Puhemies. – (CS) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

- Michael Cashmanin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys neuvostolle asiakirjojen saamista tutustuttavaksi (asetus (EY) N:o 1049/2001) koskevan oikeudellisen kehyksen parantamisesta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen (O-0122/2009 – B7-0230/2009) ja

- Michael Cashmanin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatima suullinen kysymys komissiolle asiakirjojen saamista tutustuttavaksi (asetus (EY) N:o 1049/2001) koskevan oikeudellisen kehyksen parantamisesta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen (O-0123/2009 – B7-0231/2009).

  Michael Cashman, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi totean, että on todella hyvä nähdä täällä salissa komission jäsen Wallström sekä puheenjohtajavaltion edustaja Cecilia Malmström, sillä me molemmat olemme osallistuneet tämän asian käsittelyyn alusta eli vuodesta 1999 alkaen.

On kiinnostavaa ajatella, että se, mitä saavutimme sopimuksessamme toukokuussa 2001 oli melko historiallista, kun 15 jäsenvaltiota siirtyi erilaisista perinteistä ja kulttuureista ja erilaisista lähestymistavoista avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Onnistuimme tekemään sopimuksen, ja kiinnostavaa kyllä, tämä ei johtunut vähiten silloisen puheenjohtajavaltio Ruotsin määrätietoisuudesta.

Tähän vaikutti myös se, että komissio tunnusti määrätietoisesti kaikkien kolmen toimielimen tarvitsevan kulttuurista muutosta. Meidän oli ymmärrettävä, ettei avoimuus estänyt demokratiaa kukoistamasta vaan itse asiassa paransi sitä. Se mahdollisti vastuuvelvollisuuden. Se antoi kansalaisille mahdollisuuden nähdä, mitä heidän nimissään tehtiin, ja se auttoi kiistatta meitä nostamaan verhoa ja todistamaan kerralla, ettei komission ja neuvoston kassakaapeissa piilotella mitään kammottavia salaisuuksia – parlamentista en ole varma, mutta toivottavasti tämä koskee myös sen kassakaappeja!

Kiitän tästä sitoutumisesta erityisesti komission jäsentä sekä rakasta entistä kollegaani Cecilia Malmströmiä. Nyt tarvitsemme uuden sitoumuksen. Kuten totesin, olemme saavuttaneet todella paljon. Meillä on asiakirjarekisteri. Nyt Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määritellään ja uudelleenmääritellään, mitä asiakirjojen saamisesta tutustuttavaksi on alun perin sovittu. Olemme hyväksyneet periaatteen, että kaikki asiakirjat on annettava tutustuttavaksi, ja ellei niitä anneta, tämä olisi perusteltava erittäin selkeästi nimenomaan joko 4 artiklan – poikkeukset – tai 9 artiklan – arkaluonteiset asiakirjat – nojalla.

Parlamentti on kuitenkin ajan kuluessa pyytänyt jatkuvasti asetuksen tarkistamista. Mielestäni komission parlamentille esittämässä tarkistetussa asetuksessa, josta äänestimme valiokunnassa ja jonka ensimmäinen käsittely siirrettiin tämän vuoden maaliskuuhun, ei menty riittävän pitkälle, ja tiedän meidän olevan tästä eri mieltä. Oltiin myös huolissaan – ja parlamentti on edelleen huolissaan – siitä, että asiakirjojen saamista tutustuttavaksi yritettäisiin rajoittaa erityisesti määrittelemällä asiakirjat uudelleen – kokonaisiin aineistoihin voitaisiin soveltaa poikkeuksia – ja yrittämällä määritellä uudelleen kolmannen osapuolen veto-oikeus.

On kiinnostavaa, että yleisölehterillä istuvat kansalaiset varmaan ajattelevat meidän puhuvan jostain ulkoavaruudessa tapahtuvasta – artiklat, kolmannen osapuolen veto-oikeus – mutta itse asiassa puhumme laista, jonka avulla he voivat varmistaa, että me olemme vastuuvelvollisia: että me parlamentin jäsenet olemme vastuuvelvollisia siitä, mitä teemme heidän nimissään, että komissio on vastuuvelvollinen siitä, mitä se tekee heidän nimissään, ja sama koskee neuvostoa. Miten he ja kansalaisjärjestöt voivat varmistaa tämän, jos työmme ja se, kuka mitäkin tekee kaikissa eri yksiköissä, pysyy tarkoin varjeltuna salaisuutena, jonka vain lobbarit ja lakimiehet tietävät?

Tämä on mielestäni Lissabonin sopimuksen ydin. Siinä todetaan, että meidän on parannettava demokratiaa. Meidän on parannettava oikeutta tutustua asiakirjoihin. Tämän vuoksi parlamentti vaatii tässä suullisessa kysymyksessä toteuttamaan monia suosituksia. Pohjimmiltaan kysymys on sen varmistamisesta, ettei työmme perustana olevia oikeuksia heikennetä. Kysymys on myös sen tunnustamisesta, että Lissabonin sopimuksen nojalla kolmen toimielimen lisäksi nyt myös näiden perustamat virastot ja elimet, mukaan lukien Euroopan keskuspankki, joissakin tapauksissa, Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan investointipankki, Europol ja Eurojust, kaikki nämä elimet ovat nyt asetuksen (EY) N:o 1049/2001 nojalla vastuuvelvollisia.

Mielestämme Lissabonin sopimukseen voimaantulon jälkeen esitetyt ehdotukset eivät vastaa sopimuksen henkeä ja kirjainta eivätkä niitä velvoitteita, jotka mielestämme sisältyvät alkuperäiseen asetukseen (EY) N:o 1049/2001, jossa kuulijoidemme hyväksi vaaditaan yleisölle oikeutta tutustua kaikkiin kolmen toimielimen hallussa pitämiin, vastaanottamiin tai laatimiin asiakirjoihin.

  Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, avoimuuden lisääminen on äärimmäisen tärkeä asia puheenjohtajavaltio Ruotsille. EU:n toimielimet ovat päässeet avoimuudessa jo melko pitkälle. Kysymys ei ole kuitenkaan ainoastaan laeista ja asetuksista. Avoimuudessa on kysymys asenteista ja siitä, miten lakeja ja asetuksia sovelletaan käytännössä.

Tänä aamuna minulla oli suuri ilo tavata komission varapuheenjohtaja Margot Wallström ja parlamentin varapuhemies Diana Wallis asiakirjoihin tutustumista käsittelevässä toimielinten välisessä komiteassa. Kokous pidettiin puheenjohtajavaltio Ruotsin aloitteesta. Komitea ei ollut kokoontunut kahteen vuoteen. Kävimme todella myönteisiä ja yksityiskohtaisia keskusteluja siitä, miten voisimme parantaa kansalaisten mahdollisuuksia tutustua käytännössä toimielinten asiakirjoihin. Meidän olisi kokoonnuttava useammin, ja tämä oli myös yksi yhteisistä päätelmistämme.

Olen tyytyväinen siihen, että Lissabonin sopimuksessa avoimuutta, julkista valvontaa ja demokratiaa pidetään erittäin tärkeinä asioina. Olemme siihen varsin tyytyväisiä. Avoimuusasetukseksi kutsuttavan asetuksen (EY) N:o 1049 tarkistamisessa puheenjohtajavaltio haluaisi keskittyä ennen kaikkea asetuksen uuteen oikeusperustaan. Se sisältyy Lissabonin sopimuksen 15 artiklan 3 kohtaan. Tärkein muutos uudessa oikeusperustassa on soveltamisalaan kuuluvien toimielinten laajentaminen. Selkeämmin sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että kun entistä artiklaa sovellettiin vain parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjoihin, uudessa artiklassa yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin ulottuu kaikkien Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin. Euroopan unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin ja Euroopan investointipankin asiakirjoihin sovelletaan tiettyjä rajoituksia, mutta soveltamisala on silti huomattavasti aiempaa laajempi.

Komissio on ilmoittanut, että se tuo parlamentin ja neuvoston käsiteltäväksi ehdotuksen, jonka tarkoituksena on mukauttaa voimassa oleva avoimuusasetus sopimuksen uusiin määräyksiin.

Sitä odotellessa neuvosto jatkaa avoimuusasetuksen tarkistamiseen liittyvää työtään komission parlamentille toukokuussa 2008 esittämän ehdotuksen pohjalta.

Toukokuun 2008 jälkeen neuvoston tiedotustyöryhmä on käynyt ehdotuksen läpi kaksi kertaa. Toinen tekninen käsittely saatettiin päätökseen tämän vuoden kesä- ja heinäkuun aikana, ja siihen sisältyy useita tarkistuksia, jotka parlamentti hyväksyi täysistunnossaan maaliskuussa 2009. Toukokuussa parlamentti päätti olla viemättä loppuun komission Euroopan parlamentille esittämän ehdotuksen muodollista tarkastelua. Muistuttaisin parlamentille, että kollegani Beatrice Ask, joka on Ruotsin oikeusministeri, kertoi kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle Ruotsin puheenjohtajakauden alussa 2. syyskuuta 2009, että hän oli valmis aloittamaan toimielinten väliset neuvottelut. Hän kysyi erityisesti, aikoiko vasta valittu parlamentti jatkaa työskentelyään niiden 92 tarkistuksen pohjalta, jotka parlamentti oli hyväksynyt maaliskuussa 2009. Hän kysyi tätä siksi, että puheenjohtajavaltiona meidän on tiedettävä parlamentin kanta, vaikkei se välttämättä olekaan valmiin ensimmäisen käsittelyn muodossa.

Käsittääkseni uudella parlamentilla ei ole ollut vielä tilaisuutta keskustella komission ehdotuksesta, vaan se on sen sijaan keskittynyt pohtimaan, miten Lissabonin sopimus vaikuttaa meneillään olevaan asetuksen tarkistamiseen.

Neuvostossa odotamme ilmoitettua komission ehdotusta Lissabonin sopimuksen vaikutuksista avoimuusasetukseen. Me olemme tietenkin jatkossakin käytettävissä ja keskustelemme nykyisestä ehdotuksesta kanssanne, ja on sanomattakin selvää, että näissä keskusteluissa otamme luonnollisestikin uuden sopimuksen vaikutukset huomioon.

Mielestäni Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 3 kohta on täysin asianmukainen oikeusperusta uuden sopimuksen nojalla tehtävälle ehdotukselle. Muilla artikloilla, jotka liittyvät yleensä julkiseen valvontaan, parempaan toimielinten ja kansalaisten väliseen viestintään sekä hyvään hallintotapaan, on todella suuri merkitys toimielinten työlle demokratian, tehokkuuden ja legitiimiyden vahvistamiseksi. Meidän on myös keskusteltava siitä, miten tällaiseen tavoitteeseen olisi pyrittävä. En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että nämä asiat kuuluvat avoimuusasetukseen. Selvyyden vuoksi asetuksessa pitäisi olla selkeät säännöt, jotka liittyvät ainoastaan asiakirjojen saamiseen yleisön tutustuttavaksi eikä paljon muuhun.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käännyn ensimmäiseksi jäsen Cashmanin puoleen. Tämä taitaa olla minun viimeinen tilaisuuteni tai mahdollisuuteni kiittää teitä. Te olette todella antanut parlamentissa kasvot tämän asetuksen ja avoimuuden puolustamiselle. Teistä on tullut niiden kasvot, symboli ja puolestapuhuja.

Mielestäni meillä molemmilla, Cecilia Malmströmillä ja minulla, on ruotsalaisina runsaasti uskottavuutta, ja ihmisille on varmasti selvää, että jatkamme taisteluamme avoimuuden puolesta. Meillä on kuitenkin ollut myös omat kiistamme, sillä olemme eri tehtävissä, ja toisinaan meidän on oltava todella realistisia sen osalta, mitä voimme saavuttaa, ja kummankin toimielimen on puolustettava omaa tonttiaan. Tämä ei ole aina helppoa. Mielestäni myös koko poliittinen ilmapiiri on muuttunut, ja poliittinen tasapaino on muuttunut, ja tämä on vaikuttanut keskusteluihimme näistä kysymyksistä.

Lähtökohtamme on kuitenkin mielestäni täysin sama, ja toteamme myös, että asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetusta asetuksesta on ollut meille paljon hyötyä. Vuosien saatossa se on ollut erinomainen työkalu ja haluamme, että sitä käyttävät muutkin kuin lobbarit ja ne, joille maksetaan kaikkien asiakirjojen tarkastelusta. Haluamme, että yleisö ja toimittajat voivat hyödyntää sitä ja että heillä on täydet oikeudet tutustua asiakirjoihin. Tämä on minun lähtökohtani. Tiedän, että ministeri on tästä kanssani samaa mieltä, kuten kuulitte.

Mielestäni myös Ruotsin puheenjohtajakausi tarjosi erinomaisen tilaisuuden viedä tätä asiaa eteenpäin. Nyt haluan todella kiittää parlamenttia mahdollisuudesta käydä tätä keskustelua avoimuudesta ja uudesta Lissabonin sopimuksesta, koska sopimuksessa korostetaan enemmän avoimuutta ja niin sanottua osallistuvaa demokratiaa. Me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että tämä on mitä mieluisin kehityssuunta.

Tänään käsiteltävä konkreettinen kysymys on seuraava: Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamiseksi?

Kuten tiedätte, Lissabonin sopimuksessa yleisön oikeutta tutustua asiakirjoihin on laajennettu, kuten kuulimme ministerin sanovan, kaikkien unionin toimielinten, elinten ja laitosten asiakirjoihin, vaikkakin Euroopan unionin tuomioistuimen, Euroopan keskuspankin ja Euroopan investointipankin asiakirjoihin sovelletaan luonnollisesti tiettyjä poikkeuksia.

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisen osalta haluan todeta, että uusi oikeusperusta, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 3 kohta, vastaa hyvin pitkälti aiempaa 255 artiklaa, ja suurin ero on määräysten soveltamisalaan kuuluvissa toimielimissä.

Komissio käsitteli kysymystä 2. joulukuuta tänä vuonna antamassaan tiedonannossa. Sen tarkoituksena oli mukauttaa keskeneräiset sekundaarilainsäädäntöä koskevat ehdotukset uuteen sopimukseen. (Jotkut teistä täällä saattavat tuntea sen EU-slangin mukaisesti "omnibus-asetuksena" – unohdetaan tämä heti kun sen sanon!)

Tämä tarkoittaa sitä, että kumpi tahansa lainsäätäjä voi nyt muuttaa asetuksen soveltamisalaa laajentaen sitä muihin elimiin ja toimielimiin. Näin myös kerromme neuvostolle, että komissio on tätä esittänyt ja myös hyväksynyt sen.

Tämän jälkeen edistyminen lainsäädäntömenettelyssä, joka johtaa muutetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 hyväksymiseen, on lainsäätäjien eli parlamentin ja neuvoston käsissä. Asiakirja on edelleen ensimmäisessä käsittelyssä. Meillä ei ole lainsäädäntöpäätöslauselmaa eikä meillä on uuden parlamentin kantaa. Komissio tietenkin jatkaa pyrkimistä sopimukseen – kuten muissakin lainsäädäntömenettelyissä.

Lissabonin sopimuksessa luodaan osallistuvaa demokratiaa koskeva lainsäädäntökehys. Komissio on jo tehnyt useita aloitteita, joilla pyritään parantamaan yleisön kuulemista ja osallistumista uusia menettelytapoja koskevien ehdotusten käsittelyyn. Arvioimme esimerkiksi komission kuulemisohjeita sopimuksen uusien määräyksien kannalta ja päätämme, onko ohjeita tarpeen muuttaa niiden parantamiseksi. Olemme myös jo aloittaneet kansalaisaloitetta koskevan työn käynnistämällä julkisen kuulemisen kuunnellaksemme kansalaisia ja sidosryhmiä ennen kuin esitämme ehdotuksen.

Myös Eurooppa-neuvosto tunnusti viime viikolla, että kansalaisaloite on todella tärkeä. Myös seuraava puheenjohtajavaltio Espanja on käsittääkseni sijoittanut sen tärkeään asemaan asialistallaan. He haluavat saada nopeasti tuloksia aikaan.

Kuten jo kuulimme, asiakirjoihin tutustumista käsittelevä toimielinten välinen komitea kokoontui tänä aamuna puheenjohtajavaltio Ruotsin kutsusta. Komitean tehtävänä on tutkia parhaita käytäntöjä, tarkastella mahdollisia ristiriitoja ja keskustella asiakirjoihin tutustumista koskevasta tulevasta kehityksestä.

Päätimme siis yhdessä, että perustamme avoimuutta käsittelevän verkkoportaalin, että toimielintemme julkiset asiakirjarekisterit täydentävät jatkossa toisiaan, että tietotekniikkayksikkömme koordinoivat yhdessä asiakirjojen tutustumisoikeutta koskevia toimenpiteitään ja että aiomme nyt harkita, miten asiakirjojen tutustumismahdollisuuteen vaikuttaa se, että toimielimemme perustavat tai muuttavat elektronisia tallennusjärjestelmiä.

Tiedän, että tähän aikaa vuodesta kirjoitetaan joulupukille. Avoimuuden osalta teidän ei kuitenkaan kannata luottaa joulupukkiin. Mielestäni nyt parlamentin, neuvoston ja komission on todellakin saatava tuloksia aikaan. Aitoja, konkreettisia ja suoria tuloksia. Mielestäni olemme jo aloittaneet, ja meidän on myös jatkettava tällä tiellä, joten odotan kovasti keskusteluamme.

  Renate Sommer, PPE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olimme sopineet esittelijän ja muiden poliittisten ryhmien varjoesittelijöiden kanssa, että esitämme suullisen kysymyksen menettelyn nykyisestä ja seuraavista vaiheista. Aioimme keskustella jatkosta neuvoston ja komission antaman vastauksen perusteella. Periaatteessa saimme juuri tämän vastauksen. Minulle ei ole täysin selvää, miksi laatija yhtäkkiä esittelikin ryhmien välisestä sopimuksesta poiketen päätöslauselman, jossa hän esitteli oman näkökantansa. Millaisen vastauksen hän haluaa komissiolta ja neuvostolta? Jäsen Cashman, arvostan teitä suuresti, mutta kaikki tämä tapahtui hiljaisuudessa ja salaa ilman minkäänlaista avoimuutta. Se väitteestänne, että taistelette avoimuuden puolesta. Yrititte sivuuttaa meidät. Lisäksi tämän päätöslauselman oikeutus on mielestäni työjärjestyksen määräysten nojalla erittäin kyseenalainen. Joka tapauksessa päätöslauselman sisältö toistaa parlamentin edellisellä toimikaudella laatimanne mietinnön sisältöä ja on sen vuoksi täysin turha.

Tiedän, että yrititte neuvotella varjoesittelijöiden kanssa yhteisen päätöslauselman esittämisestä, mutta minä vastustan pohjimmiltaan tätä päätöslauselmaa. Lissabonin sopimuksen voimaantulo ei ole mielestäni tuonut sellaista muutosta asiakirjan oikeusperustaan, että se olisi muuttanut Euroopan parlamentin roolia. Mietintö oli ja on asiakirja, joka kuuluu yhteispäätösmenettelyyn. Tämä selittää myös ryhmäni huolestumista siitä, onko päätöslauselma työjärjestyksen määräysten mukainen.

En halua pohtia asiakirjan sisältöä. Niputatte yhteen monia erilaisia asioita, muun muassa siteerauksia Euroopan unionin perustamissopimuksesta, Lissabonin sopimuksesta ja perusoikeuskirjasta, ja kaikki on irrotettu asiayhteydestään, jotta ne tukisivat päätöslauselmaesitystänne. Se ei todellakaan ole oikeudellisesti pitävä puhtaasti siinä muodossa, jossa se on esitetty. Ette ole sitoutunut luottamuksellisuuteen, mitä todellakin tarvitaan ainakin jossakin määrin. Sitä tarvitaan esimerkiksi kolmansien maiden kanssa tehtävissä kansainvälisissä sopimuksissa ehdottomana edellytyksenä. Teidän tarvitsee ajatella vain Yhdysvaltojen kanssa tehtyä SWIFT-sopimusta. Myöskään sovitteluratkaisua ei ole esitetty, esimerkiksi jälkikäteen toteutuvan avoimuuden muodossa. Ette tarjoa tätä. Lisäksi muut lain suojaamat oikeudet, kuten tietosuoja tai oikeus yksityisyyteen, jätetään huomioimatta.

Emme saa hyväksyä tätä päätöslauselmaa. Saimme komissiolta ja neuvostolta hyvän vastauksen, ja meidän on jatkettava sen pohjalta, toisin sanoen suulliseen kysymykseemme saadun vastauksen pohjalta. Pyydän jäsen Cashmania peruuttamaan päätöslauselmaesityksensä.

  Vilija Blinkevičiūtė, S&D-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitos. Olen täysin samaa mieltä kollegamme Cashmanin kanssa siitä, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon ja oikeudellisen tilanteen muuttumisen jälkeen nyt on sopivin aika jatkaa vuonna 2001 asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen käsittelyä sekä asetuksen perusteellista parantamista ja tarkistamista.

Lissabonin sopimuksella pyrimme lisäämään huomattavasti avoimuutta yhteiskuntaa kohtaan. Tämä tarkoittaa sitä, että päätökset on tehtävä mahdollisimman avoimesti ja että päätösten on oltava mahdollisimman ymmärrettäviä kansalaisille. Tämä on tärkeää etenkin siksi, että kansalaistemme arvio kaikesta Euroopan unionin työstä ja heidän luottamuksensa tähän työhön ovat yhteydessä siihen, miten he ymmärtävät Euroopan unionin työtä ja miten he voivat tutustua hyväksyttyihin asiakirjoihin.

Erityisesti tässä asiassa avoimuus on välttämätöntä, jotta demokratian periaatteita ja perusoikeuksien kunnioittamista voidaan vahvistaa. Näin ollen yhteiskunnan mahdollisuudesta tutustua asiakirjoihin on tehtävä pääperiaate ja salassapitoa on sovellettava vain poikkeustapauksissa.

Euroopan parlamentti on jo tehnyt paljon työtä tässä asiassa. Tämän vuoden maaliskuussa se laati mietinnön komission ehdotuksesta voimassa olevan asetuksen muuttamisesta, ja tämä Euroopan parlamentin uusi ehdotus on sopiva lähtökohta keskustelulle. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että keskustelemme nyt asetuksen muuttamisesta, ja sen vuoksi on välttämätöntä jatkaa yhteistyötä kaikkien Euroopan unionin toimielinten välillä ja päättää yhdessä avoimuutta koskevien sääntöjen tarkistamisesta.

Parannettu asetus lisäisi avoimuutta. Koska Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan periaatteita, joilla pyritään lisäämään avoimuutta Euroopan unionissa ja tiivistämään yhteistyötä kansalaisten kanssa, tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta on tärkeää, että luodaan konkreettisia toimenpiteitä ja konkreettinen perusta Euroopan unionin toimielinten hallinnoinnille.

Tämän vuoksi kehotan uutta komissiota esittämään ehdotuksen mahdollisimman pian ja sopimaan neuvoston kanssa yhteisestä kannasta, jotta voidaan varmistaa täysin avoin ja jatkuva vuoropuhelu kansalaisten ja heitä edustavien järjestöjen kanssa.

