Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0176/2009

Keskustelut :

PV 01/04/2009 - 13
CRE 01/04/2009 - 13

Äänestykset :

PV 02/04/2009 - 9.23
CRE 02/04/2009 - 9.23

Hyväksytyt tekstit :


Puheenvuorot
Keskiviikko 1. huhtikuuta 2009 - Bryssel EUVL-painos

13. Arktisten alueiden suojelua koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiseen tähtäävien neuvotteluiden aloittaminen (keskustelu)
Puheenvuorot videotiedostoina
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. - (EL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat arktisten alueiden suojelua koskevan kansainvälisen sopimuksen tekemiseen tähtäävien neuvotteluiden aloittamisesta.

 
  
MPphoto
 

  Alexandr Vondra , neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kuten me kaikki tiedämme ja kuten voimme lukea joka päivä, arktisen alueen merkitys kasvaa koko ajan, ja se ansaitsee myös Euroopan unionilta enemmän huomiota.

Näin todettiin parlamentin lokakuussa hyväksymässä päätöslauselmassa. Olen iloinen, että minulla on tänä iltapäivänä mahdollisuus käsitellä tätä asiaa, jonka tiedän olevan teille erityinen huolenaihe.

Vain kolmella EU:n jäsenvaltiolla on alueita arktisella alueella. Ilmastonmuutoksen ja ihmisen toiminnan vaikutukset ulottuvat kuitenkin paljon itse arktista aluetta laajemmalle. Arktisen alueen tapahtumilla on merkittäviä vaikutuksia koko Euroopan unioniin. Tähän asti arktisen ulottuvuuden kysymyksiä on ollut tapana käsitellä unionissa alakohtaisten politiikan alojen, kuten meripolitiikan tai ilmastonmuutoksen torjunnan, yhteydessä. Vaikka uusi pohjoista ulottuvuutta koskeva yhteistyö kattaakin Euroopan arktiset alueet, unioni ei ole laatinut laaja-alaista arktista aluetta koskevaa politiikkaa, jossa yhdistettäisiin kaikki olennaiset yksittäiset politiikan alat.

Tähän on nyt tulossa muutos. Viime vuoden maaliskuussa korkea edustaja Solana ja komission jäsen Ferrero-Waldner toimittivat Eurooppa-neuvostolle yhteisen selvityksen ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisestä turvallisuudesta. Selvityksessä korostettiin arktisen alueen uutta strategista merkitystä. Siinä kiinnitetään huomiota ympäristömuutosten kauaskantoisiin vaikutuksiin arktisella alueella ja tunnustetaan, että ne voivat vaikuttaa kansainväliseen vakauteen ja Euroopan unionin turvallisuusintresseihin.

Selvityksessä kehotetaan kehittämään erityistä EU:n arktisen alueen politiikkaa, joka perustuu alueen kasvavaan geostrategiseen merkitykseen ja jossa otetaan huomioon muun muassa luonnonvarojen saatavuus ja uusien kauppareittien mahdollinen avaaminen.

Komissio esitti viime marraskuussa tiedonannon Euroopan unionista ja arktisesta alueesta. Siinä käsitellään alueen monenlaisia strategisia haasteita ja ehdotetaan konkreettisia toimenpiteitä kolmella pääalueella: arktisen alueen suojelu ja säilyttäminen yhdessä sen väestön kanssa, resurssien kestävä käyttö ja arktisen alueen monenvälisen hallintomallin edistäminen. Viimeksi mainittua käsiteltiin lokakuun päätöslauselmassa.

Komissio esittää tiedonannossaan erityisesti yhtenä poliittisena tavoitteenaan, että EU:n olisi pyrittävä työllään kehittämään edelleen YK:n merioikeusyleissopimukseen (UNCLOS) perustuvaa arktisen alueen yhteistoiminnallista hallintajärjestelmää, ja puoltaa olemassa olevien velvoitteiden täysimääräistä noudattamista uusien oikeudellisten välineiden ehdottamisen sijasta. Tämä on yksi tiedonannon keskeisistä elementeistä.

Viime joulukuussa antamissaan päätelmissä neuvosto pitää tiedonantoa erittäin myönteisenä ja katsoo, että se on ensimmäinen vaihe Euroopan unionin arktista aluetta koskevan politiikan laatimisessa.

Neuvosto on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n olisi pyrittävä säilyttämään arktinen alue yhdessä sen väestön kanssa ja että sen olisi vastattava arktisen alueen haasteisiin järjestelmällisesti ja koordinoidusti. Neuvosto katsoo, että EU:n tavoitteet voidaan saavuttaa vain tiiviillä yhteistyöllä arktisen alueen kumppanimaiden, alueiden ja yhteisöjen kanssa, ja panee myös merkille alueella tehtävän hallitustenvälisen yhteistyön.

Neuvosto suhtautuu myönteisesti myös komission aikomukseen edustaa yhteisöä arktisessa neuvostoa hakemalla neuvostosta pysyvän tarkkailijan asemaa. Neuvosto painottaa erityisesti asiaa koskevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisen monenvälisen yhteistyön merkitystä, ja korostaa erityisesti YK:n merioikeusyleissopimusta (UNCLOS).

Komission tiedonannon linjaa noudattaen neuvosto ei kannata ajatusta kansainvälisestä sopimuksesta.

Tämän perusteella neuvosto jatkaa nyt komission tiedonannossa esitetyn toimintaehdotuksen yksityiskohtien työstämistä. Toivon, että olen tänään pystynyt tekemään selväksi, että neuvosto suhtautuu tähän asiaan erittäin vakavasti.

Tunnustamme täysin arktisen alueen kasvavan strategisen merkityksen. Olemme samaa mieltä siitä, että Euroopan unioni tarvitsee kattavaa ja yhtenäistä politiikkaa. Neuvosto pitää varmasti parlamentin täysin ajan tasalla jatkosta ja on kiitollinen, että olette jatkuvasti kiinnostuneita tästä aiheesta.

 
  
MPphoto
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamenttia sen kiinnostuksesta arktista aluetta kohtaan ja sanoa, miten paljon arvostamme viime lokakuussa hyväksymäänne päätöslauselmaa arktisten alueiden hallinnasta. Se antoi poliittisen sysäyksen jo mainittua ja viime marraskuussa hyväksyttyä tiedonantoa "EU ja arktinen alue" koskevalle komission omalle työlle.

Miksi tämä sitten on niin tärkeä asia? Yhdymme siihen, että arktinen alue ansaitsee nyt enemmän kansainvälistä huomiota kuin koskaan aiemmin. Tieteelliset todisteet osoittavat, että ilmastonmuutos etenee paljon nopeammin arktisella alueella kuin muualla maailmassa. Pelkästään viimeisten kuuden vuoden aikana jäätikkö on lähellä pohjoisnapaa menettänyt puolet paksuudestaan, ja se on saattanut jo ohittaa kriittisen pisteen. Tämä on niin selvä varoitusmerkki, että olisi järjetöntä jättää se huomiotta. Arktisen alueen radikaali muuttuminen vaikuttaa sen väestöön, maisemaan ja luontoon – sekä maalla että merellä.

Nyt on siis aika toimia. Tämän vuoksi hyväksyimme tiedonannon, joka on ensimmäinen askel kohti EU:n arktisen alueen politiikkaa ja jossa luodaan perusta kattavammalle lähestymistavalle. Tiedonannossa keskitytään seuraavaan kolmeen laaja-alaiseen tavoitteeseen: suojellaan ja säilytetään arktista aluetta täydellisessä yhteistyössä sen väestön kanssa, edistetään resurssien kestävää käyttöä sekä vahvistetaan monenvälistä hallintomallia.

Tiedonantoon sisältyvät ehdotukset ovat syntyneet komission hyvin perusteellisen analyysin tuloksena. Siihen kuului arktisen alueen kaikkien tärkeimpien sidosryhmien, myös EU:hun kuuluvien ja EU:n ulkopuolisten arktisen alueen valtioiden, kuuleminen. Tämä oli erittäin tärkeää, koska monilla EU:n toimilla ja keskeisillä maailmanlaajuisilla tapahtumilla, kuten yhdennetyllä meripolitiikalla tai ilmastonmuutoksella, on vaikutuksia arktiseen alueeseen.

Näiden keskustelujen pohjalta, ja kun otetaan huomioon tänään käsiteltävänä oleva päätöslauselmaesitys, haluan korostaa, että arktisella alueella on muutama olennainen piirre, jotka erottavat sen Etelämantereesta. Toisin kuin Etelämanner, joka on laaja asuttamaton valtameren ympäröimä manner, arktinen alue on merialue, jota ympäröivät riippumattomille maille kuuluvat asutetut maa-alueet.

Erityisesti arktista aluetta koskevan velvoittavan lainsäädäntöjärjestelmän luominen on näin ollen valitettavasti vaikeaa, koska yksikään Pohjoisen jäämeren rantavaltioista – Tanska, Norja, Kanada, Venäjä ja Yhdysvallat – ei kannata tällaista järjestelmää. Näin ollen pelkään, että tällainen ehdotus tässä vaiheessa olisi tehoton, minkä lisäksi se voisi myös haitata EU:n asemaa ja uskottavuutta koko arktisessa yhteistyössä. EU:n ei nyt kannata tuhlata voimiaan tähän, vaan EU:n intressejä ja tavoitteita palvellaan parhaiten, kun vahvistetaan monenvälistä yhteistyötä ja hyödynnetään tehokkaammin olemassa olevia oikeudellisia välineitä.

YK:n merioikeusyleissopimus (UNCLOS) ja muut yleissopimukset muodostavat jo laajan voimassa olevan kansainvälisen lainsäädäntökehyksen. UNCLOS antaa myös perustan riitojen ratkaisemiselle, merirajojen määrittämistä koskevat kiistat mukaan luettuna. Haluamme, että nämä yleissopimukset pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja, mikä on hyvin tärkeää, että ne mukautetaan arktisen alueen erityispiirteisiin. Ehdotamme esimerkiksi kalavarojen kestävää hoitoa koskevaa lainsäädäntökehystä niiden alueiden ja lajien osalta, joihin ei vielä sovelleta muita oikeudellisia välineitä.

Toiseksi teemme tiivistä yhteistyötä Kansainvälisen merenkulkujärjestön kanssa ja kehitämme ja panemme täytäntöön yhtenäisiä kansainvälisiä standardeja, joilla lisätään arktisen alueen laivareittien turvallisuutta ihmisten turvallisuus ja ympäristön kestävyys huomioon ottaen. Tämä tarkoittaa, että joko laajennamme voimassa olevaa lainsäädäntöä tai säädämme uusia lakeja.

Kolmanneksi puolustamme myös kansainvälisesti tunnustettua laivaliikenteen vapauden periaatetta ja oikeutta viattomaan kauttakulkuun. Rantavaltioiden olisi vältettävä merenkulkusääntöihin liittyviä syrjiviä toimenpiteitä. Kaikkia toimia on sovellettava täysin kansainvälisen merioikeuden mukaisesti.

Neljänneksi on epärealistista ehdottaa arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämistä koskevaa kansainvälistä kieltoa. Suurin osa arvioiduista mineraali-, öljy- ja kaasuvaroista sijaitsee joko arktisen alueen valtioille kuuluvilla riippumattomilla alueilla tai näiden valtioiden yksinomaisella talousvyöhykkeellä, ja joillakin valtioilla on myös luonnonvarojen hyödyntämistä koskevia kauaskantoisia suunnitelmia. Vaadimme kuitenkin, että arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä ja käytössä noudatetaan aina mahdollisimman korkeita ympäristö- ja kestävyysstandardeja.

Parlamentin tavoin olemme huolissamme siitä, että tällä alueella tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä, ja tiedonannossamme esitetään yhtenäisiä ja erityisiä ehdotuksia. Tämän perusteella odotamme kanssanne jatkuvaa yhteistyötä, kun kehitämme EU:n arktisen alueen politiikkaa.

Älkäämme koskaan unohtako yhteistä päämääräämme ja tehkäämme yhteistyötä arktisen alueen valtioiden ja kansainvälisen yhteisön kanssa, jotta löydämme tehokkaimman keinon säilyttää ja suojella arktista aluetta tulevia sukupolvia varten.

 
  
MPphoto
 

  Anders Wijkman, PPE-DE-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, olen osallistunut arktisella alueella moneen kokoukseen, joissa on keskitytty hyvin pitkälti ilmastonmuutokseen.

Yleensä tällaisissa kokouksissa ensimmäisinä päivänä käsitellään ilmaston lämpenemisestä johtuvia vakavia vaikutuksia muun muassa alueeseen, sen luontoon ja väestön toimeentuloon. Toisena päivänä käsitellään hyvin usein geologisten luonnonvarojen hyödyntämisen tarjoamia mahdollisuuksia. Tämä on vähän ristiriitaista. Toteaisin, että geologisten luonnonvarojen nopeaan hyödyntämiseen sisältyy tietenkin hyvin vakavia riskejä.

Olen samaa mieltä siitä, etteivät arktinen ja antarktinen alue ole täysin samanlaisia – tältä osin olen samaa mieltä komission jäsenen kanssa. Samalla, koska meillä ei ole huolellista ja kestävää ympäristölainsäädäntökehystä niitä toimia varten, joita valtiot parhaillaan kokeilevat tällä alueella, päätöslauselmassa annetaan erittäin tärkeä signaali: olkaa varovaisia. On merkittävä asia, että kaikki poliittiset ryhmät puoltavat päätöslauselmaa.

Ehdotamme seuraavaa kolmea vaihtoehtoista etenemistapaa: ensimmäinen on kansainvälinen sopimus, jossa on tietenkin erityisesti tätä aluetta koskevia määräyksiä Etelämantereeseen verrattuna; toinen on luonnonvarojen hyödyntämisen kieltäminen siihen saakka, kunnes tehdään uusia tieteellisiä tutkimuksia ja saadaan uutta tietoa alueesta ja sen haavoittuvuudesta tai herkkyydestä ja kunnes saadaan tuloksia monista nyt hyvin nopeasti kehittyvistä energiavaihtoehdoista. Ehkä emme tarvitse tulevaisuudessa enää lainkaan fossiilisia luonnonvaroja.

Vaikka kollegani tässä parlamentissa ovatkin ehkä eri mieltä kaikkein vastuullisimmasta etenemistavasta, mielestäni on erittäin tärkeää, että me kaikki kannatamme tätä päätöslauselmaa. Haluan korostaa, että haluamme mennä parannettua monenvälistä yhteistyötä ja vuoropuhelua pidemmälle; haluamme varmistaa, että ympäristön turvallisuutta ja ihmisten toimeentuloa suojellaan.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies Luigi COCILOVO

 
  
MPphoto
 

  Véronique De Keyser, PSE-ryhmän puolesta.(FR) Arvoisa puhemies, haluan pikaisesti muistuttaa teitä siitä, mitä arktisella alueella tapahtuu, niin että jokainen ymmärtää, mistä tässä keskustelussa on kysymys. Pohjoisnavalla maapallon lämpeneminen lisää halua hallita alueen luonnonrikkauksia. Kuten olette todenneet, jään sulaminen helpottaa laajojen öljy- ja kaasuvarojen hyödyntämistä sekä purjehduskelpoisen laivareitin avaamista idän ja lännen välille. Tämä auttaa rahtilaivoja säästämään tuhansia kilometrejä, mutta valitettavasti sillä on tuhoisia vaikutuksia ympäristölle.

Viiden rajavaltion – Kanadan, Tanskan, Venäjän, Yhdysvaltojen ja Norjan – esittämät alueen itsemääräämisoikeutta koskevat vaatimukset aiheuttavat tietenkin jännitteitä. Kanadan ulkoministeri ilmoitti tällä viikolla, että Kanadan arktisen alueen maita ja vesiä koskeva itsemääräämisoikeus on pitkäaikainen ja vakiintunut, ja se perustuu historialliseen oikeuteen. Hän totesi, että Kanadan hallitus myös lupaa lisätä poliittista valvontaa ja vahvistaa sotilaallista läsnäoloa Kanadan arktisilla vesialueilla.

Nämä sanat toistavat Kremlin ilmoitusta, jonka mukaan se aikoo sijoittaa arktiselle alueelle sotilaita omien etujensa suojelemiseksi. Tähän asti tätä strategista aluetta on säännelty Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksella, jonka 150 maata allekirjoitti 10. joulukuuta 1982. Sopimuksessa määrätään, että rantavaltiot käyttävät määräysvaltaa alueella, joka ulottuu 200 mailin päähän niiden rannikolta, ja niillä on oikeus hyödyntää taloudellisesti merenpohjan luonnonvaroja. Tätä aluetta voidaan kuitenkin laajentaa, mikäli valtiot voivat todistaa, että mannerjalusta ulottuu kauemmas kuin 200 mailin päähän rannikosta. Maiden on esitettävä tällainen pyyntö YK:lle toukokuuhun 2009 mennessä – eli todella pian.

Venäjä teki aloitteen vuonna 2001, mikä on syynä tämänhetkiseen levottomuuteen. Ryhmäni ja jäsen Rocard, joka käynnisti tämän keskustelun Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisessa ryhmässä ja joka on äskettäin nimitetty arktisen alueen lähettilääksi, ovat sitä mieltä, että merioikeusyleissopimus ei ole riittävä arktista aluetta varten, kun otetaan huomioon sen vaikutukset energiaan, ympäristöön ja sotilasturvallisuuteen. Pohjoisnapa-alueesta on etua kaikille, ja sitä on suojeltava velvoittavalla peruskirjalla, jossa Euroopan unionilla on oltava merkittävä rooli. Haluamme Pohjoisnapa-alueen, joka on puhdas ja ennen kaikkea jolla ei ole sotajoukkoja.

 
  
MPphoto
 

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta.(EN) Arvoisa puhemies, tämä keskustelu on selvästi jatkoa lokakuussa hyväksytylle päätöslauselmalle arktisten alueiden hallinnasta. Ryhmämme kannattaa mielihyvin toivetta laatia arktista aluetta koskeva sopimus, jolla kuitenkin pyrittäisiin pikemminkin muovaamaan uudenlaista hallintomallia. Sopimus on ehkä enemmänkin symbolinen, mutta vaadimme silti, että meidän on työskenneltävä arktisen alueen kansojen ja erityisesti sen ihmisten kanssa – ja kunnioitettava heitä. Kuten olette jo todenneet, nimenomaan ihmiset erottavat arktisen alueen Etelämantereesta.

Kansainvälisiä järjestelmiä on jo olemassa – Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) säännöt, kansainvälinen merioikeus – mutta nyt tarvitaan yksilöllisempää ja täsmällisempää järjestelmää. Meidän olisi hyödynnettävä arktisen neuvoston työtä. Arvoisa komission jäsen, teidän olisi liityttävä neuvostoon mahdollisimman pian ja autettava lisäämään sen poliittisia valmiuksia. Meidän on vältettävä mihin hintaan hyvänsä paluuta vanhanaikaiseen riippumattomuuteen, aluevaatimuksiin ja hallitustenväliseen toimintaan. Tälle hauraalle maapallomme alueelle, jossa jokaisella maailman kansalaisella tuntuu olevan omia intressejä, tarvitaan uudenlainen hallintomuoto.

Meidän on myös osoitettava kykymme toimia arktisella alueella, eikä maineemme eurooppalaisina ole hyvä. Merimiehemme ja kauppiaamme hävittivät arktista ympäristöä 1700–1800-luvuilla niin sanotussa "Spitsbergenin raiskauksessa". Teollisuutemme päästöt ovat aiheuttaneet suoraan akuutin ilmastonmuutoksen alueella, ja tänä arkaluonteisena aikana uhkaamme nyt alistaa arktisen alueen kansat omille arvoillemme ja perinteillemme. Meidän on kuunneltava heitä ja tehtävä työtä heidän kanssaan, sillä suoraan sanottuna, heillä on parempi maine ympäristönsä suojelussa kuin meillä. Tästä syystä ryhmämme ei kannata 50 vuoden kieltoa.

 
  
MPphoto
 

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmä.(EN) Arvoisa puhemies, asun ihastuttavalla saarella – kauniilla saarella – jota Euroopan unioni on tuhonnut järjestelmällisesti viimeisten 15 vuoden ajan. Olen nähnyt, miten Euroopan unionin kaatopaikkadirektiivin nojalla teollisuusjätettä – jota kutsutaan iloisesti "kompostijätteeksi" – heitetään maahan. Olen nähnyt, miten satoja tuhansia kaloja kaadetaan Pohjanmereen. Lähellä kotikylääni olen nähnyt, miten vehnä- ja ohrapeltojen ja lypsykarjan tilalle on tullut peltoja, joilla kasvaa elefanttiruohoa ja kaikenlaisia muita biopolttoaineita, jotka tuhoavat ympäristöämme ja nostavat ruoan hintaa.

Euroopan unioni haluaa meidän pääsevän uusiutuvia energiamuotoja koskevaan tavoitteeseemme. Suurin häpeäpilkku kauniilla saarellani sitten teollisen vallankumouksen on 35 000 jumbojetin kokoista tuuliturbiinia. Ja nyt te haette toimivaltuuksia yhdelle viimeisistä erämaa-alueista maailmassa. Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan sanoa teille, että olen samaa mieltä jäsen Wallisin kanssa. Maineenne on kauhistuttava, ja teille on vastattava, että pysykää herran tähden erossa tästä.

 
  
MPphoto
 

  Avril Doyle (PPE-DE). - (EN) Arvoisa puhemies, kyllä, komission jäsen on oikeassa. Arktinen alue eroaa hyvin monella tavalla Etelämantereesta, ja vain muutama kuukausi sitten, 8. lokakuuta 2008, puhuin täällä salissa juuri samasta aiheesta.

Kuten silloin totesin, arktisella alueella on kasvava geostrateginen asema maailmassa, ja viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana alueella on ilmennyt monia kriittisiä ongelmia. Nyt ollaan avaamassa tähän asti suljettuna olleita merireittejä, mikä on suora seuraus ilmastonmuutoksesta. Tämä ei tule yllätyksenä, sillä arktinen alue lämpenee paljon nopeammin kuin muut alueet: lämpötila on noussut viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana kaksi astetta, ja muualla maailmassa vain 0,6 astetta.

Luonnonvaroja janoavat valtiot, jotka haluavat hyödyntää alueen potentiaalia ottamatta kunnolla huomioon alueen perustavanlaatuista merkitystä maailman ilmastoa tasapainottavana voimana, aiheuttavat yhä suurempia paineita hyvin haavoittuvalle ekosysteemille.

Olen samaa mieltä jäsen Wallisin kanssa siitä, että vaatimus kieltää 50 vuoden ajaksi kaikenlainen luonnonvarojen hyödyntäminen on sekä epäkäytännöllinen että järjetön, mutta uutta hyödyntämistä koskevaan rajalliseen kieltoon – uusia tutkimustuloksia odotettaessa – kaikki sivistyneet kansakunnat voisivat ehkä suostua.

Tämän lisäksi EU:n jäsenvaltioista jopa kolme ja ETA-naapurimaista kaksi kuuluu arktiseen neuvostoon, ja se on jo yli puolet neuvoston jäsenmäärästä. Tässä on meille riittävästi syytä pyrkiä pitämään puoliamme – sanan varsinaisessa merkityksessä – tässä asiassa kansainvälisillä foorumeilla.

Arktisella alueella on kriittinen vaikutus maailman ilmastoon, ja pelkästään sen vuoksi meidän on oltava osa tämän kauniin ja – kuten edellinen puhuja totesi – maailman viimeisiin erämaihin kuuluvan alueen uutta hallintomallia.

 
  
MPphoto
 

  Martí Grau i Segú (PSE).(ES) Arktinen alue on yksi maapallon herkimmistä alueista. Sen luonnonvarojen rajoittamattoman hyväksikäytön seuraukset olisivat tuhoisia paitsi sen lähialueille ja alkuperäisväestölle myös koko maailmalle.

Laajojen alueiden sulaminen on tehnyt näistä vaaroista todellisia ja luonut tarpeen uudelle yleiselle sääntelykehykselle arktisen alueen suojelemista varten. Se voisi olla samanlainen kuin Etelämannerta koskeva sääntelykehys, jossa kuitenkin on otettava huomioon näiden alueiden väliset erot, joita on jo korostettu tässä keskustelussa.

Tarvitsemme kaikkien osapuolten – joista yksi on tietenkin Euroopan unioni – välistä kansainvälistä sopimusta, jotta voidaan suojella ainutlaatuista arktista ympäristöä, jotta voidaan taata kaikenlaisen ihmisen toiminnan kestävyys ja panna täytäntöön monenväliset säännöt, jotka koskevat purjehtimista uusilla avattavilla merireiteillä.

Perustamisestaan alkaen arktinen neuvosto on ollut mallina yhteistyölle yhteisten ongelmien ratkaisemisessa. Näinä vaikeina tai epävarmoina aikoina meidän olisi vietävä tämä henki ja ymmärrys ylemmälle tasolle, jotta voimme estää naapurivaltioita tai muita kansainvälisiä toimijoita joutumasta geostrategisiin kiistoihin ja unohtamasta yhteistä tavoitettamme, joka on suuren yhteisen perinnön säilyttäminen.

 
  
MPphoto
 

  Laima Andrikienė (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, tänään keskustelemme arktisen alueen suojelusta, mikä on todella ajankohtainen aihe – eikä vain Euroopan unionissa.

Ensinnäkin, koska arktisella alueella oletetaan olevan valtavat öljyvarat – 20 prosenttia maailman vielä löytymättömistä ja teknisesti hyödynnettävissä olevista öljyvaroista – houkutus hyödyntää niitä on vastustamaton. Toiseksi arktisen alueen ympäristö on poikkeuksellisen herkkä. Monet muutokset, joita jo tapahtuu, voivat vaikuttaa koko kansainväliseen yhteisöön. Kolmanneksi arktista aluetta vaivaavat alueelliset kiistat. Olemme vaarassa laukaista isoja konflikteja sellaisten alueen maiden välille, jotka haluavat suojella – myös sotatoimin – kansallisia etujaan.

Euroopan parlamentin on aika esittää selkeä kantansa, sillä tähän asti se ei ole juurikaan osallistunut tähän keskusteluun, ellei oteta huomioon viime vuoden lokakuussa hyväksyttyä päätöslauselmaamme, jossa pyydetään arktisen alueen suojelemista koskevaa kansainvälistä sopimusta. On tärkeää mainita, että EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan talousalueeseen kuuluvat maat edustavat yli 50:tä prosenttia arktisen neuvoston jäsenmaista. Kuten Yhdysvalloille, arktisen alueen pitäisi olla myös Euroopan unionille ensisijainen strateginen tavoite.

Kannatan täysin ehdotusluonnostamme, jossa komissiota ja neuvostoa pyydetään toimimaan siten, että arktisen alueen geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen kielletään 50 vuoden ajaksi uusia tieteellisiä tutkimuksia odotettaessa. Euroopan parlamentin olisi pyydettävä komissiota käynnistämään Venäjän viranomaisten kanssa neuvottelut niistä monista tärkeistä kysymyksistä, jotka luetellaan päätöslauselmaesityksessämme. On tullut aika lisätä arktinen alue tulevan EU:n ja Venäjän huippukokouksen asialistalle.

 
  
MPphoto
 

  Christian Rovsing (PPE-DE).(DA) Arvoisa puhemies, Grönlanti on osa Tanskan kuningaskuntaa, ja sen maakuntahallitukselle on annettu suuri määrä vastuuta. Arktinen alue ei ole asuttavaksi kelpaamaton alue. Se ei ole sääntelemätön maa-alue, jollainen Etelämanner on. Päinvastoin, maa-alueet kuuluvat arktisen alueen valtioille, ja niillä asuu jo neljä miljoonaa ihmistä, joista kolmannes kuuluu alkuperäisväestöön. Näillä ihmisillä ja heidän kansakunnillaan on oikeutettu tarve hyödyntää alueen luonnonvaroja ja sen tarjoamia mahdollisuuksia. Vain väliin jäävällä merialueella on kansainvälinen asema, ja tältä osin Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS) muodostaa asiaankuuluvan oikeusperustan. Arktisen alueen rantavaltiot vahvistivat tämän näkemyksen vuonna 2008 Ilulissatin julistuksessa. UNCLOSin lisäksi on myös monia muita asiaankuuluvia kansainvälisiä ja alueellisia asiakirjoja. Tämän enempää hallinnointia tuskin tarvitaan. Korkeintaan tarvitaan nykyisten asiakirjojen mukauttamista. Tanska on ehdottanut arktiselle neuvostolle, että se tutkisi, miten voimassa olevia sopimuksia voitaisiin saattaa ajan tasalle. Tämä tehdään, ja se pitääkin tehdä, yhteistyössä arktisen alueen valtioiden ja kansojen kanssa.

 
  
MPphoto
 

  Charles Tannock (PPE-DE).(EN) Arvoisa puhemies, Etelämannerta koskeva sopimus on loistava maailmanlaajuinen esimerkki siitä, että rauhanomaisen yhteistyön ja tieteellisen tutkimuksen edistäminen voi mennä rantavaltioiden aluevaatimusten edelle. Nyt kun maailma kohtaa maapallon lämpenemisen ongelman, joka vaikuttaa näiden kahden jäätikön sulamiseen ja aiheuttaa merenpinnan nousua, ja kun jäätyneitä arktisia laivareittejä avataan uudelleen liikenteelle, on tärkeää, että jäätyneelle – tai pitäisikö sanoa sulavalle – pohjoiselle arktiselle alueelle löydetään vastaavanlainen ratkaisu. Itsemääräämisoikeuden jakamiseen ja arktisen alueen mineraalivaroihin liittyvää kilpailua, josta Venäjän lipun melodramaattinen pystyttäminen meren pohjaan on osoituksena, ei voida hyväksyä.

EU:n jäsenvaltioiden olisi yritettävä vakuuttaa viidelle arktisen alueen valtiolle – Yhdysvalloille, Kanadalle, Venäjälle, Norjalle ja Tanskalle – miten viisas tällainen lähestymistapa olisi.

 
  
MPphoto
 

  Johannes Lebech (ALDE).(DA) Arvoisa puhemies, tanskalaisena, joka otti jäsen Wallisin kanssa tämän päätöslauselmaesityksen käsiteltäväksi Euroopan liberaalidemokraattisessa ryhmässä, en ole välttämättä kovin suosittu henkilö. Olen kuitenkin sitä mieltä, että päätöslauselmassa esitetty pääasiallinen lähestymistapa on hyvä. On hyvä, että EU kiinnittää huomiota arktiseen alueeseen. Myös pienten Tanskan ja Norjan kaltaisten maiden kannalta on hyvä, että EU osallistuu tähän, jotta meidän ei tarvitse pelata vain alueen isojen poikien, Yhdysvaltojen ja Venäjän, kanssa.

Haluan kuitenkin todeta, etten pysty äänestämään nyt päätöslauselmaan sisällytetyn kiellon puolesta. Ensinnäkin se on aika epärealistinen. Venäjä ja Yhdysvallat eivät missään nimessä hyväksy sitä. Kuitenkin, kuten jäsen Rovsing totesi, meidän on mielestäni myös otettava huomioon alueella asuvat ihmiset, ja Grönlannin asukkaat luonnollisesti odottavat – ja luonnollisesti heillä on siihen myös oikeus – että he voivat hyödyntää alueensa luonnonvaroja samalla tavalla kuin mikä tahansa kansa omalla alueellaan.

 
  
MPphoto
 

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE).(FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan vain muistuttaa, että jäälautalla kelluvat jääkarhut osoittivat meille, kuinka paljon kemialliset saasteet vaikuttavat koko maailmaan. Niiden rasvasta löytyi DDT:tä, ja me kaikki tiedämme varsin hyvin, ettei tätä ainetta käytetä jäälautoilla.

Joka tapauksessa haluan kiittää komissiota siitä päätöksestä, jonka se teki parlamentissa käydyn keskustelun jälkeen, sillä ilmastonmuutoksen vuoksi on todella tärkeää suojella tätä ainoata aluetta, joka on vielä suojassa ihmisen ryöväykseltä. Se meidän on muistettava.

Tämä on tietenkin – ja tässä otan puheeksi sen, mitä jäsen de Keyser totesi – poliittisesti kiireellinen asia, sillä loppujen lopuksi meidän on pakko tehdä jotain arktisen alueen hyväksi. Tietyillä mailla, jotka omistavat osan tästä mantereesta, on sitä koskevia suunnitelmia. Tiedämme varsin hyvin, että Venäjä, josta puhuimme äskettäin, haluaa siirtää rajaansa merialueensa ulkopuolelle ja myös mannerjalustaa kauemmas. Sen vuoksi asia on meille kiireellinen, sillä Venäjä haluaa myös pystyttää sinne lippunsa ja sijoittaa alueelle sotilaallisia yksiköitä, kuten Kanadakin.

Ehdotuksestanne puuttuu ehkä se, mitä pyysimme viime kerralla, eli arktisen alueen suojelemista koskeva kansainvälinen sopimus, jolla alueen suojelu voitaisiin varmistaa yhdellä kertaa.

 
  
MPphoto
 

  Alojz Peterle (PPE-DE).(SL) Näemme, miten arktisella alueella sekä luonto että ihmiset ovat kriisissä. Meidän olisi pyrittävä varmistamaan, ettei tätä tilannetta seuraa poliittinen kriisi tai ylipäänsä minkäänlainen kriisi. Pyyntö suhtautua arktiseen alueeseen vastuullisesti on hätähuuto ja liittyy globaaliin hallintotapaan. Suhtaudun myönteisesti erityisesti kaikkiin toimiin, joissa kunnioitetaan alueen alkuperäisväestöä.

 
  
MPphoto
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ensinnäkin haluan kiittää komission jäsen Ferrero-Waldneria, joka on tehnyt todella tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa ja on varmasti uutterin komission jäsen tällä alalla. Arvostan sitä todella. Hän myös osallistui Euroopan talousalueen kanssa pitämäämme kokoukseen viime viikolla. Pohjoinen ulottuvuushan on loppujen lopuksi tässäkin asiassa hyvin tärkeä, ja myös Diana Wallis on usein painottanut, että Euroopan unionilla on tässä yhteydessä hyvin erityinen vastuu.

Erityisesti finanssi- ja energiakriisin aikana velvollisuutemme on kiinnittää tähän alaan yhä enemmän huomiota ja myös vastata väestön asiaa koskeviin toiveisiin ja tarpeisiin, sillä loppujen lopuksi ihminen ja luonto eivät ole toisensa vastakohtia, vaan meidän pitäisi täydentää toisiamme. Tästä näkökulmasta katsottuna voimme mielestäni kiinnittää huomiota erityisesti energiapolitiikassa saavuttamaamme mieluiseen edistykseen, ja ehkä voimme vahvistaa yhteistyötämme tällä alalla.

 
  
MPphoto
 

  Alexandr Vondra , neuvoston puheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tähän ajankohtaiseen keskusteluun. Luonnonvarojen tavoittelun ja ilmastonmuutoksen seurauksena arktinen alue on muuttumassa perusteellisesti. Muutoksen vaikutukset eivät todennäköisesti kohdistu vain arktiseen alueeseen vaan, kuten monet ovat täällä tänään myöntäneet, myös koko Euroopan unioniin. Näiden tapahtumien perusteella on tärkeää, että EU omaksuu arktiseen alueeseen kattavan ja strategisen lähestymistavan, johon sisältyy monenlaisia asioita, kuten ympäristöasiat, liikenne, biologinen monimuotoisuus, ilmastonmuutos, merenkulku- ja energia-asiat, tutkimus sekä alkuperäisväestön toimeentulon suojeleminen.

Katson neuvoston suhtautuvan asiaan nyt hyvin vakavasti. Se kannattaa laajasti komission tiedonannossa esitettyjä ehdotuksia. Tämän pitäisi olla perustana arktisen alueen politiikalle, jota on kehitettävä kattavasti. Totean niille, jotka puhuvat uudesta sopimuksesta, ettei neuvostolla ole tällä hetkellä kantaa tähän asiaan, sillä neuvosto vasta tarkastelee komission ehdotuksia. Muistutan vain neuvoston joulukuussa antamista päätelmistä. Niissä toteamme, että EU:n tavoitteet voidaan saavuttaa vain läheisessä yhteistyössä arktisen alueen maiden kanssa, ja EU:n olisi lisättävä osallistumistaan voimassa olevia kansainvälisiä yleissopimuksia noudattaen.

Kuten aikaisemmin mainitsin, komission ehdotuksia tarkastellaan parhaillaan yksityiskohtaisemmin. Uskon, että ne auttavat pääsemään sopimukseen kattavasta vastauksesta niihin monenlaisiin haasteisiin, joita kohtaamme arktisella alueella. Olen tyytyväinen parlamentin osoittamaan kiinnostukseen, ja kun neuvosto on tehnyt päätöksensä, olen valmis palaamaan luoksenne ja kertomaan siitä.

 
  
MPphoto
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, kuten tämän tärkeän keskustelun alussa painotin, Euroopan parlamentin on osallistuttava aktiivisemmin arktisen alueen ympäristön suojeluun, luonnonvarojen kestävän hyödyntämisen edistämiseen ja arktisen alueen monenvälisen hallintomallin kehittämiseen. Olemme sitoutuneet suojelemaan arktista aluetta, ja samalla tärkein päämäärämme on edistää yhteistyöjärjestelmää, joka takaa resurssien kestävän hyödyntämisen sekä niiden avoimet ja tasapuoliset käyttömahdollisuudet. Onnistuaksemme näissä tärkeissä pyrkimyksissämme meidän on tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikkien arktisen alueen valtioiden ja sidosryhmien kanssa, kuten jo totesin.

Tältä osin komissio ehdottaa, että edistetään ennemminkin olemassa olevien velvoitteiden täysimääräistä täytäntöönpanoa ja kehittämistä kuin ehdotetaan uusia oikeudellisia asiakirjoja turvallisuuden ja vakauden lisäämiseksi. Tarvitaan tiukkaa ympäristönhallintaa ja resurssien kestävää hyödyntämistä sekä niiden avoimia ja tasapuolisia käyttömahdollisuuksia. Lisäksi EU on jo korostanut, että kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla yleissopimuksen ympäristönsuojelua koskevat määräykset jäävät melko yleiselle tasolle, ja me jatkamme työtämme Yhdistyneissä Kansakunnissa kehittääksemme edelleen tiettyjä järjestelmiä ja mukauttaaksemme ne uusiin ehtoihin tai arktisen alueen erityispiirteisiin. Arktinen alue voitaisiin esimerkiksi ottaa huomioon uudessa UNCLOSin täytäntöönpanosopimuksessa merien biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi alueilla, jotka eivät kuulu kansallisen määräysvallan piiriin. Olemme myös toimittaneet hakemuksemme arktisen neuvoston puheenjohtajamaalle Norjalle. Komission hakemuksen hyväksymiseen tarvitaan kaikkien arktisen neuvoston jäsenten yksimielinen päätös. Päätös on määrä tehdä 29. huhtikuuta – eli hyvin pian – ja aloite, jossa mahdollisesti ehdotetaan arktista aluetta koskevaa sopimusta, voi vaikuttaa siihen kielteisesti, joten meidän on oltava tässä varovaisia.

Lopuksi totean, että arktisen alueen rantavaltiot haluavat selkeästi mieluummin UNCLOSin oikeudelliseksi perustaksi. Euroopan unionin on otettava tämä huomioon, kun haluamme luoda yhä vahvempaa yhteistyötä arktisen alueen, sen asukkaiden ja luonnon hyväksi. Tässä yhteydessä emme saisi heikentää olemassa olevia yhteistyöjärjestelmiä, koska se ei todella palvelisi tavoitteitamme eikä etuamme. Se ei olisi myöskään oman päätöslauselmaesityksenne hengen mukaista.

Lopuksi katson, että olosuhteet eivät ole vielä oikeat kansainvälistä arktista aluetta koskevaa sopimusta varten ja että meidän olisi ennemminkin keskitettävä voimamme siihen, että varmistamme olemassa olevien lainsäädäntökehysten tehokkaan täytäntöön panemisen ja täytämme näin mahdolliset aukot, sekä sääntöjen mukauttamiseen arktisen alueen erityispiirteisiin. Tämä voisi olla paljon käyttökelpoisempi toimintatapa.

 
  
MPphoto
 

  Puhemies. (IT) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 2. huhtikuuta 2009.

 
  

(1)Ks. Pöytäkirja.

Päivitetty viimeksi: 22. kesäkuuta 2009Oikeudellinen huomautus