojen tarpeettomista menoista, joiden rahat voitaisiin sijoittaa tai käyttää työpaikkojen luomiseen ja älykkään innovoinnin edistämiseen. Se on tärkein tehtävä.

Toinen ulottuvuus edellyttää asioiden tarkastelua pitkälle tulevaisuuteen. On mietittävä, voisimmeko onnistua yhteisten standardien laatimisessa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen varapuhemies ja minä sovimme, ettei ole mitään järkeä siinä, että Yhdysvallat ja Eurooppa kehittävät standardeja ja kilpailevat keskenään näistä standardeista kolmansilla markkinoilla. Tiiviimpää yhteistyöhän olisi pyrittävä ongelmien ehkäisemisen vastaisessa sääntelyssä. Tämä on yksi syy siihen, miksi käymme tiiviitä neuvotteluja nanoteknologiasta ja miksi keskustelemme biopolttoaineita koskevista normeista. Toimimme näin, jotta vastaisuudessa sitä ei tarvitsisi toistaa ja jottemme kasvaisi erilleen.

Haluaisin myös tuoda esiin oman näkemykseni. Koska suhtautumisemme poikkeaa suuresti toisistaan Atlantin eri puolilla esimerkiksi siinä, miten saadaan aikaan tuotevarmuus, voimme saavuttaa tavoitteen vain, jos valmistaudumme tunnustamaan toistemme suhtautumisen ja sääntelymenetelmät. Meidän olisi esimerkiksi tunnustettava, etteivät yhdysvaltalaiset halua yhtään sen enempää kuin mekään myrkyttää kansalaisiaan. Vastaavasti yhdysvaltalaisten olisi myönnettävä, että me emme halua yhtään sen enempää kuin hekään asettaa kansalaisiamme alttiiksi sähkölaitteiden vaaroille. Tällä tavoin saadaan aikaan tärkein perusta tuntuvan sääntelyn keskinäiselle tunnustamiselle.

Vielä kolmas ulottuvuus. Iltapäivän istunnossa keskityttiin lähes yksinomaan tähän ulottuvuuteen. Suuriin, kauaskantoisiin aiheisiin liittyy joskus globaalia politiikkaa, joka mainittiin täällä. Olen samaa mieltä Erika Mannin kanssa ja haluaisin pyytää teitä olemaan ylikuormittamatta neuvostoa, sillä meillä on puitesopimus, jossa määrätään, mitä asioita voidaan käsitellä. Täällä on mainittu useita aiheita, joista ei todellakaan ole määrätty puitesopimuksessa ja joita varten ovat muut foorumit. Kokemus on kuitenkin jo osoittanut, ettei käytännön yhteistyössä tarvitse keskustella suurista strategisista asioista, kuten maailman kauppajärjestelmän tulevaisuus, protektionismi, suhtautuminen valtion rahoittamiin sijoituksiin, elintarvikkeiden ja energian hinnat ja mahdollinen tarve säännellä rahoituspalveluja. Tätä juuri teemme. Olemme oppineet vastaamaan hyvin nopeasti ja joustavasti. Siksi en voi sulkea pois mahdollisuutta siitä, että pitkällä aikavälillä keskustelemme asioista, joista ei ole määrätty puitesopimuksessa.

Haluaisin toistaa seuraavan asian. Tämä keskustelu on innostanut minua jatkamaan samaan tapaan ja varmistamaan, että nyt onnistutaan. Meillä on yhdessä hyvät mahdollisuudet, joita emme ole edes alkaneet hyödyntää. Kun poistamme esteet, joiden vuoksi emme kykene hyödyntämään täysimääräisesti taloudellisia mahdollisuuksiamme, saamme aikaan paljon enemmän poliittisten, sosiaalisten ja ekologisten tavoitteidemme saavuttamiseksi. Tästä on loppujen lopuksi kyse.

Puhetta johti

varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

  Puhemies. – (PT) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Maailmanlaajuiset haasteet vaikuttavat voimakkaasti tämänpäiväiseen keskusteluun. Sen sijaan, että kiistelemme menneisyyden ongelmista ja vastavuoroisen suhteen yksityiskohdista, meidän on ymmärrettävä, että EU:n väestön osuus koko maailman väestöstä on seitsemän prosenttia. Näihin jatkuvasti kasvaviin haasteisiin voidaan vastata kunnolla vain yhdellä tavalla: kahden suurimman demokraattisen vapaakauppa-alueen on yhdistettävä voimansa. Mahdollisimman tiiviille transatlanttiselle yhteistyölle ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoa. Kyse ei siis ole mistään toiveikkaista pitkän aikavälin näkymistä.

Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltojen kongressi käynnistivät viime vuonna yhteistyönsä lupaavasti. Ne asettivat kunnianhimoiseksi tavoitteekseen luoda transatlanttiset markkinat vuoteen 2015 mennessä. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää täysipainoista yhteistyötä sekä neuvostolta että komissiolta.

Ensimmäiseksi on kartoitettava ja poistettava kaikki poliittiset ja tekniset esteet. Toiseksi on laadittava tiivis asiakirja, jossa kansalle kerrotaan yhteistyön keskeisimmistä syistä ja sen tarjoamista eduista.

Lopuksi totean, että meidän on muistettava, että Lissabonin strategian tavoitteet saavutetaan parhaiten todellisen ja tuloksekkaan transatlanttisen yhdentymiskehityksen avulla.