Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat G20-maiden huippukokouksen päätelmistä.

  Petr Nečas, neuvoston puheenjohtaja. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Lontoossa pidettiin 2. huhtikuuta 2009 G20-ryhmän valtioiden ja hallitusten päämiesten kokous, jossa keskusteltiin maailmantalouden elvyttämistä ja näin laajojen kriisien ehkäisemistä koskevista lisätoimista. Kokouksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet lupasivat toteuttaa kaikki tarvittavat toimet, jotta voidaan palauttaa luottamus, talouskasvu ja työllisyys, muuttaa rahoitusjärjestelmää luottovirtojen uudistamiseksi, lujittaa rahoitussääntelyä, palauttaa luottamus markkinoihin sekä rahoittaa ja uudistaa kansainvälisiä rahoituslaitoksia, jotta ne voivat auttaa tehokkaasti selviytymään nykyisestä kriisistä ja ehkäistä tulevia kriisejä. Valtioiden ja hallitusten päämiehet lupasivat lisäksi vahvistaa vaurautta edistämällä maailmankauppaa ja investointeja ja torjumalla protektionismia sekä valmistaa taloutta kattavaan, ympäristöä säästävään ja kestävään kasvuun ja elvytykseen.

EU:lla oli erittäin tärkeä rooli ehdotustensa ja asenteidensa ansiosta. Monilla – ehkä jopa useimmilla – aloilla EU ja G20-ryhmän eurooppalaiset jäsenet olivat valmistelutyöryhmissä tehdyn työn ensisijaisia toimijoita tai ainakin niiden joukossa sekä vaikuttivat merkittävästi saavutetun yksimielisyyden laajuuteen ja hyväksyttyjen ehdotusten lopulliseen muotoon. Tällaisia aloja olivat rahoitusmarkkinoiden sääntely ja valvonta, rahoitusjärjestelmän täysimääräinen avoimuus, protektionismin estäminen, painostaminen Dohan kehitysohjelman päätökseen saattamiseen sekä talouden elvytystä koskeva lähestymistapa, jossa korostettiin tarvetta siistiä rahoitusala poistamalla arvonsa menettäneet varat ja luomalla perusta kestävälle maailmantaloudelle. EU:n jäsenvaltiot lupasivat myös antaa IMF:lle rahoitustukea, mikä lisäsi muiden valtioiden halukkuutta tehdä samanlaisia sitoumuksia, mutta ennen kaikkea vaikutti merkittävästi – ellei jopa ratkaisevasti – päätökseen vakauttaa kansantaloudet, jotka eivät selviä omin avuin. Tätä ei ole tarkoitus toteuttaa tilapäisillä ratkaisuilla ja kahdenvälisillä avustustoimilla vaan käyttämällä järjestelmällisesti tätä tarkoitusta varten olemassa olevia kansainvälisiä elimiä. Näin voimme tukea tällaisia elimiä taloudellisesti sekä palauttaa niiden kunnioituksen ja arvovallan.

Haluan näin ollen tarkastella pitemmällä ajanjaksolla, mitä Lontoossa järjestetty G20-huippukokous voi merkitä maailmantalouden ja etenkin EU:n kannalta.

Aloitan vuodesta 1933. Kesäkuussa 1933 kaikkiaan 66 valtion edustajat kokoontuivat Lontooseen laatimaan yhteisen suunnitelman maailmantalouden elvyttämiseksi keskellä suurta talouskriisiä. Lontoon raha- ja talouskonferenssin, jonka tavoitteena oli maailmankaupan elvyttäminen, hintojen vakauttaminen ja kultakannan palauttaminen rahajärjestelmän perustaksi, järjesti Kansainliitto, ja se kokoontui nykyisen kaltaisessa taloudellisessa tilanteessa. Kuukauden kuluessa konferenssi kuitenkin päättyi epäonnistumiseen, mikä johti luottamuksen menettämiseen, talouden aiempaa pahempaan romahtamiseen ja valuuttojen devalvoitiin, jolla valtiot pyrkivät vahvistamaan kansantalouksiaan muiden kustannuksella. Euroopan valtiot sulkeutuivat itseensä, ja Yhdysvaltojen talous eristäytyi moneksi vuodeksi. Taantuman muuttuminen syväksi lamaksi lisäsi työttömyyttä ja yhteiskunnallisia jännitteitä, joiden poliittiset seuraukset johtivat toiseen maailmansotaan. Vuoden 2009 Lontoon huippukokousta edeltäneinä viikkoina oli vaikea olla ajattelematta yhtäläisyyksiä vuonna 1933 pidetyn Lontoon kokouksen kanssa. Maailma näyttää ainakin toistaiseksi onneksi ottaneen opikseen aiemmista kokemuksista.

Kuukausia kestäneiden turhien toiveiden ja odotusten, markkinoihin kohdistuneen heikon luottamuksen ja pahenevan taantuman jälkeen G20-huippukokouksen oli melkeinpä pakko onnistua poliittisesti. Tehtävä oli painajaismaisen vaikea, koska eri ryhmillä ja valtioilla oli hyvin erilaisia odotuksia, eivätkä kaikki odotukset olleet täysin realistisia. Hyvät parlamentin jäsenet, vielä on liian aikaista sanoa, oliko G20-kokous onnistunut. Kokouksen jälkeisten viikkojen perusteella voidaan kuitenkin suhtautua varovaisen optimistisesti siihen, että kokous todellakin oli käännekohta tässä maailmanlaajuisessa taantumassa ja että siitä voi tulla myös merkittävä historiallinen tapahtuma maailmanlaajuisessa taloudellisessa yhteistyössä. Se voi jopa osoittautua ajan mittaan kestäväksi ja saada samanlaisen historiallisen merkityksen kuin vuonna 1944 pidetty Bretton Woods -konferenssi, jossa maailmanlaajuisen taloudellisen yhteistyön puitteet määritettiin neljännesvuosisadaksi ja jolla on vaikutusta vielä 60 vuoden kuluttuakin.

G20-huippukokouksessa esitettyjen ajatusten historiallinen merkitys selviää kuitenkin vasta, kun kaikki kokouksessa tehdyt lupaukset on täytetty, jos niitä ylipäätään koskaan tosiasiassa täytetään. Tästä välttämättömästä varovaisuudesta huolimatta on neljä seikkaa, joiden perusteella Lontoon G20-kokousta voidaan pitää menestyksekkäänä alkuna talouden elpymiselle sekä uudelle, aiempaa kestävämmälle maailmantaloudelle ja sitä koskevalle päätöksenteolle.

Ensimmäinen seikka on, että G20-kokouksessa todellakin lujitettiin luottamusta talouteen ja markkinoihin. Luottamus ei ole toistaiseksi lisääntynyt merkittävästi, mutta sen täydellinen palautuminen vie tietenkin aikaa. Luottamuksen lujittamisen kannalta tärkeintä oli se, miten G20-kokouksen osanottajat käyttäytyivät. He pysyivät täydellisessä maailmanlaajuisessa romahdustilanteessa yksimielisinä ja saavuttivat laajan konsensuksen.

Tällaisena epävarmana aikana oli lisäksi äärimmäisen tärkeää, että G20-kokouksen osanottajat vahvistivat joitakin seuraavia talouden perusparadigmoja. Työpaikkojen sekä työtä pelkäämättömien ihmisten tarpeiden ja etujen on oltava maailmanlaajuisen elvytyssuunnitelmamme ytimessä, ja tämä pätee koko maailmassa – ei ainoastaan rikkaissa vaan myös köyhissä valtioissa. Maailmanlaajuisen elvytyssuunnitelmamme ytimessä on oltava paitsi nykyihmisten myös tulevien sukupolvien tarpeet ja edut. Elpyminen ei saa tapahtua lastemme ja lastenlastemme kustannuksella. Ainoa luotettava perusta kestävälle globalisaatiolle ja lisääntyvälle vauraudelle on avoin maailmantalous, joka perustuu markkinaperiaatteisiin, tehokkaaseen sääntelyyn ja vahvoihin maailmanlaajuisiin toimielimiin.

Toiseksi G20-huippukokouksessa viestitettiin erittäin voimakkaasti, että maailmassa ollaan palaamassa monenväliseen menettelyyn talousalan päätöksenteossa, joka koskee maailmanlaajuisesti vaikuttavia asioita. Tämä viesti oli selvästi voimakkain 60 vuoteen. Huippukokouksen päätelmissä valtioiden ja hallitusten päämiehet vakuuttivat jälleen, että vauraus on jakamatonta ja että talouskasvun on jakauduttava valtioiden kesken, jotta se voi jatkua. Jos nykyisestä maailmanlaajuisesta kriisistä voidaan oppia jotain, opetus on se, että talouden alalla kaikilla on sama kohtalo. Kaikki – sekä suuret että pienet ja sekä avoimet että suljetut valtiot – ovat samassa veneessä. Kansantalouksiemme välisistä yhteyksistä on ollut etenkin viimeisten 10–15 vuoden aikana se suuri hyöty, ettei suuria konflikteja ole esiintynyt pitkään aikaan, että taloudellinen vauraus on ollut ennennäkemätöntä ja että maailmantalouden kasvu on ollut koko ihmiskunnan historian nopeinta. Näiden yhteyksien ansiosta myös sadatmiljoonat ihmiset ovat voineet paeta äärimmäisestä köyhyydestä. Yhteydet ovat laajentaneet tuottajiemme käytettävissä olevia markkinoita sekä mahdollistaneet alhaisen inflaation ja vähäisen työttömyyden. Emme saa luopua näistä eduista mistään hinnasta. Toimintatapojamme on siksi ehdottomasti koordinoitava sekä hyvinä että huonoina aikoina, ja G20-huippukokous vahvisti tämän tosiasian.

Kolmanneksi valtioiden ja hallitusten päämiehet pääsivät yksimielisyyteen asioista, joissa yksimielisyyden saavuttaminen tuntui vielä vuosi tai jopa yhdeksän kuukautta sitten lähes mahdottomalta. Lontoossa annettuja sitoumuksia oli valmisteltu kolme kuukautta kestäneissä työryhmätason intensiivisissä keskusteluissa, ja ne olivat todellinen läpimurto. Jos ne täytetään ja toteutetaan käytännössä, ne tarjoavat varmasti hyvän perustan ehkäisemistoimille, joiden ansiosta voimme tulevina vuosikymmeninä välttää yhtä tuhoisat kriisit.

Neljänneksi huippukokouksessa muutettiin maailmanlaajuisen taloudellisen yhteistyön periaatteita, minkä vuoksi toimivaltuudet jaetaan uudelleen. Suurimpien uusien kehittyvien talouksien asema maailmantaloudessa tunnustettiin täysimääräisesti. Teollisuusvaltiot ja voimakkaasti kehittyvät taloudet totesivat lisäksi yhdessä, että kaikkien köyhien valtioiden ja haavoittuvimpien sosiaalisten ryhmien vakaus ja vauraus ovat kaikkien eduksi. Tämä on ratkaisevan tärkeä muutos. Se tarkoittaa, ettei Euroopan tarvitse taistella uudenlaisen näkemyksen ja kehittyneiden toimintatapojen kanssa säilyttääkseen asemansa maailmanlaajuisessa taloutta koskevassa päätöksenteossa. EU:n talouden suuruus ja EU:n historia eivät ole riittäviä takeita siitä, että Euroopalla on tulevaisuudessa tärkeä strateginen asema maailmanlaajuisessa taloutta koskevassa päätöksenteossa.

EU:n näkökulmasta Lontoon huippukokouksen tulokset olivat kuitenkin epäilemättä myönteisiä. Huippukokouksessa kannatettiin kaikkia painopisteitä, jotka EU:n jäsenvaltioiden johtajat olivat hyväksyneet 19–20. maaliskuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Lontoon G20-kokouksessa vastustettiin protektionismia, sitouduttiin vastuulliseen ja kestävään talouspolitiikkaan, kannatettiin monenvälistä toimintatapaa sekä tuettiin kaikkia painopisteitä, jotka koskivat EU:n jäsenvaltioiden oleellisena pitämää rahoitusalan sääntelyä. Kuten jo totesin, EU:n jäsenet olivat useista asioista käytyjen G20-neuvottelujen ensisijaisia toimijoita tai ainakin niiden joukossa. Jotkin kysymykset jäivät kuitenkin vielä ratkaisematta.

Ensinnäkin rahoitusalan sääntelyssä ja valvonnassa on viime kuukausina tapahtuneesta valtavasta edistyksestä huolimatta joitakin vielä ratkaisematta olevia asioita, joiden käsittelyä jatketaan. EU:lla on tietenkin selkeä toimintasuunnitelma ja aikataulu kahdeksi seuraavaksi kuukaudeksi, ja tehtävät on jaettu selkeästi Euroopan komission, Euroopan keskuspankin, Euroopan talouskomission, Ecofin-neuvoston ja kesäkuun Eurooppa-neuvoston välillä. Ohjelmaan sisältyy muun muassa kiireinen tehtävä toteuttaa tehokkaita tilinpäätösstandardia koskevia toimia. Tällaisten standardien ansiosta eurooppalaisilla pankeilla olisi vastaavat kilpailuedellytykset kuin yhdysvaltalaisilla pankeilla.

Toiseksi G20-maiden johtajat vahvistivat Lontoossa aiemmin Washingtonin kokouksessa antamansa lupauksen olla luomatta maailmankaupalle uusia esteitä. G20-huippukokouksessa vahvistettiin myös lupaus saattaa Dohan kehitysohjelma päätökseen "kunnianhimoisin ja tasapainoisin tuloksin". Tämä lupaus oli kuitenkin annettu jo viime vuoden marraskuussa pidetyssä G20-huippukokouksessa, jossa valtioiden ja hallitusten päämiehet lupasivat sopia Dohan kehitysohjelmasta vuoden 2008 loppuun mennessä. Näin ollen jää nähtäväksi, miten tosissaan lupaus annettiin tällä kertaa. G20-maiden johtajat antoivat Lontoossa kuitenkin tuoreen julkilausuman, jonka mukaan he kiinnittävät tästä lähtien itse huomiota Dohan kehitysohjelmaan, ja vakuuttivat, että se saa vastedes poliittista huomiota kaikissa asian kannalta merkityksellisissä kansainvälisissä kokouksissa. EU:n on pyrittävä ensisijaisesti painostamaan näiden sopimusten tekemiseen.

Kolmanneksi G20-huippukokouksen osanottajat lupasivat tarjota 1,1 triljoonaa Yhdysvaltain dollaria IMF:n ja monenvälisten kehityspankkien kautta, jotta maailmantalouteen voidaan palauttaa luottovirrat, talouskasvu ja työllisyys. Nyt on vielä täsmennettävä tämän sitoumuksen yksityiskohtia ja sovittava niistä. Sitoumuksessa on lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaiheet, ja lyhyen aikavälin vaiheessa EU:n jäsenvaltiot myöntävät IMF:lle lupaamansa 75 miljardia euroa, joiden avulla on tarkoitus palauttaa tällaisen avun akuutissa tarpeessa olevien valtioiden maksuvakaus. Sitoumuksen yksityiskohtia on vielä viimeisteltävä, ja maidemme valtiovarainministerien on käsiteltävä sitoumuksen muotoa ja mekanismeja.

Keskipitkän ja pitkän aikavälin lupauksista vahvistaa monenvälisiä toimielimiä totean, että IMF:lle on luvattu tarjota ennenkuulumattoman suuri monenvälinen laina, joka on 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Tämän lisäksi Lontoon huippukokouksessa luvattiin, että G20-maat tukevat uusien erityisten luotonnosto-oikeuksien myöntämistä, toisin sanoen sitä, että käyttöön tarjotaan IMF:n omia varoja, joita IMF:n jäsenvaltiot voivat käyttää keskinäisiin maksuihin. Sitoumuksessa on kyse 250 miljardin suuruisista erityisistä luotonnosto-oikeuksista. Erityisten luotonnosto-oikeuksien myöntäminen edellyttää monenvälisen luoton tapaan melko monimutkaisia teknisiä järjestelyjä, myös IMF:n virallisten elinten antamaa hyväksyntää, osanottajamaiden kanssa käytäviä neuvotteluja ja sopimusten ratifiointia jäsenvaltioiden kansallisissa parlamenteissa. Kaikkeen tähän voi kulua useita vuosia, joten meidän on pysyttävä odotuksissamme päättäväisinä mutta realistisina.

Edellä mainittuihin sitoumuksiin sisältyi myös sopimus, jonka mukaan G20-maat pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin varmistamaan, että huhtikuussa 2008 sovitut IMF:n päätöksentekorakenteiden uudistukset toteutetaan ripeästi. Ne ovat viivästyneet kansallisten parlamenttien hitaiden ratifiointiprosessien vuoksi. G20-maat pyysivät IMF:ää nopeuttamaan myös seuraavaksi toteutettavia uudistustoimia, jotka koskevat jäsenten osuuksia ja äänestysoikeuksia, jotta ne saadaan toteutettua tammikuuhun 2011 mennessä. EU:n jäsenvaltioiden on kiinnitettävä riittävästi huomiota tähän tulevaan uudistukseen, koska se voi estää monien – sekä suurten että pienten – EU:n jäsenvaltioiden kansallisten edustajien suoran ja epäsuoran osallistumisen IMF:n päätöksentekoon ja suoran pääsyn tietoihin. Lisäksi toteutetaan uudistus, jonka tavoitteena on vahvistaa IMF:n asemaa maailmanlaajuisessa talousalan päätöksenteossa. Monet EU:n jäsenvaltiot eivät ole toistaiseksi kiinnittäneet tähän asiaan juurikaan huomiota, mutta niiden on seurattava sitä tarkasti tulevina kuukausina.

Neljänneksi on vielä yksi asia, joka edellyttää perusteellista ja huolellista keskustelua ja tarvitsee ratkaisun. Tämä asia on maailmanlaajuinen epätasa-arvoisuus ja koko maailman valuuttajärjestelmän tulevaisuus. Ne jätettiin tarkoituksellisesti pois Lontoon huippukokouksen asialistalta, joten ne pysyvät tulevaisuudessa käsiteltävien asioiden luettelossa. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että vuonna 1933 pidetyn Lontoon huippukokouksen kompastuskivenä oli nimenomaan kyvyttömyys sopia maailmanlaajuisesta valuuttajärjestelmästä. Se ei ole nyt yhtään helpompaa kuin silloin. EU:n on kiinnitettävä riittävästi huomiota tähän asiaan, koska sen ratkaisemisella on edelleen tärkeä merkitys talouden kestävässä elpymisessä ja tuhoisien maailmanlaajuisten kriisien ehkäisemisessä.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan lopuksi kiittää G20-maiden puheenjohtajamaata Yhdistynyttä kuningaskuntaa huippukokouksen järjestämisestä sekä ennen kaikkea koko työryhmätason keskustelu- ja neuvotteluprosessin järjestämisestä huippukokousta edeltäneinä viikkoina ja kuukausina. Järjestäjät tekivät erinomaista työtä ja ansaitsevat kiitoksemme, koska he vaikuttivat merkittävästi saavutettuun edistykseen ja lopullisen konsensuksen laajuuteen.

On toivoa, että Lontoon G20-huippukokous aloittaa uuden, menestyksekkään aikakauden maailmanlaajuisessa taloudellisessa yhteistyössä. Uskon vakaasti, että siihen on hyvä mahdollisuus. G20-huippukokouksen päätelmät tarjoavat erinomaisen lähtökohdan maailmanlaajuisen talouskriisin mahdollisimman nopealle päättämiselle. Lisäksi on tarjoutunut mahdollisuus muuttaa yhteen nivoutuneen maailmantalouden muotoa, jotta voimme entistä paremmin valmistautua pitkäaikaiseen kestävään tuotantoon ja koordinoida talousalan päätöksentekoa. Paljon asioita on kuitenkin vielä kesken, ja monet lupaukset ovat täyttämättä. Tulevat kuukaudet ja vuodet osoittavat, missä määrin Lontoon huippukokous ansaitsee paikkansa historian kirjoissa. G20-huippukokous joka tapauksessa muutti strategisia asemia maailmantaloudessa. On tärkeää, että EU:lla on tämän uuden aikakauden alkaessa selkeä ja realistinen näkemys sekä sellaiset toimintatavat, joilla varmistetaan, että Eurooppa säilyttää entisen strategisen asemansa, jonka sen 500 miljoonaa kansalaista ansaitsee.

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, tiedän hyvin, ettei neuvostolle mahda mitään, mutta olemme huomattavan paljon myöhässä aikataulusta.

Esityslistamme on täynnä tärkeitä keskusteluja. Neuvostolle on varattu viisi minuuttia, mutta se puhuu 20 minuuttia. Tämä osoittaa mielestäni epäkunnioitusta parlamentin jäseniä kohtaan.

  Puhemies. – (FR) Hyvä jäsen Berès, tunnette työjärjestyksemme yhtä hyvin kuin minäkin. Voin käyttää puheenjohtajan valtaani kaikkiin parlamentin jäseniin, mutta komissiota ja neuvostoa voin ainoastaan pyytää puhumaan lyhyesti, kuten te äsken esimerkillisesti teitte.

Arvoisa komission jäsen, teillä ei ole aikarajoitusta, mutta pyydän ottamaan huomioon, että edessäni olevan asiakirjan mukaan hyväksyttävä puheaika on viisi minuuttia.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, Lontoon G20-huippukokouksessa saavutettiin merkittäviä tuloksia. Ne viestittävät selkeästi koko maailman halukkuudesta tehdä yhteistyötä, jotta maailmantalous saadaan pois nykyisestä kriisistä, jotta talous voi taas kasvaa ja jotta syntyy työpaikkoja.

G20-kokouksessa keskityttiin kolmeen laajaan toimintalinjaan. Olen tänään kollegani Joaquín Almunian sijaisena, koska hän on parhaillaan käsittelemässä näitä toimintalinjoja tänään Washingtonissa pidettävässä suuressa IMF:n kokouksessa eikä voinut siksi osallistua tähän istuntojaksoon.

Esitän teille komission lyhyen arvioinnin kokouksen tuloksista ja senjälkeisistä toimista, jotka koskevat näitä kolmea toimintalinjaa.

Ensinnäkin on selvää, että johtajat lupasivat tehdä kaiken tarvittavan kasvun palauttamiseksi, ja tällä hetkellä ensisijaisena tavoitteena on palauttaa luottovirtojen kanavat. Tässä yhteydessä on käsiteltävä arvonsa menettäneitä, niin sanottuja myrkyllisiä varoja ja tuettava näin G20-maiden valtiovarainministerien maaliskuussa hyväksymiä periaatteita, mikä on täysin Euroopan unionin omaksuman lähestymistavan mukaista.

Ilmoitetut talouden elvytystoimet päätettiin lisäksi toteuttaa viipymättä, ja EU:n koordinoidut finanssipoliittiset elvytystoimet, joihin käytetään yli 3 prosenttia – ehkä lähemmäs 4 prosenttia – BKT:stä, ovat oleellisia Euroopalle itselleen ja edistävät merkittävästi G20-maiden kriisin vuoksi toteuttamia makrotaloutta koskevia lyhytaikaisia toimia.

G20-kokouksen tuloksilla varmistetaan todennäköisesti, että tietenkin välttämätön lyhyellä aikavälillä tapahtuva julkisen talouden kasvu ja julkisen talouden pitkäaikainen kestävyys, joka edellyttää kasvun oikea-aikaista järjestelmällistä pysäyttämistä, ovat asianmukaisessa tasapainossa. Tässäkin asiassa Lontoossa omaksuttua tasapainoista näkemystä edisti eurooppalaisten yksimielisyys siitä, että julkisen talouden kestävyyttä on suojeltava keskipitkällä aikavälillä.

Kaikissa maailmanlaajuisissa taantumissa uhkana on kauppapoliittinen protektionismi. Tästä syystä oli tärkeää, että G20-kokouksessa luvattiin pitää kaupankäynti ja investoinnit avoimina sekä välttää kaikenlaista protektionismia.

Toinen toimintalinja on kunnianhimoinen suunnitelma muokata maailmanlaajuista rahoitusalan sääntelyä. Tässä yhteydessä sovittiin, että sääntöjä on vastedes sovellettava kaikkiin pankkeihin, kaikkialla ja kaikkina aikoina. G20-kokouksessa edistettiin merkittävästi maailmanlaajuista sääntelyn lähentämistä, jota Eurooppa on jo kauan vaatinut.

Onnistuimme saavuttamaan seuraavat tavoitteet. Kokouksessa parannettiin pankkien pääomaa ja likviditeettipuskureita koskevia vaatimuksia sekä vipuvoiman kasvua rajoittavia toimia, säänneltiin hedge-rahastoja ja yksityisiä pääomayhteenliittymiä, sovittiin luottojohdannaismarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan parantamisesta, parannettiin luottoluokituslaitosten sääntelyä, perustettiin kaikkien suurten kansainvälisten pankkien maailmanlaajuisia valvontakollegioita sekä hyväksyttiin rahoitusmarkkinoiden vakautta seuraavan elimen uudet periaatteet, jotka koskevat rahoituslaitosten johtajien palkkioita ja bonuksia. Lisäksi sovittiin yhteistyön piiriin kuulumattomia ulkomaisia veroparatiiseja koskevista päättäväisistä toimista. Tulevaisuudessa veronkiertäjille ei siis pitäisi olla piilopaikkaa missään päin maailmaa. Kannatamme erityisesti pankkisalaisuuden poistamista.

Suhtaudumme myönteisesti myös siihen, että useat valtiot ilmoittivat taannoin pyrkivänsä noudattamaan OECD:n standardeja, jotka koskevat tietojen vaihtoa verotusta varten. Rahoitusalan sääntelyssä edistyttiin nyt kaiken kaikkiaan enemmän kuin koko viime vuosikymmenenä.

Kolmanneksi kokouksessa päätettiin uudistaa kansainvälisiä rahoituslaitoksia, jotta maailmantaloudella on vahvat elimet ja jotta nousevan talouden mailla ja kehitysmailla on riittävä edustus. IMF:n varoja päätettiin lisätä oleellisesti, ja EU ja sen jäsenvaltiot ovat ohjanneet prosessia sekä näyttäneet esimerkkiä tässä asiassa. Jotkin valtiot ovat seuranneet EU:n ja Japanin esimerkkiä ja luvanneet myöntää varoja IMF:lle, mutta lisää sitoumuksia tarvitaan erityisesti Yhdysvalloilta ja Kiinalta.

Seuraavaksi on oleellista, että G20-kokouksessa tehdyt päätökset pannaan ripeästi täytäntöön. Meidän on myös muistettava parantaa maailmantalouden tasapainoa ja välttää vanhoja virheitä. Maailmantalouden kestävän kasvun palauttaminen voi edellyttää maailmanlaajuisen kasvumallin perusteellista muuttamista – viittaan Yhdysvaltojen talousarvion valtavaan alijäämään ja Kiinan kauppataseen suureen ylijäämään.

Johtajat sopivat tapaavansa uudelleen vuoden loppuun mennessä, luultavasti syyskuussa. Tarvitsemme tehokasta koordinointia, jotta Eurooppa voi vastedeskin ohjata G20-prosessia, minkä pitäisi olla jatkuvasti tavoitteenamme.

Lopuksi totean, että nykyisen kriisin torjuminen edellyttää tehokkaita ja koordinoituja finanssipoliittisia elvytystoimia sekä rahoitusalan sääntelyn ja kansainvälisten elinten uudistamista.

On syytä pitää mielessä, että tämä kriisi johtui rahoitusmarkkinoiden ylilyönneistä ja ahneudesta etenkin Wall Streetillä. Euroopan kannalta kyse on palaamisesta eurooppalaisen mallin perusarvoihin, mikä edellyttää toimintatapaa, jossa yhdistetään yrittäjyyttä koskevat aloitteet, tuloksekas työskentely ja yhteisvastuullisuuden edistäminen. Toisin sanoen yhteisenä haasteenamme on nyt suojella Euroopan sosiaalista markkinataloutta finanssikapitalismin järjestelmävirheiltä.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Nečas, arvoisa komission jäsen Rehn, hyvät kollegat, kärsimme nyt ensimmäisestä koko maailman laajuisesta taantumasta. Tilanne edellyttää koordinoitua kansainvälistä toimintaa. Se on ainoa keino päästä pois taantumasta.

G20-huippukokouksessa tehty sopimus auttaa meitä löytämään tien kasvuun ja työllisyyteen. Lontoossa maailman johtajat kolminkertaistivat IMF:ään osoitettavat varat, myönsivät lisäluottoja kehityspankeille ja vakuuttivat tukevansa vapaata kansainvälistä kauppaa. Tässä ohjelmassa, jonka tavoitteena on palauttaa luotot, kasvu ja työllisyys, meillä olisi oltava riittävästi aikaa vakauttaa markkinat ja ennen kaikkea palauttaa luottamus maailmantalouteen.

Meidän on kuitenkin oltava varuillamme, emmekä saa sortua helppoihin ratkaisuihin. Protektionismin haamu on ehdottomasti poistettava. Jos suljemme rajamme kaupalta ja vaihdolta, toistamme vain edeltäjiemme vuoden 1929 kriisin aikana tekemät virheet.

Kauppaa on nimenomaan lisättävä eikä vähennettävä – sen lisäämistä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Jos onnistumme tällöin luomaan tärkeimmän kauppakumppanimme Yhdysvaltojen kanssa todellisen transatlanttisen talouden, jossa ei ole esteitä, olemme jo lisänneet kasvua 3,5 prosenttia. Tämän asian parissa on työskenneltävä.

Kasvua on edistettävä, jotta voidaan suojella olemassa olevia työpaikkoja ja ennen kaikkea luoda uusia. Vasemmistolaiset kollegani vaativat sosiaalimenojen ja sosiaaliturvan lisäämistä. He haluavat muka suojella työpaikkoja sulkemalla kansantaloudet. Avoin talous, jossa jokainen voi tuoda esiin kykynsä, on innovatiivinen ja kestävä. Tarvitsemme sosiaalisen markkinatalouden.

Meidän on otettava viime kuukausina tehdyistä virheistä opiksemme. Rahoitusalan suurimpia ongelmia oli alan sääntelyn ja valvonnan puute. Emme kuitenkaan onnistu palauttamaan kansalaisten luottamusta talouteen, ennen kuin olemme palauttaneet luottamuksen rahoitusjärjestelmäämme.

Sääntely ja valvonta on siksi ulotettava kaikkiin rahoituslaitoksiin ja kaikkiin välineisiin, myös hedge-rahastoihin. Meidän on torjuttava veroparatiiseja, poistettava pankkisalaisuus ja lisättävä luottoluokituslaitosten valvontaa.

Avoimuus on ainoa puolustuskeinomme globalisoituneessa taloudessa, jossa markkinat eivät koskaan nuku. Sijoittajien on tiedettävä, että samoja standardeja sovelletaan koko maailmassa.

Meillä on lisäksi velvoitteemme kehitysmaita kohtaan. Nykyinen kriisi ei todellakaan saa romuttaa kaikkea sitä työtä, jota olemme vuosien ajan tehneet tämän asian parissa. Meidän on siksi jatkettava painostusta, jotta WTO sopeutuu nopeasti 2000-lukuun ja uusiin sääntöihin.

Maailman köyhimmät valtiot tarvitsevat apua, jotta niistä voi tulla tosiasiallisia toimijoita maailmantaloudessa. Tällä tavoin maailmantalous voi kasvaa 150 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Kehitysmaat saavat suurimman osan näistä varoista.

Kannatamme siksi G20-ryhmän lupausta myöntää 850 miljardia lisää varoja nousevan talouden maiden ja kehitysmaiden kasvun tukemiseen.

Hyvät kollegat, talous- ja rahoituskriisistä selviydytään ainoastaan muutosten avulla. Meidän on muutettava kansainvälistä hallintotapaa ja tiukennettava suhtautumistamme sääntöjen rikkojiin.

  Poul Nyrup Rasmussen, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, oleellinen kysymys on tietenkin se, mitä nyt tehdään. Mitä Euroopan on tehtävä, kun G20-maat kokoontuvat taas tämän vuoden syyskuussa?

Käytössäni on IMF:n tuorein ennuste. Minun on valitettavasti ilmoitettava komission jäsenelle Rehnille, että tämän ennusteen mukaan euroalueen talouskasvu pienenee tänä vuonna kaikista toimistamme huolimatta 4,2 prosenttia – ja Saksassa 5,6 prosenttia. Olemme ottaneet tämän huomioon makrotaloudellisissa laskelmissamme, ja hyvät kollegat, tämä tarkoittaa, että keväällä 2010 Euroopan unionissa on 27 miljoonaa työtöntä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Euroopan unionissa on kahden vuoden kuluttua 10 miljoonaa työpaikkaa vähemmän.

Meidän on nyt toteutettava ripeitä, koordinoituja ja tehokkaita toimia, kuten Olli Rehn totesi. Lontoossa pidetyssä G20-kokouksessa todettiin, että jos lisätoimia tarvitaan, niitä myös toteutetaan. En voi muuta kuin toistaa, että työttömiä on pian 27 miljoonaa. Tarvitseeko lisätoimien tarve enää muita perusteluja?

Ehdotan, että ennen syyskuussa pidettävää G20-kokousta toteutetaan neljä seuraavaa asiaa. Ensinnäkin on laadittava uusi, koordinoitu toimintasuunnitelma joukkotyöttömyyden vähentämiseksi. Toiseksi on noudatettava kahta de Larosièren ryhmän ehdotusta – perustettava valvontalautakunta ja lisättävä yritysten yhteiskuntavastuun alalla toimivien organisaatioiden toimivaltaa. Kolmanneksi on otettava käyttöön tehokas rahoitusalan sääntely, jota sovelletaan myös hedge-rahastoihin ja pääomarahastoihin. Neljänneksi Eurooppaa on valmistettava edistämään uutta maailmanlaajuista sopimusta, myös niiden kehitysmaiden osalta, jotka ovat eniten kärsineet nykyisestä talouskriisistä.

Arvoisa komission jäsen, älkää enää todetko elvyttäneenne taloutta 4 prosentilla BKT:stä automaattiset vakauttajat mukaan luettuina. Ensi kerralla luku on 5 prosenttia, kun työttömiä on 27 miljoonaa. Olkaamme reiluja ja luokaamme työpaikkoja. Onnistumme siinä yhdessä.

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Minäkin pidän Lontoossa tehtyä sopimusta myönteisenä, mutta haluan samalla korostaa, että maailmantalous tarvitsee maailmanlaajuista hallintotapaa. Euroopan unioni voi ottaa siinä johtavan aseman kahdesta syystä. Se pystyi sekä sodan että neuvostoblokin romahtamisen jälkeen järjestämään taloutensa nopeasti uudelleen. Meillä on paljon kokemusta tällaisten mutkikkaiden prosessien johtamisesta.

Niiden on perustuttava rakenteellisiin uudistuksiin. Uusille aloitteille on oltava tilaa. Meillä ei ole aloitekykyä eikä liikkumavaraa, ellemme kiinnitä huomiota teknisiin yksityiskohtiin ja sääntelyn parantamiseen, joka on selvästikin välttämätöntä. Liikkuvuus ja uudet työpaikat edellyttävät rakenteellista muutosta. Mitä rakennemuutoksia Euroopan unioni voi tarjota maailmalle?

Meidän on ennen kaikkea nykyaikaistettava hallintotapaa, uudistettava Euroopan unionin rahoitusmarkkinoita ja tukeuduttava EU:n yhteismarkkinoiden vahvuuteen, emmekä saa sulkeutua omiin pieniin kansallisiin nurkkiimme. Jos voimme tehdä yhteistyötä EU:n yhteismarkkinoilla, näytämme muulle maailmalle loistavan esimerkin siitä, ettei protektionismia tarvita ja että vakautta ja talouden elpymistä voidaan edistää nimenomaan avoimuudella, yhteistyöllä, pääoman liikkuvuudella ja makrotaloutta tasapainottavilla tekijöillä yhteisten sopimusten pohjalta. Euroopalla on arvokasta kokemusta tästä alasta.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksemme toimi näin. Kiinnitämme ehkä liikaa huomiota hedge-rahastoihin ja liian vähän huomiota ihmisten elämään.

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, G20-kokousta koskevassa päätöslauselmaesityksessämme todetaan ensinnäkin, että useat Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat saaneet Kansainvälisestä valuuttarahastosta tukea maksutaseongelmien ratkaisemiseen, ja toiseksi, että euroalueen eri valtiot ovat nimenomaan euron ansiosta pystyneet välttämään valuuttakurssipaineet tässä tilanteessa. Euroopan unionin uudet jäsenvaltiot eivät valitettavasti voi pienentää valuuttariskipaineita, koska ne eivät voi liittyä euroalueeseen. Samaan aikaan talous on ylikuumentunut useissa EU:n uusissa jäsenvaltioissa, mikä johtuu suoraan siitä, että monet eurooppalaiset pankit ovat tarjonneet erittäin suuria rahamääriä saadakseen jalansijaa näiden valtioiden markkinoilla. Koko valuuttariski on jätetty nyt lainanottajien harteille. EU:n uudet jäsenvaltiot ovat liittyneet valuuttakurssimekanismiin ja pitävät valuuttakurssinsa kiinteänä, minkä ansiosta suuri osa lainoista voidaan maksaa takaisin eurooppalaisille pankeille. Pyydänkin tässä tilanteessa harkitsemaan, pitäisikö etenkin näitä valtioita auttaa myös nopeuttamaan euron käyttöönottoa. Tämä on erityisen tärkeää, koska yhteisvastuulla on äärimmäisen suuri merkitys vaikeina aikoina. Tosiasiassa olemme kaikki samassa veneessä – etenkin nyt, kun myöskään jo euroalueeseen liittyneet valtiot eivät rehellisesti sanoen täytä Maastrichtin kriteereitä talousarvion alijäämien ollessa yli 10 prosenttia. Koska olemme samassa veneessä, meidän on myös ajateltava samalla tavalla! Kiitos.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, G20-kokous oli täysin hukkaan heitetty tilaisuus torjua ympäristökriisiä ja talouskriisiä samalla kertaa – toisin sanoen ottaa käyttöön niin kutsuttu uusi vihreä sopimus. Kokouksessa olisi pitänyt sijoittaa voimakkaasti esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen – ei pelkästään siksi, että ilmastonmuutoksen haasteita on käsiteltävä kiireesti, vaan myös siksi, että vihreisiin teknologioihin sijoittaminen on parhaita keinoja saada ihmiset takaisin töihin.

Vihreän energian avulla voidaan esimerkiksi luoda huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin investoimalla tavanomaiseen toimintaan, mutta G20-maiden hyväksymä toimenpidepaketti tosiasiassa lukitsee maailman paljon hiilidioksidia tuottavaan talouteen juuri silloin, kun olisi siirryttävä aivan erilaiseen vähän hiilidioksidia tuottavaan, kestävään talouteen. IMF:lle ja Maailmanpankille löytyi miljardeja euroja, mutta elintärkeään vihreään talouteen siirtymiseen ei ollut käytettävissä varoja. Siitä esitettiin pelkkiä epämääräisiä toiveita – vain puheita puheiden perään.

Tiedonannossa käsitellään ilmastonmuutosta ja vähän hiilidioksidia tuottavaa taloutta ainoastaan kahdessa asiakirjan lopussa olevassa kohdassa, eikä mitään erityisiä sitoumuksia tehty. On murheellista, että juuri nyt, kun talousjärjestelmä ja maailmanlaajuinen toimintakehys ovat ajautuneet törmäyskurssille, menetettiin tämä tärkeä tilaisuus muuttaa suuntaa ja varmistaa, että torjumme molempia mainitsemiani kriisejä ja saamme ihmiset takaisin töihin.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, minulle herää kaksi kysymystä kuultuamme äsken arvioinnin G20-huippukokouksen tuloksista – menestystarina, käännekohta kriisissä, Euroopan unionin suurmenestys ja niin edelleen.

Ensimmäinen kysymys liittyy maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän nykytilanteen analysointiin. Eurooppahan on tiiviisti kytköksissä tähän järjestelmään, kuten on nähty. On selvää, että koska G20-maiden johtajat halusivat lähettää markkinoille ja tosiasiassa myös kansalaisille vakuuttavan viestin hinnalla millä hyvänsä, he joutuivat vähättelemään nykyistä tilannetta reilusti.

Oletetut mutta vielä pitkälti piilossa olevat pankkien tappiot arvioidaan tosiasiassa kuukausi kuukaudelta yhä suuremmiksi. Pahin ei ole jo takana vaan vasta edessä. Kolme kuukautta sitten puhuttiin 2 000 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruisista tappioista, ja tämä oli jo tähtitieteellinen luku. Nyt luku on IMF:n mukaan 4 000 miljardia dollaria.

Komissio on puolestaan juuri arvioinut, että jäsenvaltiot ovat käyttäneet pankkien pelastamiseen eri tavoin kaikkiaan 3 000 miljardia euroa, toisin sanoen neljänneksen BKT:stään. Tämä on hinta hullusta vimmasta saada rahaa voitolla ja voittoa rahalla.

Tämä julma todellisuus korostaa toisen kysymykseni tärkeyttä. Miten G20-ryhmä tosiasiallisesti edistyi Lontoossa sääntelyn alalla?

Kun Joseph Stiglitziltä, jonka Yhdistyneet Kansakunnat – kuten tiedätte – nimitti rahoituskriisiä käsittelevän riippumattoman asiantuntijaryhmän puheenjohtajaksi, kysyttiin: "Oletteko ekonomisti Simon Johnsonin kanssa samaa mieltä siitä, että G20-kokouksella on sääntelyn kannalta lähes olematon merkitys?" Joseph Stiglitz vastasi: "Kyllä olen."

Lontoon julkilausuman muste ei ollut vielä edes kuivunut, kun G20-ryhmän tärkein jäsenvaltio Yhdysvallat kehotti veroparatiiseihin mukavasti sijoittautuneita spekulatiivisia rahastoja ostamaan pilkkahintaan myrkylliset varat, jotka tukkivat yhdysvaltalaisten pankkien taseet. Kohotamme todellakin kapitalismin moraalisia periaatteita.

G20-kokouksessa ei totta puhuen tehty mitään vapaan globalisaation pysäyttämiseksi. Siellä ei käsitelty kansainvälisen valuuttajärjestelmän uudelleen järjestämistä, joka on keskeinen asia. Kokouksessa tuettiin IMF:ää kiinnittämättä huomiota sen muuttumiseen. Siellä vaiettiin nykyisen kriisin aiheuttamasta valtavasta yhteiskunnallisesta haasteesta. Homeopaattisia lääkkeitä määrättiin tapauksiin, joissa tarvitaan selvästikin suuria kirurgisia toimenpiteitä.

Euroopan on mielestäni mentävä huomattavasti G20-kokouksen päätöksiä pitemmälle. Talo palaa. Kuuletteko yhteiskunnistamme tulevat vihaiset huudot? Niissä ei vaadita rauhoittelevia puheita vaan tehokasta käytännön toimintaa – heti!

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, G20-huippukokouksen päätös torjua kriisiä syytämällä IMF:ään miljardeja dollareita on mielestäni epätarkoituksenmukainen ja vahingollinen. Tähän on kolme suoraa syytä. Ensinnäkin tämä sitoumus pakottaa velkojamaat joko turvautumaan omiin valuuttavarantoihinsa tai ottamaan velkaa.

Toiseksi myös valtiot, jotka ovat kärsineet jatkuvasti IMF:n epäpätevistä analyyseista, joutuvat osoittamaan varoja rahastoon. Tšekin tasavalta, jonka kansalaisia edustan, on esimerkki tällaisesta valtiosta. Kotimaatani koskevat IMF:n ennusteet ovat täysin epärealistisia, mutta sen kansalaiset maksavat rahastoon 1,4 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Kolmanneksi IMF lainaa rahaa valtioille huomattavasti löyhemmillä säännöillä kuin tähän asti eikä aseta lainojen ehdoksi, että lainanottajan taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi laaditaan realistisia toimia.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen vakaasti sitä mieltä, että tämä muuttaa kansainvälisiä luottomarkkinoita veronmaksajien kustannuksella.

  Othmar Karas (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, huippukokous oli poliittinen menestystarina, ja siellä lähetettiin tärkeä viesti siitä, että maailman valtiot tiivistävät rivejään ja että niillä on poliittista tahtoa etsiä ja toteuttaa yhdessä maailmanlaajuisia ratkaisuja kriiseihin ja haasteisiin. Haluan kuitenkin tehdä selväksi, ettei huippukokouksen aikaansaannoksia pidä liioitella. Huippukokouksissa annetaan ainoastaan aiejulistuksia. Niissä ei tehdä päätöksiä, ne eivät ole lainsäätäjiä, eikä niillä ole oikeusperustaa.

Euroopan unionille asetetaan useita vaatimuksia. Meidän on oltava niin kunnianhimoisia, että otamme edelläkävijän roolin maailmanlaajuisen rahoitus- ja talousjärjestelmän rakentamisessa. Se on kuitenkin mahdollista vain, jos meillä on eurooppalaisia säännöksiä ja jos voimme tarjota malleja. Sosiaalisen markkinatalouden mallin, talletustakuiden ja tänään hyväksytyn luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen ansiosta olemme oikealla tiellä. Huippukokouksen tuloksista puuttuu nähdäkseni kuitenkin selkeä sopimus olemassa olevien säännösten myötäsyklisten vaikutusten poistamisesta sekä EU:sta että koko maailmasta. Tunnussanana on Basel II.

Meillä on vielä paljon tehtävää: on käsiteltävä hedge-rahastoja, johtajien palkkoja, pankkidirektiiviä ja eurooppalaista valvontaa vain muutaman mainitakseni. Komissio edustaa koko maanosaamme, mutta myös kansallisvaltiot ovat edustettuina. Kansainvälisellä näyttämöllä puolustetaan kansallisten etujen ohella myös yhteisön etuja. Tämä voi tarjota mahdollisuuksia, mutta se voi olla myös heikkous. Koordinointi on siksi erityisen tärkeää. Kansainvälinen asemamme heikkenee, jos edustajamme eivät puhalla yhteen hiileen.

Lopuksi totean, että menestyksemme riippuu poliittisten aiejulistusten oikeudellisesta täytäntöönpanosta ja toteuttamisesta sekä maailmanlaajuisen täytäntöönpanon ajallisesta ja sisällöllisestä koordinoinnista. Huippukokouksessa näytetään vain tietä. Tulosta ei ole vielä saavutettu.

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, G20-huippukokous oli tärkeä erityisesti siksi, että siellä oli tilaisuus käydä monenvälistä vuoropuhelua ja että se sai ihmiset ymmärtämään, ettei kriisiä voida ratkaista ilman monenvälistä toimintaa. Se oli kuitenkin vasta lähtö- eikä päätepiste. Euroopan unionin asemaa on tässä yhteydessä vahvistettava ja selkeytettävä, ja EU:n on toimittava veturina. Vielä ei ole merkkejä tämän toteutumisesta.

Meillä on kyllä erittäin tärkeä opas, nimittäin de Larosièren ryhmän kertomus, mutta komissio on vitkastellut sen täytäntöönpanossa ja reagoinut hitaasti. Tästä on esimerkkinä sen toiminta hedge-rahastojen yhteydessä. Euroopan reaalitalous ei osoita vieläkään elpymisen merkkejä, ja noudatettu odottelutaktiikka tarkoittaa huonompien lukujen ja yhä vakavamman tilanteen odottamista. Tästä ovat osoituksena Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) tuoreimmat arviot 27 miljoonasta työttömästä, mikä on valtava ongelma.

Parlamentti odottaa komission myös selittävän, mitä se aikoo tehdä, mitä sen aloite tosiasiallisesti sisältää ja mikä on jäsenvaltioiden aloitteiden koordinointitoimien tilanne. Emme saa joutua enää odottamaan. Poliittisen toimintahalun täytyisi olla jo olemassa.

  Rebecca Harms (Verts/ALE). - (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, G20 on todellakin oikea etenemistapa, sillä G8 on korvattava ajoissa G20:llä. Silloin olisi yksi huippukokous vähemmän. Eurooppalaiset kuitenkin epäonnistuivat. Euroopan unioni, jossa on 27 jäsenvaltiota, on itse asiassa oikea paikka perustaa uusi rahoitusmarkkinajärjestelmä.

Siitä on puhuttu paljon, mutta mitään selkeitä päätöksiä ei ole toistaiseksi tehty. Olemme kuulleet paljon veroparatiisien kitkemisestä, hedge-rahastojen valvonnasta ja petollisten rahoitusmarkkinatuotteiden poistamisesta. Jos eurooppalaiset olisivat menneet Lontooseen päätösten kanssa, kuka olisi oikeastaan voinut enää vastustaa heitä? Olen kollega Lucas'n tapaan erittäin harmissani siitä, että Lontoon huippukokouksessa vain siirrettiin ilmastokriisin ja energian toimitusvarmuutta koskevan kriisin käsittelyä. Tämä vaikuttaa erittäin vahingollisesti ilmastoon ja energian toimitusvarmuuteen, ja sen vuoksi menetettiin myös mahdollisuus perustaa tuhansia uusia työpaikkoja.

  Hans-Peter Martin (NI). - (DE) Arvoisa puhemies, yhdyn täysin edellä esitettyihin toteamuksiin. On murheellista, ettei tässä maanosassa saada enemmistön tukea sille, mitä kollega Lucas totesi. Silloin olisimme huomattavasti paremmassa tilanteessa ja voisimme katsoa tulevia sukupolvia silmiin. Nyt emme voi.

Minun on esitettävä sen verran kritiikkiä, että tämä rahoitusalan katastrofia koskeva keskustelu ja lähestyvän tai jo olemassa olevan ilmastokatastrofin sivuun työntäminen tuovat mieleeni Saksan liittopäivien toiminnan toisen maailmansodan jälkeen. Monet liittopäivien jäsenet ja poliitikot eivät olleet enää kiinnostuneita vuotta 1945 edeltäneistä tapahtumista. Niitä oli kuitenkin vähitellen alettava käsitellä. Lähtökohtana on, ettei edistystä tapahdu, ellemme voita menneisyyttä, tarkastele omia virheitämme ja katso tulevaisuuteen. EU ja ennen kaikkea poliittiset toimijat epäonnistuivat pahasti rahoituskriisissä. Heidän on tehtävä siitä päätelmänsä ja selvitettävä, mitä tehtiin väärin.

  Jean-Paul Gauzès (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huomenna annettavassa päätöslauselmassa parlamentti suhtautuu myönteisesti luottoluokituslaitoksia koskeviin toimiin, joilla pyritään lisäämään avoimuutta ja tehostamaan kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyötä.

Eurooppa on tänään näyttänyt, miten asioissa edetään. Coreper hyväksyi tänä aamuna jäsenvaltioiden, komission ja parlamentin välillä tehdyn kompromissin. Parlamentti puolestaan hyväksyi kompromissin tänään puolilta päivin ylivoimaisella enemmistöllä äänin 569 puolesta ja 47 vastaan. Komission ehdottama ja parlamentin tarkistama asetus tulee näin ollen pian voimaan.

Haluan korostaa, että kyseisessä asetuksessa säädetään eurooppalaisen valvonnan periaatteista de Larosièren ryhmän laatiman kertomuksen mukaisesti. Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea (CESR) on laitosten ainoa rekisteröintipiste, ja sillä on alussa koordinointitehtävä.

Komissio on luvannut tehdä tulevina kuukausina lainsäädäntöaloitteen, jolla voidaan viimeistellä tosiasiallinen eurooppalainen valvontajärjestelmä.

Ennen kuin lopetan, haluan painottaa, että kaikkien toteutettujen toimien tosiasiallisena tavoitteena oleva luottamuksen palauttaminen edellyttää selvästikin sääntelyn parantamista etenkin rahoitusjärjestelmän alalla.

Meidän on kuitenkin otettava huomioon myös kansalaistemme pelot ja vastattava niihin asianmukaisesti. Heille on annettava realistinen kuva toiveista. Ellei kansalaistemme taisteluhenki parane, emme voi palauttaa kuluttajien luottamusta, jota ilman talous ei taas voi elpyä. Kansalaisille tarjottavien tietojen on oltava tasapainoisia ja rehellisiä, eikä niillä saa edistää tappiomielialaa salaamalla kehitys sekä elvytyssuunnitelmien tuomat edut ja käytännön vaikutukset. Lisäksi on otettava huomioon määräajat, jotka tarvitaan suunnitelmien vaikutusten toteutumiseen.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, halusin todeta jäsen Daulille, joka on kuitenkin jo lähtenyt, että on hämmästyttävää, että konservatiivit syyttävät nyt meitä sosiaalidemokraatteja siitä, että haluamme lisätä sosiaalimenoja, kun he perustelevat elvytyssuunnitelmien hylkäämisen lähinnä sillä, että Euroopalla on kuuluisat automaattiset vakauttajansa. Kyse ei ole mistään muusta kuin työttömyyskorvauksista, joita olemme puolustaneet äänekkäästi.

Kritisoin G20-ryhmää ennen kaikkea siitä, että se käytti Barroson menetelmää, jossa yhdistetään olemassa olevat suunnitelmat ja oletetaan, että ne muodostavat yhdessä elvytyssuunnitelman. Se ei ole mikään elvytyssuunnitelma. Kun lisäksi tarkastellaan OECD:n entisiä, IMF:n nykyisiä ja komission tulevia lukuja, miten kukaan voi kuvitella, että Eurooppa voi tyytyä tällaiseen?

Arvoisa komission jäsen, tarvitsemme todellista eurooppalaista elvytystä, ja ainoa keino toteuttaa se on rahoittaminen eurooppalaisella lainalla. Teidän on aika ryhtyä työhön, vaikka tämä Euroopan parlamentti ei ole enää tukemassa teitä tässä tehtävässä.

Lopuksi totean, että G20-ryhmällä oli suoritettavanaan tehtävä, sillä Dominique Strauss-Kahn oli lähettänyt sille kokousta edeltäneenä iltana viestin, jossa todettiin, että "järjestelmä ei elvy, koska myrkyllisiä varoja koskeva kysymys on ratkaisematta". G20 ei selvästikään onnistunut tässä tehtävässä. Kaikki työ on vielä edessä.

Otan esiin kaksi asiaa. G20-kokouksen päätelmissä arvioidaan, että Dohan kierroksesta hyödyttiin 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Mistä tämä luku tulee? Miten se voidaan perustella? Arvoisa komission jäsen, pyydämme teiltä selitystä.

Toinen asia on valvonta. Jos Eurooppa haluaa kulkea oikeaa tietä, sen on pantava de Larosièren ryhmän ehdotukset kiireesti täytäntöön.

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, G20-kokouksessa lähetettiin arvokas viesti siitä, että varaus on jakamatonta ja että elpyminen voi olla kestävää vain, jos se jaetaan ja jos se on osallistavaa.

Nyt tämä on toteutettava käytännössä. Meidän on jatkettava tähän suuntaan. G20-ryhmä vahvisti yhteisiä periaatteita sekä sopi varojen myöntämisestä Kansainväliselle valuuttarahastolle, kehityspankeille ja kaupan edistämiseen. Se uudisti maailmanlaajuista rahoitushallintoa, pani täytäntöön kunnianhimoisia sääntelyä ja valvontaa koskevia suunnitelmia sekä edistyi veroparatiisien torjunnassa.

Ilman G20-kokousta tilanne olisi epätoivoinen, ja maailmantalouden taudista voisi tulla krooninen.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin panna merkille, että G20-ryhmän tekemä aloite ei ole tapahtuma vaan prosessi. Euroopan unioni on maailman tärkein, yhtenäisin ja tasapainoisin talousalue, minkä vuoksi sen on näytettävä tietä. Euroopan unionilla on nimittäin paljon potentiaalia, ja se voi tuoda maailmanlaajuiseen toimintasuunnitelmaan sen oivalluksen, ettemme ole ainoastaan keskellä syklistä kriisiä, vaan tämän kriisin syyt ovat syvemmällä, mikä edellyttää Euroopan unionin poliittista aloitetta.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Euron käyttöönotto on yksi niistä toimista, jotka mainitaan kansainvälisen valuuttarahaston antamassa julkilausumassa, jossa käsitellään Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden mahdollisuuksia nopeuttaa kriisistä selviytymistä. Tätä ehdotetaan valtioille, joilla on valuuttakatejärjestelmä. Liettuan liti on sidottu euroon kiinteällä kurssilla neljäksi vuodeksi, mikä on kaksi kertaa pitempi aika kuin valuuttakatejärjestelmässä edellytetään. Myös valuuttakurssimekanismin kausi olisi lyhennettävä yhteen vuoteen muiden euroalueen ulkopuolisten valtioiden kohdalla. EU:n ja koko maailman talouden romahdus edellyttää uusia, nopeita ja luovia päätöksiä ja kompromisseja, etenkin kun kymmenen vuotta käytössä olleen euron aikana yksikään euroalueen valtio ei ole täyttänyt kaikkia euroalueen kriteerejä ja vaatimuksia, niin kutsuttuja Maastrichtin kriteerejä.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Käytän tilaisuutta hyväkseni ja kritisoin hieman G20-huippukokoukseen liittyvää tekopyhyyttä. Kokouksen on julistettu olleen historiallinen sopimus, jotain uskomatonta ja edistysaskel esimerkiksi veropetosten ja -paratiisien torjunnassa. Siellä laadittiin myös musta, harmaa ja valkoinen lista.

Euroopan unionin tekopyhyys ilmenee kuitenkin siten, että se teki vasta puolitoista viikkoa ennen G20-huippukokousta talouskumppanuussopimuksen Karibian valtioiden kanssa – tämä on vain yksi esimerkki. Kahdeksan kaikkiaan neljästätoista valtiosta on veroparatiiseja, mutta allekirjoitimme näiden valtioiden kanssa vapaakauppasopimuksen, joka johtaa vapaakauppaan ja rahoituspalvelujen vapauttamiseen. Tällöin roskaluotot ja laittomat rahat voivat virrata veroparatiiseista vapaasti Euroopan unioniin.

Valitan siksi tässä yhteydessä tekopyhyydestä: järjestettiin hyvä medianäytös, G20-huippukokous, joka väittää torjuvansa veroparatiiseja, mutta toimii käytännössä aivan päinvastaisella tavalla kuin on sanonut. Tämän halusin sanoa.

  Petr Nečas, neuvoston puheenjohtaja. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, paljon kiitoksia keskustelusta. Haluan tehdä selväksi, että olen jäsen Daulin kanssa samaa mieltä siitä, että protektionismin torjuminen on avainasia. Protektionismi on kuin syöpä, joka voi tuhota täysin taloutemme, kääntyä EU:n kansalaisia vastaan ja johtaa syvenevään talouskriisiin ja elintason huonontumiseen. Yhdyn hyvin pitkälti myös jäsen Daulin vaatimukseen siitä, että tarvitsemme avoimen talouden, jossa on tehokas ja järkevä sääntelyjärjestelmä, ja että kansainvälisiä rahoituslaitoksia on tietenkin vahvistettava.

Jäsenet Rasmussen ja Starkevičiūtė puhuivat rahan syytämisestä talouteen. Minun on tässä yhteydessä korostettava, ettemme syydä rahaa talouteen auttaaksemme rahoituslaitoksia. Jos teemme niin, pyrimme edistämään työllisyyttä ja auttamaan ihmisiä säilyttämään työpaikkansa, koska olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että työnteko on EU:n kansalaisille arvokkain tapa varmistaa toimeentulo. Toteuttaessamme näitä talouden elvytystoimia meidän ei pidä kuitenkaan ajatella vain itseämme vaan myös lapsiamme ja lastenlapsiamme. Nämä toimet eivät saa toisin sanoen uhata merkittävästi julkisen talouden vakautta pitkällä aikavälillä. Meidän on keskityttävä toimissamme työllisyyden suojeluun, minkä vuoksi Euroopan komissio järjestää yhteistyössä puheenjohtajavaltion kanssa työllisyyttä käsittelevän huippukokouksen, jossa käsitellään ensisijaisesti työllisyyttä koskevia toimia.

Olen eri mieltä jäsen Lucasin kanssa. Olen täysin eri mieltä siitä, että G20-huippukokous oli hukkaan heitetty tilaisuus, mutta pyydän kaikkia osoittamaan hieman poliittista realismia. Talous on tällä hetkellä sairas. Se on parannettava. Se tarvitsee ensiapua, pitkäaikaishoitoa ja toipilasajan. Emme saa odottaa, että myönteisiä tuloksia syntyy yhtäkkiä kolmessa neljässä kuukaudessa. Maailmantalouteen – ja näin ollen myös Euroopan talouteen – vaikuttavat ongelmat ovat juurtuneet syvään, ja ne ovat luonteeltaan pitkäaikaisia. Tällöin tarvitaan myös pitkäaikaista hoitoa ja kärsivällisyyttä. Tältä kannalta katsottuna G20-huippukokous on varmasti myönteinen askel.

Jäsen Wurtz arvosteli rahoitusmarkkinoita koskevien sopimusten pinnallisuutta. Myönnän, että EU:n on mentävä monissa asioissa syvemmälle, ja näin varmasti myös tapahtuu. Meidän ei pidä tarkastella vain valtioiden ja hallitusten päämiesten vaan myös valtiovarainministerien toimia, koska heidät mainitaan hyvin usein eri asiakirjojen liitteissä. Lisäksi haluan korostaa, että Euroopan komissio on jo keskustellut uusista erityistoimista tällä viikolla. Pyydän kuitenkin jälleen pysymään realistisena. Emme voi odottaa, että ihmeparantumisia tapahtuu kolmessa neljässä kuukaudessa. Maailmantalous on vaikeuksissa, ja tilanteen korjaaminen vie hyvin kauan. On tärkeää painottaa, että myös EU:ssa on edettävä koordinoimalla toimia. Kukaan ei elä eristyksissä. Maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutuksia voidaan torjua menestyksekkäästi ainoastaan koordinoidulla toiminnalla.

  Olli Rehn, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää erittäin perusteellisesta ja rakentavasta keskustelusta. Raportoin siitä tietenkin komissiolle, puheenjohtaja Barrosolle ja kollegalleni Joaquín Almunialle.

Esitän pari kolme huomautusta, joista ensimmäinen koskee Euroopan talouden elvytyssuunnitelmaa. Olen Poul Nyrup Rasmussenin tapaan tietenkin kiinnittänyt tarkasti huomiota IMF:n tuoreimpiin talousennusteisiin, jotka ovat todellakin synkkää luettavaa. Samalla on tärkeää panna merkille, että olemme jo tehneet erittäin merkityksellisiä ja oleellisia poliittisia päätöksiä, joiden tarkoituksena on elvyttää Euroopan ja koko maailman taloutta. Niiden avulla on jo voitu yleisesti ottaen pysäyttää rahoitusalan romahtaminen. Rehellisesti sanoen reaalitalouden alalla saadaan vielä jonkin aikaa etenkin lisääntyvää työttömyyttä koskevia huonoja uutisia. Meidän on siksi pysyttävä erittäin valppaina. Meidän on jatkuvasti arvioitava, miten talouden elvytyspaketti, finanssipoliittiset elvytystoimet ja rahoitusalan uudistukset toimivat ja tuottavat tuloksia. Tulevina kuukausina toimia on tarvittaessa lisättävä ja parannettava.

Vastaan useille kollegoille, että olemme parhaillaan perehtymässä rahoitusmarkkinoiden uudistukseen. Komission ensi viikon esityslistalla on esimerkiksi laaja rahoitusmarkkina-alan lainsäädäntöpaketti, jossa käsitellään erityisesti johtajien palkkoja, sekä rahoituspalvelualan palkkapolitiikkaa koskeva suositus. Niillä on erittäin tärkeä merkitys rahoitusmarkkinoiden uudistuksessa.

Rahoitusalan sääntelyä on todellakin uudistettava sekä Euroopassa että koko maailmassa, jotta finanssikapitalismin järjestelmävirheet voidaan korjata. Markkinatalouden yhteydessä on kuitenkin tärkeää, ettei lasta heitä pesuveden mukana. Meidän on toisin sanoen säilytettävä yhtenäismarkkinat, jotka ovat olleet Euroopan hyvinvoinnin veturi, ja edistettävä uutta maailmankauppasopimusta Maailman kauppajärjestön yhteydessä. Kuten jäsen Daul totesi, kauppaa on lisättävä eikä vähennettävä. Se on tärkeää erityisesti kehitysmaille, joihin nykyinen taantuma ja maailmankaupan hiipuminen vaikuttavat erittäin kielteisesti.

Vastuualueeseeni kuuluvien velvollisuuksien vuoksi käsittelen näitä asioita myös ensi kuussa toimiessani Louis Michelin sijaisena. Kehitysmaat kärsivät nykyisestä talouden taantumasta todellakin eniten. Meidän on siksi pidettävä yllä vauhtia, jotta Dohan kehityskierros saadaan pian kunnianhimoiseen päätökseen. Nykyisessä taloustilanteessa sen päätökseen saattaminen on huomattavasti aiempaa tärkeämpää. Se edistäisi maailmantaloutta ja estäisi protektionismin vauhtiin pääsyn. Kaikkien G20-maiden on siksi katsottava omaa kansallista politiikkaansa pitemmälle ja osoitettava tosiasiallista sitoumusta edistyä viipymättä Dohan kehityskierroksessa. Kehityksen kannalta on mielestäni lisäksi tärkeää panna merkille, että G20-maiden johtajat sopivat myös kaupan rahoituspaketista. Sen mukaan maailmanlaajuisia kauppavirtoja, joita Eurooppa merkittävästi edistää, tuetaan kahden vuoden aikana 250 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla.

  Puhemies. – (FR) Ilmoitan, että olen keskustelun päätteeksi vastaanottanut kuusi päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾, jotka parlamentin kuusi suurinta ryhmää on työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti jättänyt käsiteltäväksi.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan perjantaina 24. huhtikuuta 2009.