Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2576(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0281/2008

Keskustelut :

PV 05/06/2008 - 2
CRE 05/06/2008 - 2

Äänestykset :

PV 05/06/2008 - 6.17
CRE 05/06/2008 - 6.17
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0257

Sanatarkat istuntoselostukset
Torstai 5. kesäkuuta 2008 - Bryssel EUVL-painos

2. Barcelonan prosessi: Välimeren unioni (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma – Barcelonan prosessi: Välimeren unioni.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, mielestäni minun pitäisi puhua tänään ranskaa, ja niin teenkin.

Haluaisin ensin kiittää Euroopan parlamenttia tämän suhteitamme Välimeren alueen yhteistyökumppaneihimme koskevan aiheen sisällyttämisestä tämän istuntonnon esityslistaan. Se on synnyttänyt keskustelun aiheesta, joka on Euroopalle ratkaisevan tärkeä, ja haluaisin onnitella Euroopan parlamenttia erityisesti sen roolista viime vuosina, koska sen mielenkiinto Välimeren aluetta kohtaan ei ole koskaan hiipunut. Barcelonan prosessin ansiosta olemme voineet käsitellä lukuisia strategisesti tärkeitä alueellisia kysymyksiä ja tietysti myös lukuisia poliittisia kysymyksiä. Olemme mielestäni saaneet paljon aikaan, vaikka jäljellä onkin vielä monia yleisiä haasteita, kuten turvallisuus, ympäristönsuojelu, kestävän energiantuotannon varmistaminen, järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, muuttovirtojen hallinta ja kulttuurien välinen vuoropuhelu. Tämän Välimeren naapureidemme kanssa tekemämme yhteistyön lisäksi haluaisin vahvistaa ymmärrystämme toisiamme kohtaan, etujamme, kunnioitustamme ja vastavuoroista luottamusta.

Eurooppa-neuvosto pyysi maaliskuussa komissiota määrittämään uudelleen ”Barcelonan prosessin: Välimeren unioni” ehdot, ja komissio hyväksyi 20. toukokuuta tiedonannon, jossa korostetaan Välimeren alueen keskeistä asemaa, historiallista ja nykyistä merkitystä ja yhteisen tulevaisuutemme huomattavia haasteita. Haluaisin kuitenkin korostaa, että meillä on tietysti edelleen Euroopan naapuruuspolitiikka, joka on kahdenvälistä politiikkaa, kun taas tämä toinen on alueellista politiikkaa. Meidän on myös otettava huomioon se tosiseikka, että eri alojen ministerikokousten tekemät päätökset pannaan tehokkaasti täytäntöön olemassa olevilla toimintasuunnitelmilla. Kun ajattelemme Välimeren aluetta, ajattelemme kolmen yksijumalaisen uskonnon synnyinseutua, sivilisaation ja kulttuurin sekä muuttoliikkeiden ja kaupan sulatusuunia. Ajattelemme Välimeren alueen historiaa, joka on erottamaton osa Euroopan historiaa. Välimeren alue muodostaa todellisen sillan pohjoisen ja etelän sekä idän ja lännen välille, ja koska se sijaitsee kolmen maanosan yhtymäkohdassa, se on muutakin kuin vain Euroopan unionin raja. Alueen vakaus on ratkaisevan tärkeää turvallisuudellemme ja vauraudellemme puhumattakaan Välimeren alueen naapureidemme ja ystäviemme turvallisuudesta ja vauraudesta. Voimme vastata näihin haasteisiin yhdessä vain määrätietoisella ja realistisella poliittisella toiminnalla yhdistettynä vahvaan ja uupumattomaan sitoutumiseen ja rakentavaan vuoropuheluun.

Komissio on aina vaatinut vahvempaa, avoimempaa ja rakentavampaa suhdetta Välimeren alueen yhteistyökumppaneidemme kanssa, ja sen saavuttamiseksi teemme nyt käytännön ehdotuksia.

Hyvät naiset ja herrat, sallikaa minun esittää komissiolle esittämäni tiedonannon tärkeimmät havainnot ja ehdotukset teille tänään pääpiirteittäin. Barcelonan prosessi on valitettavasti kärsinyt eteläisen Välimeren jatkuvien konfliktien ja toisinaan eri kumppanien välisen yhteistyön puuttumisen vuoksi. On kuitenkin tapahtumassa myönteinen muutos, minkä näin itse vieraillessani alueella. Nyt on aika hyödyntää uutta poliittista tahtoamme uuden elämän puhaltamiseen yhteistyöhömme sen varmistamiseksi, että se on tasapuolisempaa ja paremmin sopusoinnussa maanmiestemme kanssa. Meidän mielestämme politiikalla on kolme päätavoitetta.

Ensimmäinen on Euroopan unionin ja sen Välimeren alueen kumppaneiden välisen suhteen poliittisen tason nostaminen, toinen yhteisen vastuun liittäminen monenvälisiin suhteisiimme ja kolmas suhteiden tekeminen entistä konkreettisemmiksi ja näkyvämmiksi alueen asukkaiden kannalta tärkeiden laajemmin tai suppeammin alueellisesti rajattujen hankkeiden kautta. Nämä toimenpiteet toisivat huomattavasti lisäarvoa. Luonnollisesti mukaan tulevat yksityiset varat: tähän mennessä toimintaan on osallistunut vain Euroopan yhteisö, joten nyt on yksityisellä sektorillakin tehtävää. Meidän on tietysti varmistettava, että tämä todella toimii, mutta niin on joka tapauksessa tarkoitus tapahtua. Siksi on oleellisen tärkeää nostaa suhteidemme tasoa. Komissio ehdottaa, että järjestetään valtioiden tai hallitusten päämiesten huippukokous kahden vuoden välein. Olisi vaikea ymmärtää, miksi pidämme säännöllisiä huippukokouksia tärkeimpien yhteistyökumppaniemme kanssa ympäri maailman järjestämättä tilaisuutta EU:n valtionpäämiesten ja Välimeren alueen naapureidemme ja ystäviemme välisille keskusteluille. Parlamentaarinen Euro–Välimeri-edustajakokous on myös edustanut kansanedustuslaitoksia Barcelonan prosessissa. Se tarjoaa foorumin keskustelulle, avoimelle vuoropuhelulle ja vapaalle näkemystenvaihdolle. Sen puitteissa hyväksytään päätöslauselmia ja suosituksia, jotka antavat kumppanuudelle uutta pontta, ja se edustaa tulevaisuudessa parlamentteja Välimeren unionissa. Komissio tukee varauksettomasti edustajakokouksen aseman lujittamista suhteissa Välimeren alueen kumppaneihin. Yhteisen vastuun lisääminen on myös ratkaisevaa. Muutaman viime vuoden aikana yksi tärkeä yhteinen näkemys on ollut se, että Barcelonan prosessin asialistaan vaikutti se, että EU:n kulloinenkin puheenjohtajavaltio toimii myös Euro–Välimeri-kumppanuuden puheenjohtajana.

Kumppanit ovat antaneet yleisesti tukensa kolmelle ehdotukselle: rinnakkaispuheenjohtajuuden luomiselle, missä toinen rinnakkaispuheenjohtaja on Välimeren etelärannikon valtiosta ja toinen pohjoisrannikon valtiosta, Brysselissä sijaitsevan ja hallinnosta vastaavan pysyvän sekakomitean perustamiselle ja hankkeiden edistämisestä vastaavan sihteeristön perustamiselle. Kuten Robert Schuman sanoi, meidän on myös käynnistettävä konkreettisia hankkeita, jotka luovat ensin todellisen solidaarisuuden. Yhdessä toteuttamiemme hankkeiden laatu takaa aloitteen onnistumisen. Sen ansiosta kansalaiset tuntevat Välimeren kummankin rannikon väliset yhdistävät voimat. Hankkeilla on luotava alueelle rakenne ja mahdollistettava valtion ulkopuolisten toimijoiden, kansalaisyhteiskunnan ja yritysten osallisuus. Euroopan on toimittava yksityisen pääoman vipuvoimana, välittäjänä. Komissio ehdottaa viitteellisesti merten moottoriteiden tukemista, Pohjois-Afrikan arabimaiden moottoritien yhdistämistä, aurinkoenergiaa ja Välimeren puhdistamista. Tämä luettelo ei tietenkään ole tyhjentävä, ja muita hankkeita seuraa.

Arvoisa puhemies, haluaisin vielä tuoda esiin yhden asian, joka on mielestäni ratkaisevan tärkeä. Tämä uudistettu yhteistyö etelän kumppaneidemme kanssa ei saa millään tavalla heikentää kiinteitä yhteyksiämme ja politiikkaamme itäisten naapureidemme kanssa. Päin vastoin: sen lisäksi, että komissio pyrkii lujittamaan yksittäisiä yhteyksiä itäisiin ystäviimme, se tehostaa alueellista yhteistyötä ”Mustanmeren synergia” -aloitteen kanssa. Julkaisemme pian vuotuisen kertomuksen sen käynnistyksen ensimmäisen vuosipäivän juhlistamiseksi, ja siinä vaiheessa voimme keskustella hiljattaisesta Puolan ja Ruotsin aloitteesta. Näillä toimilla idässä ja etelässä voimme pitää kiinni tavoitteestamme: suhteidemme parantamisesta joustavilla yhteistyövälinellä, jotka kohdistuvat kumppaneidemme painopisteisiin.

Hyvät naiset ja herrat, Pariisin huippukokous on todellinen tilaisuus tuoda meidän ja Välimeren kumppaneidemme välisiin suhteisiin uusi ulottuvuus. Vaikka meidän onkin otettava oppia menneisyydestä, meidän ei pidä jäädä sen vangiksi. ”Barcelonan prosessi: Välimeren unioni” -aloite käynnistää uuden aikakauden suhteissamme eteläisiin naapureihimme, uuden kumppanuuden, joka perustuu Barcelonan prosessin onnistuneisiin osiin ja etenee kohti yhteisten rauhan, demokratian ja vaurauden tavoitteiden saavuttamista.

Pyydän anteeksi, arvoisa puhemies, jos olen puhunut liian pitkään, mutta mielestäni tämä asia on ratkaisevan tärkeä meille kaikille.

 
  
MPphoto
 
 

  Vito Bonsignore, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, ryhmäni odotti komission jäsenen Ferrero-Waldnerin tämänpäiväistä lausuntoa erittäin kiinnostuneena. Haluaisin vielä kerran kiittää häntä ja todeta, että 20. toukokuuta annettu komission tiedonanto oli hyvin mielenkiintoista luettavaa.

Kehuimme presidentti Sarkozya, joka pisti pallon pyörimään, herätti Eurooppa-neuvoston mielenkiinnon ja kehotti uudistamaan Välimeren politikkaamme, mitä minun ryhmäni tukee ja minkä se toivoo osoittautuvan konkreettiseksi ja nopeaksi.

Tiedämme, miten vaikeaa Barcelonan prosessin kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen on. Toisaalta Lähi-idän konflikti on ratkaisematta ja Länsi-Saharan tilanne jännittynyt. Sen lisäksi on kuilu, joka erottaa meidät ajoittain kumppanimaidemme demokraattisista, taloudellisista ja sosiaalisista malleista ja vaikeuttaa itsellemme asettamiemme tavoitteiden saavuttamista. Kaikki nämä seikat ovat vakavia ja tekevät asioista vaikeita, mutta ne eivät saisi olla verukkeena viivästyksille tai mielenmuutoksille. Mielestämme presidentti Sarkozyn poliittinen aloite ja Euroopan komission tuki ovat oikeansuuntaisia eli tekevät poliittisista pyrkimyksistämme konkreettisempia ja käytännönläheisempiä.

Tätä tarkoitusta varten komissio on määrittänyt jo suunniteltujen toimintojen lisäksi neljä hanketta, joista komission jäsen muistutti tänä aamuna: merten moottoritiet, Välimeren puhdistaminen, ympäristöhallinto, väestönsuojeluyhteistyö luonnononnettomuuksien torjumiseksi ja viimeisenä Välimeren aurinkoenergiaohjelma. Jokainen näistä hankkeista on tärkeä, ja sen sijaan, että vatvoisimme niitä nyt, meidän on tehtävä se sitten, kun komissio on antanut lisätietoja.

Jos nämä hankkeet toteutetaan, ne toimivat äärimmäisen tärkeänä vauhdittajana antaen Barcelonan prosessille uutta puhtia ja täydentäen jo meneillään olevia keskeneräisiä toimenpiteitä. Muistuttaisin vuodeksi 2010 suunnitellusta vapaakauppa-alueesta: haluaisimme tietää siitä lisää, arvoisa komission jäsen, samoin kuin assosiaatiosopimuksissa ja muissa käynnissä olevissa hankkeissa asetettujen tavoitteiden tilanteesta.

Liittyen konkreettisiin hankkeisiin, jotka on saatava päätökseen kohtuullisessa aikataulussa, haluaisin muistuttaa myös, että merten infrastruktuurin ja pohjoisen ja etelän välisen yhteyden lisäksi tarvitaan uutta pontta Välimeren rannikon maat yhdistävälle etelä–etelä-moottoritiekäytävälle. Tämä järjestelmä on lisäksi yhdistettävä Eurooppaan. Lopuksi on oltava lainajärjestelmä, joka tarjoaa apua Lähi-idän vesi- ja infrastruktuuriasioissa.

Viimeiseksi haluaisin kiinnittää neuvoston ja komission huomion kahteen asiaan. Ensimmäinen koskee Euro–Välimeri-edustajakokouksen hallintoa ja toimintaa. Euroopan unioni on myös tehnyt merkittäviä sitomuksia Lähi-idässä, ja me odotamme, että näistä sitoumuksista seuraa poliittisia toimia. Voiko komissio kertoa meille, mitä todellisia käytännön mahdollisuuksia tällaiselle toiminnalle on?

 
  
MPphoto
 
 

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen komission jäsenen Ferrero-Waldnerin kanssa eri mieltä siitä, että tänä aamupäivänä olisi asianmukaista puhua ranskaa.

PSE-ryhmän puolesta – (FR) Se on äidinkieleni lisäksi suosikkikieleni, arvoisa komission jäsen, mutta mielestäni erityisesti tänä aamupäivänä ei ole asianmukaista puhua ranskaa, koska presidentti Sarkozy antoi alusta alkaen virheellisen vaikutelman siitä, että Välimeren unioni oli periranskalainen ajatus. Hän on kuitenkin sen jälkeen muuttunut järkevämmäksi, mistä häntä on syytä onnitella, hyvä Vito Bonsigniore.

PSE-ryhmän puolesta.(DE) Haluaisin myös muistuttaa teitä siitä, että kun presidentti Sarkozy tuli parlamenttiin heti alussa ensimmäistä kertaa esittelemään Välimeren unionin ajatusta, kysyin häneltä: ”Voitteko kertoa minulle, mikä asema Saksan liittotasavallalla on teidän Välimeren unionissanne?” ja hän vastasi: ”tarkkailijan asema”. Olemme sen jälkeen päässeet eteenpäin ja selvittäneet nämä asiat. Siksi kuvailemanne lähestymistapa, arvoisa komission jäsen, on oikea.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että meillä on kolme Välimeren unioniin liittyvää keskeistä haastetta, joista meidän on selvittävä. Ensinnäkin rauhan edellytyksenä on mielestäni yhteiskunnan vakaus, mutta se ei ole missään päin etelää tai pohjoista niin suuressa vaarassa kuin Välimeren alueella. Missään muualla äärimmäisen vaurauden ja äärimmäisen köyhyyden välinen kuilu ei ole yhtä suuri tai näkyvä – todellakin käsin kosketeltava – kuin Välimeren alueella, emmekä me eurooppalaiset kohtaa missään niin suurta vastakkainasettelua ja siihen liittyviä jännitteitä kuin Välimeren alueella.

Koska näin on, Välimeren unioni on hanke, joka voi lisätä rauhaa ja vakautta kahden alueemme yhdentyessä taloudellisesti, joten se on äärimmäisen hyvä idea ja me sosiaalidemokraatit tuemme sitä siksi täysin.

Toiseksi ajatus on sitäkin järkevämpi, koska se tekee monenvälisyydestä yhteistyön perustan Välimeren unionin puitteissa ja sen lisäksi myös alueellisena yhteistyöhankkeena, joka ei voi toimia mallina maailmalle mutta voi synnyttää yhteisiä, myös maanlaajuista vakautta lisääviä aloitteita.

Kolmas meille sosiaalidemokraateille niin tärkeä seikka on, että olemme onnistuneet välttämään rinnakkaisten prosessien luomisen. Barcelonan prosessi – jolle varataan vuoteen 2013 jatkuvien rahoitusnäkymien rajoissa sivu mennen sanoen noin 15,5 miljardia euroa – käynnistettiin loppujen lopuksi myös syistä, jotka olen juuri esitellyt ja jotka muodostivat Välimeren unionin poliittisen perustan. Välimeren unionin kautta Barcelonan prosessi siirtyy nyt uudelle tasolle. Sitä lujitetaan ja tehostetaan ilman, että luotaisiin uusia toimielimiä nykyisten EU:n toimielinten lisäksi. Siksi komissiolla ja myös meillä parlamenttina – ja niin ikään parlamentaarisella Euro–Välimeri-edustajakokouksella – on erityinen tehtävä. Se on tehtävä, joka on jo määritetty ja johon ei tarvita eikä vaadita uusia toimielimiä tai lisää byrokratiaa.

Olemme nyt poliittisesti, institutionaalisesti ja talodellisesti sekä käytännön tavoitteiden kannalta tarkasteltuna Välimeren unionin suhteen oikealla tiellä. Siksi myös Pariisissa voidaan juhlia 14. heinäkuuta.

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotuksellaan Välimeren unionista presidentti Sarkozy tunnusti sen, mitä moni ei vielä haluaisi myöntää: Barcelonan prosessi – ylhäältä alas ulottuva ja eurooppalaisten etunäkökohtia ajava – oli epäonnistunut, minkä seurauksena eteläiset kumppanimme jättäytyivät siitä pois ja Välimeren eri puolten välinen hyvinvointikuilu kasvoi.

Jos Eurooppa haluaa vakavissaan korjata viime vuosikymmenen virheet ja synnyttää kehitystä ja turvallisuutta eteläisille rannikoilleen, meidän on nyt opittava antamaan yhtä hyvin kuin ottamaan. Meidän on rakennettava Barcelonan prosessin tuhkalle todellinen luottamukseen, vastavuoroisuuteen ja ennen kaikkea keskinäiseen kunnioitukseen perustuva kumppanuus.

Välimeri ei saa olla kulttuurien raja, vaan sen pitää olla kokouspaikka. Yhteiset investoinnit infrastruktuuriin – kuten satamiin, meriyhteyksiin ja energiaverkkoihin – lähentävät kansalaisiamme paljon tehokkaammin kuin Barcelonan prosessille ominaiset mahtipontiset julkilausumat.

Meidän on investoitava myös ihmisiin. Samankaltaista voimaa kuin se, joka yhdisti ranskalaiset ja saksalaiset edellisen suuren sodan jälkeen, on käytettävä eurooppalaisten ja pohjoisafrikkalaisten yhdistämiseen seuraavan sodan estämiseksi.

Pahin mahdollinen virhe, jonka puheenjohtajavaltio Ranska voi tehdä, on sitouttaa Euroopan unioni – ja siten myös sen kansalaiset – suurisuuntaiseen hankkeeseen antamatta tällaiselle yhteistyölle rahoitusta useaksi tulevaksi vuodeksi. Kuten Martin Schulz sanoi, keinona ei myöskään tarvitse olla täysimittaisen byrokraattisen rakenteen luominen pysyvien valtuuskuntien ja ulkosuhdehallinnon lisäksi. Painopisteen on oltava arvoissa.

Vaikka tilanne varsinkin Egyptissä ja Israelissa on huonontunut ja me kiinnitämme tällaisiin arvoihin huomiota EU:n ulkopolitiikan perusteella, komission ehdotuksista on kumman vaikea löytää viittauksia ihmisoikeuksiin. Toivottavasti komissio kiinnittää tähän huomiota.

Näistä vastalauseista huolimatta liberaalit ja demokraatit ovat kuitenkin tyytyväisiä voidessaan tukea tätä Välimeren unionia mutta he haluavat esittää yhden tärkeän varoituksen: käytännön yhteistyö talousasioissa ei saa korvata rauhan edistämistä Lähi-idässä Lissabonin sopimuksen määräämällä yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla.

Koska komission jäsen tunnustaa talouden kehityksen ja rauhan välisen yhteyden, mikä olisi parempi merkki rauhasta ja hyvästä tahdosta arabinaapureitamme kohtaan kuin maataloustullitariffien poisto? Meidän suuresti ylistetyt vapaakauppasopimuksemme eivät ole onnistuneet nostamaan elintasoa, koska ne eivät kata maataloutta ja palveluja, joiden osuus Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan BKT:stä on kaksi kolmasosaa. Jos emme ota vastaan näiden maiden tuotteita, päädymme ottamaan vastaan niiden ihmiset. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen ja siten yhtäläisten ehtojen tarjoaminen eteläisen Välimeren alueen tuotteille olisi pitkä askel kohti Eurooppaan suuntautuvan ennätysmäisen muuttoliikkeen syiden selvittämistä.

Kuten jäljittelemätön tohtori Johnson kerran sanoi, ”Elämä voi jatkua vain... jos tehdään vastavuoroisia myönnytyksiä”. Ja tämän unionin onnistumisen vuoksi Euroopan on otettava ensimmäinen askel.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio on laatinut hyvän ehdotuksen. Se on muuntanut suhteellisen kömpelön poliittisen aloitteen – ”Välimeren unionin” – uudistetuksi poliittiseksi tavoitteeksi vahvemman Barcelonan prosessin puolesta. Tämä on erinomainen asia, ja tässä yhteydessä komissio suorittaa tehtävänsä kirjaimellisesti.

Me tuemme sen ehdotuksia, varsinkin niitä, joilla pyritään yhdistämään tulevaa hanketta toteuttavat tahot suhteessa Lissabonin sopimuksen pyrkimyksiin ja sen tavoitteeseen unionin yhtenäisemmästä ja paremmasta yhdennetystä ulkopolitiikasta. Näin se tekee lopun oikeutetuista peloista, jotka kohdistuivat huippukokouksessa tehtyjen, ”à la carte” -ajattelun tai olosuhteista riippuvien sopimusten sanelemaan tilapäiseen poliittiseen ohjailuun, peloista, joita ruokkivat pääasiassa presidentti Sarkozyn väärin kohdistetut aloitteet, joilla tuetaan esimerkiksi ydinvoiman lisäämistä alueella.

Demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät kohtalaisen hyvät saavutukset määritettiin vuonna 2005 yksimielisesti Barcelonan tavoitteiden esteeksi. Siksi Euroopan parlamentti vaatii, että kaikki mekanismit, joilla pyritään lujittamaan demokratiaa ja oikeusjärjestystä, sekä prosessien parlamentaarinen ulottuvuus ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on taattava asianmukaisesti tällä uudella Euro–Välimeri-alueen tavoitteella.

Lähi-idän konfliktista on jätetty tarkistus. Hyvät naiset ja herrat, mielestäni Euroopan parlamentin kannattaisi hyväksyä se. On oikein varmistaa, että alueen uudet aloitteet eivät ole riippuvaisia konfliktin ratkaisusta, mutta me myös huijaisimme itseämme, jos jättäisimme huomiotta sen kielteisen vaikutuksen käytännön valmiuksiin kehittää kansalaisten kannalta merkityksellisiä Välimeren alueen hankkeita.

Palestiinassa hiljattain vieraillut tilapäinen valtuuskunta todisti myös vakavia humanitaarisen oikeuden ja ihmisoikeuksien rikkomuksia, selviä Oslon ja Annapolisin sitoumusten rikommuksia. Olisi hyödytöntä väittää, että tämän tilanteen hellittämättömyys ei horjuttaisi perusteellisesti alueen yhteistyökumppanien ja kansalaisyhteiskuntien välistä luottamusta, joka on kuitenkin Euro–Välimeri-tavoitteiden onnistumisen kannalta elintärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on useita niin sanottuja vanhoja naapureita etelässä ja useita niin sanottuja uusia idässä. Ensiksi mainittujen kanssa tehtävää ulkoista yhteistyötä varten on väline, jota parhaillaan lujitetaan. Lujittamisprosessin pitäisi jatkua, mutta se ei johda siihen, että jokin näistä maista liittyisi unioniin. Naapuruuspolitiikassa mukana olevien itäisten naapureidemme jäsenyys unionissa on tietenkin mahdollista. Jäsenyys ei ole tehokkaan yhteistyön tavoite, mutta onnistunut naapuruuspolitiikka johtaa väistämättä siihen suuntaan.

Barcelonan prosessi tarvitsee uuden poliittisen sysäyksen, koska ”yhden koon” naapuruuspolitiikka ei sovi sen paremmin idälle kuin lännellekään. Siksi on täysin asianmukaista, että EU:n asialistalla on lähes samanaikaisesti kaksi hanketta, joista toinen koskee Välimeren unionia ja toinen kumppanuutta idän kanssa.

Ukrainan, Valko-Venäjän, Moldovan ja Georgian naapurina toivon todella, että etelän ja idän naapuruuspolitiikkojen välille ei synny vahingollista kilpailua. Näiden kahden pitäisi sen sijaan olla toisiaan täydentäviä. Jos haluamme onnistua esimerkiksi budjettineuvotteluissa, meidän on seistävä rinta rinnan. Keskinäistä poliittista solidaarisuutta vaaditaan, kun suunnitellaan naapuruuspolitiikkaa idän ja etelän näkökulmasta. Meidän etelää ja itää koskevalle politiikallemme tarvitaan myös pikaisesti tasapuoliset toimintaedellytykset toimielinten, politiikan, avunannon ja talouden tasolla.

Siksi tuen tänään vahvasti Välimeren maiden naapuruuspolitiikkamme kehyksen lujittamista ja uudistamista. Tuemme hankkeita, jotka liittyvät luottoihin, viestintään ja energiaan. Tuemme myös etelään vaikuttavia institutionaalisia uudistuksia. Luotamme siihen, että vastaavaa tukea tarjotaan tulevaisuudessa idän politiikan lujittamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan suhteeseen Välimeren etelärannikolla asuvien kanssa liittyvät haasteet ylittävät reilusti yksinkertaisen naapuruussuhteen haasteet.

Rauhanomainen tulevaisuus on ehkä kiinni tämän ennennäkemättömästi jakautuneen alueen tasapainon löytymisestä. Syyt tilanteeseen ovat hyvin selvästi nähtävissä. Ensimmäinen on talouden epätasapaino. Luvattu yhteinen vauraus ei ole vielä kolmetoista vuotta Barcelonan prosessin käynnistämisen jälkeenkään toteutunut, vaan kuilut ovat kasvaneet entisestään. Itse asiassa vapaakaupan pakkomielle on mennyt kehitystavoitteen edelle. Jotta onnistuisimme huomenna siinä, missä epäonnistuimme eilen, suuntaa on muutettava. En kuitenkaan näe niin tapahtuvan.

Toinen ongelma on maahanmuuttajien nöyryyttävä kohtelu. Näiden maiden väestö on hyvin nuorta. Ihmiset haluavat elää, mutta heillä ei ole minkäänlaista tulevaisuutta näköpiirissään. Vaikka he ovatkin syvästi kiintyneitä maahansa, kulttuuriinsa, sivilisaationsa historiaan ja sen vaikuttaviin saavutuksiin – kaikella kunnioituksella Silvio Berlusconia kohtaan – monet heistä katsovat Eurooppaan ja näkevät sinne muuttaneiden veljiensä ja siskojensa kärsivän loukkauksista, joista me kaikki olemme tietoisia: profiloinnista syrjintään ja säilöönottokeskuksista ”palautuksiin”.

Tässäkin mielessä kuilu on kasvanut huomattavasti. Kulttuurien vuoropuhelusta ja ihmisten lähentämisestä puhumisella ei ole missään tapauksessa minkäänlaista uskottavuutta, jos näitä käytäntöjä ei lopeteta.

Euroopassa vallitsee Palestiinan politiikan suhteen pysähtyneisyyden aika. Tätä puolustellaan tiuskaisemalla, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat Palestiinan suurimpia lahjoittajia, mikä onkin totta ja hyvä asia. Joka tapauksessa kuka tahansa havainnoitsija voi vahvistaa, kuten juuri Lähi-idästä palannut Euroopan parlamentin valtuuskunta on tehnyt, että ilman Euroopan vakaata sitoutumista poliittisella tasolla tämä apu ei ratkaise mitään todellisia ongelmia.

Toisin sanoen Euroopalta odotetaan tässä suhteessa Välimeren alueen eteläosissa, että se lopultakin pääsee irti Israelin ja kansainvälisen oikeuden ja omien sitoumustensa jatkuvien rikkomusten suhteen vallitsevasta itsesensuurista, joksi Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin entinen erityislähettiläs de Soto sitä aivan oikeutetusti kutsui.

Israelin on ymmärrettävä – ja unionin velvollisuus on auttaa siinä – että sen suhteiden normalisoinnilla alueella kokonaisuudessaan on hintansa, mikä ei ole enempää eikä vähempää kuin se, mistä Arabiliiton rauhanaloitteessa, kvartetin etenemissuunnitelmassa ja Annapolisin julkilausumassa määrätään, nimittäin miehityksen ja siitä johtuvan barbarismin lopettaminen ja Palestiinan valtion tunnustaminen vuoden 1967 rajojen mukaisena.

Euroopan asenne asiaan on ehkä Euro–Välimeri-kumppanuuden uudelleenkäynnistämisyrityksen onnistumisen tai epäonnistumisen kannalta ratkaisevaa.

Siksi on suositeltavaa, että tähän kiinnitetään erityistä huomiota EU–Israel-assosiaationeuvoston kokouksessa 16. kesäkuuta, kun tutkitaan Israelin pyyntöä parantaa sen kumppanuutta unionin kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Graham Booth, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minua on pyydetty puhumaan tänään Euromedistä. Se on järjetön yritys luoda Välimeren laajuinen ryhmittymä, joka yhdistää Euroopan ja Pohjois-Afrikan. Tämän rakennelman arkkitehdeistä se oli nerokas ajatus: Eurooppa siirtäisi hyvinvointia ja tekniikkaa Pohjois-Afrikkaan, ja Pohjois-Afrikka siirtäisi halpaa työvoimaa ja öljyä ja kaasua Eurooppaan.

Todellisuudessa ajatus on tuhoisa. Olemme jo nähneet, mitä tapahtuu, kun köyhien maiden ihmisten annetaan muuttaa vapaasti rikkaisiin maihin. Voitteko kuvitella, miten paljon todellisempaa se on, jos myös Pohjois-Afrikka saa tämän oikeuden? Onko tänä voimistuneen kansainvälisen terrorismin aikakautena hyvä ajatus, että muuttaminen maista, joissa al-Qa’ida on tunnetusti läsnä, on vapaata? Luulisi, että Eurooppa olisi Madridissa ja Lontoossa tapahtuneiden terroristien hirmutekojen jälkeen ottanut opikseen. Selvästikään ei!

Puhukaamme myös öljystä ja kaasusta. Pohjois-Afrikan maat tietävät, että Eurooppaa voi pelotella. Onko tosiaankaan hyvä ajatus antaa energiaturvallisuutemme Algerian sotilasdiktaaturin tai Libyan eversti Gadaffin käsiin, jotka kumpikin ovat tietoisia meidän haavoittuvuudestamme?

Kehotan vakavasti EU:ta luopumaan tästä suunnitelmasta. Meillä on jo ollut yksi valloittajan mare nostrum. Emme tarvitse toista.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez (NI). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Välimeren alue on kaikilla tavoin jakautunut alue: maantieteellisesti, historiallisesti jakojen – Salaminissa, Axionissa, Lepantossa – demografisten jakojen ja jopa filosofisesti, maagisen ja loogisen ajattelun välillä, toisin sanoen itämaiden ja länsimaiden, idän ja lännen välillä, Mooseksen Egyptistä, sitten Jeesuksesta, sitten Muhammedista, Omar Khayyamista Baudelaireen, Syyrian tasangoilta Languedocin alangoille. Välimeren alue on kolmen yksijumalaisen uskonnon sekä vehnän ja viinin sivilisaation toivo, ei hapankaalin ja oluen tai Chez Léonin simpukoiden.

Välimeren unioni ei liity vain meren puhdistamiseen tai väestönsuojeluun. Siihen tarvitaan palokunta! Välimerta eivät hallitse 44 johtavaa virkamiestä, jotka istuvat Brysselissä, Välimeren pääkaupungissa. Miksei meillä olisi myös Erasmus-apurahaa, jonka avulla Platon ja Aristoteles voivat tulla opiskelemaan yhteisön oikeutta Bruggen Collegeen?

Välimeren alue vastaa Välimeren alueen naisten ja miesten asioista: toisin sanoen esimerkiksi kalastajien hyvinvoinnista, mitä he tällä hetkellä pyytävät teiltä. Toisin sanoen rauhaa lännessä, Marokon Saharan-maakunnissa, sekä idässä, Palestiinassa.

Hyvä komission jäsen Ferrero-Waldner, meidän unelmiemme on oltava riittävän suuria, jotta emme kadota niitä näköpiiristämme niitä tavoitellessamme. Siksi ei ole olemassa Välimeren alueen kansojen rajattua unionia.

 
  
MPphoto
 
 

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Välimeren mailla on ollut Euroopan ulkosuhteissa osansa Euroopan yhdentymisen alusta asti. Jopa Rooman sopimuksessa ennakoitiin etuoikeutettuja suhteita tiettyihin Välimeren maihin. Välimeren alueen politiikka ja kansainvälinen tilanne ovat auttaneet kehittämään institutionaalista kehystämme, koska alue on aina ollut kansainvälisten haasteiden ja ongelmien näyttämö.

On yleisesti tunnustettu, että emme saavuttaneet Barcelonassa vuonna 1995 asetettuja kunnianhimoisia tavoitteita, joten asetimme uudet tavoitteet vuonna 2005. Euro–Välimeri-suhteemme ovat epäilemättä tarjonneet meille lukuisia tilaisuuksia sekä kahdenvälisiin että kansainvälisiin kokouksiin ja tutustumisiin, joiden avulla on voitu parantaa yhteyksiä kansalaisiin ja parlamentteihin.

Presidentti Sarkozyn ehdottama Välimeren unioni ja sen eteneminen EU:n ja sen toimielinten suojeluksessa ovat korostaneet sitä, miten tärkeää on ymmärtää Euro–Välimeri-unelmaa, josta on tullut todellisempi ja joka on edistynyt entisestään kummallakin puolella. Unelmalla on ollut tärkeä merkitys. Välimeren alue on ollut aina läsnä kysymyksissämme, muutoksissamme ja suunnitelmissamme. Se on ollut EU:n vallan ja suhteiden tasapainon avain. Tämä ehdotus on edistysaskel ja todistus siitä, millaiseen liikekannallepanoon, innovointiin ja sitoutumiseen unioni kykenee suurten haasteiden edessä.

Onnittelen ja kiitän Euroopan komissiota ja erityisesti komission jäsentä Ferrero-Waldneria hänen työstään ja ehdotuksestaan, joka on mielestämme tasapuolinen ja kokonaisvaltainen. Hänen ehdotuksessaan käytetään sitoumuksiamme ja omia etujamme hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Se perustuu Ranskan uusiin ehdotuksiin ja tasoittaa tietä.

Yhteisellä päätöslauselmalla Euroopan parlamentti suhtautuu myönteisesti näihin ponnisteluihin ja tukee niitä. Se antaa tukensa alkaneelle mielenkiintoiselle ja kunnianhimoiselle hankkeelle. Tämän alueen haasteet ovat muuttumassa entistäkin suuremmiksi ja kiireellisemmiksi. Alueen taloudelliset ja poliittiset erot ovat syviä, ongelmat vakavia ja taloudet epäsuhtaisia. Lisäksi Välimeren alueen taloudellinen ja poliittinen ympäristö on muuttumassa entistä monimutkaisemmaksi. Sekä Yhdysvallat että Kiina ja Venäjä on otettu huomioon, joten meidän on oltava entistä varovaisempia ja tehokkaampia.

 
  
MPphoto
 
 

  Pasqualina Napoletano (PSE). - (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Euroopan parlamentti halua reagoida komission tiedonantoon heti. Kuten komission jäsen itse totesi, se johtuu siitä, että olemme innokkaita näkemään Euro–Välimeri-kumppanuuden elvytyksen, uudistuksen ja kehityksen.

Tuemme komission näkemystä, jonka mukaan Euroopan unionin pitäisi olla tärkeä institutionaalinen ja poliittinen toimija – Euroopan puolella – Välimeren unionia rakennettaessa. Se voi myös kannustaa kumppaneitamme etelässä tekemään tiiviimpää keskinäistä yhteistyötä, mikä on tähän asti osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi.

Olemme samaa mieltä siitä, että Välimeren unionin tehtävänä pitäisi olla Välimeren alueen maiden taloudellinen ja alueellinen yhdentäminen, mikä toteutettaisiin suurten infrastruktuurihankkeiden avulla, ja uskomme myös, että komission esittämät esimerkit ovat tarkoituksenmukaisia.

Tämän vuoksi on kuitenkin oltava selvää, kuka tekee mitä. Ennen kaikkea on vältettävä komission ja mahdollisen sihteeristön päällekkäisyyksiä. Kumppanuuden elvyttämisen suhteen olemme tietysti innokkaita tukemaan sen poliittista ulottuvuutta: hallitusten välisen vuoropuhelun lisäksi olemme kiinnostuneita myös parlamenttien asemasta sekä Euro–Välimeri-edustajakokousta perustettaessa että sen ja kansalaisyhteiskunnan toiminnassa, ja haluaisin myös voimakkaasti korostaa, että työmarkkinaosapuolilla on siinä oleellinen osa.

Lopuksi on oltava selvää, että komission tiedonannossa ehdotettuja hankkeita ei pitäisi toteuttaa niin, että ne heikentäisivät käynnissä olevia alueellisia ohjelmia kulttuuri-, kulttuuriperintö-, koulutus- ja audiovisuaalialoilla. Sen vuoksi pyytäisimme, että Erasmus Mundus -ohjelma saisi paremmat voimavarat ja Euromed-audiovisuaaliohjelma uuden rahoituksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Thierry Cornillet (ALDE). - (FR) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen, että 13 vuoden jälkeen on käynnistetty uudelleen prosessi, joka kattaa Euroopan unionin ja Välimereen rajoittuvien maiden monenväliset suhteet.

Päätöslauselmassamme ei ole virhettä. Ei ollut mitään väärin kohdistettua aloitetta. Päinvastoin, aloite oli odotettu ja se toteutettiin ajallaan. Se osoittaa, että oli ainakin mahdollista saada valmiiksi Barcelonan prosessi, ja me kaikki keskitämme ponnistelumme siihen suuntaan.

Suhtaudumme näin ollen myönteisesti tähän ”Barcelonan prosessiin: Välimeren unioniin”. On kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tämä väline on asetettu etusijalle tavoitteen sijasta. En epäile yhtään, etteikö Välimeren unioni jäisi yleisnimitykseksi, mutta en halua riitaantua kenenkään kanssa. Välimeren unioni on Kolumbuksen muna, eikö vaan! Välimeri on järvi. Me kaikki asumme sen rannalla. Jotkut ovat järjestäytyneitä, toiset vähemmän tai eivät lainkaan – kuten etelärannikon maat – mutta meidän on tehtävä yhteistyötä. Tässä mielessä meidän on aloitettava – mitä komissio korosti täydellisesti – tietyistä saasteisiin, energiantuotantoon ja nuorten työpaikkoihin liittyvistä hankkeista, jotka ovat Välimeren maille ratkaisevan tärkeitä.

Olen tyytyväinen myös parlamentaariseen uudelleenkäynnistykseen vähemmän konkreettisilla alueilla, kuten ihmisoikeuksissa ja sukupuolikysymyksissä. Minun on kuitenkin päätettävä puheenvuoroni toteamalla, että kolmannelle uudelleenkäynnistykselle ei varmasti ole tarvetta.

Meidän on ehdottomasti onnistuttava tällä kertaa, sillä jos emme onnistu, osoitamme olevamme omien etujemme vihollisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Rebecca Harms (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Ranskan presidentin ajatuksesta varustaa ja aseistaa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maat sekä siviili- että sotilaskäyttöön tarkoitetulla ydinvalmiudella Välimeren unionin puitteissa on puhuttu paljon. Haluaisin lainata tässä Asterix gallialaista: ”Hulluja nuo ranskalaiset!” Olen kuitenkin nyt entistäkin huolestuneempi tästä kehityssuunnasta, varsinkin kun myös Euroopan komissio on ottanut nämä suunnitelmat vastaan ja tukenut niitä kiihkeästi.

Noin kaksi viikkoa sitten järjestettiin Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n pääjohtajan Mohamed ElBaradein ja komission välinen tapaaminen, johon komission puheenjohtaja Barroso osallistui. IAEA ja Euratom eli komissio allekirjoittivat sopimuksen, jonka tavoitteena on edistää ydinenergian lisäämistä. Toiveena on selvästikin varustaa samat kehitysmaat, jotka ovat presidentti Sarkozyn tähtäimessä, ja saada ne raiteilleen ja tukea niitä kaikin tavoin niin, että ne voivat käyttää ydinenergiaa.

Tämä herättää mielestäni monia kysymyksiä. Ensinnäkin teidän, komission jäsen, oli alunperin tarkoitus olla tämän sopimuksen toinen allekirjoittaja. Minulla on käytettävissäni asiaankuuluva sopimusluonnos. Miksi sanouduitte siitä irti? Voisiko se johtua siitä, että tälle sopimukselle ei ole perutamisssopimuksissa mitään perustaa? Toiseksi, mikä on Javier Solanan asema tämäntyyppisen sopimuksen allekirjoittamisessa? En osaa kuvitella sitä turvallisuusnäkökulmasta, ja varsinkin Iranin vaikeaa tilannetta ajatellen tämä sopimus voisi mahdollisesti saada Euroopan tuen.

Koska tämä kaikki näyttää tapahtuneen salassa, olisin erittäin kiitollinen, jos saisin komission jäseneltä selityksen, etenkin kun hän on kotoisin nimenomaan maasta, jossa suhtaudutaan ydinasioihin erittäin kriittisesti, eli Itävallasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Salvatore Tatarella (UEN). - (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, Martin Schulz on varmasti tyytyväinen kuullessaan, että en aio puhua ranskaa. Se ei kuitenkaan estä minua tukemasta varauksettomasti presidentti Sarkozyn aloitetta, joka on suorastaan työntänyt – tai suorastaan tuuppaissut – Euroopan asemaan, josta se voi vallata ratkaisevan roolin Välimeren alueella.

Presidentti Sarkozyn aloitteen ansio on, että se vastaa kysymykseen Barcelonan prosessin tuloksista kaikkea muuta kuin vaisusti. Aina kun kysymme itseltämme, mitä Välimeren alue on saanut Barcelonan prosessista, tavoittelemamme vakava ja todenmukainen vastaus on eittämättä epätyydyttävä. Lähi-idässä on tietysti ollut sota, ja vastakkainasettelu jatkuu edelleen. Kun Barcelonassa päätettiin vuonna 1995 aloittaa tämä uusi eurooppalainen politiikka, ajatuksena oli konfliktin jälkeisen rauhan hallinta. Se ei toteutunut silloin eikä toteudu nytkään. Eurooppa vain hidastelee edelleen, ja Ranskan presidentin aloite vaikuttaa meistä hyvin ajoitetulta.

Me kannatamme komission aloitetta ja kompromissia, josta se on syntynyt. Vaikka tuemmekin sitä, uskomme, että se on edelleen riittämätön siinä suhteessa, mikä merkitys Euroopalla voi ja täytyy olla Välimeren alueella. Jotkut ihmiset pelkäsivät ja pelkäävät edelleen, että Ranskan aloite voisi vaarantaa Euroopan yhteenkuuluvuuden, mutta minä en usko, että sellaista vaaraa on. Sellaista vaaraa ei ole, kunhan Eurooppaa vaaditaan keskittymään enemmän politikkaan ja vähemmän markkinoihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Louis (IND/DEM). - (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämänpäiväinen keskustelu on ratkaisevan tärkeä. Yksi maanosamme tulevaisuuden avaimista on valmiutemme estää syvän kuilun syntyminen Välimeren alueen jakautuessa kahteen vihamieliseen puoleen niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin. Mare nostrumin kahden rannikon eroista huolimatta meillä on jopa enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä.

Siksi Nicolas Sarkozyn aloite on periaatteessa loistava: se puhaltaa uutta henkeä Barcelonan prosessiin, joka polkee paikallaan. Minulla on tosin joitakin varauksia menetelmän suhteen.

Kun Ranska allekirjoitti Euroopan sitoumukset EY:n eri sopimuksissa Maastrichtista Lissaboniin, se suostui siirtämään yhteisölle – mitä minä kadun – useita valtaoikeuksiaan eritoten ulkoasioiden alueella. Kaikella kunnioituksella Guénotia kohtaan, tämä on valitettavasti maailma, jossa nämä sopimukset velvoittavat meitä elämään. Siksi on mielestäni jokseenkin epäjohdonmukaista käynnistää tällainen hanke isolla mekkalalla mediassa. Todellisuudessa Ranskalla ei ole enää valtaa painostaa ketään siihen. Ainoa keino siirtää sitä eteenpäin oli hyödyntää kaikkia Ranskan käytettävissä olevia diplomaattisia ja inhimillisiä voimavaroja sen yhteistyökumppaneiden vakuuttamiseksi Barcelonan prosessin uudistamisesta antamatta vaikutelmaa siitä, että tuhottaisiin aiemmat saavutukset, vaikka ne olivatkin kaikkea muuta kuin tyydyttäviä.

Tämän epäjohdonmukaisuuden tulos on tänään nähtävillä, koska ei varmasti ole sattumaa, että tätä keskustelua lykättiin eilisestä, jolloin neuvosto olisi voinut osallistua siihen, tähän aamuun, jolloin vain komissio on edustettuna. Tämän on oltava enemmän kuin merkki: komissiolla ei ole aikomustakaan luovuttaa tässä asiassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että ”Barcelona prosessi: Välimeren alue” on Euroopan toimintasuunnitelmassa etusijalla:

Komission analyysi vaikuttaa osuvalta. Vuodesta 1995 toteutetun Euro–Välimeri-yhteistyön säännöstön perusteella se puhaltaa prosessiin uutta henkeä tarkoituksena täyttää nykyiset aukot ja puutteet.

Olen siinä suhteessa iloinen, että täällä asetetut tavoitteet perustuvat yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden periaatteisiin, jotka ovat ehdotetun Välimeren unionin ytimessä. Toteutettavat alueelliset hankkeet tekevät myös Euro–Välimeri-kumppanuudesta näkyvämpää ja ennen kaikkea tuovat sen lähemmäksi kansalaisia. Tosiasiassa se, että kansat ottavat hankkeet omakseen, takaa vahvan kumppanuuden ja suuremman alueellisen yhteistyön Välimeren etelänpuoleisella alueella.

Siksi parlamentaarisen Euro–Välimeri-edustajakokouksen virallinen asema on tähän tavoitteeseen pyrittäessä ratkaiseva. Edustajakokous tunnustetaan loppujen lopuksi yhdeksi Euro–Välimeri-kumppanuuden parlamentaarisen tuen muodoksi.

Lopuksi haluaisin mainita hankkeen hallinnoinnin. Meidän tavoitteenamme on edelleen oltava poliittisten suhteiden lujittaminen, vastuualueiden jakaminen, yhdenvertaisuuden edistäminen ja Euro–Välimeri-kumppaneiden välisten kokousten lisääminen. Me emme saa laimentaa hankkeen poliittista sisältöä institutionaalisen mekanismin painolla, mikä johtaisi varmasti pysähtyneisyyteen. Meidän pitäisi myös varmistaa, että hanke on todella tehokas, perustamalla etelän ja pohjoisen rinnakkaispuheenjohtajuus, joka voisi taata yhdenvertaisuuden ja jaetun vastuun, sekä sihteeristö Välimeren unionin hallinnointia sekä erityishankkeiden toteutuksen seurantaa varten.

Välimeren unioni on suuri askel eteenpäin, ja kuten te, komission jäsen, totesitte, se aloittaa – toivottavasti – uuden aikakauden kumppaneidemme kanssa, sillä kohtalomme on yhteinen.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Carnero González (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, koska Euroopan parlamentin ulkopuolellakin on elämää, kuvittelisin, että joillakin meistä on silloin tällöin mahdollisuus käydä viikonloppuna elokuvissa.

Tein niin viime sunnuntaina ja näin elokuvan, jota suosittelen lämpimästi, vaikka minulle ei ole mitään taloudellista osuutta sen tuotannossa tai jakelussa: elokuvan nimi on The Yacoubian Building ja siinä tarkastellaan suuren Välimeren maan, Egyptin, poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia ongelmia.

Missään kohdassa elokuvaa, joka kestää lähes kaksi ja puoli tuntia, ei mainita Euroopan unionia, olemassaoloamme, Barcelonan prosessia. Tarkoittaako se sitä, että Barcelonan prosessia ei ole olemassa, että se ei ole onnistunut? Ei, meidän ei pidä sekoittaa asioita keskenään. Se ei saanut riittävästi näkyvyyttä, mutta se oli sisällöltään sellainen, että se hyödytti ihmisiä. Siihen myös viitataan nykyisin, kun halutaan kertoa, millaista yhteistyöhön ja yhdenvertaisuuteen perustuvan ulkopolitiikan pitää olla.

Barcelonan prosessi on täydellinen vastakohta Euroopan ja eteläisen Välimeren alueen historialliselle suhteelle. Se ei ole uuskolonialistinen prosessi, se ei ole vaatimusten prosessi. Se on kumppanuuden prosessi, yhdistymisen prosessi, emmekä saa unohtaa sitä.

Tämä prosessi ei ole onnistunut muuttamaan Välimeren alueen tärkeimpiä voimia, mutta miten me voisimme odottaakaan satoja vuosia vallinneen dynamiikan muuttumista kymmenessä vuodessa? Silti se on onnistunut antamaan uuden suunnan joillekin dynamiikan osa-alueille. Siksi meidän on lujitettava sitä poliittisella ja institutionaalisella tasolla ohjelmien ja rahoituksen avulla. Sitä tarkoittaa Välimeren unioni.

Euroopan komissio ilmaisee tämän selvästi tiedonannossaan, ja siksi tämä parlamentti tukee tiedonantoa tänään samoin kuin sitä, mitä suuri enemmistö Euroopan hallituksista haluaa: lisää Barcelonan prosessia, lisää Barcelonan prosessia, lisää Barcelonan prosessia. Sitä tarkoittaa Välimeren unioni: ei enempää rakenteita vaan ihmisille mahdollisuus parempaan elämään tasavertaisten kumppanien yhteistyön ansiosta.

Haluan sanoa, että siinä tapauksessa parlamentaarisen Euro–Välimeri-edustajakokouksen on oltava lainsäädäntöelin, joka antaa prosessille demokraattisen oikeutuksen. Ei ole sattumaa, että te, arvoisa puhemies Mechtild Rothe, Euro–Välimeri-edustajakokouksen edustaja, toimitte tämän istunnon puheenjohtajana.

 
  
MPphoto
 
 

  Baroness Nicholson of Winterbourne (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia kollegoja, jotka ovat käyttäneet puheenvuoron ja tukeneet Barcelonan prosessia monien vuosien ajan. Se on hieno ajatus, joka ansaitsee menestyksen. Suhtaudun erityisen myönteisesti puhemies Hans-Gert Pötteringin aloitteeseen jonkinlaisen rakenteen muodostamisesta parlamentin sisälle Barcelonan prosessin edistämiseksi sekä presidentti Sarkozyn sitoumista prosessin lujittamiseen yhtä lailla eri näkökohdista.

Ensi maanantaina, 9. kesäkuuta, juhlitaan Euroopan unionin Välimeren alueen yliopiston avaamista. Kollegat, haluaisin teidän pistävän päivämäärän merkille. Sanomme, että menestyksemme perustuu vuoropuheluun, ja esimerkkinä Euro–Välimeri-prosessista pitäisi olla menestyvä yliopisto. Onnittelen puheenjohtajavaltiota Sloveniaa kotipaikan tarjoamisesta yliopistolle, mutta kysyn kollegoilta kaikissa valiokunnissa – ja komissiolta ja puhemiesneuvostolta – miksei korkeakoululle ole varattu talousarviota? Emme varmastikaan voi turvautua yliopiston tulevaisuuden edistämisessä vain yhteen puheenjohtajavaltioon – tässä tapauksessa Sloveniaan. Jos haluamme yliopiston menestyvän, meidän on varattava sille talousarvio vuosiksi eteenpäin.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, Välimeren historia on paljon syvällisempää kuin sen maantiede. Ei tarvitse olla kotoisin tuolta alueelta ymmärtääkseen, kuten komission jäsen aivan oikein korosti, sen suurimpia ongelmia, jotka ovat maastamuutto, mafian harjoittama ihmiskauppa, jota ei valitettavasti ole mainittu päätöslauselmaesityksessä, huumeet, Välimeren kahden puolen välinen taloudellinen kuilu ja tietystikin radikaali islamilainen fundamentalismi, joka on yksi kansainvälisen politiikan suurimmista mustista aukoista.

Siksi Välimeren tilanne on oman poliittisen hankkeemme vakauden ja turvallisuuden kannalta tärkeä. Näin ollen olemme tyytyväisiä komission tiedonantoon. Olemme tyytyväisiä sen huolellisuuteen, koska se on nopeasti toteuttanut Eurooppa-neuvoston toimeksiannon, sen realismiin, koska se asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin, ja sen terveeseen järkeen, koska se korostaa tässä uudessa juuri Barcelonan prosessiin uutta elämää puhaltavassa aloitteessa muotoiltujen aloitteiden täydentävää ja monenvälistä luonnetta.

Arvoisa puhemies, haluan korostaa sitä, että olen eri mieltä joistakin tämän keskustelun aikana esitetyistä arvosteluista. Uskon, että Euroopan unioni ja komissio asettavat tarvittaessa ajatukset numeroihin nähden etusijalle, ja on selvää, että Euroopan unioni pyrkii ulkoisissa toimissaan aina puolustamaan periaatteita, joihin me uskomme. On kuitenkin myös totta, arvoisa puhemies, että meidän on usein siirryttävä vuorisaarnan autuaaksijulistuksista ja hienoista periaatteista tilikirjoihin, jotta voimme varmistaa uskottavuuden ja realismin, ja siirryttävä sanoista tekoihin politiikoissa, joita haluamme edistää.

Siksi, arvoisa puhemies, on hyvin helppoa arvostella ja tehdä aloitteita, mutta näitä aloitteita on arvioitava suhteessa taloudellisiin voimavaroihin, jotka jäsenvaltiot antavat Euroopan unionille politiikan asianmukaista toteutusta varten. Siksi uskon, arvoisa puhemies, että nykyisten rahoitusnäkymien puitteissa meillä on, mitä on, ja jos emme käytä näitä resursseja, emme pysty toteuttamaan tavoitteita, joihin Euroopan unionina pyrimme.

 
  
MPphoto
 
 

  Kader Arif (PSE). - (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Välimeren unioniksi kutsutun rakenteen luominen aiheutti aikanaan kiistelyä ja huolestumista sekä Euroopassa että Välimeren kumppaneidemme keskuudessa.

Tämä aloite ei selvästikään voinut olla puhtaasti Ranskan sisäinen tai Euroopan sisäinen aloite sen paremmin kuin Euro–Välimeri-suhteiden turvallisuuslähtöisen vision ilmentymäkään.

Olen siksi tyytyväinen komission jäsenen tämänaamuiseen puheeseen sekä tehtyihin ehdotuksiin, jotka vastaavat joihinkin minua huolestuttaviin kysymyksiin. Tämän yhteisen hankkeen on koostuttava yhteisestä vuoropuhelusta, joka perustuu yhdenvertaisuuteen ja yhteishallintaan. Euro–Välimeri-suhde on kuitenkin epäsuhtainen eli sekä tunteita kuohuttava että järjen vastainen. Se on selvästikin epäsuhtainen kaupan alueella: sekä pohjoisen ja etelän välisessä että etelän sisäisessä kaupassa. Siksi meidän on tarkasteltava sitä, pitäisikö vapaakauppa-alue perustaa vuonna 2010 vai ei. Se on järjen vastainen, koska se perustuu suhteisiin, jotka liittyvät historiaan, joka on usein tuskallinen ja monimutkainen ja jota tänä päivänä voimistaa se, mitä tietyt konservatiivit haluavat, nimittäin sivilisaatioiden yhteentörmäys, lännen ja idän ryhmittymien vastakkainasettelu.

Näin ollen, jos minun pitäisi päättää, tarkastelisin ensin tätä Euro–Välimeri-suhdetta kiihkottomasti ja rationaalisesti. Meidän on oltava rationaalisia parlamenttien ja erityisesti Euro–Välimeri-edustajakokouksen aseman vahvistamisen suhteen. Meidän on oltava rationaalisia hyvää hallintoa koskevien ehdotustemme suhteen. Meidän on oltava rationaalisia sellaisen avun suhteen, jota voidaan antaa etelän sisäisestä näkökulmasta. Meidän on oltava rationaalisia myös ihmisten vapaan liikkuvuuden sekä Israelin ja Palestiinan kysymyksen suhteen. Meidän on myös oltava kiihkottomia, sillä jos emme pysty siihen, emme voi luoda tätä rauhan aluetta emmekä estää tätä sivilisaatioiden yhteentörmäystä, jota jotkut ihmiset toivovat.

 
  
MPphoto
 
 

  Ioannis Kasoulides (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Ferrero-Waldner ja edelliset puhujat ovat esitelleet hyvin Barcelonan prosessille eli Välimeren unionille annettua uutta sysäystä. Barcelonan ajatukset ovat nyt osuvampia kuin koskaan ennen. Euroopan unionin ja useimpien Välimeren maiden välinen hyvinvointikuilu on valitettavasti kasvanut. Euroopan unionin kanssa käytävän kaupan asteittainen vapauttaminen ei ole houkutellut kotimaisia tai ulkomaisia investointeja, joita tarvitaan elintason nostamiseen alueella.

Paljon on nyt kiinni ehdotettujen uusien hankkeiden onnistumisesta. Niiden on oltava näkyviä ja kouriintuntuvia tavallisille kansalaisille kummallakin puolella Välimerta ja yksityisen sektorin kannalta mielenkiintoisia ja houkuttelevia: hankkeita, jotka liittyvät esimerkiksi väestönsuojeluun, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, tulviin ja vesipulaan, metsäpaloihin, Välimeren puhdistamiseen ja aurinkoenergiaa hyödyntävän tekniikan kehittämiseen Välimeren kummankin puolen eduksi.

Kaikkien Välimeren maiden, sekä pohjoisten että eteläisten, yhteiset hankkeet ovat yksi avain menestykseen. Maahanmuuttoon, sosiaaliseen osallisuuteen, oikeuteen ja turvallisuuteen liittyvät asiat ovat myös kumpaakin osapuolta hyödyntäviä ja näkyviä. Emme saa unohtaa, että kumppanimme ovat nyt Saharan alapuolisesta Afrikasta tulevien muuttoaaltojen kauttakulkumaita.

Avoimeksi jää varsinkin tämänkaltaisen aiempaa kunnianhimoisemman hankkeen rahoitusta koskeva kysymys. Mitä kouriintuntuvampia ja näkyvämpiä hankkeen edut ovat, sitä halukkaampia jäsenvaltiot ovat antamaan rahoitusta.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
  
MPphoto
 
 

  Vural Öger (PSE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin tässä vaiheessa vielä kerran onnitella presidentti Sarkozya, vaikkakin vastahakoisesti. Hänen metelöintinsä EU:n ja Välimeren alueen suhteista on itse asiassa ansaitusti lisännyt vuodesta 1995 olemassa olleeseen Barcelonan prosessiin kohdistuvaa huomiota ja näkyvyyttä. Uusi keskustelu eteläisestä naapurialueestamme on päässyt valloilleen.

Tuloksia tarkasteltaessa tulee kuitenkin selväksi, että presidentti Sarkozyin helmikuussa 2007 esittämä alkuperäinen ajatus on epäonnistunut kolmella tavalla. Ensinnäkin Espanja ja Italia raivasivat mahdollisen Turkin EU:hun liittymisen vaihtoehdon tehokkaasti pois tieltä Roomassa joulukuussa 2007 hyväksytyllä julkilausumalla. Sitten liittokansleri Merkel varmisti, että EU:n ja Välimeren alueen suhteita kehitettäisiin edelleen EU:n nykyisten rakenteiden puitteissa. Nyt komissiokin on jarruttanut presidentti Sarkozyn kunnianhimoisia suunnitelmia hankkeen sihteeristöstä ja johtamisrakenteesta. Näin ollen on ilmeisen selvää, että presidentti Sarkozyn omapäisyyksiä ei Euroopan unionissa siedetä.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Busuttil (PPE-DE).(MT) Me tarvitsimme tämän uuden alun; tarvitsimme uutta tarmoa Välimeren alueen politiikkaan, joka on niin tärkeää sekä Välimeren alueelle että Euroopalle. Barcelonan prosessin ehkäpä suurin epäkohta oli, että keskisen Välimeren alueen naapurimaamme tunsivat aina, että tämä oli niille väkisin tuputettu eurooppalainen prosessi, eikä tasavertaisuuden ja jäsenyyden tunnetta ollut riittävästi. Meidän on varmistettava 13. heinäkuuta pidettävässä huippukokouksessa, että rakennamme tätä Välimeren alueen hankkeeseen liittyvää uutta unionia todellisen jäsenyyden ja todellisen tasavertaisuuden pohjalta. Meidän on luotava se sellaisten rakenteiden varaan, jotka ovat erillisiä, eikä meidän pidä tyrkyttää tulevaisuuden toiveitamme muille. Se tarkoittaa luonnollisesti sitä, että ei vain toisella vaan kummallakin osapuolella on sekä velvollisuuksia että oikeuksia. Suhtaudumme tähän ehdotukseen samanaikaisesti sekä epäilevästi että toiveikkaaasti. Toivon, että toivo voittaa epäilyn.

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró (PPE-DE).(PT) Barcelonan prosessi on olemassa vain, koska suhteemme etelään vaikuttaa joukkoon keskeisiä EU:n poliitisia kysymyksiä. Näitä kysymyksiä ovat muun muassa energia, terrorismin vastainen taistelu, väestörakenne ja muuttoliike, taloudellinen kehitys ja rikollisuuden torjunta. Meidän on kuitenkin tunnustettava, että Barcelonan prosessi ei itsessään ole ollut menestys.

Eurooppa on itse asiassa onnistunut parhaiten ehdokasmaiden uudistusten edistämisessä. Välimeren etelärannikon maat eivät voi liittyä Euroopan unioniin, mutta ovat joissain tapauksissa ongelmallisimpia naapureitamme. Siksi kysymys kuuluukin, miten meidän on muutettava strategiaamme prosessin uudelleenkäynnistämiseksi niin, että uusi Välimeren unioni ei jää taas vain yhdeksi hienoksi ideaksi.

Uskommeko, että asiassa voidaan edetä tukemalla erityisiä investointeja todella avoimien markkinoiden puitteissa? Uskommeko laajimpaan mahdolliseen yhteisön elvytysvälineiden käyttöön? Puolustammeko ajatusta siitä, että avun määrää riippuu toteutettavien uudistusten laadusta? Minä uskon niin, koska Välimeren alueen ongelmat ovat meidän ongelmiamme. Meidän on pidettävä mielessä, että jos me emme muista, mikä meni vikaan Barcelonassa, emme kykene tuomaan uutta dynamiikkaa suhteeseemme eteläisten naapureidemme kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin pyytää komission jäseneltä Ferrero-Waldnerilta, että hän ei tarkastelisi tätä Barcelonan prosessia pelkästään taloudellisena prosessina. Kun Eurooppa tarvitsee energiaa, se kääntyy Afrikan puoleen hyötyäkseen sen auringosta ja hiekasta. Eikö se ole vähän liian vähän? Eikö meidän pitäisi toteuttaa tätä prosessia tekemällä työtä kulttuurin alueella? Olemme tekemisissä maiden kanssa, jotka ovat hyvin erilaisia keskenään, ylpeiden maiden, maiden, joilla on historia ja hieno kulttuuri. Eikö meidän pitäisi pyrkiä parantamaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta syvällisellä kulttuurityöllä?

Yhdessäkään asiakirjassa ei viitata Anna Lindh -säätiöön, joka on jo joitakin vuosia pyrkinyt edistämään yhteistyötä. Näkisin myös hyvin mielelläni jatkossakin edistystä ehdotetussa eurooppalais-arabialaisessa yliopistossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Marusya Ivanova Lyubcheva (PSE).(BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Mustanmeren unionin perustamista koskeva kysymys on strategisesti merkittävä. Tämä on yhteisen tulevan kehityksen prosessi, joka koskee Euroopan unionin lisääntyvän vaikutusvallan ja taloudellisen yhteistyön lisäksi myös hyvää naapurisopua.

Välimeren alueella on runsaasti kulttuurin ja historian kerrostumia, ja sen nykyinen poliittinen ja taloudellinen vaikutusvalta on erityisen tärkeää. Pidän tätä prosessina, askeleena kohti EU:n aiempaa globaalimpaa asemaa kokonaisuutena pikemmin kuin minkään yksittäisen maan hankkeena.

Samanaikaisesti Välimeren akseli pitäisi yhdistää EU:n politiikan kehityksessä EU:n strategisten hankkeiden itäiseen ulottuvuuteen. Mustanmeren alueet ovat aina olleet yhteydessä Välimeren alueeseen, ja siksi niiden kummankin pitäisi olla tänä päivänä vertailukelpoisia ja lähtökohdiltaan samassa asemassa.

Tämä on ainoa keinomme saada Euroopan unionin poliitikoille ja arvoille uutta tehoa ja suurempaa vaikutusvaltaa. Se tuo EU:n politiikoille uutta lisäarvoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin todeta komission jäsenelle, että moottoriteiden rakentamisen suunnittelu ei ratkaise Välimeren alueen vakavia ongelmia, ellei hän ole vakaasti päättänyt vakuuttaa presidentti Sarkozya kuusikaistaisen moottoritien rakentamisesta Ranskan ja Turkin välille!

Arvoisa komission jäsen, olin pettynyt johdantopuheenvuoroonne, koska ette käsitellyt tiettyjä Välimeren alueen suurimpia poliittisia ongelmia. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että Israel on miehittänyt palestiinalaisille kuuluvan maan, Turkki on miehittänyt Kyproksen, Espanja jatkaa kahden siirtokuntansa asuttamista Marokossa ja Yhdistynyt kuningaskunta kahden siirtokuntansa asuttamista Kyproksella ja – ymmärtääkseni – yhden Espanjassa vielä 2000-luvullakin.

Jos näitä vakavia ongelmia ei käsitellä, emme voi toteuttaa Välimeren unionion teoreettisia suunnitelmia käytännössä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, Eurooppa todellakin hengittää kaksilla keuhkoilla. Toinen näistä keuhkoista on Välimeren ulottuvuus, josta parhaillaan keskustelemme. Toinen on itäinen ulottuvuus, johon kuuluvilla mailla on yhteisiä rajoja Puolan kanssa. Esimerkkinä voisin mainita Ukrainan, Valko-Venäjän ja Venäjän. Itäiseen ulottuvuuteen kuuluu myös Kaukasuksen maita, kuten Georgia ja Armenia.

On aivan oikein, että tänään, 13 vuotta Barcelonan jälkeen, uhraamme niin paljon aikaa Euroopan politiikkamme ratkaisevan tärkeälle Välimeren ulottuvuudelle. On kuitenkin syytä korostaa, että tämä on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Välimeren alueen maiden politiikka on välttämätöntä ja sitä on uudistettava, mutta se on vain yksi Euroopan unionin laajemman ulkopolitiikan osatekijöistä. Meidän Euroopan unionin tuleviin jäseniin kohdistuvan politiikkamme on oltava erittäin tärkeä osa viimeksi mainittua. Yksinkertaisesti sanottuna en usko, että mikään niistä Välimeren maista, joista keskustelemme tänään, liittyy unioniin. Ukrainasta, Georgiasta ja Armeniasta tulee kuitenkin vääjämättä jäseniä.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minun mielestäni tangoon tarvitaan kaksi. Haluaisin tietää, onko toisella puolella Välimerta todellista kiinnostusta asiaan. Kun näemme tänään, millaiseen tangoon Ranskan hallituksen on taivuttava saadakseen Välimeren valtionpäämiehet yhteen, saadakseen heidät saapumaan 13. heinäkuuta Pariisiin, ihmettelen, onko toinen osapuoli todella yhtä sitoutunut asiaan.

Haluan kertoa teille, että tarkistettu hankkeenne on äärimmäisen mielenkiintoinen. Euroopan unioni perustettiin sodan jälkeen hiilen ja teräksen varaan. Jos ehdotamme kumppaneillemme, että luomme 2000-luvun hankkeen, joka perustuu ilmastonmuutokseen, uusiutuvaan energiaan ja Välimeren täydellisesti raunioituneen ympäristön kunnostamiseen, voimme tukea tätä hanketta. Mutta missä on johdonmukaisuus, arvoisa komission jäsen? Mitä voimme sanoa tästä presidentti Sarkozyn sooloilusta, kun hän vielä tänäänkin, ennen Ranskan puheenjohtajakautta, vaatii Algeriaa allekirjoittamaan sopimuksen ydinvoimalaitoksen rakentamisesta? Mielestäni se on selvä esimerkki neuvoston ja komission välillä mahdollisesti vallitsevasta ristiriidasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Carlo Fatuzzo (PPE-DE).(IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, Marios Matsakis on aivan oikeassa. Olen samaa mieltä monesta hänen toteamastaan asiasta. Mare nostrumiksi 2000 vuotta sitten kutsuttuun Välimereen rajoittuvien valtioiden välillä on aina ollut vaikeuksia ja ongelmia.

Myös liberaaliryhmän puheenjohtaja Graham Watson on mielestäni oikeassa: meidän on opittava antamaan ja ottamaan. Siksi vaadin Italian uutta hallitusta pääministeri Berlusconin johdolla ottamaan huomioon eversti Gaddafin vetoomukset ja pyynnöt – olimmehan hyvin innokkaita miellyttämään häntä bulgarialaisten sairaanhoitajien tapauksen aikaan piittaamatta siitä, mitä sen takana piilee. Hän on toistuvasti pyytänyt Italiaa rakentamaan hänen maahansa moottoritien. Moottoritie hyödyttäisi presidentti Gaddafin lisäksi kaikkia Pohjois-Afrikan asukkaita, joten näin osoitamme hyvää tahtoamme ja teemme jotain koko Välimeren alueen kannalta myönteistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, Välimeren alue ja Lähi-itä ovat Euroopan unionin näkökulmasta strategisesti tärkeitä alueita. On täysin selvää, että jos haluamme vastata yhteisiin haasteisiin, meidän on luotava rauhan ja taloudellisen vakauden alue, joka perustuu demokratian, yhteisvastuun ja yhteistyön periaatteisiin. Barcelonan prosessin elvyttäminen ja kehittäminen on myös välttämätöntä, jotta voimme luoda vahvan kumppanuuden terrorismin torjumiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella.

Euro-Välimeri-kumppanuus ei voi kohdistua pelkästään talouteen ja kauppaan liittyviin asioihin. Siihen pitäisi kuulua myös vahvistettu alueellinen yhteistyö, tiiviimpi sosiaalinen osallisuus ja yhteistyö ympäristönsuojelun alueella. Lisäksi meidän pitäisi korostaa tarvettaa lujittaa politiikkoja, joiden tavoitteena on parantaa naisten asemaa Välimeren yhteiskunnissa edistämällä sukupuolten tasa-arvoa. Tapojen ja perinteiden kunnioittaminen ei saa tarkoittaa naisten perusoikeuksien rikkomista.

Lopuksi haluaisin ilmaista tyytyväisyyteni komission ehdotukseen parlamentaarisesta Euro-Välimeri-edustajakokouksesta. Sen asemaa ja demokraattista oikeutusta pitäisi vahvistaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, jatkan ranskaksi. Martin Schulz ei ehkä ole samaa mieltä, mutta mielestäni presidentti Sarkozy antoi Välimeren unionille alkusysäyksen. Siksi aion kerrankin kaikeasta huolimatta jatkaa puhumista sillä kielellä.

Ensinnäkin huomaan, hyvät naiset ja herrat, että tämä keskustelu tai tämä aihe on synnyttänyt voimakkaita reaktioita. Kaikilla on jotain sanottavaa aiheesta, mikä onkin äärimmäisen tärkeää. On totta, että minun mielestäni rauha saattaa olla vaakalaudalla Välimerellä. On myös totta, että sen kahden rannikon välillä on yhä kuilu, joka on kutistumassa mutta yhä olemassa. Meidän on otettava huomioon saavutetut edistysaskeleet: makrotaloudellinen vakaus, inflaation hidastuminen ja huomattavasti paremmat ihmisoikeudet. Silti on tietysti vielä paljon tehtävää. Toisaalta tarvitaan kipeästi uudistuksia, joiden on oltava entistä nopeampia ja kattavampia. Myös kaupan ja investointien kysymys on ratkaiseva. Olen eri mieltä Francis Wurtzin kanssa siitä, että Barcelonan prosessi olisi kuollut. Kuten olen aina sanonut, sitä on ollut vaikea toteuttaa olemassa olevien poliittisten ongelmien vuoksi, mikä on totta. Kun keskusteltiin poliittisista ongelmista, kyse oli, kuten tiedämme, Barcelonan prosessista. Valitettavasti ongelmat eivät häviä, vaikka yrittäisimmekin ratkaista nämä kysymykset erityishankkeilla, joille minä annan tukeni. Siksi uskon, että tämä on hyvä ajatus, ja mielestäni olemme aloittaneet sen uudelleen käytännöllisellä ja kouriintuntuvalla lähestymistavalla, joka on tietysti kaiken kattava.

Vapaakaupan ja vapaakauppasopimusten suhteen, hyvät naiset ja herrat, minun on korostettava, että kohtuuttoman pitkien siirtymäkausien vuoksi 2010 on edelleen ensimmäinen vuosi, jolloin voimme panna nämä sopimuksen täytäntöön. Itse asiassa meillä ei vieläkään ole yhtään vapaakauppasopimusta. Maataloudesta käymme parhaillaan neuvotteluja, jotka ovat kuitenkin hyvin mutkikkaita myös toisen osapuolen kannalta, koska niihin kuuluu antamisen lisäksi myös vastaanottaminen. Nämä neuvottelut ovat aina vaikeita. Vapaakauppasopimukset Tunisian ja Israelin kanssa tulevat voimaan vuonna 2010. Vastaavaa sopimusta Marokon kanssa viimeistellään, mutta se vaatii vielä huomattavia ponnisteluja. Viimeinen tähän liittyvä maa on Egypti. Näin ollen voitte nähdä, että asiat etenevät hyvin hitaasti, mikä ei johdu prosessista vaan itse maista, jotka eivät halua edetä nopeammin. Se on tärkeää tuoda esiin. Kaikesta huolimatta tämä uusi ajatus on hyvä ajatus, mahdollisuus, ja toivon, että kumppanit hyödyntävät sen. Hyvä Marie-Anne Isler-Béguin, on myös totta, että kumppanienkin on haluttava mukaan tanssiin. Siksi komissio on puhunut niiden kunkin kanssa erikseen varmistaakseen, että sen ehdotukset kuvastavat niille tärkeitä asioita ja näkemyksiä.

Ihmisoikeuksien suhteen, hyvät naiset ja herrat, minun on korostettava, että en olisi itse tehnyt mitään, jos ihmisoikeuksia ei olisi ollut. Barcelonan prosessin on tarkoitus jatkua. Toimielimet ovat siinä myös mukana. Periaatteessa toimielimillä on tehtävänsä, mikä koskee myös Anna Lindh -säätiötä. Anna Lindh -säätiö on tietysti läsnä, ja uuden puheenjohtajavaltion ja uuden johtajan myötä näitä näkökohtia pitäisi korostaa entisestään. Nämä asiat eivät ole kadonneet minnekään. Mainitsemani naapuruuspolitiikka, joka on kahdenvälistä politiikkaa, ei myöskään katoa minnekään, koska se pyrkii toimintasuunnitelmillaan aidosti vahvistamaan ja edistämään uudistuksia. Älkää siksi kuvitelko, ettei se ei olisi mukana. Se on todellisuudessa toteuttamiemme ja vahvistamiemme hankkeiden todellinen lisäarvo.

Portorožissa sijaitsevasta Euro–Välimeri-yliopistosta olen ensisijaisesti sitä mieltä, että se on puheenjohtajavaltio Slovenialta erinomainen idea. Aion henkilökohtaisesti osallistua sen vihkimiseen. Minut on kutsuttu sinne ja aion ehdottomasti olla mukana.

Koska ajatus on Slovenian, on rahoituksen kannalta vain luonnollista, että Slovenian on osallistuttava sen rahoitukseen, minkä se tekeekin miljoonalla eurolla. Minulta on myös pyydetty osaa rahoituksesta, minkä vuoksi olen yrittänyt etsiä jotain niistä varoista, jotka periaatteessa on jo kohdennettu. Se on kaikkea muuta kuin helppoa. Olen löytänyt miljoona euroa, jotka aion lisätä tähän hankkeeseen. On kuitenkin muita rahoitusvälineitä, joista olenkin tiedottanut puheenjohtajavaltiolle. Ensinnäkin on rakennerahastojen ja koheesiorahaston määrärahat, jotka on vain jaettava uudelleen Sloveniassa, ja toiseksi on tutkimus- ja koulutusrahastot. Varoja siis on käytettävissä. Lisäksi teidän on tietysti oltava tietoisia Erasmus-apurahoista, jotka ovat edelleen voimassa. Tätä uutta asiaa aiomme vahvistaa.

Haluaisin puhua lyhyesti kulttuurista, arvoisa puhemies. Joku taisi mainita Robert Schumanin sanoneen kerran, että jos meidän pitäisi aloittaa Euroopan unionin perustaminen uudelleen, meidän pitäisi aloittaa kulttuurista. Se on totta, mutta koska on niin paljon köyhyyttä, lukutaidottomuutta ja niin edelleen, meidän on tehtävä myös muuta, ja voin toistaa, mitä sanoin ihmisoikeuksista: kaikki kulttuuriohjelmat säilyvät ja niitä on varsin paljon.

Lopuksi haluan puhua lyhyesti sihteeristöstä, koska se oli hyvin täsmällinen kysymys. Ilmastujen erilaisten näkemysten valossa päättelimme, kuten tiedonannossamme todetaan, että sihteeristöä voitaisiin kehottaa laatimaan ehdotuksia yhteisiksi aloitteiksi, joista poliittiset tahot sitten tekisivät päätökset, ja vastaamaan valtioiden ja hallitusten päämiesten päättämien hankkeiden edellyttämistä jatkotoimenpiteistä. Sihteeristö voisi myös olla erillinen, riippumaton oikeushenkilö. Yksityiskohdat on vielä selvitettävä.

Päätän puheenvuoroni muutamalla sanalla ydinvoima-asiasta. Arvoisa puhemies, puheenjohtajamme kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n kanssa Wienissä allekirjoittama yhteisymmärryspöytäkirja liittyy turvallisuuteen ja suojeluun. Henkilökohtaisesti tuen sitä ja olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tehdä niin, koska ei ole meidän päätettävissämme, mitä energialähteitä maat käyttävät. Kuten sanoitte, jokaisella maalla on oikeus suhtautua ydinenergiaan varauksella, ja tiedätte, että me itse teemme niin. Mailla on kuitenkin oltava ainakin mahdollisuus toimia niin kuin ne haluavat. Sinänsä turvallisuus ja suojelu ovat elintärkeitä, ja näitä asioita käsitellään pöytäkirjassa.

Pyydän anteeksi, arvoisa puhemies, mutta kuten aluksi totesin, tämä keskustelu on herättänyt voimakkaita reaktioita.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. − (ES) Keskustelun päätteeksi ilmoitan, että olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä1.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan klo 11.00.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. (EN) On ilo kuulla neuvoston ja komission lausunnot Barcelonan prosessista ja ehdotuksesta Välimeren unioniksi. Viimeksi mainitun on tarkoitus käynnistyä Ranskan puheenjohtajakauden aikana 13. heinäkuuta Pariisissa.

Maltan hallitus on esittänyt kannanottonsa mainituista lausunnoista. Olen täysin samaa mieltä Välimeren unionia koskevista ehdotuksista. Koska on tärkeää, että toimia ja voimia ei kaksinkertaisteta, merellisiä toimintoja koskeva ehdotus on kiitettävä.

Malta on tarjoutunut isännöimään sihteeristöä valvoakseen tällaisten ehdotusten täytäntöönpanoa, ja kannatan tarjousta kaikilta osin, en pelkästään saaren ainutlaatuisen maantieteellisen aseman vuoksi Välimerellä, vaan myös siksi, että meillä on infrastruktuuri, henkilökuntaa ja kokemusta tällaisen instituutin isännöintiin.

Lopuksi haluaisin mainita, että vähän yli kolmekymmentä vuotta sitten työväenpuolueen muodostama hallitus onnistui kiinnittämään maailman huomion Välimeren merkitykseen ja tämän meren pohjois- ja etelärannikkojen maiden välisen yhteistyön tarpeellisuuteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. (IT) Olen tyytyväinen Välimeren unionin perustamiseen, koska se auttaa meitä parantamaan ja tiivistämään suhteita Välimeren kumppaneihimme ja edistää keskinäistä tietoisuutta, kasvua, työllisyyttä ja koulutusta EU:ssa sekä 12 muussa Euroopan maassa.

Rauhan ja demokratian edistäminen, maahanmuuttotarkastukset, taloussuhteet ja raaka-aineiden toimitukset ovat olleet historiallisesti maani Välimeren maihin liittyvän naapuruuspolitiikan keskeisiä kohtia. Bettino Craxi oli tässä suhteessa edelläkävijä.

Välimeren unionin avulla voimme helpottaa koko alueelle tärkeiden rajatylittävien hankkeiden toteutusta. Näiden hankkeiden tarkoituksena on parantaa merten moottoriteitä, torjua meren saastumista, parantaa väestönsuojelua, luoda paremmin yhdennetyt energiamarkkinat ja kehittää uusia uusiutuvaan energiaan liittyviä tekniikoita.

Välimeren unionin on osaltaan edistettävä demokratiaa ja ratkaistava Lähi-itää ja Länsi-Saharaa yhä horjuttavat konfliktit parlamentaarisen Euro–Välimeri-edustajakokouksen avulla niin, että edustajakokous on siinä täysipainoisesti mukana.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö