Puhemies. − (HU) Olen vastaanottanut kuusi ihmisoikeuksien puolustajien murhia Venäjällä koskevaa päätöslauselmaesitystä(1).

  Heidi Hautala, laatija. − (FI) Arvoisa puhemies, oikeastaan meidän pitäisi viettää täällä muistohetkeä ja sytyttää kynttilä viime aikoina Pohjois-Kaukasiassa murhattujen ihmisoikeusaktivistien muistoksi. Meidän on muistettava, että Natalia Estemirova, Zarema Zadulajeva ja Ali Zabrailov ja monet muut, jotka ovat joutuneet kärsimään ja menettämään henkensä puolustaessaan ihmisoikeuksia, ansaitsevat kaiken meidän tukemme. Valitettavasti me emme heitä heidän elinaikanaan tarpeeksi voineet tukea.

On hälyttävää, että Venäjällä ei ole kyetty saamaan aikaan riittävät standardit täyttäviä rikosoikeudellisia tutkimuksia näiden murhien selvittämiseksi ja syyllisten saattamiseksi tuomioistuimen eteen. Olen pannut merkille, että Euroopan unioni on kirjelmöinyt tästä asiasta Venäjälle. Aivan ilmeisesti meidän ponnistelumme eivät kuitenkaan riitä ja meidän täytyy pohtia vakavasti sitä, millä tavalla saamme oikeusvaltion toimimaan Venäjällä, miten voimme ottaa tämän asian esille nykyistä paljon vakavammin, kun neuvotellaan uudesta yhteistyö- ja kumppanuussopimuksesta Venäjän kanssa.

On myös pohdittava sitä, miten me voisimme tukea Venäjän ihmisoikeuspuolustajia nykyistä paremmin. Meidän tulisi pohtia, voimmeko tarjota suojaa vaarassa oleville ihmisille, voivatko EU:n toimielimet järjestää heille pikaisesti viisumeja, jotta he voivat paeta Venäjältä, jossa he ovat ja heidän henkensä on vaarassa. Vihreiden mielestä olisi tärkeää, että Euroopan parlamentissa olisi tällainen keskus, joka välittää tietoa vaaranalaisessa tilanteessa elävien ihmisoikeuspuolustajien tilanteesta ja pyrkii auttamaan heitä yhdessä muiden toimielinten kanssa. On todella paljon mitä me voimme tehdä. Anna Politkovskaja sanoi eläessään, että länsi voi tehdä niin paljon, mutta länsi tekee niin vähän.

(Suosionosoituksia)

  Véronique De Keyser, laatija. − (FR) Arvoisa puhemies, käytän lyhyen käytettävissäni olevan ajan selventääkseni ryhmäni kantaa, sillä emme allekirjoittaneet yhteistä julkilausumaa ja jätämme erillisen päätöslauselmaesityksen.

Ensinnäkin haluan kertoa, että olemme täysin samaa mieltä yhteisestä päätöslauselmasta, mitä tulee Natalia Estemirovaan, Zarema Zadulajevaan ja Ali Zabrailoviin.

Olemme järkyttyneitä näistä uusista salamurhista, jotka tosiasiassa ovat vain pieni esimerkki ihmisoikeusaktivistien salamurhista Tšetšeniassa.

Päätöslauselmassamme vaadimme täsmälleen samaa, kuin yhteisessä päätöslauselmassa: tuomitsemme hyökkäykset, vaadimme tutkintaa ja ilmaisemme huolemme ihmisoikeusaktivistien ihmisoikeuksien tilan heikkenemisestä Venäjällä.

Se, missä kantamme poikkeaa, on yhteisessä päätöslauselmassa esitetty lisäviittaus kaikkiin ihmisoikeuksien puolustajiin ja Pohjois-Kaukasuksen tilanteeseen yleensä. Katsomme, että nämä seikat on otettava esiin toisaalla – ja aion tehdä niin – erityisesti päätöslauselmassa, joka tullaan antamaan ennen Euroopan unionin ja Venäjän huippukokousta. Haluamme tämän ihmisoikeusaktivisteja ja heidän suojelemistaan koskevan asian olevan osa tuota päätöslauselmaa sekä kaikkia Venäjän kanssa tulevaisuudessa käytäviä neuvotteluja.

Ongelmana tässä on siis vain aika ja paikka. Tämä on poliittinen asia, jota on käsiteltävä poliittisesti eikä vain täällä, kun tarkastelemme kiireellisiä tapauksia. Tämän vuoksi päätimme tehdä tämän eron, mutta olemme tietenkin ongelman ytimestä täysin samaa mieltä muiden ryhmien kanssa.

  Renate Weber, laatija. − (EN) Arvoisa puhemies, haluan kertoa parlamentille joitakin tosiasioita. Tämän vuoden tammikuussa Stanislav Markelov, ihmisoikeusjuristi, joka edusti murhattua toimittajaa Anna Politkovskajaa, ammuttiin kuoliaaksi keskellä iltapäivää Moskovan keskustassa. Samassa yhteydessä myös Anastasia Baburova, toimittaja, joka yritti suojella häntä, ammuttiin kuoliaaksi.

Heinäkuussa tunnettu venäläinen ihmisoikeusaktivisti ja toimittaja Natalia Estemirova löydettiin kuolleena Ingušiasta sen jälkeen kun aseistetut miehet olivat siepanneet hänet naapurimaassa Tšetšeniassa. Alle kuukautta myöhemmin toinen kansalaisjärjestöaktivisti Zarema Sadulajeva ja hänen miehensä siepattiin ja tapettiin.

Elokuussa toimittaja Malik Akhmedilov ammuttiin kuoliaaksi pian hänen lähdettyään kodistaan Dagestanissa. Kuusi merkittävää toimittajaa ja ihmisoikeusaktivistia tapettiin alle kahdeksassa kuukaudessa.

Nämä sieppaukset ja murhat ovat vain vilkahdus siitä, mitä seuraa ihmisoikeustilanteen heikkenemisestä Venäjällä, jossa riippumattomat ääneen puhujat, kuten lakimiehet, toimittajat ja muut aktivistit, kohtaavat yhä enemmän väkivaltaa, uhkia ja perusteetonta syytteeseen asettamista.

Ihmisoikeusrikkomuksia Venäjällä ja erityisesti Pohjois-Kaukasuksella ei enää voida sivuuttaa. Emme voi olla niin naiiveja, että uskoisimme supervalta Venäjän, jolla on yksi maailman voimakkaimmista tiedustelupalveluista, olevan kykenemätön löytämään syyllisiä ja saattamaan nämä oikeuden eteen.

Poliittisista kannoistamme riippumatta meidän kaikkien on ymmärrettävä, että ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvien hyökkäysten rankaisematta jääminen edistää osaltaan lisää väkivaltaa ja vahvistaa laittomuuden kulttuuria. Venäjän viranomaisten on varmistettava ihmisoikeuksien puolustajien fyysinen turvallisuus sekä vapaa liikkuvuus ja ilmaisunvapaus ihmisoikeuksien puolustajista annetun YK:n julistuksen mukaisesti.

  Bernd Posselt, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, entiseltä vanhimmalta jäseneltämme Otto von Habsburgilta kysyttiin kerran, olisiko hän mieluummin ollut keisari kuin Euroopan parlamentin jäsen. Hän vastasi kieltävästi, sillä jos hän olisi ollut keisari, hänen olisi pitänyt kutsua hullua teidän korkeudeksenne, mutta Euroopan parlamentin jäsenenä hän saattoi kutsua tätä hulluksi. Tämä tarina tulee mieleeni, kun käsitellään ihmisoikeusasioita.

Me emme ole diplomaattinen elin, olemme poliittinen parlamentaarinen elin. Me voimme puhua totta. Sanotaan, että huono johtaja pilaa koko yrityksen. Tässä ei ole kyse siitä – ja kiitän jäsen Weberiä hänen selkeistä sanoistaan – että nämä tapahtumat ja murhat Kaukasuksella olisivat missään tapauksessa joidenkin pimeiden voimien sattumanvaraisia toimia, vaan pikemminkin Putinin noustua valtaan, mikä liittyy Tšetšenian asiaan ja talojen salaperäisiin räjähdyksiin Moskovassa, veriset jäljet ovat vuosia johtaneet aina takaisin Tšetšeniaan ja uhanneet viattomia ihmisiä, siviilejä ja erityisesti ihmisoikeusaktivisteja, jotka täällä mainittujen tavoin – joista monet me tunsimme henkilökohtaisesti – eivät ainoastaan tee työtä tšetšeenien ihmisoikeuksien eteen vaan myös Venäjän demokratian eteen, Tšetšenian ja Venäjän kansojen välisen yhteisymmärryksen eteen ja Kaukasuksen rauhan eteen. Yksi toisensa jälkeen nämä ihmiset murhataan.

Hyvä jäsen De Keyser, tämän vuoksi oli tarpeen järjestää kiireellinen keskustelu. Teemme itsemme naurunalaisiksi, jos täällä parlamentissa kiitosta ihmisoikeussitoumuksistaan saanut ja luonamme Strasbourgissa vieraillut nainen murhataan silmiemme edessä ja me siirrämme asiaa koskevan keskustelun myöhempään ajankohtaan.

Venäjä tarkkailee tiiviisti, kykenemmekö me vastaamaan välittömästi, ja meidän on vastattava välittömästi ja sanottava hyvin selvästi: lopettakaa murhat, lopettakaa ihmisoikeusrikkomukset ja antakaa Tšetšenialle ja Venäjälle vapaus, mutta ennen kaikkea lopettakaa ihmisoikeuksien järjestelmälliset rikkomiset ja murhat hämärissä olosuhteissa.

  Tomasz Piotr Poręba (ECR) , laatija. – (PL) Venäjän ihmisoikeusrikkomukset ovat jälleen kerran päässeet Euroopan parlamentin esityslistalle.

Uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen järjestelmällisen vainoamisen lisäksi ihmisoikeusaktivisteja murhataan säännöllisesti. Toimittajat ja kansalaisjärjestöjen työntekijät vaarantavat päivittäin henkensä työssään. Uhkaukset, sieppaukset, kidutus, mielivaltaiset pidätykset ja murhat alkavat olla arkipäiväisiä. Se, etteivät Venäjän viranomaiset aktiivisesti tutki näitä rikoksia, ettei todellisia tuloksia ole saatu ja että syylliset ovat edelleen vapaina, todistaa sekä viranomaisten toimien täydellisen tehottomuuden että myös heidän hiljaisen suostumuksensa ja piittaamattomuutensa.

Ihmisoikeuksien kunnioittamisen olisi oltava keskeinen asia Euroopan unionin ja Venäjän välisissä suhteissa. Velvollisuutemme on vaatia Venäjää varmistamaan asianmukaisten ja tehokkaiden tutkimusten toteuttaminen, syyllisten rankaiseminen ja näiden kauheiden murhien lopettaminen.

  Cornelia Ernst, laatija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, uutena parlamentin jäsenenä haluan aluksi sanoa, että ihmisoikeusasiat ovat hyvin tärkeitä myös puolueelleni, Saksan vasemmistolle, ja että tuomitsemme kaikki ihmisoikeusrikkomukset riippumatta siitä, missä ne tapahtuvat ja kuka niihin syyllistyy. Tällä ei ole mitään tekemistä kansallisiin asioihin puuttumisen kanssa.

Olen jo vuosia ollut todella huolestunut ja raivoissani siitä, että Tšetšenian tilanteeseen yhteydessä olevia ihmisoikeusaktivisteja jatkuvasti murhataan. Natalia Estemirova, Stanislav Markelov, Zarema Zadulajeva, nämä ovat esimerkkejä todella järkyttävistä murhista. On siis tärkeää, että me täällä parlamentissa huolestumme asiasta.

Olen huolissani siitä, ettei Anna Politkovskajan murhan kaltaisia tapauksia tutkita. Jos prosessi nyt käynnistetään uudestaan, toivon todellakin, että syylliset löydetään ja pidätetään, sillä muuten on vaarana verilöylyn jatkuminen ja tämä nähdään lupana tehdä tällaisia tekoja. Odotamme yksinkertaisesti näiden murhien välitöntä ja täysimääräistä tutkintaa ja että asiaa käsitellään ilman armoa, ettei Venäjä enää odota yhtään kauempaa vaan ryhtyy itse puolustamaan ihmisoikeuksia. Ei saa olla niin, että ihmisoikeuksien puolustaminen jotenkin tuomitsee ihmisiä kuolemaan. Katson myös, että tulevassa EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa näitä asioita on tarkasteltava kiireellisenä asiana, ei sivuasiana, vaan niiden edellyttämällä näkyvyydellä.

Itse odotan, että ihmisoikeusasioista keskustellaan täällä parlamentissa rehellisesti ja avoimesti. Olisin toivonut, ettei tällaisista asioista keskusteltaisi torstai-iltapäivänä, ja katson, että aiheen olisi kiinnostettava meitä, vaikka olisi kyse yrityksistä ja kaupasta. Tällaisia asioita pidetään usein toissijaisina. Tämän me haluamme muuttaa, ja tämänkin halusin täällä sanoa.

  Filip Kaczmarek, PPE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, valtiossa, jossa on paljon rikollisuutta, voidaan esittää teoria, että ihmisoikeusaktivistien kuolemat ovat sattumia. Ne ovat sattumia, koska yleisesti ottaen ihmisiä joutuu paljon rikosten uhreiksi näissä valtioissa. Tänään, 17. päivänä syyskuuta, muistutan teitä surullisesta vuosipäivästä, on nimittäin kulunut 70 vuotta Neuvostoliiton Puolan-miehityksestä. Miehityksen jälkeen neuvostojoukot ampuivat ainakin 21 768 Puolan kansalaista. Miksikö mainitsen tämän? Siksi, että venäläiset väittävät nyt, että kyse oli tavanomaisesta rikoksesta, aivan kuten ihmisoikeusaktivistien murhat ovat "tavanomaisia rikoksia".

Ihmisoikeusaktivistien murhien määrä Venäjällä on niin suuri, että ilmiön tulkitseminen "tavanomaiseksi rikollisuudeksi" on täysin vastuutonta. Teoria näiden murhien sattumanvaraisuudesta ei ole uskottava. Näiden murhien järjestelmällisyys merkitsee, että Venäjän poliittisessa ja yhteiskunnallisessa ilmastossa on jotain, mikä aiheuttaa näin paljon tappoja. Valtion moraalinen kriisi, taipumus väheksyä kuolemantapauksia, epäinhimillistäminen, relativismi ja arvojen katoaminen ovat syynä siihen, ettei ongelmaan suhtauduta vakavasti. Minusta päätöslauselmamme on tasapainoinen ja auttaa venäläisiä ratkaisemaan tämän asian.

  Justas Vincas Paleckis, S&D-ryhmän puolesta. – (LT) Sosiaalidemokraattien ryhmä ei voi olla piittaamatta ihmisoikeusaktivistien hiljattain tapahtuneista murhista Venäjällä. Anna Politkovskajan, Natalia Estemirovan, Zarema Zadulajevan ja Andrei Kulaginin murhat eivät todellakaan ole merkityksettömiä. Tuomitsemme täysin näihin raakalaismaisiin tekoihin syyllistyneet sekä sen surullisen asian, että joillakin Venäjän alueilla on vallalla rankaisemattomuuden ilmapiiri ja poliittisia murhia ei tutkita.

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev on luvannut, että syylliset löydetään ja heitä rangaistaan. Hänen reaktionsa oli voimakkaampi kuin edellisen presidentin, mutta toistaiseksi on ollut vain sanoja. Ajan myötä nähdään, kykenevätkö Venäjän viranomaiset noudattamaan sitoumuksiaan, jotka ovat hyvin tärkeitä valtion kansalaisille ja kansainväliselle yhteisölle. Meidän mielestämme päätöslauselmassa ehdotettu Venäjän toimien arviointi Pohjois-Kaukasuksella ylittää päätöslauselman soveltamisalan, joten sosiaalidemokraatit päättivät laatia oman erillisen asiakirjan. Sosiaalidemokraatit ovat vakuuttuneita siitä, että Venäjän ihmisoikeustilanne paranisi todella, jos EU:n ja Venäjän välisiä ihmisoikeuskeskusteluja tehostettaisiin. Euroopan parlamentin, Venäjän duuman, kansalaisjärjestöjen, yhteiskunnallisten järjestöjen ja ihmisoikeusjärjestöjen EU:ssa ja Venäjällä on osallistuttava aktiivisesti näihin keskusteluihin. Korostamme sitä, että ihmisoikeuksista on keskusteltava perusteellisesti EU:n ja Venäjän johtajien seuraavassa tapaamisessa. Asiasta on tulossa olennainen osa EU:n ja Venäjän välistä uutta sopimusta.

  Laima Liucija Andrikienė (PPE). - (LT) Tämä keskustelu ja Euroopan parlamentin päätöslauselma ihmisoikeusaktivistien murhista Venäjällä ovat erityisen merkittäviä, varsinkin nyt, kun kuulemme uutisraportteja toisensa jälkeen Natalia Estemirovan, Alik Jabrailovin, Zarema Zadulajevan ja muiden ihmisoikeusaktivistien murhista Venäjällä. Euroopan unioni ei voi olla piittaamatta ihmisoikeusaktivistien julmista tappamisista. Suhteissamme Venäjään meidän on korostettava ja me korostamme, että näiden murhien tutkinta kestää liian kauan ja ne päättyvät säännönmukaisesti siihen, ettei syyllistä osoiteta. Tällaisesta tuomittavasta käytännöstä on tulossa yleistä Venäjällä, varsinkin Tšetšeniassa tehtyjen rikosten osalta, sillä siellä kukoistaa rankaisemattomuus. Yksi perusarvoistamme on ihmisoikeuksien, ihmisarvon ja ihmishengen kunnioittaminen, eikä mikään käytännön etu voi ylittää näitä arvoja. Katson, että Venäjän presidentti Dmitri Medvedevin kunnia-asiana on varmistaa, että kaikki mahdollinen tehdään ihmisoikeuksien puolustajien sieppausten ja murhien täysimääräiseksi selvittämiseksi ja syyllisten saattamiseksi oikeuteen.

  Tunne Kelam (PPE). - (EN) Arvoisa puhemies, Venäjän ihmisoikeustilanne on muuttunut huonompaan suuntaan. Vaadimme nyt Venäjän viranomaisia tekemään kaiken voitavansa varmistaakseen ihmisoikeuksien puolustajien suojelun. Tiedämme, että ratkaisevaa on haluttomuus tehdä kaikkeaan. Se olisi mahdollista, sillä Kremillä on merkittävä vaikutusvalta Venäjän valtarakenteisiin ja oikeuslaitokseen. Tämän vuoksi Venäjän oikeuslaitoksen kyvyttömyys suojella ihmisoikeuksien puolustajia herättää oletuksia hallinnon yhteydestä näihin rikoksiin.

Tämänpäiväinen viestimme on osoitettava EU:n hallituksille ja komissiolle. Niin kauan kuin Kreml olettaa huolen ihmisoikeuksien puolustajien kohtalosta jäävän julkilausumien tasolle ilman vaikutuksia taloudellisiin suhteisiin, Putin ja Medvedev voivat päätellä, ettei EU ole ottanut opikseen Anna Politkovskajan häpeämättömästä murhasta.

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Me todellakin keskustelemme ihmisoikeusrikkomuksista Venäjällä päivänä, jolla on merkittävä symbolinen merkitys. Tasan 70 vuotta sitten, 17. syyskuuta 1939, punainen armeija – salaliitossa Hitlerin kanssa – miehitti kolmasosan Puolasta, joka tuolloin taisteli Saksan hyökkäystä vastaan. Stalinin joukot murhasivat tuhansia puolalaisia, ja satoja tuhansia vietiin Neuvostoliiton työleireille. Katyñissa tuhansia puolalaisia upseereita murhattiin Stalinin käskystä. Meille 17. syyskuuta tulee aina olemaan Stalinin Venäjän häpeän päivä.

Nyt Venäjä ei ole riittävän rohkea kohdatakseen tämän järkyttävän totuuden. Sen nykyinen hallitus esittää epäuskottavia perusteluja entiselle liitolleen Hitlerin kanssa. Tähän päivään asti Moskova on evännyt pääsyn Katyñin verilöylyn arkistoihin.

Monien valtioiden historiaan sisältyy kammottavia tapahtumia. On osoitus kansakunnan kypsyydestä, kun se kykenee kohtaamaan menneisyytensä ja tuomitsemaan sen, mitä sen historiasta on tuomittava. Saksa on nyt esimerkki tällaisesta asenteesta. Vasta silloin menneisyys lakkaa olemasta nyky-Venäjälle taakka ja se voi liittyä vapaiden ja demokraattisten valtioiden yhteisöön pää pystyssä. Vasta silloin Venäjä pääsee stalinistisen menneisyytensä myllynkivestä ja voi lopettaa taistelun omia kansalaisiaan vastaan, jotka nyt vaarantavat henkensä puolustaessaan perusvapauksia ja ihmisoikeuksia.

Me kunnioitamme näiden murhien uhreja. Me muistamme teidät kaikki.

  Rui Tavares (GUE/NGL). – (PT) Hyvää iltapäivää, hyvät kollegat. Natalia Estemirovan murha herätti suurta surua meissä kaikissa täällä parlamentissa, sillä kuulimme hänen sieppauksestaan päivänä, jona kokoonnuimme tänne ensimmäistä kertaa, ja kuulimme hänen murhastaan vain muutamaa tuntia myöhemmin. Tällainen ei voi olla koskettamatta kaikkia, missä tahansa maailmassa. Kuten kollegani jäsen Ernst jo sanoi, olen tiukasti sitä mieltä, että vasemmiston on puolustettava ihmisoikeuksia ja ihmisoikeuksien puolustajia kaikkialla, maasta riippumatta.

Näillä iskuilla, hyökkäyksillä ihmisoikeusaktivisteja vastaan Venäjällä, on ollut hyvin huolestuttavia vaikutuksia. Niitä käytetään pelotteena ja ne tulevat varmasti olemaan traumaattisia tapahtumia kaikille niille, jotka haluavat puolustaa ihmisoikeuksia Venäjällä. Tämän vuoksi ne ovat ensimmäinen hyökkäysaste, josta seuraa koko ihmisoikeustilanteen heikkeneminen, puhumattakaan aktivistien ihmisoikeuksista.

Näiden murhien vaikutuksia on siis vaikea ennakoida ja se on huolestuttavaa. Ilman nopeaa ja tehokasta oikeudellista tutkintaa ja ilman takeita ihmisoikeusaktivistien turvallisuudesta tilanne voi itse asiassa muuttua hyvin huolestuttavaksi. Tämän vuoksi äänestänkin hyvin mielelläni päätöslauselman puolesta ja siinä Venäjän viranomaisille esitettyjen ihmisoikeusaktivistien suojelemista koskevien vetoomusten seurannan puolesta.

Olen kotoisin Portugalista, Euroopan toiselta laidalta, ja olen menossa Venäjälle ensi viikolla. Itse asiassa menen huomenna Venäjän suurlähetystöön hakemaan viisumiani. Katson yhteisön ja Venäjän välisten suhteiden olevan hyvin tärkeitä ja että Eurooppa on paljosta velkaa Venäjälle. Ensimmäinen asia, jonka olemme Venäjälle velkaa, on vilpittömyys ja selkeys venäläisten Euroopan kansalaisten ihmisoikeuksien ja vapauksien suojelemisessa.

  Eija-Riitta Korhola (PPE) . – (FI) Arvoisa puhemies, teidän äidinkielenne on niin kaunis, että minä päätin yrittää kiittää unkariksi: kösönöm. Kollega Tavares, haluaisin reagoida teidän kommenttiinne. Työ ihmisoikeuksien puolesta ei ole pelkästään vasemmiston huoli, se huolettaa myös meitä keskustaoikeistossa, ja tämä rohkaiskoon meitä yhteistyöhön. Kollega Ernst kiinnitti huomiota aivan oikeaan seikkaan. Me keskustelemme täällä, kun täysistunnossa suurin osa jäsenistä on jo kotimatkalla, ja meidän on tehtävä yhdessä työtä, että saamme tämän todella politiikan teon keskiöön.

Olen aikaisemmin ollut jäsenenä ulkoasiainvaliokunnassa ja sitten kun ihmisoikeusvaliokunta perustettiin, olin jäsenenä siinäkin. Kun tein muutosesityksiä, joskus jätin ne ulkoasiainvaliokunnan puolelle ja kollegani sanoivat, että miksi sinä näitä ihmisoikeusmuutosesityksiä tänne enää teet, meillähän on ihmisoikeusalivaliokunta sitä varten. Silloin ajattelin, että jokin ei ole nyt kohdallaan, jos meidän ihmisoikeusvaliokunnastamme tulee sellainen ghetto tai sellainen umpioitunut luukku näiden asioiden käsittelyä varten. Tehkäämme yhdessä työtä ettei niin kävisi ihmisoikeuksille.

  Kristian Vigenin (S&D). - (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jäsen Posseltin lausunto ärsytti minua. Haluan korostaa, ettei jäsen De Keyserin saavutuksia ihmisoikeuksien puolustamisessa voida kyseenalaistaa tällaisessa keskustelussa. Hän on osoittautunut avainhenkilöksi tämän asian käsittelyssä parlamentissa.

En salli missään tapauksessa enkä katso oikeaksi kyseenalaistaa S&D-ryhmän sitoutumista ihmisoikeuksiin, sillä hyvä jäsen Posselt, me sitouduimme niihin silloinkin, kun ryhmänne pyrki väheksymään Guantanamossa tehtyjä rikoksia ja vankien kohtelua Irakissa Yhdysvaltojen joukkojen toimesta.

Mitä tulee Venäjän ihmisoikeuksiin, on olemassa vakava ongelma, jonka me tunnustamme, ja päätöslauselmamme on riittävän tiukka ja terävä. Katsomme kuitenkin, että parlamentin olisi keskityttävä asioihin eikä pelkästään esitettävä joka kerta pitkää luetteloa ongelmista suhteissamme Venäjään, sillä niillä ei ole vaikutusta siellä.

Me aiomme toimia tässä niin, että lähetämme S&D-ryhmän valtuuskunnan Moskovaan ensi viikolla, ja tästä asiasta keskustellaan. Älkää käyttäkö tällaisia ihmisoikeuksia koskevia hätätilanteita pitkien asialistojen laatimiseen. Se ei ole tämänpäiväisen keskustelun tarkoitus.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Haluan tuoda julki suruni ja suuren huoleni tämän vuoden kesäkuun tapahtumista Venäjän federaatiossa. Olen järkyttynyt Natalia Estemirovan ja Andrei Kulaginin ja muiden kaltaisten venäläisten aktivistien, jotka puolustivat ihmisoikeuksia ja ajoivat totuuden ja rauhan asiaa, raaoista murhista. On pyrittävä kaikin keinoin saamaan murhaajat kiinni ja rankaisemaan heitä. Kannatan kaikkia toimenpiteitä, joita on toteutettava näiden murhien ratkaisemiseksi.

Kansainvälisiä sopimuksia rikottiin myös elokuussa 2008, kun Venäjän ja Georgian välisen selkkauksen aikana Venäjän armeijan joukot hyökkäsivät asuinalueille eivätkä suojelleet siviiliväestöä näiden oikeuksien rikkomiselta eteläossetialaisten asejoukkojen toimesta Venäjän valvonnassa olevalla alueella. Venäjän hallituksen on yksiäänisesti todettava, ettei ihmisoikeusrikkomuksia suvaita.

  Charles Tannock (ECR). - (EN) Arvoisa puhemies, Venäjällä on kehittymässä rikollisten rankaisemattomuuden kulttuuri ihmisoikeusaktivistien pahoinpitelyn osalta. Toimittajia, jotka uskaltavat kyseenalaistaa virallisia kantoja, ahdistellaan, etniseen vähemmistöön kohdistuu suhteettoman suuri osuus väkivaltarikoksista, jotka vaikuttavat jäävän ratkaisematta, suurempaa vapautta ajavien henkilöiden paras kohtalo on tulla syrjäytyneiksi ja pahimmillaan heidät vaiennetaan.

On vaikea nähdä tarkalleen, mistä ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuva uhka Venäjällä on peräisin, mutta kerta toisensa jälkeen havaitsemme räikeiden väärinkäytösten jäävän rankaisematta ja oikeusviranomaisten lähestymistavan olevan puhdittoman.

Venäjä on tottunut EU:n kiertelyyn. Tämä käy selväksi tavasta, jolla unioni on reagoinut Venäjän Ukrainaan kohdistamaan häirintään tai Venäjän viimekesäiseen suvereeniin Georgiaan hyökkäykseen ja sen miehitykseen.

Kyseessä on selvästikin tärkeitä strategisia kysymyksiä, kun tarkastellaan EU:n hyviä suhteita Venäjään, mutta emme voi sallia näiden kysymysten pyyhkiä pois velvollisuuttamme puolustaa perusvapauksiamme ja yhteisiä eurooppalaisia arvojamme, vapauksia ja arvoja, jotka Venäjän Kansan olisi voitava jakaa täysimääräisesti rauhan ja turvallisuuden vallitessa.

  Krisztina Morvai (NI). – (HU) Olen henkilökohtaisesti osallistunut ihmisoikeuksien puolustamiseen 25 vuoden ajan. Tämän vuoksi ja erityisesti lakimiehenä tunnen syvää myötätuntoa ajatellessani kollegoitani, jotka ovat menettäneet henkensä tämän varsin ihanan ammatin harjoittamisessa. Haluan tässä yhteydessä myös esittää vilpittömän osanottoni heidän perheilleen ja rakkailleen.

Mikä olisi oikea tapa toimia tällaisena aikana? Vaatia asiasta vastaavien valtion virastojen välitöntä ja perusteellista tutkintaa. Toivoisin tällä parlamentilla olevan tarvittavaa itseluottamusta ja moraalista auktoriteettia toimia näin. Pelkään kuitenkin, ettei näin tapahdu. Miksi? Koska tällaisia vaatimuksia esittävät vain Euroopan unionin ulkopuoliset valtiot. Tilanne on kuitenkin toinen, kun ihmisoikeuksia loukataan räikeästi Euroopan unionin jäsenvaltiossa, kuten tapahtui kotimaassani Unkarissa, jossa ihmisiä ammuttiin silmiin useiden tuhansien ihmisten joukkokokoontumisessa, jota johti tätä istuntoa johtavan miehen, varapuhemies Pál Schmittin, puolue vuoden 1956 vallankumouksen vuosipäivän ja vapaustaistelun kunniaksi. Parlamentti ei ole teettänyt mitään tutkimuksia tästä tapauksesta ja siitä asti jatkuneesta kriisitilanteesta.

Pelkään, että niin kauan kuin mitään ei tehdä ja niin kauan kuin joku sen hallituksen jäsenistä, joka antoi käskyn ampua ihmisiä, voi olla parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan varapuheenjohtaja, meillä ei voi olla todellista luottamusta ja moraalista auktoriteettia toisessa valtiossa vaatia tällaisen tutkinnan toteuttamista Euroopan unionin ulkopuolisessa valtiossa. Tämän vuoksi pyydän teitä ehdottamaan ja vaatimaan Unkarin ihmisoikeusrikkomusten välitöntä tutkintaa. Kiitos.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Aluksi haluan todeta olevani pettynyt siihen, että maitokriisistä keskusteltaessa täysi istuntosali on tyhjentynyt noin 40 henkeen nyt, kun puhutaan ihmisoikeuksista. On harmillista, että asiat ovat näin. En väitä, etteikö maitokriisi olisi merkittävä asia, mutta ihmisoikeusongelmilla on valtava poliittinen merkitys meille kaikille.

Minusta on myös tuomittavaa, että tänä vuonna, jona kuten hyvin tiedämme, monet Keski- ja Itä-Euroopan valtiot juhlivat kommunismin romahtamisen 20. vuosipäivää, suurvalta naapurissamme, näiden kommunistihallintojen perustaja, osoittaa tällaista piittaamattomuutta ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuneita rikoksia kohtaan. Katson, että meidän kaikkien on selkeästi sanouduttava irti totalitarismista.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta Venäjällä on oikea-aikainen ja todellakin asianmukainen. Ihmisoikeuksien puolustajiin hiljattain kohdistunut väkivalta on nostanut esiin heidän työhönsä liittyvät suuret vaarat. Monet ovat maksaneet äärimmäisen hinnan siitä, että ovat nostaneet esiin ihmisoikeusrikkomuksia. Osoitamme kunnioitusta kaikille niille, jotka ovat menettäneet henkensä, ja niille, jotka jatkavat työtään tällaisessa ympäristössä.

Suuri osa ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuneesta väkivallasta on tapahtunut Pohjois-Kaukasuksella, jossa epävakaus lisääntyy. Komissio tuntee monia näistä ihmisistä. He ovat suuresti arvostettuja kumppaneita ihmisoikeushankkeiden täytäntöönpanossa. Viattomia ihmisiä, lainvalvontaviranomaisia ja virkamiehiä on menettänyt henkensä jatkuvassa kahakassa alueella.

Ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuva väkivalta ei rajoitu Pohjois-Kaukasukselle. On raportoitu aktivisteihin, lakimiehiin ja riippumattomiin toimittajiin kohdistuneesta väkivallasta, vainoamisesta ja pelottelusta kaikkialla Venäjän federaatiossa. EU:n on edelleen puhuttava suoraan väkivaltaa vastaan ja vaadittava Venäjää noudattamaan sitoumuksiaan, joita se on tehnyt Yhdistyneiden Kansakuntien, Etyjin ja Euroopan neuvoston jäsenenä.

On ratkaisevan tärkeää, että hyökkäykset ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien väkivaltaiset kuolemat tutkitaan asianmukaisesti ja että syylliset löydetään ja heitä rangaistaan. Pelon ja pelottelun ilmapiiri voidaan poistaa vain näiden tappojen tehokkaalla ja lainmukaisella syytteeseen asettamisella.

Presidentti Medvedev on puhunut ääneen Venäjällä vallalla olevaa "oikeudellista nihilismiä" vastaan. EU on valmis tukemaan Venäjää sen oikeusjärjestelmän uudistuksen jatkamisessa. EU arvostaa suuresti mahdollisuuttaan keskustella ihmisoikeuksia koskevista huolistaan Venäjän viranomaisten kanssa. Olemme tyytyväisiä presidentti Medvedevin valitsemaan avoimempaan asenteeseen näistä asioista EU:n kanssa käytävässä keskustelussa.

Seuraava EU:n ja Venäjän välinen huippukokous on jälleen mahdollisuus jatkaa näitä keskusteluja. Tätä on täydennettävä asiantuntijoiden välisellä tietojenvaihdolla. EU:n ja Venäjän väliset säännölliset ihmisoikeuskeskustelut tarjoavat mahdollisuuden laajentaa keskustelujen aihepiiriä ja niiden keskustelukumppanien määrää, joiden kanssa ihmisoikeusasioista keskustellaan.

Ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden on oltava ensisijainen huolenaihe. Kehotamme Venäjän viranomaisia tekemään kaikkensa sen varmistamiseksi, että ne, jotka työskentelevät paljastaakseen ihmisoikeusrikkomuksia, voivat työskennellä joutumatta pelkäämään väkivaltaa tai painostusta.

  Puhemies. – (HU) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskustelujen jälkeen.