Puhemies. – (IT) Esityslistalla on seuraavana Katerina Batzelin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0094/2009) elintarvikkeiden hinnoista Euroopassa (2008/2175(INI)).

  Katerina Batzeli, esittelijä. − (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää varjoesittelijöitäni maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa sekä myös toimivaltaisia neljää Euroopan komission komiteaa, joiden kanssa teimme perusteellista yhteistyötä tämän mietinnön laatimiseksi.

Arvoisa komission jäsen, haluaisin aluksi esittää hyvin yksinkertaisen kysymyksen: kun kuluttajat menevät supermarketteihin ostamaan maitoa tai jogurttia, minkä vuoksi he sitä ostavat? Maidon ja jogurtin vai tölkin ja purkin vuoksi? Esitän teille tämän kysymyksen, koska kuluttajille on onnistuttu taitavasti välittämään mielikuva ja käsitys siitä, että heidän ostamassaan elintarvikkeessa sitä jalostaneesta, markkinoineesta ja kuljettaneesta yrityksestä on tullut varsinaista maataloustuotetta tai raaka-ainetta tärkeämpi. Noin 15 vuotta sitten maataloustuottajan osuus tuotteen lopullisesta hinnasta oli noin 50 prosenttia; nykyisin se on enintään 20 prosenttia.

Maataloustuottajista, sekä maanviljelijöistä että karjankasvattajista, on tullut kuluttajille "nimettömiä". Maataloustuottajien neuvotteluvoima on kaukana siitä roolista, joka heille pitäisi kuulua, kun puhutaan paitsi lopullisesta hinnasta mutta myös lopullisten tuotteiden laadun ja ravintoaineiden säilyttämisestä.

Me emme pyri piirtämään rajoja tai luokittelemaan toimitusketjun tuotantosektoreita, maanviljelijöitä, valmistajia, tukku- ja vähittäiskauppiaita "hyviin", "pahoihin" ja "rumiin", koska uskoakseni me emme elä "Villin Lännen" yhteiskunnassa ja taloudessa; minun mielestäni me elämme Euroopan unionin sisämarkkinoiden säännöksiin perustuvassa taloudessa, jossa markkinat tarjoavat mahdollisuuden kasvuun ja kilpailuun, jos toiminta on avointa, mutta jossa markkinoilta häädetään tai poistetaan tuottajat ja taloudelliset toimijat, joiden toiminta markkinoilla on epäoikeudenmukaista ja hämärää.

Kysymyksellä, jota näin ollen joudumme käsittelemään täällä tänään ja tulevaisuudessa, on kaksi puolta:

– ensiksi kuluttajien ja tuottajien lähentyminen elintarvikealan laatupolitiikan ansiosta sekä vahvistamalla ja suunnittelemalla yhdessä tapoja, joilla parannettaisiin kuluttajien suoraa yhteyttä maataloustuotannon aloihin ja maataloustuottajiin;

– toiseksi tuottajien ja kuluttajien tulojen turvaaminen – enkä tarkoita tällä niiden määrittämistä – avoimella hintapolitiikalla, johon sisältyy pakollisia järjestelyjä välittäjinä toimivien tuotantoalojen valvomiseksi ja ohjaamiseksi koko toimitusketjussa.

Tietysti me tarkoitamme tällä pääasiassa paikallisella ja kansallisella tasolla toimivia pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä Eurooppaan sijoittautuneita suuria emo- ja tytäryhtiöitä ja työntekijöitä, joiden on toimittava avoimien sisämarkkinoiden ehtojen mukaisesti eikä kartellien ja oligopolien tyyppisten taloudellisten järjestelyjen ehtojen mukaisesti.

Tästä syystä nykyisessä tilanteessa, jossa (muun muassa):

- todelliset tuottajahinnat alenevat huolestuttavasti;

- kuluttajahinnat ovat lähes 5–10-kertaiset tuottajahintoihin verrattuna ja kuluttajahinnat pysyvät hyvin korkeina inflaation alenemisesta huolimatta;

- vähittäiskaupan ja muiden jalostusyritysten keskittymisaste on nelinkertaistunut viiden viime vuoden aikana ja keskittyminen kiihtyy talouskriisin sekä pienten, keskisuurten ja paikallisten yritysten konkurssien seurauksena, mikä vain vaikeuttaa entisestään tuottajien, yritysten ja kuluttajien välisiä neuvotteluja;

- toimintaketjun ja sen käytäntöjen häiriöt vaarantavat selvästikin terveen kilpailun,

on täysin välttämätöntä ottaa käyttöön koordinoitu eurooppalainen suunnitelma ja integroituja toimia, jotka kattavat elintarvikealan maatilalta pöytään. Ei olisi liioiteltua, jos komissio rahoitusjärjestelmän sääntelyn ja valvonnan jälkeen puuttuisi seuraavaksi elintarvikealaan, joka lisäksi on suoraan yhteydessä rahoitussektorilla esiintyvään keinotteluun.

Kansalaisista tuntuu, että perheenemännän ostoskoria sääntelevät toimitusketjut, tuotantoteollisuus ja vähittäiskauppa valtion ja Euroopan unionin tulopolitiikan sijasta.

Näin ollen uskon, että äänestämällä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön puolesta ja odottamalla Euroopan unionin lopullisia ehdotuksia tästä asiasta, me puutumme ikuisiin ongelmiin elintarvikemarkkinoilla, joiden on myös vuorostaan toimittava puolueettomasti Euroopan kansalaisten, eurooppalaisten maanviljelijöiden ja kehitysmaiden hyväksi ja luotava turvallisuuden tunnetta markkinoiden lakeihin ja instituutioihin.

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Haluaisin aivan ensiksi kiittää Katerina Batzelia sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä, jotka laativat tämän mietinnön. Keskustelemme tästä aiheesta hyvin vaikeana aikana, joka on ratkaiseva Euroopan unionin elintarvikealan toimitusketjulle.

Kuten te kaikki tiedätte, taantuma on hidastanut äkillisesti useimpien talouden alojen toimintaa Euroopan unionissa. Maatalousalalla hinnat ovat todellakin romahtaneet, mikä kyseenalaistaa vakavalla tavalla maatilojen tulot. Tilanne on erityisen vaikea korkean lisäarvon aloilla, kuten liha- ja maitotuotteiden aloilla.

Tehokas työskentely on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeää elintarvikealan toimitusketjulle, jos haluamme lieventää kriisin vaikutuksia maatilojen tuloihin ja varmistaa, että kuluttajat voivat hankkia kohtuuhintaisia elintarviketuotteita. Tästä syystä elintarvikkeiden toimitusketju ja elintarvikehinnat pysyvät etusijalla komission huolenaiheissa.

Lisäksi rakenteellisten tekijöiden analyysi osoittaa, että saamme pelätä maatalouden raaka-aineiden hintojen nousun jatkuvan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Elintarvikkeiden toimitusketjun toimintaa tehostamalla meidän pitäisi pystyä tulevaisuudessa estämään vastaavanlainen elintarvikehintojen voimakas nousu sekä hillitsemään kuluttajahintojen epävakautta. Jaan useimmat mietinnössä esitetyt huolenaiheet, jotka koskevat tarvetta parantaa elintarvikkeiden toimitusketjun toimintaa kokonaisuudessaan. Erityisesti on tarpeen lisätä koko toimitusketjun avoimuutta, jotta tehostetaan kuluttajien tiedotusta ja parannetaan lisäarvon jakamistapaa kaikkialla toimitusketjussa.

Viime vuodesta lähtien komissio on ottanut käyttöön lukuisia aloitteita, joiden tarkoituksena on parantaa elintarvikkeiden toimitusketjun toimintaa. Tämän seurauksena elintarviketeollisuuden kilpailukykyä käsittelevä korkean tason ryhmä on äskettäin laatinut joukon strategisia suosituksia. Lisäksi viime vuonna julkaistiin vihreä kirja maataloustuotteiden laadusta.

Joulukuussa hyväksytyssä tiedonannossa elintarvikkeiden hinnoista komissio ehdottaa myös etenemissuunnitelman muodossa useita ratkaisuja elintarvikkeiden toimitusketjun toiminnan parantamiseksi Euroopassa. Kyseisen etenemissuunnitelman täytäntöönpanossa on ehdottomasti edistyttävä. Erityisesti meidän on päästävä eteenpäin elintarvikkeiden toimitusketjua ja elintarvikehintoja käsittelevän pysyvän eurooppalaisen seurantakeskuksen perustamisessa. Toimittamalla luotettavia tietoja hinnoista ketjun eri päiden välillä me voimme auttaa torjumaan avoimuuden puutetta, samalla kun opimme ymmärtämään paremmin ketjun toimintatapaa.

Meidän on myös päästävä eteenpäin analyysissä, joka koskee lisäarvon jakautumista toimitusketjussa. Kiinnitän erityistä huomiota tähän aiheeseen. Kuten elintarvikehintoja koskevassa tiedonannossa todetaan, neuvotteluvoimaa koskeva epätasapaino maataloustuottajien ja toimitusketjun muiden osien välillä vaikuttaa vakavalla tavalla tuottajien voittomarginaaleihin maatalousalalla. On sanomattakin selvää, että meidän olisi ensimmäiseksi ponnisteltava selkeyttääksemme lisäarvon jakautumista koskevaa kysymystä ja parantaaksemme sen ymmärtämistä neuvotteluvoimaa koskevan tasapainon palauttamiseksi koko toimitusketjuun. Tässä yhteydessä olisi painotettava, että Euroopan unionin elintarvikeketjun kilpailuvoimaa ei voida rakentaa ketjun joidenkin osien kustannuksella. Elintarviketuottajille ja maatalous- ja elintarviketeollisuuden vähittäismyyjille on välttämätöntä, että he voivat jatkossakin luottaa kestävään ja kilpailukykyiseen maataloustuotantoympäristöön Euroopan unionissa.

Olen vakuuttunut siitä, että kun komission ehdottama etenemissuunnitelma saadaan täysimääräisesti toteutettua, se tarjoaa meille mahdollisuuden vastata useimpiin Katerina Batzelin mietinnössä esitettyihin kysymyksiin ja huolenaiheisiin.

  Puhemies. – (IT) Esittely on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 26. maaliskuuta 2009.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Roselyne Lefrançois (PSE), kirjallinen. – (FR) Mietinnössä, josta meidän on tehtävä torstaina päätös, pyritään esittämään käytännöllisiä vastauksia miljoonien kohonneista elintarvikehinnoista kärsivien kansalaistemme ongelmiin.

Ostovoiman heikentyessä Euroopassa parlamentin oli tärkeää tehdä päätös ongelmasta, jonka ratkaisut ovat kuitenkin tunnettuja. Tosiasiassa elintarvikkeiden toimitusketjun alku- ja loppupään välillä hintojen ero voi olla jopa yhden suhde viiteen, ja markkinoiden ongelmat on ratkaistava, jotta taataan kuluttajille kohtuulliset hinnat ja viljelijöille asianmukaiset tulot, vaikka liberaalit yhä kieltäytyvätkin myöntämästä tätä. Olen itse esittänyt, että tekstissä vahvistetaan markkinoiden sääntelyvälineiden – jotka meneillään olevan kriisin vuoksi ovat tarpeellisempia kuin koskaan – merkitys.

Jotta varmistetaan, että "kohtuullisesta hinnasta" ei tulisi "heikkolaatuisen tuotteen" synonyymia, olen kuitenkin kehottanut lisäämään mietintöön käsitteen luonnonmukaiselle tuotannolle tarkoitetuista kannustimista. Kuluttajien kannalta on toivottavaa, että he pystyvät saamaan hyvälaatuisia tuotteita kohtuuhintaan, ja tämä on mahdollista tämäntyyppiselle maataloustuotannolle tarkoitettuja taloudellisia kannustimia koskevan kunnianhimoisen politiikan ansiosta.

  Maria Petre (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Elintarvikkeiden hinnat ovat hiljattain nousseet erittäin jyrkästi. Tähän on kaksi syytä: ensiksi maailmanlaajuinen maatalous- ja elintarviketuotteiden kriisi ja toiseksi markkinoiden keskittyminen, joka on kasvanut vuoden 1990 21,7 prosentista nykyiseen 70 prosenttiin.

Kuluttajien maksamat hinnat ovat keskimäärin viisi kertaa tuottajien maksamia hintoja korkeammat. Supermarkettiketjut pakottavat usein toimittajat toimimaan epäoikeudenmukaisissa olosuhteissa ja vaikeuttavat viljelijöiden ja pienten toimittajien pääsyä markkinoille.

Kannatan Euroopan komission ajatusta eurooppalaisen markkinoiden seurantajärjestelmän perustamisesta. Kannatan myös Euroopan kilpailuverkkoa.

Maaseudun kehittämistä koskevasta ohjelmasta olisi myönnettävä enemmän varoja tuottajien hyväksi.

"Lähituotteita" koskevan käsitteen tarkistaminen ja perinteisille elintarvikemarkkinoille suunnatun tuen tehostaminen kuuluvat ratkaisuihin, joita kannatan voimakkaasti.

  Theodor Dumitru Stolojan (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Olen tyytyväinen Katerina Batzelin mietintöön, jossa tuodaan esiin supermarkettien elintarvikehintojen ja tuottajille maksettavien hintojen väliset suuret erot. Tämä on valitettavasti todellisuutta myös Romaniassa ja muissa senkaltaisissa maissa, joissa elintaso on huomattavasti eurooppalaista keskitasoa alhaisempi.

Jos me hylkäämme kaikenlaiset hintasääntelyä koskevat ehdotukset, joudumme pakostakin huomaamaan, että supermarkettien neuvotteluvoima on aivan liian suuri tuottajiin verrattuna. Myös tällä alalla meidän on toteutettava määrätietoisia toimia kilpailun ja kuluttajien suojeluun tähtäävän politiikan yhteydessä.