Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu neuvoston ja komission julkilausumista: Eurooppa-neuvoston valmistelu (19. ja 20. maaliskuuta 2009),

– jäsen Ferreiran laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0063/2009) Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta (2008/2334(INI)),

– jäsen Anderssonin laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö (A6-0052/2009) ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (KOM(2008)0869 – C6-0050/2009 – 2008/0252(CNS)),

– jäsen Kirilovin laatima aluekehitysvaliokunnan mietintö (A6-0075/2009) koheesiopolitiikasta: investointeja reaalitalouteen (2009/2009(INI)).

  Alexandr Vondra, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi yhtyä kunnianosoitukseenne Jean Monnet'ta kohtaan. Elämme kriisin aikaa. Katson, että tarvitsemme juuri tällaisena aikana vahvan toimielimen ja että tämä on hieno tilaisuus korostaa Jean Monnet'n merkitystä yhtenä Euroopan yhteisön perustajana.

Tämän päivän kokouksessa on kuitenkin tarkoitus keskustella tulevasta Eurooppa-neuvostosta. Kuten kaikki tiedämme, tämä Eurooppa-neuvosto järjestetään unionin kannalta ratkaisevaan aikaan. Edessämme on suuria haasteita, jotka johtuvat rahoitusjärjestelmiimme ja talouksiimme kohdistuvista ennennäkemättömistä rasitteista.

Ensi viikon kokouksessa keskitytään tähän kysymykseen sekä energian saantivarmuuteen, ilmastonmuutokseen ja siihen, miten toimenpiteet ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja siihen sopeutumiseksi rahoitetaan.

Kuten parlamentti tietenkin tietää, Euroopan unioni ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet monenlaisia toimenpiteitä rahoituskriisin torjumiseksi. Olemme välttäneet rahoitusjärjestelmän romahduksen.

Ensisijaisena tavoitteenamme on nyt talouden lainavirtojen palauttaminen. Meidän on keskityttävä erityisesti pankkien arvonsa menettäneeseen varallisuuteen, koska se estää niitä jatkamasta lainanantoa. Maaliskuun 1. pidetyssä kokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet sopivat, että tämä pitäisi tehdä koordinoidulla tavalla komission ohjeiden mukaisesti.

Meidän on myös tehtävä enemmän parantaaksemme rahalaitosten sääntelyä ja valvontaa. Tämä on selvästikin kriisin antama opetus, ja ennaltaehkäisy on aivan yhtä tärkeää. Jopa 80 prosenttia Euroopan pankkivarallisuudesta on kansainvälisten pankkien hallussa. Vain 44 monikansallista yhtiötä pitää hallussaan kahta kolmasosaa EU:n pankkien varoista. Siksi valvonnan tehostaminen on itsessään tärkeää. Se auttaa estämään tulevia kriisejä ja viestittää myös luotettavuudesta kuluttajille ja markkinoille.

Asian parissa tehdään parhaillaan tärkeää työtä. Puheenjohtajavaltio on täysin sitoutunut tekemään Euroopan parlamentin kanssa tiivistä yhteistyötä, jotta Solvenssi II -direktiivi (vakuutuslaitoksista), tarkistettu pääomavaatimusdirektiivi (pankeista) ja yhteissijoitusyrityksiä koskeva direktiivi (arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä) saataisiin hyväksyttyä nopeasti. Pyrimme myös siihen, että pankkitalletussuojaa ja luottoluokituslaitoksia koskevat asetukset saataisiin hyväksyttyä nopeasti.

Meidän on ehkä kuitenkin mentävä vielä pidemmälle. Kuten tiedätte, korkean tason ryhmä, jonka puheenjohtajana toimii Jacques de Larosière, on esittänyt varsin kiinnostavia suosituksia, ja myös 4. maaliskuuta julkaistu komission tiedonanto tasoittaa tietä tämän alan merkittävälle uudistukselle. Siispä Eurooppa-neuvoston on viestittävä selvästi, että tämä on tärkeä tavoite ja että päätöksiä on tehtävä jo kesäkuussa.

Kuten hyvin tiedätte, jäsenvaltioiden budjettivajeet kasvavat juuri nyt nopeasti. Vajeet tietenkin paisuvat vääjäämättä talouden taantuman aikaan. Automaattisilla vakauttajilla voi kuitenkin olla jossakin määrin myönteinen vaikutus. Kasvu- ja vakaussopimusta tarkistettiin vuonna 2005 juuri tästä syystä riittävän jouston sallimiseksi vaikeina aikoina. Tätä joustoa on kuitenkin käytettävä harkiten, ottaen huomioon erilaiset lähtökohdat. Luottamuksen palauttaminen edellyttää myös sitä, että hallitukset sitoutuvat tiukasti pitämään julkisen taloutensa terveenä ja noudattavat täysin kasvu- ja vakaussopimusta. Jotkin jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet vakautustoimia. Useimmat toteuttavat niitä vuodesta 2010 alkaen. Ensi viikon kokouksessa annetaan myös tästä aiheesta tärkeä viesti.

Rahoituskriisi vaikuttaa nyt reaalitalouteen. Jäsenvaltiot ovat käynnistäneet merkittäviä elvytysohjelmia, jotka ovat päässeet hyvään vauhtiin. Taloutta elvytetään tällä tavoin sopimuksen mukaisesti yhteensä 1,5 prosentilla BKT:stä, mutta jos automaattiset vakauttajat lasketaan mukaan, päästään 3,3 prosenttiin EU:n BKT:stä. Jäsenvaltiot reagoivat tietenkin eri tavoin. Niiden kohtaamat tilanteet ovat erilaiset, ja niillä on eri verran liikkumavaraa, mutta niiden toimet ovat koordinoituja ja perustuvat yhteisiin periaatteisiin, jotka määritellään viime joulukuussa hyväksytyssä Euroopan talouden elvytysohjelmassa. Tämä on tärkeää, jos meidän on määrä turvata synergiaedut ja välttää kielteiset heijastusvaikutukset.

Komissio, jäsenvaltiot ja puheenjohtajavaltio ovat valmistelleet keskenään täsmällisiä ja kohdennettuja toimia synergiaetuja tuottavalla tavalla. Tämän ansiosta olemme onnistuneet sekä säilyttämään yhtäläiset kilpailuedellytykset että kohtaamaan samalla yhdessä tehokkaalla tavalla EU:n joidenkin tärkeiden teollisuudenalojen, kuten autoalan vaikeudet.

Eurooppa-neuvosto arvioi tämän ohjelman täytäntöönpanon etenemistä. Maaliskuun 4. päivänä julkaistussa komission tiedonannossa vahvistetaan myös useita tätä asiaa koskevia periaatteita, joiden pitäisi ohjata jäsenvaltioiden toimia: meidän on muun muassa säilytettävä avoimuus sisämarkkinoilla, turvattava syrjimättömyys ja tähdättävä pitkällä aikavälillä yhteisiin poliittisiin tavoitteisiin, kuten rakennemuutoksen helpottamiseen, kilpailukyvyn lisäämiseen ja vain vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan talouden rakentamiseen.

Mitä tulee yhteisön osuuteen elvytyssuunnitelmasta, puheenjohtajavaltio tekee kovasti työtä sen eteen, että Eurooppa-neuvostossa saataisiin aikaan sopimus energiaa ja maaseudun kehittämistä koskevien hankkeiden rahoittamista koskevasta komission ehdotuksesta. Kuten tiedätte, neuvostossa on keskusteltu siitä, mitä hankkeita yhteisön pitäisi tukea ja miten ne pitäisi rahoittaa.

Koska parlamentilla on tässä asiassa tärkeä rooli toisena budjettivallan käyttäjänä ja toisena lainsäätäjänä, puheenjohtajavaltio on sitoutunut viemään yhteistyön kanssanne päätökseen tulevina viikkoina, jotta sopimus saataisiin aikaan mahdollisimman pian.

Lyhyen aikavälin toimenpiteiden lisäksi tarvitaan pitkän aikavälin toimia, jos haluamme turvata talouksiemme kilpailukyvyn. Tarvitsemme rakenneuudistuksia kipeämmin kuin koskaan, jos meidän on tarkoitus lisätä kasvua ja työpaikkoja. Siksi uudistettu Lissabonin strategia on edelleen oikea kehys kestävän talouskasvun edistämiselle, joka synnyttää puolestaan uusia työpaikkoja.

Kansalaisemme ovat tällä hetkellä erityisen huolissaan taloustilanteen vaikutuksesta työttömyyteen. Ensi viikon Eurooppa-neuvostossa pitäisi sopia konkreettisista linjauksista, joiden mukaan EU osallistuu kriisin sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen. Tähän kysymykseen keskitytään myös toukokuun alussa järjestettävässä erityisessä huippukokouksessa.

Haluan todeta yhden asian selvästi: työpaikkoja ei suojella asettamalla esteitä ulkomaiselle kilpailulle. Valtioiden ja hallitusten päämiehet totesivat kymmenen päivää sitten pitämässään kokouksessa selvästi, että meidän on käytettävä yhteismarkkinoita mahdollisimman tehokkaasti elvytyksen moottorina. Protektionismi ei ole selvästikään oikea keino torjua tätä kriisiä, päinvastoin. Yrityksemme tarvitsevat avoimia markkinoita enemmän kuin koskaan paitsi EU:n sisällä myös maailmanlaajuisesti.

Tästä pääsenkin Lontoossa pidettävään G20-huippukokoukseen. Eurooppa-neuvosto vahvistaa EU:n kannan ennen G20-kokousta. Haluamme tästä huippukokouksesta kunnianhimoisen. Meillä ei ole varaa antaa sen epäonnistua.

Johtavat maat tarkastelevat mahdollisuuksia lisätä kasvua ja luoda työpaikkoja sekä maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän ja kansainvälisten rahalaitosten uudistamista. Ne tarkastelevat myös kehitysmaiden kohtaamia erityishaasteita. EU toimii aktiivisesti kaikilla näillä alueilla, ja sillä pitäisi olla vahva asema, jotta se voi varmistaa, että kansainvälinen yhteisö tekee oikeat päätökset.

Ensi viikon Eurooppa-neuvoston esityslistalla toisena tärkeänä asiana on energian saantivarmuus. Viimeaikainen energiakriisi osoitti liiankin selvästi, kuinka paljon meidän on parannettava valmiuksiamme torjua toimitusongelmia tulevaisuudessa, niin kuin aiemmin tänä vuonna nähtiin.

Komissio on antanut toisessa strategisessa energiakatsauksessaan muutamia varsin hyödyllisiä ehdotuksia. Puheenjohtajavaltio tähtää siihen, että Eurooppa-neuvosto tekee tämän katsauksen pohjalta konkreettisia linjauksia, joilla pyritään parantamaan EU:n energiansaantivarmuutta lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Lyhyellä aikavälillä tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää tarvittaessa voida toteuttaa konkreettisia toimenpiteitä, jos kaasutoimitukset keskeytyvät äkillisesti uudestaan. Se tarkoittaa myös sitä, että meidän on ryhdyttävä kiireesti toimiin käynnistääksemme infrastruktuurihankkeita energiayhteyksien parantamiseksi – tämä on todellakin hyvin tärkeää.

Keskipitkällä aikavälillä se tarkoittaa sitä, että meidän on mukautettava öljy- ja kaasuvarastoja koskevaa lainsäädäntöämme varmistaaksemme, että jäsenvaltiot toimivat vastuullisesti ja yhteisvastuullisesti. Se tarkoittaa sitä, että meidän on toteutettava asianmukaisia toimia parantaaksemme energian saantivarmuutta.

Pitkällä aikavälillä se tarkoittaa energialähteiden, energiatoimittajien ja toimitusreittien monipuolistamista. Meidän on tehtävä yhteistyötä kansainvälisten kumppaniemme kanssa ajaaksemme EU:n etuja energia-asioissa. Meidän on luotava todelliset sähkön ja kaasun sisämarkkinat. Kuten tiedätte, puheenjohtajavaltio toivoo kovasti, että tämä lainsäädäntö saadaan valmiiksi ennen Euroopan parlamentin vaaleja.

Ensi viikon kokouksessa keskustellaan myös Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssin valmisteluista. Olemme yhä sitoutuneet tekemään Kööpenhaminassa ensi joulukuussa maailmanlaajuisen, kattavan sopimuksen. Komission tammikuinen tiedonanto toimii varsin hyödyllisenä pohjana. On täysin selvää, että ilmastonmuutos on haaste, jota voidaan torjua vain maailmanlaajuisin yhteistoimin.

Lisäksi Eurooppa-neuvosto käynnistää itäisen kumppanuuden. Tämä tärkeä aloite auttaa lisäämään vakautta ja vaurautta koko mantereella. Se nopeuttaa myös uudistuksia ja lujittaa sitoumustamme tehdä yhteistyötä näiden maiden kanssa.

Kumppanuus käsittää kahdenvälisen ulottuvuuden, joka mukautetaan kullekin kumppanimaalle sopivaksi. Siihen kuuluu myös neuvotteluja assosiaatiosopimuksista, jotka saattavat koskea myös pitkälle vietyjä ja kattavia vapaakauppa-alueita.

Kahdenväliset suhteet ovat kehys, jossa voimme torjua yhteisiä haasteita. Poliittisia toiminta-alueita on neljä: demokratia, hyvä hallinto ja vakaus; taloudellinen yhdentyminen; energian saantivarmuus sekä viimeisenä muttei vähäisimpänä kansojen väliset yhteydet.

Tämän puheeni pohjalta ymmärrätte varmasti, että ensi viikon Eurooppa-neuvostolla on käsiteltävänään monia tärkeitä kysymyksiä. Edessämme on monia vakavia haasteita, erityisesti tämänhetkinen talouskriisi. Puheenjohtajavaltio Tšekki aikoo varmistaa pääministeri Topolánekin johdolla, että ensi viikon kokouksessa osoitetaan käytännön toimin, että Euroopan unioni on edelleen sitoutunut ihanteisiinsa ja että se kohtaa nämä haasteet yhdessä koordinoidulla tavalla vastuun ja yhteisvastuun hengessä.

(Suosionosoituksia)

  José Manuel Barroso, komission puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Vondra, hyvät parlamentin jäsenet, ajat, joita elämme, panevat meidät koetukselle.

Perheet, työntekijät, kaikki väestönosat ja yritykset tuntevat tämän suuruusluokan talouskriisin vaikutukset Euroopan joka kolkassa. Talouskriisi tuhoaa työpaikkoja ja koettelee sosiaalisten malliemme kestokykyä. Se luo myös kaikille päättäjille poliittisia paineita.

Euroopan unioni ei ole immuuni tällaisille jännitteille. Siksi se on päättänyt käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja saadakseen otteen kriisistä ja sen seurauksista hyödyntämällä sitä, mikä antaa sille voimaa, eli EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden yhteistyötä oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvassa yhteisössä ratkaisujen löytämiseksi yhteisiin ongelmiin.

Hyvät parlamentin jäsenet, olemme tehneet jo näiden viimeisten kuuden kuukauden aikana paljon torjuaksemme tämänhetkistä kriisiä. Vältimme syksyllä rahoitusjärjestelmän romahtamisen, osallistuimme kansainvälisen prosessin käynnistämiseen G20-maiden kanssa ja keskityimme ensimmäisten joukossa reaalitalouteen sopimalla joulukuussa elvytyssuunnitelmasta, jonka ensimmäisen suosituksen täytäntöönpano on alkamassa. Tämä suositus koskee EU:ssa ennennäkemätöntä budjettielvytystä. Näin reaalitaloutta tuetaan yhteensä 3,3 prosentilla BKT:stä, ja tähän tukeen sisältyy todellinen maksuosuus EU:n talousarviosta.

Elvytyssuunnitelmaan kuuluu muun muassa nopeutettujen ennakkomaksujen maksaminen rakennerahastoista 6,3 miljardin euron edestä vuonna 2009 jo myönnettyjen 5 miljardin euron lisäksi.

Viimeisen kuuden kuukauden aikana toteutetut toimet ovat täysin kasvua ja työllisyyttä edistävän Lissabonin strategian mukaisia. Meidän on jatkettava rakenteellisia uudistuksia, joista on ollut paljon apua talouksiemme vahvistamisen kannalta, koska ne auttavat myös säilyttämään kysynnän lyhyellä aikavälillä. Meidän on kuitenkin siirryttävä nyt seuraavaan vaiheeseen ja toteutettava toimenpiteitä torjuaksemme kriisiä perinpohjaisemmin.

Koordinointia on lisättävä, ja tarvitsemme laaja-alaisempia vaikutuksia. Meidän on nyt aika vaihtaa kriisintorjuntatoimissamme isommalle vaihteelle. Meidän on ymmärrettävä, että tämä on uudenlainen kriisi ja ettemme koskaan odottaneet näin suurta, näin mittaavaa ja näin syvää kriisiä.

Juuri tähän ensi viikolla kokoontuva Eurooppa-neuvosto tähtää. Olen vakuuttunut siitä, että pääsemme puheenjohtajavaltio Tšekin voimakkaalla tuella eteenpäin niillä neljällä alueella, jotka komissio määritteli muutama päivä sitten tiedonannossaan. Ne ovat rahoitusmarkkinat, reaalitalous, työllisyys ja sosiaalinen ulottuvuus sekä maailmanlaajuinen ulottuvuus G20-kokouksen kautta. Kiitänkin puheenjohtajavaltiota sen sitoutumisesta ja sen tekemästä aukottomasta yhteistyöstä komission kanssa.

Maaliskuun 1. päivänä pidetyssä epävirallisessa huippukokouksessa luotiin jo perusta Eurooppa-neuvoston hedelmälliselle työlle – mikä on pitkälti neuvoston puheenjohtajuutta tehokkaasti hoitaneen pääministeri Topolánekin ansiota. Panen ylpeänä merkille, kuinka hyvin komission valmistelutyö on otettu vastaan. Arvonsa menettänyttä varallisuutta koskevat ohjeemme, autoalaa koskeva tiedonantomme sekä kertomus, jonka laatimisen olen antanut Jacques de Larosièren ja hänen korkean tason ryhmänsä tehtäväksi, ovat mahdollistaneet sen, että jäsenvaltiot voivat päästä yhteisymmärrykseen, niin että he voivat asettua yhdessä kannattamaan yhteisiä kantoja.

Olen iloinen siitä, että Euroopan parlamentti tukee näitä toimintalinjoja. Mainitsen esimerkkinä mietinnöt, joista keskustelemme tänä aamuna: jäsen Ferreiran mietinnön talouden elvytyssuunnitelmasta, jäsen Anderssonin mietinnön työllisyyden suuntaviivoista ja jäsen Kirilovin mietinnön koheesiopolitiikasta.

Nämä mietinnöt ja päätöslauselmat, joista Euroopan parlamentti äänestää tällä viikolla – erityisesti ne, jotka Lissabonin strategian koordinointiryhmä on laatinut – edistävät mielestäni merkittävällä tavalla Eurooppa-neuvoston työtä. Näin Lontoon huippukokouksen alla ne voivat vain vahvistaa EU:n asemaa kansainvälisissä yhteyksissä, ja se on mielestäni hyvä asia.

(EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti kolmesta teemasta, joiden pitää mielestäni ohjata tämän Eurooppa-neuvoston työtä. Ne ovat rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen, reaalitalouden elvyttäminen sekä se, että autamme ihmisiä selviytymään kriisistä.

Katsokaa rahoitusjärjestelmää. Kyllä, tarvitsemme välittömiä toimia puuttuaksemme välittömiin ongelmiin. Pääomapohjan vahvistamista ja vakuuksia koskevien aloitteiden jälkeen ohjeemme arvonsa menettäneestä varallisuudesta kohdistuvat nyt luotonsaannin suurimpaan esteeseen. Katson, että ellei pankkijärjestelmää siistitä, reaalitalouden luotonsaanti ei palaudu ennalleen – ja tämä mainitaan myös tiedonannossamme.

Meidän on kuitenkin myös palautettava luottamus uudistamalla perusteellisesti säätelyjärjestelmäämme, kuten täällä parlamentissa on usein todettu. Siksi olemme laatineet uusille säädösehdotuksille tarkan aikataulun. Komissio antaa ensi kuussa uusia ehdotuksia hedge-rahastoista, pääomasijoittamisesta ja johtajien palkoista.

Meidän on kuitenkin rukattava myös valvontaa. Kuten olette varmaankin lukeneet tiedonannosta, jonka komissio hyväksyi viime keskiviikkona ja josta pääsin keskustelemaan parlamentin puheenjohtajakokouksen kanssa seuraavana päivänä, komissio haluaa nopeuttaa de Larosièren kertomuksen täytäntöönpanoa. Esittelemme yleissuunnitelman toukokuun lopussa, jotta se voidaan vahvistaa kesäkuun Eurooppa-neuvostossa, ja esitämme säädösehdotuksia elokuussa.

Totean yleisemmin – enkä puhu nyt pelkästään rahoitusjärjestelmistä – että lyhyen aikavälin toimet, jotka tähtäävät pitkän aikavälin tavoitteisiimme, tuottavat kaksinkertaista tulosta. Tämä vahvistaa meitä, kun nousukausi alkaa, niin että olemme valmiit kohtaamaan kilpailukykyyn ja vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaan talouteen liittyvät haasteet.

Miettikääpä vain energian saantivarmuutta. Talouskriisimme ei saa riippuvuudesta johtuvia ongelmiamme katoamaan, päinvastoin. Siksi olen iloinen pääministeri Topolánekin päätöksestä käydä tästä aiheesta keskustelua. Tämä on keskeistä sen kannalta, mitä me teemme. Infrastruktuuri-investoinnit ovat piriste, jota EU:n talous kaipaa nyt kipeästi, mutta ne tekevät meistä myös vahvempia ja kilpailukykyisempiä tulevaisuudessa. Siksi tukenne, Euroopan parlamentin tuki, energia- ja laajakaistahankkeiden viiden miljardin euron lisärahoitukselle on niin tärkeää – ja erityisen tärkeää tuesta tekee se, että ollakseni rehellinen olen jokseenkin huolissani asioiden tilasta neuvostossa, koska emme edisty siellä toivomallani tavalla.

Tiedämme toki kaikki, että kun yhteisön talousarvio on alle prosentti BKT:stä, se voi vaikuttaa EU:n laajuiseen elvytykseen vain rajallisesti. Rahojen on tultava ensisijaisesti kansallisista talousarvioista. Meidän on kuitenkin käytettävä kaikkia kansallisia keinoja EU:n näkökulmasta, jotta ne olisivat tehokkaita. Yhteismarkkinat tarjoavat parhaat mahdolliset puitteet elvytykselle. Pelkästään vuonna 2006 Euroopan unioni rikastui yhteismarkkinoiden ansiosta 240 miljardia, mikä tekee 518 euroa kutakin EU:n kansalaista kohden.

Eurooppa-neuvoston pitäisi vahvistaa oma paikkansa elvytysstrategiamme ytimessä sopimalla EU:n elvytyksen periaatteista, myös yhteisestä sitoutumisesta avoimuuteen ja yhtäläisiin kilpailumahdollisuuksiin sisäisesti ja ulkoisesti, ja torjuen siten protektionismia mutta suojellen tietenkin yhteismarkkinoita, EU:n vaurauden perustaa.

Tärkeintä on kuitenkin se, että myönnämme, ettei tässä ole kyse talousteoriasta tai pelkistä tilastoista. Kriisillä on suuri vaikutus kansalaisiin, erityisesti kaikkein vähäosaisimpiin, eri puolilla Eurooppaa – nyt, parhaillaan. Olen siksi eniten huolissani tämän kriisin sosiaalisista vaikutuksista, erityisesti työttömyyden kasvusta – se on ehdottomasti suurin koetus, joka meillä on edessämme.

Meidän on keskitettävä energiamme työllisyyteen ja siihen, että autamme ihmisiä selviytymään kriisistä. Tämä edellyttää määrätietoisuutta ja mielikuvitusta. Meidän on autettava yrityksiä pitämään työntekijät palveluksessaan, käytettävä koulutusta mielikuvituksekkaalla tavalla lyhyen ja pitkän aikavälin tarpeiden täyttämiseksi ja autettava niitä, jotka ovat jo menettäneet työnsä. Meidän on varmistettava, että kansalliset toimet heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi ovat mahdollisimman tehokkaita, minkä lisäksi meidän on myös hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti EU:n välineitä, niin sosiaalirahastoa kuin globalisaatioon mukautumista helpottavaa eurooppalaista rahastoakin.

Kun käynnistämme nyt prosessin, joka johtaa toukokuussa järjestettävään, työllisyyttä käsittelevään huippukokoukseen, meillä on kaksi kuukautta aikaa tehdä kovasti työtä saadaksemme suunnitelmat valmiiksi ja laatia mahdollisesti uusia ja aiempaa kunnianhimoisempia strategioita työttömyysongelman torjumiseksi. Meidän on käytettävä tämä aika hyvin.

Vaikka aikaa on vähän, katson, että meidän pitäisi yrittää järjestää huippukokouksen alla paljon kattavampi menettely, johon osallistuisi työmarkkinaosapuolia, kansalaisyhteiskunta ja parlamentaarikoita. On erittäin tärkeää, että hyödynnämme teidän merkittävää näkemystänne siitä, mitä kentällä todella tapahtuu. Jos noudatamme tätä lähestymistapaa, jos yhdistämme voimavaramme ja koordinoimme toimiamme kaikilla tasoilla – EU:ssa, kansallisesti, alueellisesti ja työmarkkinaosapuolten tasolla – selviämme kriisistä nopeammin ja uskoakseni vahvempina.

Myös painoarvomme kansainvälisissä yhteyksissä kasvaa. Ei ole sattumaa, että lähestymistapamme Euroopassa on vaikuttanut voimakkaasti ehdotukseemme Euroopan unionin kannaksi G20-kokoukseen. Ne perustuvat samoihin periaatteisiin. Jos Euroopan unioni puhuu yhdellä äänellä G20-kokouksessa, se saa paljon painoarvoa ja sillä on – jos jäsenvaltiot ovat valmiita tekemään todella yhteistyötä – erinomaiset lähtökohdat laatia maailmanlaajuinen vastaus kriisiin.

EU:n on nyt löydettävä vahvuutensa koheesiosta, koordinoinnista ja todellisesta käytännön yhteisvastuusta. Tätä varten meidän kaikkien on tehtävä läheistä yhteistyötä ja pidettävä keskenämme tiiviisti yhteyttä elvytystehtävän alkaessa – ja tämä koskee tietenkin myös Euroopan parlamenttia.

Odotan, että pääsemme tekemään tästä totta, kun teemme kaikki työtä elvytyksen eteen lähiviikkoina ja -kuukausina.

  Elisa Ferreira, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tämä kriisi on pahin, mihin Euroopan unioni on koskaan joutunut. Valitettavasti se ei ole läheskään vielä ohi. Konkursseja tapahtuu edelleen, ja työttömyys jatkaa kasvuaan. Eurooppa-hanke ei ole koskaan ennen joutunut yhtä kovalle koetukselle. Elpymisen onnistumisen lisäksi todennäköisesti myös Eurooppa-hankkeen jatkuminen – ainakin kehitys- ja laajentumisvauhtimme – riippuu yhteisestä vastauksestamme.

Emme luoneet Euroopan unionia sitä varten, että rajaisimme sen vauraina aikoina valtaviksi markkinoiksi, emmekä sitä varten, että palaisimme kriisin aikoina kansalliseen "kukin huolehtikoon itsestään" -tyyppiseen itsekkyyteen. Eurooppa-hanke on poliittinen hanke ja tae rauhasta, vapaudesta ja demokratiasta. Talouden näkökulmasta se perustuu kuitenkin myös kilpailuun, yhteisvastuuseen ja koheesioon. Se saa voimaa mahdollisuudesta tarjota laatua ja kehitysmahdollisuuksia kaikille kansalaisille heidän alkuperäänsä katsomatta.

Nyt, kriisin aikaan, kansalaiset odottavat EU:lta suojelua ja toimia, joilla EU auttaa heitä ohittamaan nopeasti tämän kriittisen vaiheen ilman vakavia sosiaalisia romahduksia. Kansalaiset odottavat, että EU auttaa heitä saamaan taas otteen tulevaisuudesta, lisää työllisyyttä ja tukee yrityksiä käyttämällä uusia ja kestävämpiä lähestymistapoja kehitykseen.

Lissabonin ohjelma sekä ympäristöpoliittiset sitoumukset ovat innoittavia aikeita, mutta meidän on konkretisoitava ja vahvistettava niitä kiireesti. Parlamentti esittääkin tältä osin neuvostolle ja komissiolle selvän, voimakkaan ja äänekkään pyynnön. Talous- ja raha-asioiden valiokunnan äänestyksessä aikaan saatu yhteisymmärrys on osoitus tästä yhteisestä aikeesta. Toivon, että parlamentin tämänpäiväinen äänestys vahvistaa sen uudelleen.

Eri esittelijät ja eri poliittiset ryhmät ovat tehneet keskenään yhteistyötä, ja toivon, että tämä viesti välittyy komissiolle ja että komissio kuulee sen tässä mielessä.

Haluan kiittää tässä yhteydessä varjoesittelijöitä, erityisesti jäsen Hökmarkia ja jäsen in 't Veldiä. Toivon, että onnistumme saman määrätietoisuuden ansiosta vahvistamaan ja välittämään tämän viestin tämänpäiväisessä äänestyksessä.

Kriisin syistä totean sen, että meidän on nyt tärkeintä ottaa kriisistä opiksemme. Larosièren kertomus sisältää itse asiassa hyvin tärkeitä ohjeita, joita meidän on noudatettava. Se on erinomainen perusta työlle ja kattaa suuren osan siitä, mitä me olemme jo täällä parlamentissa ehdottaneet. Sen johtopäätösten on kuitenkin johdettava komission välittömiin ja suunniteltuihin toimiin. Lisäksi on erittäin tärkeää, että EU ottaa tältä osin määrätietoisen kannan seuraavassa G20-kokouksessa.

Tätä taustaa vasten katson, että asiaan liittyy symbolisia tekijöitä, ja toivon, että parlamentti äänestää tänään yksiselitteisesti ulkomaisten rahoituskeskusten järjestelmän ja veroparatiisien torjumisen puolesta. Aiempien virheiden korjaaminen ei kuitenkaan riitä, varsinkaan rahoitusalan sääntelyn ja valvonnan tapauksessa. Vahinko on jo tapahtunut, joten tarvitsemme elvytyssuunnitelman, joka on linjassa EU:n velvoitteiden kanssa. Olemme iloisia komission nopeasta aloitteesta, mutta tiedostamme – ja meidän on tehtävä selväksi – että toimintamenetelmät ja -keinot ovat selvästikin riittämättömät.

Parlamentti kannattaa äänestyksessään käytettävissä olevien välineiden joustavuutta, ennakoivuutta ja nopeutta, muttemme saa unohtaa sitä, että 85 prosenttia tällä hetkellä käytettävissä olevista varoista on Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden käsissä. EU:n jäsenvaltiot eivät ole kuitenkaan koskaan olleet keskenään niin erilaisia kuin nyt. Joillakin mailla on voimaa ja välineet toimia, kun taas toiset ovat täysin suojattomia ja niiden työkalupakki on aivan tyhjä. Joillakin mailla ei ole lainkaan kansallista liikkumavaraa, eivätkä ne kykene vastustamaan sisämarkkinoiden, yhteisvaluutan ja globalisaation samanaikaista ankaraa voimaa. Näihin maihin kuuluvat uudet maat, jotka ovat juuri liittyneet Euroopan unioniin. Ne kuuluvat myös maihin, jotka kärsivät tilanteesta eniten.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, katson, että parlamentin viesti voidaan jakaa nyt yksittäisiksi hyvin selviksi ja täsmällisiksi viesteiksi, joilla on kuitenkin yksi yhteinen ajatus. Tämä ajatus on se, että tarvitsemme paitsi ihmisiä, työpaikkoja ja kansallisia resursseja myös EU:n resursseja voidaksemme palauttaa Euroopan unioniin dynamiikan, kasvun ja yhteisvastuun, mitä kansalaiset odottavat.

  Jan Andersson, esittelijä. − (SV) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, on käyty keskustelua siitä, pitäisikö työllisyyden suuntaviivoja muuttaa. Tämä ei ole erityisen tärkeä keskustelu, sillä työllisyyden suuntaviivat sisältävät kaikenlaisia toimintamahdollisuuksia. Ongelmana on tällä hetkellä toimintakyvyn puute. Meillä on ollut ja on parhaillaan rahoituskriisi, joka on muuttunut talouskriisiksi. Olemme nyt ajautumassa päätä pahkaa työllisyyskriisiin, ja sosiaaliset ongelmat häämöttävät edessämme.

On hyvä, että toukokuussa järjestetään työllisyyttä käsittelevä huippukokous, mutta meidän ei pidä erottaa työllisyysasioita taloudellisista kysymyksistä. Siksi ne on otettava osaksi keskustelua. Mielestäni olemme tehneet liian vähän liian myöhään. Puolitoista prosenttia jäsenvaltioiden BKT:stä kuulosti aikoinaan viisaalta, mutta nyt kriisi on vielä pahempi kuin mitä silloin kuvittelimme. Meidän on toteutettava lisää toimia, meidän on koordinoitava toimiamme paremmin – tarvitsemme varmastikin yli kaksi prosenttia – selviytyäksemme kriisistä. Se vaara, ettemme tee tarpeeksi tai toimimme liian myöhään, on paljon, paljon suurempi kuin se vaara, että teemme liikaa, koska se johtaa työttömyyden kasvuun ja verotulojen laskuun, mikä vaikuttaa jäsenvaltioiden sosiaalisiin ongelmiin.

Mitä meidän pitäisi sitten tehdä? Tiedämme vastauksen varsin hyvin. Meidän pitäisi yhdistää toimet, jotka auttavat torjumaan työllisyyttä lyhyellä aikavälillä, pitkällä aikavälillä tarvittaviin toimiin. Kyse on ympäristöinvestoinneista, uusista infrastruktuurihankkeista ja kotien energiatehokkuudesta – kyse on koulutuksesta, koulutuksesta ja vielä kerran koulutuksesta.

Olemme puhuneet elinikäisestä oppimisesta. Emme ole koskaan tehneet tarpeeksi, mutta nyt meillä on tilaisuus investoida kunnolla koulutukseen. Meidän on myös piristettävä kysyntää, ja tätä varten meidän on käännyttävä niiden ryhmien puoleen, jotka käyttävät rahaa kulutukseen: meidän on käännyttävä työttömien, lapsiperheiden, eläkeläisten ja muiden sellaisten ryhmien puoleen, jotka käyttävät tulevaisuudessa yhä enemmän rahaa kulutukseen.

Meidän on tehtävä EU:ssa se, minkä voimme, ja yritettävä käsitellä nopeasti sosiaalirahastoa ja globalisaatiorahastoa niin, että jäsenvaltioihin saadaan resursseja. Jos olemme kuitenkin täysin rehellisiä, tiedämme, että suurimmat taloudelliset resurssit ovat jäsenvaltioissa ja että elleivät jäsenvaltiot tee tarpeeksi ja toteuta riittävän koordinoituja toimia, emme onnistu. Jos katsomme ympärillemme ja teemme yhteenvedon siitä, mitä jäsenvaltiot ovat tehneet, vain yksi jäsenvaltio on yltänyt 1,5 prosenttiin: se on Saksa, joka ei ollut alun perin eturintamassa toteuttamassa toimia. Muut maat, esimerkiksi Pohjoismaat, mistä itse olen kotoisin, tekevät hyvin vähän, vaikka niiden taloudellinen tilanne on hyvä.

Puhun nyt sosiaalisista seurauksista. Olette maininneet ne, ja ne ovat erityisen tärkeitä. Ne vaikuttavat paitsi sosiaaliturvajärjestelmiin myös julkiseen sektoriin. Julkinen sektori on tärkeä kahdella tapaa: se tarjoaa kansalaisille lastenhoitopalveluja, vanhustenhoitopalveluja ja sosiaaliturvaa, minkä lisäksi se on tärkeä työllisyyden kannalta. Julkisella sektorilla toimii valtava määrä ihmisiä, ja meidän on varmistettava, että sen taloudelliset resurssit ovat riittävät.

Haluan sanoa myös muutaman sanan nuorista. Nuoret siirtyvät nyt oppilaitoksista suoraan työttömyyskortistoon. Meidän on luotava nuorille mahdollisuuksia löytää työtä tai saada jatkokoulutusta tai mitä tahansa. Muutoin ongelmat kasautuvat tulevaisuuteen. Toisin sanoen meidän on toimittava. Meidän on toteutettava koordinoituja, yhteisvastuullisia toimia, meidän on toimittava nyt, emme saa odottaa, ja meidän on toteutettava riittäviä toimia.

(Suosionosoituksia)

  Evgeni Kirilov, esittelijä. – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Vondra ja arvoisa puheenjohtaja Barroso, kiitos. Tämän mietinnön nimi on "Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen", ja sen laatimiseen meni varsin vähän aikaa. Saimme siitä huolimatta aikaan asiakirjan, josta päästiin sopimukseen ja jota kannatettiin yksimielisesti. Tämä hieno tulos ei olisi onnistunut ilman valiokunnassani työskentelevien kollegoideni ja varjoesittelijöiden osallistumista ja apua tai ilman poliittisten ryhmien välistä yhteistyötä. Haluan kiittää tästä kaikkia.

Käsittelen nyt mietinnön välittämiä perusviestejä. Ensinnäkin tässä mietinnössä tuetaan joka tapauksessa Euroopan komission ehdottamia toimenpiteitä, joilla nopeutetaan ja yksinkertaistetaan rakennerahastojen täytäntöönpanoa. Näitä toimenpiteitä ovat ennakkomaksujen lisääminen, joustavampien maksumenettelyjen käyttöönotto jne. Vaadimme näitä toimenpiteitä juuri nyt, kun talouskriisiin on reagoitava asianmukaisella tavalla: vaadimme investointeja reaalitalouteen, työpaikkojen säilyttämistä ja luomista sekä yrittäjyyden tukemista. Nämä toimenpiteet eivät kuitenkaan ole ainut merkki siitä, että meidän on toimittava tuloksekkaammin ja tehokkaammin. EU:n varojen käyttäjät ovat pyytäneet pitkään ja odottaneet ehdotuksia sääntöjen yksinkertaistamisesta.

Toiseksi koheesiopolitiikka on yhteisvastuupolitiikkaa. Sen lisäksi, että vaadimme yhteisvastuuta koskevaa julkilausumaa, haluamme myös nähdä yhteisvastuuta käytännössä. Koska EU:n jäsenvaltioiden talouksien välillä vallitsee keskinäinen riippuvuussuhde, kriisi vaikuttaa haitallisesti jokaiseen talouteen. Näiden vaikutusten torjumiseksi meidän saatava aikaan myönteisiä tuloksia, jotka tuottavat laajaa hyötyä ja joita käytetään Lissabonin strategiassa asetettujen kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi on tärkeää säilyttää EU:n kansalaisten sosiaalinormit, suojella sosiaalisesti vähäosaisia, torjua kilpailun vääristymistä ja jatkaa ympäristön suojelemista. Tarvitsemme tältä osin mahdollisimman paljon yhteisvastuuta ja koheesiota, jotta onnistumme löytämään yhdessä ulospääsyn kriisistä nopeammin.

Kolmanneksi on tärkeää, että otamme nykyisestä kriisistä opiksemme ja ettei jatkossa hyväksyttäviä toimenpiteitä pidetä yksittäistapauksina. Tehtyjen virheiden ja saatujen kokemusten analysoimista on jatkettava. Lisäksi menettelyjen yksinkertaistamista on jatkettava. Sääntöjä on selvennettävä, tiedonsaantia on parannettava, hallinnollista taakkaa on kevennettävä ja menettelyjä on muutettava avoimempaan suuntaan. Tämä on ainut tapa, jolla virheitä voidaan vähentää ja rikkomus- ja korruptiomahdollisuuksia rajata.

Lopuksi kehotan neuvostoa hyväksymään mahdollisimman pian toimenpide-ehdotukset rakennerahastojen käytön nopeuttamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Vetoan myös Euroopan komission jäseniin, joiden odotamme seuraavan uusien toimenpiteiden vaikutusta ja koko prosessia ja esittävän uusia ehdotuksia. Viimeisenä muttei vähäisimpänä haluan korostaa sitä, että jäsenvaltioilla on hyvin tärkeä rooli: toteutettavat toimet ja koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta saatavat todelliset tulokset riippuvat niistä. Puheenvuoroni päätteeksi totean vielä kerran, että haluamme nähdä yhteisvastuuta käytännössä.

  Salvador Garriga Polledo, budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, haluan todeta aivan aluksi budjettivaliokunnan puolesta, että tämä talouden elvytyssuunnitelma on luonteeltaan pikemminkin hallitustenvälinen kuin yhteisön suunnitelma ja että se osoittaa Euroopan unionin talouden todelliset rajat.

Yhteisön näkökulmasta aiomme käyttää 30 miljardia euroa, jotka ovat käytännössä peräisin Euroopan investointipankista, ja niiden viiden miljardin euron kohdalla, jotka kuuluvat tarkkaan ottaen yhteisön talousarvioon, kohtaamme suuria ongelmia.

Uusia resursseja ei ole: näissä toimissa on kyse olemassa olevien varojen uudelleen jakamisesta. Olemme täysin samaa mieltä siitä, että meidän on turvauduttava Euroopan investointipankkiin, mutta olemme huolissamme siitä, että asetamme sille liikaa sitoumuksia ilman takeita siitä, että se kykenee viemään niitä eteenpäin.

Lisäksi mielestämme on ikävää, ettei neuvosto ole päässyt sopimukseen viiden miljardin euron käyttämisestä energian liitäntäverkkoihin ja maaseudun laajakaistayhteyksiin.

Katsomme, ettei käyttämättä jääneitä marginaaleja pitäisi käyttää. Euroopan komission ja neuvoston on käytettävä varoja, joita niille myönnetään toimielinten välisessä sopimuksessa.

  Elisabeth Morin, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barroso, esittelen teille tänä aamuna työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan yksimielisen kannan, koska haluamme, että tällä elvytyssuunnitelmalla edistetään todella sosiaalista koheesiota. Sosiaalinen koheesio edellyttää pääsyä työmarkkinoille. Siksi haluamme ensinnäkin pitää kaikki työntekijät työpaikoissaan ja saada työttömät takaisin työelämään muun muassa suuntaamalla globalisaatioon mukautumista helpottavan rahaston varoja uudenlaiseen koulutukseen, jotta työvoima olisi valmistautunut aikaan, jolloin pääsemme pois kriisistä.

Siispä lyhyellä aikavälillä meidän on pidettävä ihmiset töissä. Keskipitkällä aikavälillä meidän on järjestettävä työntekijöille parempaa koulutusta kriisin päättymistä silmällä pitäen, ja pitkällä aikavälillä meidän on innovoitava, myös ammattijärjestöissä työnantajaryhmittymien kautta.

EU:n on pakko innovoida, jos se haluaa selviytyä globalisaatiosta.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ensi viikon Eurooppa-neuvoston ei pidä olla mikä tahansa huippukokous. Siitä ei saa tulla rutiiniluonteista huippukokousta. Eurooppalaiset odottavat siltä konkreettisia merkkejä – samoin oma ryhmäni parlamentissa.

Tästä huippukokouksesta on tultava kokous, jossa EU:n vahvistetaan olevan voimakas ja määrätietoinen kriisin edessä. Tämä voima on nähty aikaisemmin, kun EU hyväksyi sosiaalisen markkinatalouden säännöt, jotka rajoittavat ennennäkemättömän ja maailman joka alueeseen saman aikaan iskevän kriisin aiheuttamia vahinkoja. Tästä voimasta saatiin osoitus myös kymmenen vuotta sitten, jolloin EU:ssa otettiin käyttöön yhteinen valuutta euro, joka on joutunut ensimmäistä kertaa suurelle koetukselle mutta pitää pintansa.

Voimakas EU ei saa kuitenkaan olla protektionistinen EU. Sääntöjensä avulla suojautuva EU ei saa olla suojamuurin taakse piiloutuva EU, sillä sisäänpäin kääntyminen ei auta meitä pois kriisistä. Sen sijaan meidän on tukeuduttava avoimuuteen ja vahvistettava omaa identiteettiämme. Myrskyn aikaan – vielä selvemmin kuin poutasäällä – EU:n vahvuutena on se, että toteutamme toimia kansalaistemme, myös kaikkein vähäosaisimpien puolesta, ja se, että teemme näin yhdessä.

EU pyrkii pelastamaan pankkijärjestelmän yhdessä komission ja sen puheenjohtaja Barroson kanssa. Komission toimenpiteet, jotka perustuvat de Larosièren kertomukseen, ovat mielestäni myönteisiä.

EU taistelee, ja me taistelemme sen rinnalla – emme pelastaaksemme sijoittajien työpaikkoja, niin kuin jotkut haluavat luulla, vaan välttääksemme koko taloutemme yleisen romahduksen ja siksi, että kestävä elpyminen edellyttää tervettä pankkijärjestelmää.

EU taistelee tehokkaasti, ja olen iloinen eilen aikaan saadusta sopimuksesta, joka koskee ravintola- ja rakennusalan arvonlisäveroasteiden laskemista, rahoitusmarkkinoiden todellisen valvonnan käynnistämistä, työpaikkojen säilyttämistä, luottamuksen säilyttämistä tai palauttamista sekä eurooppalaisten tulevaisuuden turvaamista.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen puhunut voimasta, olen puhunut yhtenäisyydestä, olen puhunut tehokkuudesta, mutta kaiken tarkoitus, syy tähän kaikkeen, on yhteisvastuu. Tämä on Jean Monnet'n ja muiden perustajahahmojen unioni. Mitä järkeä oli ryhtyä rakentamaan yhteisöä viimeisen sodan jälkimainingeissa, jos 60 vuotta myöhemmin siitä luovutaan ja siirrytään "jokainen vastaa itsestään" -malliin pahimman talouskriisin puhjetessa sitten vuoden 1929?

Kansalaisemme kysyvät toisinaan, mitä hyötyä EU:sta on. Meidän tehtävänämme on osoittaa, että EU seisoo 500 miljoonan kansalaisensa rinnalla, joista monet kärsivät tästä kriisistä, ja että se osoittaa yhteisvastuuta jäsenvaltioitaan kohtaan – viittaan nyt Irlantiin, Unkariin ja muihin maihin, jotka ovat kohdanneet erityisiä vaikeuksia.

Kehotan ryhmäni puolesta 27 jäsenvaltion EU:n kaikkia valtion tai hallituksen päämiehiä vastustamaan eristäytymisen kiusausta, sillä se olisi – ja valitsen sanani nyt huolella – itsetuhoista kaikille maillemme.

Kehotan ministeri Vondraa, puheenjohtaja Barrosoa ja myös teitä, puhemies Pöttering, toimimaan Eurooppa-neuvostossa Euroopan parlamentin puolesta ja valitsemaan yhteisvastuun ja innovoinnin. Kyllä, sanoin todellakin "innovoinnin" siksi, että olen vakuuttunut siitä, että nousemme kriisistä vain, jos käytämme uusia resursseja ja teemme valtavia investointeja tietopohjaiseen talouteen sekä tutkimukseen ja kehitykseen.

Meidän on hyödynnettävä mahdollisimman pian Euroopan unionin valtavaa potentiaalia uuden vihreän teknologian alalla, koska nämä vihreät innovaatiot on otettava huomioon EU:n kaikessa politiikassa. Näin teollisuus antaisi todellisen sysäyksen talouden elpymiselle.

Samoin sisämarkkinoiden lainsäädännölliset esteet, jotka vaikeuttavat edelleen näiden teknologioiden kehittämistä, on poistettava mahdollisimman nopeasti. Meidän on luotava todelliset uusiutuvan energian sisämarkkinat, jotka perustuvat selviin sääntöihin, koska kriisissä mikään ei pysy samana ja meidän on valmistauduttava uuteen tilanteeseen. Juuri tästä on kyse Lissabonin strategiassa ja nyt Lissabonin jälkeisessä strategiassa.

Oma ryhmäni on EU:n keskusta-oikeiston tavoin vastuuntuntoinen poliittinen organisaatio. Kannatamme sääntöihin perustuvaa taloutta, kannatamme sosiaalista markkinataloutta. Tämä estää meitä syyllistymästä kansankiihotukseen ja populismiin. Se velvoittaa meidät puhumaan rehellisesti EU:n kansalaisille. Toivon, että tämä toimintatapa innoittaa seuraavaa Eurooppa-neuvostoa.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kaikella kunnioituksella ministeri Vondraa kohtaan, emme voi hyväksyä tällaisessa tilanteessa sitä, ettei neuvoston puheenjohtaja ole paikalla. Myös tämä kertoo hänen suhtautumisestaan nykytilanteeseen.

(Suosionosoituksia)

Olemme kuulleet täällä, kuinka monia tuttuja lauseita on toistettu. Olemme kuunnelleet tällaista jo kuukausia, ja näistä lauseista voisi laatia puheiden mallipohjia. Hyvä jäsen Daul, kiitän teitä upeasta puheestanne! Jos jatkatte tällaisten puheiden pitämistä, Lipsheimin ja Pfettisheimin asukkaat alkavat luulla teidän liittyneen Ranskan kommunistipuolueeseen. Puheenne oli aivan ihana ja kuulosti erinomaiselta. Meidän on nyt kuitenkin aika alkaa saada jotakin aikaan. Meidän on tehtävä tarvittavat päätökset. Eurooppa-neuvostossa on tehtävä enemmän. Kriisi syvenee, työpaikkoja menetetään. Olemme nähneet, kuinka osakkeiden arvosta on sulanut viimeisen puolen vuoden aikana pois 40 miljardia euroa. Tämä merkitsee kansalaisten elinkeinojen tuhoutumista. Se merkitsee työpaikkojen menettämistä. Se merkitsee sitä, että yrityksiä uhkaa sulkeminen. Se merkitsee sitä, että kansantalouksia uhkaa romahdus. Sitten neuvosto esittää mukavia pieniä päätöslauselmia esimerkiksi finanssipoliittisesta elvytystoimesta, joka on 1,5 prosenttia BKT:stä tänä vuonna tai ensi vuonna. Tähän mennessä kolme jäsenvaltiota on pannut tämän päätöslauselman täytäntöön. Tämä tarkoittaa sitä, että 24 jäsenvaltiota ei ole pannut sitä täytäntöön. Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Espanja ovat panneet sen täytäntöön – ja sivumennen sanottuna sosiaalidemokraatit ja sosialistit painostivat näitä kaikkia kolmea maata. Muut maat eivät ole panneet sitä täytäntöön. Teidän on tehtävä enemmän! Teidän on sanottava tämä poissa olevalle neuvoston puheenjohtajalle.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, piditte hienon puheen. Se oli erinomainen, ja kannatamme sitä täysin. Tarvitsemme kiireesti jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta. Meille sosiaalidemokraateille ja sosialisteille yhteisvastuu on keskeinen käsite tässä tilanteessa. Tarkoitan niin kansalaisten välistä yhteisvastuuta yhteiskunnassa kuin valtioidenkin välistä yhteisvastuuta, yhteisvastuuta euroalueella sekä yhteisvastuuta euroalueen ja sen ulkopuolisten maiden välillä. Komission on tärkeää vaatia jäsenvaltioita osoittamaan yhteisvastuuta.

Komission on myös tärkeää antaa meille direktiiviehdotukset, joita tarvitsemme, jotta voimme valvoa pääomasijoittamista ja hedge-rahastoja, varmistaa luottoluokituslaitosten avoimuuden, pitää johtajien palkat kohtuullisissa rajoissa ja sulkea veroparatiisit. Näitä aloitteita tarvitaan kiireesti. Toivomme, että panette ne täytäntöön, ja luotamme siihen, että teette niin. Ellei tämä enää onnistu parlamentin tällä vaalikaudella, esitämme kaikki nämä vaatimukset uudelleen ensimmäisenä päivänä uudessa parlamentissa. Citigroup on tehnyt jälleen voittoa, ja Deutsche Bank on tehnyt taas voittoa ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Kun kuulen Citigroupin johtajan tai Deutsche Bankin pääjohtaja Ackermannin puhuvan, ihmettelen, luulevatko he voivansa jatkaa nyt aivan kuten ennenkin valtion pelastettua nämä yhtiöt. Meidän on käynnistettävä valvontaa ja lisättävä avoimuutta varmistaaksemme, etteivät nämä ihmiset toista sitä, mitä he ovat tehneet aiemmin.

Kolmas asiani on se, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenten puheenvuorot ovat mielestäni kiehtovia. Ne ovat ihania. Toistatte kaikkea sitä, mitä me olemme sanoneet vuosien ajan ja mitä vastaan olette aina äänestäneet. Näytätte vihdoinkin heränneen. PPE-DE-ryhmä ei kuitenkaan äänestä tarkistuksen 92 puolesta, joka koskee päätöstä tehdä enemmän, toisin sanoen finanssipoliittista elvytystointa, joka on 1,5 prosenttia BKT:stä. Tarkistuksesta 92 tulee teidän koetinkivenne, kun äänestämme siitä puolilta päivin. Hyvä jäsen Daul, sanoitte juuri poissaolevan ryhmänne puolesta, että yhteisvastuu on hyvä asia. Katsotaanpa, äänestättekö tarkistuksen 102 puolesta, jossa vaadimme yhteisvastuuta.

Viimeinen huomautukseni liittyy veroparatiiseja koskevaan tarkistukseen 113, joka on ryhmällemme hyvin tärkeä. Ihmiset, jotka palvelevat meitä ravintoloissa, kuljettajat, jotka ajavat autojamme, ja lentokenttätyöntekijät, jotka lastaavat laukkujamme, ovat kaikki veronmaksajia, joiden verovaroilla suuria pankkeja estetään romahtamasta, sillä hallitukset ja parlamentin vaativat näitä ihmisiä auttamaan. Näiden ihmisten on maksettava pankkeja ja suuryhtiöitä varten luoduista turvaverkoista. Nyt näiden suurten pankkien johtajat, jotka maksavat itselleen edelleen miljoonien eurojen bonuksia – mainitsen esimerkkinä ING:n, jonka alijäämä on useita miljardeja – voivat siirtää rahansa veroparatiiseihin ja välttyä maksamasta veroja. Tämä on ylemmän tason luokkasota, johon me emme ainakaan halua osallistua. Siksi se, päätämmekö tänään, että Euroopan parlamentti vastustaa veroparatiiseja, on PPE-DE-ryhmän sekä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän uskottavuuden kannalta ratkaiseva kysymys. Puhutte kuin sosialistit, mutta haluamme nähdä, äänestättekö kuin sosialistit tänään puolenpäivän aikaan.

Olemme esittäneet kolme vaatimusta, ja haluan nyt todeta aivan selvästi, että ellette äänestä niiden puolesta, emme saa aikaan yhteistä päätöslauselmaa. Silloin on selvää, että me kannatamme sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja että PPE-DE-ryhmä suoltaa vain tyhjiä sanoja.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, EU on järjestänyt viime aikoina enemmän huippukokouksia kuin entinen kollegamme Reinhold Messner on valloittanut vuorenhuippuja, ja parlamentilla on ollut käsiteltävänään koko joukko talouden parantamista koskevia mietintöjä. Nämä huippukokoukset ja mietinnöt ovat kuitenkin tarjonneet jäsenvaltioille vain astinkiviä taantuman virran poikki. Neuvoston on nyt tärkeää ylittää tämän virta pelottomasti ja pakenematta, ja kiitän jäsen Anderssonia, jäsen Ferreiraa ja jäsen Kirilovia heidän laatimistaan mietinnöistä. Niiden näkökulma on johdonmukainen ja käytännönläheinen, ja ne on kirjoitettu pitäen silmällä edessämme häämöttävää työttömyyden tulvaa. Niiden perustana oleva viesti on yksinkertainen: työpaikkoja, työpaikkoja, työpaikkoja.

Lissabonin strategia, työllisyyden suuntaviivat ja koheesiopolitiikka ovat aina puoltaneet joustoturvaa talouksissamme, julkisia investointeja tutkimukseen ja kehitykseen ja nopeaa siirtymistä tietopohjaiseen talouteen. Ne ovat terveiden, dynaamisten ja vakaiden työmarkkinoiden perusta.

Tämänpäiväisestä näkökulmasta yksi asia on selvä kaikille – paitsi ehkä joillekin vasemmiston edustajille: Lissabonin strategia ei tuonut vastoinkäymisiä kansalaistemme arkeen, vaan asia on pikemminkin niin, että jäsenvaltiot, jotka viis veisasivat siitä, kärsivät nyt eniten ja pisimpään. Siispä meidän on nyt aika painaa kaasu pohjaan ja ajaa eteenpäin "Lissabon plus -ohjelmaa" ja työllisyyden suuntaviivoja, jotka vastaavat EU:n todellisuutta.

Kansallisille parlamenteille, aluehallituksille ja kaupunginhallituksille on annettava mahdollisuus tarttua haasteeseen, ja elleivät ne tee niin, ne on saatettava julkiseen häpeään. Emme voi myöskään hyväksyä vitkastelua planeettamme suojeluun liittyvissä asioissa. Neuvosto pohtii sitä, minkä kannan EU ottaa Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa käytävissä neuvotteluissa. Arvoisa ministeri Vondra, kuinka paljon rahaa 27 jäsenvaltion EU myöntää kehitysmaissa toteutettaviin lievennys- ja sopeutumistoimenpiteisiin? Ilmastomuutos ei pysähdy talouden taantuessa, ja köyhimmät maat kärsivät edelleenkin hiilipitoisten polttoaineiden kulutuksestamme.

Siispä taantuma ei saa merkitä lamaantumista. Jäsenvaltioiden on varattava rahaa ilmastonmuutoksen torjumiseen ja luotava samalla vihreitä työpaikkoja – kenties käyttämällä jäsen Turmesin ehdotuksen mukaisesti rahaa, jota meillä on, myöntääkseen lisää rahoitusta Euroopan investointipankin (EIP) tai Euroopan investointirahaston (EIR) kautta. Neuvosto kuitenkin tietää, että taantuman tuhot palaavat, ellei rahoitusjärjestelmää uudisteta perusteellisesti.

Ensi kuussa järjestettävän G20-kokouksen tehtävänä on luoda uusi muotti, ja olen iloinen siitä, millaisessa ilmapiirissä Euroopan johtajat tapasivat Berliinissä. Kansainvälistä valuuttarahastoa (IMF) pitäisi rahoittaa tehokkaasti, veroparatiiseja pitäisi valvoa, ja rahoituslaitoksia pitäisi säädellä voimakkaasti, niin että tehokas EU:n rahoituspalveluviranomainen valvoisi järjestelmää. Tarkoituksena ei ole vetää talouksiamme takaisin menneisyyteen, vaan luoda vapaan ja reilun kaupan avoin ja rehellinen järjestelmä.

Niin Lontoossa, Pariisissa kuin Berliinissäkin on korostettu innokkaasti, että Euroopan unioni on yhtenäinen, mutta neuvoston puheenjohtaja on kertonut meille erimielisyyksien jatkuvan. Toivon, että neuvoston puheenjohtaja tulee tänne kertomaan meille tästä huippukokouksesta, koska hänen pitäisi olla tänään läsnä. Erimielisyyksien jatkuminen ei ole hyväksyttävää. Tarvitsemme tulevina viikkoina ja kuukausina tervejärkisen, nopeajalkaisen ja tavoitteissaan yhtenäisen EU:n, joka on valmis hankkiutumaan eroon arvonsa menettäneistä varoista, jotka lamaannuttavat pankkien taseet, valmis uudistamaan pankkikäytäntöä palauttaakseen luottokelpoisuuden ja valmis hyväksymään sen, ettei nykyinen elvytyspaketti ehkä riitä, koska IMF:ää ei ole mitään hyötyä täydentää, ellei ole maailmanlaajuista rahoitusjärjestelmää, jota tukea. Samalla on huonoa onnea, että vastuullisten jäsenvaltioiden on suojauduttava niiden virheiltä, jotka nauttivat elämästä, koska tämä saattaa olla se hinta, joka talouden romahduksen tarttumisen välttämisestä on maksettava.

Yksinkertaisesti sanottuna neuvoston, komission ja parlamentin on tehtävä keskenään yhteistyötä tyynesti, rauhallisesti ja kollektiivisesti välttäen sitä, että tekemisestä tulee tulosta tärkeämpi. EU ei voi enää taistella tulta vastaan. Meidän on tullut aika tehdä perustavanlaatuinen uudistus, joka luo työpaikkoja nyt ja turvaa tulevaisuudessa.

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ministeri Vondra puhui valvonnan tehostamisesta, mutta me haluamme tietoa siitä, kuinka paljon eurooppalaisilla pankeilla on yhä hallussaan pörssilistan ulkopuolisia johdannaissopimuksia eli kuinka isosta laskusta on kyse maailmanlaajuisesti. Komissio ja neuvosto saattavat päättää jäädyttää johdannaiset – tai ainakin ehdottaa sitä kansainvälisesti – ja keskeyttää näiden hyödykkeiden kaupan. Onko mahdollista, että kansallistetuilla pankeilla on edelleen hallussaan näitä johdannaisia, arvonsa menettänyttä varallisuutta, mikä on tietenkin huolestuttavaa myös kehityksen kannalta? Valvonnan tehostaminen tarkoittaa myös sitä, ettei meidän pidä vain siivota pankkijärjestelmää ja tarkistaa sääntelyjärjestelmää, vaan meidän on myös esitettävä uusia ehdotuksia, niin kuin komission puheenjohtaja sanoi.

Jos siis olemme huolissamme autoteollisuuden kriisistä, meidän pitäisi huolestua myös pk-yrityksistä ja rajojemme ulkopuolelta tulevasta epäreilusta kilpailusta. Neuvosto ei ole vielä päättänyt ratifioida ja viedä eteenpäin alkuperämerkintöjen järjestelmää. Se on ainut järjestelmä, joka ei ole luonteeltaan protektionistinen vaan suojelee kuluttajia ja tuotteita, kuten puheenjohtaja Barroso juuri itse totesi. Meidän on autettava yrityksiä edistämällä uusia puiteluottoja ja tekemällä pk-yritysten liikkuvuudesta helpompaa ja halvempaa, jos haluamme näiden yritysten sopeutuvan eikä tuhoutuvan. Monien yritysten tilauskanta on supistunut puolella, minkä vuoksi niiden on pyydettävä pankeilta apua. Pankit eivät kuitenkaan anna lainaa, ja pankkien osakkeet ovat romahtaneet johdannaisten vuoksi. Tämä on noidankehä. Teidän on selvitettävä tämä sotku ja etsittävä todellisia ratkaisuja eikä esitettävä vain hyödyttömiä ehdotuksia.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, koska keskustelemme tällä vaalikaudella viidettä kertaa Lissabonin strategian hyödyistä ja haitoista, haluan kysyä, miten on mahdollista, että olemme todenneet joka vuosi, että strategia on onnistunut, ja että heräämme silti äkillisesti keskellä viime aikojen vakavinta kriisiä, aivan kuin kyse olisi luonnonkatastrofista. Näin ei saisi olla, ja katsonkin, että Lissabonin strategian epärehellinen arviointi on yksi ongelmista, jotka meidän on ratkaistava.

Euroopan parlamentti vaati vuosi sitten samassa keskustelussa komissiota turvaamaan rahoitusmarkkinoiden vakauden, koska olimme havainneet lähestyvän kriisin merkit. Arvoisa komission puheenjohtaja Barroso, tähän pyyntöön ei reagoitu millään tavalla. Olemme nyt keskustelleet järjestelmän romahtamisesta kuukausia, kuten jäsen Schulz totesi, varmistamatta, että uudet säännökset ovat sitovia. Oma näkemykseni tästä eroaa jokseenkin kollegoideni näkemyksestä. Uskon, että monet komission jäsenet ja jäsenvaltioiden hallitusten ministerit ovat yhä vakuuttuneita siitä, että vahvojen toimijoiden muodostamat sääntelemättömät markkinat voivat säännellä itse itseään. Jos vain ruiskutamme rahaa nopeasti pankkijärjestelmään ja annamme julkisia takauksia emmekä perusta rahoitusmarkkinoille kokonaan uutta rakennetta, epäonnistumme varmasti. Emme nouse tästä kriisistä, eikä todellista elpymistä tapahdu.

Keskustelu ilmastopolitiikan, kestävyysstrategioiden ja kriisinhallinnan välisistä yhteyksistä on aivan yhtä epäjohdonmukaista. Kuulemme joka vuosi tästä aiheesta monia rauhoittavia vakuutteluja. Jos kuitenkin tarkastelette EU:n ja jäsenvaltioiden nykyisiä talouden elvytyssuunnitelmia, huomaatte, että ne ovat monisanaisia, mutta niissä ei vieläkään suhtauduta vakavasti kestävyyttä, ilmastonmuutoksen torjuntaa ja resurssien tehokasta käyttöä koskeviin tavoitteisiin. Nämä talouden elvytyssuunnitelmat eivät auta EU:n taloutta kohtaamaan tulevaisuutta. Ne ovat vain samaa vanhaa jaarittelua.

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kasvun ja työllisyyden lisäämistä koskeva yhteinen ohjelma, joka tunnetaan myös nimellä Lissabonin strategia, tuli voimaan vuonna 2005. Nyt on vuosi 2009, ja kaikesta huolimatta köyhyys kasvaa ja olemme keskellä ennennäkemätöntä talous- ja rahoituskriisiä. Lisäksi viimeisimpien ennusteiden mukaan työttömien määrä kasvaa EU:ssa lähes 3,5 miljoonalla vuonna 2009. Työttömyys kasvaa kaikista tähän mennessä hyväksytyistä toimenpiteistä huolimatta. En ole ainut, jonka mielestä jotakin on vialla. Nykytilanne osoittaa, että tähänastiset politiikat ovat epäonnistuneet. Ne ovat edesauttaneet lähinnä suurten voittojen keskittymistä suuriin kauppa- ja talousryhmittymiin, valtavien monopolien syntymistä sekä työntekijöiden ja tavallisten ihmisten elintason heikkenemistä. EU:n on valittava toinen tie. Neuvoston pitäisi hyväksyä kevään huippukokouksessa yhteisvastuuta ja kestävää kehitystä koskeva eurooppalainen strategia ja käynnistää uudenlaista talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa tukeakseen investointeja erityisesti työn laatuun, lisätäkseen osaamista, lisätäkseen infrastruktuuritukiohjelmia, parantaakseen koheesiopolitiikkaa, lisätäkseen ympäristönsuojelua ja parantaakseen työterveyttä ja -turvallisuutta. Jäsenvaltioilla, myös Tšekin tasavallalla, on edessään yksi merkittävä ongelma: yritysten tuotannonsiirrot. EU:n pitäisi luoda sääntelykehys, joka rankaisisi tuotantoaan siirtäviä yrityksiä esimerkiksi siten, että EU:n taloudellisen tuen ehdoksi asetettaisiin sellaisten velvoitteiden täyttäminen, joihin kuuluisi muun muassa työpaikkojen suojelua ja paikallista kehittämistä. Tarvitsemme erityisesti nyt, talous- ja rahoituskriisin aikaan, paitsi yhteisvastuuta myös tiukkoja ja nopeasti toimivia sääntöjä ja välineitä voidaksemme suojautua yhdessä kriisiltä. Tällä tavoin loisimme myös arvokkaan yhteyden tänään muistelemamme Jean Monnet'n jättämään perintöön.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ilmaisua "eurooppalainen yhteisvastuu" on toisteltu tänään eri puolilla, ikään kuin se olisi itsestäänselvyys. Haluan kyseenalaistaa tämän.

Emme voi allekirjoittaa avointa šekkiä, jolla pelastamme Itä-Euroopan maat. Meillä ei ole siihen varaa. Taloudellisesti suunnitelma on melko hatara, ja ennen kaikkea Ranskan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan veronmaksajat eivät voi hyväksyä sitä, että toimimme niin. Silti Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeri Alistair Darling näyttää nyt kannattavan tätä suunnitelmaa. Hän on menettänyt järkensä! Hänen mukaansa EU:n on nyt aika rakentaa yhteisten yhteistyöarvojen varaan, aivan kuin olisimme yhtä suurta, onnellista perhettä.

Unkarin pääministeri Ferenc Gyurcsany tuhoaa kuitenkin ajatuksen eurooppalaisesta yhteisvastuusta. Hän vaatii Euroopan unionia pelastamaan kotimaansa kaltaiset maat 180 miljardilla eurolla ja sanoo, että ellemme tee niin, hän lupaa, että viisi miljoonaa työtöntä maahanmuuttajaa suuntaa kohti länttä meidän maihimme. Tämä on puhdasta kiristystä: se osoittaa, kuinka hulluja olemme olleet päästäessämme Unkarin kaltaiset maat tähän poliittiseen unioniin, ja korostaa vielä selvemmin sitä, miten järjetöntä on, että meillä on avoimet rajat.

Silti ainoa täällä parlamentissa tänään kuulemani vastaus on se, että Euroopan unionin vallan kasvattaminen auttaisi! Ottakaa huomioon, että Ranskan, Alankomaiden ja Irlannin äänestäjät ovat antaneet teille viestin. Teillä ei ole oikeutta kahmia Euroopan unionille lisää valtaa. Uskon, että äänestäjät äänestävät Euroopan parlamentin vaaleissa tänä vuonna nimenomaan talouskriisistä, ja toivon, että tällä kertaa he antavat teille niin selvän viestin, ettette, kerrankin, voi jättää sitä huomiotta.

  Puhemies. − (EN) Hyvä jäsen Farage, eurooppalainen perheemme ei ehkä ole aina onnellinen, mutta tekin kuulutte kyllä perheeseen.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toisin kuin edellinen puhuja uskon vakaasti, että tulevan Eurooppa-neuvoston pitäisi noudattaa puheenjohtajavaltio Tšekin tasavallan mottoa, joka on "Esteetön Eurooppa". Toivon, ettei poissa oleva neuvoston puheenjohtaja Topolánek anna Obaman hallituksen painostuksen alaisena periksi houkutukselle hyväksyä lisää säädöksiä ja käyttää lisää veronmaksajien rahoja talouden elvyttämiseen.

Tulevan Eurooppa-neuvoston pitäisi myös hylätä Barroson komission vihreä lobbaussuunnitelma, jonka mukaan uusiutuvaa energiaa varten myönnettäisiin valtava monen miljardin euron tuki. Talouden teoriat ja menneisyyden vahvistamat käytännöt osoittavat selvästi, ettei tällä tavoin onnistuta mitenkään lieventämään talouden romahdusta tai pysäyttämään työttömyyden kasvua. Hyvät parlamentin jäsenet, sen sijaan tämä vain syventää kriisiä ja tuo meille jatkossa toisen vaaran, joka on inflaatio. En usko, että kukaan järkevä poliitikko haluaisi tukea hintojen voimakasta nousua tai myötävaikuttaa tavallisten kansalaisten säästöjen arvon heikkenemiseen. Toivon, että puheenjohtajavaltio jatkaa lujasti liberalisoinnin puolustamista, poistaa kaupan esteitä ja torjuu protektionismia.

Hyvät parlamentin jäsenet, kuten tiedämme, Yhdysvaltojen hallituksen talouspoliittinen sääntely on vaikuttanut keskeisellä tavalla nykyisen kriisin syntyyn. Sen sijaan, että EU:n toimielimet olisivat ottaneet tästä opikseen, ne ovat hyväksyneet viime vuoden heinäkuun 1. päivän jälkeen eli yhdeksän kuukauden aikana uskomattomat 519 asetusta ja 68 direktiiviä. Jos puheenjohtajavaltio Tšekki haluaa, että sen motto "Esteetön Eurooppa" on hyödyllinen ja uskottava, sen pitäisi lakata järjestämästä huippukokouksia, tarkistaa välittömästi EU:n lainsäädäntöä ja kumota mahdollisimman monta ympäristöön, sukupuoleen, sosiaaliasioihin ja työllisyyteen liittyvää rajoitusta. Neuvoston pitäisi myös pohtia sitä, kuinka hallita liialliseksi paisunutta sosiaalivaltiota ja laskea korkeita veroja ja vakuutusmaksuja. Vain tällä tavoin saamme käynnistettyä nopeasti uudelleen rationaalisen inhimillisen toiminnan ja markkinatoiminnan, jota ilman tästä kriisistä ei ole ulospääsyä.

  Klaus-Heiner Lehne (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, toisinaan en ole uskoa kuulemaani. Hyvä jäsen Schulz, hedge-rahastojen ja pääomasijoitusten sääntelyä ja avoimuussääntöjä koskeva aloite tuli oikeudellisten asioiden valiokunnalta.

Oikeudellisten asioiden valiokunnassa toimivat Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet alkoivat vuonna 2006 pyytää aktiivisesti sääntöjä. Ehdottamaamme valiokunta-aloitteista lainsäädäntömietintöä ei saatu tehtyä siksi, että talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja, jonka tiedämme kuuluvan Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattiseen ryhmään, käynnisti täysin tarpeettoman kiistan toimivallasta. Tämä johti siihen, että yritimme kuukausia, ellemme jopa vuosia, päästä sopimukseen ja onnistuimme lopulta hyväksymään viime vuoden syyskuussa tästä aiheesta valiokunta-aloitteiset lainsäädäntömietinnöt jäsen Rasmussenin ja jäsen Lehnen mietintöjen muodossa.

Tämän alan sääntelyä vastusti neuvostossa Gordon Brown. Hän ei tietenkään ole PPE-DE-ryhmän jäsen, vaan hän kuuluu teidän ryhmäänne. Liittokansleri Merkel ja jäsen Rasmussen ovat puhuneet viime vuosina jatkuvasti näiden alojen sääntelyn puolesta kaikissa niin Eurooppa-neuvostossa kuin G8-kokouksessakin käydyissä keskusteluissa.

Ongelma on siinä, että EU:n sosialistit ovat aina vastustaneet voimakkaasti näiden sääntelemättömien alojen ottamista mukaan. Mielipiteet ovat muuttuneet viime aikoina, ja tämä on johtanut siihen, että olemme nyt tässä tilanteessa. Tämä on yksi tämän alan historiallisista tosiasioista. Tarkoitan vain sitä, että nyt kuulemamme retoriikan ja viime kuukausien ja vuosien tositapahtumien välillä on suuri ero. Valitettavasti asia on näin.

Lopuksi haluan mainita monet yhteisen edun mukaiset alat. Parlamentin ryhmien välinen ilmapiiri oli nyt Lissabonin prosessia koskevan päätöslauselman laatimisen aikana ohjausryhmässä poikkeuksellisen hyvä. Olemme päässeet tästä syystä sopimukseen lähes kaikilla aloilla ja saaneet aikaan hyvän päätöslauselman.

Meidän ei pitäisi keskustella tästä loputtomasti. Sen sijaan meidän pitäisi tehdä selväksi, että tämä on yhteisen edun mukainen ala. EU:n kansalaiset odottavat, että me teemme tässä kriisissä yhteistyötä emmekä nouse toisiamme vastaan.

(Suosionosoituksia)

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on pahin kriisi sitten vuoden 1929, ja se vain pahenee koko ajan: työttömyys kasvaa hallitsemattomasti.

Sanoin komission puheenjohtajalle muutama kuukausi sitten näin: "Älkää liioitelko sitä, mitä Eurooppa-neuvosto päätti joulukuussa 2008. Älkää maalatko Euroopan unionista liian ruusuista kuvaa." Mutta juuri tätä te silti teette. Ette ole käynnistäneet EU:ssa 3,3 prosentin finanssipoliittista elvytystointa – ette yksinkertaisesti ole! Puhutte automaattisista vakauttajista, mutta ne sisältyvät jo ennusteeseen. Komission mukaan tammikuussa ennuste oli –2 prosenttia. Nyt Euroopan keskuspankki sanoo sen olevan –3 prosenttia. Puhutte 1,5 prosentin finanssipoliittisesta elvytystoimesta, mutta kyse ei ole 1,5 prosentista, koska Bruegel-instituutin mukaan se on todistettavasti 0,9 prosenttia.

Tilanne on nyt tämä: me emme huolehdi työllisyydestä, vaan työttömyys kasvaa hallitsemattomasti, eikä elvytystoimenne EU:ssa ole 3,3 vaan 0,9 prosenttia. Jos nyt kehotatte meitä odottamaan parempia aikoja ja olette samaa mieltä kuin Jean-Claude Juncker, joka sanoi eilen, että olemme tehneet tarpeeksi, vastaan, että te ette ole tehneet tarpeeksi – kansalaiset odottavat EU:lta enemmän kuin mitä olette kertoneet tänään.

Asiani ydin on tämä: tapaatte Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman lähiviikkoina. Hänen investointipakettinsa on 1,8 prosenttia Yhdysvaltojen bruttokansantuotteesta. Meidän pakettimme on alle puolet siitä. Kuinka voitte kuvitella EU:n asettavan itsensä asemaan, jossa me teemme vähemmän kuin amerikkalaiset ystävämme ja vaadimme amerikkalaisilta ystäviltämme enemmän? Millaista kunnioitusta kuvittelette EU:n saavan osakseen?

Meidän on tehtävä enemmän, meidän on laadittava kokonaisvaltainen suunnitelma, joka kattaa 19. maaliskuuta pidettävän huippukokouksen, johon on nyt yhdeksän päivää, 2. huhtikuuta pidettävän Lontoon huippukokouksen, Prahassa toukokuussa järjestettävän, työllisyyttä käsittelevän huippukokouksen sekä kesäkuun huippukokouksen. Arvoisa komission puheenjohtaja, pyydän teitä toteuttamaan uuden, kattavan elvytystoimenpiteen. Ellemme toteuta sellaista, häviämme. Paremmat ajat eivät koita vielä ensi vuonna: tämä on perustavanlaatuinen maailmanlaajuinen kriisi, joka on otettava vakavasti.

Viimeinen asiani koskee yhteisvastuuta. Emme saa nyt vetää uusia rajalinjoja EU:n vanhojen jäsenvaltioiden ja niiden maiden välille, jotka liittyivät unioniin uskoen siihen, että jäsenyys merkitsisi parempia aikoja tavallisille kansalaisille. Välttäkäämme nyt uusien taloudellisten rajalinjojen vetämistä uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välille. Osoittakaamme todellista yhteisvastuuta. Arvoisa komission puheenjohtaja, kehotan teitä siksi tarkastelemaan uusia finanssipoliittisia mahdollisuuksia ystäviemme auttamiseksi. Euro-obligaatiot ovat yksi mahdollisuus, Euroopan investointipankki on toinen. Olkaa hyvä ja ottakaa tämä vakavasti. Älkäämme tehkö liian vähän liian myöhään, niin kuin Japanissa kävi, vaan osoittakaamme, että EU:ssa on kyse kansalaisista ja yhteisvastuun osoittamisesta unionin heikoimpia maita kohtaan.

  Jules Maaten (ALDE). - (NL) Arvoisa puhemies, näemme nyt, Lissabonin strategian alkuperäisen kauden lähentyessä loppuaan, ettei tavoitteita, jotka hallitusten päämiehet asettivat vuonna 2000, ole saavutettu asianmukaisesti. Erityisesti nykyisen talouskriisin vuoksi on kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että Lissabonin strategia otetaan vakavasti. Jos näin olisi tehty, EU olisi todennäköisesti kestänyt taloudelliset vastoinkäymiset paremmin.

Yksi Lissabonin strategian keskeisistä sopimuksista koskee sitä, että kolme prosenttia bruttokansantuotteesta käytetään tutkimukseen ja kehitykseen: yksityinen sektori rahoittaa tästä kaksi kolmasosaa ja hallitukset yhden kolmanneksen. Se, että tuskin yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio on saavuttanut tämän tavoitteen, jarruttaa kuitenkin innovointia EU:ssa. Maailmanlaajuisessa kriisissä EU:n on löydettävä itsestään voimaa nostaakseen talouden jaloilleen vielä kerran.

Samalla on tietenkin yllättävää, että huomattava osuus EU:n talousarviosta pitäisi käyttää edelleen maatalouden ja aluerahastot käsittävän vanhan talouden liialliseen tukemiseen, vaikka tutkimusinvestointeihin liittyviä tavoitteita ei ole saavutettu. Vaihtoehtoja on paljon: miettikääpä vaikka puhdasta ympäristöteknologiaa tai lääketieteen teknologiaa tai esimerkiksi EU:n kasvavaa tietokonepelialaa, joilla täsmällinen tuki osoittautuu tehokkaaksi.

