Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/0135(CNS)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0361/2008

Keskustelut :

PV 20/10/2008 - 14
CRE 20/10/2008 - 14

Äänestykset :

PV 21/10/2008 - 8.26
CRE 21/10/2008 - 8.26
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0502

Sanatarkat istuntoselostukset
Maanantai 20. lokakuuta 2008 - Strasbourg EUVL-painos

14. Avioliittoasioissa sovellettava laki – Asetuksen muuttaminen tuomioistuimen toimivallan sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisen osalta (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. (DE) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– jäsen Gebhartin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä ehdotuksesta asetukseksi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta (KOM(2006)0399 – C6-0305/2006 – 2006/00135(CNS)) (A6-0361/2008) ja

– Evelyne Gebhartin ja Gérard Deprezin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä: Neuvoston asetus asetuksen (EY) N:o 2201/2003 muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta (O-0106/2008 – B6-0477/2008).

 
  
MPphoto
 

  Evelyne Gebhardt, esittelijä.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, keskustelemme tänään asiasta, joka on hyvin tärkeä kansalaisille. Meidän Eurooppamme on miellyttävä paikka, jossa ihmiset nauttivat lisääntyvästä liikkuvuudesta. Siellä solmitaan yhä enemmän avioliittoja eri valtioiden kansalaisten välillä tai avioparit muuttavat toiseen valtioon, ja tämä on tietenkin hyvä asia ja yksi Euroopan unionin saavutuksista. Valitettavasti tähän saavutukseen liittyy kuitenkin myös epäkohta, sillä nämä avioliitot päättyvät usein eroon, ja sitten tarvitaan avioeroa.

Nykyinen lainsäädäntö on tietyiltä osin niin huono, ettei pari kenties löydä pätevää tuomaria tai sovellettavaa lainsäädäntöä avioeronsa käsittelyyn. Tämä on luonnollisesti hyvin ikävä tilanne näille kansalaisille, ja meidän on löydettävä ratkaisu ja vastaus tähän. Tämä koskee ihmiselämää, joka on hyvin tärkeää.

Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että Euroopan komissio on tarttunut aiheeseen, ja haluan toistaa heti aluksi, ettei tässä asiassa pidä yhdenmukaistaa lainsäädäntöä – tämä ei todellakaan ole sallittua ja sopimuksessa Euroopan unionista sekä Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa todetaan varsin selvästi, että alan lainsäädäntö kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Meidän on kuitenkin varmistettava avoimuus ja se, että kansalaiset voivat turvautua tähän lainsäädäntöön. Loppujen lopuksi lainsäädäntö on hyvin moninaista. Esimerkiksi Maltassa avioeroa ei tunneta, ja Ruotsissa avioeron voi saada puolessa vuodessa. Alankomaissa homoseksuaalien väliset avioliitot ovat sallittuja, ja Puolassa sellaista on mahdoton ajatella. Tämä herättää kysymyksiä, ja niihin on vastattava.

Olemme tehneet Euroopan parlamentissa hyvää työtä ja rakentavaa yhteistyötä Euroopan komission ja myös neuvoston kanssa. Neuvosto on avainasemassa – sen on päätettävä yksimielisesti siitä, mitä tällä alalla tulevaisuudessa tehdään. Valitettavasti ongelma onkin nyt siellä, mutta palaan tähän myöhemmin. Euroopan komission meille esittämä vastaus on hyvin myönteinen. Ensinnäkin komissio haluaisi lisätä mahdollisuutta parin avioeroon sovellettavan lain valintaan, jos molemmat osapuolet ovat suostuvaisia – vaikka on sanomattakin selvää, että jos tätä on todella tarkoitus soveltaa, on oltava yhteys parin elämään, asuinpaikkaan tai avioliiton solmimispaikkaan tai muihin näkökohtiin.

Herää myös kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos pari tai vain toinen heistä haluaa avioeron, eikä pari pääse yhteisymmärrykseen sovellettavasta lainsäädännöstä. Katsomme, että tällaisessa tilanteessa valinnan vapaus ei voi olla niin suuri, sillä meidän on varmistettava, että laaditaan luettelo. Emme voi hyväksyä edullisimman oikeuspaikan etsimistä. Emme voi hyväksyä tilannetta, jossa vahvempi kumppaneista valitsee itselleen suotuisimman lainsäädännön toisen vahingoksi. Tätä ei voida hyväksyä. Tämän vuoksi meillä on kaksi eri vastausta näissä asioissa.

Yhtä erityisen merkittävää periaatetta on selvästi sovellettava molemmissa tapauksissa: meidän on varmistettava, että molemmat osapuolet ovat hyvin tietoisia lainsäädännön valinnan seurauksista – niin sosiaalisista kuin oikeudellisista seurauksista. Esimerkkejä ovat huoltajuuteen, elatusapuun ja muihin tällaisiin liittyvät asiat. Osapuolten on oltava näistä tietoisia ennen päätöksen tekoa. Pyydämme, että tuomarit tarkistavat, että osapuolet ovat todella tietoisia valintansa seurauksista.

On myös tärkeää, että estämme jostain muualta peräisin olevan lainsäädännön soveltamisen, joka ei ole Euroopan unionin periaatteiden mukainen – esimerkiksi vaikkapa sharia-lain tai Kiinan lainsäädännön. Myös tämän osalta olemme saaneet aikaan selkeän sanamuodon – erityisesti tarkistuksilla 25 ja 30, joita yritin vielä vahvistaa tarkistuksellani 36 – todeten erityisesti, että sovellettavan lain on oltava Euroopan unionin perusperiaatteiden mukainen, tai sitä ei voida soveltaa. Meille tämä on sanomattakin selvää.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on esittänyt useita tarkistuksia, joita en mitenkään voi hyväksyä. Niissä asetettaisiin täydellinen rajoitus siihen, mitä meillä jo on, ja lisäksi ne olisivat nykyisen kansainvälisen oikeuden, esimerkiksi Haagin sopimuksen vastaisia. Emme voi hyväksyä tätä. Tarvitaan lisää vuoropuhelua, ja toivon meidän löytävän ratkaisun ongelmaan huomiseen mennessä. Olen joka tapauksessa hyvin kiitollinen jäsen Demetrioulle hänen yhteistyöstään kanssani; se on ollut hyvin rakentavaa.

Neuvostolla on suuri ongelma: sen on tehtävä yksimielinen päätös, ja tällä hetkellä yksi jäsenvaltio yksinkertaisesti estää yksimielisyyden. Tämän vuoksi valiokuntamme esitti suullisen kysymyksen neuvostolle ja komissiolle. Minusta on todella valitettavaa, ettei neuvosto ole nyt paikalla vastaamassa kysymykseen. Ministeri poistui juuri. Meidän on tärkeää tietää, mitä nyt tehdään, niin omasta puolestamme kuin kansalaisten ja Euroopan unionin tulevaisuudenkin kannalta.

Ensimmäinen kysymys Euroopan komissiolle – olen iloinen siitä, että olette täällä vastaamassa, arvoisa komission jäsen Barrot – kuuluu seuraavasti: aiotteko vetää takaisin ehdotuksenne? Toinen kysymys kuuluu: aiotteko ehdottaa neuvostolle tiiviimmän yhteistyön menettelyn käynnistämistä EY:n perustamissopimuksen 11 artiklan nojalla ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 43–45 artiklan mukaisesti? Olisin toivonut neuvoston kertovan, aikooko se todella valita tämän linjan, sillä tämä on merkittävä asia.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Luisa MORGANTINI

 
  
MPphoto
 

  Jacques Barrot, komission jäsen.(FR) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, yritän aluksi vastata jäsen Gebhardtin mietintöön ja tarkastelen sitten suullista kysymystä, jonka olette hyvin sopivasti liittäneet mietintöön. Olen iloinen nähdessäni, että myös jäsen Deprez on täällä.

Paljon kiitoksia, arvoisa jäsen Gebhardt, mietinnöstänne, joka on varsin huomionarvoinen, eikä vähiten komission kanssa näin hienovaraisen ja arkaluonteisen asian osalta tekemänne erinomaisen yhteistyön vuoksi.

Rooma III -ehdotus on todellakin lähellä sydäntämme, eikä vain komissiossa. Tiedän sen olevan hyvin tärkeä myös Euroopan parlamentille. Uskon, että sillä on merkittävä vaikutus ihmisten vapaan liikkuvuuden tukemisessa Euroopan unionissa.

Arvoisa puhemies, haluan hieman tarkastella käytettävissämme olevia tietoja: Euroopan unionissa solmitaan vuosittain 2 200 000 avioliittoa, joista 350 000 on kansainvälisiä avioliittoja. Tämä on jo huomattava määrä, ja ilmiö on selvästi kasvamassa. Tämä ehdotus koskee vuosittain noin 170 000 avioeroa, joka on noin 19 prosenttia kaikista Euroopan unionin vuosittaisista noin 875 000 avioeroista. Kaksikymmentä prosenttia, se on merkittävä luku!

Tämän vuoksi komissio on laajalti samaa mieltä kanssanne, arvoisa jäsen Gebhardt, Rooma III -ehdotuksen merkityksestä. Se tarjoaa laajempaa ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta näille pareille. Kuten korostitte, ilman puitteita parit joko etsivät edullisimman oikeuspaikan tai vahvempi puoliso sanoo viimeisen sanan.

Tämän vuoksi komissio tukee laajasti alkuperäistä Rooma III -ehdotusta, tietyin varauksin. Komissio tukee parlamentin tarkistuksia, joilla pyritään varmistamaan, että puolisot voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan. Tämän vuoksi komissio on samaa mieltä parlamentin kanssa tarpeesta tiukentaa avioehdon virallisia vaatimuksia ja suojella heikompaa puolisoa, mutta meidän on myös otettava huomioon erot jäsenvaltioiden lainsäädännöissä tämän osalta. Kuten aivan oikein korostitte, kyse ei ole yhdenmukaistamisesta.

Komissio on tyytyväinen myös parlamentin ehdotuksiin, joilla pyritään parantamaan kansalaisten tietoisuutta kansallisista ja eurooppalaisista avioehto- ja avioerosopimuksia koskevista lainsäädännöistä. Yhdestä asiasta olemme eri mieltä. Komissio ei katso tarpeelliseksi sisällyttää uutta toimivaltaa koskevaa kriteeriä, joka perustuu siihen, missä avioliitto on solmittu, sillä avioliiton solmimispaikan ja eroavan parin tilanteen välinen yhteys on hyvin hatara.

Komissio tukee kuitenkin parlamentin tarkistusta, joka koskee puolison mahdollisuutta turvautua tähän tuomioistuimeen viimeisenä keinona, jos avioeron saaminen tavanomaisen asuinpaikan tuomioistuimesta osoittautuu mahdottomaksi, mutta katsomme tämän poikkeustapaukseksi.

Komissio haluaisi myös jättää termin "asuinpaikka" tulkinnan tuomioistuimen tehtäväksi. Termiä käytetään jo useissa lainsäädäntövälineissä eikä sitä ole vielä tähän mennessä virallisesti määritelty, mutta kansallisilla tuomioistuimilla ei vaikuta olleen suuria ongelmia sen soveltamisessa. Katsomme, että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien moninaisuuden kunnioittamiseksi voimme luottaa tuomioistuimeen.

Emme myöskään katso tarpeelliseksi rajoittaa Rooma III -ehdotusta pelkästään jäsenvaltioiden lainsäädäntöön. Tämä on tärkeä asia, sillä jäsenvaltiot haluavat edelleen soveltaa sellaisten kolmansien maiden avioerolainsäädäntöjä, jotka jakavat demokraattiset arvomme. Jos esimerkiksi saksalainen tai ranskalainen nainen menee naimisiin sveitsiläisen miehen kanssa, meistä vaikuttaa järkevältä, että on mahdollista soveltaa myös sääntöjä, jotka olemme itsellemme asettaneet, tähän avioliittoon tai tähän avioeroon.

Pitäkää kuitenkin mielessä, että komissio on tietenkin samaa mieltä parlamentin kanssa syrjimättömyyslausekkeen sisällyttämisestä, jolloin kuka tahansa eurooppalainen tuomari voi sulkea pois sellaisen kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen, joka ei ole puolisoiden tasa-arvoperiaatteen mukainen. Epäilemättä syrjimättömyyslauseke edelleen antaa meidän soveltaa sitä esimerkiksi Sveitsin kansalaisen ja jäsenvaltion kansalaisen tai Norjan kansalaisen ja jäsenvaltion kansalaisen väliseen avioliittoon.

Tarkastelen seuraavaksi kysymystä siitä, kuinka saamme Rooma III -ehdotuksesta menestyksekkään, ja kiitän vielä kerran jäsen Gebhardtia ja jäsen Depreziä heidän suullisesta kysymyksestään, jossa minua moititaan Rooma III -ehdotuksen edistymisestä. Pahoittelen tietenkin kanssanne umpikujaa neuvostossa Rooma III -ehdotusta koskevissa neuvotteluissa. Viime heinäkuussa keskustelimme oikeusministerien kanssa tiiviimmän yhteistyön menettelyn mahdollisuudesta Rooma III -ehdotuksen osalta, ja heinäkuun lopussa yhdeksän jäsenvaltiota esitti komissiolle tiiviimpää yhteistyötä koskevan pyynnön. Se on yli kolmasosa Rooma III -ehdotuksen hyväksymiseen osallistuvista jäsenvaltioista. Tämän vuoksi on selvää, että komission on tarkasteltava tiiviimpää yhteistyötä koskevaa pyyntöä, mutta kuten varmasti ymmärrätte, jos toivomme ehdotukselle menestystä, meidän on kiinnitettävä huomiota koko asianyhteyteen.

Nyt haluan vastata komissiolle esittämiinne kolmeen kysymykseen. Ensinnäkin voin kertoa teille, ettei alkuperäisen Rooma III -ehdotuksen takaisin vetämistä suunnitella. Jos komissio suostuu antamaan neuvostolle ehdotuksen tiiviimmästä yhteistyöstä Rooma III -ehdotuksen osalta, se voi kuitenkin oikeudellisen selkeyden vuoksi vetää pois alkuperäisen ehdotuksensa, kun päätös on tehty, sen muuttamiseksi, mutta näin siis vain siinä tapauksessa, että meillä todella on mahdollisuus käynnistää tiiviimpi yhteistyö. Joka tapauksessa takaisin vetämistä ei suunnitella.

Haluan käyttää tätä mahdollisuutta esittääkseni lyhyen yhteenvedon tiivistetyssä yhteistyömekanismissa noudatetusta menettelystä. Vähintään kahdeksan jäsenvaltion on ensin esitettävä komissiolle pyyntö, kuten tässä tapauksessa on käynyt. Jos pyyntö täyttää muut sopimuksessa Euroopan unionista esitetyt kriteerit – jos se on yhtenäismarkkinoita koskevien sääntöjen mukainen – komissio voi välittää pyynnön neuvostolle. Jos komissio päättää toisin, sen on esitettävä tälle perustelut. Neuvoston on sitten hyväksyttävä tiiviimpi yhteistyö sen jälkeen kun se on kuullut parlamenttia tai saanut tämän suostumuksen, tilanteesta riippuen.

Tiiviimpää yhteistyötä koskeva pyyntö tietenkin herättää kysymyksiä, niin oikeudelliselta kuin poliittiselta kannalta. Meidän on vastattava yhteistä toimintaa koskevaan tarpeeseen perhelainsäädännön alalla, mahdollisimman lähellä kansalaisia, ja suhteutettava tämä tarve siihen riskiin, että Euroopan oikeusalue mahdollisesti pirstaloituu lukuisten tiiviimpää yhteistyötä koskevien sopimusten seurauksena. Ennen lausuman antamista haluan tietenkin kuulla Euroopan parlamentin jäsenten näkemykset, ja haluan todellakin jäsenvaltioiden selventävän kantojaan.

Joka tapauksessa haluan vakuuttaa Euroopan parlamentille, että aikomukseni – eikä pelkästään aikomukseni vaan myös toiveeni – on edistää oikeudellista yhteistyötä siviiliasioissa Euroopassa. Perhelainsäädännön ei pidä olla siviililainsäädäntöä alempiarvoinen – se olisi jokseenkin paradoksaalista, sillä sen kattamat asiat ovat lähimpänä kansalaisten jokapäiväistä elämää. Onneksi edistystä on tapahtunut avioeropäätösten, vanhempien vastuuta ja lasten tapaamisoikeutta koskevien päätösten levittämisessä.

Tästä aiheesta haluan todeta myös, että nyt kun meillä on tekstit, minun on komission jäsenenä avullanne varmistettava, että sääntöjä noudatetaan. Ajattelen nyt erityisesti lasten tapaamisoikeutta ja huoltajuutta, joiden osalta nykyinen tilanne Euroopassa ei ole täysin tyydyttävä.

Yhteenvetona totean, että meidän on saatava aikaan lainsäädäntöehdotus tähän sovellettavasta lainsäädännöstä. Haluan vielä lisätä, että laadimme samanaikaisesti avioliittojärjestelmiin sovellettavaa lainsäädäntöä, ja se voidaan hyväksyä vuoden 2010 alussa.

Arvoisa puhemies, tämä on tilanne tässä asiassa. En tietenkään voi ennustaa jäsenvaltioiden kanssa hyvin pian toteutettavan kuulemisen tuloksia. Voin kuitenkin sanoa, että komissio haluaa todellista edistymistä, kuitenkin jälleen kerran varmistaen, että saamme mukaamme jäsenvaltioiden enemmistön. Tässä näkemykseni lyhyesti, mutta teidän ja parlamentin – sillä kuuntelen teitä tarkkaan – tavoin toivon, että asiat etenevät.

 
  
MPphoto
 

  Carlo Casini, oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija.(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, oikeudellisten asioiden valiokunta, jonka lausunnon valmistelijana minulla on kunnia toimia, tutki tarkkaan kyseisen asetusehdotuksen.

Valiokunnan yksimielisesti hyväksymässä lausunnossa esitetyt ehdotukset saivat kuitenkin vain osittaisen hyväksynnän kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa. Minun on kuitenkin todettava, että olemme yhdessä pyrkineet järkeistämään neuvoston alkuperäistä ehdotusta mahdollisimman paljon lisäämällä siihen oikeusvarmuutta koskevia tekijöitä.

Kahden valiokunnan jäsen Gebhardtin avulla – haluan kiittää häntä – hyväksymät kompromissitarkistukset on otettu hyvin vastaan, ja niillä on vahvistettu periaatteita, joihin viittasimme, jotta saisimme asetukselle vauhtia. Tämän osalta sellaisen valtion viranomaisia, jossa ei säädetä avioerosta ja joka ei tunnusta kyseistä avioliittotyyppiä, ei velvoiteta purkamaan avioliittoa.

Yhdestä seikasta on kuitenkin vielä erimielisyyttä – sen jäsen Gebhardt mainitsi aiemmin. Yksinkertaisesti asia on seuraava: lain valinta on täysin uutta oikeudellisessa maailmassa, sillä tavallisesti ei ole mahdollista valita lakia, on vain mahdollista valita tuomari, ja tämä tekee tästä täysin uuden käsitteen. Mihin lakiin me haluamme turvautua tässä lain valinnassa? Yhden Euroopan unionin 27 jäsenvaltion lakiin vaiko minkä tahansa maailman valtion lakiin? On totta, että tällä on rajansa. Raja on julkisessa politiikassa jo määritetty, eikä tietyssä valtiossa voida soveltaa mitä tahansa lakia, jossa säädetään avioliitosta, jota ei tässä valtiossa tunnusteta.

Katson, että jos todella toivomme oikeusvarmuutta – vastustukseni on teknistä – jos todella haluamme ottaa käyttöön sovellettavan lain valinnassa vertailun, jos todella haluamme noudattaa heikointa lainsäädäntöä – sillä emme saa unohtaa sitä, että lain valinta edellyttää yksimielisyyttä ja että yksimielisyyteen voi kohdistua melkoisia paineita – jos todella haluamme rakentaa eurooppalaisen oikeusalueen, minusta kaikkien näiden tarkistusten hyvä puoli on se, että lain valinta rajoittuu Euroopan unionin 27 jäsenvaltion lainsäädäntöön.

Tämän kannalta, vaikka olemmekin esittäneet useita tarkistuksia, kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta, ja koska on kyse teknisestä tarkistuksesta, joka ei muuta yleistä mielipidettämme ehdotuksesta, vetoamme kaikkien parlamentin jäsenten terveeseen järkeen tämän tarkistuksen hyväksymiseksi.

 
  
MPphoto
 

  Panayiotis Demetriou, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää esittelijää pitkäaikaisesta yhteistyöstä, joka johti keskusteluun tänään esitettyyn mietintöön, ja huomauttaa, että pidimme useita kokouksia, joissa keskustelimme kaikesta aineistosta.

Perhelainsäädäntö on vakava asia, ja tämä erityinen näkökohta, jota tarkastelemme avioeron yhteydessä, nimittäin tuomioistuimen toimivalta ja lain valinta, on ja on aina ollut yksi perhelainsäädännön vakavimmista näkökohdista.

Haluan korostaa, että haluamme toimillamme tukea perheinstituutiota, emme kannustaa avioliiton purkamiseen. Avioero on kuitenkin nykyisin sosiaalinen ilmiö, ja meidän on tarkasteltava sitä realistisesti. Emme halua helpottaa avioeron saamista, mutta kun avioliitto saavuttaa pisteen, jossa se ei enää voi jatkua, meidän on kyettävä tarjoamaan laillinen ulospääsy siten, ettei kumpikaan osapuolista joudu kantamaan kaikkea ahdinkoa ja rankaisemista.

En usko, että on helppoa tapaa valita avioeroon sovellettavaa lakia, mutta voimme selventää jukista politiikkaa ja ihmisoikeuksia antaaksemme tuomioistuimille harkintavallan hylätä sellaiset lait, joissa ei kunnioiteta eurooppalaisia tapoja, ihmisoikeuksia ja yleistä järjestystä.

Mitä tulee tiiviimpään yhteistyöhön, katson, että komission – ja kiitän teitä, arvoisa komission jäsen, tänään esittämästänne kannastanne – olisi edistettävä asiaa vielä pidemmälle, jotta etenisimme mahdollisuuksien mukaan pisteeseen, jossa tiiviimpi yhteistyö on hyväksyttävää.

 
  
MPphoto
 

  Inger Segelström, PSE-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, aluksi haluan kiittää jäsen Gebhardtia hänen tekemästään rakentavasta työstä ja sanoa, että olen pahoillani siitä, ettei ollut mahdollista päätyä samaan näkemykseen kuin Ruotsi ja minä itse. Tämän vuoksi en voinut äänestää mietinnön puolesta valiokunnassa enkä täysistunnossa. Minulle ruotsalaisena sosialidemokraattina ehdotus on naisten ja miesten tasa-arvon kannalta askel taaksepäin. Siksi nämä asiat olisi vastaisuudessakin ratkaistava kansallisella tasolla.

Minusta olisi ollut riittävää, että avioero voidaan myöntää vain, kun osapuolet ovat siitä täysin yksimielisiä. Ehdotus merkitsee sitä, että heikompi osapuoli, useimmiten nainen, voi nyt joutua miehensä pakottamaan ratkaisuun, koska mies joko toimii ensin tai turvautuu pakottamiseen. Tuomioistuimet voivat näin joutua soveltamaan lakia, johon ne suhtautuvat hyvin kriittisesti – loukkaavia lakeja tai lakeja, joihin sisältyy antiikkinen ja vanhanaikainen näkemys naisista, avioliitosta ja avioerosta. Minulle avioeron nopea ratkaisu ei ole niin tärkeää kuin tasa-arvo ja se, että naiset voivat kokea olonsa turvalliseksi. Aion siis jatkaa pyrkimyksiäni ja äänestää tätä ehdotusta vastaan, kunnes löydämme toisen ratkaisun.

 
  
MPphoto
 

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, ennen keskustelun aiheena olevan asian käsittelyä haluan ehdottaa, että pyytäisimme vastaisuudessa jokaista neuvoston puheenjohtajaa tuomaan parlamenttiin vahanuken tai puhallettavan nuken, sillä neuvosto on aina poissa tällaisista keskusteluista, ja minusta on mukava osoittaa sanani jollekin. Voitte välittää tämän pyynnön virallisesti puheenjohtajavaltiolle. Uskon kollegojen olevan asiasta samaa mieltä.

Haluan ensinnäkin onnitella esittelijää ja ilmaista myös ryhmäni puolesta tukemme esittelijälle, joka on tehnyt erinomaista työtä kuluneen vuoden ajan. Kaikki kunnia hänelle.

Arvoisa puhemies, EU ei tietenkään piittaa aviollisesta etiikasta, mutta haluaa taata kaikkialla EU:n kansalaisten oikeudet riippumatta siitä, kenen kanssa nämä päättävät avioitua. Meille ei tietenkään kuulu se, kenen kanssa he päättävät avioitua, mutta meidän tehtävämme on turvata kansalaisten oikeudet. Tämän osalta on erityisen valitettavaa, etteivät jäsenvaltiot onnistuneet pääsemään sopimukseen.

Erittäin arvostetuille ruotsalaisille kollegoilleni haluan sanoa, että minusta tuntuu, että asiasta on vallalla valtava väärinkäsitys. Minusta ihmisoikeuksia ja erityisesti naisten oikeuksia pikemminkin vahvistetaan kuin heikennetään tällä. Olen todellakin tyytyväinen siihen, että 2000-luvulla ihmiset voivat tehdä itse päätöksiä omasta elämästään – ja avioero voi olla olennainen osa tätä.

Lisäksi haluan esittelijän tavoin todeta, että myös ryhmämme äänestää Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän esittämiä tarkistuksia vastaan, ja olen myös eri mieltä jäsen Casinin väitteistä.

Kysymys on myös periaatteesta, sillä katson, että meidän on itse päätettävä, mitä haluamme kansalaisillemme, eikä meidän pidä pelätä sharia-lain ottavan meidät valtaansa. Tähän ehdotukseen ja Euroopan parlamentin sosialistiryhmän lisätarkistukseen, jota me tuemme, sisältyy riittävät takeet. Tästä on keskusteltu aikaisemmin.