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen kysymykseen ja kiitän jäsen Cashmania siitä, että hän esitti näkemyksiään. Olin todellakin luullut, että kaikki parlamentin poliittiset ryhmät olivat sopineet päätöslauselmasta. Minulle nimittäin sanottiin tämän olleen tänään iltapäivällä pidetyn kokouksen tulos.

On selvää, että kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, voimme ottaa edistysaskeleen koko avoimuutta koskevassa asiassa. Avoimuudesta vastaavana parlamentin varapuhemiehenä olen todennut, ettei tämä aihe ole aina ollut helppo, mutta mielestäni meillä on nyt mahdollisuus saada enemmän aikaan ja päästä vieläkin lähemmäs kansalaisiamme. Täällä parlamentissa tarkastelemme omia järjestelyjämme, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirjoihin ja oikeutta saada tietoa. Minulla oli todella suuri ilo tavata tänä aamuna Cecilia Malmström ja Margot Wallström, niin että kolmen toimielimemme edustajina pystyimme kerrankin istumaan yhdessä alas ja todella saamaan edistystä aikaan. Onkin jo todettu – ja pidän tätä suurena läpimurtonamme – että tämän satunnaisesti parin vuoden välein kokoontuvan toimielinten välisen komitean sijasta olemme sopineet tapaavamme seuraavan kerran puolen vuoden päästä ja laatineet itsellemme paljon säännöllisemmän aikataulun. Olemme vakavissamme, ja tämä on yhdessä antamamme vakavasti otettava merkki siitä, että pyrimme luomaan todellisen avoimuuden portaalin meidän kaikkien välille, että pyrimme varmistamaan, että kansalaisemme voivat nähdä lainsäädäntömenettelyn etenemisen sen kaikissa vaiheissa ja että he voivat todella antaa oman panoksensa siihen, mitä me teemme, ja todella ymmärtää työtämme.

Näin ollen ryhmäni – ja uskoakseni kaikki ryhmät – ovat suostuneet tarkistuksiin, jotka heijastavat tämänpäiväistä edistymistämme. Haluan vielä kiittää meitä kolmea naista siitä, että onnistuimme saamaan tässä asiassa edistystä aikaan.

  Zbigniew Ziobro, ECR-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, monen Euroopan unionin asioista kiinnostuneen tiedottajan mielestä niin sanottu demokratiavaje on ollut nähtävissä Euroopan unionin toimielimissä jo monen vuoden ajan. Usein tämän syytös lausutaan perusteettomasti, mutta monesti siinä itse asiassa on perää. Jälkimmäisessä tapauksessa on todettu, että kun tärkeiden päätösten tekijät nähdään anonyymeinä Euroopan unionin virkailijoina jossain kaukana Brysselissä, demokratiajärjestelmä ei toimi asianmukaisesti. Tämän vuoksi on korostettava, että avoimuus on äärimmäisen tärkeä osa Euroopan unionin toimintaa. Viranomaisten on oltava vastuussa yhteiskunnalle. Muussa tapauksessa valta turmelee, kuten historia on osoittanut.

Euroopan unionin yhteiskunta koostuu eri kansoista, jotka asuvat eri maissa. Tämän vuoksi Euroopan unionin toimielinten on oltava vastuussa jokaisen jäsenvaltion kansalaisille, ja kaiken Euroopan unionille uskotun päätösvallan jatkuva valvonta voidaan varmistaa antamalla kansalaisille täydet oikeudet tutustua asiakirjoihin. Ajattelen ensisijaisesti työasiakirjoja sekä Euroopan komission tai neuvoston suorittamia analyyseja ja kuulemisia. On välttämätöntä, että eturyhmien vaikutus asetusten kehittämiseen kirjataan ylös ja on kaikkien nähtävissä. On tärkeää, ettei vain parlamentilla ole täyttä oikeutta tutustua näihin asiakirjoihin. Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisilla pitäisi olla oikeus demokraattiseen valvontaan, niin että jokainen asiasta kiinnostunut järjestö yhteiskunnassa ja jokainen toimittaja voi hyödyntää tätä oikeutta. Vain avoimuus voi taata sen, että Euroopan unionin viranomaiset ja henkilöstö käyttävät heille uskottua valtaa jäsenvaltioiden kansalaisten yhteiseksi hyväksi.

  Rui Tavares, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Hyvät kollegat, tässä keskustelussa on kysymys luottamuksesta. Euroopan unionin toimielimet pyytävät aina kansalaisia luottamaan heihin. Lissabonin sopimusta koskevan prosessin aikana toimielimet pyysivät kansalaisia luottamaan heihin myötä- ja vastoinkäymisissä. Talouskriisi alkoi, ja toimielimet pyysivät kansalaisia luottamaan heihin. Luottamuksen on kuitenkin oltava molemminpuolista, eikä kansalaisilta voi aina pyytää luottamusta, ellei itse samanaikaisesti luota kansalaisiin riittävästi näyttääkseen heille, miten kaikki komission prosessit etenevät ja miten sen sisäinen työskentely toimii. Vallanpitäjät eivät voi valittaa siitä, etteivät kansalaiset luota poliitikkoihin, elleivät poliitikot itse luota kansalaisiin.

Tämä on demokratiaan liittyvä ongelma, minkä lisäksi tämä on myös tuhlaukseen liittyvä ongelma. Yhteiskunnalla itsellään on valtavasti osaamista, jonka heitämme hukkaan, ellemme ota kansalaisia mukaan Euroopan unionin johtamis- ja hallinnointiprosessiin. Voin näin ollen sanoa täysin varmana, että kannatan täysin esittelijän ponnistuksia, että hän tekee demokratialle hyvän palveluksen, ja että meidän olisi paitsi edettävä kohti avoimuutta myös ennen kaikkea pyrittävä varmistamaan, ettei avoimuus jää vain hienoksi sanaksi vaan että se tarkoittaa jotain konkreettista.

