Suulliset äänestysselitykset

– Anders Wijkmanin mietintö (A6-0366/2008)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Kannatan ehdotusta maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin, vähiten kehittyneiden maiden ja pienten, kehittyvien saarivaltioiden välille. Voidaan sanoa, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen aiheuttaa 80 miljardin Yhdysvaltain dollarin kustannukset, sillä avainasemassa olisi tietenkin metsäkadon pysäyttäminen trooppisissa sademetsissä. Tähän tarkoitukseen varatut 60 miljoonaa euroa – eli alle prosentti mainituista kustannuksista – ovat kuitenkin huomattava määrä niille maille, joille ilmastonmuutos on suurin uhka, mikäli varat vain käytetään tehokkaasti. Liittouma tarjoaa mahdollisuuden edellyttäen, että se toimii esimerkkinä ja metodologiakeskuksena ennaltaehkäisevälle riskinhallinnalle, joka liittyy ilmastonmuutoksen köyhimmissä maissa aiheuttamiin luonnonkatastrofeihin. Suurin heikkous on se, että toimia on valtaisa määrä, mutta niitä ei ole sovitettu yhteen. Liittouma ei saisi korvata humanitaarista apua, vaan sen avulla pitäisi rajata odotettavissa olevat katastrofit mahdollisimman pienelle alueelle järjestämällä tukea innovatiivisten ohjelmien kautta, vahvistamalla kansallisia ja paikallisia hallintorakenteita ja myös kouluttamalla vaarassa olevien saarivaltioiden asukkaita.

  Bogdan Pęk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestin mietintöä vastaan, sillä mielestäni komission, Euroopan parlamentin ja Eurooppa-neuvoston ehdottama suunnitelma hiilidioksidipäästöjen voimakkaasta vähentämisestä on jo sinänsä perusteiltaan virheellinen, eikä sillä ole asianmukaista oikeusperustaa. Lisäksi totean, että jos kyseinen strategia pantaisiin täytäntöön kotimaassani Puolassa, se menettäisi enemmän kuin kaiken sen, mitä se on tähän asti saanut suorien ja epäsuorien tukien sekä avustusten muodossa, ja joutuisi silti vielä maksamaan lisää. Tämä tarkoittaa, että strategia olisi tuhoisa monien kehitysmaiden taloudelle. Se ei olisi hyvä esimerkki muulle maailmalle, jonka oletetaan noudattavan maailmanlaajuisesti tätä periaatetta EU:ssa saavutettujen tulosten perusteella. Jos strategia kuitenkin toteutettaisiin vain EU:ssa, se tarkoittaisi 500 miljoonan euron täysin tarpeetonta haaskaamista.

– Jean-Marie Beaupuyn mietintö (A6-0356/2008)

  Victor Boştinaru, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietintö koskee koheesiopolitiikan tulevaisuutta. Oli vaikea löytää käytännön vastauksia, jotka pätisivät kaikkiin 27 jäsenvaltioon ja niiden erilaisiin hallinnointi- ja kumppanuusjärjestelmiin. Esittelijä on onnistunut esittämään hyvin konkreettisia ehdotuksia. Haluaisin korostaa kahta hallinnointiin liittyvää tekijää. Alue- ja paikallisviranomaisten toimintakykyä on lisättävä parantamalla ja tehostamalla tehtäväjakoa. On myös äärimmäisen tärkeää keskittyä varainhoitoa ja hankkeiden toteuttamista koskevan asiantuntemuksen ja hallintokapasiteetin puutteeseen alue- ja paikallistasolla. Mietinnössä korostetaan aiheellisesti osallisuutta edistävien prosessien ja täyden päätäntävallan keskeistä merkitystä kumppanuuksissa. Suurin mahdollinen määrä sidosryhmiä on saatava mukaan politiikan ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin, ja tätä varten tarvitaan pakolliset vähimmäisvaatimukset.

Olen erittäin tyytyväinen tapaan, jolla esittelijä on käsitellyt kaikkia ehdotuksiamme ja huolenaiheitamme, ja kiitän häntä vielä kerran erinomaisesta työstä.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Koska minulla on aiempaa kokemusta paikallishallinnosta, pidän esittelijä Jean Marie Beaupuyn tavoin kumppanuusperiaatetta olennaisena osana EU:n koheesiopolitiikkaa. Näin ollen äänestin mietinnön puolesta.

Onnistunut kumppanuus edellyttää määrättyä investointia, joka on tehtävä heti menettelyn alussa, mutta jatkossa se tuo ajan ja rahan säästöä sekä tehokkuutta. Erasmus-ohjelman perustaminen paikallisille edustajille edistäisi hyväksi todettujen menettelytapojen vaihtoa julkishallinnon alalla EU:n piirissä.

Kehotan asiasta vastaavia toimielimiä ja etenkin EU:n 12:ta uutta jäsenvaltiota, joihin kotimaani Slovakia kuuluu, noudattamaan huolellisesti kumppanuusperiaatetta ohjelmakaudella 2007–2013 ja hyödyntämään ainutlaatuista tilaisuutta alueiden välisten erojen poistamiseen. Paikallispoliitikot tuntevat alueensa erinomaisesti ja kykenevät löytämään kaikkein tehokkaimmat ratkaisut kaupunkiensa ja kyliensä ongelmiin, ja siksi kehotan jäsenvaltioita edistämään koheesiopolitiikan täytäntöönpanovallan hajauttamista keskusjohdolta alueille.

– Marielle De Sarnezin mietintö (A6-0294/2008)

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Kannatin lämpimästi Erasmus Mundus -ohjelman toista vaihetta muun korkea-asteen koulutuksen ohella. Kukaan ei varmasti epäile sitä, että eri maanosista tulevien älykkäiden nuorten integrointi on avainasemassa rauhan rakentamisen ja säilyttämisen kannalta, ei vain omalla mantereellamme vaan koko maailmassa. Opiskelijoiden kokemuspiiri laajenee ja he oppivat katsomaan asioita uudelta kannalta. Tämä kaikki saadaan aikaan suorilla kontakteilla, vieraskielisillä kursseilla ja tutustumalla erilaisiin kulttuureihin. Opiskelijoista tulee avoimempia ja suvaitsevaisempia. Näistä syistä kannatan voimakkaasti Erasmus Mundus -ohjelmasta laadittuun mietintöön sisältyvää uutta suunnitelmaa.

  Philip Claeys (NI). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Marielle De Sarnezin mietintöä vastaan, koska en voi hyväksyä sitä, että ohjelmaa jatkettaisiin puuttumatta olennaisesti syrjintään, joka kohdistuu apurahaa hakeviin eurooppalaisiin opiskelijoihin verrattuna muista maanosista tuleviin opiskelijoihin. Euroopan ulkopuolelta tuleva opiskelija saa 21 000 euron vuotuisen apurahan, kun taas eurooppalaiset opiskelijat, jotka haluavat opiskella Euroopan unionin ulkopuolella Erasmus Mundus -ohjelman kautta, joutuvat tyytymään 3 100 euroon. Koska näin merkittävälle epäjohdonmukaisuudelle ei löydy puolueetonta selitystä tai perustetta, tällainen syrjintä ei voi jatkua – eikä sen varsinkaan pidä jatkua – enää kauempaa.

– József Szájerin mietintö (A6-0297/2008)

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Esittelijänä, tai tässä tapauksessa geneettisesti muunnettujen mikro-organismien suljettua käyttöä koskevasta mietinnöstä annetun ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelijana haluan korostaa, että Euroopan parlamentin asemaa valvontamenettelyissä on vahvistettava. Euroopan kansalaiset pelkäävät GMO:ien käyttöä, ellei se ole avointa, ja parlamentin valvonta tarkoittaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä. Epäluottamusta voidaan hälventää vain täydellisellä avoimuudella. Myös geneettisesti muunnettujen mikro-organismien osalta tavoitteeksi olisi asetettava Euroopan parlamentin pakollinen osallistuminen terveyttä ja ympäristön turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Olen tyytyväinen siihen, että nyt myös Euroopan parlamentti on hyväksynyt tätä asiaa koskevat tarkistusehdotukseni, jotka saivat ympäristövaliokunnan yksimielisen tuen.

– Evelyne Gebhardtin mietintö (A6-0361/2008)

  Carlo Casini (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, minusta tuntuu, että minun on selvitettävä tarkemmin, miksi olen eri mieltä ja pidän epäoikeudenmukaisena sitä, että tarkistukset, joita Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä esitti Evelyne Gebhardtin mietintöön, olisi ilmoitettava rauenneiksi täysin eri asiasta toimitetun äänestyksen takia.

On aivan eri asia sanoa, että voidaan valita minkä tahansa maailman maan laki edellyttäen, ettei se loukkaa ihmisoikeuksia, kuin sanoa, että on mahdollisuus valita jonkin Euroopan unionin jäsenvaltion laki. Nämä ovat kaksi eri asiaa, ja siksi on mielestäni epäoikeudenmukaista, että jälkimmäistä aihetta koskevat tarkistukset on peruutettava.

Hyväksyn kuitenkin – ja toivon, että tätä asetusta koskevan keskustelun edistyessä perusteluni hyväksytään – Euroopan oikeudellisen alueen perustamista koskevat yhdenmukaiset EU:n toimet. Ei ole järkevää soveltaa Kiinan lainsäädäntöä tai jonkin kaukaisen Tyynenmeren valtion lainsäädäntöä esimerkiksi niin arkaluonteisessa asiassa kuin avioliitto, kun sen sijaan EU:n 27 jäsenvaltion yhdistäminen on kiireellinen ja välttämätön tavoite.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Avioero kuuluu valitettavasti Eurooppalaisen kulttuurin pimeään puoleen, ja niin kutsuttujen kansainvälisten avioerojen määrä kasvaa. Lapset kärsivät aina eniten. Kansainväliset avioerot aiheuttavat myös kiistoja siitä, missä maassa pidetään lasten tulevaisuuden ratkaiseva oikeudenkäynti. Kannatin toimenpidettä, jossa edellytetään avioeroa hakevia kansainvälisiä aviopareja koskevien sääntöjen selkeyttämistä, sillä molemmilla osapuolilla on sopimukseen perustuva mahdollisuus valita sopiva tuomioistuin ja siten sen jäsenvaltion lainsäädäntö, joka jollain tavoin liittyy heihin. Tämä on tärkeää etenkin silloin, kun avioparit elävät sellaisessa maassa, jonka kansalaisia he eivät kumpikaan välttämättä ole. Eri jäsenvaltioiden oikeussäännöissä on suuria eroja, ja niinpä lisäedistystä on sekin, että Euroopan parlamentti on antanut komissiolle toimenpiteeseen liittyvän tehtävän: erilaiset tiedot kattavan yleisen internet-tietojärjestelmän kehittämisen. Mainittakoon, että kansainväliset avioerot koskettavat nykyisin 170 000:tta avioparia ja heidän lapsiaan joka vuosi.

  David Sumberg (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos kun kutsuitte minua. Minä ja parlamentin konservatiivivaltuuskunta äänestimme Evelyne Gebhardtin mietintöä vastaan. Ennen parlamenttiin tuloani toimin lakimiehenä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja hoidin toisinaan myös avioeroasioita. Mielestäni tämä veisi asioita huonompaan suuntaan. On kunkin kansallisvaltion asia ratkaista, mitä lainsäädäntöä tällaisiin asioihin sovelletaan.

Euroopan komissiolla tai muilla EU:n toimielimillä ei ole mitään syytä puuttua asiaan. Kaikilla mailla on erilaiset perinteet, erilaiset käsitykset avioerosta, erilaiset uskomukset, erilaiset uskonnot ja erilaiset taustat, ja on aivan oikein, että kukin maa ottaa sen huomioon. Meidän ei pitäisi hyväksyä sitä, että jokin ylempi elin määrää tekemisistämme.

Arvoisa puhemies, kiitos saamastani tilaisuudesta ja poliittisella uralla saavuttamastani ikimuistoisesta hetkestä, jolloin voin vilpittömästi todeta, että olen puhunut aivan kertakaikkisen tyhjälle istuntosalille, ellei teitä oteta lukuun.

Kirjalliset äänestysselitykset

– Angelika Nieblerin mietintö (A6-0367/2008)

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Kannatin äänestyksessä Angelika Nieblerin mietintöä (A6-0367/2008) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta. Uusi-Seelanti on ainoa Euroopan ulkopuolinen teollisuusmaa, jonka kanssa Euroopan yhteisö ei ole vielä tehnyt tiede- ja teknologiasopimusta.

Yhteisön ja Uuden-Seelannin välinen yhteistyö perustuu tällä hetkellä komission ja Uuden-Seelannin hallituksen väliseen epäviralliseen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevaan sopimukseen, joka allekirjoitettiin ja tuli voimaan 17. toukokuuta 1991. Sopimuksessa ei kuitenkaan edellytetä yhteistyön institutionalisoitua koordinointia, eikä siihen sisälly erityissääntöjä immateriaalioikeuksien käsittelystä ja suojaamisesta. Uuteen-Seelantiin äskettäin tekemäni vierailun ansiosta minulla on ollut tilaisuus keskustella joidenkin kyseisen maan korkeimpien virkamiesten kanssa, jotka vahvistivat olevansa kiinnostuneita tämän yhteistyön tiivistämisestä elintarvikkeiden, maatalouden ja bioteknologian, tieto- ja viestintäteknologian, terveyden, ympäristön sekä tutkijoiden liikkuvuuden alan puiteohjelman avulla.

Kyseiset alat vastaavat täysin niitä aloja, joita komissio pitää EU:n kannalta mielenkiintoisimpina ja lupaavimpina tulevaa yhteistyötä ajatellen. Sen ansiosta yhteistyömahdollisuuksia tämän teollisuusmaan kanssa voidaan hyödyntää täysimittaisesti.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. − (SV) Ruotsia edustavat konservatiivijäsenet kannattavat komission ehdotusta sellaisen erityisohjelman perustamisesta, jolla autetaan köyhimpiä kehitysmaita varautumaan ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Hyväksymme myös komission ehdotuksesta laaditun parlamentin mietinnön pääsisällön ja olemme siksi päättäneet äänestää mietinnön puolesta.

Vastustamme kuitenkin vaatimusta lisätä maailmanlaajuiseen ilmastonmuutosliittoumaan varattuja määrärahoja nykyisestä 60 miljoonasta eurosta 2 miljardiin euroon vuonna 2010. Vastustamme myös ehdotusta varata vähintään 25 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän tulevista tuloista tämän talousarviolisäyksen rahoittamiseen.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Asetuksessa (EY) N:o 639/2004 säädetään joistakin poikkeuksista, jotka liittyvät elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 13 artiklassa säädettyihin laivastoon lisäämistä ja laivastosta poistoa koskeviin järjestelyihin.

Koska komission säädös, jonka nojalla asianomaisten jäsenvaltioiden sallittiin myöntää valtiontukea, annettiin kuitenkin myöhäisessä vaiheessa, ja koska telakoiden kapasiteetti on rajallinen, on mahdotonta noudattaa asetuksessa (EY) N:o 639/2004 31 päiväksi joulukuuta 2008 vahvistettua määräaikaa, johon mennessä uusimiseen myönnettävää valtiontukea saavat kalastusalukset on lisättävä laivastoon.

Mietinnössä Euroopan parlamentti ja erityisesti sen kalatalousvaliokunta kannattivat alusten uusimiseen ja rekisteröintiin tarkoitetun valtiontuen määräaikojen jatkamista sekä voimassa olevan nykyisen asetuksen että Euroopan komission esittämän ehdotuksen osalta. Ehdotuksen mukaan määräaikaa pitäisi jatkaa vain vuodella, toisin sanoen 31. joulukuuta 2009 saakka.

Syrjäisimpien alueiden laivastojen uusimiseen tarkoitetun valtiontuen jatkaminen 31. joulukuuta 2009 saakka ja mahdollisuus rekisteröidä aluksia 31. joulukuuta 2011 saakka auttavat merkittävästi edellä mainittujen rajoitusten huomioon ottamisessa.

Sen vuoksi äänestin mietinnön puolesta.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Vierailin 19.–27. heinäkuuta Uudessa-Seelannissa Euroopan parlamentin 11-henkisen valtuuskunnan jäsenenä. Tämä edistynyt ja vauras eurooppalaishenkinen maa on yli 27 000 kilometrin päässä Slovakiasta. Tapaamisemme Aucklandin yliopiston Eurooppa-instituutin opiskelijoiden ja Christchurchissa sijaitsevan Canterburyn yliopiston opiskelijoiden kanssa olivat hyvin mielenkiintoisia. Keskustelimme Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta sekä EU:n ja Uuden-Seelannin välisistä yhteistyömahdollisuuksista tieteen ja tutkimuksen aloilla. Tästä syystä kannatan kuulemismenettelyn yhteydessä Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemistä, ja näin ollen äänestin esittelijä Angelika Nieblerin mietinnön puolesta.

Uusi-Seelanti on yksi maailman vähiten saastuneista maista, ja se on syystäkin tästä ylpeä. Uusiseelantilaisten ohjenuorana on iskulause: "Vihreä, puhdas ja turvallinen". Uuden-Seelannin sähköstä noin kaksi kolmasosaa tuotetaan vesivoimalla. Myös valtavia kuumavesivarantoja käytetään sähköntuotantoon. Ydinvoimaa ei ole lainkaan.

Olen vakaasti sitä mieltä, että ilmastonmuutoksen torjumista koskeva keskinäinen yhteistyö ja yhteisten toimintamallien kehittäminen tieteen, tutkimuksen ja innovaatioiden alalla osoittautuvat hyödyllisiksi molemmille osapuolille.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin äänestyksessä Angelika Nieblerin mietintöä Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä. Kuten ehdotuksesta neuvoston päätökseksi huomataan, Uusi-Seelanti on ainoa Euroopan ulkopuolinen teollisuusmaa, jonka kanssa yhteisö ei ole vielä tehnyt virallista tiede- ja teknologiasopimusta. Tästä syystä sekä yhä monimutkaisempien teknologisten innovaatioiden ja nopean tieteellisen kehityksen takia yhteisön on mielestäni nyt jos koskaan tarkoituksenmukaisinta virallistaa nykyinen yhteistyösopimus, jotta yhteistoimintaa voidaan tiivistää erityisesti niillä aloilla, jotka ovat entistäkin tärkeämpiä, kuten terveyden, bioteknologian ja tieto- ja viestintätekniikan alalla.

Mielestäni yhteisö voi tämän ansiosta hyödyntää täysimääräisesti henkisen omaisuuden tehokkaan suojelun ja teollis- ja tekijänoikeuksien oikeudenmukaisen jakamisen periaatteisiin perustuvaa yhteistyömahdollisuutta Uuden-Seelannin kanssa.

– Paolo Costan mietintö (A6-0374/2008)

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, kannatin äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Euroopan yhteisön välisen turvatoimien auditointeja/tarkastuksia ja niihin liittyviä kysymyksiä koskevan yhteistyöpöytäkirjan tekemisestä annetusta lausunnosta (KOM(2008)0335 – C6-0320/2008 – 2008/0111(CNS)).

Hyvä Paolo Costa, esittelijä on aiheellisesti korostanut, että yhteistyöpöytäkirja tiivistää yhteisön ja ICAOn välisiä suhteita yhteisön siviili-ilmailupolitiikan tavoitteiden mukaisesti. On erityisen tärkeää pitää mielessä, että neuvotellun pöytäkirjan täytäntöönpano edistää tyypillisesti niukkojen voimavarojen tehokkaampaa hyödyntämistä seurannan ja säädösten noudattamisen valvonnan alalla. Päätöksen täytäntöönpanon pitäisi tuottaa merkittäviä hyötyjä jäsenvaltioille.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Tämän mietinnön aiheena olevalla yhteistyöpöytäkirjaluonnoksella pyritään vähentämään merkittävästi Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) yksittäisiä auditointeja jäsenvaltioissa. Tätä varten ICAO arvioi Euroopan komission lentoturvallisuuden tarkastusjärjestelmän.

Näin ollen yhteistyöpöytäkirja tiivistää yhteisön siviili-ilmailupolitiikan tavoitteiden mukaisesti yhteisön ja ICAOn välistä suhdetta ja mahdollistaa jäsenvaltioiden rajallisten resurssien paremman hyödyntämisen noudattamisen valvonnan alalla.

Jäsenvaltioilla on tähän saakka ollut kaksi noudattamisen valvomisjärjestelmää, joilla on sama tavoite ja suurelta osin sama soveltamisala. Totean vielä kerran, että tämän toiminnan keskeinen tavoite on saatavilla olevien voimavarojen järkevämpi käyttö.

EU:n luottamuksellisten tietojen asianmukaisen käsittelyn takaamiseksi ICAOn on noudatettava yhteisön sääntöjä, ja komissio valtuutetaan tarkastamaan paikalla, millaisia turvatoimia ICAO on toteuttanut.

Siksi äänestin Paolo Costan mietinnön puolesta.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin äänestyksessä Paolo Costan mietintöä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ja Euroopan yhteisön välisen turvatoimien auditointeja/tarkastuksia koskevan yhteistyöpöytäkirjan tekemisestä. Mielestäni riippuvuus kahdesta noudattamisen valvomisjärjestelmästä, joilla on sama tavoite ja suurelta osin sama soveltamisala, johtaa paitsi siihen, että toimivaltaiset elimet kohdentavat voimavaroja tehottomasti myös – mikä tärkeintä – siihen, että kustannukset ja käytettävissä olevien niukkojen voimavarojen hyödyntäminen kuormittavat jäsenvaltioita. Siksi kannatan ehdotusta ICAOn ja Euroopan komission välisestä yhteistyöstä tässä asiassa.

– Diana Wallisin mietintö (A6-0380/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Englantilaisen kollegani Diana Wallisin mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa hyväksytään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta. Ehdotuksen lähtökohtana on halu yhteisön lainsäädännön konsolidointiin, jota kutsutaan – mielestäni epäasianmukaisesti – kodifioinniksi. Tämä on erinomainen toive, mutta säädösten kehitys ja monimutkaisuus huomioon ottaen on mielestäni valitettavaa, että komissio ei ole tarkistanut 1. huhtikuuta 1987 vahvistamaansa kantaa, jossa se ohjeistaa yksiköitään toteuttamaan säädösten kodifioinnin viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Samalla komissio kuitenkin korosti, että kyseessä on vähimmäissääntö ja että yhteisön oikeuden selkeyden ja ymmärrettävyyden edistämiseksi yksiköiden olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat tekstit mahdollisimman lyhyin väliajoin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kodifiointi koskee lukuisia vuosina 1972, 1983, 1990, 2000 ja 2005 annettuja direktiivejä sekä niiden muutossäädöksiä. Nähdäkseni yhteisön oikeuden konsolidointitoimien pitäisi kuulua Euroopan komission painopistealoihin.

  Šarūnas Birutis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Yhteisön oikeutta on pyrittävä yksinkertaistamaan ja selkeyttämään, jotta siitä saataisiin ymmärrettävämpää ja luettavampaa kaikille kansalaisille. Näin he saisivat uusia mahdollisuuksia ja tilaisuuksia käyttää heille myönnettyjä erityisoikeuksia.

Tämä tavoite jää saavuttamatta, jos useita kertoja ja usein huomattavilta osin muutettuja säännöksiä ei koota yhteen, vaan jotkut niistä löytyvät alkuperäisestä säädöksestä ja toiset myöhemmistä muutossäädöksistä. Kulloinkin voimassa olevien säännösten selvittämiseksi on sen vuoksi tutkittava ja vertailtava useita eri säädöksiä.

Useita kertoja muutetut säädökset on tästä syystä tärkeää kodifioida, jotta yhteisön oikeudesta tehtäisiin selkeää ja läpinäkyvää.

– Diana Wallisin mietintö (A6-381/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Englantilaisen kollegani Diana Wallisin mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa hyväksytään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yksinkertaisista paineastioista. Ehdotuksen lähtökohtana on halu yhteisön lainsäädännön konsolidointiin, jota kutsutaan – mielestäni epäasianmukaisesti – kodifioinniksi. Tämä on erinomainen toive, mutta säädösten kehitys ja monimutkaisuus huomioon ottaen on mielestäni valitettavaa, että komissio ei ole tarkistanut 1. huhtikuuta 1987 vahvistamaansa kantaa, jossa se ohjeistaa yksiköitään toteuttamaan säädösten kodifioinnin viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Samalla komissio kuitenkin korosti, että kyseessä on vähimmäissääntö ja että yhteisön oikeuden selkeyden ja ymmärrettävyyden edistämiseksi yksiköiden olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat tekstit mahdollisimman lyhyin väliajoin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kodifiointi koskee lukuisia vuosina 1987, 1990 ja 1993 annettuja direktiivejä ja niiden muutossäädöksiä. Nähdäkseni yhteisön oikeuden konsolidointitoimien pitäisi kuulua Euroopan komission painopistealoihin, eikä tilanne ole nykyisin kunnossa varsinkaan jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten kannalta.

  Šarūnas Birutis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Jäsenvaltioiden on kaikin tarvittavin keinoin varmistettava, että paineastiat saatetaan markkinoille ja otetaan käyttöön vain, jos ne oikein asennettuina, huollettuina ja käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettyinä ovat turvallisia ihmisille, kotieläimille ja omaisuudelle. Valmistajan on huolehdittava siitä, että astiat ovat EY-tyyppitarkastustodistuksessa tarkoitetun tyypin ja valmistussuunnitelman kuvauksen mukaisia. Lisäksi valmistajan on kiinnitettävä astioihin CE-merkintä ja laadittava vaatimustenmukaisuusvakuutus. Direktiiviä sovelletaan sarjatuotantona valmistettaviin yksinkertaisiin paineastioihin. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät erityisesti ydinvoimakäyttöön suunnitellut paineastiat, laivojen tai lentokoneiden voimanlähteisiin liittyvät paineastiat ja sammuttimet.

Ehdotuksen tarkoituksena on kodifioida yksinkertaisia paineastioita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta 25 päivänä kesäkuuta 1987 annettu neuvoston direktiivi 87/404/ETY. Uudella direktiivillä muutetaan useita säädöksiä, joiden säännökset sisältyvät siihen. Tässä ehdotuksessa ei muuteta kodifioitavien säädösten asiasisältöä, vaan säädökset ainoastaan yhdistetään, kun niihin on tehty kodifioinnin edellyttämät muutokset.

– Diana Wallisin mietintö (A6-385/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Englantilaisen kollegani Diana Wallisin mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa hyväksytään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lääkkeiden lisäsuojatodistuksesta. Ehdotuksen lähtökohtana on halu yhteisön lainsäädännön konsolidointiin, jota kutsutaan – mielestäni epäasianmukaisesti – kodifioinniksi. Säädösten kehitys ja monimutkaisuus huomioon ottaen on mielestäni valitettavaa, että komissio ei ole tarkistanut 1. huhtikuuta 1987 vahvistamaansa kantaa, jossa se ohjeistaa yksiköitään toteuttamaan säädösten kodifioinnin viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Samalla komissio kuitenkin korosti, että kyseessä on vähimmäissääntö ja että yhteisön oikeuden selkeyden ja ymmärrettävyyden edistämiseksi yksiköiden olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat tekstit mahdollisimman lyhyin väliajoin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa konsolidointi koskee vuonna 1992 annettua neuvoston asetusta ja sen neljää muutossäädöstä vuosilta 1994, 2003, 2005 ja 2006. Nähdäkseni yhteisön oikeuden konsolidointitoimien pitäisi kuulua Euroopan komission painopistealoihin, eikä tilanne ole nykyisin kunnossa varsinkaan jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten kannalta.

– Diana Wallisin mietintö (A6-386/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Englantilaisen kollegani Diana Wallisin mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa hyväksytään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta. Ehdotuksen lähtökohtana on halu yhteisön lainsäädännön konsolidointiin, jota kutsutaan – mielestäni epäasianmukaisesti – kodifioinniksi. Säädösten kehitys ja monimutkaisuus huomioon ottaen on mielestäni valitettavaa, että komissio ei ole tarkistanut 1. huhtikuuta 1987 vahvistamaansa kantaa, jossa se ohjeistaa yksiköitään toteuttamaan säädösten kodifioinnin viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Samalla komissio kuitenkin korosti, että kyseessä on vähimmäissääntö ja että yksiköiden olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat tekstit mahdollisimman lyhyin väliajoin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa konsolidointi koskee vuonna 1993 annettua neuvoston asetusta ja sen kolmea muutossäädöstä vuosilta 2000, 2002 ja 2005. Nähdäkseni yhteisön oikeuden konsolidointitoimien pitäisi kuulua Euroopan komission painopistealoihin, eikä tilanne ole nykyisin kunnossa varsinkaan jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten kannalta.

– Diana Wallisin mietintö (A6-379/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Englantilaisen kollegani Diana Wallisin mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa hyväksytään kuulemismenettelyn mukaisesti ehdotus neuvoston asetukseksi perustamissopimuksen 81 artiklan soveltamisesta lentoliikenteen alaan. Ehdotuksen lähtökohtana on halu yhteisön lainsäädännön konsolidointiin, jota kutsutaan – mielestäni epäasianmukaisesti – kodifioinniksi. Säädösten kehitys ja monimutkaisuus huomioon ottaen on mielestäni valitettavaa, että komissio ei ole tarkistanut 1. huhtikuuta 1987 vahvistamaansa kantaa, jossa se ohjeistaa yksiköitään toteuttamaan säädösten kodifioinnin viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Samalla komissio kuitenkin korosti, että kyseessä on vähimmäissääntö ja että yksiköiden olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat tekstit mahdollisimman lyhyin väliajoin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa konsolidointi koskee vuodelta 1987 peräisin olevaa neuvoston asetusta ja sen viittä muutossäädöstä vuosilta 1990, 1992, 1994, 2003 ja 2004. Nähdäkseni yhteisön oikeuden konsolidointitoimien pitäisi kuulua Euroopan komission painopistealoihin, eikä tilanne ole nykyisin kunnossa varsinkaan jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten kannalta.

– Alain Lamassouren mietintö (A6-0342/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Erinomaisen ranskalaiskollegani ja entisen ministerin Alain Lamassouren mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa hyväksytään muutettu ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen soveltamisesta vuonna 2000 annetun asetuksen muuttamisesta. Jäsenten suuren enemmistön tavoin on mielestäni hyvä muistaa, että neuvosto on pyytänyt komissiota tekemään kattavan ja perinpohjaisen analyysin kaikista Euroopan unionin menoihin ja omiin varoihin liittyvistä näkökohdista ja toimittamaan sille kertomuksen vuonna 2008/2009. Talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisesti kannatan sitä, että parlamentti osallistuu asianmukaisesti analyysin kaikkiin vaiheisiin. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että nykyinen rahoituskehys 2007–2013 on hyväksytty osana poliittista kompromissia, jonka tarkoituksena on tarkastella uudelleen Yhdistyneen kuningaskunnan maksuosuuteen tehtyä korjausta.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskeva Alain Lamassouren mietintö on selvästi suunniteltu luonteeltaan ideologiseksi. Siteeraan mietintöä, jonka mukaan parlamentti kieltäytyy sekaantumasta "…vanhentuneena, epäoikeudenmukaisena ja kaikkea muuta kuin avoimena pitämänsä järjestelmän yksityiskohtiin…". Esittelijän mielestä järjestelmän suurin vika on siinä, että asiasta ei päätä Euroopan parlamentti.

Sen perusteella, mitä parlamentissa on sanottu, se tarkoittaa aivan samaa kuin että EU olisi jonkin ajan päästä alkanut periä uutta veroa suoraan eurooppalaisilta veronmaksajilta. (Kansalaisten tai heidän edustajiensa) vapaaseen suostumukseen perustuva verotus on oikeusvaltion olennainen periaate aivan kuten veronkanto on valtion etuoikeus.

Tässä ongelma juuri onkin. Euroopan unioni ei ole valtio eikä voi missään olosuhteissa ottaa tehtäväkseen veronkantoa. Jättämällä huomiotta sen, että ranskalaiset, hollantilaiset ja irlantilaiset hylkäsivät EU:n perustuslain, EU osoittaa lisäksi johdonmukaisesti, että se vähät välittää yksittäisten kansakuntien vapaasta suostumuksesta. Valitettavasti se turvautuu mieluummin valheisiin, manipulointiin tai jopa voimaan.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin äänestyksessä Alain Lamassouren mietintöä ehdotuksesta neuvoston asetukseksi yhteisöjen omien varojen järjestelmän muuttamisesta. Olen samaa mieltä järjestelmän perusteista ja yhdyn esittelijän näkemykseen, jossa hän myönsi, että komission uusin päätös, jossa ilmoitetaan omia varoja koskevan soveltamisasetuksen päivittämisestä 7. kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen mukaisesti, tekisi nykyisessä sanamuodossaan menettelystä vieläkin monimutkaisemman, koska siinä säädettäisiin jatkuvista poikkeuksista ja määrättyjä jäsenvaltioita koskevista erityisehdoista.

Näin ollen väittäisin, että omien varojen järjestelmän toimintaa koskevassa yleisessä kertomuksessa, joka on välttämätöntä laatia, olisi otettava huomioon Euroopan parlamentin aktiivinen osallistuminen avoimuuden lisäämiseen tarkoitettuja asianmukaisia toimenpiteitä koskevien ehdotusten tekemiseen.

- Gérard Deprez'n mietintö (A6-0408/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Belgialaisen kollegani Gérard Deprez'n mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa muutetaan luonnosta neuvoston puitepäätökseksi eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosoikeudenkäyntejä varten. Hyvin monien kollegojeni tavoin kannatan ehdotusta neuvoston puitepäätökseksi, jossa säädetään vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta eurooppalaiseen luovuttamismääräykseen esineiden, asiakirjojen ja tietojen hankkimiseksi rikosoikeudenkäyntejä varten. Eurooppalaisella luovuttamismääräyksellä, jäljempänä "eurooppalainen todisteiden luovuttamismääräys", edistetään nopeampaa ja tehokkaampaa oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa ja korvataan nykyinen rikosasioissa annettavan keskinäisen oikeusavun järjestelmä Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Sen lisäksi, että suhtaudumme hyvin varauksellisesti Euroopan parlamentin mietinnön joidenkin näkökohtien analysointiin, olemme eri mieltä lakien yhdenmukaistamisesta ja etenkin eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä koskevien yhteisten menettelyjen käyttöönotosta. Kyseinen aloite toteutetaan Euroopan rikosoikeusalueen perustamisen yhteydessä.

Euroopan komissio on kuuluisa lukemattomista ehdotuksista, joita se on esittänyt oikeuden ylikansallistamisesta EU:n tasolla, asettaen siten keskeisiltä osin kyseenalaiseksi jäsenvaltioiden täysivaltaisuuden ja niiden velvollisuuden suojella kansalaistensa oikeuksia.

Tämänkertaisessa kuulemismenettelyssä Euroopan parlamentti kannattaa rajat ylittävää todisteiden keräämistä samalla toimintaperiaatteella eurooppalaisen pidätysmääräyksen kanssa. Euroopan parlamentin enemmistö haluaa poistaa neuvoston hyväksymän "territoriaalisuuslausekkeen" (jonka ansiosta jäsenvaltio voisi kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista todisteiden luovuttamismääräystä tietyin edellytyksin) ja puuttuu siten jäsenvaltioiden täysivaltaisuuteen.

Euroopan parlamentti on "yleensä paavillisempi kuin paavi itse", ja sen perimmäisenä tarkoituksena on panna toimeen jo kolmesti hylätty ehdotus perussopimukseksi varsinkin oikeus- ja sisäasioiden alalla ja siten perustaa "Euroopan rikosoikeusalue" ja, kuten esittelijä toteaa, välttää "veto-oikeuden salliminen jäsenvaltioille".

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin äänestyksessä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajan Gérard Deprez'n mietintöä, joka koskee neuvoston puitepäätöstä eurooppalaisesta todisteiden luovuttamismääräyksestä. Olen samaa mieltä mietinnön tavoitteesta ja siinä esitetystä kannasta.

Rajat ylittävän todisteiden keräämisen helpottaminen on epäilemättä tärkeä vaihe siirryttäessä kohti oikeuden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamista. Tämä periaate toimii lähtökohtana oikeudelliselle yhteistyölle, jonka perimmäisenä tavoitteena on tehostaa ja nopeuttaa jäsenvaltioiden välistä oikeusapua. Korostaisin, että Euroopan oikeudellisen alueen yhtenäisyyden turvaamiseksi ja sen varmistamiseksi, että oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa tuottaa toivottuja tuloksia, kaikkien jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön lainsäädännölliset puitteet, ja kansallisten oikeusviranomaisten keskinäistä avunantoa olisi helpotettava säädöksillä, tietenkään henkilötietosuojaa unohtamatta.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Yhteisössä olisi asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi jäsenvaltioiden kansalaisten turvallisuuden varmistaminen ja oikeusjärjestelmän nopea ja tehokas toiminta. Tällä on merkitystä järjestäytyneen rikollisuuden, ja etenkin rajat ylittävän rikollisuuden, nopean lisääntymisen takia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä kaikkiin säädöksiin, joilla voidaan helpottaa rikosprosesseja ja auttaa rikoksentekijöiden tuomitsemisessa.

Eurooppalainen todisteiden luovuttamismääräys mahdollistaa toisessa jäsenvaltiossa langetettujen tuomioistuimen päätösten automaattisen tunnustamisen. Tämä on varsin ongelmallista, koska se aiheuttaa kauaskantoisia muutoksia jäsenvaltioiden rikosprosesseihin. Eurooppalaisen todisteiden luovuttamismääräyksen toimeenpano on erittäin vaikeaa, koska rikosoikeudellisten menettelyjen kirjo on laaja ja luovuttamismääräyksiä koskevassa laissa on suuria eroavaisuuksia. Sen sijaan, että komissio ja Euroopan parlamentti puuttuisivat niin arkaluonteisiin aloihin kuin tietyn maan rikosoikeudellisiin menettelyihin, niiden pitäisi keskittyä saamaan jäsenvaltioiden poliisivoimien välinen yhteistyö parhaalle mahdolliselle tasolle. Tämä voitaisiin toteuttaa sellaisten elinten kuin Eurojustin ja Euroopan poliisiakatemian avulla.

– Niels Buskin mietintö (A6-0340/2008)

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. − (SV) EU:n noudattama kalastuspolitiikka ei perustu, eikä ole koskaan perustunutkaan, tarkoin harkittuihin yhteisiin päätöksiin. Euroopan kalakannat ovat pienentyneet jyrkästi viime vuosina, ja tilanteen muuttamiseksi on tehty hyvin vähän. EU:n pitäisi ajaa sellaista kalastuspolitiikkaa, jolle on leimallista pitkän aikavälin kaukonäköinen ajattelutapa.

Niels Buskin mietintö on kuitenkin monin tavoin muutos parempaan suuntaan. Perusteluosassa todetaan muun muassa, että turskakantojen elvyttäminen on äärimmäisen tärkeä kysymys ja että paras menetelmä olisi turskan kalastuksen kieltäminen kokonaan, vaikka tämä toimenpide tuonnempana hylätäänkin. Valitettavasti mietintöön tehdyissä tarkistuksissa ei oteta huomioon Niels Buskin perusteluissa ilmaisemaa huolenaihetta.

Ehdotetut tarkistukset ovat aivan liian tehottomia, jotta niillä olisi mitään todellista merkitystä. On erittäin valitettavaa, että mietinnössä edistetään jo ennestään riittämättömän pyyntiponnistuksen sääntelyn uudelleentarkastelua turskakantojen "olennaisesti parannuttua". On järkevää ehdottaa, että sen sijaan pitäisi keskittyä turvaamaan kantojen nykyistä laajempi elpyminen. Vasta sitten voimme alkaa käsitellä mahdollista uudelleentarkastelua. Näin ollen mietinnössä annetaan täysin virheellisesti ymmärtää, että ongelma on pian ratkaistu ja että sen jälkeen pitäisi käynnistää järjestelmän uudelleentarkastelu. Asia on todellisuudessa päinvastoin. Tämän vuoksi äänestin mietintöä vastaan.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. − (EN) En kannattanut Niels Buskin mietintöä. Tiedämme kaikki, että turskakantojen elpyminen on tärkeää. On selvää, että turskaa voidaan saada sivusaaliiksi muiden lajien kalastuksen yhteydessä. Silti mietinnön ehdotus kokonaispyyntiponnistuksen vähentämisestä Cornwallista Severn-joen suistoalueelle ulottuvalla alueella on vaikutuksiltaan voimakas ja jyrkkä. Kyseistä aluetta edustavana Euroopan parlamentin jäsenenä en ole vielä vakuuttunut siitä, että näin pitkälle meneviin ja nopeisiin toimiin on tarvetta. Lisätodisteet voisivat kyllä saada minut vakuuttuneeksi.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Mietinnön tarkoituksena on "hioa" turskakantojen elvytysstrategiaa.

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) kiinnitettyä marraskuusta 2000 huomiota siihen, että turskakannan romahtamisen riski on hyvin suuri Pohjanmerellä ja Skotlannin länsipuolella, ja joulukuussa 2000 pidetyssä neuvoston kokouksessa kalastusasioista vastaavat ministerit ja komissio ovat ilmaisseet huolensa kantojen vakavasta tilasta.

Koska tilanne eri pyyntialueilla vaihtelee, Euroopan parlamentin mietinnön tavoitteena on turvata joustavampi toiminta ja ottaa huomioon erilaiset pyyntiedellytykset ja kantojen erilainen tilanne niillä alueilla, joihin turskan elvytyssuunnitelmia sovelletaan.

Yksi mietinnön painopistealoista on turvata asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ja jäsenvaltioiden tiiviimpi mukanaolo turskakantojen tehokkaassa hallinnassa. Nimenomainen viittaus alueellisiin neuvoa-antaviin toimikuntiin ja jäsenvaltioihin säädöksissä on selvä osoitus siitä, että EU:n toimielimillä on vakaa aikomus ottaa kyseiset sidosryhmät mukaan kalastuksenhoitojärjestelmien kehittämiseen tulevaisuudessa.

Äänestin tämän mietinnön puolesta.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Turskakannan tilanne on erittäin vakava ja edellyttää välittömiä ja tehokkaita toimia. Komission ehdotukset ovat kuitenkin riittämättömiä ja puutteellisia monilla aloilla.

On myös mielenkiintoista, että parlamentti on aivan yllättäen päättänyt, että kysymystä on käsiteltävä kansallisesti. Kyse on selvästi siitä, että komission ehdotusta pyritään heikentämään kalastusalan hyväksi. Tässä yritetään yksinkertaisesti jotain sellaista, mikä ei voi onnistua.

Olemme äänestäneet mietintöä vastaan edellä mainituista syistä.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestin ehdotuksesta neuvoston asetukseksi asetuksen (EY) N:o 423/2004 muuttamisesta turskakantojen elpymisen osalta ja asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta laaditun mietinnön puolesta.

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) mukaan Pohjanmeren turskakantojen tila on erittäin vakava. Kaloja pyydetään liikaa, ja erityisesti pyydetään liian paljon keskenkasvuisia kaloja. Tämä vähentää lajien elpymismahdollisuuksia.

Esittelijä Niels Busk on korostanut seurannan ja sääntöjen noudattamisen valvonnan tarvetta. Hän on myös taipuvainen kannattamaan komission näkemystä pyynnin uudelleentarkastelun, hallinnointijärjestelmän yksinkertaistamisen ja poisheittojen vähentämisen tarpeesta. Kalastuksen kieltäminen on mahdotonta yhteiskunnallisten ja taloudellisten seurausten takia, mutta turskakantojen elvytyssuunnitelman toteuttamiseksi tarvitaan välittömiä toimia.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) Kannatan tätä toimenpidettä turskan elvytyssuunnitelmaan liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Suunnitelma laadittiin vuonna 2004, ja se on selvästi osoittautunut tehottomaksi. Lukuisista toimenpiteistä huolimatta turskakannoissa on havaittavissa vain vähäisiä elpymisen merkkejä.

Tärkein tässä ehdotuksessa esitetty näkökohta liittyy poisheittojen vähentämiseen. Nykyisen elintarvikepulan ja kalastajien äärimmäisen vaikean tilanteen takia tätä voidaan pitää vain täysin epäjohdonmukaisena käytäntönä ja tuhlauksena.

Suurimpien sallittujen saaliiden kiintiö on erittäin pieni, ja kalastajien on pakko heittää suuria määriä kalaa takaisin mereen siitäkin huolimatta, ettei tällainen käytäntö millään tavoin edistä kantojen elvytystoimia.

Toimenpiteiden toteuttamista turskakantojen suojelemiseksi on luonnollisesti jatkettava. Kokonaistilanne on kuitenkin aina otettava huomioon. Ilmastonmuutoksella ja ilmaston lämpenemisen vaikutuksella saattaa olla suurempi vaikutus kantojen uhanalaisuuteen kuin kalastajilla, jotka yrittävät vain saada toimeentulonsa kalastusalalta.

- Kyösti Virrankosken mietintö (A6-0412/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Suomalaisen kollegani Kyösti Virrankosken mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa, jossa on tarkoitus hyväksyä tarkistuksia tekemättä Euroopan unionin lisätalousarvio nro 7/2008, joka koskee 12,8 miljoonan euron maksusitoumus- ja maksumäärärahojen käyttöönottoa Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta. Määrä on varattu Ranskan merentakaisten departementtien, Guadeloupen ja Martiniquen, asukkaiden auttamiseen. Kyseiset alueet kärsivät huomattavia vahinkoja Dean-hirmumyrskyn seurauksena elokuussa 2007. Tällä esityksellä lisätalousarvioksi ei ole vaikutusta talousarvioon, koska siinä edellytetään vastaavan määrän ottamista budjettikohdan 13 04 02 – Koheesiorahasto maksumäärärahoista. On tärkeää panna merkille, että tämä talousarvioesitys on Euroopan parlamentin pyynnön mukaisesti ensimmäinen pelkästään EU:n solidaarisuusrahastoon osoitettu lisätalousarvio.

– Reimer Bögen mietintö (A6-0399/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Arvostetun kollegani Reimer Bögen mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa, jossa hyväksytään tarkistuksia tekemättä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta Ranskan auttamiseksi hirmumyrsky Deanin vahingoitettua sen merentakaisia departementteja Martiniquea ja Guadeloupea vuonna 2007. Euroopan unionin solidaarisuusrahastosta otetaan Ranskaa varten käyttöön 12,8 miljoonaa euroa maksusitoumus- ja maksumäärärahoja samanaikaisesti hyväksytyn vuoden 2008 lisätalousarvion kautta. Summa on 2,5 prosenttia välittömien vahinkojen määrästä, joka on arviolta 511,2 miljoonaa euroa.

  Šarūnas Birutis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Solidaarisuusrahasto ja muut erityistoimet eivät merkitse suuria rahamääriä Euroopan unionin talousarvioon verrattuna, ja niiden perimmäinen tarkoitus on auttaa katastrofialueita ja niiden asukkaita luonnonkatastrofien jälkeen. Kannatan päätöstä tuen myöntämiseksi solidaarisuusrahastosta Martiniquelle ja Guadeloupelle, joita hirmumyrsky Dean koetteli elokuussa 2007. Tällaisissa tapauksissa meidän on osoitettava yhteisvastuuta.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Ranska jätti solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa koskevan hakemuksen hirmumyrsky Deanin koeteltua Martiniquea ja Guadeloupea elokuussa 2007. Tästä syystä komissio on ehdottanut, että Ranskan tukemiseksi otetaan käyttöön yhteensä 12 780 000 euroa EU:n solidaarisuusrahaston varoja.

Junilistan kannattaa sekä kansallisia että kansainvälisiä yhteisvastuu- ja avustustoimia katastrofeista kärsineille maille.

Silti olemme ensinnäkin sitä mieltä, että aiempien kokemusten perusteella EU ei kykene hallinnoimaan hätäapua tehokkaasti yhteisön varoilla. Toiseksi kyse on tuesta, joka on määrältään prosentin murto-osia Ranskan BKT:sta. On kohtuutonta ajatella, että EU:n pitäisi puuttua asiaan ja rahoittaa yhteisesti hankkeita, joista rikkaan jäsenvaltion pitäisi kyetä selviytymään itse.

Tämän vuoksi päätimme äänestää koko mietintöä vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Komissio ehdottaa Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa Ranskan tukemiseksi.

Toimielinten sopimuksen perusteella rahaston varoja voidaan ottaa käyttöön vuosittain enintään 1 miljardi euroa. Vuoden 2008 aikana on otettu käyttöön yhteensä 260 411 197 euroa Yhdistyneen kuningaskunnan (162 387 985 euroa), Kreikan (89 769 009 euroa) ja Slovenian (8 254 203 euroa) tukemiseksi.

Ranska on hakenut rahastolta tukea elokuussa 2007 Martiniquea ja Guadeloupea koetelleen hirmumyrsky Deanin aiheuttamien vahinkojen johdosta. Komissio ehdottaa, että EU:n solidaarisuusrahaston varoja otetaan käyttöön yhteensä 12 780 000 euroa, jotka myönnetään koheesiorahaston käyttämättä jääneistä määrärahoista.

Kuten aiemmissakin tapauksissa, on kuitenkin kysyttävä yksi ilmeinen kysymys: miten on mahdollista, että EU myöntää rahoitusta vasta nyt, kun väestöä koetelleesta katastrofista on kulunut yli vuosi? On täysin selvää, että jokin on vialla.

On syytä panna merkille, että esitimme ehdotuksia, joiden tarkoituksena on nopeuttaa solidaarisuusrahaston käyttöönottomenettelyjä ja varmistaa, että alueelliset katastrofit ovat edelleen tukikelpoisia. Ehdotuksen tarkoituksena oli myös ottaa solidaarisuusrahastossa huomioon Välimeren alueen luonnonkatastrofien, kuten kuivuuden ja tulipalojen, erityisluonne.

  Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. − (EN) Tarkistus 134

Vastustamme jyrkästi pakkoaborttia, pakkosterilisaatiota ja lapsenmurhaa ja olemme yhtä mieltä siitä, että ne ovat ihmisoikeusloukkauksia.

Olemme äänestäneet tarkistuksesta tyhjää, sillä EU:n varoja ei ole koskaan käytetty tällä tavoin, eikä tarkistuksessa selvitetä sen kansainvälisen kehitystyön merkitystä, jota luotettavat järjestöt tekevät tukeakseen naisia hedelmällisyyteen hallinnassa, eikä varsinkaan lisääntymiseen liittyvän valistuksen, lisääntymisterveyspalvelujen ja perhesuunnittelun eikä naisten oikeutta terveydenhuoltoon koskevan kampanjoinnin merkitystä.

Tarkistukset 130, 131, 132, 133

Vaikka äänestämmekin näiden tarkistusten puolesta asian tärkeyden takia, mielestämme olisi tarkoituksenmukaisempaa perustaa lasten oikeuksia koskeva erillinen budjettikohta, johon näissä tarkistuksissa käsitellyt kysymykset sisältyisivät.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Luonnonkatastrofien vaikutukset ovat moninaisia ja yleensä tuhoisia. Niiden aiheuttaman inhimillisen kärsimyksen lisäksi ennen kaikkea taloudelliset vaikutukset viivästyttävät näiden maiden kehitystä monilla vuosilla, kuten käsillä olevassa tapauksessa. Perusinfrastruktuuria tuhoutuu, ja sitä on erittäin vaikeaa rakentaa uudelleen kyseisten maiden omien varojen avulla.

Kannatusta saaneen solidaarisuusrahaston perustamisen pitäisi nopeuttaa tämänkaltaisia jälleenrakennustoimia mahdollistamalla valikoiva rahoitustuki, joka edellyttää myös huolellista seurantaa kussakin kohteessa. On totta, että vahinkoja kärsineet alueet tarvitsevat pikaista apua, mutta näihin hankkeisiin tehtyjen investointien luotettava seuranta on myös tärkeää. Mielestäni tähän alaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota, ja siksi äänestän tyhjää tästä mietinnöstä toimitettavassa äänestyksessä.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin äänestyksessä Reimer Bögen mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta. Ranska jätti tätä koskevan hakemuksen hoitaakseen hirmumyrsky Deanin Martiniquella ja Guadeloupella elokuussa 2007 aiheuttaman katastrofintilanteen. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa ja yhdyn aluekehitysvaliokunnan näkemykseen, että tässä tapauksessa rahaston käyttö on täysin 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen määräysten mukaista.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentti on juuri hyväksynyt Euroopan komission ehdotuksen Martiniquelle ja Guadeloupelle myönnettävästä 12,78 miljoonan euron tuesta, jolla on tarkoitus kattaa osa hirmumyrsky Deanin viime kesänä aiheuttamista kiireellisistä menoista.

Rahoitustuki on myönteinen asia, varsinkin kun hirmumyrsky Deanin aiheuttamien vahinkojen vaikutukset tuntuvat edelleen Martiniquella ja Guadeloupella erityisesti asuntokannassa sekä banaani- ja sokeriruokoalalla.

Solidaarisuusrahasto, jota tässä tapauksessa käytetään yleisasetuksiin sovellettavalla poikkeuksella, on erityisen tärkeä syrjäisimmille alueille niiden asukkaisiin säännöllisesti kohdistuvien moninaisten uhkien takia: esimerkiksi viime viikolla Karibianmeren saaria koetteli uusi hirmumyrsky, Omar.

Sen jälkeen kun tämä rahasto perustettiin vuonna 2002, olen ollut määrätietoisesti sitoutunut varmistamaan, että merentakaiset departementit voiva saada tämäntyyppistä tukea. Kokemus, jota Ranskan hallitus hankki hakemuksia tehdessään, sekä komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston osoittama myötätunto vakuuttavat meidät EU:n kyvystä tukea merentakaisten alueiden asukkaita vakavissa kriisitilanteissa.

– Reimer Bögen mietintö (A6-0405/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Reimer Bögen mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä päätöslauselmaa, jossa hyväksytään ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi, joka koskee 10,8 miljoonan euron käyttöönottoa Euroopan globalisaatiorahastosta maksusitoumusmäärärahoina ja maksumäärärahoina varainhoitovuotta 2008 koskevan Euroopan unionin yleisen talousarvion yhteydessä Espanjan autoteollisuuden ja Liettuan tekstiiliteollisuuden auttamiseksi. Espanjan (jolle ehdotetaan 10,5 miljoonan euron tukea) hakemus koskee 1 589:ää irtisanomista, joista 1 521 tapahtui Delphi Automotive Systems España -nimisessä yrityksessä, Andalusian Cádizissa sijaitsevassa Puerto Realin maakunnassa. Tämä moottorinosia valmistava yritys kuuluu Delphi Automotive Systems Holding Inc. -yritykseen, jonka päätoimipaikka on Troyn kaupungissa Michiganissa, Yhdysvalloissa. Liettuan (jolle ehdotetaan 0,3 miljoonan euron tukea) hakemus koskee tekstiiliyritys Alytaus Tekstilėn selvitystilaan asettamisen takia neljän kuukauden viitejakson aikana menetettyjä 1 089:ää työpaikkaa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Espanja on jättänyt hakemuksen 1 589 irtisanomisen vuoksi: Delphi Automotive Systems España -yritys irtisanoi 1 521 ja sen alihankkijat 68 henkilöä. Espanja on hakenut 10 471 778 euron tukea kattaakseen osan tukitoimista johtuvista kustannuksista, joiden määrä on lähes 20,94 miljoonaa euroa.

Liettua on jättänyt hakemuksen, joka koskee 1 089 työntekijän irtisanomista Alytaus Tekstilė -tekstiiliyrityksen sulkemisen takia. Liettua on hakenut 298 994:tta euroa lähes 0,06 miljoonan euron kokonaiskustannuksista.

Kuten olemme aikaisemmin todenneet, solidaarisuusrahastoa ei voida käyttää tilapäisesti "pehmentämään" yritysten uudelleensijoittamisesta ja irtisanomisista johtuvia kohtuuttomia yhteiskunnallis-taloudellisia kustannuksia tai epäonnistuneesti muutettuja strategioita, jotka ovat syynä työntekijöiden hyväksikäyttöön, epävarmuuteen ja työttömyyteen. On oleellista estää yritysten uudelleensijoittaminen ja tehdä siitä rangaistavaa sekä tehdä loppu EU:n käynnistämistä toimista maailmankaupan vapauttamiseksi.

Valtiontuen myöntäminen edellyttää sitoutumista työllisyyteen ja aluekehitykseen pitkällä aikavälillä. Tukea ei pidä myöntää tapauksissa, joissa sillä saatetaan edistää uudelleensijoittamista.

Työntekijöiden edustajien asemaa yritysten hallituksissa ja rakenteen hallinnointia koskevassa päätöksenteossa on parannettava.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin äänestyksessä Reimer Bögen mietintöä globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta Espanjan ja Liettuan helmikuussa ja toukokuussa 2008 tekemien hakemusten johdosta. Mielestäni rahaston käyttöönotto on tarkoituksenmukaista, sillä kyseisille maille on aiheutunut mittavia kustannuksia työntekijöille maksetun tuen muodossa. Koska rahasto on perustettu nimenomaan lisätuen myöntämiseksi työntekijöille, jotka kokevat asemansa uhatuksi uusien kilpailuolosuhteiden ja yrityksissä nykyään käytettyjen kaupallisten menettelytapojen takia, voidaan rahaston käyttöönottoa koskeva hakemus mielestäni tässä tapauksessa hyväksytä varauksetta.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. − (RO) Kannatin äänestyksessä päätöslauselmaluonnosta, jossa torjutaan matkustajatarkastusten käyttöönotto siviili-ilmailun turvatoimien tiukentamiseksi. Matkustajien turvallisuus on olennaisen tärkeää, mutta toteutetut toimet eivät saa loukata ihmisten perusoikeuksia. Henkilöskannauksen käyttöönotto siinä muodossa, kuin nyt on ehdotettu, ei takaa oikeutta yksityisyyden suojaan.

Mielestäni tarvitaan tutkimuksia, joissa selvitetään tämän toimenpiteen käyttöönoton vaikutus ihmisten terveyteen, sekä vaikutustenarviointi toimenpiteiden sujuvuuden määrittelemiseksi. Mielestäni myös skannattujen kuvien käsittelyä varten valittavat menettelyt ovat erittäin tärkeitä. Tätä silmällä pitäen Euroopan tietosuojavaltuutetun olisi laadittava ja julkaistava kannanotto, jotta matkustajien turvallisuutta edistävät toimet toteutetaan henkilötietoja koskevien määräysten mukaisesti.

Odotamme kiinnostuneina Euroopan komissiolta lisätietoja, jotka liittyvät tarkoittamiimme siviili-ilmailun turvallisuutta parantaviin toimenpiteisiin. Kannatin tämän päätöslauselman hyväksymistä tänään, koska Euroopan unionin kansalaisten perusoikeudet on turvattava.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Maailmanlaajuistumisella on myönteisiä vaikutuksia talouskasvuun ja työllisyyteen. Sillä voi myös olla haitallisia vaikutuksia tiettyjen alojen kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleviin ja heikoimmin koulutettuihin työntekijöihin. Haittavaikutukset voivat kohdistua kaikkiin jäsenvaltioihin riippumatta siitä, ovatko ne suuria tai pieniä taikka vanhoja tai uusia jäsenvaltioita.

Euroopan unionin rakennerahastoista tuetaan pitkällä aikavälillä suunnitelmallisia muutoksia ja niiden hallinnointia esimerkiksi elinikäisen oppimisen kaltaisten toimien yhteydessä. Sitä vastoin Euroopan globalisaatiorahastosta myönnetään kertaluonteista yksilöllistä tukea määräajaksi. Sen tarkoituksena on tukea työntekijöitä, jotka on irtisanottu markkinoilla tapahtuneiden muutosten takia. Euroopan unionin pitäisi kiinnittää erityistä huomiota tähän rahastoon.

– Anders Wijkmanin mietintö (A6-0366/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Ruotsalaisen kollegani Anders Wijkmanin laatiman valiokunta-aloitteisen mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä komission tiedonannon johdosta annettua päätöslauselmaa maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden välille. Nyt on todettu, että ilmastonmuutos vaikuttaa ensimmäisenä ja voimakkaimmin vähiten kehittyneisiin maihin ja pieniin saarikehitysvaltioihin. Kyseisillä mailla on käytössään vähiten voimavaroja näihin mullistuksiin varautumiseksi ja elämäntapansa muuttamiseksi. Ilmastonmuutos uhkaakin viivästyttää entisestään vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista suuressa osassa näitä maita, ja suhtaudun myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman perustamisesta EU:n ja ilmastonmuutokselle altteimpien köyhien kehitysmaiden, etenkin vähiten kehittyneiden maiden, pienten saarikehitysvaltioiden ja AKT-valtioiden (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot) välille. Kollegojeni suuren enemmistön tavoin pidän tälle aloitteelle varattuja 60 miljoonan euron määrärahoja täysin riittämättöminä.

  Alessandro Battilocchio (PSE), kirjallinen. – (IT) Kannatin äänestyksessä Anders Wijkmanin mietintöä maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja köyhien kehitysmaiden ja pienten saarikehitysvaltioiden välille. Mielestäni emme voi lykätä ilmastonmuutoksen vaikutusten ja köyhyyden vähentämisen yhteisiä haasteita koskevien tehokkaampien toimien toteuttamista EU:n ulkopuolella. Tällaisilla toimilla edistettäisiin ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman (2004) täytäntöönpanoa. Suunnitelman perustana on parempi ymmärryksemme siitä, että ilmastonmuutoksen on muutettava suhtautumistamme kehitysapuun.

Kehitysyhteistyövaliokunnan jäsenenä seuraan erityisen tarkasti tätä päätöstä, joka on mahdollista yhdistää kansainvälisiin ilmastonmuutoskeskusteluihin Poznańissa vuonna 2008 ja Kööpenhaminassa vuonna 2009. Meidän on päästävä eroon teollisuus- ja kehitysmaiden välisestä epäluottamuksesta, joka on ollut yksi suurimmista esteistä vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevan ilmastonmuutossopimuksen tekemiselle.

  Šarūnas Birutis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Kehitysmaat ovat aiheuttaneet ilmastonmuutosta vähiten, mutta kärsivät eniten sen vaikutuksista, ja niillä on heikoimmat valmiudet selviytyä näistä vaikutuksista. Historiallisesti vastuu ilmastonmuutoksesta lankeaa teollisuusmaille, joilla on moraalinen velvollisuus tukea kehitysmaiden pyrkimyksiä ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseksi.

Ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuonna 2007 toteutetun uudelleentarkastelun mukaan toimet ilmastonmuutoksen huomioon ottamiseksi EU:n kehityspolitiikassa eivät ole riittäviä, ja työ edistyy erittäin hitaasti. Kannatan komission aloitetta maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman perustamisesta. Maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle varattu 60 miljoonan euron määräraha on kuitenkin täysin riittämätön, ja siksi komission on tärkeää järjestää pitkän aikavälin rahoitusta ja myöntää vähintään 2 miljardia euroa vuoteen 2010 mennessä ja 5 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä. Nykyisin kehitysmaat tarvitsevat kipeästi varoja ilmastonmuutokseen sopeutumista varten. Auttamalla kehitysmaita autamme myös itseämme.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) Tietenkin olemme velvollisia auttamaan kehitysmaita ja etenkin vähiten kehittyneitä maita ja pieniä saarikehitysvaltioita ja vähentämään ilmaston lämpenemisen vaikutusta, sillä kyseiset maat joutuvat ensimmäisinä ilmaston lämpenemisen uhreiksi, vaikka eivät ole vastuussa siitä.

Nykyisin Afrikka on ilmastoneuvotteluissa "unohdettu manner".

Tämä tavoite on kuitenkin otettava huomioon rahoitussitoumuksessa, joka on oikeassa suhteessa vaakalaudalla oleviin asioihin nähden.

Siinä ongelma onkin.

Euroopan komission varaama 60 miljoonan euron määräraha ei riitä.

Pitkäaikaisen rahoitustavoitteen pitäisi olla vähintään 2 miljardia euroa vuoteen 2010 mennessä ja 5–10 miljardia euroa vuoteen 2020 mennessä.

Komission ja jäsenvaltioiden on käytettävä tämän lisäyksen rahoittamiseen vähintään 25 prosenttia yhteisön päästökauppajärjestelmän tuloista.

Vaadimme myös taloudelliseen apuun, tekniseen tukeen sekä teknologiasiirtoihin liittyviä toimenpiteitä, jotta edistetään kasvihuonekaasuja vähän päästävän tekniikan hyödyntämistä.

Lisäksi on sallittava uudet rahoitusmenettelyt.

Jos jälleen kerran otetaan käyttöön kehitysluotot ja Euroopan kehitysrahasto, ilmastonmuutosliittouma on pelkkää huijausta.

  Konstantinos Droutsas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU liioittelee vaaroja, joita suuryritysten vastuuttomasta luonnonvarojen käytöstä johtuva ilmastonmuutos nykyisin aiheuttaa. Se ei tee tätä edistääkseen määrätietoisesti merkittäviä toimia vaarojen torjumiseksi, vaan pelotellakseen ihmisiä, parantaakseen kilpailuasemaansa muihin imperialisteihin nähden ja löytääkseen ratkaisun pääoman liialliseen kasautumiseen, joka johtuu monopolien hankkimista entistäkin suuremmista voitoista.

Euroopan parlamentin mietintö maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja kehitysmaiden välille on suoraa puuttumista kyseisten maiden sisäisiin asioihin, jotka liittyvät niiden talous- ja yhteiskuntajärjestelmään sekä hallintomenettelyihin. Lisäksi siinä tarjotaan niukka rahallinen korvaus näiden maiden rahavallalle tai uhataan EU:n ennaltaehkäisevän politiikan mukaisella sotilaallisella väliintulolla turvallisuusuhkien ja ilmastoon liittyvien selkkausten ratkaisemiseksi ja tuetaan siten näitä aiheita koskevaa Javier Solanan raporttia.

Mietinnössä ehdotetaan yritysten aktiivisemman roolin edistämistä etenkin veden saannin, kansanterveyden ja energiahuollon aloja koskevien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla ja vihreiden verojen käyttöönottoa. Lisäksi siinä kannatetaan päästökauppajärjestelmää, joka hyödyttää yrityksiä työntekijöiden ja ympäristön kustannuksella, sekä kehitysmaiden sopeutumista kaupan, maatalouden ja turvallisuuden alan kapitalistiseen rakennemuutokseen.

Ihmiset torjuvat EU:n imperialistiset suunnitelmat ja vaativat parempaa ja terveellisempää ympäristöä.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Mietinnössä käsitellään komission ehdotusta maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman perustamisesta. Valitettavasti mietinnön perustavoitteiden joukkoon on ripoteltu lausuntoja, joita Junilistan ei voi tukea, kuten vaatimus Euroopan unionin ympäristösitoumusten yhdistämisestä yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja seikkaperäiset ehdotukset siitä, miten EU:n pitäisi käynnistää ympäristöinvestointeja kolmansissa maissa.

Joidenkin mietinnön sisältämien lausuntojen perusteella maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa voitaisiin pitää myös EU:n yrityksenä laajentaa metsätalous- ja merikysymyksiin liittyvää vaikutusvaltaansa. Vastustamme hyvin voimakkaasti tätä menettelyä, jossa asioita käytetään valtiomuotoisen EU:n kehittämiseen.

Junilistan suhtautuu hyvin myönteisesti rajat ylittäviä ympäristöongelmia koskevaan EU:n yhteistyöhön. Köyhyyden torjuminen ja maailmanlaajuisten ympäristöongelmien ratkaisemiseksi käynnistettävät toimet pitäisi kuitenkin toteuttaa YK:n kautta. Asiaa huolellisesti harkittuaan Junilistan on siksi päättänyt äänestää mietintöä vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ei johdu ainoastaan luonnollisesta kehityksestä, vaan myös teollisuusmaiden noudattamasta strategiasta, johon kuuluu tehostettu luonnonvarojen hyväksikäyttö. Tämän takia ilmastonmuutos on voimistunut siinä määrin, että se aiheuttaa nyt ihmiskunnalle vakavia ongelmia.

Vastuulliset toimet luonnonvarojen mittavasta tuhlauksesta johtuvien seurausten torjumiseksi edellyttävät täydellistä luopumista kapitalistisista toimintatavoista.

EU:n johdolla kuitenkin kannatetaan strategiaa, joka perustuu kaikkien maiden yhteisvastuuseen. Tämä johtaa siihen, että kehitysmaille yritetään asettaa rajoja, jotka liittyvät niiden omien luonnonvarojen täysivaltaiseen käyttöön, ja epäilemättä tämä sopii niihin tavoitteisiin, joita suuret ylikansalliset yhtiöt asettavat näiden luonnonvarojen hyväksikäytölle.

Muiden seikkojen lisäksi Euroopan parlamentin hyväksymä asiakirja paitsi sisältää ristiriitoja myös jättää täydellisesti huomiotta nämä keskeiset ongelmat. Sen sijaan siinä puolletaan ennaltaehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa eli politiikkaa, jolla vastataan ilmastoon liittyviin turvallisuusuhkiin, jotta kansainväliset suhteet voidaan turvata ja militarisoida ilmastonmuutoksen varjolla.

Kuluttaja maksaa -periaatteeseen perustuvassa mietinnössä myös puolletaan "vihreiden" verojen kehittämistä (tuloihin perustuvan verotuksen sijasta). Ne antavat mahdollisuuden julkisten palvelujen yksityistämiseen ja veden kaltaisten perusluonnonvarojen yksityiseen hyödyntämiseen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Ilmastonmuutos on sellainen asia, josta saadaan aikaan mielenkiintoinen keskustelu, kun pitäisi löytää ratkaisuja. Tässä asiassa ohjenuoraksi on valittava luopuminen dogmeista ja välinpitämättömyydestä.

Sen sijaan, että omaksuisimme fatalistisen katsantokannan samastamalla maapallon väestönkasvun, kulutuksen lisääntymisen ja miljoonien ihmisten väistämättä kohenevat elinolot mahdolliseen ympäristökatastrofiin, meidän pitäisi hyödyntää nykyaikaisia tieteellisiä mahdollisuuksia ja merkittävää edistystä, joka hyödyttää kaikkia, löytääksemme tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, joissa ei ole vaaraa haitallisista sivuvaikutuksista (usein ne johtuvat hätiköidyistä päätöksistä, joita tehdään, kun halutaan toimia nopeasti ymmärtämättä kuitenkaan kunnolla tilannetta, joka niillä on ratkaistava).

Lähestymistavasta – tai lähestymistavoista, mikäli tarvitaan useita ratkaisuja – riippumatta on myönnettävä, että joillakin mailla on heikommat toimintavalmiudet. Nämä maat ovat kehitysvaiheensa takia vailla tarvittavia voimavaroja ja erittäin heikossa asemassa. Näiden maiden ja niiden asukkaiden huomioon ottamisen on oltava olennainen osa toimintaamme, jotta lievitetään ilmastonmuutoksen haittavaikutuksia ja autetaan näitä maita sopeutumaan.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, äänestin maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman perustamista koskevan Anders Wijkmanin mietinnön puolesta. Ilmastonmuutos on aihe, joka on ollut asialistalla monta vuotta: paljon on tehty, mutta se ei vielä riitä. Tavoitteena on vauhdittaa ilmastonmuutosta koskevia toimia EU:n ulkopuolella. Siksi meidän on tuettava EU:n ja kehitysmaiden välistä vuoropuhelua, jotta edistetään ilmastonmuutokseen liittyvien tekijöiden sisällyttämistä paikallisiin ja kansallisiin köyhyyden vähentämissuunnitelmiin.

Kannatan tätä aloitetta. Ennen kuin se saa jalansijaa, sillä on tietenkin vastassaan monenlaisia haasteita, kuten maailmanlaajuisen koordinoinnin puute, niukka rahoitus ja niin edelleen. Kannatan myös esittelijän huomautusta, joka koskee investointeja innovatiivisten julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyömallien kehittämiseen. EU suhtautuu niihin hyvin toiveikkaasti. Ne edustavat EU:lle tulevaisuutta kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että eniten ilmastonmuutoksesta kärsivät vähiten kehittyneet maat, vaikka juuri kyseiset maat ovat aiheuttaneet sitä vähiten. Heikon asemansa takia ne vajoavat yhä syvemmälle köyhyyteen, ja olen tyytyväinen siihen, että Anders Wijkman painottaa tätä voimakkaasti.

Ajatuksena on perustaa liittouma ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta komissio ei varaa tähän riittävästi rahoitusta. Ilmastonmuutos voi hyvinkin aiheuttaa jopa 80 miljardin euron kustannukset. Silti komissio on myöntänyt tähän 60 miljoonan euron määrärahan, joka ei yksinkertaisesti riitä, jotta vähiten kehittyneet maat voisivat varautua ilmastonmuutokseen. Liittouman tehtävä on nyt hankkia tai saada käyttöön enemmän varoja. Näin ollen EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa. Niiden on varattava tarkoitukseen enemmän rahoitusta kuin ne tällä hetkellä tekevät.

Euroopan parlamentti ehdottaa myös, että vähintään 25 prosenttia EU:n päästökauppajärjestelmän tuloista käytetään liittouman hyväksi.

Näyttää siltä, että Euroopan unioni alkaa ilmastonmuutoksen valossa muuttaa käsitystään kehitysyhteistyöstä, mikä on toivottavaa. Tästä syystä kannatan mietintöä.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. − (RO) Äänestin maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman luomisesta Euroopan unionin ja köyhien kehitysmaiden välille laaditun mietinnön puolesta, sillä nämä maat ovat altteimpia ilmastonmuutokselle.

Edellä mainitun, ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman vuonna 2007 toteutetun tarkistuksen mukaan ilmastonmuutoksen ottamisessa huomioon EU:n kehityspolitiikoissa ei ole edistytty riittävästi ja riittävän nopeasti.

Vaikka Euroopan unioni on asettanut tavoitteekseen johtavan aseman ilmastonmuutoksen torjumisessa, EU:n talousarviossa ei oteta huomioon näille politiikanaloille annettua etusijaa. Puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) on toistaiseksi soveltunut huonosti köyhimpien maiden tarpeisiin saada puhdasta teknologiaa koskevia investointeja.

Mietinnössä kehotetaan EU:ta asettamaan ilmastonmuutos kehitysyhteistyöpolitiikkansa ytimeen ja kehotetaan komissiota antamaan yksityiskohtaiset tiedot voimassa olevista finanssimekanismeista ilmastonmuutoksen sekä kansallisen tason ja kansainvälisen tason kehityksen varalta. Komission on viipymättä suositeltava, millaisia keinoja on käytettävä ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n rahoituksen lisäämiseksi, jotta varmistetaan paras mahdollinen koordinointi ja täydentävyys nykyisten aloitteiden kanssa.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Luonnonympäristön suojelun pitäisi kiistatta olla etusijalla kussakin jäsenvaltiossa ja koko yhteisössä. Maailmanlaajuisesta ilmastonmuutosliittoumasta voidaan parhaimmillaankin vain todeta sen olevan turha. Veronmaksajien rahojen tuhlaaminen jälleen uuteen kalliiseen poliittiseen elimeen ei varmastikaan auta parantamaan luonnonympäristön tilaa. Se tarjoaa ainoastaan uusia tuottoisia virkoja EU:n virkamiesten täytettäviksi. Kehitysmaiden saaste- ja hiilidioksidipäästöt ovat merkityksettömiä talousmahtien päästöihin verrattuna.

Huomauttaisin, että jo vuosien ajan Yhdysvallat on ollut myrkyllisiä aineita valmistavien maiden listan kärkipäässä. Se ei ole vieläkään ratifioinut Kioton pöytäkirjaa. Olen varma siitä, että EU:n ja kehitysmaiden välisen liittouman perustaminen ei edistä lainkaan saasteiden määrän vähentämistä. Toisaalta esimerkiksi sellaiset toimet, kuin keskustelut edellä mainittujen maiden poliittisten johtajien kanssa, voisivat olla ratkaisevia. Tämä johtuu siitä, että heidän toimensa heikentävät eniten luonnonympäristön tilaa.

– Jean-Marie Beaupuyn mietintö (A6-0356/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä ranskalaisen kollegani Jean Marie Beaupuyn valiokunta-aloitteisen mietinnön pohjalta esitettyä päätöslauselmaa hallintotavasta ja kumppanuudesta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla. Olen täysin samaa mieltä ajatuksesta, että yksinkertaistamisen ja tehostamisen vuoksi laadittaisiin tutkimus siitä, olisiko tulevaan koheesiopolitiikkaan vuoden 2013 jälkeen mahdollista sulauttaa yhteisön eri rahastoja.

  Petru Filip (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Annan tukeni aloitteelle, joka koskee mietinnön laatimista hyvästä paikallis- ja aluehallinnosta sekä kumppanuuden käsitteen merkityksestä neljän tai useamman hallintotason välillä: paikallis- ja aluehallinnon sekä kansallisen ja EU:n hallinnon välillä. Yhteydenpidossa suorilla vaaleilla valittuihin paikallisviranomaisten edustajiin korostuvat useimmissa tapauksissa erot mainittujen hallintoportaiden tavassa käsitellä EU:n politiikanaloja.

Ellei kaikkien näiden hallintoelinten välille muodosteta sellaista todelliseen kumppanuuteen perustuvaa toimintamallia, johon toissijaisuusperiaatteesta täysin irrallinen puoluepolitiikka ei vaikuta, Euroopan parlamentin ja muiden EU:n toimielinten toimilla ei saavuteta haluttuja konkreettisia tuloksia ja vaikutuksia. Tunnemme riittävän hyvin ne ristiriidat ja sen huonosti ymmärretyn kilpailun, joka eri hallintotasoilla vallassa olevien poliittisten puolueiden edustajien välillä vallitsee ja joka useimmiten johtaa siihen, että Euroopan kansalaiset jäävät ilman niitä hyötyjä, joita saadaan Euroopan parlamentissa päätettävistä hankkeista. Tästä syystä äänestin mietinnön puolesta siinä toivossa, että aluepolitiikoille annetaan se merkitys, joka niille kuuluu.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Jean Marie Beaupuyn mietintö on erittäin valaiseva. Siinä käsitellään rakennepolitiikan hallinnointia ja siitä selviää, että Euroopan unionin alueiden välisten kehityserojen poistamisen ohella EU:n harjoittaman aluepolitiikan todellisena tavoitteena on jäsenvaltioiden aluejärjestelyjen ja siten niiden hallinnollisten ja poliittisten rakenteiden perinpohjainen muuttaminen.

Itse asiassa tämä ei ole mikään yllätys. Euroopassa tehdään nykyisin kaikki voitava kansallisvaltioiden sivuuttamiseksi tai tuhoamiseksi: ylhäältä käsin niiden toimivalta annetaan supervaltio EU:lle ja alhaalta käsin edistetään miljardeilla euroilla – vastoin joidenkin jäsenvaltioiden perinteitä ja maakuntien luonnollisia rajoja tai niiden identiteettirajoja – "alueen" etuoikeutettua asemaa valtiollista tasoa alemman tason organisaationa tai perustamalla valtiollista tasoa pienempiä rajatylittäviä alueita. Esittelijän ylistämä "yhtenäinen lähestymistapa" EU:n lainsäädäntöön edistää tätä kehitystä. Se merkitsee aluetason ottamista huomioon kaikilla niillä EU:n politiikanaloilla, joilla on alueellisia, taloudellisia tai yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Tämä on vaalien manipuloinnin ohella varmastikin se analyysikehys, josta käsin Nicolas Sarkozyn ehdottamaa hallinnonuudistusta on arvioitava.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Mietinnössä kannatetaan tehostettua yhteistyötä kansallisten viranomaisten kesken. On kuitenkin tärkeää muistaa, että toimielinten välisen kilpailun tuloksena selvitetään parhaat hallintotavat ja erotetaan ne niistä tavoista, jotka eivät ole yhtä tarkoituksenmukaisia. Hyvä esimerkki ovat luultavasti Euroopan moninaiset hallintotavat ja sen hallintoviranomaisten välinen kokemustenvaihto.

Mietintö on täynnä hyvää tarkoittavia toteamuksia, mutta pohjimmiltaan siitä puuttuvat konkreettiset ehdotukset siitä, kuinka rakennepolitiikkojen hallintoa pitäisi parantaa niiden taloudellisten näkökohtien valvonnassa olevien valtavien puutteiden korjaamiseksi. On syytä muistaa, että EU:n rakennepolitiikat ovat Euroopan unionin suurin yksittäinen menoerä kaudella 2007–2013 ja että Euroopan tilintarkastustuomioistuin toteaa varainhoitovuoden 2006 vuosikertomuksessa, että vähintään 12 prosenttia rakennepolitiikkojen hyväksi maksetuista varoista olisi pitänyt jättää maksamatta.

Mietintö sisältää myös viittauksia Lissabonin sopimukseen. Sopimus on kuitenkin hylätty demokraattisin menettelyin. Vetoaminen Lissabonin sopimukseen on näin ollen osoitus anteeksiantamattomasta ylimielisyydestä. Sopimuksen tulevaisuus on kirjoittamishetkellä niin epävarma, että vetoamista sen sisältöön pitäisi välttää. Edellä mainituista syistä Junilistan on päättänyt äänestää koko mietintöä vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. Ilmeisesti ei ole epäilystäkään siitä, että kannatamme paikallis- ja alueviranomaisten sekä muiden viranomaisten, sosiaalisten ja taloudellisten järjestöjen ja suuren yleisön huomattavaa osallistumista tavoitteiden ja ohjelmien suunnitteluun sekä yhteisön rakennerahastojen täytäntöönpanoon ja niiden käytön valvontaan kussakin jäsenvaltiossa, sillä olemme aina puhuneet tämän puolesta.

Emme kuitenkaan voi sallia sitä, että tämän oikeutetun pyrkimyksen varjolla pyritään muihin tavoitteisiin, kuten esimerkiksi sulauttamaan "tulevaan koheesiopolitiikkaan vuoden 2013 jälkeen" yhteisön eri rahastoja (Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto). Tämä ehdotus voisi vaarantaa sen, minkä pitäisi olla yhteisön talousarvion keskeinen tavoite, toisin sanoen sen tehtävän vaurauden uudelleen jakajana "koheesiomaiden" ja "vauraiden maiden" kesken. Erityisesti tähän on syynä niiden varojen poistaminen, jotka on tarkoitettu ainoastaan ensin mainituille maille (sen lisäksi, että se vaarantaisi yhteisön rahoituksen "yhteisille politiikoille", kuten maatalous- ja kalastuspolitiikalle).

Emme myöskään voi hyväksyä ehdotuksessa kannatettuja "julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia", joita käytetään ihmisten ja kunkin jäsenvaltion sosioekonomisen kehityksen kannalta keskeisten julkisten peruspalvelujen yksityistämiseen.

  Ramona Nicole Mănescu (ALDE), kirjallinen. − (RO) Jean Marie Beaupuyn mietinnössä määritellään hyvä hallintotapa kahden toisiaan täydentävän järjestelmän tasolla: institutionaalisen järjestelmän, jossa toimivalta ja varat jakaantuvat valtion ja alueellisten ja paikallisten viranomaisten välille ja kumppanuusjärjestelmän, joka yhdistää tietyn alueen samalla alalla toimivat julkisen ja yksityisen sektorin eri toimijat.

Kumppanuus voi tuoda lisäarvoa koheesiopolitiikan täytäntöönpanoon parantamalla legitiimiyttä, edistämällä yhteensovittamista sekä takaamalla avoimuuden ja varojen paremman hyödyntämisen. Kumppanien osallistuminen voi auttaa alakohtaisen ja alueellisen institutionaalisen välineen kehittämisessä. Emme saa jättää huomiotta sitä, että kumppaneilla on tarvittavat valmiudet ja voimavarat, jotka saattavat lisätä ohjelman vaikutuksia tehostamalla hankkeiden valintaprosessia.

Paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen on äärimmäisen tärkeää päätöksentekoprosessin legitimoimiseksi ja mahdollisen poliittisen vaikutusvallan vastapainona toimintaohjelmien suunnitteluvaiheeseen kuuluvan julkisen kuulemisprosessin yhteydessä. Tämä helpottaa laajan asiantuntemuksen hyödyntämistä ja auttaa parantamaan ohjelman suunnittelua, seurantaa ja arviointia.

On ymmärrettävä, että uudet jäsenvaltiot eivät vielä ole valmiita kumppanuusperiaatteeseen, ja siksi sitä voitaisiin asteittain tehostaa ylikansallisen ja alueellisen painostuksen avulla.

Olen ilmaissut tukeni tälle mietinnölle samoin perustein, jotka on jo ilmoitettu esittämissämme tarkistuksissa ja hyväksytty ja jotka Jean Marie Beaupuy on liittänyt lopulliseen tekstiin.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin hallintotapaa ja kumppanuutta kansallisella, alueellisella ja hankekohtaisella tasolla aluepolitiikan alalla koskevan Jean Marie Beaupuyn mietinnön puolesta. On selvää, että aluekehityksen onnistumiseen eivät vaikuta ainoastaan saavutetut tulokset, vaan myös se, millä keinoin nämä tulokset saavutetaan, toisin sanoen hallintotapa. Siksi on kehitettävä mekanismeja, joilla parannetaan hallintojärjestelmiä ilman erilaisista toimintamalleista johtuvia esteitä.

Olen esittelijän tavoin innostunut kumppanuusperiaatteesta: uusien hallintomenetelmien ei pitäisi korvata julkisia elimiä, vaan niiden pitäisi täydentää toisiaan. Hyväksyn myös suunnitelman sen tavan uudelleenorganisoinnista, jolla hallintotapa liittyy yhteisön varoihin, erilaisiin alueellisiin ulottuvuuksiin ja luonnollisesti Euroopan unioniin. Yrityselämästä omaksutut projektinhallintataidot voivat olla erinomaisia välineitä uusien hallintotapojen toteuttamiseksi, jotta edistetään erityisesti EU:n järjestelmän kehitystä.

– Manuel Medina Ortegan mietintö (A6-0355/2008)

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Poul Nyrup Rasmussen, Christel Schaldemose ja Britta Thomsen (PSE), kirjallinen. − (DA) Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tanskalaisjäsenet ovat äänestäneet parempaa säädöskäytäntöä koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta, mutta haluavat korostaa, että hallinnollisen rasituksen poistaminen voi olla varsin poliittinen prosessi. Kannatamme tavoitetta, joka koskee tarpeettoman hallinnollisen rasituksen poistamista. Tietyt hallinnolliset rasitteet saattavat kuitenkin olla sosiaalisesti erittäin tarpeellisia, vaikka niitä saatetaankin pitää esteinä yritysten kasvulle ja innovaatioille. Mielestämme hallinnollisen rasituksen keventämiseksi tarvitaan tasapainoinen lähestymistapa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Jos joudumme keskustelemaan "paremman säädöskäytännön" tarpeesta ennen EU:n lainsäädännön sisällöstä käytävää keskustelua, olisi pohdittava, kuinka suuri osa säädöksistä on todella tarpeellisia. On totta, että yhteismarkkinoiden perustaminen ja yhdenmukaisuuden aikaansaaminen sellaisten maiden välille, jotka ovat historialtaan ja kulttuuritaustaltaan erilaisia, mikä on usein nähtävissä niiden lainsäädännön yksityiskohdissa, edellyttävät yhteisymmärrystä ja siten kenties myös aktiivisempaa sääntelyä.

Tämän toteaminen ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin sen myöntäminen, että tehtävämme on ennen kaikkea antaa säädöksiä nimenomaan EU:n tasolla. Vaikka olenkin vakuuttunut siitä, että EU on usein oikea toimintafoorumi, olisi myös syytä panna merkille toissijaisuusperiaatteen keskeinen asema. Usein se syrjäytetään väärän tehokkuuden ja tarpeettoman tuloksen nimissä.

Jos haluamme, että EU kykenee vastaamaan sellaisiin tarpeisiin, jotka perustellusti edellyttävät EU:n tason päätöksentekoa, meidän olisi johdonmukaisesti ja järkevästi varottava hukuttamasta Eurooppaa lainsäädäntöehdotuksiin ja -valtuuksiin, jotka voidaan tehokkaasti toteuttaa kansallisella tasolla. Tämä perustamissopimuksissa yleisesti mainittu näkökohta ei valitettavasti ole yhtä näkyvästi esillä Brysselissä, mistä seuraa väistämättä halu lisätä byrokratiaa.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä niiden soveltamisesta tehtyä pöytäkirjaa koskevan Manuel Medina Ortegan mietinnön puolesta. Euroopan unionin olisi pyrittävä käyttämään sääntelykehyksensä mittapuina selkeyttä ja tehokkuutta. Koska lainsäädännöllisten menettelyjen parantaminen voi auttaa meitä saavuttamaan nämä tavoitteet ja koska toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate kuuluvat niihin kulmakiviin, joiden varassa yhteisö lepää etenkin määrätyillä aloilla, joilla sillä ei ole yksinomaista lainsäädäntövaltaa, kiitän oikeudellisten asioiden valiokuntaa väsymättömästä työstä, jota se on tehnyt yhteisön säännöstön yksinkertaistamisen hyväksi varmistaakseen, että yhteisön lainsäädäntö perustuu määrän sijasta laatuun.

Lisäksi myös minulla on epäilykseni itse- ja yhteissääntelymenettelyistä. Markkinoiden nykyinen rahoituskriisi voidaan osittain lukea niiden syyksi. Sääntely on yksinkertaisin tapa pyrkiä EU:n tavoitteisiin ja lisätä yritysten ja kansalaisten oikeusvarmuutta.

– Lidia Joanna Geringer de Oedenbergin mietintö (A6-0363/2008)

  Carl Lang ja Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Komissio on juuri julkaissut 24. vuosikertomuksen yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta jäsenvaltioissa. On aivan oikeutettua kysyä seuraavaa: onko edelliseen kertomukseen nähden huomattavissa eroja tai edistymistä? Vaikuttaisi siltä, ettei ole. Jäsenvaltiot ovat EU:n köyhiä opiskelijoita, kuten aina. Mitä esittelijä ehdottaa ratkaisuksi? Tinkimättömämpää suhtautumista jäsenvaltioihin, tarvittaessa yhteisöjen tuomioistuimelle tehtyjen kanteiden lisäämistä ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden määrätietoisempaa täytäntöönpanoa. Toisin sanoen EU:n toimielinten pakko- ja sortokeinojen lisäämistä jäsenvaltioita kohtaan.

Yhteisön oikeusjärjestys, joka on jo ennestään täynnä perussopimuksia, jotka ovat etusijalla kansallisiin oikeuksiin nähden, halutaan nyt tehdä entistä epäoikeudenmukaisemmaksi ja tuhoisammaksi jäsenvaltioiden kyseisten oikeuksien kannalta. Torjumme tämän määrätietoisesti, sillä kansallisten oikeuksien ja oikeudellisten näkökohtien luovuttaminen EU:lle johtaa varmasti siihen, että jäsenvaltiot joutuvat itsekin alistumaan eurooppalaismielisessä ja federalistisessa hankkeessa.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Lidia Joanna Geringer de Oedenbergin yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta laatiman mietinnön puolesta. Luvut ovat objektiivisia – niitä voidaan tulkita, mutta niitä ei voida kiistää. Rikkomistapausten huomattava lisääntyminen ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden noudattamatta jättäminen tai se, että direktiivit jätetään saattamatta osaksi kansallista lainsäädäntöä annetussa määräajassa, osoittavat, että komission on välttämätöntä lisätä yksittäisten jäsenvaltioiden valvontaa.

Lisäksi olen vakuuttunut siitä, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyötä pitäisi tiivistää, jotta edistetään ja ennen kaikkea tehostetaan yhteisön lainsäädännön soveltamista kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Hyväksyn myös rakennerahastojen hallintaa koskevan kysymyksen lisäämisen tekstiin. Jäsenvaltioille on muistutettava, että jos ne haluavat saada tukea rakennerahastoista vuosien 2007–2013 rahoituskehyksen yhteydessä, niiden on muutettava lainsäädäntönsä EU:n lainsäädännön mukaiseksi ennen kaikkea ympäristönsuojelun alalla siten, että taloudellista ja sosiaalista kehitystä voidaan tukea asianmukaisesti aluetasolla.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Parlamentin tämänpäiväisessä istunnossa äänestin yhteisön oikeuden soveltamisen valvonnasta laaditun oikeudellisten asioiden valiokunnan vuosikertomuksen 2006 puolesta.

Lidia Geringer de Oedenbergin laatimassa asiakirjassa viitataan direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettujen määräaikojen noudattamatta jättämiseen sekä jäsenvaltioiden oikeuslaitosten ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen puutteelliseen keskinäiseen yhteistyöhön, ja siinä myös arvostellaan valitusten käsittelymenettelyjä.

Yksi erityisen huolestuttava ilmiö on kansallisten tuomioistuinten haluttomuus soveltaa yhteisön oikeuden ensisijaisuuden periaatetta ja hyödyntää ennakkoratkaisumenettelyä.

Mietinnössä korostetaan myös rikkomistapausten huomattavaa lisääntymistä sen takia, että jäsenvaltiot jättävät noudattamatta yhteisöjen tuomioistuimen tuomioita ja määräaikoja, jotka on asetettu direktiivien saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Edellä esitetyn perusteella on välttämätöntä lisätä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välistä yhteistyötä ja tehostaa yhteisön oikeuden soveltamisen valvontaa jäsenvaltioissa ja alueilla. Tällaiset toimet tuovat Euroopan unionin lähemmäs kansalaisia ja vahvistavat sen demokraattista legitiimiyttä.

– Georgios Papastamkosin mietintö (A6-0354/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin sääntelyvirastojen institutionaalisten näkökulmien tulevaa sopimusta koskevasta strategiasta annetun päätöslauselman puolesta mietinnön perusteella, joka laadittiin erinomaisen kollegani ja ystäväni, entisen kreikkalaisministerin Georgios Papastamkosin, aloitteesta. On valitettavaa, että parlamentin ja komission toimet Euroopan unionin sääntelyvirastojen oikeudellisesti sitovan valvonnan toteuttamiseksi eivät ole tuottaneet mainittavaa tulosta. Olen samaa mieltä kuin kollegojeni suuri enemmistö, joka pitää valitettavana sitä, että Euroopan unionilta puuttuu virastojen perustamista koskeva yleinen strategia. Neuvoston ja komission on välttämätöntä aloittaa kiireellinen yhteistyö parlamentin kanssa virastojen tulevaa asemaa koskevan selkeän, yhteisen ja sitovan kehyksen laatimiseksi osana eurooppalaista hallintotapaa, ja sääntelyvirastojen perustamiseen ja toimintaan on tarpeen kohdistaa parlamentaarista valvontaa.

  Šarūnas Birutis (ALDE), kirjallinen. – (LT) Viime aikoina sääntelyvirastojen määrä on kasvanut merkittävästi sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa. Näiden kahden tason välillä on samankaltaisuuksia, mutta myös eroja. Näiden virastojen rakenteellinen ja toiminnallinen monimuotoisuus Euroopan unionin tasolla ja kansallisella tasolla herättää kysymyksiä, jotka koskevat sääntelyä, hyvää hallintotapaa sekä toimielinten suhteiden tiiviyttä keskittämisen ja hajauttamisen näkökulmasta.

Euroopan unionin sääntelyvirastot ovat suurelta osin hajautettuja tai itsenäisiä yksiköitä, ja siksi niiden perustamisen ja toiminnan käsittelyn yhteydessä on edellytettävä erityistä avoimuutta ja demokraattista valvontaa, sillä elleivät määrätyt sääntely- ja toimeenpanoelimet pidä hallussaan yksinoikeutta, niiden määrän kasvu yhteiskunnan keskeisimmillä toiminta-aloilla saattaa vahingoittaa Euroopan unionia edustavien elinten mainetta, vieraannuttaa ne ja lisätä tuntuvasti byrokratiaa.

Sovellettaessa parlamentaarista valvontaa sääntelyvirastojen rakenteeseen ja työhön olisi noudatettava klassista demokraattista periaatetta, joka edellyttää kaikkien toimeenpanovaltaa käyttävien elinten poliittisen vastuun lisäämistä.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan unionissa on 29 virastoa, todellista eurooppalaista mikrotoimielintä, joiden kustannukset ylittävät 1 miljardi euroa ja joiden tarpeellisuuteen on suhtauduttava varauksella. Esittelijä on näin ollen oikeassa vaatiessaan näiden lukuisten virastojen avoimempaa ja vastuullisempaa hallinnointia, niiden toiminnan aitoa poliittista valvontaa, olemassa olevien virastojen arviointia, uusien virastojen perustamisen lykkäämistä ja kustannus-hyötyanalyysin tekemistä ennen päätöksentekoa.

Todellinen ongelma on kuitenkin virastojen olemassaolo. Ne ovat EU:n byrokratian lisäportaita, joista toisilla on sääntelyvaltuudet ja toisilla toimeenpanotehtäviä, joilla joko puututaan kansallisten viranomaisten työhön tai vaikeutetaan sitä. Todellinen ongelma on virastojen määrän kasvu ja niiden leviäminen koko Eurooppaan sekä niiden toimipaikkojen jakaminen ääntenkalasteluun tarkoitettujen lahjojen tavoin. Todellinen ongelma on se, että 40 prosenttia niistä on perustettu perustamissopimuksen 308 artiklan nojalla – tuon kuuluisan artiklan, jonka avulla on mahdollista lisätä EU:n toimivaltaa silloin, kun siitä ei ole nimenomaisesti säädetty laeissa ja asetuksissa.

Koska tämä mietintö ei tarjoa minkäänlaista ratkaisua, emme voi hyväksyä sitä. Koska se on tästä huolimatta yritys saada aikaan hieman järjestystä tähän sekasotkuun, emme voi hylätä sitä. Tästä syystä äänestämme tyhjää.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) On mielenkiintoista, että mietinnön ehdotuksen 5 kohdassa kiinnitetään nyt huomiota siihen, että EU:n virastojen perustamista varten ei ole yleistä strategiaa. Uusia virastoja perustetaan tapauskohtaisesti, mikä johtaa sääntelyvirastojen, toimeenpanovirastojen ja muiden yhteisön elinten läpinäkymättömään sekamelskaan.

Vieläkin mielenkiintoisempaa on huomata, että Euroopan parlamentin enemmistö on aina kannattanut uusien virastojen perustamista ja havaitsee vasta nyt, että kokonaiskäsitys on menetetty.

Junilistan tukee mietinnön pääajatuksia, mutta suhtautuu kriittisesti siihen, miten Euroopan parlamentti yrittää saada sääntelyvirastojen suhteen uusia valtuuksia: sääntelyvirastojen on toimitettava parlamentille vuosikertomus, ja virastojen johtajat kutsuttaisiin mahdollisesti ennen nimittämistään Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kuultaviksi. Suhtaudumme epäillen näihin ehdotuksiin. Ensinnäkin komission on tarkoituksenmukaista vastata sääntelyvirastojen hallinnosta ja toiseksi puoluepoliittiset riidat voivat vaikuttaa virastojen johtajien nimittämiseen. Heidän pitäisi kuitenkin olla pelkkiä virkamiehiä.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen äänestänyt Georgios Papastamkosin sääntelyvirastojen institutionaalisten näkökulmien tulevaa sopimusta koskevasta strategiasta esittämän mietinnön puolesta. Kannatan komission suunnitelmaa toimielinten välisen työryhmän perustamisesta. Se vastaisi sääntelyvirastojen tehtävien määrittelystä ja kunkin Euroopan unionin elimen toimivallasta edellä mainittujen virastojen suhteen.

Ehdotuksen pitäisi kuitenkin olla mieluummin lähtökohta kuin päätepiste, sillä tavoitteet ulottuvat huomattavasti toimielinten välisen työryhmän perustamista laajemmalle. Ehdotuksella kyseisten virastojen rakennetta ja toimintaa koskevaksi yhteiseksi – sikäli kuin mahdollista – lähestymistavaksi pyritäänkin karsimaan byrokratiaa, jotta virastot voivat toteuttaa oikeanlaisia ja tehokkaita sääntelytoimia. Tämä mahdollistaa virastojen seurannan ja tilintekovelvollisuuden vaatimusten täyttämisen edes osittain ja tukee näin merkittävän aseman edellyttämää vastuuta.

– Ehdotus päätöslauselmaksi: Päätöslauselmaesitys: Joseph Konysta kansainvälisen rikostuomioistuimen oikeudenkäyntiä varten annettu pidätysmääräys (B6-0536/2008)

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Joseph Kony ja Lord's Resistance Army -kapinallisryhmä ovat syyllistyneet hirvittäviin rikoksiin kuluneiden 20 vuoden aikana, minkä vuoksi kansainvälinen rikostuomioistuin haluaa nyt asettaa hänet syytteeseen.

Selkkaus suurten järvien alueella Ugandassa ja Sudanissa jatkuu edelleen ja vaatii jatkuvasti uusia siviiliuhreja. Kansainvälinen yhteisö on selkeästi vastuussa tämän hirvittävän murhenäytelmän lopettamisesta.

Junilistan suhtautuu yleensä kielteisesti ulkopoliittisiin päätöslauselmiin. Käsillä oleva päätöslauselma liittyy kuitenkin järjestöön ja sen johtajaan, joita syytetään kansainvälisessä rikostuomioistuimessa rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Siksi olemme päättäneet tukea tätä päätöslauselmaa.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ilmoittaa parlamentille, että äänestin Joseph Konyn syytteeseenpanosta ja saattamisesta kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen annetun päätöslauselmaesityksen puolesta. On täysin käsittämätöntä, että yritykset pidättää Joseph Konyn kaltainen kansainvälinen rikollinen ovat kestäneet yli kolme vuotta. Kony on syyllistynyt rikoksiin ja toiminut niiden alkuunpanijana, esimerkkinä niistä murhat, joukkotuhonta, raiskaukset, ryöstely ja raiskauksiin yllyttäminen. Kaikki yritykset tämän kansainvälisen rikostuomioistuimen etsintäkuuluttaman rikollisen pidättämiseksi ovat epäonnistuneet Ugandan hallituksen jatkuvan yhteistyöhaluttomuuden takia.

Huomauttaisin, että Uganda on allekirjoittanut Rooman perussäännön, jonka mukaan jokainen jäsen sitoutuu lopettamaan kansainvälisen yhteisön kannalta vakavimmista rikoksista rankaisematta jättämisen ja edistämään tällaisten rikosten ehkäisemistä. Haluan myös ilmaista huoleni siitä, että ei ole annettu minkäänlaista selvää sitoumusta, jonka tarkoituksena on estää (etenkin Sudanin hallituksen myöntämän) kansainvälisen avun ohjautuminen Konyn johtamalle LRA-armeijalle, joka voi helposti käyttää sitä toimintansa rahoittamiseen.

– Marielle De Sarnezin mietintö (A6-0294/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Marielle De Sarnezin mietinnön perusteella äänestin lainsäädäntöpäätöslauselman puolesta, jossa muutetaan ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi ohjelman käynnistämisestä korkea-asteen koulutuksen laadun parantamiseksi ja kulttuurien välisen ymmärtämyksen edistämiseksi kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön avulla (Erasmus Mundus) (2009–2013). Tuen kompromissitarkistuksia, joilla edistetään akateemista huippuosaamista, maantieteelliseen kattavuuteen liittyvää oikeudenmukaisuutta, yleisölle tiedottamista tästä ohjelmasta ja kaikkien lainsäädännöllisten ja hallinnollisten esteiden ehdotonta poistamista Euroopan maiden ja kolmansien maiden välisiltä vaihto-ohjelmilta (viisumiongelmat). Pidän kiinni myös siitä, että on välttämätöntä toteuttaa ohjelman soveltamisalaan kuuluvia toimia sen varmistamiseksi, että vähiten kehittyneistä kolmansista maista (erityisesti AKT-valtioista eli Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioista) tulevat opiskelijat, jatko-opiskelijat ja tohtorintutkinnon suorittaneet tutkijat ja yliopistotutkijat palaavat kotimaahansa, jotta vältetään "aivovuodoksi" kutsuttu ilmiö. Lopuksi annan kiitosta vähintään kahden eurooppalaisen kielen opiskelua ja syrjinnän torjumista sekä sukupuolten tasa-arvon kunnioittamisen edistämistä koskevalle vaatimukselle.

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Poul Nyrup Rasmussen, Christel Schaldemose ja Britta Thomsen (PSE), kirjallinen. − (DA) Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tanskalaisjäsenet ovat äänestäneet Erasmus Mundus II -ohjelmaa koskevaa mietintöä vastaan. Syynä ei ole se, että vastustaisimme ohjelmaa, vaan se, että rahoitusta koskeva sanamuoto uhkaa johtaa siihen, että tanskalaiset opiskelijat joutuvat maksamaan ohjelman käytöstä. Tuemme yleisesti ottaen Erasmus Mundus -ohjelmien tavoitetta.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän tanskalaisjäsenet ovat äänestäneet parempaa säädöskäytäntöä koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön puolesta, mutta haluavat korostaa, että hallinnollisen rasituksen poistaminen voi olla varsin poliittinen prosessi. Kannatamme tavoitetta, joka koskee tarpeettoman hallinnollisen rasituksen poistamista. Tietyt hallinnolliset rasitteet saattavat kuitenkin olla sosiaalisesti erittäin tarpeellisia, vaikka niitä saatetaankin pitää esteinä yritysten kasvulle ja innovaatioille. Mielestämme hallinnollisen rasituksen keventämiseksi tarvitaan tasapainoinen lähestymistapa.

  Konstantinos Droutsas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Erasmus Mundus -ohjelma (2009–2013) on yksi Lissabonin strategian ruohonjuuritason vastaisista toimista, ja EU käyttää sitä jäsenvaltioiden yliopistojen porvarilliseen nykyaikaistamiseen pääoman vaatimusten mukaisesti. Tavoitteena on aiheuttaa "aivovuoto" kolmansista maista, lisätä työntekijöiden hyväksikäyttöä ja parantaa siten eurooppalaisten monopolien kannattavuutta.

Ohjelma lisää yliopistoille ja tutkimuskeskuksille asetettavia yksityisiä taloudellisia arviointiperusteita ja asettaa valtiolliset ja yksityiset koulutuslaitokset samalle lähtöviivalle. Se luo "koulutuskonsortioita", joiden perustana on "pyrkimys huippuosaamiseen" ja määrää opiskelijoille lukukausimaksuja ja evää siten väistämättä työläisperheiden lapsilta mahdollisuuden korkea-asteen koulutukseen ja jatko-opintoihin.

Kehitysmaista tapahtuvan aivovuodon estämistä koskevilla demagogisilla julkilausumilla EU ei pysty salaamaan todellista tavoitetta, joka ei valitettavasti ole mikään muu kuin kyseisten maiden työvoiman hyväksikäyttö ja nuorten oikeuksien jyrkkä rajoittaminen työläisperheen lapsille tarjottavan yleisen, korkealaatuisen ja maksuttoman julkisen koulutuksen osalta.

Näistä syistä Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät tätä lainsäädäntöaloitetta vastaan.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Äänestin Erasmus Mundus -ohjelmaa (2009–2013) koskevan Marielle De Sarnezin mietinnön puolesta, sillä mielestäni tällä uudella ohjelmalla on olennainen merkitys Euroopan unionin tukemisessa maailmanlaajuisena koulutuksen osaamiskeskuksena.

Erasmus Mundus II -ohjelmalla vastataan paremmin opiskelijoiden kasvavaan liikkuvuuden tarpeeseen, nostetaan korkea-asteen koulutuksen laatua EU:ssa ja edistetään kulttuurien välistä vuoropuhelua EU:n eri koulutuslaitosten välisen yhteistyön kautta. Korostaisin myös mietinnössä ehdotettuja merkittäviä innovaatioita, kuten tohtoriohjelman jatkamista, apurahojen sisällyttämistä ohjelmaan sekä yritysten ja tutkimuskeskusten aktiivisen osallistumisen kannustamista.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämän tärkeän ohjelman tavoitteena on tukea kolmansien maiden opiskelijoita, jotka haluavat tulla opiskelemaan Euroopan unioniin, vaikka ohjelman niukka rahoitus saattaakin aiheuttaa ongelmia niille, joiden edellytetään maksavan lukukausimaksuja mutta jotka eivät siihen kykene. Vaikka siis äänestimmekin mietinnön puolesta, pahoittelemme sitä, että ryhmämme esittämät tarkistukset hylättiin, sillä niiden tarkoituksena oli auttaa ongelman ratkaisemisessa.

Toteamme kuitenkin tyytyväisinä, että kyseisten opiskelijoiden liikkuvuutta edistävät ehdotukset hyväksyttiin, samoin kuin ne ehdotukset, joissa kiinnitettiin huomiota siihen, ettei ohjelman avulla pidä houkutella erityisosaamista hankkineita ihmisiä kolmansista maista Euroopan unioniin heidän kotimaansa vahingoksi. Vaadimme, että Euroopan komission on ohjelman arvioinnin yhteydessä ehdottomasti otettava huomioon "aivovuodon" mahdolliset seuraukset ja niiden yhteiskunnallis-taloudellinen tilanne, joita asia koskee.

On varmistettava, että EU:n ulkopuolisten kehitysmaiden maisterintutkinto-opiskelijat ja jatko-opiskelijat, tutkijat ja korkeakoulutetut voivat palata kotimaahansa opiskelujen päätyttyä, ja vältettävä siten "aivovuoto".

  Neena Gill (PSE), kirjallinen. − (EN) Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, ja toivon, että Erasmus Mundus -ohjelman jatkaminen vuoteen 2013 saakka toimii edelleen merkittävänä kulttuurien yhdistäjänä.

Tämän koulutusohjelman hyödyt ovat ilmeiset: sen lisäksi, että EU hyötyy paitsi houkuttelemalla älykkäitä, kunnianhimoisia opiskelijoita kolmansista maista, mikä edistää tutkimusta ja innovaatioita EU:ssa, myös omat opiskelijamme saavat paremman kielitaidon ja parantavat työllistettävyyttään sekä kotimaassa että ulkomailla.

Tämä ohjelma on mielestäni erityisen ajankohtainen ennen kaikkea siksi, että tämä vuosi on Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi. Yhteyksien luominen kolmansiin maihin koulutuksen avulla tukee eri kulttuurien, kielien ja uskontojen välistä yhteisymmärrystä ja viestintää. Tämä on juuri senkaltainen ohjelma, jota Euroopan parlamentin pitäisi tukea, ja kannatan sitä vilpittömästi.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Olemme päättäneet äänestää kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietintöä vastaan. Emme varsinaisesti äänestä Erasmus Mundus -ohjelman ajatusta vastaan, vaan vastustamme sitä joidenkin valiokunnan esittämien yksityiskohtaisten ehdotusten ja joidenkin komission ehdotusten takia.

Emme kannata ehdotuksessa esitettyjen suppeiden kuvausten mukaista erityistä Erasmus Mundus -viisumia. Kullakin jäsenvaltiolla on oikeus myöntää viisumeja, ja toivomme, että ne myöntävät niitä avokätisesti Erasmus Mundus -ohjelmaan osallistuville opiskelijoille. Mielestämme tällaisesta viisumista ei ole mahdollista antaa EU:n säädöksiä.

Torjumme myös ajatuksen siitä, että EU myöntäisi tukea eri Erasmus Mundus -ohjelmia suorittavien opiskelijoiden alumniyhdistykselle. Opiskelijajärjestöjen pitäisi syntyä yksilöiden tarpeiden ja henkilökohtaisten ponnistelujen tuloksena. EU:n toimielimet eivät voi perustaa niitä ylhäältä käsin.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Erasmus Mundus on korkea-asteen koulutuksen alan yhteistyö- ja liikkuvuusohjelma, jonka tavoitteena on tehdä Euroopan unionista maailmanlaajuisesti tunnustettu oppimisen huippukeskus. Ohjelma laajentaa Erasmus-ohjelmassa tähän saakka tarjolla olleita mahdollisuuksia ja avaa EU:n ulkopuolisille maille väylän koulutusyhteistyöhön.

Koulutuksella on keskeinen merkitys nuorten elämässä. Opiskelijoiden lisäksi tulevat työnantajat arvostavat kansainvälistä kokemusta yhä enemmän. Kielten ja kulttuurien sekä kunkin maan erityisluonteen tuntemus ja kyky toimia kansainvälisessä ympäristössä ovat vain joitakin ohjelmaan osallistumisen monista hyötynäkökohdista. Liikkuvuuden edistäminen on toinen ohjelman tavoitteiden näkyvä piirre. Tavoitteet ovat erityisen tärkeitä maailmanlaajuistumisen aikakaudella, kun yhteydet kolmansiin maihin lisäävät merkitystään. Meidän pitäisi olla tyytyväisiä siihen, että eurooppalaisilla ja kolmansista maista tulevilla opiskelijoilla on jatkossakin tilaisuus hankkia tällaista kokemusta.

Olen iloinen siitä, että äänestyksessä hyväksytty ohjelma sisältää myös ehdotuksia viisumikysymysten ratkaisemiseksi. Ne hankaloittavat matkustusjärjestelyjä tarpeettomasti. Helpottamista koskevan ehdotuksen pitäisi vaikuttaa myös saatavilla olevien tietojen laajuuteen. Opiskelijoiden olisi voitava saada kaikki tarvitsemansa tieto, jotta heidän olisi helpompi valmistella oleskeluaan hyvissä ajoin etukäteen. Tässä yhteydessä kolmansissa maissa sijaitsevilta Euroopan komission edustustoilta saatu tuki voisi olla erityisen hyödyllistä.

  Ona Juknevičienė (ALDE), kirjallinen. – (LT) Tänään äänestimme uudesta Erasmus Mundus -ohjelmasukupolvesta (2009–2013). Nykyinen Erasmus Mundus -ohjelma pantiin täytäntöön vuonna 2004, ja yli 4 000 Euroopan unionin ja kolmansien maiden kansalaista on käyttänyt tätä ohjelmaa hyvin tuloksin. Erasmus Mundus on osoittautunut luotettavaksi korkea-asteen koulutuksen alan toimenpiteeksi etenkin maisterikurssien osalta. Uuden ohjelman tavoitteena on edistää korkea-asteen koulutusta Euroopassa, auttaa tarjoamaan lisää parempia uramahdollisuuksia nuorille ja toteuttaa järjestelmällisempää kansainvälistä yhteistyötä korkeakoulujen kesken ja siten lisätä Euroopan unionin ja kolmansien maiden opiskelijoiden liikkuvuutta. Seuraavien viiden vuoden aikana Euroopan ja kolmansien maiden yliopistoille myönnetään yli 950 miljoonaa euroa ohjelmaan osallistumista ja apurahojen myöntämistä varten. Ohjelmaan lisätään ylimääräinen jatko-opinto-ohjelma, ja opiskelijoille myönnetään enemmän rahoitustukea. Kannatin äänestyksessä asiasta vastaavan valiokunnan esittämiä tarkistuksia, jotka selkeyttävät asiakirjaa koskevia säädöksiä, turvaavat opiskelijoiden valinnanmahdollisuudet ja mahdollistavat yliopistojen välisen yhteistyön tehostamisen.

  Carl Lang ja Fernand Le Rachinel (NI), kirjallinen. – (FR) Euroopan komissio ilmoitti jo taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnassa sovellettavasta EU:n strategiasta 11 päivänä tammikuuta 2005 antamassaan vihreässä kirjassa taloudellisista syistä tapahtuvaa laajamittaista maahanmuuttoa koskevasta tavoitteesta. Käsillä olevan mietinnön takia tavoite on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Erasmus Mundus II -ohjelmalle on varattu jopa 950 miljoonaa euroa vuosiksi 2009–2013. Ohjelman tarkoituksena on houkutella ulkomaisia opiskelijoita ja opettajia Euroopan unionin alueelle. Määrä ylittää noin 654 miljoonalla eurolla ensimmäiselle ohjelmalle myönnetyn määrän.

On sinänsä kiitettävää kannustaa kolmansien maiden opiskelijoita suorittamaan opintoja Euroopassa tarjoamalla heille korkeatasoisia maisteri- tai tohtoriohjelmia. Tämän tekosyyn varjolla avataan kuitenkin todellisuudessa uusi väylä laajamittaiselle lailliselle maahanmuutolle. Tosiasiassa kolmansista maista tulevien ulkomaalaisten pääsyä Eurooppaan helpotetaan erityisesti yksinkertaistamalla viisumin ja apurahojen saantia koskevia menettelyjä ja muutetuilla lukukausimaksuilla.

Sen sijaan, että Euroopan unioni asettaisi omat kansalaisensa etusijalle ja edistäisi eurooppalaista tutkimusta ja tarvitsemaansa huippuosaamista, se suosii jälleen EU:n ulkopuolelta tulevia ja ilmaisee halukkuutensa laajamittaiseen maahanmuuttoon.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Erasmus Mundus II -ohjelma on samanlainen kuin eurooppalaisille opiskelijoille tarkoitettu Erasmus-vaihto-ohjelma, mutta sen pääasiallisena tavoitteena on vaihtotoiminta kolmansien maiden kanssa. Sen tavoitteena on houkutella menestyneitä ulkomaisia opiskelijoita Eurooppaan.

Kannatan ehdottomasti kulttuurienvälistä vaihtoa, etenkin tieteellisellä tasolla. Suhtaudun kuitenkin epäillen tämän ohjelman tehokkuuteen ja ennen kaikkea sen hyödyllisyyteen jäsenvaltioiden kannalta. Kun joidenkin jäsenvaltioiden korkeakouluissa rajoitetaan nykyisin oman maan kansalaisten opiskelupaikkoja monissa oppiaineissa, olisi suhtauduttava varauksella korkeampiin tutkintoihin.

Siirtyminen Bolognan malliin koko Euroopan korkeakoulujärjestelmässä on jo riittävästi vaikeuttanut maisterintutkinnon suorittaneiden opiskelijoiden pääsyä tohtoriopintoihin. Kilpailun kiristäminen oman maan opiskelijoiden kannalta vaikuttaa minusta kielteiseltä. Lisäksi ohjelmaan liittyvien maahanmuuttosäädösten rikkomisia on vaikeaa valvoa. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN), kirjallinen. − (PL) Erasmus Mundus -ohjelmalla on jo ollut suuri merkitys nuorten ja aikuisten nykyiselle koulutukselle. Saadut kokemukset kuitenkin osoittavat, että haasteiden ratkaisemiseen olisi suhtauduttava tietyin varauksin. Tarpeettoman jyrkät muutokset, kuten lukukausimaksuja koskevat uudet ehdot, voisivat horjuttaa tämän jo vakiintuneen markkina-aseman saavuttaneen koulutusjärjestelmän tasapainoa. Tällaiset muutokset voisivat myös rikkoa määrättyjä akateemisten oppilaitosten itsemääräämisoikeutta koskevia periaatteita. Siksi on syytä harkita, olisiko parasta jättää päätöksenteko Erasmus Mundus -konsortiolle tai vahvistaa hallinnointiedellytykset ylhäältä käsin.

Silloin kun vakiintuneita käytäntöjä on jo olemassa ja paikallisten elinten on mahdollista tehdä päätöksiä, olisi se mielestäni otettava huomioon ja jätettävä uudet säännökset antamatta. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että elämme hyvin erilaisilla alueilla. Joidenkin sanotaan olevan kehittyneempiä, toisten taas vähemmän kehittyneitä, ja kaikilla niillä on erilaiset perinteet ja erilaiset taloudelliset edellytykset.

Käytän tilaisuutta hyväkseni huomauttaakseni, että parlamentilla on tapana viitata perusteettomasti asiakirjoihin, jotka eivät vielä ole sitovia, kuten EU:n perustuslakiin, joka hylättiin kansanäänestyksessä, Lissabonin sopimukseen ja sitä täydentävään Euroopan unionin perusoikeuskirjaan. Lainsäädäntö ei voi perustua sellaiseen, mitä säädöskokoelmassa ei ole.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Marielle De Sarnezin Erasmus Mundus -ohjelmaa (2009–2013) käsittelevän mietinnön puolesta. Tulevaisuutemme on nuorissa, enkä sano tätä vain siksi, että se on sopiva ilmaus: Erasmus Mundus -ohjelma perustuu huippuosaamislähtöiseen ajattelutapaan ja kulttuurienvälisen yhdentymisen edistämiseen kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön kautta, jotta uudet sukupolvet voivat toimia paremman maailman puolesta. Uudessa Erasmus Mundus -ohjelmassa korostetaan erityisesti mahdollisuutta osallistua maisteri- ja tohtoriopintoihin, kumppanuuksien perustamista kolmansien maiden koulutuslaitosten kanssa ja konkreettisten viestintä- ja tiedotustoimien toteuttamista.

Kannatan tätä aloitetta, ja haluaisin kiinnittää huomiota myös Marielle De Sarnezin ehdotukseen, jonka mukaan vähintään kahden vieraan kielen oppimisesta olisi tehtävä painopistealue. Kielet ovat itse asiassa ensisijainen kulttuurisen yhdentymisen väline.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. − (NL) Erasmus Mundus II -ohjelma vastaa suurelta osin edellistä ohjelmaa, vaikka merkittäviä muutoksia on tehty. Tärkeitä muutoksia ovat muun muassa tasapainoisempi ja vakaampi maantieteellinen edustus niissä Erasmus Mundus -ohjelmissa, joita vähintään kolmea Euroopan maata edustavat yliopistokonsortiot voivat tarjota, ja sen ohella erityishuomion kiinnittäminen heikommassa asemassa oleviin ryhmiin.

Koulutukseen pääsyä koskevien perusteiden on oltava laadullisia, ja samalla on otettava huomioon sukupuolten tasa-arvo ja parannettava heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistumismahdollisuuksia.

Myönnettäessä avustuksia eurooppalaisille ja kolmansien maiden opiskelijoille on opintoja tarjoavien oppilaitosten noudatettava muun muassa yhtäläisten mahdollisuuksien ja syrjimättömyyden periaatteita.

Samanaikaisesti Erasmus Mundus II -ohjelmassa olisi panostettava Euroopan ja kolmansien maiden korkeakoulutuksen kestävään kehitykseen, jonka avulla komission olisi kaikin keinoin pyrittävä estämään aivovuoto.

Vihreät aikovat varmistaa, että nämä muutokset todella pannaan täytäntöön. Erasmus Mundus -ohjelman arvioinnin olisi myös osoitettava, että heikommassa asemassa olevien ryhmien osallistumismahdollisuudet Erasmus Mundus -ohjelmiin ovat parantuneet.

Euroopan parlamentin Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on tukenut tätä mietintöä kyseisin edellytyksin.

– József Szájerin mietintö (A6-0300/2008)

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestin ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi matkustaja-alusten turvallisuussäännöistä ja -määräyksistä (uudelleenlaatiminen) koskevan mietinnön puolesta (KOM(2007)0737 – C6-0442/2007 – 2007/0257(COD)).

József Szájerin tavoin olen halukas tunnustamaan puheenjohtajakokouksen määräämät periaatteet ja suuntaviivat. Ne ovat täysin lainmukaiset. Tuen myös varauksetta ehdotusta, jonka mukaan puheenjohtajakokouksen päätökseen on tehtävä teknisiä mukautuksia.

– József Szájerin mietintö (A6-0297/2008)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) József Szájerin mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi geneettisesti muunnettujen mikro-organismien suljetusta käytöstä (uudelleenlaatiminen). Säädösten ja asetusten kehitys ja monimutkaisuus huomioon ottaen on mielestäni valitettavaa, että komissio ei ole muuttanut 1. huhtikuuta 1987 vahvistamaansa kantaa, jossa se ohjeisti yksiköitään toteuttamaan säädösten kodifioinnin viimeistään sen jälkeen, kun niitä on muutettu kymmenen kertaa. Samalla komissio kuitenkin korosti, että kyseessä on vähimmäissääntö ja että yksiköiden olisi pyrittävä kodifioimaan niiden vastuulla olevat säädökset ja asetukset mahdollisimman lyhyin väliajoin. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tarkistus koskee vuonna 1990 annettua direktiiviä sekä lakeja ja asetuksia, joita muutettiin neljä kertaa vuosina 1994, 1998, 2001 ja 2003. Alun perin kodifioitavaksi tarkoitettu direktiivi 90/219/ETY laaditaan lopulta uudelleen, jotta siihen voidaan sisällyttää tarvittavat muutokset sen mukauttamiseksi vuonna 2006 käyttöön otettuun asetuksia koskevaan valvontamenettelyyn. Nähdäkseni yhteisön politiikan konsolidointitoimien pitäisi kuulua Euroopan komission painopistealoihin, eikä tilanne ole nykyisin kunnossa varsinkaan jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten kannalta.

  Dumitru Oprea (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Vaikka maataloustuotannossa, kasvinviljelyssä ja kotieläintaloudessa ei voida saavuttaa edistystä ja tehokkuutta ilman perinnöllisyystieteen alalla tehtyjä keksintöjä, meidän on kehitettävä parhaat mahdolliset bioturvallisuustoimenpiteet geneettisesti muunnettujen mikro-organismien suljettua käyttöä varten, sillä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on noudatettava ennalta varautumisen periaatetta.

Pitää ehdottomasti paikkansa, että nykyään ihmiskunta tulisi huonommin toimeen ja olisi riitaisampi ilman Mendelin ja myöhemmin Morganin, Crickin ja Watsonin tekemiä keksintöjä. On kuitenkin selvää, että muuntogeenisten organismien tuotantoa, testaamista, käyttöä ja markkinoille saattamista koskeviin menettelyihin, koskivatpa ne kasveja, eläimiä tai mikro-organismeja, on kussakin maassa sovellettava erityistä sääntely-, lupa- ja hallintojärjestelmää, jossa vahvistetaan oikeudellinen ja institutionaalinen kehys, jolla on tarkoitus torjua tai vähentää kielteisten vaikutusten aiheuttamisen vaaraa.

– Eoin Ryanin mietintö (A6-0348/2008)

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen äänestänyt jäsenvaltioiden välisen tavarakaupan tilastoja koskevan Eoin Ryanin mietinnön puolesta. Yhteisön oikeuden tarkoituksena on tarpeettoman ja liiallisen byrokratian vähentäminen, ja siksi jäsenvaltioiden välisen tavarakaupan tilastoja koskevaa kysymystä ei voida jättää käsittelemättä.

Eurostat on perustanut työryhmän selvittämään keinoja yhteisön sisäistä tavarakauppaa koskevien ilmoitusten yksinkertaistamiseksi ja uudenaikaistamiseksi. Parhaillaan tehdään myös selvitystä sisämarkkinoiden kaupallisten tavaravirtojen kehittämistä ja luettelointia koskevasta yhtenäisestä järjestelmästä. Olen samaa mieltä tästä aloitteesta, mutta toivon yhdessä Eoin Ryanin kanssa, että komissio parantaa tätä ehdotusta erittelemällä riittävän tarkasti, mitä toimenpiteitä olisi toteutettava tällaisen yksisuuntaisen mekanismin käyttöön ottamiseksi. Tässä voitaisiin hyödyntää kokeiluhankkeita järjestelmän hyödyllisyyden ja toteutettavuuden tutkimiseksi perinpohjaisesti.

  Eoin Ryan (UEN), kirjallinen. − (GA) Irlannin yrityksistä 90 prosenttia on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, kuten on asianlaita kaikkialla Euroopan unionissa. Irlannissa, jonka tilanteen tunnen paremmin, on noin 250 000 pientä ja keskisuurta yritystä, jotka työllistävät yli 800 000 ihmistä. Suurin osa yrityksistä (noin 90 prosenttia) työllistää alle kymmenen ihmistä, ja puolessa niistä työskentelee vain yksi ihminen. Näin ollen aika on erittäin tärkeä voimavara, mutta kyseiset yritykset joutuvat kuluttamaan paljon aikaa pelkästään lomakkeiden täyttämiseen.

Ei ole mitenkään yllättävää, että kannatan tätä mietintöä (omaa mietintöäni), josta saavutettiin kompromissi nevoston ja talous- ja raha-asioiden valiokuntaan kuuluvien kollegojeni yhteistyön avulla. Halusin kuitenkin antaa tämän äänestysselityksen korostaakseni mietinnön merkitystä. Mietinnön määräykset vapauttavat yli 200 000 pientä ja keskisuurta yritystä tavarakauppaan liittyvien lomakkeiden täyttämisestä ja säästävät siten aikaa ja hyödyttävät liiketoimintaa ja yrityksiä yleisesti.

  Bernard Wojciechowski (IND/DEM), kirjallinen. − (PL) Intrastat on Euroopan maille tarkoitettu yksi yhteinen järjestelmä. Sen tarkoituksena on vähentää tarpeetonta byrokratiaa ja sääntelyä. Järjestelmä on joustava, ja siksi sen avulla on mahdollista ottaa huomioon kutakin Euroopan unionin jäsenvaltiota koskevat erityistarpeet ja -ratkaisut.

Toinen tärkeä näkökohta on se, että Intrastat-järjestelmä ja kansainvälinen kaupan tilastointijärjestelmä perustuvat YK:n tilastotoimiston kehittämästä kansainvälisen tavarakaupan tilastointijärjestelmästä annettuihin suosituksiin. Tämä mahdollistaa kattavien ja täysin vertailukelpoisten tietojen saatavuuden kansainvälisestä tavarakaupasta.

Jatkuva tilastotietojen kerääminen tärkeistä taloudellisista kysymyksistä on aivan välttämätöntä. Jäsenvaltioiden olisi yritettävä kaikin keinoin nykyaikaistaa ja kehittää tätä järjestelmää.

– Evelyne Gebhardtin mietintö (A6-0361/2008)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. − (EN) Malta on ainoa EU:n jäsenvaltio, jossa avioero ei ole mahdollinen. Euroopassa on vain kolme valtiota, jossa avioeroa ei voi saada: Vatikaanivaltio, Andorra ja Malta.

Malta salli kuitenkin muualla myönnetyn avioeron rekisteröinnin sillä edellytyksellä, että asianomainen henkilö on joko avioeron myöntäneen maan kansalainen, tai hänen kotipaikkansa on kyseisessä maassa.

Bryssel II -asetuksen (neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003) nojalla henkilölle voidaan nyt myöntää avioero, jos hän on jonkin jäsenvaltion kansalainen ja hänen asuinpaikkansa on ollut siellä vähintään kuuden kuukauden ajan. Muutoin henkilö voi hakea avioeroa, jos hänen asuinpaikkansa on välittömästi ennen avioerohakemuksen jättämistä ollut yhtäjaksoisesti vuoden ajan kyseisessä jäsenvaltiossa.

On erinomaista, että uusi artikla on otettu huomioon silloin, kun jäsenvaltioilla ei ole avioeroa koskevaa lainsäädäntöä, kuten Maltan tapauksessa.

Maltalla avioero on jo tunnustettu rekisteröintijärjestelmän kautta niissä tapauksissa, joihin sovelletaan asiaa koskevia säädöksiä. Ei ole kyse avioeron periaatteellisesta hyväksymisestä, sillä se on jo voimassa määrätyissä olosuhteissa. Kyse on siitä, pitäisikö avioeron olla erityinen osa oikeusjärjestelmäämme silloinkin, kun kyseiset erityisolosuhteet eivät päde.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Evelyne Gebhardtin mietinnön perusteella kannatin äänestyksessä lainsäädäntöpäätöslauselmaa, jossa hyväksytään tarkistettu ehdotus neuvoston asetukseksi vuonna 2003 annetun asetuksen muuttamisesta tuomioistuimen toimivallan osalta sekä avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen antamisesta. Koska kansalaisten liikkuvuus Euroopan unionin alueella on lisääntynyt ja seurauksena on enemmän "kansainvälisiä" avioliittoja eli avioliittoja, joissa puolisot ovat eri maiden kansalaisia tai joissa he asuvat eri jäsenvaltioissa tai sellaisessa jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuutta ainakaan toisella puolisoista ei ole, ja koska avioerojen määrä Euroopan unionissa on suuri, on välttämätöntä säätää sovellettavasta laista ja tuomioistuimen toimivallasta avioliittoasioissa näiden asioiden koskettaessa vuosi vuodelta suurempaa kansalaisjoukkoa. Lisäksi on syytä huomauttaa, että perussopimuksissa määrätään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaisesta toteuttamisesta ja sen ohella toimenpiteistä, joilla edistetään jäsenvaltioissa sovellettavien lainvalintasääntöjen ja tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen yhteensopivuutta.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. − (SV) Evelyne Gebhardtin mietintö selkeyttää kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa avioliittoasioissa EU:n alueella sekä sitä, mikä laki on katsottava tarkoituksenmukaiseksi. Tarkoituksena on torjua riskiä, että toinen puolisoista yrittäisi kiireesti ehtiä ensin hakemaan avioeroa, jotta asiassa noudatettaisiin tietyn maan lainsäädäntöä kyseisen puolison etujen turvaamiseksi. Tarkoitus on sinänsä tietenkin erinomainen. Mielestäni kuitenkin asetuksen haitat ovat sen etuja suuremmat.

Ruotsissa avioliittolainsäädäntö on yksi maailman vapaamielisimmistä, ja tästä meidän pitäisi olla ylpeitä. Alkuperäiseen ehdotukseen liittyvä vaara merkitsisi sitä, että Ruotsin tuomioistuinten olisi joissakin tapauksissa tehtävä ratkaisunsa Maltan, Irlannin, Saksan tai Iranin lainsäädännön mukaisesti toisen puolison hakiessa avioeroa. Pitkällä aikavälillä tämä rajoittaisi Ruotsissa sovellettavaa yhden henkilön ehdotonta oikeutta hakea avioeroa ja myös saada se. Tällä alalla en koskaan voisi tehdä myönnytyksiä. Siksi ajattelin ensin äänestää mietintöä vastaan. Äänestyksen aikana hyväksyttiin kuitenkin suullinen tarkistus, joka liittyi olennaisesti yleistä järjestystä koskevaan oikeusperiaatteeseen. Olen edelleen sitä mieltä, että Ruotsin malli pitäisi säilyttää, mutta parannusten aikaansaamiseksi olen päättänyt sen sijaan äänestää tyhjää.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. – (PT) Äänestin avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevan Evelyne Gebhardtin mietinnön puolesta. Ottaen huomioon kansalaisten lisääntynyt liikkuvuus EU:ssa ja eri jäsenvaltioissa sovellettavan avioerolainsäädännön moninaisuus, kannatan eri kansallisuutta olevien tai eri jäsenvaltioissa asuvien puolisoiden oikeutta valita heidän avioeroonsa sovellettava laki.

Mielestäni on kuitenkin oleellista varmistaa, että kumpikin puoliso saa tietoa, jotta molemmat ovat täysin selvillä sovellettavan lain valitsemisen oikeudellisista ja yhteiskunnallisista seurauksista.

  Bruno Gollnisch (NI), kirjallinen. – (FR) Uusi säädösehdotus koskee "kansainvälisten" avioparien avioeroa. Tällä tarkoitetaan sellaisia aviopareja, joissa puolisot ovat eri maiden kansalaisia tai asuvat eri jäsenvaltioissa.

Tässä on kyse toimivaltaiseen tuomioistuimeen ja sovellettavaan lakiin liittyvien sääntöjen vahvistamisesta tällä alalla vallitsevan oikeudellisen epävarmuuden vastapainoksi. Nykyään sovellettava lainsäädäntö määräytyy kansallisten lainvalintasäädösten mukaisesti. Ne ovat eri jäsenvaltioissa varsin erilaisia ja sen lisäksi monimutkaisia. Jäsenvaltioiden enemmistö määrittelee sovellettavan lain liittymä- tai asuinpaikkaperusteen mukaisesti (lex loci). Muut jäsenvaltiot soveltavat järjestelmällisesti kansallista lakiaan (lex fori), mikä voi eittämättä johtaa sellaisen lain soveltamiseen, joka liittyy vain vähäisessä määrin puolisoihin, ja tulokseen, joka ei ole oikeusvarmuuden periaatteen mukainen.

Uudessa asetuksessa ehdotetaan lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamista. Kannatamme ehdotusta, sillä sen pitäisi lisätä ennakoitavuutta tässä edelleenkin vakavassa tilanteessa. Ennakoitavuuden lisääminen on tarpeen erityisesti siksi, että lapsilla, jotka liian usein joutuvat kärsimään vanhempiensa erosta, on oikeus tuvallisuuteen.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. − (SV) Junilistaniin kuuluvat parlamentin jäsenet ovat hyvin pettyneitä havaitessaan, miten innokkaasti esittelijä pyrkii ajamaan asiaa, jonka neuvosto aivan äskettäin hylkäsi. Tosiasia on, että puutteistaan huolimatta nykyinen Bryssel II a -asetus on paljon parempi säädös kuin se, jota esittelijä ehdottaa. Poistamalla puolisoilta vapauden tuomioistuimen ja oikeusjärjestyksen valintaan komissio ja etenkin esittelijä osoittavat suhtautuvansa ylimielisesti kaikkien jäsenvaltioiden nykyiseen käytäntöön.

Emme ainoastaan hylkää tätä harkitsematonta mietintöä vaan kehotamme myös kaikkia parlamentin jäseniä puolustamaan avioeroprosessia läpikäyvien puolisoiden valinnanvapautta. Nämä ihmiset eivät vaikeassa tilanteessa todellakaan tarvitse EU:n monimutkaisia sääntöjä.

  Marian Harkin (ALDE), kirjallinen. − (EN) Irlanti on päättänyt olla hyväksymättä ja soveltamatta tätä asetusta, koska emme kannata toimivallan laajentamista Irlannin tuomioistuimiin avioeron myöntämiseksi EU:n kansalaiselle hänen kotivaltionsa olennaisesti erilaisen lain perusteella.

Jos Irlanti toteuttaisi tämän toimenpiteen, siellä asuvat EU:n kansalaiset voisivat saada avioeron irlantilaisissa tuomioistuimissa täysin erilaisin ja huomattavasti kevyemmin perustein kuin ne, joista Irlannin perustuslaissa määrätään avioerosta vuonna 1995 pidetyn kansanäänestyksen mukaisesti, toisin sanoen puolisoiden neljän vuoden asumuseron jälkeen. Se tarkoittaisi myös, että tällaisissa tapauksissa ei sovellettaisi Irlannin tuomioistuimille avioeroasioissa asetettua perustuslaillista vaatimusta, jonka mukaan avioero voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun puolisoiden ja huollettavana olevien lasten toimeentulosta huolehditaan asianmukaisesti. Vaikka mietintöön liittyy myönteisiäkin näkökohtia, olen äänestänyt tyhjää Irlannin osallistumattomuuden takia.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE), kirjallinen. − (FI) Arvoisa puhemies, äänestin Evelyne Gebhardtin avioliittoasioita käsittelevää mietintöä vastaan, koska pidän tärkeänä, että Suomen oikeusistuimissa sovelletaan jatkossakin Suomen lakia erityisesti tapauksissa, joissa vieraan valtion lain soveltaminen olisi suuressa ristiriidassa suomalaisen lainsäädännön peruslähtökohtien kanssa.

Olen myös hyvin huolestunut ehdotetuista syyllisyysarvioinneista avioerotapauksissa. Suomessa luovuttiin parikymmentä vuotta sitten uskottomuuden tai siihen rinnastettavien tekojen tutkimisesta avioeroasioissa. Olisi suuri harppaus taaksepäin ja historian havinaa, mikäli tämä otettaisiin jälleen käyttöön.

  Ona Juknevičienė (ALDE), kirjallinen. – (LT) Laajentuneessa Euroopan unionissa on yhä enenevässä määrin kansainvälisiä perheitä, toisin sanoen perheitä, joissa puolisot ovat eri maiden kansalaisia. Valitettavasti suuri määrä eri kansallisuuksien välisistä avioliitoista päättyy EU:ssa eroon, ja avioeroprosessi on usein monimutkainen ja pitkäkestoinen. Tämä johtuu siitä, että toistaiseksi ihmisillä on ollut vähäiset mahdollisuudet valita, mikä tuomioistuin käsittelisi heidän avioeroasiansa. Päätettyään asumuserosta puolisot pystyivät kääntymään ainoastaan oman asuinvaltionsa tuomioistuimen puoleen. Näin ollen heillä ei myöskään ollut mahdollisuutta valita muiden yhteisön jäsenvaltioiden lakeja, jotta niitä sovellettaisiin heidän avioeroonsa. Esimerkiksi liettualaisnaisen, joka oli naimisissa saksalaisen miehen kanssa ja jolla oli perhe Saksassa, oli miehestään erotakseen käännyttävä heidän asuinpaikkansa tuomioistuimen puoleen. Heidän avioeroasiansa oli käsiteltävä Saksan lain mukaan. Heti asetuksen hyväksymisen jälkeen, 1. maaliskuuta 2009 alkaen, nämä rajoitukset eivät enää ole voimassa. Avioero-oikeudenkäynnin vireille pannut perhe voi joko valita tuomioistuimen asuinpaikkansa mukaan tai valita lain, jota sovelletaan siinä maassa, jonka kansalaisia he ovat. Äänestyksessä kannatin tarkistuksia, joiden mukaan avioeroasiassa sovellettava laki ei saa olla ristiriidassa Euroopan unionin perusoikeuskirjan keskeisten periaatteiden kanssa. Tämä on erityisen tärkeää, sillä tavoitteenamme on torjua sukupuoleen perustuvaa syrjintää avioeroasioiden käsittelyn ja niitä koskevien päätösten yhteydessä.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. − (FI) Äänestin Gebhardtin mietinnön puolesta, sillä pidän tärkeänä komission ehdotusta yhtenäistää kansainvälisiin avioeroihin sovellettavia lainvalintasääntöjä. Avioero on osapuolille ja lapselle inhimillinen tragedia. Siksi sovellettavan menettelyn ja lain materiaalisen sisällön tulisi olla mahdollisimman selkeästi osapuolten tiedossa.

Nykyinen tilanne, jossa Bryssel IIa -asetuksen mukaan puolisot voivat valita toimivaltaisen tuomioistuimen useiden vaihtoehtojen välillä, ja sovellettava laki määräytyy forumin sijaintijäsenvaltion lainvalintasääntöjen perusteella, ei luo tarvittavaa oikeusvarmuutta. Forum shopping ja kanteiden kilpajuoksu toiselle osapuolelle edullisen lopputuloksen saamiseksi ovat vakavia lieveilmiöitä.

Aviopuolisoiden oikeus valita keskinäisellä sopimuksella toimivaltainen tuomioistuin ja sovellettava laki, tukisi käsitykseni mukaan sitä, että näiden sisällöstä otetaan myös selvää. Juuri tästä on syystä on ratkaisevaa, että informaation saantia sisällöistä ja menettelyistä helpotetaan tarkistuksen 2 mukaisesti. Tarkistus 1, jossa turvataan lapsen etu lainvalinnassa on niin ikään keskeinen.

Tuen ryhmäni tarkistusta 37, jossa valittavaksi tulee myös sen jäsenvaltion laki, jossa avioliitto on solmittu. Tämä on loogista ja helpottaa edelleen selonsaamista sovellettavaksi tulevan lain sisällöstä.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Euroopassa on yleisesti ottaen liian paljon avioeroja, varsinkin kotimaassani. Yhä useampi avioero koskee seka-avioliittoja, toisin sanoen avioliittoja, joissa puolisot ovat eri maiden kansalaisia.

Koska henkilöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan yhdentymiseen perustuva tosiasia, on oleellista laatia selkeä lainsäädäntökehys.

Koska olen tietoinen siitä, että avioeroa koskevat kansalliset määräykset ovat hyvin erilaisia, ymmärrän täysin vaaran, johon "avioeromatkailu" saattaisi johtaa, jos olisi mahdollista valita toisen puolison kannalta mahdollisimman suopea ja toisen kannalta mahdollisimman ankara tuomioistuin.

Olisin äänestänyt tämän mietinnön puolesta, sillä ehdotus asetukseksi olisi kompensoinut puutteet ja mahdollistanut sen, että eri jäsenvaltioissa asuvat puolisot voivat yhteisellä suostumuksella ja täysin tietoisina asiaan liittyvistä seikoista valita avioeroasiassaan toimivaltainen tuomioistuimen, jonka olisi pitänyt olla jompikumpi Euroopan unionissa sijaitsevista asuinjäsenvaltioista.

Valitettavasti eräs äänestyksessä hyväksytty suullinen tarkistus aiheutti niin paljon sekaannusta, että koko mietintö oli välttämätöntä palauttaa valiokuntaan. Mietintöä ei kuitenkaan palautettu valiokuntaan, joten en enää osallistunut lopulliseen äänestykseen.

Aihe on liian arkaluonteinen, jotta siitä voitaisiin äänestää epätietoisuuden vallitessa.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. − (EN) En osallistunut tästä mietinnöstä toimitettuun äänestykseen, sillä Irlanti päätti olla käyttämättä mahdollisuuttaan osallistua ehdotetun asetuksen antamiseen ja soveltamiseen, eikä se ole ollut aktiivisesti mukana neuvostossa käydyissä neuvotteluissa.

Irlanti ei kannattanut toimivallan laajentamista Irlannin tuomioistuimiin avioeron myöntämiseksi EU:n kansalaiselle hänen kotivaltionsa olennaisesti erilaisen lain perusteella.

Jos tämä olisi toteutettu, Irlannissa asuvat EU:n kansalaiset voisivat saada avioeron irlantilaisissa tuomioistuimissa täysin erilaisin ja huomattavasti kevyemmin perustein kuin ne, joista Irlannin perustuslaissa määrätään avioerosta vuonna 1995 pidetyn kansanäänestyksen mukaisesti.

Koska Irlanti ei osallistu tämä asetuksen antamista ja soveltamista koskevaan prosessiin, päätin olla osallistumatta tästä mietinnöstä toimitettuun äänestykseen.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Kannatan kollegani Evelyne Gebhardtin mietintöä, joka koskee tuomioistuimen valintaa, päätösten tunnustamista ja päätöksenteko-oikeutta avioliittoasioihin sovellettavista säännöistä. Olen vakaasti sitä mieltä, että tällä arkaluonteisella alalla on tärkeää luoda selkeä, täydellinen ja joustava lainsäädäntökehys.

Tänään toimitetussa äänestyksessä kannatin sitä, että otetaan käyttöön oikeus valita asianmukainen tuomioistuin avioero-oikeudenkäyntiä varten. Kannatin ehdotusta, jonka mukaan niin kutsuttu kansainvälinen aviopari voi valita joko vakinaisen asuinpaikkansa tuomioistuimen tai sen maan oikeusjärjestelmään kuuluvan tuomioistuimen, jossa avioliitto solmittiin.

Kannatan varauksetta näkemystä, että on tärkeää varmistaa molempien puolisoiden riittävä tiedonsaanti heidän taloudellisesta tilanteestaan tai koulutustasostaan riippumatta. Molempien osapuolten olisi saatava tarkat ja täydelliset tiedot tuomioistuimen valinnan seurauksista ja päätöksenteko-oikeudesta avioeroasioissa. Tämä koskee erityisesti kansainvälisiä avioliittoja, sillä jäsenvaltioiden lait, avioeromenettelyt ja edellytykset avioerojen käsittelylle vaihtelevat huomattavasti.

  Andreas Mölzer (NI), kirjallinen. − (DE) Kansainvälisiin avioliittoihin liittyvissä tapauksissa on tärkeää, että Euroopassa on yhdenmukainen oikeustilanne. Kansalaisten oikeusvarmuus avioliitto- ja avioeroasioissa, joihin usein liittyy voimakkaita tunteita, on yhtä tärkeämpää eri politiikanaloilla.

Säädökset, kuten esimerkiksi voimassa olevat siviilioikeussäädökset, tässä tapauksessa osapuolten oikeus valita sovellettava laki ja tuomioistuin, ovat tärkeitä heidän liikkuvuutensa kannalta maailmassa, joka kutistuu yhä kiihtyvällä vauhdilla. Asetuksessa säädetään myös "käyttäjäystävällisestä" mahdollisuudesta turvautua yhteen perheoikeuden alaan. Toinen tärkeä tekijä tässä yhteydessä on se, että osapuolet ovat hyvin perillä päätöksensä oikeudellisista seurauksista. Siksi olen äänestänyt mietinnön puolesta.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Äänestin tämän mietinnön puolesta ottaakseni huomioon ne yli 150 000 eurooppalaista miestä ja naista, jotka ovat osallisina rajat ylittävissä avioeromenettelyissä joka vuosi. Tämä koskee myös monia romanialaisia miehiä ja naisia, jotka ovat menneet naimisiin ulkomailla. Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska olen vakaasti sitä mieltä, että meillä on velvollisuus tukea kaikkien niiden byrokraattisten esteiden ja ongelmien poistamista, jotka saavat jotkut väittämään, että EU olisi helvetti kansalaisille ja taivas lakimiehille.

Mielestäni meillä on myös edustamiamme ihmisiä kohtaan velvollisuus poistaa joitakin muita ongelmia, jotka aiheuttavat haittaa Euroopan kansalaisille. Näistä vain kaksi esimerkkiä ovat Euroopan kansalaisille muualla kuin heidän kotimaassaan annettuun sairaalahoitoon liittyvät ongelmat ja tutkintotodistusten vastaavuus.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen äänestänyt avioliittoasioissa sovellettavaa lakia koskevan asiakirjan puolesta, jonka Evelyne Gebhardt esitteli. Sen varteenotettavana tavoitteena on luoda selkeä ja täydellinen lainsäädäntökehys, joka käsittää tuomioistuinten toimivaltaa koskevat lait. Muita tavoitteita ovat avioliittoasioita koskevien päätösten sekä sovellettavaa lakia koskevien sääntöjen tunnustaminen ja täytäntöönpano.

Nykytilanteessa "kansainväliset" avioerot saattavat kansallisten lakien ja yhteisön lainsäädännön välisten ristiriitaisuuksien takia tuoda esiin mitä erilaisimpia oikeudellisia kysymyksiä. On myös otettava huomioon riski, jonka "kanteiden kilpajuoksu" aiheuttaa. Se hyödyttää sitä puolisoa, joka pyrkii viemään asian ensimmäisenä tuomioistuimeen, jossa sovellettava laki palvelee parhaiten hänen etujaan.

Tätä ei voida mitenkään hyväksyä, ja siksi kannatan tätä mietintöä, jonka tavoitteena on antaa puolisoille huomattavia vastuita, jotka koskevat ennen kaikkea tietoisia valintoja, tuomioistuimen valintaa ja lopulta sovellettavan lain valintaa.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. − (SV) Koska kannatan Euroopan unionia, ymmärrän yleensä EU:n lainsäädännön lisäarvon. Asioihin löydetään tavallisesti parempia ratkaisuja, kun useat ihmiset ovat pohtineet niitä. Tämä mietintö on valitettava poikkeus säännöstä. Olemme syystäkin ylpeitä lainsäädännöstä, joka antaa ihmisille mahdollisuuden lähteä halutessaan eri suuntiin, ja siksi meillä on myös täysi syy turvata Ruotsin nykyinen järjestelmä. Näin ollen olen hallituksen tavoin sitä mieltä, että yhdenmukaistamista koskeva komission ehdotus on menossa väärään suuntaan, kun esimerkiksi Maltan järjestelmä on otettava huomioon. Emme voi sallia sitä, että Vatikaani asettaa esteitä kotimaan aktiiviselle tasa-arvopolitiikalle. Euroopan parlamentti oli eri mieltä. Siksi ajattelin äänestää mietintöä vastaan. Tarkistus on myös lisätty pöytäkirjaan.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Äänestin toimenpidettä vastaan, koska mielestäni on vastuutonta, että EU puuttuu asioihin, jotka eivät kuulu sen toimivaltaan. Näihin kuuluu myös perheoikeus. Ministerineuvoston olisi harkittava huolellisesti, hyväksyykö se parlamentin tai komission tekemiä ehdotuksia. EU:n ei pitäisi käyttää hyväkseen muutamia ongelmatapauksia lisätäkseen toimivaltaansa. Euroopan yhdentymisessä ei ole kyse tästä.

Lisäksi Euroopan parlamentti viittasi lausunnossaan Euroopan unionin perusoikeuskirjaan. Tämä on käsittämätöntä manipulointia parlamentin taholta, sillä Euroopan unionin perusoikeuskirja ei ole oikeudellisesti sitova asiakirja vaan poliittinen kompromissi. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 9 artiklassa todetaan seuraavaa: "Oikeus solmia avioliitto ja oikeus perustaa perhe taataan tämän oikeuden käyttöä sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen mukaisesti." Miksi tarvitaan rinnakkaiset EU:n avioerosäädökset, kun kerran perheoikeuteen liittyvät päätökset tehdään kansallisella tasolla? Tämä antaa mahdollisuuden manipulointiin. Siksi ei ole täysin selvää, mihin suuntaan tämä asetus on menossa, eikä komissio pysty poistamaan epävarmuustekijöitä. Ehdotan, että ministerineuvosto hylkää tämän toimenpiteen.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) EU:n eri jäsenvaltioiden kansalaisten tai EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten välisten avioliittojen määrän on todettu lisääntyneen EU:ssa.

Näin ollen kysymys sovellettavan lainsäädännön tai toimivaltaisen tuomioistuimen valinnasta konkreettisissa tapauksissa nousee esiin yhä useammin.

Euroopan unioni tarvitsee tehokkaita riidanratkaisusäännöksiä oikeustoimivallan määrittelyä varten.

Sitä mukaa kuin avioerojen määrä lisääntyy, lisääntyy myös avio- tai asumuserohakemuksiin liittyvien syrjintätapausten määrä. Asioista paremmin selvillä oleva puoliso panee asian vireille ja vie asian tuomioistuimeen, jossa sovellettava laki palvelee parhaiten hänen etujaan. Näin tehdessään kyseinen puoliso arvioi ennalta asianomaisen oikeusjärjestelmän toimivallan.

Kun kyseessä on aviopari, jonka toinen puoliso asuu EU:n ulkopuolisessa valtiossa, saattaa olla vaikeaa saada EU:n ulkopuolisen valtion tuomioistuimen tekemä avioeropäätös tunnustetuksi.

Mietinnöllä, josta tänään äänestettiin, pyritään takaamaan molemmille puolisoille avioero- ja asumuseromenettelyjä sekä kansallisen ja yhteisön oikeuden pääkohtia koskevien luotettavien tietojen saatavuus. Tämä on oikeutetusti tunnustettu oleelliseksi lapsen edun kannalta, joka on aina otettava huomioon sovellettavan lain valinnan yhteydessä.

– Pedro Guerreiron mietintö (A6-0388/2008)

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. − (SV) EU:n noudattama kalastuspolitiikka ei perustu, eikä ole koskaan perustunutkaan, tarkoin harkittuihin yhteisiin päätöksiin. Euroopan kalakannat ovat pienentyneet jyrkästi viime vuosina, ja tilanteen muuttamiseksi on tehty hyvin vähän. Sen sijaan EU tarjoaa tukea vastineeksi kalastusoikeuksista kolmannen maailman maissa ja kuluttaa siksi myös niiden merien kalavarat loppuun. Rannikon paikallisväestöltä riistetään sen elinkeino, ja se pakotetaan elämään tuen varassa – vieläpä sellaisen tuen, joka harvoin tarjoaa riittävää korvausta tai kompensoi menetettyjä tuloja.

EU:n pitäisi sen sijaan ajaa sellaista kalastuspolitiikkaa, jolle on leimallista pitkän aikavälin kaukonäköinen ajattelutapa. Tällaisessa prosessissa ei ole sijaa kalastuslaivastojen kehittämiseen ja nykyaikaistamiseen myönnettävälle tuelle, jonka lopullisena tavoitteena on pyyntikapasiteetin lisääminen. Kannattaisin kuitenkin ilomielin toimenpiteitä, joiden tavoitteena on tukea köyhien rannikkoalueiden heikossa asemassa olevaa paikallisväestöä, jonka ainoa tulonlähde on kalastus ja joka kärsii suunnattomasti kalakantojen pienenemisestä, suureksi osaksi EU:n harkitsemattoman kalastuspolitiikan takia. Pedro Guerreiron mietinnössä esitettyihin ehdotuksiin ei kuitenkaan sisälly tällaisia toimenpiteitä, ja siksi äänestin mietintöä vastaan.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. – (PT) Yhteisön syrjäisimmille alueille rekisteröityjen kalastuslaivastojen hallinnoinnista annetussa asetuksessa (EY) N:o 639/2004 säädetään joistakin poikkeuksista, jotka liittyvät elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 13 artiklassa säädettyihin laivastoon lisäämistä ja laivastosta poistoa koskeviin järjestelyihin.

Koska komission säädös, jonka nojalla asianomaisten jäsenvaltioiden sallittiin myöntää valtiontukea, annettiin kuitenkin myöhäisessä vaiheessa, ja koska telakoiden kapasiteetti on rajallinen, on mahdotonta noudattaa asetuksessa (EY) N:o 639/2004 31 päiväksi joulukuuta 2008 vahvistettua määräaikaa, johon mennessä uusimiseen myönnettävää valtiontukea saavat kalastusalukset on lisättävä laivastoon.

Mietinnössä kalatalousvaliokunta kannatti alusten uusimiseen ja rekisteröintiin tarkoitetun valtiontuen määräaikojen jatkamista sekä voimassa olevan nykyisen asetuksen että Euroopan komission esittämän ehdotuksen osalta. Jälkimmäisen mukaan määräaikaa pitäisi jatkaa vain vuodella, toisin sanoen 31. joulukuuta 2009 saakka.

Syrjäisimpien alueiden laivastojen uusimiseen tarkoitetun valtiontuen jatkaminen 31. joulukuuta 2009 saakka ja mahdollisuus rekisteröidä aluksia 31. joulukuuta 2011 saakka auttavat merkittävästi edellä mainittujen rajoitusten huomioon ottamisessa.

Siksi äänestin Pedro Guerreiron mietinnön puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Syrjäisimpien alueiden kalastuslaivastojen uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen tarkoitettu tuki on erittäin tärkeää ottaen huomioon kalastusalan strateginen merkitys kyseisillä alueilla. Mietinnössä, josta tänään äänestettiin, pyritään jatkamaan yhdellä vuodella rahoitusjaksoa syrjäisimpien alueiden kalastuslaivastojen uudistamiseksi ja nykyaikaistamiseksi.

On perusteltua ottaa huomioon kyseisten alueiden erityinen rakenteellinen, sosiaalinen ja taloudellinen tilanne niiden kalastuslaivastojen hallinnoinnin osalta. Tätä varten säännökset, jotka koskevat laivastoon lisäämiseen ja laivastosta poistoon liittyviä järjestelyjä ja kapasiteetin pakollista käytöstä poistamista samoin kuin säännöt, jotka koskevat julkisen tuen saamista kalastusalusten nykyaikaistamiseen ja uudistamiseen, olisi mukautettava kyseisten alueiden tarpeisiin.

Lyhyesti sanoen tukea syrjäisimpien alueiden kalastuslaivastojen uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen olisi jatkettava erityisesti pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen osalta, sillä kyseisten alueiden laivastot koostuvat suurimmaksi osaksi vanhentuneista aluksista, jotka on joillakin alueilla rakennettu jopa yli 30 vuotta sitten. Nämä toimet ovat ehdoton edellytys saaliin säilytysolosuhteiden ja kyseisten alueiden kalastusalan ammattilaisten työolojen ja työturvallisuuden parantamiseksi.

  Luca Romagnoli (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kannatin äänestyksessä Pedro Guerreiron esittelemää mietintöä, joka koskee yhteisön syrjäisimmille alueille rekisteröityjen kalastuslaivastojen hallinnointia. Komissio on käsiteltävästä alasta riippumatta aina asettunut Euroopan yhdentymisen kannalle, ja olen tästä samaa mieltä. Tässä tapauksessa kaikki määräajat on kuitenkin poistettava, jotta näillä alueilla olisi riittävästi aikaa asianmukaista uudistamista ja nykyaikaistamista varten ja varautuakseen paremmin kilpailuun sisämarkkinoilla.

On selvää, että uudistamiseen myönnettävän tuen jatkuminen on ehdoton edellytys, jota ilman työolojen ja työturvallisuuden riittävä turvaaminen ja kalavarojen suojelu on mahdotonta. Tästä syystä tuen tätä aloitetta, jonka tavoitteena on syrjäisimpien alueiden laivastojen täydellinen rakenneuudistus, jotta ne voivat vastata kalastusalan uusiin eurooppalaisiin haasteisiin.