Lisäksi haluan todeta seuraavaa – ja tämä vastauksena jäsen Casinin huomautuksiin – nimittäin että on hyvin karkeaa käyttää samoja argumentteja tiettyjen oikeusjärjestelmien – kuten esimerkiksi sharia-lain – pois sulkemiseksi kuin mitä käytetään tai mihin viitataan Euroopan unionissa, täysin laillisten avioliittojen tunnustamatta jättämiseksi EU:ssa puhtaasti parin seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tämä on mielestäni täysin poikkeavaa.

Toistan vielä, että mielestäni on erityisen valitettavaa, etteivät jäsenvaltiot onnistuneet pääsemään sopimukseen.

Jos olen ymmärtänyt oikein, komissio pyrkii edelleen eurooppalaiseen ratkaisuun. Olen tästä todella iloinen. Ymmärrän, että tämä on hyvin vaikeaa: jos ongelmaa ei ole ratkaistu edes presidentti Sarkozyn mittavilla pyrkimyksillä, sen on oltava todella vaikeaa.

Lopuksi voin vain esittää toiveen, että jos vastoin kaikkia odotuksia tiiviimpään yhteistyöhön päädytään, kaikki sopimukseen päässeet 26 jäsenvaltiota, kotimaani mukaan lukien, noudattavat sitä.

 
  
MPphoto
 

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, komission tällä viikolla julkaiseman tutkimuksen mukaan pitkämatkalaiset kärsivät usein päänsäryistä, unen puutteesta ja huonoista ihmissuhteista, ja tästä seuraa, että kaikissa tällaisissa kansainvälisissä ympäristöissä, myös täällä parlamentissa on todennäköisesti hyvin korkea avioeroaste. Joka tapauksessa komission jäsen Barrot'n hetki sitten mainitsemat luvut viittaavat siihen, että kansainväliset suhteet päätyvät paljon todennäköisemmin avioeroon kuin kansalliset suhteet.

On kuitenkin paljon vaikeampaa virallistaa näitä avioeroja, vaikka niiden vaikutus on valtava, sillä toinen osapuolista on aina peräisin vieraasta valtiosta, jossa parilla ei ole sosiaalista turvaverkkoa tai jossa se ei tunne riittävästi tilannetta valtiossa, ja tämän vuoksi tasapuoliseen ratkaisuun on hyvin vaikea päästä.

Tämän vuoksi haluan ilmaista arvostukseni esittelijä Gebhardtin työtä kohtaan. Minusta hän on ollut hyvin tunnollinen ja varmistanut, että erityisesti heikomman tai asioista vähemmän tietävän osapuolen oikeuksia vahvistetaan ja että kaikille osapuolille todella annetaan tarpeeksi tietoa heidän oikeuksistaan ja he tietävät oman parhaansa.

Minusta tämän osalta on tärkeää, ettei Internet-sivustolla ole pelkästään jonkinlaista taloudellista yhteenvetoa ja tietoa siitä, kuinka nopeasti avioeron voi saada, vaan että siellä esimerkiksi kiinnitetään huomiota vanhemmuuteen liittyviin vaihtoehtoihin. Olen nimittäin sitä mieltä, että lasten oikeudet on turvattava, vaikka se onkin vanhempien asia. Koska siitä, mikä on oikein ja lapsen etujen mukaista, päättävät vanhemmat eikä hallitus, on oltava mahdollista saada aikaan sopiva ratkaisu, mieluiten sellainen, jossa molemmat vanhemmat huolehtivat lapsista. On joka tapauksessa saatava aikaan sopimus. Kaiken ei pidä jäädä naisen harteille, vaan on tehtävä sopimus siitä, kuinka molemmat vanhemmat hoitavat asian.

Minuakin kummastuttaa ruotsalaisen kollegamme huomautus, sillä jos nainen haluaa pois avioliitostaan, on varmasti kauheaa, jos hänen puolisonsa ei ole suostuvainen.

Lopuksi haluan todeta esittelijälle, ettei Alankomaissa ole homoavioliittoja. Meillä on kaikille pariskunnille avoin avioliitto, heidän sukupuolestaan riippumatta. On yksinkertaisesti vain yksi avioliitto, joten pelkästään Euroopan unioni, ei Alankomaat, erottelee alankomaalaisia avioliittoja.

 
  
MPphoto
 

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, ehdotuksella on määrä varmistaa, että ihmiset, jotka eroavat, voivat aidosti valvoa oikeuksiaan ja saada tarvitsemansa tiedot. Oikeus saada tietoja ja tietämys asioista eivät kuitenkaan perustu yhteisiin säädöksiin. Ne eivät itsessään lisää ihmisten tietoja.

Kotimaassani Ruotsissa sääntö on sellainen, että jos parilla ei ole yhteisiä pieniä lapsia, riittää, että ihmiset pelkästään ilmoittavat avioerostaan. On myös esimerkkejä EU:n jäsenvaltioista, joissa avioero on täysin kielletty. Tämä jos mikään todistaa lainsäädäntötarpeen tällä alalla. Lissabonin sopimuksessa todellakin asetetaan joitakin siviili- ja perhelainsäädännön näkökohtia ylikansalliselle tasolle, mutta tällä hetkellä meillä ei ole Lissabonin sopimusta. Kysyn miksi komissio esittää ehdotuksia alalla, joka on tähän asti kuulunut kansalliseen toimivaltaan. Ryhmämme ei äänestä tämän ehdotuksen puolesta. Katson myös, että kollegani Euroopan parlamentin sosialistiryhmästä, jäsen Segelström, esitti erinomaisen kannanoton.

 
  
MPphoto
 

  Johannes Blokland , IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, kansainvälinen yksityisoikeus koskee kahta asiaa. Ensimmäinen kysymys kuuluu: mikä on toimivaltainen tuomioistuin? Toinen kysymys kuuluu: mitä lainsäädäntöä tuomioistuimen on sovellettava.

Minusta on ymmärrettävää, että ensimmäistä kysymystä tarkastellaan yhteisön tasolla. Tällä taataan se, että jokainen Euroopan kansalainen voi saada asiansa tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Toinen kysymys koskee alaa, jota tavallisesti käsittelevät itse jäsenvaltiot, ja niin todella kuuluukin olla. Olemassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön liittyy useita kansallisia periaatteita, ja ne on otettava huomioon.

Komission ehdotuksella pyritään kuitenkin yhdenmukaistamaan näitä ristiriitoja koskevia sääntöjä. Jäsen Gebhardtin mietinnössä noudatetaan suurinta osaa komission ehdotuksesta, eikä siinä pyritä poistamaan ehdotuksesta II a lukua. Tästä syystä äänestän mietintöä ja ehdotusta vastaan. Pyydänkin myös neuvostoa hylkäämään komission ehdotuksen.

 
  
MPphoto
 

  Daciana Octavia Sârbu (PSE). - (RO) Ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Gebhardtia hänen tekemästään erinomaisesta työstä. On ilahduttavaa, että asetusehdotuksessa laaditaan selkeä ja kattava oikeudellinen kehys, joka koskee niin tuomioistuimen toimivaltaa, avioliittoasioita koskevien tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä kuin sovellettavaa lainsäädäntöä koskevia sääntöjä, antaen osapuolille tietyn asteisen itsemääräysvallan.

Komission ehdotuksessa tarjotaan osapuolille mahdollisuus valita yhteisellä sopimuksella toimivaltainen tuomioistuin ja sovellettava lainsäädäntö. Tämän oikeuden tarjoaminen puolisoille avioeromenettelyssä lisää osapuolten riippumattomuutta ja antaa heille valinnanvapauden tiettyjen vaihtoehtoisten kriteerien mukaisesti. Meidän on varmistettava, että osapuolet tekevät tietoon perustuvan valinnan. Toisin sanoen molemmille puolisoille on asianmukaisesti kerrottava heidän valintansa käytännön vaikutuksista. Tämän osalta on tärkeää, että tarkastelemme parasta tapaa varmistaa se, että kattavat tiedot ovat saatavilla ennen sopimuksen allekirjoittamista. Tietojen on myös oltava saatavilla kummankaan puolison taloudellisesta tilanteesta riippumatta.

 
  
MPphoto
 

  Gerard Batten (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, tohtori Johnsonilta kysyttiin kerran, mitä neuvoja hän antaisi avioliittoa harkitsevalle nuorelle parille. Hänen vastauksensa oli "alkää". Hän myös kuvasi toista avioliittoa "toivon voitoksi kokemuksesta".

Tämän mietinnön on herätettävä samanlaisia vastauksia. Mitä neuvoja on annettava valtioille, jotka suunnittelevat avioerolainsäädäntönsä laatimisen antamista Euroopan unionille? Vastaus on jälleen "älkää". Sen tekeminen on varmasti vähintäänkin toivon voitto kokemuksesta, kun otetaan huomioon kaikki esimerkit taitamattomasta ja haitallisesta EU:n lainsäädännöstä. Ihmeellistä kyllä, myös neuvosto vaikuttaa päätelleen näin tässä asiassa. Neuvosto ei huoli komission ehdotuksia. Neuvosto vaikuttaa järkevästi peräytyvän jyrkänteen laidalta ja kuuntelevan vanhaa sanontaa "avioidu kiireellä, kadut pitkään". Kylläpä siitä tulee hauskaa, kun komissio esittää ehdotuksia homoavioliittojen ja sharia-lain yhdenmukaistamisesta!

 
  
MPphoto
 

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE).(PL) Elämme aikoja, joina rajat häviävät, ja kansalaiset voivat liikkua ja avioitua vapaasti. Tähän mennessä emme kuitenkaan ole kyenneet helpottamaan asioita niille, jotka ovat päättäneet lähteä eri suuntiin. Yksi esimerkki yhdenmukaisen avioerolainsäädännön puutteeseen liittyvistä ongelmista on puolalaisten ja saksalaisten väliset avioliitot. Noin 100 000 tällaista paria on rekisteröinyt avioliittonsa vuoden 1990 jälkeen. Monet liitoista eivät ole kestäneet aikaa.

Viime vuonna Euroopan parlamentti käsitteli useita tapauksia, joissa puolalaiset olivat menettäneet yhteyden lapsiinsa Saksan lapsista ja nuorista vastaavien viranomaisten päätösten vuoksi. Sieppausväitteet ja väitteet puolan kielen käyttökiellosta ovat vain kaksi esimerkkiä näiden vanhempien ja lasten kohtaamasta nöyryyttävästä kohtelusta. Vastauksena edellä mainittujen instituutioiden ihmisoikeusloukkauksiin Saksassa perustettiin lasten syrjintää vastustava vanhempien puolalainen yhdistys. Jos onnistumme saamaan aikaan ehdotetut muutokset avioerolainsäädäntöön, autamme useita kansalaisia saattamaan sivistyneesti päätökseen tietyn vaiheen elämässään. Kaikkein tärkeintä on, ettei meidän pidä sallia lasten erottamista toisesta vanhemmastaan.

 
  
MPphoto
 

  Carlos Coelho (PPE-DE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barrot, todistin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa jäsen Gebhardtin sekä kollegani Demetrioun tämän mietinnön yhteydessä tekemää työtä. Jäsen Gebhardt on jo korostanut sitä, että lisääntynyt liikkuvuus johtaa avioliittojen mutta myös avioerojen lisääntymiseen. Erot kansallisissa lainsäädännöissä johtavat oikeudelliseen epävarmuuteen ja erityisesti asioista paremmin perillä olevan puolison epäreiluihin mahdollisuuksiin turvautua tuomioistuimiin, jotka soveltavat hänen etujensa kannalta suotuisampaa lainsäädäntöä. Kannatan tämän vuoksi aloitetta, joka on mielestäni hyvin tärkeä, koska siinä esitetään tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva selkeä ja kattava oikeuskehys.

Minun on sanottava, että kaikki, mikä vähentää tarpeettomia konflikteja, takaa enemmän oikeutta ihmisille mutta myös luo erityisesti lisää luottamusta oikeusprosessiin osallistuvien välille. Näin edistetään myös sitä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jota me kaikki toivomme.

 
  
MPphoto
 

  Konrad Szymański (UEN). (PL) Sikäli kuin minä tiedän, perustamissopimuksissa ei säädetä mitään avioliittolainsäädännöstä, toisin sanoen siitä, että perhelainsäädäntöä tarkasteltaisiin unionin tasolla. Tämän vuoksi katson, että komission ehdotus on tyypillinen esimerkki täysin tarpeettomasta hyperaktiivisuudesta, joka johtaa ainoastaan sekaannukseen Euroopan unionin todellisen toimivallan luonteesta.

Minusta tämä on tarkoituksellista sekaantumista alaan, ja sillä pyritään lisätoimiin avioliittolainsäädännön ja sen yhdenmukaistamisen alalla. Tällainen toiminta on täysin tarpeetonta, sillä nykyinen kansainvälinen yksityisoikeus kykenee ratkaisemaan avioliitto-ongelmat ja myös avioerot kansainvälisellä tasolla.

 
  
MPphoto
 

  Ljudmila Novak (PPE-DE). - (SL) Toivoisin voivani todeta, että avioerojen määrä Euroopassa olisi vähenemään päin. Näin ei valitettavasti ole, joten meidän on tarkasteltava sitä, kuinka voimme parantaa ketjun heikoimpien lenkkien, nimittäin lasten, asemaa.

Valitettavasti lapset ovat pääasiallisia uhreja, varsinkin valtioissa, joissa oikeuskäsittelyissä ilmenee pitkiä viivästyksiä. Kotimaani Slovenia on esimerkki valtiosta, jossa lapset kärsivät suuresti ennen kuin tuomioistuimet saavat päätettyä, kumman vanhemman luokse lapset jäävät. Tämä johtaa myös suuriin perhetragedioihin, ja sillä on vakavia psykologisia vaikutuksia moniin lapsiin.

Tiedän useita tällaisia tapauksia ja toivon, että tämä yhteinen direktiivi osaltaan parantaa tilannetta yksittäisissä jäsenvaltioissa.

 
  
MPphoto
 

  Dumitru Oprea (PPE-DE). - (RO) Entisten kommunistivaltioiden tapauksessa yksi alueen tyttöjen tapa paeta heihin kohdistunutta sortoa oli avioitua, joskus todella rakkaudesta, mutta useimmiten hyödyn vuoksi. Tämä on kuitenkin johtanut useisiin sieppauksiin, psykologista ja fyysistä kidutusta käsittäviin tapauksiin ja ihmisten tuhoamiseen. Kaiken tämän seurauksena näistä avioliitoista syntyneet lapset kärsivät eniten. Tietämättömyyttä lainsäädännöstä käytetään usein tekosyynä, mutta se on täysin väärin. Voisimme tarkastella tällaisissa tapauksissa sen suosittelemista, että kun avioliitto on päättynyt, kun vallalla on rakkauden, ymmärryksen ja ystävyyden ilmapiiri, olisi säädettävä hyvin selkeistä avioeroehdoista, joissa otetaan huomioon avioliitosta syntyneet lapset.

 
  
MPphoto
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä. Haluan vahvistaa jäsen Segelströmille, että olen todellakin aloittanut keskustelut Ruotsin viranomaisten kanssa. Meillä on kuitenkin suuria vaikeuksia ymmärtää valtionne kantaa. Kuten jäsen Gebhardt totesi, Rooma III -ehdotuksen keskeinen tavoite on todellakin suojata heikommassa asemassa olevaa puolisoa tilanteessa, jossa evioehtoja solmitaan. Toimimme nimenomaan tässä hengessä, ja on aivan totta – kenties meidän on jatkettava vuoropuheluamme – ettemme ymmärrä, että sellaisen pariskunnan osalta, jossa toinen on ruotsalainen, meidän olisi otettava huomioon, että sääntöjen puuttuessa sovelletaan voimakkaamman oikeuksien periaatetta. Tästä juontavat ymmärrysvaikeutemme. Otamme kuitenkin jälleen huomioon kantanne ja ruotsalaisen kolleganne kannan.

Haluan ohimennen myös korjata joitakin väärinkäsityksiä. Eräät ovat sanoneet, ettei tämä kuulu toimivaltaamme, että nämä asiat kuuluvat yksinomaan kansalliseen toimivaltaan. Tässä piilee paradoksi. Jäsenvaltio ei voi harjoittaa kansallista toimivaltaa kysymyksissä, jotka koskevat kahta henkilöä, joista toinen on kyseisen jäsenvaltion kansalainen ja toinen ei ole. On loogista, että Euroopan unioni todellakin pyrkii järjestämään hieman näitä asioita, varsinkin kun, toisin kuin täällä on todettu, kansainvälisessä yksityisoikeudessa ei ole vastauksia tällaisiin ongelmiin, ja koska meillä on alue, jossa on vapaa liikkuvuus, ja tämä tulee luonnollisesti aiheuttamaan yhä enemmän ongelmia. Jos tämä huolenaihe vaivaa komissiota, kuten se vaivaa parlamenttia, ei ongelman tarkasteleminen ole harhaista. Pikemminkin kyse on vastauksesta niiden pariskuntien kasvavan määrän odotuksiin, jotka haluavat välttää joutumista hyvin riitaisaan tilanteeseen erimielisyyksissä ja eroissa. Tämä on ongelman ydin. Varmuuden vuoksi en salli sanottavan, että neuvosto olisi kieltäytynyt. Se ei ole kieltäytynyt, se on esittänyt erilaisia mielipiteitä! Joka tapauksessa yhdeksän jäsenvaltiota on pyytänyt tiiviimpää yhteistyötä. Tämän haluan sanoa lopuksi. Muistutan, että Rooma IIII -ehdotukseen sisältyy syrjimättömyyslauseke, joka mahdollistaa sellaisen ulkomaisen lainsäädännön syrjäyttämisen, joka ei takaa puolisoiden tasa-arvoa. Tämä on selvää. Me emme nyt puhu sharia-laista, kyse on naisten ja miesten tasa-arvon periaatteesta, ja tekstillä vahvistetaan sellaisten naisten integraatiota, jotka elävät yhteisellä eurooppalaisella maaperällämme, katsomalla ensisijaiseksi asuinmaan lainsäädäntö. Nämä naiset voivat pyytää tuomaria soveltamaan tapaukseensa eurooppalaista lainsäädäntöä, jos se on enemmän yhtäläisten oikeuksien mukaista. Katson, että meidän on syytä pitää se mielessä.

Tämä keskustelu on joka tapauksessa ollut mielenkiintoinen, ja kiitän kaikkia puheenvuoron käyttäneitä. Kiitän myös jäsen Gebhardtia ja jäsen Depreziä siitä, että he ovat halunneet tarttua tähän mahdollisuuteen selvittää, olemmeko jäsenvaltioiden uuden kuulemiskierroksen alla sitoutuneet tiiviimpää yhteistyötä koskevaan menettelyyn. Tämä keskustelu on päättymässä, ja kiitän suuresti Euroopan parlamenttia, sillä uskon jäsenten suuren enemmistön todella haluavan meidän jatkavan tällä tiellä huolehtien siitä, että päädymme mahdollisimman laajaan konsensukseen. Kiitän parlamenttia.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Marek SIWIEC

 
  
MPphoto
 

  Evelyne Gebhardt, esittelijä.(DE) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puhujia. Haluan vielä kerran tehdä selväksi, että olemme vahvistaneet entisestään komission ehdottamia säännöksiä, jotka jo sisältyvät Rooma III -ehdotukseen, toteamalla esimerkiksi varsin selvästi tarkistuksessa: Jos – – mukaisesti sovellettavassa laissa ei tunnusteta eroa tai avioeroa tai se tunnustetaan tavalla, joka syrjisi toista puolisoa, sovelletaan tuomioistuinvaltion lakia.

Tämä tarkoittaa sitä, että tällaisissa tapauksissa, esimerkiksi Ruotsissa, tuomiovalta on Ruotsissa. Olemme todenneet varsin selvästi, että tällaisiin tapauksiin on selkeä vastaus. Tätä ei todellakaan olisi voitu enää selvemmin todeta tekstissä – ja tämän vuoksi en ymmärrä, mikä on ongelmana. Meidän on kuitenkin pyrittävä ymmärtämään mikä se on – ja olen kiitollinen komission puheenjohtaja Barrot'lle siitä, että hän ilmaisi näkemyksensä niin selkeästi, sekä hänen halukkuudestaan keskustella jälleen kerran ruotsalaiskollegojemme kanssa – sillä minä olen yhä ymmälläni.

Loppujen lopuksi asetuksella on määrä parantaa entisestään nykyistä lainsäädäntöä. Myönteisen ratkaisun saaminen on hyvin tärkeää minulle naisena, joka on aina pyrkinyt parantamaan naisasiaa, sillä heikompi osapuoli on yleensä nainen. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että saadaan aikaan hyvä kanta.

Toivon myös, että siinä kompromissihengessä, johon olemme aina pyrkineet – olen tästä hyvin kiitollinen jäsen Demetrioulle – saamme vielä jäsen Casinin vakuutettua siitä, että meillä on hyvä kanta. Perusta tälle löytyy myös tarkistuksesta 38, jossa selvennämme vielä kerran – vaikka tämä onkin jo mainittu tekstissä – että jäsenvaltioissa sovelletaan luonnollisesti vain todella Euroopan unionin periaatteiden ja ihmisoikeuskirjan mukaista lainsäädäntöä, sillä se on meille sanomattakin selvää. Mikään muu ei tule kysymykseen. Mikään unionin tuomioistuin ei voi soveltaa muunlaista lainsäädäntöä. Minusta sellaista on mahdotonta edes ajatella – mikä tietenkin on tehty selväksi.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (PSE), kirjallinen.(PL) Lisääntynyt sosiaalinen liikkuvuus on johtanut yhä suurempaan määrään seka-avioliittoja ja myös avioeroja. Usein on ilmennyt vaikeuksia sovellettavan lainsäädännön valinnassa, kun parin molemmat osapuolet ovat lähtöisin EU:n eri jäsenvaltioista tai kun toinen on Euroopan kansalainen ja toinen ei ole. Tämän vuoksi seka-avioliittoja koskevia säännöksiä on kiireellisesti yhdenmukaistettava syrjinnän ehkäisemiseksi avioeromenettelyissä.

Tuomioistuimen valinta on tehtävä sen perusteella, että molemmat parin osapuolet saavat kattavaa tietoa kansallisen lainsäädännön ja yhteisön lainsäädännön merkittävimmistä näkökohdista. Heidän on myös oltava tietoisia avioeroon ja asumuseroon liittyvistä menettelyistä. Mahdollisuus valita sopiva tuomioistuin ja lainsäädäntö ei saa rikkoa molempien puolisojen oikeuksia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia. Tämän vuoksi tietyn valtion lainsäädännön valitsemisen on oltava valinta sen valtion lainsäädännöstä, jossa avioliitto on solmittu, tai sen valtion lainsäädäntö, jossa puolisot ovat asuneet viimeiset kolme vuotta, tai kotimaan lainsäädäntö.

Lisäksi vaikuttaa asianmukaiselta soveltaa periaatetta, jonka mukaan valitaan sen valtion lainsäädäntö, jossa tuomioistuin sijaitsee, kun on vaarana, että toista puolisoista syrjitään. Esimerkki voi olla sellaisista kolmansista maista lähtöisin olevien naisten tapaukset, joissa avioeroa ei tunnusteta, mutta jotka oleskelevat EU:ssa ja hakevat avioeroa tai asumuseroa. Tällaisissa tilanteissa henkilön riippumattomuuden ilmaisuna avioeron tai asumuseron saavan henkilön etujen on oltava tärkeämpiä kuin kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanoa korostavien argumenttien.

 
  
MPphoto
 
 

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Unkarissa julkista mielipidettä kuohuttavat toisinaan tapaukset, joissa ulkomaalainen puoliso vie ulkomaille unkarilaisen vanhemman lapset. Julkinen mielipide tuntee usein sympatiaa äitiä kohtaan, jonka lapset on viety pois, mutta usein pahoitellaan myös sellaisen isän tilannetta, jonka lapsi on viety, jos lapsi päätyy vieraisiin ja epäsuotuisiin oloihin. "Seka-avioliittojen" määrä lasvaa Euroopan unionissa, mutta usein näiden avioliittojen purkamista ja lasten huoltajuutta koskevat säännöt ovat kaoottisia ja ristiriitaisia. Tähän mennessä yhteisön lainsäädännössä on säännelty ainoastaan riita-asioiden ratkaisusta, kuten toimivaltaisesta tuomioistuimesta, toisin sanoen avioero- ja lasten huoltajuusasioissa toimivaltaisesta tuomioistuimesta. Siinä ei kuitenkaan ole tarjottu ratkaisuja avioliittoasioissa sovellettavasta lainsäädännöstä, toisin sanoen sen määrittämisestä, minkä valtion lainsäädäntöä tuomioistuimen olisi sovellettava menettelyissään. Jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen väliset suuret eroavuudet ovatkin johtaneet oikeudelliseen epävarmuuteen, mikä on usein pakottanut osapuolet käynnistämään menettelyn mahdollisimman nopeasti, jotta sovellettaisiin kaikkein suotuisimpia oikeussääntöjä. Nyt valmisteltavana olevalla asetuksella pyritään korjaamaan tämä tilanne ensinnäkin suosimalla osapuolten välistä sopimusta. Tämä voi soveltua yhteisestä susostumuksesta haettaviin avioeroihin, mutta tietäen kuinka asiat usein ovat käytännössä, pelkään tämän ratkaisevan vain vähän oikeudellisia kiistoja. Oikea ratkaisu olisi pyrkiä pidemmän ajanjakson aikana kehittämään yhdenmukaisia eurooppalaisia lasten huoltajuutta koskevia säädöksiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonio Masip Hidalgo (PSE), kirjallinen(ES) Kannatamme tässä asiassa tiiviimmän yhteistyön mekanismia, sillä se varmistaisi suuremman oikeusvarmuuden ja vakauden, estäisi edullisimman oikeuspaikan etsimisen ja edistäisi Euroopan yhdentymistä.

Lisäksi uusi järjestelmä on hyödyllinen, koska siinä asetetaan ensisijaisesti sovellettavaksi lainsäädännöksi avioparin tavanomaisen asuinpaikan lainsäädäntö. Espanjan osalta tämä korvaa yhteisen kansallisuuden lainsäädäntöä koskevan kriteerin, mikä ottaen huomioon Espanjassa asuvien maahanmuuttaneiden avioparien määrän on hyvin käytännöllistä oikeutta etsiville tuomioistuimille ja kansalaisille.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö