Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2523(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0552/2008

Keskustelut :

PV 21/10/2008 - 7
CRE 21/10/2008 - 7

Äänestykset :

PV 22/10/2008 - 4.2
CRE 22/10/2008 - 4.2

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2008)0506

Puheenvuorot
Tiistai 21. lokakuuta 2008 - Strasbourg EUVL-painos

7. Eurooppa-neuvoston kokous (15. ja 16. lokakuuta 2008) (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 

  Puhemies. (DE) Esityslistalla on seuraavana Eurooppa-neuvoston selonteko ja komission julkilausuma Eurooppa-neuvoston kokouksesta (15. ja 16. lokakuuta 2008).

 
  
  

(FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Sarkozy, arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, olemme viime viikkojen kuluessa käyneet läpi erittäin vaikeita hetkiä, joiden aikana Euroopan unioni on teidän puheenjohtajuutenne alaisuudessa osoittanut kykynsä toimia. Jos EU:n jäsenvaltiot eivät olisi löytäneet yhteistä ratkaisua, jos eurooppalaisten kumppaneiden välistä sovintoa ei olisi saatu aikaiseksi ja jos meillä ei olisi ollut euroa, me olisimme ajautuneet hyvin todennäköisesti kohtalokkaaseen tilanteeseen.

Euroryhmän kymmenen päivää sitten tekemät ehdotukset, Eurooppa-neuvoston viime keskiviikkona tekemät päätökset ja Camp Davidin huippukokouksessa tänä viikonloppuna tehdyt lupaukset ovat kaikki onnistuneita edistysaskeleita, jotka kertovat todellisesta toimien ja pyrkimysten koordinoinnista niiden uudistusten toteuttamiseksi, joita maailmanlaajuisen talouden ongelmien tehokas ratkaiseminen edellyttää. Hallitukset eivät kuitenkaan ole olleet kriisin edessä yksin. Euroopan unioni on johtamanne Eurooppa-neuvoston sekä Euroopan komission ja Euroopan parlamentin yhteistyön ansiosta vaikuttanut ratkaisevalla tavalla kansalaistemme hyvinvoinnin turvaamiseen – kansalaisten, joille me kaikki vastaamme toimistamme.

Euroopan unioni on usein osoittanut todellisen voimansa nimenomaan kaikkein vaikeimpina aikoina. Kiitos tästä kuuluu neuvoston puheenjohtaja Sarkozylle ja komission puheenjohtaja Barrosolle. EU:n toimet ovat olleet yhteisiä toimia. Sen vuoksi haluan ennen tämän aamun keskustelun avaamista esittää onnitteluni teille, arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission puheenjohtaja.

 
  
MPphoto
 

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minulle on kunnia saada jälleen kerran esittää Euroopan parlamentille neuvoston puheenjohtajuuden selonteko hetkellä, joka on EU:lle erittäin tärkeä. Jos sallitte, aion puhua hyvin vapaasti, mikä onkin vain oikein tässä salissa, joka on tavoittelemamme demokraattisen Euroopan sydän.

Mitä me olemme yrittäneet saavuttaneet? Ensinnäkin me toivoimme, että EU:n toimielimet toimisivat yhdessä kaikkien meitä kohdanneiden kriisien ratkaisemiseksi. Halusin, että Euroopan parlamentti voisi olla osallisena kohtaamissamme merkittävissä tapahtumissa. Haluankin esittää kiitokseni niille parlamentin ryhmien puheenjohtajille, poliittiseen vakaumukseen katsomatta, jotka ovat osallistuneet tähän vuoropuheluun ja tehneet yhteistyötä neuvoston puheenjohtajuuden kanssa.

Oli myös minun toiveeni tehdä läheistä yhteistyötä komission ja erityisesti komission puheenjohtajan kanssa, sillä – vaikka parlamentin jäsenten välillä on näkemyseroja ja erimielisyyksiä – me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että EU:n toimielinten välinen hajaannus heikentää EU:tä ja että yhteistyön tekeminen on vastuullisessa asemassa olevien velvollisuus. Me voimme viedä EU:ta eteenpäin, jos Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto pääsevät yksimielisyyteen keskeisistä kysymyksistä. Siten me voimme olla varmoja, että EU saa äänensä kuuluviin.

(Suosionosoituksia)

Me halusimme ennen kaikkea, että EU seisoo yhtenäisenä, mikä ei ole ollut helppo tavoite. Me halusimme, että EU ajattelee itse, sillä maailma tarvitsee eurooppalaista ajattelua, ja että EU ajattelee ennakoivasti. Jos EU:lla on jotain sanottavaa, me haluamme, että se ei ainoastaan tuo viestiään julki, vaan myös toteuttaa sen.

Ensin oli sota ja venäläisten täysin kohtuuton reaktio Georgian konfliktin aikana. Sanoilla on merkityksensä. Käytän sanaa "kohtuuton", sillä venäläisten toimet Georgiassa olivat täysin kohtuuttomia.

(Suosionosoituksia)

Käytän kuitenkin sanaa "reaktio", sillä jos reaktio oli kohtuuton, se johtui siitä, että sitä edelsi täysin sopimaton toiminta. EU:n täytyy olla oikeudenmukainen. Sen ei pidä epäröidä astua ulos ideologisista puitteista viedäkseen eteenpäin rauhan sanomaa.

Konflikti alkoi 8. elokuuta. 12. elokuuta me olimme Bernard Kouchnerin kanssa Moskovassa tavoitteenamme saada aikaan tulitauko. En väitä, että tilanne olisi hoidettu moitteettomasti. Haluan vain sanoa, että EU onnistui saamaan tulitauon aikaan neljän päivän kuluessa. Syyskuun alussa EU:lle annettiin lupaus palata ennen konfliktin alkamista vallinneisiin rintamalinjoihin. Kahden kuukauden kuluessa EU varmisti sodan päättymisen ja miehitysjoukkojen vetäytymisen.

Asiasta oli monia näkemyksiä. Jotkut sanoivat – eivätkä täysin syyttä –, että vuoropuhelu oli hyödytöntä ja että sotilaallisen hyökkäykseen tulee vastata sotilaallisesti. Mielettömyyttä! Eurooppa on nähnyt Berliinin muurin murtumisen ja kylmän sodan päättymisen. EU ei saa ryhtyä osalliseksi uuteen kylmään sotaan, jonka ainoana syynä on maltittomuus.

(Suosionosoituksia)

Tämän ongelman me jouduimme ratkaisemaan yhdysvaltalaisten liittolaistemme kanssa; he pitivät Moskovan-vierailua ennenaikaisena. Kaikesta huolimatta me teimme yhdysvaltalaisten liittolaistemme kanssa yhteistyötä rinta rinnan. Heidän näkemyksensä erosi meidän näkemyksistämme. Me pyrimme rakentamaan yhteistyötä pikemmin kuin vastakkainasetteluja. Suoraan sanoen en usko, että maailma kaipaa tämänhetkisessä tilanteessa Euroopan ja Venäjän välistä konfliktia. Se olisi vastuutonta. Ajatuksemme Georgian koskemattomuuden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisesta ja näkemyseromme Venäjän johtajien kanssa ovat siis perusteltavissa. Olisi kuitenkin ollut vastuutonta luoda perusta konfliktille, jota me emme suinkaan tarvitse.

Genevessä on aloitettu keskustelut Georgiaan kuuluvien Ossetian ja Abhasian tulevasta asemasta. Kuulemani mukaan ne ovat alkaneet huonoissa olosuhteissa, mutta oliko joku kuvitellut toista? Tärkeintä on se, että ne ovat ylipäätään alkaneet. Minun täytyy myös sanoa, että presidentti Medvedev on pitänyt lupaukset, jotka hän antoi komission ja neuvoston puheenjohtajille vieraillessamme Moskovassa syyskuun alussa.

EU on saanut aikaan rauhan. EU on turvannut maata miehittäneen armeijan vetäytymisen ja käynnistänyt kansainväliset neuvottelut. EU ei uskoakseni ole pitkään aikaan ollut yhtä tärkeässä asemassa tämänkaltaisen konfliktin ratkaisemisessa.

Olen toki tietoinen kaikista epäselvyyksistä ja epäonnistumisista sekä kompromisseista, joihin meidän oli suostuttava. Uskon kuitenkin, että me olemme saavuttaneet kaiken saavutettavissa olevan ja ennen kaikkea että, jos EU ei olisi tuonut vuoropuhelun ja järjen ääntä kuuluviin, kukaan muu ei olisi tehnyt sitä. Kun me lähdimme Bernard Kouchnerin kanssa kohti Moskovaa ja Tbilisiä 12. elokuuta, kaikki kansainväliset tiedotusvälineet olivat tietoisia siitä, että venäläiset olivat 40 kilometrin päässä Tbilisistä ja että heidän tavoitteenaan oli kaataa presidentti Saakashvilin hallinto. Tilanne oli päässyt siihen pisteeseen. Me olimme hyvin lähellä katastrofia, mutta EU:n määrätietoisen toiminnan ansiosta vältyimme siltä. On toki selvää, arvoisa puhemies, että alueella on yhä jännitteitä, joiden lieventäminen vaatii vielä paljon työtä.

Toinen tärkeä asia on rahoituskriisi. Systeeminen, uskomaton, odottamaton rahoituskriisi, joka alkoi – sanotaan asiat niin kuin ne ovat – 15. syyskuuta, ei 7. elokuuta 2007. 7. elokuuta 2007 alkoi kriisi, joka oli vakava ja huolestuttava, mutta kuitenkin, sanoisinko, normaali. 15. elokuuta 2008 alkoi toinen kriisi. Mitä tapahtui 15. elokuuta 2008? Lehman Brothers teki konkurssin. Koko maailma järkyttyi ja ymmärsi 15. elokuuta 2008, että pankki voi tehdä konkurssin.

Ei ole meidän asiamme, eikä ole minun asiani, arvostella sitä, mitä Yhdysvaltojen hallitus teki tai ei tehnyt. Haluan vain sanoa, että 15. syyskuuta 2008 vakavasta kriisistä tuli systeeminen kriisi: Yhdysvaltojen rahoitusjärjestelmä romahti, sitä seurasi Euroopan rahoitusjärjestelmä ja vähitellen myös muut pörssit ja rahoitusjärjestelmät.

Mitä tuolloin yritettiin tehdä? Laadittiin ensimmäinen Paulsonin suunnitelma, joka ei toiminut. En halua tällä kritisoida ketään, kuvailen ainoastaan tapahtumien kulkua. Me yritimme tuolloin laatia yhdessä komission puheenjohtajan kanssa yhteisen eurooppalaisen ratkaisun, ensin euroalueelle. Arvoisa puhemies, te olette puhunut tästä; olimme sitten puolesta tai vastaan, tosiasia on se, että euroalueella meillä on yhteinen pankki ja yhteinen valuutta ja sen vuoksi sama velvollisuus yhdistyä.

Yhteisen kannan aikaan saaminen ei ollut helppoa. Aloitimme ehdottamalla neljän G8-valtioihin kuuluvan EU:n jäsenvaltion tapaamista. Ei ole loukkaus ketään kohtaan sanoa, että esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan vaikutus maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmään on muiden EU:n jäsenvaltioiden vaikutusta merkittävämpi. Ajattelin, että jos me onnistuisimme jollain ihmeellisellä tavalla saamaan aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan, Saksan, Italian ja Ranskan välisen sopimuksen, se ei olisi haitaksi muille EU:n jäsenvaltioille, vaan hyödyksi.

Meillä oli toki näkemyseroja, mutta se oli vain luonnollista. Kriisin alkupäivinä me emme tienneet, miten kriisiin pitäisi reagoida. Sen kaltaista ei oltu nähty koskaan aiemmin taloushistorian tai ainakaan 1900-luvun aikana. Niinpä ajattelin, että kun neljä G8-valtiota olisivat päässeet yhteisymmärrykseen, meidän pitäisi yhdistää euroryhmän maat sekä Slovakia, joka liittyy ryhmään piakkoin. Se lisäviikko antoi meille mahdollisuuden löytää yhteisen ratkaisun, jonka ansiosta pankit saattoivat harjoittaa jälleen tehtäväänsä. Se ratkaisu oli lainaaminen. Me jouduimme kuitenkin tilanteeseen, jossa pankit eivät enää lainanneet toinen toisilleen, sillä niillä ei enää ollut rahaa lainata, ja koko järjestelmä uhkasi luhistua. Yhdistyneessä kuningaskunnassa pankkeja valtiollistettiin, Belgiassa pankkeja ajautui konkurssiin ja Islannissa – Euroopan ulkopuolella, mutta kuitenkin aivan lähellä – koko järjestelmä oli sortumassa, Sveitsistä kuului huonoja uutisia ja vähitellen myös Saksa, Ranska ja muut maat tempautuivat mukaan. Me onnistuimme euroryhmän sisällä sopimaan valtavasta 1 800 miljardin euron suunnitelmasta, jonka tarkoituksena oli auttaa rahoituslaitoksia jatkamaan työtään sekä rauhoitella EU:n säästäjiä ja yrittäjiä.

Sen jälkeen me käännyimme Eurooppa-neuvoston puoleen, joka hyväksyi saman strategian, ja sen ansiosta me saatoimme rauhoittaa markkinat. Toisen Paulsonin suunnitelman saapuminen oli myönteinen yllätys. Oli selvä, että se perustui suurelta osin EU:n suunnitelmaan. Se ei ole mikään syy rehvasteluun. Se antaa ainoastaan ajattelemisen aihetta: kohtaamamme kriisi on maailmanlaajuinen ja myös sen ratkaisun on oltava sitä. Yhdysvaltojen ja EU:n on kuljettava rinta rinnan.

Arvoisa puhemies, kaikki tämä on kuitenkin vain kriisinhallintaa, ei sen enempää, ei sen vähempää. Mitä olisi tapahtunut, jos me emme olisi ryhtyneet toimiin?

Meillä on yhä avoimia kysymyksiä. Miten tämä kaikki on voinut tapahtua? Miten voimme estää samaa tapahtumasta uudelleen? Onko EU:lla ajatuksia, joita puolustaa, tai politiikkaa, jota ehdottaa? Tämän vuoksi ehdotin EU:n puolesta syyskuun alussa pidetyssä YK:n yleiskokouksessa kansainvälistä huippukokousta, jossa luotaisiin perusta uudelle Bretton Woods -järjestelmälle; tällä viittasin tietenkin toisen maailmansodan jälkeiseen aloitteeseen luoda uusi maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmä. Tämä ehdotus on ottanut tuulta alleen. Minkä on oltava EU:n tavoite tämän huippukokouksen suhteen? EU:n on ajettava ajatusta maailmanlaajuisen kapitalismin radikaalista uudistamisesta.

Viimeaikaisissa tapahtumissa on kyse kapitalismin arvojen pettämisestä, ei markkinatalouden kyseenalaistamisesta. Sääntöjä ei ollut, ja keinottelijat menestyivät yrittäjien kustannuksella. Meidän on ajettava ajatusta uudesta sääntelystä. EU:n täytyy ja EU aikoo tehdä ehdotuksia. Ensimmäinen niistä, arvoisa puhemies, on se, että mikään valtion varoin toimiva pankki ei saa työskennellä veroparatiisien kanssa.

(Suosionosoituksia)

Kaikkien rahoituslaitosten tulee toiminnassaan noudattaa rahoitusta koskevaa sääntelyä. Kaupanharjoittajien korvausjärjestelmät tulee laskea ja järjestää siten, että ne eivät kannusta ottamaan havaitunkaltaisia tarpeettomia riskejä. Pankkiemme kirjanpitosääntöjen ei pidä vaikeuttaa kriisiä, vaan auttaa pikemminkin lieventämään sitä. Valuuttajärjestelmä olisi laadittava uudelleen huomioiden valuuttojen välisten kiinteiden kurssien ja valuuttakurssien puuttumisen mahdollisuus. Me olemme yrittäneet kaikkea mahdollista. Voimmeko me, muu maailma, kantaa suurimman maailmanvallan tappiot sanomatta mitään? Vastaus on ehdottomasti "ei".

(Suosionosoituksia)

Syyttelystä ei ole hyötyä kenellekään. Meidän on vain löydettävä keinot varmistaa, että nämä tapahtumat eivät pääse toistumaan. Voisin puhua tästä vielä pidempäänkin, mutta toivoisin erityisesti, että EU tarkastelisi 2000-luvun maailman hallintojärjestelmiä. Ei ole mikään ihme, että järjestelmämme ei toimi. Me elämme 2000-luvulla, mutta instituutiomme ovat peräisin 1900-luvulta. Yhdysvaltain presidentti ja EU ovat tämän vuoksi ehdottaneet marraskuun puolivälistä lähtien useita huippukokouksia, joissa käsitellään uudenlaista sääntelyä, uutta maailmanlaajuista hallintojärjestelmää. Toivon, että EU voi keskustella tästä.

Minä saan tilaisuuden ehdottaa tapaamista kaltaisilleni valtioiden ja hallitusten päämiehille näiden huippukokousten valmistelua varten. Kapitalistisen järjestelmän ja kansainvälisen järjestelmämme radikaali uudistaminen on keskeinen kysymys Euroopan parlamentille, jonka on keskusteltava asiasta ja esitettävä siitä ajatuksiaan. Jos EU haluaa tulla kuulluksi, sen on kuitenkin puhuttava yhdellä äänellä.

Kuka osallistuu huippukokoukseen? Tässä asiassa on monia koulukuntia. Mielestäni yksinkertaisin ratkaisu on G8-maat, joiden läsnäolo on välttämätön, venäläiset luonnollisesti mukaan lukien. Sen lisäksi mukaan on ehdottomasti syytä laskea myös G5-maat, jolloin erityisesti Kiina ja Intia voisivat osallistua tähän tärkeään keskusteluun. Presidentti Barroson kanssa tekemämme Kiinan-matkan tarkoitus tulee olemaan tämä: saada Aasian mahtivaltiot vakuuttuneiksi osallistumisesta tähän radikaaliin uudistukseen.

Arvoisa puhemies, Ranskan puheenjohtajuuskauden aikana on tullut esiin myös kolmas aihe, joka on osoittautunut äärimmäisen haastavaksi: energia- ja ilmastopaketin tulevaisuus. Tiedän hyvin, että Euroopan parlamentti ja osa parlamentin ryhmistä on erimielisiä siitä, miten asiassa tulisi edetä. Haluan esittää teille oman vakaan näkemykseni ja politiikan, jota aion ehdottaa. Energia- ja ilmastopaketti, joka on varsin kunnianhimoinen, perustuu käsitykseen, että maailma ajautuu katastrofiin, jos se jatkaa nykyisenlaista tuotantoa. Se on tosiasia.

(Suosionosoituksia)

En ole nähnyt yhtäkään merkkiä, joka osoittaisi, että maailman ympäristön tila olisi nyt parempi, koska elämme rahoituskriisin aikoja. Kun me päätimme sitoutua energia- ja ilmastopakettiin, me teimme niin velvollisuudesta lapsiamme ja planeettamme tulevaisuutta kohtaan. Tässä on kyse rakenteellisesta politiikasta ja tässä on kyse historiallisesta politiikasta. Olisi traagista luopua siitä rahoituskriisin varjolla.

(Suosionosoituksia)

Se olisi traagista ja se olisi vastuutonta. Minkä vuoksi se olisi vastuutonta? Se olisi vastuutonta, sillä siten EU viestittäisi, että se ei ole päättänyt ryhtyä lupaamiinsa tätä asiaa koskeviin toimenpiteisiin, ja jos me emme ryhdy toimenpiteisiin, me emme voi saada muuta maailmaa vakuuttuneeksi maailmanlaajuisen tasapainon säilyttämisen tärkeydestä. Kyse ei olisi siis vain siitä, että EU laiminlyö omaa vastuutaan ympäristöasioissa, vaan siitä, että me laiminlöisimme koko maailman vastuun. Sillä jos EU ei näytä esimerkkiä, sitä ei kuunnella, sitä ei kunnioiteta ja sitä ei huomata, ja jos EU ei näytä esimerkkiä, niin kukaan ei tee sitä. Niin me menettäisimme historiallisen tilaisuuden.

(Suosionosoituksia)

Mitä oikein tarkoitetaan tilaisuuden menettämisellä? Mielestäni sillä tarkoitetaan kahta asiaa: ensinnäkin sitä, että meidän täytyy harkita uudelleen 20 prosentin päästötavoitteita, ja toiseksi sitä, että meidän täytyy harkita uudelleen aikataulua, toisin sanoen tämän vuoden loppuun asetettua määräaikaa. Minulla ei ole kuitenkaan minkäänlaista aikomusta väheksyä yhteispäätösmenettelyä. Minulla ei ole valtuuksia, eikä halua tehdä niin. Vain ilkeä mieli voi lukea tällaisen ajatuksen minun nimiini, vaikka toisaalta ajatusten lukeminen nimiini on toki melkoinen kohteliaisuus, Dany. Me teimme presidentti Barroson kanssa Eurooppa-neuvostossa kaikkemme, jotta näitä tavoitteita ja tätä aikataulua noudatettaisiin. Tehtävä ei ollut helppo. Näin ollen meillä on jäljellä muutama viikko, joiden kuluessa meidän on vakuutettava useita yhteistyökumppaneitamme, joiden huolen kyllä ymmärrän, sillä kompromisseja on mahdotonta laatia yrittämättä ensin ymmärtää vastapuolen näkemyksiä.

On talouksia, jotka ovat 95-prosenttisesti riippuvaisia kivihiilestä. Niille ei voida asettaa kohtuuttomia vaatimuksia, sillä ne kärsivät jo nyt valtavista ongelmista. Sen vuoksi meidän täytyy löytää tapoja ja keinoja olla joustavia laiminlyömättä kuitenkaan kahta neuvostolle ehdottamaani punaista lankaa: tavoitteiden noudattamista ja aikataulun noudattamista.

Arvoisa puhemies, saan kenties jossain toisessa yhteydessä tilaisuuden kertoa näistä näkemyksistä tarkemmin, mutta en halua nyt koetella kärsivällisyyttänne. Haluan kuitenkin sanoa yhden asian: me pyrimme tähän ja toivon, että kaikki voivat seurata meitä.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan neljännestä asiasta: maahanmuuttosopimuksesta. Sopimus on hieno esimerkki eurooppalaisesta demokratiasta. Huolimatta alun erimielisyyksistä kaikki pääsivät yksimielisyyteen valikoivasta maahanmuuttopolitiikasta, josta on sovittu alkuperämaiden kanssa, niin että me voimme hyötyä Schengen-sopimuksesta, joka koskee kolmea neljäsosaa Euroopan valtioista. Viisumivaatimukset on poistettu EU:n jäsenvaltioiden väliltä. On vain oikein, että valtiot, joiden kansalaiset eivät tarvitse viisumia liikkuessaan valtiosta toiseen, soveltavat samaa periaatetta myös eurooppalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan.

Haluan vielä käsitellä kahta näkökohtaa ennen kuin päätän puheenvuoroni. Niistä ensimmäinen on se, että rahoituskriisi on tuonut mukanaan talouskriisin. Talouskriisi on täällä nyt. On turhaa ennustella sitä, sillä me käymme sitä läpi parhaillaan. Haluan sanoa täysin tietoisena tiettyjen valtioiden välisistä näkemyseroista, että en saata kuvitella jonkun selittävän, että rahoituskriisin edessä me tarvitsimme yhteistä EU:n tasolla laadittua ratkaisua, mutta että talouskriisin edessä tällaista yhteistä lähestymistapaa ei tarvita.

Haluaisin sanoa muutaman sanan käsitteen "yhteinen" merkityksestä. "Yhteinen ratkaisu" ei tarkoita, että meidän kaikkien olisi omaksuttava sama ratkaisu. Rahoituskriisin voittamiseksi me ehdotimme työkalupakkia, tiekarttaa, yhdenmukaistamista ja koordinointia. Uskon, että myös talouspolitiikan kunnostaminen edellyttää tällaista lähestymistapaa. Tämä ei tarkoita, että meidän kaikkien olisi toimittava samoin. Sen sijaan se tarkoittaa, että meillä on ainakin velvollisuus keskustella asiasta, velvollisuus pitää toisemme ajan tasalla ja joidenkin asioiden osalta velvollisuus pyytää neuvoa toinen toisiltamme. Lähestymistapoja on monia. Haluan tuoda esiin erään ajatuksen: osakemarkkinat ovat historiallisen matalalla tasolla. En haluaisi, että eurooppalaiset tajuavat muutaman kuukauden kuluttua eurooppalaisten yritysten siirtyneen Euroopan ulkopuoliseen omistukseen, omistajille, jotka ovat hankkineet yritykset omistukseensa osakemarkkinoiden alimpaan hintaa, puoli-ilmaiseksi. EU:n kansalaiset kysyisivät silloin: "Mitä te olette tehneet?"

Toivon, että me kaikki voisimme pohtia mahdollisuuksia, joita voisimme saavuttaa, jos kussakin jäsenvaltiossa luotaisiin valtion sijoitusyhtiöitä ja jos näitä kansallisia sijoitusyhtiöitä voitaisiin kenties ajoittain koordinoida teollisen ratkaisun laatimiseksi kriisiin. Olen seurannut suurella mielenkiinnolla Yhdysvalloissa laadittua suunnitelmaa autoteollisuuden pelastamiseksi. Yhdysvaltojen kolme autovalmistajaa pyritään pelastamaan konkurssilta tarjoamalla 25 miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta korkoja lyömättömin hinnoin.

Myös EU:ssa olisi syytä käyttää hetki tämän asian pohtimiseen. Me vaadimme autovalmistajiamme – aivan oikeutetusti – valmistamaan nyt vähäpäästöisiä autoja ja uudistamaan tuotantojärjestelmänsä täysin. Ympäristötukien ansiosta puolet Ranskassa myydyistä autoista tulee tästä lähtien olemaan vähäpäästöisiä. Voimmeko me antaa EU:n autoteollisuuden joutua tilanteeseen, jossa kilpailu sen yhdysvaltalaisiin kilpailijoihin nähden on vakavasti vääristynyttä, kysymättä edes, minkälaisia EU:n teollisuutta suojelevia EU:n alakohtaisia politiikkoja meillä on?

Se ei tarkoita yhtenäismarkkinoiden kyseenalaistamista. Se ei tarkoita kilpailun periaatteen kyseenalaistamista. Se ei tarkoita valtiontuen periaatteen kyseenalaistamista. Se tarkoittaa, että vastatakseen maailman muilta merkittäviltä alueilta tulevaan kilpailuun EU:n on laadittava yhteinen vastine ja vastine, joka ei ole naiivi. On meidän velvollisuutemme varmistaa, että lentokoneiden, laivojen, junien ja autojen valmistus jatkuu EU:ssa, sillä EU tarvitsee vahvaa teollisuutta. Puheenjohtajavaltio aikoo puolustaa tätä tavoitetta kaikin keinoin.

Lopuksi haluan sanoa muutaman sanan toimielimistä. En tiedä, oliko tuo helpotuksen huokaus puheen päättymisen vuoksi vai tarkoittaako kohahdus sitä, että tämä aihe herättää muita enemmän mielenkiintoa. Toimielimet eivät ole EU:n ainoa puheenaihe ja olisi väärin omistautua niille liiaksi ja laiminlyödä muita asioita. Toimielimet ovat kuitenkin ongelmallinen kysymys. Olen vakuuttunut siitä, että kriisi edellyttää EU:n toimielinten uudistamista. Kriisistä selviytyminen edellyttää, että EU voi vastata tilanteeseen yhtä painokkaasti ja nopeasti kuin mikä tahansa muu maailmanmahti, kuten Yhdysvallat, reagoi rahoituskriisin ongelmiin.

Kuulun niihin, joiden mielestäni olisi vakava virhe olla uudistamatta toimielimiä. Hyvin vakava virhe. Ei vähiten sen vuoksi, että monitahoisten ongelmien, kuten Georgian ja Venäjän tilanteen, rahoituskriisin tai talouskriisin, seuraamisen kannalta puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajuus ei ole kovin järkevä ratkaisu. Huolimatta viime äänestyksen tuloksesta minun täytyy sanoa suoraan, että jos me välitämme EU:sta ja jos me haluamme EU:n puhuvan yhdellä äänellä, mielestäni ei ole kovin järkevää, että neuvoston puheenjohtaja vaihtuu puolen vuoden välein. Sen vuoksi meidän täytyy yhdessä puheenjohtaja Barroson kanssa laatia joulukuuksi tiekartta nähdäksemme, miten me vastaamme Irlannin kysymykseen. Aion vakaasti ennen puheenjohtajuuden päättymistä esitellä tämän tiekartan ja tuoda yhteisymmärrykseen perustuvalla tavalla esiin tavat ja keinot, joiden avulla syntynyt tilanne voidaan korjata.

Haluan vielä esittää yhden huomion: Euroalueen toiminta ei voi jatkua ilman selvästi määriteltyä talousasioita käsittelevää hallitusta. Me emme voi jatkaa tällä samalla tavalla. Haluan antaa tunnustusta Euroopan keskuspankin työlle. Uskon vakaasti, että Euroopan keskuspankin täytyy olla riippumaton, mutta jotta Euroopan keskuspankki voisi hyödyntää täysimääräisesti potentiaaliaan, sen on voitava neuvotella talousasioita käsittelevän hallituksen kanssa. Se oli sopimuksen punainen lanka. Sopimuksen punainen lanka oli molemminpuolinen riippumattomuus, vuoropuhelu ja demokratia. Katson lisäksi, että euroryhmän todellinen talousasioita käsittelevä hallitus on euroryhmä, joka tapaa valtion tai hallitusten päämiesten tasolla. Tyrmistyin tapaamisen koolle kutsumisen yhteydessä kuullessani, että tällaista tapaamista ei oltu järjestetty euron perustamisen jälkeen.

Meillä on yhteinen valuutta, meillä on keskuspankki ja meillä on yhteinen rahapolitiikka, mutta meillä ei ole kunnollista talousasioita käsittelevää hallitusta. Arvoisa komission jäsen Almunia, puheenjohtajan valitseminen valtionvarainministereiden joukosta oli hyödyllinen päätös; olin mukana päätöstä tehtäessä, sillä toimin tuolloin itse valtionvarainministerinä. Haluan myös osoittaa kiitokseni Jean-Claude Junckerille ja teille tekemästänne työstä. Haluan kuitenkin sanoa yhden asian: Kun kriisi kasvaa näkemämme kaltaisiin mittasuhteisiin, pelkkä valtionvarainministereiden kokous ei riitä vastaamaan sen vakavuuteen. Kun meidän hiljattain täytyi saada kokoon huomattavia summia, me emme olleet silloin yhteydessä valtionvarainministereihin, vaan valtion- ja hallituksen päämiehiin, joilla yksin on demokraattiset valtuudet tehdä näin merkittäviä päätöksiä.

Hyvät parlamentin jäsenet, minulla olisi paljon lisää sanottavaa. Haluan lopuksi kuitenkin vain todeta, että maailma tarvitsee EU:ta, joka puhuu painokkaasti. Vastuu tästä lepää teidän hartioillanne, komission hartioilla ja neuvoston hartioilla. Haluan kertoa teille kaikille, kuinka paljon apua puheenjohtajavaltiolle on ollut siitä, että Euroopan parlamentti on tukenut sitä erimielisyyksistä huolimatta, että se oli jo aluksi analysoinut kriisin vakavuuden ja että se oli halukas ylittämään näkemyseromme ja luomaan otolliset puitteet Euroopan yhdentymiselle. Te ansaitsette siitä kiitokset. Halusin sanoa tämän, sillä se on vakaa näkemykseni.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, viimeviikkoinen Eurooppa-neuvoston kokous oli Euroopan talouskriisin ratkaisemiseksi tehdyn ennennäkemättömän intensiivisen työn huipentuma. Kokous sulki pois tilapäisten ja huonosti koordinoitujen toimenpiteiden mahdollisuuden, jotta me voisimme löytää yhteisen kannan EU:n rahoitusjärjestelmän vakauden palauttamiseen. Haluan esittää kiitokseni presidentti Sarkozylle, joka dynaamisuutensa ja ihailtavan määrätietoisuutensa ansiosta onnistui antamaan jäsenvaltioille tarvittavan yllykkeen toimia yhteisten tavoitteiden ja periaatteiden hyväksi.

Olen myös ylpeä komission panoksesta. Kuten presidentti Sarkozy totesi, komissio on koko ajan tehnyt läheistä yhteistyötä Ranskan puheenjohtajuuden kanssa ja on lisäksi painottanut, että vain EU:n tason ratkaisu voi olla riittävän tehokas.

Saman yllykkeen, jota todistimme Eurooppa-neuvostossa ja joka auttoi meitä myös hyväksymään erittäin tärkeän maahanmuuttoa koskevan sopimuksen, täytyy innoittaa meitä myös joulukuussa pidettävän Eurooppa-neuvoston eurooppalaisen asialistan laatimisessa.

Meidän on erityisesti laadittava tiekartta Lissabonin sopimukselle valmistautuaksemme asianmukaisesti vuoden 2009 vaaleihin.

Energia- ja ilmastopaketin suhteen meidän on tehtävä valtavasti työtä, jotta sopimus saadaan allekirjoitettua vuoden loppuun mennessä. Komissio tekee läheistä yhteistyötä puheenjohtajavaltion kanssa löytääkseen ratkaisun, joka vastaa kaikkien jäsenvaltioiden tarpeisiin. Me toivomme, että parlamentti tukee pyrkimyksiämme sopimuksen aikaan saamiseksi myös jatkossa.

Haluan kuitenkin keskittyä tämänpäiväisessä puheessani äärimmäisen ajankohtaiseen ja ensisijaisen tärkeään aiheeseen: Euroopan talouteen Meidän on tehtävä töitä kolmella taholla. Ensinnäkin meidän on ryhdyttävä EU:n tasolla välittömästi toimeen rahoituskriisin ratkaisemiseksi. Toiseksi meidän on uudistettava kansainvälistä rahoitusjärjestelmää. Kolmanneksi meidän on vahvistettava niin kutsuttua "reaalitaloutta" minimoidaksemme rahoituskriisin seuraukset ja luodaksemme otolliset olosuhteet kasvun ja työllisyyden elpymiselle.

Uskon vilpittömästi, että EU on asemassa, jossa se voi valinnoillaan vaikuttaa kriisin kansainväliseen ratkaisuun. Camp Davidin viimeviikkoinen huippukokous antoi vahvoja viitteitä siitä, mitä EU voi yhtenäisenä saavuttaa. Tämä lopputulos ei ollut mikään itsestäänselvyys. Kuukausi tai kaksi sitten oli sula mahdottomuus saada Yhdysvaltain presidentti puolellemme. Sittemmin me olemme kuitenkin onnistuneet saamaan yhdysvaltalaiset kumppanit puolellemme ja uskon, että me olemme luoneet puitteet maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän perustavanlaatuiselle uudistukselle.

Me elämme todellakin ennennäkemättömiä aikoja, jotka edellyttävät vastaavasti ennennäkemättömän tiivistä yhteistyötä. Tällainen maailmanlaajuinen ratkaisu edellyttää aidosti eurooppalaista ratkaisua. EU:n on laadittava kansainvälinen ratkaisu kansainvälisiin ongelmiin. Globalisaation perussääntö on avoimuuden ja keskinäisen riippuvaisuuden periaatteen noudattaminen. Globalisaation seurausten kärsimisen sijaan EU:n täytyy muovata globalisaatiota arvojensa mukaisesti ja myös suojella etujaan. Olen pannut iloisena ja ylpeänä merkille, että EU on tämän kriisin aikana osoittanut olevansa haasteittensa veroinen.

(EN) Arvoisa puhemies, haluan antaa joitain tarkempia tietoja EU:n vastauksesta tämänhetkiseen kriisiin.

Ensisijainen tavoitteemme oli tehdä Euroopan komissiona osamme vaikeuksissa olevien rahoituslaitosten pelastamiseksi. Tässä tehtävässä me saatoimme luottaa erinomaiseen yhteistyöhön, jonka olemme rakentaneet jäsenvaltioiden ja Euroopan keskuspankin kanssa.

Tämän jälkeen esittelimme tarkkaan suunnattuja toimenpiteitä sisältävän paketin, jonka tarkoituksena oli ratkoa eräitä pääomavaatimuksia, talletussuojaa ja kirjanpitosääntöja koskevia puutteita. Tilanteeseen on pitänyt puuttua nopeasti, ja me olemme kiristäneet työtahtiamme. Olen tästä syystä myös kiitollinen Euroopan parlamentille siitä, että se käsitteli kirjanpitosääntöjen muutokset varsin ripeästi. Tiedän, että ymmärrätte myös muiden nyt käsiteltävänä olevien ehdotusten kiireellisyyden.

Meidän on myös tarkasteltava, mitä muita ehdotuksia me tarvitsemme päivittääksemme ja täydentääksemme nykyistä sääntelyjärjestelmää.

Ensi kuussa käsittelyyn tulevat luottoluokituslaitokset. Esittelemme johtajien palkkioita koskevan aloitteen, joka perustuu tarkistettuun vuoden 2004 suositukseen. Tarkastelemme johdannaisinstrumenttien sääntelyä. Me teemme rakentavaa yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa parlamentin viimeaikaisten päätöslauselmien seurannan yhteydessä ja tarkastelemme komission vuoden 2009 työohjelmaan aiheutuvia vaikutuksia. Tässä tarkastelussa käydään läpi kaikki rahoitusmarkkinoiden alat.

Tulevien toimien suunnitteluun tulevat merkittävällä tavalla vaikuttamaan muun muassa tulokset, jotka saadaan Jacques de Larosièren johtamalta, eurooppalaista rajatylittävää rahoitusvalvontaa tarkastelevalta korkean tason ryhmältä. Voin tänään ilokseni ilmoittaa teille tämän ryhmän kokoonpanon. Ryhmän jäsenet ovat Leszek Balcerowicz, Otmar Issing, Rainer Masera, Callum McCarthy, Lars Nyberg, José Pérez Fernández ja Ono Ruding. Pyydän ryhmää esittämään ensimmäiset tuloksensa ennen kevään Eurooppa-neuvoston kokousta. Aion lisäksi tänä iltapäivänä keskustella parlamentin puheenjohtajakokouksen kanssa siitä, miten parlamentti voisi osallistua ryhmän työhön.

Kuten jo totesin, meidän on myös edistettävä maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän uudistamista. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että Bretton Woodsin instituutiot eivät ole pysyneet maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen tahdissa.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen yhteistyö tulee olemaan ratkaisevan tärkeässä asemassa.

Kuten tiedätte, Euroopan unioni ja Yhdysvallat kattavat lähes 80 prosenttia rahoituksen tukkumarkkinoista.

Yhteistyötä tarvitaan ei vain tämän kriisin voittamiseksi, vaan myös samankaltaisten kriisien välttämiseksi tulevaisuudessa. Tässä suhteessa keskustelut, joita kävimme presidentti Sarkozyn ja presidentti Bushin kanssa viime viikolla, olivat merkittävä askel eteenpäin.

Ne eivät kuitenkaan riitä. Meidän on saatava mukaan myös muita merkittäviä osallistujia. Olen lähdössä presidentti Sarkozyn kanssa myöhemmin tällä viikolla Kiinaan. Aion ottaa tämän asian puheeksi Kiinan presidentin ja pääministerin sekä muiden aasialaisten yhteistyökumppaneiden kanssa ASEANin huippukokouksessa. Meidän täytyy saada kokoon riittävä määrä osallistujia.

Meidän pitäisi pyrkiä laatimaan maailmanlaajuinen rahoitusalan hallintojärjestelmä, joka pystyy tehokkuutensa, avoimuutensa ja edustavuutensa puolesta vastaamaan 2000-luvun haasteisiin.

EU toimii tiennäyttäjänä. Tästä me voimme olla yhdessä ylpeitä. Haluan tehdä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, jotta EU:n panos tähän kansainväliseen keskusteluun olisi mahdollisimman painokas.

Meidän täytyy kuitenkin ottaa huomioon myös reaalitalous. Kuten me kaikki tiedämme, todisteet talouden selvästä taantumisesta lisääntyvät päivä päivältä. Sen vaikutus näkyy työpaikoissa, kotitalouksien tuloissa ja niin pienten kuin suurtenkin yritysten tilauskirjoissa.

Yksi asia meidän on tunnustettava: tätä kriisiä ei ratkaista kansallisella tasolla, sillä jäsenvaltioiden taloudet ovat liiaksi sidoksissa toisiinsa. Me olemme kaikki samassa veneessä. Me emme saa sortua protektionismiin; me emme saa kääntää selkäämme globalisaatiolle tai vaarantaa EU:n yhtenäismarkkinoita. Tämä tulee jatkossakin olemaan Euroopan unionin kasvun moottori.

Me emme voi myöskään jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Euroopan talous tarvitsee lisäpotkua elpyäkseen, jatkaakseen kasvamistaan ja tarjotakseen työpaikkoja. Ensin Euroopan sisäpuolella. Meidän on tehtävä entistä enemmän töitä ratkaistaksemme pitkän aikavälin ongelmia ja kohentaaksemme kuntoamme, jotta voimme vastata tuleviin haasteisiin, tehdä EU:sta tietopohjaisen talouden sekä investoida enemmän tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin. Tarkistettu vakaus- ja kasvusopimus jättää riittävästi joustonvaraa, jotta jäsenvaltiot voivat mukauttaa talousarviopolitiikkansa nykyisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin ja tukea kasvua ja työllisyyttä.

Meidän täytyy kuitenkin suunnata katseemme myös rajojemme ulkopuolelle. Kaupalla on ollut ratkaisevan tärkeä vaikutus EU:n kasvuun viime vuosina. Nyt on tullut aika suhtautua aktiivisesti markkinoille pääsyyn, tehdä selväksi, että kaupan esteistä ei ole etua kenellekään. Toivon meidän kaikkien jo oppineen, että protektionismi vaikeuttaa elpymistä entisestään.

Eurooppalainen teollisuus tarvitsee tukea. Pk-yritysten on voitava keskittyä markkinoihinsa vapaasti. Sen vuoksi me esimerkiksi ehdotimme hiljattain, että pienimmät yritykset tulisi vapauttaa liiallisista kirjanpidollista ja tilastollisista rasitteista.

Myös suurvalmistusteollisuus tarvitsee tukea. Haluan olla varma, että me hyödynnämme EU:n ohjelmia, kuten kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmaa sekä tutkimuksen puiteohjelmaa, mahdollisimman tehokkaasti. Meidän on vahvistettava Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian sekä ilmastoa ja energiaa koskevien suunnitelmien välisiä yhteisvaikutuksia.

Vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan teknologiaan tehtävien investointien edistäminen ja energiatehokkuutta parantavat toimenpiteet tukevat samanaikaisesti EU:n kilpailukykyä, energiavarmuutta ja ilmastonmuutosohjelmaa. Euroopan investointipankki tulee olemaan tässä tehtävässä arvokas yhteistyökumppani.

Myös EU:n kansalaiset, ja heistä erityisesti vaikeimmassa asemassa olevat, tarvitsevat tukea. On ratkaisevan tärkeää, että aikoina, jolloin työttömyys on kasvussa, me jatkamme investoimista koulutukseen, kehitämme uusia taitoja ja autamme ihmisiä valmistautumaan työmahdollisuuksien palautumiseen. EU:n mahdollisuuksia, väyliä ja yhteisvastuuta koskevan sosiaalisen toimintaohjelman eteenpäin vieminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Me aiomme tarkastella asemaa, joka Euroopan globalisaatiorahastolla tässä asiassa on.

Meidän on toimittava kaikilla näillä aloilla älykkäästi. Meidän on hyödynnettävä jokainen askeleemme mahdollisimman hyvin. Älykäs toiminta tarkoittaa kahden kärpäsen lyömistä yhdellä iskulla. Me voimme esimerkiksi tukea rakennusteollisuutta, mutta tavalla, joka samalla edistää energiatehokasta asuntokantaa. Me voimme tarvittaessa käyttää valtiontukea, mutta noudattaen suuntaviivoja, joiden mukaan valtiontuki suunnataan ympäristön sekä tutkimuksen ja kehittämisen tukemiseen. Me voimme tukea teollisuuden avainaloja, kuten autoteollisuutta, mutta se on tehtävä tavalla, joka auttaa autoteollisuutta valmistautumaan tuleviin puhtaiden autojen markkinoihin. Eurooppalainen teollisuus tarvitsee älykästä tukea protektionismin sijaan. Haluan, että tämä tulee selväksi.

Joulukuussa laadittu Lissabonin strategia on tilaisuus tuoda nämä eri tekijät yhteen. Euroopan unionin talouden elvyttämiseen ei ole ihmelääkettä. Sen sijaan meidän täytyy käyttää kaikki tilaisuudet, tutkia kaikki mahdolliset tavat, joilla Euroopan unionin politiikat voivat auttaa jäsenvaltioita käyttämään kaikki tilaisuudet saada EU kasvun tielle. Se on meidän tehtävämme tulevina viikkoina. Sitä me parhaillaan valmistelemme, ja tämän tehtävän haluan ratkaista yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.

Me elämme todella historiallisia aikoja. Kriisi on asettanut kaikki itsestäänselvyydet kyseenalaisiksi, ja mielet ovat avoimempia muutokselle. Tällaiset hetket ovat poikkeuksellisia; ne eivät toistu joka päivä. Meidän on syytä ymmärtää, että tämänkaltaiset hetket ovat muutoksille erityisen otollisia. Silloin, kun me voimme saada aikaan todellisia muutoksia, me tiedämme, että tämän päivän päätöksillä on ratkaiseva vaikutus huomispäivän todellisuuteen. Me tarvitsemme nyt muutosta. Meidän ei pidä turvautua aiemmin tehtyihin ratkaisuihin, vaan löytää tulevaisuuden ratkaisuja, jotka vastaavat globalisoituneen, 2000-luvun maailman tarpeisiin.

EU voi tänään ehdottaa periaatteita ja sääntöjä, jotka muovaavat uutta maailmanlaajuista järjestystä. Meillä on tilaisuus esitellä ehdotuksia, jotka perustuvat eurooppalaisiin arvoihin, avoimeen yhteiskuntaan ja avoimeen talouteen. Kuten sanoin viime viikonloppuna Camp Davidissä, avoimet yhteiskunnat tarvitsevat oikeusvaltiota ja demokratiaa. Avoimet taloudet tarvitsevat myös sääntöjä – avoimuuden, järkevän sääntelyn ja järkevän valvonnan sääntöjä.

EU näyttää vaikeina aikoina todelliset vahvuutensa. Georgiassa Eurooppa onnistui lopettamaan sodan. Talouskriisin puhjettua EU on näyttänyt tietä kohti maailmanlaajuista ratkaisua. Seuraavien viikkojen aikana meidän on osoitettava, että me pystymme myös jatkossa johtamaan ilmastonmuutoksen torjuntaa ja rakentamaan tulevaisuuden energiapolitiikkaa, sillä me olemme sen velkaa kansalaisillemme, talouksillemme ja yhteistyökumppaneillemme ympäri maailman sekä Euroopan tuleville sukupolville.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komisson puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, EU ja maailma kohtasivat viime kesän aikana kaksi merkittävää kriisiä. Kahdesti EU osoitti, että poliittisen tahdon ja yksimielisyyden ansiosta se pystyy paitsi hyväksymään ripeästi selkeän kannan myös vaikuttamaan kumppaneihinsa ympäri maailman ja johtamaan niitä, esimerkkinä Georgia.

Haluan ryhmäni puolesta onnitella Ranskan puheenjohtajuutta ja puheenjohtaja Sarkozya erinomaisesta työstä, jonka ne tekivät näiden kahden kriisin aikana. Puheenjohtaja Sarkozy ei ole tosiaankaan lomaillut, vaan hän on tehnyt töitä puheenjohtajuuden alusta lähtien. Nykyinen puheenjohtajavaltio on tekemässä EU:lle ja eurooppalaisille suurta palvelusta. Se osoittaa, että EU:lla voi olla merkittävä asema kansainvälisellä näyttämöllä…

(Kuiskauksia)

Arvoisa puhemies, toivoisin, että puhettani kuunneltaisiin.

Se osoittaa, että EU on rakentamisen ja kokemisen arvoinen. Lisäksi viimeisimmässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa vahvistettiin yksimielisesti euroalueen valtioiden suuntaviivat, jotka koskevat sekä sääntelymekanismien, valvontamekanismien että "kultaisista laskuvarjoista" lopun tekevien eettisten sääntöjen käyttöönottoa. Kaikki nämä päätökset ovat muutoksia oikeaan suuntaan.

Talouskriisi ei luonnollisestikaan ole vielä takanapäin, mutta sääntöjä tulevaisuuden varalle voidaan ja on syytäkin hyväksyä nimenomaan kriisitilanteissa. Silloin tällöin kuulee arveluja, että kyse on kapitalismin romahduksesta ja että koko kriisi on vapaiden markkinoiden syytä. Tosiasia on se, että vaikka vapaat markkinat ovat osoittaneet toimivuutensa, ne tarvitsevat kuitenkin sääntöjä. On selvää, että tällaisia sääntöjä ei ole ollut riittävästi tai niitä ei ole pantu täytäntöön tarpeeksi tiukasti. Meidän on työstettävä keskuspankkien tuella ja yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa nimenomaan tätä asiaa ja mitä lie ideologisia haasteita.

Haluan vielä sanoa tästä samasta aiheesta, että olen tyytyväinen puheenjohtajuuden aloitteeseen koota yhteen yhteistyökumppaneitamme uuden maailmanlaajuisen talous- ja rahoitusjärjestyksen laatimiseksi. Meidän on taattava, että pienet säästäjät eivät menetä säästöjään yhdessä yössä. Meidän on taattava, että yrittäjät, ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, voivat jatkossakin rahoittaa toimintaansa – ja siten tarjota työpaikkoja ja tukea kasvua – kohtuullisin kuluin.

Ryhmäni tukee kaikkia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on suojella eurooppalaista yhteisvastuun ja sosiaalisen markkinatalouden mallia, jonka arvon me huomaamme todella vasta vaikeimpina aikoina. Lissabonin sopimuksen osalta haluan jälleen kerran vedota sopimuksen mahdollisimman nopean ratifioimisen puolesta jäsenvaltioihin, jotka eivät ole vielä ratifioineet sitä, jotta me saisimme kokonaiskuvan ratifioinnin lopullisesta tilasta.

Me pyydämme tätä, koska on selvää, että EU:n on vaikea toimia tehokkaasti yksimielisyysvaatimuksen ja vaihtuvan puheenjohtajuuden vuoksi. Me toivomme, että joulukuun Eurooppa-neuvoston kokouksessa päätetään tiekartasta sekä realistisesta mutta myös kunnianhimoisesta aikataulusta kriisin lopettamiseksi. Haluan myös lisätä, että jos Nizzan sopimuksen soveltamista yhä jatketaan tulevina kuukausina, sen tulisi koskea Euroopan parlamenttia samalla tavoin kuin Euroopan komissiota. Vetoan siksi kaikkiin tässä salissa istuviin: tehkää velvollisuutenne. Tulevassa komissiossa, joka asetetaan syksyllä 2009 ja jonka puheenjohtajaa parlamentti haastattelee 15. heinäkuuta, tulee olemaan vähemmän jäseniä kuin EU:ssa on jäsenvaltioita. Sen lisäksi on Nizzan sopimus ja parlamentti, jossa on vähemmän jäseniä ja jolla on vähemmän valtaa, ja komissio, jonka jäsenmäärää on pienennetty.

Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt Euroopan maahanmuuttosopimuksen. Sopimuksen hyväksyminen on merkittävä edistysaskel, mutta meillä on yhä edessämme monia haasteita, kuten ilmasto, energia ja puolustus, vain muutamia mainitakseni. Me voimme tarjota tuleville sukupolville uskottavia ja kestäviä ratkaisuja vain sosiaalisen mallimme pohjalta ja lujittamalla sosiaalista markkinatalouttamme. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pyydän, että työtämme viedään eteenpäin. Me teemme Euroopan parlamentissa kaikkemme, jotta myös meillä olisi tämän vuoden loppuun mennessä uskottava visio koko maailman tähden sekä lastemme ja lastemme lasten tulevaisuuden vuoksi.

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz , PSE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, näimme viikonloppuna todellakin historiallisen näyn. Me näimme miesmuistiin huonoimman Yhdysvaltain presidentin rinnallaan aikaansaava Euroopan unionin puheenjohtaja ja Euroopan komission puheenjohtaja, joka alkaa tulla järkiinsä EU:n sisämarkkinapolitiikan suhteen.

Tämä oli todellakin historiallinen hetki ja EU:lle hieno tilaisuus ottaa sille kuuluva paikka kansainvälisessä politiikassa. Bushin hallituksen politiikka, jonka mukaan maailman markkinoita ei säädellä lainkaan ja jonka mukaan kuka tahansa voi ryhtyä mihin tahansa toimiin missä tahansa, on tehnyt konkurssin. EU:lla on tilaisuus täyttää syntynyt tyhjiö uudella, sosiaalisemmalla talousjärjestyksellä Euroopassa ja koko maailmassa. Tämä tehtävä meillä on edessämme ja se on todella historiallinen tehtävä.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ensimmäiset askeleet ovat olleet hyviä. Te olette toteuttanut kriisin edellyttämät toimenpiteet, ja sen vuoksi ryhmäni tukee teitä tässä suhteessa. En aio peitellä sitä, että me olemme varsin vaikuttuneita muun muassa siitä määrätietoisuudesta, jota te ja – sanon sen suoraan – puheenjohtaja Barroso henkilökohtaisesti, toisin kuin komissio, olette osoittaneet.

Haluan sanoa tilaisuuksien hyödyntämisestä vielä toisen asian: Ennen tarvittaviin toimiin ryhtymistä meidän on tehtävä selväksi, että tämän tapauksen tulee jäädä viimeiseksi. Tällaiset tapahtumat eivät saa koskaan enää toistua näillä markkinoilla. Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden katastrofille ja sitä seuranneelle reaalitalouden kriisille on pantava päätepiste. Ne eivät saa toistua.

Tätä varten me tarvitsemme sääntöjä. Näiden uusien sääntöjen on tultava myös teiltä, arvoisa komission puheenjohtaja. Kollegani jäsen Rasmussen kertoo hetken kuluttua tarkemmin, mitä me odotamme teiltä. Me odotamme saavamme juuri lupaamanne ehdotukset tämän vuoden loppuun mennessä, sillä meidän on toimittava nopeasti. Meillä ei ole paljon aikaa.

Jos me toimimme nopeasti, säännöt saavat keskeisen aseman. En tarkoita vain pankkeja koskevia sääntöjä, vaan myös hedge-rahastoja ja yksityisiä osakesijoituksia koskevia välttämättömiä sääntöjä. Euroopan parlamentti päätti tästä varsin yksimielisesti muutama viikko sitten.

Olen kuullut tänään todellista sosiaalidemokraattista puhetta. Nicolas Sarkozy, UMP-puolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja Ranskan konservatiivipresidentti, puhuu kuin oikea eurooppalainen sosialisti.

(Suosionosoituksia)

Puheenjohtaja Barroso, kalpeana heijastuksena trotskilaisesta, maolaisesta menneisyydestään, puhuu kuin aito vasemmistolainen. Myös jäsen Daulin puheessa on puhdasta sosiaalidemokraattisuutta. Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän jäsenhakemuskaavakkeita löytyy salin sisäänkäynnin luota.

(Yleistä hilpeyttä)

Aion nyt lukea teille erään lainauksen; kuunnelkaa tarkkaan, hyvät herrat.

(Huuto: "naiset")

"Kuluneina vuosikymmeninä joistain jäsenvaltioista ja Euroopan unionista kokonaisuutena on tullut liian säänneltyjä ja suojelevia – – Tämä liiallinen sääntely – – haittaa kilpailua…" Tämä oli lainaus Euroopan kansanpuolueen vuoden 2006 ohjelmajulistuksesta, jonka ovat allekirjoittaneet Nicolas Sarkozy, puheenjohtaja Barroso ja jäsen Daul. Hyvät herrat, te liityitte joukkoomme myöhään, mutta myöhään on parempi kuin ei milloinkaan.

(Suosionosoituksia)

(Huuto: "ja puhemies Pöttering myös")

Kuunnellessani puheitanne ihmettelen: Mihin Euroopan unionin tavalliset kansalaiset ovat joutuneet? Kuka muistaa kriisin uhkien painamia veronmaksajia? Kuka muistaa puhua ostovoimasta, jota sisämarkkinoiden elvyttäminen vaatii?

Me elämme nyt laman uhan alla, ellemme jo ole ajautuneet lamaan. Me tarvitsemme lisää ostovoimaa. Me emme tarvitse ainoastaan sosiaalista suojelua pankeille, vaan myös ja etenkin suojaa uhkia vastaan tavallisille kansalaisille, sillä jos suunnitelmamme – joille ei ole vaihtoehtoa – epäonnistuvat, maksumiehiksi joutuvat ennen kaikkea Euroopan unionin tavalliset kansalaiset, työntekijät. Sen vuoksi me haluamme tarjota näille kansalaisille saman turvan kuin suurille pankeille on jo annettu laatimalla enemmän sääntöjä sekä lisäämällä valvontaa ja todellakin myös valtion suojelua. Tämä on tärkein vaatimus erityisesti jäsenvaltioissa.

(Suosionosoituksia)

Angela Merkel totesi CDU-puolueen vuoden 2000 kokouksessa, että valtion on pysyteltävä talous- ja sosiaalipolitiikassa taka-alalla. Olen toista mieltä. Valtion ei pidä pysytellä taka-alalla. Sen pitää puuttua asioihin nykyistä enemmän, sen pitäisi valvoa talousasioita tarkemmin. Olen kiitollinen puheenjohtaja Barrosolle ja puheenjohtaja Sarkozylle heidän toteamuksistaan, jotka vahvistavat meidän tarvitsevan nykyistä enemmän sääntöjä ja nykyistä enemmän valvontaa. Te olette oikeilla jäljillä. Olette oikeilla jäljillä myös, jos te ette anna ilmastopaketin, joka voi luoda työpaikkoja ja joka mahdollistaa kestävän taloushallinnon, jäädä nykyisessä tilanteessa rahoituskriisin jalkoihin. Tälle saatte ryhmäni tuen.

Kuten Jean-Claude Juncker osuvasti totesi, rahoituskriisi menee ohi aikanaan, mutta ilmastokriisi ikävä kyllä ei. Sen vuoksi olisi virhe antaa ilmastopaketin jäädä rahoituskriisin jalkoihin. Neuvoston puheenjohtaja on kuitenkin oikeassa sanoessaan, että myös tämän ongelman ratkaisemisen on perustuttava heikompien ja vahvempien väliseen yhteisvastuuseen sekä yhteistyöhön niin täällä parlamentissa kuin neuvostossa.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää teille vilpittömät kiitokseni – puhemiehelle siitä, että hän antoi minulle minuutin lisää puheaikaa. PSE-ryhmän selkeä kanta on se, että tämän kriisin yhteydessä arvot, joiden suhteen meitä on aina estetty saavuttamasta enemmistöä Euroopan parlamentissa, ovat nyt asialistalla. Jos te nyt annatte meille tukenne, niin olette viimein ottaneet opiksenne. Teidän täytyy kuitenkin myöntää, että tarvitsemiamme sääntöjä ei ole aiemmin laadittu ennen kaikkea teidän virheidenne vuoksi

(Suosionosoituksia vasemmalta, vastalauseita oikealta)

 
  
MPphoto
 

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, osoitan huomioni neuvoston puheenjohtajalle. Arvoisa puheenjohtaja, te toitte meille lämpimiä ja kannustavia terveisiä viime viikon Eurooppa-neuvoston kokouksesta. Te sanoitte, että neuvoston ja parlamentin täytyy tehdä työtä käsi kädessä – "travailler main dans la main" –, mutta meidän tehtävämme on lukea myös pienellä präntätty teksti.

Miksi neuvoston päätelmissä viitataan ainoastaan neuvoston ja komission väliseen yhteistyöhön?

(Suosionosoituksia)

Miksi yhdessäkään ilmastonmuutosta koskevassa kohdassa ei viitata sanallakaan Euroopan parlamenttiin? Asiakirjan 16 kohdassa teidän olisi pitänyt kehottaa myös Euroopan parlamenttia, ei ainoastaan komissiota, tekemään yhteistyötä kanssanne ja myöntää, että päätöksiä ei tee neuvosto yksinään, vaan neuvosto ja parlamentti yhdessä. Lisäksi, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tulette huomaamaan, että tarvitsette Euroopan parlamenttia, koska eräät jäsenvaltiot yrittävät purkaa asianmukaisesti laadittuja sopimuksia. EU:n täytyy pitää kiinni neuvottelemistaan tavoitteista. On epärehellistä joidenkin hallitusten taholta sanoa, että muuttunut taloustilanne tekee laatimistamme sopimuksista mahdottomia toteuttaa. Uudet autoteollisuutta koskevat päästörajoitukset tulevat voimaan vasta vuonna 2012 ja päästöjen jakamista koskevat ehdotukset pannaan täytäntöön vasta vuoden 2013 jälkeen – kauan maailman talouden ennustetun elpymisen jälkeen. Toimenpiteiden lykkääminen nyt edistää ilmastotuhoja ja käy lopulta entistä kalliimmaksi. Neuvoston viimeviikkoiset sopimukset eivät riitä.

Arvoisa puheenjohtaja, te tunnustatte markkinoiden vallan. Sitten Berliinin muurin murtumisen, 50 miljoonaa eurooppalaista on päässyt köyhyydestä, sillä tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus on EU:n vaurauden avaintekijä. Se on myös ratkaisevan tärkeä vapautemme kannalta. Tänä päivänä me voimme todeta, mitä tapahtuu, kun markkinoilla ei ole tilintekovelvollisuutta. Maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmä horjui kuluneina viikkoina kuilun partaalla, ja me saimme sen vedettyä turvaan vain yhteisvoimin. Näin ollen ryhmäni pitää neuvoston vahvistusta euroalueen sopimille toimenpiteille tervetulleena. Ne ovat lievittäneet pankkien välisten markkinoiden painetta. Nyt meidän on saatava korkokantoja laskettua taantuman lieventämiseksi.

Ryhmäni on tyytyväinen myös komission vakavaraisuusdirektiiviin, uusiin tilinpäätösstandardeihin ja suunnitelmiin valvoa luottoluokituslaitoksia. EU:n täytyy lisäksi johtaa maailmanlaajuisesta rahoitusalan hallintojärjestelmästä käytäviä neuvotteluita. Sääntöjen ohella me tarvitsemme myös keinoja panna säännöt täytäntöön. Huippukokouksessa ei saatu aikaan sopimusta Euroopan rahoitusjärjestelmän tehokkaasta valvonnasta. Olen tukenut eurooppalaisen rahoituspalveluista vastaavan viranomaisen perustamista, ja huhujen mukaan myös neuvoston puheenjohtaja kannattaa tiukkaa EU:n tason valvontaa. Yrittäkää ihmeessä saada aikaan maailmanlaajuinen sopimus amerikkalaisten kanssa, mutta jos he eivät suostu yhteistyöhön, menkää eteenpäin ilman heitä. Rahoituspalvelualan valvonta on yhä palapelin puuttuva pala.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te olette toiminnan mies. Toimenne korostavat tarvetta neuvoston täysipäiväiselle puheenjohtajuudelle. Te kiinnitätte huomion onnistumisiimme. Elokuussa EU esti tankkeja vyörymästä Tbilisiin. Tässä kuussa EU on estänyt pankkeja kaatumasta. Jos EU joulukuussa toimii ympäristön pelastamiseksi, niin uskon, että me onnistumme vakuuttamaan skeptisimmätkin epäilijät Lissabonin sopimuksen tarpeellisuudesta.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, uskon vakaasti, että energia ja tahto ovat välttämättömiä politiikassa, ja on totta, että Ranskan puheenjohtajuus on osoittanut energisyyttä ja vahvaa tahtoa, jotka ovat olleet EU:lle hyödyksi.

Toisinaan näitä keskusteluita kuunnellessani en vain ole uskoa korviani. En ole uskoa korviani kuunnellessani keskusteluita kriiseistä, sillä nämä kriisit – niin rahoituskriisi, ympäristökriisi kuin elintarvikekriisikin – ovat kaikki sidoksissa toisiinsa, emmekä me voi ratkaista yhtä niistä ratkaisematta niitä kaikkia. Sen vuoksi on väärin väittää, että kriisi alkoi heinäkuussa, syyskuussa tai elokuussa. Se alkoi vuosia sitten! Toivoisin Ranskan entiseltä valtionvarainministeriltä ja komissiolta, joka vielä vuosi sitten torjui kaikenlaisen rahoitusvirtojen sääntelyn EU:ssa, hiukan itsekritiikkiä. Se voisi lisätä heidän uskottavuuttaan vastaisuudessa…

(Suosionosoituksia)

En todellakaan ole uskoa korviani. Aivan kuin nykyinen kriisi olisi jonkinlainen luonnonkatastrofi, jota oli mahdoton ennakoida. Se ei pidä paikkaansa. Tältä pohjalta on mahdollista keskustella.

Yksinkertaisesti sanottuna kriisit aiheuttaa pyrkimys saada aina lisää ja mahdollisimman nopeasti. Tällainen ajattelu aiheutti rahoituskriisin, luo parhaillaan ympäristökriisiä ja lisää nälkää maailmassa. Sen vuoksi meidän täytyy lopettaa puheet kontrolloimattomasta kasvusta. Toisin sanoen eniten merkitystä on muutoksen sisällöllä. On mielenkiintoista, että kaikki ovat tänään puhuneet radikaalista kapitalismin ja markkinatalouden uudistamisesta, mutta kukaan ei ole kertonut tämän radikaalin uudistuksen perusteita. Me tarvitsemme ympäristönäkökohdat huomioon ottavaa markkinataloutta ja sosiaalista markkinataloutta. Toisin sanoen meidän on asetettava kyseenalaisiksi tuotantomenetelmiemme ja elämäntyylimme keskeisimmät perusteet. Jos me emme käsittele näitä vaikeita – erittäin vaikeita – kysymyksiä, me joudumme jälleen tielle kohti uutta katastrofia.

Sen vuoksi mielestäni on täysin ristiriitaista, että neuvoston puheenjohtaja sanoo apua tarvittavan esimerkiksi autoteollisuuden elvyttämiseen, kun samaan aikaan saksalaiset haluavat autoteollisuudelle hyvityksiä hiilidioksidipäästöjen suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa polkuhintalainsäädännön laatimista ja lisäksi rahan myöntämistä – autoteollisuudelle! Nimenomaan saksalaiselle autoteollisuudelle, joka on kuluneiden 10 vuoden aikana tehnyt eniten voittoa. Juuri saksalaiset autovalmistajat investoivat varoja veroparatiiseihin. Näin ollen me myönnämme rahaa Mercedekselle, BMW:lle ja Audille, jotta ne voivat siirtää ne veroparatiiseihin. Minä en suostu sellaiseen.

(Suosionosoituksia)

Kyllä vain, hyvä jäsen Schulz. Kuten te puhuitte juuri tovereillenne salin oikealla puolella, minä puhun tovereilleni sekä salin oikealla että vasemmalla puolella. Puhun niin sosiaalidemokraateille kuin kristillisdemokraateillekin, jotka supistivat ilmastovaatimuksia Saksan autoteollisuuden lobbauksen vaikutuksesta. Kyllä vain, hyvä jäsen Schulz, tämä on totuus.

(Suosionosoituksia)

Sen pohjalta… kyllä vain, olen oikeassa. Te voitte piileskellä tässä asiassa, hyvä herra sosiaalidemokraatti, te voitte kyllä piileskellä, mutta se oli kelvotonta teidän politiikaltanne.

Haluan vielä jatkaa tästä asiasta, haluan puhua erittäin tärkeästä asiasta nimittäin kasvusta (puhetta ilman mikrofonia). Hiljaa, nyt on minun vuoroni puhua. Tarkoitan, että kun te puhutte "kasvusta", on tärkeää puhua myös siitä, minkätyyppisestä kasvusta on kyse ja miten se aiotaan saavuttaa. Kun valtio on nyt hankkinut pankkien osakkeita – siis kansallistanut niitä osittain ja niin edelleen –, meidän täytyy keskustella siitä, miten me aiomme investoida. Millä tavoin ja mistä syystä me aiomme investoida?

Tämä on sisältökeskustelu. Jos me investoimme ilmaston tilan huonontamiseen, niin me jatkamme samalla tiellä kuin ennenkin. Sen vuoksi meidän täytyy, kuten sanoitte, keskustella EU:n elvyttämissuunnitelmasta, mutta ei mistä tahansa elvyttämissuunnitelmasta, vaan suunnitelmasta, jolle Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on antanut nimen Green Deal.

Haluan lopuksi sanoa kaksi asiaa. Mitä tulee veroparatiiseihin, te toimitte aiemmin valtionvarainministerinä, velvoite tehdä ilmoituksia on käännettävä. Tarkoitan sitä, että kun yksityishenkilö, yritys tai pankki investoi veroparatiisiin, kyseisen veroparatiisin on ilmoitettava investoidut varat investoijan kotivaltiolle. Kääntää se, mikä ei… Ensimmäinen askel veroparatiiseja hyödyntävien yritysten hillitsemiseen on avoimuus. Tämä on merkittävä päätös, joka veisi meitä eteenpäin.

Lopuksi haluan vielä puhua ilmastopaketista. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te olette järjestänyt – jäsen Watson oli oikeassa – toimielinten puhdistuksen. Te olette järjestänyt puhdistuksen ilmoittamalla, että tällaisen päätöksen tekisi Eurooppa-neuvosto, jonka on päätettävä yksimielisesti. Te olette avannut Pandoran lippaan antamalla Saksalle, Italialle ja Puolalle mahdollisuuden veto-oikeuteen sen sijaan, että olisitte antanut parlamentin valiokuntien äänestyksen, komission kannan ja ympäristöministereiden neuvoston ratkaista asian aiempaan tapaan. Meillä oli mahdollisuus päättää ilmastopaketista yhteispäätösmenettelyllä, määräenemmistöpäätöksellä. Hylkäämällä sen joulukuussa te suljitte pois yhteispäätösmenettelyn ja määräenemmistöäänestyksen. Maksatte tämän kalliilla, sillä olette nyt mainitsemieni valtioiden veto-oikeuden armoilla.

Minä kannatan tahtoanne Euroopan puolesta ja tarmokkuuttanne Euroopan suhteen, sen suhteen, että meidän on päästävä eteenpäin ja että Euroopan on pysyttävä riippumattomana. Samaan aikaan näkemyksemme eroavat kuitenkin huomattavasti puhuttaessa siitä, miten näihin tavoitteisiin on pyrittävä, puhuttaessa eurooppalaisesta demokratiasta ja elvyttämisen tarpeen ympäristönäkökohdista.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ryhmäni haluaa esittää täyden tukensa neuvoston puheenjohtajan äskeisille sanoille. Me arvostamme puheenjohtajavaltion näinä vaikeina kuukausina tekemää työtä ja kannatamme tehtyjä ehdotuksia. Me haluamme kuitenkin muistuttaa komission puheenjohtajaa siitä, että esittäessään tiettyjä lausuntoja, joita me saatamme tukea, hän ottaa vastuun joidenkin komission jäsenten omaksumista näkemyksistä. Tällä tarkoitan muun muassa kilpailuasioista vastaavaa komissaaria, jonka ilmoitukset parafiiniasiassa eivät ole selvästikään edistäneet markkinoiden turvallisuutta tai vakautta.

Me olisimme myös halunneet, että komissio olisi reagoinut nopeammin johdannaisiin, tuotteisiin, jotka ovat saaneet polvilleen lukuisia kansalaisia sekä monia viranomaisia ja jäsenvaltioita. Neuvoston puheenjohtajan sanat puhuttelivat meistä niitä, jotka haluavat nähdä EU:n johdossa puolivuosittain vaihtuvan puheenjohtajan sijaan puheenjohtajan, joka voi toimia aidosti yhdistyneen – ei yhdenmukaisen, mutta yhdistyneen – Euroopan edustajana, Euroopan, joka pystyy toimimaan yhdessä tunnistaakseen ongelmia ja laatiakseen strategioita niiden torjumiseksi ja ennen kaikkea ratkaisemiseksi. Nykyinen kriisi on epäilemättä systeeminen, mutta systeemisen kriisin voittamiseksi meidän on laadittava uusi järjestelmä ja – kaikella kunnioituksella puheenjohtaja Sarkozya kohtaan – luoda uusi perusta maailmanlaajuiselle kapitalismille.

Kenties olisi syytä sanoa vielä jotain muuta. Olisi syytä sanoa, että markkinoiden vapaus ei merkitse äärimmäisyyksiin vietyä liberalismia ja että nykymaailmassa järjestelmän, joka pyrkii perustumaan pääomaan, on voitava yhdistää sosiaaliset ja liberaalit näkökohdat. Meillä on vararikon tehneitä pankkeja ja vararikkoon joutuvia pankkeja. Miten paljon enemmän Euroopan keskuspankki olisi voinut tehdä, jos me olisimme toteuttaneet neuvoston puheenjohtajan jo ennen puheenjohtajakauttaan esittämän ehdotuksen luoda läheisemmät suhteet poliittisen johdon ja talouden moottoreiden välille. On mahdotonta hallita taloutta ilman poliittista visiota, joka osoittaa toimintamme tavoitteet.

Me toivomme, että Euroopan keskuspankki voi tulevaisuudessa vaikuttaa rahoitusjärjestelmän laatuun voimakkaammin, mutta me emme halua sen sulkeutuvan ylhäiseen yksinäisyyteen. Arvoisa puheenjohtaja, haluan lopuksi kiittää maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen hyväksymisestä. Meillä on viimeinkin yhteiset säännöt alalla, joka koskee meitä kaikkia ja jolla meidän pitäisi toimia osin yhtenäisesti. Me toivomme, että rangaistuksia voidaan yhtenäistää joissain kiireellisissä rikos- ja siviiliasioissa, jotta keinottelijoille ja kuluttajaturvallisuuden ja sitä kautta talouden vakauden vaarantaville henkilöille voidaan langettaa rangaistukset. Kiitos, arvoisa puheenjohtaja. Me toivotamme työllenne menestystä.

 
  
MPphoto
 

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, Euroopan parlamentti ei ole vielä koskaan historiansa aikana joutunut vastaamaan yhtä syvään, vakavaan ja moniulotteiseen kriisiin, ja pelkään, että pahin on vasta tulossa.

Ensinnäkin useat etelän valtiot, jotka ovat periaatteessa Euroopan unionin kumppaneita, ovat kuilun partaalla: Elintarvike-, ympäristö- ja energiakriisin lisäksi ne kärsivät nyt myös rahoituskriisistä. Näillä valtioilla ei ollut kriisin syntymisessä osaa eikä arpaa, mutta silti ne joutuvat maksamaan siitä kalliin hinnan. Tulot, investoinnit ja kasvu ovat vähentyneet. Etelän valtiot ovat jääneet kansainvälisten toimien yhteydessä unohduksiin jopa siinä määrin, että FAO:n pääjohtaja Jacques Diouf joutui toteamaan, että vain 10 prosenttia suurvaltojen kesäkuussa lupaamasta hätäavusta on tähän mennessä myönnetty. Kapitalismin arvostelijoilla on nyt totisesti puheenaihetta enemmän kuin tarpeeksi.

Nousevan talouden maat kärsivät kriisin vaikutuksista, eikä tilanteen sosiaalisia seurauksia ole vielä mahdollista arvioida. EU:n lähinaapuri, Islanti, jota vielä jokin aika sitten pidettiin mallivaltiona, on konkurssiuhan alla. EU:n sisällä uudet jäsenvaltiot, kuten Unkari – joka ei enää edes pysty investoimaan valtionobligaatioitaan – painivat äärimmäisen vaikeiden ongelmien kanssa. Ongelmat tietävät niistä kärsivien valtioiden väestölle ennennäkemättömiä uhrauksia. Talous on kääntynyt huomattavaan laskuun myös muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Espanjassa, joita vielä vastikään pidettiin esimerkkivaltioina. Muutos on järisyttänyt taloutta kaikkialla. Näin tulee käymään todennäköisesti myös Ranskassa, mikäli taantuma kiristää entisestään jännittynyttä yhteiskunnallista ilmapiiriä, jota ovat jo heikentäneet huomattavat työpaikkojen leikkaukset, julkisten varojen käytön lasku, paikallisviranomaisten rahoituksen puute sekä hankkeet julkisten palveluiden yksityistämiseksi.

Puhun asian vierestä, joku saattaa sanoa, mutta siinä hän erehtyy. Se, että kutakin jäsenvaltiota uhkaa ennennäkemättömän laaja sosiaalinen kriisi, johtuu kehitysmallista, josta kansalaisemme joutuvat nyt maksamaan kalliin hinnan. Malli kehitettiin Yhdysvalloissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta Euroopan unioni otti sen täysin omakseen kansainvälisen vallan tasapainon muuttuessa parikymmentä vuotta sitten. Siitä lähtien komissio on kuukausi toisen perään syöttänyt meille tätä mallia, ja EU:n perussopimukset, tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja monet politiikoistamme ovat tämän mallin kyllästämiä.

Tämän vuoksi, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, en voi allekirjoittaa diagnoosianne yhteiskuntiamme jäytävästä pahuudesta. Kipinä, joka sytytti tämän tulen, sai epäilemättä alkunsa New Yorkista. Polttoaine, johon tuli tarttui, oli kuitenkin peräisin yhtä lailla Euroopasta kuin Yhdysvalloista. Näin ollen kaikki poliittiset johtajat, jotka ovat työstäneet EU:n strategista suunnanmuutosta viimeisten 20 vuoden aikana, ovat kansalaisillemme selityksen velkaa. He eivät saa luulla pääsevänsä kuin koira veräjästä ryhtymällä nyt toteuttamaan tilinpäätösstandardeja, luokituslaitosten rahoituksellista valvontaa ja "kultaisia laskuvarjoja" koskevia toimenpiteitä, vaikka ne ovatkin tarpeellisia.

Meidän on sen sijaan pureuduttava koko järjestelmän ytimeen. Meidän on kitkettävä pois rahasta tuloksiin ja tuloksista rahaan vievä noidankehä, joka johtaa työn aliarvioimiseen, palkkojen deflaatioon, sosiaalimenojen rajoittamiseen ja maapallon resurssien tuhlaamiseen sekä maapallon väestön valtaosaa koskevaan marginalisoitumiseen. Indeksit eivät valehtele: nykypäivänä vain 2 prosenttia rahataloustoimista koskee tavaroiden ja palveluiden tuotantoa; 98 prosenttia liittyy pankkitoimintaan. Ongelman kitkeminen juurineen tarkoittaa tästä lähtien puuttumista yhä suurempiin tuottovaatimuksiin, jotka ovat räikeässä ristiriidassa inhimillisten kykyjen syrjimättömän edistämisen ja aidosti kestävän kehityksen kanssa.

Vastaavasti nimensä veroisen Bretton Woods II -järjestelmän pitäisi pyrkiä luomaan maailmanlaajuinen, yhteinen rahan luomisen valvontajärjestelmä. Toisin sanoen sen pitäisi korvata väärä kansainvälinen yhteinen valuutta, dollari, aidolla kansainvälisellä yhteisvaluutalla, joka on suunniteltu lieventämään maailmanlaajuista tasapainoa horjuttavaa sietämätöntä epätasa-arvoisuutta ja edistämään ihmiskunnan ja maapallon tasapainoista kehitystä. Me olemme niin kaukana tästä tavoitteesta, että tässä vaiheessa on parempi olla käyttämättä käynnissä olevista radikaaleista uudistuksista liian suuria sanoja, ellei EU:n johtajien yhtäkkistä maailmanparantamishalua sitten ole inspiroinut Tiikerikissa-novellista tutun Salinan ruhtinaan motto: kaikki muuttuu, jottei mikään muuttuisi. He tosin heräävät todennäköisesti raakaan todellisuuteen ennen pitkää.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, osoitan huomioni neuvoston puheenjohtajalle. Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, Georgiaan ja Venäjälle neuvottelemaan teidät vei oma tarmokkuutenne, dynamisminne ja aloitteellisuutenne. Lähditte sinne omasta aloitteestanne. Te ette toiminut Euroopan unionin edustajana. Jos joku tässä salissa niin kuvittelee, hän pettää itseään. Neuvosto ei ollut keskustellut asiasta, siitä ei oltu tehty päätöslauselmaa, eikä teillä ollut neuvoston mandaattia. Te lähditte matkaan Ranskan presidenttinä, ja hyvä niin.

Jos te kuitenkin ehdotatte, että meidän pitäisi tulevaisuudessa päättää ulkopolitiikastamme tällä tavoin – siten, että pysyvä puheenjohtaja tai pysyvä ulkoministeri tekee ja toteuttaa noin vain meitä kaikkia koskevia ulkopoliittisia päätöksiä kysymättä kansallisten hallitusten tai parlamenttien näkemystä –, niin vastaus on ilman muuta: ei kiitos.

Rahoituskriisin suhteen olen huojentunut siitä, että alkuperäinen suunnitelmanne, jonka mukaan kaikkien olisi pitänyt laittaa rahansa yhteiseen kasaan, epäonnistui. Oli hyvä, että Irlanti, Kreikka ja Saksa päättivät toimia omien kansallisten etujensa mukaisesti. Huippukokouksessa nähtiin ennen kaikkea kansallisvaltioiden sopivan asioista keskenään – mikä on mielestäni oikein.

En ole kuullut, että kukaan olisi tänään myöntänyt rahoituskriisin johtuvan sääntelyn puutteesta siinä missä mistä tahansa muusta syystä. Sääntelystä ei ole ollut puutetta. Rahoituspalvelujen toimintasuunnitelma on viimeisten 10 vuoden aikana aiheuttanut sääntelytulvan. Se on heikentänyt muun muassa Lontoon kilpailukykyä, eikä se ole suojannut yhtäkään sijoittajaa. Sääntelyn lisääminen ei siis ole mikään ratkaisu. Meidän on pohdittava, mitä me olemme tähän asti tehneet.

Uskon, että meidän on ryhdyttävä toimimaan kansallisten etujemme mukaisesti. Se, että EU:n pankit eivät pysty maksamaan osinkoja seuraaviin viiteen vuoteen, mutta sveitsiläiset pankit pystyvät, osoittaa, että Euroopan unionin ulkopuolinen valtio voi jousto- ja mukautumiskykynsä ansiosta selvitä rahoituskriiseistä unionin puristuksessa olevia valtioita paljon kivuttomammin.

 
  
MPphoto
 

  Bruno Gollnisch (NI). – (FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja Ranskan tasavallan presidentti, me keskustelemme potilaalle annettavasta oireita lievittävästä hoidosta, mutta olemme varsin vaitonaisia sairauden syistä. Miten on mahdollista, ettei yksikään EU:n elin osannut epäillä nykyistä kriisiä ennalta? Ei neuvosto, ei komissio, ei keskuspankki, ei edes tämä parlamentti, eikä sen paremmin yksikään kansallinen hallitus. Kriisin alkamisen oli osannut ennustaa vain kourallinen taloustieteilijöitä, kuten Nobel-palkittu Maurice Allais, ja jokunen, pääasiassa edustamaani suuntaukseen kuuluva poliitikko, kuten Jean-Marie Le Pen – joka valitettavasti jälleen kerran joutui puhumaan kuuroille korville.

Kriisi on kuitenkin selvästi eurooppalais-internationalistisen järjestelmän kriisi. Järjestelmän, jolle ominaista on valvomaton vapaa kauppa sekä kauhistuttava kuilu toisaalta rahoituksellisen kuvitelman ja toisaalta taantuvien talouksien ja teollisuuden välillä. Tulevaisuudessa nämä voivat joutua tilanteesta hyödyn ottavien kolmansien maiden valtion sijoitusyhtiöiden kohteeksi. Jopa teidän toimintanne, arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, kertoo unionin mukautumattomuudesta: lauantaina 4. lokakuuta järjestettiin neljän, ei 27:n, jäsenvaltion tapaaminen; kahdenvälinen tapaaminen Saksan kanssa pidettiin 11. lokakuuta; näihin voidaan lisätä euroryhmän 15 jäsenen tapaaminen ja tapaaminen Yhdysvaltain presidentin kanssa hänen taivuttamisekseen järjestämään taas uusi tapaaminen, jonka tarkoitus teoriassa on uudistaa koko järjestelmä radikaalisti ja johon kutsuttiin, mikäli olen oikein ymmärtänyt, vain kuusi EU:n 27 jäsenvaltiosta sekä niiden lisäksi Yhdysvallat, Japani, Venäjä, Intia ja Kiina.

En kyseenalaista näiden tapaamisten hyödyllisyyttä. Tarkoitan, että nyt ollaan palaamassa kahdenväliseen tai monenväliseen diplomatiaan, mikä osoittaa selvästi, että EU:n aika toimivana kehyksenä on ohi, sillä se ei ole pystynyt reagoimaan asianmukaisesti, vaan se on jäänyt kiinni liialliseen byrokratiaan ja pakonomaiseen haluunsa kasata valtaa, jota se ei kykene käyttämään. Tämän voi todeta Eurooppa-neuvoston selonteosta lukemalla sen rivien välistä. Siinä ratifioidaan aloitteenne ja pyydetään keskuspankkia kautta rantain löysäämään hiukan Maastrichtin edellytysten puristusta, mutta siinä ei päätetä yhtään mitään.

Mainitsitte Georgian tilanteen ja toimenne tilanteen selvittämiseksi, mutta kuinka te voitte olla näkemättä sitä, että Kosovon itsenäisyyden yksipuolinen tunnustaminen avasi tien Abhasian ja Etelä-Ossetian itsenäisyydelle? Miten te voitte perustella NATOn määrittelemättömän laajentamisen aikana, jolloin Varsovan sopimusta itseään ei enää ole?

Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, te ette ole oikealla tiellä. Teidän on sen sijaan otettava radikaalisti etäisyyttä internationalistiseen järjestelmään ja asetettava ihmisten, tavaroiden ja pääoman maailmanlaajuisen sekoittamisen niin kutsutut hyödyt kokonaisuudessaan kyseenalaiseksi. Itsenäisyytemme ja identiteettimme selväsanainen suojeleminen ei tarkoita eristäytymistä; se on pikemminkin edellytys maailmanlaajuisen vaikutusvaltamme palauttamiselle.

 
  
MPphoto
 

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Hyvä jäsen Daul, kiitos tuestanne. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on aina uskonut suojelevaan Eurooppaan, ja te olette itse osallistunut venäläisten naapureidemme kanssa käytyyn vuoropuheluun. Te olitte uranuurtavassa asemassa: Venäjällä on energia, Euroopalla on tarvittava teknologia. Venäjällä on vakava väestötieteellinen ongelma – sen väestö vähenee noin 700 000 hengellä vuosittain alueella, joka on kaksi kertaa Yhdysvaltojen pinta-alaa suurempi. En pidä Venäjää Euroopan leppymättömänä vihamiehenä. Päinvastoin uskon, että tulevaisuudessa tulee olemaan välttämätöntä luoda perusta Venäjän ja Euroopan unionin väliselle yhteiselle talousalueelle, mikä olisi myös paras tapa saada Venäjä kunnioittamaan Euroopalle tärkeitä arvoja: ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Haluan vielä todeta, hyvä jäsen Daul, että syy siihen, että me halusimme tukea pankkeja, oli se, että me halusimme suojella säästäjiä. Tähän oli useita strategioita. Jotkin valtiot – palaan tähän myöhemmin – halusivat suojata ja taata pankkien tuotteet. Minä kannatin itse pankkien suojaamista ja takaamista, jotta me voisimme antaa niiden hoitaa tehtävänsä, ja teidän ryhmänne tuki oli meille kullanarvoinen.

Haluan lopuksi todeta, että vetoomuksenne Lissabonin sopimuksen ratifioimisen puolesta oli täysin oikeutettu. Lisäksi pyyntöä olla johdonmukainen ei varmaankaan voida pitää aggressiivisena: ei ole johdonmukaista sanoa jättäneensä äänestämästä, koska pelkäsi menettävänsä komission jäsenen, jos kieltäytyessään äänestämästä pakottaa pitämään voimassa perussopimuksen, jossa määrätään komission jäsenmäärän vähentämisestä. Kunnioitan kaikkien mielipiteitä, mutta en voi hyväksyä epäjohdonmukaisuuksia. Te ette voi olla EU:n laajentumisen suurin tukija ja samanaikaisesti estää EU:ta luomasta laajentumisen edellyttämiä toimielimiä. Me olemme nähneet, minkä hinnan EU on joutunut maksamaan laajentumisista, joissa ei otettu huomioon syventämistä; me emme saa toistaa samoja virheitä.

Hyvä jäsen Schulz, sanoitte, että puhun kuin eurooppalainen sosialisti. Kenties, mutta teidän täytyy myöntää, että te ette varsinaisesti puhu kuin ranskalainen sosialisti.

(Suosionosoituksia)

Suoraan sanoen sosialistien hajaannuksessa minä valitsisin jäsen Schulzin ilman katumuksen häivää. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että EU:n perimmäinen tavoite on pakottaa meidät tekemään kompromisseja. Kompromisseja, jollaisia jäsen Schultz ja minä teemme parhaillamme. Kävi miten kävi, jonain päivänä niin vasemmisto- kuin oikeistohallitukset hyväksyvät ja panevat täytäntöön EU:ta, sen toimielimiä ja politiikkoja, se on vuorottelun laki. Eurooppalaisten ihanteiden suuruus perustuu juuri siihen, että niitä ei voida pelkistää kysymykseen vasemmistosta ja oikeistosta.

On onni, että on olemassa sellaisia miehiä kuin te, jäsen Schulz, jotka kykenevät tunnustamaan, että toista poliittista suuntausta edustava henkilö ei välttämättä ole väärässä yksinkertaisesti siitä syystä, että hän ei ole teidän puolellanne. Haluan vielä sanoa teille, jäsen Schulz, teille ja teidän ryhmällenne, että, vaikka edustankin PPE-ryhmää, olen neuvoston puheenjohtajana arvostanut suuresti vastuuntuntoa, jota sosiaalidemokraattinen ryhmä on osoittanut toimissaan valitsemiensa tavoitteiden saavuttamiseksi. EU:n pelkistäminen pelkäksi vasemmiston ja oikeiston väliseksi vastakkainasetteluksi on rikos EU:n kompromissihakuisuutta ja EU:n ihanteita vastaan, vaikka tuo vastakkainasettelu on toki todellinen. Sen vuoksi en katso, että te kiellätte periaatteenne tukiessanne puheenjohtajavaltiota, enkä minä kiellä omia periaatteitani arvostaessani Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän tukea.

Menisin tätäkin pidemmälle. Jäsen Schulz totesi, että meillä on historiallinen tehtävä, ja siinä hän on aivan oikeassa. Hän sanoi jäsen Daulin tavoin, että kriisi voi olla uusi mahdollisuus. Te olette aivan oikeassa. Kun sanoitte, että tällaiset tapahtumat eivät saa koskaan enää toistua, olitte myös siinä aivan oikeassa. Tässä ei ole kyse kristillisdemokraateista tai sosiaalidemokraateista; tässä on kyse terveestä järjestä Kuka meidät ajoi tähän pisteeseen? Toisaalta en kuitenkaan ole kanssanne yhtä mieltä siitä, että viimeisten 30 vuoden aikana vain oikeistohallitukset olisivat tehneet virheitä ja vasemmistohallitukset olisivat aina olleet oikeassa. Tällaisen väitteen hyväksyminen merkitsisi historian kivuliasta uudelleenkirjoittamista molemmin puolin.

Presidentti Merkeliä koskevien huomautustenne osalta haluan todeta, että ymmärtääkseni Saksassa on vaalit ja näin ollen sijoittaisin hänen sanansa osaksi vaaliohjelmaa. Omasta puolestani olen arvostanut suuresti presidentti Merkelin solidaarisuutta ja ystävyyttä ja haluan jälleen kerran onnitella häntä Saksan puheenjohtajakaudella tekemästään työstä. Puolivuotiset puheenjohtajuudet ovat osa jatkumoa. Olen näin ollen voinut hyötyä suuresti edeltäjieni ja erityisesti presidentti Merkelin työstä.

Hyvä jäsen Watson, kunnioitan suuresti sekä teitä itseänne että ajatuksianne. Pystytte ehkä lukemaan pienellä präntätyn tekstin, ilmeisesti ilman laseja, mutta näyttää siltä, että ette ole onnistunut siinä tällä kertaa. Mitä tekstissä sanotaan? Tekstissä viitataan yksiselitteisesti Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2007 ja maaliskuussa 2008 antamiin päätelmiin. Mitä nämä kaksi neuvoston päätöstä pitävät sisällään? Niissä todetaan, että ilmastopaketti hyväksytään yhteispäätösmenettelyllä Euroopan parlamentin kanssa. Tekstien välillä on jatkumo, hyvä jäsen Watson.

Mitä minä sitten yritin tehdä? Kenties se oli virhe. Halusin tehdä lopun Eurooppa-neuvoston 50-sivuisista tiedonannoista, joita kukaan ei lue, ja ehdotin sen vuoksi kahdeksansivuista tiedonantoa. Jos haluaa pitää tiedonannon lyhyenä, on luovuttava tavasta referoida aiempien neuvostojen päätelmiä nykyisen neuvoston päättämättömyyden peittelemiseksi. Uskon näin ollen, että yhteispäätösmenettelyä käsiteltiin viittauksissa kahteen aiempaan neuvoston kokoukseen. Todistan sen mielelläni, jos haluatte, mutta haluan vielä sanoa jotain, jäsen Watson.

Mitä tulee energia- ja ilmastopakettiin, tiedän, toistan ja allekirjoitan, että me tarvitsemme asian läpiviemiseksi vielä paljon sinnikkyyttä Euroopan parlamentilta. Halusin lokakuussa saada aikaan vain yhden asian: säilyttää Eurooppa-neuvoston sisäisen yhteisymmärryksen. Myönnätte varmasti, että jos olisin tullut Euroopan parlamentin eteen esittämään Eurooppa-neuvoston päätöksen, jossa todetaan, että joka tapauksessa me emme pääsisi sopimukseen ennen joulukuuta, te olisitte aivan oikeutetusti syyttäneet minua neuvoston vuosina 2007 ja 2008 antamien päätösten rikkomisesta. En ole suinkaan asettanut energia- ja ilmastopakettia kyseenalaiseksi, vaan olen puolustanut sitä. En ole suinkaan kiistänyt yhteispäätösmenettelyä, vaan olen vaatinut sen käyttämistä. Olen sanonut tämän yhdessä puheenjohtaja Barroson kanssa myös Eurooppa-neuvoston jäsenille.

Hyvä jäsen Cohn-Bendit, te olette todella huippukunnossa. Sanoitte minulle "kyllä" viidesti ja "ei" vain kahdesti – olen tottunut vähemmän mairitteleviin tuloksiin. Rehellisesti sanottuna tukenne puheenjohtajuuden määrätietoisuudelle ja joillekin sen toimille on hyödyksi. Haluan sanoa teille, jäsen Cohn-Bendit, että uskon, että komission puheenjohtaja ja neuvoston puheenjohtaja, jotka ovat näin sitoutuneita energia- ja ilmastopaketin puolustamiseen, ansaitsevat vihreiden tuen. Me emme ole yhtä mieltä kaikesta. Ette kai te, vihreät, aio kuitenkaan vastustaa komission puheenjohtajaa ja neuvoston puheenjohtajaa, jotka ovat täysin sitoutuneita energia- ja ilmastopaketin läpiviemiseen? Me voimme varmasti kulkea ainakin osan matkaa yhdessä. Te olette vaaleilla valittu edustaja, minä olen vaaleilla valittu edustaja. Ei kai ole mikään häpeä tunnustaa, että jos minä tarvitsen teitä, te tarvitsette myös minua. Sen myöntäminen on todennäköisesti vaikeampaa teille kuin se on minulle, mutta niin asiat ovat. Te kehotitte minua myös itsekriittisyyteen. Olette oikeassa. Minun on syytä olla itsekriittisempi, enkä ole ainoa.

(Naurua ja suosionosoituksia)

Toimielimellisen puhdistuksen osalta haluan antaa saman vastauksen, jonka jo annoin jäsen Watsonille. Jäsen Cohn-Bendit ei pane sitä pahakseen. Toisaalta voiko kriisi ja ympäristön puolustaminen olla mahdollisuus kasvuun? Uskon, että te olette täysin oikeassa – te kutsutte sitä "vihreäksi kasvuksi", minä kutsun sitä "kestäväksi kasvuksi", mutta yhtä kaikki sitä ei voi kieltää. Sanoisin teille myös, että autojen ympäristötuet ovat osoittaneet tämän. Ranska on yksi harvoista maista, joissa autoala ei ole taantumassa. Miksi? Koska ympäristötuen ansiosta autovalmistajat ovat myyneet enemmän puhtaita kuin paljon saastuttavia autoja. Vihreät saattavat pitää ilmaisua "puhdas auto" järkyttävänä, mutta meille se on ratkaisevan tärkeä. Grenelle de l'environnement -hanke, joka toivoakseni saa Ranskassa myös sosiaalidemokraattien yksimielisen tuen, osoittaa, että Ranska on tehnyt paljon tämän asian eteen. Uskon todella, että EU tekisi historiallisen virheen, jos se jäisi junasta energia- ja ilmastonmuutospaketin suhteen.

Hyvä jäsen Muscardini, kiitos tuestanne. Viittasitte maahanmuuttosopimukseen, mistä ilahduin, sillä harvoin kukaan puhuu junista, jotka saapuvat ajallaan. EU:lle on kuitenkin todella uskomaton edistysaskel, että kaikki 27 jäsenvaltiota onnistuivat pääsemään paketista yksimielisyyteen. On totta, että jotkin seikat kaipaavat yhä tarkennuksia ja että me olisimme halunneet viedä asian pidemmälle, mutta silti. Kuka olisi osannut arvata, että teillä kaikilla olisi valtioiden ohella viisautta sopia eurooppalaisesta maahanmuuttosopimuksesta vain muutama kuukausi ennen europarlamenttivaaleja? Uskokaa pois, se on ainoa tapa estää jäsenvaltioissa ääriliikkeitä dominoimasta aihetta, joka ansaitsee älykkään, humaanin ja päättäväisen käsittelyn. Kiitän sen vuoksi teitä, jäsen Muscardini, tämän asian esiin tuomisesta.

Hyvä jäsen Wurtz, te totesitte, että me emme ole yhtä mieltä ongelmiemme diagnoosista, ja se pitää paikkansa. Puheenvuoronne oli kuitenkin, kuten aina, maltillinen muotoiluiltaan, mutta varsin liioiteltu sisällöltään. Asiat eivät muutu vähemmän järkyttäviksi, vaikka ne ilmaisee pehmeästi. Sanoja tärkeämpää on niiden takana piilevä sisältö. Uskon vakaasti, että kapitalistinen järjestelmä on uudistettava. Kapitalismi ei ole kuitenkaan koskaan aiheuttanut yhtä paljon sosiaalista, demokraattista ja ympäristöllistä vahinkoa kuin teidän jo vuosien ajan kannattamanne kollektivistinen järjestelmä. Hyvä jäsen Wurtz, laajamittaiset ekologiset katastrofit – teidän pitäisi kuunnella jäsen Cohn-Benditin puheita itsekriittisyydestä – laajamittaiset ekologiset katastrofit eivät ole kuuluneet markkinatalouteen, vaan ne ovat olleet osa kollektivistista järjestelmää. Sosiaaliset katastrofit ovat olleet osa kollektivista järjestelmää, ja kollektivistinen järjestelmä piti pystyssä Berliinin muuria, joka riisti miljoonilta ihmisiltä vapauden. Sen vuoksi minä kannatan yhä markkinataloutta, kannatan vapaata kauppaa ja kannatan kapitalismin arvoja, mutta en kapitalismin pettämistä!

(Suosionosoituksia)

Jos me yhdessä tarkastelemme 1900-luvun tapahtumia, te voitte olla varma, että viime vuosisadan tilinpäätös ei olisi edullinen ihanteille, joita te olette uskollisesti noudattaneet vuosikymmenten ajan. Te kehotatte minua heräämään todellisuuteen. Kaikessa ystävyydessä, hyvä jäsen Wurtz, valitettavasti joudun kehottamaan teitä: älkää pohtiko liian tarkoin 1900-luvun tapahtumia, sillä kaltaisenne vilpitön mies tajuaisi silloin tukeneensa järjestelmiä, jotka ovat ajautuneet kauas hänen nuoruutensa ihanteista.

Hyvä jäsen Farage, minulla ei ollut mandaattia – sitä ei käy kiistäminen – mutta suoraan sanoen, ei sellaista ollut myöskään Georgiaan marssineilla venäläisjoukoilla.

(Suosionosoituksia)

Te kuulutte niihin, jotka ovat jo vuosien ajan moittineet EU:ta poliittisen tahdon puutteesta. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: joko kysyä kaikkien mielipidettä ja pidättäytyä toimenpiteistä, tai toimia ja varmistaa jälkeenpäin, että muut hyväksyivät toimeni. Valitsin toiminnan. Loppujen lopuksi, jäsen Farage, EU, jollaista toivotte. Totta, se olen minä, mikä on huonompi vaihtoehto, mutta pohjimmiltaan se on silti sellainen EU, jollaista te olette toivonut. Mitä tulee demokraattisuuteen haluan lisätä, että varmistin yhdessä Bernard Kouchnerin kanssa, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi tekemämme päätökset.

Haluan vielä todeta yhden asian: Kun Irlanti päätti – enkä aio arvostella sen päätöstä, sillä kriisi oli todella vakava – taata pankkiensa kaikki tuotteet eurooppalaisia pankkeja ja haarakonttoreita lukuun ottamatta, oli hyvä, että komissio oli paikalla valmiina korjaamaan tilanteen. Mitä tapahtui? Vuorokauden sisällä koko Lontoon talouskeskus City oli tyhjentynyt likvideistä varoista, sillä ne olivat luonnollisesti siirtyneet Irlannin valtion takaamiin pankkeihin sen jälkeen, kun Irlanti oli omasta aloitteestaan päättänyt taata 200 prosenttia BKT:staan. On selvää, että me tarvitsemme toisiamme. Jos me emme olisi koordinoineet toimiamme, jäsenvaltiot olisivat ajautuneet noidankehään, jossa ne olisivat kilpailleet siitä, kuka pystyy antamaan suurimmat takuut, ja kansalaisten säästöt olisivat päätyneet kilpailun voittajan pankkeihin muiden valtioiden kustannuksella. Te olette vankka Yhdistyneen kuningaskunnan puolustaja. Teidän on kuitenkin syytä tietää, että Cityn tasapainon palauttamisen mahdollisti EU, ei Yhdistynyt kuningaskunta yksin.

(Suosionosoituksia)

Viimeisenä, hyvä jäsen Gollnisch, vain te pidätte EU:ta hyödyttömänä. Tässä on kaksi mahdollisuutta: joko koko muu maailma on väärässä ja te olette oikeassa tai päinvastoin. Pelkään pahoin, että jälkimmäinen vaihtoehto on jälleen kerran oikea.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, me olemme jo saaneet seurata joitain ideologisia keskusteluja, jotka ovat varsin mielenkiintoisia. Katson kuitenkin omalta osaltani, että nyt ei ole oikea hetki osallistua tähän keskusteluun, vaan sen aika tulee myöhemmin. Juuri nyt keskityn ennemminkin välittömiin ja kiireellisiin toimenpiteisiin kriisin lievittämiseksi.

Haluan joka tapauksessa sanoa tämän: Kriisin syitä koskeva tarkastelumme osoittaa selvästi, että sääntelyssä on ollut puutteita, erityisesti Yhdysvalloissa. Joitain Yhdysvaltain markkinoiden aloja ei säännelty, mikä antoi kriisille alkusysäyksen. Tarkastelumme osoittaa kuitenkin myös, että kriisin pohjimmainen syy on epäilemättä kytköksissä tiettyihin perustavaa laatua oleviin tasapaino-ongelmiin, joita ilmenee sekä Yhdysvaltain taloudessa että maailmanlaajuisessa taloudessa.

Kuten monet taloustieteilijät ovat painottaneet ja painottavat yhä, totuus on se, että Yhdysvaltojen valtionvelan suuruisen velkataakan kestäminen on vaikeaa ja että suurimpia kuluttajia ovat maat, joilla velkaa on eniten, kun varakkaammat maat taas kuluttavat vähiten.

Tällainen valtionvelan ja valtion alijäämän välinen epätasapaino on keskeinen ongelma. Karkeasti sanottuna, jos Yhdysvalloilla olisi ollut vakaus- ja kasvusopimus, nykyinen kriisi olisi kenties jäänyt syntymättä. Kun makrotaloudellinen perusta on luja, meillä on nimittäin paljon suuremmat mahdollisuudet selviytyä sääntelyn puutteellisuuden aiheuttamista ongelmista.

On totta, että ongelmia oli myös sääntelyssä. Ne eivät kuitenkaan johtuneet rahoitusmarkkinoiden sääntelyn puutteesta. Päinvastoin, rahoitusmarkkinat ovat todennäköisesti talouden tiukimmin säännelty ala, myös Yhdysvalloissa. Ne eivät johtuneet eurooppalaisen sääntelyn puutteesta. Päinvastoin, EU:ssa on paljon tätä alaa koskevaa sääntelyä. On kuitenkin totta, että valvontajärjestelmissä, jotka ovat ennen kaikkea kansallisia järjestelmiä, oli puutteita.

Valvontajärjestelmät ovat asia, joiden suhteen Euroopan komissiolla ja Euroopan keskuspankilla ei ole oikeastaan minkäänlaista toimivaltaa; ne ovat yksinomaan kansallisia järjestelmiä. On totta, että meidän täytyy tarkastella myös sitä, millä tavoin me voimme kehittää lainsäädäntöä, ja tässä asiassa Euroopan parlamentin panos on erittäin tervetullut. On totta, että Euroopan parlamentti on jo vuosien ajan laatinut näistä asioista erinomaisia mietintöjä, ja me olemme valmiita tekemään kanssanne yhteistyötä.

On kuitenkin syytä muistaa, että samalla tavoin kuin sanotaan "no man is an island", voidaan sanoa myös "no institution is an island". Sen vuoksi komissio tekee näissä asioissa yhteistyötä sekä parlamentin että neuvoston kanssa. Haluan tehdä yhden asian selväksi. Vain joitain viikkoja sitten – ei vuosia, ei kuukausia, vaan joitain viikkoja sitten – olisi ollut mahdotonta muuttaa joitain näistä säännöistä, sillä, kuten hyvin tiedätte, osa jäsenvaltioista olisi vastustanut muutoksia ehdottomasti. Tämä on totuus.

Sen vuoksi meidän on tärkeää ymmärtää, että nyt meillä on olosuhteet, jotka mahdollistavat joidenkin – toivoakseni yhteisymmärrykseen perustuvien – muutosten tekemisen ei vain EU:n uudistamiseksi, vaan myös jotta EU voi viedä eteenpäin maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää koskevia uudistuksia.

Toinen kysymys koskee "ilmastonmuutospakettia", ja haluan tässä yhteydessä kiittää teitä, hyvät parlamentin jäsenet, huomautuksistanne ja tuestanne. Mitä tulee toimielimiä koskevaan kysymykseen – mielestäni puheenjohtaja Sarkozy selitti tämän jo varsin selvästi, mutta haluan sanoa tämän komission nimissä –, haluan aivan ensimmäiseksi sanoa, että me emme sekoita vakiintuneiden päätöksentekomenettelyiden, erityisesti yhteispäätösmenettelyn ja Euroopan parlamentin keskeisen aseman, kunnioittamista sekä jäsenvaltioiden välisen vahvan yhteisymmärryksen tarvetta niin tärkeään asiaan kuin ilmasto- ja energiapakettiin. Nämä kaksi näkökohtaa eivät ole toisiaan poissulkevia tai ristiriistaisia, vaan toisiaan täydentäviä. Vakuutan teille, että me teemme neuvoston puheenjohtajan kanssa aktiivista ja väsymätöntä yhteistyötä kunnianhimoisen, mutta tasapainoisen kompromissin saavuttamiseksi parlamentin kanssa.

Haluan olla tässä asiassa täysin rehellinen teille. Haluan sanoa, että ilman puheenjohtaja Sarkozyn johtajuutta ja – uskon voivani sanoa näin – ilman komission panosta me emme olisi päässeet Eurooppa-neuvostossa yhteisymmärrykseen vuosi sitten hyväksyttyjen tavoitteiden voimassa pitämisestä.

Totuus on se, että tämänhetkisessä rahoitustilanteessa hallitukset ovat – melko ymmärrettävästi, sanoisin – siirtymässä puolustuskannalle ja muuttumassa varovaisemmiksi. Ne haluavat kenties palata vähemmän kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Siihen haasteeseen meidän on vastattava yhdessä, sillä olisi todella murheellista, jos EU hylkäisi pyrkimyksensä torjua ilmastonmuutosta.

Se olisi murheellista, sillä tärkein syy joillekin vastustaa pakettia on se, että EU tekisi paketin hyväksymällä uhrauksen, jota muut eivät tee. Jos me haluamme muiden seuraavan meitä, me emme saa tässä vaiheessa antaa vihjeitä siitä, että me itse olemme tinkimässä tavoitteistamme. Juuri tällaisina aikoina meidän on ehdottomasti pidettävä kiinni viime vuonna asetetuista 20 prosentin päästötavoitteita, ja sen vuoksi meidän on annettava hyvin selvä viesti. Haluan esittää kiitokseni puheenjohtaja Sarkozylle sekä kaikille Eurooppa-neuvoston jäsenille heidän tekemästään työstä. Haluan kiittää myös liittokansleri Angela Merkeliä. Hän toimi puheenjohtajana vuosi sitten, kun me hyväksyimme nämä tavoitteet, ja toivon, että me emme nyt vesitä kunnianhimoisia pyrkimyksiämme.

Hyvä jäsen Schulz, tämä on mielenkiintoista: Haluan sanoa teille samat sanat. Yhdyn täysin puheenjohtaja Sarkozyn sanoihin. Uskon, että meillä voi olla poliittisia erimielisyyksiä ja me voimme kannattaa erilaisia ideologioita. Uskon kuitenkin myös, että nimenomaan tämänkaltaisessa tilanteessa me emme saa etääntyä toisistamme, vaan meidän täytyy yhdistyä.

En usko, että mikään Euroopan parlamentin ryhmä voi väittää edustavansa yksinoikeudella eurooppalaista ajattelua. Euroopan historian kuluessa eurooppalaista politiikkaa ovat muokanneet niin kristillisdemokraatit, sosiaalidemokraatit ja liberaalit kuin muutkin vasemmalta, oikealta ja keskeltä tulevat ryhmät.

Ymmärrän tämän poliittisen keskustelun, enkä halua suinkaan väheksyä ideologisen keskustelun merkitystä. Uskon kuitenkin, että tämänkaltaisessa tilanteessa olisi tärkeää, että kaikki, jotka uskovat eurooppalaisiin ihanteisiin ja haluavat EU:n näyttelevän entistä merkittävämpää roolia maailmassa, pyrkisivät keskinäiseen yhteisymmärrykseen. On syytä muistaa, että maailma – eivät vain EU:n kansalaiset, vaan koko maailma – odottaa EU:n vievän eteenpäin tiettyjä ratkaisuja.

Omasta puolestani olen vakuuttunut, että me – komissio, neuvosto ja parlamentti – voimme tehdä yhteistyötä ja tehdä EU:sta vahvemman toimimalla tässä yhteisymmärryksen hengessä, kunnioittaen luonnollisesti poliittisten näkemysten erilaisuutta, mutta ylittäen puoluerajat.

 
  
MPphoto
 

  Hartmut Nassauer (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme tänä aamuna kuulleet, että Euroopan unioni on osoittanut toimintakykynsä kahden merkittävän kriisin ratkaisemisessa, mikä pitää paikkansa. Tämä on herättänyt muun maailman luottamuksen ja kohottanut Euroopan unionin asemaa sekä palauttanut myös kansalaisten uskon EU:hun. Tämä on pääasiassa neuvoston puheenjohtajan ansiota. Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, tämä on saavutus, josta te voitte olla aidosti ylpeä.

On tietysti mahdollista, että puheenjohtaja Sarkozy olisi voinut toimia tarmokkaasti ja aloitteellisesti vaikka hän ei olisi ollutkaan neuvoston puheenjohtaja. Tosiasia on kuitenkin se, että hän on neuvoston puheenjohtaja, ja sen vuoksi hänen toimensa ovat hyödyttäneet Euroopan unionia. Näin sen pitääkin olla.

Meidän on syytä muistaa, että on onnenpotku, että Nicolas Sarkozy on tällä hetkellä neuvoston puheenjohtajana. Euroopan unionin kriisinratkaisukyvyn ei pitäisi kuitenkaan olla kiinni onnesta. Tämä tarkoittaa, että me tarvitsemme Lissabonin sopimusta. Tämä on jälleen yksi peruste sopimuksen voimaantulolle, ja olen vakuuttunut, että parlamentin suuri enemmistö kannattaa sopimusta.

Me emme ole aiemmin voineet sanoa tätä ääneen, mutta uskon, että nyt on tullut aika kertoa, että Euroopan parlamentti tukee Lissabonin sopimusta ja että olisi hyvä, jos parlamentti saisi sopimuksen voimaan ennen europarlamenttivaaleja. Se ei ole meidän vallassamme, mutta uskon, että tämä on kantamme.

Jäsen Schulz on tarkastellut rahoituskriisiä, löytänyt sen aiheuttajat järjestelmästä ja ilman sen kummempaa melua sysännyt syyn konservatiivien, liberaalien ja kristillisdemokraattien niskoille. Hyvä jäsen Schulz, esitätte maailmasta varsin mustavalkoisen kuvan, epäilemättä vaalien lähestymisen vuoksi. Te tiedätte varsin hyvin, että eurooppalainen hyvinvoinnin taso, josta monissa paikoin maailmaa voidaan vain haaveilla, korkeatasoinen sosiaaliturva, vertaansa vailla oleva ympäristönsuojelu, teknologinen edistys ja, ei vähäisimpänä, kaikkiin näihin saavutuksiin liittyvä henkilökohtaisen vapauden laajuus perustuvat kaikki sosiaaliseen markkinatalouteen, eivätkä sosialismiin. Meidän täytyy pitää tämä mielessämme. Järjestelmä itsessään ei ole epäonnistunut, vaan vain osa sen toimijoista on epäonnistunut ja heidät on saatava edesvastuuseen. Tätä varten me tarvitsemme uusia sääntöjä.

Haluan esittää yhden ilmastonmuutos- ja energiapakettia koskevan kommentin. Haluan todeta myös ryhmäni puolesta, että paketin tavoitteet ovat kyllä kiistämättömiä, mutta meidän on syytä keskustella vielä niiden toteutustavoista. Aikana, jolloin päästökauppa tulee komission laskelmien mukaan maksamaan asianomaisille 70–90 miljardia euroa vuodessa, me emme voi tosissamme luulla, että rahoituskriisi ja reaalitalouden kriisi eivät vaikuttaisi tähän koko järjestelmään. Tästä syystä me haluamme ilmoittaa tukevamme sovittuja tavoitteita myös jatkossa. Mielestäni on kuitenkin asianmukaista tarkastella asiaa ja keskustella siitä kattavasti ja syvällisesti mahdollisten lainsäädännöllisten virheiden poissulkemiseksi ja ennen kaikkea sen varmistamiseksi, että kaikki asianomaiset tahot ovat mukana. Tämä vaatii aikaa, ja meidän on katsottava, että otamme tarvittavan ajan.

 
  
MPphoto
 

  Robert Goebbels (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, me elämme putkimiesten aikaa. Ensin oli puolalainen putkimies, joka vaikutti Ranskan kielteiseen tulokseen perustuslakisopimusta koskevassa äänestyksessä, ja hänen jälkeensä tuli Joe the plumber, joka päätti Barack Obaman ja John McCainin välisestä vaalituloksesta. Jopa valtion- ja hallitusten päämiehemme ovat ryhtyneet putkitöihin yrittääkseen tukkia luhistuneen maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän lukemattomat vuotavat putket. Hallituksillamme on apunaan Ikea-tyyliset työkalupakit, joiden avulla kunkin valtion pitäisi voida kyhätä kokoon kuhunkin tilanteeseen sopiva ratkaisu. Jokainen tee-se-itse-mies tietää kuitenkin, että Ikean ohjeet ovat toivottoman kehnoja. Ikea-menetelmä sovellettuna kansainväliseen rahatalouteen on vaarassa osoittautua riittämätömäksi. Puheenjohtajavaltio on tehnyt voitavansa, toisin sanoen huolehtinut kriisinhallinnasta, kuten puheenjohtaja Sarkozy hetki sitten painotti. Jäsenvaltioiden hallitukset ovat onnistuneet tukkimaan joitain kansainvälisen rahoitusjärjestelmän vuotokohtia. Järjestelmän osat ovat toisistaan niin riippuvaisia, että toimintahäiriöistä on tullut koko maailmaa koskettavia.

Me emme voi kuitenkaan ratkaista kriisiä vain tukkimalla yksittäisiä vuotokohtia. Meidän on otettava käsittelyyn kansainvälisen rahatalouden koko rakenne. Jos me haluamme uudistaa rahoitusmaailman palvelemaan reaalitalouden tarpeita, meidän ei tarvitse asettaa taas uutta korkean tason työryhmää; vakausfoorumin ehdotusten kokoamisesta vastaava matalan tason ryhmä riittäisi siihen hyvin. Foorumi suositteli esimerkiksi vuonna 2001 pankkien ottamia riskejä koskevan suojan parantamista. Euroopan parlamentti on useaan otteeseen alleviivannut kansainvälisen rahatalouden ilmiselviä epäkohtia, mutta sen ääntä ei ole kuultu. EU:n huippukokouksen väitettiin pyrkivän ottamaan opiksi kriisistä ja patistamaan kaikki rahoitusjärjestelmän osapuolet toimimaan vastuullisemmin muun muassa palkkojen ja muiden houkutinten suhteen. Tästä tullaan keskustelemaan kansainvälisessä konferenssissa. Saammeko me uuden Bretton Woods -järjestelmän? Se vaikuttaa epätodennäköiseltä. Liiallisesta sääntelystä varoittavia ääniä on jo kuultu muun muassa puheenjohtajuuden sisältä. Komission jäsen McCreevy on entistäkin provokatiivisempi. Hän ei halua asettaa kattoja investointirahastojen lainapääomalle. Siinä missä Eurooppa-neuvosto haluaa säädellä "kultapojujen" muikeita lisäpalkkioita, komission jäsen McCreevy kannattaa itsesäätelyä, jonka toimintaa olemme voineet seurata kuluneina vuosina. Vaikka jopa valtionvarainministeri Paulson vaatii markkinoiden säätelyn parantamista, komission jäsen McCreevy pelkää, että hyvää tarkoittavat yritykset korjata markkinoiden epäkohtia voivat muuttua hätäisesti laadituksi, kömpelöksi ja haitalliseksi säätelyksi. Tämän maailman Charlie McCreevyt valmistelevat meille jo seuraavaa spekulatiivista kuplaa. Arvaan, että se muotoutuu päästökauppajärjestelmän jälkimarkkinoiden ympärille. Sillä välin, arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, reaalitalous on ajautumassa taantumaan. Nyt ei ole aika tinkiä tavoitteistamme ympäristön suhteen. Nyt ei kuitenkaan ole myöskään aika uudistaa yksipuolisesti ainoata eurooppalaista teollisuusalaa, joka on avoin kansainväliselle kilpailulle.

 
  
MPphoto
 

  Marielle De Sarnez (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, näinä maailmanlaajuisen rahoituskriisin aikoina EU ottaa ensiaskeleitaan poliittisena vaikuttajana, ja valtion- ja hallitusten päämiehet ovat teidän puheenjohtajuutenne, Ranskan puheenjohtajuuden alla tehneet oikeita päätöksiä. Pidän lisäksi EU:n suunnitelmaa Paulsonin suunnitelmaa paremmin laadittuna, ja toivon, että se voi rajoittaa vahinkoja.

Meidän on selvästi mentävä nyt pidemmälle. Kiihkeästi toivomamme maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän uudistus voi toteutua vain – olen tästä täysin vakuuttunut –, jos EU on vaikutusvaltaisessa asemassa. Sitä varten meidän on löydettävä uusia keinoja. Meidän on asetettava euroopalainen rahoitusmarkkinoista vastaava viranomainen ja eurooppalainen pankkikomitea. Me tarvitsemme eurooppalaista säätelyelintä, joka kykenee keskustelemaan yhdysvaltalaisten säätelyelinten kanssa, ja meidän on tehtävä loppu veroparatiiseista omalla mantereellamme, jos me haluamme, että pyrkimyksemme puolustaa tätä ajatusta maailmanlaajuisella tasolla ovat uskottavia.

Vastaavasti, jos me haluamme vastata talous- ja sosiaalikriisiin, me tarvitsemme EU:n tason ratkaisua. Me tarvitsemme yhteistä toimintasuunnitelmaa kansalaistemme auttamiseksi, jotta me tulevaisuudesas voimme investoida toimintaan, jota ei voida siirtää muualle, kuten raskaaseen infrastrukuuriin tai suunnitelmiin kunnostaa rakennuksia ympäristönormien vaatimalle tasolle. Me tarvitsemme euroalueen talousasioita käsittelevää hallitusta – nyt on todellakin sen aika. Sen lisäksi meidän on tulevaisuudessa laadittava, määriteltävä ja inspiroitava eurooppalainen kehitysmalli, joka on eettinen, sosiaalisesti vastuullinen ja kestävä sanan kaikissa merkityksissä.

 
  
MPphoto
 

  Konrad Szymański (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, on hyvä, että me olemme ottaneet itsellemme lisäaikaa hyväksyä tasapainoisempi päätös hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta. Komission ehdottama järjestelmä jakoi rajoitusten käyttöönoton kustannukset hyvin epäoikeudenmukaisella tavalla. Sen perusteella valtiot, joiden tuotanto perustuu kivihiileen, joutuisivat maksamaan miljardien eurojen kuluja vuosittain. Nämä valtiot kuuluvat pääosin unionin köyhimpiin valtioihin. Esimerkiksi puolalaiset, jotka joutuisivat maksamaan järjestelmästä kalliin hinnan, eivät yksinkertaisesti voi ymmärtää tätä. On tärkeää pitää mielessä, että ottamalla ainoina maailmassa käyttöön tällaisen oman taloutemme perusteita heikentävän järjestelmän, me tuskin näytämme muille hyvää esimerkkiä.

Lisäksi rahoituskriisiä ei pidä käyttää tekosyynä Georgian tilanteen sivuuttamiseen. Meidän on muistettava, että kiistanalaisilla alueilla on tällä hetkellä kolme kertaa enemmän venäläisjoukkoja kuin 7. elokuuta. Venäjä harjoittaa Ossetian kansainvälisen aseman suhteen politiikkaa, jolla hyväksytään tapahtuneet tosiasiat, ja laiminlyö rauhansopimuksen täytäntöönpanoa. Se on näin ollen kumonnut oikeutensa toimia Euroopan unionin kumppanina.

Loppukevennyksenä haluan sanoa, että mitä useammin te osallistutte Euroopan parlamentin istuntoihin, arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, sitä epävarmempi olen siitä, kuuntelisinko mieluummin teitä vai vaimoani. Minun täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka en aina ole kanssanne samaa mieltä, niin te ainakin elävöitätte istuntoja puheenvuoroillanne. Onnitteluni siitä saavutuksesta.

 
  
MPphoto
 

  Philippe de Villiers (IND/DEM).(FR) Arvoisa puhemies, minulla on vain minuutti puheaikaa, mutta haluan sanoa, että tämän rahoituskriisin aikana te olette itse onnistuneet ravistelemaan institutionaalisia dogmeja, muun muassa Brysseliä, Frankfurtia, kilpailua, Maastrichtin kriteereitä, maailmanlaajuista vapaakauppajärjestelmää sekä yrityksille ja erityisesti pankeille suunnattua valtiontukea koskevaa kieltoa.

Te viittasitte hetki sitten valtion sijoitusyhtiöiden uhkaan, joka meidän on ehdottoman tärkeää huomioida tulevaisuuden varalta voidaksemme pelastaa yrityksemme, silloin kun niiden hinnat laskevat pohjalukemiin tai kun ne ovat pohjalukemissa, sillä se on jo todellisuutta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Lissabonin sopimus – jota Euroopan johtajat ja te erityisesti yritätte pitää keinotekoisesti hengissä – olisi kuitenkin nykyisellään estänyt teitä ryhtymästä vastikään toteuttamiinne toimiin. Sopimuksessa kielletään kaikki pääoman liikkuvuuden rajoitukset, siinä kielletään keskuspankin lisätoimet ja politiikkaan vaikuttaminen ja ennen kaikkea siinä kielletään valtiontukien myöntäminen yrityksille.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kysymys kuuluu: Kumman vaihtoehdon te aiotte valita? Annatteko te sitoa kätenne vai pidättekö ne mieluummin vapaina? Jos te haluatte vapaat kädet, te ette tarvitse Lissabonin sopimusta. Te tarvitsette sopimuksen, jossa huomioidaan nykyisen kriisin meille kaikille antamat opetukset.

 
  
MPphoto
 

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Kannatan Eurooppa-neuvoston päätelmissä esitettyä näkemystä, jonka mukaan Euroopan unionin on pyrittävä yhdessä kansainvälisten yhteistyökumppaneidensa kanssa saamaan aikaan kattava rahoitusjärjestelmän uudistus. Tämä tilanne tulee jatkumaan vielä vähintään 10 vuoden ajan, ja kaikista virheistä joutuvat maksamaan tavalliset kansalaiset. Meidän on tehtävä nopeita päätöksiä rajatylittävää valvontaa ja kriisin hallintaa koskevasta avoimuudesta sekä maailmanlaajuisista sääntelystandardeista.

Yksittäisten maiden valtiontuet eivät saa vääristää taloudellista kilpailua esimerkiksi aiheuttamalla syrjintää, joka suosii toisten jäsenvaltioiden keskuspankkien omistuksessa olevien pankkien haarakonttoreita. Toisaalta on kuitenkin myös varmistettava, että rahavirrat haarakonttoreista emopankkeihin eivät kasva kohtuuttomiksi. Kannatan luokituslaitosten toimia sääntelevien sääntöjen ripeää vahvistamista ja laitosten valvontaa. Me tarvitsemme myös pikaisesti päätöksen talletusten turvaamista koskevista säännöistä kuluttajansuojan parantamiseksi.

 
  
MPphoto
 

  José Manuel García-Margallo y Marfil (PPE-DE).(ES) Arvoisa puhemies, aion esitellä kohdat, joista olen samaa tai eri mieltä puheenjohtajuuden kanssa, ja lisäksi kertoa, mitä neuvoston puheenjohtajan puheenvuorosta mielestäni puuttui.

Olen puheenjohtajuuden kanssa yhtä mieltä siitä, että kriisin syyt eivät ole yksinomaan Yhdysvaltojen subprime-kriisissä. Olen yhtä mieltä periaatteesta, jota Alan Greenspan kutsuu nyt "järjettömien ylilyöntien" tilaksi. Olen yhtä mieltä siitä, että markkinat ovat epäonnistuneet, koska sääntely on epäonnistunut, ja että hallitukset ovat joutuneet tulemaan hätiin. Olen yhtä mieltä siitä, että kyseessä on maailmanlaajuinen kriisi, ja olen sen vuoksi yhtä mieltä siitä, että me tarvitsemme Bretton Woods -järjestelmää, jota toiset kutsuvat Mark II -järjestelmäksi ja toiset Mark III -järjestelmäksi. Puheenjohtaja Sarkozyn viittaus nykyiseen järjestelmään toi elävästi mieleeni Charles de Gaullen toimet ennen ensimmäisen Bretton Woods -järjestelmän epäonnistumista, ennen Fort Knoxin "luovuttamista", kun presidentti Nixon päätti irrottaa dollarin kullasta.

Tästä syystä meidän on luotava eurooppalaista diplomatiaa, euron diplomatiaa, jossa EU puhuu yhdellä äänellä ja joutuu laittamaan asiansa järjestykseen. Asioiden järjestykseen laittaminen tarkoittaa kuitenkin rahoitusmarkkinoiden kehittämisen jatkamista – tässä tapauksessa vähittäismarkkinoiden kehittämisen jatkamista, jotta ne saavuttavat tarvittavan koon – ja sääntelykehyksen pohtimista.

Euroopan keskuspankin osalta olen yhtä mieltä siitä, että se on tehnyt työnsä hyvin. Se on toiminut ripeästi, mutta myös arvaamattomasti. Se on muuttanut maturiteetteja ja takuita koskevia sääntöjä kolmesti, vaikka pankit tarvitsevat rahoitustehtävässään varmuutta.

Toiseksi rahapolitiikka – lainanantaja, johon turvaudutaan viimeisenä vaihtoehtona – on yhä keskitettyä. Pankkien valvonta on sen sijaan yhä hajautettua.

Arvoisa puhemies, eikö nyt ole jo aika päättää, aiommeko kehittää perustamissopimuksen 105 artiklaa, joka antaa Euroopan keskuspankille laajemmat valvontavaltuudet?

Olen täysin samaa mieltä talousalan hallinnosta. Kun nyt kerran puhumme ideologioista, meidän on syytä muistaa Marxin sanat, joiden mukaan taloudellisten rakenteiden muuttuessa myös poliittisten ylärakenteiden tulee muuttua.

Me teimme Maastrichtin, mutta me emme ole selvittäneet toimielimellistä rakennetta.

Meidän on ennen Lissabonia määritettävä, millä tavoin me voimme edetä tässä asiassa.

Kolmanneksi haluan esittää hyvin tärkeän pyynnön. Rahataloutta on tarkasteltava reaalitalouden taustaa vasten. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ennen kuin jätätte puheenjohtajuuden, antakaa komissiolle tehtäväksi luoda Lissabon+ -strategia, jonka on tultava voimaan 1. tammikuuta 2011 ja johon on sisällyttävä rahoituspuitteiden tarkistus.

Lopuksi haluan esittää lainauksen. Samassa ideologisessa hengessä espanjalainen filosofi Unamuno sanoi kerran olevansa kirkonvastainen kirkon puolustaja. Vastustan markkinoiden sääntelyn täydellistä purkamista. Uskon, että tässä suhteessa puheenjohtajuus on kanssani yhtä mieltä.

 
  
MPphoto
 

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, tämä kriisi olisi voitu välttää, sen puhkeaminen ei ollut vääjäämätön luonnonlaki. Se on pitkä tarina, enkä ehdi nyt mennä sen yksityiskohtiin, mutta yksi asia on varma: meidän on otettava opiksi kokemuksistamme ja tehtävä yhteistyötä. Meidän on pidettävä saavuttamamme vauhti yllä.

Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, te olette täynnä energiaa, mutta älkää menettäkö sitä, sillä siinä missä pankkien romahtamisen estäminen oli kiireellinen tehtävä, niin sääntelyn parantaminen ja taantuman pitkittymisen estäminen ovat nyt yhtä lailla kiireellisiä tehtäviä. Pyydän teitä ja komission puheenjohtajaa tekemään seuraavat lupaukset.

Ensinnäkin, puheenjohtaja Barroso, antakaa meille ennenaikainen joululahja: käytännöllisiä ehdotuksia uudesta ja paremmasta sääntelystä. Olen varma, että neuvoston puheenjohtaja, presidentti Sarkozy, oli kanssani yhtä mieltä, kun hän pyysi teitä sitoutumaan vastaamaan Euroopan parlamentin tämänpäiväiseen mietintöön esittämällä seuraavan käytännöllisen ehdotuksen: Kyse ei ole vain pankkien sääntelystä, vaan myös hedge-rahastojen ja yksityisten osakesijoitusten sääntelystä. Tämä on ensimmäinen tarvittava sitoumus.

Olin tyytyväinen, kun te, puheenjohtaja Sarkozy, mainitsitte tämän yksinkertaisen asian Camp Davidissa heti aluksi, sillä hedge-rahastot ja yksityiset osakesijoitusyhtiöt yrittävät nyt väittää, että niillä ei ole mitään tekemistä rahoituskriisin kanssa. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Ne ovat toimineet liiallisen velkataakan alla ja ahneuden ajamina jo vuosien ajan, joten luvatkaa minulle nyt, että kaikkia toimijoita tullaan sääntelemään. Muutoin me emme ole oppineet tästä kriisistä mitään.

Toiseksi voisin tuoda esiin useita yksityiskohtia, mutta haluan vain saada komission puheenjohtaja Barrosolta vastauksen – olkaa hyvä ja sitoutukaa noudattamaan Euroopan parlamentin ehdotuksia markkinoiden sääntelystä.

Viimeinen asiani on suunnattu puheenjohtaja Sarkozylle. Me – te ja minä – uskomme kaikkien muiden tavoin, että Euroopan unioni elää kohtalon aikoja. Älkää antako tavallisille kansalaisille sitä käsitystä, että Euroopan unioni pystyisi välttämään taantuman, joka tulee todellisuudessa vaikuttamaan moniin miljooniin viattomiin työntekijöihin. Sen vuoksi haluan toistaa teidän omat sananne: meidän on tehtävä yhteistyötä. Minulla on laskelmia, ja meidän on varmaankin pyydettävä komissiota vahvistamaan, että jos me teemme yhteistyötä ja sijoitamme vain prosentin verran lisää infrastruktuuriin, koulutukseen, työmarkkinapolitiikkaan ja yksityisen teollisuuden investointeihin vuosittain seuraavien neljän vuoden ajan, me saamme 10 miljoonaa työpaikkaa lisää. Mielestäni tämä on tavoittelemisen arvoinen muutos ja toivon vilpittömästi, että te, puheenjohtaja Sarkozy, sitoudutte toteuttamaan sen joulukuussa tai jo sitä ennen. Nyt on totisesti sen aika.

 
  
MPphoto
 

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Barroso, arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, minulla on ollut jo kahdesti tilaisuus ilmaista ulkoasiainvaliokunnassa, kuinka paljon ihailen Venäjän ja Georgian välisen kriisin aikana toteuttamianne toimia, ja haluan tuoda ihailuni esiin uudestaan. Arvostan samalla tavoin rahoituskriisin ja sen taloudellisten seurausten suhteen toteuttamianne toimia.

Haluan kuitenkin Venäjän osalta sanoa, että hätkähdin lukiessani neuvoston päätelmistä, että Venäjän kanssa tehtävän uuden sopimuksen tai strategisen kumppanuuden neuvottelujen on ilmeisesti päätetty jatkuvan kaikesta huolimatta, vaikka neuvoston ja komission päätelmät otettaisiinkin huomioon. Hätkähdin, sillä vaikka toisaalta olen teidän tapaanne, arvoisa puheenjohtaja, vakuuttunut, että meidän on jatkettava suhteiden lähentämistä Venäjän kanssa, mielestäni meidän ei pidä kuitenkaan antaa heille käsitystä – olen varma, että te ette anna sellaista käsitystä –, että voimme jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Olen varma, että te haluatte sanoa Venäjälle Moskovan huippukokouksessa selvästi, että EU ei aio todellakaan olla niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja että me aiomme olla erittäin tarkkaavaisia tämän asian suhteen. Pyydän tätä ryhmäni puolesta.

 
  
MPphoto
 

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, Robert Gwiazdowski, eräs Adam Smith -instituutin asiantuntijoista, on julkisuudessa olevien tietojen mukaan kirjoittanut, että Monty Kaczyńskin Lentävä Sirkus on lentänyt takaisin Bryssselistä, mutta että ei ollut lainkaan selvää, miksi se alun perin oli lentänyt sinne. Puolalaisille veronmaksajille tämä presidentin Brysselin-matka maksoi noin 45 000 euroa. Haluan esittää teille, arvoisa puheenjohtaja, seuraavan kysymyksen. Miksi päästitte keskusteluihin mukaan poliitikon, joka ei kuulunut Puolan hallituksen valtuuskuntaan? Kukaan ei oikein tiedä, mitä ihmettä hän saattoi siellä tehdä. Lisäksi presidentti Kaczyński on lisännyt huomattavasti suosiotaan Puolan ääriryhmien keskuudessa. Näitä ryhmiä voitaisiin luonnehtia jopa fanaattisiksi. Tämän lisäksi tietojeni mukaan presidentti Kaczyński puhuu ainoastaan puolaa. Hän ei kykene ilmaisemaan itseään yhdelläkään vieraalla kielellä. Haluaisin sen vuoksi tietää, miten te, arvoisa puheenjohtaja, onnistuitte keskustelemaan hänen kanssaan. Voisitteko selittää parlamentin jäsenille, mitä Lech Kaczyński tarkkaan ottaen teki Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa ja mistä te keskustelitte hänen kanssa henkilökohtaisesti?

 
  
MPphoto
 

  Hans-Peter Martin (NI).(DE) Arvoisa puhemies, me olemme keskustelleet globalisaation ansasta yli 12 vuoden ajan, ja nyt tämä ansa viimein sulkeutui. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan tehdä teille käytännöllisen ehdotuksen. Ehdotan, että te perustatte rahoitusmarkkinoiden historian yliopistoprofessuurin. Tämä mahdollistaisi perusteellisen tutkimuksen siitä, miten nykyiseen tilanteeseen on päädytty. Kuten Martin Schulz totesi "ei enempää", millä hän todennäköisesti tarkoitti "ei koskaan enää", toisin sanoen, että tällainen tilanne ei saa toistua enää koskaan. "Ei enempää" tarkoittaisi: mennään tähän pisteeseen asti uudelleen. Niin ei saa käydä.

Professuurin ansiosta me voisimme määrittää, missä määrin syy kuuluu yhdysvaltalaisen liioitellun uusliberalismin innoittamille konservatiiveille ja missä sosiaalidemokraateille, jotka eivät ole korostaneet riittävästi sosiaalisen tasapainon merkitystä. Meidän on käytettävä tämä tilaisuus oppia historiasta, jotta me voimme perustaa rohkean eurooppalaisen sosiaalisen demokratian ja jottei meidän tarvitse tyytyä Lissabonin sopimuksen mitättömiin väitettyihin hyötyihin, joita todellisuudessa ei edes ole.

 
  
MPphoto
 

  Margie Sudre (PPE-DE).(FR) Arvoisa puhemies, Georgian ja Venäjän välinen kriisi ja rahoituskriisi ovat molemmat tarjonneet Euroopan unionille tilaisuuden päästä vaikuttamaan maailman poliittisella näyttämöllä vakavasti otettavana eturivin toimijana.

Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, määrätietoisuutenne ansiosta EU on onnistunut yhdistymään löytääkseen koordinoituja, tehokkaita ja nopeita ratkaisuja. Kriisin edessä EU on osoittanut olevansa todella olemassa ja näyttänyt lisäarvonsa.

Esimerkiksi maahanmuuton osalta "kukin itsensä puolesta" -periaate ei ollut enää muodissa. Hyväksyntä, jonka Eurooppa-neuvosto antoi Ranskan puheenjohtajuuden käynnistämälle maahanmuutto- ja turvapaikkasopimukselle, on merkittävä askel eteenpäin.

Ilmastonmuutoksen torjumisen osalta EU:n on asetettava itselleen konkreettisia tavoitteita ja näytettävä esimerkkiä kumppaneilleen muualla maailmassa. Puheenjohtaja Sarkozy, te olette jo puhunut tästä asiasta, mutta me toivomme, että tämä sopimus tulee olemaan mahdollisimman tasapainoinen, sillä sen on huomioitava jäsenvaltioiden tällä hetkellä hyvin epävakaa taloudellinen tilanne. Meidän on kuitenkin myös tarkasteltava sitä, minkä tyyppistä kasvua me haluamme tulevaisuudessa.

Voidakseen vastata kohtaamiinsa haasteisiin Euroopan unioni tarvitsee Lissabonin sopimusta nyt enemmän kuin koskaan. Me ymmärrämme irlantilaisten huolen, mutta nykyisen tilanteen säilyttäminen ei ole toimiva vaihtoehto. Irlannin on ehdotettava joulukuun Eurooppa-neuvostossa ratkaisua. Monet meistä vaativat sitä.

Me olemme viime viikkoina voineet ihailla poliittisesti vahvaa EU:ta, joka on yhdistynyt vastoinkäymisten edessä, joka on määrätietoinen kumppaneidensa suhteen ja jota kuunnellaan kansainvälisellä näyttämöllä. Me toivomme, että tästä uudesta eurooppalaisesta asenteesta tulee pysyvä ja kestävä. Lissabonin sopimus on sen tavoitteen saavuttamiseen paras ulottuvillamme oleva ratkaisu.

 
  
MPphoto
 

  Martin Schulz (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, en tiedä, minkä työjärjestyksen säännön nojalla sain uuden puheenvuoron, mutta kiitän teitä tästä tilaisuudesta.

Arvoisa puheenjohtaja Sarkozy, olin käsittänyt, että te piditte puheenvuoronne Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana, ja minä vastasin teille Euroopan parlamentin erään ryhmän puheenjohtajana. En ajatellut puhuvani Ranskan tasavallan presidentille, muutoin puheenvuoroni olisi ollut varsin toisenlainen, sillä minulla ei ole erimielisyyksiä ranskalaisten sosialistikollegoideni kanssa.

 
  
MPphoto
 

  Nicolas Sarkozy, neuvoston puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, ensinnäkin oli aivan luonnollista, että jäsen Schulz vastasi. Ymmärtääkseni hän vastasi omana itsenään. Hyvä Martin, jos loukkasin teitä vertaamalla teitä ranskalaiseen sosialistiin, olen pahoillani.

(Suosionosoituksia)

En pitänyt sitä loukkauksena, mutta myönnän toki, että oleellista on se, miten toinen osapuoli asian kokee. Näin ollen, arvoisa puhemies, vedän sanani takaisin. Jäsen Schulz pystyy myös puhumaan kuin ranskalainen sosialisti.

Hyvä jäsen Nassauer, kiitos tuestanne. Kyllä, me tarvitsemme Lissabonin sopimusta ja suoraan sanoen aion tehdä Ranskan puheenjohtajuuden viimeiseen hetkeen asti kaikkeni vakuuttaakseni ihmiset siitä, että EU tarvitsee 2000-luvun haasteita varten kehitettyjä toimielimiä. Poliitikon on hoidettava velvollisuutensa. Minä tuin Lissabonin prosessia ja aion tehdä kaikkeni varmistaakseni, että Lissabonin prosessi saadaan päätökseen. Haluan toistaa yhden asian: jos me emme saa Lissabonin sopimusta, meille jää vain Nizzan sopimus, ja jos meillä on vain Nizzan sopimus, se tulee olemaan laajentumisten loppu, mikä olisi hyvin valitettavaa. Toivon siis, että kaikki hoitavat velvollisuutensa.

Jäsen Nassauer, totesitte, että ilmastonmuutospaketti vaatii vielä paljon työtä. Olen tästä hyvin tietoinen, mutta me emme saa tinkiä tavoitteistamme, sillä olen vakuuttunut, että meidän on helpompi saada aikaan kompromissi suuresta tavoitteesta kuin pienestä. Todella kunnianhimoisesta ehdotuksesta on helpompi saada aikaan kompromissi kuin vaatimattomasta. Olisi virhe, jos me yrittäessämme miellyttää kaikkia päätyisimme täysin käsittämättömään politiikkaan. Meidän on tiedostettava tämä riski.

Jäsen Goebbels, te puhuitte putkitöistä ja rakenteista. Tosiaankin, minä luotan, että Luxembourgin tuella me voimme suunnitella rahatalouden rakenteen uudelleen sekä EU:n sisällä että muualla maailmassa.

Tämä ei ole kuitenkaan arvostelua, eikä minkäänlainen hyökkäys, jäsen Goebbels, vaan pelkkä huomautus.

Jäsen De Sarnez muotoili asian hyvin: me emme voi torjua tiettyjä käytänteitä EU:n ulkopuolella ja hyväksyä ne sisäpuolella. Siinä kaikki. Ne, jotka kokevat joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi, erehtyvät. Minä en hyökkää ketään vastaan, en voisi tehdä niin.

Jäsen De Sarnez, sanoitte, että me olemme tehneet oikeat päätökset; kiitän teitä näistä sanoista. Sanoisin, että henkilökohtaisesti tuen ehdotustanne eurooppalaisesta sääntelyelimestä: se on järkeenkäypä. Miksi me emme voisi hoitaa tätä asiaa saman tien? Koska eräät pienemmät valtiot luulevat, että puolustamalla omaa sääntelyjärjestelmäänsä ne puolustavat kansallista identiteettiään. En moiti ketään. Näin ollen, hyvä jäsen De Sarnez, näkemykseni on, että loppujen lopuksi me tulemme tarvitsemaan eurooppalaista sääntelyelintä ja että sitä odottaessa meidän on vähintäänkin koordinoitava jäsenvaltioiden sääntelyelinten toimintaa. Tällaista tietä me komission kanssa ehdotamme, ja mielestäni se on ainoa realistinen vaihtoehto, sillä muutoin me päädymme umpikujaan.

Te mainitsitte myös tarpeen luoda eurooppalainen talousasioita käsittelevä hallitus ja eurooppalainen taloussuunnitelma. Olette oikeassa tuodessanne ne esiin, mutta haluan puheenvuoronne yhteydessä haastaa väitteen, jota te ette esittänyt, joka yhdistää kaikenlaiset EU:n talousalan aloitteet alijäämän kasvuun. Tämä saa riittää. Meillä on oikeus puhua vapaasti. On mahdollista tukea eurooppalaista talouspolitiikkaa edistämättä alijäämän kasvua, emmekä me voi koordinoida EU:n politiikkoja vain elvyttämällä pyynnöstä.

Me – en tarkoita "te" – emme laita sanoja toistemme suuhun kuten silloin teimme niille, jotka uskalsivat esittää rahapolitiikkaa koskevia mielipiteitä. On mahdollista kannattaa erilaista rahapolitiikkaa kyseenalaistamatta EKP:n riippumattomuutta. Sanon sen suoraan: on mahdollista kannattaa EU:n taloudellista rakennepolitiikkaa edistämättä alijäämän kasvua. Meidän on lakattava väittämästä, että toiset ovat oikeassa ja toiset väärässä. Eurooppalaisen keskustelun tulee olla todellista keskustelua, kenelläkään ei ole totuuden monopolia.

Silloin tällöin meidän on vapauduttava – tämä on kenties ainoa asia, jossa olen yhtä mieltä jäsen de Villiers kanssa – meidän on toisinaan vapauduttava dogmeista, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa EU:n idealle, dogmeista, jotka ovat sitäkin vähemmän oikeutettuja, sillä ne useimmiten eivät ole tulosta demokraattisten ja siten oikeutettujen toimielinten päätöksistä. Oma ihanteeni EU:sta on riittävän vahva, jotta eurooppalainen demokratia voi olla todellinen demokratia. Ryhmäajattelu, dogmit, tavat ja vanhoillisuus ovat saaneet aikaan paljon vahinkoa. Palaan tähän uudelleen toisen aiheen yhteydessä.

Hyvä jäsen Szymański, ymmärrän täysin Puolan ongelmat, erityisesti maan jopa 95 prosenttisen riippuvuuden kivihiilitaloudesta, mutta uskon, että Puola tarvitsee EU:ta uudistaakseen kaivosteollisuuttaan ja että me voimme aivan hyvin saada Puolan kanssa aikaan sopimuksia puhtaasta kivihiilestä. Uudistaakseen kaivosteollisuuttaan Puola tarvitsee koko Eurooppaa. Me tarvitsemme Puolaa, Puola tarvitsee EU:ta. Siltä perustalta me aiomme puheenjohtaja Barroson kanssa etsiä kompromissia puolalaisten ja unkarilaisten kumppaneidemme kanssa sekä niiden kanssa, jotka ovat huolissaan maansa kasvusta.

Hyvä jäsen de Villiers, olen ravistellut dogmeja, kuten sanoitte, sillä uskon pragmaattisuuteen. Pyydän teitä kuitenkin: älkää väittäkö Lissabonin sopimuksessa olevan sellaisia puutteita, joita siinä ei ole. Asemassani tiedän varsin hyvin, että Lissabonin sopimus ei ole missään nimessä täydellinen. Meidän on kuitenkin myönnettävä, että rakkaan kotidepartementtinne Vendéen ulkopuolella, hyvä jäsen de Villiers, täydellisyyttä ei ole olemassakaan. Täydellisyyttä on sitäkin vaikeampi saavuttaa silloin, kun sitä tavoittelee 27 valtiota, joilla kullakin on omanlaisensa hallitus ja oma historiansa. Teidän on unohdettava haaveet ihanteellisesta sopimuksesta – te tiedätte varsin hyvin, että sellaista ei tulla koskaan saavuttamaan. Eurooppalaiset ovat pragmaattisia, järkeviä ihmisiä, jotka valitsisivat mieluummin tilannetta kohentavan epätäydellisen sopimuksen kuin täydellisen sopimuksen, jota ei tulla koskaan saamaan, sillä tästä abstraktista ajatuksesta ei tulla koskaan pääsemään sopimukseen.

Tästä EU:ssa on kyse: jatkuvasta edistymisestä, koska me halusimme tehdä lopun sodasta ja koska me halusimme luoda demokratian periaatteita toteuttavan alueen. Hyvä jäsen de Villiers, uskon, että teidän olisi syytä suunnata osaamisenne muihin asioihin, sillä tässä taistelussa näyttää siltä, että te olette luoneet itsellenne kuvitteellisen vihollisen, vaikka nykyisessä kriisissä on varsin selvää, että EU:n kansalaiset ovat käsittäneet, että yhteistyö ei tee meistä heikompia, vaan vahvempia. Jopa te kaikessa vahvuudessanne ja lahjakkuudessanne olette rahoituskriisin edessä yksin voimaton. On parempi saavuttaa koko EU:n kanssa kunnollinen kompromissi, kuin jäädä yksin omaan nurkkaansa tietäen olevansa oikeassa.

Mitä tulee "vapaisiin käsiin", jäsen de Villiers, vastaukseni soveltuu teihin, se on vapaan miehen vastaus – vapaan myös ranskalaisessa poliittisessa keskustelussa. Uskon, että meidän on ennen kaikkea lakattava puhumasta pelkkiä kauniita sanoja. Uskon, että hyviä kompromisseja saavat aikaan vilpittömät ihmiset, jotka seuraavat ideoitaan loppuun asti ja että eurooppalaisen poliittisen keskustelun ongelma on ideoiden puute, joka on vaikuttanut kaikkiin meihin, kaikkiin poliittisiin ryhmiin, ikään kuin ajatus uusien ideoiden esittämisestä olisi lamaannuttanut meidät. EU:n tähänastiset edistysaskeleet ovat olleet sen ansiota, että tietyllä hetkellä naiset ja miehet ovat avanneet uusia uria. Itsekriittisyyteen, jota kuulutitte, on meillä kaikilla aihetta. Me olemme EU:ssa jo pitkään käyttäytyneet aivan kuin meidät olisi pultattu paikoillemme. Me olemme seuranneet EU:n perustajien viitoittamaa tietä, mutta me emme ole noudattaneet heidän esimerkkiään: me emme ole avanneet uusia uria, emmekä keksineet uusia ideoita. Uskon vakaasti, että meidän on tässä vaiheessa käytettävä hiukan mielikuvitusta, sillä loppujen lopuksi vaarallisinta on olla ottamatta riskejä ja menettää rohkeutensa nykyisen, täysin uuden tilanteen edessä.

Hyvä jäsen Kozlík, avoimuus on ehdottoman tärkeää. Nostitte esiin luokituslaitokset. Mielestäni luokituslaitosten suhtautuminen on ollut tämän kriisin järkyttävin piirre. Ne luokittelivat tiettyjä tuotteita perjantaina luokkaan "AAA" ja seuraavana maanantaina laskivat niin luokituksen yhtäkkiä "BBB:hen". Me emme voi jatkaa tilanteessa, jossa kolmella, pääasiassa yhdysvaltalaisella luokituslaitoksella on alansa monopoli. Luokituslaitokset ja niiden riippumattomuus tiettyihin ryhmiin nähden sekä eurooppalaisen luokituslaitoksen olemassaolo tulevat varmasti olemaan keskeisiä aiheita ensimmäisessä uutta sääntelyä koskevassa huippukokouksessa. Kilpailun osalta haluan sanoa teille – kaikille niille, jotka puhuivat kilpailusta –, että minä uskon kilpailuun, mutta olen saanut tarpeekseni ihmisistä, jotka haluavat tehdä kilpailusta itsetarkoituksen, kun se todellisuudessa on vain keino tavoitteiden saavuttamiseksi. Kilpailu on keino kasvun saavuttamiseksi, se ei ole itsetarkoitus. Aion tehdä kaikkeni tämän käsityksen sisällyttämiseksi uudelleen EU:n uuteen politiikkaan.

Minä uskon vapauteen, uskon vapaaseen kauppaan ja uskon siihen, että meidän tulee torjua protektionismia. Kilpailun tulee kuitenkin olla vain keino kasvun saavuttamiseksi. Kilpailun nostaminen tavoitteeksi, itsetarkoitukseksi on virhe. Olin sitä mieltä jo ennen kriisiä ja olen sitä mieltä vielä kriisin jälkeenkin.

Hyvä jäsen García-Margallo, te olette oikeassa. Me tarvitsemme uutta Bretton Woods -järjestelmää, sillä, kuten jäsen Daul ja jäsen Schulz juuri totesivat, ei ole mitään järkeä järjestää kansainvälistä huippukokousta, jos me aiomme vain paikkailla vuotokohtia. Huippukokousta on turha pitää, jos me aiomme uudistaa vain osan järjestelmästä.

Te puhuitte tilinpäätösstandardeista. Katsokaa meidän pankkejamme! Ensinnäkin yhdysvaltalaisten tilinpäätösstandardien yksinhallinto on käynyt sietämättömäksi. Toiseksi summat, joita pankit voivat lainata, riippuvat niiden omista varoista ja vastaavista. Jos me arvioimme "market-to-market" -periaatetta hyödyntäviä vastaavia niiden markkinoiden perusteella, joita ei enää ole, koska ne ovat romahtaneet, me köyhdytämme pankkeja, jotka siten kykenevät työhönsä entistäkin huonommin. Komission puheenjohtajan esiin tuoma ajatus tilinpäätösstandardien muuttamisesta sai täyden tukemme – asia oli kiireellinen. Arvoisa puhemies, haluan tässä yhteydessä onnitella Euroopan parlamenttia sen nopeasta reagoinnista tämän muutoksen puolesta äänestäessään, sillä me pääsimme yhteispäätösmenettelyssä yksimielisyyteen hämmästyttävän nopeasti, mitä Eurooppa-neuvosto piti erittäin tervetulleena.

Hyvä jäsen Rasmussen, olisimmeko me voineet välttää kriisin? Ennen kuin me voimme vastata tähän kysymykseen, meidän on päästävä yksimielisyyteen kriisin aiheuttajasta. Mitä tapahtui? Amerikan yhdysvallat, liittolaisemme ja ystävämme, on elänyt yli varojensa viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan. Yhdysvaltain keskuspankki harjoitti rahapolitiikkaa, johon kuului korkokantojen pitäminen erittäin alhaalla, minkä ansiosta kuka tahansa saattoi ottaa lainaa. Me olemme viimeiset 20 tai 30 vuotta kantaneet mukanamme maailman suurimman vallan häkellyttävän suuria velkoja, ja nyt näiden velkojen selvittäminen on koko maailman tehtävä.

Näissä olosuhteissa yhdysvaltalaisten on hoidettava velvollisuutensa ja hyväksyttävä seuraukset meidän kanssamme. En kuitenkaan näe, miten me yksin olisimme voineet käskeä heitä tekemään lopun strategiastaan. Haluan lisätä, että osa pankeistamme ei enää hoida tehtäviään. Pankin tehtävä on lainata yksilöille ja yrityksille, tukea yksilöä tämän perheen kasvaessa ja yritystä sen hankkeiden kasvaessa, sekä ansaita rahaa tietyn ajan kuluttua. EU:n pankit ovat kehittyneet pörssisaleissa, kuten ne itse näitä paikkoja kutsuvat. Pörssisalit ovat keinottelun paikkoja, ja pankit katsoivat vuosien ajan, että oli helpompaa ansaita rahaa keinottelemalla kuin investoimalla.

Haluaisin lisätä, että riskien yhdistäminen on merkinnyt sitä, että kaikki EU:n pankit toimivat asiallisesti. Euroopassa on 8 000 pankkia, joista 44 toimii kansainvälisesti. Jos me olisimme ottaneet vastuun pankin konkurssin sallimisesta kuten Yhdysvalloissa kävi Lehman Brothersin tapauksessa, koko järjestelmä olisi romahtanut. En tiedä, miten me olisimme voineet välttää tämän kriisin, hyvä jäsen Rasmussen, mutta uskon, että jos me emme olisi reagoineet kuten reagoimme, olisimme hautautuneet kriisin alle. Olen tästä vakuuttunut.

Te sanotte, että me tarvitsemme ehdotuksia jouluun mennessä, mutta itse asiassa me tarvitsemme niitä marraskuun puoliväliin mennessä. Aion todellakin yhdessä puheenjohtaja Barroson kanssa ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että me eurooppalaiset keskustelemme huippukokouksessa yhdellä äänellä tavoitteenamme löytää ei pienin, vaan suurin yhteinen nimittäjä, sillä yksimielisyys sisältää aina riskin, että yrittäessämme päästä keinotekoiseen sopimukseen me saatamme tinkiä tavoitteistamme. Se uhka on todellinen. Toivon, että voimme pitää kiinni kunnianhimoisista tavoitteistamme, että me emme joudu tinkimään niistä liikaa ja että voimme samalla puhua yhdellä äänellä.

En palaa hedge-rahastoihin; totesin jo aiemmin, että niitä on säänneltävä. Yksikään rahoituslaitos, julkinen tai yksityinen, ei saa välttyä sääntelyltä.

Hyvä jäsen Neyts-Uyttebroeck, te kysyitte jatkuvatko neuvottelut Venäjän kanssa tapahtuneesta huolimatta. Eivät tietenkään jatku, mutta asettukaa meidän asemaamme. Venäjä pysäytti tankkinsa 40 kilometrin päähän Tbilisistä, kuten EU oli pyytänyt. Venäjä veti joukkonsa takaisin rajan yli ennen 8. elokuuta alkanutta kriisiä. Venäjä salli tarkkailijoiden, erityisesti eurooppalaisten tarkkailijoiden, käyttämisen ja päätti vastahakoisuudestaan huolimatta osallistua Geneven neuvotteluihin. Jos me siis kaiken tämän jälkeen jäädyttäisimme EU:n ja Venäjän välisen huippukokouksen, kuka enää ymmärtäisi EU:n politiikkaa? Ei kukaan.

Me olemme puheenjohtaja Barroson kanssa varotoimena lykänneet huippukokousta; sitä ei ole siis jäädytetty. Mitä eroa siinä on? Jos me olisimme päättäneet jäädyttää huippukokouksen, me olisimme tarvinneet jäädyttämisen purkamiseen Eurooppa-neuvoston yksimielisen päätöksen. Mielestäni tämä olisi ollut poliittisesti katsoen kiusallista. Päätös lykätä huippukokousta antaa meille mahdollisuuden käynnistää neuvottelut uudelleen jakamatta ansaitsematonta kiitosta. Pidän tätä strategiaa sen vuoksi maltillisena, rauhallisena ja selkeänä. En usko, että me olisimme voineet toimia toisin. Olen vakuuttunut, että Venäjästä tulee vielä kumppani, jonka kanssa me voimme käydä vuoropuhelua ja jolle voimme sanoa asiat niin kuin ne ovat, mutta me voimme kannustaa sitä kehittymään vain keskustelun kautta. Jos me sen sijaan emme keskustele Venäjän kanssa, se kokee joutuneensa piiritetyksi, ja meidän ajatuksiemme vaikuttavuus kärsii. Olen tästä vakuuttunut, mutta on toki mahdollista, että tulevat tapahtumat osoittavat minun olleen väärässä. Kyse on siis velvollisuuksiemme hoitamisesta.

Hyvä jäsen Wojciechowski, ei ole neuvoston puheenjohtajan asia päättää, kenen tulee toimia Puolan edustajana. Puolalla on Eurooppa-neuvostossa kaksi paikkaa, ja on Puolan asia päättää, kuka ne täyttää. Kuvitelkaa EU, jossa Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja voisi määrätä "ei, sinä et saa osallistua, mutta sinä taas saat". Minkälainen Eurooppa se olisi? Puolalla on presidentti – jota te ette selvästikään kannata – ja sillä on pääministeri; on heidän tehtävänsä toimia valtiomiehinä ja eurooppalaisina päättääkseen, kenen tulee edustaa Puolaa. Loppujen lopuksi me selvisimme siitä, ja joulukuun alussa minulla on tilaisuus mennä Puolaan ja sanoa Puolan presidentille: "Teidän on pidettävä lupauksenne. Te lupasitte allekirjoittaa Lissabonin sopimuksen, jonka parlamenttinen ratifioi, ja teidän on pidettävä se lupaus." Sitä on valtiomiehen ja poliitikon uskottavuus.

(Suosionosoituksia)

Uskon tarpeeksi vahvasti Puolan tärkeyteen EU:ssa voidakseni sanoa tämän ilman, että kukaan loukkaantuu.

Hyvä jäsen Martin, me tarvitsemme rohkeaa eurooppalaista demokratiaa. Olen tietoinen kampanjastanne, kampanjastanne korruptiota vastaan ja täysin toimivan demokratian puolesta. Olette aivan oikeassa, mutta voin sanoa teille, että me olemme puheenjohtaja Barroson kanssa osoittaneet olevamme rohkeita. Sen lisäksi tässä salissa on ihmisiä, jotka kokevat, että toimin ilman mandaattia. Jos minun pitäisi odottaa mandaattia ennen kuin toimin, toimisin huomattavasti harvemmin.

Hyvä jäsen Sudre, kiitän myös teitä tuestanne. Eurooppa on olemassa nyt, ja te olette aivan oikeassa siinä, että nykyinen asiaintila ei voi jatkua. Uskon, että me kaikki olemme tästä yhtä mieltä. Huonoin mahdollinen tulos olisi se, jos me myrskyn laannuttua jatkaisimme vain niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Se merkitsisi eurooppalaisten ihanteiden loppua. Meillä ei ole oikeutta antaa tämän tilaisuuden mennä sivu suun.

Jotkut ihmettelevät, miksi järjestämme huippukokouksen näin pian. Juuri tämän vuoksi. Järjestämme sen, koska me totesimme, että jos me odotamme liian pitkään, erityisesti jos me odotamme Yhdysvaltojen uuden presidentin valitsemiseen asti, tilanne saattaisi kärjistyä, eikä meillä olisi siihen ratkaisua. Tai sitten tilanne saattaisi kohentua, eikä ensi keväänä kukaan enää muistaisi sitä, eikä mikään niin ollen muuttuisi. Sen vuoksi meidän on järjestettävä huippukokous, ainakin ensimmäinen sellainen, marraskuussa ajattelematta Yhdysvaltojen aikataulua.

Hyvät parlamentin jäsenet, luullakseni olen vastannut kaikille puhujille. Minun on noudatettava puheenjohtajuuden aikataulua ja osallistuttava komission puheenjohtajan ja parlamentin puhemiehen kanssa pidettävään lehdistötilaisuuteen. Pyydän anteeksi muilta puhujilta, jos en ole vastannut kaikille. Se ei tietenkään johdu siitä, etten haluaisi, vaan siitä, että minua on pyydetty noudattamaan tämän päivän ohjelmaa. Olen tehnyt parhaani ja saan luonnollisesti tilaisuuden palata Euroopan parlamentin eteen joulukuussa, jos haluatte niin, vastatakseni perusteellisesti kaikkien puhujien kysymyksiin.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. − (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, puheenvuorojen ja saamienne suosionosoitusten perusteella näyttää selvältä, että teillä on takananne Euroopan parlamentin tuki.

 
  
MPphoto
 

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. − (EN) Haluaisin vain vastata hyvin lyhyesti jäsen Rasmussenin minulle esittämään kysymykseen. Myös minun täytyy valitettavasti siirtyä täältä hetken kuluttua lehdistötilaisuuteen. Komissiota edustaa komission jäsen Almunia.

Kuten sanoin aiemmin, tarkastelussamme tullaan käsittelemään kaikkia rahoitusmarkkinoiden aloja. Haluan kiittää teitä panoksesta, jonka te – monien parlamentin jäsenten tuella – annoitte mietinnössänne. Me tarkastelemme kaikkia näitä vaihtoehtoja. Kuten puheenjohtaja Sarkozy äsken totesi, me haluamme johtaa tätä maailmanlaajuista työtä. Me voimme todennäköisesti toteuttaa osan ehdotuksistanne ennen joulua kuten pyysitte. Osa niistä on kuitenkin teknisesti ongelmallisia. Me teemme päätöksen ja me otamme kaikki nämä asiat käsittelyyn kansainvälisessä keskustelussa, mutta pidän tärkeänä sitä, että meillä on myös teknisesti vankkoja ehdotuksia. Te olette varmasti huomannut, että me olemme tuoneet saatavillenne kaiken sen, mistä Ecofin-neuvoston kanssa on sovittu – rahoituksen tiekartan. Ei ole totta, että nykyisen komission aikana ei olisi laadittu rahoituspalveluita koskevia säädöksiä. Nykyisen komission aikana on tähän mennessä hyväksytty yhteispäätösmenettelyllä tai komiteamenettelyllä 32 rahoituspalveluita koskevaa lainsäädäntötoimea. Niistä 19 hyväksyttiin yhteispäätösmenettelyllä. Tulevina viikkoina ja kuukausina hyväksytään monia muita toimia, ensimmäisenä ensi kuussa hyväksyttävä ehdotus luokituslaitoksista.

Annan teille esimerkin luokituslaitoksista. Aion puhua aivan avoimesti. Keskustelin luokituslaitosten sääntelyn tarpeellisuudesta useiden hallitusten kanssa useita kertoja. Niiden vastaus oli ehdoton "ei". Se on totta. Sen vuoksi pyydän teitä – osa teistä on moittinut komissiota: jos voitte, niin käyttäkää omaa vaikutusvaltaanne hallituksiinne tai hallituspuolueisiinne. Siitä olisi meille paljon apua, sillä kun me joitain kuukausia sitten keskustelimme tästä – ja tässä asiassa komission jäsen McCreevy kannatti luokituslaitosten sääntelyä –, kunnianhimoisin ehdotus, jota jotkin hallitukset harkitsivat, oli käytännesääntöjen laatiminen.

Te saatatte sanoa, että näin on hyvä, ja komissiolla on oikeus toimia näin. Se on totta, mutta, kuten tiedätte, rahoituspalveluiden ollessa kyseessä asiat ovat usein toisin. Kun me olimme keskellä kriisiä – kriisin huippu koettiin tämän vuoden syyskuussa, mutta tämä tiekartta meillä on ollut viime vuoden elokuusta lähtien –, monet jäsenvaltioiden hallitusten edustajat kehottivat meitä välttämään tekemästä ehdotuksia, jotka saattaisivat herättää levottomuutta tai saada aikaan jonkinlaisen paniikkireaktion. Komission täytyy olla tässä asiassa varovainen. Rahoitusmarkkinoita koskevissa hyvin herkissä asioissa ei ole mahdollista antaa pelkkiä neutraaleja ilmoituksia, ei ole mahdollista vain ilmoittaa tosiasioita. On hyvin tärkeää, että parlamentin, komission ja neuvoston välinen koordinaatio pysyy näissä asioissa. Sanoisin, että Euroopan komissio on luonnollisesti sääntelyn ja valvonnan eurooppalaisen ulottuvuuden kannalla. Sanon tämän suoraan. Se, että komissio ei usein vie esittämienne perusteltuja ehdotuksia eteenpäin, ei johdu välttämättä siitä, että me nukumme tai siitä että ehdotus herättää ideologisia ennakkoluuloja. Se johtuu siitä, että tilanteen tarkasteleminen on osoittanut ehdotuksen toteutumisen todennäköisyyden olevan täysin tai lähes olematon. Haluan vilpittömästi teidän tietävän tämän. Me ehdimme myöhemmin tarkastella kaikkia tämän prosessin syitä ja vaiheita, mutta mielestäni on tärkeää, että te tiedätte tämän keskustelun aikana.

Rehellisesti sanoen vain kaksi viikkoa sitten joidenkin jäsenvaltioiden hallitukset väittivät yhä, että EU:n toimet eivät ole tarpeen. Saatoitte huomata, että julkaisin Euroopan lehdistössä artikkelin, jossa pyysin tai anelin EU:n yhteisiä toimia, ja jotkin hallitukset vastasivat kieltävästi, sillä ne katsoivat voivansa hoitaa asian kansallisella tasolla, että ne eivät tarvitse eurooppalaista ulottuvuutta. Vetoan teihin: meidän on tehtävä yhteistyötä. Meidän kaikkien on syytä katsoa itseämme kriittisesti, mutta me emme saa antaa näin monitahoiseen ongelmaan liian yksinkertaistavaa vastausta. Me olemme valmiita työskentelemään rakentavasti Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa löytääksemme hyviä ratkaisuja EU:lle ja mahdollisesti myös muulle maailmalle.

(Suosionosoituksia)

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

 
  
MPphoto
 

  Gilles Savary (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, olen hyvin pahoillani, ettei puhemies Pöttering antanut minulle puheenvuoroa pyytäessäni sitä. Halusin vain vastata aiempaan puheenvuoroon ja olisin mieluummin puhunut neuvoston puheenjohtajan ollessa vielä paikalla.

Olen järkyttynyt tavasta, jolla ranskalaiset sosiaalidemokraatit hetki sitten sysättiin sivuun. En ole koskaan, koskaan nähnyt neuvoston puheenjohtajan asettavan mitään poliittista ryhmää kyseenalaiseksi. En ole koskaan nähnyt Ranskan tasavallan presidentin asettavan maanmiehiään naurunalaisiksi tämänkaltaisella kansainvälisellä näyttämöllä. Pidän tätä loukkaavana ja olisin sen vuoksi halunnut saada Ranskan hallitukselta virallisen anteeksipyynnön.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Robert Atkins (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää työjärjestyspuheenvuoron. Me olemme jälleen nähneet uuden esimerkin Euroopan parlamentin asioiden järjettömästä hallinnoinnista. Puheenjohtajuuden on aika tajuta, että kun äänestyksiä aiotaan pitää, ne on pidettävä sovittuun aikaan, ja että kukaan henkilö ei voi olla tärkeämpi kuin demokraattinen oikeutemme äänestää. Pyydän teitä: tehkää puheenjohtajuudelle tiettäväksi, miten parlamentin asioita hoidetaan, jotta tilanne voidaan korjata ja jotta me voimme äänestää oikeaan aikaan ja jotta puheenvuorot eivät ylitä sallittua aikaa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (FR) Hyvä jäsen Atkins, jos ette pahastu, niin me jatkamme nyt keskustelua.

Hyvät parlamentin jäsenet, pyydän teitä pysyttäytymään tiukasti teille annetussa puheajassa. Älkää ihmetelkö, jos keskeytän puheenne.

 
  
MPphoto
 

  Linda McAvan (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, on vahinko, että neuvoston puheenjohtaja on poistunut. Minulla oli viesti hänelle, mutta toivon, että puheenjohtaja Jouyet välittää sen puolestani.

Se, mitä hän sanoi tänä aamuna ilmastonmuutoksesta on erittäin tärkeää, ja hän oli oikeassa muistuttaessaan jäsen Nassaueria siitä, että nyt ei ole oikea aika tinkiä ilmastonmuutosta koskevista tavoitteistamme ja vesittää meille esitetyt ehdotukset.

(Suosionosoituksia)

Parlamentissa ja neuvostossa on lobattu valtavasti. Lobbaus alkoi jo kauan ennen rahoituskriisin puhkeamista tänä kesänä; se alkoi viime vuonna. Muste oli tuskin kuivunut Berliinissä, kun pyrkimykset tavoitteiden vesittämiseksi aloitettiin.

Puheenjohtaja Sarkozy pyysi parlamenttia osallistumaan. Me aiomme tehdä enemmänkin kuin vain osallistua: me aiomme olla mukana yhteispäätösmenettelyssä. En edes ymmärrä, miksi me keskustelemme yhteispäätösmenettelyn merkityksestä. Ilman Euroopan parlamentin yhteispäätösmenettelyssä antamaa hyväksyntää ilmastonmuutospakettia ei tule.

Me haluamme sopimuksen jouluun mennessä. Sosiaalidemokraattinen ryhmä voi sitoutua siihen. En ole varma vastapuolesta – kenties puheenjohtaja Sarkozy voi kysyä asiasta omiltaan. Sosiaalidemokraattinen ryhmä haluaa sitoumuksen jouluun mennessä, mutta ei mitä tahansa sopimusta. Me haluamme uskottavan sopimuksen, jossa ympäristö, työpaikat ja kilpailukyky ovat tasapainossa.

Me emme kuitenkaan halua sopimusta, joka perustuu pienimpään yhteiseen nimittäjään. Puheenjohtaja Sarkozy muistutti meitä juuri siitä, mitä tapahtuu, jos turvaudutaan pienimpään yhteiseen nimittäjään. Me tiedämme, että yksittäisillä valtioilla on ongelmia – ja me voimme keskustella niistä –, mutta me tarvitsemme paketin, joka on uskottava kansainvälisissä keskusteluissa. Me emme halua pakettia, joka perustuu vastikkeisiin toisissa maissa, sillä sellainen ei ole uskottava paketti. Me emme myöskään halua pakettia, joka purkaa päästökauppajärjestelmän ja tuhoaa kivihiilen hinnan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivon, että välitätte tämän viestin puheenjohtaja Sarkozylle.

Jäsen Nassauer puhui ilmastonmuutospaketin kustannuksista. Me syydämme parhaillaan miljardeja ja miljardeja euroja EU:n pankkeja kohdanneeseen rahoituskriisiin. Totta kai, paketilla on kustannuksensa, jotka komissio on selvittänyt. En halua kuitenkaan parin vuoden kuluttua joutua sanomaan kansalaisillemme, että koska me emme ryhtyneet toimenpiteisiin tässä ja nyt, me joudumme käyttämään pakettiin vielä miljardeja lisää. Rahallisten menetysten lisäksi viivyttely voi aiheuttaa raskaita inhimillisiä menetyksiä ympäri maailman. Toivon, että meillä kaikilla poliittiseen ryhmään katsomatta on poliittista rohkeutta edetä tässä asiassa ja tehdä sopimus yhdessä neuvoston kanssa, ja toivon, että me voimme tehdä niin ennen joulua ajoissa kansainvälisiä keskusteluita varten.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Margarita Starkevičiūtė (ALDE). - (LT) Haluan sanoa vain yhden asian. Komission puheenjohtaja sanoi, että Euroopan unionin vastaus kriisiin oli riittämätön. Itse asiassa vastaus oli vahva, jäsenvaltiot vastasivat, mutta EU:n elimet reagoivat hitaasti. Tätä kuvasti puhuttelevasti hetki sitten se, että puheenjohtaja Sarkozyn poistuessa salista myös toimittajat poistuivat. Kukaan ei ole kiinnostunut meistä. Kiinnostuksen puute johtuu ennen kaikkea siitä, että me olemme kykenemättömiä uudistamaan työskentelytapaamme. Sekä Euroopan komissiossa että Euroopan parlamentissa on paljon huikean osaavia ihmisiä, mutta nykyinen byrokraattinen järjestelmä estää heitä tekemästä aloitteita. Me onnistuimme reagoimaan Aasian tsunamiin, mutta huomenna me keskustelemme talousarviosta, joka on laadittu ottamatta huomioon sitä, että EU on parhaillaan taloudellisen tsunamin pyörteissä. Me voisimme tehdä jotain, muuttaa talousarvion painopisteitä. Me voisimme myös parlamentin valiokunnissa asettaa painopisteitä, jotka auttaisivat meitä selviämään tästä kriisistä ja jotka vastaisivat kansalaisten odotuksiin. Euroopan komissiota pitää uudistaa. Haluan korostaa, että komission strategiset tehtävät olisi erotettava sen teknisistä tehtävistä. Siten se voisi toimia tehokkaammin.

 
  
MPphoto
 

  John Bowis (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, osoitan sanani salista poistuneelle neuvoston puheenjohtajalle. Te puhuitte tänä aamuna vaikuttavasti taloudellisen tulevaisuutemme haasteista, jotka ovat perustellusti asialistanne kärjessä. Te teitte huippukokouksessa ja tänään aivan yhtä perustellusti ja vaikuttavasti selväksi, että aiotte pitää kiinni ilmastonmuutoksen torjumisen aikataulusta ja tavoitteista. Osuitte asian ytimeen ja olette aivan oikeassa. Te totesitte, että ilmastonmuutospaketti on niin tärkeä, että me emme voi luopua siitä rahoituskriisiin vedoten.

Liittokansleri Merkel teki selväksi, että Saksa tukee ilmastonmuutostavoitteiden toteuttamista ja ratkaisujen löytämistä ennen joulukuun huippukokousta, huolimatta maansa ja muiden maiden huomattavista ongelmista; tämä oli merkittävä lausunto. Jos te osoitatte meille tuon haasteen, niin uskon, että parlamentti vastaa siihen – tehokkaasti ja ripeästi.

Pallo on nyt kuitenkin neuvostolla. Tavoitteen saavuttamiseksi meidän on onnistuttava vakuuttamaan valtiot, joilla on todellisia ongelmia, kuten Puolalla on kivihiilen suhteen. Meidän on tehtävä selväksi edellytykset, jotka etukäteen nimettyjen todellisista vuoto-ongelmista kärsivien teollisuudenalojen ja sektoreiden on täytettävä voidakseen hyötyä kevyemmästä sääntelystä. Meidän on myös tehtävä hyvin selväksi, että tukemme biopolttoaineille kuljetusalalla on riippuvainen kestävistä lähteistä saatavien polttoaineiden kehittymisestä. Muutoin me saatamme aiheuttaa ympäristöllemme sekä ihmisten, eläinten ja kasvien elinpiirille korvaamattomia vahinkoja.

Haaste, jonka olemme asettaneet itsellemme, on valtava, mutta meillä ei ole varaa olla vastaamatta siihen. Nykyiset talousongelmamme kalpenisivat ympäristökatastrofin rinnalla olemattomiin.

Kuten puheenjohtaja Sarkozy totesi, näiden kahden politiikan on kuljettava käsi kädessä. Meidän on kuitenkin varmistettava – ja puheenjohtajan on varmistettava –, että parlamentti ei jää rannalle, koska neuvosto ei kykene seuraamaan hänen näyttämäänsä tietä.

 
  
MPphoto
 

  Bernard Poignant (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, olen ensimmäinen ranskalainen sosialisti tässä keskustelussa. On valitettavaa, että neuvoston puheenjohtaja on poistunut salista pilailtuaan ensin suuren maansa merkittävän ryhmän kustannuksella. Hänellä on toki oikeus pilailla, mutta hänellä on myös velvollisuus jäädä kuuntelemaan, mitä hänelle vastataan. Sitä velvollisuutta hän ei kuitenkaan hoitanut. Mielestäni ei ole myöskään toivottavaa, että neuvoston puheenjohtaja pyrkii luomaan eripuraa yhden Euroopan parlamentin merkittävimmän ryhmän sisälle. Jäsen Schulz vastasi puheenjohtajalle. Kun hän piikittelee ranskalaista sosialismia, mitä hän tarkkaan ottaen piikittelee? Hän unohtaa, että ranskalainen sosialismi on antanut Euroopalle François Mitterrandin, hän unohtaa sen antaneen meille Jacques Delorsin...

(Suosionosoituksia)

... ja hän unohtaa, että lisätäkseen uskottavuuttaan Euroopassa hän on lainannut käyttöönsä kaksi sosialistia, Bernard Kouchnerin ja Jean-Pierre Jouyet’n.

 
  
MPphoto
 

  Lena Ek (ALDE). - (SV) Arvoisa puhemies, haluan käsitellä kahta tärkeää asiaa. Ensimmäinen niistä on rahoituskriisi. On tärkeää, että EU puhuu yhdellä äänellä. Viimeksi kun me käsittelimme kriisin ratkaisemista yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, oli kyse terrorismista. Sen tuloksena me saimme paljon sääntöjä, jotka vaikuttavat nyt varsin vierailta EU:n tavanomaiseen yksityisyyskäsitykseen nähden. Meidän on löydettävä rahoituskriisin eurooppalainen lähestymistapa ja sen vuoksi me tarvitsemme yhteisiä sääntöjä ja standardeja, jotka koskevat esimerkiksi avoimuutta ja luottokelpoisuutta sekä sitä, mitä rahoitusvälineitä EU:n markkinoilla käytetään. Vakaussopimus olisi tähän erinomainen keino.

Toinen tärkeä asia on ilmastonmuutospaketti. Me olemme äänestäneet ilmastonmuutospaketista kahdessa päävaliokunnassa ja olemme suurella enemmistöllä päättäneet linjasta, joka tukee komission ehdotusta. Me emme aio peräytyä tavoitteiden emmekä aikataulun suhteen. Jos puheenjohtajuus on tosissaan korostaessaan sekä tavoitteita ja aikataulua, me jäämme odottamaan ilmoitusta siitä, milloin voimme istua neuvottelemaan asiasta tarkemmin. Mitä parlamenttiin tulee, me aiomme käyttää oikeuttamme osallistua päätöksentekoon ja noudattaa yhteispäätösmenettelyä, joka on osa toimielinten välistä tasapainoa.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Alexander Radwan (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, olisin edellisten puhujien tavoin halunnut osoittaa sanani suoraan puheenjohtaja Sarkozylle ja puheenjohtaja Barrosolle. Halusin erityisesti puhutella komission puheenjohtajaa, sillä meillä on viime vuosina ollut joidenkin komission jäsenten kanssa kehnonlainen menestys.

Kansalaiset odottavat, että EU käsittelee tärkeitä kysymyksiä eikä triviaaleja pikkuasioita. Jäsen Schulz, joka juuri poistui salista, on niputtanut kaikki konservatiivit yhteen. Kansalaiset eivät odota, että heitä holhotaan pikkuasioissa. Sen sijaan he haluavat pienille ja keskisuurille yrityksille sekä kansalaisille enemmän vapautta sääntelystä ja enemmän toimintaa merkittävissä kysymyksissä. Haluan korostaa, että Euroopan parlamentti on kehottanut komissiota jo vuonna 2003 esittämään ehdotuksen luottoluokituslaitoksista. Kumma kyllä komissio on tällä välin tullut tietoiseksi termistä hedge-rahasto, vaikka tämä ei ilmeisesti koske vielä kaikkia komission jäseniä. Komission puheenjohtaja tähyilee nyt tälle alueelle.

Jäsen Schulz teki asiat hyvin yksinkertaisiksi itselleen toteamalla, että konservatiivit ovat ainoita syypäitä. Todellinen syyllinen on neuvosto, joka vuosien ajan esti kaiken edistyksen aikaan saamisen valvonnan suhteen. Siitä vastuussa ovat Saksan valtionvarainministerit Eichel ja Steinbrück. Haluan muistuttaa parlamentille, että henkilö, joka oli toistuvasti vastuussa EU-tason kehityksen hidastamisesta – ja pyydän sosiaalidemokraatteja kertomaan tämän puhemiehelleen – oli Caio Koch-Weser, jolla nyttemmin on hyvä virka Deutsche Bankissa.

Me odotamme, että tulevaisuudessa EU sisällyttää eettiset arvonsa ja painopisteensä rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn. Tämä tarkoittaa kestävyyttä, ei ainoastaan riskien maksimoimista voiton maksimoimiseksi. Se tarkoittaa myös keskittymistä perusasioihin kuten keskikokoinen yritys tekisi. Tämä meidän on sisällytettävä kansainväliseen keskusteluun. Ei riitä, että me järjestämme kansainvälisiä konferensseja. EU:n on oltava yksimielinen varmistaakseen kansainvälisellä tasolla, että tällaiset tapahtumat eivät pääse toistumaan.

 
  
MPphoto
 

  Pervenche Berès (PSE).(FR) Arvoisa puhemies, hämmästyin neuvoston päätelmiä lukiessani. Palkkakysymys mainittiin ja aivan perustellusti, sillä se on keskeinen kysymys, joka meidän on hoidettava yhdessä ja josta meidän on otettava vastuu. Meillä on kuitenkin myös veroparatiisien ongelma, ja sain käsityksen, että siitä päätelmissä ei puhuta edes rivien välissä, vaikka saattaa olla olen ymmärtänyt väärin.

Neuvoston puheenjohtaja on todennut, että meidän on oltava kunnianhimoisia ja ettemme saa tyytyä pienimpään yhteiseen nimittäjään. Kehottaisin häntä noudattamaan tätä periaatetta myös veroparatiisien kohdalla. Kehottaisin lisäksi puheenjohtaja Barrosoa kenties laajentamaan kriisin torjunnasta vastaavaa työryhmäänsä ottamalla joukkoon myös komission jäsen Kovácsin, jos hän haluaa todella ratkaista kriisin.

Lopuksi kehotan komissiota vetoamaan jäsenvaltioihin, jotta ne tarkistaisivat kansalliset toimintasuunnitelmansa. Mitä hyötyä on koordinoida talouspolitiikkoja sellaisten kansallisten ohjelmien perusteella, joissa ei edes ole huomioitu ennusteita meitä kohtaavasta taantumasta? Jos komissio ottaa talousalan hallinnon tosissaan, sen on vaadittava jäsenvaltioita tarkistamaan suunnitelmansa sen taloudellisen todellisuuden valossa, johon heidän on myöhemmin vastattava.

Viimeinkin kaikki ovat saaneet sanoa sanottavansa, ja meillä on loppujen lopuksi jonkin verran jäsenmaiden välistä koordinointia, mutta sitä ei ole kuitenkaan tarpeeksi. Meillä on historiallinen tilaisuus antaa jäsenvaltioille työkalut vaikuttaa talouspolitiikkojen todellisuuteen ja niiden taloutta ja teollisuutta koskeviin strategioihin. Meidän on käytettävä tämä tilaisuus. Teidän on komission puolesta tehtävä aloite puitteiden laatimiseksi tavalle, jolla jäsenvaltiot käyttävät pankkien valtiollistamista tehdäkseen niistä tarvitsemiemme investointien pitkän aikavälin rahoituksen välineitä...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Jouyet, Eurooppa-neuvosto on omistanut osan päätelmistään energiavarmuudelle, mutta tämä kysymys on jäänyt huomiotta ja se on sivuutettu keskusteluissa. Energiavarmuus on nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Kannatan neuvoston päätelmiä, mutta yksityiskohdat ovat aina ongelmallisia ja päätelmistä puuttuvat juuri yksityiskohdat ja konkretia. Haluan nostaa kaksi asiaa esiin.

Ensinnäkin meillä on tärkeä kysymys EU:n suhteista tuottaja- ja kauttakulkuvaltioihin. EU:n energiadiplomatian tehostaminen on täysin perusteltua. Meiltä puuttuu kuitenkin jäsenvaltioiden halukkuus päästä yksimielisyyteen viestistä, jonka me välitämme kolmansille maille, sekä kansallisten politiikkojemme yhtenäisyys suhteessa unionin yhteiseen etuun. Lyhyesti sanottuna meiltä puuttuu yhteinen ulko- ja energiavarmuuspolitiikka. Pienintä yhteistä nimittäjää, toisin sanoen yhtenäistä suhtautumista tuottaja- ja kauttakulkuvaltioihin, ei ole tosiaankaan vielä saavutettu eikä toteutettu. Näin ollen sen sijaan, että puhuisimme yhdellä äänellä, nykyinen politiikka kuuluu "jokainen puhukoon omasta puolestaan". Tästä kertovat useat kahdenväliset sopimukset, jotka heikentävät neuvotteluasemaamme ja tahraavat kuvan EU:n yhtenäisyydestä muuhun maailmaan nähden.

Toinen ongelma on eurooppalaisten hankkeiden puuttuminen. Päätelmissä ei ole minkäänlaista mainintaa öljy- ja kaasuputkihankkeista, jotka ovat elintärkeitä EU:n energiavarmuuden takaamiselle, ja Nabucco-hankkeen kohtalo näyttää nyt epävarmalta, vaikka siitä on puhuttu ensisijaisen tärkeänä hankkeena.

Meidän on myös otettava opiksemme Georgian kriisistä energiavarmuuden osalta luomalla tehokas järjestelmä olemassa olevan infrastruktuurin suojelemiseksi sodan tai poliittisesti epävakaiden kausien aikana kauttakulkuvaltioissa.

Haluan lopuksi muistuttaa mieliin neuvoston avainsanat: vastuullisuus ja solidaarisuus. On nyt meidän tehtävämme toteuttaa lisää toimia, muutoin on vaarana, että EU:n energiavarmuutta koskeva ulkopolitiikka jää kuolleeksi kirjaimeksi.

 
  
MPphoto
 

  Dariusz Rosati (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan puhua tässä Eurooppa-neuvoston päätelmiä koskevassa keskustelussa kahdesta asiasta

Ensimmäinen niistä koskee rahoituskriisiä. Kriisi on osoittanut ilman epäilyksen sijaa, että sääntelyyn perustuvaa pankkien valvontajärjestelmää on kehitettävä radikaalisti. Muutosten tulisi keskittyä varojen riskinarvioinnin parantamiseen ja uusiin rahoitusvälineisiin lisättäviin varotoimenpiteisiin. Me tarvitsemme kuitenkin myös muutoksia, jotka johtavat asuntolainoja koskevien päätösten suhdanteita vahvistavan luonteen poistumiseen. Asuntolainat lisääntyvät kiinteistöhintojen noustessa ja vähenevät hintojen laskiessa. Juuri tämä mekanismi tukee spekulatiivisten kuplien ilmaantumista.

Toinen asia, jonka haluan ottaa esiin, koskee ilmastopakettia. Olen tyytyväinen neuvoston päätökseen pyrkiä löytämään kompromissi hiilidioksidipäästöjä koskevien lupien myyntijärjestelmästä. Joissain jäsenvaltioissa 90 prosenttia energiasta saadaan kivihiilen avulla. Jos näiden valtioiden pitäisi ostaa 100 prosenttia päästöluvistaan jo vuodesta 2013 lähtien, kustannukset olisivat niiden talouksille tuhoista. Terve järki ja yhdenvertaisen kohtelun periaate vaativat siirtymäaikojen määrittämistä.

 
  
MPphoto
 

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, EU:n johtajat sitoutuivat Saksan puheenjohtajuuskaudella maaliskuussa 2007 ja toisen kerran Slovenian kaudella maaliskuussa 2008 vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikä on jo sinällään vaatimaton tavoite. Meidän ei pidä elätellä harhakuvitelmia. Jotta Kööpenhaminassa voidaan saada aikaan vuoden 2012 jälkeinen kansainvälinen sopimus, meidän on annettava lainsäädäntömme kautta selkeä ja yksiselitteinen viesti.

Nykyinen kansainvälinen rahoituksellinen maksuvalmiuskriisi ja taloustilanne on saanut monet suhtautumaan varovaisesti pitkäaikaisten hiilidioksidipäästötavoitteiden asettamiseen tai teollisuutta sitoviin kasvihuonepäästörajoituksiin. Siten ne ajavat EU:n taloutta eteenpäin kohti vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa ja kestävää taloutta, jota me epätoivoisesti tarvitsemme. Tämä antaa alkusysäyksen kolmannelle teolliselle vallankumoukselle, jossa EU:lla on uusien teknologioiden alalla hedelmällinen ja edullinen uranuurtajan asema.

EU:n vuoden 2012 jälkeisiä tavoitteita ei pidä kuitenkaan nähdä nykyisen talouskriisin valossa. Uskon, että hallituksemme kykenevät ratkaisemaan kriisin siihen mennessä. Meidän on toimittava nyt niin, että tulevat sukupolvet eivät joudu kärsimään ilmasto- ja energiapaketin mahdollisen viivästymisen ikävimmistä seurauksista mukaan lukien talouden alalla. Jos me emme toimi nyt, me joudumme tulevaisuudessa maksamaan siitä kalliin hinnan, eikä historia tule muistamaan meitä hyvällä tai, kuten puheenjohtaja Sarkozy sanoi, me menetämme historiallisen tilaisuuden.

Euroopan parlamentti on antanut minulle yhtenä ilmastopaketin esittelijöistä selvän mandaatin johtaa kolmikantaneuvotteluita neuvoston kanssa, ja suhtaudun tähän velvollisuuteen hyvin vakavasti. Meidän on pidettävä kiinni tavoitteista ja aikataulusta ja, kuten puheenjohtaja Sarkozy sanoi, meidän on pidettävä kiinni kunnianhimoisuudestamme kuitenkin tehden joitain kompromisseja. Toivon voivani tehdä sekä komission että Ranskan johtaman neuvoston kanssa hyvin läheistä yhteistyötä. Uskon, että yhdessä me voimme saada ilmasto- ja energiapaketista aikaan tehokkaan ja toteuttamiskelpoisen sopimuksen joulukuuhun mennessä...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 

  Ieke van den Burg (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, on mielenkiintoista nähdä, että rahoitusmarkkinoiden valvonnasta on tullut neuvostossa keskeinen puheenaihe. Arvostan Jacques de Larosièren johtaman korkean tason ryhmän perustamista, jota me Euroopan parlamentissa olemme vaatineet jo vuosien ajan.

Haluan tehdä selväksi yhden asian: Pelkkä koordinoiminen ei riitä. Me tarvitsemme todella toimielimellisiä ratkaisuja. Kansallisten valvojien vapaaehtoinen yhteistyö, joka pohjautuu säännön noudattamista tai syiden selittämiseen perustuviin järjestelmiin, kuten Solvenssi II -ehdotuksessa ja vakavaraisuusdirektiivissä esitetään, on riittämätön ratkaisu. Vakausfoorumi, jonka vastuuvelvollisuus on vähäinen ja jossa on edustajia vain suurimmista valtioista omine intresseineen, on riittämätön ratkaisu. Se ei anna EU:sta selkeää ääntä. Me tarvitsemme yhtenäistä rakennetta, joka muistuttaa eurooppalaista keskuspankkien järjestelmää ja joka on kykenevä toimimaan EU:n sisällä välittäjänä ja kansainvälisesti puhetorvena.

 
  
MPphoto
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan ensiksi onnitella neuvostoa ilmastonmuutos- ja energiapaketin kolmatta tietä koskevasta sovinnosta. Kyseessä on järkevä ratkaisu, jolla vältetään energiayhtiöiden pakolliset ostot ja samalla varmistetaan kilpailun johdonmukaisuus.

Toinen asia, jonka haluan sanoa, on se, että hiilidioksidikysymys on luonnollisesti erityisen tärkeä rahoituskriisin tilanteessa, sillä päästökauppa uhkaa sivuuttaa reaalitalouden ja luoda uuden spekulatiivisen rahoitusvälineen, joka ajaa paljon energiaa kuluttavan teollisuuden ulos EU:sta. Haluan siksi pyytää teitä jälleen kerran harkitsemaan hyvin tarkkaan, eikö olisi järkevämpää myöntää päästöoikeuksia ilmaiseksi selvällä 20 prosentin hyvityksellä kuin ottaa rahat pois yrityksiltä, jotka tarvitsevat niitä investoidakseen innovointiin ja tutkimukseen, jonka avulla ne voisivat vähentää päästöjään 20 prosentilla.

Meidän on tuettava investointeja, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten investointeja. Sen vuoksi pidän myös erittäin tärkeänä kehittää merkittävästi Euroopan laajuisia verkostoja erityisesti energia-alalla ja laatia tehokkaampia strategioita energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden kehittämiseksi, sillä tämä on erityisen tärkeää EU:n pienyrityksille sekä työllisyydelle ja nettopalkoille EU:ssa.

Lopuksi haluaan kehottaa komission jäsen Kovácsia pohtimaan sitä, miten me voisimme saada talouden uudelleen liikkeeseen hyödyntämällä veropolitiikkaa ja erityisesti uusia ja lyhyempiä mahdollisuuksia arvonalennuksiin ja riittäviin hyvityksiin. Uudenlainen veropolitiikka ja kannustimet voisivat mahdollisesti piristää Euroopan taloutta.

 
  
MPphoto
 

  Giles Chichester (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, ei ole kaukaa haettua verrata rahoitusmarkkinoiden kriisiä pyörremyrskyyn. Kun tuuli on tyyntynyt, syntyy harhakuva rauhasta, mutta jälkeen jääneiden tuhojen korjaaminen kestää vielä vuosia. Sama koskee myös rahoituskriisin taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia.

Meidän on löydettävä muuttuneissa olosuhteissa oikea tasapaino jatkuvuuden ja mukautumisen välillä. Energiapolitiikan osalta se tarkoittaa kiinni pitämistä energiavarmuuden strategisista tavoitteista, kestävyydestä ja kilpailukyvystä pohtien samalla, onko meidän syytä muuttaa taktiikkaa, keinoja. Energia on meidän elämäntapamme ja elintasomme kannalta välttämätön tekijä. Energia on pitkän aikavälin teollisuudenala, jolla uuden kapasiteetin rakentaminen voi kestää 5, 10 tai 15 vuotta, eikä se voi tietenkään olla lyhyen aikavälin ratkaisu tämänhetkisiin lyhyen aikavälin haasteisiimme. Samaan tapaan ilmastonmuutoksen torjuminen on pitkän aikavälin asia, eikä siihen ole mitään ihmelääkettä tai yksinkertaista ratkaisua.

Mitä tulee taktiikkaan, toiset suhtautuvat varautuneesti ilmasto- ja energiapaketin tavoitteisiin ja aikatauluun. Toiset taas olivat huolissaan hiilivuodosta tai työpaikkojen siirtymisestä pois EU:sta jo kauan ennen rahoituskriisiä. Meidän täytyy ehkä katsoa asiaa uudelleen, ei niinkään sen periaatteita, vaan yksityiskohtia.

Tällä hetkellä pidän kuitenkin tärkeimpänä sitä, miten meidän pitäisi välttää tekemästä. Meidän ei pidä astua liiallisen sääntelyn ansaan, sillä liiallinen sääntely saattaa johtaa paljon pahempaan tilanteeseen: 1930-luvun romahduksen toistumiseen. Tiedän hyvin, että asianmukainen sääntely on tärkeää markkinoiden toimivuuden ja avoimuuden kannalta. Meidän ei pidä kuitenkaan tappaa hanhea, joka munii kultamunia.

 
  
MPphoto
 

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Puolan presidentin ja pääministerin panoksen ansiosta terve järki voitti Brysselin huippukokouksessa, ja ilmastopaketista välitettiin asianmukainen viesti. Huippukokouksessa tehtyjen sopimusten ansiosta, joista kiitos kuuluu Euroopan johtajille, erityisesti uusiin jäsenvaltioihin vaikuttavien kohtuuttoman raskaiden ympäristörajoitusten uhka on väistynyt. Se ei ole kuitenkaan kadonnut kokonaan.

Huippukokouksessa käsiteltiin myös rahoituskriisiä. Kummallista kyllä, pari päivää aiemmin oli järjestetty pienempi, EU:n suurimmille jäsenvaltioille tarkoitettu huippukokous. Se toi mieleen Neuvostoliiton kommunistipuolueen politbyroon. Ei ole oikein, että unionin vaikutusvaltaisimmat jäsenet laativat ratkaisut, joita muiden valtioiden on noudatettava. Sen lisäksi pidän kaksinaismoralismia ärsyttävänä. Viittaan siihen tosiasiaan, että EU:n mukaan pankkien rahoittaminen jäsenvaltioissa on hyväksyttävää, kun Puolan telakoiden tukeminen on sen sijaan tuomittavaa. Tässä suhteessa Euroopan unioni muistuttaa George Orwellin Eläinten vallankumousta, jossa kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkin eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

 
  
MPphoto
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Mielestäni keskustelu ympäristöllisten, sosiaalisten ja muiden standardien parantamisen laajuudesta ja tasosta sekä EU:n säädösten tarkistamisesta on keskeinen tekijä tämänhetkisen talouden taantuman ratkaisemisessa. Jäsen Schulz ivaili hetki sitten komission ja neuvoston edesottamuksia, mutta parlamentti voi myös vähentää unionin liiallista sääntelyä. Juuri kielteinen lisäarvo heikentää EU:n kilpailukykyä maailmanlaajuisesti. Auto-, elektroniikka-, lasi-, tekstiili- ja muut teollisuuden alat eivät tarvitse lisävaroja. Ne tarvitsevat kohtuullista sääntelyä. Rahoituskriisi ei ole seurausta sääntelyn puutteesta, vaan valvontajärjestelmien virheistä. Se epäonnistui sijoitusten suojelemisessa ja uhkaa työllisyyttä. Sama koskee myös sääntelyä kansainvälisellä tasolla. Kriisi ja maailmanlaajuinen talouden taantuma tarjoaa tilaisuuden laatia kattavammat säännöt EU:n markkinoiden ohella myös kansainvälisille markkinoille pitkän aikavälin kestävän sekä ympäristöllisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävän kehityksen saavuttamiseksi. Tällainen ympäristö meidän on luotava eurooppalaisille myös maailmanlaajuisesti. Muutoin pidän neuvoston energiapakettia koskevaa sopimusta tervetulleena.

 
  
MPphoto
 

  Stavros Lambrinidis (PSE). - (EL) Arvoisa puhemies, me tarvitsemme nyt uutta talous- ja yhteiskunnallista sopimusta, "uutta sopimusta". Jos EU ei laadi sellaista, niin markkinoiden ahneus tulee jatkossakin ruokkimaan haitallisia investointeja, jotka vaarantavat sekä EU:n että sen työntekijöiden ja kansalaisten tulevaisuuden.

Mitä me tarkoitamme uudella sopimuksella? Me tarvitsemme uuden talousasioita käsittelevää hallintojärjestelmän, uuden aseman Euroopan keskuspankille ja uuden käsityksen sosiaalivaltiosta, joka ei hännystele vapaita markkinoita, vaan on avain kehitykseen. Me tarvitsemme uutta eurooppalaista rahoitusta, vihreän kehitysrahaston, vakavasti otettavan globalisaatiorahaston ja luonnollisesti suuremman EU:n talousarvion. Me tarvitsemme uuden työllisyyttä ja kasvua koskevan yhteiskunnallisen Maastrichtin sopimuksen.

 
  
MPphoto
 

  Marios Matsakis (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, lukuisat EU:n kansalaiset – joista edustan osaa – halusivat kysyä puheenjohtaja Barrosolta ja puheenjohtaja Sarkozylta pitävätkö he oikeudenmukaisena sitä, että tämän rahoituskriisin kustannukset lankeavat tavallisten kansalaisten maksettaviksi sen sijaan, että ne olisi maksatettu niillä yhdysvaltalaisilla ja eurooppalaisilla pankinjohtajilla, jotka ansaitsivat miljoonia toimimalla piittaamattomasti – tai jopa rikollisesti joissain tapauksissa – ja jotka nyt ovat tallettaneet miljoonansa veroparatiiseihin tai turvallisille säästötileille. He halusivat myös kysyä puheenjohtaja Barrosolta ja puheenjohtaja Sarkozylta onko oikeudenmukaista, että kun Yhdysvaltojen talous saa flunssan tai sairastuu syöpään, sädehoitoon joutuvat eurooppalaiset. "Kyllä" yhteistyölle yhdysvaltalaisten kanssa, "ei" riippuvuudelle heistä.

 
  
MPphoto
 

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Jouyet, olin Tbilisissä, kun neuvoston puheenjohtaja tuli sinne neuvottelemaan rauhansuunnitelmasta, ja haluan luonnollisesti onnitella häntä nopeista toimistaan sodan lopettamiseksi. Georgiaa uhannut sota oli kuitenkin osin meidän syytämme. Me olemme 14 vuoden ajan olleet liian varovaisia. Me olemme vain seuranneet vierestä separatistialueiden provokaatioiden lisääntymistä. On totta, että Georgian sota herätti EU:n hoitamaan velvollisuuksiaan. Tuli Kaukasuksella kytee kuitenkin yhä, ja meidän on koko EU:n turvallisuuden vuoksi tehtävä kaikkemme saadaksemme konflikti laukeamaan.

Arvoisa puheenjohtaja Jouyet, tiedän myös, että EU:n jäsenvaltiot ovat erimielisiä Georgian NATOon liittymisen suhteen; olen itse sitä vastaan. Teen teille ehdotuksen. Minä pyydän Euroopan unionia ehdottamaan näille Kaukasuksen valtioille puolueettomuutta. Vain puolueettomuus voi lieventää jännitteitä Venäjän suhteen ja suojata tämän alueen uusilta konflikteilta. Puolueettomuus voi taata näiden uusien demokratioiden turvallisuuden ja auttaa parantamaan myös EU:n turvallisuutta.

 
  
MPphoto
 

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Yksi huippukokouksen pääaiheista oli maailmanlaajuinen rahoituskriisi yhdessä ilmastonmuutospaketin kanssa. Neuvosto oli oikeassa keskittyessään tähän ongelmaan. On kuitenkin huolestuttavaa, että keskeiset päätökset tehtiin jo huippukokousta ennen vain neljän jäsenvaltion edustajien tapaamisessa. Kanta vahvistettiin seuraavaksi niin kutsutussa euroryhmässä ja vasta sen jälkeen vietiin Eurooppa-neuvoston käsittelyyn. Tällainen menettely herättää kysymyksen siitä, otetaanko Eurooppa-neuvosto todella vakavasti vai pidetäänkö sitä vain pienen johtoryhmän päätösten kumileimasimena. Onko meidän ajateltava, että kaikkia tarkoituksia varten on nyt syntynyt kolminopeuksinen Eurooppa?

Maailmanlaajuisen rahoituskriisin valossa on syytä pohtia uudelleen myös aiempia päätöksiä hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta. Rajoitusten välitön toteuttaminen voisi pahentaa taantumaa erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan valtioissa, kuten Puolassa, ja aiheuttaa kielteisiä seurauksia koko Euroopan taloudelle. Niille valtioille, joiden tärkein energianlähde on kivihiili, täytyy sen vuoksi laatia erillinen paketti.

 
  
MPphoto
 

  Jean-Pierre Jouyet, neuvoston puheenjohtaja.(FR) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti ottaen huomioon jo aiemmin annetut vastaukset.

Haluan sanoa jäsen McAvanille, että me olemme täysin samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että paketin pitäisi olla kunnianhimoinen. Me toivomme, että pääsemme, jos mahdollista, parlamentin tuella sopimukseen jouluun mennessä. Me olemme hänen kanssaan yhtä mieltä myös siitä, että sopimus ei saa olla minkälainen hyvänsä. Näin ollen me olemme täysin samaa mieltä hänen kanssaan ja toivomme saavuttavamme hyvän tasapainon kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen välillä.

Jäsen Starkevičiūtėlle halusin sanoa, että on selvää, että rahoituskriisillä on jo ollut merkittäviä vaikutuksia. Meidän täytyy pysyä valitsemallamme tiellä; tämän sanon myös muille puhujille. Sen vuoksi me pidämme kiinni ilmastonmuutos- ja energiapaketista. EU:n talousarvion osalta totean, että me keskustelemme siitä huomenna parlamentin ensimmäisen käsittelyn yhteydessä. Uskon, että komission ehdotus keskittyy kasvuun ja kestävään kehitykseen ja että meidän on pysyttävä sillä linjalla. Me palaamme tähän huomisessa keskustelussa.

Jäsen Bowis’lle vastaan, että on selvää, että me emme voi tinkiä energia- ja ilmastonmuutospaketista rahoituskriisin vuoksi – tämä on todettu painokkaasti jo aiemmin. Meidän on kuitenkin otettava huomioon erilaiset kansalliset energianlähteet ja alakohtaiset tasapainot.

Jäsen Poignant’lle ja jäsen Savarylle haluan sanoa ennen kaikkea, että tunnustan ranskalaisten sosialistien huomattavan vaikutuksen Euroopan parlamentin keskusteluihin ja heidän merkittävän panoksensa Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattien ryhmän työhön. Toiseksi haluan sanoa, että katson itse olevani erityisen tietoinen siitä, kuinka paljon Eurooppa on velkaa Jacques Delorsille ja François Mitterrandille. Mielestäni Ranskan sosiaalidemokraattinen puolue voisi puhua sitä enemmän. Siten voitaisiin välttyä tietyiltä väärinkäsityksiltä. "Eurooppa ei ole oikeistolainen eikä vasemmistolainen aate; se on eurooppalainen aate." Tämän opin Jacques Delorsilta ja tiedän, että jäsen Savary ja jäsen Poignant jakavat tämän näkemyksen.

Jäsen Ekille totean, että totta kai me olemme vilpittömiä tavoitteiden ja aikataulun suhteen. Meidän on varmistettava, että paketti on valmiina niitä kansainvälisiä haasteita varten, jotka EU joutuu kohtaamaan.

Mitä tulee jäsen Radwanin ja eräiden muiden kommentteihin rahoituskriisistä, haluan sanoa, että me olemme luonnollisesti ryhtyneet toimiin kansalaisten ja säästäjien suojelemiseksi ja varmistaaksemme, että kriisistä vastuussa olevat eri instituutioiden edustajat joutuvat vastuuseen teoistaan. Me olemme jo todenneet, että tässä olisi noudatettava velvollisuusperiaatetta. Myönnettyjä varoja on käytettävä suojelemaan kansalaisia ja säästäjiä. Niitä ei ole tarkoitettu lahjaksi rahoituskriisistä vastuussa oleville osapuolille, olivat he sitten Yhdysvalloissa tai Euroopassa, siitä hyvästä, että ne luottivat liikaa keinotteluun.

Kuten on todettu, jäsen Berès on oikeassa korostaessaan veroparatiisien torjumisen tärkeyttä sekä EU:n sisällä että sen rajojen ulkopuolella. Tätä asiaa ei käsitelty riittävästi Eurooppa-neuvoston päätelmissä, mutta, kuten neuvoston puheenjohtaja totesi, tulossa on lisää eurooppalaisia tapaamisia – ja tarkoitan todella "eurooppalaisia". Kyse ei ole kaksi-, kolmi- tai nelinopeuksisesta Euroopasta. Kyse on EU:n tapaamisista, joissa me voimme yhdessä luonnostella kansainvälistä rahoitusalan sääntelyä – uusia kansainvälisiä rahoitusalan säädöksiä –, jotka tasoittavat tietä talouden paremmalle pitkän aikavälin rahoittamiselle. Allekirjoitan sen, mitä sanoitte komission asettaman mietintäryhmän moninaisuuden tarpeesta.

Jäsen Saryusz-Wolski on aivan oikeassa. Hän toi esiin hyvin tärkeän seikan: me emme ole riittävästi korostaneet neuvoston päätelmiä etenkään energiavarmuuden osalta. On erittäin tärkeää ottaa huomioon, mitä Eurooppa-neuvoston viime kokouksessa tehtiin energiavarmuuden suhteen. Samalla meidän on tuotava suhteita tuottaja- ja kauttakulkuvaltioihin koskevat päätökset käytännön tasolle. Me tiedämme hyvin, minkälaisia viestejä meidän on välitettävä kolmansille maille, ja meidän on ilmiselvästi pidettävä se mielessä käydessämme vuoropuhelua Venäjän kanssa. Meidän on tuotava päätelmiä käytännön tasolle myös tukemalla hankkeita, joilla pyritään monipuolistamaan toimituslähteitä, kuten äsken mainittuja lähteitä ja erityisesti Nabucco-hanketta. Viime Eurooppa-neuvoston kokouksessa sai näin ollen alkunsa tietynlainen eurooppalainen energianäkemys.

Mitä tulee jäsen Rosatin puheenvuoroon, meidän on otettava huomioon, kuten olemme todenneet, Puolan energiatilanteen erityispiirteet etenkin kivihiilen osalta. On kuitenkin selvää, että myös Puolalla tulee olemaan velvollisuuksia hoidettavanaan valmistellessaan loppuvuodesta järjestettävää Poznánin huippukokousta.

Haluan todeta olevani täysin yhtä mieltä jäsen Doylen kanssa. Meillä on oltava vastuuntuntoa. Me emme saa rahoituskriisin vuoksi unohtaa, että myös ympäristökriisi vaatii ratkaisuamme. Me emme saa jäädä piileskelemään rahoituskriisin taakse.

Jäsen van den Burgin puheenvuoron osalta haluan myöntää, että me tarvitsemme todella parempaa toimielinten koordinointia valvonnan tasolla. Meidän on tehtävä ero valvonnan ja sääntelyn välille ja me tarvitsemme parempaa toimielinten koordinointia valvontaviranomaisten osalta.

Olen jäsen Rübigin tavoin tyytyväinen sovintoon, joka on saatu aikaan "kolmannen tien" energiaehdotuksesta. Mielestäni kyseessä on kaikin puolin tyydyttävä kompromissi. Sen voin teille kertoa. Olen yhtä mieltä myös siitä, että energian säästämistä on tärkeää tukea verokannustimin.

Mitä jäsen Chichesterin puheenvuoroon tulee, on totta, että me tarvitsemme rakenteellisia ratkaisuja sekä rahoituskriisiin – joka tulee olemaan tulevien kansainvälisten huippukokousten haaste – että ilmastonmuutokseen. Me tarvitsemme myös ennen kaikkea hyvää sääntelyä, emme liiallista sääntelyä.

Jäsen Czarneckille haluan vastata, että meidän on tiettyjen teollisuuden ongelmien kohdalla luonnollisesti tarkasteltava joitain valtioita koskevia mukauttamismahdollisuuksia. Tämä koskee Puolaa ja sen telakkateollisuutta; me olemme hyvin tietoisia tästä asiasta.

Lopuksi vastaan vielä jäsen Isler Béguinille. Me tiedämme, että Kaukasuksen ongelmien käsittely tulee olemaan pitkäaikainen prosessi ja että EU:n on ryhdyttävä ehkäiseviin toimenpiteisiin. Olen jäsen Isler Béguinin kanssa yhtä mieltä siitä, että meidän täytyy myös olla kaukonäköisempiä näiden alueiden ja Venäjän naapureiden aseman suhteen.

 
  
MPphoto
 

  Joaquín Almunia, komission jäsen.(FR) Arvoisa puhemies, minulla on käsiteltäväni neljä seikkaa viidessä minuutissa. Ensinnäkin EU on viimeinkin antanut yksimielisen vastauksen. Me emme olleet yksimielisiä aluksi, mutta me vastasimme yksimielisesti euroryhmän ja Eurooppa-neuvoston kokouksessa, ja meidän on jatkettava samaan tapaan. Uskon, että kaikki jakavat tämän näkemyksen. Unioni, joka siirtyy tukipakettien koordinoinnista pankkijärjestelmien koordinointiin. On ehdottoman välttämätöntä koordinoida pankkijärjestelmiä EU:n tasolla ongelmien välttämiseksi joissain valtioissa. Eurooppalainen unioni raha- ja rahoitusjärjestelmän kansainvälistä hallinnointia varten. Sitä on toistettu useita kertoja täällä, lukuisia kertoja neuvoston tasolla. Joidenkin jäsenvaltioiden kohdalla kyse on uudesta viestistä, jota ei pidä unohtaa ensi viikolla.

Toiseksi olen komission puheenjohtajan ja neuvoston puheenjohtajan tavoin täysin yhtä mieltä siitä, että siirtyäkseen uuteen rahoitusjärjestelmän parempaan EU:n tason sääntelyyn EU:n on seuraavien parin vuoden ajan toimittava kansainvälisenä tiennäyttäjänä tällaista sääntelyä käsiteltäessä. Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka tukivat määrätietoisesti EU:n tason institutionalisoitua valvontaa pelkän koordinoinnin sijaan.

Kolmanneksi olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, jotka kannattivat kansallisten uudistusohjelmien ja Lissabonin strategioiden mukauttamista tämän päivän ja huomisen reaalitalouden haasteisiin. Tämä työ on jo käynnissä, ja komissio esittelee sen teille ja neuvostolle joulukuussa. Tämän uuden ulottuvuuden ja Lissabonin strategian mukauttamisen yhteydessä on myös välttämätöntä ottaa huomioon Euroopan teollisuusrakenne ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, jotka kärsivät pankkijärjestelmän kriisin aiheuttamasta luottopulasta eniten.

Lopuksi sanon vielä muutaman sanan talousarviosta. On luonnollisesti välttämätöntä käyttää talousarviota ja kansallisia talousarvioita tavalla, joka ei aiheuta kestävyyttä koskevia ongelmia tulevaisuudessa. Sen sijaan olisi käytettävä vero- ja talousarviopolitiikan liikkumavaroja vuonna 2005 tarkistetun vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa. Joustavuudelle on paljon tilaa. Toisaalta on myös tarve alkaa laatia EU:n talousarviota – ja te olette yhdessä neuvoston kanssa talousarviosta vastaava toimielin. Myös siinä on aihetta todelliseen keskusteluun.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (FR) Keskustelu on päättynyt.

Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Äänestys toimitetaan huomenna keskiviikkona 22. lokakuuta 2008.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 2008 pidetyssä kokouksessa tehdyt päätökset ovat EU:n tulevaisuuden kannalta strategisesti merkittäviä. Ensinnäkin pidän keskusteluita Lissabonin sopimuksen ratifioinnista tervetulleina. Euroopan unionin on pantava täytäntöön sopimuksessa määrätyt uudistukset, jotta järjestelmä voi toimia tehokkaalla, johdonmukaisella ja kansalaisten näkökulmasta avoimemmalla tavalla. On sen vuoksi ensisijaisen tärkeää, että ratifiointiprosessi jatkuu ja saadaan päätökseen mahdollisimman pian kaikissa 27 jäsenvaltiossa.

Toiseksi Mustanmeren alueen alueellista yhteistyötä käsittelevänä esittelijänä ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä haluan korostaa ulkopoliittisten näkökohtien merkitystä. Haluan vielä kerran korostaa, että meidän on kiireellisesti laadittava yhteinen eurooppalainen energiapolitiikka energiavarmuuden ja EU:n yhtenäisyyden edistämiseksi. Meidän on myös kiireesti monipuolistettava energian lähteitä tukemalla voimakkaasti strategisesti tärkeitä hankkeita, kuten Nabucco-kaasuputkea.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä haluan ilmaista tyytyväisyyteni päätökseen allekirjoittaa uusi kauaskantoinen yhteistyösopimus, jolla vahvistetaan EU:n suhteita itäisiin naapureihin, tässä tapauksessa Moldovan tasavaltaan. Lisäksi EU:n on myös jatkossa osallistuttava aktiivisesti Georgian tilanteeseen sekä Mustanmeren alueen kaikkien konfliktien ratkaisemiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Haluan ensiksi välittää Ranskan tasavallan presidentin, Nicolas Sarkozyn, johtamalle Ranskan puheenjohtajuudelle onnitteluni sen toimikaudellaan osoittamasta energiasta, intohimosta ja vahvasta näkemyksestä. Puheenjohtajuus on osoittanut toimillaan Kaukasuksen sodan estämiseksi ja rahoitus- ja talouskriisin ratkaisemiseksi, että me todella tarvitsemme vahvaa ja yksimielistä Euroopan unionia ja pysyvää puheenjohtajaa puolustamaan meidän arvojamme maailmassa, joka muuttuu nopeasti ja joka on paljon aiempaa monitahoisempi. Mitä tulee rahoituskriisiin ja talouden asianmukaisen toiminnan tukemiseen, kannatan sitä, että jäsenvaltiot käyttävät rahoituskykyään luottamuksen palauttamiseksi. Jäsenvaltiot käyttävät resursseja, joita yksityissektorilla kutsutaan "tilinpäätöksen ulkopuolisiksi resursseiksi", toisin sanoen vakuuksia. Tässä yhteydessä haluaisin ehdottaa valtioiden arvioimiseen tarkoitetun kansainvälisen julkisen välineen luomista. Se voisi sijaita Kansainvälisen valuuttarahaston yhteydessä ja sen hallinto olisi täysin kiistämätön ja riippumaton. Tällainen kansainvälinen valtioita arvioiva julkinen viranomainen olisi varsin hyödyllinen kansainvälisen rahatalouden ja maailman talouden asianmukaisen toiminnan kannalta ja siten myös sosiaalisen kehityksen kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Katerina Batzeli (PSE), kirjallinen. – (EL) Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta tekemä sovinto on hyvä alku, mutta se ei riitä.

Meidän on palautettava Euroopan rahaliiton tasapaino yhdessä kehitys- ja sosiaalipolitiikan kanssa. Me tarvitsemme yhteistä yhteisön politiikkaa ja uutta institutionaalista ja talousasioita käsittelevää hallitusta palauttaaksemme euroalueen talouden perustasapainon.

Yhteisen eurooppalaisen rahaston perustamista on tarkasteltava uudelleen luottolaman torjumiseksi toteutettujen välittömien toimenpiteiden seurauksena, ja meidän on tehtävä selväksi, että veronmaksajia ei voida rasittaa pitkällä aikavälillä. Näkemykseen, jonka mukaan luottolaman annetaan säännellä itseään ja jota on tähän mennessä toteutettu kansallisella tasolla, sisältyy vaara talous- ja sosiaalipolitiikkojen kansallistamisesta ja monikaistaisen eurooppalaisen talouden syntymisestä. Meidän on pyrittävä välttämään tällainen EU:n toimielimellisen profiilin pirstaloituminen.

EU:lla on käsissään ainutkertainen ja historiallinen tilaisuus ja sen on vietävä uutta talous- ja sosiaalimalliaan eteenpäin, kuten se on jo tehnyt ilmastonmuutosta, energiavarmuutta, yhteiskunnallista vakautta ja kestävää taloutta koskevien politiikkojen välityksellä. Talouskriisin päättyessä EU:n tulisi olla paljon nykyistä vahvempi poliittisesti ja toimielimellisesti sekä nykyistä yhteiskunnallisempi ja sen pitäisi näyttää tietä ilmastonmuutospolitiikan alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Titus Corlăţean (PSE), kirjallinen. (RO) Olen tyytyväinen Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. lokakuuta 2008 pidetyn kokouksen päätelmiin Euroopan unionin itänaapureita ja erityisesti Moldovan tasavaltaa koskevan politiikan uudelleen määrittelemisestä. Euroopan unionin on tehtävä Mustanmeren alueesta ja luonnollisesti myös Moldovan tasavallasta yksi poliittinen painopistealueensa.

Meidän on määritettävä selkeä mandaatti uuden läheisempää yhteistyötä koskevan sopimuksen neuvottelemiseksi Moldovan tasavallan kanssa. Meidän on kuitenkin edellytettävä todisteiden keräämistä maan kehityksestä ja vaadittava Chişinăun kommunistihallitusta noudattamaan tiukati demokratian sääntöjä ja EU:n lainsäädännön säädöksiä sekä kunnioittamaan oikeusjärjestelmän riipumattomuutta ja lehdistön vapautta. Sopimuksen allekirjoittamisen edellytyksiksi on asetettava kommunistiviranomaisten demokratian vastaisten väärinkäytösten ja ylilyöntien kitkeminen, lainsäädännön tarkistaminen niiden säädösten kumoamiseksi, jotka estävät kaksoiskansalaisuuden tai useampia kansalaisuuksia omaavia kansalaisia pyrkimästä julkiseen virkaan tai asemaan, sekä vaalilainsäädännön mukauttaminen vastaamaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden sääntöjä ja Eurooppa-neuvoston suosituksia.

Romania on ollut ja tulee myös jatkossa olemaan Moldovan tasavallan EU-jäsenyyden tärkein puolestapuhuja, ja odotan, että Moldovan viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin tämän asian edistämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Dăianu (ALDE), kirjallinen. (EN) Uusi Bretton Woods -järjestelmä on valmisteltava huolella.

Johtavien poliitikkojen kasvava joukko kannattaa kansainvälisen konferenssin järjestämistä maailman nykyisen rahatalouden rakenteellisten vikojen korjaamiseksi ja rahatalouden kansainvälisen rakenteen parantelemiseksi. On selvää, että tällainen historiallinen tehtävä edellyttää vanhojen ja uusien talousmahtien yhteistä tapaamista. Kansainvälinen konferenssi ja uusi Bretton Woods -järjestelmä on kuitenkin valmisteltava huolella. Ensiksi meidän on määriteltävä maailman rahatalouden uudelleenjärjestelyn analyyttinen perusta. Keynes ja Dexter White tekivät käynnissä olevasta sodasta huolimatta asiantuntijoineen töitä pitkän aikaa saadakseen aikaan käyttökelpoisen suunnitelman. Meidän on varmistettava, että tällainen suunnitelma on saatavilla siihen mennessä, kun päätöksiä aletaan tehdä. Jacques de Larosieren johtama ryhmä voisi olla tässä asiassa suureksi avuksi. Toiseksi suurten talousmahtien on katsottava keskeisiä asioita silmästä silmään. Tässä kohtaa asiat käyvät mutkikkaammiksi. Toivon vilpittömästi, että EU ottaa johtavan aseman niiden pyrkimysten yhdistämisessä, jotka tähtäävät kansainvälisen rahoitusjärjestelmän kehittämiseen ja sääntely- ja valvontapuitteiden parantamiseen, jotta rahatalous voisi aidosti palvella taloutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. – (EN) EU, Irlanti mukaan lukien, tarvitsee Lissabonin sopimusta, jos me aiomme laatia johdonmukaisia ja tehokkaita politiikkoja maailmanlaajuisten kriisien – rahoitusjärjestelmän romahduksen, ilmastonmuutoksen ja lukuisia maita koskevan alikehittyneisyyden – ratkaisemiseksi.

Tällaisia maailmanlaajuisia haasteita ei voida ratkaista taloudellisella nationalismilla. Niitä ei ratkaista myöskään antamalla rahoituslaitoksille tai monikansallisille yhtiöille vapaat kädet toimia, miten haluavat, olettaen, että veronmaksajat pelastavat ne pulasta kriisin sattuessa.

Me tarvitsemme maailmanlaajuista valvontajärjestelmää, johon sisältyy rahoitusmarkkinoiden ylikansallinen sääntely. Järjestelmään on sisällyttävä mahdollisuus verottaa tällaisia laitoksia tavalla, joka estää niitä keinottelemasta valtioiden välillä.

Näiden markkinoiden vakauttaminen edellyttää valuutanvaihdon verotusjärjestelmää, joka voisi samalla tarjota arvokkaan tavan täyttää vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamisen rahoituksessa olevat aukot.

Tällainen maksujärjestelmä tunnetaan yleisemmin Tobinin verona. James Tobin ehdotti sitä ensimmäisen kerran Yhdysvaltojen tuhottua Bretton Woods -järjestelmän. Sen vaikutus olisi kolminkertainen. Ensinnäkin se auttaisi vakauttamaan valuuttamarkkinoita. Toiseksi se tarjoaisi merkittävästi varoja vuosituhannen kehitystavoitteiden toteuttamiseen. Kolmanneksi se ottaisi takaisin osan tähän asti rahoitusmarkkinoille myönnetystä demokraattisesta tilasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisa Ferreira (PSE), kirjallinen.(PT) Yhteinen eurooppalainen valuutta on luonut muurin, joka on suojannut Euroopan unionia kriisin pahimmilta vaikutuksilta. Tässä yhteydessä euro on osoittautunut kiistattomaksi eurooppalaiseksi menestystarinaksi.

Markkinoiden vapautumisen ja kriisin edessä on ryhdytty toteuttamaan lukuisia keskenään ristiriitaisia kansallisia toimenpiteitä. Nyt on saatu kiireessä aikaan sopimus, jota me pidämme pohjimmiltaan tervetulleena. Emme voi kuitenkaan olla unohtamatta komission huomattavan passiivista suhtautumista hetkellä, jolloin siltä olisi tarvittu hiukkanen maltillista ja kaukonäköistä näkemystä.

Euroopan parlamentti on viime vuosina – ei kuukausina – keskustellut hyvin perustelluista uudistusehdotuksista ja myös hyväksynyt sellaisia, erityisesti markkinoiden sääntelyn ja valvonnan alalla. Tämän uskottavuuden perusteella me vaadimme, että neuvoston puheenjohtajuus ja komissio ottavat parlamentin aktiivisesti mukaan uudistusratkaisuihin, joiden on täytettävä kolme tavoitetta.

Ensinnäkin systeemisiä riskejä ei voida yhdistyneessä Euroopassa enää säännellä kansallisella tasolla. Meidän on ryhdyttävä rakenteellisiin toimiin noudattaen selkeitä ja vakaita sääntöjä, jotka takaavat, että järjestelmästä tulee kestävä.

Toiseksi Euroopan on toimittava globalisoituneessa maailmassa aktiivisena kumppanina uuden kansainvälisen kehyksen laatimiseksi tärkeimpien kumppaneiden kanssa.

Kolmanneksi aikana, jolloin talouden taantumasta voidaan olla jo varmoja, meidän on toteutettava koordinoidusti talouden elvytyspakettia, joka takaa kasvun ja työllisyyden sekä palauttaa perheiden ja yritysten luottamuksen.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tässä keskustelussa on jälleen kerran sivuutettu eräs keskeinen asia. Toisin sanoen meidän on otettava etäisyyttä olemassa oleviin politiikkoihin, jotka ovat nykyisen kriisin merkittävin aiheuttaja. Oli kuitenkin mielenkiintoista kuunnella eilen uusliberalismin innokkaita puolustajia, jotka vihdoin myönsivät, että jonkin on muututtava, mutta vain "kapitalismin uudelleen muotoilun" rajoissa, kuten puheenjohtaja Sarkozy totesi. Tämän vuoksi yksi heidän painopisteistään on maahanmuuttopolitiikan kehittäminen. Politiikkaa on kehitetty erityisesti palauttamista koskevalla direktiivillä, joka laiminlyö perusoikeuksia ja kohtelee laittomia maahanmuuttajia ikään kuin he olisivat rikollisia, eivätkä ihmisiä, jotka ovat paenneet kotimaastaan nälän vuoksi ja löytääkseen paremman tulevaisuuden itselleen ja perheelleen.

Lisääntyvä halveksunta sosiaalisia kysymyksiä kohtaan on yhä yksi heidän politiikkojensa pääpiirre. Rahoituskriisin ratkaisemiseksi he ovat ottaneet käyttöön valtavia resursseja ja löytäneet poliittista tahtoa. Mitä tulee ostovoiman laskun aiheuttamaan kriisiin ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen, lisääntyvään köyhyyteen, työttömyyteen sekä epävarmaan ja huonosti palkattuun työhön, resurssit ja poliittinen tahto sen sijaan uupuvat yhä. Itse asiassa heidän ehdotuksensa ennemminkin heikentävät yhteiskunnallista tilannetta ja lisäävät varallisuuden epäoikeudenmukaista jakautumista.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Eurooppa-neuvosto on vahvistanut aiemmin hyväksytyt toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pelastaa rahoituspääoma, kapitalistisen järjestelmän selkäranka, ja taata "jatkuva rakenteellinen uudistus".

"Kapitalismin uudelleen muotoilu" tarkoittaa yksinkertaisesti lisää kapitalismia – kaikkine haitallisine ristiriitoineen –, lisää työntekijöiden riistämistä, lisää julkisten palveluiden liberalisointia ja yksityistämistä ja lisää työtulojen siirtämistä pääomaksi, mitä politiikkaa Portugalin sosialistihallitus toteuttaa uskollisesti.

Seuraavista seikoista ei ole kuitenkaan sanottu sanaakaan:

– työntekijöiden ja väestön kasvavat ongelmat, palkkojen ja sosiaaliturvaetuuksien nostaminen, keskeisten elintarvikkeiden ja palveluiden hintojen alentaminen sekä kasvavien asuntolainakustannusten tehokas hillitseminen

– tuotannollisten investointien tukeminen, työntekijöiden oikeudet, julkiset palvelut ja vahva julkinen yrityssektori – esimerkiksi pankkialalla – varallisuuden oikeudenmukaisen jakautumisen kautta

– EU:n nykyisen rahapolitiikan ja sen vakaussopimuksen lopettaminen, veroparatiisien lopettaminen sekä rakennerahastojen vahvistaminen ja niiden käyttäminen tehokkaan taloudellisen kehityksen varmistamiseen ja työntekijöiden elinolojen parantamiseen.

Toisin sanoen kapitalistipolitiikkoihin ei ole otettu etäisyyttä lainkaan…

 
  
MPphoto
 
 

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. (EN) Tämänhetkisissä poikkeuksellisissa markkinaolosuhteissa tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä vakaussopimuksen riittävän joustavan täytäntöönpanon varmistamiseksi. Ennennäkemättömät tapahtumat ovat osoittaneet eurooppalaisen rahoitusalan yhdentymisjärjestelmän rajat näin laajan kriisin edessä. Kun vakaussopimusta uudistettiin, kukaan ei olisi osannut ennustaa tällaista rahoitusalan romahdusta, ja vakaussopimukseen talouden taantumisen varalta sisällytetty joustovara näyttää viimeaikaisten tapahtumien valossa riittämättömältä. Meidän on pidettävä kiinni budjettikurista, mutta me tarvitsemme enemmän joustonvaraa, jotta uudet jäsenet voisivat liittyä euroalueeseen mahdollisimman pian. Nykyisten sääntöjen nojalla rahoituskriisi voisi estää uusia jäseniä liittymästä euroalueeseen aikataulun mukaisesti. Taloudellisia periaatteita, joihin EU:n valuuttakurssimekanismin rakentaminen pohjautuu, tulisi mukauttaa nykyiseen rahoitukselliseen tilanteeseen sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka mahdollistavat kestävät rahoitusmarkkinat euroalueeseen liittyvissä maissa. Prosessin nopeuttaminen antamalla kullekin liittyvälle maalle mahdollisuus omaksua euro omalla tavallaan maan taloudellisesta tilanteesta riippuen voisi olla toimiva ratkaisu, sillä rahoituskriisi on tehnyt selväksi, että liittyvien maiden on ankkuroiduttava euroalueeseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Nykyinen kriisi näyttää olevan rahoitusalan ongelma, mutta se koskee myös energiaa ja elintarvikkeita. Se on vain huippu jäävuoresta, joka perustuu keskeisten eettisten periaatteiden rappioon ja osin myös inhimilliseen hyväuskoisuuteen. Näistä kertovat keinottelu ja epävarmat sijoitukset.

Ikuista liikettä ei ole olemassa, ei fysiikassa sen paremmin kuin taloudessakaan. Mikä ohjasi niitä henkilöitä, joiden juonittelu johti koko maailman rahoitusalan romahdukseen? Me annoimme petokselle omaisuuksia kasanneiden ihmisten huijata itseämme. Nyt veronmaksajien odotetaan pelastavan pankkijärjestelmän pulasta. Lasku tulee todennäköisesti olemaan suurempi kuin koko Euroopan unionin talousarvio. Rahoitusalan romahdus tuntui ensin Yhdysvalloissa, mutta sen seuraukset ovat sittemmin koskettaneet koko maailmaa. Eräät valtiot, kuten Islanti, joutuivat täydellisen katastrofin partaalle. Odotettavissa on vielä jälkivaikutuksia, jotka tulevat aiheuttamaan lisää tappioita. Voiko tästä tilanteessa nähdä mitään myönteistä? Ehkäpä. Se voi ehkä saada meidät ymmärtämään, että petolliselle hiekalle ja valheellisten kuvitelmien varaan ei pidä rakentaa, vaan sen sijaan tarvitaan luotettavuuden ja yhteisvastuun lujaa perustaa. Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi palauttaa sanonnalle "safe as a bank" ("turvassa kuin pankissa") sen alkuperäinen merkitys. Kyse on meidän tulevaisuudestamme ja lastemme tulevaisuudesta. Markkinatalouden, tai toisin sanoen kapitalismin, on noudatettava vakaita ja kestäviä periaatteita, ja rehellisyys on niistä yksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. (FI) Arvoisa puhemies, ensiksi kiitän neuvoston puheenjohtaja Sarkozya oikeasta linjanvedosta: ympäristön etu on asetettava korkealle sijalle niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Vastauksenne kollegoille Wurtz, Cohn-Bendit ja Schultz olivat niin ikään oivallisia.

Haluan tuoda esiin huoleni erityisesti päästökaupan kohtalosta. Kun ottaa huomioon, mitä tässä talossa on kuluneena syksynä tehty, parlamentin kantaa ei voi pitää demokraattisen prosessin tuloksena. Sitä on leimannut tavaton kiire, eikä valiokunnissa ole tiedetty mistä on äänestetty. Pöydälle on tuotu muutosesityksiä hämäystarkoituksessa, meitä on manipuloitu ja johdettu harhaan. Esittelijämme ja ryhmämme koordinaattori pettivät ohittaessaan ryhmän kannan vastoin äänestyspäätöstä. Tällaista toimintaa parlamentissa ei ole nähty milloinkaan.

Komissio on yksi syypää. Se antoi valtavan lainsäädäntöpaketin liian myöhään ja varoitti sitten koskemasta pakettiin kansainvälisen ilmastosovun nimissä. Tuloksena on huono päästökauppamalli, joka toteutuessaan nostaa kustannuksia ja uhkaa eurooppalaisia työpaikkoja. Yksipuolisesti sovellettuna huutokauppa onkin pelkkä ylimääräinen vero. En näe mitään ympäristöetua siinä, että maailman puhtaimmin tuotetut eurooppalaiset tuotteet saisivat tämän rasitteen ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä.

Huutokauppa vie Euroopasta saasteita muualle ja tuo meille työttömyyttä. Se ei ole hyvää eikä vastuullista ympäristöpolitiikkaa. Tarvitaan tehokkaampaa ilmastopolitiikkaa.

Päästöt on leikattava sitoumusten mukaan. Vaihtoehtomme ansaitsee reilun kohtelun myös parlamentissa. Sitä kannattavat useat jäsenmaat, Euroopan elinkeinoelämän keskusjärjestö ja koko Euroopan ammattiyhdistysliike. Toinen lukeminen poistaisi sen demokratiavajeen, joka nyt tässä talossa on luotu.

 
  
MPphoto
 
 

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. (RO) Venäjän ja Georgian välinen kriisi sekä rahoituskriisi ovat osoittaneet teoreettisella ja käytännön tasolla, että EU:n toimielimet kaipaavat uudistamista. EU:n yhtenäisyys, jonka EU ilmaisee puhumalla yhdellä äänellä, on ainoa ratkaisu tällaisissa tilanteissa. Lissabonin sopimuksen täytäntöön paneminen on välttämätöntä. Neuvoston on joulukuusta lähtien löydettävä tämän suuntainen ratkaisu huolimatta mahdollisista seurauksista. Rahoituksellinen ja poliittinen turvallisuus ja energiavarmuus sekä EU:n perusarvojen lujittaminen voidaan taata vain luomalla läheiset kumppanuussuhteet naapureihimme.

Itäinen kumppanuus -aloite lisää EU:n naapuruussuhteisiin uuden poliittisen ulottuvuuden. Se korvaa ja tukee hankkeita, jotka ovat jo käynnissä Mustanmeren alueella edistämällä institutionalisoitunutta kehystä, joka auttaa päivittämään sopimuksia vapaammasta viisumivalvonnasta, perustamaan vapaakauppa-alueen ja luomaan strategisia kumppanuussuhteita EU:n itäisiin naapureihin.

Euroopan unionin laajentumiseen on ilmeisesti jollain tavoin "kyllästytty", mutta me emme voi antaa Moldovan ja Ukrainan kaltaisten maiden jäädä pitkäksi aikaa Euroopan unionin ulkopuolelle. Itäiseen kumppanuuteen on sisällyttävä selkeä viesti, näille valtioille laadittu tiekartta, joka avaa mahdollisuuden liittyä EU:hun kuitenkin luonnollisesti sillä edellytyksellä, että ne saavuttavat vaaditun tason kaikilla aloilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. (FI) EU:n huippukokouksessa keskusteltiin siitä, miten USA:n talouden Kiina-ilmiö eli finanssitalouden ytimen sulaminen Wall Streetillä myrkytti radioaktiivisuudella myös Euroopan markkinat. Sen seurauksena maapallolla ollaan siirtymässä post-USA-aikaan. Sen arvovalta romahti, kun se ajoi KAPITALismi-laivan hyperliberalistisen ideologian karille.

Toivottavasti valtion uusköyhyys ja velansaannin vaikeus nopeuttaa USA:n sotatoimien lopettamista sen miehittämissä maissa. Siihen nähden, millainen miehitysvalta USA on, Venäjän ylimitoitetut sotatoimet Etelä-Ossetiassa saivat suuren huomion osakseen. On oltava tyytyväisiä huippukokouksen tuloksiin siltä osin, että EU:n äärilinjan maat ja USA-fundamentalistit eivät saaneet tukea vaatimuksilleen Venäjän eristämisestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE), kirjallinen. (HU) Me emme saa antaa Euroopan maksaa Yhdysvalloista alkaneen rahoituskriisin ja keinottelun laskua. Tavalliset ihmiset eivät saa joutua kärsimään pankkien lyhytnäköisyyden ja keinottelijoiden ahneuden seurauksista.

Eurooppa-neuvoston hyväksymä sopimus saa toivottavasti tämän rahoituksellisen tsunamin vetäytymään. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden hallitusten tulee ennen muuta tehdä kaikkensa kriisin sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten lievittämiseksi, pitkän taantuman estämiseksi ja sijoitusten suojelemiseksi.

Meidän on kasattava varoja kansalaistemme suojelemiseksi. Tämän vuoksi Euroopan valtioiden on pakko laatia hätätoimenpiteitä, vähentää määrärahojen käyttöä ja jäädyttää väliaikaisesti suunniteltuja veronalennuksia ja jopa nostaa veroja. Nämä toimenpiteet ovat käynnissä niin Ranskassa kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, niin Italiassa kuin Latviassa. Ainoa tapa toteuttaa nämä toimenpiteet tehokkaasti on kansallisen yhteisymmärryksen kautta. Se, joka toimii kansallisen yhteisymmärryksen vastaisesti, vaarantaa kansakuntansa rahoituksellisen vakauden.

Meidän on tarkasteltava uudelleen markkinatalouden perusperiaatteita. Markkinoiden toiminnan valvonta yhteiskunnan toimesta on välttämätöntä, ei kilpailun estämiseksi, vaan sen asettamiseksi tarpeellisen sääntelyn alaiseksi. Euroopan parlamentti tukee ajatusta EU-tason rahoitus- ja pääomamarkkinoiden valvontaviranomaisesta, jota on aiemmin ehdottanut Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsány.

Me emme hyväksyä sitä, että syylliset pääsevät luikertelemaan tiehensä joutumatta edesvastuuseen. Heidän monen miljoonan dollarin palkkojensa jäädyttäminen ei ole rangaistus. Rangaistustoimenpiteitä tulee käyttää empimättä. Kansainvälisen rahoituskriisin aiheuttajien omaisuus tulee takavarikoida ja heidän varansa tulee jäädyttää.

 
  

(1)Ks. pöytäkirja.

Päivitetty viimeksi: 20. elokuuta 2009Oikeudellinen huomautus