Arvoisa puhemies, dynaaminen ja voimakkaasti innovointiin suuntautunut talous voi antaa uusille teollisuudenaloille, tekniikoille ja tuotteille vauhtia. Taantumasta toipuminen edellyttää juuri tätä. Kriisin vuoksi voimme toteuttaa – ja itse asiassa kriisi pakottaa meidät toteuttamaan – kipeästi kaivattuja uudistuksia.

Vaadin jäsenvaltioita ottamaan omat sopimuksensa vakavasti, koska suuria tavoitteita asetettaessa meillä on oltava riittävästi määrätietoisuutta niiden saavuttamiseksi. Muutoin EU menettää uskottavuutensa. Yhteiset toimintatavat edellyttävät kunnon ponnisteluja kaikilta, eikä yksikään jäsenvaltio saa lorvailla.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kaikki viittaa siihen, että Lissabonin strategian kymmenvuotiset tavoitteet päättyvät fiaskoon. Lissabonin strategia ja Lissabonin sopimus, johon viitataan jatkuvasti, eivät tarjoa kumpikaan todellista ratkaisua maailmanlaajuiseen talouskriisiin. Tulevassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa Irlannin pääministeri tiedottaa meille toimista Lissabonin sopimuksen sisällyttämiseksi. Irlantilaiset hylkäsivät kansanäänestyksessä EU:n perustuslain muutetun version ranskalaisten ja hollantilaisten näyttämän esimerkin mukaisesti. Irlantilaiset eivät suostuneet luovuttamaan osaa itsemääräämisoikeudestaan byrokraattiselle rakenteelle, jota kutsutaan Euroopan unioniksi. Sen sijaan, että odottaisimme Saksan perustuslakituomioistuimen päätöstä, joka saattaa lopulta haudata sopimuksen, irlantilaisia yritetään nyt taivutella lupauksilla etuoikeuksista, joita ei ole kirjattu toimitettuun asiakirjaan.

Valtavan talouskriisin edessä pyydän lopettamaan EU:n sisäiset tarpeettomat kiistat ja toteuttamaan erityistoimia nykyisten sopimusten pohjalta ja yhteisvastuun hengessä.

  Claude Turmes (Verts/ALE). - (FR) Arvoisa puhemies, näin kriisin aikaan tarvitsemme Euroopan unionilta voimakkaan sysäyksen.

Yksin toimivat kansallisvaltiot eivät kykene vastaamaan kriisiin riittävän voimakkaalla ja koordinoidulla tavalla. Tarvitsemme siksi kiireesti lisäpotkua EU:lta. Vaan mitä näemmekään? Komission, joka on puheenjohtajansa tavoin väsynyt ja jolta puuttuu visio ja poliittista rohkeutta. Viiden miljardin euron elvytyssuunnitelma ei ole elvytyssuunnitelma, sillä 50 prosenttiin luettelon hankkeista ei investoida vuosina 2009–2010, koska lupia esimerkiksi hiilidioksidin sitomiseen ei ole!

Jäsen Daul on aivan oikeassa. Meidän on nyt aika osoittaa yhteisvastuuta ja innovoida. Jos komissio ottaa Margaret "Haluan rahani takaisin" Merkelin vaatimukset huomioon ja laatii luettelon, jonka nojalla rahaa annetaan enemmän vahvoille talouksille kuin kollegoillemme Itä-Euroopan maissa, jotka tarvitsevat tukeamme juuri nyt, emme pääse eteenpäin.

Tarvitsemme siksi innovointeja kahdella alalla. Ensinnäkään meidän ei pidä tuhlata näitä viittä miljardia euroa valtiontukeen, vaan meidän pitäisi keskittää rahat Euroopan investointipankkiin. EIP kasvattaa nyt pääomaansa 76 miljardilla eurolla ja neuvottelee EKP:n kanssa likviditeettiin liittyvistä parannuksista. Siksi meidän pitäisi käyttää suurin osa viidestä miljardista eurosta takuurahastoihin rahoittaaksemme lainalla julkisia ja yksityisiä investointeja 20, 25 tai 30 miljardin euron edestä. Toiseksi meidän on laajennettava tätä elvytyssuunnitelmaa siten, että se kattaa vihreän teknologian, uusiutuvan energian ja investoinnit eurooppalaisten kaupunkien rakennuksiin.

Presidentti Obama kohdentaa tällä hetkellä vihreään teknologiaan kymmenen kertaa enemmän riskipääomaa kuin Euroopan unioni. Häviämme siksi taistelun talouden seuraavasta isosta asiasta.

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kaikkiin eri puolilla EU:ta käynnistettäviin talouden elvytyssuunnitelmiin liittyvä ratkaiseva kysymys on tietenkin se, kuka saa rahat. Kirjoitetaanko pankeille lisää avoimia šekkejä, vaikka pitkällä aikavälillä veronmaksajille tulisi selvästi edullisemmaksi kansallistaa ne saman tien? Pitäisikö meidän keventää suuryritysten ja suurituloisten taakkaa näiden hyödyttyä verohelpotuksista vuosien ajan eri puolilla EU:ta? Mitä enemmän rahaa tällaiseen tuhlataan, sitä todennäköisempää on, että ohjelmat epäonnistuvat ja EU:n talous ajautuu hyvin vaaralliseen syöksykierteeseen.

Yksityistämistä, sääntelyn purkamista ja liberalisointia ajava pitkän aikavälin politiikka on johtanut siihen, että vauraus on keskittynyt yhä voimakkaammin kymmenen tuhannen rikkaimman käsiin. Lisäksi nykyinen kriisimme johtuu tästä politiikasta. Jokainen, joka luulee, että kriisistä selvitään jatkamalla tätä politiikkaa vain muutamin muutoksin, ei ole ymmärtänyt tilannetta lainkaan. Tarvitsemme juuri päinvastaista. Sen sijaan, että ostamme pankkien arvonsa menettäneet varat, meidän pitäisi käyttää verovaroja koulujen ja sairaaloiden kunnostamiseen ja EU:n talouden kehittämiseen vihreämpään suuntaan. Jos yksityisille yrityksille annetaan julkisia varoja, on sovellettava sääntöä "ei verovaroja ilman takeita työpaikoista" ja erityisesti sääntöä "ei verovaroja ilman julkista omistusoikeutta", jotta valtio ja ennen kaikkea kansalaiset voivat hyötyä kaikista tulevista voitoista. Kaikkein paras talouden elvytyssuunnitelma olisi vaurauden ja varallisuuden radikaali uudelleen jakaminen ylhäältä alaspäin. EU:n matalapalkkasektoria on pienennettävä eikä jatkuvasti kasvatettava. Euroopan unioniin tarvitaan korkeammat vähimmäispalkat ja parempia sosiaalipalveluja. Tarvitsemme veroasteet, joilla varmistetaan, että miljonäärit ja vanhoista rahoitusmarkkinoista hyötyneet tahot ottavat vastuuta valtavista tappioista, jottei vastuu jää kansalaisten enemmistölle, joka ei ole hyötynyt nousukaudesta lainkaan. Katson, että vain sosiaalinen oikeudenmukaisuus on nyt järkevää talouspolitiikkaa. Se on ainoa keino, jolla tämä katastrofaalinen kriisi saadaan päätökseen.

  Nils Lundgren (IND/DEM) . – (SV) Arvoisa puhemies, Lissabonin strategia on yksi EU:n parhaista hankkeista. Jäsenvaltioiden on määrä uudistaa talouksiaan vapaaehtoisesti luodakseen vaurautta ja kykyä mukautua sekä ennakoitaviin muutoksiin, kuten väestön ikääntymiseen, että ennakoimattomiin muutoksiin, kuten rahoitusmarkkinoiden romahdukseen. Strategian tausta-ajatuksena on edistää tehokkaita markkinoita ja tukea yrittäjyyttä, koulutusta, tutkimusta ja vakaata valtiontaloutta, ja nyt meidät pannaan koetukselle.

Jos meillä kaikilla olisi ollut rahoituskriisin syntyessä joustava talous, oikeanlainen rahapolitiikka ja terve valtiontalous, EU olisi selviytynyt paljon paremmin. Näin ei kuitenkaan ollut. Lissabonin strategiaa ei ole pantu täytäntöön, ja samaan aikaan euro on johtanut Irlannissa, Espanjassa, Italiassa ja Kreikassa aivan liian kevytmieliseen rahapolitiikkaan. Lisäksi monet maat ovat voineet hoitaa julkista talouttaan huonosti euron tarjoaman suojan turvin. Siksi epätasapainot ovat valtavat. Lissabonin strategia on hyvä ajatus, mutta sen kanssa on tunaroitu. Euro on huono ajatus, joka on pahentanut ongelmia.

  Bruno Gollnisch (NI). - (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, rakenteiden arvo ja hyödyllisyys käyvät ilmi tällaisina kriisin aikoina, ja tämä kriisi on osoittanut meille, ettei Brysselin Euroopasta ole mitään hyötyä. Elvytyssuunnitelma, jota kutsutaan mahtipontisesti eurooppalaiseksi elvytyssuunnitelmaksi, muodostuu itse asiassa jäsenvaltioiden päättämistä rahoitusosuuksista. EU:n talousarviosta maksettavan määrän osuus on itse asiassa hyvin pieni.

Reaalitaloutta ja työpaikkoja tuetaan 200 miljardilla eurolla, ja tästä summasta kaksi miljardia euroa menee pankeille ilman minkäänlaisia takeita siitä, että ne käyttävät rahat yhtiöiden ja yksityishenkilöiden rahoittamiseen. Niin liberaalin kuin sosialistisenkin talouspolitiikan viimeisenä sanana on tuottojen yksityistäminen ja tappioiden sosialisointi.

Onko tässä nyt kyse eurooppalaisesta yhteisvastuusta vai valtioiden tukemisesta? Maaliskuun 1. päivänä pidetyn epävirallisen huippukokouksen osanottajat hylkäsivät yhdessä markkinoiden ja kilpailun nimissä ajatuksen siitä, että autoalan tuelle asetettaisiin ehtoja. Politiikassa sen paremmin kuin logiikassakaan ei ole tapahtunut minkäänlaista muutosta, eikä järjestelmää, joka ajoi meidät tähän katastrofiin, ole purettu. Seisomme kuilun parhaalla, ja muutaman päivän päästä valtioiden ja hallitusten päämiehet pyytävät meitä ottamaan suuren loikan eteenpäin.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän aluepolitiikasta vastaavana koordinaattorina haluan todeta, että pyynnöstä siirtyä joustavampaan lähestymistapaan ja keskittyä voimakkaammin investointeihin ja työllisyyteen on tulossa todellisuutta. Juuri tällaisina kriisin aikoina koheesiopolitiikasta on hyötyä yhteisön investointien kannalta. Käytämme tällä hetkellä vuodessa noin 50 miljardia euroa, josta 65 prosenttia menee Lissabonissa sovituille painopistealoille. Näin tehdessämme annamme aktiivisen panoksen, koulutamme työntekijöitä ja teemme kaikenlaisia alueellisia aloitteita kriisin jälkeisten vuosien varalle.

PPE-DE-ryhmä haluaisi jatkaa tätä kokonaisvaltaista finanssipoliittista lähestymistapaa eikä aiheuttaa enää yhtään enempää pirstoutumista. Tämän joustavamman lähestymistavan hyväksymisen taustalla vaikuttavana ajatuksena on nopeuttaa maksuaikatauluja, yksinkertaistaa hyväksymistä, käsitellä valmistelukustannuksia tehokkaasti ja laajentaa EIP:n toiminta-alaa huomattavasti erityisillä ohjelmilla, joihin kuuluu kaupunkiympäristön kestävää jälleenrakentamista ja energiatehokkuuden lisäämistä erityisesti vanhoissa jäsenvaltioissa. Mielestäni nämä muutokset kohti tehokkaampaa lähestymistapaa ja joustavuutta ovat hyviä.

Käymme maaliskuun toisella istuntojaksolla täysistunnossa keskustelun koheesiopolitiikkaan tehtävien muutosten painopisteistä. Muutamme myös rahastoista annettuja asetuksia tämän mukaisesti ja luomme perustan uudelle koheesiopoliittiselle asiakirjalle "Alueellinen koheesio: kehys vuosien 2013 jälkeiselle kaudelle".

Kuten hetki sitten vahvistettiin, olemme sitoutuneet laadukkaisiin toimiin, jotka käsittävät klusterit, tutkimuksen ja kehityksen, innovoinnin ja maaseudun kehittämisen, ja varmistamme, että tietopohjainen talous ja EU:n kilpailukyky saavat uutta pontta. Tämä koskee kaikkien jäsenvaltioiden kaikkia alueita. Tällä tavoin EU säilyttää näkyvyytensä ja lisäämme yhteisvastuuta EU:ssa myös kriisin jälkeen.

  Edit Herczog (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vastata aluksi jäsen Faragelle. Jos nyt tähän asti oli epävarmaa, onko parlamentti yhtenäinen, jäsen Farage vakuutti uskoakseni meidät kaikki siitä, että Euroopan unionin on pysyttävä yhtenäisenä.

Euroopan unioni on ajautunut systemaattiseen kriisiin, ja meidän on mietittävä, miksei kymmenvuotinen Lissabonin strategiamme pelastanut meitä. Voisivatko tavoitteemme olla paremmat? Olisiko strategia voitu toteuttaa paremmin? Voisimmeko toteuttaa sen yhtenäisemmällä tavalla, tai odotimmeko jonkun toteuttavan sen meidän puolestamme?

Sosiaalidemokraattisen ryhmän vastaus on se, että on hyvä, että meillä on tulevaisuuden varalle yhteinen, kokonaisvaltainen strategia, ja että on hyvä, että pyrimme parantamaan yhteisellä strategialla kilpailukykyä ja lisäämään kestävyyttä sosiaalisesta ja ekologisesta näkökulmasta. Sosialistien vastaus on se, että Lissabonin tavoitteet on toteutettava koko EU:ssa ja että tarvitsemme strategiaa kaikkien eurooppalaisten, myös vähäosaisimpien ja köyhien, hyväksi.

Meidän on vakautettava rahoitusmarkkinat ja pienennettävä samanlaisten kriisien vaaraa tulevaisuudessa. Emme kuitenkaan kannata politiikkaa, joka ajaa varamme veroparatiiseihin ja vain harvojen pankkitileille. Meidän on vakautettava reaalitaloudet kaikkialla EU:ssa kaikilla aloilla, erityisesti pk-yritysten kohdalla, mutta meidän on myös otettava vastuuta työllisyyden tukemisesta, emmekä saa vain antaa näiden yhtiöiden tehdä voittoa.

Meidän on tuettava innovointia tutkimuksen ja kehityksen alalla, edistettävä digitalisointia ja kehitettävä osaamista, jotta kaikki EU:n kansalaiset voivat käyttää näitä tekniikoita. Meidän on varattava rahaa tiedon suojelemiseen teollis- ja tekijänoikeuspolitiikan avulla. Meidän on vakautettava koko Euroopan unioni, mutta meidän on myös suunnattava katseemme EU:n ulkopuolelle vähäosaisempiin maihin. Emme saa myöskään luoda uusia jakolinjoja Euroopan unionin sisälle.

Meidän on saatava toimijat toimimaan. Tarvitsemme paljon toimintaa, ja meidän on myös saavutettava tuloksia. Pelkät sanat eivät vielä tuo meille menestystä. Ei riitä, että teemme paljon – meidän on tehtävä tarpeeksi. Pyydämme komissiota ja neuvostoa menemään kevään huippukokousta pidemmälle ja välittämään viestimme G20-kokoukselle. Tätä kadunmiehet odottavat meiltä. Meidän on tehtävä yhteistyötä.

  Ona Juknevičienė (ALDE). - (LT) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota seikkoihin, jotka ovat mielestäni tärkeitä ratkaistaessa työpaikkojen säilyttämistä ja uusien työpaikkojen luomista koskevaa kysymystä. Ensinnäkin tämän maailmanlaajuisen talouskriisin vuoksi meidän on arvioitava uudelleen työllisyysstrategiaa. Toiseksi meidän on arvioitava kriittisesti sitä, mitä olemme jo tehneet ja kuinka tuloksekasta hyväksymiemme strategioiden täytäntöönpano on. Kehotan siksi komissiota arvioimaan hyvin kriittisesti sitä, miten yhteisön jäsenvaltiot käyttävät työllisyyden lisäämiseen tarkoitettuja varoja. Mielestäni tähänastinen käytäntö – se, että varoja kohdennetaan lähinnä koulutukseen, uudelleenkoulutukseen ja erilaisiin harjoitteluihin – on tehoton. Pk-yrityksiin investoiminen ja mikroluotot ovat tehokkain tapa luoda uusia työpaikkoja. Sekä sosiaalirahaston että globalisaatiorahaston varoja voitaisiin käyttää tehokkaammin tähän tarkoitukseen. Jäsenvaltioiden on toimitettava sosiaalirahaston ja globalisaatiorahaston varojen käytöstä kertomuksia, joista ilmenee erityisesti se, kuinka paljon ne ovat luoneet uusia työpaikkoja. Varojen tehottomasta käytöstä on rangaistava. Niin sanottujen vapaaehtoisesti irtisanottujen työntekijöiden määrä kasvaa. He jäävät ilman työtä ja ilman sosiaaliapua tai taloudellista tukea. Siksi meidän pitäisi ottaa liitot mukaan suojelemaan kansalaistemme etuja. Kehotan komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan yhdessä tässä tärkeässä asiassa.

  Guntars Krasts (UEN). - (LV) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta. Nykyisessä kriisitilanteessa on parempi tehdä enemmän kuin jäädä odottamaan. Siksi meidän pitäisi ehdottomasti tukea ehdotuksia talouden elvytysvälineistä. Kansainväliset lainamarkkinat ovat kuitenkin sulkeneet ovensa Itä-Euroopan uusien jäsenvaltioiden nenän edestä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Pääomaa virtaa ulos, ja länsieurooppalaiset pankit, jotka hallitsevat alueen markkinoita, ovat vaihtaneet hiljattain kasvuhakuisen lainanantopolitiikkansa varovaisempaan lähestymistapaan. Näiden jäsenvaltioiden mahdollisuudet käyttää finanssi- ja veropoliittisia välineitä ovat rajalliset tai täysin olemattomat. Lisäksi valtaosassa niistä maista, jotka valmistautuvat liittymään euroalueeseen, myös lähentymiskriteerit rajoittavat keskipitkällä aikavälillä sitä, millaisia toimenpiteitä maat voivat toteuttaa elvyttääkseen talouttaan. Ainut todellinen väline talouden elvyttämiseksi ja Lissabonin strategian toteuttamiseksi näissä maissa on Euroopan unionin rahastoista saatava rahoitus. Osarahoituksen löytäminen saattaa kuitenkin olla rahoituksen saannin kannalta ongelma, ja tämä saattaa hidastaa varojen saamista. Voidaksemme elvyttää Itä-Euroopan taloutta meidän on sovittava kiireesti EU:n varojen saantiin sovellettavien sääntöjen muuttamisesta. Varojen saantiin liittyviä menettelyjä on yksinkertaistettava huomattavasti, valtion ja yksityisen sektorin osarahoitusosuutta on pienennettävä, ja varojen hankkimiselle asetettuja määräaikoja on pidennettävä. Meidän on etsittävä todellisia mahdollisuuksia käyttää Euroopan investointipankin sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin rahoitusta varojen hankkimiseen. Nämä päätökset antavat tärkeän merkin Itä-Euroopan markkinoiden elvyttämisestä ja vakauttamisesta. Kiitos.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, arvoisat komission jäsenet, kiitos. Meidän on tartuttava rahoituskriisin tarjoamaan tilaisuuteen muuttaa EU:n taloutta voimakkaasti vihreämpään suuntaan ja panna ilmastonmuutokselle piste.

Komissio ei kuitenkaan tartu tähän tilaisuuteen vaan tukeutuu pelastuspakettiin, joka sisältää vanhentuneita ajatuksia, kuten teiden rakentamista ja autoteollisuutta. Jopa talouden heikkoihin rakenteisiin investoiminen näyttää olevan mahdollista. Tämä ei ole edistyksellistä ajattelua, joka saisi ihmiset lopettamaan murehtimisen elinkeinonsa menettämisestä. Rakennerahastojen käyttöä koskevien sääntöjen höllentämisellä on tähdättävä ainoastaan kestäviin, ympäristöä säästäviin investointeihin. Osarahoitusta ei pidä lisätä ilman tällaista ilmastopoliittista tarkistusta.

Arvoisat komission jäsenet, lähestymistapanne – se, että käytätte talouskriisiä työntekijöiden oikeuksien heikentämiseen – on mielestäni myös julkea. Työntekijöiden lähettämistä koskevalla direktiivillä pitäisi vahvistaa heidän oikeuksiaan, ei heikentää niitä. Tällaista uudistusta on odotettu jo kauan. Emme voi hyväksyä sitä, mitä ehdotatte uudessa asiakirjassa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, uusliberalistinen Lissabonin strategia on ollut yksi niistä perusvälineistä, joilla Euroopan unioni on edistänyt rahoitusalan sääntelyn purkamista, julkisten palvelujen yksityistämistä, markkinoiden ja maailmankaupan vapauttamista, työmarkkinasuhteita koskevan sääntelyn purkamista ja työntekijöiden oikeuksien heikentämistä. Työaikadirektiiviä ja joustoturvaa koskevat ehdotukset ovat tästä selviä esimerkkejä.

Meidän ei ole mitään mieltä vaatia enää Lissabonin strategian kehittämistä, kun talous- ja sosiaalikriisi, jonka syntymistä tämän strategian soveltaminen on edistänyt, pahenee. Siksi meidän on irtauduttava tästä uusliberalistisesta kapitalistipolitiikasta, joka on syypää työttömyyden pahenemiseen, työn epävarmuuteen ja köyhyyteen ja joka on lisännyt sosiaalista ja alueellista epätasa-arvoa. Euroopan unioni tarvitsee yhteisvastuuta ja kestävää kehitystä koskevan kokonaisvaltaisen strategian, joka perustuu siihen, että tuotannonaloja ja julkisia investointeja puolustetaan käyttämällä tehokkaasti lisää yhteisön varoja heikon talouden maiden tukemiseen, ja joka säästää luontoa ja luo kunnon oikeudet tarjoavia työpaikkoja ja jolla tuetaan julkisia palveluja, lisätään ostovoimaa ja taataan tulojen oikeudenmukainen jakautuminen köyhyyden vähentämiseksi. Komissio ja neuvosto ehdottavat juuri päinvastaista.

  Johannes Blokland (IND/DEM). - (NL) Arvoisa puhemies, vaadimme viime vuosina kevään huippukokouksen keskusteluissa jäsenvaltioita kehittämään Lissabonin prosessia. Kaiken kaikkiaanhan talouskasvu ja vähäinen inflaatio tarjosivat mahdollisuuden uudistukseen. Uudistusta tarvittiin kilpailussa kehittyvien talouksien kanssa, ja sitä tarvitaan edelleenkin.

Nykyinen kriisi osoittaa, että tähän pyyntöön vastanneiden jäsenvaltioiden tilanne on nyt parempi kuin muiden. Muilla jäsenvaltioilla on suuret budjettivajeet, ja se, että nämä jäsenvaltiot, joissa pyyntömme kaikui kuuroille korville, ovat nyt siirtämässä näitä vajeita, uhkaa valuuttamme vakautta.

Pyydänkin komissiota valvomaan jäsenvaltioita ja varmistamaan, että ne noudattavat vakaussopimusta. Vain tällä tavoin voimme välttää sen, että tämän kriisin kustannukset karkaavat käsistä. Siispä väliaikaisia tukitoimenpiteitä, jotka läpäisevät kestävyyskokeen, voidaan toteuttaa rajoitetusti. Onhan selvää, että kaikkien uusien suunnitelmien lisäksi myös vanhoista sopimuksista on pidettävä kiinni.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Arvoisa puhemies, länsieurooppalaiset puhuvat mielellään siitä, että Keski- ja Itä-Euroopan maita on autettava selviämään kriisistä. Silti aivan samat ihmiset – tai tarkkaan sanottuna Nicolas Sarkozy – puhuvat samoista maista mustana aukkona, joka on riski Euroopan unionille. Vastustan sitä, että ongelma, joka vaikuttaa Länsi-Euroopan maihin aivan samalla tavalla, yleistetään näin tyhjänpäiväisellä tavalla. Tällaiset lausunnot saavat vain Keski- ja Itä-Euroopan maiden kansalaiset menettämään luottamuksensa toimielimiä kohtaan, ja ne näyttävät ennemminkin puukoniskulta selkään kuin auttamiselta.

Viime viikolla eurooppalaiset johtajat vastustivat protektionismia, joka olisi merkinnyt uuden rautaesiripun kohottamista keskelle yhdentynyttä Eurooppaa. Samaan aikaan Euroopan komissio hyväksyi kuitenkin ranskalaisille autonvalmistajille myönnettävän valtavan valtiontuen. Tämä epätasa-arvoinen ja syrjivä suhtautumistapa on nähtävissä myös muilla aloilla, erityisesti maataloudessa. EU:sta on tulossa kaksinaamainen, ja euroskeptikot hyötyvät tästä.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä keskustelussa on kyse työpaikoista – työpaikoista ja uudesta kukoistuksesta. Yllätyin siksi hieman kuullessani sosiaalidemokraattisen ryhmän arvostelevan niitä, jotka ovat vastanneet EU:n realistisesta politiikasta, koska ennen kaikkea sosialistit vaativat korkotason madaltamista talouden huipulla eli samanlaista rahapolitiikkaa kuin Yhdysvalloissa. Yhdysvaltojen talouden murensi ennen kaikkea juuri löyhäkätinen rahapolitiikka. Jäsen Schulzin pitäisi olla kiitollinen siitä, etteivät EU ja Euroopan keskuspankki kuunnelleet häntä, koska jos häntä olisi kuunneltu, EU:n talous olisi paljon huonommassa tilassa. Olemme tästä käsittääkseni yhtä mieltä.

Sama koskee myös tänään suosittelemaanne politiikkaa: puhutte nyt euro-obligaatioista, jotka muun muassa nostaisivat korkotasoa Keski-Euroopan maissa. Tämä ei ole yhteisvastuullista rahoituskriisin aikaan, ja meidän olisi parasta olla kuuntelematta jäsen Schultzia tälläkään kertaa.

Meidän on toteutettava toimia, mutta meidän on toteutettava juuri oikeat toimet, jottemme pahenna kriisiä ja jotta turvaamme vakauden.

(Huudahdus yleisön keskuudesta)

Ei, ette ole ollut vallassa, mutta tekin olette syyllinen moniin asioihin, ja jos olisimme kuunnelleet teitä, olisimme ajautuneet pahempaan tilanteeseen. Mehän sovimme keskenämme näin, emmekö sopineetkin? Parlamentti on käsittääkseni yksimielinen siitä, että tapa, jolla olisitte menetellyt, oli väärä.

Arvoisa puhemies, tarvitsemme nyt vakautta. Meidän on noudatettava kilpailu- ja valtiontukisääntöjä turvataksemme avoimet rajat ja kaupan, koska vienti edellyttää lisää tuontia ja tuonti edellyttää vientiä. Tällä tavoin voimme saada aikaan lisää työpaikkoja.

  Guido Sacconi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yksi minuutti riittää sähkösanomaan. Jäsen Schulz ja jäsen Rasmussen esittivätkin jo keskeisen viestini Eurooppa-neuvostolle sanoessaan, että erityisesti sosiaalisen hädän suhteen on tehtävä enemmän toteuttamalla uutta tiukkaa finanssi- ja veropolitiikkaa. Haluan myös lisätä, että käydessämme läpi tätä kriisiä on tietenkin äärimmäisen tärkeää minimoida sen sosiaaliset vaikutukset, mutta meidän on myös tärkeää säilyttää vakaa suunta, jotta tiedämme, olemmeko kriisin jälkeen voittajia vai häviäjiä jatkuvasti kiristyvässä globaalissa kilpailussa, jossa tavoitellaan uutta vihreää, älykästä ja vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaa taloutta.

Siksi kaikkien toimenpiteiden on oltava kaikilla tasoilla – niin paikallisesti kuin EU:ssakin – tämän tavoitteen mukaisia. Neuvostolle on myönnettävä vahvat neuvotteluvaltuudet Kööpenhaminan kokouksen alla, jottemme menetä tätä tilaisuutta, joka on myös taloudellinen tilaisuus. Valtuuksia on tuettava kehitysmaille myönnettävällä tarvittavalla rahoituksella, jotta ne voivat liittyä meihin.

  Sophia in 't Veld (ALDE). - (NL) Arvoisa puhemies, tämä kriisi panee EU:n koetukselle. Kansalaiset odottavat nyt EU:lta toimia, ja siksi on hämmentävää, että moni kansallinen johtaja jää, vieläpä nyt, "jokainen huolehtii itsestään" -ajattelutavan vangiksi. EU ei ole 27 maan kansallisten etujen summa. Olisikin kardinaalivirhe jakaa Eurooppa jälleen itään ja länteen.

Arvoisa puhemies, liberaalit haluavat investoida tulevaisuuteen, eivät menneisyyden virheisiin. Lissabonin strategian tavoitteita ei pidä panna jäihin. Meidän pitäisi ennen kaikkea sitoutua voimakkaammin koulutukseen, tutkimukseen, innovointiin, kestävyyteen ja vahvempiin eurooppalaisiin markkinoihin.

Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Schulz, rahojamme haaskaavat pankkiirit ovat halpamaisia, mutta poliitikot, jotka kartuttavat nyt vajetta ja velkaa nuorempien sukupolvien selän takana, ovat aivan yhtä vastuuttomia. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä kannattaa jäsen Ferreiran mietinnön pääkohtia. Voimme tarttua tätä kriisiä sarvista vain todellisten eurooppalaisten ja tulevaisuuteen suuntautuvien ratkaisujen avulla. EU:n on toimittava nyt tai ei koskaan.

  Dariusz Maciej Grabowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni tarvitsee todellisen strategian talouden elvyttämiseksi. Jotta tämä strategia olisi tehokas, sen on täytettävä seuraavat ehdot. Ensinnäkin EU tarvitsee suuremman budjetin – budjettia ei pidä laskea 1 prosentista 0,8 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mitä jotkin maat kannattavat. Toiseksi budjetti- ja veropolitiikan vapaus on palautettava, ja pyrkimyksistä säännellä ja yhtenäistää näitä politiikanaloja on luovuttava. Kolmanneksi uusiin jäsenvaltioihin kohdistuva painostus, joka koskee liittymistä euroalueeseen, on lopetettava. Neljänneksi rahoituspääoman virtoja on ryhdyttävä valvomaan tarkkaan ja pääoman siirtäminen uusista jäsenvaltioista rikkaisiin jäsenvaltioihin on lopetettava. Tässä ahnaassa menettelytavassa on nykyisin kyse kymmenistä miljoonista euroista, ja se syöksee uudet jäsenvaltiot perikatoon. Viidenneksi meidän pitäisi suunnata tukea ja apua ennen kaikkea niihin maihin ja niille alueille, joihin kriisi on vaikuttanut voimakkaimmin, eikä sulkea Puolassa telakoita – niin kuin nyt tehdään – samalla kun Ranskassa ja Saksassa suojellaan työpaikkoja. Kuudenneksi infrastruktuuri-investointiohjelmalla pitäisi pyrkiä poistamaan eroja ja kuromaan umpeen kehitysvaje erityisesti uusissa jäsenvaltioissa.

  Csaba Őry (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, tiedämme kaikki, että työllisyyspolitiikan ja Lissabonin strategian merkitys on kasvanut nykyisen talouskriisin vuoksi, ja siksi meidän, EU:n lainsäätäjien ja päätöksentekijöiden, on pyrittävä tekemään työllisyyspolitiikan suuntaviivojen täytäntöönpanosta mahdollisimman tehokasta ja tuloksekasta. Kuten työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan äänestystulos osoitti, poliittisten ryhmien keskuudessa vallitsee täydellinen yhteisymmärrys siitä, että työllisyyspolitiikan suuntaviivat vuosiksi 2008–2010 ovat sopiva ja riittävän joustava kehys tavoitteiden saavuttamista varten. Tässä kehyksessä jäsenvaltioiden tehtävänä on määritellä keskeiset näkökohdat, jotka vastaavat niiden omaa tilannetta, ja täydentää eri suuntaviivoja konkreettisella sisällöllä. Kehysjärjestelmä on siis hyvä väline, jonka luominen on EU:n yhteinen saavutus. Toisaalta jäsenvaltioiden tehtävänä on panna tämä erinomainen väline käytännössä todella täytäntöön.

Menestys edellyttää siis kahta asiaa: oikeiden tavoitteiden asettamista ja näitä tavoitteita vastaavan politiikan toteuttamista käytännössä. Ensimmäisen edellytyksen voidaan sanoa jo täyttyneen, ja siksi meidän on mielestäni keskityttävä seuraavalla kaudella siihen, että jatkamme työllisyyspolitiikan suuntaviivojen täydentämistä ja niiden sisällön soveltamista jäsenvaltioissa. Emme voi sivuuttaa sitä, että eri jäsenvaltioiden erilaiset taloustilanteet ja erisuuruiset velat merkitsevät sitä, että niillä on erilaiset edellytykset tehdä investointeja työllisyyden ja inhimillisten voimavarojen alalla. Meidän on kuitenkin toimittava yhtenäisesti toisessa asiassa: jokaisen jäsenvaltion on tehtävä enemmän suoria investointeja työllisyyteen suhteessa omaan kapasiteettiinsa. Meidän on tunnustettava, että jäsenvaltioiden käynnistämien talouden elvytyspakettien tehokkuus on läheisesti sidoksissa EU:n tavoitteiden saavuttamiseen. Siksi meidän on yhtenäistettävä aiempaa enemmän talouspoliittisia toimintatapojamme, ja tämän valossa, luottaen siihen, että poliittisten ryhmien välillä vallitsee yhteisymmärrys, kehotan teitä kannattamaan jäsen Anderssonin mietintöä ja äänestämään sen puolesta.

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Pervenche Berès (PSE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Vondra, arvoisa komission jäsen, EU voi tehdä halutessaan paljonkin, mutta sitä varten sen on diagnosoitava ongelma oikein. Tällä hetkellä se kuitenkin aliarvioi kriisiä. Se on järjestettävä riittävästi resursseja. Tällä hetkellä elvytyssuunnitelma ei kuitenkaan riitä. Sen on vapautettava käyttöön tarvittavat varat. Keskustelu euro-obligaatioista on kuitenkin pysähtynyt, ja se on käynnistettävä uudelleen. Jos EU haluaa toimia älykkäästi kansainvälisellä tasolla, sen on myös näytettävä esimerkkiä rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan alalla.

Arvoisa puheenjohtaja Barroso, Jacques de Larosièren ryhmän työn käynnistäminen oli teiltä hyödyllinen, älykäs ja poikkeuksellinen teko. Tämä työ on nyt edessämme. Tehkää kuten Delors ja käyttäkää tätä työtä täytäntöönpanon perustana!

Tämä kertomus on hyväksytty yksimielisesti, vaikka ryhmän jäsenet olivat alkuperältään ja kulttuuritaustaltaan hyvin erilaisia. Olemme siksi saavuttaneet eurooppalaisen yhteisymmärryksen, johon olemme pyrkineet vuosia.

Jos annatte kansakuntien arvostella toisiaan tämän tuloksen johdosta, rahoitusmarkkinoiden eurooppalaista valvontaa ei saada aikaan.

  Filiz Hakaeva Hyusmenova (ALDE). – (BG) Arvoisa puhemies, koheesiopolitiikan merkitys kasvaa entisestään talouskriisin aikaan. Pankkiala, tuotantokapasiteetin sulkeminen, pula tuoreesta rahasta ja työmarkkinoiden supistuminen ovat jäsenvaltioiden perusongelmia. Koheesiopolitiikalla on ollut tähän saakka omat rahoitusvälineensä, mutta kriisi pakottaa tekemään kevennyksiä ja valitsemaan tarkoituksenmukaisia, innovatiivisia ratkaisuja.

EU:n varoista maksettava tuki pitäisi suunnata nyt kohdealueille. Rakennerahastoja pitäisi käyttää aktiivisemmin ja pitäen tilannetta paremmin silmällä. Jäsenvaltioiden pitäisi keskittyä siihen, että tuensaajien pitäisi voida hallita varoja. Toivonkin komission yksinkertaistavan rakennerahastoihin liittyviä menettelyjä, mutta tätä ei saa tehdä varojen jakamisen ja käytön valvonnan kustannuksella. Uskon, että koheesiopolitiikkaa ja reaalitalouteen tehtäviä investointeja käsittelevä mietintö herättää ajatuksia siitä, kuinka selviämme kriisistä, ja hyödyttää tulevia, talouden elvyttämiseen tähtääviä toimenpiteitä, joita odotamme Eurooppa-neuvostolta. Kiitos.

  Rolf Berend (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen Kirilovin mietinnössä käsitellään pääasiassa kolmen rakennerahastoista annetun, vuosia 2007–2013 koskevan asetuksen muuttamista jäsenvaltioiden kassavirtojen ja maksuvalmiuden parantamiseksi. Tämä on yksi talouskriisin torjumiseen tähtäävä toimenpide, jota voimme kannattaa ehdoitta.

Jäsenvaltioita kehotetaan nyt hyödyntämään kunnolla esimerkiksi mahdollisuuksia tukea asuntojen energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin tehtäviä investointeja sekä tarttumaan uusiin, asuntoalaa yleisesti koskeviin investointimahdollisuuksiin. Nämä suunnitellut toimenpiteet auttavat nopeuttamaan, yksinkertaistamaan ja joustavoimaan rakennerahastojen ja koheesiorahastojen käyttöä. Minun on korostettava, etteivät nämä toimenpiteet ole ristiriidassa vapaan kilpailun, sosiaalinormien tai ympäristöä ja ilmaston suojelua koskevien yhteisön asetusten täytäntöönpanon kanssa.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on nyt turvata osarahoitus, jotta EU:n rakennerahastojen tarjoamaa rahaa voidaan hyödyntää kunnolla. Mietinnössä pyydetään yksinkertaistamaan rahastojen hallintoa ja täytäntöönpanoa. Tämä on hyvä ja kannattamisen arvoinen pyyntö.

Arvoisat komission jäsenet, odotamme komission esittävän tästä aiheesta lisää ehdotuksia vuonna 2009. On korostettava, kuinka tärkeitä työllisyyden ja liiketoiminnan tukemiseen tähtäävät toimenpiteet ovat talouden elvytystoimien onnistumisen kannalta. Jäsenvaltioita pitäisi kuitenkin kehottaa käyttämään laajalti rakennerahastoja työpaikkojen tukemiseen tai luomiseen pk-yrityksissä.

Valiokunta on ottanut tarkistuksemme täysin huomioon. Meidän on kannatettava tätä mietintöä varauksitta. Hyvä jäsen Kirilov, kiitos.

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, voimme mielestäni osoittaa kunnioitusta Jean Monnet'ta kohtaan parhaiten siten, että teemme yhteistyötä päättäväisesti ja sisukkaasti, niin kuin hänkin teki organisoidessaan logistiikkaa molempien maailmansotien aikana, minkä ansiosta liittoutuneet onnistuivat voittamaan sodan. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän, 27 jäsenvaltion, on tehtävä yhteistyötä.

Me sosialistit katsomme, että yhteistyön on käsitettävä kolme ensisijaista toimea. Ensinnäkin meidän on vahvistettava elvytystoimiamme ja elvytyssuunnitelmaamme talousarvion alalla ja myös Euroopan valvonnan ja organisoinnin alalla.

Toiseksi meidän on kehitettävä todellista yhteisvastuuta 27 jäsenvaltion välille. En tiedä, tietävätkö Tšekin hallitus ja maan parlamentti, jotka istuvat Lissabonin sopimuksen päällä, että Lissabonin sopimuksen toisessa artiklassa käytetään ensimmäistä kertaa sanaa "yhteisvastuu".

Kolmanneksi meidän on torjuttava veroparatiiseja, globalisaation mustia aukkoja.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, puhun strategiastamme ja valmistautumisestamme myöhemmin tänä vuonna pidettävään Kööpenhaminan ilmastonmuutoskonferenssiin. Olemme ottaneet tässä asiassa johtajan roolin, mutta talouden taantuma ja omien vaatimustemme lieventämistä koskevat vaatimukset uhkaavat sitä. Annan teille yhden esimerkin.

Sovimme yli kolme vuotta sitten, että autonvalmistajille asetettaisiin uusia vaatimuksia, jotka koskevat ilmastointilaitteissa käytettyjen jäähdytysaineiden vaihtamista. Tällä hetkellä käytettävien aineiden maapallon lämpötilaa nostava vaikutus on 1 400-kertainen hiilidioksidiin verrattuna. Sanoimme, että uudet aineet pitäisi ottaa käyttöön kaikissa uusissa automalleissa vuodesta 2011 alkaen.

Olemme nyt kuitenkin kuulleet, että jotkin valmistajat – etunenässä ymmärtääkseni Ford ja General Motors – yrittävät hyödyntää porsaanreikiä vapautuakseen tästä velvoitteesta. Myöhemmin tässä kuussa järjestetään kansallisten tyyppihyväksyntäviranomaisten kokous. On hyvin tärkeää, että komission jäsen Verheugen näyttää esimerkkiä ja tekee selväksi, että me emme lievennä vaatimuksiamme ja että nämä jäähdytysaineet on korvattava vuoteen 2011 mennessä.

Jos annamme nyt periksi, avaamme ovet yleisesti teollisuuden lobbaajille, mikä vahingoittaa vakavasti johtoasemaamme ilmastonmuutoksen torjunnan alalla.

  Costas Botopoulos (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, nämä kolme äärimmäisen tärkeää mietintöä ovat sosialistien laatimia. Tämä ei tietenkään ole sattumaa. Näiden mietintöjen vaikuttimet, tarkistukset, joita sosialistijäsenet esittävät niiden parantamiseksi, ja uskoakseni myös tämänpäiväinen keskustelu osoittavat varsin selvästi, että kriisiin voidaan suhtautua selvästi eri tavoin: oikeiston tavalla ja sosialistien tavalla. Oikeistopolitiikka on jokseenkin yksinkertaista: kriisi on paha asia, mutta meidän on oltava kärsivällisiä, sillä se menee ohi. Meidän on toteutettava muutamia muodollisia toimenpiteitä, niin asiat rauhoittuvat itsestään, ja meidän on osoitettava myötätuntoa kriisistä kärsineitä kohtaan.

Sosialistien kanta on paljon monitahoisempi. Me katsomme, että meidän on puututtava ongelman ytimeen, kriisin ytimeen että meidän on muutettava radikaalisti lähestymistapaa talouteen ja että meidän on torjuttava kaikkea keinottelua, joka on ajanut meidät tähän rahoituskriisiin. Tämä ei ole ollut neutraali kriisi, vaan se on tietynlaisen politiikan, lähinnä oikeistohallitusten politiikan aiheuttama kriisi.

  Jean-Paul Gauzès (PPE-DE). - (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, näinä kriisin aikoina kansalaiset odottavat EU:lta paljon. EU ei saa tuottaa heille pettymystä.

Realisteina meidän on tietenkin tunnustettava, että EU:n taloudelliset varat ovat rajalliset, ja pohdittava sitä, kuinka niitä voidaan kasvattaa. EU:n on kuitenkin helpompaa toimia ja menestyä, jos se osoittaa enemmän poliittista tahtoa.

Tällainen EU ensinnäkin vauhdittaa jäsenvaltioiden toimia ja pyrkimyksiä sekä noudattaa koordinoitua eurooppalaista lähestymistapaa. Elvytyssuunnitelma on ennen kaikkea työkalupakki, jolla tuetaan rakenneuudistusta. EIP:n roolia on vahvistettava.

Euroopan unionin on toimittava ja laadittava selvä, innovatiivinen talousstrategia. Talouden toimijat tarvitsevat tulevaisuudennäkymiä ja oikeudellista vakautta. On tärkeää panna ensin rahoituspalvelut järjestykseen, jotta pankkilaitokset voivat hoitaa päätehtäväänsä eli rahoittaa talouskehitystä.

Pankkien ja vakuutusyhtiöiden pääomavaatimuksista parhaillaan laadittavien direktiivitekstien ja luottoluokituslaitoksia koskevien asetusten on tuettava tätä tehtävää. Luottoluokituslaitoksia koskevassa tekstissä on otettava huomioon se, mitä todistetut puutteet ovat opettaneet.

Meidän on myös tärkeää järjestää kiireesti EU:hun säännellyn rahoitustoiminnan valvontaa. De Larosièren ryhmän kertomuksessa esitetään hyödyllisiä ja oikea-aikaisia ehdotuksia, jotka pitäisi panna nopeasti täytäntöön.

Euroopan unioni tarvitsee asianmukaista, tehokasta ja nykyaikaista teollisuuspolitiikkaa. Tältä osin meidän on sovitettava yhteen kestävän kehityksen tarve sekä se, että tarvitsemme laadukkaan teollisuuskannan luodaksemme vaurautta ja työpaikkoja.

Näin kriisin aikaan on parempi, ettemme vaikeuta normaalisti toimivien alojen toimintaa laatimalla sääntöjä tai säädöksiä, joiden tehokkuutta ei ole osoitettu kunnolla. Esimerkiksi autoalalla, joka on nyt vakavissa vaikeuksissa, meidän on tärkeää pidentää asetusta, jossa säädetään ajoneuvojen jälleenmyyntiä koskevasta poikkeusluvasta ja jonka voimassaolo päättyy vuonna 2010.

Meidän on myös oltava valppaina esimerkiksi neuvotellessamme Korean kanssa kahdenvälisestä sopimuksesta, koska se saattaa hyödyttää teollisuuttamme suuresti.

  Brian Simpson (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, korostan tämänpäiväisessä puheenvuorossani sitä, että tarvitsemme investointeja: investointeja työpaikkoihin, investointeja ympäristöömme ja investointeja talouksiimme. Investoinnit liikenneinfrastruktuuriimme ja erityisesti rautatieinfrastruktuuriimme ovat hyvin tärkeitä paitsi maailmanluokan rautatieverkoston luomiseksi myös työpaikkojen ja sosiaalisen koheesion suojelemiseksi ja luomiseksi.

Otetaan rautatieverkostomme sähköistäminen ensisijaiseksi tavoitteeksemme, sillä saamme siitä sekä liikenteeseen että ympäristöön liittyviä hyötyjä. Investoidaan Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin. Laaditaan konkreettinen elvytyssuunnitelma, joka sisältää toimia, ei pelkkiä sanoja.

Se, ettemme ole tehneet mitään vaan olemme antaneet markkinoiden päättää, ei ole toiminut. Meidän on nyt aika toteuttaa eurooppalaisia yhteistoimia ja asettaa kansalaiset etusijalle ja hyödyntavoittelijat viimeiseksi. Me parlamentin tällä puolella emme ole valmistautuneet esittämään Pontius Pilatusta ja pesemään käsiämme ongelmasta. Me haluamme toimia – me haluamme toimia päättäväisesti.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Arvoisa puhemies, olen vakuuttunut siitä, että nykyisen talouskriisin juuret ovat ylikulutuksessa ja ympäristökriisissä ja että meidän on myös etsittävä ratkaisua tältä alalta. Ilmastopolitiikan näkökulmasta meille koittavat tärkeät ajat, koska meidän on päästävä tämän vuoden lopussa Kööpenhaminassa sopimukseen uusista yhteisistä tavoitteista ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tehtävä on siis valtava, emmekä me saa tehdä virheitä tai vitkastella. Edessämme olevissa säädösteksteissä vahvistetaan kehys ja tärkeimmät suuntaviivat, mutta todelliset, konkreettiset askeleet, jotka meidän on otettava, ovat vielä edessä. Tarvitsemme huomattavia varoja vähentääksemme kasvihuonekaasuja 25–40 prosenttia, mitä tutkijat suosittelevat, ja pysäyttääksemme biodiversiteetin hupenemisen.

Olen päässyt ilokseni vierailemaan viime vuosina parlamentin valtuuskuntien kanssa Bangladeshissa, Kiinassa, Intiassa ja viimeksi Guyanassa, ja nämä matkat ovat vahvistaneet entisestään näkemystäni tästä asiasta. Meidän on ensinnäkin tuettava kehitysmaita, mutta voimme tehdä niin vain tekemällä avoimia, tarkkaan seurattuja investointeja, ja toisaalta myös EU:n päästökaupan tuottamia tuloja pitäisi käyttää kehitysmaiden sopeutumistoimenpiteiden tukemiseen. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta suosittelee, että tähän tarkoitukseen varataan yhteensä 30 miljardia euroa vuoteen 2020 asti. Tämä on valtava summa, ja sen käyttäminen oikein on suuri haaste.

Lisäksi ilmastonmuutoksen torjuminen tarjoaa EU:lle erinomaisen tilaisuuden lisätä uuden teknologian käyttöä ja luoda uusia työpaikkoja energian saantivarmuuden edistämiseksi. Yhdistyneet Kansakunnat, Yhdysvaltojen hallitus sekä monien Euroopan maiden hallitukset ovat myös tunnustaneet, että maailmanlaajuisesta kriisistä nouseminen edellyttää paitsi uutta, tehokasta energialähdettä myös uusien organisatoristen periaatteiden mukaisesti toimivaa veturia, koska nykyinen talouden taantuma peittää ihmiskuntaa ja Eurooppaa uhkaavan todellisen ongelman eli ympäristökriisin. Uusi vihreä sopimus (Green New Deal) on historiallinen tilaisuus ratkaista molemmat kriisit samalla kertaa.

  Gianni Pittella (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni erityisesti komissio teki alun alkaenkin virheen aliarvioidessaan tämän kriisin laajuuden, ja mielestäni teemme nyt virheen toistaessamme itseämme huippukokouksissa, joissa laadimme periaatteellisia julistuksia, joiden jälkeen ei kuitenkaan tehdä johdonmukaisia ja käytännönläheisiä päätöksiä. Tapa, jolla mietinnöissämme vastataan EU:n kansalaisten vakaviin ongelmiin, on vakuuttava ja tehtävän tasalla.

Parlamenttia pyydetään kuitenkin kuromaan umpeen kuilu ottamalla käyttöön euro-obligaatioista muodostuva väline, jota jäsen Mauro, minä ja lähes 200 jäsentä olemme kannattaneet toistuvasti. Tämä väline on kenties ainoa väline, jolla voidaan luoda elottomasta talousarviostamme puuttuvia taloudellisia resursseja kriisitoimenpiteiden, Euroopan laajuisten verkkojen, puhtaan energian, tutkimuksen, laajakaistan, köyhyyden torjumisen ja nuorten Erasmus-ohjelman rahoittamista varten. Päätän puheenvuoroni toteamalla, että suuri Jacques Delors on näyttänyt meille mallia. Seuratkaamme häntä rohkeasti.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi ja monien miljardien elvytyspaketit tarjoavat meille valtavan tilaisuuden lisätä energiatehokuutta, parantaa energian saantivarmuutta luotettavista uudistuvista lähteistä ja tukea vihreää teknologiaa uudella vihreällä sopimuksella (Green New Deal). Toisin sanoen me voimme muuttaa tämän kriisin tilaisuudeksi, joka hyödyttää pitkällä aikavälillä meitä kaikkia.

Komission hiljattain julkistamassa tiedonannossa esitetyt kaksi vaihtoehtoa innovatiiviselle rahoitukselle ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat mielestäni hyviä. Tämänpäiväisen asiakirjan sisältämän päätöslauselman alkuperäisen laatijan tavoin kehotan jäsenvaltioita toimimaan näiden ehdotusten mukaisesti ja noudattamaan ensi viikolla järjestettävässä valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa viime vuoden joulukuun 12. päivänä pidetyn huippukokouksen julkilausumaa, joka pitäisi kirjata virallisesti pöytäkirjaan, mieluiten EU:n päästökauppajärjestelmää koskevan lopullisen mietintötekstin mukaisesti, koska muutoin sitä ei julkaista virallisessa lehdessä.

Tätä varten – ja, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen ja arvoisa puhemies, kehotan teitä muistamaan tämän – tarvitsemme kaikilta kolmelta toimielimeltä kolmenkeskisen julkilausuman. Joulukuun julkilausumassa todetaan: "Eurooppa-neuvosto palauttaa mieleen, että jäsenvaltiot määräävät valtiosääntönsä asettamien ja talousarvioonsa liittyvien vaatimusten mukaisesti päästöoikeuksien huutokaupasta EU:n päästökauppajärjestelmässä saatavien tulojen käytöstä. Se panee merkille jäsenvaltioiden valmiuden käyttää vähintään puolet tästä määrästä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskeviin toimiin, metsäkatoa ehkäiseviin toimenpiteisiin sekä uusiutuvien energialähteiden, energiatehokkuuden ja muiden sellaisten teknologioiden kehittämiseen, jotka edistävät siirtymistä turvalliseen ja kestävään vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaan talouteen, muun muassa valmiuksien kehittämisellä, teknologian siirroilla, tutkimuksella ja kehityksellä."

Teksti jatkuu näin: "Kööpenhaminassa vuonna 2009 tehtävän ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen sopimuksen yhteydessä niiden osalta, jotka sitä toivovat, osa tästä määrästä käytetään sellaisten toimien mahdollistamiseen ja rahoittamiseen, joilla hillitään ilmastonmuutosta ja helpotetaan siihen sopeutumista kyseisen sopimuksen ratifioineissa kehitysmaissa, erityisesti vähiten kehittyneissä maissa. Kevään 2009 Eurooppa-neuvostossa jatketaan tämän asian käsittelyä."

Odotan innolla ensi viikolla pidettävässä valtioiden ja hallitusten päämiesten tapaamisessa annettavan julkilausuman johtavan kunnolliseen lopputulokseen.

  Harlem Désir (PSE). - (FR) Arvoisa puhemies, liian vähän, liian myöhään, puutteellisesti koordinoitu, ei riittävän yhteisvastuullista, alimitoitettua – tällaisia ajatuksia Euroopan unionin elvytyssuunnitelma ja komission nyt esittämät ehdotukset ovat herättäneet.

Syy on varsin yksinkertainen: jos tarkastelemme alkuperäisiä ennusteita, meidän on pakko tunnustaa, että kriisi aliarvioitiin, olipa kyse sitten Yhdistyneen kuningaskunnan tai Ranskan teollisuustuotannon romahduksesta, kansainvälisen kaupan tai Saksan viennin laskusta tai työttömyyden kasvua koskevista ennusteista. Katson siksi todella, että toimenpiteemme ovat hyvin kaukana esimerkiksi siitä, mitä Obaman hallitus tekee Yhdysvalloissa.

Voimme jälleen kerran aistia paitsi yhteisvastuun puuttuvan myös huomattavaa arkuutta. Maaliskuussa Ecofin-neuvosto kieltäytyi korottamasta elvytyssuunnitelmia, ja nyt Itä-Euroopan maat alentuvat huutamaan IMF:ää hätiin. EU:n yhteisvastuun kannalta tätä voidaan pitää valitettavana epäonnistumisena. Annamme jäsenvaltioiden hyväksyä yhä useampia kansallisia suunnitelmia teollisuutensa pelastamiseksi ja alennumme vain vaatimaan protektionismin torjumista. Tosiasia on kuitenkin se, että ainut todellinen vastaus olisi autoalaa koskeva EU:n pelastus- ja elvytyssuunnitelma.

Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän vaatimus on nähdäkseni nyt äärimmäisen selvä: haluamme laajoja investointeja. Koska viittaamme usein vuoden 1929 kriisiin, tarkastellaanpa vertailun vuoksi Franklin D. Rooseveltin New Deal -uudistuksia. Niihin käytettiin seitsemän vuoden aikana 3,5 prosenttia BKT:stä. Euroopassa tämä vastaisi nyt 400:aa miljardia euroa vuodessa useiden vuosien ajan. Katsomme siksi, että meidän on todellakin turvauduttava lainarahoitukseen ja euro-obligaatioihin, että meidän on investoitava valtavasti vihreään innovointiin, rakennusten tiivistämiseen, nykyaikaiseen liikenteeseen ja energia-alaan, että tarvitsemme myös suunnitelman rakenneuudistuksista ja työttömyydestä kärsivien tukemiseksi ja että meidän on osoitettava, kuinka autamme kaikkia työttömäksi joutuvia, laajentamalla esimerkiksi globalisaatioon mukautumista helpottavan eurooppalaisen rahaston käyttöaluetta.

  Cornelis Visser (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin pitäisi toimia talouskriisin aikana vahtikoirana erityisesti protektionismin ehkäisemiseksi.

Olemme luoneet yhdessä sisämarkkinat, jotka ovat tuoneet meille paljon vaurautta. Sisämarkkinat ovat hyödyttäneet suuresti paitsi Länsi-Euroopan myös Keski-Euroopan maita. Emme saa antaa näiden saavutusten luisua käsistämme vastatuulessa. Euroopan parlamentin pitäisi vastustaa esimerkiksi sellaisia ehdotuksia, joita Ranskan autoalan tukemisesta on esitetty, sillä ne voivat vaikuttaa haitallisesti Euroopan muihin maihin.

Parlamentin pitäisi toimia myös vahtikoirana euron vahvuuteen liittyvissä asioissa. Emme voi antaa jäsenvaltioiden kasvattaa valtionvelkaansa rajattomasti. Meillä on EU:ssa niin sanottu kasvu- ja vakaussopimus. Tiedämme, että rahoituskriisin vuoksi meidän pitäisi sallia tilapäisesti suurempi toimintavapaus pankkien tukemiseksi. Tämän pitäisi kuitenkin olla poikkeus.

Talouden muille aloille ei ole mitään tarvetta antaa lisää rakennetukea. Jäsenvaltioilla ei ole tähän varaa, ja jos ne ottavat lainaa euro-obligaatioiden muodossa, velkataakka jää tulevien sukupolvien harteille ja euro heikentyy. Vastustan tätä.

Lyhyesti sanottuna parlamentin pitäisi toimia vahtikoirana, joka torjuu protektionismia ja suojelee euron arvoa.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, keskityn tämänpäiväisessä lyhyessä puheenvuorossani tärkeään alaan, josta toivoakseni onnistutaan keskustelemaan ja joka toivoakseni onnistutaan ratkaisemaan Eurooppa-neuvostossa. Tämä ala on energiapolitiikka. Tiedämme kaikki, että Euroopan unionin on parannettava energian saantivarmuutta, lisättävä riippumattomuuttaan ja vahvistettava energiainfrastruktuuriaan, mikä tarkoittaa öljyputkien, kaasuputkien ja voimalinjojen rakentamista ja liitäntöjä. Meidän on myös kasvatettava öljy- ja maakaasuvarantojamme. Haluamme kasvattaa uusiutuvan energian osuutta, parantaa rakennusten ja tuotteiden energiatehokkuutta ja lisätä investointeja tutkimukseen ja toimenpiteisiin ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi. Uskon vakaasti, ettei toimenpiteillä ja investoinneilla, joita meidän on tehtävä energiapolitiikan alalla, onnistuta ratkaisemaan energia- ja ilmasto-ongelmiamme, mutta niillä voi olla talouskriisin aikaan varsin myönteinen ja voimakas vaikutus siten, että ne polkaisevat talouskasvun taas käyntiin ja saavat työllisyyden uuteen nousuun.

  Rumiana Jeleva (PPE-DE). – (BG) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen siitä, että EU:n toimielimet ovat hahmotelleet toimenpiteitä jäsenvaltioiden ja komission yhteisiä toimia varten talouskriisin selvittämiseksi. Kuten tiedämme jo varsin hyvin, EU:n koheesiopolitiikka tukee merkittävästi Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa ja on yhteisön suurin reaalitalouteen tehtävien investointien lähde. Euroopan parlamentti antaa tunnustusta näille toimille kannattamalla tarkistuksia Euroopan aluekehitysrahastosta, Euroopan sosiaalirahastosta ja koheesiorahastosta annettuihin asetuksiin EU:n varojen taloushallinnon yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi. Toivon että tuensaajat – ne, joille varat todellisuudessa suunnataan – hyötyvät tästä yksinkertaistamisesta. Tämä on erityisen tärkeää Euroopan unionin köyhemmille jäsenvaltioille.

Jäsenvaltioiden yhtenä tärkeänä tehtävänä on edelleen taata tarvittava rahoitus, jotta EU:n varat käytetään tarkoitetulla tavalla. Jäsenvaltioiden pitäisi soveltaa yksinkertaistettuja menettelyjä hankkeiden rahoittamiseksi rikkomatta vapaata kilpailua koskevia sääntöjä ja hyvää hallintoa koskevia vaatimuksia. Kiitos.

  Atanas Paparizov (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, on selvää, että jäsenvaltioiden toimiin verrattuna EU:n suunnitelma talouden elvyttämiseksi on varsin pieni ja sen rahoitus on hyvin vähäistä. Toivon silti, että neuvosto hyväksyy suunnitelman tukeakseen näin maiden välisiä energian liitäntäverkkoja, jotta tulevan kaasukriisin vaikutuksia onnistutaan lieventämään.

Yhteisvastuuta voitaisiin kuitenkin osoittaa joustavoimalla ERM2:n, euroalueen ja euron käyttöönoton kriteerejä niiden maiden osalta, jotka ovat halukkaita liittymään. On selvää, että jäsenvaltiot, jotka tekevät nyt kovasti työtä pitääkseen valuuttakurssinsa vakaana, tarvitsevat enemmän tukea voidakseen käydä läpi kaikki tarvittavat vaiheet, liittyä euroalueeseen ja torjua siten talouskriisin vaikutuksia. Toivon, että myös tästä aiheesta tehdään lähitulevaisuudessa päätöksiä pitäen mielessä, että nykyiset jäsenet hyötyvät jo joustosta.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). - (LT) Arvoisa puhemies, vaikka yleisesti ottaen hyväksynkin Euroopan talouden elvytyssuunnitelman, haluan kiinnittää huomiota kahteen asiaan: euro-obligaatioiden liikkeellelaskuun ja euroalueen laajentamiseen. Euro-obligaatioiden liikkeellelasku ei ole oikea keino vahvistaa euroaluetta, eikä ajoitus ole oikea, kun EU on keskellä rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisiä. Euroalueeseen kuuluu 16 jäsentä, joiden taloudet saavat tukea, mutta miten on 11 muun maan laita? On ehdotettu, että meidän pitäisi sallia euro-obligaatioiden ostaminen vain Ruotsin ja Tanskan kruunuilla. Mihin tämä jättäisi uudet jäsenvaltiot, joka eivät monista objektiivisista syistä kuulu euroalueeseen? Millaisia lainakustannuksia niiden pitäisi maksaa? Liettua ei voinut ottaa euroa käyttöön, koska inflaatio ylitti indikaattorin ylärajan 0,07 prosentilla, vaikka yksikään euroalueen jäsen ei ole täyttänyt kymmeneen vuoteen kaikkia indikaattoreita. Liettuan liti kytkettiin euroon jo neljä vuotta sitten. Eikö nyt olisi aika tarkastella maailmassa tapahtuvia muutoksia luovemmin ja laajentaa euroaluetta ja helpottaa siten EU:n pääsyä pois kriisistä?

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Kirilovia hänen mietinnöstään. Mietinnön otsikko viittaa siihen, että voimme puhua myös reaalitalouden vastakohdasta, epäreaalisesta, epätodellisesta taloudesta. Meillä on virtuaalitaloutta ja virtuaalirahaa, mutta pankkiirien ja tilintarkastajien allekirjoitukset ovat todellisia, mikä viittaa siihen, että kaikki on kunnossa. On kuitenkin käynyt ilmi, ettei tämä pidäkään paikkaansa, että kaikki on hämäystä.

Meidän on nyt kohdattava talouskriisin ja moraalisen kriisin haasteet. Tässä tilanteessa on järkevää ja tarpeellista investoida aluekehitykseen ja koheesioon. Tämä tarkoittaisi reaalikilometrejä maanteitä ja nykyaikaistettuja rautateitä sekä lentokenttiä. Meidän pitäisi investoida osaamiseen ja koulutukseen sekä innovatiivisiin ratkaisuihin, erityisesti pk-yritysten kohdalla. Meidän pitäisi todella rajoittaa byrokratiaa. Tämä toisi työpaikkoja tuhansille ihmisille ja tarjoaisi heille elannon. Se merkitsisi myös todellisen yhteisvastuupolitiikan täytäntöönpanoa, ei protektionismia. Se tekisi Lissabonin strategiasta todellisuutta.

  Emmanouil Angelakas (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, talouden alojen elvyttämiseksi on toteutettava erityistoimenpiteitä, jotta niitä voidaan auttaa torjumaan kriisiä.

Mikä tärkeintä, aluepolitiikkaan ja koheesiopolitiikkaan liittyvät toimenpiteet kohdistuvat varmasti kansalaisten ja yritysten enemmistöön, erityisesti pk-yrityksiin.

Euroopan aluekehitysrahastosta ja muista rakennerahastoista annettujen asetusten yksinkertaistamista koskevat aloitteet sekä toimenpiteet, kuten lisäinvestoinnit uusiutuvien energianlähteiden käyttöön kodeissa, asetusten yksinkertaistaminen sekä ennakkomaksujen, tukikelpoisten menojen ja kertasummien maksaminen, auttavat varmasti säilyttämään työpaikkoja ja auttavat pk-yrityksiä selviytymään tässä epävarmassa talouden ilmapiirissä.

Toimia on tehostettava muilla aloitteilla, joita Euroopan parlamentti odottaa ja joiden laatimiseen se osallistuu aktiivisesti. Meidän on edelleen tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaikuttavat suoraan kansalaisille annettavaan taloudelliseen tukeen.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (HU) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni ei ole koskaan ollut yhtä kriittisessä tilanteessa kuin nyt. Protektionismi kyseenalaistaa kaksi perusperiaatetta: yhteisvastuun ja sisämarkkinoiden yhtenäisyyden. Jäsen Schulz on täysin oikeassa. Euroopan komissio ei ole toteuttanut konkreettisia toimia pannakseen markkinat järjestykseen tai säännelläkseen rahoitusasioita. Ellemme pidä huolta yhteisvastuustamme, itsekkyys ja protektionismi saattavat järkyttää Euroopan unionin yhtenäisyyttä, koska ongelmia on paitsi euroalueen ulkopuolella myös sen sisällä. Kreikalla, Unkarilla ja muilla mailla on samanlaisia ongelmia. Jäsen Faragelle muistutan, että länsieurooppalaiset pankit ja länsieurooppalaiset yhtiöt lunastivat uusien jäsenvaltioiden pankit ja yritykset ja kaihtavat nyt yhteisvastuuta eivätkä tee mitään mahdollistaakseen vakaan rahoituspohjan.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitos, että sallitte minun esittää henkilökohtaisen huomautuksen tämän keskustelun päätteeksi. Vastaan jäsen Lehnen esittämiin kommentteihin.

Hyvä jäsen Lehne, ymmärsin siitä, mitä sanoitte, että Euroopassa kriisin aiheuttivat sosialistit. Me toki tiesimme jo tämän. Saksassa tunnetaan hyvin se periaate, että kristillisdemokraatit ovat vastuussa aamulla paistavasta auringosta, mutta jää ja tuuli ovat sosiaalidemokraattien vika. Tiedämme tämän kaikki. Te, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet, voisitte nyt kuitenkin osoittaa, teettekö käytännössä sen, mitä te, hyvä jäsen Lehne, sanoitte hyökätessänne minua vastaan siitä, että olisin sanonut jotakin väärää – olen saattanut erehtyä.

Pyydän siksi teitä kertomaan nyt meille kantanne jäsen Ferreiran mietinnön tarkistuksesta 113, joka koskee jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja veroparatiisien sulkemista. Tässä tarkistuksessa on kyse päätöksestämme varmistaa, että EU vaatii G20-kokousta sulkemaan veroparatiisit. Äänestättekö jäsen Ferreiran mietinnön puolesta vai sitä vastaan? Kannatatteko äänestyksessä yhteisön yhteisvastuuta euroalueella ja yhteisvastuuta euroalueen ja sen ulkopuolisten maiden välillä? Entäpä miten on finanssipoliittisen elvytystoimen laita? Viittaan siihen, että yhteisö käyttää 1 tai 1,5 prosenttia BKT:stä toimiin, joilla se pyrkii saattamaan kriisin päätökseen. Äänestättekö sen puolesta vai sitä vastaan? Nämä ovat Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän tarkistukset 92, 102 ja 113. Hyvä jäsen Lehne, jos äänestätte niiden puolesta, pyydän teiltä anteeksi. Ellette äänestä niiden puolesta, minun on todettava, että pidätte suuria puheita, muttette äänestä niiden mukaisesti.

  Klaus-Heiner Lehne (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitos. Vastaan hyvin lyhyesti. Ensinnäkään sosialistit eivät tietenkään ole vastuussa kriisistä. Kukaan täällä parlamentissa ei ole väittänyt sellaista. Tiedämme kaikki, ketkä ovat syyllisiä, ja asiaa on tutkittu varsin perusteellisesti. Olen kuitenkin huomauttanut aivan syystä, että sosialistit ovat estäneet monien vuosien ajan hedge-rahastoja ja pääomasijoittamista koskevien selvien avoimuussääntöjen täytäntöönpanon, ja olen antanut tästä esimerkkejä. Tämä on yksinkertaisesti tosiasia.

Mitä tulee jäsen Schulzin mainitsemiin tarkistuksiin, haluan mainita vain yhden asian, veroparatiisit. Olemme tästä täysin samaa mieltä. Kyse on vain siitä, missä vaiheessa äänestämme sen puolesta. Keskustelemme tänään Lissabonin strategiaa koskevan päätöslauselman tarkistuksesta 25, joka kattaa juuri tämän saman asian. Ryhmämme äänestää tämän tarkistuksen puolesta. Siksi esitettyihin kysymyksiin ei liity minun puolestani mitään ongelmia.

  Alexandr Vondra, neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, olemme käyneet pitkän ja hyödyllisen keskustelun, ja puheenjohtajavaltio kiittää kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä heidän esittämistään huomioista.

He ovat tunnistaneet aivan oikein edessämme olevat merkittävät haasteet ja erityisesti rahoitus- ja talouskriisin seuraukset. Kuten totesin aloituspuheenvuorossani, tämä asia on keskeisellä sijalla ensi viikon Eurooppa-neuvoston keskusteluissa. Kriisin laajuudesta huolimatta puheenjohtajavaltio katsoo EU:n voivan sopia meidät eteenpäin vievän lähestymistavan monista osatekijöistä.

Tämän syvän kriisin edessä ainoana vaihtoehtonamme on tehdä yhteistyötä. Kannatan siksi täällä tätä aamuna esitettyjä lukuisia pyyntöjä, jotka koskevat vastuunoton ja tehokkaan yhteistyön lisäämistä. Lisäksi katson, että me voimme ja meidän täytyy tehdä yhteistyötä ratkaistaksemme EU:n ongelmat ja että EU:lla on hyvät edellytykset olla osa maailmanlaajuista ratkaisua. Tämä kriisi saattaa olla syvä, mutta jos teemme yhteistyötä, EU:lla on tarvittavat älylliset, taloudelliset, inhimilliset ja lainsäädännölliset resurssit jatkaa asianmukaisten toimenpiteiden laatimista ja toteuttamista.

Jäsen Daul sanoi, ettei seuraava Eurooppa-neuvosto ole mikä tahansa huippukokous, ja hän on epäilemättä oikeassa. Maailmanlaajuisen ratkaisun kehittäminen alkaa siitä, että otamme ensi kuun alussa G20-kokouksessa Lontoossa johtavan aseman. Eilisessä neuvoston kokouksessa valtiovarainministerit kannattivat toimintaohjeita, jotka koskevat EU:n osallistumista tähän tärkeään kokoukseen. He olivat ennen kaikkea samaa mieltä siitä, että makrotalouspolitiikkaa on koordinoitava tiiviimmin kansainvälisesti ja että tarvitsemme maailmanlaajuista rahoitussääntelyä, joka perustuu avoimuuden ja selvitysvelvollisuuden lisäämiseen – ja tästä pääsemmekin takaisin keskusteluumme hedge-rahastoista ja muista arkaluonteisista kysymyksistä. He olivat kaikki samaa mieltä rahoitusviranomaisten välisen kansainvälisen yhteistyön lujittamisesta, IMF:n vahvistamisesta ja tarpeesta puuttua monenvälisten kehityspankkien rooliin siinä, kuinka kriisin vaikutuksia maailman köyhimpiin kansoihin torjutaan.

Samalla, kun puhumme siitä, että tarvitsemme yhteisvastuuta, meidän on otettava huomioon, että eurooppalaisen yhteisvastuun lisäksi tarvitaan vastuullista kansallista politiikkaa EU:n rahoitusalan kehittämiseksi kestävällä tavalla. On totta, että amerikkalaiset kuluttavat, mutta he eivät pyydä apua IMF:ltä eikä heillä ole vakaussopimusta, joka turvaisi heidän valuutta-alueensa eheyden. Meidän on investoitava tulevaisuuteemme, mutta meidän on tehtävä se tavalla, joka ei heikennä julkisen taloutemme kestävyyttä pitkällä aikavälillä eikä riko sisämarkkinoiden pelisääntöjä.

Monet teistä ovat puhuneet tänä aamuna niistä todellisista huolenaiheista, joita kansalaiset kohtaavat työttömyyden kasvaessa. Jäsen Schulz sanoi, että tarvitsemme "työpaikkoja, työpaikkoja, työpaikkoja" – ja hän on siinä oikeassa. Meidän on todellakin suojeltava työpaikkoja, ja vaikka monet toimenpiteet kuuluvatkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, voimme silti tehdä tiettyjä asioita. Annan teille yhden esimerkin. Ecofin-neuvoston kokouksessa päästiin eilen sopuun työvoimavaltaisten palvelualojen, kuten ravintola-alan arvonlisäveron alentamisesta. Muistatte kenties tämän asian olleen esityslistalla jo monia vuosia ilman, että siinä on päästy ratkaisuun, ja onnistumme vasta eilen, kotimaani puheenjohtajakaudella, pääsemään tästä arkaluonteisesta asiasta sopimukseen.

Työllisyyden pitäisi olla ja se onkin keskeinen aihe näissä kolmessa, nyt edessämme olevassa mietinnössä. Käsittelemme tätä asiaa ensi viikon kokouksessa. Se on keskeinen osa Lissabonin strategiaa. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka katsovat, ettei nykyinen kriisi anna aihetta Lissabonin strategian hylkäämiseen. Päinvastoin kriisi on itse asiassa entistä suurempi syy varmistaa, että saavutamme strategian keskeiset tavoitteet.

Puheenjohtajavaltio kiinnittää tähän asiaan erityistä huomiota, ja olemme siksi kutsuneet koolle toukokuun alussa järjestettävän ylimääräisen kokouksen, jossa käsitellään työttömyyden kasvun aiheuttamaa ongelmaa. Sovimme ensi viikolla konkreettisista linjauksista, jotka luovat perustan keskusteluillemme ja mahdollisesti toukokuussa tehtäville päätöksille.

Jotkut teistä mainitsivatkin jo sen, että meidän on sovittava toimenpiteistä ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja niihin sopeutumiseksi valmistautuaksemme Kööpenhaminan kokoukseen. Jäsen Watson kysyi, kuinka paljon meidän on maksettava. Mielestäni kysymys on ennenaikainen. Asiasta on esitetty arvioita – esimerkiksi tätä asiaa koskeva komission tiedonanto sisältää eri kansalaisjärjestöjen ja elinten arvioita – ja ne ovat melko korkeita. Olisi kuitenkin ennenaikaista antaa arviota tässä vaiheessa. Meidän on odotettava, että Yhdysvallat ja muut prosessiin kuuluvat sidosryhmät ilmoittavat meille suunnitelmistaan, ja yritämme saada ne selville presidentti Obaman hallituksen kanssa pidettävässä kokouksessa, joka järjestetään Prahassa huhtikuun alussa. Kirjanpidon aloittaminen tässä vaiheessa ei olisi taktisesti tarkoituksenmukaista.

Pidämme tietenkin teidät täysin ajan tasalla kaikista seuraavassa Eurooppa-neuvostossa käsiteltävistä asioista ja vakuutan, että pääministeri Topolánek on täysin tietoinen täällä tänään esitetyistä näkökulmista. Hän kertoo parlamentille seuraavassa täysistunnossa Eurooppa-neuvoston tuloksista, ja odotan, että pääsemme käymään tuolloin rakentavaa keskustelua.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. − (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanoivat, että kriisiä on aliarvioitu kauan eikä sitä ole ymmärretty kunnolla. Siksi on luultavasti hyvä asia, jos voimme olla aluksi samaa mieltä ainakin siitä, että me emme tiedä, kuinka vakava kriisistä tulee. Lisäksi emme tiedä, kuinka pitkään kriisi jatkuu, ja siksi emme myöskään tiedä, olemmeko jo tehneet tarpeeksi. Olen pahoillani siitä, että minun on jälleen kerran oltava Jean-Claude Junckerin kanssa eri mieltä.

Emme edes tiedä sitä, onko sillä, mitä olemme tehneet, vaikutusta vai ei. Tällä hetkellä emme tiedä edes sitä. Tiedämme todella vain sen, ettemme nouse tästä kriisistä, ellemme saa rahoitusalaa nopeasti jälleen toimimaan.

Tämä oli ongelman alku ja juuri, ja samalla on myös käynyt suhteellisen selväksi, kuinka kaikki sai oikein alkunsa. Tiedämme myös, miksi rahoitussektorin vakauttamiseksi toteutetut toimenpiteet eivät ole vielä vaikuttaneet – tai eivät ole vaikuttaneet ainakaan tyydyttävällä tavalla. Tämä johtuu siitä, että pankit tietävät, että niillä on edelleen edessään vielä monia ongelmia. Pankit tekevät tällä hetkellä riskivarauksia, koska ne tietävät, että osa niiden kirjaamista riskeistä ei ole vielä selvinnyt. Meidän on toteutettava tältä osin asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä.

Yksi asia on kuitenkin selvä: rahoitusala ei voi palata kriisiä edeltävään aikaan. Jokainen, joka kuvittelee, että valtio ja EU vastaavat nyt tällaisesta sääntelystä ja että myöhemmin kaikki jatkuu vanhaan tapaan, erehtyy pahasti. On selvää, että tarvitsemme vakaan, pitkäaikaisen rahoitusalan ja rahalaitosten valvontajärjestelmän, joka ei kata pelkästään Eurooppaa. On hyvin tärkeää, että otamme yhdessä kumppaniemme kanssa käyttöön globaalin hallintajärjestelmän. Voimme tehdä tämän yhteistyössä kumppaneidemme kanssa vain, jos me eurooppalaiset noudatamme selvää, yhteistä toimintamallia. Mitä yksimielisempiä kykenemme olemaan tästä asiasta, sitä paremmat ovat mahdollisuutemme saavuttaa haluamamme tulokset. Jos Euroopan pääkaupungit lähettävät Washingtonille, Pekingille ja Tokiolle ristiriitaisia viestejä, mahdollisuutemme ottaa käyttöön hyödyllinen, maailmanlaajuinen hallintajärjestelmä jäävät pieniksi.

Olemme kuitenkin samaa mieltä siitä, että nykytilanne saattaa olla sosiaalisesti hyvin räjähdysaltis yksinkertaisesti siksi, että riippumatta siitä, mitä ikinä teemmekään rahoitusalan vakauttamiseksi, toimemme eivät riitä tukemaan reaalitalouden yrityksiä, jotka rahoituskriisi on ajanut vaikeuksiin. Me kaikki tiedämme tämän.

EU:n vastauksessa reaalitalouden kriisiin – yritysten ja teollisuuden kriisiin – työpaikat ovat keskeisessä asemassa. Tässä asiassa ei ole pohjimmiltaan kyse osakkaille maksettavista osingoista tai johtajien bonuksista. Siinä on kyse siitä, että ihmisille, jotka eivät ole juurikaan tai lainkaan vastuussa kriisistä, toisin sanoen työntekijöille, taataan mahdollisuus säilyttää työnsä. On hyvin tärkeää, että he säilyttävät työpaikkansa voidakseen elää vapaata, itsenäistä ja arvokasta elämää.

Haluamme suojella EU:n talouden työpaikkoja, ja siksi tarvitsimme kulutusohjelmia. Voimme väitellä siitä, olisivatko ne voineet tai olisiko niiden pitänyt olla laajempia. Ongelma on kuitenkin siinä, ettei yhteisön talousarvio voi joustaa tältä osin. Meidän on helppoa sanoa Euroopan parlamentissa tai Euroopan komissiossa, että tarvitsemme mittavan paketin talouden elvyttämiseksi ja että meidän on pumpattava talouteen paljon rahaa, koska se ei ole omaa rahaamme – ei meillä ole lainkaan rahaa. Kyse on aina jäsenvaltioiden rahasta, älkääkä unohtako, että myös kansallisilla parlamenteilla on tässä tietenkin oma roolinsa.

Olemme yrittäneet varmistaa, että kulutusohjelmat organisoidaan siten, etteivät lyhyen aikavälin tarpeet vaaranna pitkän aikavälin tavoitteita. Parlamentin eri ryhmien puhujat ovat viitanneet juuri tähän – toisin sanoen siihen, että olemme keskellä talouden muutosta kohti vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaa, resursseja tehokkaammin hyödyntävää ja tietopohjaista taloutta. Tämän muutoksen on jatkuttava kriisin aikana. Siksi pyydämme yrityksiltä, etteivät ne tekisi leikkauksia tutkimukseen ja kehitykseen tai innovointiin ja että ne pitäisivät kiinni ydinhenkilöstöstään. Taloudellisten toimien, joita toteutamme, on tuettava näitä tavoitteita. Olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, joiden mukaan asiat olisi kenties voitu tehdä paremmin. Meidän on kuitenkin muistettava jatkuvasti, etteivät rahat, joita tässä käytetään, ole EU:n rahaa. Ne ovat jäsenvaltioiden rahoja, ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös muita seikkoja kuin se, minkä me uskomme olevan tässä tapauksessa oikein. Lissabonin strategian taloudelliseen malliin, josta myös keskusteltiin tänään, ei kuulu riippumattomia markkinoita. Lissabonin strategia ei perustu sellaiseen olettamukseen, että paras markkinatalous olisi markkinatalous, jonka annetaan kehittyä itsekseen äärimmäisen vapaiden markkinaehtojen mukaisesti. Sen sijaan strategiassa todetaan, että jos markkinoiden on tarkoitus hoitaa yhteiskunta- ja ympäristövelvoitteensa, ne tarvitsevat sääntöjä. Poliitikkojen on asetettava nämä säännöt, emmekä me saa sivuuttaa tätä tehtävää. Siksi katson, että Lissabonin strategian tavoitteet pysyvät ennallaan ja että on itse asiassa turhaa kysyä, miksi olemme ajautuneet tähän kriisiin Lissabonin strategiasta huolimatta. EU ei olisi kyennyt estämään toisenlaisella talousstrategialla makrotaloudellista epätasapainoa ja kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla tehtyjä virheitä, jotka johtivat tähän kriisiin.

Lopuksi haluan todeta, että haluamme varmistaa, että mahdollisimman moni eurooppalainen yritys selviää tästä kriisistä ehjin nahoin. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on autettava niitä saamaan rahoitusta. Tällä hetkellä tämä näyttää minusta suurimmalta ongelmalta, koska luottopula vaikuttaa sekä suuriin että pieniin organisaatioihin.

Euroopan investointipankki tekee voitavansa. Meidän pitäisi kiittää EIP:tä sen hyvin joustavasta lähestymistavasta. Se on kuitenkin tehnyt nyt sen, mitä sen tehtävissä on. On jo ilmeistä, ettei EU:n suurten ja pienten yritysten lainanottotarpeita voida täyttää tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla, koska EIP on jo saavuttanut rajansa. Jokaisen pitäisi olla selvillä siitä, että tästä tilanteesta tulee hyvin vakava. Siksi on aiheellista pohtia, voisimmeko me täällä parlamentissa parantaa eurooppalaisten yritysten tilannetta esimerkiksi käsittelemällä ja hyväksymällä nopeasti komission ehdotuksia, joilla pyrittäisiin estämään se, että eurooppalaisten yritysten tarvitsisi maksaa tarpeettomia kustannuksia.

Olemme esittäneet ehdotuksia, jotka voivat pienentää eurooppalaisten yritysten kustannuksia jopa 30 miljardia euroa vuodessa. Näiden ehdotusten nopeasta hyväksymisestä olisi suurta apua kriisin ylittämisessä.

Komissio on vakuuttunut siitä, että tämän huippukokouksen edellä Euroopan yhdentymisen tarjoamat tilaisuudet ja siihen liittyvät riskit tulevat esiin selvemmin kuin ennen. Näitä tilaisuuksia ovat tietenkin mahdollisuus yhdistää voimamme, toimia koordinoidulla ja määrätietoisella tavalla ja hyödyntää kunnolla luovuuttamme, jotta olisimme tämän kriisin päättyessä vahvempia. Näin voisimme tasapainottaa sitä seikkaa, että toisin kuin Yhdysvallat emme voi tehdä keskitettyjä päätöksiä, jotka pannaan täytäntöön kaikkialla, vaan meidän on varmistettava, että 27 jäsenvaltiota on asioista samaa mieltä.

Samalla riskit ovat kuitenkin selvempiä kuin koskaan ennen – kyse on riskeistä, joille kaikki altistumme, jos yksi tai useampi jäsenvaltio valitsee tässä tilanteessa protektionismin tai taloudellisen nationalismin yhteisvastuun ja yhteisen toimintamallin sijaan. Ellemme käytä yhteistä kompassia, joka ohjaa meidät läpi tämän kriisin, eksymme valitettavasti kaikki sumuun, joka kriisin aiheutti.

  Elisa Ferreira, esittelijä. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tämä kriisi on odotettua pahempi, ja työttömyys kasvaa odotettua enemmän. On hyviä syitä ajatella, etteivät EU:n suunnitellut elvytystoimet riitä, mutta on jo selvää, että kestää liian kauan, ennen kuin niiden vaikutukset tavoittavat kansalaiset.

Parlamentin kanta on ja on ollut selvä ja vakaa, ja toivon, että se on sitä jatkossakin. Tavoitteenamme on säilyttää työllisyys ja luoda uusia työpaikkoja, jotka lisäävät sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja yhteisvastuuta. Kriisin aikaan kansalaiset eivät voi tyytyä Euroopan unioniin, joka ei tarjoa vastauksia, Euroopan unioniin, jolla ei ole voimaa puuttua kansalaisten kohtaamiin ongelmiin. Mitä siis parlamentti pyytää komissiolta? Näissä mietinnöissä parlamentti pyytää tietenkin, että kansallisia toimia koordinoitaisiin ja että komissio käyttäisi kaikkia käytettävissään olevia keinoja toimia. Budjettivallan käyttäjänä parlamentti tarjoaa myös komissiolle kaikki mahdollisuudet tehdä näin. Se pyytää komissiota käynnistämään selvän eurooppalaisen työllisyysaloitteen ja toteaa, että tarvitsemme ehdottomasti suunnitelman ja aikataulun rahoitusmarkkinoiden sääntelytoimenpiteiden täytäntöön panemiseksi ja luoton tarjoamiseksi reaalitaloudelle. Mitä parlamentti pyytää sitten neuvostolta? Se pyytää neuvostolta poliittista tahtoa, johon koko Eurooppa-hanke perustuu. Euroopan unionissa ei ole kyse pelkästä kilpailusta, vaan myös yhteisvastuusta ja koheesiosta. Meillä ei voi olla yhteismarkkinoita ilman takeita yhteisvastuusta ja koheesiosta. Siksi olemme kaikki siirtäneet EU:lle sen kansallisen päätäntävallan, jota meillä oli ennen tähän hankkeeseen osallistumista.

  Jan Andersson, esittelijä. – (SV) Arvoisa puhemies, tästä kriisistä alkaa tulla nyt todellisuutta kansalaisille: työttömyys alkaa kasvaa, ja se kasvaa nopeasti, ja alamme huomata kriisin sosiaaliset vaikutukset. Laskusuhdanteesta on tulossa syvempi kuin mitä aluksi ajattelimme. Työttömyys kasvaa enemmän, ja sosiaaliset vaikutukset ovat suuremmat.

Haluan sanoa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmälle jotakin. Jäsen Hökmark ei ole täällä, mutta hän syytti parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän ehdotusta tästä kriisistä. Tätä voi verrata siihen, että ampuisi pianistin siksi, ettei pidä kappaleesta. Meillähän on toki Euroopassa keskusta- ja oikeistohallituksia. Juuri näiden hallitusten toiminnassa, koordinoinnissa ja yhteisvastuussa on ollut toivomisen varaa.

Nyt on kyse työpaikoista, sosiaaliturvajärjestelmistä ja julkisesta sektorista. Totean komissiolle ja neuvostolle näin huippukokouksen alla, että meidän on toimittava heti, meidän on toimittava koordinoidulla tavalla, meidän on toteutettava riittävästi toimia ja meidän on toimittava yhteisvastuullisesti. Meidän on aika toimia nyt. Emme voi odottaa toukokuun huippukokoukseen. Työllisyysasiat on otettava esityslistan kärkeen heti.

(Suosionosoituksia)

  Evgeni Kirilov, esittelijä. – (BG) Arvoisa puhemies, kiitos. Koheesiopolitiikka on osoittanut auttavansa ylittämään sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat ja toteuttamaan rakenneuudistuksia jäsenvaltioissa ja niiden alueilla. Koheesiopolitiikasta saadut kokemukset ja sitä varten varatut resurssit – eli 340 miljardia euroa seitsemän vuoden ajaksi – ovat ensiarvoisen tärkeitä nykyisessä talouskriisissä, ja on äärimmäisen tärkeää, että nämä varat todella käytetään, ja vieläpä parhaalla mahdollisella tavalla, EU:n kansalaisten ja yritysten hyödyksi. Koska jokaisella eurolla on nyt merkitystä EU:n talouden elvyttämisen kannalta, emme voi sallia sitä, että näitä varoja käytetään väärin. Siksi sääntöjen yksinkertaistaminen on mielestämme hyvä asia ja pyydämme, että säännöt pannaan kunnolla täytäntöön.

Arvoisa komission jäsen Verheugen, sanoitte tänään jotakin, mikä todella pitää paikkansa: emme tiedä, kuinka kauan tämä kriisi kestää. Siitä huolimatta päätösten, joita teemme, ja luonnollisesti myös päätösten, joita Eurooppa-neuvosto tekee ensi viikolla, on tuotettava tuloksia tänä vuonna. Sanoisin jopa, että tuloksia on saavutettava tänä kesänä. EU:n kansalaiset odottavat meiltä juuri tätä nähdäkseen valoa tunnelin päässä ja saadakseen toivoa kriisin päättymisestä, vieläpä nopeasti.

Haluan vastata niille muutamille parlamentin jäsenille, jotka yrittivät tänään vetää taloudellisen jakolinjan vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden välille. Katson, että juuri tällainen koheesiopolitiikka, josta teemme tänään päätöksen, on ristiriidassa heidän esittämiensä ajatusten kanssa. Tämä kaikki näyttää mielestäni hyvin vahingolliselta, ja meidän on yhdistettävä voimamme päästäksemme tästä yli. Kiitos.

  Puhemies. – (EL) Olen vastaanottanut viisi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään keskiviikkona klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. – (EN) Suuntaviivat hyväksyttiin vuonna 2008 osana uudistettua Lissabonin strategiaa, ja ne ovat voimassa vuoteen 2010 asti. Kaikkien jäsenvaltioiden, myös Maltan, oli laadittava strategiat työpaikkojen määrän lisäämiseksi. Työllisyyden suuntaviivat laadittiin. Niiden rahoittaminen on hyvin tärkeää, ja Euroopan sosiaalirahasto voi rahoittaa välittömät toimet, joita jäsenvaltiot toteuttavat joustoturvan ja osaamisen alalla.

Joustoturva on kokonaisvaltainen poliittinen toimintamalli, jolla pyritään parantamaan työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä. Toiseksi meidän on pyrittävä voimakkaasti parantamaan työntekijöiden osaamista. Tähän on pyrittävä kaikilla koulutustasoilla.

Ensinnäkin osaamisen parantaminen on hyödytöntä, ellei se vastaa työmarkkinoiden tarpeita.

Toiseksi etusijalle on asetettava kolme seuraavaa strategiaa:

– työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantaminen

– useampien ihmisten houkutteleminen työelämään ja useampien pitäminen työelämässä, jotta työvoiman tarjonta kasvaisi ja jotta sosiaaliturvajärjestelmät saadaan toimimaan

– lisäinvestoinnit inhimilliseen pääomaan parantamalla koulutusta ja taitoja.

  Adam Bielan (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, kuunnellessani tätä keskustelua en voinut olla huomaamatta, että parlamentissa vallitsee kilpailuhenki, että käynnissä on eräänlainen köydenveto – vanhat jäsenvaltiot vastaan uudet. Mielestäni se, että syyttelemme toisiamme ja osoittelemme toisiamme sormella kiistellessämme siitä, kuka ansaitsee kuulua EU:hun, ei ole mikään patenttiratkaisu ongelmiimme.

Meidän on ennen kaikkea muistettava, että kansalaiset kuuntelevat meitä ja odottavat meiltä suojelua. Juuri nyt he haluavat nähdä, mihin yhdentyneestä Euroopasta oikein on. Meidän pitäisi hyödyntää tämä keskustelu tilaisuutena pohtia sitä, kuinka voisimme rajata nykyisen kriisin sosiaalisia vaikutuksia.

Kannatamme Lissabonin strategiaa, koska se tuottaa tuloksia: juuri Lissabonin strategian ansiosta EU:hun on luotu lähes seitsemän miljoonaa uutta työpaikkaa. Vaan millaisia työpaikkoja ne ovat? Kyse on varsin usein määräaikaisesta tai osa-aikaisesta työstä, ja itse asiassa työllisyysaste ei ole muuttunut kokopäiväisten töiden osalta.

Tämä yksinkertaisesti osoittaa sen, että EU:n on opittava käyttämään voimavarojaan. Meidän pitäisi investoida huipputeknologisiin tuotteisiin, koska niiden alalla tarvitaan osaavaa työvoimaa. Juuri tällä alalla voimme tuottaa lisäarvoa – se on ala, jolla olemme vertaamme vailla. Tältä osin on äärimmäisen tärkeää, erityisesti uusille jäsenvaltioille, pidentää määräaikoja taloudellisten resurssien saamiseksi ja yksinkertaistaa hakumenettelyjä.

  Sebastian Valentin Bodu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Maailmanlaajuinen talouskriisi on yllättänyt meidät kaikki, puhuimmepa pankeista, monikansallisista yhtiöistä tai jopa kansainvälisistä rakenteista. Kriisi on vaikuttanut pahasti maailmantalouteen, ja maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän säilyminen on nyt vaakalaudalla. En usko, että kukaan on kanssani eri mieltä, kun sanon, että näin suuret ongelmat edellyttävät EU:lta keskitettyjä toimia. Yhteisvastuu on siis aivan välttämätöntä, jotta selviämme kriisistä.

Edustan Euroopan parlamentissa Romaniaa, Kaakkois-Euroopan maata. Voin vain sanoa, että vuonna 2008 talouskasvu oli seitsemän prosenttia, ja nyt sen vaikutukset näyttävät kadonneen talouden pyörteisiin, joiden vaikutukset alkavat tuntua voimakkaina. Euroopan komission laatiman talouden elvytyssuunnitelman täytyy vaikuttaa vanhan mantereen joka kolkkaan. On tärkeää, etteivät EU:n tietyt osat tunne itseään hylätyiksi ja avuttomiksi uhkaavassa tilanteessa, jota ne eivät ole aiheuttaneet.

Mielestäni tämä on tärkein testi Euroopan unionille, joka on rohkein poliittinen hanke muutamaan sataan viimeiseen vuoteen. Koko tämän mantereen maiden on osoitettava toimivansa yhtenä voimana. Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Durão Barroson mukaan EU:ta arvioidaan ensisijaisesti sen saavuttamien tulosten perusteella. Olen tästä täysin samaa mieltä.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE), kirjallinen. – (RO) Mielestäni aloite, jossa ehdotetaan suunnitelmaa talouden elvyttämiseksi nykyisen kriisin aikana, on hyvä. EU:n on noudatettava yhteistä, selvää ja tehokasta lähestymistapaa lieventääkseen ja lyhentääkseen kriisin vaikutuksia mahdollisimman tehokkaasti.

Rahoitusalalle tarvitaan selvempiä sääntöjä, erityisesti suuren riskin sijoituksia, kuten hedge-rahastoja, koskevia sääntöjä.

Jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuu on tällä hetkellä äärimmäisen tärkeää. On sanomattakin selvää, että jäsenvaltiot toteuttavat niiden omaa kansallista tilannetta vastaavia toimenpiteitä, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa sisämarkkinoiden ja EMU:n kanssa. Päätavoitteena on oltava lainansaannin helpottaminen, erityisesti pk-yritysten kannalta, sillä ne ovat talouskasvun veturi ja kykenevät luomaan työpaikkoja. Valtion interventiotoimenpiteiden täytyy kuitenkin olla väliaikaisia, ja niiden jälkeen kilpailusääntöjä on noudatettava tiukasti.

Lisäksi kriisintorjuntatoimet on liitettävä osaksi vastuullista budjettipolitiikkaa. Vaikka olemmekin keskellä kriisiä, mielestäni on erittäin tärkeää noudattaa mahdollisimman suuressa määrin kasvu- ja vakaussopimusta, koska budjettivajeen kasvattaminen voi olla pitkällä aikavälillä tuhoisa ratkaisu erityisesti tulevien sukupolvien näkökulmasta.

  Daniel Dăianu (ALDE), kirjallinen. – (EN) Komission jäsen Almunia sanoi hiljattain, että huomattavia vaikeuksia kohdanneet euroalueen jäsenvaltiot voisivat saada apua muilta EU:n jäsenvaltioilta. Miksei uusille jäsenvaltioille, jotka eivät kuulu euroalueeseen, ole osoitettu samalla tavalla yhteisvastuuta? Ilmeisesti Latvialle ja Unkarille annetuissa tukipaketeissa on jotain vikaa. Hyvin suurten epätasapainojen pienentäminen on pohjimmiltaan tervettä. Sillä, kuinka tämä tehdään, on kuitenkin valtavan suuri merkitys. Onko budjettivajeita tarkoitus supistaa radikaalisti samalla, kun yksityisen sektorin toiminta vähenee dramaattisesti? Suhdanteiden voimistamista on vältettävä niin nousu- kuin laskukaudenkin aikana. Elleivät suuret ulkoiset vajeet johdu ensisijaisesti julkisista budjeteista, miksi julkisten budjettien pitäisi kärsiä ensisijaisesti vajeiden pienentämisen vaikutuksista? Muistelkaapa vain Aasian kriisin opetuksia vuosikymmenen takaa. Poliitikkojen on myös mietittävä sitä, kuinka estämme keinottelijoiden hyökkäykset uusien jäsenvaltioiden valuuttoja kohtaan. Budjettivajeiden radikaalista supistamisesta ei olisi tässäkään asiassa paljonkaan apua. Toivon, että Ecofin-neuvoston tulevissa kokouksissa löydetään parempia lähestymistapoja taloudelliseen tukeen. Lisäksi totean, että jos ja kun IMF otetaan mukaan tukipaketteihin, sen pitäisi pohtia sitä, kuinka hyvin sen perinteinen tapa käsitellä makrotaloudellisia epätasapainoja soveltuu nykyisiin poikkeuksellisiin olosuhteisiin.

  Vasilica Viorica Dăncilă (PSE), kirjallinen. – (RO) Romanian on hyödynnettävä rakennerahastojen tarjoamia uusia mahdollisuuksia.

Romanian keskus- ja paikallisviranomaisten on tartuttava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti Euroopan komission tarjoamaan tilaisuuteen, joka koskee yhteisön rakennerahastojen käytön helpottamista. Niiden on saatava käyttöönsä näitä varoja voidakseen luoda uusia työpaikkoja, voidakseen järjestää ammatillista koulutusta osana elinikäisen oppimisen ohjelmia ammatillisen uudelleenkoulutuksen tarjoamiseksi ja voidakseen tukea pk-yrityksiä.

Talouden elpymistä voidaan edistää nopeuttamalla ja yksinkertaistamalla yhteisön rahoituksen jakamista, kun kohdealueet saavat käteistä. Nämä maksut ovat nopeampia ja joustavampia, ja kertamaksun suorittaminen mahdollistaa tarvittavien hankkeiden täytäntöönpanon lyhyessä ajassa infrastruktuurin, energian tai ympäristönsuojelun kaltaisilla aloilla.

Toisaalta Romanian viranomaisten on järjestettävä EU:n menettelyjen mukaisesti hankkeiden toteuttamista varten osarahoitusosuus, jotta hankkeet voidaan panna täytäntöön mahdollisimman nopeasti, kun EU:n rahoitus on saatu.

EU:n johtajien ehdotukset koskevat lukuisia toimenpiteitä, joilla nopeutetaan ensisijaisten kansallisten ja alueellisten investointien tekemistä jäsenvaltioissa ja yksinkertaistetaan samalla määrärahojen käyttöä ja tarjotaan pk-yrityksille enemmän määrärahoja.

  Dragoş Florin David (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin jäsenvaltioiden tärkeimpiä yhteisiä ominaisuuksia ovat demokratia, vakaus, vastuuvelvollisuus ja koheesio. Jäsen Kirilovin mietinnössä koheesiopolitiikasta ja investoinneista reaalitalouteen korostetaan näiden yhteisten ominaisuuksien merkitystä keskeisenä edellytyksenä yhteisessä strategiassa sosiaali- ja talouspolitiikan toteuttamiselle. EU:n talous kärsii tällä hetkellä maailmanlaajuisen rahoituskriisin seurauksista sekä kauaskantoisimmasta ja pahimmasta taantumasta 60 vuoteen. Meidän on kannustettava jäsenvaltioita etsimään koheesiopolitiikan rahoituksen ja yhteisön muiden rahoituslähteiden – kuten Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen, tutkimuksen ja teknologian kehittämisen seitsemännen puiteohjelman ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman – sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin rahoituksen välisiä synergiamahdollisuuksia. Samalla jäsenvaltioiden on yksinkertaistettava ja helpotettava rahoituksen hakemista Jessica-, Jasmine- ja Jeremie-rahoitusvälineistä kannustaakseen pk-yrityksiä ja asiaankuuluvia tuensaajia käyttämään niitä useammin. Haluan kiittää lopuksi esittelijää, jäsen Kirilovia, työstä, jota hän on tehnyt laatiessaan tätä mietintöä.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. – (GA) Elämme taloudellisen epävarmuuden aikaa. Euroopan unionin tehtävänä on arvioida, voitaisiinko kansallisille ja alueellisille viranomaisille myöntää lisää liikkumavaraa, jotta ne voisivat ottaa EU:n varoista paremmin vastuuta ennennäkemättömän tilanteen selvittämiseksi.

Komission jäsen Hübnerin suunnitelmassa "Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen" esitetyt toimenpiteet ovat käytännöllisiä, ja kansallisten viranomaisten pitäisi ottaa ne viipymättä käyttöön.

Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) voidaan käyttää nyt edullisiin asuinrakennuksiin tehtävien ekologisten investointien osarahoitukseen. Tätä mahdollisuutta pitäisi nyt käyttää rakennusalan työpaikkojen luomiseksi ja säilyttämiseksi, sillä rakennusala on kärsinyt kriisistä pahoin. Tämä auttaisi meitä myös pääsemään lähemmäksi ilmastotavoitteitamme.

Euroopan sosiaalirahastosta maksettavat tunnustusmaksut voisivat todella piristää vaikeuksissa olevia julkisia sektoreita, ja pk-yritysten pitäisi hyötyä ehdotetuista muutoksista, joilla helpotettaisiin kassavirran saatavuutta.

Tämä on askel oikeaan suuntaan. Mielestäni jäsen Kirilovin mietinnössä käytetään paikoin Lissabonin strategian yhteydessä valitettavaa kieltä.

  Adam Gierek (PSE), kirjallinen. – (PL) Kuinka voimme torjua rahoituskriisiä? (Euroopan talouden elvytyssuunnitelma) Rahoituskriisiä voidaan torjua lyhyellä tai pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin menetelmä perustuu niiden vitsausten kitkemiseen, jotka ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä ja johtaneet pankkien maksukyvyttömyyteen, "saastuneiden" arvopapereiden kiertämiseen sekä rahoitusalaa koskevan politiikan ja yleisen politiikan väliseen epäjohdonmukaisuuteen.

Maat, jotka auttavat pankkeja taloudellisesti, eivät kuitenkaan poista kriisin syitä. Kriisin perimmäisenä syynä on mielestäni talouden uusliberalistinen mekanismi eli se, että taloudessa keskitytään lyhyen aikavälin tuottoon ja sivuutetaan pitkän aikavälin hyödyt – vain yhden piirteen mainitakseni.

Siksi pitkän aikavälin menetelmällä pitäisi korjata talouden toimintaa ohjaava mekanismi irrottautumalla niin sanottujen vapaiden markkinoiden opinkappaleista. Jäsenvaltioiden ja Euroopan komission ei pitäisi ryhtyä hoitamaan kilpailukykyisten, terveiden markkinamekanismien tehtävää, vaan niiden velvollisuutena on ehkäistä vitsauksia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lyhyen aikavälin tuottojen pitäisi ensinnäkään jättää toiselle sijalle pitkän aikavälin etuja, joita saadaan esimerkiksi kehittämällä infrastruktuuria, rakentamalla julkisia rakennuksia, suojelemalla luontoa ja ympäristöä tai etsimällä uusia ja joskus vähemmän tuottoisia energialähteitä.

Toiseksi kaikkia omistusmuotoja pitäisi kohdella tasa-arvoisesti, ja omistusmuodon valinnan pitäisi perustua kunkin muodon hallinnan tehokkuuteen.

Kolmanneksi jäsenvaltioiden ja Euroopan komission pitäisi ottaa koordinaattorin tehtävä sekä finanssipolitiikassa että yleisessä politiikassa.

Neljänneksi jäsenvaltioiden ja Euroopan komission pitäisi kehittää menetelmiä kansainvälisten valuutta- ja rahoitusmarkkinoiden koordinoimiseksi, sillä spontaanin toimintansa vuoksi nämä markkinat ovat alttiina keinottelulle.

  Genowefa Grabowska (PSE), kirjallinen. – (PL) Talouskriisi on nyt saavuttanut Euroopan. Se vaikutti ensin kehittyneisiin talouksiin ja levisi sitten kehitysmaihin ja kehittyviin talouksiin. Viimeisimmissä vuotta 2009 koskevissa ennusteissa povataan talouskasvuksi –1 prosenttia tai vähemmän. Olemme siksi keskellä yhtä vakavimmista Euroopan yhteisöön koskaan vaikuttaneista taantumista.

Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, etteivät jäsenvaltioiden toteuttamat yksittäiset toimet riitä, vaikka niitä tuetaankin siirtämällä pääomaa aloille, joita kriisi uhkaa eniten. Taloutemme ovat toisistaan riippuvaisia, ja kyseessä on maailmanlaajuinen kriisi. Siksi vastaukseksi ehdotettujen elvytystoimien on myös oltava luonteeltaan ja laajuudeltaan globaaleja. Lisäksi niiden on suojeltava yhteisvastuun periaatetta, joka on EU:n perusperiaate. Vain tällä tavoin voimme säilyttää EU:n alueellisen ja sosiaalisen koheesion. Mielestäni näin kriisin aikaan yhteisvastuun periaate saa myös uuden poliittisen ulottuvuuden.

Olen esittelijän tavoin huolissani kriisin vaikutuksista tavallisiin kansalaisiin. Meidän on varmistettava, että perheet ja yritykset – ennen kaikkea pk-yritykset, EU:n talouden kulmakivi – saavat jälleen lainaa. Vain tällainen tavoite yhdessä kansalaisten säästöjen suojelun kanssa oikeuttaa julkisten varojen käytön pelastussuunnitelmaan. Lisäksi kriisin torjunta helpottuisi ja tehostuisi varmasti, jos onnistuisimme lakkauttamaan veroparatiisit osana EU:n pelastussuunnitelmaa.

  Louis Grech (PSE), kirjallinen. – (EN) Koska talouskriisi syvenee eikä loppua ole näkyvissä, katson, että tarvitsemme lisää varoja vakauttaaksemme EU:n talouden ja pannaksemme syöksykierteelle pisteen. Muita pullonkauloja ovat muun muassa työttömyyskierre ja valtava epävarmuus työmarkkinoilla. Lainansaantivaikeudet ja budjettivajeen kasvu ovat edelleen suuria ongelmia ja keskeisiä tekijöitä taantuman onnistuneen ja tehokkaan torjunnan kannalta. On hyvin tärkeää palauttaa lainarahan tarjonta riittävälle tasolle. Lisäksi rahaa pitäisi käyttää piristämään taloutta, eli sen pitäisi virrata perheisiin ja yrityksiin. Pääomasijoitusten houkuttelemiseksi on luotava kannustimia. Valitettavasti meillä ei ole vielä eurooppalaista mekanismia tai elintä, joka kykenisi koordinoimaan koko mantereen laajuista, kokonaisvaltaista elvytystä, ja siksi sovellamme taas paikallisia ratkaisuja, jotka voivat kaikki epäonnistua, koska jäsenvaltioiden taloudet ovat pitkälti riippuvaisia toisistaan. EU:n elvytystoimien lisäksi lainsäädäntöä on muutettava, jotta vältämme toistamasta virheitä, jotka ajoivat meidät kriisiin. Sääntelyn ja valvonnan puutteet ovat ongelman alku ja juuri, ja meidän onkin luotava uutta tehokasta sääntelyä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Onnistumme ymmärtämään EU:n jäsenvaltoihin, muun muassa Portugaliin, vaikuttavaa vakavaa sosioekonomista tilannetta vain, jos otamme huomioon tämän "yhdentymisen" tavoitteet ja sen, miten sen politiikka aiheutti nykyisen kapitalistisen kriisin, jonka keskuksista yksi on EU.

Viimeisten 23 vuoden aikana Euroopan talousyhteisö / Euroopan unioni on edistänyt pääoman liikkumista ja talouden keskittymistä rahoitustoimintaan, vapauttanut markkinoita ja ajanut yksityistämistä, ajanut yritysfuusioita ja kannustanut ylituotantoon, siirtänyt tuotantoa ja tuhonnut tuotantokapasiteettia, edistänyt taloudellisen määräysvallan keskittymistä muutamien käsiin ja lisännyt näin toisten riippuvuutta, kannustanut riistämään työntekijöitä ja lisännyt työn tuottaman hyödyn keskittymistä pääoman käsiin, keskittänyt luotua vaurautta sekä lisännyt sosiaalista ja alueellista epätasa-arvoa. Kaikki tämä on tapahtunut suurvaltojen ja suurten taloudellisten ryhmittymien valvonnan alaisena. Nämä ovat tämän vaikeasti korjattavan kapitalistisen kriisin perimmäiset syyt.

Työttömyys, epävarmuus, pienet palkat, heikentyvät elinolot, köyhyys, sairaudet, nälkä sekä työläisten ja tavallisen kansan kohtaamat kasvavat vaikeudet eivät johdu "kriisistä" vaan kapitalismille ominaisesta politiikasta.

Siksi mielestämme on hyvä, että Portugalin työntekijöiden keskusjärjestö GCTP-IN järjestää 13. maaliskuuta suuren mielenosoituksen suunnan muuttamiseksi ja vaatiakseen lisää työpaikkoja, palkkaa ja oikeuksia.

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – (EN) EU:n on toimittava mahdollisimman tehokkaasti pannakseen täytäntöön johdonmukaisen kehyksen maailmanlaajuisen rahoituskriisin torjumiseksi. Jos haluamme takaisin yleisön luottamuksen ja terveen rahoitusjärjestelmän, meidän on toimittava nopeasti työpaikkojen ja taloudellisen toiminnan säilyttämiseksi. Taantuman haittavaikutusten lieventämiseksi ja sosiaalinormien ja työllisyysasteen säilyttämiseksi pitäisi tehdä muutamia muutoksia, joilla yksinkertaistetaan käytettävissä olevien varojen käyttöä, lisätään avoimuutta ja parannetaan hallinnointia. Viimeisen Eurooppa-neuvoston päätelmissä vaadittiin Euroopan sosiaalirahaston lisätoimien aloittamista nopeasti työllisyyden tukemiseksi, erityisesti heikoimmassa asemassa olevien väestönosien hyväksi, kiinnittämällä erityistä huomiota pienimpiin yrityksiin vähentämällä muita kuin palkkakustannuksia. Kehotan siksi seuraavaa Eurooppa-neuvostoa harkitsemaan vakavasti työpaikkojen luomista ja säilyttämistä toteuttamalla osarahoitustoimia, jotka liittyvät muiden työvoimakustannusten kuin palkkakustannusten vähentämiseen väliaikaisesti maissa, joihin talouden taantuma vaikuttaa voimakkaasti. Heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin – niihin, joihin taloudellinen ja sosiaalinen taantuma vaikuttaa voimakkaimmin – pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta vältetään kriisin epäsuhtaiset vaikutukset, jotka vaarantavat EU:n kaikkien alueiden tasapainoisen kehityksen.

  Tunne Kelam (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Yhteisvastuu on nyt yksi EU:n tärkeimmistä arvoista. Näemme silti nyt talouskriisin aikaan merkkejä siitä, että EU:n yhteisvastuu horjuu.

Meidän on vältettävä enemmän kuin koskaan jäsenvaltioiden välisiä erimielisyyksiä välttääksemme luokittelun vanhoihin ja uusiin sekä suuriin ja pieniin jäsenvaltioihin. Jäsenvaltioiden jakautuminen euroalueen maihin ja sen ulkopuolisiin maihin ei saa nostaa euroalueen jäseniä etuoikeutettuun asemaan, josta käsin ne voivat sanella yhteisen tulevaisuuden. Kaikki jäsenvaltiot on otettava yhtä lailla mukaan päätöksentekoon. Kaikille jäsenvaltioille on taattava oikeus kertoa ongelmistaan ja huolistaan sopivien eurooppalaisten ratkaisujen löytämiseksi.

EU tarvitsee veturin ylittääkseen talouskriisin mahdollisimman pienin vahingoin. Talouskriisiin ei voida vastata protektionismilla, vaan toimintamme on perustuttava jatkossakin avoimuuteen ja kilpailuhenkeen. Siksi meidän on hyödynnettävä tämänhetkistä taantumaa ja investoitava lisää innovointiin, tutkimukseen ja kehitykseen.

Toisin sanoen kriisi pitäisi nähdä asiana, joka kannustaa panemaan Lissabonin strategian täytäntöön. Voimme turvata työpaikat ja taata EU:n talouden kestävyyden vain hyödyntämällä kunnolla tätä yhteisvastuuseen perustuvaa strategiaa.

  Magda Kósáné Kovács (PSE), kirjallinen. – (HU) Epäkohtia ei kannata yrittää asettaa vakavuusjärjestykseen. Yhteiset vaikeudet herättävät meissä kuitenkin tahdon toimia ja varata toimintaan resursseja. Monet ovat viitanneet vuoden 1929 kriisiin, vaikka sen vanavedessä seurannut toinen maailmansota jakoikin Euroopan kahteen leiriin. Lisäksi hallintojärjestelmän muutos aiheutti entisille itäblokin maille trauman. Tässä tapauksessa maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi uhkaa kuitenkin yhtä lailla meitä kaikkia, ja varhaisista merkeistä huolimatta emme osanneet odottaa sitä.

EU ei voi enää jakautua kriisin hetkellä, jäsenvaltiot eivät voi edes lähteä kulkemaan useita erilaisia mutta rinnakkaisia polkuja. Emme voi edetä kahdella eri nopeudella. Riskipääoman arvon alentuessa jokaisella on hävittävää – vain tappion aste vaihtelee. Yhteismarkkinat voivat selvitä ja pysyä kilpailukykyisinä tällaisessa tilanteessa vain, jos löydämme yhteisiä, koordinoituja ratkaisuja. Protektionismin puolestapuhujille ei kannata kallistaa korvaansa!

Jäsenvaltioiden tehtävänä on laatia rahoitussuunnitelmat keskenään yhteistyössä. Euroopan unioni voi täydentää tätä tehtävää arvioimalla, kuinka kukin niistä voi antaa tukea varojensa mukaan, sen varmistamiseksi, että loppujen lopuksi myös taaempana jonossa seisovien jäsenvaltioiden ja kansalaisten tase on positiivinen. Keski- ja Itä-Euroopan alue on tässä jonossa taaimpana osaksi historiallisista syistä, osaksi siksi, että euron puuttuminen on aiheuttanut luottamuspulaa ja kääntänyt riskipääoman meitä vastaan. Vaikka tietyt jäsenvaltiot onkin mahdotonta asettaa lähtökohdiltaan samaan asemaan, totean vakaasti, että meidän on laadittava EU:n tukijärjestelmä, jonka turvin kullekin jäsenvaltiolle voidaan tarjota yhteisvastuun nimissä sille sopivaa tukea.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Kansallisten talouden elvytyssuunnitelmien täytyy sisältää kaikki Euroopan talouden elvytyssuunnitelman periaatteet.

Saatavilla olevat EU:n varat on käytettävä ensisijaisen tärkeisiin hankkeisiin, ja ne on jaettava oikeudenmukaisesti jäsenvaltioiden kesken ottaen kuitenkin huomioon kaikki erityistapaukset.

Meidän on hyödynnettävä tehokkaasti jokaista meille tarjoutuvaa tilaisuutta. Siksi EU:n rahastojen käyttömahdollisuuksien aikaistaminen on äärimmäisen tärkeää: se nopeuttaa ja joustavoittaa tämän suunnitelman täytäntöönpanoa.

Hankkeet on pantava täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti, jotta niillä tuetaan sitä osaa työvoimasta, joka käy läpi vaikeita aikoja. Siksi tämän prosessin välittömän tehokkuuden takaamiseksi hallinnollisia menettelyjä on vähennettävä radikaalisti ja erityisesti menettelyihin hakemista koskevia aikatauluja on lyhennettävä.

Lisäksi niistä toimenpiteistä, joita on hyväksyttävä, ehdottoman välttämättömiä ovat toimenpiteet, jotka koskevat lainsäädäntökehyksen hyväksymistä veroparatiisien torjumiseksi.

On selvää, että valtiontukea on käytettävä harkiten kilpailua koskevien ongelmien välttämiseksi. Samalla meidän on kuitenkin tarkasteltava tiiviisti sitä, millaisia hyötyvaikutuksia tällaisella tuella voi olla työvoiman käytön osalta, ottaen huomioon tilanteet, joissa tällainen tuki on enemmän kuin tarpeen.

  Iosif Matula (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Euroopan komissio myöntää huomattavia summia investointeihin, jotka liittyvät energiatehokkuuteen, uusiutuvan energian tuottamiseen sekä Euroopan laajuisten liikenneverkkojen ja energiaverkkojen rakentamiseen. Voimme varmistaa, etteivät EU:n tietyillä alueilla tapahtuneet kaasu- ja energiakriisit toistu tulevaisuudessa, vain toteuttamalla tällä alalla tervettä politiikkaa.

Yhdistämällä Euroopan kaikki kaasu- ja energiaverkot varmistetaan, että yhteisvastuuperiaatetta sovelletaan: jäsenvaltiot kykenevät tuomaan tai jopa viemään luonnonvaroja tavanomaisissa olosuhteissa, jopa kriisin aikana.

Tätä taustaa vasten jäsenvaltioiden on käytettävä rakennerahastojen tarjoamia rahoitusmahdollisuuksia toteuttaakseen hankkeita infrastruktuurin, energian ja ympäristön kaltaisilla aloilla.

Näiden hankkeiden laadun parantamiseksi ja niiden vaikutusten tehostamiseksi EU:n jäsenvaltioiden on käytettävä hyväkseen mahdollisimman paljon Euroopan komission tarjoamaa teknistä apua.

  Alexandru Nazare (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Olen iloinen siitä, miten nopeasti EU:n toimielimet ovat laatineet ratkaisuja nykyiseen talouskriisiin. Haluan kuitenkin korostaa muutamia asioita, joihin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Niistä ensimmäinen on energiainfrastruktuurihankkeiden rahoittaminen. Mielestäni on täysin väärä menettelytapa jakaa rahaa mahdollisimman moneen hankkeeseen, koska tähän liittyy se vaara, ettemme kykene rahoittamaan niiden loppuun viemiseksi tarvittavaa kokonaisbudjettia. Olen saanut hiljattain Nabucco-kaasuputkesta käytyjen keskustelujen perusteella sen vaikutelman, että leikimme tulella. Emme voi ilmoittaa käyttävämme Nabuccoon 250:tä miljoonaa euroa, sanoa sitten leikkaavamme rahoitusta 50 miljoonalla eurolla ja päättää lopuksi, että investointien pitäisikin olla kokonaan yksityisiä. Nabucco-hankkeen tuottamat hyödyt ovat kiistattomat, eikä meillä ole varaa vitkastella tässä asiassa poliittisista ja taloudellisista syistä.

Toiseksi katson, että meidän on vältettävä joutumista protektionismin valtaan, sillä tämä vaikuttaisi sisämarkkinoiden toimintaan. Vaikka kriisin vaikutukset EU:ssa ovatkin epätasaiset, meidän on reagoitava siihen yhtenäisellä tavalla, koheesiopolitiikan tavoitteiden ja sisämarkkinoiden periaatteiden mukaisesti. Katson, että meidän on ehdottomasti arvioitava näiden tarkistusten vaikutusta voidaksemme tehostaa vuosia 2014–2020 koskevan uuden rahoituskehyksen toimenpiteitä.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Koheesiopolitiikan osuus EU:n talousarviosta on kolmasosa. Se ei ole kriisinhallintaväline, mutta se on kuitenkin suurin reaalitalouteen tehtävien investointien lähde ja valtava tilaisuus erityisesti pysyvästi heikommassa asemassa oleville alueille. Haluan siksi kiinnittää huomiota siihen, että on löydettävä ratkaisuja, joilla varmistetaan alueiden parempi osallistuminen EU:n alakohtaiseen toimintaan.

Haluan korostaa, miten tärkeää nykyisessä poikkeuksellisessa taloustilanteessa on joustavoittaa rakennerahastojen käyttömahdollisuuksia. Mielestäni on myös hyvä laajentaa tukimahdollisuutta investointeihin, jotka kohdistuvat energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian käyttöön asuntotuotannossa sekä puhtaan teknologian aloihin.

  Sirpa Pietikäinen (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa esittelijä, hyvät kollegat, viime viikolla komissio luovutti neuvostolle talouskriisiä käsittelevän tiedonantonsa tämän kuun lopun neuvoston kokousta varten. Tämän lisäksi komissio esitti ensimmäisen arvionsa Euroopan talouden elvytyspaketin tuloksista. Komissio pitää alustavia tuloksia hyvinä ja arvioi, että kansalliset ja Euroopan tason elvytystoimet yhteen laskien elvytyksen kokonaisarvo tulee vastaamaan noin 3,3 prosenttia BKT:stä vuosina 2009–2010.

Onnittelen esittelijää erittäin ansiokkaan mietinnön laatimisesta. Pidän erityisen tärkeänä hänen painottamaansa tarvetta jäsenvaltioiden toimien koordinoimisesta. Protektionististen tendenssien herääminen on erittäin huolestuttavaa. Vaikka puheiden tasolla kaikki jäsenvaltiot vakuuttavat puhaltavansa yhteen hiileen, on toimien tasolla luettavissa jotain aivan muuta. On äärimmäisen tärkeää, että EU-johtajat tekevät päätöksensä nyt puheidensa pohjalta, eivätkä anna periksi protektionistisille paineille, jotka useassa maassa ovat kiistatta kovia.

EU:n tulee ottaa uusi, kunnianhimoinen askel Lissabonin strategian jatkoksi. EU tarvitsee elvytyspaketin, joka tukee uusia aloja kilpailukyvyn ja kasvun perustana. Mm. ekomodernisaatiolla, uusiutuviin energianlähteisiin ja tietotekniikkaan satsaamalla, on mahdollista saada aikaan myönteinen toimialamuutos.

Kriisi on myös mahdollisuus. Se on mahdollisuus järjestää uudelleen koko Euroopan laajuinen ja globaali finanssiarkkitehtuuri. Kriisi on myös mahdollisuus sysätä talouskasvu aivan uudelle, uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen perustuvalle tielle. Niin kutsuttu uusi vihreä diili tulee olla elvytyksen ja uuden kasvun perustana. Näin samalla, kun luomme työpaikkoja ja innovaatioita, vastaamme myös ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) EU:n talous kärsii maailmanlaajuisen rahoituskriisin seurauksista ja suurimmasta ja vakavimmasta taantumasta 60 vuoteen. Kriisi panee EU:n todella koetukselle. Se vaikuttaa yrityksiin ja samalla tavallisiin kansalaisiin ja heidän perheisiinsä. Monet elävät pelossa – he pelkäävät erityisesti menettävänsä työpaikkansa – ja odottavat EU:n pelastavan heidät.

EU ei voi olla vain 27 maan kansallisten etujen summa. Sen täytyy perustua yhteisvastuuseen ja siihen, että jäsenvaltiot ja alueet haluavat toteuttaa ohjelmatavoitteensa mahdollisimman nopeasti.

Talouskriisin aikaan meille pitäisi olla selvää, että meidän on keskityttävä Lissabonin tavoitteisiin, erityisesti työllisyyden alalla. Juuri koheesiopolitiikan rahoitusvälineitä on käytettävä tehokkaasti ja joustavasti kriisin aikana. EU:n koheesiopolitiikan määrärahat vuosiksi 2007–2013 voivat auttaa merkittävällä tavalla saavuttamaan EU:n uudistetun, kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän Lissabonin strategian tavoitteet, jotka saattavat yhteen tavalliset kansalaiset, yritykset, infrastruktuurin, energia-alan, tutkimuksen ja innovoinnin. Meidän on parannettava koordinointia ja luovuttava protektionismista ja kaikenlaisesta kansankiihotuksesta. Meidän on käynnistettävä uudelleen pääomavirrat ja pääomansiirrot.

Katson vakaasti, että investoinnit innovointiin, uuteen teknologiaan ja ekologisiin innovaatioihin tarjoavat uusia tilaisuuksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta voimme reagoida tehokkaasti nykyiseen rahoituskriisiin. Meidän on poistettava kaikki esteet ja luotava todelliset uusiutuvan energian sisämarkkinat.

  Katrin Saks (PSE) , kirjallinen. – (ET) Haluan kiittää esittelijää, jäsen Ferreiraa, merkityksellisestä ja oikea-aikaisesta mietinnöstä. Nykyisissä kriisiolosuhteissa on ratkaisevan tärkeää, että käytettävissä olevia varoja hyödynnetään kunnolla. On ikävää, että valtaosa niistä jäsenvaltioista, joilla on oikeus saada rakenne- ja koheesiorahastoista tukea uusissa rahoitusnäkymissä, ei ole kyennyt käyttämään näitä varoja. Tämä koskee myös kotimaatani Viroa. Tähän on useita syitä. Ensimmäinen suuri ongelma on jäsenvaltioiden oma hallintokapasiteetti. Jäsenvaltiot voisivat tehdä tällä alalla paljon itse, ja ne voisivat kehittää hallintonsa toimintaa. Toinen syy on lähtöisin Euroopan unionista. EU:n on tärkeää joustavoittaa ehtoja. Esimerkiksi ohjelmiin, joissa menot on maksettava etukäteen ja jotka rahoitetaan sitten jälkikäteen, liittyy ongelmia. Näiden menojen maksamiseksi on nyt vaikeaa saada lainaa. Siispä se, mitä Euroopan komissio aikoo tehdä ennakkomaksujen suhteen, on hyvin tärkeä kysymys. Myös nykyisten sääntöjen mukainen osarahoitusosuus on tärkeä asia – tällä alalla pitäisi harkita joustavuuden lisäämistä. Kolmas tärkeä seikka on valvontamekanismi: nykyinen byrokratia on selvästikin tehotonta.

Kiitos mietinnöstä.

  Theodor Dumitru Stolojan (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Joidenkin jäsenvaltioiden, kuten Baltian maiden, Romanian ja Unkarin tapauksessa rahoituskriisi ja maailmanlaajuinen taantuma ovat korostaneet rakenteellisia epätasapainoja, jotka ovat kasvaneet nopeasti talouskasvun aikoina ja perustuvat suorien ulkomaisten sijoitusten ja ulkoisten lainojen virtoihin.

EU:n talouden elvytyssuunnitelmassa on otettava huomioon se, että nämä maat tarvitsevat huomattavan määrän ulkoista rahoitusta voidakseen kattaa tavara- ja palvelukaupan vajeen. Ellei tällaista ulkoista rahoitusta saada, kyseiset maat joutuvat toteuttamaan valtavia, äkillisiä mukautustoimia, jotka pyyhkäisevät pois aiempina vuosina hankitut sosiaalietuudet, heikentävät EU:n koheesiota ja voivat jopa vaarantaa alueen vakauden.

Neuvoston ja Euroopan komission on ehdottomasti löydettävä ratkaisuja tarvittavan ulkoisen rahoituksen saamiseksi. Kyseiset jäsenvaltiot, jotka voittavat aikaa ulkoisen rahoituksen avulla, vastaavat puolestaan rakenteellisten uudistusten toteuttamisesta syntyneen epätasapainon korjaamiseksi.

  Margie Sudre (PPE-DE) , kirjallinen. – (FR) Aluepolitiikka on reaalitalouteen tehtävien eurooppalaisten investointien suurin lähde. Sen rahoituksen nopeuttaminen ja yksinkertaistaminen voi auttaa elvyttämään taloutta, kun kohdealueille vapautetaan likvidejä varoja.

Komission ehdottamat nopeammat, joustavammat, kiinteämääräiset ja kertaluonteiset maksut mahdollistavat hankkeiden välittömän täytäntöönpanon infrastruktuurin, energian ja ympäristön aloilla.

Kansallisten ja alueellisten viranomaisten on tartuttava näihin tilaisuuksiin ja hyödynnettävä tehokkaasti rakennerahastoja lisätäkseen työllisyyttä, tukeakseen pk-yrityksiä, edistääkseen yrittäjyyttä ja tukeakseen työhön liittyvää koulutusta, ja samalla niiden on osallistuttava rahoitukseen osarahoitussääntöjen mukaisesti, jotta kohdennetut varat voidaan käyttää kokonaan.

Kehotan Ranskan merentakaisten departementtien alueneuvostoja ja lääninhallituksia, jotka toimivat rakennerahastojen hallintoviranomaisina, ennakoimaan näitä muutoksia, jotta niiden alueellisissa ohjelmissa keskityttäisiin suoraan hankkeisiin, joilla on parhaat mahdollisuudet lisätä kasvua ja luoda työpaikkoja.

Ranskan merentakaisten departementtien nykyisen levottomuuden ja Réunionin saaren protestiliikkeen vuoksi meidän on tarkasteltava mahdollisuutta toteuttaa uudenlaisia, alkuperäisiä kehitysaloitteita ja käytettävä kaikkia käytettävissämme olevia, myös Euroopan unionin tarjoamia kannustimia.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), kirjallinen. – (RO) Joulukuussa 2008 annetussa komission tiedonannossa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta luetellaan alueet, joille EU investoi tulevina lähivuosina turvatakseen talouskasvun ja suojellakseen työpaikkoja. Ne ovat pk-yrityksille EIP:n kautta maksettava, arviolta 30 miljardin euron suuruinen tuki, Euroopan laajuisia energiaverkkoja ja laajakaistaa hyödyntäviä yhteyksiä koskevien, noin viiden miljardin euron infrastruktuuri-investointien nopeuttaminen rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi sekä tutkimus ja innovointi.

Näitä toimenpiteitä on tuettava säädösehdotuksin, joilla myös turvataan määrärahat. Tammikuussa 2009 annetussa asetusehdotuksessa, joka koskee energiahankkeiden rahoittamista osana Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa, ei esitetä määrärahoja rakennusten energiatehokkuuden lisäämistä varten. Katson, että EU toimii väärin, ellei se tue tämän talouskriisin aikana ensisijaisia hankkeita taloudellisesti. Rakennusten energiatehokkuus on ala, joka voi luoda EU:ssa karkeasti arvioiden 500 000 työpaikkaa, parantaa kansalaisten elämänlaatua ja tukea kestävää kehitystä edistämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Katson henkilökohtaisesti, että nykyinen komissio tekee virheen, ellei se tue rakennusten energiatehokkuuden lisäämistä toteuttamalla rahoitustoimia ja käyttämällä rahoitusvälineitä, toteuttamalla sopivia verotoimenpiteitä ja antamalla vahvaa poliittista viestiä EU:ssa.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme nyt talouden elvytyssuunnitelmasta suhteessa Lissabonin strategian painopisteisiin. Vaikka strategiaa koskevasta ilmoituksesta on kulunut monta vuotta, voimme havaita, ettei sitä ole toteutettu. Toisin sanoen tuotamme asiakirjoja, joita emme näe pantavan täytäntöön. Tämän vahvistaa tietty tapa, josta on tullut Euroopan parlamentissa sääntö – se, että kansalaiset hukutetaan säädöksiin, jotka vaikeuttavat monissa tapauksissa heidän elämäänsä eivätkä vaikuta merkittävästi heidän elintasoonsa.

Lisäksi paheneva talouskriisi osoittaa, että Euroopan komissio ja neuvosto ovat menettäneet täysin kosketuksensa yhteiskunnan päivittäisiin ongelmiin. Komissiolla ei ole pohjimmiltaan todellista toimintasuunnitelmaa, jolla vastata kasvavaan kriisiin. Jokainen voi huomata, että yksittäiset maat ryhtyvät pelastustoimenpiteisiin itse ja etteivät keskitetysti hallitut viidensadan miljoonan euron markkinat kykene vaikuttamaan kunnolla näin suureen kriisiin.

Viime vuosina Itä-Euroopan maille on sanottu, että niiden pitäisi yksityistää pankkinsa eli että niiden pitäisi asettaa ne länsieurooppalaisten pankkien alaisuuteen. Naiiveina ne tekivät niin, ja nyt juuri samat pankit keinottelevat ja tuhoavat EU:n uusien jäsenvaltioiden talouksia.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE