Puhetta johti

varapuhemies Marek SIWIEC

  Puhemies. – (PL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Marco Cappaton ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta (A6-0153/2008) (2007/2274(INI));

– José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran ja Véronique De Keyserin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista: tavoitteet, käytännöt ja tulevat haasteet (A6-0138/2008) (2007/2217(INI)).

  Marco Cappato, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ihmisoikeuspolitiikka edellyttää ennen kaikkea todellista kansainvälistä päätöksentekovaltaa, jota EU:lla on. Valitettavasti aivan liian usein, esimerkiksi valiokuntamme yksimielisesti hyväksymässä mietinnössä, EU:n politiikka on itse asiassa jäsenvaltioiden politiikkaa. EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa on vaikeaa kehittää, kun jäsenvaltiot ajavat tässä määrin kansallisia etujaan.

Onnistumme kuitenkin edistymään merkittävästi poliittista tahtoa koskevissa asioissa – toisinaan Euroopan parlamentin ansiosta, vaikkei sillä olekaan kansainvälistä päätöksentekovaltaa. Esimerkkinä voidaan mainita kuolemanrangaistus: Euroopan parlamentin kolmella päätöslauselmalla turvattiin EU:n voimakas kanta kuolemanrangaistusten täytäntöönpanon suhteen YK:n äänestäessä asiasta joulukuussa New Yorkissa. On myös huomattava, että parlamentti ehdotti EU:n Tiibetin-politiikkaa päätöslauselmassa, jonka ratifioimme viimeisessä istunnossamme.

Vaikka ihmisoikeusvälineitä on myös olemassa, aivan liian usein Euroopan unioni ei tunnusta niiden laillisuutta. Olemme sisällyttäneet kaikkiin yhteistyösopimuksiimme ihmisoikeuslausekkeita, mutta meillä ei ole siltikään tehokkaita valvontamekanismeja ja väliaikaista keskeyttämistä koskevia mekanismeja, vaikka tällaisilla lausekkeilla voisimme todella varmistaa, että yhteisön ulkopuolisissa maissa kunnioitetaan demokratiaa.

Eurooppalaiset ovat arvostelleet viime vuosina varsin usein Yhdysvaltoja siitä, että demokratian edistäminen sotilaallisin keinoin on tehotonta. Se pitääkin paikkansa! Meidän on kuitenkin löydettävä myös vaihtoehtoisia ratkaisuja. Emme voi tyytyä vain toteamaan, että aseet eivät ole toimiva ratkaisu, koska tällöin annamme periksi pasifismin ja puolueettomuuden houkutukselle. Meidän pitäisikin todeta, että kyseiseen ratkaisuun liittyy se vaara, että siitä on hyötyä diktaattoreille.

Siksi tässä mietinnössä puhutaan uudenlaisesta aseesta, väkivallattomuuden aseesta – ja olen aidosti surullinen siitä, että sosialistiryhmä on esittänyt tarkistuksen, jolla pyritään poistamaan tämä kohta. Kyse on tarkemmin sanottuna Gandhin oppien mukaisesta väkivallattomuudesta, joka on pikemminkin poliittinen väline kuin folkloristinen viittaus. Kyse on väkivallattomuudesta, joka perustuu tietoon ja oikeuksiin – oikeuksien luomiseen, niiden turvaamiseen ja siihen, että oikeutta elää suojellaan.

Näemme väkivallattomuuden tekniikkana ja siksi ehdotamme, että vuosi 2010 nimettäisiin väkivallattomuutta koskevaksi Euroopan teemavuodeksi. Ehdotamme, että Euroopan unioni, Euroopan komissio ja EU:n neuvosto kehittäisivät aktiivista politiikkaa, jolla edistetään väkivallattomuuden välineitä, autetaan toisinajattelijoita ja tuetaan demokraattista oppositiota. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jos haluamme tehdä muutakin kuin vain puolustaa muodollisesti ihmisoikeusasiakirjoja ja -tekstejä ja jos meidän on tarkoitus elvyttää ja vahvistaa ihmisoikeuksia diktatuureissa ja epädemokraattisissa valtioissa.

  Véronique De Keyser, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, ensimmäisen vaalitarkkailuvaltuuskunnan matkasta Venäjälle on kulunut viisitoista vuotta, ja komissio julkisti ensimmäisen tätä aihetta koskevan tiedonantonsa kahdeksan vuotta sitten. On siis syytä kysyä, millaisen yleisen yhteenvedon voimme tehdä vaalitarkkailusta. Vastaus kuuluu: varsin myönteisen. Laadin tämän mietinnön yhdessä ja sulassa sovussa José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran kanssa, ja pyrimme korostamaan siinä vaalitarkkailuvaltuuskuntien menestystä: vaalitarkkailuvaltuuskuntien kasvavaa ammattimaisuutta, sitä, että Euroopan unioniin on syntynyt kokeneiden vaalitarkkailijoiden ryhmä – ja nämä menestystekijät ovat merkinneet sitä, että vaalitarkkailuun käytetään nyt lähes 25 prosenttia demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) talousarviosta – sekä ennen kaikkea kahden vaalitarkkailuvaltuuskunnan ansiokasta yhdistelmää. Niistä toinen on EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta, jonka työ on luonteeltaan teknisempää ja pitkäaikaisempaa, ja toinen taas parlamentin vaalitarkkailuvaltuuskunta, jonka työ on lyhytaikaisempaa ja poliittisempaa. Kumpaakin valtuuskuntaa johtaa Euroopan parlamentin jäsen.

Meidän on kuitenkin jatkettava eteenpäin. Tämän mietinnön tärkeimmät suositukset koskevat ennen kaikkea vaalitarkkailuvaltuuskuntien perustamista AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaarisen edustajakokouksen (EuroLat) ja Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen (EMPA) jäsenten kanssa. Tämä on kuitenkin tehtävä hyvin varovaisesti. Meidän on varmistettava, ettemme heikennä vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimaisuutta ja että ne säilyttävät eurooppalaisen leimansa. Toiseksi määrärahat on pidettävä noin 25 prosentissa EIHRD:n talousarviosta. Meidän on laadittava vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskeva vuosikertomus – tämä on erittäin tärkeää – tutkittava sähköisillä äänestysjärjestelmillä toimitettavien vaalien luotettavuutta, mikä on uusi haaste vaalitarkkailijoille, ja ennen kaikkea työskenneltävä paljon tiiviimmin seurannan parissa. Vaikeudet liittyvät juuri seurantaan, ja vaaleista on vaikeaa saada sellainen demokratiaa aidosti edistävä tekijä, joka niiden pitäisi olla. Mietinnössä kuvaillaan useita seurantatapoja, mutta mainitsen nyt vain poliittisen seurannan ja osoitan sanani nyt pääasiassa neuvostolle. Emme voi hyväksyä sitä, että kun kansanedustajat tai presidentit voittavat vaalit petollisin keinoin, EU jatkaa politiikkaansa niiden suhteen aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikki jatkuu tavalliseen tapaan. Lisäksi on käsittämätöntä ja katastrofaalista, että kun edustajat valitaan demokraattisesti, he eivät saa vaaleihin perustuvaa oikeutettua kunnioitusta ja legitimiteettiä. Meillä on menneisyydestä ikäviä esimerkkejä, jotka ovat johtaneet traagisiin tilanteisiin. En halua tehdä tästä oppikirjatapausta. Tämä mietintö perustuu yhteisymmärrykseen eikä ole luonteeltaan poleeminen, ja se on EU:lle erinomainen väline. EU:n ei pitäisi evätä sitä itseltään.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat todellinen menestystarina, ja katson, että useasti parjatulle EU:n ulkopolitiikalle pitäisi antaa tältä osin asianmukaista tunnustusta, sillä se lisää EU:n näkyvyyttä ja EU:n toimielinten arvovaltaa ja parantaa EU:n ulkoista imagoa.

Katson, että on perusteltua tunnustaa, että Euroopan unioni on noussut komission jäsenen Ferrero-Waldnerin toimikaudella vaalitarkkailun alalla maailmanlaajuiseen johtoasemaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien käyttämien menetelmien ja niiden tekemän työn uskottavuuden ansiosta.

Kuten Véronique De Keyser totesi, ulkoasianvaliokunta hyväksyi tämän mietinnön äänin 60 puolesta ja 0 vastaan, mikä on selvä osoitus erinomaisesta yhteistyöstä.

Katson, että meidän on lähdettävä liikkeelle kokemuksen opettamista myönteisistä asioista, muttemme saa jäädä lepäämään laakereillemme, vaikka ansaitsisimmekin sen, sillä tehtävää on vielä paljon.

Siksi mielestäni on tärkeää korostaa vaalitarkkailuvaltuuskuntien loppuraporteissa esitettyjä suosituksia ja ehdotuksia unohtamatta, että ne ovat suosituksia ja ehdotuksia ja että suvereenit valtiot voivat tehdä itse päätöksen niiden täytäntöönpanosta. Mielestäni ne on kuitenkin tärkeää sisällyttää kumppaneidemme kanssa toteutettaviin ohjelmiin ja niiden kanssa käytävään vuoropuheluun.

Toinen hyvin tärkeä näkökohta on vaalitarkkailuvaltuuskuntien riippumattomuus sekä arvovalta, jonka ne ovat saaneet objektiivisuutensa, puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa ansiosta.

Tämän riippumattomuuden täytyy kuitenkin johtaa siihen, että valtuuskunnat kykenevät omaksumaan jäsenvaltioiden ja komission kanssa yhteisen kannan, jotta EU puhuu yhdellä äänellä ilman soraääniä, kuten Véronique De Keyser totesi huomauttaessaan, että ministerineuvoston kanssa on ollut joitakin ongelmia.

Euroopan unionin ja sen valtuuskuntien on tehtävä yhteistyötä muiden valtuuskuntien ja paikallisjärjestöjen kanssa.

Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että on äärimmäisen tärkeää, että komissio, joka on tehnyt tämän asian parissa erinomaista työtä, voi toimia riittävän joustavasti ja ettei liian tiukka talousarvio estä sitä hoitamasta tätä erinomaista tehtävää.

Arvoisa puhemies, yhteenvetona haluan todeta, että kannatan kaikkea, mitä tällä alalla on tehty, ja että olen siihen tyytyväinen ja annan tälle toiminnalle tukeni myös tulevaisuudessa.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. – (SL) Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitan varsinaisen alustuspuheenvuoroni, haluan esittää yhden menettelyä koskevan huomion. Tänään istunnon alussa sanottiin, että esityslistan yhden kohdan käsittelyä on siirretty, koska neuvosto ei voi osallistua. Ottaen huomioon, miten myöhään käynnistimme keskustelun tästä aiheesta, sen siirtäminen toiseen päivään on selvästikin perusteltua, etenkin kun tämänpäiväisen istunnon esityslista on kovin täynnä. Puheenjohtajavaltion aikomuksena oli osallistua esityslistan kaikkien kohtien käsittelyyn, ja se on läsnä koko tämän kohdan käsittelyn ajan, vaikka käsittely aloitettiinkin myöhään, sillä haluamme erityisesti osoittaa tämän asian olevan hyvin tärkeä neuvostolle ja puheenjohtajavaltiolle. Ilmoitan myös, että alustuspuheenvuoroni kestää hieman pidempään kuin suunnitellut viisi minuuttia. Pyydän teiltä ymmärrystä ja yritän lyhentää päätöspuheenvuoroani keskustelun lopussa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kiitän Marco Cappatoa hänen laatimastaan mietinnöstä, joka koskee vuosittaista ihmisoikeusraporttia ja EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa. Korostan, että tapa, jolla parlamentti pyrkii edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista kansainvälisesti, on mielestämme tärkeä ja että parlamentin kriittiset näkemykset ovat tärkeä panos työhön, jota EU tekee tällä tärkeällä alalla. Neuvosto perehtyy tähän mietintöön huolella. Hyvä Marco Cappato, haluan kuitenkin puhua tänään mietintönne tietyistä keskeisistä osista.

Ensinnäkin on ilmeistä, että mietinnössänne käsitellään yhtä EU:n suurimmista haasteista ihmisoikeuksien alalla. Olemme ennen kaikkea iloisia siitä, että ihmisoikeusraportissa käsitellään myös Euroopan parlamentin toimintaa. Tätä asiaa koskevassa raportin kappaleessa tunnustetaan, että Euroopan parlamentilla on merkittävä tehtävä ihmisoikeuksien edistämisen alalla. Neuvosto pyrkii tekemään tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja erityisesti sen ulkoasiainvaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan kanssa myös tulevaisuudessa. Uskomme, että vuotuisissa raporteissa käsitellään jatkossakin Euroopan parlamentin toimia tällä alalla.

Mietinnössä pyydettiin tehostamaan Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä. Tältä osin minun on todettava, että olemme samaa mieltä siitä, että tällä alueella on paljon mahdollisuuksia, ja Euroopan neuvoston ja EU:n välisen yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittaminen on tietenkin tärkeä asia. Euroopan unioni kunnioittaa Euroopan neuvoston pyrkimyksiä edistää ja suojella ihmisoikeuksia. EU kannattaa myös uskollisesti YK:n järjestelmää ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Tuemme aktiivisesti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston riippumattomuutta ja pyrimme varmistamaan, että ihmisoikeusneuvostosta tulee tehokas elin, joka käsittelee eri puolella maailmaa tapahtuneita vakavia ihmisoikeusrikkomuksia.

Ihmisoikeusneuvosto piti hiljattain Genevessä seitsemännen istuntonsa, joka oli EU:n kannalta menestys. Siellä hyväksyttiin kaksi tärkeintä aloitettamme, jotka koskivat Burman/Myanmarin ja Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta koskevien kysymysten erityisesittelijöiden toimikausien jatkamista. Lisäksi kaikki EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden esittämät aloitteet hyväksyttiin. Pyrimme myös varmistamaan, että Kongon demokraattisen tasavallan riippumattoman asiantuntijan toimikautta jatkettaisiin, mutta se ei valitettavasti onnistunut. Myönteistä oli myös se, että tässä istunnossa päätettiin jatkaa ihmisoikeuksien puolustajien sekä väkivallatonta elämää koskevan naisten oikeuden puolustajien toimikausia.

Huhtikuussa ihmisoikeusneuvostossa otettiin käyttöön uusi mekanismi, yleinen kausittainen arviointi (UPR). Euroopan unioni pitää sitä keskeisenä ihmisoikeuksien suojelemiseen ja edistämiseen tähtäävänä mekanismina. Tämän uuden mekanismin toimivuutta on vielä liian varhaista arvioida kunnolla, mutta alustavasti näyttää siltä, että jäsenvaltiot ottavat sen vakavasti ja toimivat vastuullisesti. Ihmisoikeusneuvoston joidenkin jäsenten yritykset vesittää tämä mekanismi ovat kuitenkin huolestuttavia.

Sen lisäksi, että YK:ssa on tehty intensiivisesti työtä, huomiota on kiinnitetty myös ihmisoikeuksien sisällyttämiseen osaksi muita ulkopolitiikan aloja. Haluan vakuuttaa uudelleen, että tämä asia on puheenjohtajavaltio Slovenialle hyvin tärkeä. Tältä osin puheenjohtajavaltio kannattaa myös kaikkea Javier Solanan henkilökohtaisen ihmisoikeusedustajan Riina Kionkan tekemää työtä.

Siirryn nyt käsittelemään sitä mietinnön osaa, jossa neuvostoa kehotetaan ajanmukaistamaan ihmisoikeuksia koskevat suuntaviivat. Puheenjohtajakautemme aikana viidestä temaattisesta suuntaviivasta ajanmukaistetaan kolme. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto hyväksyi viime viikolla kidutusta koskevat ajanmukaistetut suuntaviivat. Ensi kuussa meidän on määrä ajanmukaistaa kuolemanrangaistusta koskevat suuntaviivat. Tämä osuu samaan ajankohtaan kyseisten suuntaviivojen kymmenvuotispäivän kanssa. Puheenjohtajavaltio aikoo ajanmukaistaa myös lapsia ja aseellisia selkkauksia koskevat suuntaviivat. Tältä osin on pantava merkille, että yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston on määrä hyväksyä tässä kuussa myös kahden vuoden välein tehtävä selonteko sellaisen tarkistusluettelon täytäntöönpanosta, joka koskee aseellisista selkkauksista kärsimään joutuneiden lasten suojelun sisällyttämistä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETPP) alan operaatioihin.

