Puhemies. − (PT) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0457/2008).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

(PT)

Stavros Arnaoutakisin laatima kysymys numero 35 (H-0546/08)

Aihe: Elintarvikekriisi EU:ssa ja Euroopan kuluttajien suojeleminen

Onko komissio päättänyt Eurooppaa toistuvasti vaivanneiden elintarvikekriisien jälkeen toteuttaa erityistoimenpiteitä, joilla tarjotaan tehokasta kuluttajansuojaa?

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin kiittää parlamentin jäsen Arnaoutakisia kysymyksestä, jonka hän on esittänyt erittäin ajankohtaisesta aiheesta eli elintarviketurvallisuudesta.

Komissio pyrkii monella tavalla varmistamaan, että kuluttajat ja Euroopan kansalaiset ovat turvassa mahdolliselta elintarvikekriisiltä. Ensinnäkin komissio varmistaa, että asiasta vastaavat viranomaiset kaikissa 27 jäsenvaltiossa saavat pikaisesti ja samanaikaisesti varoituksen elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän (RASFF) kautta.

Toiseksi komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) suorittaa järjestelmällisiä tarkastuksia jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa.

Kolmanneksi komissio tutkii tarkasti kaikki Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta (EFSA), kansainvälisiltä tiedotusvälineiltä sekä muista lähteistä saamansa tiedot.

Tarvittaessa ja erityisesti siinä tapauksessa, että jokin elintarvike tai rehu saattaisi aiheuttaa vakavan uhan kansanterveydelle eikä kyseistä uhkaa voida käsitellä tehokkaasti jäsenvaltioiden tasolla, komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet EU:n tasolla.

Esimerkiksi mineraaliöljyn saastuttaman ukrainalaisen auringonkukkaöljyn tapauksessa Ranskan toimivaltainen viranomainen välitti 23. huhtikuuta 2008 RASFF:iin ilmoituksen ja kaikki jäsenvaltiot saivat tiedon asiasta. Komissio ilmoitti asiasta välittömästi RASFF:n kautta muille jäsenvaltioille ja teki 10. kesäkuuta 2008 päätöksen 2008/433/EY Ukrainasta peräisin olevan tai sieltä lähetetyn auringonkukkaöljyn tuontiin sovellettavista erityisehdoista mineraaliöljyn aiheuttaman saastumisriskin vuoksi. Lisäksi käynnistettiin tutkimukset saastumisen lähteen selvittämiseksi.

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002, joka tunnetaan paremmin yleistä elintarvikelainsäädäntöä koskevana asetuksena, säädetään jäljitysjärjestelmästä, jonka avulla voidaan poistaa tuotteita markkinoilta kohdennetusti, antaa täsmällisiä tietoja kuluttajille tai elintarvikealan toimijoille sekä arvioida uhat ja välttää turhat häiriöt kaupankäynnissä.

Komissio tarkastaa myös järjestelmällisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten valmiudet sen varmistamiseksi, että elintarvikelainsäädäntöä noudatetaan niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella.

Esimerkiksi Malesiassa komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto havaitsi merkittäviä ongelmia kalatuotteiden vientiä koskevien vaatimusten noudattamisessa. Komissio reagoi EU:n tasolla välittömästi kieltämällä kalan tuonnin Malesiasta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten komissio suojelee tehokkaasti kuluttajia ja estää elintarvikekriisejä.

Näin ollen komissio uskoo, että olemassa oleva lainsäädäntö sisältää tarvittavat mekanismit elintarvikekriisien tehokasta hallintaa sekä tehokasta kuluttajansuojaa varten.

Samalla kuitenkin pyrimme varmistamaan, että jäsenvaltioiden välisiä viestintäkanavia ja yhteistyötä kehitetään jatkuvasti tällä alalla. Olemme laatimassa uusia ohjeita RASFF:n käytöstä, ja komission on tarkoitus hyväksyä ne pian.

  Stavros Arnaoutakis, laatija. − (EL) Kiitos kertomuksestanne, arvoisa komission jäsen. Haluaisin sanoa, että eurooppalaiset kuluttajat kärsivät tällä hetkellä luottamuspulasta. Heidän luottamustaan on horjutettu.

Näin ollen meidän on nähtävä komission puolelta toimia, joita tarvitaan kuluttajille tiedottamiseksi. Varmaankin teette kaiken, minkä sanoitte tekevänne ja ansaitsette kiitokset. Kuitenkin esimerkiksi Kreikkaan tuli ukrainalaista auringonkukkaöljyä, ja puolet kreikkalaisista käytti sitä. Miten kuluttajia voidaan suojella ja mihin toimiin aiotte ryhtyä?

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EL) Haluan huomauttaa, että alati kasvava kohu, jota tämä tapaus on aiheuttanut, sekä RASFF:n kautta annetut varoitukset osoittavat järjestelmän todella toimivan.

Kreikkaa ja ukrainalaista auringonkukkaöljyä koskevassa tapauksessa 23. huhtikuuta 2008 annettiin yleinen varoitus, että saastunutta auringonkukkaöljyä oli päässyt EU:n markkinoille. Kun Sveitsin viranomaiset lähettivät 5. toukokuuta 2008 keskukseemme erityisen varoituksen, että tätä auringonkukkaöljyä oli matkalla esimerkiksi Kreikkaan, Italiaan ja Turkkiin, Kreikan viranomaiset suorittivat tarvittavat tutkimukset ja alkoivat toimittaa meille tietoa ja vetää tuotteita markkinoilta.

Haluan kuitenkin korostaa sitä, ettei meidän pitäisi sekoittaa keskenään Euroopan komission toimivaltaan kuuluvia ja sen toteuttamia toimenpiteitä sekä jäsenvaltioiden velvollisuuksia, koska niissä on kyse jäsenvaltioiden sisäisistä asioista.

Te tietenkin aiotte kysyä minulta, suoritetaanko tarkastuksia. Kyllä niitä suoritetaan. FVO-yksikkö tekee säännöllisesti vierailuja eri jäsenvaltioihin, valvoo, että laitokset toimivat, sekä etsii mahdolliset puutteet ja ilmoittaa niistä jäsenvaltioille. Näin toimitaan luonnollisesti niin Kreikassa kuin muissakin jäsenvaltioissa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). - (EN) Arvoisa komission jäsen, EU on tehnyt hyvää työtä ruokapöydästä maatilalle -järjestelmässään ja kuluttajien pitäisi luottaa siihen, mutta missä mennään EU:n tuottajien osalta? Mielestäni emme suhtaudu yhtä tiukasti tuotuihin elintarvikkeisiin kuin unionin sisällä tuotettuihin. Sallimme esimerkiksi joidenkin sellaisten aineiden käytön EU:n ulkopuolella, jotka olemme kieltäneet Euroopan unionissa, ja uudella kasvinsuojeluaineita koskevalla lainsäädännöllä aiomme toimia niin entistä enemmän myös viljantuotannossa. Pyytäisin teitä, arvoisa komission jäsen, puuttumaan tähän erityiseen ongelmaan, koska saatamme kuluttaa Euroopassa sellaista ruokaa, jonka valmistaminen ei olisi mahdollista Euroopan unionissa.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Haluaisin kysyä seuraavaa: Mikä on elintarvikekriisi? Voidaanko vaarallisten elintarvikkeiden esiintymistä EU:n markkinoilla pitää elintarvikekriisinä? Siinä tapauksessa voisimme puhua lelukriisistä, sillä tiedämme, että myynnissä on leluja, jotka eivät täytä turvallisuusvaatimuksia, sekä muita vaarallisia tuotteita. Miten elintarvikekriisi voidaan määritellä? Voidaanko se määritellä elintarvikkeiden hinnan jatkuvaksi kohoamiseksi, joka vaikuttaa kaikkiin kuluttajiin?

  Androula Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Aloitan toisesta kysymyksestä toteamalla, että emme voi kutsua elintarvikekriisiksi tilannetta, jossa havaitsemme markkinoilla puutteellisen kulutushyödykkeen. Kyse voisi olla elintarvikekriisistä, jos sallisimme tällaisen hyödykkeen vapaan myynnin Euroopan unionissa. Silloin voisi olla kyse kriisistä, koska vaarantaisimme kansalaistemme terveyden.

Mutta käytössämme on järjestelmä, jota sovellamme hyvin huolellisesti ja tunnollisesti välttääksemme tuollaiset kriisit. Olemme onnistuneet useita kertoja (myös aivan hiljattain) torjumaan elintarvikekriisejä.

Tuotetarkastuksista ja Euroopan unionin ulkopuolella tuotetuista tuotteista minun on todettava, että vaadimme kauppakumppaneitamme suorittamaan valmistamiensa elintarvikkeiden osalta täsmälleen samanlaisia tarkastuksia kuin joita me suoritamme.

Tämän takia mainitsin esimerkiksi Malesian. Lähetimme sinne FVO-yksikkömme, joka havaitsi, ettei järjestelmä toiminut siellä kunnolla. Tämän seurauksena kielsimme kalan tuonnin Malesiasta. Samalla tavalla toimittiin brasilialaisen häränlihan kohdalla ja on toimittu useita kertoja myös Bangladeshista tuodun häränlihan kohdalla.

Vaadimme siis, että jos kauppakumppanimme haluavat tuoda tuotteita Euroopan unionin alueille, niiden on noudatettava samoja hygieniasääntöjä kuin joita sovellamme unionissa.

  Puhemies. − (PT)

Bilyana Ilieva Raevan laatima kysymys numero 36 (H-0548/08)

Aihe: Tieturvallisuus:

Tieliikenneonnettomuuksissa menehtyneiden ja loukkaantuneiden henkilöiden lukumäärä on merkittävä humanitaarinen, terveydellinen, ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja väestöllinen kysymys. Tästä tragediasta aiheutuvat kulut myös vaikuttavat kielteisesti elämänlaatuun, kestävään kehitykseen ja ilmaston lämpenemiseen.

Tämän asian osalta olisi laadittava politiikkaa, jolla jäsenvaltioita kannustettaisiin pitämään liikenneonnettomuuksien lukumäärä enintään koko EU:n keskiarvon tasolla.

Aikooko komissio toteuttaa päättäväisempiä toimenpiteitä, esimerkiksi antaa yhteisön lainsäädäntöä, jolla laajennetaan nykyisten yhteisten normien soveltamisalaa? Aikooko se erityisesti ottaa käyttöön EU:n tieliikenneonnettomuuksia koskevan yhteisen indikaattorin, jota jäsenvaltioiden on noudatettava tiukasti?

Aikooko komissio tutkia mahdollisuutta kehittää yhtenäinen lähestymistapa seurantaan, valvontaan ja seuraamuksiin EU:n alueella? Voidaanko odottaa, että Euroopan unionin tuleva yhteinen tieturvallisuuspolitiikka johtaa myös yhteiseen liikennepoliisipolitiikkaan, jolla parannetaan tieturvallisuuden seurannan ja valvonnan laatua?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, komission jäsen Tajani joutui jäämään ministerineuvoston kokoukseen, mutta vastaan mielelläni hänen puolestaan parlamentin jäsen Raevalle erityisesti sen takia, että hänen kysymyksenä koskee asioita, joiden parissa olen itse toiminut hyvin paljon ja jotka ovat lähellä sydäntäni.

Vuonna 2001 Euroopan unioni asetti tavoitteekseen puolittaa tieliikenneonnettomuuksien määrän vuoteen 2010 mennessä. Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto hyväksyi tavoitteen. Vuonna 2003 se oli osa tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista toimintaohjelmaa, jossa määritettiin 60 toimenpidettä, joiden avulla tienkäyttäjiä kannustettaisiin käyttäytymään järkevämmin, hyödynnettäisiin teknistä kehitystä ajoneuvojen turvallisuuden parantamiseksi, parannettaisiin tieinfrastruktuuria, lisättäisiin kaupallisten kuljetusten turvallisuutta sekä parannettaisiin uhrien hoitoa ja onnettomuustietojen analysointia. Komissio otti käyttöön useita indikaattoreita tieturvallisuustilanteessa tapahtuvien muutosten seurantaa varten: uhrien lukumäärä miljoonaa asukasta kohti, turvavyön ja kypärän käyttöaste, alkoholin aiheuttamissa tieliikenneonnettomuuksissa mukana olleiden henkilöiden lukumäärä ja prosentuaalinen osuus sekä ylinopeutta ajaneiden henkilöiden lukumäärä ja prosentuaalinen osuus.

Yhteisön lainsäädännöstä haluaisin mainita uuden ajokorttidirektiivin, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 20. joulukuuta 2006. Direktiivin tavoitteena on parantaa nuorten tienkäyttäjien liikenneturvallisuutta sekä helpottaa kansalaisten vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Meillä on myös tieinfrastruktuurin turvallisuutta koskeva direktiivi, joka hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä kesäkuussa 2008. Lisäksi voidaan mainita ehdotus liikennerikkomusten valvontaa koskevaksi direktiiviksi, jonka komissio antoi vuonna 2008 ja josta Euroopan parlamentti ja neuvosto parhaillaan neuvottelevat.

Komissio pyrkii myös kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne vaihtaisivat liikenneturvallisuutta koskevia parhaita käytäntöjä mahdollisimman laajalti. Ehdotuspyynnön yhteydessä komissio osarahoittaa liikenneturvallisuuskampanjoita ja alaa koskevia innovatiivisia hankkeita, joita toteutetaan useissa jäsenvaltioissa.

Komissio tukee rahallisesti myös sellaisten hankkeiden tutkimussuunnitelmia, jotka todennäköisesti parantavat tietämystä tietyillä eritysalueilla ja auttavat luomaan uusia, luotettaviin tieteellisiin tietoihin perustuvia lainsäädäntöehdotuksia. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita DRUID-hanke (Driving under the influence of Drugs, Alcohol and Medicines). Psykoaktiivisten lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajamisen torjunnasta on tulossa ensisijainen tavoite uusissa jäsenvaltioissa. Vielä lopuksi, hyvä parlamentin jäsen Raeva: valmistelemme juuri uutta eurooppalaista toimintaohjelmaa kaudeksi 2010–2020. Toimintaohjelmaan liittyvät julkiset kuulemiset aloitetaan vuonna 2009, minkä jälkeen se käy läpi koko hyväksyntämenettelyn komissiossa.

Nämä olivat ne tiedot, jotka komission jäsen Tajani halusi välittää vastauksena kysymykseenne.

  Bilyana Ilieva Raeva, laatija. − (BG) Arvoisa komission jäsen, olen äärimmäisen iloinen voidessani kiittää teitä kaikesta työstänne, jota olette tehnyt Euroopan unionin liikenneasioista vastaavana komission jäsenenä viime vuosien aikana. Kiitän teitä myös Euroopan yhteistä tieturvallisuuspolitiikkaa koskevan yhteenvedon esittelystä.

Juuri tähän liittyen haluaisin kysyä seuraavaa: kun ajatellaan erilaisia käytössä olevia indikaattoreita sekä hyvin vakavasti otettavaa Euroopan komission aloitetta liikenneturvallisuudesta Euroopassa, miten näiden indikaattorien käyttöä valvotaan ja miten voidaan todella taata, että kuolemantapaukset saadaan vähintään puolitettua Euroopassa? Esimerkiksi Bulgarian kaltaiselle maalle kyseinen indikaattori on liian korkea. Euroopassa tarvitaan ehdottomasti sanktioita, joita asetetaan kyseisten vaatimusten noudattamatta jättämisestä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen, rikkomusten valvonta, rajoittaminen ja rangaistusten langettaminen kuuluu itsestään selvästi jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että 21. lokakuuta 2003 komissio antoi suosituksen liikenneturvallisuuden täytäntöönpanosta, jossa määritetään parhaat käytännöt liikennerikkomusten rajoittamiseksi. Haluan myös erityisesti mainita, että meillä on mahdollisuus arvioida kunkin jäsenvaltion tilannetta Euroopan liikenneturvallisuuspäivän yhteydessä. Arvio tuo esiin toisten jäsenvaltioiden ansiot ja toisten heikkoudet. Uskon, että eurooppalainen liikenneturvallisuuspäivä on erinomainen tapa valottaa eri jäsenvaltioiden suorituksia.

On totta, ja olitte oikeassa ottaessanne asian esiin, ettemme ole saavuttaneet toivomiamme tuloksia. Olemme monella tapaa huolissamme tavoitteesta, jonka mukaan uhrien lukumäärä puolitetaan vuoteen 2010 mennessä. Saattaa olla, että seuraavassa monivuotisessa ohjelmassa, joka kattaa kymmenen vuoden kauden, voimme lisätä jäsenvaltioihin kohdistuvia vaatimuksia.

Haluaisin myös käyttää tilaisuuden, arvoisa puhemies, muistuttaakseni, että pidämme direktiivin hyväksymistä erittäin tärkeänä, sillä sen ansiosta voidaan antaa rangaistuksia autoilijoille, jotka syyllistyvät rikkomukseen muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan. Tällä hetkellä kuljettajat rikkovat liikaa sääntöjä ollessaan jossain muussa kuin omassa jäsenvaltiossaan. Mielestäni tämä olisi hyvä keino parantaa Euroopan kansalaisten liikennekäyttäytymistä.

Kiitos kysymyksestänne. Tiedän, että seuraajani Tajani on myös erittäin vahvasti sitoutunut liikenneturvallisuuskysymyksiin. Voin myös todeta, että kaikki ehdotuksenne ja toimintanne auttavat meitä pääsemään eroon tästä kamalasta vitsauksesta.

  Puhemies. − (PT) Kysymys numero 37 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Toinen osa

(PT)

Emmanouil Angelakasin laatima kysymys numero 38 (H-0525/08)

Aihe: Nuorten kuluttajien valistus ja koulutus

Suuri osa tuotteita hankkivista ja palveluja käyttävistä kuluttajista on nuoria. Nuorille osoitetaan valtavat määrät mainoksia, joissa kehutaan – usein harhaanjohtavalla tavalla – koulutarvikkeita, leluja, vaatteita, elintarvikkeita, juomia, audiovisuaalituotteita jne..

Aikooko komissio jo käytössä olevan Eurooppa-kalenterin lisäksi aloittaa yleiseurooppalaisen kampanjan nuorten kuluttajien valistamiseksi ja kouluttamiseksi heitä koskevissa asioissa? Millä tavalla ja minkä välineiden avulla komissio käynnistäisi tällaisen aloitteen? Miten ja mitä menetelmää käyttäen komissio käsittelee nuoria kuluttajia koskevia tietoja, jotka käyvät ilmi kuluttajabarometreistä? Miten tällaiset tiedot saatetaan nuorten tietoon?

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, komissio panee merkille parlamentin jäsenen ilmaisemat huolenaiheet ja kiinnittää kysymyksen laatijan huomion siihen, että yhteisön kuluttajanoikeuksia koskeva lainsäädäntö tarjoaa jo nykyisellään merkittävää suojaa nuorille. Esimerkiksi sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin tavoitteena on suojella kuluttajia, myös nuoria, sellaisilta menettelyiltä, jotka haittaavat heidän kaupallisia etujaan. Tällaisia menettelyjä ovat muun muassa harhaanjohtava mainonta tai aggressiiviset menettelyt. Muita heikommassa asemassa oleviin kuluttajiin, kuten nuoriin, kiinnitetään erityistä huomiota arvioitaessa sopimattomia kaupallisia menettelyjä. Direktiivi sisältää myös mustan listan sellaisista kaupallisista menettelyistä, jotka on kaikissa tapauksissa kielletty EU:n alueella. Esimerkiksi sellaiset mainokset, joissa lapsia kehotetaan suoraan ostamaan tuotteita, ovat kiellettyjä kaikkialla Euroopan unionissa.

Komissio käynnistää syyskuussa 2008 verkkotiedotuskampanjan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevasta direktiivistä. Kyse on melko uudesta direktiivistä, jonka kohteena ovat myös nuoret. Kampanja pyörii sitä varten luodulla verkkosivustolla, jolta löytyy animaatioelokuvia, havaintoesimerkkejä sekä tietokilpailuja, jotta sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevat säännöt voidaan selittää kiinnostavammalla tavalla ja interaktiivisesti. Kuluttajien kiinnostus pyritään herättämään useilla keskeisillä kuluttajasivustoilla julkaistavien bannereiden ja tekomainosten avulla. Erilaisille kuluttajaryhmille, kuten nuorille, virtuaaliyhteisöille, musiikkisivustoille ja blogeille, luodaan omia portaaleja. Tietoa levitetään Internetissä kuukauden ajan. Ja vaikka on vaikeaa ennustaa, miten kauan kumppanisivustot säilyttävät kyseiset tiedot omilla sivuillaan, odotamme niiden löytyvän verkosta ainakin muutaman kuukauden ajan.

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä käsittelevää verkkosivustoa työstetään parhaillaan, ja se on kuluttajien käytössä ennalta määrittämättömän ajan. Tällä hetkellä komissiolla ei ole aikomusta käynnistää erityistä yleiseurooppalaista kampanjaa nuorten kuluttajien tiedon lisäämiseksi sekä heidän kouluttamisekseen. Komissio kehittää kuitenkin Eurooppa-kalenterin rinnalla verkkopohjaista työkalua kuluttajakasvatusta varten. Työkalua kutsutaan Dolcetaksi, ja se sisältää ensimmäisen ja toisen asteen opettajille suunnattuja opetusmoduuleja.

Kuluttajansuojaa koskevan tulostaulun osalta totean, että tiedoissa ei tällä hetkellä erotella eri kuluttajaryhmiä toisistaan. Tulostaulussa ei ole mahdollista käsitellä yksityiskohtaisesti kaikkia markkinoita tai eri kuluttajatyyppejä. Saamme kuitenkin tarkempaa tietoa nuorista kuluttajista, kuten opiskelijoista, muun muassa Eurobarometri-tutkimusten kautta. Julkaisemme kyseistä ryhmää koskevat tiedot.

  Emmanouil Angelakas, laatija. − (EL) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, kiitos kattavasta ja yksityiskohtaisesta vastauksesta. On todella rauhoittavaa ja ilahduttavaa, että mainitsemanne kampanja käynnistetään Internetissä vielä tämän syyskuun aikana.

Haluaisin vain esittää lisäkysymyksen: onko komissio suunnitellut kieltävänsä lapsille suunnatut televisiomainokset, kuten on tehty joissain jäsenvaltioissa, joissa eräät lasten televisiomainokset on kielletty ennen tiettyä kellonaikaa – luullakseni ennen kello 10:tä tai 11:tä illalla – jolloin lapset katsovat televisiota?

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Tämä asia on tuttu omalle pääosastolleni, mutta se kuuluu kuitenkin enemmän kollegani Viviane Redingin toimialaan. Asia koskee nimittäin myös tiedonvapautta, joka kuuluu hyvin laajalti hänen pääosastonsa toimialaan.

Voin kuitenkin sanoa, että televisio ilman rajoja -direktiivissä käsitellään kyseisiä asioita, ja lisäksi on olemassa musta lista sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä. Käytämme mustan listan kaltaisia työkaluja sen vuoksi, että tarvittaessa ja riittävien todisteiden perusteella voimme näin lisätä jonkin menettelyn mustalle listalle, jos olemme yhtä mieltä siitä, että siihen täytyy puuttua ja se täytyy kieltää kaikkialla Euroopassa. Tällaisten toimien täytyy tietenkin perustua todisteisiin. Olemme siis täysin tietoisia ongelmasta.

Tämä ongelma ei kuulu suoraan sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, mutta olemme valmiita tarkastelemaan sitä, jos jokin menettely pitäisi meidän mielestämme lisätä mustalle tai harmaalle listalle. Komission jäsen Reding tekee myös parhaansa sen varmistamiseksi, että televisio ilman rajoja -direktiivillä puututaan tällaisiin ongelmiin.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) 55 prosentissa television elintarvikemainoksista markkinoidaan epäterveellisiä elintarvikkeita. 80 prosenttia lapsista pyytää vanhemmiltaan aamupalaksi juuri niitä elintarvikemerkkejä, joiden mainoksia ovat nähneet televisiossa. Kysyn seuraavaa: pitäisikö Euroopan unionin keskittyä enemmän mainoksiin, jotka ovat valmistajien tilaamia? Löytäisimmekö keinon kannustaa valmistajia tekemään ja siten myös mainostamaan terveellisempiä elintarvikkeita?

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Uskon, että valmistajia voidaan houkutella valmistamaan terveellisiä elintarvikkeita markkinavälineiden avulla. Jos markkinoilta löytyy kysyntää, he reagoivat siihen. Me voimme sanella, mitä valmistajien pitäisi tuottaa, mutta se ei ole oikea tapa komission puuttua asiaan. Voimme sitä vastoin varmistaa, että kaikki tiedot ovat saatavilla ja helposti ymmärrettävässä muodossa. Komissio tekee kovasti työtä tässä asiassa, jotta elintarviketuotteista saataisiin kunnollista tietoa.

Sanotte, että jotkut mainokset ovat harhaanjohtavia tai asettavat lapset vaaraan. Jos esimerkiksi tuotteessa väitetään, että se voi parantaa tai että sen ansiosta näyttää yhtäkkiä kymmenen vuotta nuoremmalta – mikä ei tietenkään ole mahdollista – asia kuuluu minun toimialaani ja voin käsitellä sitä sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevan direktiivin kautta. Muutoin puhuitte ruoan terveyspuolesta, ja muistuttaisin jälleen kerran, että kyseiset asiat kuuluvat komission jäsen Vassilioun toimivaltaan. Hän tekee erinomaista työtä, jotta elintarvikemerkinnät olisivat kunnollisia ja kuluttajat voisivat tehdä niiden perusteella omat valintansa. Se juuri on tavoitteemme: pyrimme saamaan valistuneita kuluttajia. Kuluttajakasvatuskampanjalla, jossa myös oma pääosastoni on vahvasti mukana, voimme parantaa markkinatietoutta.

  Puhemies. − (PT)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 39 (H-0530/08)

Aihe: Kuluttajansuoja ja koulutus

Kuten tiedetään, koulutuspolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tästä huolimatta on tosiasia, että opetukseen, ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen tarkoitetut tuotteet kuuluvat kaupankäyntiin ja erityisesti rajatylittävään kaupankäyntiin ja että ne siis koskevat kuluttajia. Tästä syystä tiedustelen Euroopan komissiolta, miten Euroopan unionin kuluttajansuojapolitiikka suojaa kuluttajia, kun tarkastellaan kyseisten tuotteiden laatua ja hintaa?

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Komissiolla ei ole toimivaltuuksia päättää hinnoista tai määrittää koulutukseen tarkoitettujen tuotteiden laatua. Muilta osin kysymys on melko keskeinen. EU:n lainsäädäntö suojelee kuluttajia harhaanjohtavalta mainonnalta tai aggressiivisilta menettelyiltä heidän ostaessaan koulutukseen tarkoitettuja tuotteita.

Sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevassa direktiivissä, josta juuri puhuin, säädetään, että kauppiaat eivät saa johtaa kuluttajia harhaan esittämällä väärää tai petollista tietoa esimerkiksi tuotteen aiheuttamasta hyödystä, sen käytöstä odotettavissa olevista tuloksista tai toteutettujen testien tai kokeiden tuloksista.

Direktiivi sisältää myös mustan listan kaikissa tilanteissa kielletyistä menettelyistä: kaikkialla EU:ssa on kiellettyä väittää, että joku julkinen tai yksityinen taho on hyväksynyt tuotteen tai tukee sitä (on esimerkiksi kiellettyä väittää, että opetusministeriö olisi hyväksynyt jonkin oppikirjan, jos näin ei ole).

Kauppiaiden pitää myös välittää kuluttajille kaikki tiedot, joita nämä tarvitsevat valistuneen päätöksen tekemiseen. Komissio on saanut esimerkiksi valituksen kursseista, jotka oli ostettu englanninkielisiltä verkkosivuilta mutta jotka pidettiinkin jollakin toisella kielellä. Sitä, että kuluttajalle ei tiedoteta kurssilla käytetystä kielestä, voidaan pitää harhaanjohtavana menettelynä. Sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta vastaavat kuitenkin kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet, ja on heidän tehtävänsä määrittää – EY:n perustamissopimuksessa vahvistettuja vapaan liikkuvuuden periaatteita noudattaen – mitkä tiedot ovat kussakin tapauksessa olennaisia EU:n lainsäädännön mukaisesti.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou, laatija. − (EL) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Hintojen vääristely suhteessa tuotteen laatuun aiheuttaa huolta kuluttajalle. En puhu hintojen määräämisestä, vaan hinnan ja tuotteen välisen suhteen määrittämisestä kilpailun perusteella. Puhun myös koulutukseen tarkoitettujen tuotteiden kuljettamisesta jäsenvaltioiden välillä sekä rajatylittävästä kuluttajansuojasta.

Onko teillä jotain tietoa rajatylittävästä suojasta tapauksissa, joissa koulutukseen tarkoitettuja tuotteita siirretään jäsenvaltiosta toiseen?

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Oppimateriaaleja koskevista rajatylittävistä ongelmista voin sanoa, että Euroopassa on kuluttajakeskuksia, joiden työ perustuu kuluttajansuojan alalla tehtävästä yhteistyöstä annettuun asetukseen ja jotka edustavat hyvin kuluttajanoikeuksia kaikkialla Euroopassa.

Kuluttaja voi ottaa kuluttajan ja koulutuspalvelun, oppikirjan tai oppimateriaalin toimittajan välisissä rajatylittävissä riita-asioissa yhteyttä tällaiseen kuluttajakeskukseen. Jos kuluttaja ei voi ratkaista ongelmaa itse, hänen maassaan toimiva kuluttajakeskus voi auttaa häntä löytämään tyydyttävän ratkaisun koulutuspalvelun tai -materiaalin alkuperämaassa.

Minulla ei ole mukanani täydellistä luetteloa kaikista erilaisista kokemuksista ja tapauksista eri jäsenvaltioissa, mutta voin kertoa, että Euroopan kuluttajakeskusten edustajat tapaavat toisiaan useita kertoja vuodessa. Tuo verkosto on jo nyt hyvin tiivis ja toimiva. Useimmat kuluttajakeskukset ovat myös erittäin aktiivisia ja kykenevät ratkaisemaan kuluttajien niille välittämät ongelmat.

Koska esitetty kysymys liittyy koulutussektoriin, kuluttajakeskuksilta voitaisiin pyytää tietoa siitä, miten ne ovat ratkaisseet kyseistä alaa koskevia ongelmia. Perusperiaate on kuitenkin sama, ja kyseinen asetus toimii todella hyvin.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Minua kiinnostaisi tietää, miten asiat todellisuudessa ovat verkko-opetuksen alalla. Voisiko komissio perustaa valitusten perusteella kotisivun, jolla mainittaisiin sellaiset etäopetusta tarjoavat laitokset, joiden kanssa on ollut ongelmia, jotta avoimuus paranisi?

  Reinhard Rack (PPE-DE) . – (DE) Jälleen kerran edessämme on ongelma, jonka kohdalla moni eurooppalainen kysyy: ”Missä se Euroopan tuoma lisäarvo on?” Euroopan unioni ei toden totta ole vastuussa koulutusta koskevista asioista, mutta olemme vastuussa laadunvarmistuksesta ja kuluttajansuojasta. Tästä olemme myös yhtä mieltä. Eikö kouluja ja jopa hyvin varhaista opetusta voitaisi nimetä aivan tietoisesti komission yleisen tiedotustoiminnan kohteiksi? Hankkeiden ja kilpailujen avulla voimme näyttää, miten Eurooppa tuottaa eurooppalaista lisäarvoa tällä alalla. Ehkä voisimme – edelliseen kysymykseen liittyen – tuoda nämä asiat jopa hyvin pienten lasten tietoisuuteen.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Tunnustan täysin ja mielelläni ehdotustenne ja palautteenne arvon. Vastaustani hieman laajentaakseni totean, että olemme juuri toteuttamassa sisämarkkinoiden täysimääräistä täytäntöönpanoa, mihin koko unioni oikeastaan perustuu. Markkinat ovat kuitenkin tähän asti perustuneet kaupankäyntiin sekä siihen, että kaupankäynnin edellytykset ovat hyvät. Se on oikein. Nyt meidän pitää kuitenkin siirtyä sisämarkkinoiden toteuttamisessa toiseen vaiheeseen, jotta kuluttajat tuntevat itsensä kaikkialla yhtä tervetulleiksi ja kokevat kuluttajansuojan olevan kaikkialla sama. Se on 2000-luvun kuluttajapolitiikkaa.

Olen hyvin iloinen voidessani ilmoittaa teille, että kuluttajastrategiassa 2007–2015 kuluttajakasvatus on määritetty kuluttajastrategian tärkeimmäksi peruspilariksi. En voi sanoa tässä vaiheessa enempää, mutta meillä on käytössämme työkaluja, kuten Eurooppa-kalenteri, joka on suunnattu erityisesti teini-ikäisille, sekä Dolceta, jonka avulla pyritään täydentämään opettajien koulutusta. Olemme kuitenkin hyvin riippuvaisia jäsenvaltioiden ponnisteluista.

Meidän pitää tarkastella tätä politiikkaa toissijaisuusperiaatteen näkökulmasta. Jotkut maat ovat valmiita investoimaan enemmän kuluttajakasvatukseen ja tukemaan komission yleisiä toimia. Olen kirjoittanut kaikille asiasta vastaaville ministereille pyytääkseni heiltä tukea, sillä tämä vaihe on todella ratkaiseva sen kannalta, saammeko luotua yhtä hyvin toimivat kuluttajamarkkinat kaikkialle Eurooppaan.

Tulevaisuudessa keskustelemme enemmän siitä, miten kuluttajat kokevat sisämarkkinat. Tämä on hyvin olennainen huomio. Toinen huomio on se, että meidän täytyy puuttua kuluttajien valituksiin useammin ja käsitellä niitä laajemmin. Euroopan komissiolla ei ole yleistä perustaa kuluttajien valituksille. Kuten te, mekin saamme edustamistanne vaalipiireistä paljon valituksia, joista osa tulee parlamentilta komissiolle. Meidän täytyy kuitenkin perustaa toiminta siihen, miten noita valituksia pitäisi käsitellä. Komissio ei voi toistaa samoja toimia kuin oikeusasiamies tai jokin jäsenvaltio. Jos jollain kuluttajapolitiikan osa-alueella esiintyy jatkuvia ongelmia, meidän on puututtava siihen esimerkiksi lainsäädännöllä.

On hyviä esimerkkejä siitä, miten kuluttajien valitukset voivat todella vaikuttaa kuluttajapolitiikan yleiseen suuntaan. Pyrimme nyt keräämään tällaista tietoa kuluttajamarkkinoiden tulostaulun avulla. Ensimmäinen kuluttajamarkkinoiden tulostaulu laadittiin tämän vuoden alussa. Sovellamme siinä erityistä indikaattoria: kuluttajien tekemiä valituksia. Vertaamme jäsenvaltioita keskenään nähdäksemme, kuinka moneen valitukseen niissä on reagoitu ja mitä aloja valitukset koskevat. Odotan innokkaasti jäsenvaltioilta tietoja seuraavaa kuluttajamarkkinoiden tulostaulua varten, joka julkaistaan ensi vuoden alussa. Kuljemme siis askel askeleelta kohti kansalaisten sisämarkkinoita.

  Puhemies. − (PT)

Giovanna Cordan laatima kysymys numero 40 (H-0545/08)

Aihe: Kuluttajien valitukset verkkokaupasta

Euroopan kuluttajakeskusten (EKK) äskettäin teettämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että riita-asioita, joissa asianomistajana on verkko-ostoksia tehnyt kuluttaja, on paljon (2 583 riita-asiaa ja 8 834 valitusta vuonna 2007).

Katsooko komissio, että verkkokaupan räjähdysmäisen kasvun takia sen pitäisi käynnistää tiedotuskampanjoita varoittaakseen kuluttajia tähän uuteen kaupankäyntimuotoon liittyvistä riskeistä? Katsooko se, että sen pitäisi toteuttaa myös kiireellisiä ja tehokkaita toimenpiteitä kyseisten rajatylittävien riita-asioiden ratkaisemiseksi erityisesti niissä yhä lukuisammissa tapauksissa, jotka koskevat toimittamatta jättämistä tai virheellisten tuotteiden toimittamista?

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Tämä koskee Internetiä, ja se on hyvin tärkeä aihe. Internet antaa kuluttajille valtavia mahdollisuuksia. Internetin ansiosta kuluttajat saavat parempaa tietoa ja heidän ulottuvillaan olevat markkinat laajenevat, minkä ansiosta kuluttajien saatavilla on enemmän tavarantoimittajia ja valikoima on suurempi.

Jo 150 miljoonaa EU:n kansalaista – kolmannes EU:n väestöstä – tekee ostoksia Internetissä. Verkkokauppaa tekevien EU:n kansalaisten määrä on kasvanut nopeasti, mutta rajatylittävää kauppaa tekevien kansalaisten määrä ei kuitenkaan ole kasvanut samalla tavalla.

Tämä osoittaa, että komissio on oikeassa käsitellessään kuluttajien luottamusta useiden tiedotustoimenpiteiden kautta. Näistä on mainittava digitaalipalvelujen käyttäjille suunnattu verkko-opas, jota komissio parhaillaan valmistelee. Se julkaistaan vuoden 2008 lopulla. Jatkotoimenpiteenä oppaalle voitaisiin harkita suuntaviivojen laatimista siitä, miten sopimattomia kaupallisia menettelyitä koskevaa lainsäädäntöä voidaan soveltaa verkossa ilmeneviin sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin.

Toinen väline, josta olemme jo puhuneet, on Dolceta. Sen tavoitteena on antaa kuluttajakasvatusta esimerkiksi etämyynnistä tai kuluttajan oikeussuojasta. Verkossa aktiivisesti toimivien nuorten kuluttajien kouluttaminen on erityisen tärkeää. Eurooppalainen kuluttajakalenteri, jota on jaettu ennätykselliset 2,8 miljoonaa kappaletta (tämä tieto saattaa kiinnostaa myös parlamentin jäsen Angelakasia) yli 18 000 koulussa tänä vuonna, sisältää tietoa Internetin käytöstä ja rajatylittävistä oikeussuojakeinoista.

Kuluttajapoliittisessa strategiassa 2007–2013 määritetään ensisijaisiksi tavoitteiksi kuluttajatietoutta koskevat toimet – kuluttajien tietoisuuden ja kuluttajakasvatuksen parantaminen. Euroopan komissio jakaa kansalaisille ja sidosryhmille kuluttajapolitiikkaa koskevaa tietoa pääasiassa verkkosivujen, Consumer Voice -uutiskirjeen ja tiedotuskampanjoiden välityksellä. Uutiskirjeessä käsitellään verkkokauppaa osana suurta kampanjaa useissa uusissa jäsenvaltioissa.

Toinen kysymys koskee täytäntöönpanoa ja korvauksia. Sen osalta komissio uskoo vakaasti, että jotta sisämarkkinat voisivat toimia, eurooppalaisten kuluttajien on luotettava siihen, että he voivat hyödyntää oikeuksiaan ja saada oikeussuojaa kaikkialla Euroopan unionin alueella. Verkkokauppaa koskevat valitukset, jotka voivat liittyä esimerkiksi siihen, ettei tilattua tuotetta toimiteta tai toimitettu tuote ei vastaa odotuksia, voidaan käsitellä EU:n nykyisen oikeussuojakehyksen mukaisesti, jonka olemme luoneet eurooppalaisia kuluttajia varten. Kehykseen sisältyvät myös Euroopan kuluttajakeskus, kaksi komission antamaa suositusta vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta, hiljattain hyväksytty sovitteludirektiivi sekä asetus eurooppalaisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan menettelyn käyttöönotosta.

Komissio tutkii parhaillaan myös sitä, tarvitaanko EU:n tasolla aloitetta kuluttajien ryhmäkanteesta, ja jos tarvitaan, millainen sen pitäisi olla. Olen täysin vakuuttunut siitä, että tietokoneen näyttö on uusi markkinapaikka.

  Giovanna Corda, laatija. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olette jo osittain vastannut siihen, mitä aioin kysyä ostamiseen liittyvistä ongelmista.

Menettelyt ovat aikaa vieviä, monimutkaisia ja kalliita. Vahingot ovat erityisen suuria siksi, että niistä kärsivät meistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevat.

Koska tässä on olemassa lainsäädännöllinen tyhjiö, voisiko teidän mielestänne Euroopan kuluttajakeskuksilla olla keinoja ryhtyä näihin menettelyihin, ehkä yhteisesti, mutta myös yksilötasolla, vahinkoa kärsineiden kuluttajien sijasta?

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Kannamme vain huolta siitä, että valituksia voitaisiin tulevaisuudessa julkistaa avoimesti. Jos rajatylittävät toiminnot ovat toistuvia, tuomioistuinten ja syyttäjälaitosten on myös päästävä tietoihin käsiksi. Olisiko teidän mielestänne mahdollista perustaa asiaa koskeva tietokanta?

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, puhuitte puheenvuorossanne vakuuttavasti verkkokaupan laajenemisesta, ja olen aivan varma, että se laajenee paljon nopeammin vanhoissa EU:n jäsenvaltioissa. Kysyisin, mitä tehdään verkkokaupan edistämiseksi jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet Euroopan unioniin 2000-luvulla, miten kuluttajien oikeuksia suojellaan ja millä toimenpiteillä verkkokaupan osuutta lisätään. Vielä yksi kysymys väärinkäytöksistä: onko niitä enemmän vanhoissa vai uusissa jäsenvaltioissa?

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Käsittelemme ehdotusta, jonka mukaan Euroopan kuluttajakeskukset voisivat ryhtyä oikeustoimiin eurooppalaisten kuluttajien puolesta, kollektiivisista oikeussuojakeinoista ennen vuoden loppua annettavassa tiedonannossa. Tähän mennessä olen yrittänyt pitää huolta siitä, että suhtaudumme asiaan avoimesti ja että saamme kuulla paljon erilaisia mielipiteitä ennen lopullisen ehdotuksen tekemistä.

Meidän on todellakin nähtävä asia kokonaisuutena ja käytettävä kaikkia saatavissa olevia välineitä, mukaan luettuna kieltokanteita koskevaa direktiiviä, joka on yksi rajatylittävässä kaupanteossa käytettävistä välineistä Euroopassa.

Olen täysin samaa mieltä tietokannasta, jota kannatan lämpimästi. Me tarvitsemme sitä toimintalinjojemme ja lainsäädäntömme parantamiseksi.

Vakaa uskomukseni on, että lainsäädäntöehdotustemme ja yhteisten täytäntöönpanotoimiemme on perustuttava näyttöön.

Jatkan täytäntöönpanotoimien toteuttamista kaikissa 27 maassa samaan aikaan – tutkin esimerkiksi lentolippuja ja puhelimen soittoääniä koskevia asioita. Verkkosivut ovat yleensä erittäin hyviä toimeksiantajia tämän tapaisissa rajatylittävissä täytäntöönpanotoimissa.

Jokainen maa on erilainen. Laajakaistan käyttöä on lisättävä, ja verkkokaupan on tultava mahdolliseksi useammille kuin tietylle prosentille väestöstä, joka käyttää jotakin välinettä, joka on tavallisesti Internet. Olen myös sitä mieltä, että laajakaistan käyttöä voidaan lisätä koheesiopolitiikan, aluepolitiikan ja koheesiorahaston avulla. Uusilla jäsenvaltioilla on ainutlaatuinen mahdollisuus saavuttaa muut todella nopeasti ja joskus myös välttää joitakin meidän aiemmin tekemiämme virheitä. Niiden on edettävä suurin harppauksin.

Jos kaikissa jäsenvaltioissa on toimiva ja hyvin kohdennettu, yhtenäinen lainsäädäntö, kuluttajien luottamus ja mahdollisuudet kuluttaa paranevat valtavasti kaikissa jäsenvaltioissa. Verkkokauppa on yksi keino tehdä parempia kauppoja ja valita useammista vaihtoehdoista. Se ei ole ainoastaan markkinaväline vaan myös hyvin tärkeä demokratiaa edistävä väline.

  Puhemies. − (PL) Seuraavana on

Colm Burken kysymys nro 42 (H-0537/08):

Aihe: Sisämarkkinoiden tulostaulu

Sisämarkkinalainsäädännön täysimääräisestä täytäntöönpanosta hyötyvät sekä kuluttajat että yritykset koko unionissa. Sisämarkkinoiden tulostaulu on tehokas tapa selvittää jäsenvaltioiden suhteellista tehokkuutta lainsäädännön täytäntöönpanossa. Miten komissio aikoo ilmoittaa tämän tulostaulun tulokset kuluttajille ja yrityksille?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän arvoisaa parlamentin jäsentä hänen sisämarkkinoiden tulostaulua koskevista myönteisistä kommenteistaan. Olen samaa mieltä siitä, että tulostaulun tuloksista on ilmoitettava laajalle yleisölle. Kaikki tulostaulun versiot ovat luettavissa Europa-sivustolla Internetissä. Jäsenvaltioiden pysyville edustustoille ja 27 jäsenvaltion pääkaupungeissa sijaitseville komission edustustoille on lähetetty paperiversiot. Lisäksi muut EU:n toimielimet ja kansalliset hallinnot ovat saaneet tauluista kopiot. Kunkin tulostaulun julkaisemisen jälkeen on annettu lehdistötiedote 21 kielellä, ja tulokset on ilmoitettu lehdistötilaisuudessa sen varmistamiseksi, että niitä on helppo käyttää kansallisissa viestimissä.

  Colm Burke, laatija. − (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen, että olette hoitanut tämän asian. Suhtaudun myönteisesti tällä alueella tehtyyn työhön, koska se vaikuttaa Euroopan unionista muodostuvaan yleiseen mielipiteeseen jäsenvaltioissa.

Meillä Irlannissa oli Lissabonin sopimuksesta käydyn keskustelun aikana erityinen ongelma, koska aina, kun jotain negatiivista ilmenee, pyrimme syyttämään siitä Euroopan unionia. Kerron tyypillisen esimerkin tilanteesta, jota ei voi korjata: tilanne, joka syntyy, kun jokin jäsenvaltio ei ryhdy Euroopan unionin direktiivin mukaisiin toimiin. Omalla alueellani Cromanessa sijaitsevassa Wicklow’ssa oli noin kahdeksan vuotta sitten tapaus, jossa Irlannin hallitus olisi saanut EU:lta direktiivin mukaista rahoitusta. Toimiin ei kuitenkaan ryhdytty, ja sen seurauksena 50 perhettä ei nyt voi tehdä tavanomaista työtään eli kerätä sinisimpukoita. Paikallislehdet syyttivät Euroopan unionia. Emme ole saaneet korjausta asiaan...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Meillä on useita välineitä käytettäväksi tilanteessa, jossa direktiivejä ei saateta riittävän nopeasti osaksi kansallista lainsäädäntöä, mistä EU:n tulostaulussa ensisijaisesti on kysymys. Jos jokin jäsenvaltio viivyttelee jatkuvasti direktiivien voimaan saattamisessa, voimme tietenkin äärimmäisenä sanktiona viedä asian eteenpäin. Pyrimme kuitenkin välttämään tämän toimimalla seuraavasti. Jos jollakin jäsenvaltiolla on vaikeuksia direktiivin voimaan saattamisessa, järjestämme kyseisen valtion edustajien kanssa kokouksia ja seminaareja ja yritämme selvittää, mitä erityisiä ongelmia heillä on. Teemme parhaamme, jotta direktiivi saatettaisiin osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman nopeasti.

Olen samaa mieltä Colm Burken kanssa, kun hän sanoo, että tämä pitää paikkansa Irlannin lisäksi myös muissa EU:n jäsenvaltioissa. Kaikki hallitukset pyrkivät aivan selvästi ottamaan kunnian itselleen, kun tapahtuu jotain myönteistä, vaikka siihen johtanut alkusysäys tai alkuperäinen idea olisikin tullut EU:sta. Olen varma, että ne meistä, jotka ovat toimineet Irlannin parlamentissa tai hallituksessa, ovat myös syyllistyneet tähän. Sen sijaan jos tapahtuu jotain negatiivista, joka on vähänkin EU:n suuntaista, syytämme tietenkin EU:ta. Näin ollen olen Colm Burken kanssa yhtä mieltä siitä, että EU:ssa aikaan saatuihin hyviin asioihin olisi suhtauduttava myönteisemmin.

Kun jokin jäsenvaltio laiminlyö toiminnan jollakin tietyllä alueella, ryhdymme tietenkin asianmukaisiin toimiin. Pyrimme kuitenkin mahdollisuuksien mukaan välttämään näitä toimia ja kannustamaan jäsenvaltioita, jotta ne hoitaisivat asiansa kuntoon niin nopeasti kuin pystyvät.

  Puhemies. − (PL) Seuraavana on

Jim Higginsin kysymys nro 43 (H-0539/08):

Aihe: Pankkitoiminta raja-alueilla

Aikooko komissio selvittää pankki-, maksu- ja luottokorttien käytöstä raja-alueilla perittäviä lisämaksuja koskevaa kysymystä, erityisesti kun otetaan huomioon, että monet pankit toimivat molemmin puolin rajaa Pohjois-Irlannissa ja Irlannin tasavallassa?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Maksu- ja luottokorttien käyttäjät saattavat raja-alueilla joutua maksamaan kolmenlaisia kortilla maksamiseen liittyviä palvelumaksuja. Niitä ovat maantieteellisestä sijainnista ja jäsenvaltiosta riippumattomat normaalit palvelumaksut kortin käytöstä, valuutanvaihtoon liittyvät palvelumaksut, jos maksu tapahtuu kahden eri valuuttaa, esimerkiksi euroa ja puntaa, käyttävän jäsenvaltion välillä ja myyntipisteessä perittävät maksut käteisen nostamisesta.

Ensimmäisen kategorian mukaisia eli kortin käyttäjän tavanomaisia palvelumaksuja säädellään EU:ssa euromääräisten maksujen osalta seuraavasti: rajatylittävistä euromääräisistä maksuista annetun asetuksen (EY) N:o 2560/2001 mukaisesti silloin, kun rajatylittävä euromääräinen maksu tapahtuu kahden jäsenvaltion välillä, maksusta perittävien palvelumaksujen on oltava samat kuin ne palvelumaksut, jotka peritään vastaavista sen jäsenvaltion maksutapahtumista, jossa kortti on myönnetty. Kyseinen asetus ei koske muihin kuin euromääräisiin tileihin, esimerkiksi puntatileihin, liittyvillä korteilla maksamista.

Kun euromääräinen maksutapahtuma on euroalueeseen kuuluvan jäsenvaltion, esimerkiksi Irlannin, ja euroalueeseen kuulumattoman jäsenvaltion, esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan, välinen, kortilla maksamisesta voidaan periä valuutan vaihtoon liittyviä lisämaksuja. Valuutan vaihtoon liittyviä ehtoja säädellään maksupalveluja koskevassa direktiivissä. Jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan vielä panneet kyseistä direktiiviä täytäntöön.

Lisäksi kortilla maksamisesta voidaan veloittaa lisämaksu myyntipisteessä tai ylimääräinen nostomaksu yksityisellä pankkiautomaatilla. Lisämaksun periminen tai alennuksen antaminen käytettäessä tiettyä maksuvälinettä on EU:n lainsäädännön mukaan jätetty kauppiaan harkintaan. Mikään ei myöskään estä jäsenvaltioita kieltämästä kyseisiä lisämaksuja tai rajoittamasta niiden perimistä. Tämä vahvistetaan nimenomaisesti jo mainitussa sisämarkkinoiden maksupalveluja koskevassa direktiivissä.

Näin ollen komissiolla ei ole oikeudellista perustaa puuttua Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin raja-alueilla perittäviä lisämaksuja koskevaan kysymykseen. Komissio uskoo kuitenkin kilpailun kummallakin puolen rajaa pitävän maksut kohtuullisina. Jos markkinoiden toimijat vähentävät tai rajoittavat kilpailua, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset puuttuvat asiaan kansalaisten etujen suojaamiseksi.

  Jim Higgins, laatija. − (EN) Arvoisa komission jäsen tuntee minun laillani täydellisesti Irlannin tilanteen. Siellä 18 000 työntekijää ylittää rajan lainkäyttöalueelta toiselle joka päivä ja 5 200 opiskelijaa ja 1,7 miljoonaa muuta ihmistä lomailee tai käy ostoksilla rajan toisella puolen.

Tiedän komission jäsenen sanoneen, että asia riippuu kansallisista hallituksista ja että asetus (EY) 2560/2001 ei koske pankkeja, mutta varmaan voitaisiin ottaa käyttöön sääntelyä näiden lisämaksujen kieltämiseksi. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta oli, kun tietoyhteiskunnasta ja viestimistä vastaava komission jäsen Vivian Reding piti sinnikkäästi pintansa matkapuhelinyhtiöitä vastaan – ja voimme nähdä, että tulos oli kuluttajalle edullinen. Ei tunnu oikealta, että tämän annetaan jatkua varsinkin, kun rajan kummallakin puolella on sisarpankkeja.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Olen Jim Higginsin kanssa samaa mieltä siitä, että raja-alueilla palveluista perittävät lisämaksut ovat aiheuttaneet jonkin verran suuttumusta tietyissä kaupunginosissa.

Asian hoitaminen on kuitenkin kiinni kansallisista viranomaisista, koska – ja tämä vahvistettiin nimenomaisesti äskettäin annetussa maksupalveludirektiivissä – asiasta tehdyn kompromissin mukaisesti kansalliset viranomaiset halusivat pitää ratkaisuvallan itsellään. Näin ollen asianomaisten jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset voivat puuttua asiaan, jos niin haluavat, mutta juuri tuossa vaiheessa jäsenvaltioiden enemmistö ei kannattanut EU:n tason toimia. Siinä vaiheessa asia siis jätettiin tälle tolalle. Tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa, kuten kaikki asiat politiikassa ja talouselämässä.

Jäsenvaltioiden enemmistö ei siis niinkin äskettäin kuin maksupalveludirektiivistä keskusteltaessa kannattanut EU:n toimia, mutta kuka tietää, millaisia ehdotuksia tulevaisuudessa tehdään. Ehkä silloin asian taakse saadaan enemmistö.

  Puhemies. − (PL) Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 44 (H-0553/08)

Aihe: Hellenic Telecommunications Organisation -yhtiön (OTE) myynti ja julkisen ostotarjouksen tekemisestä kieltäytyminen 

Kreikan parlamentti on hyväksynyt lain, jolla ratifioidaan OTE:n ja Deutsche Telekomin välinen sopimus vähemmistöosakkaiden suojelusta annetun direktiivin 2004/25/EYhttp://www.europarl.europa.eu/sides määräyksiä noudattamatta. Kieltäytyessään ottamasta kyseisiä määräyksiä huomioon hallitus esitti perusteinaan lain 3461/2006 8 artiklan g alakohdan, jonka mukaan yritykset, joita ollaan yksityistämässä, vapautetaan julkista ostotarjousta koskevista vaatimuksista.

Ottaen huomioon, että valtio omisti ainoastaan 28 prosenttia OTE:sta ennen sopimusta, katsooko komissio, että OTE oli valtionyhtiö? Paljonko valtion on vähintään omistettava yrityksestä, jotta yritystä pidetään valtionyhtiönä? Suojellaanko edellä mainitun lain perusteella myönnetyn vapautuksen yhteydessä vähemmistöosakkaiden oikeuksia? Noudatetaanko yhteisön tasolla selvyyttä ja avoimuutta koskevia periaatteita julkisiin ostotarjouksiin liittyvissä tapauksissa? Onko jäsenvaltioissa osakkeiden omistajilla vähemmän oikeuksia niissä yrityksissä, joissa valtio on osakkaana, kuin sellaisissa, joissa valtio ei ole osakkaana?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Haluan ensin korostaa, että pörssilistalla olevien yhtiöiden vähemmistöosakkaiden etujen suojeleminen on yksi julkisia ostotarjouksia koskevien yhteisön sääntöjen tärkeimmistä tavoitteista. Kun pörssiyhtiön määräysvalta vaihtuu, kaikkia osakkeenomistajia on kohdeltava tasapuolisesti ja vähemmistöosakkaita on suojeltava. Komissio pitää lujasti kiinni tästä perusperiaatteesta.

Pörssiin listattujen valtionyhtiöiden vähemmistöosakkailla on täsmälleen samat oikeudet kuin yksityisomistuksessa olevien yhtiöiden vähemmistöosakkailla. Tämä periaate tarkoittaa tavallisesti sitä, että pörssiyhtiössä määräysvallan hankkivien henkilöiden on tehtävä pakollinen ostotarjous vähemmistöosakkaiden hallussa olevasta pääomasta. Yhteisön säännöt sallivat kuitenkin jäsenvaltioiden poiketa pakollista ostotarjousta koskevasta säännöstä kansallisella tasolla määriteltävien olosuhteiden huomioon ottamiseksi.

Kreikka on käyttänyt hyväkseen tätä harkintavaltaa. Kreikan kansallisen lainsäädännön mukaan pakollista ostotarjousta koskevaa sääntöä ei tule soveltaa tietyissä tilanteissa. Kesken oleva yhtiön yksityistämisprosessi on juuri tällainen tilanne. Poikkeuslupa on yleisluonteinen, mutta, kuten tavallista, juuri siinä piilee sen riski.

Komissio ei aseta kyseenalaiseksi sitä, että Kreikan kansallinen televiestintäoperaattori OTE, jota parlamentin jäsenen kysymys koskee, oli valtionyhtiö. Vaikka valtio omistikin yhtiöstä vain 28 prosenttia, se oli täysin hallituksen määräysvallassa. Varsinainen kysymys kuuluukin: Kuinka kauan yksityistämisprosessi voi kestää? OTE:n tapauksessa yksityistäminen näyttää kestävän kauan. Se näyttää itse asiassa kestävän todella kauan. Prosessi, joka ilmeisesti jatkuu yhä, alkoi 12 vuotta sitten. Kuinka kauan yhtiössä voidaan olla soveltamatta julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin pakollisia ostotarjouksia koskevia sääntöjä? Kreikan tarkastusviranomainen, Kreikan pääomamarkkinoiden valvontakomissio (Hellenic Capital Market Commission), on päättänyt, että OTE:n yksityistämisprosessi on kesken, joten pakollista ostotarjousta ei tarvittu.

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että kun jäsenvaltiot poikkeavat pakollista ostotarjousta koskevasta säännöstä, niiden on kuitenkin noudatettava vähemmistöosakkaiden suojelua koskevaa periaatetta ja varmistettava, että he saavat saman kohtelun kuin enemmistöosakkaat. En ole vielä nähnyt, kuinka Kreikan viranomaiset varmistavat tämän suojelun kyseisessä tapauksessa. Olenkin sen vuoksi pyytänyt yksiköitäni tiedustelemaan, onko kyseinen suojelu pystytty toteuttamaan, ja tutkimaan, ovatko Kreikan viranomaiset noudattaneet julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin sääntöjä tässä tapauksessa.

  Dimitrios Papadimoulis, laatija. − (EL) Arvoisa komission jäsen, ongelma on juuri tässä. En voi ymmärtää, mihin olette pyrkinyt kaikki nämä kuukaudet. Kreikan viranomaiset rikkovat direktiivin 25/2004/EY 3 ja 5 artiklaa eivätkä suostu noudattamaan tasavertaista kohtelua ja julkista tarjousmenettelyä sillä naurettavalla perusteella, että yhtiö, OTE (Hellenic Telecommunication Organisation), josta valtio omistaa 28 prosenttia, on valtionyhtiö.

Jatkaako komissio lainvastaista toimintaa ja pienten osakkeenomistajien tasavertaisesta kohtelusta ja suojelusta annetun direktiivin rikkomista? Arvoisa komission jäsen Charlie McCreevy, ette ehkä ole lukenut direktiiviä 25/2004/EY, kuten ette lukenut Lissabonin sopimustakaan.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Kuten olen sanonut, tutkimme Kreikan lakia ja sen yhteensopivuutta sisämarkkinasääntöjen kanssa erityisesti pääoman vapaan liikkuvuuden ja sijoittautumisvapauden kannalta. Jos osoittautuu tarpeelliseksi, asian käsittelyä jatketaan.

Komission eri yksiköt koordinoivat tämän tutkimuksen yhteydessä työskentelynsä niin, että tilanteesta saadaan kattava analyysi. Voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että kun olemme saaneet tutkimuksemme valmiiksi, ryhdymme sillä hetkellä asiaan kuuluviin toimiin, jos – ja vain jos – tutkimukset osoittavat, että Kreikan viranomaisilla on selvitettävää. Tämä on oikea ja lainmukainen tapa, jolla hoidamme asioita kunkin jäsenvaltion kanssa, eikä sitä muuteta Kreikan viranomaisten ollessa kyseessä.

Kun tutkimus on valmis, teemme tuolloin asiaan kuuluvat päätökset ja jatkamme tutkintaa, jos se katsotaan tarpeelliseksi juuri siinä vaiheessa.

  Puhemies. − Seuraavana on

Georgios Papastamkosin kysymys nro 48 (H-0526/08)

Aihe: Mustanmeren synergia

Mustanmeren synergia-aloitteen käynnistämisestä on kulunut jo vuosi. Katsooko komissio, että aluetta varten on onnistuttu laatimaan laaja ja yhteensovitettu strategia? Muodostavatko meriyhteyksien, maantiekuljetusten ja käytävien kehittäminen yhdessä energia-alan yhteistyön ja kestävän kehityksen edistämisen kanssa Euroopan unionin aloitteiden keskeiset tavoitteet? Miten komissio aikoo hyödyntää jäsenvaltioiden (Kreikka, Bulgaria, Romania) asemaa alueella?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Komissio hyväksyi mietinnön Mustanmeren synergian ensimmäisestä täytäntöönpanovuodesta 19. kesäkuuta 2008. Siinä kuvataan saavutuksia monilla eri aloilla ja tehdään ehdotuksia synergian kehittämisestä alueelliseksi yhteistyöprosessiksi. Prosessiin kuuluu mitattavissa olevien pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen, johtajavaltioiden tai -järjestöjen valinta koordinoimaan asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia toimia ja alakohtaisten kumppanuuksien perustaminen tarvittavien hankkeiden osarahoitusta varten.

Kuten komissio aiemmin totesi, alueella sovelletut kahdenväliset toimet – varsinkin Euroopan naapuruuspolitiikat – muodostavat strategiset puitteet ja Mustameren synergia täydentää niitä alueellisella tasolla. Naapuruuspolitiikkaa toteutetaan kahdenvälisesti, ja tämä on ensimmäinen alueellinen täydennys.

Kysymyksessänne mainitut alat ovat komission toimintaohjelman kärkipäässä. Ne ovat ehdotuksia perustaa Mustanmeren kumppanuuksia useilla aloilla, muun muassa liikenteen ja ympäristönsuojelun alalla, ja alueella sijaitsevat EU:n jäsenvaltiot edistävät näitä hankkeita erityisen aktiivisesti.

Komission ja kolmen jäsenvaltion välistä koordinointia on parannettu synergian kehittämisen ja Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestön (BSEC) kanssa tehtävän yhteistyön osalta.

Synergian kehittyminen edelleen edellyttää yhä useampien jäsenvaltioiden ja Mustanmeren kumppanien aktiivista osallistumista, ja Mustanmeren jäsenvaltiot voivat olla ja ovat siinä ratkaisevassa asemassa.

  Georgios Papastamkos, laatija. − (EL) Kiitos vastauksestanne, arvoisa komission jäsen. Mustanmeren synergia kantaa todellakin teidän henkilökohtaista leimaanne. Tiedätte kuitenkin myös, että Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestö (BSEC) on nykyään kypsä alueellisen organisoinnin institutionaalinen rakenne, ja yhteistyö sen puitteissa on todellakin tehostumassa ja laajentumassa erityisesti siksi, että Eurooppa ja Aasia kohtaavat täällä toisensa monella tasolla.

Haluaisin tietää yhden asian: Onko komissiolla suunnitteilla tämän Mustanmeren synergiahankkeen lisäksi EU:n ja Mustanmeren valtioiden alueidenvälisten suhteiden rakenne, jonka institutionaaliset puitteet ovat tiukemmat, jolloin syntyisi institutionaalisesti turvattu alueiden välisen yhteistyön muoto?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Ideana oli saada Mustanmeren synergiaan mukaan itäiset kumppanit – kaikki itäiset kumppanimme – sekä Turkki ja Venäjä, ja koska ne jo olivat mukana tässä Mustanmeren taloudellisessa yhteistyössä, mielestämme tämä oli oikea tapa.

Tiedätte kuitenkin myös, että Eurooppa-neuvosto on pyytänyt meitä luomaan myös erityisen itäisen kumppanuuden, ja valmistelemme sitä parhaillaan – itse asiassa ehdotan komission yksiköiden kanssa loppusyksystä vain itäisten kumppanien kanssa ilman Turkkia ja Venäjää toteutettavia täsmällisempiä toimia. Halusin vielä sanoa, että olin 13.–14. helmikuuta Kiovassa, jossa pidettiin ensimmäinen ministerikokous. Ymmärrätte varmaan, että se oli konferenssin aloituskokous. Hankkeiden lukkoon lyöminen ja niissä eteenpäin pääseminen vie tietysti aina oman aikansa.

Muistatte, kuinka kauan olemme työskennelleet Barcelonan prosessin parissa, ja tiedätte, kuinka hitaasti asiat menevät eteenpäin. Näin ollen mielestäni Mustanmeren yhteistyölle on vielä mahdollisuuksia, mutta mahdollisuuksia on myös rajoitetummalle itäiselle kumppanuudelle.

  Puhemies. − Seuraavana on

Robert Evansin kysymys nro 49 (H-0533/08):

Aihe: EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnat

Komissio kuluttaa huomattavia summia rahaa vaalitarkkailuvaltuuskuntiin kaikkialla maailmassa ja tekee erittäin arvokasta työtä joissakin haastavimmissa maissa.

Mikä on komission pitkän aikavälin arvio näistä valtuuskunnista? Miten unioni voi entistä paremmin auttaa ja tukea maita poistamaan vaaleissa huomatut puutteet ja avustaa seuraavien vaalien valmisteluja?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Olen samaa mieltä siitä, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntiin eri puolilla maailmaa käytetty raha on mennyt hyvään tarkoitukseen. EU:n vaalitarkkailijat ovat yli kahdeksan vuoden ajan raportoineet tärkeistä vaaleista ja näin osaltaan vähentäneet vaalien tuloksiin liittyviä konflikteja tai tuoneet esiin alueita, joilla kaivataan kiireellisesti vaaleihin liittyviä tai poliittisia uudistuksia. Näillä tuloksilla on vaikutusta pitkällä aikavälillä.

Euroopan unioni nähdään nykyään laajalti kaikkein uskottavimpana kansainvälisenä vaalitarkkailijana. Tiedän, että Robert Evans on itse juuri äskettäin palannut Sri Lankan vaaleista. Luullakseni hänellä on myös omia ajatuksia siitä, mikä on toiminut hyvin ja mitä vastaisuudessa olisi tehtävä. Komissio pitää EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia jatkossakin ensisijaisina, ja niin kauan kuin olen virassani, myös minä yritän tehdä niin.

On kuitenkin huomattava, että vaalitarkkailu ei voi olla eikä ole itsetarkoituksellista toimintaa. Vaalitarkkailu sellaisenaan ei riitä tavoitteeksi, vaan sen avulla on voitava vaikuttaa vaalien yhteydessä esiintyviin puutteisiin. Lisäksi sen tarkoitus on pitemmällä aikavälillä käynnistää institutionaalisia ja demokraattisia uudistuksia.

Vaalien yhteydessä esiintyviin puutteisiin voidaan parhaiten puuttua vaalitarkkailuvaltuuskuntien kertomusten perusteella, koska ne on jo itsessään laadittu pitkän ajan näkökulmasta. Vaalitarkkailuvaltuuskuntien suosituksissa tuodaan tavallisesti esiin, miten vaaleja olisi mahdollista muuttaa esimerkiksi vaalilainsäädännön tai vaalien järjestämisen osalta. Suositukset ovat yhä useammin osa laajempaa vaaleja tukevaa strategiaa, jolloin pitkän ajan vaikutukset vahvistuvat.

Viitaten muihin äskettäin toimineisiin vaalivaltuuskuntiin voin vakuuttaa, että esimerkiksi Ruandassa, Kambodžassa ja Jemenissä olemme antaneet tukea kyseisten maiden vaalilautakunnille. Nämä hankkeet olivat suora tulos aikaisemmista EU:n vaalivaltuuskunnista, jotka olivat havainneet useita puutteita vaalien järjestämisessä. Samassa yhteydessä on kuitenkin todettava, että komissio on viime vuosina myös lisännyt huomattavasti vaaliapuun myönnettyjä varoja toimien näin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositusten mukaan. Vaaliapu on ollut 400 miljoonaa euroa vuodesta 2000, joten kyseessä on melko huomattava summa.

Paljon arvokasta työtä ovat tehneet myös maassa vierailleet Euroopan komission valtuuskunnat, kun ne ovat valmistaneet tietä EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien pohjustamille vaaliuudistuksille, samoin kuin tietenkin tarkkailijoiden johtajat, kun he ovat matkustaneet kyseisiin maihin esittelemään loppuraporttinsa.

Lopuksi voidaan todeta, että vaaliuudistus on usein luonteeltaan hyvin poliittinen asia, joten se ei aina tapahdu kovin helposti, vaan vaatii paljon toimijoita ja jatkuvaa mukanaoloa. Tarkkailijoiden johtajan panoksen lisäksi parlamentti voi mielestäni antaa ja antaakin tärkeän panoksen vaalitarkkailuvaltuuskuntien jatkotoimenpiteenä toteutettaviin vaaliuudistuksiin.

Haluaisinkin rohkaista myös maahan matkustavia tavanomaisia parlamentin valtuuskuntia ottamaan enemmän kantaa asiaan. He voisivat ottaa puheeksi vaalien järjestelyssä esiintyvät puutteet toteutettaessa laajempaa institutionaalista ja demokraattista muutosta. Tätä käsiteltiin komission ja parlamentin ensimmäisessä seminaarissa. Toinen komission ja parlamentin välinen seminaari pidetään myöhemmin tänä vuonna, muistaakseni joulukuussa.

  Robert Evans, laatija. − (EN) Kiitän arvoisaa komission jäsentä ja olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että vaalitarkkailu on Euroopan unionin hyödyllisimpiä tehtäviä. Työ on näkyvässä asemassa näissä maissa, ja siihen käytetty raha menee melkein poikkeuksetta hyvään tarkoitukseen. Olen hyvin ylpeä siitä, että olen saanut osallistua useisiin tarkkailuvaltuuskuntiin vuosien mittaan, viimeksi Pakistanissa. Sri Lankassa olin itse asiassa valtuuskuntavierailulla.

Haluaisin kuitenkin hieman patistella komission jäsentä eräässä asiassa: kun vaalitarkkailuvaltuuskuntien tiettyyn maahan tekemien matkojen välillä on neljä tai viisi vuotta, tarjoaako EU todella tänä aikana erityistä apua tai tekeekö se ehdotuksia niiden puutteiden poistamiseksi tai niiden asioiden kohentamiseksi, joissa mielestämme on ollut parantamisen varaa ja joissa voisimme olla avuksi, antaa tukea ja ehkä tarjota taloudellistakin apua, jotta näissä maissa ei tehtäisi vaaleista toisiin aina samoja virheitä?

  Martin Callanan (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, olen Robert Evansin kanssa samaa mieltä vaalitarkkailuvaltuuskuntien tärkeydestä. Minullekin oli suuri kunnia, että komission jäsen nimitti minut tarkkailijoiden johtajaksi Kambodžassa hiljattain pidettyihin vaaleihin. Mielestäni valtuuskunnan matkat – kuten kaikkien vaalitarkkailuvaltuuskuntien matkat – ovat auttaneet Kambodžan viranomaisia hyvin paljon heidän viedessään läpi vaaleja.

Pyyntöni on, että komission jäsen tarkastelisi, onko hänen käytettävissään olevien resurssien puitteissa mahdollista järjestää vielä enemmän tarkkailumatkoja tulevaisuudessa, koska minunkin mielestäni ne ovat äärimmäisen tärkeä keino herättää huomiota. Tarkkailuvaltuuskuntia pidetään suuressa arvossa maissa, joihin matkat kohdistuvat, ja myös valtioiden päämiehet arvostavat niitä suuresti.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Haluan ensiksi todeta, että pitkän ajan suositukset ja suositukset seuraavia vaaleja varten ovat täsmälleen se alue, mihin meidän olisi kiinnitettävä enemmän huomiota.

Tämä johtuu siitä, että jotkut maat ovat noudattaneet suosituksia, kun taas toiset eivät ole. Meidän olisi sisällytettävä enemmän näitä suosituksia maakohtaisiin raportteihin sekä valtuuskuntien ja Euroopan parlamentin valtuuskuntien tekemiin arviointeihin.

Toiseen kysymykseen vastaan, että jos käytettävissä olisi paljon enemmän varoja, voisimme matkustaa useampiin maihin, mutta minun on tehtävä valinta. Pyrin valitsemaan kohteet käytettävissä olevien varojen mukaan siten, että kohteina ovat Afrikka, Aasia, Latinalainen Amerikka ja – jos saamme kutsun – myös Maghreb-maat ja arabimaat, joissa mielestäni olisi käytävä useammin, koska objektiivisuutemme vuoksi meillä on siellä periaatteessa erittäin hyvä maine.

  Puhemies. − Seuraavana on

David Martinin kysymys nro 50 (H-0543/08)

Aihe: Israel pidättää Palestiinan verovaroja

Mihin toimiin komissio on ryhtynyt tehdäkseen lopun siitä, että Israel pidättää Palestiinan verovaroja?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa parlamentin jäsen viittaa varmaankin siihen, että Israelin palestiinalaishallinnon puolesta keräämien tullituottojen kuukausittaiset siirrot ovat viivästyneet. Edellisen kerran siirto myöhästyi kesäkuussa eli melkein heti palestiinalaisten pääministerin Fayyadin lähetettyä kirjeen, jossa hän vastusti parhaillaan käytäviä keskusteluja EU:n ja Israelin suhteiden edelleen kehittämisestä.

Tuolloin vero- ja tullituottojen siirtoja viivästytettiin niin pitkälle kuin mahdollista, ja otin itse tämän asian esille keskustelussa ulkoministerin kanssa.

Pyysin Israelia suorittamaan palestiinalaisille kuuluvan maksun, ja minun on sanottava – ja voin sanoa – että tulojen siirto tehtiin viikko normaalia myöhemmin.

Sen jälkeen ei komissiolle ole ilmoitettu viivästystapauksista verovarojen siirroissa.

  David Martin, laatija. − (EN) Kiitän komission jäsentä vastauksesta ja siitä, että hän todellakin ryhtyi toimiin – sen jälkeen kun olin esittänyt kysymyksen. Hän ymmärtää, että kysymysten esittämisen ja vastausten saamisen välillä kuluu paljon aikaa.

Haluan kuitenkin korostaa, että kyseessä ovat palestiinalaisille kuuluvat rahat. Ne eivät ole missään tapauksessa Israelin rahoja, joita Israel voisi kieltäytyä luovuttamasta. Rahojen pidättäminen merkitsee samaa kuin varastaminen, ellei rahojen niin ainakin korkojen. Tätä käytetään säännöllisesti kiristyskeinona palestiinalaisia vastaan, ja toivon, että komissio jatkaa israelilaisten painostamista, jotta he luovuttaisivat varat palestiinalaisille heti niiden erääntyessä, eivätkä käyttäisi rahoja jälleen yhtenä poliittisena välineenä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) On hyvä, että tämä ongelma on nähtävästi pystytty ratkaisemaan nopeasti ja viivyttelemättä. Minulla on vain yksi kysymys: aikanaan meillä oli ongelmana usein se, että palestiinalaishallinto käytti rahaa tavalla, joka saattoi olla ristiriidassa lahjoittajien tarkoituksen kanssa. Onko nämä ongelmat myös jo hoidettu?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Vastaan ensimmäiseen puheenvuoroon, että palestiinalaisten rahoja koskevia pitkiä viivästyksiä on todellakin ollut viime vuosina – kyse on minunkin mielestäni palestiinalaisten rahoista – mutta olen aina tarvittaessa, usein palestiinalaisten sitä pyytäessä, yrittänyt henkilökohtaisesti saada rahat vapautettua. Se on voinut kestää kauan ja ajoittain se on ollut todella vaikeaa, mutta aina olen yrittänyt. Olen samaa mieltä siitä, että myös tulevaisuudessa näin on tehtävä.

(DE) Hyvä Reinhard Rack, voin vakuuttaa teille ehdottoman varmasti, että menetelmä, jolla lähetämme rahaa palestiinalaisille – aiemmin sitä kutsuttiin kansainväliseksi erityismekanismiksi (TIM), ja nyt se on PEGASE-rahoitusmekanismi – on suunnittelultaan sellainen, että valvonta säilyy kokonaan meillä. Tämä oli luullakseni kysymyksen aihe.

Myös israelilaiset ovat muuten nyt käyttäneet tätä yhtenäistä valtionkassaa Israelin rahojen siirtoon. Kun Salam Fayyad on sekä valtiovarain- että pääministeri, meillä on myös täällä joku, joka nauttii kansainvälisen yhteisön luottamusta. Olemme kuitenkin pääasiallisesti tehneet omia tutkimuksiamme, ja kiinnitän tähän asiaan niin paljon huomiota kuin henkilökohtaisesti pystyn. Valtuuskunnallani on tätä varten oma järjestelmä ja oma ryhmä, jotta väärinkäytöksiltä vältyttäisiin.

  Puhemies. − (PT) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

(Istunto keskeytettiin klo 19.10 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO