Puhemies. – (PT) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0227/2009).

Seuraavat kysymykset on osoitettu komissiolle.

Ensimmäinen osa

  Puhemies. – (PT) Sarah Ludfordin laatima kysymys numero 28 (H-0142/09)

Aihe: Sähköinen kaupankäynti

Mitä lisätoimenpiteitä komissio aikoo nyt toteuttaa varmistaakseen, että kuluttajilta poistetaan kaikki asuinmaahan tai maksukortin rekisteröintimaahan perustuvat esteet, joiden takia kaikkialla EU:ssa ja etenkin verkossa tarjolla olevat parhaat hinnat ja tavara- ja palveluvalikoimat, kuten musiikin latausmahdollisuudet, juna- ja lentoliput, DVD-levyt ja tietokonepelit, eivät ole kaikkien saatavilla?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Komissio on täysin tietoinen siitä, että sellaiset kuluttajat, joilla ei ole pääsyä verkkosivustoille tai joita syrjitään maantieteellisin perustein, kun he yrittävät tehdä verkko-ostoksia, joutuvat kohtaamaan vaikeuksia. Haluan vakuuttaa teille, että maantieteellisesti jakautuvien markkinoiden torjuminen on sisämarkkinoiden toiminnassa tärkeällä sijalla riippumatta siitä, johtuuko tällainen jakautuminen valtion toimista vai yksityisten toimijoiden toimintatavoista. Jäsenen kysymyksessään mainitsemat käytännöt riistävät Euroopan kansalaisilta ne oikeudet ja mahdollisuudet, joita sisämarkkinat heille tarjoavat. Ne ovat täysin ristiriidassa sen kanssa, että kansalaisilla on vapaus saada palveluja yli rajojen, mikä on oleellinen vastine vapaudelle tarjota palveluja, kuten ETY:n perustamissopimuksessa on vahvistettu. Palveludirektiivin myötä meillä on nyt tehokas väline, jolla voimme olennaisesti helpottaa sellaisten kuluttajien kohtaamia ongelmia, jotka kokevat syrjintää ostaessaan tavaroita ja palveluja yli rajojen, myös Internetin kautta.

Ensimmäistä kertaa sisämarkkinoiden lainsäädännössä palveludirektiivin nojalla jäsenvaltioita vaaditaan yksitulkintaisesti tekemään loppu syrjivistä toimintatavoista, joita yritykset harjoittavat kuluttajien kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella. Kuten tiedätte, palveludirektiivi on pantava täytäntöön tämän vuoden joulukuuhun mennessä, ja sen jälkeen, kun 20 artiklassa säädetty syrjimättömyyslauseke on siirretty osaksi kansallista lainsäädäntöä, parlamentin jäsenen kysymyksessään mainitsemat käytännöt ovat laittomia. Ainoa tähän sääntöön tehtävä poikkeus ovat sellaiset tapaukset, joissa yritykset voivat osoittaa, että erilaisiin kuluttajaluokkiin sovellettava kohtelu voidaan perustella objektiivisin perustein, jolloin kyse ei ole syrjinnästä. Komissio tekee parhaillaan työtä jäsenvaltioiden kanssa varmistaakseen, että palveludirektiivin 20 artikla pannaan täytäntöön ajoissa ja että kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet panevat sen tehokkaasti täytäntöön.

Komissio julkaisi lisäksi 5. maaliskuuta raportin, jossa keskitytään sähköisen kaupankäynnin rajatylittäviin näkökohtiin. Tämä komission yksiköiden valmisteluasiakirja rajatylittävästä sähköisestä kaupankäynnistä on kollegani, komission jäsen Meglena Kunevan, aloite. Tiedonanto osoittaa, että kaiken kaikkiaan sähköinen kaupankäynti kehittyy melko hyvin Euroopan unionissa, kun taas rajatylittävä sähköinen kaupankäynti on jäljessä. Sähköisen kaupankäynnin puitteissa on valtavia mahdollisuuksia rajatylittävälle kaupankäynnille. Mahdollisen rajatylittävän kaupankäynnin eteen muodostuu kuitenkin käytäntöihin ja sääntöihin perustuvia esteitä, jotka vaikuttavat sekä kuluttajiin että yrityksiin. Tuloksena ovat pirstoutuneet verkon sisämarkkinat. Ongelma on tunnistettu, ja sitä selvitetään markkinoiden seurantatoimilla, jotka komissio on pannut alkuun lukuisten erityisten vähittäiskauppamarkkinoiden tarkastelemiseksi. Tämän työn ansiosta komissiolla pitäisi olla mahdollisuus syventää analyysiään vähittäiskaupan alasta, jotta se voi tunnistaa sellaiset käytännöt, jotka vääristävät toimittajien ja vähittäismyyjien sekä vähittäismyyjien ja kuluttajien välistä suhdetta, sekä arvioida muiden asiaa koskevien kansallisten ja EU:n säännösten uudistusten tarvetta. Tämä tehtävä kattaa viisi erityisalaa, joihin sisältyvät musiikin ja kirjojen kaltaiset verkossa ja muualla kuin verkossa myytävät viihdetuotteet, ja sen pohjalta syksyllä 2009 on määrä laatia komission tiedonanto. Palveludirektiivin 20 artiklan tehokas ja määrätietoinen täytäntöönpano sekä muiden avoimeksi jäävien kysymysten arviointi markkinoiden seurantatehtävän puitteissa tarjonnee meille kattavan vastauksen sellaisten ongelmien tai esteiden selvittämiseen, joita sähköisessä kaupankäynnissä ilmenee yleisesti ottaen palvelujen vastaanottajien ja erityisesti kuluttajien haitaksi.

  Sarah Ludford (ALDE). - (EN) Tämä on tärkeä kansalaisten Eurooppaa koskeva asia, erityisesti nyt taantuman aikana. Jokainen haluaa ja ansaitsee parhaat kaupat riippumatta siitä, asuuko hän Lissabonissa vai Lontoossa. Eikö ole häpeällistä, että 50 vuotta sen jälkeen, kun perustimme yhteismarkkinat, edelleen on mahdollista, kuten Yhdistyneen kuninagskunnan kuluttajajärjestö raportoi Which? -lehdessään, että joku avaa Renfen, Espanjan rautatieyhtiön verkkosivuston ja maksaa palveluista 60 prosenttia enemmän sivustojen englanninkielisen sivun kautta verrattuna espanjankieliseen sivuun? Tällä ei varmastikaan kaikilta osin ole tekemistä sääntelyerojen kanssa? Aikooko komissio ryhtyä ankariin toimenpiteisiin myös puhtaan hyväksikäytön torjumiseksi?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Olen samaa mieltä jäsen Ludfordin kanssa siitä, että vaikka Euroopan yhteisön perustamisesta on kulunut 50 vuotta ja vaikka tiedämme, mitkä tämän koko järjestelmän perusperiaatteet ovat, tällaista syrjintää voi edelleen tapahtua. Tärkein syy palveludirektiivin antamiselle oli kuitenkin sen tunnustaminen, että emme olleet menestyksekkäästi saavuttaneet palvelualalla niitä asioita, jotka olimme saavuttaneet tavara-alalla. Näin ollen, kun palveludirektiivi on pantu täytäntöön tämän vuoden loppuun mennessä, 20 artiklassa määritetään, että kaikenlainen erilainen kohtelu, jonka jäsen Ludford esitteli pääpiirteissään, on perusteltava suoraan objektiivisin perustein.

Puuttumatta hänen mainitsemansa erityistapauksen yksityiskohtiin, koska asia kuuluu kuljetusalaan, johon kollegani komission jäsen Tajani olisi parempi vastaamaan, totean, että ainoa syy, jolla syrjintä voitaisiin mahdollisesti perustella objektiivisin perustein on se, että tapaukseen liittyisi selkeitä lisäkustannuksia. Se olisi objektiivinen tapa tarkastella asiaa. Esimerkiksi jos tilaa jotakin verkkokaupasta niin, että tavara toimitetaan asiakkaalle Dubliniin ja tuodaan Strasbourgista, on selvää, että hintaan lisätään joitakin lisämaksuja, jotka muodostuvat posti- ja pakkauskuluista ja muista. Tällaisessa tapauksessa olisi objektiivinen peruste todeta, että eri hintaero on tietynlainen. Syrjintää ei voi kuitenkaan harjoittaa muiden syiden pohjalta. Niinpä on toivottavaa, että kun palveludirektiivi on pantu täytäntöön, tällaisia tapauksia on entistä vähemmän.

Kuljetusalalla on nyt muistettava, että kuljetusala on vapautettu palveludirektiivin soveltamisalasta. Kollegani komission jäsen Tajani ja hänen henkilöstönsä pohtivat kuitenkin joitakin erityistapauksia myös tällä erityisalalla.

  Puhemies. – (PT) Claude Moraesin laatima kysymys numero 29 (H-0149/09)

Aihe: EU:n Alzheimer-strategia

Iso-Britannia julkisti helmikuussa kansallisen dementiastrategian, jonka puitteissa tehdään investointeja muistiklinikkaverkostoon, parannetaan dementoituneiden saamaa tukea ja käynnistetään huomattavia tiedotuskampanjoita. Lisäksi Euroopan parlamentti hyväksyi Strasbourgissa 5. helmikuuta kirjallisen kannanoton 0080/2008 - http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=TA&reference=P6-TA-2009-0081&language=SL" , jossa kannustettiin tunnustamaan Alzheimerin tauti yhdeksi Euroopan kansanterveyden prioriteeteista.

Mitä aloitteita komissio suunnittelee tämän ongelman tutkimiseksi, torjumiseksi ja siitä suurelle yleisölle tiedottamiseksi?

Aikooko komissio harkita eurooppalaisen Alzheimer-strategian luomista Ison-Britannian malliin, etenkin kun otetaan huomioon komissiolle jo esitellyt EuroCoDE-hankkeen (European Collaboration on Dementia Project) suositukset?

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Alzheimerin tauti määriteltiin tärkeäksi aloitteeksi komission lainsäädäntö- ja työohjelmassa vuodeksi 2009 sen jälkeen, kun neuvosto oli esittänyt Alzheimeria koskevat päätelmänsä Ranskan puheenjohtajakauden aikana. Komissio suunnittelee myös laativansa tiedonannon Alzheimerista ja muista dementian muodoista, ja se on määrä hyväksyä myöhemmin tänä vuonna.

Lisäksi totean, että tämän alan koordinoidun tehokkaan tutkimuksen kannustamiseksi on tarkoitus, että tiedonanto annetaan samaan aikaan kuin ehdotus neuvoston suositukseksi yhteiseksi toimintasuunnitelmaksi hermoston rappeutumissairauksien, erityisesti Alzheimerin taudin, tutkimusta varten. Tämä on jatkoa tiedonannolle tutkimusta koskevasta yhteisestä toimintasuunnitelmasta, joka annettiin 15. heinäkuuta 2008.

Alzheimerin taudin käsittelyssä tarvitaan tarkkaa tietoa, jota voidaan kerätä ainoastaan Euroopan unionin laajuisesti, jotta terveydenhoitopalveluja voidaan suunnitella ja mukauttaa jäsenvaltioissa. Tähän mennessä EuroCoDE-hankkeen (European Collaboration on Dementia Project) ansiosta on saatu tarkkoja, laadullisia ja määrällisiä tietoa ja analyysejä Alzheimerin taudin aiheuttamasta rasitteesta Euroopan unionissa, ja Alzheimer Europe -järjestö on julkaissut ne Dementia Euroopassa -vuosikirjassaan. Hanke päättyi kuitenkin vuoden 2008 lopussa, ja nyt on tarve arvioida vaihtoehtoja, jotta tätä työtä voitaisiin viedä eteenpäin.

Sosiaalialan avoimen koordinointimenettelyn avulla jäsenvaltiot voivat uudistaa sosiaaliturvajärjestelmiään toimintatapojen vaihdon ja keskinäisen oppimisen pohjalta. Avoimen koordinointimenettelyn puitteissa jäsenvaltiot tunnistavat yhteiset haasteet ja sopivat yhteisistä tavoitteista, jotka liittyvät terveydenhoidon ja pitkäaikaishoidon yleiseen palvelujen saatavuuteen, laatuun ja pysyvyyteen.

Kansallisissa strategisissa raporteissa jäsenvaltiot esittävät, miten ne aikovat kehittää toimintatapojaan yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Euroopan unioni tukee jäsenvaltioiden toimia, kun ne pyrkivät käsittelemään yhteisiä haasteita ja tavoitteita avoimen koordinointimenettelyn kautta, edistämällä keskustelua kokemuksista sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa terveydenhoitoa ja pitkäaikaishoitoa koskevissa asioissa.

Lisäksi se tukee innovatiivisten uusien käytäntöjen kehittämistä rahoitusohjelmiensa kautta. Vaihtoja voidaan suorittaa vertaisarviointien yhteydessä, jolloin rajoitettu osallistujamäärä keskittyy johonkin tiettyyn aiheeseen, tai konferensseissa, joissa käydään laajempia keskusteluja.

Vuonna 2008 laadituissa kansallisissa strategisissa raporteissa annettujen suuntaviivojen ja vuoden 2009 yhteiskertomuksen yhteenvedon pohjalta Ranskassa järjestetään ensi kuussa erityinen vertaisarviointi, jonka otsikko on "Alzheimerin tauti ja muut siihen liittyvät taudit: Miten selvitä kriisitilanteista tai hoidosta potilaan kotona". Tämän jälkeen syyskuussa pidetään Ruotsin puheenjohtajakaudella konferenssi otsikolla "Terveellinen ja arvokas ikääntyminen", johon sisältyy työpaja Alzheimerin tautia ja muita dementian muotoja sairastavien hoidon koordinoinnista.

Komission yksiköt suunnittelevat lisäksi mahdollisen lisäkonferenssin järjestämistä vuoden 2010 keskivaiheilla, ja sen erityinen sisältö riippuu vuoden 2009 tapahtumien tuloksista ja muista tekijöistä. Tämän ohella komission vammaistoimintasuunnitelma 2003–2010 sisältää toimia, jotka ovat merkittäviä myös Alzheimerin tautia sairastaville. Niistä mainittakoon itsenäisen asumisen edistäminen, laadun tukeminen ja hoitopalvelut, tärkeimpien tavaroiden ja palvelujen saatavuus sekä tukiratkaisut.

Kun Euroopassa väestön ikääntymisen voidaan odottaa johtavan yhä kasvavaan määrään vanhuksia, joilla on vaikeita vammoja ja jotka tarvitsevat pitkäaikaishoitoa, tämä asia on yksi painopistealoista nykyisen vammaistoimintasuunnitelman seurannassa.

Komissio tekee myös yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa vammaisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän kautta, minkä tarkoituksena on seurata Euroopan komission ja kaikkien jäsenvaltioiden allekirjoittaman vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Yleissopimus kattaa laajan kirjon poliittisia tavoitteita, jotka ovat merkityksellisiä Alzheimerin taudin kannalta, ja niihin sisältyvät palvelujen saatavuus, itsenäinen asuminen, kuntoutus, sosiaalinen osallistuminen sekä sosiaalinen suoja, ja se on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa sekä yhteisön laajuisesti.

  Claude Moraes (PSE). - (EN) Arvoisa komission jäsen, yli kuusi miljoonaa Euroopan kansalaista sairastaa dementiaa ja vielä useamman miljoonan eurooppalaisen on hoidettava näitä ihmisiä tai tämä vaikea sairaus vaikuttaa heihin, joten suhtaudun myönteisesti komission päätökseen tehdä tästä asiasta kansanterveyden prioriteetti. Vastauksenne oli kokonaisvaltainen.

Voisinko tästä huolimatta pyytää, että kun keskustelette vammaistoimintasuunnitelmasta, voisitteko te komission jäsenenä ja komissiona pitää mielessä, että Alzheimerin tauti vaikuttaa laaja-alaisesti niin vammaisuutta, ikääntymistä ja kansanterveyttä koskeviin kysymyksiin. Lisäksi pyytäisin, että pidätte kiinni kokonaisvaltaisesta strategiasta, jossa ei pelkästään tunnisteta Alzheimeria vaan johon kaikki siihen liittyvät näkökohdat sisällytetään, ja vielä sen, että säilytätte tämän asian prioriteettina. Tämä on ikääntyvää väestöä koskeva kansanterveydellinen hätätilanne. Kiitän teitä joka tapauksessa kattavasta vastauksestanne.

  Androulla Vassiliou, komission jäsen. − (EN) Ymmärrän toki, että parlamentin jäsen on tyytyväinen antamaani kattavaan vastaukseen. Vammaistoimintasuunnitelmasta totean, että asia on toki laaja, mutta siihen sisältyy tiettyjä tekijöitä, jotka liittyvät erityisesti Alzheimerin tautiin ja jotka otamme käsiteltäväksi asiaa koskevassa toiminnassamme.

  Puhemies. – (PT) Rodi Kratsa-Tsagaropouloun laatima kysymys numero 30 (H-0163/09).

Aihe: Kaakkois-Euroopan uhkaava taantuma ja sen vaikutukset EU:n talouteen

Kansainvälisten rahoituslaitosten ja luottoluokituslaitosten äskettäin laatimissa analyyseissä ennustetaan huomattavaa Kaakkois-Euroopan talouden hidastumista ja painotetaan erityisesti kuluttajien ja yritysten mahdollisia hankaluuksia maksaa takaisin lainoja. Tällainen taantuma saattaa aiheuttaa erittäin vakavia seurauksia myös muille Euroopan unionin jäsenvaltioille, kun otetaan huomioon länsieurooppalaisten yritysten ja pankkien tekemät sijoitukset kyseisellä alueella

Pitääkö komissio tarkoituksenmukaisena laatia toimenpiteitä Kaakkois-Euroopan valtioissa sijaitsevien pankkien tukemiseksi – Euroopan naapuruuspolitiikan kansallisten toimintasuunnitelmien puitteissa – yhdessä kyseisten valtioiden ja mahdollisesti Euroopan investointipankin kanssa? Miten komissio aikoo hyödyntää käytettävissä olevien rahoitusvälineiden, kuten liittymistä valmistelevan tukivälineen ja eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen, tarjoamia mahdollisuuksia elvyttääkseen paikallistalouksia ja torjuakseen mahdollisen taantuman?

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Kysymyksessä viitataan komission näkemykseen mahdollisesta Euroopan talous- ja rahoitustuesta Itä-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan maille, joita maailmanlaajuinen talouskriisi on koetellut erityisen ankarasti. Vastaan kollegani komission jäsen Almunian puolesta.

Jyrkkä talouden laskusuhdanne monissa kyseisen alueen maissa saattaa todellakin vaikuttaa kielteisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden talouteen, erityisesti niihin, joiden liikepankit ovat myöntäneet merkittäviä luottoja alueen maiden yrityksille ja kotitalouksille, usein paikalliskonttorinsa kautta.

Ensinnäkin on pantava merkille, että talous- ja rahoitusedellytykset vaihtelevat suuresti näiden maiden välillä. Komission vastausta kriisiin ei näin ollen voitu muodostaa yleismaailmallisesti, vaan siinä on otettu huomioon kunkin maan tilanne.

Kaakkois-Euroopan ehdokasvaltioista ja mahdollisista ehdokasvaltioista totean, että niiden varalle on suunniteltu ajanjaksoksi 2007–2013 huomattava määrä teknistä tukea, jolla tuetaan rakenneuudistuksia ja instituutioiden rakentamista 9,1 miljardilla eurolla, ja kuten tiedätte, tämä tapahtuu liittymistä valmistelevan tukivälineen kautta. Komissio panee myös täytäntöön 150 miljoonan euron kriisinvastaisen tukipaketin, joka rahoitetaan kyseisellä tukivälineellä, ja sen tarkoituksena on lyhyellä aikavälillä rahoittaa lainalla 500 miljoonaa euroa kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta saatavilla lainoilla. Pakettiin sisältyy toimia, jotka vaihtelevat mikroluoton myöntämisestä ja pienten ja keskisuurten yritysten rahoittamisesta aina energiatehokkuuteen ja erityiseen tekniseen tukeen rahoitusalan valvontaa ja rahoitussääntelyä varten.

Reaalitalouden lisätukemiseksi komissio, Euroopan investointipankki, Euroopan jälleenrakennus- ja investointipankki sekä Euroopan neuvoston kehityspankki ovat yhdessä kehittäneet infrastruktuurialoitteen, jonka kautta tarjotaan teknistä tukea ja yhteisrahoitusta kaikkein tärkeimpiä infrastruktuuri-investointeja varten kuljetus-, energia-, ympäristö- ja sosiaalialoilla. Aloitetta on vauhditettu, ja täytäntöönpanoa aloitetaan parhaillaan. Tämä on ensimmäinen askel kohti Länsi-Balkanin investointikehystä, johon on tarkoitus sisällyttää myös muiden sosioekonomisten alojen, kuten pienten ja keskisuurten yritysten tai energiatehokkuusalan, investointeja.

Itä-Euroopan maissa, jotka kuuluvat Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, eli Ukraina, Valko-Venäjä, Moldova ja kolme Kaukasian maata, Euroopan unionin käytössä olevat välineet rahoitusalan tarpeisiin vastaamiseen ovat rajallisemmat kuin muualla. Myös niissä maissa Euroopan unioni tarjoaa kuitenkin merkittävää teknistä tukea eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen sisältyvien kansallisten ja alueellisten ohjelmien kautta, ja niillä tuetaan Euroopan naapuruuspolitiikan alaisia yhteistoimintasuunnitelmia. Edelleen reaalitalouden tukemiseksi naapuruuspolitiikan investointivälineellä on tarkoitus koota määrärahoja Euroopan naapuruuspolitiikan ohjelmista ja Euroopan unionin jäsenvaltioista eurooppalaisten julkisten rahoituslaitosten lainojen kautta. Tämän välineen kautta on myönnetty vuonna 2008 71 miljoonan suuruiset määrärahat, joilla tuettiin laajoja infrastruktuurihankkeita, joihin käytetään noin 2,74 miljardia euroa.

Haluaisin vielä sanoa muutaman sanan alueen liikepankeille annettavasta tuesta, jota erityiset rahoituslaitokset tarjoavat. Euroopan jälleenrakennus- ja investointipankki on tässä kaikkein aktiivisin, ja se ottanut käyttöön koko joukon välineitä, joihin sisältyvät pääomavelka ja lyhytaikainen velka. Euroopan investointipankilla ei ole pankkien suoraa pääomittamista koskevaa mandaattia kyseisellä alueella, ja sen toiminta rajoittuu kuljetus-, televiestintä-, energia- ja ympäristöinfrastruktuurialoille. Mandaatti ei kata pienten ja keskisuurten yritysten tukemista. Suuri osa alueen taloudelle tarjottavasta taloudellisesta tuesta tarjotaan Bretton Woods -instituutioiden kautta, ensisijaisesti kansainvälisen valuuttarahaston kautta. Kansainvälinen valuuttarahasto tarjoaa käyttöön huomattavia määriä rahoitusta kokonaisvaltaisten vakautusohjelmien tukemiseksi. Komissio katsoo, että kansainvälisellä valuuttarahastolla on hyvin suuri merkitys kriisin seurausten torjumisessa.

Lopuksi totean, että lukuisat jäsenyyttä hakeneet valtiot ja naapurimaat ovat pyytäneet Euroopan unionilta makrotaloudellista tukea. Komissio tutkii parhaillaan, miten voitaisiin parhaiten tukea näitä maita, jotka ovat myös sopineet vakautusohjelmasta kansainvälisen valuuttarahaston kanssa.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia antamistanne tiedoista.

Haluaisin kysyä teiltä, katsotteko, että nämä Kaakkois-Euroopan kumppaneillemme osoitetut 71 miljoonan euron määrärahat ovat riittävät? Katson, että komission tiedonannossa kriisistä ja sen vaikutuksista Itä-Euroopassa ei kiinnitetä riittävästi huomiota tähän asiaan. Lisäksi haluan kysyä, katsotteko, että meidän on syytä tarkastella uudelleen näitä liittymistä edeltävän tuen tavoitteita, keinoja ja painopisteitä, koska Serbia on jo pyytänyt tukea voidakseen selvittää kiireelliset tarpeensa suoraan budjettinsa kautta.

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Kuten jo totesin, kun puhumme reaalitaloudesta ja Itä-Euroopan maista, käytettävissämme olevat rahoitusmahdollisuudet ovat todellakin rajoitetut. Tämän vuoksi pyrimme rahoittamaan lainalla niin paljon rahaa kuin mahdollista muista rahotuslaitoksista. Sen takia mainitsin, että rahalla, jonka määrä on tällä hetkellä 71 miljoonaa euroa, on myös saatua aloitettua suurten infrastruktuurihankkeiden rahoitus, ja niihin tarvittava määrä on 2,5 miljardia euroa.

Niinpä rehellinen vastaus olisi mielestäni se, että alueen suuret vaikeudet koskevat meitä kaikkia ja että ilman muuta meidän on tarkkailtava, mitä alueella tapahtuu, koska olemme tiiviissä yhteydessä niiden ja monien sellaisten Euroopan maiden kanssa, joilla on vahvat kauppasuhteet alueen kanssa.

Makrotaloudellisesta tuesta totean, että monet sellaiset maat ovat anoneet tukea, joilla on mahdollisuuksia tulla Euroopan unionin jäsenvaltioiksi, tai ne ovat ehdokasmaita tai mahdollisia ehdokasmaita. On totta, että Serbia on anonut tukea. On hyvin todennäköistä, että myös Montenegro anoo tukea. Eteläisen alueen maista käytännössä kaikki Venäjää ja Azerbaidžania lukuun ottamatta ovat anoneet sitä. Makrotaloudellisen tuen mahdollisuudet ovat rehellisesti sanottuna melko rajalliset, ja sitä pyytävien maiden lista on aika pitkä.

Mielestäni kaikkein suurin väline – sen vuoksi tämä keskustelu oli yksi kuumimmista aiheista G20-maiden huippukokouksessa – olisi poistettava IMF:n tuen piiristä. Kannatamme voimakkaasti tämänkaltaista toimintaa ja IMF:n vahvistettua roolia tai pääomittamista tämänsuuntaisesti, koska tämä on ilman muuta maailmanlaajuinen ongelma.

Voisin myös mainita, että mikäli makrotaloudellista tukea myönnetään jollekin näistä valtioista, asiasta olisi järjestettävä kuulemisprosessi Euroopan parlamentin kautta.

Toinen osa

  Puhemies. – (PT) Gay Mitchellin laatima kysymys numero 31 (H-0131/09)

Aihe: Valtiontuki EU:n ulkopuolisille maille

Meneillään olevan talouskriisin aikana on erittäin tärkeää, että kaikilla Euroopan mailla on yhtäläiset toimintaedellytykset eikä niiden tarvitsisi olla huolissaan työpaikkojen siirtymisestä sellaisiin EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa annetaan valtiontukea vaikeuksissa oleville yrityksille. Jos ETY:n ja EFTAn jäsenet, kuten Sveitsi, hyötyvät EU:n kanssa käytävän kaupan lisääntymisestä, on välttämätöntä, että ne noudattavat vastavuoroisesti samanlaisia valtiontukea koskevia sääntöjä. Nykyiset menettelyt, joita sovelletaan tämän periaatteen rikkomiseen, ovat hitaita ja mutkikkaita, eivätkä ne suojele henkilöitä, jotka ovat nyt menettämässä työpaikkojaan. Miten komissio aikoo tiukentaa tätä kilpailulainsäädännön alaa ja taata, että kanteiden käsittelyä varten on olemassa nopea ja tehokas menettely?

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Aluksi haluaisin mainita, että on tärkeää selventää, että EFTA-valtioihin, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimusosapuolia, toisin sanoen Norja, Islanti ja Liechtenstein, sovelletaan Euroopan unionin malliin perustuvaa tiukkaa valtiontukikuria.

ETA-sopimuksen 61 artikla on laadittu hyvin samankaltaiseksi kuin EY:n perustamissopimuksen 87 artikla. EFTAn valvontaviranomainen (ESA) on vastuussa sen täytäntöönpanosta. ETA-sopimuksen 26 pöytäkirjan mukaisesti sen vastuulle annetaan valtiontukiasioissa vastaavat valtuudet kuin Euroopan komissiolle. Näiden valtioiden on ilmoitettava kaikista uusista valtiontuista ESA:lle ja saada tältä hyväksyntä ennen tuen toteuttamista. ESA saattaa lisäksi tutkia mahdollisia valtiontueksi soveltumattomia tukia, joita kyseiset EFTA-maat ovat myöntäneet.

Sveitsi on tapaus erikseen, koska se ei ole ratifioinut ETA-sopimusta. Sveitsin kohdalla valtiontukisäännöt on määritelty vuonna 1972 Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valtioliiton välillä tehdyssä sopimuksessa. Sopimuksen 23 artiklan mukaisesti sellainen valtiontuki, joka vaikuttaa yhteisön ja Sveitsin väliseen kaupankäyntiin ja vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua, ei ole sopimuksen mukainen. Menettelyn kannalta valtiontueksi soveltumattoman tuen tapauksessa osapuoli, johon tuki vaikuttaa haitallisesti, voi antaa asian sopimuksessa määrätyn yhteiskomitean käsiteltäväksi, ja se voi ryhtyä suojatoimenpiteisiin, mikäli tukea myöntävä osapuoli ei tee loppua kyseessä olevasta menettelystä.

Sveitsin tapauksissa valtiontueksi soveltumattomia tukia koskevat muutoksenhakukeinot ovat vaikeammin saatavilla kuin muissa tapauksissa, mutta komissio pyrkii kuitenkin soveltamaan vuonna 1972 tehdyn vapaakauppasopimuksen määräyksiä aina kuin se on mahdollista ja tarpeellista. Esimerkkinä mainittakoon, että 13. helmikuuta 2007 komissio teki päätöksen, jonka mukaan Sveitsin kantonin kolme verotusjärjestelmää olivat yhtyeensopimattomia vuoden 1972 päätöksen kanssa, ja se käy parhaillaan neuvotteluja Sveitsin viranomaisten kanssa, jotta asiassa saataisiin aikaan tyydyttävä ratkaisu.

Komissio on tietoinen siitä, että valtiontukia koskevia määräyksiä, jotka sisältyvät nykyisiin kauppasopimuksiin, kuten Sveitsin kanssa vuonna 1972 tehtyyn sopimukseen, on parannettava, ja sen vuoksi vuonna 2006 antamansa tiedonannon "Global Europe: competing in the world" päätelmissä komissio toteaa, että sen tavoitteena on pyrkiä neuvottelemaan tulevien vapaakauppasopimusten yhteydessä entistä vahvemmista säännöistä, jotka koskevat valtiontukia ja entistä parempia muutoksenhakukeinoja, kuten riitojenratkaisumenettelyn soveltamista.

  Gay Mitchell (PPE-DE). - (EN) Kiitän arvoisaa komission jäsentä hänen hyödyllisestä vastauksestaan.

Komission jäsen on varmasti tietoinen siitä, että puhun Dublinin lentoasemalla sijaitsevasta yrityksestä nimeltä SR Technics, jossa hiljattain työskenteli hieman yli 1 100 ihmistä, joista nyt 600 on menettänyt työpaikkansa.

Kyseisellä yrityksellä oli erinomaiset suhteet teollisuuden kanssa, erinomaiset taidot, täysi tilauskanta ja loistava tulevaisuus. On herännyt todellinen epäilys yrityksen muualle siirtämisen syistä ja siitä, että Sveitsin hallitus eikä eräs niiden arabiystävistä ole tarjonnut apuaan, minkä vuoksi nämä ihmiset menettävät työpaikkojaan Irlannissa, Euroopan unionissa.

Aikooko komissio tutkia tätä asiaa ja käyttää kaikkia käytettävissään olevia keinoja asiassa avustamiseksi? Nämä ihmiset ovat hyvin järkeviä ja saavat paljon tukea yhteisössä sellaisilta tahoilta, jotka ymmärtävät, mitä vaikeuksia he joutuvat kohtaamaan, ja nämä tahot edustavat sekä yritysmaailman yhteisöä että kansalaisia.

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Olen hyvin iloinen kysymyksestänne, voitte nimittäin olla avuksi, koska tarvitsemme lisää tietoja. Tähän mennessä emme ole saaneet tapausta koskevia tietoja sataprosenttisesti siinä muodossa kuin kipeästi tarvitsemme. Emme voi taata sitä, että onnistumme selvittämään asiaa, vaikka saisimmekin tietoja, mutta aina kannattaa yrittää.

Jotta voisimme muodostaa kannan valtiontuen olemassaolosta, puhumattakaan siitä, onko se Sveitsin kanssa vuonna 1972 tehdyn sopimuksen mukainen, asiassa olisi tarkasteltava palveluja sekä tavaroiden tuotantoa tai kauppaa. Pyytäisin teitä näin ollen kehottamaan niitä tahoja, joihin olette yhteydessä, toimittamaan meille tietoja asiasta. Lisäksi kehottaisin asian kanssa tekemisissä olevia ihmisiä ja yrityksiä Irlannissa toimittamaan komission yksiköille kaikki mahdolliset lisätiedot, joita heillä on tapauksesta, jotta voisimme muodostaa asiaa koskevan kannan.

Minun on lisättävä avoimesti ja rehellisesti, että vuoden 1972 sopimuksen mukaisesti se osapuoli, johon tuki vaikuttaa haitallisesti, voi ainoastaan pyytää tuen myöntävää osapuolta tekemään lopun tukitoimesta. Lisäksi totean, että vuonna 2007 antamassaan päätöksessä komissio päätti, että kyseiset tuet muodostavat valtiontuen, joka on yhteensopimaton vuonna 1972 Sveitsin kanssa tehdyn sopimuksen kanssa. Päätöksen seurauksena Sveitsin viranomaiset ovat aloittaneet keskustelut komission kanssa tarkoituksenmukaisen ratkaisun löytämiseksi. Viimeisin tekninen kokous pidettiin 13. helmikuuta 2009.

Näin ollen Sveitsin viranomaiset ovat tarjonneet joitakin rakentavia ehdotuksia, kuten hallintoyrityksiä koskevien verovapauden poistaminen. Holdingyhtiöiden ja sekayhtiöiden etuuskohtelua sovelletaan kuitenkin edelleen laajalti. Sen vuoksi asiasta on ehdottomasti käytävä lisäkeskusteluja.

  Puhemies. – (PT) Zbigniew Krzysztof Kuźmiukin laatima kysymys numero 32 (H-0165/09)

Aihe: Puolalaisten telakoiden syrjintä sen valossa, että komissio on hiljattain suostunut julkisen avun myöntämiseen moottoriajoneuvoalalle

Myönnettyään usean kymmenen miljardin euron avustuksen pankeille useiden jäsenvaltioiden hallitukset ovat nyt päättäneet tukea moottoriajoneuvoalaa. Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Ranska ja Italia haluavat tukea moottoriajoneuvoalaa kymmenillä miljardeilla euroilla ja periaatteessa komissio on hyväksynyt ehdotuksen rajoituksetta, vaikka tästä selkeästi aiheutuu kilpailuvääristymä alalla.

Epäilemättä tämän tuen aiheellisuutta haluaisin tietää, mistä syystä komissio on asettanut kyseenalaiseksi Puolan hallituksen telakoille myöntämän julkisen avun.

Komission kanta johti kahden puolalaisen telakan sulkemiseen ja telakoiden ja niiden alihankkijoiden useiden kymmenien tuhansien työntekijöiden irtisanomiseen. Kun otetaan huomioon komission hiljattainen suostumus tukea moottoriajoneuvoalaa, eikö tämä päätös näissä olosuhteissa ole luonteeltaan syrjivä?

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Komissio haluaisi korostaa, että puolalaisten telakoiden tapauksessa se sovelsi täsmälleen samoja sääntöjä kuin missä tahansa muussa rakenteellisen valtiontuen tapauksessa, ja se kohtelee Puolaa samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta jäsenvaltiota.

Telakoiden kohtaamat vaikeudet alkoivat 1990-luvulla, tarkalleen ottaen vuonna 1990, eli paljon aikaisemmin kuin Puola liittyi Euroopan unioniin, eikä nykyinen rahoitus- ja talouskriisi suinkaan aiheuttanut näitä vaikeuksia. Vuonna 2004 komissio alkoi tutkia puolalaisille telakoille myönnettävää rakennetukea. Puolalaisten telakoiden tilannetta ei näin ollen voi verrata muiden sellaisten yritysten tilanteisiin, joilla on nykyiseen rahoituskriisiin liittyviä erityisongelmia.

Gdynian ja Szczecinin telakat ovat hyötyneet valtiontuesta monen vuoden ajan muiden Euroopassa sijaitsevien telakoiden kustannuksella. Valitettavasti puolalaisille telakoille myönnettyä tukea ei käytetty investointeihin ja tarvittaviin uudistuksiin. Tämän lisäksi telakat tekivät edelleen tappioita, ne eivät kyenneet maksamaan veroja ja sosiaaliturvamaksuja, ja niille kasaantui huomattavia velkoja.

Näistä syistä komissiolla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin soveltaa kielteisiä päätöksiä Gdynian ja Szczecinin telakoihin ja määrätä, että telakoille myönnetyt laittomat ja valtiontueksi soveltumattomat tuet palautetaan.

Rajoittaakseen kuitenkin näiden päätösten epäsuotuisia ja sosiaalisia seurauksia komissio antoi Puolalle luvan toteuttaa laittoman tuen palauttaminen siten, että telakoiden varat myydään valvotusti, minkä seurauksena yritykset asetetaan selvitystilaan. Näiden toimien pitäisi maksimoida mahdollisuudet toteuttamiskelpoisten taloudellisten toimintojen jatkumiselle kyseisissä paikoissa.

Erityisesti on syytä panna merkille, että mikäli myyntiprosessi saadaan onnistumaan ja se toteutetaan asianmukaisesti, telakoiden varoja hakevien yritysten ei tarvitse maksaa takaisin laittomia tukia, vaikka ne päättäisivätkin jatkaa laivanrakennusta.

Komissio haluaa lisäksi korostaa, että rakennerahastoa ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan aluekehitysrahastoa on mahdollista käyttää lieventämään työpaikkojen menetyksestä johtuvia sosiaalisia seurauksia. Lisäksi totean, että Euroopan globalisaatiorahaston käyttöä voidaan joissakin tilanteissa ja tietyin ehdoin harkita.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa komission jäsen, ymmärrän, että olette vastuussa yrityksille myönnettävän valtiontuen määrän valvonnasta, mutta Puolan yhteiskunnalla on sellainen käsitys, että valitettavasti puolalaisia telakoita kohdellaan eri tavoin kuin Euroopan unionin vanhojen jäsenvaltioiden yrityksiä. Euroopan unionissa tehdään myönnytyksiä työpaikkojen pelastamiseksi, mutta puolalaisille telakoille ei tehdä myönnytyksiä työpaikkojen säilyttämiseksi, ja tämä eriarvoisuus häiritsee meitä suunnattomasti. Vaadimme yritysten samanarvoista kohtelua vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa. Haluaisin lisäksi käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kysyä, mitä epäilyjä komissiolla on Gdanskin telakan uudistusohjelmasta.

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Ne, jotka puhuvat Puolassa sellaista, mihin parlamentin jäsen viittaa, ovat täysin väärässä. Asia ei pidä paikkansa, ja voin todistaa sen teille tosiseikoin ja luvuin. Ennen kuin vastaan viittaukseenne saksalaisiin telakoihin (mainitsitte vain vanhat telakat), haluaisin korostaa, että telakkateollisuus on muissa maissa – ei pelkästään Saksassa vaan myös esimerkiksi Tanskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Espanjassa, joissa julkista rahakukkaroa ei ole avattu niin anteliaasti – vähentänyt huomattavasti työntekijöitä, tai telakoita on jopa jouduttu sulkemaan. Tiedämme pari esimerkkiä, joissa telakat on suljettu. Kun puhumme samanarvoisesta kohtelusta, meidän on pidettävä mielessä myös tämä asia, eikä pidä puhua pelkästään tunteista, vaikka tietenkään syytä ketään tunteiden esittämisestä. Voin hyvin kuvitella, että tilanne on hyvin vaikea, mutta siitä huolimatta tilanteesta muodostuu vääränlainen kuva, kun sanotaan, että kohtelu ei ole ollut samanarvoista.

Arvoisa puhemies, voin joka tapauksessa vakuuttaa teille, että komissio sovelsi sääntöään samalla tavalla saksalaisiin ja puolalaisiin telakoihin ja kaikkiin muihin, jotka voitaisiin tässä yhteydessä mainita. Samat kriteerit pätevät, kun valtiontukea arvioidaan, ja kriteereistä tärkein on toteuttamiskelpoisuus. Esimerkkinä haluan kertoa, että saksalaisia telakoita uudistettiin menestyksekkäästi, ja niistä saatiin aikaan toimintakykyisiä yrityksiä, mutta sitä vastoin komissio katsoo, että Puolan viranomaisten esittämät uudistussuunnitelmat eivät takaa pitkän aikavälin toimintakykyä.

Arvoisa puhemies, lopuksi asiaa olisi verrattava tapauksiin, joissa komissio ei sallinut valtionavun käyttöä ja joissa se jopa määräsi perimään takaisin laittoman valtiontuen muissa jäsenvaltioissa.

  Puhemies. – (PT) Giovanna Cordan laatima kysymys numero 33 (H-0171/09)

Aihe: Hajuvesien, vaatteiden ja muiden merkkituotteiden myynti verkossa

Komission asetuksessa (EY) No 2790/1999(1) (sekä vertikaalisia rajoituksia koskevissa suuntaviivoissa) vahvistetaan järjestely, joka koskee monien tuotteiden, muun muassa hajuvesien, vaatteiden ja muiden "merkkituotteiden" jakeluoikeutta. Näillä säännöksillä kielletään useiden merkkituotteiden myynti muun muassa verkossa, jos tavarantoimittajan markkinaosuus on alle 30 prosenttia.

Pitääkö komissio tarpeellisena terveen hintakilpailun ja kuluttajan valinnanvapauden kustannuksella jatkaa tällaista vanhanaikaista järjestelyä, josta on taloudellista hyötyä vain muutamille suurille ryhmille, joiden tuotosta suurin osa tulee tämänkaltaisista suotuisista ja laillisista yksinoikeuksista?

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin nykyinen vertikaalisia sopimuksia koskeva kilpailupolitiikka on hyvin kannustava internet-myyntiä kohtaan, ja olen varma siitä, että olette tästä tietoinen. Näin ollen vertikaalisia rajoituksia koskevissa suuntaviivoissa, joiden pohjalta voidaan tulkita asetusta (EY) N:o 2790/1999, tehdään selväksi, että jokaisella jakelijalla on oltava vapaus käyttää interntiä tuotteiden mainostamiseen tai myyntiin. Sen vuoksi on selvää, että tavarantoimittajat eivät voi asettaa jakelijoille rajoituksia internetin käytöstä. He eivät voi estää jakelijaa luomasta verkkosivustoa, käyttämästä haluamiaan kieliä sivustolla tai lähettämästä sähköpostia yksittäisille asiakkaille, ellei näitä kieltoja voida asiallisesti perustella.

Jopa valikoivissa jakeluverkoissa, joita käytetään erityisesti luksustuotteiden alalla, ja monimuotoisten tuotteiden, kuten elektroniikan, jakelussa – tavarantoimittajan markkinaosuudesta huolimatta – kaikki verkkomyynnin rajoitukset, joita valmistaja asettaa valitsemilleen jälleenmyyjille, rikkovat selvästi kilpailusääntöjä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kuka tahansa vähittäismyyjä voi myydä valmistajan tuotteita lopullisille kuluttajille verkossa tai muiden kanavien kautta. Valmistaja on vapaa asettamaan jakelijoille kriteerit tuotteidensa verkkomyyntiä varten samalla tavalla kuin se on vapaa tekemään niin kadunvarsikauppojen myynnissä.

Tällaiset kriteerit saattavat luoda tietynlaisen mielikuvan tai takaavat tietyn palvelutason. Nykyisten sääntöjen mukaisesti valikoivaa jakelua pidetään laillisena 30 prosenttiin asti tavarantoimittajan markkinaosuudesta, koska katsotaan, että markkina-aseman puuttuessa se tarjoaa kuluttajille enemmän etuja kuin mahdollisia haittoja.

Komissio tutkii parhaillaan tapaa, jolla asetusta (EY) No 2790/1999 on sovellettu tähän mennessä, ja sitä, tarvitaanko uusia muutoksia, myös valikoivan jakelun alalla.

Komissio haluaa oikeanlaisen tasapainon sen varmistamisen välillä, että kuluttajat voivat hyötyä verkkomarkkinoista ja sen, että valmistajat voivat järjestää jakelujärjestelmänsä sen mukaan, mikä niistä tuntuu sopivalta.

  Giovanna Corda (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitän teitä, mutta samalla totean, että yleisesti ottaen toivon komission ottavan huomioon, että nyt on oikea aika tarkastella uudelleen vertikaalisia rajoituksia koskevia suuntaviivoja, joista juuri puhuitte, koska ne ovat itse asiassa noin 10 vuotta vanhat.

Meidän on tietenkin otettava huomioon viimeaikainen kehitys. Verkkomyynti ja sähköiset huutokaupat ovat muuttaneet perusteellisesti jakelumenetelmiämme samoin kuin kilpailuedellytyksiä. Meidän on tiedostettava tämä perin pohjin.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, olisin kiinnostunut kuulemaan näkemyksenne tilanteesta, joka ympäröi tällaisilla jakelumenetelmillä käytettävää markkina-asemaa. Missä vaiheessa katsotte tällaisen markkina-aseman olevan läsnä, ja mihin toimiin ryhtyisitte sitä vastaan?

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Toistan vain sen, minkä jo mainitsin, eli sen, että komissio tutkii parhaillaan, miten asetusta (EY) No 2790/1999 – joka on kymmenen vuotta vanha, kuten jäsen totesi – on sovellettu tähän mennessä. Meidän on päätettävä, tarvitaanko uusia muutoksia, myös valikoivan jakelun alalla.

Komissio pitää tärkeänä sitä, että tässä tarkistuksessa tehdään kompromissi sen välillä, että eurooppalaiset kuluttajat voivat saada täyden hyödyn Internetistä maantieteellisten rajojen ylittämiseksi ja sen, että valmistajilla on samanaikaisesti mahdollisuus organisoida jakelujärjestelmänsä sen mukaan, mikä niistä tuntuu sopivalta. Näin ollen niitä etuja, joita valikoiva jakelu tarjoaa kuluttajille sekä verkkokaupassa että muualla, tarkastellaan tietenkin uudelleen.

Jäsen Rübig kysyi, mitä voimme tehdä nykytilanteessa. Meidän on otettava huomioon tämän tarkistuksen jälkeen, minkälaisia tarpeita asiaan liittyy, minkä jälkeen palaamme asiaan lopullisissa päätelmissämme, ja palaamme parlamentin jäsenen esiin tuomaan näkökulmaan.

  Puhemies. – (PT) Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 34 (H-0172/09)

Aihe: Pienten ja keskisuurten yritysten valtiontuet

Voiko komissio antaa minulle tietoja siitä, mitä valtiontukea koskevan yhteisön säännöstön kanssa sopusoinnussa olevia lisäkeinoja jäsenvaltioilla on pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseksi ja erityisesti, miten ne voivat tukea niitä rahoituksen saamisessa tämänhetkisen talouskriisin aikana?

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Teen parhaani vastatakseni kysymykseenne. Komissio hyväksyi 19. tammikuuta 2009 uuden tilapäisen valtiontukikehyksen, jonka perusteella jäsenvaltioilla on lisämahdollisuuksia myöntää valtionapua vuoden 2010 loppuun asti. Tätä aloitetta tarkasteltiin etukäteen komission viime kuussa esittämässä elvytyssuunnitelmassa.

Kehyksen päätavoite on rajoittaa kriisin seurauksia helpottamalla yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta. Näitä toimia voidaan soveltaa kaikkiin yrityksiin, mutta pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on mahdollisuudet parempaan tukeen, koska ne ovat selkeästi ottaen kaikkein heikoimmassa tilanteessa, kun luottojen myöntämisperusteita kiristetään. Toisin sanoen tämä toimi on erityisen hyödyllinen pienten ja keskisuurten yritysten kannalta. Merkityksellisin asia pk-yritysten kannalta on uusi mahdollisuus myöntää 500 000 euroa yritystä kohti investointien ja/tai käyttöpääoman kattamiseksi kahden vuoden pituiseksi ajanjaksoksi.

Tämä on uusi tilapäinen säännösten mukainen tuki – eikä muuten uusi 500 000 euron de minimis -vähimmäistaso – ja mikäli tämä uusi tuki täyttää erityisehdot, komissio julistaa sen olevan säännösten mukainen perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, toisin sanoen sellaisen hyvin poikkeuksellisen oikeusperustan nojalla, jolla on suora yhteys nykyiseen rahoituskriisiin. Tämä uusi tuki voidaan kumuloida de minimis -vähimmäistason kanssa ajanjaksoksi 2008–2010, mutta raja on 500 000 euroa.

Lisäksi jäsenvaltioilla on tilapäisen kehyksen nojalla mahdollisuus myöntää valtiontuen lainatakuita alhaisin palkkioin, myöntää tukea kaikkiin lainatyyppeihin sovellettavien yhteiskunnan tukeman korkokannan muodossa sekä yhteiskunnan tukemia lainoja sellaisten ympäristöystävällisten tuotteiden tuotantoa varten, joita mukautetaan ennakoidusti tuleviin yhteisön ympäristövaatimuksiin tai jotka ylittävät ne.

Komissio on myös lisännyt sallittua riskipääoman määrää piristysruiskeena pk-yrityksille 1,5 miljoonasta eurosta 2,5 miljoonaan euroon vuodessa, ja se on laskenut yksityisen osakkuuden vaadittua tasoa 50 prosentista 30 prosenttiin.

Lopuksi totean, että vaikka kaikista näistä tilapäisen kehyksen nojalla käyttöön otetuista toimista on edelleen ilmoitettava komissiolle, käyttöön on otettu erityisjärjestelyjä, jotka takaavat komission päätösten nopean soveltamismahdollisuuden. Näin ollen toimet ovat nopeita, todellisia ja tehokkaita.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen todella yksityiskohtaisesta vastauksestaan. Kilpailupolitiikan valvojana Euroopan komissio myöntää oikeutetusti luvan pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävään tilapäiseen tukeen, koska kuten kaikki parlamentin jäsenet tietävät, pienet ja keskisuuret yritykset ovat Euroopan talouden koossa pitävä voima.

Minulla on toinen kysymys, jossa pureudun asiassa syvemmälle kuin ensimmäisessä kysymyksessäni. Euroopan unioni ei ole yksin maailmassa, vaan Euroopan ulkopuolella on muitakin johtavia kaupallisia toimijoita ja talousmahteja, nimittäin kolmansien maiden kumppanimme, jotka vääristävät nykyisin kilpailua saturaatiopisteeseen talouskriisin vuoksi. Onko komissio kehittänyt yhteistyötä kolmansien maiden kanssa kilpailusääntöjen rikkomisten selvittämiseksi?

  Paul Rübig (PPE-DE). - (DE) Haluaisin tietää, mitä sääntöä täsmälleen ottaen sovelletaan osakepääoman korvauslainoihin tässä yhteydessä?

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä arvoisalta komission jäseneltä, sisältyykö näihin erityistukiin myös pienten ja keskisuurten yritysten varalle tarkoitettuja sosiaalisia tukia? Voidaanko näitä työhön sidottuja toimia tukea samanaikaisesti kuin yritystä?

  Neelie Kroes, komission jäsen. − (EN) Tämä oli kiinnostava kysymys. Olemme merkittäviä toimijoita, jotka tarkastelevat toiminta-alaa kokonaisuutena, mutta olemme tietoisia siitä, että on pari muutakin toimijaa ja että ne eivät aina käyttäydy siten kuin haluaisimme niiden käyttäytyvän.

Arvoisa puhemies, on olemassa ainakin pari ryhmää, joiden osalta pyrimme tekemään parhaamme saadaksemme parlamentin jäsenen esittämän asian asialistalle. Asian käsittelyyn soveltui esimerkiksi G20-maiden kokous Lontoossa, jossa se oli hyvin tärkeä keskustelunaihe, mutta myös WTO:n neuvottelukierrokseen osallistumisemme aikana. Mielestäni on järkevää, että pyrimme saamaan kaikki osapuolet hyväksymään tämän asian.

Olen ylpeä voidessani todeta, että yli sata jäsenvaltiota harjoittaa samantyyppistä kilpailupolitiikkaa, jota me kannatamme, joten kyse ei ole pelkästään meistä. Olemme tiiviissä yhteydessä toisiimme, joskus virallisten sopimusten ja joskus kahdenvälisten sopimusten kautta pyrkiäksemme saamaan asian tietoisuuteen maailmanlaajuisesti.

Yhdysvaltojen hallinnon kanssa me epäilemättä vasta aloitamme keskustelut uudelleen, ja meillä on erinomaiset yhteistyölinjaukset Washingtonin kumppanien, kuten Yhdysvaltain kauppakomission (FTC) ja oikeusministeriön (DOJ), kanssa.

Tämä on siis pääaihe, mutta sallinette minun siirtyä toiseen aiheeseen kysymyksestänne, se koskee myös protektionismia. Se olisi meidän kannaltamme paha asia, ja meidän olisi pyrittävä estämään sitä toteutumasta. Protektionismi on vanhanaikainen järjestelmä, ja se on yhteensopimaton sisämarkkinoiden kanssa, ja se on todellakin hyvin huono väline sen varmistamiseksi, että kansalaiset, kuluttajat ja yritysmaailmat voisivat saada tasapuoliset toimintaedellytykset ja menestyä.

Juuri jäsenvaltiot ovat tietenkin vastuussa työllisyys- ja sosiaalialan toimista, ja niiden on tehtävä päätöksiä siitä, miten tämä mahdollisuus löysentää hieman valtiontukisääntöjä voidaan sovittaa toimiimme.

Komissio haluaisi myös korostaa, että jäsenvaltiot voivat käyttää rakennerahastoja – tätä aihetta sivusin aikaisemman kysymyksen yhteydessä, joka käsitteli puolalaisia telakoita – ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan aluekehitysrahastoa työpaikkojen menetykseen liittyvien sosiaalisten seurausten lieventämiseen, ja lisäksi Euroopan globalisaatiorahaston käyttöä voidaan harkita tietyissä oloissa.

  Puhemies. (PT) Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 36 (H-0154/09)

Aihe: Tutkimus ja merenkulkuun liittyvät ammatit

Meritieteen ja -teknologian sekä merentutkimuksen merkitys on olennainen merellisten toimintojen kestävän kehityksen kannalta. Lisäksi niiden avulla edistetään merenkulkuun liittyvien opintojen alaa ja parannetaan merenkulkuun liittyvien ammattien harjoittamiseen tarvittavien edellytysten ja ominaisuuksien laatua.

Kysyn komissiolta, mihin toimiin se aikoo ryhtyä, jotta kyseistä alaa koskevaa tutkimusta edistettäisiin ja EU:n kansalaisilla olisi enemmän ja laajemmalti mahdollisuuksia luoda uraa mereen liittyvillä aloilla? Vaikuttaako taloudellinen kriisi kielteisesti kyseisen tavoitteen saavuttamiseen?

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Koko viime vuoden ajan komissio on tunnustanut, että meritiede ja -teknologia on monialainen painopistealue. Tämä huipentui komission syyskuussa 2008 hyväksymällä tiedonannolla Euroopan unionin strategiasta merien ja merenkulkualan tutkimusta varten.

Strategialla pyritään erityisesti edistämään eri alueiden painopisteiden integrointia mereen liittyvien monimuotoisten asioiden käsittelemiseksi, vahvistamaan jäsenvaltioiden tutkimustöiden välistä synergiaa, edistämään taloudellisten merentutkimusinfrastruktuurien rahoittamista sekä luomaan uusi hallintotapa meri- ja merenkulkualan tiedeyhteisöjen keskuudessa, erityisesti meritiede- ja merenkulkualojen välisen entistä vahvemman yhteistyön avulla.

Seuraavat toimet on jo toteutettu strategian puitteissa. Ensinnäkin valmisteilla on yhteisiä ehdotuspyyntöjä, jotka olisi tarkoitus viedä eteenpäin myöhemmin tänä vuonna meri- ja merenkulkuasioiden suurten monialaisten kysymysten selvittämiseksi. Toiseksi on ryhdytty toimiin BONUS-ohjelman ottamiseksi yhdeksi yhteisön suurista tutkimusaloitteista perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla. Yksi myöhemmin esitettävistä kysymyksistä liittyy myös tähän asiaan. Kolmanneksi totean, että olemme ryhtyneet toimiin, joilla korvataan asteittain kaikki olemassa olevat ERA-NET-ohjelmat yhdellä integroidulla merta koskevalla ERA-NET-ohjelmalla. Neljäntenä on mainittava, että toimiin on ryhdytty sellaisten uusien rahoituslähteiden etsimiseksi, joilla rahoitetaan meritutkimusinfrastruktuureja, erityisesti rakennerahastojen kautta. Lopuksi totean, että olemme rahoittaneet kaksi hanketta, joilla edistetään yhteistyötä meritiede- ja merenkulkualojen välillä sekä tiiviimpää integraatiota meritiedeyhteisön eri toimijoiden välillä.

Euroopan unionin merien ja merenkulkualan tutkimusta varten luodun strategian täytäntöönpano nykyisten talousnäkymien alla takaa meri- ja merenkulkututkimuksen edistämisen tulevina vuosina yhteisön laajuisesti puiteohjelmavälineiden kautta.

Merenkulkualan uranäkymien laajentaminen, joka oli myös osa kysymystänne, ei ole suoraan tutkimuspolitiikan tavoite. Vahvistamalla merialan tutkijoiden ja merenkulkualan välistä yhteistyötä sekä entistä integroidumpaa merien ja merenkulkualan tutkimusta Euroopan unionin merien ja merenkulkualan tutkimusta varten luodun strategian kautta voidaan kuitenkin epäsuoraan laajentaa merenkulkutaitojen mahdollisuuksia ja edistää merenkulkualan klustereita. Näin se voi epäsuoraan edistää omalta osaltaan merenkulkuammatteihin liittyvien pätevyyksien ja taitojen parantamista.

Lopuksi haluan käsitellä kysymystänne ja vastaustani laajemmasta näkökulmasta ja totean, että viime syksynä laaditussa Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa komissio ehdotti jäsenvaltioille ja yksityiselle alalle, että ne lisäisivät suunniteltuja investointeja tutkimukseen ja kehitykseen. Tämän jälkeen viime keväänä esitettiin neuvoston päätelmät, jotka välittivät vahvan viestin siitä, että on tarpeen vauhdittaa tietoon ja tutkimukseen tehtäviä investointeja sekä niiden laatua talouden elvyttämiseksi. Tämä pitää tietysti hyvin paikkansa myös meri- ja merenkulkututkimuksen kohdalla.

On vielä ennenaikaista tehdä minkäänlaisia arvioita siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat näitä suosituksia ja noudattavatko ne niitä ylipäänsä. Yksi asia on kuitenkin edelleen selvä: nykyisessäkin vaikeassa talous- ja rahoitustilanteessa meidän ei pitäisi kadottaa näkyvistä pitkän aikavälin tavoitteita, kuten kestävää kehitystä ja vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavaa taloutta. Näin ollen on tärkeää keskittyä niin kutsuttuihin älykkäisiin investointeihin, joissa samanaikaisesti tarkastellaan kriisin voittamista lyhyellä aikavälillä ja aikavälin mahdollisuuksia sekä sitä, miten vahvoja olemme sillä hetkellä, kun selviämme kriisistä.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen täydellisestä vastauksestaan, jonka hän minulle antoi, ja haluaisin kysyä häneltä, voiko tutkimusohjelmaan sisällyttää myös lähialueen maat, erityisesti Välimeren alueella sijaitsevat maat Euro-Välimeri -yhteistyön puitteissa.

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Lähialueen maat voidaan ilman muuta sisällyttää ohjelmaan. On varsin selvää, että puiteohjelma on avoin niin kauan kuin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdään yhteistyötä.

Haluaisin esittää asian kuitenkin vieläkin täsmällisemmin. Meillä on melko useita – yli kymmenen – niin kutsuttua assosioitunutta jäsentä puiteohjelmassa. Näillä assosioituneilla jäsenillä, jotka maksavat osallistumismaksua, on käytännössä samat oikeudet ja vastuut kuin jäsenvaltioillakin. Esimerkiksi Länsi-Balkanin maat, Sveitsi, Norja, Islanti, Israel ja eräät muut ovat assosioituneita maita. Kaikilla näillä mailla on siis täysin samat oikeudet ja velvollisuudet.

Muiden kohdalla yritämme kehittää strategiamme puitteissa toimintamallia, jota olemme ehdottaneet. Olemme yrittäneet tehdä kaiken niin, että ennemmin tai myöhemmin kaikista lähialueen maista voisi tulla assosioituneita maita, niiden kyvyistä ja myös keskinäisistä eduista riippuen. Tämä tarkoittaa todellisuudessa sitä, että kun puhumme tutkimuksesta, Euroopan unioni on paljon suurempi kuin 27:stä jäsenvaltiosta koostuva unioni.

  Puhemies. – (PT) Emmanouil Angelakasin laatima kysymys numero 37 (H-0158/09)

Aihe: Luovuuden, innovoinnin ja teknologisen kehityksen arvioiminen jäsenvaltioissa

Kun otetaan huomioon parhaillaan käynnissä oleva Euroopan luovuuden ja innovoinnin teemavuosi sekä EU:n ohjelmat, toisin sanoen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemäs puiteohjelma (2007–2013) ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma (CIP), onko komissiolla käytössään tilastotietoja siitä, kuinka paljon määrärahoja kukin jäsenvaltio on tähän mennessä ottanut käyttöönsä kyseisten ohjelmien kattamilla aloilla? Mitkä ovat prosentuaalisesti suosituimmat alat kussakin jäsenvaltiossa? Onko arviota siitä, miten ja millä osuudella pk-yritykset ovat osallistuneet kyseisiin ohjelmiin?

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Voin vakuuttaa parlamentin jäsenelle, että seitsemännen puiteohjelman (FP7) kohdalla komissio kerää ja julkaisee järjestelmällisesti selkeitä ja yksityiskohtaisia tilastotietoja, jotka valaisevat ohjelman täytäntöönpanoa.

On tärkeää muistaa, että yhteisön tutkimukseen osoittamaa rahoitusta myönnetään edunsaajille yksinomaan heidän tekemiensä ehdotusten tieteellisen laadukkuuden perusteella. Kansallisuutta ei oteta millään tavoin huomioon sopimusten myöntämisen yhteydessä, mutta keräämme siitä huolimatta tietoa FP7:n edunsaajien ja heidän yhteistyökumppaneidensa maantieteellisestä jakautumisesta, ja seuraamme sitä tarkoin. Näin saamme tärkeän näkemyksen maiden välillä kehittyneiden synergioiden tasosta ja vahvuudesta niiden FP7-toimintoihin osallistumisen seurauksena.

Voitte kaikki nähdä näitä tietoja ja monia muita yksityiskohtaisia tilastoja FP7:n täytäntöönpanosta tilastoliitteestä, joka liittyy komission vuosikertomukseen tutkimuksesta ja teknologisesta kehittämisestä. Esitämme sen joka vuosi neuvostolle ja parlamentille. Mikä tärkeämpää, kaikki nämä kertomukset aina vuodesta 1998 lähtien ovat yleisön saatavilla verkossa komission Internet-sivusto "Europan"-kautta.

Mitä nämä tiedot sitten kertovat meille? En voi tänään luetella pitkää tilastotietojen listaa, koska meillä ei ole siihen aikaa, mutta haluaisin silti esittää eräitä kaikkein tärkeimpiä seikkoja, jotka liittyvät kysymyksenne keskipisteeseen, eli FP7:n alaisten tutkimusalueiden suhteelliseen suosioon jäsenvaltioissa.

Tieto- ja viestintätekniikka, terveys- ja Marie Curie-toimet olivat yleisesti kaikkien suosituimpia aloja jäsenvaltioiden keskuudessa arvioituna allekirjoitettuihin tukisopimuksiin osallistujien määrän perusteella. On kuitenkin pantava merkille, että niiden suosio on myös tulosta siitä, miten suuret määrärahat kuhunkin näistä FP7:n tutkimusaloista on osoitettu, sekä siitä, miten paljon ja minkä tyyppisiä allekirjoitettuja tukisopimuksia tietokannat sisältävät sillä hetkellä, kun tällaisia arvioita tehdään. Yleisesti voidaan todeta, että uusien jäsenvaltioiden osallistuminen on vahvempaa turvallisuuden, sosioekonomisen tutkimuksen ja avaruuden aloilla ja vähäisempää esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan alalla. Maassa, josta parlamentin jäsen on kotoisin, keskitytään selvästi tieto- ja viestintätekniikkaan, mutta verrattain vähän esimerkiksi terveysalaan, sosioekonomiseen tutkimukseen ja avaruusalaan.

Siitä, miten pk-yritykset ovat osallistuneet FP7-ohjelmiin, totean, että komissio julkaisee vuosittain yksityiskohtaisen arvion pk-yritysten osallistumisesta alkuperämaan mukaan osana vuosikertomusta, kuten mainitsin. Viimeisimmät tiedot pk-yritysten osallistumisesta FP7-ohjelmiin osoittavat, että yhteensä 2 431 pk-yritystä osallistuu nyt allekirjoitettuihin FP7-tukisopimuksiin. Yksityiskohtaisten tietojen saamiseksi esitän parlamentin jäsenelle viittauksena itse kertomuksen. Mikäli parlamentin jäsen kuitenkin haluaa, voisin jakaa joitakin FP7-ohjelmista tärkeitä tietoja sisältäviä taulukoita tänään, koska minulla on niitä mukanani.

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman toimet ovat politiikkakeskeisempiä kuin tukikeskeisiä. Erityisesti yrittäjyys- ja innovaatio-ohjelma (EIP) toimii pääosin politiikkaa tukevana ohjelmana. Jos tarkastelemme sen päävälineitä, Yritys-Eurooppa -verkosto hyödyttää yksinomaan pk-yrityksiä tarjoamalla tietoja pk-yrityksille tarkoitettujen erityyppisten rahoitusmuotojen saantimahdollisuuksista sekä tunnistamalla hankkeiden rahoitusmahdollisuuksia ja auttamalla niitä löytämään teknologia- ja liiketoimintakumppaneita. EIP-rahoitusväline, joka kattaa noin puolet ohjelmien määrärahoista, on varattu yksinomaan pk-yrityksille. Syyskuun 2008 loppuun mennessä noin 12 000 pk-yritystä oli saanut rahoitusta pk-yritysten takausvälineen kautta, ja hakemuksia saapui 17 jäsenvaltiosta.

Lisäksi ensimmäinen ekoinnovoinnin koe- ja markkinoillesaattamishankkeita koskeva ehdotuspyyntö julkaistiin vuonna 2008, ja sen tarkoituksena on toteuttaa toimia kierrätyksen, ruoka- ja juoma-alan, rakennusten ja ympäristöystävällisten yritysten alalla. Vuoden 2008 pyyntö oli huomattava menestys, ja siinä annettiin etusija pienille ja keskisuurille yrityksille. Yhteensä 74 prosenttia kaikista osallistujista oli pk-yrityksiä.

Lopuksi totean, että tieto- ja viestintätekniikkaa tukevalla CIP-ohjelmalla esitettiin ehdotuspyyntöjä vuoksiksi 2007 ja 2008, ja niissä keskityttiin tieto- ja viestintätekniikan innovaatioita testaavaan kokeiluhankkeeseen. Sen yhteydessä pk-yrityksille myönnettiin yli 30 prosenttia kokonaismäärärahoista. Mikä tärkeintä, tällä ohjelmalla pyritään avaamaan EU:n laajuiset markkinat sellaisia innovaatioita varten, joita tarjoavat pk-yritykset kautta Euroopan unionin.

FP7-ohjelmia koskevista raporteista totean, että Europa-verkkosivustolla yleisön nähtävissä on kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmaa koskevia raportteja.

  Emmanouil Angelakas (PPE-DE). - (EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä hänen antamastaan vastauksesta, verkkosivustolla on todellakin tietoa näistä asioista. Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä myös minulle antamistanne taulukoista.

Haluan esittää teille lisäkysymyksen: voitteko kertoa minulle, miten monta työpaikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on luotu sellaisten hankkeiden puitteissa, jotka on toteutettu pienten ja keskisuurten yritysten toteuttamien ohjelmien kautta? Lisäksi kysyisin, onko komissio laskenut näiden hankkeiden kautta saadun bruttokansantuotteen kasvun?

  Justas Vincas Paleckis (PSE). - (EN) Mainitsitte lukuisia aloja, joilla uudet jäsenvaltiot kehittävät toimintojaan molempien ohjelmien puitteissa. Haluaisin kysyä teiltä, mitä voitte sanoa yleisesti seuraavaan: ovatko uudet jäsenvaltiot vähemmän aktiivisia kuin vanhat jäsenvaltiot, ja mikäli näin on, mitä komissio voi tehdä niiden auttamiseksi?

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Ensimmäinen kysymys oli melko yksityiskohtainen. Emme tietenkään voi tietää, miten monta työpaikkaa on luotu. Talousjärjestelmät ovat yksinkertaisesti paljon monimutkaisempia verrattuna siihen, jos olisi olemassa syysuhde sen välillä, miten paljon rahaa on sijoitettu yhteen ohjelmaan ja miten paljon on annettu tukea. Olemme melko varmoja, tai minä olen melko varma siitä, että kun liikun tutkijoiden ja pk-yritysten keskuudessa, kuulostelen reaktioitaan ja heidän tunnetilojaan ja sitä, miten he oikeastaan hyödyntävät ohjelmaa, silloin olen toisinaan paljon tyytyväisempi kuin silloin, kun kuulen, että olemme hieman liian byrokraattisia ja niin edelleen. Mielestäni meidän on kuitenkin tarkasteltava tätä asiaa. Pyrimme sovittamaan pk-yritysten eri tarpeet. Toiset yrityksistä ovat kilpailukykyisiä, ja niillä on omat valmiudet kilpailla, ja toisilla on tutkimuskapasiteettia, mutta pyrimme myös sovittamaan sellaisten tarpeet, joilla on tutkimustarpeita mutta ei kapasiteettia niiden toteuttamiseen. Tämän vuoksi maksamme esimerkiksi tutkimusta varten varoja yliopistojen, instituutioiden ja vastaavien kautta.

BKT:n kasvusta totean, että tilastollisesti ei tietenkään ole mahdollista luoda suoraa yhteyttä, mutta voitte tehdä vastaavuussuhdetta koskevia analyysejä, joiden avulla voitte saada selville, että tässä on pitkän aikavälin vastaavuussuhde. Näin ollen ne maat, jotka investoivat enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, ovat tietenkin muita kehittyneempiä ja päinvastoin. Niinpä tämä on tosiasia: ne, jotka ovat varakkaampia, investoivat myöhemmin muita enemmän tutkimukseen ja kehitykseen. Pohjimmiltaan tilanne on siis se, että vaikka en voi täsmällisesti vastata kysymykseenne, voin antaa teille melko varman vastauksen tilastoanalyysien pohjalta niin, että tämä on keino vahvistaa kilpailukykyä, ja tämän tuloksena myös kaikkien sellaisten BKT:ta, työpaikkoja ja niin edelleen, jotka investoivat näihin kohteisiin.

Kysymykseen uusista jäsenvaltioista – tämä on todella mielenkiintoinen kysymys, koska seuraamme tietenkin tilannetta hyvin tiiviisti – voin vastata, että ne ovat melko aktiivisia ja anovat tukea paljon. Keskimäärin niiden menestymisasteet ovat hieman korkeammat kuin niitä kehittyneempien jäsenvaltioiden menestymisasteet, mikä on minusta normaalia, koska jossakin määrin instituutiot ovat vahvoja niissä maissa, joilla on pidemmät ja vahvemmat perinteet tutkimuksesta ja kehittämisestä, ja ne ovat tietenkin yleensä vahvempia. Kun sitten tarkastellaan jotakin hyvin yksinkertaista, vastaavuussuhdetta, eli sitä, miten paljon maa investoi tutkimukseen ja kehitykseen omassa maassa ja miten paljon se saa tukea puiteohjelmasta puhtaan kilpailun kautta, tällöin voidaan todeta, että vastaavuussuhde on olemassa. Niinpä sellainen maa, joka todellisuudessa tekee paljon investointeja kotimaassa ja jolla on näin ollen vahvat tutkimusmahdollisuudet, hyötyy kaksin verroin: se saa hyötyä kotimaassa ja myös kilpailun kautta Euroopan puiteohjelman kautta, mikä on erinomainen asia.

Myös eräs toinen asia on mielenkiintoinen. Jos tarkastellaan, miten paljon jäsenvaltiot – uudet jäsenvaltiot – investoivat maansa tutkimukseen ja kehitykseen yleismaailmallisesti eurooppalaisten investointien kannalta ja miten paljon ne saavat tukea FP7-ohjelmasta, viimeksi mainitun osuus on hieman korkeampi kuin ne todellisuudessa tekevät investointeja kotimassa. Nämä yhteydet ovat siis hyvin selvät, ja neuvoni olisi seuraava: käyttäkää kaikkia mahdollisia välineitä kapasiteetin vahvistamiseen kotimaassa. Käyttäkää järkevästi rakenne- ja koheesiorahastoja silloin, kun niistä on varattu puiteohjelmasta varoja todellakin tätä tarkoitusta varten – 50 miljardia euroa on varattu tähän tarkoitukseen – ja käyttäkää rahoja, jotta tulevaisuudessa maat kykenevät auttamaan itse itseään kotimaassa ja kykenevät auttamaan itseään myös niin, että niille tarjoutuu aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia kilpailla maailmanlaajuisesti, koska maailma on maailmanlaajuinen.

  Puhemies. – (PT) Justas Vincas Paleckisin laatima kysymys numero 38 (H-0174/09)

Aihe: Bonus 169 -hanke

Bonus-hanke (Itämeritutkimusohjelman rahoitusverkosto) on erittäin tärkeä, sillä sen avulla kootaan yhteen kansalliset ja alueelliset kestävän kehityksen tutkimusohjelmat Itämeren alueella ja koordinoidaan, kehitetään ja pannaan ne täytäntöön yhteisten yhteistyöhankkeiden avulla Tästä syystä Liettua ja muut Itämeren valtiot tukevat voimakkaasti siirtymistä ERA-NET Plus -hankkeesta Bonus 169-hankkeeseen.

Voiko komissio kertoa, mitä uusia toimia Bonus 169 -hankkeeseen liittyen on suunnitteilla? Esitelläänkö ehdotus nykyisen komission toimikauden aikana? Mitkä tekijät saattaisivat estää siirtymisen Bonus 169 -hankkeeseen?

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Hyvä jäsen Paleckis, olen vakuuttunut siitä, että Bonus 169 -aloitteen oletetaan parantavan olennaisesti ympäristötoimien ja kestävän kehityksen toimien tehokkuutta koko Baltian alueella. Erityisesti se voisi edistää merkittävästi pääosin Euroopan unionin Itämeren aluetta varten laatiman strategian, jota komissio suunnittelee esitettäväksi Eurooppa-neuvostolle kesäkuussa 2009, ympäristöosan täytäntöönpanoa.

Siirrymme nyt eteenpäin pikaisesti 169 artiklaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen valmistelussa, ja olemme sisällyttäneet Bonus 169 -hankkeen lainsäädäntöohjelmaamme vuodeksi 2009. Teemme kaikkemme voidaksemme esittää lainsäädäntöehdotuksen niin pian kuin mahdollista vuoden 2009 aikana. Lainsäädäntöehdotuksen ajoitus ei kuitenkaan riipu kokonaan meistä. Se riippuu myös Bonus-konsortion hyvin ajoitetusta ja menestyksekkäästä vastauksesta alustavan toimintasuunnitelman tarkistuksen yhteydessä. Mikäli viimeksi mainittu saapuu komissiolle kesäkuun alkuun mennessä – näin Bonus-konsortio päätti – olen hyvin luottavainen siitä, että lainsäädäntöehdotus voidaan esittää vielä nykyisen komission toimikauden aikana.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia täsmällisestä ja selkeästä vastauksestanne. On ilmeistä, että on olemassa toivoa siitä, että tämä asia pannaan pian liikkeelle. Haluaisin kysyä teiltä, tarkoittaako se, että Itämeren ympäristönsuojelua lisätään entisestään, että tällä hankkeella on jotakin tekemistä sen kanssa, miten Nord Stream -hanke vaikuttaa Itämeren suojeluun? Tapahtuuko näin vai ei?

  Janez Potoènik, komission jäsen. − (EN) Odotukseni itse Bonus-ohjelmasta ovat korkeat. Sen vuoksi teen lujasti töitä, jotta saamme asian ehdotettua teille vielä sinä aikana, kun toimin tässä tehtävässä.

Teidän olisi hyvä tietää, että kokemuksemme 169 artiklan mukaisista aloitteista, EDCTP-ohjelmasta alkaen edellisen puiteohjelman yhteydessä, eivät aina ole olleet hyviä. Sen vuoksi pyysimme Wim van Velzenia laatimaan asiaa koskevan kertomuksen. Tällä hetkellä EDCTP-ohjelma on muuten täydellinen ja menestyy hyvin, mutta olemme pyytäneet Wim van Velzenia laatimaan ehdotuksia tulevia 169-aloitteita varten, ja noudatamme nyt hänen suosituksiaan.

Olisi myös otettava huomioon, että tämä on ensimmäinen laatuaan alkuperäinen oleva ehdotus, ja todellista lisäarvoa olisi ohjattava tämän kaltaisen ohjelman kautta. Olen varma siitä, että tämä on esimerkki, josta muut alueet ottavat myöhemmin mallia. Lyhyesti sanottuna kannatan vahvasti tätä ehdotusta, mutta katson, että mitä vahvemman siitä teemme sen parempi se on Bonus-hankkeen ja koko alueen kannalta.

  Puhemies. – (PT) Marian Harkinin laatima kysymys numero 41 (H-0137/09)

Aihe: Kansalaisten kanssa kommunikoiminen

Komissio on painottanut tehokasta kommunikointia kansalaisten kanssa, erityisesti talouskriisin yhteydessä, jolloin monet kansalaiset ovat epävarmoja tulevaisuudesta. Kuulemismenettely on tehokas väline saada kansalaiset osallistumaan suoraan poliittiseen prosessiin EU-tasolla. Eikö komissio katso, että on tarpeen toteuttaa lisätoimia kansalaisten valistamiseksi EU:n kuulemisista tiedotusvälineiden ja muiden asianmukaisten foorumien avulla kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta varmistettaisiin useampien henkilöiden ja ruohonjuuritason organisaatioiden mukaan saaminen?

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Ensinnäkin haluan todeta, että kansalaisyhteiskunta on yksi keskeisimmistä toimijoista demokratiassa. Sillä on hyvin aktiivinen rooli Euroopan integraatiossa, ja sillä on tärkeä tehtävä Euroopan kansalaisten ja instituutioiden välisessä kommunikoinnissa. Kansalaisyhteiskunta auttaa kansalaisia käyttämään oikeuttaan osallistua demokratian toteuttamiseen Euroopan unionissa.

Komissio tunnustaa, että on tarpeen luoda järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle sekä yksittäisille kansalaisille entistä paremmat mahdollisuudet lähestyä Euroopan unionia, ja meillä on pitkät ja terveet perinteet vuorovaikutuksesta kansalaisjärjestöjen kanssa. Nämä perinteet saivat alkunsa yli 30 vuotta sitten.

Vuosien aikana suuri osa yksiköistämme on kehittänyt säännöllistä vuoropuhelua sidosryhmien kanssa. Vuoropuhelussa otetaan huomioon pitkäaikainen avoimuuden ja osallisuuden politiikkamme, ja se kuvastaa myös politiikan alojen suuria eroja ja sidosryhmien erilaisuutta.

Komissio kuulee kansalaisyhteiskuntaa erilaisin tavoin, joita ovat kuulemisasiakirjat, tiedonannot, neuvoa-antavat komiteat, asiantuntijaryhmät, työpajat ja foorumit. Verkkokuulemista käytetään yleisesti. Lisäksi järjestämme yksittäisiä kokouksia ja avoimia kuulemisia. Monissa tapauksissa kuuleminen on erilaisten välineiden yhdistelmä, ja niitä järjestetään poliittisen ehdotuksen valmistelun useissa eri vaiheissa.

Tarvitaan yhteisiä toimintapuitteita, joilla varmistetaan, että nämä kuulemiset järjestetään avoimella ja johdonmukaisella tavalla. Sen vuoksi vuonna 2002 komissio esitti periaatteet ja vähimmäisstandardit ulkopuolisten osapuolten kuulemiseksi.

Näiden standardien mukaan on kiinnitettävä huomiota siihen, että osapuolille tarjotaan selkeitä kuulemisasiakirjoja, kaikkia asiaan liittyviä kohderyhmiä kuullaan, varataan riittävästi aikaa osallistumiselle, julkaistaan tuloksia ja annetaan palautetta ja niin edelleen.

Eurooppalaisella avoimuusaloitteella on myös sitouduttu vahvistamaan entisestään kuulemista koskevien nykyisten vähimmäisstandardien soveltamista.

Olemme esittäneet avoimien ja julkisten kuulemisen mallin, ja siihen sisältyy sidosryhmille esitetty kehotus liittyä edunvalvojien rekisteriin.

Silloin heille ilmoitetaan kuulemisista, joita julkaistaan komission avoimen kuulemisen keskitetyssä palvelupisteessä "Your Voice in Europe". Tämän mallin käyttäminen parantaa avoimuutta ja johdonmukaisuutta sidosryhmien kuulemisten esittelyssä.

Meidän on tietenkin jatkuvasti pohdittava, miten voimme entisestään edistää tietoisuutta erityiskuulemisten käynnistämisestä, jotta yhä useampi ihminen saa tietää, että kuuleminen aloitetaan. Voisimme kaiketi hyödyntää edustustojamme entistä aktiivisemmin.

Haluan lopuksi lisätä, että K-suunnitelman mukaiset aloitteet, joihin sisältyvät kansalaisten kuulemiset, tarjoavat myös uusia ideoita siitä, miten kansalaisiin saataisiin yhteys ja saada mukaan myös ne, jotka eivät vielä kuulu poliittisiin puolueisiin tai kansalaisjärjestöihin, jotta voidaan varmistaa, että saamme aikaan täysin avoimen kuulemisen. Kokeilemme erilaisia menetelmiä, joilla saada yhteys kansalaisiin.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Kiitän komission jäsentä hänen vastauksestaan ja yhdyn seuraavaan: komissio on varmasti ryhtynyt eräisiin toimiin. Kun otetaan kuitenkin huomioon, että 53 prosenttia Euroopan kansalaisista sanoo, että he eivät ole kiinnostuneita Euroopan parlamentin vaaleista, katson, että yksi syy tähän on se, että monet Euroopan kansalaiset eivät ole tietoisia siitä, että he voivat vaikuttaa muutoksiin ja vaikuttaa asioihin kuulemisprosessin kautta. Kokemukseni yhteydenpidosta kansalaisyhteiskunnassa sidosryhmien kanssa on se, että hyvin monet niistä eivät yksinkertaisesti tiedä tästä prosessista.

Teen itse muutaman kuukauden välein työtä sen eteen, että sidosryhmät saavat tiedon käynnissä olevista eri kuulemisprosesseista. Arvoisa komission jäsen, uskon vilpittömästi siihen, että komission jokaisessa maassa sijaitsevien edustustojen kannalta olisi hyvin hyödyllistä laatia luettelo, hyvin monipuolinen luettelo kaikista sidosryhmistä ja varmistaa, että niille ilmoitetaan kuulemisprosessista, jotta ne tietävät asiasta ja voivat osallistua prosessiin, ja haluan kysyä teiltä, oletteko samaa mieltä asiasta.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Olen sataprosenttisesti samaa mieltä kanssanne. Juuri tästä keskustelimme tänään iltapäivällä toimielinten tiedotusyhteistyöryhmässä. Meidän on kannustettava edustustojamme ja Euroopan edustajainhuoneita, koska valtaosassa pääkaupungeista jaamme samat tilat.

Meidän pitäisi käyttää niitä Euroopan edustajainhuoneina ja kertoa kansalaisille, kun järjestetään sellainen kuuleminen, jossa he voivat esittää näkemyksiään yhteisestä maatalouspolitiikasta tai kauppa- tai ympäristöpolitiikasta.

Yhdyn siis ehdottomasti näkemyksiinne, että meidän on tehtävä enemmän saadaksemme kansalaiset liikkeelle. Olen myös sitä mieltä, että nämä kokeilut kansalaisten kuulemisten kaltaisten asioiden parissa johtavat siihen, että kansalaiset kiinnostuvat EU:sta aikaisempaa enemmän. Kuten eräs osallistujista sanoi: kiinnostuin EU:sta, kun se osoitti kiinnostusta minua kohtaan ja kysyi, mitä ajattelen. Katson, että viime kädessä kykenemme luomaan entistä parempia toimintamuotoja kysymällä asioista kansalaisilta ja kuulemalla heitä.

  Puhemies. – (PT) David Martinin laatima kysymys numero 42 (H-0155/09)

Aihe: Komission rooli ja osallistuminen tuleviin Euroopan parlamentin vaaleihin

Voiko komissio antaa minulle tietoja siitä, miten se aikoo olla mukana puolueettomasti Euroopan parlamentin vaalien äänestysvilkkauden lisäämiseksi?

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Komissio tukee ja täydentää Euroopan parlamentin ja kansallisten viranomaisten sekä poliittisten puolueiden kommunikoinnin lisäämistoimia toteuttamalla temaattisia ja tietoisuutta lisääviä toimia sekä Euroopan laajuisesti että paikallisesti. Tavoitteemme on ennen muuta tiedottaa äänestäjille vaalien päivämäärästä ja merkityksestä ja näin ollen kannustaa äänestäjiä äänestämään.

Erityistä huomiota kiinnitetään naisiin ja nuoriin vaaleihin liittyvillä tuotteilla ja toimilla. Lähetämme muun muassa Euroopan parlamentin tuottamia lyhyitä televisio- ja radiolähetyksiä esittääksemme Euroopan parlamenttivaalien pääaiheita Euroopasta satelliitin ja EUTuben välityksellä. Lisäksi avustamme lähetysten välittämisessä jäsenvaltioissa kansallisten, alueellisten ja paikallisten yleisradioyhtiöiden kautta. Komissio kehittää parhaillaan myös nuorille suunnattua multimediakampanjaa kaikissa jäsenvaltioissa, ja siihen osallistuu tiedonvälittäjiä verkossa toimivien sosiaalisten viestimien, verkkopäiväkirjojen ja verkkolehtien välityksellä. Kaikkein tärkeimmillä verkkosivuilla, esimerkiksi Europalla, on vaalilogo ja linkki parlamentin vaaleihin keskittyvälle verkkosivustolle. Perinteisiä julkaisuja, mukaan lukien julisteita, postikortteja ja ulkomainoksia valmistellaan kuitenkin myös näiden lisäksi.

Jäsenvaltioissa kaikki edustustomme on työllistetty vaaleihin liittyviin organisoituihin toimintoihin ja panemaan liikkeelle kaikki tiedonvälittäjämme, ja miltei 500 Europe Direct -tiedotuspistettä järjestää tapahtumia vaalienedistämismateriaalin jakamiseksi ja keskustelufoorumien tarjoamiseksi ehdokkaille.

Lopuksi totean, että Europe Direct -yhteyspisteet tarjoavat maksutonta asiatietoa Euroopan unioniin liittyvistä kysymyksistä, joita kansalaiset ja yritykset ovat esittäneet kaikilla 23 virallisella kielellä puhelimitse, sähköpostitse ja verkon kautta.

  David Martin (PSE). - (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä antamistanne komission toimia koskevista tiedoista. Voisinko esittää vielä yhden kysymyksen?

Vaalikampanjan aikana Euroopan unionista kerrotaan monia valheita. Jotkut ovat mielipiteitä, enkä oleta komission puuttuvan tällaisiin tilanteisiin, mutta silloin, kun suoria valheita esitetään yhteisön taholta, aikooko komissio perustaa nopeasti toimivan vastaväiteyksikön, joka toimii seuraavan kahden tai kolmen kuukauden aikana ja jonka kautta voitte joko vastata Euroopan unionista esitettyihin valheisiin ja vääristelyihin suoraan tai ehdokkaat voivat lähestyä teitä saadakseen asiatietoa yhteisön toiminnasta esitettyjen väärien lausuntojen oikaisemiseksi?

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) Kiitän teitä esittämästänne jatkokysymyksestä. Vastaväite muodostaa toisinaan osan säännöllistä toimintaamme, ja se on myös osa sitä, mitä edustustomme tekevät. Ehdokkaat tai eri sidosryhmät voivat ilman muuta aina kääntyä meidän puoleemme ja pyytää asiatietoja ja saada myös vastauksia tällaisiin esitettyihin lausuntoihin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että komissio todennäköisesti toimii kuitenkin pikemmin asiatietojen tarjoajana kuin keskustelun osapuolena, mikä kuuluu mielestäni poliittisten puolueiden ja ehdokkaiden tehtäviin. Pyrimme kuitenkin aina tarjoamaan asiatietoja, asia, josta vastaamme säännönmukaisesti.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Lisäkysymykseni on hyvin samankaltainen kuin jäsen Martinin esittämä, koska yhteen kysymykseen, jota pidin hyvin vaikeana Lissabonin sopimuksesta järjestetyn kansanäänestyksen aikana, ei kyetty saamaan faktatietoa riittävän nopeasti, jotta eräitä ihmisille levitettyjä valheita ja vääriä tietoja olisi voitu selventää.

Olemme nyt hyvin lähellä vaaleja, joten mietin, aikooko komissio varmistaa, että jokaisessa jäsenvaltiossa on asiaa hoitava ryhmä tai joukko ihmisiä, joilla on erityinen puhelinnumero, jonka kautta ehdokkaat voivat välittömästi ottaa yhteyttä komissioon saadakseen tietoa tällaisista erityiskysymyksistä.

Tiedän, että vaalit lähestyvät jo, mutta haluaisin pyytää komission jäsentä vakavasti harkitsemaan tällaisen mahdollisuuden järjestämistä.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. − (EN) En usko, että meillä on aikaa erityispalvelun perustamiseksi tässä vaiheessa ja ennen vaaleja. Meillä on kuitenkin jo olemassa palvelu, joka tarjoaa mahdollisuuden soittaa puheluja tai esittää pyyntöjä, jotta tietoa voitaisiin saada mahdollisimman paljon.

Sen sijaan valmistelemme esimerkiksi Lissabonin sopimuksen yhteenvetoa kansalaisille. Tämän hoitamme yhteistyössä muiden toimielinten kanssa. Pyrimme tietenkin hoitamaan tämän mahdollisimman nopeasti, eikä se ole osa kampanjaa. Varmistamme, että yhteenveto tehdään kaikkilla virallisilla kielillä ja kaikissa jäsenvaltioissa.

Mielestäni meillä on kuitenkin mahdollisuus selvittää tätä koskevia kysymyksiä, koska tunnemme jo aiheet. Olemme myös tottuneet vastaamaan kysymyksiin esimerkiksi Europe Directin ja edustustojemme kautta, joten pyrimme auttamaan asiassa niin paljon kuin kykenemme. Olemme lisäksi koonneet kysymyksiä ja vastauksia sisältävää materiaalia. Mielestäni tästä voi olla apua sekä ehdokkaille että muille sidosryhmille.

  Puhemies. – (PT) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

– (PT) Komissiolle esitettyjen kysymysten käsittely päättyy.

(Istunto keskeytettiin klo 20.00 ja sitä jatkettiin klo 21.05.)

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS