Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2008/2199(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0114/2009

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0114/2009

Keskustelut :

PV 23/03/2009 - 14
CRE 23/03/2009 - 14
PV 25/03/2009 - 7
CRE 25/03/2009 - 7

Äänestykset :

PV 26/03/2009 - 4.7
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2009)0193

Puheenvuorot
Keskiviikko 25. maaliskuuta 2009 - Strasbourg EUVL-painos

7. Transatlanttisten suhteiden tila Yhdysvaltojen vaalien jälkeen (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. (IT) Esityslistalla on seuraavana Francisco José Millán Monin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö (A6-0114/2009) transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltojen vaalien jälkeen (2008/2199(INI)).

 
  
MPphoto
 

  Francisco José Millán Mon, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää varjoesittelijöitä, etenkin Adrian Severiniä, Alexander Graf Lambsdorffia ja Joost Lagendijkia, sekä ulkoasiainvaliokuntaa ja lausuntojen valmistelijoita José Manuel García-Margalloa ja Godelieve Quisthoudt-Rowohlia. Kiitän heitä kaikkia heidän yhteistyöstään tämän Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisiä suhteita koskevan mietinnön laatimisessa.

Tällä tavoin olemme onnistuneet saamaan aikaan tärkeää aihetta käsittelevän mietinnön, josta vallitsee laaja yksimielisyys. Näin ollen mietintö, josta huomenna äänestämme, lähettää Euroopan parlamentilta vahvan ja vakuuttavan viestin hyvin otolliseen aikaan. Syy siihen, että pidän tätä aihetta tärkeänä, on se, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat selvästi kaksi hyvin merkittävää maailmanlaajuista toimijaa, joiden on syytä tehdä tiivistä yhteistyötä, kuten samat periaatteet ja arvot ja monia yhteisiä etuja jakavien toimijoiden kuuluu.

Mietinnön keskeinen viesti on, että nyt on hyvin otollinen aika vahvistaa transatlanttisia suhteita. Tähän on kolme perustavanlaatuista syytä. Ensimmäinen niistä on Yhdysvaltojen uusi hallinto, joka on pragmaattinen ja tietää, että mikään valtio ei voi voittaa globaaleja haasteita yksin, ja joka on herättänyt suuria odotuksia suuren yleisön keskuudessa Euroopassa ja koko maailmassa. Toinen syy on entistä vahvempi Euroopan unioni, jolla on paremmat valmiudet ulkoisiin toimiin kuin vuonna 1995, jolloin uudesta transatlanttisesta toimintaohjelmasta sovittiin; lisäksi sillä on pian tukenaan Lissabonin sopimuksen ulko- ja puolustuspoliittiset välineet. Kolmas syy on uusi toimintaympäristö, jossa on talouskriisin ja ilmastonmuutoksen kaltaisia maailmanlaajuisia haasteita eikä enää pelkästään sotilaallisia haasteita, kuten ennen oli.

Uusien haasteiden kohtaamisessa Yhdysvalloille on paljon hyötyä Euroopan unionin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Tätä transatlanttista suhdetta olisi vahvistettava kahden ulottuvuuden suhteen: institutionaalisen ulottuvuuden sekä fyysisen ulottuvuuden, johon sisältyy käytännön yhteistyö. Meidän olisi hyödynnettävä Lissabonin sopimusta vahvistaaksemme institutionaalisia rakenteita: yhden sijasta kaksi vuosittaista huippukokousta, joihin Eurooppa-neuvoston uusi pysyvä puheenjohtaja osallistuu; uusi transatlanttinen poliittinen neuvosto, jossa joka kolmas kuukausi kokoontuvat korkea edustaja – ja komission varapuheenjohtaja – sekä Yhdysvaltojen ulkoministeri; lainsäätäjien vuoropuhelun päivittäminen transatlanttiseksi edustajakokoukseksi; sekä transatlanttisen talousneuvoston kehittäminen. Kaikilla näillä parannuksilla koordinoinnista saadaan intensiivisempää ja tehokkaampaa; ne tulisi yhdistää uudeksi transatlanttiseksi assosiaatiosopimukseksi, ja neuvottelut olisi aloitettava Lissabonin sopimuksen tullessa voimaan.

Mietinnön toisena tavoitteena on tehostaa käytännön yhteistyötä. Tämä edellyttää sellaisen ohjelman laatimista, jolla käydään yhteistoimin käsiksi moniin haasteisiin ja konflikteihin sekä kahdenvälisiin kysymyksiin. Tällaisen yhteisen ohjelman aikaansaamiseksi neuvoston ja komission olisi lähikuukausina lisättävä yhteydenpitoaan Washingtonin uuteen hallintoon. Kuten ryhmäni jättämässä tarkistuksessa todetaan, olen tästä syystä tyytyväinen Prahassa 5. huhtikuuta järjestettävään huippukokoukseen, johon presidentti Obama osallistuu.

Mietinnössä luetellaan useita globaaleja haasteita, joihin Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin olisi pyrittävä saamaan aikaan yhteinen lähestymistapa. Näitä ovat esimerkiksi talouskriisi, käytännön monenvälisyys, johon osallistuu kehittyviä maita, kehityksen vuosituhattavoitteet, ilmastonmuutos, ihmisoikeuksien edistäminen ja niin edelleen. Siinä mainitaan myös useita alueellisia kysymyksiä, joissa meidän olisi toimittava koordinoidusti; näitä ovat Lähi-idän kaltaiset konfliktit sekä Iranin ja Afganistanin ydinaseohjelmat. Myös suhteet Venäjään ja Latinalaiseen Amerikkaan mainitaan. Aseriisunta ja turvallisuus ovat myös aloja, joilla koordinointia on syytä parantaa, ja niihin sisältyy terrorismin vakavan uhan torjunta, jonka yhteydessä on noudatettava tiukasti kansainvälistä oikeutta ja ihmisoikeuksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, mietinnössä viitataan myös tiettyihin oikeus- ja sisäasioiden alaan kuuluviin kahdenvälisiin kysymyksiin, kuten viisumeita koskevaan ongelmaan. Siinä painotetaan myös, että transatlanttisella kumppanuudella on oltava kansalaisyhteiskunnan ja etenkin nuorten laaja tuki. Mietinnössä käsitellään myös talous- ja kauppasuhteita, ja siinä painotetaan, että meidän on edistyttävä transatlanttisten markkinoiden yhdentämisessä. Olen luonnollisesti sisällyttänyt mietintöön monia näitä kysymyksiä koskevia talous- ja raha-asioiden valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan ehdotuksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, uskon, että hyväksymällä mietinnön huomenna parlamentti lähettää selkeän viestin. Me vaadimme Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteiden vahvistamista myös institutionaalisella tasolla. Uskon, että suhteiden vahvistaminen hyödyttää molempia osapuolia sekä koko kansainvälistä yhteisöä.

 
  
MPphoto
 

  Alexandr Vondra , neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että olen hieman myöhässä täällä pidetyn valiokuntien puheenjohtajakokouksen vuoksi. Itse asiassa tulin vasta tänä aamuna Washingtonista. Kiitän teitä kutsusta osallistumaan tähän tärkeään ja ajankohtaiseen keskusteluun transatlanttisista suhteista ja erityisesti esittelijä Francisco José Millán Monia arvokkaasta ja laajasta mietinnöstä, jonka luin matkallani hyvin kiinnostuneena. Mietinnössä on paljon asioita, joihin puheenjohtajavaltio ja neuvosto voivat yhtyä.

Poliittisesta taustastamme riippumatta me kaikki tiedämme, että transatlanttiset suhteet ovat Euroopan tulevaisuuden kannalta elintärkeät. Kuuden vuosikymmenen ajan luja transatlanttinen kumppanuus on ollut Euroopan ja Pohjois-Amerikan sekä koko maailman rauhan, vakauden ja vaurauden johtava voima. Väitän, että tämä ei ole vain historiaa. Tämä on paras mahdollinen toimintaohjelma myös 2000-luvulla. Transatlanttisten suhteiden avulla voimme yhdessä saavuttaa tuloksia, joihin kumpikaan kumppaneista ei yksin pääsisi. Lainaan tässä yhteydessä varapresidentti Joe Bideniä, joka ensimmäisellä vierailullaan Münchenissä totesi selvästi, että Amerikka tarvitsee Eurooppaa ja Eurooppa tarvitsee Amerikkaa. Uskon, että me voimme ymmärtää täysin tällaisen lausunnon. Kun olemme samaa mieltä, voimme määrätä globaalin asialistan. Jos olemme eri mieltä, mitään asioita on vaikea viedä eteenpäin, joten transatlanttisten suhteiden avulla voimme saada yhdessä aikaan tuloksia, joihin emme voi päästä yksin.

Yhdysvaltojen viime marraskuussa pidetyt presidentinvaalit herättivät täällä Euroopassa ennennäkemättömästi innostusta, odotuksia ja mielenkiintoa. Tämä johtuu siitä, että Yhdysvaltojen presidentin valinta on eurooppalaisille tärkeä asia. Presidentti Obama on ilmoittanut uudesta lähestymistavasta edessämme oleviin ongelmiin. Monet Euroopassa pitivät tätä muutosta ja muutoksen henkeä houkuttelevana. Molemmin puolin Atlanttia syntyi suuria odotuksia. Nämä odotukset muodostavat mahdollisuuden keskinäiselle yhteistyöllemme hetkenä, jolloin sitä kipeimmin tarvitsemme. Niiden kanssa on kuitenkin oltava varovainen, sillä mikään ei voi vahingoittaa suhteitamme enemmän kuin täyttymättömät toiveet – ja mitä suurempia toiveet ovat, sitä vaikeampi niitä on täyttää.

Uusi hallinto on aloittanut tarmokkaasti. Presidentin toimintaohjelma on odotetusti painottunut paljolti talous- ja rahoituskriisiin. Nopeat päätökset Guantánamosta – keskustelimme asiasta täällä vain muutama viikko sitten –, Lähi-itää koskevan sitoumuksen vahvistaminen sekä 31. toukokuuta Haagissa pidettävän Afganistania käsittelevän konferenssin koollekutsuminen ovat olleet rohkaisevia merkkejä. Kaikki nämä aloitteet ovat sitä, mitä monet Euroopassa ovat vaatineet.

Yhdysvaltojen kanssa käytävä vuoropuhelu on saanut uutta elinvoimaa. Uuteen hallintoon pitämistäni yhteyksistä, muun muassa tapaamisistani varapresidentti Joe Bidenin ja ulkoministeri Hillary Clintonin kanssa täällä Brysselissä, on käynyt selväksi, että Yhdysvallat haluaa muuttaa EU:n ja meidän kumppaniemme kanssa käymänsä vuoropuhelun sävyä. Olen tyytyväinen näitä ensimmäisiä yhteyksiä leimanneeseen käytännönläheiseen lähestymistapaan.

Vaikka äänensävyn muuttaminen on tärkeää, se ei tietenkään sinänsä tuota konkreettisia tuloksia. Jos aiomme tehdä rakentavaa yhteistyötä, meidän on yhdessä tarkistettava poliittiset prioriteettimme ja arvioitava uudelleen transatlanttisen kumppanuuden toimintatapa. Mietintönne on arvokas panos tähän prosessiin. Prosessi alkoi EU:n puolelta viime vuonna, kun ulkoministerit keskustelivat transatlanttisista suhteista kahdessa epävirallisessa kokouksessa Avignonissa ja Marseillessa. Mielestäni puheenjohtajavaltio Ranska, joka oli asiassa aloitteellinen, sekä Portugali, jonka panos myös oli merkittävä, ansaitsevat tässä yhteydessä kiitoksen. Tätä prosessia on jatkettava tulevina kuukausina. Tähän tarjoutuu ensi viikolla erinomainen tilaisuus valtioiden ja hallitusten päämiesten epävirallisessa tapaamisessa Yhdysvaltojen presidentin kanssa Prahassa. Transatlanttinen suhde on rikas ja monimuotoinen ja kattaa monia politiikanaloja. En voi käsitellä niitä kaikkia, mutta korostan tässä niitä, joista erityisesti haluaisimme keskustella tulevassa kokouksessa Prahassa.

Ensinnäkin energiavarmuus ja ilmastonmuutos. Nämä toisiinsa liittyvät kysymykset aiheuttavat huolta hyvin monille eurooppalaisille. Energiavarmuus on keskeinen ensisijainen tavoite, johon on pyrittävä laaja-alaisella strategialla, joka kattaa energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisen sekä energiatoimitusten, energianlähteiden ja jakelureittien monipuolistamisen. EU:n ja Yhdysvaltojen olisi aina kun mahdollista ja tarpeen tehtävä yhteistyötä näillä aloilla ja edistettävä yhteistä ohjelmaa. Ilmaston osalta tämä vuosi on ratkaiseva. Kööpenhaminassa joulukuun lopulla pidettävä Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutoskonferenssi tarjoaa historiallisen tilaisuuden tarkistaa ja laajentaa sitovien kansainvälisten tavoitteiden soveltamista ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

EU on laatinut kunnianhimoisia energia-alaa ja ilmastonmuutosta koskevia sitoumuksia konferenssia silmällä pitäen. Presidentti Obaman ilmastonmuutokseen liittyvät lausunnot ja nimitykset näyttäisivät viittaavan huomattavaan politiikan muutokseen, mutta tässä on vielä paljon kovaa työtä jäljellä. Yhdysvaltojen tuki tässä asiassa on luonnollisesti erittäin tärkeä, mutta se ei riitä. Meidän on varmistettava myös Kiinan kaltaisten edistyneiden kehitysmaiden tuki.

Toiseksi, talous- ja rahoituskriisi. Nykyinen kriisi on vakava ja maailmanlaajuinen, ja se edellyttää vahvaa poliittista vastausta kaikilla tasoilla koko maailmassa. EU:lla ja Yhdysvalloilla on tässä yhteydessä erityinen vastuu sekä niiden toteuttamien sisäisten toimien että kansainvälisen yhteistyön suhteen. Meidän on tehtävä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa varmistaaksemme, että saamme aikaan koordinoituja vastatoimia nykyiseen maailmanlaajuiseen kriisiin ja talousongelmiin. Meidän on tehtävä yhteistyötä rahoitusjärjestelmän valvontaa ja kansainvälisten rahoituslaitosten uudistusta koskevien kysymysten ratkaisemiseksi. Meidän on myös koordinoitava kasvun ja työllisyyden lisäämistä koskevat toimemme. Meidän on varmistettava, että valitsemamme toimintatavat sopivat yhteen eivätkä vääristä kilpailua transatlanttisilla markkinoilla. Suuri osa tästä tapahtuu G8:n ja G20:n kaltaisissa ryhmissä, etenkin G20-huippukokouksessa Lontoossa, josta presidentti Obama aloittaa Euroopan-vierailunsa. On kuitenkin selvää, että transatlanttinen suhde on ratkaisevassa asemassa laajemman globaalin toimintasuunnitelman laatimisessa.

Kolmanneksi, Afganistan on hyvin tärkeä kysymys niin Euroopalle kuin Yhdysvalloille. Tämä on yhteinen ongelma – sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa tehtyjen terrori-iskujen juuret ovat tällä alueella. Euroopan poliittisilla johtajilla on tärkeä – ja vaikea – tehtävä selittää kansalaisilleen, että näiden omaa turvallisuutta on varjeltava Kabulissa. Afganistan oli myös pääaihe EU:n troikan epävirallisessa tapaamisessa varapresidentti Bidenin kanssa Brysselissä 10. maaliskuuta. Varapresidentti toivoi, että Afganistan pysyy EU:n asialistan kärjessä. Hän ilmaisi selvästi, että Yhdysvallat ei kaipaa vain tukeamme yleiselle Afganistania koskevalle strategialle vaan myös sitoumusta antaa tätä tukea vastaavia konkreettisia resursseja. Koska tiedämme, että Afganistanin kansalaisten turvallisuus on hyvin tärkeä kysymys, olemme sitoutuneet lisäämään poliisioperaatiomme kokoa Afganistanissa. EUPOL-siviilioperaation lisäksi tarvitaan sotilaspoliisia, "santarmeja", joista käymme keskusteluja. Santarmien kouluttajien lähettäminen kentälle EU:n panoksena Naton operaatioon on vaihtoehto, josta puheenjohtajavaltio on keskustellut vastanimitetyn EU:n jäsenvaltioiden Pakistanin ja Afganistanin alueen erityislähettilään kanssa. Olen tavannut esimerkiksi Ranskan Pierre Lellouchen, ja keskustelemme tästä myös Dick Holbrooken kanssa. Meidän on myös saatava aikaan olot, joissa Afganistanin presidentinvaalit voidaan toimittaa onnistuneesti, ja meidän on pidettävä mielessä alueellinen näkökohta erityisesti antamalla edelleen tukea kestävän siviilihallinnon kehittämiselle Pakistanissa. Tämä alueellinen ulottuvuus on hyvin tärkeä, ja otamme sen huomioon kansallisen sekä globaalin ulottuvuuden lisäksi.

Neljänneksi, monenväliset vastatoimet ovat äärimmäisen tärkeitä joukkotuhoaseiden leviämisen riskin torjumiseksi. EU ja Yhdysvallat ovat ilmaisseet olevansa yhä huolestuneempia erityisesti Iranin toimista ydinenergia-alalla sekä siitä, että se ei noudata tämän alan kansainvälisiä velvoitteitaan. EU:n ja Yhdysvaltojen olisi yhdessä varmistettava, että ydinteknologian kehittäminen rajoitetaan laillisiin siviilitarkoituksiin. Paras tapa tämän saavuttamiseksi on luoda vahvat, kansainvälisesti sitovat säännöt, joiden tukena on uskottavia tarkastusmekanismeja. Samalla EU ja Yhdysvallat ovat valmiita käynnistämään Iranin kanssa rakentavia toimintatapoja tämän ja alueen muiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Toinen edessämme oleva haaste on se, miten voimme yhdessä vahvistaa yhteisiin arvoihimme pohjautuvan sääntöperusteisen monenvälisyyden käytännön soveltamista. Tällä alalla on paljon asioita, joita voimme yhdessä tehdä. Yhdyn ulkoministeri Clintonin ja varapresidentti Bidenin korostamaan presidentti Obaman näkemykseen, jonka mukaan turvallisuus ja ihanteet eivät sulje toisiaan pois. Tässä suhteessa olen tyytyväinen presidentti Obaman aikeeseen sulkea Guantánamo.

Suhtaudumme myönteisesti myös presidentti Obaman nopeaan sitoutumiseen arabimaiden ja Israelin välisen konfliktin ratkaisemiseen sekä George Mitchellin nimittämiseen alueen erityislähettilääksi. Kestävä rauha, joka tyydyttää sekä israelilaisten että palestiinalaisten odotukset, on alueen ihmisten kannalta erittäin tärkeä, ja se on edelleen sekä EU:n että Yhdysvaltojen keskeinen tavoite. Rauhansopimus voi tuottaa myös laajempia hyötyjä, joista vähäisin ei olisi parempi ymmärrys lännen ja laajemman islamilaisen maailman välillä.

Olen lukenut kiinnostuneena mietintönne sisältämät monet suositukset transatlanttisten suhteiden institutionaalisesta rakenteesta. Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että suhteiden merkityksen olisi näyttävä EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä institutionaalisissa yhteyksissä. Puheenjohtajavaltio Tšekin tekemät aloitteet korostavat tätä seikkaa. Me olemme olleet yhteydessä Yhdysvaltoihin ja uuteen hallintoon kaikilla tasoilla aivan alusta lähtien. Ja kymmenen päivän päästä puheenjohtajavaltio toivottaa presidentti Obaman tervetulleeksi Prahaan epäviralliseen huippukokoukseen EU:n valtioiden ja hallitusten päämiesten kanssa. Kuten sanoin, tämä tarjoaa tilaisuuden arvioida monia transatlanttisten suhteiden ulottuvuuksia ja vahvistaa halumme tehdä yhteistyötä. Nämä keskustelut jatkuvat esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen ulkoministerien säännöllisillä epävirallisilla tapaamisilla. Uskon myös, että säännöllisemmät ja läheisemmät yhteydet Euroopan parlamentin ja Yhdysvaltojen kongressin välillä olisivat hyödyksi.

Olen kiitollinen Euroopan parlamentille sen jatkuvasta tuesta transatlanttisten suhteiden kehittämisessä ja erityisesti mietinnöstänne. Meillä on tänä vuonna uusi mahdollisuus kehittää näitä suhteita edelleen. Tämä puheenjohtajavaltio ja neuvosto ovat aina pitäneet transatlanttisia suhteita koko Euroopan kannalta strategisesti tärkeinä.

Vakuutan teille, että puheenjohtajavaltio Tšekki on sitoutunut varmistamaan, että ne säilyvät laajemman ulkoisen strategiamme ytimessä ja ovat keskeisessä asemassa puututtaessa niihin moniin maailmanlaajuisiin haasteisiin ja ongelmiin, joita meillä on tänä päivänä edessämme.

 
  
MPphoto
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, EU:n ja Yhdysvaltojen suhteet ovat saaneet uuden ja tuoreen alun presidentti Obaman hallinnon aikana. Komissiossa me kaikki työskentelemme ankarasti antaaksemme oman panoksemme yhteiseen elvytettyyn toimintasuunnitelmaamme. Tästä syystä arvostan tätä ajankohtaista keskustelua. Olen tyytyväinen siitä, että parlamentti ja komissio vaikuttavat olevan tässä asiassa yhtä mieltä monista ensisijaisista tavoitteista.

Odotamme innokkaasti täyttä EU:n ja Yhdysvaltojen välisen toiminnan kalenteria. Keskityn avaushuomioissani välittömään tehtävälistaamme, mutta haluan korostaa aluksi myös kahta EU:n ja Yhdysvaltojen välisiin institutionaalisiin rakenteisiin liittyvää seikkaa. Ensinnäkin katson, että EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäätäjien välisten yhteyksien vahvistaminen on tärkeää transatlanttisen kumppanuuden onnistumisen kannalta. Toiseksi aion noudattaa mietinnön suosituksia vuodelta 1995 olevan uuden transatlanttisen toimintaohjelman korvaamisesta.

Monien muiden tavoin olen jo tavannut ulkoministeri Clintonin useaan otteeseen, ja keskustelin myös varapresidentti Bidenin kanssa hänen ollessaan äskettäin Brysselissä. Selvää on, että tämä Yhdysvaltojen hallinto etsii luotettavia kumppaneita, joiden kanssa se voi tarttua globaaleihin ja alueellisiin haasteisiin, ja se pitää Eurooppaa luotettavimpana kumppaninaan. Meidän on hyödynnettävä tämä mahdollisuus.

Samalla se kuitenkin odottaa Euroopan unionin tuovan pöytään konkreettisia "tuloksia" – varsinkin Afganistanin ja Guantánamon sulkemisen kaltaisissa vaikeissa kysymyksissä. Sen vuoksi meidän on luotava omiin yhteisiin etuihimme perustuvat selkeät kannat ja puhuttava yhdellä äänellä. Selvyyden vuoksi totean, että tämä elintärkeä transatlanttinen ystävyys ei ole yksisuuntainen katu. Euroopan ja Euroopan unionin on tehtävä osansa.

Vahva EU on siis tärkeä Yhdysvaltojen kumppani globaalien haasteiden voittamisessa. Mielestäni meidän olisi aluksi keskityttävä muutamiin ensisijaisiin tavoitteisiin.

Maailmantalouden erittäin vaikea tilanne on luonnollisesti taustalla kaikessa, mitä teemme. Ensisijaisena tavoitteena on lisätä Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja muiden tärkeiden toimijoiden välistä yhteistyötä makrotalouspolitiikassa ja rahoitusalan sääntelyn uudistamisessa. Meidän on koordinoitava toimintamme paremmin kysynnän ja työllisyyden elvyttämiseksi sekä varmistettava, että toimemme tukevat toisiaan eivätkä vääristä kauppaa. Protektionistisia elementtejä Atlantin molemmin puolin on vastustettava. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen olisi tehtävä läheistä yhteistyötä pannakseen toimeen ensi viikon G20-huippukokouksen tulokset, muun muassa luotava yhteensopivia toimintatapoja rahoitusalan sääntelyn uudistamiseksi. Eurooppa-neuvoston viime kokouksessa Brysselissä otettiin suuri harppaus tähän suuntaan.

Meidän on myös huolehdittava transatlanttisesta taloudesta, joka muodostaa puolet maailman tuotoksesta ja kaupasta. Mietinnössänne tätä kysymystä painotetaan aivan perustellusti voimakkaasti. Meidän olisi vahvistettava transatlanttista talousneuvostoa (TTN), jotta saisimme siitä tehokkaamman sääntelyesteiden poistajan ja kasvun edistäjän ja tekisimme samalla sen toiminnasta nykyistä strategisemmin suuntautuvaa. TTN:n olisi kyettävä keskustelemaan esimerkiksi siitä, miten kansallisissa elvytyssuunnitelmissa voidaan välttää muiden hyväksikäyttämiseen perustuva politiikka.

Ilmastonmuutoksesta totean, että ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen EU:n ja Yhdysvaltojen politiikat alkavat lähentyä. Meidän olisi syytä keskittyä siihen, että Kööpenhaminassa joulukuussa saadaan aikaan sopimus. Meidän on johdettava yhdessä esimerkin voimalla, saatava Kiina ja Intia mukaan monenväliseen sopimukseen ja käynnistettävä yhdennetyt hiilimarkkinat osana tulevia maailmanlaajuisia markkinoita. Sekä EU:n että Yhdysvaltojen on levitettävä viestiä siitä, että puhtaat ja tehokkaat teknologiat ja "vihreät työpaikat" voivat osaltaan auttaa talouden elpymistä. Presidentti Obama on jo aivan oikein painottanut tätä seikkaa. Tämä merkitsee myös energia-alan tutkimusohjelmiemme välisen yhteistyön tiivistämistä ja energiavarmuutta koskevan vuoropuhelun tehostamista – kuten presidentti Obama on myös sanonut.

Sekä presidentti Obama että ulkoministeri Clinton ovat korostaneet ulkoisen avun ja kehitysyhteistyöpolitiikan merkitystä osana täysimittaista ulkopolitiikkaa. Tämä puhuu selvästi EU:n vahvuuksien puolesta maailman suurimpana avunantajana. Meidän olisi pyrittävä saamaan Yhdysvallat sitoutumaan uudelleen kehityksen vuosituhattavoitteisiin ja käynnistettävä uudelleen EU:n ja Yhdysvaltojen kehitysyhteistyötä koskeva vuoropuhelu keskittyen avun tehokkuuden ja politiikan johdonmukaisuuden kaltaisiin kysymyksiin.

Talous on presidentti Obaman toimintaohjelman kärjessä, mutta Yhdysvallat on ripeästi tarkistanut myös tärkeimpiä ulkopoliittisia kysymyksiä.

Afganistanin ja Pakistanin osalta uusi hallinto on samaa mieltä kattavamman politiikan tärkeydestä – siitä, että sotilaallisen operaation rinnalle on lisättävä siviilioperaatio. Yhdysvaltojen uusi siviilivalmiuksien kehittämisen painottaminen ja Pakistaniin keskittyvä alueellinen lähestymistapa noudattelevat EU:n pitkäaikaisia toimintalinjoja. Komission toimiin Afganistanissa sisältyvät poliisikoulutuksen tukeminen, oikeuslaitoksen uudistaminen ja vaihtoehtoisten elinkeinojen edistäminen maaseudulla esimerkiksi huumekasvien viljelyn torjumiseksi. Olen myös saanut Yhdysvalloilta – myös itse varapresidentti Bideniltä – selviä viestejä siitä, että se tukee aktiivista valmistelutyötämme mahdollisen EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettämiseksi Afganistaniin, mikäli turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Tutkin aktiivisesti, voimmeko myöntää lisärahoitusta kaikille näille aloille. Muutama päivä sitten keskustelimme tästä myös Afganistanin ja Pakistanin erityislähettilään Richard Holbrooken kanssa. Odotamme innokkaasti osallistumista alueelliseen konferenssiin Haagissa ja myös Pakistania käsittelevään konferenssiin Tokiossa.

Myös Lähi-idässä olemme toivoneet heti alusta lähtien Yhdysvaltojen tiiviimpää osallistumista. Ulkoministeri Clintonin läsnäolo Sharm el-Sheikin konferenssissa sekä hänen aktiivinen osallistumisensa kvartettiryhmässä olivat rohkaisevia merkkejä. Meidän olisi keskusteltava siitä, miten parhaiten saadaan mukaan sekä Israelin uusi hallitus ja toivon mukaan myös Palestiinan kansallisen yhtenäisyyden hallitus kahden valtion ratkaisun aikaansaamiseksi. On rohkaisevaa, että presidentti Obaman hallinto haluaa keskustella alueen muidenkin maiden, myös Syyrian, kanssa. Meidän olisi tehtävä Yhdysvaltojen kanssa yhteistyötä myös Iranin suhteen – kuten jo todettiin – osana ydinaseiden leviämisen estämistä alueella ja tehostettava työtämme sekä kannusteiden että pakotteiden saralla.

EU:lla on merkittävä rooli myös itäisissä naapurimaissamme. Pidämme Yhdysvaltojen kanssa tiivistä yhteyttä edistäessämme tällä alueella demokraattisia ja markkinasuuntautuneita uudistuksia muun muassa uudella itäisellä kumppanuudella, jolla pyritään poliittiseen assosiaatioon ja taloudelliseen yhdentymiseen kuuden itänaapurimme kanssa.

Keskustelemme Yhdysvaltojen kanssa aiempaa enemmän siitä, miten Venäjän ja Kiinan sekä Latinalaisen Amerikan kaltaisten strategisten kumppanien kanssa toimitaan. Aivan ensiksi haluan varmistaa, että EU:n ja presidentti Obaman tapaaminen Prahassa 5. huhtikuuta vie suhdettamme konkreettisesti eteenpäin ja että siellä keskitytään jo kouriintuntuviin tuloksiin. Tämä luo perustan menestyksekkäälle EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokoukselle, joka pidetään Washingtonissa luultavasti kesäkuussa.

Kesäkuussa on myös tilaisuus laatia uudistettu transatlanttinen toimintaohjelma sekä EU:n ja Yhdysvaltojen käytännön yhteistyön kestävä ohjelma.

 
  
MPphoto
 

  Albert Deß, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. − (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluan kiittää esittelijä Francisco José Millán Monia erinomaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään kaikkia oikeudenmukaisten transatlanttisten suhteiden edellyttämiä seikkoja. Tämä päätöslauselmaesitys transatlanttisten suhteiden tilasta Yhdysvaltojen vaalien jälkeen osoittaa, kuinka tärkeät nämä suhteet ovat.

Komission esittämien lukujen mukaan lähes 14 miljoonaa työpaikkaa Euroopan unionissa ja Yhdysvalloissa on riippuvaisia näistä transatlanttisista talous- ja investointisuhteista. Toivon, että Yhdysvaltojen uusi presidentti pitää näitä suhteita suuressa arvossa, kuten hän sanoi Berliinissä heinäkuussa 2008 pitämässään vaalipuheessa. Kuten hän tuolloin totesi, Amerikalla ei ole Eurooppaa parempaa kumppania.

Huomautamme päätöslauselmaesityksessä, että tämä kumppanuus on myös Euroopan tärkein strateginen kumppanuus. Varsinkin nykyisessä maailmanlaajuisessa rahoitus- ja talouskriisissä tämä kumppanuus on globaalien haasteiden voittamisen suoranainen edellytys. Toimiva transatlanttinen kumppanuus edellyttää kuitenkin myös sitä, että Yhdysvallat tunnustavat Euroopan oikeutetut huolenaiheet transatlanttisessa kaupassa.

Meillä Euroopan unionissa on erityisen tiukat kuluttajansuojaa, eläinten hyvinvointia ja ympäristönsuojelua koskevat normit. Haluamme, että myös Yhdysvalloista Eurooppaan tuotavat tuotteet täyttävät nämä normit. Toivon, että uusi presidentti ja hänen uusi hallintonsa työskentelevät sen puolesta, että nämä normit otetaan käyttöön Yhdysvalloissa. Silloin meilläkään ei ole asian suhteen ongelmia.

Olen vakuuttunut siitä, että päätöslauselmaesitys hyväksytään huomenna, sillä katson, että se sisältää kaiken, mitä hyviin suhteisiin tarvitaan.

 
  
MPphoto
 

  José Manuel García-Margallo y Marfil, talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (ES) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi esittelijää hänen tekemästään työstä, jonka ansiosta hän voi tänään esitellä parlamentille kattavan, perusteellisen ja erittäin ajankohtaisen mietinnön.

Puheenjohtajavaltio ja komission jäsen viittasivat seuraaviin tapaamisiimme, ensin Lontoossa ja sitten Prahassa, joissa Euroopan unioni ja Yhdysvallat aloittavat uuden suhteen presidentti Obaman valinnan jälkeen.

Keskityn puheenvuorossani talous- ja raha-asioiden valiokunnan varsin hyvään lausuntoon, joka hyväksyttiin yksimielisesti ja jolla pyritään seuraaviin tavoitteisiin.

Ensimmäinen tavoite on toipua kriisistä. Toivumme siitä yhdessä tai emme toivu ollenkaan. Tällä hetkellä myönnetään suurimpia finanssipoliittisia elvytyspaketteja, mitä sukupolvemme on nähnyt vuoden 1929 jälkeen. Niiden vaikutus on tehokkaampi ja kustannukset veronmaksajille alhaisemmat, jos pystymme koordinoimaan ponnistuksemme.

Toinen tavoite on uudistaa rahoitusalan institutionaalinen rakenne – joka on nykyisessä kriisissä osoittautunut epäonnistuneeksi – ja palauttaa tuotteiden, toimijoiden ja markkinoiden avoimuus. Jos emme tee tätä yhdessä, emme pysty tekemään sitä lainkaan. Kuten komission jäsen muistutti, me muodostamme maailman suurimman taloudellisen ryhmittymän, ja meillä on – kuten esittelijä totesi – yhteisiä arvoja, joiden avulla tämä lähentyminen on mahdollista.

Kolmas tavoite on rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen, jotta ne voivat selviytyä kilpailusta kehittyvien markkinoiden kanssa. Tätä varten on tarpeen lähentää markkinoiden sääntelykehyksiä, joiden avulla viranomaiset voivat Atlantin molemmilla puolilla soveltaa käytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen ja paremman valvonnan periaatetta.

Komission jäsen viittasi neljänteen tavoitteeseen ja ilmaisi sen paremmin kuin itse osaan: meidän on yhdessä vastustettava protektionismin houkutusta, ja olisi hyvä ajatus hyväksyä yhteinen kanta Dohan neuvottelukierrokselle.

Arvoisa komission jäsen, yhtä tärkeää on myös se, että ratkaisemme yhdessä maailmanlaajuiset epätasapainot, jotka ovat pitkälti aiheuttaneet tämän kriisin.

Meidän on luotava uusi kansainvälinen valuuttajärjestelmä, ja olisi sääli, jos äänemme hukkuisi globaalissa keskustelussa siksi, että emme ole päässeet yhteisymmärrykseen tärkeimmän liittolaisemme kanssa.

 
  
MPphoto
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE- ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välinen kumppanuus perustuu ensisijaisesti arvoihin ja valtaavaan taloudelliseen potentiaaliin.

Näiden kahden alueen yhteinen kansantuote on 23 miljardia euroa, mikä vastaa 60:tä prosenttia koko maailman bruttokansantuotteesta. Ne vastaavat 60 prosentista maailmankaupasta ja ovat pystyneet tekemään 75 prosenttia maailman nettoinvestoinneista.

Esittelijä Francisco José Millán Monin perusteellinen ja tasapainoinen mietintö ei olisi voinut osua parempaan aikaan, kun se annetaan samanaikaisesti – kuten hän juuri totesi – Yhdysvaltojen äskettäin valitun presidentin ensimmäisen Euroopan-vierailun kanssa, jolla tämä osallistuu G20-kokoukseen, Naton 60-vuotisjuhlallisuuksiin sekä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ylimääräiseen huippukokoukseen.

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen on pystyttävä lujittamaan johtajuutta, jota mielestäni on uudistettava kolmen seikan suhteen.

Ensinnäkin meidän olisi turvattava tätä transatlanttista liittoutumaa vahvistavat periaatteet ja arvot.

Toiseksi transatlanttisessa vuoropuhelussa on suhtauduttava kunnianhimoisemmin sekä esittelijän että komission jäsenen mainitsemiin aiheisiin, Iraniin, Irakiin, Lähi-itään, Afganistaniin ja niin edelleen.

Kolmanneksi meidän olisi yritettävä käynnistää uusi vuoropuhelu esimerkiksi köyhyyden torjunnan, elintarviketurvan ja energiavarmuuden sekä ilmastonmuutoksen torjunnan kaltaisten maailmanlaajuisten kysymysten strategisista näkökohdista.

Arvoisa puhemies, on aivan selvää, että Eurooppa, jonka me haluamme esiintyvän "valtana", ei voi pitää puoliaan Yhdysvaltoja vastaan vaan Yhdysvaltojen rinnalla, kumppaneina, joilla on sama näkemys maailmasta, yhteisiä arvoja ja keskinäinen kunnioitus toisiaan kohtaan.

Tämä ei tarkoita sitä, että Euroopan unionin pitäisi antaa avoin valtakirja: sen on tarvittaessa puolustettava kantojaan esimerkiksi kuolemanrangaistusta, kansainvälistä rikostuomioistuinta, Kioton pöytäkirjaa, Guantánamoa ja eksterritoriaalisesti vaikuttavia lakeja koskevissa kysymyksissä, ja Yhdysvaltojen on kunnioitettava Euroopan unionia maailman vakautta ja tasapainoa edistävänä tekijänä.

Uusi ulkoministeri Hillary Clinton tiivisti asian hyvin – lopetan puheenvuoroni aivan pian – sanoessaan Yhdysvaltojen senaatin ulkoasiainvaliokunnalle: "Yhdysvallat ei voi ratkaista polttavimpia ongelmia yksin, eikä maailma voi ratkaista niitä ilman Yhdysvaltoja."

 
  
MPphoto
 

  Adrian Severin, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Amerikan Yhdysvallat tarvitsee vahvoja Euroopan Yhdysvaltoja. Euroopan unioni tarvitsee vahvaa Amerikan unionia. Yhdessä Yhdysvallat ja Euroopan unioni voisivat taata maailman turvallisuuden ja vakauden ja tarjota kansainvälisen järjestyksen mallin.

Tämä mietintö ei koske vain transatlanttisten suhteiden parantamista vaan myös niiden tasapainottamista. Atlantin rantojen välillä on epäsymmetriaa, joka haittaa transatlanttista yhteistyötä. Sen vuoksi poliittisen Euroopan unionin vahvistaminen on erittäin tärkeää Yhdysvaltojen kanssa tehtävän tulevan yhteistyön kannalta. Se mahdollistaa taakan paremman jakamisen molempien osapuolien kansainväliset vastuut huomioon ottaen.

Näiden kahden strategisen kumppanin välille tarvitaan syvempiä ja paremmin jäsenneltyjä suhteita sekä näiden suhteiden institutionalisointia. Tänään käsittelemässämme mietinnössä suositellaan nykyistä parempaa strategista kumppanuutta ja siihen johtavaa prosessia. Tämänsuuntaisesti meidän olisi pyrittävä luomaan EU:n ja Amerikan Yhdysvaltojen välinen konfederatiivinen transatlanttinen elin.

Strategisen transatlanttisen kumppanuuden lujittaminen tarjonnee samalla uuden mahdollisuuden edistää yhteistyötä pohjoisen pallonpuoliskon kolmannen tärkeän toimijan, Venäjän, kanssa. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin suhteita ei pitäisi nähdä transatlanttisena liittoutumana Venäjää vastaan, vaan lähtökohtana kolmikantayhteistyön mallin luomiselle turvallisuuden ja vakauden ylläpitämiseksi maailmassa.

Tärkein tavoitteemme ei ole ilmaista odotuksiamme itseämme pettäen vaan perustaa toimintamme realistisiin arvioihin siitä, mitä Euroopan unioni ja Yhdysvallat voisivat saada aikaan, sekä lisätä valmiuksiamme tulosten aikaansaamiseksi. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna me kannatamme mietinnön suositusta. Haluan myös kiittää Francisco José Millán Monia henkilökohtaisesti siitä suurenmoisesta ja ystävällisestä yhteistyöstä, jota hän teki kanssamme näiden suositusten muotoilemisessa.

 
  
MPphoto
 

  Sarah Ludford , ALDE-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, haluan puhua mietinnössä käsitellyistä oikeus- ja turvallisuusasioista, en siksi että taloudelliset näkökohdat eivät kiinnosta minua vaan siksi, että minulla on vain kolme minuuttia puheaikaa.

On selvää, että transatlanttisella yhteistyöllä on ehdottomasti torjuttava terrorismia ja laajamittaista rikollisuutta, mutta tässä on noudatettava tiukasti lakeja – niin kansallisia kuin kansainvälisiä – sekä perusoikeuksia. Tietojen vaihtoa varten on kuitenkin oltava vankka ja sitova tietosuojaa koskeva oikeuskehys.

Selvin presidentti Obaman antama merkki toimintatavan muutoksesta on aikomus sulkea Guantánamo Bayn pidätyskeskus. Tämä on hyvin myönteinen asia, ja parlamentti on kehottanut jäsenvaltioita vastaamaan myönteisesti Yhdysvaltojen viralliseen pyyntöön sijoittaa noin 60 vähäriskistä tai riskitöntä entistä vankia, joita ei aseteta syytteeseen. Pyyntö esitettiin virallisesti komission varapuheenjohtaja Jacques Barrot'n ja ministeri Ivan Langerin vierailun yhteydessä, ja toivon, että saamme pian nähdä tuloksia. Asiaa auttaa ymmärtääkseni Yhdysvaltojen valmius sijoittaa myös itse joitakin vankeja, esimerkiksi 17 uiguurivankia.

Olisi myös hyvä, jos presidentti Obama voisi mennä tammikuussa antamiaan asetuksia pidemmälle ja ilmoittaa kaikkien CIA:n pidätyskeskusten sulkemisesta ja vankien poikkeuksellisten luovutusten täydellisestä lopettamisesta. Täysi avoimuus siitä, mitä seitsemän ja puolen viime vuoden aikana on tapahtunut, ulkoistetun kidutuksen häpeällinen käyttö mukaan lukien, on tarpeen sen varmistamiseksi, että tämä ja varsinkaan Euroopan yhteistyö siinä eivät toistu.

Tähän mietintöön hyväksytyssä tarkistuksessani kehotetaan Yhdysvaltojen uutta hallintoa ratifioimaan kansainvälistä rikostuomioistuinta koskeva peruskirja ja liittymään siihen. On selvää, että tämä tekisi tuomioistuimesta vahvemman. Myös lakkauttamalla kuolemantuomion Yhdysvallat osoittaisi maailmanlaajuista johtajuutta.

EU:n ja Yhdysvaltojen luovutus- ja oikeusapusopimusten välitön voimaansaattaminen tehostaisi yhteistyötä rikosoikeuden alalla ja poistaisi harmaan alueen, joka mahdollisti poikkeukselliset luovutuslennot. Tällainen yhteistyö ansaitsee kuitenkin tuen vain, jos siinä taataan oikeudenmukainen kohtelu. Erästä äänestäjääni uhkaa luovutus ja kymmenien vuosien tuomio erityisvankilassa, koska hän tunkeutui hakkeroimalla Pentagonin tietokoneeseen. On hälyttävää, että hän onnistui, mutta hän on tietokonenörtti, ei terroristi, ja hän kärsii Aspergerin oireyhtymästä. Yhdysvaltojen tulisi peruuttaa luovutuspyyntönsä ja sallia, että mikäli hänet ylipäätään asetetaan syytteeseen, se tapahtuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Lopuksi haluan käsitellä ALDE-ryhmän tarkistuksia, jotka koskevat online-rahapelejä. On tärkeää saada nopea ratkaisu tähän kiistaan, joka koskee Yhdysvaltojen vain eurooppalaisiin online-rahapelien tarjoajiin kohdistamia sääntöjenvastaisesti valikoivia kieltoja ja syytetoimia. Yhdysvallat väittää WTO:ssa, että kaikki online-vedonlyönti on kiellettyä sen alueella, mutta tämä ei ole totta. Yhdysvaltalainen hevoskilpailuja koskeva online-vedonlyönti ja jopa viralliset valtiolliset arpajaiset sallitaan, mutta vain ulkomaalaisia palveluntarjoajia asetetaan syytteeseen.

En ole erityisen ihastunut online-rahapeleihin – ne itse asiassa huolestuttavat minua – mutta räikeässä ristiriidassa WTO:n päätösten kanssa olevalla syrjivällä kohtelulla ei ole sijaa terveissä transatlanttisissa suhteissa. Sivumennen sanoen niissä ei ole sijaa viisumeillekaan, joten toivon, että kaikille EU:n kansalaisille myönnetään viisumivapaus hyvin pian.

 
  
MPphoto
 

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, ei ole luultavasti olemassa yhtäkään merkittävää kansainvälistä ongelmaa, jonka me pystyisimme ratkaisemaan yksin. En tarkoita vain Irania, Irakia tai Afganistania. Kansainvälinen terrorismi horjuttaa kansainvälisen järjestyksen perusperiaatteita. Geneven yleissopimukset on uudistettava, jotta voidaan vastata nykyistä paremmin uhkiin, jotka eivät liity mihinkään yksittäiseen valtioon.

Optimistisista julkilausumista huolimatta tänään on kyse Naton tulevaisuudesta. Jos liittoutuman halutaan säilyvän turvallisuutemme takaajana, Euroopan maiden on elvytettävä poliittinen ja sotilaallinen sitoutumisensa. Yhteistyömme olisi kuitenkin oltava käytännöllistä – meidän olisi myönnettävä, että Yhdysvallat edustaa erilaista mutta yhtä pätevää demokratian mallia, ja noudatettava malttia antaessamme neuvoja kansainvälisestä oikeudesta, kansainvälisestä rikostuomioistuimesta tai kuolemantuomiosta.

 
  
MPphoto
 

  Joost Lagendijk, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olemme Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten uusien suhteiden kynnyksellä. Me kaikki tiedämme, millaista vahinkoa George W. Bushin kahdeksan vuotta valkoisessa talossa näille suhteille aiheuttivat. Tästä syystä niin monet eurooppalaiset iloitsivat Barack Obaman valinnasta ja hänen lupauksestaan lähestyä monia aloja täysin eri tavalla. Francisco José Millán Monin mietinnössä mainitaan kaikki nämä tärkeät kysymykset. Sellaisia ovat muun muassa yhteinen lähestymistapa ilmastonmuutokseen sekä rahoitus- ja talouskriisiin. Muita esimerkkejä ovat tarve noudattaa uutta strategiaa Afganistanissa ja Pakistanissa sekä Guantánamo Bayn pidätyskeskuksen sulkeminen. Viimeksi mainittu kysymys, Guantánamo Bay, oli yksi niistä vääryyksistä, jotka vahingoittivat pahoin Yhdysvaltojen moraalista arvovaltaa koko maailmassa. Sama pätee kidutuksen ja luovutusten kaltaisiin seikkoihin. Presidentti Obama aikoo lopettaa tällaiset käytännöt, ja myös minun ryhmäni suhtautuu tähän erittäin myönteisesti.

On myös eräs toinen, ehkä vähemmän silmiinpistävä, mutta minusta yhtä häpeällinen päätös, joka olisi kumottava mahdollisimman pian. Viittaan Yhdysvaltojen kieltäytymiseen tekemästä yhteistyötä Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Asiaa pahentaa se, että Yhdysvaltojen kongressi kosti säätämällä Yhdysvaltojen asevoimien henkilöstön suojelua koskevan lain vain kuukausi sen jälkeen, kun kansainvälinen rikostuomioistuin oli perustettu heinäkuussa 2002.

Mitä tässä laissa tarkalleen sanotaan? Siinä kielletään Yhdysvaltojen toimielimiä ja kansalaisia tekemästä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tai antamasta sille tietoja. Sillä velvoitetaan Yhdysvaltojen kansalaiset hankkimaan takeet kansainvälisestä immuniteetista ennen kuin he osallistuvat Yhdistyneiden Kansakuntien operaatioihin. Toisin sanoen se tekee mahdottomaksi asettaa Yhdysvaltojen kansalaisia syytteeseen. Kansainväliseen rikostuomioistuimeen liittyneet maat voivat saada liittymisestään rangaistuksen ja Yhdysvallat todella rankaisee niitä. Seikka, joka herätti eniten närkästystä kotimaassani Alankomaissa, oli se, että tällä lailla annetaan Yhdysvaltojen presidentille oikeus käyttää kaikkia tarvittavia keinoja kansainvälisen rikostuomioistuimen pidättämien Yhdysvaltojen asevoimien henkilöstön jäsenten vapauttamiseksi. Tästä syystä me Alankomaissa kutsumme lakia "Haagin hyökkäyslaiksi".

Tästä voisi vitsailla paljonkin, ja niin me olemme myös tehneet, syystäkin. Vitsailu voi kuitenkin saada meidät aliarvioimaan kaiken tämän merkitystä. Tämä laki oli presidentti Bushilta äärimmäisen vihamielinen ja hyvin symbolinen reaktio kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamiseen. Nyt me tarvitsemme yhtä symbolista mutta toivoakseni hyvin ystävällismielistä reaktiota presidentti Obamalta. Kehotan häntä kumoamaan tämän lain ja tekemään yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja kehotan komissiota ja neuvostoa kiinnittämään presidentin huomiota tähän kysymykseen, kun ne ensi viikolla tapaavat hänet.

 
  
MPphoto
 

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, luin mietinnön hyvin kiinnostuneena ja sanon suoraan, että se sai minut jokseenkin hämmentyneeksi. Mietintö koostuu 61 kohdasta, ja se on tyhjentävä, mutta mielestäni hyvin hämärä. Se kadottaa tai ei edes sisällä kysymyksiä, jotka vaikuttavat eniten tavallisten ihmisten elämään Tšekissä ja Euroopassa. En löydä siitä selvää kantaa nykyiseen maailmanlaajuiseen talouskriisiin tai EU:n ja Yhdysvaltojen toimintatapaan. En löydä siitä kantaa sotaan, jota eräät EU:n jäsenvaltiot hyvin huonolla menestyksellä käyvät Yhdysvaltojen rinnalla Afganistanissa. Mietinnössä otettu kanta on vastuuttoman ylimalkainen. Mitä tarkoitetaan kehotuksella "esittää uusi strategiakonsepti"? Lausuma, jonka mukaan parlamentti "pitää myönteisenä Richard Holbrooken nimitystä Pakistanin ja Afganistanin alueen erityislähettilääksi", on täysin asiaton tämäntyyppisessä mietinnössä, ja se on vain sen pienen poliitikkoryhmän keskinäistä mielistelyä, joka kymmenen vuotta sitten teki päätöksen Jugoslavian pommittamisesta. Mietinnöstä puuttuu myös täysin selvä kannanotto Yhdysvaltojen kansallisen ohjuspuolustusjärjestelmän osien rakentamista Keski-Eurooppaan koskevaan suunnitelmaan, josta sivumennen sanoen on tullut kiistakysymys kansainvälisissä suhteissa ja joka on käynnistämässä avaruuden militarisointiohjelman.

Vaikka mietintö sisältää merkittävän irtioton kaksinaismoralistisesta politiikasta Itä-Euroopan valtioiden suhteen ja vaikka siinä painotetaan aiempaa enemmän kansainvälistä oikeutta, kokonaisuutena se vaikuttaa lähinnä EU:n korkeaa edustajaa Javier Solanaa puolustelevalta asiakirjalta. Tehtävä tuli hoidettua hyvin, eikä suurempiin muutoksiin ole aihetta. Mietintö sisältää kehotukset perustaa kaksi uutta EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistä elintä sekä tätä koskevan ehdotuksen. Minun mielestäni tällaisia kaunokirjallisia luomuksia ei pitäisi esitellä Euroopan parlamentille. Sen sijaan me tarvitsemme päätöslauselman siitä, miten toimimme maailmaa nykyisin koettelevien perustavanlaatuisten kysymysten suhteen.

 
  
MPphoto
 

  Bastiaan Belder , IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, yhdyn pitkälti siihen näkemykseen lujien transatlanttisten suhteiden suuresta merkityksestä Euroopan unionille, joka Francisco José Millán Monin mietinnöstä huokuu. Hän on oikeassa viitatessaan todella yhteisiin poliittisiin ja sosiaalisiin arvoihin.

Näiden kiitosten lisäksi esitän myös eräitä kriittisiä huomioita. Mielestäni on sääli, että esittelijä suosittaa vain ohimennen mietinnön 35 kohdassa yhteistä transatlanttista lähestymistapaa Kiinaan. Mitään tätä koskevia ehdotuksia ei kuitenkaan tehdä huolimatta maailmanlaajuisesta kriisistä ja lähestyvästä Lontoon G20-kokouksesta, jossa kaikkien katseet kääntyvät Pekingin rahoitusvaroihin ja -voimaan. Mietinnön 47 kohdassa esittelijä tosin painottaa yhteisiä transatlanttisia kauppaintressejä, kuten teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa. Entä yhteinen huolenaihe Kiina, arvoisa esittelijä?

Toinen kommenttini koskee monenvälisyyden asettamista oikeisiin mittasuhteisiin, mikä on täällä parlamentissa usein esitetty ajatus. Vain Yhdysvallat on poliittisen tahtonsa ja sotilaallisen kykynsä perusteella valmis ja kykenevä varmistamaan maailmanlaajuisen vakauden ja turvallisuuden. Tehdäänpä nopea vertailu Eurooppaan. Euroopan tehtävänä on yksinkertaisesti tukea Washingtonia vastuullisesti ja luotettavasti. Minusta juuri tämä on todellista transatlanttista yhteistyötä, sillä vaikka Yhdysvallat tarvitsee Eurooppaa, meidän on oltava tietoisia siitä, että Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja paljon enemmän. Tämä seikka on syytä pitää mielessä.

 
  
MPphoto
 

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, onnittelen Francisco José Millán Monia hyödyllisestä ja innostavasta mietinnöstä transatlanttisten suhteiden tilasta. Koska aika ei riitä yksityiskohtaiseen analyysiin, esitän vain muutamia kommentteja. Ensinnäkin päätöslauselmatekstin B kohdassa ei pitäisi todeta näin varmasti, että Lissabonin sopimus tulee voimaan. Me emme vielä tiedä sitä. Toiseksi niistä kohdista, joissa aivan oikein puhutaan tarpeesta uudistaa kansainvälinen rahoitusjärjestelmä, Maailmanpankki ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF, puuttuu vaatimus luottoluokituslaitosten uudistamisesta ja tiukasta valvonnasta. Nämä laitokset antoivat pankeille ja vakuutusyhtiöille parhaan mahdollisen AAA-luokituksen jopa silloin, kun ne olivat täynnä ns. myrkyllisiä omaisuuseriä ja tosiasiallisesti maksukyvyttömiä ja maksoivat johtajilleen miljardisummia. Kolmanneksi, mietinnön 24 kohdassa viitataan 16 yhdysvaltalaisen uutistoimiston muodostaman paneelin raporttiin globaaleista kehityssuuntauksista vuoteen 2025 asti. Huomautan, että vastaavia analyyseja on tehty myös Venäjällä ja Kiinassa, mutta mietinnössä ei oteta näitä raportteja riittävästi huomioon. Kiinaan olisi muutenkin kiinnitettävä enemmän huomiota. Huomautan, että viime viikon Financial Timesin mukaan kolme maailman suurinta pankkia markkina-arvolla mitattuna ovat kiinalaisia. Kiinan BKT on saavuttamassa Yhdysvaltojen BKT:tä. EU:n olisi mukautettava toimintaansa tätä vastaavasti. Neljänneksi, mietinnön 31 ja 32 kohdassa esitetään useita Venäjää koskevia tarkkoja suunnitelmia. Niissä puhutaan rakentavan yhteistyön tarpeesta, mutta jo 33 kohdassa EU:ta ja Yhdysvaltoja kehotetaan kehittämään yhteinen strategia kuudelle entiseen Neuvostoliittoon kuuluneelle valtiolle, joissa puhutaan yleisesti venäjää ja joissa on myös venäläinen väestönosa. Hyvät kollegat, mietinnön mukaan tämä strategia on määrä toteuttaa ilman Venäjän federaatiota. Jos näin tehdään, pelkään, että emme valitettavasti puhu rakentavasta yhteistyöstä vaan konfliktien siementen kylvämisestä, ja toivon, että emme halua sitä.

 
  
MPphoto
 

  Elmar Brok (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot sekä Yhdysvallat ovat vapauden ja demokratian voimia. Ne pitävät arvoja tärkeämpinä kuin lähes mikään muu maapallon valtio.

Viime vaaleissa Yhdysvallat osoitti jälleen kerran kykynsä uudistua ja nuorentua tässä arvoihin ja demokratiaan perustuvassa prosessissa. Rahoituskriisi on taas osoittanut, että tässä maailmanjärjestyksessä meidän eurooppalaisten on ehdottoman tärkeää tehdä tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja kytkeä etumme yhteen, koska vain siten voimme asettaa normeja ja syventää valtioidemme välisiä suhteita.

Tästä syystä pidän Francisco José Millán Monin mietintöä juuri nyt erittäin tärkeänä. Meidän on pyrittävä viemään transatlanttista talousneuvostoa eteenpäin ja harjoittamaan politiikkaa, jolla poistetaan tullien ulkopuoliset kaupan esteet, jotta voimme kytkeä etumme yhteen, saada aikaa transatlanttiset markkinat ja syventää siten myös pysyvästi poliittisia suhteita.

Tässä yhteydessä on tunnustettava, että tämä onnistuu vain, jos parlamentit osallistuvat siihen, sillä suurin osa säännöksistä voidaan mukauttaa asianmukaisesti vain parlamenttien avulla, ja että tämä prosessi sekä transatlanttista lainsäätäjien vuoropuhelua ja transatlanttista edustajakokousta koskevat ehdotukset ovat erittäin tärkeitä.

Lisäksi on ratkaisevan tärkeää, että kehitämme nyt pitkän aikavälin strategioita, että pystymme tekemään yhteisiä suunnitelmia ja että molemmat osapuolet tietävät, mitkä yhteiset etumme ovat 10 tai 20 vuoden kuluttua, niin että voimme laatia käytännön politiikkamme niiden pohjalta. Uskon myös, että tämä antaa puheenjohtajavaltio Tšekille lähtökohdan korostaa tätä seikkaa 5. huhtikuuta pidettävässä kokouksessa Yhdysvaltojen edustajien kanssa, jotta voimme kytkeä yhteiset etumme vahvemmin yhteen.

Lopuksi: kaikki tämä onnistuu vain, jos Euroopan unioni on vahva ja luotettava kumppani, jos sillä on jotakin Lissabonin sopimuksen kaltaista, joka antaa sille ulkopoliittista toimintavapautta. Tästä syystä pyydän, että puolustamme nyt etujamme ja muistamme, että meidän on otettava nämä edistysaskeleet, jotta voimme aloittaa todellisen kumppanuuden Amerikan Yhdysvaltojen kanssa samalla tasolla.

 
  
MPphoto
 

  Erika Mann (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan taloussuhteistamme. Haluan myös kiittää kollega Francisco José Millán Monia hänen erinomaisesta mietinnöstään.

Meidän on pidettävä mielessä, mitä haluamme saavuttaa. Tarkoitan sitä, että juuri Euroopan parlamentti esitti tämän ajatuksen vahvemmista taloussuhteista ja transatlanttisten markkinoiden luomisesta, ja neuvosto ja komissio antoivat sille tukensa paljon myöhemmin. Ajatusta transatlanttisista markkinoista seurasi transatlanttinen talousneuvosto (TTN). Kukin näistä aloitteista voi onnistua vain, jos ne saavat voimakasta tukea molemmilta puolilta. Hallinnon vaihtuminen Yhdysvalloissa ei merkitse automaattisesti sitä, että saamme talousneuvostolle vankan tuen, koska meidän on hoidettava valtavaa talous- ja rahoituskriisiä.

Tästä syystä kehotan sekä komissiota että neuvostoa varmistamaan, että transatlanttinen talousneuvosto saa kaiken tarvitsemansa tuen, sillä tämä ei ole itsestään selvää.

Muistutan teitä kolmesta asialistalla olevasta kysymyksestä, jotka ovat erittäin tärkeitä ja jotka meidän on jollain tavalla ratkaistava. Yksi niistä koskee kauppakiistoja. Tähän liittyviä asioita on hyvin paljon, mutta haluaisin keskittyä yhteen tärkeään kysymykseen, Airbus-Boeing-tapaukseen, joka on viety WTO:hon ja jota jatkuvasti lykätään. Kehotan teitä löytämään siihen ratkaisun. Se ei ole TTN:n asialistalla, mutta meidän on päästävä pikaisesti ratkaisuun, sillä muutoin tällä tärkeällä alalla syntyy ongelmia.

Toiseksi pyydän teitä huolehtimaan siitä, että saamme vihdoin etenemissuunnitelman ja että TTN:ssä käsiteltävistä kysymyksistä vallitsee avoimuus. Me olemme pyytäneet tätä useaan otteeseen. Tiedän, että neuvosto työskentelee asian parissa, mutta siinä ei vielä ole edistytty tarpeeksi. Haluaisimme, että molempia osapuolia kuultaisiin konttiturvallisuudesta varsin pian. Tästä sovittiin TTN:n viime kokouksessa, mutta jatkotoimia tarvitaan.

Lopuksi: huolehtikaa siitä, että esitätte TTN:lle ajatuksen yksilöidä yhdessä energiaintensiivisiä teollisuudenaloja koskevan viitearvon. Tämä on ainoa tapa ratkaista energiaintensiivisten teollisuudenalojen ongelmat.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António dos SANTOS

 
  
MPphoto
 

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensi viikolla Yhdysvaltojen presidentti Obama matkustaa ensimmäiselle vierailulleen Eurooppaan osoittaakseen sitoutumisensa transatlanttiseen liittoutumaan ja vuoropuheluun.

Hänen valintansa presidentiksi antoi toivoa ja käynnisti muutoksen paitsi Yhdysvalloissa myös koko maailmassa ja myös Euroopassa. On välttämätöntä, että EU perustaa viestintäverkostoja käydäkseen tehokasta vuoropuhelua Yhdysvaltojen kanssa monista tärkeistä aiheista, kuten Lähi-idän konfliktista, talouskriisistä ja ilmastonmuutoksesta. Nämä kysymykset ovat maailmanlaajuisia ongelmia, ja siksi niistä on keskusteltava kansainvälisessä yhteistyössä Yhdysvaltojen, Euroopan unionin, Euroopan valtioiden, Kiinan, Intian ja kaikkien maailman valtioiden kanssa.

 
  
MPphoto
 

  Bogusław Rogalski (UEN) . – (PL) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen presidentinvaalit käynnistivät uuden aikakauden valtion suhteiden historiassa ja myös itse Yhdysvalloissa. Toivon, että tämä on Yhdysvalloille kehitykseen perustuva eikä vallankumouksellinen muutos.

Minua kuitenkin huolestuttavat Yhdysvaltojen ja Venäjän väliset oudot suhteet, jotka vahvistuvat eräiden Euroopan maiden kuten Puolan ja Tšekin kanssa tehtyjen sopimusten kustannuksella. Esimerkki tästä on kysymys ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta, jossa Yhdysvallat on peräytynyt aiemmista näille maille antamistaan sitoumuksista. Älkäämme myöskään unohtako viisumeita, joita Yhdysvallat edelleen vaatii eräiden jäsenvaltioiden kansalaisilta. Näin ei saisi olla EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä transatlanttisissa suhteissa.

Transatlanttisen yhteistyön tehostaminen on erityisen tärkeää terrorismin torjumisessa, jonka on ennen kaikkea perustuttava kansainvälisen oikeuden noudattamiseen. Kuten Barack Obama on sanonut, "mikään valtio, oli se kuinka suuri ja mahtava tahansa, ei selviä tällaisista haasteista yksin". Myös Euroopan parlamentin on syytä muistaa tämä, sillä minusta tuntuu usein siltä, että luulemme Euroopan unionin voivan selviytyä tästä maailmanlaajuisesta haasteesta yksin.

 
  
MPphoto
 

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kollegamme Francisco José Millán Mon on mietinnössään komission jäsenen ja ministerin tavoin esittänyt mahdollisia ratkaisuja, strategioita ja tavoitteita, joiden olisi ohjattava meitä yhteistyössämme Yhdysvaltojen kanssa. Haluaisin puhua teille eräästä toisesta ajatuksesta.

Mielestäni Barack Obaman vaalilause – "muutos jota tarvitsemme" – koskee myös meitä eurooppalaisia. Tarkoitan muutosta asenteessamme Yhdysvaltoja kohtaan. Yhtäältä me ihailemme tämä historiallisesti nuoren yhteiskunnan vaurautta, taloutta, tiedettä, elokuvia, musiikkia ja vapautta. Toisaalta monet etenkin vasemmistoa edustavat jäsenet suhtautuvat vastahakoisesti ja jopa vihamielisesti Yhdysvaltojen politiikkaan, uskonnollisuuteen ja kapitalismiin. Ristiriitaista kyllä, Venäjä on aina ystävä, teki se mitä tahansa, jopa journalistien murhien kaltaisia pahimmanlaatuisia hyökkäyksiä, ja Yhdysvallat on kumppani vihollisen vaatteissa, vihollinen, joka tosin auttoi vapauttamaan Euroopan natseista ja teki sen omasta vapaasta tahdostaan, vaikka sillä ei ollut siihen velvollisuutta. Sitä pidetään vihollisena, joka auttoi jälleenrakentamaan Euroopan, mutta tästä huolimatta se ei ole ansainnut pysyvän liittoutumakumppanin asemaa.

Puhun siis terveeseen järkeen perustuvista asianmukaisista normeista ja päätöksistä enkä ainoasta oikeasta ja oikeudenmukaisesta ideologiasta, ikään kuin olisimme kaiku Moskovasta. Se, mikä Yhdysvalloissa on huonoa ja virheellistä, on arvioitava tämän mukaisesti, mutta sitä, mikä on hyvää ja saattaa auttaa meitä saavuttamaan EU:n tavoitteet, olisi arvostettava. Yhteistyön on perustuttava tosiasioihin ja samalla vakaaseen tahtoon ratkaista ongelmat yhdessä. Vasemmiston neljän viime vuoden aikana esittämät lukuisat lausumat, suosionosoitukset, tarkistukset ja kokonaiset päätöslauselmat, joita olen todistanut, ovat usein perustuneet kielteiseen ja yleistävään asenteeseen, eivät välttämättä tosiasioihin. Sallikaa minun vielä sanoa, arvoisa puhemies, että Barack Obamasta tuli presidentti vain Yhdysvaltojen kansan tahdosta, kansakunnan, jonka kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä ja joka puolustaa myös meille tärkeitä arvoja.

 
  
MPphoto
 

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopalla ja Yhdysvalloilla on ratkaistavanaan koko joukko maailmanlaajuisia ongelmia ja haasteita. Rahoitus- ja talouskriisi, ilmastonmuutos, terrorismi, ydinaseiden leviäminen, Lähi-idän ratkaisemattomat ongelmat ja konfliktit, Irak ja Afganistan ovat vain eräitä näistä ongelmista. Sen paremmin EU kuin Yhdysvallatkaan ei voi ratkaista mitään näistä ongelmista ilman tarvittavaa yhteistyötä, esimerkiksi täällä jo käsitellyn kaltaista strategista yhteistyötä ja strategista kumppanuutta. Kumppanuus perustuu yhteisiin vapauden, ihmis- ja kansalaisoikeuksien sekä demokratian arvoihin, jotka ovat osoittaneet hyödyllisyytensä 60 viime vuoden aikana.

Yhdysvaltojen uuden hallinnon myötä on syntynyt suuri halu yhteistyöhön. Muutama viikko sitten eräillä meistä oli mahdollisuus käydä Washingtonissa ja keskustella ulkoministeriön alivaltiosihteerien sekä kongressin, senaatin ja useiden tieteellisten laitosten edustajien kanssa. Tahtoa yhteistyöhön, asioiden tekemiseen ja ongelmien ratkaisemiseen yhdessä löytyy. Niinpä minäkin kehotan parlamentin jäseniä tiivistämään ja tehostamaan yhteistyötä yhdysvaltalaisten virkaveljiemme kanssa.

Euroopan ja Yhdysvaltojen strategista yhteistyötä ei saa kuitenkaan kääntää kolmansia maita, kuten Venäjän tai Kiinan kaltaisia kumppaneita, vastaan. Esimerkiksi aseriisuntaan tai ydinaseiden valvontaan liittyviä ongelmia ei voida ratkaista ilman Venäjän kanssa tehtävää yhteistyötä. Sen vuoksi olen tyytyväinen esimerkiksi Start-sopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämiseen uudelleen, ja suhtaudun myös myönteisesti keskusteluihin venäläisten kumppaniemme kanssa Eurooppaan sijoitettavasta Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmästä. Tämä kaikki on tärkeää. Lopuksi toivotan puheenjohtajavaltio Tšekille menestystä Prahan huippukokouksessa ja kiitän Francisco José Millán Monia hänen mietinnöstään.

 
  
MPphoto
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, Gordon Brown sanoi äskettäin Washingtonissa pitämässään puheessa – hän oli ensimmäinen Yhdysvaltojen pääkaupungissa puhunut eurooppalainen johtaja – että poliittisessa muistissa ei ole aikaa, jolloin Eurooppa olisi ollut yhtä myötämielinen Yhdysvaltoja kohtaan kuin nyt. Se on varmasti totta. Yhteiskuntamme ja luonnollisesti myös poliittiset, kulttuuriset ja sosiaaliset eliittimme eivät ole koskaan olleet yhtä amerikkalaismyönteisiä, suorastaan amerikkalaismielisiä, kuin nyt.

Meidän olisi hyödynnettävä tätä tosiseikkaa. Se on yhteinen tunne, joka ulottuu uutta hallintoa kohtaan tunnettua henkilökohtaista sympatiaa pidemmälle ja johon yhdistyy laaja yhteinen toimintaohjelma, jonka pohjalta voimme työskennellä. Tämä ohjelma on täällä, ja se selitetään oikein hyvin mietinnössä, josta huomenna äänestämme.

On kuitenkin myös erittäin tärkeää pitää tiukasti mielessä se, että vaikka meillä on paljon yhteistä, etumme eivät aina ole yhteneväiset, ja sen vuoksi on aloja, joista olemme jatkossakin eri mieltä ystävinä, jotka nyt keskustelevat kasvokkain ja pystyvät tekemään yhteistyötä. Tämä on totta erityisesti siksi, että meidän palvelemamme yhteiskunnat ovat erilaisia, ja tarkoitan erityisesti talouden ja kaupan aloja; niillä on avoimia kysymyksiä, jotka on ratkaistava parhaalla mahdollisella yhteistyöllä mutta unohtamatta kummankaan puolen kantoja.

Tässä suhteessa Euroopan unionin on oltava itsekriittinen sen suhteen, mitä sen pitäisi tehdä ja mitä sen pitäisi kehittää ollakseen uskottava. Tiedämme, että kun Lissabonin sopimus hyväksytään, saamme selkeämmät välineet ja pystymme käyttämään niitä. Jo nyt meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että jos haluamme saada Yhdysvaltojen kunnioituksen ja huomion, meidän on myös uudistettava toimintatapamme.

 
  
MPphoto
 

  James Elles (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, meillä on edessämme mielestäni erittäin tärkeä mietintö, sillä esittelijä Francisco Millán Mon on onnistunut saamaan mietinnölleen ulkoasiainvaliokunnan lähes yksimielisen hyväksynnän. Tällaista en ole ennen nähnyt: kaikki ryhmät yhdessä osoittivat, että ne kannattavat nykyistä vahvempaa transatlanttista kumppanuutta. Olenkin huomannut, että tässä mietinnössä me nyt kutsumme sitä ensi kerran strategisimmaksi kumppanuudeksemme. Meillä on paljon muitakin kumppanuuksia, mutta tämä on Euroopan unionin kannalta tärkein.

Kuten aiemmin mainittiin, uusi äänensävy on kuultavissa, mutta minusta tuntuu, että se kuuluu Yhdysvalloista, joka katsoo, mitä Eurooppa voi tehdä toimiakseen kumppanina globaalissa järjestelmässä, ja että meidän on nyt pohdittava, miten me voimme antaa panoksemme tähän prosessiin.

Tämän keskustelun kohokohta oli mielestäni se, että te, arvoisa komission jäsen, sanoitte meidän pyrkivän strategisempaan vuoropuheluun ja tarkastelemaan pitkän aikavälin kehityssuuntauksia, kuten NIC:n vuoteen 2025 ulottuvassa raportissa tehdään; katsomaan pidemmälle eteenpäin nähdäksemme, että voimme käyttää yhteistä analyysia, ja yhdessä päätymään yhteisiin toimiin tämän tuloksena. Epäilen, että tämä edellyttää jonkin verran kehittämistä Euroopan unionissa, ehkäpä vuoden 2010 talousarviosta myönnettävää tukea, jotta voimme muodostaa oman pitkän aikavälin ajattelumme – sillä komissiossa ja parlamentissakin harjoitetaan varsin vähän NIC:n raportin kaltaista pitkän aikavälin pohdintaa pitkän aikavälin suuntauksista.

Näin tehdessämme meidän on löydettävä keino luoda nykyistä tasavertaisemmat edellytykset eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten osallistumiselle näihin keskusteluihin. Viiden viime vuoden aikana Brysseliin on virrannut valtavasti yhdysvaltalaisia ajatushautomoita, jotka kertovat meille, mitä meidän olisi tiettyjen poliittisten seikkojen suhteen tehtävä, mutta Washingtonissa on hyvin vähän eurooppalaisia, jotka kykenevät kertomaan yhdysvaltalaisille meidän ajatuksistamme Euroopan politiikan laatimisesta. Meidän on keskityttävä tähän ja tarjottava riittävät budjettivarat tällaisen vaikutuksen aikaansaamiseksi, jotta voimme antaa tasavertaisen panoksen transatlanttisissa keskusteluissa.

 
  
MPphoto
 

  Ana Maria Gomes (PSE).(EN) Arvoisa puhemies, presidentti Obaman valinnan Bushin hallinnon jättämistä raunioista pelastama transatlanttinen kumppanuus ei enää riitä ratkaisemaan ihmiskunnan suurimpia haasteita, mutta sitä tarvitaan yhä.

Euroopan on käytettävä tämä tilaisuus hyväksi ja muotoiltava Yhdysvaltojen kanssa strategia nykyisestä maailmanlaajuisesta kriisistä pääsemiseksi inhimillinen turvallisuus säilyttäen – ja tämä merkitsee kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistamisen lisäksi myös koko globalisaatioprosessin sääntelyä ja investoimista kestävään talouteen maailmanlaajuisessa mitassa.

Me tarvitsemme enemmän Eurooppaa ja vahvemman Euroopan auttaaksemme presidentti Obamaa sulkemaan Guantánamon ja salaiset vankilat, laatimaan Afganistanin, Pakistanin, Iranin ja Sudanin turvallisuushaasteita koskevan vaihtoehtoisen strategian sekä saamaan aikaan oikeudenmukaisuuden ja rauhan israelilaisille ja arabeille.

Me tarvitsemme vahvemman Euroopan ja aidon kumppanuuden Yhdysvaltojen kanssa saavuttaaksemme kehityksen vuosituhattavoitteet. Vain, jos EU kantaa osansa taakasta, hoitaa maailmanlaajuiset vastuunsa ja on enemmän kuin osiensa summa, se voi odottaa, että Washington suhtautuu siihen vakavasti ja että pystymme vaikuttamaan Obaman hallinnon politiikkaan sekä luomaan aidon transatlanttisen kumppanuuden, jota maailma yhä tarvitsee.

 
  
MPphoto
 

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Berliinissä viime vuonna pitämässään puheessa Barack Obama totesi, että Yhdysvalloilla ei ole koko maailmassa Eurooppaa parempaa kumppania. Myös meidän on korkea aika todeta, ettei meillä ole maailmassa parempaa tai tärkeämpää kumppania kuin Amerikan Yhdysvallat. Meidän on etsittävä liittolaisia niiden keskuudesta, joiden kanssa meillä on yhteisiä arvoja ja etuja, ei niiden, jotka ovat hyvin kaukana meistä.

Euroopalla ei ole vaihtoehtoa transatlanttisille suhteille. Koko läntinen maailma on kansainvälisen terrorismin, ydinaseiden leviämisen, ilmastonmuutoksen ja talouskriisin kaltaisten suurten haasteiden edessä. Onnistumme voittamaan ne vain, jos teemme yhteistyötä.

Talouskriisistä voidaan todeta, että protektionismin houkutus tuntuu kaikissa maissa. Tämä pätee myös Yhdysvaltoihin, sillä kuten tiedämme, siellä on käynnistetty "Osta amerikkalaista" -ohjelma. Meidän on yhdessä torjuttava protektionismia, sillä viime kädessä protektionismi ei suojele meitä vaan on vahingollista kaikille.

Presidentti Obaman ensimmäiseen vierailuun Euroopassa kohdistuu suuria odotuksia. Odotamme, että G20-huippukokouksessa luodaan perusta yhteiselle institutionaaliselle vastaukselle ja laaditaan yhteiset säännöt, joiden avulla voimme voittaa maailmanlaajuisen talouskriisin.

Euroopan tavoitteena on olla merkittävä kansainvälinen toimija. Lissabonin sopimuksella luodaan tälle institutionaaliset edellytykset, mutta mikään ei voi korvata poliittista tahtoa. Meidän on otettava suurempi rooli kansainvälisellä näyttämöllä, sillä vain siten voimme saavuttaa tavoitteemme.

 
  
MPphoto
 

  Călin Cătălin Chiriţă (PPE-DE) . – (RO) Haluan kiittää Francisco José Millán Monia hänen erinomaisesta mietinnöstään transatlanttisista suhteista.

Euroopan parlamentin jäseninä meidän on vaadittava painokkaasti, että Euroopan unioni ja Amerikan Yhdysvallat kehittävät yhteisen strategian kuudelle Euroopan naapuruspolitiikan piiriin kuuluvalle Itä-Euroopan valtiolle, Moldovalle, Ukrainalle, Georgialle, Armenialle, Azerbaidžanille ja Valko-Venäjälle, jotta saadaan tuntuvia ja kestäviä tuloksia uuden itäisen kumppanuuden ja Mustanmeren synergian täytäntöönpanossa. Olen tyytyväinen tätä koskevan tarkistukseni sisällyttämisestä mietintöön, ja kiitän kollegoitani tämän ajatuksen tukemisesta.

Toinen erityisen kiinnostava seikka on esittelijän ehdotus poistaa viisumipakko kaikilta EU:n kansalaisilta, jotka haluavat matkustaa Yhdysvaltoihin. Kaikkia EU:n kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Ei voida hyväksyä sitä, että joitakin Euroopan unionin kansalaisia kohdellaan toisen luokan kansalaisina.

Korostan sitä konkreettista ja merkittävää edistystä, jota viisumivapauden saamiseksi on saavutettu. Romaniassa otettiin esimerkiksi käyttöön tammikuussa 2009 uudet biometriset passit, joissa on kansalaisten henkilötiedot sisältävä siru ja 50 turvatekijää, mikä on 18 enemmän kuin nykyisissä passeissa. Katson kuitenkin, että biometristen passien ei tarvitse olla viisumivapausohjelman piiriin kuulumisen ehto.

Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden sisällyttämisen viisumivapausohjelmaan on oltava ensisijainen tavoite Euroopan komission ja Yhdysvaltojen välisessä vuoropuhelussa.

 
  
MPphoto
 

  Józef Pinior (PSE). – (PL) (mikrofoni oli aluksi pois päältä) (...) kuten presidentti Barack Obama otsikoi viestinsä Lontoossa pidettävässä G20-huippukokouksessa. Talouskriisistä on tullut koko maailman haaste, mutta se on myös tilaisuus syventää ja muotoilla uudelleen transatlanttisia suhteita. Francisco José Millán Monin mietinnössä osoitetaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen kumppanuuden strategiset aspektit. Se on selvä todistus siitä, kuinka tärkeinä Euroopan parlamentti pitää transatlanttisia suhteita.

Tätä uutta lukua EU:n ja Yhdysvaltojen suhteissa olisi käytettävä myös EU:n toimielinten toiminnan lisäämiseen Yhdysvalloissa. Tarkoitan EU:n toimielimiä, eurooppalaisia yliopistoja ja eurooppalaisia säätiöitä. Nyt on oikea aika muotoilla uudelleen kumppanuutemme ja Euroopan osoittaa Washingtonissa ja Yhdysvalloissa tämän päivän Euroopan unionin mahdollisuudet, eurooppalaisen tieteen, kulttuurin ja sivistyksen potentiaali. Meidän olisi hyödynnettävä sitä, että Yhdysvalloilla on uusi presidentti, joka edustaa Yhdysvaltoja sellaisena kuin Eurooppa on sitä aina pitänyt, demokratian ja vapauden symbolina.

 
  
MPphoto
 

  Toomas Savi (ALDE).(EN) Arvoisa puhemies, presidentti Obama sanoi: "Yhdysvalloilla ei ole parempaa kumppania kuin Eurooppa." Uskon puhuvani monien parlamentin jäsenten puolesta sanoessani, että tämä näkemys on molemminpuolinen. Presidentti Obaman valinta aloitti uuden luvun transatlanttisissa suhteissa, jotka ovat kärsineet vakavia takaiskuja. Suhteista Kanadaan vastaavan valtuuskunnan varapuheenjohtajana jouduin jopa kerran todistamaan tilannetta, jossa Kanada toimi Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisenä sovittelijana.

Olen myös tyytyväinen presidentti Obaman sitoutumiseen diplomaattisten keinojen käyttöön Iranin islamilaisen tasavallan suhteen. "Vapaan Iranin ystävien" kannattajana toivon kuitenkin, että myös Iranin demokraattinen oppositio saa mahdollisuuden osallistua tähän. Iranin kanssa käytävien neuvotteluiden on oltava kaikin puolin avoimia. EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden uusi aikakausi ulottuu toivottavasti myös Yhdysvaltojen suhteisiin kolmansien maiden kanssa. Euroopan suuria odotuksia presidentti Obamaa kohtaan on nyt lunastettava toiminnalla.

 
  
MPphoto
 

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Uusi transatlanttinen toimintaohjelma oli uusi vuonna 1995. Moni asia on muuttunut sen jälkeen, ja siksi me tarvitsemme uuden kumppanuussopimuksen.

Berliinin muurin murtumisesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, ja tuota tapahtumaa seurasi Euroopan unionin historiallinen laajentuminen. Tänä aikana olemme todistaneet terrorismin traagista nousua ja uusien uhkien muodostumista alueen rauhalle. Lisäksi olemme tulleet tietoisiksi ilmastonmuutoksesta ja kohdanneet rahoitus-, talous- ja energiakriisejä. Meidän olisi hyödyllistä tehdä tilannekatsaus kommunismin romahduksen jälkeisestä ajasta ja tarkastella maailman tilannetta ottaen paremmin huomioon globaalien toimijoiden riippuvuus toisistaan. Läheisempää kumppanuuttamme Yhdysvaltojen kanssa olisi kehitettävä uusien haasteiden ja uuden ymmärryksen viitekehyksessä.

Emme kamppaile vain rahoitus- ja talouskriisin, vaan myös maailmanlaajuisen johtajuuskriisin kanssa. Meidän on edettävä useilla rintamilla samanaikaisesti. Emme onnistu kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uudistamisessa, ellei Dohan prosessissa tapahdu edistystä ja ellemme pysty nykyistä paremmin luomaan rauhaa ja poistamaan köyhyyttä.

Tehokasta monenvälisyyttä on kehitettävä niin, että kaikki voittavat. "Yes, we can".

Tämän hengen mukaisesti kannatan säännöllisiä poliittisia neuvotteluja molempien kumppaneiden välillä ja etenkin yhteistyön parlamentaarisen ulottuvuuden vahvistamista perustamalla transatlanttinen edustajakokous. Mietinnössä minua ilahduttaa erityisesti se, että siinä painotetaan sijoituksia ja transatlanttisten rahoituspalvelujen tarjoamisten rajoitusten poistamista.

Suhtaudun myös myönteisesti mietinnössä ilmaistuun haluun tiivistää yhteistyötä avaruusohjelmissa, erityisesti Euroopan avaruusjärjestön ja NASA:n välillä. Tämä ei tarkoita, että haluaisin astronautiksi, vaan pikemmin sitä, että olen kiinnostunut uudesta teknologiasta.

 
  
MPphoto
 

  Helmut Kuhne (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, valtaosa Euroopan unionin kansalaisista, luultavasti useimmat Euroopan unionin hallituksista ja lähes varmasti enemmistö Euroopan parlamentin jäsenistä toivoi marraskuussa, että Barack Obama valittaisiin presidentiksi. Se on hienoa, vaikka eräistä tämän keskustelun puheenvuoroista on saattanut kuultaa hienoinen epäilys siitä, oliko tämä kaikki sittenkään niin hyvä asia.

Euroopan on luonnollisesti myös tulevaisuudessa edustettava päättäväisesti omia kantojaan, mutta Yhdysvalloista esitettävien pahansuopien huomautusten aika on ohi, sillä emme voi enää syyttää kaikesta niin mukavasti George Bushia, ja tämä asettaa meille tehtävän. Euroopan unionin ja parlamentin harjoittama transatlanttisia suhteita koskeva politiikka ei voi enää muodostua pelkästä vaatimusten esittämisestä Yhdysvalloille, vaan meidän on myös vastattava kysymykseen siitä, minkä panoksen me olemme valmiit antamaan, jotta tästä kumppanuudesta saadaan tehokas.

Tarkastellaan esimerkiksi Afganistania, jonka useat jäsenet ovat maininneet. Mitä me olemme Euroopan unionina valmiit tekemään poliisioperaatioiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi sekä siviilialan tuen ja jälleenrakentamisen edistämiseksi tässä maassa? Tämä olisi EU:n tehtävä; Nato pystyy hoitamaan sotilaallisen puolen. Tämä on asia, josta meidän on keskusteltava hyvin konkreettisesti. Mitä meillä on tarjottavanamme?

 
  
MPphoto
 

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, 50 vuoden ajan sodan jälkeen Länsi-Euroopan turvallisuusajattelu perustui läheiseen liittolaisuuteen Yhdysvaltojen kanssa sekä siihen periaatteeseen, että turvallisuus on jakamatonta, että Yhdysvaltojen turvallisuus on suorasti yhteydessä Euroopan turvallisuuteen. Vaikuttaa siltä, että kylmän sodan loppuminen ja mahdollisen suuren eurooppalaisen konfliktin estäminen toivottavasti ikuisiksi ajoiksi edellyttävät kuitenkin yhä, että tätä periaatetta ei hylätä. Se tulisi päinvastoin säilyttää ja sen olisi oltava yhteistä turvallisuutta koskevan ajattelumme perusta.

Toiseksi viittaan siihen, mitä Helmut Kuhne sanoi hetki sitten. Yhdysvallat on päättänyt yksipuolisen poliittisen toiminnan aikakauden, ja se on valmis vuoropuheluun Euroopan kanssa sekä tekemään yhteisiä päätöksiä Euroopan kumppanina. Kysymys kuuluu nyt, olemmeko valmiit tähän ja olemmeko valmiit panemaan luotettavasti täytäntöön yhdessä tehdyt päätökset.

 
  
MPphoto
 

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Francisco José Millán Mon on laatinut tärkeän ja erinomaisen mietinnön. Kyse on nyt siitä, miten se pannaan täytäntöön aikaa hukkaamatta.

Maailmanlaajuinen talouskriisi muodostaa kahdelle maailman suurimmalle demokratialle käytännön kannusteen yhdistää voimansa yhteisten arvojen ja samanlaisten talousjärjestelmien pohjalta, sillä Yhdysvallat ja EU tuottavat yhdessä yli puolet maailman BKT:stä. Adrian Severin huomautti osuvasti strategisesta vastavuoroisuudesta, jonka mukaan Eurooppa tarvitsee vahvoja Yhdysvaltoja ja Yhdysvallat vahvaa Eurooppaa. Jos nämä kaksi kumppania voivat sovittaa toimintansa paremmin ja tehokkaammin yhteen, tällä olisi erittäin myönteinen vaikutus maailman vakauteen sekä hyvin moniin alueellisiin erityisongelmiin.

Yhdysvaltojen uuden hallinnon lisääntynyt kiinnostus Eurooppaa kohtaan ja sen kasvanut joustavuus ja avoimuus ovat tervetullut mahdollisuus, jota on hyödynnettävä. On kuitenkin pidettävä aina mielessä, että suhteet Yhdysvaltoihin ovat edelleen EU:n tärkein strateginen kumppanuus. Mutta nyt ei ole julkilausumien aika; on täytäntöönpanon aika, ja mietinnössä korostetaan kolmea konkreettista ensisijaista tavoitetta. Kehotamme sopimaan yhteisestä toimintasuunnitelmasta, joka koskee lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita sekä maailmanlaajuisissa että alueellisissa asioissa. Kehotamme korvaamaan 14 vuotta vanhan suhteen uudella transatlanttisella kumppanuussopimuksella, johon olisi sisällyttävä myös talousneuvosto, ja kehotamme myös perustamaan transatlanttisen poliittisen neuvoston ja päivittämään parlamentaariset suhteet transatlanttisella edustajakokouksella.

 
  
MPphoto
 

  Martí Grau i Segú (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, presidentti Obaman valinta on aloittanut Yhdysvalloissa historiallisen aikakauden, jonka erityinen merkitys tunnetaan ja hyväksytään laajalti Euroopassa.

Presidentti Obama on nyt Euroopan kanssa täysin samalla aaltopituudella "jälleenrakennuksen" ja "elpymisen" avainsanoihin perustuvasta poliittisesta toiminnasta.

Pääministeri Gordon Brownin eilen täällä parlamentissa pitämä puhe on selvä osoitus keskinäisen ymmärryksen olemassaolosta. "Jälleenrakennus" ja "elpyminen" ansaitsevat epäilemättä kaiken mahdollisen ennakoivan johtamisen nykyisessä kriisissä, jonka voittamiseksi suunnittelemme kehittävämme vihreää taloutta, jossa kasvu ja ympäristönsuojelu eivät ole ristiriidassa keskenään vaan täydentävät toisiaan täydellisesti.

Todistamme myös Euroopan ja Yhdysvaltojen välisten, kymmenen viime vuoden aikana vahingoittuneiden siltojen "jälleenrakennusta" ja "elpymistä".

Yhdysvaltojen paluu monenvälisyyteen on Euroopan kannalta erittäin hyvä merkki ja tekee maailmanrauhaa, oikeutta ja vaurautta koskevista tavoitteistamme toteuttamiskelpoisempia. Viime vuosina on kuitenkin myös syntynyt kuilu kansalaisyhteiskuntien välille Atlantin molemmin puolin.

Meidän olisi EU:n toimieliminä edistettävä kaikentyyppistä vuorovaikutusta organisaatioiden, akateemisen maailman, tiedotusvälineiden ja sosiaalipolitiikan alan toimijoiden välillä, jotta tämä repeämä saadaan korjattua.

 
  
MPphoto
 

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Toisin kuin Ana Maria Gomes, joka hetki sitten sanoi transatlanttisen suhteen syntyneen uudelleen presidentti Obaman valinnan myötä, minä katson, että uutiset tämän suhteen lopusta olivat selvästi liioiteltuja. Tämä mietintö osoittaa sen jälleen kerran, ja kiitän esittelijää siitä.

Eurooppa ja Yhdysvallat ovat olleet jo kauan vaurauden, kehityksen ja globalisaation kannalta tärkeitä liittolaisia. Euroopalla ja Yhdysvalloilla on kauan ollut yhteisiä haasteita ja jopa yhteisiä vihollisia, vaikka eräät varsinkin Atlantin tällä puolen eivät tätä tahdo myöntää. Eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset ovat jo kauan tienneet, mitä on tehtävä yhä edelleen epäoikeudenmukaisen, epätasa-arvoisen ja vaarallisen ja nyt myös globaalissa kriisissä olevan maailman tarpeiden tyydyttämiseksi.

Emme saisi kuitenkaan tämän kriisin vuoksi perääntyä emmekä antaa sen horjuttaa diplomaattista päättäväisyyttämme tai poliittista ja sotilaallista sitoutumistamme, joka perustuu velvollisuuksiimme liittolaisina. Emme myöskään saa kääntää selkäämme kollektiiviselle taloudelle tai sallia protektionismin paluuta, mikä olisi kohtalokasta talouksiemme elpymiselle.

Eurooppa ja Yhdysvallat ovat maailmanlaajuisesti avautuneen talouden armoilla, ja niillä on nyt lujat liittolaiset Japanissa, Intiassa, Brasiliassa ja useissa Aasian maissa.

Tämänhetkisestä kriisistä huolimatta monet maailman valtiot toivovat yhä voivansa jonain päivänä elää samalla lailla kuin me. Euroopasta ja Yhdysvalloista on näiden valtioiden silmissä tultava taas se liittoutuma, joka johtaa, jakaa ja globalisoi vaurauden taloutta.

Juuri tästä syystä seuraava G20-huippukokous on niin tärkeä, ei siksi, että se on tilaisuus selvittää, kuka on lähinnä Barack Obamaa, vaan koska se tarjoaa mahdollisuuden osoittaa, että me voimme tarjota vastauksia ja johtajuutta: teemme yhteistyötä uusien talousmahtien kanssa tarvittavissa uudistuksissa, mutta meidän on muistettava, että vaurautta – ja tarkoitan vaurautta, en ahneutta – työpaikkoja ja kehitystä voidaan luoda ja kriisi voidaan voittaa vain ihmiskunnan luovaan voimaan perustuvan talousmallin avulla.

Muuta keinoa ei ole, jos haluamme kestävän ratkaisun, luoda uusia työpaikkoja ja olla solidaarisia hädänalaisimpia kohtaan näinä vaikeina aikoina.

 
  
MPphoto
 

  Dushana Zdravkova (PPE-DE) . – (BG) Arvoisa komission jäsen, haluan kiittää esittelijä Francisco José Millán Monia hänen kattavasta lausunnostaan ja siinä ilmaistusta selvästä kannasta viisumijärjestelmän poistamisesta.

Neljä vuotta sen jälkeen, kun neuvottelut viisumivaatimusten poistamisesta Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä käynnistyivät, 80 miljoonan jäsenvaltioiden kansalaisen on yhä jonotettava ja anottava Yhdysvaltojen viisumia passeihinsa. Vaikka merkittäviä tuloksia on jo saatu aikaan, Yhdysvaltojen hallinto kieltäytyy ottamasta viimeistä askelta ja soveltamasta vastavuoroisuuden periaatetta jäljellä oleviin viiteen jäsenvaltioon ja sisällyttämästä niitä viisumivapausohjelmaan.

22. toukokuuta 2008 antamassamme päätöslauselmassa kehotimme saattamaan neuvottelut kaikkien jäsenvaltioiden sisällyttämisestä viisumivapausohjelmaan päätökseen ennen kesäkuussa pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Se, että tässä asiassa ei toistaiseksi ole edistytty, sekä lehdistössä näkyneet monet viitteet siitä, että Yhdysvaltojen politiikassa ei tapahdu todellista muutosta, ovat huolestuttavia seikkoja.

Korostan myös komission jäsen Jacques Barrot'n viimeviikkoista vierailua Washingtoniin, jossa neuvottelut viisumivaatimusten poistamisesta jatkuivat. Ei ole vielä selvää, mitä konkreettisia tuloksia tämä vierailu tuottaa. Pelkään, että komission ponnisteluista huolimatta asettamiamme tavoitteita ei saavuteta ennen parlamentin tämän toimikauden loppua.

Haluan kuitenkin mainita, että valitettavasti eräät yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamat toimet edesauttavat sitä, että yhdysvaltalaiset kumppanimme eivät pidä Euroopan unionia yhtenäisenä kokonaisuutena. Tästä syystä käytän tilaisuutta hyväkseni ja kehotan kaikkia Euroopan hallituksia muuttamaan politiikkaansa ja toteuttamaan konkreettisia toimia antaakseen todellista tukea Euroopan komission edustajille.

Tämän lisäksi kehotan kaikkia parlamentin jäseniä tukemaan eräiden kollegojen, myös minun, ehdottamaa kannanottoa sen puolesta, että Yhdysvallat poistaa viisumivaatimukset kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisilta.

 
  
MPphoto
 

  Urszula Gacek (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, presidentti Obaman valinta otettiin innostuneesti vastaan sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, mutta Yhdysvaltojen 44. presidentiltä odotetaan varsin paljon. Hänellä on edessään joukko sellaisia haasteita, jollaisia yhdenkään Yhdysvaltojen rauhanajan johtajan ei miesmuistiin ole edellytetty voittavan. Hänellä on kotimaassaan rahoitus- ja talouskriisi, joka on lähes romahduttanut rahoitusmarkkinat ja haitannut vakavasti maailmantaloutta ja jota ei ole vielä läheskään ratkaistu. Hän on sitoutunut löytämään ratkaisun sodan repimään Afganistaniin ja sen tilanteen heijastusvaikutuksiin Pakistanissa. Hänen on puututtava Iranin ydinasekehittelyn muodostamaan vaaraan.

Me uskomme vahvoihin transatlanttisiin suhteisiin, jotka perustuvat yhteisiin demokraattisiin arvoihimme ja vapaaseen markkinatalouteen. Me kunnioitamme presidentti Obaman ja hänen uuden hallintonsa itselleen asettamia ensisijaisia tavoitteita. Emme pahastu, jos Yhdysvallat katsoo, että jotkin näistä tavoitteista voidaan saavuttaa vain Yhdysvaltojen ja Venäjän välisellä yhteistyöllä. Eurooppa ojentaa kätensä Yhdysvalloille. Vain muutama viikko sitten julistimme täällä parlamentissa olevamme valmiita tekemään yhteistyötä Guantánamo Bayn sulkemiseksi ja sijoittamaan sen entisiä vankeja.

Entiseen itäblokkiin kuuluneet jäsenvaltiot ovat erityisessä kiitollisuudenvelassa Yhdysvaltoja kohtaan. Meidät päästettiin transatlanttiseen yhteisöön useita vuosia ennen EU:n jäseniksi liittymistä. Puola on osaltaan osoittanut tätä kiitollisuutta valmiudellaan tukea Yhdysvaltoja aina tarvittaessa, myös sotilaallisella toiminnalla Irakissa ja Afganistanissa. Vetoan uuteen hallintoon, ettei se pitäisi tätä tukea täysin itsestään selvänä. Demokratiassa varttunut Puolan nuorempi sukupolvi on unohtanut nopeasti tämän kiitollisuudenvelan. Pyrkiessään laajempiin tavoitteisiinsa Yhdysvallat ei saisi unohtaa, että näillä uskollisilla liittolaisilla on arat kohtansa, varsinkin jos se painaa Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden palautusnappia.

 
  
MPphoto
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan lausua joitain varotuksen sanoja etenkin presidentti Obaman uudelle hallinnolle. 60 viime vuoden aikana Yhdysvalloilla on ollut monia erilaisia suhtautumistapoja Euroopan yhdentymistä kohtaan. Se katsoo sitä luonnollisesti ulkopuolisen näkökulmasta ja saattaa jopa kuvitella – minun nähdäkseni virheellisesti – että tämä prosessi on samanlainen kuin Yhdysvaltojen oma historiallinen tausta. EU:n toimielimissä vallitseva federalistinen suuntaus tukee tätä näkemystä. Vaarana on, että yhdysvaltalaiset keskustelukumppanit pitävät EU:n omaa kertomusta tosiasiana pikemmin kuin totena esitettynä mutta paljon harhaanjohtavaa ja kuvitteellista aineistoa sisältävänä tarinana.

Yhdysvaltojen olisi ymmärrettävä, että monet meistä katsovat EU:n olevan menossa väärään suuntaan ja että sen pyrkimys luoda Eurooppa-niminen valtio ei vastaa kansalaisten toiveita, sillä he ovat perustellusti kiintyneitä valtioidemme itsemääräämisoikeuteen ja siihen, että he voivat valita ja erottaa hallituksia.

Ei ole myöskään Yhdysvaltojen etujen mukaista, että monien Euroopan valtioiden vapaaehtoinen sitoutuminen liittolaissuhteeseen korvataan niiden kanssa eri mieltä olevan Euroopan unionin sitoumuksella.

Minun on sanottava, että kunnioitan suuresti Francisco José Millán Monia ja yhdyn moniin hänen mietinnössään esitettyihin näkemyksiin, mutta en sen pääpyrkimykseen, joka on tehdä EU:sta instituutiona ainut edustajamme kanssakäymisessä Yhdysvaltojen kanssa.

 
  
MPphoto
 

  Ioan Mircea Paşcu (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka lännen yhtenäisyys auttoi meitä saavuttamaan itsenäisyytemme ja lopettamaan kylmän sodan, maidemme liittyessä Natoon ja EU:hun transatlanttiset suhteet eivät enää olleet parhaimmassa terässään.

Nykyinen kriisi ja sen yhteiset haasteet – turvallisuusympäristön heikentyminen, energian, ilmastonmuutoksen, ydinaseiden leviämisen ja uusien valtakeskusten kaltaiset maailmanlaajuiset kysymykset sekä Lähi-Idän, Afganistanin, Pakistanin ja Afrikan kaltaiset alueelliset kysymykset – edellyttävät transatlanttisen yhteistyön mahdollisimman suurta tehostamista.

Tässä yhteydessä mietinnöllä annetaan myönteinen panos ehdottamalla tapoja näiden suhteiden virallistamiseksi, yhteisen lähestymistavan luomiseksi Venäjän ja kuuden Itä-Euroopan maan suhteen, yhdennettyjen transatlanttisten markkinoiden aikaansaamiseksi, rahoitusmarkkinoidemme asteittaiseksi yhdentämiseksi ja Yhdysvaltojen viisumivapausohjelman laajentamiseksi koskemaan kaikkia EU:n jäsenvaltioita.

Emme saa epäonnistua. Sen hinta olisi, että länsimaat menettäisivät aloitteen maailmanpolitiikassa mahdollisesti hyvin pitkäksi aikaa.

 
  
MPphoto
 

  Alexandru Nazare (PPE-DE) . – (RO) Kun otetaan huomioon viime vuosina tapahtunut kehitys Euroopan unionissa, Yhdysvaltojen hallinnossa ja koko maailmassa, meidän on mielestäni nyt aika tarkastella uudelleen transatlanttista kumppanuutta ja mukauttaa se uuteen todellisuuteen.

Tässä suhteessa suhtaudun myönteisesti kollegani Francisco José Millán Monin mietintöön ja kiitän häntä hyvästä työstä. Mietinnössä kootaan hyvin hyödylliseksi asiakirjaksi Euroopan tärkeimmät tavoitteet sen suhteissa Yhdysvaltoihin. Olen myös tyytyväinen siihen, että ehdottamani tarkistukset on sisällytetty mietintöön.

Haluaisin esittää muutamia huomioita.

Ensinnäkin turvallisuusalan yhteistyön on jatkuttava. Euroopan on tullut aika antaa suurempi panos Afganistanin sotanäyttämöllä, jossa käydään ratkaisevaa sotaa alueen tulevaisuudesta. Mainitsen myös, että kotimaani Romania on tukenut Yhdysvaltojen ponnistuksia sekä Irakissa että Afganistanissa.

Energiakysymysten suhteen katson, että tarvitaan yhteisiä toimia tutkimustoiminnan koordinoimiseksi ja uusien puhtaiden energialähteiden löytämiseksi.

Mitä tulee suhteisiin Venäjän kanssa, nyt olisi mielestäni sopiva hetki omaksua johdonmukainen lähestymistapa Yhdysvaltojen suhteissa yhtäältä Eurooppaan ja toisaalta Venäjään.

Lopuksi ilmaisen tyytyväisyyteni erityisen rakentavaan ehdotukseen perustaa transatlanttisia neuvotteluista huolehtivia elimiä myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa varten.

 
  
MPphoto
 

  Luis Yáñez-Barnuevo García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, meidän pitäisi huutaa: "Hyviä uutisia! Hyviä uutisia!" Presidentti Obama on saanut taas aikaan ihmeen onnistumalla monien vuosien jälkeen yhdistämään parlamentin ja Euroopan unionin yhteisen tavoitteen, transatlanttisten suhteiden vahvistamisen, taakse.

Menneisyydessä oli samanlainen hetki, kun Bill Clinton ja Felipe González allekirjoittivat transatlanttisen toimintaohjelman vuonna 1995; tuolloin oltiin hyvin optimistisia tulevaisuuden suhteen. Sitten tulivat George Bushin presidenttikauden kahdeksan mustaa vuotta. Hän käytännöllisesti katsoen jakoi Euroopan hallitukset, joskaan ei samassa määrin yleistä mielipidettä. Hänen hallintonsa hylkäsi jatkuvasti Euroopan unionille perustavanlaatuisia periaatteita, kuten monenvälisyyden, Yhdistyneiden Kansakuntien tukemisen ja kansainvälisen oikeuden.

Kaikkea tätä rakennetaan nyt uudelleen, ja meillä on perusteltua toivoa Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden tulevaisuudesta. Tästä syystä onnittelen Francisco José Millán Monia tästä loistavasta mietinnöstä, joka osuu näiden kahden maanosan suhteiden vahvistamisen kannalta hyvään aikaan.

 
  
MPphoto
 

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, minäkin haluaisin yhtyä Luis Yañez-Barnuevo Garcían "hyviä uutisia" -huutoihin, sillä katson, että tämä mietintö merkitsee käännekohtaa suhteissa Yhdysvaltoihin.

Eräs hyvä ystäväni kertoi minulle äskettäin käyneensä Yhdysvalloissa ja yllättyneensä siitä, kuinka vähän siellä tiedetään Lissabonin sopimuksella perustetuista uusista toimielimistä ja uusista menettelyistä.

Jos minun olisi valittava Francisco José Millan Monin erinomaisesta mietinnöstä vain yksi asia, jota kiitän, se on juuri tämä: että siinä tuodaan transatlanttiset suhteet Lissabonin sopimuksen piiriin ja esitetään kaikki Lissabonin sopimuksen tarjoamat tärkeimmät mekanismit, joiden avulla Euroopan unioni voi ylläpitää läheisiä ja luottamuksellisia suhteita Yhdysvaltoihin.

Se antaa meille eurooppalaisille välineet, joita tarvitsemme voidaksemme ilmaista Euroopan tahdon, jota tarvittiin menneisyydessä, tarvitaan yhä tänään ja epäilemättä myös tulevaisuudessa.

Minäkin onnittelen Francisco José Millán Monia hänen laatimastaan erinomaisesta mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 

  Alexandr Vondra , neuvoston puheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä kaikkia tässä keskustelussa esittämistänne puheenvuoroista ja kommenteista. Minua ilahduttaa, että Euroopan parlamentti, komissio ja puheenjohtajavaltio ovat pitkälti samaa mieltä EU:n ja Yhdysvaltojen strategisen vuoropuhelun tärkeimmistä seikoista. Olen tyytyväinen siihen vahvaan tukeen, jonka annoitte ensimmäiseen epäviralliseen tapaamiseemme presidentti Obaman kanssa valitsemillemme aiheille: ensinnäkin energiavarmuus ja ilmastonmuutos; toiseksi taloudellinen yhteistyö; ja kolmanneksi yhteistyö turvallisuuspolitiikassa ja ulkosuhteissa.

Kuuntelin tarkkaavaisesti myös muita kommentteja, jotka koskivat muun muassa tarvetta luoda uusi transatlanttinen toimintaohjelma, syventää yhteistyötä ulkoisen avun ja kehitysyhteistyön alalla, jatkaa yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa, jatkaa transatlanttisen talousneuvoston kehittämistä, tutkia mahdollisuuksia perustaa transatlanttinen poliittinen neuvosto ja niin edelleen. Otamme ne huomioon valmistellessamme kesäkuussa pidettävää säännönmukaista EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta.

Ne teistä, jotka toivat esiin muita kysymyksiä, kuten viisumivapauden – sillä kaikki EU:n valtiot eivät kuulu sen piiriin – muistavat, että vuosi sitten maani johti sitä koskevia pyrkimyksiä. Siitä keskusteltiin myös parlamentissa, ja vakuutan teille, että jatkamme tämän kysymyksen esille ottamista myös Yhdysvaltojen hallituksen kanssa.

Lopuksi haluan esittää seuraavat pohdinnat. Näyttää selvältä, että Yhdysvaltojen uusi hallinto on ottanut huomioon monia viime kuukausina ja vuosina lähettämistämme transatlanttisia suhteita koskeneista viesteistä. Nyt se vastaa niihin. Meitä on esimerkiksi pyydetty antamaan suurempi strateginen panos Afganistanin kysymyksessä. On myös selvää, että strategisen panoksen rinnalle odotetaan hyvin käytännöllistä sitoutumista, joten uskon teidän muistavan tämän, kun keskustelemme käytännön panoksestamme tulevaan Afganistanin operaatioon. Tämän ei pitäisi tulla meille yllätyksenä, kun kerran käymme syvällistä ja vakavaa keskustelua. Kun presidentti Obama sanoi Berliinissä viime vuonna, ettei Yhdysvalloilla ole Eurooppaa parempaa kumppania, hän ei vain antanut periaatteellista lausuntoa vaan kehotti Eurooppaa myös todistamaan tämän.

Toiseksi, meille kaikille on selvää, että edessämme olevat haasteet lisääntyvät ja käyvät yhä monimutkaisemmiksi. Palatakseni yhteen avauspuheenvuorossani esittämääni näkökohtaan, jos EU ja Yhdysvallat ovat samaa mieltä, me voimme auttaa laatimaan maailmanlaajuisen toimintaohjelman. Tämä merkitsee myös oman osuutemme kantamista johtajuudesta ja muiden ohjaamista antamaan tukea ja varoja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Voidakseen tehdä tämän ja ollakseen Yhdysvaltojen uskottava kumppani EU:n on kuitenkin esiinnyttävä mahdollisimman yhtenäisesti.

Puheenjohtajavaltio Tšekki varmistaa myös jatkossa, että transatlanttinen kumppanuus säilyy yhtenä EU:n ulkopolitiikan kulmakivistä. Odotan kiinnostuneena tämän suhteen syventämistä edelleen, kun kohtaamme yhdessä uusia haasteita, ja toivon, että tätä koskeva yhteistyö parlamentin kanssa jatkuu.

 
  
MPphoto
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet puhujat totesivat, tämä keskustelu on osoittanut, että kyse on siitä, miten voimme panna tärkeimmät aloitteet toimeen Amerikan Yhdysvaltojen kaltaisen keskeisen strategisen kumppanin kanssa.

Koska esitin keskustelun alussa monia hyvin selviä ja käytännönläheisiä huomautuksia, esitän nyt vain muutaman konkreettisen kommentin.

Ensinnäkin lainsäätäjien rooli EU:n ja Yhdysvaltojen suhteissa sekä näiden suhteiden institutionaalinen rakenne ovat hyvin tärkeitä. Me kannatamme periaatteessa vankkumatta EU:n ja Yhdysvaltojen lainsäätäjien yhteyksien vahvistamista. On selvää, että ensisijaisen aloitteen tähän on tultava lainsäätäjiltä itseltään. Tiedän, että Euroopan parlamentti on tähän valmis, ja niin lienee kongressikin. Katson kuitenkin, että EU:n lainsäätäjien kannattaisi tehostaa yhteyksiään myös senaattiin, jonka vaalikausi on pidempi, sekä kongressin jäseniin, joiden alakohtainen asiantuntemus saattaisi viedä transatlanttisen talousneuvoston toimintaohjelmaa eteenpäin.

Kun Lissabonin sopimus tulee voimaan, se vahvistaa, kuten todettu, myös Euroopan parlamentin roolia EU:n ja Yhdysvaltojen vuoropuhelun muotoilemisessa erityisesti sääntelykysymyksissä; kuten keskustelussa mainittiin, ajatushautomot ovat varmasti myös hyvin tärkeitä, ei vain Yhdysvalloista meille vaan myös EU:sta Yhdysvaltoihin päin.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisistä toimielimistä haluaisin ensinnäkin varoittaa, että transatlanttisen toimintaohjelman olisi perustuttava sisältöön pikemmin kuin menettelyihin. Kuten olen sanonut, ensimmäisissä tapaamisissamme presidentti Obaman kanssa on sen vuoksi tärkeää osoittaa, että pystymme keskittymään tuloksiin.

Olen kuitenkin pannut tarkoin merkille kehotuksenne uudistaa nykyiset järjestelyt uudessa transatlanttisessa toimintaohjelmassa. Aion käynnistää rakenteiden tarkistuksen niiden tehostamiseksi, ja komissio tekee tätä koskevia asianmukaisia ehdotuksia.

Sallikaa minun puhua lyhyesti myös transatlanttisesta talousneuvostosta (TTN). Komission jäsen Günter Verheugen tapasi jo uuden yhdysvaltalaiskollegansa Michael Fromanin 23. maaliskuuta 2009. TTN:ssä käsiteltävät tärkeimmät kysymykset uuden hallinnon aikakaudella ovat seuraavat: Ensinnäkin poliittisesti strategisten kysymysten esille tuominen ja samalla teknisluonteisempien asioiden käsittely huippukokousten asialistojen keventämiseksi. Toiseksi, tulevan työohjelman määräaika – tässä komission jäsen Verheugen haluaa asettaa hyvin pitkän aikavälin perspektiivin, mutta tätä on punnittava tämän komission toimikauden pituutta vasten, ja me tarvitsemme joitain lyhyen aikavälin tuloksia. Lopuksi, miten vastata jäsenvaltioiden – joille olemme luvanneet, mutta emme vielä toimittaneet, keskipitkän aikavälin ohjelman – vaatimuksiin saada osallistua nykyistä enemmän TTN:n työskentelyyn.

Toiseksi haluan huomauttaa, että olemme yhteisö, jolla on Yhdysvaltojen kanssa yhteisiä arvoja, mutta on yhä asioita, jotka täytyy tehdä. Sen vuoksi meidän on edelleen kannustettava Yhdysvaltoja allekirjoittamaan keskeiset YK:n ihmisoikeusyleissopimukset, kuten naisten syrjintää ja lasten oikeuksia koskevat yleissopimukset, vain pari mainitakseni. Tähän sisältyy myös kansainvälistä rikostuomioistuinta koskeva kantamme, kuten Bushin hallinnolle useaan otteeseen korostettiin, mutta tämä otetaan uudelleen esille.

Kolmanneksi, monien teistä mainitsema viisumivapaus ja viisumien vastavuoroisuusperiaate: kuten tiedämme, jäsenvaltioiden ja EU:n tason huomattavien ponnistusten ansiosta seitsemän jäsenvaltiota hyväksyttiin viisumivapausohjelmaan marras-joulukuussa 2008. Viiden jäsenvaltion kansalaiset eivät kuitenkaan edelleenkään voi matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia. Tästä syystä jatkamme tämän kysymyksen esille tuomista.

Voin kertoa teille, että komission varapuheenjohtaja Jacques Barrot ja Tšekin ministeri Ivan Langer ottivat asian esille jälleen viime viikolla Washingtonissa, ja Yhdysvallat on yleisesti ottaen osoittanut ymmärrystä kannallemme, mutta korostanut samalla, että liittohallituksen toiminta perustuu lakisääteisiin vaatimuksiin, joilla asetetaan selvästi ohjelman tulevan laajentamisen puitteet ja joita kongressi seuraa tarkasti. Ministeri Janet Napolitano kertoi meille, että yksi uusi jäsenvaltio on hyvin lähellä päästä viisumivapausohjelman piiriin.

Lopuksi Afganistanista: paitsi että olemme jo aiemmin tehneet paljon, olemme valmiit antamaan panoksemme myös siviilioperaatiossa, ja myönnämme Aasian määrärahoistamme jonkin verran lisärahoitusta vaaleihin, poliisivoimille ja luultavimmin maatalouteen, sillä on tärkeää saada lisää vaihtoehtoisia toimeentulon lähteitä.

Olen aina avoin uusille ideoille, ja yksi mietinnössänne mainittu esimerkki on ulkoministerikokousten muuttaminen transatlanttiseksi poliittiseksi neuvostoksi, joka keskittyy voimakkaammin strategisiin aiheisiin. Kuten sanoin, aiomme tutkia mahdollisuutta uudistaa nykyistä transatlanttista toimintaohjelmaa tässä suhteessa, kun uusi transatlanttinen toimintaohjelma täyttää 15 vuotta vuonna 2010.

 
  
MPphoto
 

  Francisco José Millán Mon, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin esittää kiitokseni puheenvuoroista ja saamistani onnitteluista. Tämän keskustelun tärkein elementti on mielestäni se, että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteiden merkityksestä vallitsee laaja yksimielisyys, samoin kuin tarpeesta vahvistaa niitä paitsi yhteisellä toimintaohjelmalla vakavien haasteiden ja konfliktien voittamiseksi myös uusilla institutionaalisilla järjestelyillä.

Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta en ole kuullut suurempia vastalauseita kahdelle vuotuiselle huippukokoukselle tai transatlanttisen poliittisen neuvoston perustamiselle enkä myöskään lainsäätäjien vuoropuhelun kehittämiselle järjestelmällisemmäksi vuoropuheluksi, eräänlaiseksi transatlanttiseksi edustajakokoukseksi, kuten mietinnössä suositellaan.

Tässä suhteessa olen tyytyväinen myös siihen, että komission jäsen piti lainsäätäjien vuoropuhelun vahvistamista hyvin hyödyllisenä ja että hän ja neuvoston edustaja eivät vastusta myöskään muiden instituutioiden vahvistamista, mikä nähdäkseni on tarpeen pitkälti Lissabonin sopimuksen vuoksi. Tämä olisi hyvin viisasta ja hyödyllistä molemmille osapuolille.

En voi yhdessä minuutissa vastata kaikkiin kuulemiini kommentteihin, mutta Venäjän suhteen haluaisin sanoa, että kuten Adrian Severin tietää, mietinnössä suositellaan rakentavaa yhteistyötä, mutta luonnollisesti ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta kunnioittaen. Kiinaan mietinnössä on suoria ja epäsuoria viittauksia puhuessani uusien kehittyvien talousmahtien osallistumisesta maailmanlaajuiseen ohjausjärjestelmään. On selvää – ja tämä koskee pitkälti myös saamiani, onneksi vähälukuisia tarkistuksia – että mietinnössä ei voida käsitellä kaikkia aiheita.

Mietinnössä on priorisoitava; se on jo nyt liian pitkä, ja priorisoiminen merkitsee valitsemista, karsimista ja joskus hylkäämistä. En voi sekoittaa hyvin tärkeitä aiheita yhteen sellaisten aiheiden kanssa, jotka eivät ole yhtä tärkeitä. Mietinnön täytyy olla luettava. Sen vuoksi se ei saa luettaessa "pudota käsistä", kuten espanjaksi sanomme, koska se on niin painava.

Hyvät parlamentin jäsenet, katson, että yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on erittäin tärkeää; pääministeri Gordon Brown muistutti meitä tästä tosiasiasta täällä eilen. Uskon, että hyväksymällä tämän mietinnön huomenna parlamentti tekee velvollisuutensa ja lähettää viestin, jonka mukaan me haluamme ja vaadimme vielä vahvempia strategisia suhteita Yhdysvaltojen kanssa. Mietintö muistuttaa meitä siitä – kuten James Elles muutama minuutti sitten sanoi – että Euroopan unionin tärkein strateginen suhde on sen suhde Yhdysvaltoihin.

Toivon ja luotan, että komissio ja neuvosto tekevät erittäin tärkeinä lähiviikkoina ja -kuukausina kaiken voitavansa vahvistaakseen tätä suhdetta ja myös sen institutionaalista ulottuvuutta.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies.(PT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Corina Creţu (PSE), kirjallinen. – (RO) Presidentti Barack Obaman valinta saattaa merkitä uuden aikakauden alkua Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin suhteissa, mikäli molemmat osapuolet muuttavat hyvät aikeet ja ystävälliset julistukset konkreettisemmiksi toimiksi, joilla pyritään lujittamaan siteitä ja tehostamaan yhteistyötä.

Talouskriisin ja nykyisen geostrategisen ilmapiirin vuoksi on hyvin tärkeää parantaa transatlanttista yhteistyötä, kun kohtaamme yhdessä vakavia haasteita. Yhdysvaltoja ja EU:ta yhdistää kumppanuus, joka on erittäin tärkeä molemmille ja kattaa kaikki toiminnan alat kaupasta sotilasliittoutumaan.

Tässä tilanteessa katson, että on äärimmäisen tärkeää poistaa viimeiset Yhdysvaltojen ja EU:n suhteissa olevat syrjinnän jäänteet. Sen, että kuuden Euroopan unionin jäsenvaltion kansalaiset tarvitsevat yhä viisumin päästäkseen Yhdysvaltoihin, on oltava ensisijainen aihe siinä vuoropuhelussa, jota komissio ja Euroopan parlamentti käyvät Yhdysvaltojen viranomaisten kanssa saavuttaakseen EU:n jäsenvaltioiden kaikkien kansalaisten täydelliseen vastavuoroisuuteen perustuvan yhdenvertaisen kohtelun. Tässä suhteessa olen tyytyväinen, että mietinnössä pyydetään Yhdysvaltoja poistamaan viisumivaatimukset niiltä kuudelta maalta, jotka eivät vielä kuulu viisumivapausohjelman piiriin.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Petru Funeriu (PPE-DE), kirjallinen.(EN) "Yhdysvalloilla ei ole Eurooppaa parempaa kumppania", presidentti Obama julisti Berliinissä heinäkuussa 2008. Euroopalla puolestaan ei ole parempaa kumppania kuin Yhdysvallat. Tämä on tärkein päätelmä ja tunnuslause, joka tästä erinomaisesta mietinnöstä voidaan tehdä.

2000-luvun globaalissa maailmassa Eurooppa ja Yhdysvallat kohtaavat yhteisiä haasteita, mutta niillä on myös samat arvot ja ne taistelevat samojen ihanteiden puolesta. Sen vuoksi kaikki mietinnön suositukset lujittaa EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita ovat paitsi tervetulleita myös erittäin tarpeellisia.

Näissä suhteissa ihmisten väliset yhteydet ovat mielestäni kestävien suhteiden ja yhteistyön todellinen avain. Tästä syystä korostan aina uudelleen Yhdysvaltojen hallinnolle esitettyä kehotusta poistaa EU:n kansalaisia koskeva viisumijärjestelmä mahdollisimman pian ja annan sille täyden tukeni. On kestämätöntä, että viiden EU:n jäsenvaltion kansalaiset tarvitsevat edelleen viisumeita matkustaakseen Yhdysvaltoihin. Eurooppa on yhtenäinen kokonaisuus, ja sen kaikkia kansalaisia ja näiden kaikkia oikeuksia ja vapauksia pitäisi myös kohdella yhtenäisesti.

Antakaamme kansalaisten olla vuorovaikutuksessa, tutkijoiden tehdä yhteistyötä ja yritysten löytää ratkaisuja nykyiseen talouskriisiin. Vapaasta liikkuvuudesta näiden kahden maanosan välillä on näin ollen tullut polttavan tärkeä asia, ja sen olisi oltava ensisijainen aihe jo Prahan kokouksessa 5. huhtikuuta 2009.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Sógor (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) 18 viime vuoden aikana Yhdysvallat on saanut kestää paljon solvauksia – ja presidentti Bushin edellisen republikaanihallinnon tapauksessa usein aivan syystä.

Haluan muistuttaa teitä siitä, että ilman Yhdysvaltojen tukea ja osallistumista eräät Euroopan ongelmista olisivat yhä ratkaisematta. Mainitsemallani ajanjaksolla kävi hyvin usein ilmi, että Euroopan unioni voi olla voimaton ja kyvytön ratkaisemaan omalla takapihallamme, omassa maanosassamme syntyviä konflikteja.

Ilman Yhdysvaltojen osallistumista ja Daytonan sopimusta Bosniassa sodittaisiin ehkä edelleen. Eikä minun varmasti tarvitse korostaa, että Kosovon asema olisi yhä epäselvä ja siksi äärimmäisen turhauttava paitsi kosovolaisten myös Euroopan mahtivaltioiden kannalta.

Huolimatta Yhdysvaltojen demokratian monista puutteista yhdysvaltalaiset ovat onnistuneet jossakin, mistä me voimme tässä vaiheessa vain unelmoida: heillä on musta presidentti. Asetan suuria toiveita transatlanttisiin suhteisiin ja toivon vilpittömästi, että asiat kehittyvät parempaan suuntaan sekä EU:n että Yhdysvaltojen eduksi.

 
Päivitetty viimeksi: 12. elokuuta 2010Oikeudellinen huomautus