Ihmisoikeuksien puolustajia koskevien suuntaviivojen osalta mietinnössänne kehotetaan jäsenvaltioita käsittelemään pikaisesti mahdollisuutta myöntää ihmisoikeuksien puolustajille viisumeita. Puheenjohtajavaltio järjesti huhtikuussa ihmisoikeusryhmässä (COHOM-työryhmässä) keskusteluja vaihtaakseen tietoa viisumien myöntämiskäytännöistä. Vaikuttaa siltä, että keskustelun myötä monet jäsenvaltiot ryhtyivät tarkastelemaan yhdessä toimivaltaisten konsuliosastojen kanssa mahdollisuutta auttaa ihmisoikeuksien puolustajia myöntämällä heille lyhytaikaiset viisumit. Jäsenvaltiot kannattivat myös tätä asiaa koskevan viittauksen sisällyttämistä uuteen viisumilainsäädäntöön. Ratkaisevaa näiden suuntaviivojen kannalta on tietenkin niiden täytäntöönpano käytännössä eli ihmisoikeustilanteiden seuraaminen ja rikkomuksiin reagoiminen ryhtymällä menettelyihin, antamalla lausuntoja ja ottamalla asia osaksi vuoropuhelua.

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhtenä päätavoitteena on se, että ihmisoikeuksia kunnioitettaisiin kaikkialla maailmassa. EU on pyrkinyt vahvistamaan demokratiakehitystä ja parantamaan ihmisoikeustilannetta monissa maissa yhteisten toimenpiteiden, strategioiden, menettelyjen ja kriisinhallintaoperaatioiden kaltaisten välineiden avulla. Tältä osin ihmisoikeusvuoropuhelu on erittäin tärkeää. Euroopan unioni käy keskustelua Iranin, Uzbekistanin, Venäjän federaation, Afrikan unionin ja Kiinan kanssa.

Tällaista vuoropuhelua käydään myös muiden yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa ihmisoikeusmääräyksiä sisältävien yhteistyösopimusten nojalla. Haluan mainita tältä osin, että seuraava tilaisuus keskustella Kiinan tilanteesta koittaa jo 15. toukokuuta, jolloin Ljubljanassa käydään EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun toinen kierros. Lisäksi haluan mainita huhtikuussa järjestetyistä Venäjän federaation kuulemistilaisuuksista.

Hyvät parlamentin jäsenet, puhun vielä EU:n yksittäisten toimielinten välisestä yhteistyöstä ihmisoikeuksien suojelun ja edistämisen alalla. Neuvoston odotetaan vastaavan lähipäivinä Euroopan parlamentin puhemiehen Hans-Gert Pötteringin kirjeeseen, joka koskee toimielinten välistä yhteistyötä ihmisoikeusvuoropuheluun liittyvissä asioissa. Voin vakuuttaa teille, että ainakin puheenjohtajavaltiolla on runsaasti poliittista tahtoa vahvistaa näitä suhteita.

Lopuksi kiitän Véronique De Keyseria ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyraa vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevasta mietinnöstä. Vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat hyvin tärkeä osa politiikkaa, jolla EU pyrkii edistämään demokratiaa. Ne lisäävät omalta osaltaan demokraattista vuoropuhelua, tukevat demokraattista vaaliprosessia ja auttavat luomaan demokraattisia instituutioita. Tänä vuonna monissa maissa on järjestetty ja järjestetään vaaleja. Neuvosto on seurannut niitä tiiviisti ja tekee niin jatkossakin.

Olemme pyrkineet jo vahvistamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston välisiä suhteita vaalitarkkailuvaltuuskuntiin liittyvissä asioissa pitämällä keskustelutilaisuuden vaalitarkkailuvaltuuskuntia johtaneiden Euroopan parlamentin jäsenten kanssa. Heidän raporteillaan on suuri merkitys tämän alan politiikan kehittämisen kannalta, ja uskon, että myös tämänpäiväisestä keskustelusta tulee tältä osin hyödyllinen.

  Puhemies. − (PL) Haluan huomauttaa ministerille eräästä asiasta, sillä hän toi juuri esiin olevansa hämmästynyt siitä, että keskusteluja on siirretty. Näin käy silloin, kun puhujat käyttävät ennakoitua enemmän aikaa. Sovimme aikaisemmin, että ministeri puhuisi viisi minuuttia. Hän puhui kuitenkin kymmenen minuuttia, joten olemme jälleen viisi minuuttia lisää myöhässä aikataulusta. Juuri näin siinä käy, näin viiveet kasautuvat, kun puhujat ottavat puoli minuuttia sieltä ja viisi minuuttia täältä. Pyydän siksi, että kannamme yhdessä vastuun aikataulussa pysymisestä.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin iloinen voidessani osallistua jälleen täysistunnossa yhteiseen keskusteluun kahdesta tärkeästä mietinnöstä, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Toinen niistä on Marco Cappaton mietintö EU:n vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta ja toinen puolestaan José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran ja Véronique De Keyserin mietintö Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnista. Kiitän kaikkia kolmea esittelijää erinomaisesta työstä.

Mielestäni on myös hyvä, että käsittelemme ihmisoikeuksia ja vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevia mietintöjä yhdessä, sillä tämä todistaa mielestäni elävästi sen, että katsomme, että ihmisoikeudet ja demokratia kulkevat käsi kädessä ja että niitä ei pidä tarkastella toisistaan erillisinä asioina. Ihmisoikeudet ovat demokratian perusta, ja demokratiaa tarvitaan ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi.

Käsittelen kumpaakin tämänpäiväisellä esityslistallamme olevaa asiaa peräkkäin. Puheenvuoroni on tietenkin vain yleiskatsaus asiaan, mutta olen toki valmis puhumaan siitä yksityiskohtaisemmin myöhemmin keskustelussa.

Vaalitarkkailu on todellakin Euroopan unionin ulkopoliittinen menestystarina, ja kiitän Véronique De Keyseria hänen sanoistaan. Katson, että EU:sta on tullut yksi uskottavimmista kansainvälisistä vaalitarkkailujärjestöistä juuri sen johdonmukaisten ja tinkimättömien menetelmien sekä riippumattoman ja puolueettoman pitkän aikavälin vaalitarkkailutyön ansiosta. Tämä asema on vahvistunut hiljattain EU:n valtuuskuntien matkustettua tarkkailemaan arkaluonteisia vaaleja muun muassa Keniaan (Alexander Lambsdorffin johdolla), Pakistaniin (Michael Gahlerin johdolla) ja Nepaliin (Jan Mulderin johdolla). Lähetämme lähitulevaisuudessa valtuuskunnat myös muun muassa Kambodžaan ja Ruandaan, joilla molemmilla on takanaan hyvin kipeä menneisyys. Näiden valtuuskuntien matkat rahoitetaan täysin sovitun budjettikehyksen mukaisesti, aivan kuten vuonna 2007.

Kun EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat tekevät vakiintunutta yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, tekninen asiantuntemus yhdistyy poliittiseen tahdikkuuteen. Näin myös varmistetaan, että EU puhuu yhdellä äänellä. Haluan siksi kiittää jälleen vaalitarkkailuvaltuuskuntien johtajia heidän tekemästään erinomaisesta työstä. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien ammattimainen toiminta on itse asiassa ollut minulle hyvin tärkeä asia toimikauteni alusta asti, ja toimikauteni aikana vaalitarkkailuvaltuuskuntia on lähetetty yhteensä 36 maahan.

Olen samaa mieltä siitä, ettei EU:n vaalitarkkailupolitiikka voi olla oma itsenäinen politiikanalansa, vaan sen on oltava osa laajempaa strategiaa, jolla tuetaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien poliittista ja teknistä seurantaa on parannettava. Meillä kaikilla on tehtävä hoidettavanamme, ja maakohtaisten strategia-asiakirjojen tulevan tarkastelun yhteydessä komissio pyrkii kehittämään johdonmukaisempia maakohtaisia lähestymistapoja, kuten mietinnössä ehdotetaan, varmistaakseen, että toimet, joilla tähdätään demokraattisen hallinnon kehittämiseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen ja joita toteutamme ihmisoikeuksien edistämisen ja suojelun, demokratian edistämisen, vaalien tukemisen ja kehitysavun aloilla, tukevat toisiaan vastavuoroisesti.

Tässä politiikassa on epäilemättä vielä kehittämisen varaa, ja jatkamme sen kehittämistä käyden tiivistä vuoropuhelua parlamentin kanssa. Ehdotankin tässä yhteydessä, että järjestämme syksyllä toisen yhteisen vaalitarkkailua käsittelevän seminaarin, joka perustuu viimevuotiseen onnistuneeseen tapaamiseemme, jossa seurantaa sekä vaalitarkkailutyön laadun ylläpitämistä koskevien kysymysten todettiin olevan keskeisiä. Olemme ottaneet näillä aloilla jo suuria askeleita. EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat nyt järjestelmällinen osa vaalikiertoa, ja tarve sisällyttää EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositukset kumppanimaiden kanssa käytävään vuoropuheluun tiedostetaan yhä laajemmin. Kahdet vasta julkaistut ja kokonaan tarkistetut metodologiset suuntaviivat sekä vaalitarkkailijoiden koulutusohjelmille annettava jatkuva tuki auttavat meitä jatkamaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien ja niiden johtajien perinpohjaista, laadukasta työtä paikan päällä. Toisessa seminaarissa voitaisiin keskittyä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien näkyvyyden lisäämiseen ja vaalien tukemisen poliittiseen ulottuvuuteen.

Voimme tietenkin keskustella myös mahdollisuudesta jatkaa valtuuskuntiemme avaamista, kuten Véronique De Keyser jo mainitsi. Valtuuskunnissamme on jo sveitsiläisiä, kanadalaisia ja norjalaisia vaalitarkkailijoita.

Yritän tiivistää puheenvuoroni toista osaa, sillä neuvoston puheenjohtaja sanoi jo aiheesta paljon. Tämä vuosi on ihmisoikeuksien kannalta tärkeä vuosi, sillä ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus täyttää 60 vuotta ja ihmisoikeuksien maailmankonferenssi 15 vuotta.

Viime vuotta luonnehtivat YK:n ihmisoikeusjärjestelmän suuret muutokset sekä ihmisoikeusneuvoston toimielinrakenteen viimeistely. Yleisten määräaikaisarviointien ensimmäinen kierros on päättynyt, ja toinen kierros alkaa 5. toukokuuta. Mielestäni kannattaa tutkia tarkkaan, lisääkö tämä keskeinen innovaatio ihmisoikeusneuvoston tehokkuutta, pitäen silmällä sekä joitakin EU:n jäsenvaltioita että yhteisön ulkopuolisia maita. Asiaankuuluva neuvoston ryhmä, Genevessä toimiva COHOM-työryhmä, on alkanut kehittää koordinointia yhtenäistääkseen EU:n kantaa ihmisoikeusneuvostossa ja keskustelee tarkkaan kahden ensimmäisen kierroksen pohjalta tehtävistä johtopäätöksistä.

En puhu asiasta nyt sen tarkemmin. Uskon, että loput asiat nousevat esiin keskustelussa, jonka päätteeksi olen valmis vastaamaan kaikkiin kysymyksiin.

  Thijs Berman, kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. − (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, katastrofin jälkeisessä Burmassa lojuu ruumiita riisipelloilla, katastrofista selvinneet ovat jääneet kodittomiksi, eivätkä avustusjärjestöt pääse maahan. Vaikka kaasunvienti tuottaa Burmalle kolme miljardia euroa joka vuosi, hallitus käyttää tällä hetkellä hätäapuun vain viisi miljoonaa euroa. Tämä on kauhistuttavan mitätön summa, etenkin kun juntta tiesi lähestyvästä myrskystä muttei varoittanut kansaa asiasta.

Burma on valtava haaste EU:n ihmisoikeuspolitiikalle. Ainoana ratkaisuna on tiukentaa pakotteita: kiristää viisumirajoitteita, käräyttää hallitusta tukevat yritykset ja sulkea EU hallituksen kaikilta maksuliikennetapahtumilta.

Neuvoston olisi pitänyt ryhtyä näihin toimiin viime viikolla. Se ei kuitenkaan tehnyt niin. Kaupalliset näkökohdat menivät kaiken muun edelle. Tällainen kriittinen analyysi puuttuu kokonaan EU:n vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2007. Meidän on kuitenkin vielä odotettava, ennen kuin asetamme Burmalle uusia pakotteita. EU:n on saatava ensin Kaakkois-Aasian alueellisen yhteistyön liiton (ASEAN) jäsenvaltiot tarjoamaan apua. Jäsenvaltioiden on myös itse oltava valmiina auttamaan. Turvallisuusneuvoston on lähetettävä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon Burmaan. Burman rajat on avattava.

  Giusto Catania, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on usein huolissaan sen oman alueen ulkopuolella tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista eikä ymmärrä, että sen oma politiikka edesauttaa ihmisoikeuksien järjestelmällistä rikkomista EU:n ulkopuolella.

Siksi EU:n perusoikeusviraston toimivaltuuksien pitäisi mielestämme kattaa myös maat, jotka ovat tehneet EU:n kanssa vakautus- tai assosiaatiosopimukset, tai jopa maat, jotka ovat tehneet sen kanssa takaisinottoa koskevat sopimukset. Tämä on mielestämme tärkeää maahanmuuttajille ja turvapaikanhakijoille, joita karkotetaan usein maistamme ja lähetetään paikkoihin, joissa yksilön vapaudet ja perusoikeudet ovat vaarassa.

Tässä yhteydessä on mainittava myös EU:n tämänhetkinen puheenjohtajavaltio eli Slovenia, josta lähetetään henkilöitä, joilla ei ole papereita eikä näin myöskään kansalaisuutta, Kosovon ja Serbian kaltaisiin maihin ilman minkäänlaisia takeita heidän turvallisuudestaan.

Lisäksi olemme huolissamme siitä, että kansainvälinen yhteistyö terrorismin torjumiseksi on heikentänyt perusvapauksien suojelua. Tästä syystä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta kehottaa tässä lausunnossa panemaan täytäntöön kaikki parlamentin toimenpiteet – erityisesti ne, jotka koskevat CIA:n vankikuljetuksia sekä terrorismista epäiltyjen henkilöiden laitonta vangitsemista.

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, haluan kiittää aivan aluksi parlamentin jäseniä, jotka ovat myötävaikuttaneet vuosittaista ihmisoikeusraporttia 2007 sekä EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa koskevan mietinnön laatimiseen. Kiitän myös lämpimästi Marco Cappatoa. Yhteistyömme on ollut antoisaa ja mukavaa.

Päätöslauselmassamme korostetaan ihmisoikeuksien olevan ensisijaisen tärkeä ja arvokas asia. Poliittinen perheeni, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä, on pitänyt aina ihmisoikeuksia äärimmäisen tärkeänä asiana. Erityisen tärkeinä kysymyksinä pidämme kuolemanrangaistuksen poistamista, kidutuksen kieltämistä, naisten ja lasten oikeuksia sekä syrjinnän torjumista. PPE-DE-ryhmä on kiinnittänyt aina runsaasti huomiota Kiinan, Venäjän ja Iranin kaltaisten maiden ihmisoikeustilanteeseen – ja syystäkin, sillä niiden ihmisoikeustilanne on hyvin huolestuttava.

On yleisesti tiedossa, että EU on suunnitellut ja toteuttanut monia toimenpiteitä suojellakseen ihmisoikeuksia ja levittääkseen demokratiaa. Niitä ovat muun muassa poliittinen vuoropuhelu, erilaiset menettelyt ja rahoitusvälineet – ne ovat välineitä, joilla EU pyrkii suojelemaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia sekä tämän työn kehystä, monikansallisten foorumien työtä.

Siksi päätöslauselman yhtenä tavoitteena on arvioida EU:n politiikan ja parhaillaan toteutettavien toimenpiteiden tehokkuutta ja tuloksia sekä ehdottaa erilaisia tapoja parantaa niitä, kehittää niitä johdonmukaisempaan suuntaan ja varmistaa niiden olevan avoimia ja näkyviä. On tärkeää todeta, että EU:n ja YK:n elinten väliset suhteet ovat tuottaneet ihmisoikeuksien suojelun alalla loistavia tuloksia. Siksi toimet, joita tällä alalla toteutetaan tulevaisuudessa, ovat hyvin tärkeitä.

Suoraan sanottuna meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on erilaisia näkemyksiä, kokemuksia ja kulttuuritaustoja, ja suhtaudumme siksi usein eri tavoin tiettyihin asioihin ja ongelmiin, kuten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen. Kun käsittelemme tällaisia kiistanalaisia aiheita, ihmisoikeudet, erityisesti naisten ja lasten oikeudet, ovat paras arviointiperuste. Siksi pedofiliaa (jota on yritetty peitellä puhumalla ”seksuaaliterveydestä”) ei pidä suvaita riippumatta siitä, millä nimellä kutsutaan.

Haluan mainita myös kansalaisyhteiskunnan merkittävän tehtävän, koska ilman kansalaisyhteiskuntaa ja ilman kansalaisjärjestöjen aktiivista osallistumista poliitikkojen toimet jäisivät usein tuloksettomiksi. Ihmisoikeuksien puolustajat kotimaahan katsomatta – Oswaldo Payá ja kuubalainen Ladies in White -ryhmä, valkovenäläinen Juri Bandazhevski, sudanilainen Salih Mahmoud Osman ja sadat muut – ansaitsevat kunnioituksemme ja voimakkaamman tukemme.

  Csaba Sándor Tabajdi, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen ryhmän puolesta esittelijää, Marco Cappatoa hänen tasapainoisesta ja perusteellisesta mietinnöstään sekä hänen avoimuudestaan ja halustaan tehdä yhteistyötä. On erityisen tärkeää, että mietinnössä kiinnitettiin sosialistien pyynnöstä enemmän huomiota taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin. Riippumatta puoluepolitiikastamme ja siitä, kuulummeko Euroopan kansanpuolueeseen, liberaaleihin, vihreisiin vai sosialisteihin, jos me olemme ylpeitä sosiaalisesta Euroopasta, on hyvin tärkeää ja perusteltua, että vaadimme myös muita kunnioittamaan sosiaalisia oikeuksia. Esimerkiksi Kiinan ja Venäjän kylissä asuu useita satoja miljoonia ihmisiä, joilla ei ole sosiaaliturvaa eikä mahdollisuutta käyttää sairaanhoidon ja terveydenhuollon peruspalveluja ja jotka eivät saa eläkettä. Nämä asiat ovat mielestäni jokaisen ihmisen perusoikeus, ja siksi näihin asioihin on kiinnitettävä tulevaisuudessa paljon enemmän huomiota.

Olemme varsin ylpeitä siitä, että mietinnössä kehotetaan tiivistämään Euroopan unionin ja Euroopan neuvoston välistä yhteistyötä vähemmistön oikeuksien alalla. Kööpenhaminan kriteerien vuoksi kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus sekä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja ovat loppujen lopuksi tärkeitä asiakirjoja sekä Euroopan unionille että Euroopan neuvostolle. Samalla mielestämme on kuitenkin varsin ongelmallista, ettei kansallisista vähemmistöistä ole laadittu erillistä mietintöä tai edes erillistä kappaletta, sillä me – samoin kuin komission jäsen Ferrero-Waldner – valvomme Kosovoa ja selvitämme, mitä siellä tapahtuu vähemmistöjen oikeuksille. Mietinnössä ei myöskään mainita Kiinan ja Venäjän lisäksi muita maita. Siksi olisi hyvä, jos ihmisoikeusraportissa olisi tulevaisuudessa erillinen osa etnisistä vähemmistöistä, romaneista ja maahanmuuttajista, toisin sanoen uusista vähemmistöistä. Kiitos.

  Janusz Onyszkiewicz, ALDE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, puhun hetken ihmisoikeuksien ja demokratian välisestä yhteydestä. Yleisesti ajatellaan, että näitä oikeuksia voidaan kunnioittaa vain demokratiassa. Demokratiana pidetään puolestaan vaalimekanismia soveltamalla syntynyttä enemmistöhallintoa. Tällainen oli Kreikan demokratia, jossa enemmistö päätti kaikesta. Tällä enemmistöäänestysjärjestelmällä Sokrates kuitenkin tuomittiin kuolemaan.

Siispä enemmistön tahto ei ole aina tae kansalaisten oikeuksien suojelusta. Tästä syystä 1800-luvun politiikassa ilmeni pelkoa, joka koski äänioikeuden laajentamista muihin sosiaalisiin ryhmiin ja jota on nykyisin vaikeaa ymmärtää. Tämä pelko liittyi siihen olettamukseen, että vain sivistynyt vähemmistö kykenee kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

Törmäämme nykyään melko usein tilanteisiin, joissa jokseenkin rehellisten vaalien seurauksena syntyy diktatuurihallituksia tai niillä tuetaan tällaisia hallituksia. Miettikääpä vaikkapa Valko-Venäjän kaltaisia maita tai Hamasin hallintoa Gazan kaistalla. On myös syytä muistaa, että kun Egyptin presidenttiä Mubarakia kehotettiin järjestämään oikeudenmukaiset vaalit, hän sanoi, että ne johtaisivat siihen, että radikaalit islamistiryhmät nousisivat Egyptissä valtaan.

Vaalien arvo on selvästikin mittaamaton, ja siksi niitä on myös valvottava. Kukapa kuitenkaan tietää – joissakin maissa oikeusjärjestystä noudattava hallitus ja aidosti itsenäinen oikeuslaitos saattavatkin olla nykyisin vaaleja tärkeämmät. Muutoin maassa saattaisi vallita demokratia, joka olisi pelkkä vaaleilla valtuutettu diktatuuri. Sellaisessa diktatuurissa ei olisi riippumattomia toimielimiä luomassa monitahoista tasapaino- ja turvajärjestelmää, jolla kansalaisia suojeltaisiin viranomaisten mielivaltaiselta toiminnalta. Demokratian on oltava vapaamielistä demokratiaa, ei enemmistön diktatuuria. Siksi meidän on jatkettava vaalitarkkailua, mutta se ei saa olla ainut tapa, jolla pyrimme edistämään todellisen liberaalin demokratian luomista. Tämä tarkoittaa sitä, että demokraattisen kulttuurin luomiseen ja kansalaisyhteiskunnan instituutioiden kehittämiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Itsevaltaiset viranomaiset eivät välttämättä tue tällaisia toimia. Meidän on siis kehitettävä parempia ja nykyistä joustavampia avustusmekanismeja ja laajennettava tukeamme tarjoamalla apua niille rohkeille yksilöille, joita sorretaan eri tavoin heidän toimintansa vuoksi.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, katson, että vasemmiston ja kenties myös esittelijän ennakkoluulot ovat ainoa mahdollinen selitys sille, ettei ihmisoikeuksia koskevaan mietintöön löytynyt sopivia sanoja uskonnonvapaudesta maailmassa.

Vapaus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa on yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Uskonnonvapaus tunnustetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa, ETYJ:n päätösasiakirjan 16 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa. Tätä vapautta on loukattu laajamittaisesti. Kristityt ovat maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä: he eivät saa harjoittaa uskontoaan vapaasti Kiinassa, Saudi-Arabiassa eivätkä Iranissa. Irakissa vuosisatojen ajan asuneet assyrialaiskristityt ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan. Venäjällä maan ortodoksikirkkoon kuulumattomien uskonnollisten yhteisöjen työ vaikeutuu koko ajan.

Valitettavasti Marco Cappaton mietinnössä ei käsitellä tätä asiaa lainkaan. Tällainen sensuuri johtaa suoraan siihen, että menetämme ihmisoikeuksien suojelujärjestelmän ainoan voiman, uskottavuuden.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, esittelijöiden mietinnöt ovat hyvin täsmällisiä ja hyvin perusteltuja. Katson niiden kertovan vakuuttavalla tavalla parlamentin nykyisestä kyvystä arvioida EU:n ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikkaa. Mietinnössä arvioidaan perusteellisesti eri välineitä: suuntaviivoja, vuoropuhelua ja kuulemisia, toimintasuunnitelmia, ihmisoikeuslauseketta ja vaalitarkkailuvaltuuskuntia. Lisäksi siinä tuodaan selvästi esiin, millaista edistystä on saatava vielä aikaan – tapahtuipa se sitten laatimalla maakohtaisia ihmisoikeusstrategioita ja tarkkoja indikaattoreita tilanteiden arvioimiseksi tai kehottamalla parlamenttia käynnistämään asianmukaiset toimenpiteet ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanemiseksi. Uskon, että sekä komissio että neuvosto tietävät hyvin nämä tavoitteet ja että ne pysyvät keskeisellä sijalla keskusteluissamme.

Mietinnössä esitetään jäsenvaltioille täsmällisiä pyyntöjä. Mielestämme on erityisen valitettavaa, etteivät monet jäsenvaltiot ole vielä ratifioineet monia kansainvälisiä yleissopimuksia ja lisäpöytäkirjoja, kuten siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevaa kansainvälistä yleissopimusta, kidutuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen valinnaista pöytäkirjaa ja julistusta kaikkien henkilöiden suojelemisesta tahdonvastaisilta katoamisilta, sekä muita välineitä, kuten ILO:n yleissopimusta nro 169. Niiden ratifiointi olisi kunniaksi jäsenvaltioille ja koko Euroopan unionille.

Kansainvälisen tilanteen vuoksi joudumme kantamaan jatkuvasti suurta huolta vielä vaikeammista, toistuvista ongelmista, jotka koskevat ihmisoikeuksien ottamista kattavalla, kokonaisvaltaisella tavalla huomioon kaikessa EU:n politiikassa. Kyllä, EU:n ja jäsenvaltioiden nykyinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka johtaa vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin erityisesti ulkorajoillamme. Kyllä, eurooppalaiset suuryhtiöt katsovat läpi sormien sitä, että työlainsäädäntöä tai oikeutta terveelliseen ympäristöön rikotaan, tai jopa syyllistyvät siihen itse. Euroopan unioniin pitäisi kehittää oikeudellinen kehys, joka edistäisi EU:n toimien yhteensopivuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Kyllä, elintarvikekriisi kyseenalaistaa maatalous- ja energiapolitiikkamme. Kyllä, ilmastonmuutos vaikuttaa selvästi ihmisoikeuksiin: se loukkaa ennen kaikkea oikeutta elämään, terveyden suojeluun, asuntoon ja ruokaan.

Tavoitteenamme on kattava, kokonaisvaltainen politiikka. Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanotyö on alkanut. Tämä on jälleen yksi osa sitoumuksiamme puolustaa ihmisoikeuksia. Tämä sitoumus on turvattava suuremmalla ja yhtenäisemmällä ihmisoikeusorganisaatiolla ja lisäämällä ihmisoikeuksien puolustamiseen käytettäviä resursseja. Esimerkiksi Euroopan ulkosuhdehallinnossa pitäisi olla keskus, joka keskittyisi ihmisoikeuksien monialaiseen luonteeseen. Myös Euroopan parlamentin pitää ryhtyä toimiin. Tätä varten olisi erittäin toivottavaa perustaa kunnolla toimiva parlamentaarinen elin.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ihmisoikeuksien puolustaminen on nykyisin vaarassa jäädä tyhjäksi eleeksi, etenkin jos periaatteelliset julkilausumat eivät johda tiettyihin tekoihin. Euroopan unioni on teeskennellyt jo jonkin aikaa olevansa avuton sellaisten hallitusten edessä, jotka rikkovat ihmisoikeuksia ja ovat kiinnostuneet vain kauppa- ja taloussuhteiden edistämisestä.

Neuvosto ja jäsenvaltiot horjuttavat jatkuvasti komission strategioita edistää ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Olemme nähneet jo jonkin aikaa, kuinka toimivaltuuksia on uudelleenkansallistettu tietoisesti perusoikeuksien edistämisen alalla. Komissio ei ole koskaan ennen ollut näin heikko maailmanlaajuisia ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevien ehdotusten suhteen, mikä ilmenee esimerkiksi kieltäytymisestä hyödyntää demokratialauseketta, josta parlamentti äänesti kaksi vuotta sitten.

Ihmisoikeudet ovat jälleen kerran taloudellisen ja sotilaallisen vallan armoilla, kuten Bushin hallinnon ”terrorismin vastainen sota” on osoittanut. Siksi on tärkeää, että Euroopan parlamentti herättää jatkossakin tällä alalla muita toimimaan laatimalla esimerkiksi Marco Cappaton mietinnön kaltaisia mietintöjä. Tässä mietinnössä keskitytään tietenkin vain yhteen ihmisoikeusnäkökohtaan, jota kutsuisin ”yksilölliseksi”.

Marco Cappato äänesti itse tarkistuksiamme vastaan. Pyrimme osoittamaan niillä, kuinka yksilön oikeuksien kunnioittaminen edellyttää inhimillisen kehityksen ja sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuuristen oikeuksien edistämistä, jonka YK on määritellyt. Juuri nämä oikeuksien keskinäisen riippuvuuden ja jakamattomuuden käsitteet määrittelevät tämän ajatuksen.

Esittelijä on kuitenkin laatinut jälleen mustan listan, jossa arvostellaan tavanomaisia pahantekijöitä. Vahvimmat säästyvät kuitenkin kritiikiltä. Yritimme tuoda näillä tarkistuksillamme esiin muun muassa sitä, että Turkki on syyllistynyt politiikkaan, jolla se on yrittänyt hävittää maasta kurdien kulttuurisen, poliittisen ja sosiaalisen identiteetin. Se on sortanut näin miljoonia ihmisiä, mutta mitään ei ole tehty. Mielestäni kurdikysymys on keskeinen Euroopan demokraattisen tulevaisuuden kannalta, mutta muotoilemme yleisluonteisia ja yleispäteviä ihmisoikeusilmaisuja, joissa on mukana aimo annos kaksinaismoralismia. Siksi ryhmämme päätti äänestää tyhjää.

  Puhemies. − (PL) Niille, jotka odottivat Itsenäisyys/demokratia-ryhmän jäsenen Georgios Georgioun puhetta, joudun valitettavasti ilmoittamaan, ettei hän ole istuntosalissa läsnä.

  Frank Vanhecke (NI). − (NL) Arvoisa puhemies, kiitän puheenvuorosta. Vaikka Marco Cappaton pitkässä mietinnössä on monenlaista arvosteltavaa, sen hyvä puoli on se, että siinä otetaan nimenomaisesti esiin vähemmistöuskontojen syrjintä, jota tapahtuu monissa yhteisön ulkopuolisissa maissa. Tätä todella tarvittiin.

Meillä pitäisi yksinkertaisesti olla riittävästi rohkeutta todeta muutamia asioita selvemmin ja ennen kaikkea tuomita kiertelemättä ja kaartelematta islamistivaltioiden fanaattinen totalitarismi. Tosiasia on se, että Euroopassa islamin tunnustetaan olevan yhdenveroinen uskonto muiden uskontojen kanssa ja sitä käsitellään sellaisena; muslimien tunnustetaan tietenkin olevan yhdenvertaisia kansalaisia ja heitä kohdellaan sellaisina, ja kotimaani hallitus tunnustaa islamin ja tukee sitä, kun taas islamilaisessa maailmassa kristittyjä ja uskonnottomia pidetään avoimesti toisen luokan kansalaisina ja syrjitään tästä syystä.

Annan teille vain yhden esimerkin: niin sanotusti ”nykyaikaisessa” Algeriassa suunnitellaan viiden vuoden vankeutta ja tähtitieteellisiä sakkoja rangaistukseksi niille, jotka yrittävät käännyttää muslimin. Myös muissa islamistisissa valtioissa muiden kuin islaminuskoisten vähemmistöjen syrjintä ja sorto on yleinen käytäntö. Siksi EU:n on nyt aika ryhtyä tositoimiin.

Olen huomannut, että Islamilaisten maiden järjestö OIC puhuu jatkuvasti muslimien syrjinnästä, jota se väittää tapahtuvan siellä ja täällä, kun taas Euroopan unioni ei puhu eikä pukahda toisuskoisten järjettömästä, järjestelmällisestä ja virallisesti järjestäytyneestä vainosta muslimimaissa. Tästä syntyy sellainen vaikutelma, että virallisista ihmisoikeuskeskusteluista ja -lausekkeista on tullut vain jonkinlainen moraalinen käärepaperi. Kuinka uskottava Euroopan unioni voi olla, jos se avaa itse oven sepposen selälleen Turkin kaltaiselle maalle, jossa poliisin tiedetään syyllistyvän laajamittaisesti kidutukseen?

Mitä Euroopan unioni voi opettaa sananvapaudesta tai lehdistönvapaudesta, kun se on itse käynyt vuosien ajan liittymisneuvotteluja salassa ja avoimesti Turkin kaltaisen maan kanssa, jonka Toimittajat ilman rajoja -järjestö kertoo olevan yksi pahimmista sananvapauden rikkojista? Mitä Euroopan unioni voi opettaa uskonnonvapaudesta, jos se ottaa jäsenekseen Turkin kaltaisen maan, jossa on kaikki entiset vähemmistöuskonnot on tapettu tai ajettu maasta ja jossa syrjitään avoimesti muutamia jäljelle jääneitä?

Jos virallinen retoriikka ja viralliset julistukset ja lausekkeet sivuutetaan, EU:n ihmisoikeuspolitiikka näyttää kaksinaismoralistiselta ja sanojen ja tekojen välillä on suunnaton ero.

Tätä EU:n epämääräistä politiikkaa symboloi loistavasti kehitysyhteistyötä ja humanitaarisesta avusta vastaava Euroopan komission jäsen, Louis Michel, joka on tänään täällä paikalla. Ollessaan Belgian ulkoministeri hän toimi eräänlaisena yleisenä omatuntona ja pyrki eristämään Itävallan, samalla kun hän imarteli roistomaista diktaattoria, Fidel Castroa. Muutama kuukausi sitten hän puolusti jälleen Kuuban-suhteiden merkittävää parantamista, vaikka Kuuban valtionkoneisto rajoittaa edelleen kaikkien ihmisoikeusjärjestöjen mukaan kuubalaisten oikeuksia ja vapauksia.

Tällaiset ihmiset, tällaiset Euroopan komission jäsenet, soveltuvat huonosti toteuttamaan ihmisoikeuspolitiikkaa. Mietinnössä ei myöskään käsitelty lainkaan sitä, että meidän on pyydettävä kiireesti useita EU:n jäsenvaltioita, myös Belgiaa, palauttamaan sananvapaus. Belgiassa oppositiopuoluetta ahdistellaan silmäänpistävällä tavalla erilaisilla ehdotuksilla ja menettelyillä. Lisäksi monia lakeja on tiukennettu, jotta kansalaiset eivät voi käyttää sananvapauttaan maahanmuutto-ongelman suhteen. Meidän on jo aika olla riittävän rohkeita huomaamaan malka omassa silmässämme.

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvostettujen toimielinten vaalitarkkailu parantaa vaali-ilmapiiriä ja auttaa joskus jopa kiteyttämään merkittäviä muutoksia. Näin kävi esimerkiksi Kiovan oranssin vallankumouksen aikana. Vaalitarkkailu on toki kallista mutta myös perusteltua, sillä se ensinnäkin opettaa demokratiaa ja toiseksi auttaa meitä ymmärtämään kyseisen kansakunnan poliittista tietoisuutta ja sielua.

Haluan esittää muutaman ehdotuksen siitä, kuinka voimme tehostaa vaalitarkkailua ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia. Ensinnäkin meidän pitäisi lähettää paikan päälle paikallista kieltä osaavia ihmisiä. Ellei tämä ole mahdollista, tarkkailijaryhmä voitaisiin koota siten, että ryhmässä käytetään vain yhtä kieltä (ranskaa tai englantia), joka olisi tulkkauksen kohdekieli. Tällöin mukaan otettaisiin siis tulkkeja, jotka tulkkaavat tähän kyseiseen kieleen.

Meidän pitäisi myös rekrytoida muista maista vapaaehtoisia, kuten opiskelijoita ja kansalaisjärjestöjen ja opiskelijajärjestöjen jäseniä, sikäli kuin se on mahdollista, sillä mitä enemmän vaalitarkkailijoita on, sitä paremmin asiat sujuvat. Vaikka esimerkiksi Afrikassa meille sanotaankin toisinaan ironisesti, ettei maahan tarvita yhtään enempää valloittajia, yhteys äänestäjiin ja vuorovaikutus heidän kanssaan tuo vaalitarkkailuvaltuuskunnalle tunnustusta, ja näin valtuuskunta saa samalla kansan demokraattisen tuen.

Ihmisoikeuksista totean, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä on ryhtynyt omalta osaltaan toimiin, joilla se pyrkii varmistamaan, että maailman köyhimmillä alueilla asuvat ihmiset tuntevat omat oikeutensa ja osaavat puolustaa niitä. Tämä edellyttää jatkuvaa koulutusta. Muuta keinoa ei yksinkertaisesti ole. Päätän puheenvuoroni toteamalla, että ellei maassa kunnioiteta ihmisoikeuksia ja perusarvoja, demokratia voi olla puutteellinen ratkaisu tai jopa hyvän hallintotavan irvikuva.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämänpäiväinen keskustelu koskee yhtä tärkeimmistä asioista, joihin Euroopan unioni ja Euroopan parlamentti ovat sitoutuneet: ihmisoikeuksien kunnioittamista maailmassa ja maailmanlaajuisen demokratiatilanteen seuraamista. Kumpikin mietintö on mielestäni hieno saavutus Euroopan parlamentilta. Kiitän Marco Cappatoa sekä Véronique De Keyseria ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyraa näiden mietintöjen laatimisesta.

Tällaisissa tilanteissa edessämme on aina sama pulma: kuinka voimme puolustaa ihmisoikeuksia ja puhua lain periaatteista, joita haluamme tuoda esiin maailman muissa osissa, sekä toteuttaa samalla Euroopan unionissa tehokasta politiikkaa? Nykyisin EU:n toimintatapana on tasapainottaa nämä kaksi periaatetta – kertoa ihmisoikeusvisiosta ja samalla politiikkamme tehokkuudesta. Kohtaamme tämän karun ongelman nyt Burmassa, Kiinassa ja Kaukasuksella sekä monissa muissa osissa maailmaa. Mielestäni näissä kummassakin mietinnössä pyritään hienosti tasapainottamaan nämä Euroopan unionin kaksi haastetta.

Puhun vielä yhdestä asiasta. Haluan kiittää komission jäsentä Ferrero-Waldneria hänen vastauksestaan, joka koski Mongolian ihmisoikeustilannetta. Tietoni pitivät siis paikkansa. Mongolia voi olla esimerkki maasta, jossa ihmisoikeuksien alalla on todella havaittavissa myönteinen suuntaus. Mongolia voi olla esimerkki siitä, kuinka tilanne voi tältä osin muuttua parempaan suuntaan. Mongolia on hyvin tärkeä Aasian maa, jota Euroopan unioni voi käyttää tulevaisuudessa esimerkkinä muille Keski-Aasian maille.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaalitarkkailuvaltuuskuntien lähettäminen on EU:n keskeinen ja tärkeä tapa tukea ihmisoikeuksia, demokratisointia ja hyvää hallintoa. Viittaan erityisesti Afrikan vaaleja tarkkaileviin valtuuskuntiin, sillä EU toimii erityisessä kumppanuussuhteessa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa.

Vaalitarkkailuvaltuuskunnan työ on usein osa Cotonoun sopimuksen mukaista kehitystukikehystä. Esimerkiksi vuonna 2006 Kongon demokraattisen tasavallan vaaleissa vaaliluettelojen laatimiseen annettiin huomattavaa teknistä tukea, ja vaalitarkkailuvaltuuskunnat tarjosivat tukea myös vaalien jälkeen, kuten Véronique De Keyserin mietinnössä korostetaan. Vaalien jälkeen tarvitaan valtavasti käytännön apua ja teknistä apua esimerkiksi virkamiesten kouluttamiseen. Lisäksi vastavalituilla parlamentin jäsenillä on tarve keskustella ja vaihtaa tietoja muiden parlamentaarikkojen kanssa. He tarvitsevat tukea vahvistaakseen omia edellytyksiään saattaa omat täytäntöönpanoviranomaisensa vastuuseen. Lisäksi vaaleja on seurattava poliittisesti. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vaalitarkkailuvaltuuskunnan suosituksiin, joita on seurattava ennen seuraavaa vaalikierrosta.

Haluan tuoda esiin vielä muutaman asian. Vaalitarkkailuvaltuuskunta on varsin erityisessä asemassa siksi, että se on riippumaton vaaliprosessista, ikään kuin sen ulottumattomissa. Toisin kuin komissio, se on riippumaton ulkosuhteista. Vaikka vaalitarkkailuvaltuuskunnan pitääkin keskustella komission paikallisen lähetystön, jäsenvaltioiden suurlähettiläiden ja muiden vaalitarkkailuvaltuuskuntien kanssa, se ei ole tilivelvollinen niistä yhdellekään, ja sen vahvuutena on nimenomaan sen riippumattomuus. Vaikka kannatankin ajatusta yhteistyöstä ja koordinoinnista, meidän ei pidä mielestäni perustaa yhteisiä valtuuskuntia muiden elinten kanssa, sillä tämä edellyttäisi sitä, että meidän pitäisi tehdä kompromisseja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnalle hyvin tärkeän asian eli riippumattomuuden suhteen.

Olen huomannut, että vaalitarkkailuvaltuuskuntia halutaan laajentaa ja että niiden aktiivista toimintaa halutaan lisätä Välimeren eteläpuolella. Ymmärrän sen, mutta meidän ei pidä pyrkiä tähän niiden vaalitarkkailuvaltuuskuntien kustannuksella, joita lähetämme Aasian, Latinalaisen Amerikan ja etenkin Afrikan kehittyviin demokratioihin. Kuten monet ovat jo todenneet, vaalitarkkailu ei ole halpaa, joten jos haluamme lähettää matkaan lisää valtuuskuntia, määrärahoja on korotettava.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää Marco Cappatoa sekä hänen tekemästään työstä että sen tuloksesta.

Haluan itse asiassa kiittää koko ihmisoikeuksien alivaliokuntaa, sillä katson mietinnön osoittavan ja kaiken viittaavan siihen, että alivaliokunnasta on kehittynyt jo jonkin aikaa sitten todellinen, toimiva valiokunta.

Mietintöön liittyy kuitenkin muutamia näkökohtia, joita haluamme käsitellä uudelleen, ja pyydän siksi kaikkia näkemään vielä viimeisen kerran vaivaa sen eteen, että ne saataisiin otettua huomioon.

Ensinnäkin meidän pitäisi muistaa ja panna jälleen kerran merkille, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja jakamattomia. Tätä ei todeta tekstissä erikseen, ja haluaisimme, että näin tehtäisiin. Olemme siksi esittäneet asiaa koskevan tarkistuksen.

Toiseksi olisi hyvä sopia, että tulevaisuudessa kaikilla EU:n erityisedustajilla olisi selvät toimivaltuudet ihmisoikeusasioissa ja ennen kaikkea valta varmistaa, että ihmisoikeuksia koskevia suuntaviivoja noudatetaan.

Kolmanneksi katson, että näiden suuntaviivojen osalta on tärkeää muistaa eräs asia: vaikka naisten oikeudet ovatkin itsessään ihmisoikeuksia, näitä oikeuksia loukataan usein sukupuolinäkökulmasta erityisillä tavoilla, joiden vuoksi olisi varsin suositeltavaa hyväksyä mahdollisimman pian uusia suuntaviivoja erityisesti naisten oikeuksista.

Vaikka tässä yhteydessä pitäisikin mainita monia erityistapauksia, joita ei kuitenkaan voida mainita tilan- ja ajanpuutteen vuoksi, haluan tuoda tässä keskustelussa jälleen esiin ainakin ihmisoikeusrikkomukset, joihin Marokon viranomaiset syyllistyvät Länsi-Saharassa, sillä tämä on selvä tapaus, jossa siirtomaavallan purkaminen on hoidettu puutteellisesti tai huonosti.

Siispä Espanjalla ja näin koko Euroopan unionilla on velvollisuus ryhtyä tässä asiassa epäröimättä toimiin, etenkin kun YK:n ihmisoikeusneuvosto on pyytänyt jälleen kerran ratkaisemaan konfliktin tasapuolisella, kestävällä ja kansainvälisen lain mukaisella tavalla. Tiedämme kaikki tämän tarkoittavan ennen kaikkea itsemääräämisoikeuden soveltamista.

Puhetta johti

varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Luisa Morgantini (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää Marco Cappatoa ja ihmisoikeuksien alivaliokuntaa. En kuitenkaan puhu tästä mietinnöstä. Toivon, että ihmisoikeuksien alivaliokunnasta tulee täysipainoinen valiokunta sen sijaan, että se jää alivaliokunnaksi. Haluan myös kiittää Véronique De Keyseria ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyraa heidän yksityiskohtaisesta ja innostavasta mietinnöstään. Mielestäni on kuitenkin valitettavaa, ettei mietintöä laadittu ulkoasiainvaliokunnan ja kehitysyhteistyövaliokunnan yhteistyönä, ottaen huomioon, että näiden valiokuntien puheenjohtajat toimivat Euroopan parlamentin vaalitarkkailuryhmän yhteispuheenjohtajina.

Haluan kiittää komissiota ja erityisesti komission jäsentä Ferrero-Waldneria demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista rahoitusvälinettä (EIDHR) kehitettäessä ilmenneestä sitoutumisesta ja päättäväisyydestä. EIDHR edistää ihmisoikeuksia vaalitarkkailun keinoin, sillä demokratia ja ihmisoikeudet edellyttävät paitsi vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja myös kehitystä ja strategiaa köyhyyden torjumiseksi.

Minulla on vain minuutin verran aikaa, joten haluan korostaa sitä, että vaalien jälkeisiä toimia on johdonmukaistettava. Mainitsen esimerkkinä Palestiinan tapauksen. Mielestäni tämä johdonmukaisuus sekä kansallisia parlamentteja tukevien raporttien ja menettelytapojen jatkuvuus ovat hyvin tärkeitä EIDHR:n uskottavuuden kannalta. Myös komission jäsenen Ferrero-Waldnerin ehdotus toisen yhteisen vaalitarkkailua käsittelevän seminaarin järjestämisestä on tärkeä, etenkin jos onnistumme saamaan kansalaisyhteiskunnan ja paikalliset vaalitarkkailijat siihen mukaan. Ne olisivat meille tärkeä viestintäkanava.

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on arvojen unioni, joka perustuu yhteiseen sopimukseen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Kun niitä ei kunnioiteta EU:ssa tai sen lähellä, EU:n pitäisi ryhtyä toimiin. On kuitenkin valitettavaa, että Euroopan parlamentti yrittää käyttää ihmisoikeuksia keinona edistää omaa asemaansa ulkopolitiikan alalla jäsenvaltioiden toimivallan kustannuksella. Kun innostuksemme palossa taputamme omahyväisesti rintaamme ja arvostelemme yhteisön ulkopuolisten maiden politiikkaa, emme saa unohtaa, että monet omista jäsenvaltioistamme eivät kunnioita aina ihmisoikeuksia, esimerkiksi sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minun on kysyttävä, onko tämä keskustelu vain vuotuinen rituaali, jolla pönkitämme omatuntoamme ihmisoikeusasioiden suhteen, vai pyrimmekö vakavissamme siihen, että EU saisi aikaan todellista muutosta maissa, joissa ihmisoikeuksia rikotaan jatkuvasti?

EU kyllä protestoi, mutta onko toimemme mitoitettu käänteisesti suhteessa arvostelemiemme maiden merkitykseen kauppakumppaneinamme? Otan esimerkiksi Intian ja Kiinan. Kosiskelemme kumpaakin maata kaupan alalla. Kuinka vakavissamme sitten painostamme niitä ihmisoikeusasioilla? Miksei kauppasopimuksissamme ole todellisia ihmisoikeuslausekkeita? Onko totuus se, että kauppa merkitsee EU:lle sortoa enemmän?

Intiassa harjoitetaan kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää, käytetään pakkotyötä, käydään ihmiskauppaa prostituutiotarkoituksissa ja loukataan laajalti uskonnonvapautta. Silti EU käy Intian kanssa vain tilapäistä vuoropuhelua eikä Intiaa ole saatu sitoutumaan merkittävällä tavalla ihmisoikeusasioihin. Ei mikään ihme, ettei tilanne kohene.

Lisäksi minun on todettava, että huomiomme keskipiste on vinossa. Antaessaan kehitysapua EU painostaa voimakkaasti ihmisoikeusasioilla ja tukee muun muassa abortteja, vaikka se loukkaisikin paikallista kulttuuria. Esimerkiksi Keniassa EU:n rahoittamat kansalaisjärjestöt käyttävät rahaa aborttien rahoittamiseen, vaikka ne loukkaavat paikallisia tapoja ja rikkovat paikallisia lakeja.

Eikö meidän pitäisi keskittyä perusoikeuksiin? Eikö kehitysapuun varattuja määrärahoja käytettäisi paremmin, jos toimittaisimme vettä ja ruokaa sen sijaan, että tyrkytämme omia tavoitteitamme terveyspolitiikan nimissä?

  Ari Vatanen (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on mielestäni oikea päivä käsitellä vaalien ja vaalitarkkailuvaltuuskuntien merkitystä. Kuulimme juuri tänä aamuna vaalitulosuutisia Yhdysvalloista. Vaalit tuntuvat jatkuneen siellä iäisyyden, emmekä vieläkään tiedä, kuka demokraattien presidenttiehdokas on. Uskon, että valinta kohdistuu Barack Obamaan, mutta asiaahan ei kyllä kysytä minulta.

Samalla kun Yhdysvaltojen vaalit ovat jatkuneet kuukausia, Venäjällä on pidetty vaalit, ja tänään presidentiksi astui Vladimir Putinin tilalle Dmitri Medvedev. Minun pitäisi sanoa, että Medvedev nimitettiin virkaan, mutta nämä sanat eivät antaisi tilanteesta oikeaa kuvaa, sillä Kremlin lehdistötiedotteen mukaan Medvedev käytti vaalikampanjaa käydessään kampanjointiin yhden ainoan päivän. Lehdistötiedotteessa jopa tarkennettiin, että kyseiseltä päivältä ei maksettu palkkaa. Kuinka vaalikampanjaa voi käydä yhden ainoan päivän? Se onnistuu, kun tietää saavansa televisiossa 17 kertaa enemmän näkyvyyttä kuin kolme muuta ehdokasta yhteensä. Näin surulliselta tilanne näyttää Venäjällä. Venäläiset ansaitsevat enemmän. Tämä ei ole Kremlin haukkumista. Meidän on puhuttava suoraan venäläisten puolesta ja kaikkien niiden muiden maiden kansalaisten puolesta, joissa ei ole vielä sellaista demokratiaa, jollaiseksi me sen miellämme.

Ovatko vaalitarkkailuvaltuuskunnat sitten tärkeitä? Kyllä, ne ovat hyvin tärkeitä, sillä niiden työssä on kyse demokratian kehittämisestä, joka on Euroopan parlamentin tärkein tehtävä. José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra ja Véronique De Keyser ovat laatineet erinomaisen mietinnön, mutta meidän on yksinkertaisesti jatkettava tämän asian käsittelyä. EU:n on oltava vielä paljon voimakkaampi. Emme voi olla hiljaa – tämä on velvollisuutemme niitä kohtaan, joilla ei ole vielä demokratiaa.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän erinomaista esittelijäämme, Marco Cappatoa, vuosittaista ihmisoikeusraporttia koskevasta mietinnöstä.

Haluan perustella kaksi sosialistien esittämää tarkistusta. Ensinnäkin kunnioitan kyllä kantaanne Gandhin oppien mukaisesta väkivallattomuudesta, ja olette mielestäni kiinnittänyt parlamentin huomion hyvin tärkeään traditioon. Haluamme kuitenkin, että kyseinen kohta poistetaan siksi, että se ei voi olla ainut EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaava periaate. Rauhan solmiminen ja turvaaminen edellyttää joskus sotilaallisia keinoja, ja silti se on arvokas ja jalo osa sitä, mitä me eurooppalaiset voimme tehdä ja mitä meidän on tehtävä tuodaksemme maailmaan rauhaa ja menestystä.

Toiseksi totean YK:n turvallisuusneuvostoa koskevasta tarkistuksestamme, että käyn säännöllisesti Genevessä alivaliokunnan jäsenten kanssa ja olen samalla tavoin huolissani. On ollut masentavaa huomata kahtiajako, joka vallitsee yhä miehitetyillä palestiinalaisalueilla, ja ryhmittymäajattelu erityisesti Afrikan-ryhmässä, vaikka meidän on varottava sitä itsekin Euroopassa. Mielestäni on silti hyvin tärkeää, että jatkamme tänä vuonna YK:n uudistushengen tukemista, että tunnustamme EU:n jäsenvaltioilla olevan myönteinen tehtävä ihmisoikeusneuvostossa ja että lisäksi tunnustamme, että vertaisarviointiprosessi on vasta alussa ja että paras tapa tukea kyseistä elintä on toteuttaa se avoimesti, kattavasti ja tehokkaasti.

Kehotamme johdanto-osan P kappaleessa ja 4 kohdassa komissiota ja neuvostoa kannattamaan ehdotusta yhteisymmärryksestä, joka koskee demokratian edistämistä osana naapuruuspolitiikkaa, Kööpenhaminan kriteerejä ja maailman eri alueita koskevia strategioitamme. Puhumme demokratian edistämisestä, mutta sitä ei ole määritetty EU:ssa yhtenäisellä tavalla. Ajatus siitä, että saisimme komission, jäsenvaltiot ja parlamentin määrittelemään yhdessä demokratian edistämisen käsitteen ja sitoutumaan siihen – samaan tapaan kuin pääsimme kehityspolitiikkaa koskevaan yhteisymmärrykseen – on voimakas ajatus. Javier Solana on kannattanut siitä, ja toivon, että neuvosto ja erityisesti komissio kannattavat ajatusta tänä iltana.

  Ona Juknevičienė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, viime vuonna EU:n raportissa oli 104 sivua, joista neljä koski ihmisoikeuksia. Tänä vuonna vastaavat luvut ovat 216 ja kymmenen sivua. Viime vuoden raportissa todetut faktat, kuten tiedot perusoikeusviraston kehittämisestä ja parlamentin tällä alalla tekemästä työstä, toistettiin uudelleen. Raportti sisältää kuitenkin tarkan selvityksen siitä, kuinka me eurooppalaiset puolustamme kansalaisten oikeuksia kaikkialla maailmassa.

Raportissa ja päätöslauselmassa ei kuitenkaan sanota halaistua sanaa ihmisoikeuksien suojelemisesta unionissa tai unionissa tapahtuneista ihmisoikeusrikkomuksista. Eikö EU:ssa ole rikottu ihmisoikeuksia lainkaan, vai selvitetäänkö tällaiset tapaukset meillä oikeudenmukaisesti ja viipymättä, kun niitä tapahtuu? Mielestäni kumpikaan tulkintavaihtoehto ei pidä paikkaansa. Näyttääkin siltä, että on helpompaa puhua muiden synneistä kuin myöntää omansa.

Emmekö me tiedä, että Lontoossa toimii laittomia rekrytointitoimistoja, jotka orjuuttavat liettualaisia ja puolalaisia maahanmuuttajia? Emmekö me tiedä, että Pariisissa pidätetään joukoittain ”lakia rikkoneita” ihmisiä presidentti Sarkozyn määräyksestä? Entä kuinka on Roomassa toteutettujen, romanialaisiin kohdistuvien laittomien toimien laita? Asiasta pahastuneet voivat toki valittaa Strasbourgin tuomioistuimeen. Oikeutta saatetaan saada, kun tuomioistuimen käsittelemien tapausten määrä kasvaa vuosien mittaan tuhansiin. Jokainen päivä ja jokainen tunti ovat kuitenkin näille ihmisille hyvin tärkeitä.

Meidät on valittu tekemään työtä kansalaistemme puolesta, edustamaan heitä ja puolustamaan heidän oikeuksiaan. Käännetäänpä kasvomme heitä kohden. Euroopan unionissa jokaisen ihmisen pitäisi olla turvassa. Tässä onnistuttuamme olemme vahvempia ja meillä on paremmat edellytykset auttaa muita.

  Puhemies. − (ES) Hyvä Ona Juknevičienė, kiitos. Tässä tapauksessa näemme selvästikin rikan veljemme silmässä muttemme huomaa malkaa omassa silmässämme.

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää erinomaisesta ihmisoikeusraporttia koskevasta mietinnöstä. Siinä on kuitenkin yksi suuri puute. Maailman suurimpaan ihmisoikeusongelmaan, 260 miljoonan kastittoman dalitin syrjintään, viitataan mietinnössä vain lyhyesti – ja silloinkin ainoastaan osana erilaisten syrjintäkysymysten luetteloa. Hyväksyimme viime vuoden helmikuussa tästä asiasta kauaskantoisen päätöksen, ja siksi on huolestuttavaa, että ulkoasiainvaliokunta hylkäsi Verts/ALE-ryhmän esittämän tarkistuksen. Ehdotimme, että EU laatisi yhdessä YK:n kanssa suuntaviivat kastiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi ja ottaisi ongelman esiin huippukokouksissa asiaan kuuluvien maiden kanssa. Ovatko Intia ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus olleet jälleen asialla – nehän vastustivat viimevuotista päätöstä – ja ovatko ne onnistuneet tällä kertaa?

Tämä ongelma koskee monia Etelä-Aasian maita, mutta mainitsen esimerkkinä Intian, sillä se on demokratia, minkä on korostettu olevan tärkein ihmisoikeuksiin liittyvä tekijä. Se on demokraattinen maa, ja sillä on jopa hyvää lainsäädäntöä kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Näitä lakeja rikotaan kuitenkin jatkuvasti. Intian demokratia ansaitsee sen, että näitä lakeja noudatetaan, ja Intiasta pitäisi tulla esimerkki muille maille. On kuitenkin myös häpeällistä, että EU sivuuttaa kastittomien kärsimyksen – ja samoin tekee parlamentti! Olisimme voineet sanoa nämä asiat ääneen viime vuonna. Mitä on tapahtunut, miksemme voi sanoa niitä ääneen nyt? Onko kastittomien tilanne parantunut? Onko syrjintä häviämässä? Kaikki tietävät, ettei näin ole. Miksei sitten EU:n pitäisi kiinnittää aktiivisesti huomiota näiden ihmisten epätoivoiseen tilanteeseen?

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, kiitos paljon. Hyvät parlamentin jäsenet, Marokossa on tehty jälleen pidätys: 13. huhtikuuta länsisaharalainen ihmisoikeuksien puolustaja Ennaama Asfari pidätettiin Marrakeshissa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kerron tämän teille siksi, ettemme saa unohtaa Euroopan unionin olevan vastuussa dekolonisaatioprosessista, jota Yhdistyneet Kansakunnat on tukenut. Olemme asiasta vastuussa, ja siksi kaikissa ihmisoikeusraporteissa pitäisi todeta, että Euroopan unionin on oltava vaativa ja tarkkaavainen ja että sen on noudatettava YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia.

Toiseksi, hyvät parlamentin jäsenet, olemme osa 2000-luvun ihmiskuntaa, jota vaivaavat jatkuvasti paheneva köyhyys ja nälkä, yhä useammat sairaudet ja alati syvenevä epätasa-arvo. YK:n mukaan Afrikka on köyhtynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana. Siksi pyydän ja ehdotan, että ihmisoikeuksien tunnustettaisiin tarkoittavan kaikkia oikeuksia: taloudellisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia oikeuksia. Jos meillä olisi käytössämme arviointiasteikko, yllättyisimme nähdessämme, kuinka ihmisoikeuksia rikkovat maat sijoittuisivat siihen. Siksi katson, että asiaan pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota ja että kaikki ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät kysymykset pitäisi ottaa esiin.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustellessamme vaaleista ja vaalitarkkailuvaltuuskunnista on tärkeää, että tarkastelemme myös itseämme Lissabonin sopimuksen valossa. Kuinka moni EU:n puolesta miljardista asukkaasta neuvoston poliittisen sisäpiirin ulkopuolelta saa osallistua EU:n presidentin valintaan? Ei yksikään. Kuinka moni kansalainen saa osallistua EU:n pääministerin, komission puheenjohtajan valintaan? Vastaus on jälleen sama: ei yksikään.

Ehkäpä Euroopan unioni onnistuisi edistämään demokratiaa eri puolilla maailmaa paremmin, jos se toimisi itse demokraattisesti. Kuten Jens-Peter Bonde osoitti jo tänä iltana, olisi varsin noloa, jos Kiinan presidentti kysyisi EU:n tulevalta presidentiltä heidän keskustellessaan demokratiasta, kuinka monella äänellä tämä on valittu tehtäväänsä.

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijöitä erinomaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään Euroopan parlamentin roolia vaalitarkkailijana. Uusissa ja kehittyvissä demokratioissa tehtävää vaalitarkkailua pidetään aivan oikeutetusti EU:n painopisteenä ja osoituksena sen sitoutumisesta näitä kansakuntia kohtaan.

Katson, että lisäksi jäsenvaltiomme, niin sanotut ”kypsät demokratiat”, voisivat näyttää muille mallia toimimalla itse esimerkkinä.

Muistan Puolassa käydyn kiihkeän keskustelun ennen lokakuun 2007 parlamenttivaaleja. ETYJ halusi lähettää paikalle pienen tarkkailijaryhmän. Aluksi monet poliitikot reagoivat tähän pyyntöön kielteisesti, sillä he pitivät sitä loukkauksena. Sellaiseksi sitä ei ollut kuitenkaan tarkoitettu. Vaalitarkkailuvaltuuskuntia on lähetetty moniin vanhoihin eurooppalaisiin demokratioihin. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita Ranskan presidentinvaalit. Lopulta vaalitarkkailijat toivotettiin tervetulleiksi Puolaan.

Kun suostuttelemme vastahakoisia kehittyviä tai uusia demokratioita päästämään vaalitarkkailijoita maahan, meidän on osoitettava, että annamme itse muiden valvoa meitä. Omat vaalimme eivät ole tyystin ongelmattomia. Yhdistyneen kuningaskunnan postiäänestyksissä on tapahtunut todistetusti vaalivilppiä, ja meillä kaikilla on tulevaisuudessa edessämme uusia haasteita, kuten Internet-pohjainen äänestys.

Meidän pitäisi siis sallia itse se, että meitä valvotaan, sillä tällainen avoimuus voi vain lisätä omaa uskottavuuttamme.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään kahdesta toisiinsa läheisesti liittyvästä mietinnöstä, joista toinen koskee ihmisoikeusraporttia 2007 ja toinen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia. Vapaat vaalit ja oikeus demokratiaan ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia, jotka turvataan muun muassa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja YK:n vuosituhatjulistuksessa. Näistä syistä demokratian edistäminen on yksi EU:n ulkopolitiikan päätavoitteista. Jotta tämä tuki olisi tehokasta, meidän on lujitettava yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme ja tehostettava EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien työtä.

Siksi kannatan esittelijöidemme suosituksia. Lisäksi katson, että meidän pitäisi esimerkiksi käydä asiaan kuuluvien yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa poliittista vuoropuhelua vaaliprosessista, myös vaaleja edeltävästä ja niiden jälkeisestä vaiheesta. Vaaliprosessin – sekä äänestyksen että erityisesti vaaleja edeltävän ja niiden jälkeisen vaiheen – yhtenä tavoitteena pitäisi olla demokraattisten instituutioiden vahvistaminen. Niitä ovat esimerkiksi oikeusvaltio, tiedotusvälineiden ja tuomioistuinten riippumattomuus, kansalaisyhteiskunta ja niin edelleen. Omien vaalitarkkailukokemusteni perusteella olen myös vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentilla pitäisi olla ja että sillä voi olla entistä suurempi ja merkittävämpi tehtävä tässä prosessissa.

Lopuksi haluan sanoa Tšekin tasavallan edustajana muutaman sanan Rooman perussäännön ratifioinnista. Aivan kuten viime vuonnakin kehotan Tšekin tasavallan parlamentin ja senaatin jäseniä ratifioimaan Rooman perussäännön mahdollisimman pian. Tšekin tasavalta, joka toimii ensi vuoden alkupuolella EU:n puheenjohtajavaltiona, on ainut EU:n jäsenvaltio, joka ei ole vielä ratifioinut tätä asiakirjaa, ja tämä on valitettavasti mielestäni häpeäksi kotimaalleni.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, totean ensin suoraan komissiolle ja neuvostolle, että EU:n on annettava kunnollista tukea kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjälle, jotta tämä voi nostaa syytteen kahta henkilöä vastaan, joiden väitetään syyllistyneen ihmisoikeusrikkomuksiin Darfurissa ja joista toinen on toiminut Sudanin hallituksen ministerinä. EU:n vastaus on ollut tähän saakka heikko, mikä on varsin häpeällistä, sillä olemme ottaneet kunnian kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamisesta – tai ainakin suuren osan tästä kunniasta.

Vaarana on jopa se, että Yhdysvallat kiilaa edellemme: kaksi viikkoa sitten pitämässään mielenkiintoisessa puheessa ulkoministeriön lainopillinen neuvonantaja John Bellinger sanoi Yhdysvaltojen haluavan tarjota käytännön tukea kansainvälisen rikostuomioistuimen työlle muuttamatta kuitenkaan ideologista suhtautumistaan siihen, ja tässä yhteydessä hän mainitsi erityisesti Darfurin. Meidän pitäisi siis pistää mielestäni töpinäksi ja tukea kansainvälistä rikostuomioistuinta Darfuria koskevissa asioissa.

Yhdysvalloista puheen ollen on mahdollista, että terrorisminvastaisesta sodasta johtuvat ihmisoikeusrikkomukset – tai ainakin pahimmat niistä – saadaan loppumaan presidentinvaalien voittajasta riippumatta. Kaikki ehdokkaat ovat sitoutuneet sulkemaan Guantánamon. Euroopan unionin on kuitenkin autettava asiassa viemällä läpi sulkemista koskeva vaatimuksensa ja johtamalla kansainvälistä aloitetta siirtää vangit, jotka eivät saa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämän lisäksi meidän on saatava selvyyttä vankilentoja koskevaan asiaan, joka on yhä epäselvä eurooppalaisten hallitusten vehkeilyn vuoksi, sillä nämä lennot merkitsevät sieppauksia ja kidutusta. Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mukaan EU saa maailmanlaajuista uskottavuutta vain, jos ihmisoikeuksia kunnioitetaan sen omalla alueella.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, tilanne on tämä: kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja nälänhädän kaltaiset barbaariset ilmiöt eivät ole kadonneet mihinkään tästä maailmasta, jota me osaksi hallitsemme. Asiat kuitenkin jatkuvat näin vain, jos annamme niiden jatkua. Valistuksen, arvojen ja arvokkuuden EU:n harjoittama politiikka on epäjohdonmukaista. Euroopan parlamentin ja neuvoston kannat ovat tällä alalla toisinaan ristiriidassa. Ongelmiin on kuitenkin vain yksi ratkaisu: se, että EU:n toimielimet toimivat kaikessa sisä- ja ulkopolitiikassaan johdonmukaisesti. Toivomme Lissabonin sopimuksen mukaisen uuden ulkosuhdehallinnon toimivan tehokkaasti ihmisoikeusasioissa.

Maailmalta saatavat esimerkit ovat kuitenkin huolestuttavia. Yhdysvalloissa käytetään kuolemanrangaistusta, ja sama koskee Afrikkaa. Kiinan ongelmia ovat paitsi Tiibet myös orjatyövoiman ja kidutuksen käyttö sekä summittaiset teloitukset. Tällaisten esimerkkien pitäisi saada meidät puuttumaan omaan epäjohdonmukaisuuteemme. EU tarvitsee ennakoivaa ihmisoikeuspolitiikkaa. Kansalaisyhteiskunta on tärkeää saada liikkeelle, muttemme saa unohtaa, että oikeuksien puolustaminen on ennen kaikkea valtioiden ja niiden diplomaattien tehtävä. Ranskan presidentti teki oikein ilmoittaessaan, ettei hän osallistuisi Pekingin olympialaisiin. Myöskään EU:n muiden valtionpäämiesten ei pitäisi osallistua. Euroopan unioni on arvoihin perustuva unioni. Ei siis riitä, että se antaa lausuntoja ja laatii päätöslauselmia. Euroopan unioni ei saa myydä sieluaan.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa komission jäsen, kiitän kolmea esittelijäämme ja haluan korostaa erityisesti sitä, että naisten oikeudet on otettava absoluuttisesti ja ehdottomasti huomioon kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla, sosiaalisissa suhteissa ja puhtaasti yksilöiden välisissä yksityisissä suhteissa – paitsi teoriassa myös käytännössä.

Tämä edellyttää ennen kaikkea naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan kaikkien muotojen torjumista. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Tarkastellaanpa Euroopan unionia: EU laatii lukuisia päätöslauselmia, joissa jäsenvaltioita kehotetaan kohtelemaan naisia ja miehiä yhdenvertaisella tavalla, ja tämän jälkeen se seuraa, kuinka nämä periaatteet on toteutettu käytännössä. Arvoisa komission jäsen, olen hyvin kiinnostunut kuulemaan, otetaanko sukupuolen valtavirtaistamisen periaate käyttöön Euroopan unionin sisäisissä rakenteissa. Kun Euroopan unioniin perustetaan esimerkiksi uusia toimielimiä ja kun neljä korkeinta virkaa eli EU:n presidentin, komission puheenjohtajan, parlamentin puhemiehen ja YUTP:n korkean edustajan virat täytetään, sovelletaanko määräystä, joka kuvastaa tätä periaatetta?

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä on totuuden hetki, joka kertoo, suhtaudummeko naisten oikeuksiin todella sillä tavalla, jolla kerromme suhtautuvamme niihin.

  Maria-Eleni Koppa (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään käsittelemämme mietintö on Euroopan parlamentin maailmanlaajuisen ihmisoikeuspolitiikan merkittävin ilmentymä. Haasteet ovat suuret. Euroopan parlamentti voi ja sen on toimittava demokratian ja ihmisarvon suojelijana.

On tärkeää, että EU ottaa tiukan ja yhtenäisen kannan näihin asioihin. Tämä on ainoa tapa, jolla se voi vahvistaa ja tehostaa yhteisiä toimia.

Emme saa toimia kaksinaismoralistisesti sen mukaan, millaisista eduista on kulloinkin kyse. Meidän on tehtävä kuolemanrangaistuksen lakkauttamisesta, kidutusten lopettamisesta ja aseellisiin selkkauksiin joutuneiden lasten suojelusta poliittisia päätavoitteitamme. Ihmisoikeuksien suojelu on otettava huomioon kaikissa suhteissa yhteisön ulkopuolisiin maihin ja niiden kanssa tehtävissä sopimuksissa. Emme saa sallia minkäänlaista poikkeamista tästä periaatteesta tai sen vesittämistä.

Ihmisoikeuksien on oltava johtotähtemme kaikissa tekemissämme poliittisissa päätöksissä.

Haluan lopuksi kiittää esittelijää erinomaisesta ja yksityiskohtaisesta mietinnöstä.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, jotta EU olisi riittävän vakuuttava puhuessaan yhteisön ulkopuolisissa maissa tapahtuvista ihmisoikeusrikkomuksista, sen kaikkien jäsenvaltioiden on kunnioitettava itse moitteettomasti kaikkia ihmisoikeuksia.

Kuten muut puhujat ovat jo sanoneet, näin ei valitettavasti ole. Annan yhden esimerkin, joka koskee Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on kansainvälisten sopimusten vastaisesti edelleen kaksi siirtokuntaa toisessa jäsenvaltiossa, Kyproksessa. Näissä kahdessa siirtokunnassa, Akrotirissa ja Dhekeliassa, asuu noin 10 000 kyproslaista siviiliä. He ovat EU:n kansalaisia, vaikka heidän kotinsa on maalla, jonka Yhdistynyt kuningaskunta on ilmeisistä syistä jättänyt EU:n ulkopuolelle. Näillä ihmisillä ei ole perustavanlaatuista ihmisoikeutta valita täytäntöönpanoviranomaistaan. Heitä hallitsee kuvernööri, joka on Englannin kuningattaren nimittämä brittiarmeijan kenraali, eikä heillä ole oikeutta valita vaaleilla parlamenttia. Näihin siirtokuntiin sovellettavat lait kuuluvat kuvernöörin toimivaltaan. Nämä EU:n siviilit elävät itse asiassa Britannian sotilasdiktatuurin alaisuudessa.

On todella häpeällistä, että Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto ovat aina katsoneet tätä tilannetta läpi sormien.

Ehkäpä muilla jäsenvaltioilla on oma likapyykkinsä, jota ne eivät halua tuotavan esiin, tai ehkäpä EU:n toimielimet eivät usko todella demokratian ja oikeuden periaatteisiin, joita ne väittävät puolustavansa. Ehkäpä EU välittää ihmisoikeuksista vain, kun asia ei koske sen omia jäsenvaltioita.

Syy voi olla mikä tahansa. Yksi asia on kuitenkin varma: tilanteen jatkuminen sellaisena, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on siirtokuntia Kyproksella, vie kaikilta EU:n ihmisoikeusraporteilta maineen ja uskottavuuden.

  Corina Creţu (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää Véronique De Keyseriä ja todeta olevani samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat puhuneet täällä ihmisoikeuksien, vaalien ja demokratian välisestä yhteydestä. Kotimaani Romania oli vuosia totalitaarinen valtio, ja ehkäpä meidän, jotka muistamme yhä nuo ajat, pitäisi korostaa voimakkaammin demokraattisten, vapaiden ja vilpittömien vaalien järjestämisen merkitystä.

Kuuluisa amerikkalainen professori, Larry Diamond, on kiinnittänyt viime aikoina huomiota huolestuttavaan ilmiöön, jota hän kutsuu ”demokraattiseksi taantumaksi”. Freedom House -instituutin viimeaikaiset raportit osoittavat, että vuosi 2007 oli maailmanlaajuisesti vapauden kannalta huonoin vuosi kylmän sodan päättymisen jälkeen.

Tässä tilanteessa olen samaa mieltä siitä, että Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja EU:n jäsenvaltioiden tärkeimpänä tehtävänä ennen vaaleja, niiden aikana ja niiden jälkeen on laatia yhteinen ja globaali strategia demokratian edistämiseksi. Kannatan ajatusta siitä, että autamme vastavalittuja parlamentin jäseniä vahvistamaan ja tekemään lainsäädäntötyötään noudattaen mahdollisimman tiiviisti demokratian vakiintuneita sääntöjä.

Haluan kuitenkin korostaa, ettei jokainen organisatorinen puute merkitse petosyritystä, vaan että on tärkeää osoittaa, missä määrin oikeudellinen kehys edellyttää vaaliprosessilta oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta.

  Puhemies. − (ES) Puhujat voivat käyttää seuraavaksi puheenvuoron ilman puhujalistaa. Haluan kertoa teille, että tänään pidetyssä sukupuolten tasa-arvoa ja moninaisuutta käsittelevän korkean tason ryhmän kokouksessa arvosteltiin erästä varapuhemiestä suuresti siitä, että hänen väitettiin antaneen puhujalistan ulkopuolisia puheenvuoroja vain miespuolisille jäsenille. Haluan todeta, että tässä tapauksessa tilanne on minulle varsin helppo, sillä puhujalistan ulkopuolisia puheenvuoroja ovat pyytäneet vain naisjäsenet. Emme saa siksi samaa kritiikkiä, jota meille esitettiin vain noin tunti sitten.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Marco Cappaton mietintö ihmisoikeuksista ansaitsee suuret kehut. Olen samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin on tehtävä kovasti työtä toteuttaakseen aidosti johdonmukaista ja määrätietoista politiikkaa ihmisoikeuksien edistämiseksi maailmanlaajuisesti. On totta, että ihmisoikeuksien suojelun seurantaa on tehostettava.

Kannatan Euroopan unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kun puhumme yhdellä äänellä, voimme reagoida tehokkaasti kaikenlaisiin maailmassa tapahtuviin ihmisoikeusrikkomuksiin. Näin saatamme pelastaa tuhansia ihmishenkiä. Kannatan ehdotusta väkivallattomuutta käsittelevän eurooppalaisen konferenssin järjestämisestä vuonna 2009.

Euroopan parlamentin jäsenten osallistuminen vaalitarkkailuun on äärimmäisen tärkeää. Heidän on kuitenkin toimittava puolueettomasti, kuten esittelijät, Véronique De Keyser ja José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra painottivat. Kuinka Euroopan parlamenttien ryhmien osallistumista vaalien valvontaan ja EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien työtä voitaisiin tehostaa haittaamatta näistä kumpaakaan? Ratkaisu on löydettävä yhdessä.

Euroopan unioni käsittelee yhä enemmän ihmisoikeusasioita. Maailma saa nähdä, että yhteisvastuu ja perusoikeuksien suojelu ovat periaatteitamme, joita ilman yksikään maa ei voi kukoistaa.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän teitä sukupuolten tasa-arvon puolustamisesta. Haluan myös kiittää henkilökohtaisesti näiden mietintöjen esittelijöitä sekä korostaa eri puolille maailmaa lähettämiemme vaalitarkkailuvaltuuskuntien työn merkitystä. Mielestäni asia on tuotava vielä uudelleen julki: tämä on erittäin myönteistä toimintaa, jota pitäisi todella edistää kansalaisten keskuudessa, mahdollisesti etenkin vaalien alla.

Haluan myös kiittää kaikkia vaalitarkkailijoita, sillä vaikka olemmekin vaalitarkkailuvaltuuskuntien johtajina läsnä paikan päällä, vaikka lähdemmekin mukaan vaalitarkkailuvaltuuskuntien matkoille, meillä on loppujen lopuksi myös satoja asiantuntijoita – nuoria ja vanhempia – jotka työskentelevät eri puolilla maailmaa ja lähtevät auliisti tukemaan demokratiaa muihin maihin. Mielestäni emme mainitse tätä riittävän usein. Ilman tarkkailijoiden verkostoa valtuuskuntien matkat eivät onnistuisi yhtä hyvin. Haluan myös kertoa, millaisella innolla paikallinen väestö ottaa vastaan tarkkailijat, etenkin pitkäaikaiset tarkkailijat, jotka jäävät maahan joksikin aikaa.

Olen kuitenkin pettynyt siihen, etteivät kollegani kannattaneet tarkistustani määrärahojen lisäämisestä, sillä katson, että mitä enemmän vaalitarkkailuvaltuuskunnissa on asiantuntijoita, sitä enemmän Euroopan unionin kysyntä kasvaa. Olisi todella häpeällistä, jos resurssipula estäisi meitä vastaamasta eri maiden esittämiin vaalitarkkailupyyntöihin.

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Arvoisa puhemies, pyysin puheenvuoroa voidakseni kiinnittää huomionne tiiviimmin Afganistanin ihmisoikeustilanteeseen. Jäsenvaltiot ja koko Euroopan unioni ovat tehneet Afganistanissa kovasti työtä.

Kävin Afganistanissa viime viikolla Euroopan parlamentin valtuuskunnan mukana ja haluan kertoa teille kahdesta henkilöstä.

Heistä ensimmäinen on Perwiz Kambakhsh, nuori toimittaja, joka tuomittiin kuolemaan, koska hän latasi Internetistä materiaalia, joka koski naisten asemaa islamissa. Hänen kohtalonsa on nyt presidentti Karzain käsissä.

Toinen on puolestaan Malalai Joya, nuori naisparlamentaarikko, joka heitettiin parlamentista hänen arvosteltuaan sotapäälliköiden valtaa hallituksessa ja parlamentissa. Häneltä riistettiin lainvastaisesti hänen oikeutensa. Laissa ei säädetä tällaisesta.

Ongelmana on nyt paitsi se, ettei hän saanut puolustaa oikeuksiaan ja valtuuksiaan tuomioistuimessa, myös sitä, että hänen henkensä on vaarassa. Tapasimme hänet. Hän tarvitsee todella apuamme ja pikaista väliintuloamme.

Koko Euroopan unionin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, millaista Afganistania rakennamme, pitäen silmällä erityisesti Pariisin kansainvälistä konferenssia, jossa keskustellaan Afganistanille annettavan avun lisäämisestä.

  Janez Lenarčič, neuvoston puheenjohtaja. – (SL) Arvoisa puhemies, valitettavasti neuvoston edustajalle tässä keskustelussa varattu aika on jo käytetty, joten noudatan sääntöjä ja puhun erittäin lyhyesti. Kiitän kaikkia esittelijöitä äärimmäisen laadukkaista ja hyödyllisistä mietinnöistä. Kiitän myös kaikkia keskusteluun osallistuneita heidän esittämistään näkemyksistä. Voin vakuuttaa puheenjohtajavaltion puolesta, että pyrimme ottamaan ne mahdollisimman hyvin huomioon neuvoston tulevassa työssä.

  Puhemies. − (ES) Arvoisa ministeri, kiitos. Itse asiassa tässä keskustelussa sen paremmin neuvoston kuin komissionkaan puheaikaa ei ole rajattu, niin oudolta kuin se kuulostaakin. Ylititte siksi itsenne tavassa, jolla arvioitte käytettävissänne olevaa aikaa. Kiitän teitä joka tapauksessa siitä, että käytitte toiseen puheenvuoroonne niin vähän aikaa. Annan seuraavaksi puheenvuoron komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, en puhunut ihmisoikeuksista aiemmin, joten yritän nyt esittää muutaman ajatuksen. Haluan lisätä asiaan jotakin.

Ihmisoikeusvuoropuhelusta on tullut yhä tärkeämpi osa toimia, joilla EU edistää ihmisoikeuksia maailmanlaajuisesti. Euroopan unioni on käynnistänyt joulukuussa 2001 hyväksyttyjen ihmisoikeusvuoropuhelua koskevien suuntaviivojen mukaisesti vuoropuhelun noin 30 tahon kanssa, ja se harkitsee käynnistävänsä niitä vielä lisää muun muassa Keski-Aasian, Etelä-Kaukasuksen ja Etelä-Afrikan sekä mahdollisesti muutamien merkittävien latinalaisamerikkalaisten kumppaneiden kanssa. Kunkin maan kansalaisyhteiskunta ja etenkin ihmisoikeusasioita käsittelevät kansalaisjärjestöt osallistuvat yleensä tapaamisten valmisteluun. Olemme saaneet muutamien naapurikumppaniemme kanssa aikaan erinomaisia, rakentavia tuloksia sekä saavuttaneet lisäksi erinäisiä sekalaisia tuloksia esimerkiksi viimeaikaisessa vuoropuhelussa Venäjän kanssa. Venäjä oli muuten ensimmäinen maa, jossa komissio ja neuvoston sihteeristö järjestivät tiedotustilaisuuden Euroopan parlamentin jäsenistä koostuvan ryhmän kanssa Elena Valenciano Martínez-Orozcon mietinnön jälkeen vastatakseen Euroopan parlamentin pyyntöihin koordinoinnin ja tiedottamisen parantamisesta. Toivon, että tapaaminen oli kaikkien osapuolten mielestä hyödyllinen.

Uusi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline (EIDHR) otetaan nyt käyttöön täydellä teholla. Komission yksiköt arvioivat parhaillaan kahta ehdotuspyyntöä, joista toinen koskee tavoitetta 1 eli vaikeita maita ja toinen ihmisoikeuksien puolustajia. Useimmat maakohtaiset tukijärjestelmät (CBSS) on julkaistu, ja lähetystömme arvioivat niitä nyt kussakin maassa. Toivon siis, että saamme useimmat hankkeet käyntiin kesään mennessä.

Otamme myös ihmisoikeudet ja ihmisten turvallisuuden aktiivisesti huomioon kaikissa asiaankuuluvissa yhteyksissä ja politiikoissa. Otamme tulevaisuudessa tietenkin käyttöön EU:n uuden turvallisuusstrategian, ja toivon, että voimme lähestyä turvallisuusasioita voimakkaalla, ihmislähtöisellä tavalla, sillä ihmisten turvallisuus käsittää ihmisoikeudet, turvallisuuden ja kehitystä koskevat näkökohdat. Meidän on siis torjuttava sekä pelkoa että puutetta.

Haluan kiinnittää huomionne erityisesti muutamaan asiaan. Monet puhujat ovat maininneet Euroopan unionin ihmisoikeustilanteen. Euroopan parlamentti ei ole laatinut tästä aiheesta mietintöä vuoden 2004 jälkeen. Ongelmiin on toki tärkeää puuttua, ja tätä varten meillä on olemassa kaksi keskeistä välinettä. Niistä toinen on Euroopan neuvosto ja toinen perusoikeusvirasto, joka on perustettu juuri Wieniin seuraamaan jäsenvaltioiden tilannetta ja joka laatii vuosittaisia raportteja.

Haluan myös puhua aiheesta, joka mainittiin jo täällä – siitä puhui henkilö, joka on valitettavasti jo lähtenyt – eli kristittyjen suojelusta yhteisön ulkopuolisissa maissa. Euroopan unioni vastustaa voimakkaasti kaikkiin uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvaa syrjintää. Tämä asia tuodaan aina tarvittaessa esiin vuoropuhelussamme yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa, ja yritämme todella tehdä asian selväksi.

Haluan myös sanoa muutaman sanan vaalitarkkailuvaltuuskunnista. Täällä on puhunut monia parlamentin jäseniä, jotka ovat myös olleet erinomaisia vaalitarkkailuvaltuuskuntien johtajia. Voin vain korostaa uudelleen vaalitarkkailuvaltuuskuntien riippumattomuuden, niiden toiminnan johdonmukaisuuden ja ennen kaikkea niiden ammattimaisuuden merkitystä. Haluamme jatkaa tähän suuntaan tulevaisuudessa.

Naisten oikeuksista totean, että voitte uskoa, että otan naisena sukupuoleen liittyvät asiat tietenkin varsin vakavasti. Järjestin hiljattain 6. maaliskuuta naisten konferenssin, jonka tuloksia on tietenkin seurattava. Sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisen periaatetta noudatetaan kaikissa toimissa ja kaikkien toimien sukupuolivaikutuksia arvioidaan. Vaalitarkkailua koskevissa suuntaviivoissa on erityinen kohta naisista. YK:n turvallisuusneuvosto on antanut tärkeän päätöslauselman nro 1325, joka koskee konfliktialueilla eläviä naisia ja jossa vaaditaan seurantaa. Julkistamme pian naisten kehitykseen liittyviä hankkeita. Haluan myös todeta, että Barroson komissiossa, jossa itse toimin, kolmannes jäsenistä on naisia. Mielestäni kiintiöiden lisäksi myös laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Haluan myös todeta tässä yhteydessä, että komissio edistää yleisesti myös terveyttä ja lisääntymisterveyttä. Tämä on tärkeää naisten ja lasten elämän kannalta. Yksi Keniassa toteuttamistamme hankkeista liittyy tähän, mutta asia on tietenkin maailmanlaajuinen, ja se on mielestäni tärkeää mainita.

Haluan mainita myös kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC), jota Euroopan komissio tukee voimakkaasti. Myönnämme neljä miljoonaa euroa EIDHR:n vuoden 2008 puitteissa. Sisällytämme sopimuksiimme kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan lausekkeen. Olemme pyrkineet siihen, että kumppanimme hyväksyisivät kansainvälisen rikostuomioistuimen, ja lisäksi on kansainvälisiä tuomioistuimia – jos mietitte vaikkapa Kambodžaa ja monia muita maita – joten teemme asian parissa todella tiiviisti työtä.

Haluan vastata lopuksi Richard Howittin pyyntöön, joka koski sitä, että sitoutuisimme edistämään demokratiaa, kuten muut ovat jo tehneet. Demokratian edistäminen on tietenkin osa jokapäiväistä työtämme. Komission on tunnustettu olevan tärkeä demokratiaa edistävä elin. Se edistää demokratiaa lähettämällä vaalitarkkailuvaltuuskuntia, tukemalla vaaleja muiden toimenpiteiden muodossa sekä tukemalla merkittävällä tavalla yhteisön ulkopuolisten maiden demokraattisia pyrkimyksiä sekä kansainvälisiä järjestöjä, kuten YK:ta, ETYJ:ä ja Euroopan neuvostoa. Vakuutan teille, että suhtaudumme demokratian edistämiseen yhtä vakavasti kuin kaikki muutkin Euroopan unionissa.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin komission jäsen lopettaa, haluan esittää hänelle kysymyksen. Hän mainitsi kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kertoi komission tukevan sitä. Voisiko hän kuitenkin vastata suoraan kysymykseeni ja kertoa, mitä EU ja hänen tapauksessaan komissio tekevät tarkalleen nostaakseen syytteet sudanilaisia vastaan?

Hän ei vastannut tähän kysymykseen, ja olisin kiitollinen…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten kerroin, tuemme kansainvälistä rikostuomioistuinta yleisesti, mutta rikostuomioistuin päättää itse, ketä se suojelee ja mihin se pyrkii.

Tämä on siis tietenkin rikostuomioistuimen oma asia. Se ei kuulu meille.

  Marco Cappato, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastaan muutamille jäsenille, vaikka he eivät ole paikalla, sillä haluan selventää erään asian: mietinnössä mainitaan vähemmistöjen oikeudet ja uskonnonvapaus. Siinä ei puhuta EU:n ihmisoikeustilanteesta siksi, ettei asia kuulu tämän mietinnön aihealueeseen.

Katson kuitenkin, että mietinnössä on käsitelty tätäkin asiaa tietyllä tavalla, sillä emme ole laatineet pelkkää luetteloa eri maihin kohdistuvasta kritiikistä, vaan olemme puhuneet myös meistä, siitä, miten käytämme eri välineitä – meni syteen tai saveen – ja noudatamme EU:n lainsäädäntöä. Sanoessamme, ettei ihmisoikeuslausekkeita sovelleta asianmukaisesti, puhumme itsestämme! Siksi mietinnössä ei ole mielestäni tältä osin kritisoitavaa.

Ministeri Lenarčič puhui jo pitkään eri välineistä, joita meidän pitäisi käyttää. Haluan antaa neuvon, joka mainitaan myös mietinnössä: meidän pitäisi puhua enemmän tulosten arvioimisesta kuin yksittäisistä välineistä.

Vittorio Agnoletto arvosteli meitä siitä, ettemme puhu tarpeeksi ihmisoikeuksien kollektiivisesta ulottuvuudesta. Katson itse asiassa, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet perustuvat ennen kaikkea yksilön oikeuksiin. Nykyisin – jopa silloin, kun kyse on kansanmurhasta, joka on rikoksista kollektiivisin ja hirvittävin – yksittäiset henkilöt voivat saattaa asioitaan kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäviksi ja suojella näin oikeuksiaan yksilöinä. Oikeus demokratiaan on perustavanlaatuinen ihmisoikeus, ja siksi demokratia on tärkeä väline, jota on käytettävä.

Valtavirtaistamisessa pitäisi mielestäni keskittyä enemmän ihmisoikeuksien kunnioittamiseen maahanmuutto- ja huumepolitiikassa. Lopuksi haluan vastata Richard Howittille. Mietinnössä ei väitetä, että väkivallattomuus on ainut keino edistää ihmisoikeuksia vaan että se on sopivin keino. Kun mietinnössä puhutaan väkivallattomuuden puolesta, sillä tarkoitetaan sekä väkivallan hylkäämistä pasifistisesta näkökulmasta että aktiivista tottelemattomuutta ja aktiivisia pyrkimyksiä sabotoida autoritaarisia hallituksia ja diktatuureja. Tähän viitaten ehdotamme, että EU tukisi teknologiaa ja tekniikkaa, joilla edistetään väkivallattomuutta ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen alalla. Toivon, että tämä kohta säilytetään huomisessa äänestyksessä.

  Véronique De Keyser, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä kollegoitani ja kertoa, että esimerkiksi Marie Anne Isler Béguinin lämpimät sanat heijastavat hyvin sitä intoa, jolla jäsenet ovat osallistuneet vaalitarkkailuvaltuuskuntien työhön. Tämä mietintö saattaa vaikuttaa siltä, että se perustuu pitkälti yhteisymmärrykseen, ja olen lukenut muutamista selonteoista, että se on tiedotusvälineiden kannalta mielenkiinnoton, koska se ei ole juuri aiheuttanut sisäisiä tai ulkoisia konflikteja eikä mitään muutakaan. Se merkitsee kuitenkin paljon maille, joiden demokratia on nuorta ja joiden on järjestettävä vaaleja.

Haluan vastata erityisesti kahdelle parlamentin jäsenelle. Vastaan ensin Janusz Onyszkiewiczille, joka otti esiin hyvin vakavan asian, vähemmistökysymykset. Vastaan hänelle, että vaikka ymmärrän varsin hyvin, ettei vaalitarkkailu ole vielä demokratiaa, en voi yhtyä hänen ajattelutapaansa, joka on todella valistunutta despotismia tai vallankumouksellista avantgardismia, koska jopa Condorcet puhuu vähemmistöistä. Emme voi yhtyä hänen ajattelutapaansa. Demokratia ei tietenkään ole täydellistä. Olisi upeaa, jos se olisi. Juuri demokratian ansiosta Franck Vanhecke saattoi kuitenkin pitää tänään häpeällisen, islaminvastaisen ja rasistisen puheen. Franck Vanhecke edustaa 30 prosenttia maani äänestäjistä Flanderin puolelta. Valitettavasti emme voi saada Franck Vanhecken puoluetta ja 30 prosenttia Flanderista katoamaan. Janusz Onyszkiewicz ei ilmeisesti ole enää täällä läsnä, mutta vastaan hänelle, ettemme voi myöskään saada 50 prosenttia palestiinalaisista, Hamasin kannattajia, katomaan. Demokratia herättää kysymyksiä, ja meidän on vastattava näihin kysymyksiin. Puhuessamme poliittisesta seurannasta, vaalitarkkailun herättämistä kysymyksistä sekä haasteista meidän on puututtava juuri näihin asioihin.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää kollegoitani lämpimistä sanoista, joita he ovat lausuneet mietinnöstä, jonka laadin yhdessä Véronique De Keyserin kanssa vaalitarkkailuvaltuuskunnista. Vaalitarkkailuvaltuuskunnat tarkastelevat paitsi vaalipäivän tapahtumia myös oikeudellista kehystä, yhdenvertaisia mahdollisuuksia, yhtäläisiä mahdollisuuksia seurata tiedotusvälineitä, poliittisten puolueiden tasapuolista rahoitusta, riitojenratkaisumekanismeja ja niin edelleen.

Arvoisa puhemies, mielestäni on kuitenkin tärkeintä korostaa, ettei tällä vaalitarkkailuvaltuuskuntia koskevalla mietinnöllä – sen paremmin kuin Marco Cappatonkaan mietinnöllä ihmisoikeusraportista – ole mitään abstrakteja tavoitteita, vaan niiden laatimiseen on todellinen syy. Tämä syy on se, että Euroopan unioni ja erityisesti Euroopan parlamentti ovat sitoutuneet monenlaisiin arvoihin: ne ovat sitoutuneet kunnioittamaan demokratiaa ja vapautta, noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta ja ennen kaikkea kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on Euroopan unionin demokratian sydän. Siksi meidän ilmaistava itseämme aina hyvin selvästi ja voimakkaasti ja osoitettava hyvin selvästi ja tarkasti, että olemme sitoutuneet puolustamaan ihmisoikeuksia kokonaisvaltaisesti ja pysyvästi. Kuten olemme kuulleet tänä iltana täällä Euroopan parlamentissa, ihmisoikeudet eivät ole vain yhden alueen tai maanosan asia, vaan ne ovat luonteeltaan yleismaailmallisia ja maailmanlaajuisia. Euroopan parlamentin onkin ryhdyttävä näyttämään esimerkkiä tästä kaikesta.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Slavi Binev (NI), kirjallinen. – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, hyvä Marco Cappato,

Vuotuisesta ihmisoikeusraportista puhuessamme meidän pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, että Skopjen viranomaiset päättivät huhtikuun lopussa pidättää toimittaja Victor Kanzurovin keskellä yötä nostamatta minkäänlaisia syytteitä häntä vastaan. Kanzurovin ainoa synti on se, että hän on puolustanut vuosien mittaan täysin laillisin keinoin omaa oikeuttaan ja lukuisten maanmiestensä oikeutta kutsua itseään bulgarialaisiksi.

Kun Kanzurov oli ollut pidätettynä 24 tuntia, hänet päästettiin kotiin, mutta hänen passinsa takavarikoitiin. Hän on siis edelleen kotiarestissa ilman mitään järkevää syytä ja ilman, että häntä vastaan on nostettu yhtäkään syytettä.

Katson vakaasti, ettemme voi mitenkään hyväksyä Makedonian viranomaisten toimia, jotka loukkaavat perustavanlaatuista ihmisoikeutta, sananvapautta, varsinkaan, jos haluamme kehittää yhteistä kotiamme, Eurooppaa, nykyaikaisella ja dynaamisella tavalla. Katson myös vakaasti, ettemme saa suhtautua välinpitämättömästi tällaiseen omavaltaisuuteen, joka vie meidät ajassa vuosikymmeniä taaksepäin synkkään totalitaariseen yhteiskuntaan, jonka olisi pitänyt olla menneisyyttä jo ajat sitten.

Kiitos.

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. – (RO) Moldovan tasavallassa järjestetään vuonna 2009 parlamenttivaalit, joiden yhteydessä parlamentti valitsee maalle presidentin. Moldovan tasavalta sijaitsee Euroopan unionin itärajalla, ja siellä kaivataan demokraattisia uudistuksia maan kehittämiseksi kohti EU:n jäsenvaltioille ominaisia demokraattisia arvoja. Tämä pitäisi saada aikaan muun muassa osana EU:n naapuruuspolitiikkaa.

Moldovan tasavaltaan on lähetettävä vaalitarkkailuvaltuuskunta, mutta tarkkailussa pitäisi keskittyä jo vaaleja edeltävään aikaan. Tarkkailijoiden pitäisi myös ottaa huomioon tarve puuttua siihen, että Chisinaun kommunistihallitus on loukannut vakavalla tavalla lehdistönvapautta ja että oikeuslaitoksen riippumattomuutta on loukattu toistuvasti ja että Moldovan tasavallan parlamentti, jonka suurin puolue on kommunistipuolue, teki hiljattain vaalilainsäädäntöön muutoksia.

Moldovan vaalilainsäädäntöön tehtiin 10. huhtikuuta 2008 useita muutoksia, jotka rikkovat vakavalla tavalla eurooppalaisen demokratian sääntöjä ja käytäntöjä. Muutoksilla kiellettiin muun muassa vaaliliitot, nostettiin vaalikynnystä neljästä prosentista kuuteen prosenttiin, mikä on epärealistinen ja epädemokraattinen vaalikynnys Moldovan tasavallan todellinen poliittinen tilanne huomioon ottaen, sekä kiellettiin ihmisiä, joilla on kaksoiskansalaisuus, toimimasta julkisessa virassa tai hoitamasta julkista tehtävää, kuten toimimasta parlamentin jäsenenä, ja niin edelleen.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN), kirjallinen. – (PL) Kun EU:n jäsenvaltiot allekirjoittivat hiljattain Lissabonin sopimuksen, ne ottivat vastaan velvoitteen edistää ihmisoikeuksia, vapauksia ja demokratiaa maailmassa. Tämä onkin epäilemättä EU:n ulkopolitiikan tärkein tavoite.

Samaan aikaan puheenjohtaja Barroson ja muiden komission jäsenten toiminta heidän viimeisellä vierailullaan Kiinan kansantasavallassa ja heidän lausuntonsa, joiden mukaan Tiibetin-kysymys on Kiinan sisäinen asia, ovat pahasti ristiriidassa niiden ajatusten kanssa, joita esitetään Lissabonin sopimuksessa ja joita me yritämme toteuttaa käytännössä päivästä toiseen etenkin täällä Euroopan parlamentissa. Kyse on siis siitä, että ihmisoikeudet asetettaisiin kaiken muun edelle.

Tämän valossa on vaikeaa hyväksyä sitä, että EU kohtelee Venäjää demokraattisena kumppanina, ja unohtaa, että Venäjän viranomaiset paitsi sallivat lukuisten periaatteidemme rikkomisen myös halveeraavat niitä avoimesti. Miksi me suljemme silmämme siltä, että Venäjä pyrkii lakkaamatta tuhoamaan tšetšeenit ja vaientamaan lehdistön?

Ehkäpä syynä on se, että ihmisoikeuskysymykset sivuutetaan toisinaan myös EU:ssa. Mielestäni on valitettavaa, ettei Saksan liittotasavalta kunnioita vanhempien ja lasten oikeutta puhua keskenään itse valitsemaansa kieltä. Tämä ilmenee tuomioistuinten ja nuorisoasioiden toimistojen nykykäytännöstä.

Meidän on täsmennettävä, mihin oikein pyrimme. Onko päätöslauselmiemme ja loputtomien keskustelujemme tarkoituksena pistää maailma kuntoon, vai peitelläänkö niillä vain tekopyhyyttä, jotta eurooppalaiset poliitikot voivat tuntea olonsa hyväksi?

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. – (FI) Ihmisoikeudet ovat tärkein osa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ihmisoikeuskysymykset ovat myös turvallisuuspoliittisia kysymyksiä. Kun vahvistamme ihmisoikeuksia, vahvistamme turvallisuutta. Kun vahvistamme ihmisoikeuksia maailmalla, vahvistamme turvallisuutta myös Euroopassa.

Uudet haasteet, kuten ilmastonmuutos ja siitä aiheutuva aavikoituminen ja ruokapula, ovat uhkia inhimillisille turvallisuudelle ja ihmisoikeuksille. Ihmisoikeuksista puhuttaessa ei pidä painottaa ainoastaan poliittisia oikeuksia, vaan myös oikeutta puhtaaseen ruokaan ja veteen, joiden merkitys ihmisten arkielämässä on konkreettisinta. Kun ihmisten perusasiat ovat kunnossa, he myös mitä todennäköisimmin äänestävät maltillisia poliittisia edustajia ja vaativat poliittisten oikeuksien toteuttamista. Kestävä pohja ihmisoikeuksille rakentuu demokratian ja vapauden ihanteista, kuten myös sosiaalisesta ja taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta.

Ihmisoikeusraportissa nostetaan esille Gandhi ja hänen edustamansa väkivallattoman vastarinnan politiikka. Ihmisoikeuksia ja vapautta ei edistetä sodan ja väkivallan keinoin. Keinojen on oltava sopusoinnussa ihmisoikeuksien edustamien arvojen kanssa.

Ihmisoikeuksia edistämällä edistämme turvallisuutta. Ihmisoikeudet eivät ole pelkkä väline saavuttaa muita poliittisia päämääriä. Ihmisoikeudet ovat arvo itsessään. Ihmisoikeudet ovat universaaleja arvoja. Siksi EU:n on vahvistettava ihmisoikeuspolitiikkaansa. Ihmisoikeudet eivät ole muusta politiikasta irrallinen saareke, kuten ihmisoikeusraportti ansiokkaasti osoittaa.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Haluan kiittää Marco Cappatoa laajasta ja kattavasta mietinnöstä, jossa vaaditaan oikeutetusti EU:lta johdonmukaisempaa ihmisoikeuspolitiikkaa ja tehokkaampia keinoja seurata sen vaikutuksia. Unionilla on vielä pitkä matka kuljettavana selkeän, yhtenäisen ja kauaskantoisemman poliittisen linjan kehittämisessä tällä saralla.

Meidän ei pidä ainoastaan tukea, vaan suorastaan vaatia ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä EU:n sisällä että osana sen ulkosuhteita. Kuten Cappaton mietinnössä korostetaan, esimerkiksi naisten oikeudet olisi sisällytettävä tiiviisti osaksi kaikkia EU:n ihmisoikeusvuoropuheluja.

Parlamentin tärkeä rooli EU:n ihmisoikeuspolitiikassa mm. säännöllisten urgency-keskusteluiden kävijänä on otettu mietinnössä hyvin huomioon. Näistä keskusteluista syntyneet kiireelliset päätöslauselmat ovat nostaneet esiin tärkeitä epäkohtia sekä yksittäisiin ihmisiin että laajempiin kriiseihin kohdistuneesta, törkeästi ihmisarvoa loukkaavasta politiikasta. Keskustelujen johdonmukaistamiseksi ja seurannan tehostamiseksi parlamentin valtuuskuntien olisi kuitenkin vastedes sisällytettävä ihmisoikeustilannetta koskevat seurantakeskustelut järjestelmällisemmin myös näihin maihin suuntautuvien vierailujen asialistalle.

Lopuksi oikein kohdistettu rahoitus on olennaisen tärkeää EU:n ihmisoikeuspolitiikan toimivuuden ja tulosten kannalta. Demokratian ja ihmisoikeuksien rahoitusväline EIDHR:n vahvuutena on, että siitä pystytään kohdistamaan varoja suoraan ja nopeasti akuutteihin tilanteisiin ja vaikeisiin oloihin. On tärkeää, että näitä varoja suunnataan myös mahdollisimman tehokkaasti suoraan paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen työhön. Uusia keinoja hyödyntää rahoitusvälinettä pitäisi vielä kartoittaa sellaisten maiden tapauksessa, joissa kansalaisjärjestötoiminta on laitonta.

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) On järkyttävää, että kehitysmaissa 82 prosenttia vammaisista elää yhä köyhyysrajan alapuolella ja että heidän ihmisoikeuksiaan rikotaan pahimmalla mahdollisella tavalla: heidän oikeuttaan elää rikotaan, heitä pahoinpidellään ja heitä nöyryytetään. Vammaisten lasten tilanne on tältä osin erityisen huolestuttava.

Euroopan unionin politiikka ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja edistämiseksi eri puolilla maailmaa ei ole vielä lainkaan yhtenäistä eikä tehokasta. Tehostaaksemme tätä politiikkaa meidän on tehtävä kovasti työtä sen eteen, että varmistamme, että EU:n ihmisoikeusmääräyksiä noudatetaan tiukasti. Koska niiden noudattaminen on tällä hetkellä puutteellista, monet naiset kohtaavat edelleen syrjintää työssään, jopa tällä hetkellä. Romaninaisten tilanne on vieläkin vaikeampi, sillä he kohtaavat moniperusteista syrjintää. Siksi EU:n romanistrategia ja komission koordinointitehtävä merkitsisivät suurta askelta eteenpäin.

Mielestäni on valitettavaa, ettei mietinnössä puhuta lainkaan kokoontumisvapauden uudistamisesta EU:ssa, ja siksi ehdotan, että sitä uudistettaisiin. Tarvitsemme tarkkoja säännöksiä välttääksemme sen, että jatkuvasti kasvavat poliittiset ääriryhmät hyödyntävät lainsäädännön aukkoja. Samalla meidän on annettava vähemmistöjen käyttää oikeuksiaan minkään sitä estämättä tavalla, joka ei häiritse hiljaisen enemmistön rauhaa. Tarkalla sanamuodolla varmistetaan, että kokoontujat ja lain ja järjestyksen valvojat tietävät tarkkaan, millainen toiminta on lainvastaista. Katson, että on tarpeen ja oikea aika laatia säännöksiä muun muassa spontaaneista mutta rauhanomaisista mielenosoituksista, joista ei ole ilmoitettu viranomaisille etukäteen.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä esitellään julkeasti EU:n imperialistista politiikkaa. Euroopan unioni esitetään siinä ihmisoikeuksien ”puolustajana” ja maailmanlaajuisen demokratian ”suurlähettiläänä”. EU:n tavalla ”kunnioittaa” ihmisoikeuksia ja demokratiaa on ollut traagiset seuraukset entisen Jugoslavian, Afganistanin, Irakin ja Palestiinan kansalaisten kannalta, sillä imperialistinen EU, Yhdysvallat ja Nato ovat käynnistäneet näillä alueilla verilöylyn ihmisoikeuksien nimissä.

Euroopan unioni käyttää ihmisoikeuksia valikoiden verukkeena painostaa ja kiristää maita, jotka vastustavat eri syistä sen imperialistisia pyrkimyksiä. Näitä maita ovat esimerkiksi Kuuba, Vietnam, Pohjois-Korea, Valko-Venäjä ja Iran. Vaikka EU esiintyy kansainvälisenä ihmisoikeustuomarina, se ei sano sanaakaan siitä, kuinka Israel on murhannut joukoittain palestiinalaisia tai kuinka Yhdysvaltojen ja sen EU:hun kuuluvien liittolaisten miehitysjoukot ovat tappaneet irakilaisia. Mietinnössä olevat viittaukset köyhyyteen, ympäristöön, työntekijöiden oikeuksiin, terveyteen ja muuhun sellaiseen halventavat kansoja, jotka kärsivät imperialistisen ylivallan ja kapitalistisen riiston alla.

Kreikan kommunistipuolue (KKE) äänestää mietintöä vastaan. Se tuomitsee EU:n provokatiivisen tekopyhyyden sekä tavan, jolla EU käyttää ihmisoikeuksia valikoiden verukkeena käyttääkseen imperialistista painostusta ja käydäkseen jopa sotaa kansoja vastaan.

  Toomas Savi (ALDE), kirjallinen. – (EN) Kiitän kollegaani, Marco Cappatoa kattavasta mietinnöstä, jossa käsitellään viime vuoden polttavimpia ihmisoikeuskysymyksiä. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että EU:n ja Kiinan välistä ihmisoikeusvuoropuhelua on tiivistettävä voimakkaasti etenkin Pekingin tulevien olympialaisten takia.

On valitettavaa, ettei Kiinan ihmisoikeustilanne ole juurikaan parantunut sen jälkeen, kun maalle myönnettiin vuonna 2001 oikeus järjestää olympialaiset Pekingissä. Tämä ei kuitenkaan ole missään nimessä syy luovuttaa Kiinan suhteen. Kuten mietinnössä todetaan, olympialaiset ovat merkittävä ”historiallinen mahdollisuus parantaa ihmisoikeuksia Kiinassa”, ja siksi meidän pitäisi muistuttaa Kiinan viranomaisia väsymättömästi niiden lupauksista.

Meidän on kuitenkin vältettävä esittämästä uhkauksia, jotka voisivat lisätä eristyneisyyttä ja aiheuttaa Kiinassa lisää levottomuuksia. Näin kävi hiljattain, ja tämä aiheutti maassa useita lännen vastaisia mielenosoituksia. Meidän on oltava varovaisia, jottemme luo kiinalaisten keskuuteen oppositiota, joka vastustaa demokraattisia uudistuksia. Meidän pitäisikin keskittyä sen sijaan siihen, että käynnistämme vuoropuhelun, joka tarjoaa meille tilaisuuden esittää kantamme kohtelematta kuitenkaan vastapuolta ylenkatsoen.