  William (The Earl of) Dartmouth, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on kotimaassani ja myös muualla täysin ansaittu maine organisaationa, joka tekee päätöksensä salakähmäisesti ja vaivihkaisesti. Voisi siis luulla, että komissio tekee nyt parhaansa toimiakseen avoimesti. Sen sijaan komissio on laatinut tämän ehdotuksen – asetuksen numero taitaa olla 1049 – jonka yhdessä osassa itse asiassa rajoitetaan sellaisten asiakirjojen tutustuttavaksi saamista, jotka ovat nykyisin julkisia.

Lisäksi tähän liittyy tärkeä objektiivinen näkökohta, jonka muistan Harvardin yliopiston ajoiltani ja joka on seuraava: ilman avoimuutta ja ilman asianmukaista julkista valvontaa tehdyillä päätöksillä on sisäsyntyinen taipumus olla huonoja päätöksiä. Teidän pitäisi hyväksyä se, että yksi syy, miksi komissio esittää niin monia huonosti harkittuja, puutteellisesti mietittyjä, epäasiallisia ja huonosti laadittuja ehdotuksia, joita meidän Englannissa ja muissa maissa on siedettävä, on puutteellinen avoimuus. Tämän lainsäädäntökehyksen osalta kehottaisin komissiota siis miettimään asiaa uudelleen, sikäli kuin asian uudelleen miettiminen on koskaan edes mahdollista puutteelliselle toimielimelle puutteellisessa hallintojärjestelmässä.

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kuuntelin hyvin tarkasti komission, puheenjohtajavaltion ja parlamentin jäsenten puheenvuoroja. Tukholman ohjelmassa on todellakin selvennetty entisestään, millainen merkitys on oikeudella tutustua EU:n toimielinten laatimiin asiakirjoihin.

Myös Lissabonin sopimuksessa puolustetaan luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeutta tutustua asiakirjoihin, vaikka siinä samalla kuitenkin varmistetaan, että on myös annettava asetuksia kunkin elimen erityispiirteitä vastaavista kriteereistä ja rajoituksista. Kuten todettiin, tänä vuonna parlamentilla on jo ollut mahdollisuus käsitellä asiakirjojen tutustuttavaksi saamista, ja tuolloin näkemykset olivat melko vaihtelevia.

Nyt olemme kaikki samaa mieltä siitä, että vuodelta 2001 peräisin olevaa asetusta on todella mukautettava. Jäsen Cashmanin ehdottama ratkaisu ei kuitenkaan vaikuta mahdolliselta, koska asiakirjoihin tutustumismahdollisuutta laajennetaan siinä kaikkien järkevien rajoitusten ulkopuolelle, mikä saattaa itse asiassa joissakin tapauksissa olla vastoin yleistä etua. Mainitsen muutaman esimerkin: kolmansien maiden kanssa käytävät neuvottelut tai muut arkaluonteiset toiminnat on määriteltävä tarkasti, on löydettävä tasapaino avoimuutta, tietojen ilmaisemista ja tietämistä koskevan laillisen oikeuden sekä sen välillä, että asiakirjojen antamisesta tutustuttavaksi kieltäydytään tunnustetun yleisen edun perusteella.

Olemme vakuuttuneita siitä, että luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeutta tutustua asiakirjoihin on edistettävä tietäen, että meidän on määriteltävä järkevä periaate seuraavien ristiriitaisten tarpeiden tasapainottamiseksi: on laajennettava Euroopan oikeusasiamiehen toimivaltuuksia, laadittava tarkat ja asianmukaiset kriteerit mahdollisuudelle tutustua asiakirjoihin sekä otettava käyttöön siirtymäajan järjestelyjä, joiden avulla siirrytään vaiheittain sääntöihin, jotka vastaavat kansalaisten tarpeita ja jotka ovat sopusoinnussa toimielinten asianmukaisen toiminnan kanssa. Luotamme siihen, että nykyinen puheenjohtajavaltio, puheenjohtajavaltio Espanja sekä komissio pyrkivät toiminnallaan tähän tavoitteeseen.

  Cornelis de Jong (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, mitä asiakirjaa tarkkaan ottaen etsitte? Mikä on asiakirjan numero? Tässä pari vastausta, joita kansalaiset voivat odottaa saavansa esittäessään kysymyksen Euroopan unionin toimielimelle. Kansalaiset haluavat tietoa, mutta eivät kuitenkaan mainosmateriaalia tai poliittisia asiakirjoja, joiden salakieltä on mahdoton tulkita, ja tämän vuoksi tarvitaan tietenkin merkittäviä muutoksia. Huomio on kohdistettava kansalaisiin. Tämä on jäsen Cashmanin kysymysten perusta, ja haluan kiittää häntä hänen erinomaisesta ja – osoitan tämän jäsen Sommerille, joka valitettavasti on jo poistunut istuntosalista – äärimmäisen avoimesta yhteistyöstään viime kuukausien aikana.

Haluaisin, että osa Euroopan unionin tiedotusmäärärahoista käytettäisiin siihen, että kansalaisille vakuutetaan sekä digitaalisten tiedotusvälineiden että henkilökohtaisen kanssakäymisen välityksellä, että kansalaiset saavat aitoa ja monipuolista tietoa sekä vastauksia esimerkiksi seuraavanlaisiin kysymyksiin: "Voisitteko kertoa, miten Euroopan unioni eteni EU:n toimenpiteitä koskevassa päätöksenteossaan Kööpenhaminan ilmastonmuutoskokouksessa?" Tällaisia asioita kansalaiset haluavat tietää, ja siksi kehotan komissiota, neuvostoa ja erityisesti parlamentin jäseniä kannattamaan aloitteitamme avoimuuden lisäämiseksi. Tämä on mielestäni ainoa todella selkeä sanoma.

  Heidi Hautala (Verts/ALE). – (FI) Arvoisa puhemies, asiakirjajulkisuus tarkoittaa kansalaisten oikeutta osallistua päätöksentekoon ja saada sen pohjaksi tietoa, ja Lissabonin sopimus vahvistaa tätä Euroopan unionin kansalaisten perusoikeutta. Jos Euroopan parlamentti ei puolusta tätä perusoikeutta, niin kuka sitten puolustaa sitä?

Sen takia on hyvin tärkeää, että me hyväksymme tässä istunnossa voimakkaan, kirkkaan kannan avoimuuden puolesta. Meidän ei pidä hyväksyä minkäänlaisia taka-askeleita, ei niitä, joita komissio esittää.

Voin vakuuttaa, että liikkeellä on paljon vääriä käsityksiä siitä, mitä me olemme täällä päättämässä. Me emme halua vaarantaa kansainvälisiä neuvotteluja, mutta me katsomme, että kansalaisilla on oikeus tietää, mistä sellaisista asioista keskustellaan vieraiden ulkovaltojen kanssa, jotka vaikuttavat kansalaisten oikeuksiin. Me emme myöskään päädy täällä sellaiseen lopputulokseen, että jokaisen Euroopan parlamentin jäsenen pitäisi julkistaa sähköpostinsa. Jos joku sellaista pelkää, se on aivan turha pelko.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, avoimuutta ja kansalaisten oikeutta tutustua Euroopan unionin asiakirjoihin koskeva kysymys on kieltämättä siinä määrin merkittävä asia, että ihmiset kaikkialla Euroopassa ovat edelleen tyytymättömiä Euroopan yhdentymispolitiikkaan.

Itävallan tapauksen vuoksi monet ovat tyytymättömiä Euroopan unioniin tai suhtautuvat siihen epäilevästi, sillä heistä tuntuu, ettei EU:ssa ole avoimuutta eikä mahdollisuutta osallistua politiikkaan. Prosessi, jossa Lissabonin sopimus ensin esiteltiin ja sitten ajettiin läpi samalla kun valittiin Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja korkea edustaja, on saanut kansalaiset tuntemaan, etteivät he ymmärrä, mitä tapahtuu, ettei avoimuutta ole ja ettei heillä ole aavistustakaan, miksi nämä asiat on tehty. Mikäli Lissabonin sopimuksen halutaan olevan Euroopan unionin kansalaisten kannalta onnistunut, on tärkeää antaa kansalaisille tunne, että he pystyvät näkemään, ketkä tekevät unionissa päätöksiä ja miksi ja miten näitä päätöksiä tehdään.

  Michael Cashman, laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, katsoin tarpeelliseksi kommentoida kahta seikkaa.

Jäsen Sommer on vielä istuntosalissa, ja vaikkei hän kuuntelekaan, on mielestäni asianmukaista vastata siihen, mitä hän sanoi. Hän esitti useita syytöksiä. Yksi niistä oli, etten minä ole toiminut avoimesti. Haluan oikaista pöytäkirjanmerkinnän ja todeta, että kaikki poliittiset ryhmät ja kaikki esittelijät on kutsuttu kaikkiin kokouksiin. Kun he eivät ole itse päässeet paikalle, näissä kokouksissa on esitetty tarkasti heidän kantansa. Myöhemmin kaikista tehdyistä päätöksistä on tiedotettu varjoesittelijöille ja kaikille poliittisille ryhmille.

On ehdotettu, että meidän pitäisi jotenkin peruuttaa tämä päätöslauselmaesitys, joka jäsen Sommerin mielestä on epädemokraattinen ja läpinäkymätön – ettei hänen ryhmänsä tiennyt siitä mitään. Tämä on varsin mielenkiintoista, sillä olen neuvotellut tänään iltapäivällä hänen ryhmänsä PPE:n kanssa heidän suullista kysymystä koskevasta päätöslauselmaesityksestään. Mielestäni hänelle on siis vain annettu vääriä tietoja, ja tältä pohjalta odotan kovasti vilpittömässä ja hyvässä hengessä käytäviä neuvotteluja PPE:n ja kaikkien muiden ryhmien kanssa.

Lopuksi totean olleeni huolimaton. Tämä on viimeinen kerta, kun minä ja komission jäsen Wallström kohtaamme täällä istuntosalissa, ja halusin merkittävän pöytäkirjaan, että minä ja parlamentti emme ole koskaan epäilleet sitoutumistanne avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Olette ollut täysin oikeassa: meidän on täytynyt aina puolustaa toimielintemme omaa tonttia, ja te olette puolustanut omaanne loistavasti poikkeamatta kuitenkaan koskaan avoimuuden periaatteesta.

Olette ollut ja olen varma siitä, että tulette aina olemaan merkittävä virkamies, jolla on esimerkillinen maine. Ette ole koskaan perääntynyt missään asiassa, jota olette pitänyt oikeana, oikeudenmukaisena ja ihmisarvoisena, ja haluan kiittää teitä kaikkien niiden ihmisten puolesta, joilla ei koskaan ole iloa ja kunniaa tutustua teihin.

  Cecilia Malmström, neuvoston puheenjohtaja. – (SV) Arvoisa puhemies, asiakirjojen tutustuttavaksi saamista koskeva lainsäädäntö, toisin sanoen täällä mainitsemamme asetus (EY) N:o 1049, on ollut meille todella hyödyllinen. Olen todella ylpeä, että olen saanut osallistua sen syntymiseen yhdessä jäsen Cashmanin ja komission tuen antaneen komission jäsenen Wallströmin kanssa.

Lissabonin sopimus antaa meille mahdollisuuden mennä yhden askeleen pidemmälle, kun asetuksen soveltamisalaa laajennetaan. Tämä on erittäin myönteinen asia. Valitettavasti syksyn aikana Euroopan parlamentin kanssa ei pystytty käynnistämään toimielinten välistä vuoropuhelua. Odotimme Euroopan parlamentin kantaa pystyäksemme jatkamaan. Mielestäni puheenjohtajavaltio Espanjakin tarvitsee jonkinlaisen merkin Euroopan parlamentin kannasta tähän kysymykseen, jotta se voi jatkaa toimielinten välisiä neuvotteluja.

Sitä odottaessa voimme tehdä paljon. Sekä komission varapuheenjohtaja Wallström että varapuhemies Wallis viittasivat tänä aamuna pitämäämme kokoukseen, joka on konkreettinen keino edistää avoimuutta ja asiakirjojen saamista tutustuttavaksi ja muuttaa toimielimiämme käyttäjäystävällisemmiksi. Yksi käsittelemistämme kysymyksistä oli, miten voimme käyttää tietokonejärjestelmiämme niin, että kansalaiset, toimittajat, kansalaisjärjestöt ja muut voivat seurata säädöksen etenemistä komission ehdotuksesta aina siihen asti, kun se lopulta hyväksytään äänestyksessä.

Tämä voisi mielestäni auttaa huomattavasti lisäämään EU:n ymmärtämistä, sen tuntemista ja siihen luottamista. Aivan kuten täällä on todettu, avoimuus on hyvä asia, se on välttämätön ja tärkeä asia. Se parantaa päätösten tehokkuutta, se lisää luottamusta päätöksiin ja se vähentää väärinkäytösten riskiä ja epäluuloja.

Mikäli EU:n legitiimiys päätösten osalta lisääntyy, se myös parantaa päätöstemme laatua. Tämän vuoksi on erinomainen asia, että Euroopan parlamentti käy tätä keskustelua, ja toivon, että asiaa viedään eteenpäin, vaikkei puheenjohtajavaltio Ruotsilla olekaan mahdollisuutta siihen. Kiitos jäsen Cashman ja parlamentti, että otitte asian käsiteltäväksi.

  Margot Wallström, komission varapuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä oli erittäin tehokas keino vähän pehmitellä minua, sillä puhun nyt viimeistä kertaa. En olisi voinut valita enää parempaa aihetta viimeistä Euroopan parlamentissa pitämääni puheenvuoroa varten – mitä tämä todennäköisesti on – kuin avoimuus ja läpinäkyvyys.

Mainitsen muutaman perusasian. Euroopan komissio on laatinut ehdotuksen. Se on ainoa käsiteltävänä oleva ehdotus. Teimme sen uudelleenlaadintana, mikä tarkoittaa sitä, että mielestämme asetuksen pääperiaatteet ovat järkeviä, ne ovat kunnossa. Voimme käyttää niitä, mutta niitä on uudistettava ja parannettava ja niistä on tehtävä tehokkaampia. Tämä oli uudelleenlaadinnan varsinainen tarkoitus.

Meillä on joitakin erimielisyyksiä tietyistä asioista – esimerkiksi miten asiakirjat määritellään – mutta nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita meidän olisi ryhdyttävä käsittelemään, ja meidän olisi varmistettava, että asiat etenevät. Tätä varten tarvitsemme Euroopan parlamentin ensimmäistä käsittelyä. Tämä on meidän pääasiallinen viestimme.

Uuden sopimuksen nojalla voimme mielestämme tehdä tämän myös laajentamalla asetuksen soveltamisalaa. Tämä on suurin ero komission näkökulmasta katsottuna. Nyt asetus koskee kaikkia Euroopan unionin elimiä ja laitoksia. Tämä on tämänhetkinen tilanne, joten toivomme, että parlamentti ottaa asiakirjan nyt mahdollisimman pian ensimmäiseen käsittelyyn. Sen jälkeen myös neuvosto voi esittää näkemyksensä, niin että voimme aloittaa kunnon neuvottelut ja tehdä lopulta päätöksen.

Muutamasta erittäin tärkeästä asiasta, jotka olette ottanut esiin myös mietinnössänne, jäsen Cashman, totean seuraavaa: mielestäni voimme käyttää muita välineitä, sillä nämä eivät aivan sisälly asetuksen soveltamisalaan. Ne ovat kuitenkin erittäin tärkeitä aloitteita. Ne liittyvät rekistereihin ja asioihin, joista olemme keskustelleet – esimerkiksi tänään – ja joissa voimme parantaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä muilla keinoilla eikä vain tämän asetuksen avulla. Tästä me jatkamme. Tiedän, ettette juuri pidä tästä, mutta olen tehnyt aloitteen laatia avoimuutta koskevan toimintasuunnitelman, josta olemme osittain keskustelleet tänään ja jossa voimme yhdistää voimamme ja ponnistella jatkossakin avoimuuden ja läpinäkyvyyden puolesta.

Tämän myönteisen ilmoituksen jälkeen – haluan todella tämän olevan myönteinen ilmoitus – haluan kiittää teitä kaikkia ja haluan myös käyttää tilaisuutta hyväkseni ja toivottaa teille kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta.

  Puhemies. – (EN) Haluan kiittää teitä vielä kerran kaikesta yhteistyöstänne kaikkien näiden vuosien aikana. Toivotan teille hyvää joulua ja kaikkea hyvää.

Olen vastaanottanut viisi työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 17. joulukuuta 2009.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Bogdan Kazimierz Marcinkiewicz (PPE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n elimien ja toimielimien asiakirjojen tutustuttavaksi saaminen, josta tänään keskustelemme, muodostaa mielestäni todella merkittävän ongelman Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyssä. Avoimuus on tässä asiassa tärkeää, ja sen ansiosta kaikilla EU:n kansalaisilla on oikeus tutustua asiakirjoihin, joilla EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkoitetaan paitsi yleisen oikeusjärjestyksen osia myös lainsäädäntöluonnoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat EU:ssa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on sääntömääräinen kotipaikka EU:ssa, on mahdollisuus vaikuttaa suoraan uuteen lainsäädäntöön, ja tämä on erityinen julkisen valvonnan muoto. Voimassa olevassa asetuksessa N:o 1049/2001 varmistetaan asianmukainen mahdollisuus tutustua EU:n asiakirjoihin, mutta Lissabonin tultua voimaan 1. joulukuuta 2009 olemme kohdanneet poikkeuksellisen haasteen, jossa EU:n kansalaisten rooli ja todellinen osallistuminen on lisääntynyt. Rajoittamaton oikeus tutustua asiakirjoihin määrittää näin ollen merkittävällä tavalla EU:n muotoa ja toimintaa tulevaisuudessa.