Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana keskustelu Visserin, Beletin ja Hieronymin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta komissiolle laatimasta suullisesta kysymyksestä yleisradiotoimintaa koskevan tiedonannon tarkistamisesta – julkisen yleisradiotoiminnan valtionavut (O-0102/2008 – B6-0495/2008).

  Cornelis Visser, laatija. − (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on valitettavaa, ettei komission jäsen Kroes päässyt tänä iltana paikalle onnettomuuden vuoksi. Haluan tässä yhteydessä toivottaa hänelle vilpittömästi pikaista paranemista. Poliittisessa mielessä vastustan kuitenkin pohjimmiltani hänen puuttumistaan jäsenvaltioiden julkiseen yleisradiotoimintaan.

Järjestimme viime torstaina jäsen Hieronymin ja Beletin kanssa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kuulemistilaisuuden julkista yleisradiotoimintaa koskevasta komission tiedonannosta. Voin kertoa, että alan toimijat ja jäsenvaltiot osoittivat melkoista kiinnostusta asiaa kohtaan. Paikalla oli myös paljon kilpailun pääosaston henkilöstöä. Tämä asia näyttää olevan heille tärkeä. Kilpailun pääosaston pääjohtaja oli paikalla koko aamun paneelin jäsenenä.

Arvoisa puhemies, komission ehdotus julkista yleisradiotoimintaa koskevien sääntöjen tarkistamisesta ei ole hyväksyttävä nykyisessä muodossaan. Julkisilla yleisradioyhtiöillä on keskeinen merkitys kulttuurisen ja kielellisen moninaisuuden sekä tiedotusvälineiden moniarvoisuuden suojelussa. Vastustan voimakkaasti komission suunnitelmia. Meidän on ensinnäkin ymmärrettävä, että julkiset yleisradioyhtiöt ovat kansallisomaisuutta, minkä vuoksi niiden politiikasta päättäminen on kansallisten viranomaisten eikä Euroopan komission tehtävä. Tämä on vahvistettu selkeästi myös Amsterdamin sopimukseen liitetyssä julkista yleisradiotoimintaa koskevassa pöytäkirjassa. Jäsenvaltiot järjestävät ja rahoittavat julkisen yleisradiotoiminnan sopivaksi katsomallaan tavalla. Komission jäsenen Kroesin suunnitelmilla heikennetään oleellisesti toissijaisuusperiaatetta ja jäsenvaltioiden liikkumavaraa sekä korvataan ne Euroopan unionin toimilla. Olen erittäin yllättynyt, että hän valitsee liberaalina komission jäsenenä tämän tien.

Toiseksi olen huolissani ehdotuksesta, jonka mukaan riippumaton valvoja suorittaa etukäteen markkinatestin. Tämä antaisi kaupallisille kanaville merkittävän aseman. Sitäkö haluamme? Markkinatestit lisäävät väistämättä paperityötä. Kyse on hyvin pitkälti siitä, onko pienillä yleisradioyhtiöillä varaa lisähenkilöstöön ja kuka vastaa testeistä aiheutuvista lisäkustannuksista. Pitäisikö yleisradioyhtiöiden maksaa ne vai kenties veronmaksajien? Tämä ehdotus ei toimi pienissä jäsenvaltioissa. Markkinatesti on lisäksi hyvin yksityiskohtainen, eikä ehdotus ole riittävän joustava. Jäsenvaltiot eivät voi sen vuoksi enää soveltaa toimintatapoja ja menettelyjä, jotka liittyvät kiinteästi niiden kansallisiin järjestelmiin. Kyse on pitkälti myös siitä, antavatko markkinavaikutusten ennakkoarvio ja uusien palvelujen julkinen arviointi liikaa etumatkaa kaupallisille kilpailijoille.

Kolmanneksi ehdotus huolestuttaa minua, koska julkista yleisradiotoimintaa ei järjestetä jokaisessa jäsenvaltiossa tarkalleen samalla tavalla. Jäsenvaltioissa käytetään erilaisia tekniikkoja, ja eroja on myös yleisradiojärjestelmissä, organisaatioissa ja toiminnan laajuudessa. Valtioiden välillä on myös kieleen ja kulttuuriin liittyviä eroja. On selvää, ettei asiakirjassa ehdotettu yksi kaikkiin sovellettava ratkaisu toimi tässä tapauksessa. Ehdotuksessa ei oteta tätä huomioon.

Ilmaistuani ensin omat huolenaiheeni selvitän seuraavaksi lyhyesti, mitä tapahtui viime torstaina järjestetyssä PPE-DE-ryhmän kuulemistilaisuudessa, jossa komissiolla oli erittäin myönteinen asenne. Komissio myönsi, että ehdotukset ovat luultavasti liian yksityiskohtaisia ja että niiden sanamuotoa on muokattava. Pääjohtaja ilmoitti minulle, että lopullista tiedonantoa voidaan lykätä siihen asti, kunnes kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on järjestänyt 5. maaliskuuta toisen kuulemistilaisuuden tästä aiheesta. Pääjohtaja totesi, että tämän kuulemisen jälkeen komission on mahdollisesti laadittava uusi versio tuoreiden tietojen perusteella, ennen kuin se toimittaa lopullisen tiedonantonsa. Tämä oli erinomainen tulos.

Arvoisa puhemies, ymmärrätte varmaan, että olen iloisesti yllättynyt näistä lupauksista. Tämä nimittäin tarkoittaa, että komissio on avaamassa silmänsä ja on valmis kuuntelemaan alan toimijoita, jäsenvaltioita ja parlamenttia. Tämä on loistavaa.

Haluan esittää komissiolle vielä muutaman kysymyksen. Ensinnäkin, aikooko komissio pitää kiinni riippumattoman valvojan etukäteen tekemästä yksityiskohtaisesta markkinatestistä? Voitte ehkä välittää tämän kysymyksen komission jäsenelle Kroesille. Onko komissio siis valmis luopumaan riippumattomasta valvojasta ja etukäteen tehtävästä markkinatestistä vai vaatiiko se, että nämä asiat säilytetään?

Toiseksi, miten tekninen neutraalius voidaan taata? Eikö ehdotuksesta voida päätellä, että julkisten yleisradioyhtiöiden nykyisten palvelujen ja uusien mediapalvelujen välillä tehdään ero?

Kolmanneksi, kilpailun pääosaston pääjohtajan huomautuksesta puheen ollen onko komissio valmis laatimaan uuden ehdotuksen tuoreiden tietojen perusteella?

Neljänneksi, mitä komissio aikoo tehdä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamalle Tanskan TV2-kanavaa koskevalle tuomiolle? Aikooko se sisällyttää sen uuteen ehdotukseen? Miten tuomio muussa tapauksessa pannaan täytäntöön?

Kysyn lopuksi: onko komissio valmis ottamaan parlamentin mukaan seurantaprosessiin ja odottamaan parlamentissa vielä käytäviä keskusteluja?

Toivon, että Euroopan parlamentti, Euroopan komissio ja jäsenvaltiot tekevät erinomaista yhteistyötä, jotta tiedonannosta saadaan laadittua lopullinen versio.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten on jo todettu, kollegani Kroes joutui pieneen onnettomuuteen, minkä vuoksi hän ei päässyt paikalle.

Komissio julkaisi 4. marraskuuta 2008 ehdotuksen uudeksi yleisradiotoimintaa koskevaksi tiedonannoksi, ja sitä koskeva kuuleminen kestää 15. tammikuuta saakka. Suhtaudumme vakavasti laajaan kuulemisprosessiin. Parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunta aikoo järjestää kuulemistilaisuuden 5. maaliskuuta, ja kuten jo mainittiin, PPE-DE-ryhmä järjesti jo viime torstaina tällaisen tilaisuuden, jossa oli paikalla kilpailun pääosaston pääjohtaja Philip Lowe.

Tämä komission ja parlamentin välinen vuoropuhelu on tärkeää. Olemme valmiita kuuntelemaan ja vastaamaan kysymyksiinne. Lisäksi tiedämme, että parlamentti totesi syyskuussa 2008, että julkisille yleisradioyhtiöille on myönnettävä valtiontukea, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä dynaamisessa ympäristössä ja välttää julkisten varojen käyttöä poliittiseen tai taloudelliseen hyötymiseen liittyvistä syistä. Olemme samaa mieltä. Julkinen ja yksityinen lähetystoiminta ovat molemmat tärkeitä. Kaksitahoinen lähetysjärjestelmä on vastaus Euroopan mediaympäristöön, joka on taattava kaikilla foorumeilla.

Ehdotuksessa yleisradiotoimintaa koskevaksi tiedonannoksi pyritään näin ollen vahvistamaan vuoden 2001 tiedonannosta lähtien harjoitettu komission valtiontukikäytäntö. Ehdotuksessa varmistetaan, että säännöissämme otetaan huomioon uusi, nopeasti muuttuva mediaympäristö. Tiedonantoa uudistetaan, jotta voidaan lisätä avoimuutta ja oikeusvarmuutta. Tiedonantoa koskevassa ehdotuksessa selvitetään, että julkiset yleisradioyhtiöt tarjoavat audiovisuaalisia palveluja kaikilla viestintäkanavilla, mutta yksityisille toiminnanharjoittajille on tarjolla riittävästi kannustimia pysyä markkinoilla. Tämä varmistetaan niin kutsutulla Amsterdamin testillä, jolla tasapainotetaan julkisin varoin rahoitettavien mediapalvelujen arvoa ja kielteistä vaikutusta jäsenvaltioissa.

Miksi tällaisia testejä tehdään? Niitä tehdään, koska niillä voidaan estää komission puuttuminen kansalliseen toimintaan. Komissiolle tehdään yhä enemmän kanteluja rajatapauksista, joissa julkisella mediatoiminnalla ei ehkä ole selkeää arvoa kansalaisten kannalta, mutta sillä näyttää olevan huomattavat markkinavaikutukset. Komissio kuitenkin katsoo, ettei jatkuva puuttuminen alan toimintaan ole toissijaisuusperiaatteen mukaista. Haluamme siksi, että jäsenvaltiot ovat komission ohella vastuussa valtion rahoittamien mediapalvelujen markkinavaikutusten valvonnasta.

Amsterdamin testillä varmistetaan, että julkisten yleisradioyhtiöiden uudet mediapalvelut täyttävät katsojien ja kuuntelijoiden sosiaaliset, demokraattiset ja kulttuuriset tarpeet ja että valtiontuesta aiheutuu yksityisille toiminnanharjoittajille mahdollisimman vähän vahinkoa. Emme yhdy näkemykseen, jonka mukaan Amsterdamin testistä aiheutuu perusteetonta hallinnollista taakkaa. Jokainen testi edellyttää tietenkin työtä, mutta vähimmäisvaatimuksemme on järkevä ja tarpeellinen. Testi on ensinnäkin tarkoitus tehdä ainoastaan tärkeille ja aivan uusille palveluille, ja ehdotuksessamme annetaan jäsenvaltioille tältä osin laaja harkintavalta. Kukin jäsenvaltio voi itse päättää, milloin uusi audiovisuaalinen palvelu tosiasiassa edellyttää testausta. Toiseksi ehdotuksessa vapautetaan koehankkeet testauksesta. Julkiset yleisradioyhtiöt voivat näin ollen edelleen kokeilla uusia medioita ilman etukäteen tehtäviä testejä. Kolmanneksi ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille täysi vapaus valita asianmukaiset menettelyt ja testin suorittavat elimet. Lopuksi on syytä mainita, että pienissä jäsenvaltioissa, esimerkiksi Belgiassa ja Irlannissa, tehdään jo tällaisia testejä. Kyseisissä valtioissa löydetyt ratkaisut ovat oikeassa suhteessa käytettävissä oleviin resursseihin. Koska testi on varsin laaja, myöskään toimituksellista vapautta ei voida loukata. Testissä ainoastaan edellytetään, että julkinen mediapalvelu vastaa yhteiskunnan sosiaalisiin, demokraattisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin ja että sen markkinavaikutukset ovat oikeasuhteisia. Toimituksellisen riippumattomuuden takaamiseksi ehdotuksessa todetaan lisäksi, että tietyissä oloissa julkinen yleisradioyhtiö voi suorittaa testin itse.

Totean kokoavasti, että Amsterdamin testiä on pidettävä mahdollisuutena eikä uhkana. Se edistää tiedotusvälineiden moniarvoisuutta uudessa mediaympäristössä takaamalla oikeudenmukaisuuden tietenkin sekä kaupallisille tiedotusvälineille, myös verkkosanomalehdille, että erinomaisille julkisille tiedotusvälineillemme.

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

  Ivo Belet, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, hyvää iltaa. Aivan ensiksi pyydän Teitä välittämään terveisemme komission jäsen Nellie Kroesille. Toivotamme hänelle pikaista paranemista, sillä olemme ymmärtäneet, että hän kaatui liukkaalla alustalla. Toivomme luonnollisesti, että komission jäsen Kroes palaa työskentelemään kanssamme mahdollisimman pian.

Arvoisa komission jäsen, olemme kanssanne luonnollisesti samaa mieltä siitä, että komissio varmistaa nyt ja tulevaisuudessa tasapuoliset toimintaedellytykset audiovisuaalialan kaikille toimijoille, sekä julkisille että yksityisille yleisradiotoimintaa harjoittaville yhtiöille. Tämä on ratkaisevan tärkeää tasapainoisen tarjonnan kannalta, ja se edistää myös laatua.

Se, mitä komissio nyt esittää, on kuitenkin useista syistä täysin päinvastaista, kuten Cornelis Visser jo vakuuttavasti esitti. Aluksi haluaisin kommentoida sitä, mitä te, arvoisa komission jäsen, sanoitte hetki sitten. Ehdottamaanne markkinatestiä sovelletaan jo muun muassa Belgiassa. Ainakin jossain määrin kyllä, mutta ei täysin. Muun muassa yleisradiotoiminnan harjoittajat itse soveltavat jo tosiaan jossain määrin tätä markkinatestiä, tai vaikutusanalyysia, mutta eivät komission ehdotuksessa esitettyjen, hieman erilaisten sääntöjen mukaan.

Haluaisin kertoa teille ehdotusta koskevista varauksistamme. Tärkein vastalauseeni koskee sitä, että ehdotus on ristiriidassa Lissabonin strategian kanssa. Monissa jäsenvaltioissa nykyisin juuri julkiset yleisradioyhtiöt luovat ja kannustavat viestimien innovaatioita. Tätä ei luonnollisesti ole syytä muuttaa. Innovaatioita haittaavalla holhoavalla hallinnollisella asenteella liikumme mielestäni väärään suuntaan. Erityisesti digitaalisen toimintaympäristön uusien laajakaista- ja Internet-jakelutapojen kehittäminen on kallista. Tällaiset investoinnit on parasta hajauttaa mahdollisimman laajalle, ja niitä olisi kehitettävä yhteistyössä. Yksityiset ja julkiset yleisradiotoiminnan harjoittajat voivat sitten tarjota sisältöä yhteisten jakelutapojen avulla, ja kilpailun olisi koskettava nimenomaan sisältöä, jotta kuluttajille syntyy mahdollisimman suuri hyöty.

Älkää kuitenkaan käsittäkö meitä väärin. Kannatamme sataprosenttisesti tasapainoisia kilpailusuhteita julkisten ja yksityisten yleisradiotoiminnan harjoittajien välillä. Molemmille lienee riittävästi tilaa tarjota laadukasta sisältöä. Tässä yhteydessä on selvää, että julkisten yleisradioyhtiöiden olisi oltava tilivelvollisia työssään käyttämistään julkisista varoista, vaikka olemmekin vakuuttuneita, että tämän saavuttamiseen on parempiakin keinoja. Tässä yhteydessä esimerkkinä voidaan mainita Yhdistyneen kuningaskunnan yleisradioyhtiö BBC, joka on tehnyt eri kumppanien kanssa tehtävää kehitys-, tuotanto- ja jakeluyhteistyötä koskevia ehdotuksia. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki, ja kehotan ystävällisesti komissiota alkamaan pohtia asiaa tämän suuntaisesti.

  Katerina Batzeli, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, puheenjohtajavaltio Ranskan ehdottama julkisen yleisradiotoiminnan valtionapuja koskevien perussuuntaviivojen tarkistaminen on erittäin ajankohtainen keskustelunaihe sekä monissa jäsenvaltioissa että joukkoviestinten aseman kannalta myös Euroopassa ja kansainvälisesti.

Televiestintäpaketin tarkistus, jolla käytännössä järjestetään uudelleen radiotaajuuksien jakamisen tapa ja perusteet Euroopan tasolla, on samalla kuitenkin osoittanut, että yleisradiopalvelujen rahoittamista koskevat säännöt ovat nyt erittäin tärkeät tietoyhteiskuntaan liittyvien palvelujen tulevan sääntelyn tai sääntelyn purkamisen, innovaatioiden sekä julkisten ja taloudellista etua koskevien palvelujen kannalta. Tämä on se poliittinen kysymys, joka meidän on ratkaistava.

On selvää, että valtiontukia koskeva keskustelu keskittyy lähinnä kunkin jäsenvaltion määrittämiin niin sanottuihin julkisiin yleisradioyhtiöihin, koska niiden käytössä olevat varat ovat hyvin vähäiset ja varsinkin koska niille on annettu merkittävä julkisen palvelun tehtävä. Yleisradiotoiminnan tärkeä tehtävä mainitaan Unescon yleissopimuksessa, Amsterdamin pöytäkirjassa ja komission tiedonannossa vuodelta 2001. Toisin sanoen julkisten joukkoviestimien tehtävä on jo selkeästi määritelty.

Valtiontukia koskeva keskustelu on kuitenkin tuonut asian uudelleen esiin, ja kuten mainitsitte, meidän on otettava huomioon eräät uudet olosuhteet ja eräät toimet, joita toteutetaan joko tietoisesti tai julkisten ja yksityisten elinten välillä usein vallitsevan sekaannuksen vuoksi tahattomasti.

Haluan mainita erityisesti eräitä seikkoja: Ensinnäkin, kysymystä julkisen palvelun tehtävän määrittelystä ei tule sekoittaa kysymykseen tällaisten palvelujen tarjoamiseksi valittavasta rahoitusmekanismista. Vaikka julkiset televisioyhtiöt voivat harjoittaa kaupallista toimintaa – esimerkiksi myydä mainosaikaa – saadakseen tuloja, eräät hallitukset, muun muassa Ranskan hallitus, ovat tuominneet tämän, ja tällainen toiminta ollaan kieltämässä kansallisen lainsäädännön nojalla.

Toisaalta kaupallisilla lähetystoiminnan harjoittajilla, joiden on tarjottava julkista palvelua, on myös tärkeä tehtävä. Yksityisten ja julkisten palveluntarjoajien rinnakkaiselo on eurooppalaisten markkinoiden perustavanlaatuinen osatekijä.

Lopuksi korostan erästä toista seikkaa: Meidän tulisi olla huolissamme komission ehdottamista ennakoivista menettelyistä, ei siksi että niillä kumottaisiin tai ohitettaisiin toissijaisuusperiaate, vaan siksi, että on tarkastettava, ovatko ne yhteensopivia valtiontukien ehtojen kanssa.

Huomautan lopuksi, että kysymystä radioasemille ja joukkoviestimille annettavasta kansallisesta tuesta olisi tarkasteltava kansainvälisten suhteiden viitekehyksessä, sillä eurooppalaisten organisaatioiden on kilpailtava kansainvälisten jättien kanssa ja tiukka lainsäädäntö vahingoittaa eurooppalaisia saavutuksia ja yhteisön säännöstöä.

  Ignasi Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, pyrin puhumaan lyhyesti. Ensin lähetän luonnollisesti lämpimimmät terveiseni komissaari Kroesille ja toivon, että hän toipuu kaatumisestaan. Täällä ainakin rakennukseen johtava käytävä oli suolattu kunnolla, mutta näin, että muualla suolaa ei ollut tarpeeksi.

Käymämme keskustelu on erittäin tärkeä, ja siksi sen lopullisena tavoitteena on vaatia, että komissio kutsuu parlamentin mukaan asian valmisteluun. Tämä on keskustelumme päämäärä: se ei saa päättyä tähän, vaan ennen kuin komission tiedonanto hyväksytään, on pikemmin varmistettava, että me todella keskustelemme asiasta täällä ja että me kaikki osallistumme keskusteluun.

Miksi? Koska kysymys ei ole vain televisiotoimintaa koskevasta mallistamme, vaan pelissä on paljon enemmän, sillä televisiotoiminnan harjoittajat eivät ole sitä mitä ne kerran olivat – kuten me kaikki tiedämme audiovisuaalisia mediapalveluja koskevasta direktiivistä käymämme keskustelun perusteella; niiden tehtävänä on itse asiassa prosessoida sisältöä, jota ne toimittavat lineaaristen tai ei-lineaaristen jakelutapojen avulla, ja molemmilla aloilla kaikki on täydellisessä vuorovaikutuksessa. Tästä syystä ei enää ole asianmukaista puhua julkisesta yleisradiotoiminnasta ikään kuin tätä keskustelua käytäisiin 1970- tai 1980-luvulla.

Toisaalta on selvää, että tämä keskustelu on käytävä, sillä kaikki, mikä nykyään kantaa julkisen palvelun leimaa, ei todellisuudessa ole julkista palvelua, eikä aina ole järkevää käyttää julkisia varoja siihen, mitä tietyt televisioyhtiöt julkisilla varoilla tekevät. Samalla – ja tämä on nähdäkseni huolenaiheistamme keskeisin, ja ymmärtääkseni eräät muutkin jäsenet ovat samaa mieltä – julkisilla televisioyhtiöillä on aivan ratkaiseva rooli kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden suojelemisessa ja viime kädessä yhteiskuntiemme yhteennivomisessa, sillä teoriassa ne tavoittelevat enemmän kuin pelkkää taloudellista voittoa.

Tästä syystä tätä rahoituksen tasapainoa on suojeltava. Meidän on etsittävä uusia rahoitusmalleja; meidän olisi oltava luovia ja avata tätä keskustelua laajemmalti, mutta tätä ei saa tehdä niin, että vaarannamme yhteiskuntiemme kannalta elintärkeät nykyiset julkiset televisioyhtiöt.

  Helga Trüpel, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Barroson komissio on julistanut unionin liiallisen sääntelyn poistamisen yhdeksi tärkeimmistä poliittisista tavoitteistaan. Teidän nyt tekemistänne ehdotuksista syntyy vaikutelma, että te itse asiassa rohkaisette liiallista sääntelyä. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän viime viikolla pitämässä kuulemisessa kävi selväksi, että vallitsee vakava huoli siitä, kuinka paljon te nyt olette puuttumassa jäsenvaltioiden toimivaltaan. Nyt pöydällä oleva ehdotus haiskahtaa liialliselta sääntelyltä, ja sitä me emme voi hyväksyä.

On totta, että meidän on löydettävä tasapaino julkisten ja yksityisten yleisradiopalvelujen kehittämismahdollisuuksien välille. Tämä merkitsee kuitenkin – erityisesti digitaaliaikakaudella – myös sitä, että julkisella yleisradiotoiminnalla, joka edustaa laatua, kulttuurista monimuotoisuutta sekä kulttuurista ja yhteiskunnallista koheesiota, on oltava digitaaliaikakaudella kehittymismahdollisuuksia. Me vaadimme tätä osana Lissabonin strategiaa. Jos julkiselle yleisradiotoiminnalle ei anneta tätä mahdollisuutta, se muuttuu dinosaurukseksi eikä kykene kehittymään hyvin.

Pohtiessamme talous- ja rahoituskriisiä olemme kaikki tulleet siihen tulokseen, että markkinoita on säänneltävä. Sosiaalinen ja ekologinen sääntely ei ole kannanotto markkinoita vastaan sinänsä, vaan oikeudenmukaisten markkinoiden puolesta – ja tämä tarkoittaa säänneltyjä markkinoita. Sama koskee sitä suhdetta, jonka puitteissa yksityiset ja julkiset toimijat voivat tulevaisuudessa kehittyä, jos haluamme menestyä digitaalisessa maailmassa.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, 80 vuoden ajan julkisen yleisradiotoiminnan tehtävänä on ollut yleisölle tiedottaminen ilmaisun laajimmassa mielessä. Tämä palvelu voi säilyä hengissä erillisellä radio- ja televisioverolla kerättävän julkisen rahoituksen turvin, ja rahoitusta voidaan täydentää yleisradioyhtiöille maksettavilla jäsenmaksuilla, kuten Alankomaissa on tehty jo kauan.

Tämän rinnalla viime vuosikymmeninä yleisradioyhtiöitä on kannustettu ansaitsemaan itse omat rahansa. Tähän päästään mainosajan myynnin lisäksi myös asettamalla suuri osa yleisradioyhtiön keräämästä tietoaineistosta saataville audio- ja videomateriaalin muodossa. Tämän odotetaan johtavan siihen, että katsojat ja kuuntelijat tuntevat olevansa tiiviimmin osallisia, tavoitetaan uusia kohderyhmiä ja vähennetään julkisia kuluja. Tämä vuosien mittaan muodostunut tehtävä ei aiheuta ongelmia niin kauan, kun kaupalliset kanavat eivät katso siitä olevan niille haittaa.

Kaupallisten kanavien näkökulmasta niitä paljon vanhempia julkisia yleisradioyhtiöitä voidaan pitää kilpailijoina, joilla on huomattava kilpailuetu, koska ne saavat rahoitusta veronmaksajien rahoista. Kysymys kuuluu nyt, voidaanko julkisten yleisradioyhtiöiden olemassaolo yhä oikeuttaa ensisijaisesti niiden hyödyllisyydellä koko yhteyskunnalle vai tulisiko huomioon ottaa kaupallisia kanavia haittaava mahdollinen kilpailun vääristyminen. Kun julkisen ja yksityisen sektorin edut eivät enää ole vastakkaisia, Euroopan komissioon kohdistuu ristiriitaisia vaatimuksia.

Julkisten yleisradioyhtiöiden tulevaisuus on vaarassa, jos niiden toimintavaraa rajoitetaan kaupallisten yhtiöiden voittomarginaalien hyväksi. Vielä pahempaa on, jos tämä tehdään ilman Euroopan parlamentin osallistumista ja jätetään huomiotta se, että yhdeksäntoista 27:stä jäsenvaltioiden hallituksesta on esittänyt selväsanaisia vastalauseita.

Olen viime vuosina pyytänyt komissiota useaan otteeseen hylkäämään tämän kohtalokkaan suunnitelman. Tämä näyttää minusta olevan ainoa mahdollinen ratkaisu, kun otetaan huomioon laajalle levinnyt huolestuneisuus. Lisäksi tämä on asia, joka kuuluu jäsenvaltioiden eikä Euroopan unionin toimivaltaan. Yhdyn Cornelis Visserin ja muiden puhujien esittämiin kysymyksiin ja näkökantoihin.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten suullisen kysymyksen allekirjoittaneet kollegani ovat korostaneet ja arvovaltaiset puhujat esittivät yksityiskohtaisesti Brysselissä viime viikolla pidetyssä julkisessa kuulemisessa, meidän kaikkien on tarkasteltava julkista televisiotoimintaa välineenä toimittaa kansalaisille palvelu, joka pitkälti vastaa sen tarjoamista koskevaa velvoitetta.

Uusien teknologioiden kehittymisen ja päivittäin syntyvien lukuisten uusien yhtiöiden vuoksi julkista keskustelua, riippumatonta valvontaviranomaista ja ohjelmien monimuotoisuutta on suojeltava kunkin jäsenvaltion historiaa ja kulttuuria kunnioittaen.

Komission on edistettävä terveen kilpailun puitteissa uusia tapoja suojella yleistä etua ja julkista yleisradiotoimintaa.

Lähinnä on selvennettävä yleisradiotoiminnan harjoittajien julkisen tehtävän määritelmää; valtiontuesta tarvitaan nykyistä parempi arviointi, mutta lisäksi komission suorittamassa ennakkoarvioinnissa ei saa asettaa avoimuussäännön suhteen turhia hallinnollisia ja rahoitusrasitteita jäsenvaltioille ja yleisradioyhtiöille.

Uudessa joukkoviestinnän toimintaympäristössä on myös otettava käyttöön tehokkaampia valvontamekanismeja. Lisäksi, koska yleisradiotoiminnalla on kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden kannalta ratkaiseva tehtävä, kaikilla näillä viestimillä sekä julkisilla elimillä ja julkisilla televisioyhtiöillä on velvollisuus tarjota laadukkaita ohjelmia, ja samalla niiden on kyettävä muiden vastaavien elinten kanssa kilpaillen vastaamaan ajan haasteisiin lähettämällä esimerkiksi sellaisia maailmanlaajuisesti kiinnostavia tapahtumia kuin olympiakisoja ja jalkapallon MM-kisoja. Valitettavasti näin ei nykyisin yleensä ole vain siitä syystä, että koska yksityisillä yhtiöillä on enemmän rahaa, julkisilla televisioyhtiöillä ei ole niihin varaa. Näin ollen kansalaiset eivät voi katsoa näitä tapahtumia muiden ohjelmien ohella.

Lopuksi huomautan, että se, mitä markkinoilla nykyisin on saatavilla, sekä kaupallisten viestinten intressi määritellä julkisten yleisradioyhtiöiden toimivalta ja toiminta-ala eivät myöskään – tietysti eräin poikkeuksin – edistä yleisempää etua, ja komission on syytä ottaa tämä vakavasti huomioon.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, myös minä toivotan komission jäsen Kroesille pikaista paranemista.

Haluaisin esittää eräitä yleisiä huomioita yleisradiotoimintaa koskevan tiedonannon tarkistuksesta. Ensinnäkin pidän tätä komission käynnistämää tarkistusta myönteisenä sikäli, että sen avulla vuoden 2001 tiedonannon sisältö voidaan mukauttaa sekä teknologian alalla että yhteisön oikeudessa tapahtuneisiin muutoksiin.

Lisäksi siinä säilytetään olennaisin sisältö vuoden 2001 tiedonannosta, jossa tunnustettiin julkisen yleisradiotoiminnan tärkeä tehtävä demokratian laadun ja moniarvoisuuden takaajana Viittaan lähinnä periaatteisiin, joiden mukaan jäsenvaltiot määrittävät ja rajaavat vastaavien julkisten elinten hoitamien julkisen palvelun tehtävien toimittamisen ja sisällön ja niillä on vapaus valita rahoitusmalli vapaan kilpailun vääristymisen välttämiseksi.

Tehtävä on myös annettava erityisen elimen tai ryhmän hoidettavaksi virallisella päätöksellä, ja sen hoitamista valvoo ulkoinen ja riippumaton valvontaelin; korostan tässä yhteydessä audiovisuaalialan sääntelyviranomaisten keskeistä roolia.

Ehdotukseen tehdyistä merkittävimmistä lisäyksistä suhtaudun myönteisesti julkisten yleisradioyhtiöiden tarjoamien uusien palvelujen ennakkovalvontaan, mutta vain, jos valvonta on riittävän joustavaa, niin että se voidaan mukauttaa kunkin valtion institutionaaliseen malliin ja ottaa käyttöön asteittain.

Katson, että on arvioitava hyvin huolellisesti sitä mahdollisuutta, että tietyistä julkisiin audiovisuaalipalveluihin luettavista palveluista peritään maksu tai korvaus niitä käyttäviltä kansalaisilta, kun otetaan huomioon perinteisen julkisen yleisradiotoiminnan ilmainen ja yleinen luonne sekä tämän rahoitusmenetelmän mahdollisesti synnyttämä syrjäytymisriski. Toivon, että komissio ottaa nämä kommentit huomioon.

  Ieke van den Burg (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, on ilmeistä, että tässä asiassa on kyse yleisen edun ja sen yhteiskunnallisen roolin sekä terveeseen kilpailuun ja sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuvien vaikutusten välisestä jännitteestä. Julkisen ja yksityisen yleisradiotoiminnan, mutta myös muiden viestimien, väliset rajat ovat yhä sumeammat, ja tämä pätee erityisesti sellaisiin uusiin viestimiin kuin Internetiin, iPodeihin, tekstiviesteihin ja niin edelleen.

Kuten jotkut ovat sanoneet, julkiset yleisradioyhtiöt ovat usein johtavia innovatiivisia palveluita kehittäviä toimijoita, mutta on selvää, että tämä vaikutus ylittää valtioiden ja eri viestintäalojen väliset rajat. Tästä syystä on tärkeää, että yleisradiotoiminnan ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevan yleisen kehyksen välillä vallitsee johdonmukaisuus. Tämä on tärkeä kysymys, jota olemme käsitelleet parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Varsinkin valiokunnan PSE-ryhmään kuuluvat jäsenet ovat korostaneet, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyville palveluille on tärkeää luoda enemmän oikeusvarmuutta, ja me haluaisimme, että poliittisella tasolla päätettäisiin tätä koskevasta puitedirektiivistä ja alakohtaisesta lainsäädännöstä.

Käsiteltävänä olevaa komission esittämää tiedonantoluonnosta voidaan kommentoida tammikuun 15. päivään asti, ja on tärkeää ilmaista jälleen kerran selkeästi, että laaja-alaisempi yleinen kehys olisi tärkeä väline, jolla tämän julkista yleisradiotoimintaa koskevan keskustelun kaltaiset keskustelut voidaan asettaa laajempaan asiayhteyteen.

On tärkeää voida nähdä, kuka päättää säännöistä ja millainen on niiden tasapaino markkinoiden etujen ja yleisen edun välillä. Minusta tuntuu, että tiedonannossa mainitussa markkinatestissä etusijalle asetettaisiin kaupalliset ja markkinanäkökohdat yleistä etua koskevien näkökohtien sijasta. Tämä oli se, mihin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevilla uusilla horisontaalisilla säännöillä pyrimme.

Olen hieman yllättynyt siitä, että PPE-DE-ryhmä keskittyy nyt niin voimakkaasti näihin yksittäisiin kysymyksiin, sillä he tukivat varsin epäröiden pyyntöämme yleisemmän kehyksen luomisesta. Tämä on selkeä esimerkki siitä – ja se pätee myös yleisradiotoimintaan – että ilman laajaa ja selkeää kehystä, jossa painotetaan yleistä etua koskevia näkökohtia ja asetetaan ne etusijalle, markkinoiden edut saavat tämäntyyppisessä keskustelussa hallitsevan aseman.

Toistan vetoomuksemme yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen kehyksestä, jolla horisontaalisesti palautettaisiin eri etunäkökohtien tasapaino yleisen edun hyväksi.

  Emine Bozkurt (PSE). - (NL) Arvoisa puhemies, julkinen yleisradiotoiminta edustaa moniarvoisuutta, monimuotoisuutta, Euroopan kulttuurista monimuotoisuutta, demokratian ydintä – minä en tätä keksinyt, komissio voi vahvistaa tämän – ja julkiset yleisradioyhtiöt ovat kansallisesti merkittäviä. Nyt on suunnitteilla ottaa käyttöön etenkin uusia viestintätoimintoja koskeva etukäteen tehtävä markkinatesti. Minusta tämä ei ole hyvä ajatus, sillä Brysselin ei pitäisi sanella etukäteen, miten jäsenvaltioiden olisi järjestettävä julkiset palvelunsa. Se, miten yleistä etua edistetään, on mielestäni arvioitava kansallisella tasolla, eikä siihen tarvita pakollista markkinatestiä.

Haluan myös sanoa muutaman sanan byrokratiasta. Vaikka kannatankin asioiden huolellista tarkastamista, meidän on huolehdittava siitä, ettemme lopulta luo lisää sääntöjä ja aiheuta lisää kustannuksia eri jäsenvaltioille.

Palvelujen tarjoamisesta katson, ettei meidän ole syytä erotella vanhoja ja uusia palveluja, koska käytännössä niiden väliset rajalinjat ovat hämärtyneet. Kyseessä ei ole joko-tai-vastakkainasettelu; televisio-ohjelmiin liittyy usein uusia palveluja ja päinvastoin. Aivan kuten Eurooppakin, ne ovat kietoutuneet tiiviisti yhteen. Kyse ei ole vain markkinoista vaan myös julkisten yleisradioyhtiöidemme yleisestä merkityksestä, jonka kaikki, eikä vähiten komissio, tunnustavat. Haluaisin kuulla komissiolta, sisällytetäänkö tämä tiedonannon tarkistettuun versioon ja osoitetaanko vastuut asianmukaisesti jäsenvaltioille sekä liitetäänkö niihin yleishyödyllisiä palveluja koskevat säännöt, joita laadittaessa on kuultava Euroopan parlamenttia ja neuvostoa.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, julkinen yleisradiotoiminta ei ole pelkkä taloudellinen tekijä. Olin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän viime viikolla Brysselissä pitämässä kuulemistilaisuudessa. Siellä huomasi, mikä arvo on tiedolla ja eurooppalaisen kulttuurin ja koulutuksen monimuotoisuudella. Jos 22 jäsenvaltiota vastustaa sääntöjen tarkistusta ja tiukentamista, koska toimintaedellytykset ja markkinat ovat erilaisia, on väärin vaatia mittavaa hallintoa, tämän pakollisen ennakkoarvioinnin kaltaista aikaa vievää testimenettelyä tai yhteisön puuttumista asioihin raskaalla byrokraattisella mallilla.

Julkista yleisradiotoimintaa varten on jo olemassa valvontaelimiä: radio- ja televisioneuvostot. Me seuraamme mukautumista teknologian muutoksiin. Me seuraamme toimenpiteitä terveen kilpailun varmistamiseksi. Olen itse tällaisen valvontaelimen jäsen Union of European Federalists -järjestön edustajana Hessenin osavaltion yleisradioyhtiössä [Hessischer Rundfunk]. Riippumattomuutemme taataan laissa. Me puolestamme olemme täysin ja perustellusti kansalaisten valvonnan alaisia. Näin toimii tehokas viestintäpolitiikka.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, valtio on kollegojeni kanssa samaa mieltä siitä, että valtiontuki julkiselle yleisradiotoiminnalle edellyttää lainsäädännön selkeyttämistä. Me olemme vaatineet tätä Euroopan parlamentissa jo kauan. Haluaisin silti kiinnittää huomionne eräisiin muihin polttaviin kysymyksiin, jotka komission on ratkaistava mahdollisimman pian. Mainitsen lukuisista ongelmista kolme. Ensinnäkin on otettava käyttöön yhteiset digitaalilähetysten vastaanoton mahdollistavat televisioantennit erityisesti asunto-osuuskuntien omistamissa kerrostaloissa tiedotusta koskevien ohjeiden 5 artiklaan perustuvien poikkeusten mukaisesti, sillä tämä on ongelma miljoonille kansalaisille uusissa jäsenvaltioissa, myös Tšekin tasavallassa. Toinen seikka on kansallisten radio- ja televisioneuvostojen ja yhteisön toimielinten välisen yhteistyön tehostaminen, jotta julkisia palveluja koskevia säännöksiä sovelletaan paremmin. Kolmas asia on se, että televisiotoiminnan kansallisten valvontaviranomaisten välistä koordinointia lasten ja nuorten henkisen kehityksen vaarantavista sopimattomista lähetyksistä annettavien sakkojen suhteen on parannettava.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä kaikkia hyvin hedelmällisestä keskustelusta, jonka välitän kollegalleni Nellie Kroesille.

Saanen kommentoida eräitä esittämiänne huomioita. Amsterdamin pöytäkirjassa viitataan tarpeeseen tasapainottaa valtiontukiin perustuva rahoitus ja kilpailuvaikutukset. Me haluamme jäsenvaltioiden ottavan tässä asiassa johtavan roolin, sillä muutoin meidän on tehtävä se Brysselissä valitusten perusteella.

Tavoitteenamme on lisätä jäsenvaltioiden mahdollisuuksia kehittää julkista yleisradiotoimintaa, kunhan perustamissopimuksen kilpailumääräyksiä noudatetaan. Julkisen yleisradiotoiminnan olisi edelleen tarjottava innovaatioita, koulutusta ja luonnollisesti viihdettä. Komissio yhtyy näihin tavoitteisiin.

On jäsenvaltioiden asia päättää, miten ne rahoittavat julkisen yleisradiotoiminnan. Tämä todetaan selvästi Amsterdamin pöytäkirjassa. Julkiset yleisradioyhtiöt voivat vapaasti toteuttaa uusia kokeilevia hankkeita. Tiedonantoluonnoksessa todetaan selvästi, että pilottihankkeisiin ei testejä sovelleta. Me olemme aina sallineet mahdollisuuden myöntää rahoitusta julkisen palvelun tehtävään, johon sisältyy julkisten yleisradioyhtiöiden lähettämä monipuolinen ja tasapainoinen laaja ohjelmasisältö. Näin asia tulee olemaan myös tulevaisuudessa.

Komissio haluaa myös taata julkisesta ja yksityisestä toiminnasta koostuvan yhdistelmän. Komission tavoitteena on auttaa julkisia yleisradioyhtiöitä hyödyntämään uusia teknologioita, jotta ne voivat palvella yhteiskunnan sosiaalisia, demokraattisia ja kulttuurisia tarpeita.

Amsterdamin testin avulla jäsenvaltiot voivat myöntää rahoitusta julkisten yleisradioyhtiöiden tarjoamille uusille mediapalveluille. Sillä suojellaan kykyä pysyä nopeasti liikkuvan mediaympäristön muutosten tasalla. On myös yleisen edun mukaista säilyttää samalla yksityisten toimijoiden kannusteet. Sekä julkisten että yksityisten lähetystoiminnan harjoittajien innovaatiot ovat tärkeitä Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi, ja sanomattakin selvää on, että myös julkiset yleisradioyhtiöt voivat jatkossa edelleen vapaasti käynnistää kaikentyyppisiä uusia palveluita kaupalliselta pohjalta ilman ennakkoarviointia.

Vakuutan teille, että suhtaudumme kuulemiseen hyvin vakavasti. Tarkistamme tekstin ja otamme huomioon oikeutetut huolenaiheet. Pyydän yksiköitämme ottamaan parlamentin ja jäsenvaltioiden ehdotukset huomioon, kun tarkistamme luonnosta.

  Puhemies. – (PT) Keskustelu on päättynyt.