Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

– Michel Teychennén liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista meri- ja sisävesiliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (KOM(2008)0816 – C6-0476/2008 – 2008/0246(COD)) (A6-0209/2009) ja

– Gabriele Albertinin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (KOM(2008)0817 – C6-0469/2008 – 2008/0237(COD)) (A6-0250/2009).

  Michel Teychenné, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Tajani, hyvät kollegat, tämän prosessin alusta alkaen työtäni on ohjannut kaksi periaatetta: varmistaa kaikkien liikennemuotojen tasaveroinen asema matkustajien oikeuksien suhteen – mikä on tavoite, jonka komissio ja Euroopan parlamentti ovat itselleen asettaneet – ja varmistaa, että nämä oikeudet kirjataan selkeästi tähän tekstiin. Jälkimmäisen yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota liikuntarajoitteisiin henkilöihin, koska meriliikenneala oli todellakin jäänyt jossain määrin jälkeen näiden ihmisten osalta.

Tekstin yleinen henki on, että ihmisten pitäisi voida matkustaa Euroopassa joutumatta olemaan liikenneyhtiöiden hyväntahtoisuuden armoilla. Heidän pitäisi voida vaatia palveluilta ja tiedonsaannilta tiettyä vähimmäistasoa, ja liikuntarajoitteisten henkilöiden pitäisi voida hyötyä samanlaatuisista oikeuksista kuin muut Euroopan kansalaiset eikä joutua kärsimään kaksin verroin.

Valiokunnassa 31. maaliskuuta hyväksytyn version sisältö näyttäisi tyydyttävän kaikkia. Ensinnäkin siksi, että liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksia parannetaan. Jos teksti hyväksytään, henkilöiden kuljettamisesta ei voida enää kieltäytyä vammaisuuden perusteella, paitsi tietysti syistä, jotka liittyvät olosuhteisiin, joissa alukseen noustaan, heidän ihmisarvonsa kunnioittamiseen ja aluksen teknisiin edellytyksiin. Lisäksi liikuntarajoitteisille henkilöille on annettava apua aina varaamishetkestä lähtien; etenkin nykyisin internetin vuoksi tarvitaan edestakaista tiedonvaihtoa ja virallista tietoa. Näin ollen tekstissä on käsitelty tätä.

Lisäksi tiedot matkustajien oikeuksista on yhtenäistettävä ja annettava saavutettavissa olevassa muodossa, kuten nykyisin tehdään rautatie- ja ilmailualalla.

Kaikkien matkustajien oikeuksien osalta olimme sitä mieltä, että sen perusteella, mitä ilmailualalla tehdään, on tärkeää myös yhdenmukaistaa korkeammalle tasolle ongelmien sattuessa maksettavat korvaukset. Sen seurauksena matkustajat voivat saada viivästymisistä ja peruuntumisista jopa täyden korvauksen aiheutuneista ongelmista riippuvan korvausasteikon mukaisesti.

Tietojen olisi oltava selkeät ja saatavilla, mikä on usein ongelma kuljetusalalla. Näemme yhtenään sitä, että ihmisillä ei ole riittävästi tietoa: he eivät tiedä, miksi laiva – tässä tapauksessa, mutta yhtä hyvin kyse voisi olla junasta tai lentokoneesta – ei lähde tai mistä viivästymiset johtuvat, ja halusimme parantaa tiedotusta tältä osin.

Lisäksi valitusten käsittely on järjestettävä paremmin. Valituksen tekeminen ongelmien ilmetessä on todellakin monimutkaista, ja tämän tekstin tarkoituksena on yksinkertaistaa tätä menettelyä sekä jäsenvaltioiden tasolla että yksittäisten kansalaisten kannalta.

Valituksia hoitavien kansallisten elinten asemaan on myös puututtu, ja se on määritelty paremmin.

Lopuksi, kaupunki- ja esikaupunkiliikenne – viittaan tässä yhteydessä Gabriele Albertille niin rakkaisiin vaporettoihin Italiassa, Venetsiassa – jätetään tekstin ulkopuolelle, koska ne eivät kuulu pitkän matkan liikennepalveluihin.

Risteilyjen aseman osalta muistuttaisin siitä, että risteilyt ovat nykyisin äärimmäisen tärkeä lomailumuoto ja niiden kohderyhmään kuuluu sekä iäkkäitä että vammaisia ihmisiä. Sen vuoksi risteilyt on luonnollisesti otettu osaksi tätä tekstiä, ei pelkästään viittaamalla vuoden 1991 pakettimatkadirektiiviin, josta teksti on riippuvainen, vaan myös antamalla takeet siitä, että kuluttajat saavat samantasoista kohtelua.

Ylivoimaiselle esteelle (force majeure) – jonka perusteella henkilön kuljettamisesta on mahdollista kieltäytyä – esitetään määritelmä, ja tässä asiassa olemme pyrkineet työstämään yksimielisen tarkistuksen ja esittäneet sen yhdessä. Ilmailualallahan yhteisöjen tuomioistuin on tätä nykyä usein joutunut tekemään päätöksiä sen takia, että ylivoimaista estettä ei ole määritelty riittävän hyvin. Siksi olemme tässä tekstissä pyrkineet puuttumaan meriliikenteeseen liittyviin ongelmiin. Tarkoitan siis vuorovesiä, tuulia ja myrskyjä, jotka ovat meriliikenteessä tavallisia ja jotka oli otettava huomioon.

Lopuksi, keskustelua on käyty satamien velvollisuudesta antaa apua. Tässä tekstissä on kyse matkustajien oikeuksista. Siinä ei ole kyse…

(Puhemies pyysi puhujaa päättämään puheenvuoronsa.)

... ja näin, kun sovittelu satamien ja kuljetusliikkeiden välillä on suoritettu, tämä on tekstin pääsisältö. Tiedän, että Georg Jarzembowski aikoo esittää tarkistuksensa, joten vastaan niiden kahden minuutin aikana, jotka minulla on jäljellä.

  Gabriele Albertini, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun lento- ja rautatieliikennettä koskeva lainsäädäntö, Michel Teychennén mietintö meri- ja sisävesiliikenteestä ja tämä matkustajien oikeuksia linja-autoliikenteessä koskeva ehdotus hyväksytään, Euroopan unioni saa valmiiksi lainsäädäntökehyksen kaikille liikennemuodoille.

Tätä asetusta luonnostellessa meidän oli löydettävä tasapaino kahden lähestymistavan välillä: ensimmäisessä otetaan huomioon kaikkien liikennemuotojen niin sanottu "level planning field" eli se, että eri liikennemuodot voivat kilpailla samoilla ehdoilla ja yhdenvertaisin mahdollisuuksin, ja samanaikaisesti matkustajat taas nauttivat korkeatasoista suojaa riippumatta siitä, minkä liikennevälineen he ovat valinneet.

Toinen lähestymistapa heijastaa kunkin liikennemuodon eri ominaispiirteitä ja ottaa huomioon niiden erityispiirteet: esimerkiksi linja-autoliikenteen kohdalla tarkastelisimme vastuun hallintaa viivästymisten yhteydessä ja maantieliikenteen kohdalla pohtisimme onnettomuuksia, ruuhkia ja niin edelleen, jotka taas eivät koske rautatieliikennettä, koska se käyttää sille varattua reittiä.

Haluaisin myös puhua kahdesta keskenään vastakohtaisesta seikasta, jotka olemme yrittäneet tasapainottaa – ja mielestäni olemme siinä onnistuneet. Tämän asetuksen todellinen tarkoitus on vahvistaa matkustajien oikeuksia. Tieliikenneala koostuu kuitenkin pitkälti pienistä ja keskisuurista yrityksistä, jotka tarvitsevat aikaa ja resursseja sopeutuakseen uusiin vaatimuksiin ja jotka monien muiden alojen tavoin ovat vaikeuksissa talouskriisin takia.

Nyt pääsemme parlamentin tarkistuksiin: haluan kiittää kollegoitani heidän merkittävästä panoksestaan asetustekstin laadinnassa ja heidän erinomaisesta yhteistyöstään. Liikenne- ja matkailuvaliokunta on jo tehnyt valtaosan työstä tätä parlamentin ensimmäistä käsittelyä varten, joten parlamentin tehtäväksi jää vain täsmentää juridista kieltä.

Olen jättänyt ryhmäni puolesta huomiseen äänestykseen vain kolme lisätarkistusta. Esittelen ne teille lyhyesti: Tarkistus 73 on pelkkä kielellinen täsmennys, ja tarkistuksella 82 asetetaan katto ankaralle vastuulle, josta säädetään ehdotetun asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa. Kaikki poliittiset ryhmät ovat yhtä mieltä alueliikenteen sisällyttämisestä liikennevaliokunnan hyväksymän tarkistustekstin soveltamisalaan. Kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen osalta huomenna äänestetään kahdesta tärkeimmästä tekstistä.

Esittelijänä kannatan ryhmäni esittämää tarkistusta 80, joka koskee paikallisliikenteen poissulkemista, mutta olen myös ilmaissut tukeni tarkistukselle 81, jolla jäsenvaltioille annetaan valta vapauttaa paikallisliikenne asetuksen soveltamisesta, jos ne takaavat matkustajille asetuksessa säädettyä tasoa vastaavat oikeudet.

Uskon, että olemme laatineet tekstin, jonka ansiosta olemme hyvissä lähtöasemissa tulevissa kolmenkeskisissä neuvotteluissa neuvoston ja komission kanssa. Toivotan näin ollen puheenjohtajavaltio Tšekille ja Ruotsille, joka seuraavana maana toimii Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana, menestystä niiden työssä matkustajien oikeuksien parissa, ja luonnollisestikin toivon, että voin antaa panokseni tämän asetuksen hyväksymisen myöhemmissä vaiheissa seuraavan vaalikauden aikana.

  Pavel Svoboda , neuvoston puheenjohtaja. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, äänestätte huomenna kahden komission tekemän ehdotuksen tarkistusluonnoksista, jotka koskevat matkustajien oikeuksien suojelemista linja-autoliikenteessä sekä meri- ja sisävesiliikenteessä.

Nämä ovat tärkeitä säädöksiä, jotka ovat erittäin kiinnostavia sekä kuluttajien että liikennealan kannalta. EU antoi äskettäin samankaltaiset lento- ja rautatieliikennettä koskevat asetukset. Komission hiljattain jättämät ehdotukset täydentävät tämän lainsäädäntökehyksen. Käytännössä tämä tarkoittaa parempaa suojaa kaikille matkailijoille, etenkin vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille, liikennevälineestä riippumatta. Lisäksi sillä luodaan tasapuoliset edellytykset kaikille liikenteen aloille. Puheenjohtajavaltio Tšekki on luonnollisestikin tyytyväinen näihin ehdotuksiin ja pitää niitä erittäin tärkeinä. Uskon, että jaamme kaikki EU:n viime vuosina omaksuman tavoitteen vahvistaa matkustajien oikeuksia.

Liikenne- ja matkailuvaliokunnassa äänestämienne tarkistusluonnosten osalta haluaisin erityisesti mainita kaksi näkökohtaa. Ensimmäinen on se, että kiinnitätte eritystä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksiin. Olemme tässä asiassa luonnollisesti samaa mieltä teidän kanssanne, mikä on äärimmäisen tärkeää, jos aiomme hyväksyä toisessa käsittelyssä nämä kaksi tärkeää säädöstä.

Toiseksi, olette pyrkineet yhdenmukaistamaan asetusluonnokset tarkkaan olemassa olevien asetustekstien kanssa, joita sovelletaan henkilöiden oikeuksiin eri liikennemuodoilla matkustettaessa. Olette myös edenneet hyvin huolellisesti ja mukauttaneet ehdotukset linja-autoliikenteen tai meri- ja sisävesiliikenteen erityistarpeisiin luopumatta tavoitteesta vahvistaa matkustajien oikeuksia. Olemme täysin samaa mieltä siitä, että säädökset on mukautettava eri liikennemuotojen erityispiirteisiin. On selvää, että täysin samaa lähestymistapaa ei ole mahdollista soveltaa kaikkiin eri liikennemuotoihin. Rautatieliikenteellä ja lentoliikenteellä on omat ominaispiirteensä, ja sama pätee linja-autoliikenteeseen ja meri- ja sisävesiliikenteeseen. Jopa näiden yksittäisten liikenteen alojen sisällä on valtavia eroja. Alalla toimii suuria ja pieniä yrityksiä, ja matkat voivat viedä päiviä tai vain muutaman minuutin. Sen takia on välttämätöntä löytää ratkaisu, jonka kaikki voivat hyväksyä ja jolla taataan kuluttajien suoja aiheuttamatta alalle, ja etenkin alalla toimiville pienemmille yrityksille, tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Tämänhetkisessä taloudellisessa tilanteessa tämä asia on erityisen tärkeä.

Arvostamme sen vuoksi näissä asioissa tekemäänne työtä. Tämä on erinomainen lähtökohta. Samalla se on suurimmaksi osaksi yhdenmukainen sen kanssa, mikä meidän kantamme näihin ehdotuksiin on. Uskon vakaasti, että pystymme tekemään rakentavaa yhteistyötä tämän lainsäädännön parissa, jolla suojataan kaikkien asianosaisten edut ja jossa otetaan samalla huomioon EU:n tavoite parantaa lainsäädäntöprosessia. Lopuksi haluaisin erityisesti kiittää esittelijöitä, Gabriele Albertinia ja Michel Teychennétä, heidän erinomaisesta työstään ja huolellisesti laadituista mietinnöistään.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on aina ilo muistella niitä monia vuosia, jotka vietin täällä parlamentin jäsenenä, ja niiden ansiosta osaan myös entisestään arvostaa työtä, jota Euroopan parlamentti on tehnyt tässä asiassa.

Siksi haluan kiittää Michel Teychennétä ja Gabriele Albertinia heidän tärkeästä panoksestaan kansalaisten oikeuksien suojelemisessa matkustajina kaikilla liikenteen aloilla. Vaatimus puuttua asioihin linja-autoliikenteen ja meriliikenteen alalla on osoitus siitä, että Euroopan lainsäädännössä olevaa aukkoa, jonka olemassaoloa te kaikki olette korostaneet, yritetään täyttää.

Meillä on paljon vammaisia matkustajia ja monia, jotka ovat muista syistä liikuntarajoitteisia, ja niin meillä on myös velvollisuus taata vapaa liikkuvuus, koska tässä on ennen kaikkea kyse vapaudesta Euroopan unionin alueella. Hyvien lakien laatiminen ei toki ole helppoa, mutta tänään otamme suuren askelen eteenpäin.

Oli myös ilo kuunnella neuvoston puheenjohtaja Svobodan sanoja. Teksteihin, joiden hyväksymisestä komissio ja parlamentti pääsevät yksimielisyyteen, suhtaudutaan varmasti vielä muutamin varauksin, mutta havaitsin neuvostossa myös yleisen poliittisen avoimuuden, mikä antaa minulle toivoa tulevaisuutta ajatellen.

Olen varma, että maantieliikenteen tapaan saamme aikaan tyydyttävän kompromissin, jolla taataan Euroopan kansalaisille mahdollisuus matkustaa vapaasti ja saada asianmukainen suoja Euroopan unionissa.

Keskustelemme tänään aiheista, jotka vaikuttavat kaikkien kansalaisten elämään, ja sen takia olen vakuuttunut siitä, että linja-autoja koskevan ehdotuksen osalta olisi tuettava – ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan 30. maaliskuuta pidetty kokous antoi tästä rohkaisevia merkkejä – komission lähestymistapaa eli mahdollisimman laajaa soveltamisalaa, joka kattaa kaikki säännöllisen matkustajaliikenteen palvelut, olipa kyse sitten kansainvälisestä, kansallisesta, alueellisesta, kaupunki- tai esikaupunkiliikenteestä. Se vastaa lainsäädännön yksinkertaistamistavoitteeseen, mutta myös vaatimukseen taata yhtäläiset oikeudet kaikille matkustajille ilman periaatteellisia poikkeuksia.

Gabriele Albertinin ehdotuksessa otetaan silti huomioon alan erityisluonne ja annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa julkisten palveluhankintasopimusten kattamat kaupunki-, esikaupunki- ja alueliikenne, jos nämä sopimukset tarjoavat matkustajille asetuksessa säädettyyn verrattavissa olevan korkeatasoisen suojan. Minusta tämä on järkevä ratkaisu, joka tarjoaa riittävästi joustavuutta, samalla kun matkustajien perusoikeudet turvataan.

Toinen keskeinen asia ehdotuksessa on linja-autoyhtiöiden vastuu matkustajia kohtaan kuoleman tai loukkaantumisen yhteydessä. Yhteisön sisällä on tässä liikaa eroavaisuutta, mikä aiheuttaa matkustajille huomattavaa epävarmuutta. Tarkastelen lähemmin muutamaa tätä asiaa koskevaa seikkaa: Ensinnäkin, tässä ei käsitellä vakuutuskysymystä, vaan yksinomaan kuljetusyhtiön vastuuta matkustajia kohtaan. Toiseksi, linja-autoyhtiö ei ole yksin vahingonkorvausvastuussa, eikä sen oikeutta vaatia korvausta kolmansilta osapuolilta aseteta kyseenalaiseksi. Kolmanneksi, tässä ei puututa maahantuontiin eikä menettelyihin, joista on säädetty vuonna 2005 moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta annetussa direktiivissä; ja neljänneksi, komissio ei suinkaan ole luonut uutta vastuumallia. Mitä tänään ehdotetaan, on muiden liikennemuotojen innoittamana syntynyt vastuujärjestelmä, jossa otetaan samalla huomioon tämän alan erityispiirteet.

Meriliikenteen osalta olen sitä mieltä, että yksi ainoa säädös on tarpeen, vaikka mielipiteet tästä eroavat niin parlamentissa kuin neuvostossakin. Korostaisin soveltamisalan suhteen olennaista seikkaa: maantie-, rautatie- ja lentoliikenteeseen verrattuna meri- ja sisävesiliikenteessä on huomattavasti vähemmän matkustajia. Näistä sisävesiliikenteen matkustajat edustavat vain pientä vähemmistöä. Minun mielestäni ei tunnu järkeenkäyvältä eikä realististiselta, että merimatkustajia ja sisävesiliikenteen matkustajia varten olisi erilliset säännökset, varsinkin kun ajatellaan, että he usein käyttävät samanlaisia aluksia. Uskon, että yksi säädös on oikea ratkaisu.

30. maaliskuuta 2009, samaan aikaan kun liikenne- ja matkailuvaliokunnassa keskusteltiin Teychennén mietinnöstä, ministerien kesken käytiin julkinen keskustelu Euroopan unionin liikenneneuvoston puitteissa. Minulla oli ilo havaita tässä keskustelussa tiettyä yhteensovittelua komission, jäsenvaltioiden ja parlamentin välillä sen tavoitteen suhteen, että Euroopan matkustajille saadaan uusi ja kunnianhimoinen asetus mahdollisimman pian.

Tässä yhteydessä komissio on luonnollisesti valmis selkiyttämään tekstiä ja tekemään siihen kaikki tarvittavat parannukset, jotta kunkin palvelutyypin erityispiirteet tulevat huomioiduksi ja jotta alalle siten tarjotaan välineet asetuksen soveltamiseksi tarvittavan joustavalla tavalla. Haluan vielä uudelleen painottaa sitä, että tulevan asetuksen tehokasta täytäntöönpanoa varten on annettava resurssit. Tämän vuoksi on tärkeää, että sen soveltamisesta vastaavat kansalliset viranomaiset toimittavat määräajoin raportit toimistaan. Jokainen jäsenvaltio voi järjestää oman kansallisen järjestelmänsä sopivaksi katsomallaan tavalla, esimerkiksi valitsemalla, onko toimivaltaisia viranomaisia yksi vai useampia.

  Georgios Papastamkos, oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. − (EL) Arvoisa puhemies, asetusehdostus sellaisena kuin se on Euroopan parlamentin palautteen perusteella muutettuna vahvistaa tyydyttävällä tavalla matkustajien oikeuksia meriliikenteessä.

Uskon kuitenkin, että seuraavassa tätä asiaa koskevassa lainsäädäntöaloitteessa horisontaalinen lähestymistapa – yksi säädös, joka kattaa kaikki liikennevälineet – olisi tarkoituksenmukaisempi, kun otetaan huomioon, että liikennevälineitä on nykyisin käytettävä yhdistellen.

Olisi myös suunnitelmallisesti suotavampaa, että tulevaisuudessa jätettäisiin erilliset ehdotukset toisaalta matkustajien oikeuksista, toisaalta liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista. Syy tähän on se, että näillä yksittäisillä säännöksillä on eri tarkoitus ja eri kohteet.

Lopuksi haluaisin nostaa esiin sen toistuvasti ahdaskatseisen lähestymistavan, joka komissiolla – tosin ei varapuheenjohtaja Tajanilla – on asioissa, jotka edellyttävät laajempia ja monenkeskisiä tutkimuksia, kuten esimerkiksi meriliikenne.

Välimeren meriliikenteessä vallitsevat erilaiset olosuhteet kuin sisävesien kapeikoissa.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä komission varapuheenjohtaja, hyvä neuvoston varapuheenjohtaja, edelliselle puhujalle haluaisin sanoa, että pidämme Kreikan saaret ja Kreikan lauttaliikenteen aina mielessä. Siitä hänen ei tarvitse kantaa huolta.

Omasta ja ryhmäni puolesta voin sanoa, että olemme iloisia siitä, että ensi kertaa saamme lakisääteiset, kansalaisläheiset matkustajan oikeudet viivästymisten ja peruuntumisten varalle niin meri- ja sisävesiliikenteessä kuin alueellisessa linja-autoliikenteessäkin. Kiitämme molempia esittelijöitä, kollegojamme Albertinia ja Teychennétä. Teimme valiokunnissa rakentavaa yhteistyötä ja saimme aikaan hyviä tuloksia.

Haluan puuttua vain muutamaan seikkaan. Olen sitä mieltä, että 25 prosentin korvaus laivamatkustajille kahden kolmen tunnin viivästymisestä on täysin asiallinen, samoin 50 prosentin korvaus yli kolmen tunnin viivästymisistä, mutta hyvä kollega Teychenné, 100 prosentin korvaus tätä pidemmistä viivästymisistä on yksinkertaisesti liikaa. Kun muistetaan, että laivayhtiöt eivät aina ole jättiläismäisiä yrityksiä, vaan eritoten lauttaliikenteessä myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä, niin korvaukset on hoidettava järkevästi ja pidettävä kohtuullisina.

Kuten olemme jo keskustelleet, meidän on myös oltava varovaisia, ettemme pane laivaliikenteessä vääriä ihmisiä tai laitoksia vastuuseen. Me täällä parlamentissa olemme kaikki sitoutuneet varmistamaan, että molemmissa asiakirjoissa huolehditaan avun antamisesta erityisesti liikuntarajoitteisille matkustajille, mutta laivanomistajat eivät voi hoitaa satamien sisäänkäyntiongelmia – se on satamien tehtävä. Meidän on siis oltava erittäin varovaisia.

Linja-automatkustajien oikeuksien osalta haluaisin huomauttaa, että kauko- ja kaupunkiliikenteen linja-autojen välillä on todellisia eroja, ja ne on otettava huomioon. Sen takia ryhmäni on sitä mieltä, että on aivan oikein, että haluamme matkustajille kohtuulliset oikeudet linja-autojen kaukoliikenteessä. Kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen linja-autot toimivat kuitenkin täysin eri edellytyksin. Sinne nämä säännöt eivät sovellu, ja se meidän pitää oivaltaa.

  Robert Evans, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella molempia esittelijöitämme. Muutama vuosi sitten esittelin mietinnön vammaisten matkustajien lentokoneeseen pääsystä. Tämä lainsäädäntö on uusi pala palapelissä, jolla liikenteestä tehdään mahdollisimman syrjimätöntä tai, kuten kollegamme Albertini asian ilmaisi, vahvistetaan matkustajien oikeuksia.

Aikana, jolloin kannustamme ihmisiä matkustamaan julkisilla liikennevälineillä, on hyvin tärkeää, että lisäämme linja-autot tähän kenttään, kuten Gabriele Albertini on tehnyt. Muutamat jäsenet – eivät välttämättä tänään täällä olevat – ovat etsineet keinoja, joilla tehdä poikkeuksia tiettyjen jaksojen poisjättämiseksi, mutta minun lähtökohtanani on aina ollut se, että haluan sisällyttää tähän mahdollisimman paljon, jotta Euroopasta saataisiin ihmisille yhtenäisempi markkinapaikka. Siitä syystä tarkistus 81 on niin tärkeä.

Komission jäsen huomautti, että tarvitsemme samat oikeudet kaikille matkustajille ilman poikkeuksia – ja sitten hän puhui poikkeuksista, esimerkiksi alueliikenteen osalta. Minun mielestäni meidän ei pitäisi suoda erivapautta alueliikenteelle, ja olen hieman tutkinut asiaa. Joissakin jäsenvaltioissa alueliikenteen linja-automatka voi kestää jopa kuusi tuntia, mikä on kauemmin kuin kansainvälinen linja-automatka vaikkapa Lontoosta Brysseliin tai Pariisiin. Eli olen sitä mieltä, että se pitäisi ottaa mukaan. Mielestäni on oikein, että silloin kun paikallisliikennettä – kuten Georg Jarzembowski on viitannut – ei tähän sisällytetä, on olemassa julkisia palveluhankintasopimuksia, jotka tarkoittavat sitä, että yritykset täyttävät samanlaiset normit.

Olen myös sitä mieltä, että meidän on taivuteltava rakennusteollisuus valmistamaan uudenaikaisempia linja-autoja vammaisten ihmisten tarpeita enemmän ajatellen. Olemme kampanjoineet sen puolesta, että vammaisten ihmisten pääsyä lentokoneeseen helpotettaisiin. Aivan samalla tavoin tarvitsemme kenties linja-autoja, joissa on leveämmät käytävät ja joiden vessaan on helpompi päästä, ja liikennyhtiöiden on tehtävä linja-autoasemistaan helppopääsyisempiä ja koulutettava henkilökuntaansa vammaisuutta ja vammaisasioiden tiedostamista koskevissa kysymyksissä.

Tämä on hyvä mietintö. Nämä ovat hyviä mietintöjä, jotka vievät meitä useita askeleita eteenpäin, ja onnittelen kaikkia mukana olleita.

  Dirk Sterckx, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Haluaisin ryhmämme puolesta kiittää esittelijöitä. Mielestäni olemme lisänneet jälleen muutaman asian matkustajien oikeuksiin. Olemme tehneet lujasti töitä saadaksemme asiat oikeille raiteille lento- ja rautatieliikenteessä. Olen sitä mieltä, että hankimme runsaasti kokemusta näitä mietintöjä laatiessa, ja olen iloinen, että Gabriele Albertini on sovittanut eri tekijät yhteen niin, että on tuskin minkäänlaista tarvetta tehdä eroa eri liikennemuotojen välillä, paitsi aivan välttämättömissä tapauksissa.

Uskon, että parannamme nyt myös palvelujen laatua, mikä meidän pitäisi aina pitää mielessä. Olemme oppineet virheistämme, mistä esimerkkinä on ylivoimaisen esteen määritelmän tiukentaminen. Esimerkiksi lentoliikenteen osalta meidän on palattava tähän, ja olen iloinen, että laivaliikenteen osalta olemme tämän täällä tehneet.

Gabriele Albertinin mietinnön suhteen tärkeä kysymys – johon myös Robert Evans ja Georg Jarzembowski ovat viitanneet – kuuluu: mikä nyt on asetuksen soveltamisala? Me ryhmänä olemme vetäneet tukemme pois tarkistukselta, jonka alun perin esitimme yhdessä teidän kanssa – emme siksi, että se olisi mielestämme huono, vaan siksi, että sosialistit ovat onnistuneet ilmaisemaan asian paremmin, kuten Robert Evans kuvaili. Jätämme joka tapauksessa alueliikenteen asetuksen ulkopuolelle, mutta jätämme avoimeksi mahdollisuuden ottaa siihen mukaan kaupunki- ja esikaupunkiliikenne, jos jäsenvaltiot niin haluavat. Uskon nimittäin, että tämä lähestymistapa vastaa paremmin sitä, mihin pyrimme, ja sen vuoksi tuemme ehdotusta, jonka Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on esittänyt.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, matkustajien oikeudet on asetettava keskeiseen asemaan koko liikennepolitiikassa – erityisesti täällä Euroopan unionissa. Rautatie- ja lentoliikenteen osalta olemme tässä jo onnistuneet, vaikka lennollepääsyn epäämisen suhteen on varaa huomattaviin parannuksiin. Kuten minun on kerta toisensa jälkeen todettava, ongelmat ovat aivan liian suuria.

Yksi ryhmä on erityisen riippuvainen selkeistä säännöistä. Lentoliikenteessä on käynyt ilmeiseksi, että säännöt eivät ole riittävän selvät. Ihmiset, joilla on erityistarpeita, voisivat jo kirjoittaa kokonaisia kirjoja siitä, mitä kaikkea heille on matkustaessa tapahtunut. Olen itsekin saanut joitakin heidän kertomuksistaan. Se on katastrofi. Siksi näiden ihmisten asettaminen tasaveroiseen asemaan ei ole Euroopan unionille vain lakisääteisesti vaan myös moraalisesti aivan välttämätöntä.

Linja-auto- ja laivaliikenteessä, joille nyt asetamme säännöt, meillä saattaa olla vaikeuksia vastuun osoittamisessa laivaliikenteen ja satamien välillä. Tähän on kuitenkin tulevaisuudessa löydettävä käytännönläheinen ratkaisu. Toiseksi, linja-autoliikenteen osalta meidän pitäisi liittää mukaan mahdollisimman paljon. Jos teemme liikaa poikkeuksia, annamme yrityksille mahdollisuuden kiertää säännöt. Emme voi jatkaa näiden ihmisten laiminlyöntiä, jotka muutenkin joutuvat taistelemaan erityistarpeiden kanssa, antamalla heidän vaikeuksiensa jatkua. Meidän velvollisuutemme on huolehtia heidän oikeudestaan liikkuvuuteen ja viime kädessä myös saattaa tämä oikeus voimaan.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tämän istuntojakson aikana nousi esiin kaksi joukkoliikennettä koskevaa kysymystä.

Ensimmäinen kysymys kuuluu: mitä hallituksen pitäisi tehdä, ja mitä pitäisi jättää tarjouskilpailujen välityksellä markkinoiden tehtäväksi? Kaupunki- ja alueliikenteen osalta olemme minun ehdotuksestani lopulta päätyneet valinnanvapauteen. Linja-autojen henkilöliikenteen uusien sääntöjen ei pidä haitata alemman tason viranomaisten vapautta järjestää itse julkinen liikenteensä.

Matkustajien oikeuksien suhteen valittavana on aina ollut kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä painotetaan mahdollisimman kattavaa tiedonsaantia matkan jatkumisesta toisessa jäsenvaltiossa, rajatylittävien matkalippujen saatavuutta ja hyviä kaukoyhteyksiä, niin ettei matkan aikana tule ikäviä yllätyksiä.

Toisessa taas painotetaan viivästymisistä ja peruuntumisista jälkeenpäin maksettavia rahallisia korvauksia. Minä puolustan aina näistä ensimmäistä, mutta parlamentin enemmistö valitsee jälkimmäisen, etenkin koska tämä vaihtoehto valittiin myös lentoliikenteelle.

Vammaisten ihmisten tarpeiden parempi huomioon ottaminen on tärkeä syy tukea näitä ehdotuksia, vaikka toivomisen varaa vielä jääkin.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin aloittaa onnittelemalla esittelijöitä heidän vakuuttavasta esittelystään ja poikkeuksellisen yhtenäisestä työstään liikenne- ja matkailuvaliokunnan jättämän ylettömän tarkistusmäärän parissa.

Euroopan unioni on viime vuosina pyrkinyt Euroopan parlamentin ratkaisevalla myötävaikutuksella parantamaan matkustajien oikeuksia kaikilla liikenteen aloilla. Toimielimemme hyväksyivät hiljattain säännöksiä matkustajien oikeuksista lento- ja rautatieliikenteessä. Tänään otamme pitkän askelen kohti matkustajien yhtäläisten oikeuksien vahvistamista kaikissa liikennevälineissä, ilman rajoituksia ja poikkeuksia, kuten komission jäsen totesi.

Muistuttaisin teitä siitä, että neuvoston kanssa käytyjen vaikeiden sovittelujen jälkeen hyväksyimme hiljattain kolmannen meriturvallisuuspaketin, joka sisälsi seitsemän lainsäädäntöehdotusta sekä korvaukset matkustajille onnettomuustapauksissa.

Teychennén mietintöön liittyen haluaisin huomauttaa, että siinä ehdotetaan yhtenäistä kehystä kuluttajien/matkustajien suojelemiseksi ja kunnioitetaan samalla pieniä liikenneyhtiöitä ja suojellaan niiden liiketoimintaa ja kilpailukykyä sellaisissa onnettomuustapauksissa, joiden olosuhteet eivät ole niiden hallittavissa, tai tapauksissa, joissa huono sää vaikuttaa meriliikenteeseen.

Merkittävää on myös se, että se kattaa tärkeät osa-alueet, kuten vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet, tavoitteenaan turvata kaikkea politiikkaamme ohjaava syrjimättömyyden periaate. Samoin siinä esitetään selkeästi liikenteenharjoittajien velvollisuudet palvelujen viivästyessä tai peruuntuessa, viivästysten aikarajat ja maksettavien korvausten määrä.

Tämän vaalikauden päätteeksi ja ennen Euroopan parlamentin vaaleja työmme matkustajien oikeuksien puolesta on yksi tärkeimmistä saavutuksistamme Euroopan kansalaisten hyväksi.

  Brian Simpson (PSE). - (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää molempia esittelijöitä heidän työstään tällä tärkeällä saralla ja myös komission jäsentä hänen tuestaan. Matkustajien oikeudet ovat aina kuuluneet sosialidemokraattisen ryhmän painopistealueisiin, ja tämä ehdotus täydentää ilmailu- ja rautatieliikenteen matkustajien oikeuksien aloittaman sarjan.

On erittäin tärkeää pitää mielessä, että tärkein sidosryhmä ovat liikenteen käyttäjät. Tämän tosiasian jotkin liikenneyhtiöt usein unohtavat. Saamme nyt ensi kertaa linja-autojen ja lauttojen käyttäjille perusoikeudet, joilla varmistetaan asianmukainen vastuu peruuntumis- ja viivästymistapauksissa, matkatavaroiden kadotessa tai vahingoittuessa sekä kuolemaan johtavissa onnettomuuksissa.

Mikä kenties tärkeämpää, liikuntarajoitteisille ihmisille ja ihmisille, joilla on erityistarpeita, saadaan perustavanlaatuiset oikeudet, joilla tehdään loppu liikenneyhtiöiden harjoittamasta syrjinnästä, josta he ovat saanet kärsiä vuosikausien ajan. Enää eivät liikenteenharjoittajat voi evätä liikuntarajoitteisilta ihmisiltä pääsyä kulkuvälineisiinsä; enää ei liikuntarjoitteisilla ihmisillä ole vähemmän oikeuksia kuin muilla; enää ei liikuntarajoitteisia ihmisiä voida sulkea pois julkisesta liikenneverkosta.

Kuka tämän on saanut aikaan? Ei kansallinen tai alueellinen parlamentti, vaan Euroopan parlamentti. Euroopan parlamentti on nostanut liikenteen käyttäjät liikenteen ykkösprioriteetiksi. Tässä Euroopan parlamentti asettaa ihmiset etusijalle, ja se on jotain, mitä me sosialistit voimme voimakkaasti tukea.

  Francesco Ferrari (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää esittelijää ja komission jäsentä heidän tekemästään työstä. Mietinnössä annetaan hyvin tasapainoinen selvitys matkustajien oikeuksista ja kaikista liikennemuodoista, linja-autoliikenne mukaan luettuna, ja puututaan päättäväisesti kaikkiin olennaisiin kysymyksiin. Vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt on otettu huomioon. Kuten kollega Albertinin mietintö osoittaa, meidän on kyettävä tarjoamaan palveluja, jotka ottavat huomioon näiden ihmisten moninaiset tarpeet.

Lisäksi kaikki tätä liikennemuotoa koskevat tärkeät aihepiirit – hyvitykset, korvaukset, matkustajien tiedonsaanti, ankara vastuu ja valitukset – on käsitelty selkeästi. Minä ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä olemme innokkaasti työskennelleet esittelijän kanssa, jotta saisimme aikaan mahdollisimman selkeän tekstin, jossa otetaan huomioon toisaalta matkustajien edut, toisaalta niiden yritysten vaatimukset, jotka palveluista huolehtivat ja niitä tarjoavat ja jotka tarvitsevat riittävästi aikaa mukautuakseen sääntöihin. Siksi toivon, että teksti hyväksytään huomisessa äänestyksessä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, palveluja tarjoavat yritykset ovat olemassa näiden palvelujen käyttäjiä varten eivätkä ensisijaisesti palveluntarjoajia itseään varten. Sen tähden on tärkeää, että asetamme soveltuvat säännöt kaikkien liikennevälineiden käyttäjille ja varmistamme, että heidän käyttämänsä palvelut ovat myös laadukkaita. Tässä yhteydessä on hyvin tärkeää – ja palaan tässä siihen, mikä mainitaan aina uudelleen –, että tavoittelemme ennen kaikkea liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksia. Yksi asia näyttäisi minun mielestäni muodostuneen jo lähes ikiliikkujaksi tässä yhteydessä. Ei nimittäin ainoastaan niiden ihmisten liikkuminen ole hankalaa, joilla on invalidikortti. Myös pienten lasten kanssa liikkuvat vanhemmat tarvitsevat varmasti sääntöjemme antamaa tukea kaikissa liikennevälineissä. Toivon, että myös tämä lyö tavalla tai toisella itsensä läpi.

Toinen seikka on se, että parhaistakaan säännöistä ja suojatoimista ei ole mitään hyötyä, jos tieto niistä piilotetaan kulloisenkin liikenneyhtiön perimmäiseen nurkkaan. Matkustajien oikeuksia koskevien tietojen paikka on heti lippuluukulla, linja-autoissa, lentokoneissa ja muissa vastaavissa.

Kolmas ja viimeinen seikka on, että olimme alkaneet säädellä lentomatkustajien oikeuksia matkustajien edun nimissä, mutta olimme liian armeliaita. Se, mitä lentoyhtiöt harrastavat, etenkin lentojen myöhästyessä, kun ne ilmoittavat, että viimeinen lentokone saapui myöhässä ja siitä syystä seuraava lähtee myöhässä – tätä ei enää hyväksytä. Meidän olisi pitänyt ratkaista asia aikanaan korkeiden rahallisten korvausten avulla. Sillä olisi ollut samankaltainen vaikutus kuin minkä lennolle epäämisen osalta saimme aikaan. Nyt tätä vaikutusta ei valitettavasti saada aikaan. Ei ole kyse ylivoimaisesta esteestä, kun lento peruutetaan siksi, että se on puolityhjä. Tässä suhteessa tulevalla komissiolla on paljon tehtävää. Varapuheenjohtaja Tajani, jos te vastaatte tästä asiasta myös tulevassa komissiossa, vetoan pikaisesti uudistamaan lentomatkustajien oikeudet. Se on kipeästi tarpeen.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Tajani, haluaisin aloittaa onnittelemalla esittelijä Teychennétä hänen laadukkaasta mietinnöstään. Huomenna allekirjoitetaan meriliikennepaketti alalla, jolla toimin Euroopan parlamentin sosialistiryhmän esittelijänä lippuvaltiota koskevien vaatimusten sekä matkustajaliikenteen harjoittajien vastuun osalta. Sanoin sen suhteen, että Euroopan unionissa ihmisten on oltava etusijalla. Tässä unionissa on myös välttämätöntä, että matkustajat asetetaan etusijalle.

Teychennén mietintö saa minulta täyden tuen, koska se ei vahvista ainoastaan linja-automatkustajia koskevia säännöksiä, vaan myös minulle niin rakkaan meri- ja sisävesiliikenteen matkustajia koskevia säännöksiä. Erityisesti siinä säädetään 25 prosentin korvaus matkalipun hinnasta, jos viivästys on tunnista kahteen tuntiin, 50 prosentin korvaus viivästymisen ollessa vähintään kaksi tuntia ja 100-prosenttinen korvaus, jos liikenteenharjoittaja ei tarjoa vaihtoehtoista liikennepalvelua tai tietoa.

Korostaisin sitä, että tämä korvaus on maksettava matkan peruuntumisen tai huomattavan viivästymisen yhteydessä kuukauden kuluessa matkustajan pyynnöstä. Linja-autoliikenteen osalta mietinnössä myönnetään, että vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden suhteen lisätoimenpiteet ovat tarpeen. Oikeus korvaukseen nykyhinnasta peruuntumisen, ylivaraamisen tai vähintään kaksituntisen matkan huomattavan viivästymisen yhteydessä tulee nyt olemaan todellisuutta kaikkien matkustajien kohdalla.

Arvoisa puhemies, esitin tarkistuksen, joka koski sitä, että tätä säännöstä olisi sovellettava myös syrjäisimmillä alueilla. Olen varma siitä, ettei kukaan voi kyseenalaistaa näin laadukasta lainsäädäntöä ja että kaikki Euroopan kansalaiset arvostaisivat sitä, myös Azorien, Madeiran, Kanariansaarten ja Ranskan merentakaisten departementtien kaltaisilla syrjäisillä seuduilla.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). – (RO) Meriliikennettä säätelevät monet kansainväliset sopimukset, joita on tiukasti noudatettava. Silti on erittäin tärkeää asettaa vähimmäissäännöt yhteisön tasolla näillä herkillä aloilla, erityisesti lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan suhteen. Tästä syystä riippumattoman järjestelmän käyttöönotosta valitusten vastaanottamista varten ja valvontaviranomaisen perustamisesta on matkustajille selvää hyötyä suhteessa liikenteenharjoittajiin.

Olen sitä mieltä, että matkustajien oikeuksien ja liikenteenharjoittajien velvollisuuksien välillä on löydettävä tasapaino, koska kummankaan ryhmän ei pitäisi jarruttaa meri- ja sisävesiliikenteen alan pitkän aikavälin kehitystä. Meidän on myös otettava huomioon tyypilliset olosuhteet, joissa liikenne toimii Euroopan eri merialueilla, koska niillä voi olla erityispiirteitä, jotka voivat itse asiassa rajoittaa mahdollisuutta laatia yhteisiä sääntöjä.

Laajemmin meriliikenteen turvallisuutta ajatellen minun on mainittava viimeaikaiset merirosvoudet Adeninlahdella. Niiden uusi tuleminen on huolestuttavaa, etenkin kun viime viikkoina uhreiksi on joutunut Euroopan kansalaisia, myös viisi romanialaista.

Haluaisin käyttää tämän tilaisuuden vedotakseni komissioon ja neuvostoon, jotta nämä pyrkisivät kaikin keinoin lujittamaan EU:n yhteistyötä muiden valtioiden kanssa Afrikan sarven alueella merirosvouden ehkäisemiseksi ja alueen kautta kulkevien matkojen turvallisuuden parantamiseksi.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, olemme tänään erittäin onnekkaassa asemassa voidessamme todeta, että Euroopan parlamentin päätöksellä matkustajien oikeudet turvataan myös tähän saakka koskemattomilla aloilla.

Olemme ylpeitä siitä tosiseikasta, että lentokentillä ja rautatieasemilla on saatavilla esitteitä, joissa kerrotaan päätöksistä, jotka Euroopan unioni on tehnyt matkustajien oikeuksien suojelemiseksi. Jos sama tapahtuu näillä kahdella muullakin alalla, Euroopan kansalaiset ymmärtävät, että Euroopan unionista on todellista hyötyä paremman elintason turvaamisessa ja turvallisen matkustamisen varmistamisessa.

Meidän on kuitenkin muistettava, että lainsäädännön kautta saavutettu suoja ei ole sama kuin kansalaisten tosiasiassa nauttima suoja, niin kuin olemme nähneet lain tähänastisesta soveltamisesta lento- ja rautatiematkustamisen alalla. Ne meistä, jotka käyttävät näitä liikennevälineitä, minä ja muut parlamentin jäsenet, jotka matkustamme kolmen eri rajan välillä, voimme sanoa, että sitä ei sovelleta tehokkaasti. Sen takia komissio aivan oikein puhui ensiaskeleesta, jota on paranneltava. Lähinnä olisi tehostettava yritysten panosta, koska ne tärkeimpinä vastaavat oikeuksien myöntämisestä matkailijoille.

Meidän ei pitäisi tuomita pienyrityksiä, kun niillä on ongelmia liikennepalvelun tarjoamisessa; viittaan tässä kabotaasiliikenteeseen, josta olen tiedustellut komission jäseneltä muissa yhteyksissä. Ne päättävät ehkä olla ottamatta hoitaakseen kabotaasireittejä, mutta miten ne voisivat ottaa vastuulleen sellaisen palvelun, kun niiden on myös huolehdittava matkustajien oikeuksista? Sen takia meidän on annettava kansalaisten nauttia tärkeimmästä oikeudesta, liikennepalveluista, ja sen jälkeen annettava heille lisäetuna viivästymisten sattuessa maksettavat korvaukset. Eli ensin palvelu ja sitten korvaus viivästyneistä palveluista.

Olen varma, että Eurooppa on etenemässä kohti parempaa tulevaisuutta. Tämä on minun kantani.

  Christian Rovsing (PPE-DE). - (DA) Arvoisa puhemies, jos tarkastelemme sitä, miten asukkaat suhtautuvat vammaisuuteen, huomaamme, että nykyisin vammaiset henkilöt menevät lomalla mieluummin Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa lainsäädäntö ja säännöt ovat paljon paremmat, ja he saavat siellä paljon parempaa kohtelua. Eurooppa ei ole suosituin kohde omiemme joukossa. Omat eurooppalaiset maanmiehemme eivät halua lomailla Euroopassa, jos heillä on liikuntarajoitteita. He matkustavat Yhdysvaltoihin. Minusta se on selvä merkki siitä, miten äärimmäisen tärkeän asiakirjan parissa me tässä työskentelemme moneltakin kannalta, matkailu mukaan luettuna.

  Pavel Svoboda, neuvoston puheenjohtaja. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tähänastinen keskustelu on edennyt siten, että en edes tarvitse minulle varattuja viittä minuuttia – mikä on varmasti hyvä uutinen. Minua ilahduttaa huomata, että tavoitteemme matkailijoiden oikeuksien suojelemisen ja alan tulevaisuuden suhteen vastaavat toisiaan. Odotamme innolla tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin kanssa, jotta saamme aikaan lopullisen ratkaisun, joka osoittaa jälleen kansalaisille, mitä etua EU:sta on matkustajien oikeuksien alalla.

  Antonio Tajani, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, uskon, että kansalaiset, jotka seuraavat keskusteluamme matkustajien oikeuksista ja uusista laeista, jotka toivomme hyväksyvämme vahvistaaksemme Euroopan unionille luonteenomaista vapauden järjestelmää, huomaavat tänään, että komissio, neuvosto ja parlamentti henkilöstöineen eivät ole norsunluutorneja, joissa keskustellaan kysymyksistä, joilla ei ole mitään tekemistä kansalaisten kanssa tai joilla tunkeudutaan kielteisesti heidän elämäänsä, vaan toimielimiä, jotka ajattelevat kansalaisten parasta, pyrkivät puolustamaan heidän oikeuksiaan ja – tätä korostaisin erityisesti – suojelevat heidän perustavanlaatuisia vapauksiaan. Kukaan ei ole vapaa, ellei voi liikkua unionin alueella vapaasti paikasta toiseen.

Kun pyysin luottamustanne silloin, kun parlamentin piti vahvistaa minun nimittämiseni, korostin juuri tästä syystä, että yksi ensisijaisista tavoitteistani liikenteestä vastaavana komission jäsenenä olisi matkustajien oikeuksien suojaaminen. Uskon, että olemme tänään yhdessä lähettäneet myönteisen viestin ja olemme antaneet selvän näytön siitä, että edistystä voi tapahtua ja että Euroopan toimielimet ovat lähellä kansalaisia ja heidän puolellaan.

Kuten keskustelun aikana on käynyt ilmi, eri poliittisten ryhmien jäsenten välillä ei ole merkittäviä eroja: kaikki ovat yksimielisesti komission ja neuvoston kanssa painottaneet haluaan todella rakentaa, kuten varapuhemies Kratsa-Tsagaropoulou totesi, kansalaisten Eurooppaa.

Siksi pidän erittäin tärkeänä tätä ratkaisevaa askelta, jonka otamme tänään ja huomisen äänestyksen myötä. Luonnollisesti tällaiset monitahoiset aiheet, kun liikennejärjestelmät ovat monimutkaisia ja säädökset erilaisia eri maissa, edellyttävät syvällistä lähestymistapaa samoin kuin kompromissejakin. Jokainen hyväksytty sääntö on kompromissin, eri etujen turvaamisen, tulos.

Väittäisin, että tällä kertaa yleisen edun olisi kuitenkin voitettava, siis kansalaisten vapauden suojelemisen ja matkailijoiden vapauden kaikissa olemassa olevissa liikennejärjestelmissä, koska olisi epäjohdonmukaista suojella vain niitä, jotka matkustavat lentäen tai junalla, mutta ei niitä, jotka matkustavat laivalla tai linja-autolla. Toistan vielä, että näkemyseroja voi toki olla, ja vesiliikenteen sääntelyn suhteen on eroja komission ja neuvoston välillä ja myös joidenkin parlamentin jäsenten välillä – jotkut pitäisivät parempana erillistä lainsäädäntöä joki- ja meriliikenteelle.

Komissio on vahvistanut kantansa. Mielestäni yksi ainoa säännös on oikea ratkaisu, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä. Tänään tärkeää on se, että tartumme hyviin uutisiin: parlamentti, komissio ja neuvosto osoittavat vahvaa poliittista tahtoa taata matkustajien oikeudet, erityisesti liikuntarajoitteisten matkustajien oikeudet. Oli ilo kuulla, ettei kyse ole vain oikeuksista ja ennen kaikkea liikuntarajoitteisten ihmisten vapauksista. Kun miljoonille liikuntarajoitteisille matkustajille annetaan mahdollisuus liikkua vapaasti Euroopan unionin alueella, se tarkoittaa, että näille ihmisille annetaan myös mahdollisuus osaltaan edistää EU:n talouskasvua, koska näiden miljoonien ihmisten liikkuminen luo hyvinvointia, kehittää liikenneyhtiöitä ja avaa mahdollisuuksia matkailulle missä tahansa.

Olen sen tähden tyytyväinen ja haluan kiittää kahta esittelijää, neuvostoa ja tietysti komission työntekijöitä, joita aina kiitän, sillä heidän ansiostaan voin esittää ehdotuksia parlamentille ja neuvostolle.

Kiitokseni on erityisen lämmin, koska uskon, että tänään Euroopan toimielimet kokonaisuudessaan osoittavat, että ne kuuntelevat tarkasti Euroopan puolta miljardia kansalaista, jotka voivat toisinaan suhtautua niihin epäluuloisesti. Uskon kuitenkin, että tänään tätä keskustelua seuranneet muuttavat mielensä ja luottavat Euroopan toimielimiin, jotka pyrkivät yhä lähemmäksi kansalaisia.

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

  Michel Teychenné, esittelijä. − (FR) Arvoisa puhemies, ensiksi haluaisin viitata Georg Jarzembowskin jättämiin tarkistuksiin. Hän sanoi meille hetki sitten, että meidän on oltava kohtuullisia – uskon, että merkittävää tässä tekstissä on juuri se, että se on kohtuullinen.

Onko kohtuullista, että halutaan päästä eroon liikenteenharjoittajien velvollisuudesta kouluttaa henkilökuntaa, joka on tekemisissä liikuntarajoitteisten henkilöiden kanssa?

Onko kohtuullista, ettei hukattuja varusteita korvata, erityisesti liikuntarajoitteisten henkilöiden pyörätuoleja?

Onko kohtuullista – ja tämän otti esiin täällä juuri ollut Reinhard Rack, jota kiitän hänen puheestaan –, että matkustajia estetään saamasta korvauksia, etenkin jos lähtö on peruutettu eikä tietoa anneta tai vaihtoehtoja tarjota? Tätä tapahtuu kaikkialla ja eritoten Yhdysvalloissa.

Nämä tekijät tarkistuksissanne eivät mielestäni ole kohtuullisia, ja minun oli saatava sanoa se.

Uskon, että lopuista vallitsee yksimielisyys. Se kävi selvästi ilmi kaikista keskusteluista. Haluaisin kiittää komissiota, neuvostoa ja kaikkia kollegoitani, jotka ovat työskennelleet näiden kysymysten parissa erinomaisella asenteella, koska ymmärsimme, että panoksena oli eurooppalaisille äärimmäisen tärkeä asia.

Sen vuoksi uskon, että meidän on huomenna äänestettävä tämän tekstin puolesta – ja vetoan PPE-DE-ryhmään: tarkistuksenne eivät ole kohtuullisia. Meidän on lähetettävä vahva viesti aikana, jolloin eurooppalaiset toisinaan epäilevät Eurooppaa. Kuten komission jäsen Tajani sanoi, meidän on osoitettava puolelle miljardille kansalaisellemme, että heidän tarpeensa Euroopan kansalaisina otetaan huomioon. Tämän halusin sanoa.

  Gabriele Albertini, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuunneltuani tarkkaan tätä keskustelua, neuvoston puheenjohtaja Svobodaa ja komission jäsen Tajania samoin kuin kollegoitani, minusta tuntuu, että minun on yhä suuremmalla syyllä esitettävä kiitokseni avusta ja arvokkaista neuvoista, joita olen täällä parlamentissa saanut.

En ehdi analysoida ja kommentoida näin laaja-alaisen keskustelun yksittäisiä ehdotuksia ja näkökohtia. Sitä vastoin, koska minun on tehtävä yhteenveto näiden muutaman sekunnin aikana, jotka puheajastani on jäljellä, käytän kahta adjektiivia, joilla kiteytän ja kokoan yhteen teidän ajatuksenne ja ehdotuksenne. Siinä määrin kuin näin monimutkaiselta säännökseltä voidaan odottaa, olette pitäneet tehtyä työtä järkevänä, kohtuullisena.

Tässä asetuksessa otetaan huomioon tavoitteet laajentaa matkustajien oikeuksia ja myöntää suojalle samat edellytykset kaikissa liikennemuodoissa siten, että samalla huomioidaan alan erityispiirre eli lukuisat pienemmät liikenteenharjoittajat, joilla on talouskriisin aikaan vaikeuksia sopeutua korkeampiin vaatimuksiin. Ensimmäinen adjektiivini on siis "kohtuullinen".

Sitten on ajatus täydellisyyteen pyrkimisestä tai parantamisen varasta, johon jotkin jäsenet – vaikka suhtautuvatkin myötätuntoisesti olosuhteisiin, joihin olemme mukautuneet – ovat viitanneet. He haluavat laajentaa oikeuksien alaa entisestään, kattaa kaupunkiliikenteen ja suojella liikuntarajoitteisia matkustajia. Olemme siis matkalla kohti täydellisyyttä, mutta inhimilliset asiat eivät ole täydellisiä, ja tätäkin asetusta, joka on kohtuullinen ja mielestäni hyvin laadittu, voidaan parannella, tehdä "täydellisemmäksi".

Esittelijä ei kiellä jäsenvaltioilta mahdollisuutta laajentaa järjestelmää koskemaan kaupunkiliikennettä, ja alueliikenteen osalta se on pakollinen jo nyt. Soveltamistaso on jo käsitelty, ja se vastaa usein suunnilleen kansalliset rajat ylittävien tai kansallisten matkojen tasoa; ja sama pätee tietysti myös käytettävään tekniikkaan ja järjestelmän soveltamiseen liikuntarajoitteisiin ihmisiin.

Lopuksi haluan vielä kerran kiittää kaikkia ja toivon, että tämänpäiväinen työ ei vielä ollut koko tarinamme, vaan että voimme saavuttaa vieläkin suurempia päämääriä.

  Puhemies. – (PT) Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Daniel Strož (GUE/NGL), kirjallinen. – (CS) Matkustajien oikeuksia koskevan mietinnön yhteydessä haluaisin ottaa esille jotakin, mikä ei koske kuluttajien etujen suojaamista, vaan ennemmin henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen loukkaamista Schengen-alueella. Se koskee erityisesti henkilöiden liikkuvuutta Tšekin ja Saksan välisen rajan yli. Tšekin kansalaiset valittavat yhä useammin – sekä minulle henkilökohtaisesti että alue- ja paikallisviranomaisten edustajille Tšekin ja Saksan välisen rajan alueella – häirinnästä Saksan poliisin taholta, kun he ylittävät Tšekin ja Saksan rajaa joko ryhmissä tai yksityisautoilla. Kansalaiset valittavat, että siviiliasuiset poliisit pysäyttävät heitä täysin syyttä, tarkistavat heidät ja jopa kuulustelevat heitä heidän Saksan-matkansa tarkoituksesta. Saksan poliisin käytös on silkkaa häirintää, ja se on jyrkässä ristiriidassa EU:n alueella vallitsevan henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa. Haluan korostaa, että tällaiset tapaukset ovat yleistymässä, ja pyydän EU:n viranomaisia pikimmiten korjaamaan tämän asiaintilan, jota on mahdoton hyväksyä.

(Istunto keskeytettiin klo 18.15 kyselytunnin alkamista odotettaessa ja sitä jatkettiin klo 18.30.)

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS