Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Ramón Jáuregui Atondon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puolesta laatima mietintö Euroopan unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen koskevista institutionaalisista näkökohdista (2009/2241(INI)) (A7-0144/2010), ja

– neuvoston ja komission julkilausumat kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön tarkistuskonferenssista Kampalassa, Ugandassa.

  Ramón Jáuregui Atondo, esittelijä. − (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja López Garrido, mielestäni tämä on merkittävä päivä. Tiedän, että tässä parlamentissa on monia merkittäviä päiviä, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että sen jälkeen, kun Lissabonin sopimus hyväksyttiin 1. joulukuuta 2009, Euroopan unionin mahdollisuus liittyä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen on ollut yksi Euroopan yhdentymisen isoista otsikoista.

Katson siksi, että todistamme sellaisen kauan odotetun tavoitteen huipentumista, joka on osa Euroopan yhdentymisen historiallista prosessia, koska ihmisarvo, ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltion periaate ovat osa Euroopan yhdentymisen laajan historiallisen prosessin perusrakennetta.

Huomenna hyväksymällämme mietinnöllä otetaan käyttöön nämä valtuudet, jotka Euroopan unionilla on ollut siitä asti, kun Lissabonin sopimuksessa edellytettiin liittymistä yleissopimukseen. Haluaisin tehdä yhteenvedon tämän mietinnön sisällöstä kolmen tärkeimmän ajatuksen perusteella.

Aivan ensiksi haluaisin huomauttaa, että pelkästään jäsenvaltiot eivät suojaa ihmisoikeuksia. Nyt ihmisoikeuksia suojaa Euroopan unioni Lissabonin sopimuksen nojalla saamansa uuden oikeushenkilöyden nojalla; se on unionin lainsäädäntöä ja se on EU:n valtion kehitystä, jonka jäsenvaltiot voivat saada aikaan. Ne voivat tehdä niin, jos ne noudattavat eurooppalaisen yleissopimuksen periaatteita ja tuomioistuinta, joka ei ole unionin ja jäsenvaltioiden sisäinen ja joka takaa noiden periaatteiden täyttämisen aina ja kaikkialla.

Toinen ajatus on antaa Euroopan kansalaisille uusi lainsäädäntö ja uusi tuomioistuin: eurooppalaisten oikeus tehdä vetoomus tähän uuteen tuomioistuimeen yleissopimuksella vahvistettujen oikeuksien täyttämisen takaamisesta suhteessa Euroopan unioniin tai jäsenvaltioihin niiden pannessa unionin lainsäädäntöä täytäntöön.

Jopa Euroopan unionin ulkopolitiikkaan, poliisitoimintaan, rajojemme ulkopuoliseen turvallisuuteen ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät toimet alistetaan nyt Euroopan ihmisoikeussopimukselle. Mitä se tarkoittaa? Minun mielestäni, hyvät kollegat, se tarkoittaa valtavaa askelta eteenpäin, historian kannalta, yhdentymisprosessissa ja kehitettäessä olennaisinta käsitettä eurooppalaisessa ihmisarvoa koskevassa ajatuksessa, jolla, kuten sanoimme aiemmin, vastataan Euroopan kansalaisten vaatimuksiin.

Se tarkoittaa myös EU:n perusoikeuksien suojaamista koskevan järjestelmän vahvistamista, koska perusoikeuskirjan ja Lissabonin sopimuksen ohella sillä luodaan puitteet, oikeussuojan kehys, joka on miltei täydellinen ja joka on siksi maailman edistynein. Sillä myös vahvistetaan unionin uskottavuutta kolmansien maiden silmissä, koska Euroopan unioni on aina vaatinut ihmisoikeuksien täyttämistä kahdenvälisissä suhteissaan.

Tässä mietinnössä esitetään institutionaalisia ja oikeudellisia näkökohtia, joita en aio nyt kuvailla. Haluan kuitenkin panna merkille, että prosessi on alkamassa tässä ja nyt, koska tämän yhdessä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan kanssa laaditun mietinnön myötä komissiolla on nyt kanta, neuvottelupuitteet, joiden nojalla se voi palata takaisin parlamenttiin hyväksymään tämän sopimuksen ja joiden nojalla jäsenvaltiot voivat ratifioida liittymisen eurooppalaiseen yleissopimukseen. Haluaisin kiittää komission jäsentä Redingiä nopeudesta, jolla komissio hyväksyi neuvotteluvaltuudet, ja Eurooppa-neuvostoa, joka tekee niin pian. Haluaisin myös kiittää Kinga Gália ja Cristian Dan Predaa yhteistyöstä kahdessa muussa valiokunnassa. Hyvät kollegat, uskon, että tämä on pääuutinen.

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. − (ES) Arvoisa puhemies, kuten Ramón Jáuregui Atondo sanoi, keskustelu, jonka aiomme nyt käydä, juuri käymiemme ohella, on poikkeuksellisen merkittävä. Minun mielestäni ihmiskunta on ottamassa historiallista askelta eteenpäin, koska ihmisoikeuksien suojaaminen ei ole vain valtioiden vastuulla, sillä ne ovat olleet perinteisiä poliittisia toimijoita ja muutaman viime vuosisadan perinteisiä poliittisia mahteja, vaan siitä tulee jotakin, jossa ihmiskunnan suojaamisen osalta ylitetään valtioiden rajat ja jolla luodaan monia mekanismeja ja institutionaalisia takuita niiden yleismaailmallisten arvojen suojaamiseksi paremmin.

Euroopan ihmisoikeussopimus, joka on luultavasti yksi suurimmista Euroopan hallussa olevista aarteista, ja kansainvälinen rikostuomioistuin, jonka toimivalta on Eurooppaa laajempi, ovat esimerkkejä tästä edistysaskelesta, joka meidän aikanamme otetaan globalisaatiossa ja ihmisoikeuksien puolustamisessa.

Minulla on Euroopan ihmisoikeussopimuksen osalta vain vähän lisättävää Ramón Jáuregui Atondon puheenvuoroon ja hänen erinomaiseen mietintöönsä, joka laadittiin yhdessä lausunnon valmistelijoiden, Dan Cristian Predan ja Kinga Gálin, kanssa, Euroopan unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Haluaisin toistaa monet Ramón Jáuregui Atondon mainitsemista asioista ja panna merkille, että yleissopimuksen allekirjoittaminen on osa Euroopan yhdentymistä ja että se siksi vahvistaa Euroopan unionia. Lisäksi sen avulla yhdistetään voimat Lissabonin sopimuksen tuoman tärkeän uuden osan kanssa, eli Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa, ja ne toimivat yhdessä. Se on yksi tehtävistä − ei vain poliittisista tehtävistä, vaan myös teknisistä tehtävistä − joita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimella ja Euroopan unionin tuomioistuimella on, vaikuttamatta mitenkään niiden tuomiovaltaan.

Tällä aloitteella, josta määrätään Lissabonin sopimuksella, lisätään myös Euroopan unionin uskottavuutta ihmisoikeuksien puolustamisessa, koska emme pyydä vain Euroopan unionin jäsenvaltioita vaan Euroopan maita edistämään Euroopan ihmisoikeussopimuksen vahvistamista. Pyydämme niitä toisin sanoen takaamaan, että yleissopimuksella säädettyjä oikeuksia kunnioitetaan ja suojellaan ja että sillä tavalla itse Euroopan unioniin, ei vain sen jäsenvaltioihin, sovelletaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovaltaa. Se lisää uskottavuuttamme, kuten Ramón Jáuregui Atondon mietinnössä aivan oikein todetaan.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen osalta katson, että kuvaamme myös tätä aikaa "historialliseksi" ja poliittisesti erittäin tärkeäksi, koska muutaman päivän päästä kokoontuu Rooman perussäännön tarkistuskonferenssi. Se on ainoa pakollinen konferenssi, jonka on tarvittaessa kokoonnuttava tarkistamaan Rooman perussääntöä ja arvioimaan äärimmäisen merkittävää edistysaskelta, eli kansainvälistä rikostuomioistuinta.

Se on siksi äärimmäisen merkittävä tapahtuma, jota tänään käsitellään poliittisten ja turvallisuusasioiden väliaikaisessa komiteassa ja josta huomenna keskustellaan pysyvien edustajien komiteassa (Coreper). Toivomme, että ensi viikolla annetaan neuvoston päätöslauselma, jotta voimme yhtyä hyvin myönteiseen arvioon, jonka kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ovat antaneet muut valtiot, esimerkiksi Latinalaisen Amerikan maat, jotka kuuluvat Etelä-Amerikan kansakuntien unioniin (Unasur).

Puhumme kansainvälisestä rikostuomioistuimesta, joka edustaa sitoutumista ihmisoikeuksien puolustamiseen ja siten ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista syyttämiseen yleismaailmallisella tasolla. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet tämän sitoumuksen. Haluaisin muistuttaa teitä, että vuonna 2003 oli yhteinen kanta, vuonna 2004 oli toimintasuunnitelma ja vuonna 2006 oli myös Euroopan unionin yhteistyöstä tuomioistuimen kanssa tekemä sopimus. Kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat nyt Rooman perussäännön osapuolia, ja siten ne kuuluvat kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaan.

Mielestäni se on erittäin tärkeää, jotta voidaan korostaa kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa maailmassa ja Euroopan unionin sitoutumista sen vahvistamiseen. Kansainvälinen tuomioistuin toimii tällä hetkellä pääasiassa Afrikan mantereella, mutta Kampalan konferenssi kertoo Afrikan kansoille, että emme ole Afrikkaa vastaan: aivan päinvastoin, olemme Afrikan kanssa.

Myös siksi tämä tarkistuskonferenssi on erittäin tärkeä. Se on avoin kaikille valtioille sekä kansalaisjärjestöille ja kansainvälisille ja alueellisille järjestöille, ja sen avulla voimme arvioida kansainvälisen oikeuden tilaa, kun kansainvälistä rikostuomioistuinta rakennetaan ainoana pysyvänä kansainvälisen rikostuomioistuimena.

  Viviane Reding , komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä kaikkien puhujien kanssa ja niiden jäsenten kanssa, jotka ovat työskennelleet aiheen parissa. EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen on askel, jolla on perustuslaillista merkitystä. Sillä täydennetään unionin perusoikeuksien suojaamista koskeva järjestelmä, ja tiedätte aivan hyvin, että Lissabonin sopimuksella siitä ei tehdä vaihtoehtoa vaan päämäärä.

Pidän siksi myönteisenä sitä, että parlamentti on niin kiinnostunut tästä asiasta − ja on muuten ollut alusta asti − minkä osoittaa parlamentin esittämä päätöslauselma.

Haluaisin erityisesti kiittää perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja perusvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan esittelijöitä erinomaisesta yhteistyössä asiassa. Haluaisin kiittää heitä järjestetystä kuulemisesta, josta oli todellista apua ja suurta hyötyä tämän asian edistämisessä.

Ramón Jáuregui Atondon esittelemä mietintöluonnos on pääosin komission kannan mukainen. Haluaisin vain mainita kolme kohtaa, jotka ovat mielestäni hyvin tärkeitä.

Ensinnäkin, komissio jakaa kannan, jonka mukaan EU:n liittyminen eurooppalaisen yleissopimuksen lisäpöytäkirjoihin − joita kaikki jäsenvaltiot eivät muuten ole ratifioineet − on myös hyvin toivottavaa. Monet näistä pöytäkirjoista ovat todellakin mahdollisesti merkittäviä unionin valtuuksien käyttämisen osalta, ja tietyt näissä pöytäkirjoissa vahvistetut takuut näkyvät myös peruskirjassa. Neuvotteluohjeissa pitäisi siksi valtuuttaa komissio neuvottelemaan säännöksestä, jolla taataan, että unioni voi liittyä kaikkiin lisäpöytäkirjoihin.

Sitten neuvosto tekee päätöksen siitä, mihin pöytäkirjoihin itse yleissopimuksen lisäksi tosiasiallisesta liitytään, yksimielisesti, saatuaan parlamentin suostumuksen. Komission mielestä kyseisten päätösten pitäisi mielellään kattaa kaikki lisäpöytäkirjat, ja ne pitäisi tehdä yhdessä itse liittymissopimusta koskevan päätöksen kanssa.

Toiseksi, on tärkeää käsitellä unionin erityistä tilannetta erillisenä oikeushenkilönä, jolla on riippumattomat valtuudet ja josta tulee sopimusosapuoli mekanismissa, joka on alun perin suunniteltu vain valtioille. Siksi tarvitaan monia rajoitettuja ja teknisiä sopimusmenettelyihin liittyviä mukautuksia unionin lainsäädännön erityislaadun osalta.

Niitä ovat muun muassa niin sanottu kanssavastaajamekanismi, jossa otetaan huomioon unionin lainsäädännön hajautettu täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Kyseisellä mekanismilla unioni saa oikeuden liittyä menettelyihin kanssavastaajana sellaisissa jäsenvaltiota vastaan nostetuissa asioissa, joissa käsitellään unionin lainsäädäntöä. Panen tyytyväisenä merkille, että myös parlamentin mietinnössä kannatetaan sitä.

Kolmanneksi, kannatan täysimääräisesti mietintöä sen osalta, että siinä suositellaan unionin edustajien osallistumista yleissopimuksen elimiin tasavertaisesti sopimusosapuolten kanssa. Sellainen osallistuminen on todellakin keskeinen osa joustavassa yhdentymisessä ja unionin liittämisessä yleissopimuksen järjestelmään. Olette ymmärtäneet, että nyt se tarkoittaa erityisesti sitä, että Strasbourgin tuomioistuimessa on kustakin sopimusosapuolesta valittu tuomari.

Komissio kannattaa siksi vahvasti sitä, että unionista valitaan pysyvä kokoaikainen tuomari, jolla on sama asema ja samat tehtävät kuin kollegoillaan. Tilapäinen tuomari, joka käsittelee vain unionia vastaan nostettuja asioita tai sellaisia asioita, joissa on mukana unionin lainsäädäntöä, ei meidän mielestämme riitä.

Unionin tuomarin valitsemismenetelmän osalta pitäisi soveltaa yleissopimuksessa säädettyä tavanomaista menetelmää.

Se tarkoittaa, että Euroopan neuvoston parlamentaarinen edustajakokous valitsee tuomarin Euroopan unionin ehdottamia kolmea ehdokasta koskevan ehdotuksen perusteella, ja olen samaa mieltä mietintöluonnoksen kanssa, että asianmukaisen määrän parlamentin jäseniä pitäisi voida osallistua edustajakokouksen istuntoihin, joissa se valitsee unionin tuomioistuimen tuomarit.

Kolmen ehdokkaan luettelon laatimismenettely ei ole tärkeä liittymissopimukselle: se on tärkeä meille. Meidän on tehtävä se sisäisten oikeudellisten sääntöjen mukaan, ja ajatus siitä, että parlamentin pitäisi olla mukana samalla tavalla kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklalla määrätään tuomioistuimen ehdokkaiden valinnasta, on hyvin kiinnostava, ja se ansaitsee tarkan selvityksen.

Arvoisat parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltio pitää tätä asiakirjaa ensisijaisena painopistelana, kuten tiedätte, ja puheenjohtajavaltio Espanja haluaisi saada sopimuksen aikaan ennen kesäkuun loppua. Jos neuvosto saa sopimuksen aikaan siihen mennessä − ja toivon, että se saa − pystymme sitten aloittamaan liittymisneuvottelut kesän jälkeen. Kuten jo sanoin kaksi viikkoa sitten Brysselissä, takaan, että komissio − unionin neuvottelijana − tiedottaa parlamentille täysimääräisesti koko neuvotteluprosessin ajan.

Tämä kaikki liittyy EU:n asioihin, mutta meillä on esityslistalla myös kysymys kansainvälisistä ihmisoikeuksista. Kuten tiedätte, 138 maata otti vuonna 1998 askelen eteenpäin, kun ne hyväksyivät Rooman perussäännön, jolla luodaan, ensimmäistä kertaa historiassa, pysyvä kansainvälinen tuomioistuin, jolla taataan, että joukkotuhontaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin syyllistyneet saadaan vastuuseen. Tuomioistuin aloitti toimintansa vuonna 2003 ja nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, meillä on Kampalassa tarkistuskonferenssi, jossa teemme varhaisen analyysin tuomioistuimen toimista, edessä olevista haasteista ja EU:n tuen tehokkuudesta.

Tuomioistuimen toimien osalta tiedämme, että tuomioistuin toimii täysimääräisesti, mutta se on vielä lapsenkengissä. Yhtään oikeudenkäyntikierrosta ei ole saatettu loppuun, mutta kansainvälinen rikostuomioistuin käsittelee tilannetta viidessä maassa: yksi oikeudenkäynti on aloitettu, toinen oikeudenkäynti alkaa 5. heinäkuuta ja lisäksi yksi asia on esitutkinnassa − kaikki koskevat Darfuria ja Kongon demokraattista tasavaltaa.

Älkäämme unohtako, että tämä on vasta viimeisen oikeusasteen tuomioistuin, joten ensisijainen velvollisuus on itse valtioilla. Useimmissa tapauksissa tuomioistuin toimii välittäjänä, jotta valtiot voivat tutkia asioita ja esittää niistä syytteitä kansallisissa tuomioistuimissa. Samalla tuomioistuin on lyhyen olemassaolonsa aikana ollut tehokas pelote tuleville julmuuksille, koska rikolliset tietävät nyt, että oikeus on olemassa, ja tässä suhteessa tuomioistuimella on haasteita.

Bangladeshin tekemän ratifioinnin myötä Rooman perussäännön sopimusosapuolten määrä kasvoi 111:een. On kuitenkin hyvin selvää, että meidän on pyrittävä saamaan perussäännölle ja tuomioistuimelle yleismaailmallinen hyväksyntä. Tuomioistuimessa tarvitaan kaikkien sopimusosapuolten ja sopimukseen kuulumattomien sekä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen osallistumista ja yhteistyötä. Tuomioistuin ei voi suorittaa tehtäviään, jos valtiot eivät pidätä niitä, joista kansainvälinen rikostuomioistuin on antanut pidätysmääräyksen, eikä silloin, jos todistajia ei voida suojella, eikä silloin, jos tuomituille ei ole vankiloita, ja siksi EU on kymmenen viime vuoden aikana tukenut tuomioistuinta näiden ongelmien ratkaisemisen edistämisessä.

Me, EU, olemme alusta asti tukeneet lujasti tuomioistuimen perustamista olennaisen tärkeänä mekanismina uudessa kansainvälisessä järjestyksessä, joka on tarkoitettu lopettamaan rankaisemattomuus, jonka myötä, kuten tiedätte, miljoonia ihmisiä on joutunut lähihistoriassa rikoksien uhreiksi, mutta vain kourallinen vastuullisia on saatu oikeuden eteen.

EU katsoo, että tehokas kansainvälinen rikostuomioistuin on välttämätön väline, jotta kansainvälinen yhteistyö voi torjua tämän rankaisemattomuuden ja edistää sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä. Siksi tuemme tuomioistuinta, joka käyttää käytettävissämme olevia erilaisia välineitä, jotka arvoisa ministeri on jo maininnut. Yhteinen kanta näkyy toimintasuunnitelmassa. Olimme ensimmäinen järjestö, joka teki yhteistyö- ja avunantosopimuksen tuomioistuimen kanssa vuonna 2006, ja annamme kansainväliselle rikostuomioistuimelle täyden poliittisen ja diplomaattisen tuen yhteydenotoissa, poliittisissa vuoropuheluissa ja julkilausumissa. Kansainvälisen tuomioistuimen lausekkeiden sisällyttäminen kansainvälisiin sopimuksiin on nyt Euroopan unionin tavanomainen käytäntö.

Vuodesta 2000 alkaen EU:n aloitteesta − joka myöhemmin nimettiin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaksi eurooppalaiseksi rahoitusvälineeksi − on osoitettu 29 miljoonaa euroa tuomioistuimen tukemiseksi suoraan tai välillisesti, muun muassa yleisten kansalaisyhteiskunnan kampanjoiden kautta. EU on myös tehnyt monia päätöksiä oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla vahvistaakseen jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä Rooman perussäännön soveltamisalaan kuuluvien rikosten tutkimisessa ja niistä syyttämisessä kansallisella tasolla, joten teemme parhaamme edistääksemme järjestelmää. Järjestelmää on kehitettävä edelleen, mutta sen aikaansaaminen edellyttää vahvaa sitoutumista kaikilta maailman kansakunnilta.

  Cristian Dan Preda, ulkoasiainvaliokunnan lausunnon valmistelija. − (RO) Aion viitata Ramón Jáuregui Atondon mietintöön. Haluan aloittaa onnittelemalla häntä erinomaisen mietinnön laatimisesta, koska siinä annetaan minun mielestäni kattava kuva eduista ja haasteista, jotka johtuvat Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen.

Ulkoasiainvaliokunnalle laatimani lausunnon kannalta haluaisin korostaa tärkeintä etua, joka seuraa EU:n liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Tämä askel näyttää nyt Lissabonin jälkeisenä aikana olevan täysin ilmiselvä, mutta sitä on toivottu säännöllisesti 30 viime vuoden ajan. Katson, että liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen lisää EU:n uskottavuutta kolmansien maiden kanssa ihmisoikeuksista käytävässä vuoropuhelussa ja että se vahvistaa kaikille jälleen kerran, että Euroopan unioni on ennen kaikkea lakiin perustuva yhteisö.

EU:n elimiin, aivan kuten Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden elimiin, sovelletaan siten Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ulkoista ja riippumatonta valvontaa, joka perustuu seuraavaan julkilausumaan: yksi ihmisoikeusnormi, yksi tuomioistuin. Sen kannalta, että on olemassa yksi ihmisoikeusnormi, minun on korostettava, että liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen tarjoaa EU:lle samalla mahdollisuuden liittyä myös muihin Euroopan neuvoston perussopimuksiin. Tarkoitan tietysti lisäpöytäkirjoja, tarkistettua Euroopan sosiaalista peruskirjaa, jolla, kuten tiedätte, täydennetään ja vahvistetaan tätä suojaa yleiseurooppalaisella tasolla. Katson myös, että EU:n viranomaisten lisääntynyt osallistuminen ihmisoikeuksien suojaan erikoistuneisiin Euroopan neuvoston elimiin on johdonmukainen seuraus tästä suojan yhdestä normista.

Toinen kohta, jota myös korostin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatimassani lausunnossa, on se, että on saatava aikaan tasapaino myös toisaalta EU:n oikeusjärjestelmän erityispiirteiden säilyttämisen ja toisaalta Strasbourgin oikeusjärjestelmän säilyttämisen välillä, sillä viimeksi mainittu on osoittanut tehokkuutensa ihmisoikeuksien suojaamisessa yleiseurooppalaisella tasolla.

  Kinga Gál, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) Hyvät kollegat, aivan ensiksi haluaisin kiittää henkilöä, joka on vastannut perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnöstä, Ramón Jáuregui Atondoa, yhteistyöstä. Mielestäni tiiviissä yhteistyössä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja perusvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä työtämme täydentäneen ihmisoikeuksien alivaliokunnan välillä on menestyksekkäästi käsitelty monia kysymyksiä, jotka koskevat liittymistämme tähän yleissopimukseen, ja niissä on asianmukaisesti pantu merkille esiin nousevat kysymykset, joita on vielä selkeytettävä.

Minä itse, perusvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta, päätin aivan ensiksi keskittyä − minkä valiokunta myöhemmin vahvisti − sen varmistamiseen, että liittymisellämme todella on lisäarvoa Euroopan unionin kansalaisille ja että he ovat tietoisia näistä arvoista ja mahdollisuuksista, vaikka meidän pitäisi yrittää olla saamatta aikaan liiallisia odotuksia.

On olemassa lukemattomia olennaisen tärkeitä kysymyksiä, joita on selkeytettävä tulevana jaksona neuvottelujen aikana; niitä ovat muun muassa suhde Strasbourgin ja Luxemburgin tuomioistuimen välillä, koska kummankaan tuomioistuimen oikeusjärjestelmään ei tehdä muutoksia. Mielestäni on tärkeää korostaa, että Strasbourgin tuomioistuimen toiminnan uudistaminen sattuu samaan aikaan liittymisen kanssa, ja sitä pitäisi käsitellä huolellisesti. Haluaisin myös korostaa, että liittyminen onnistuu vain, jos sillä todella vahvistetaan nykyisiä elimiä, ja että jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä olisi toteutettava sitä varten tarvittavat toimenpiteet. EU:n liittyminen yleissopimukseen on ainoalaatuinen kokeilu, mutta sillä ei saa vaarantaa sitä, mikä on jo olemassa ihmisoikeuksien valvomisen osalta. On hyvin tärkeää, että olemme tietoisia siitä, että se onnistuu, jos sillä vahvistetaan jo olemassa olevia elimiä ja todella tarjotaan lisäarvoa kansalaisille.

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, kansainvälisen rikostuomioistuin tarkistuskonferenssia on odotettu kauan, ja se on merkittävä tapahtuma itse tuomioistuimen ja laajemmin kansainvälisen rikosoikeuden kehityksessä.

Tarkistuskonferenssi on hyvä mahdollisuus sidosryhmille käsitellä kansainvälisen rikostuomioistuimen nykyisiä puutteita ja ehdottaa mahdollisia muutoksia tai suuntia uudistusta varten. Haluaisin mainita monia asioita, joita EU:n jäsenvaltioilla sekä Euroopan parlamentin valtuuskunnalla pitäisi olla asialistallaan.

Yksi asioista on ehdottomasti transatlanttisten kumppaneidemme kansainvälistä rikostuomioistuinta koskeva kanta. Haluaisin huomauttaa, että Yhdysvaltojen osallistumattomuus kansainväliseen rikostuomioistuimeen on tärkein yksittäinen tekijä, joka vähentää kansainvälisen rikostuomioistuimen merkitystä ja auktoriteettia. Siksi olisi erittäin hyödyllistä, jos yhdysvaltalaiset kumppanimme voisivat ilmaista selkeämmin nykyisen kantansa ja sitoutumisensa kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Haluaisin myös kehottaa EU:ta vaatimaan keskustelua Rooman perussäännön 124 artiklasta − ja toivottavasti sen tarkistamisesta − joka tunnetaan myös siirtymämääräyksenä ja jolla sallitaan se, että valtiot voivat päättää, että niiden kansalaisiin ei sovelleta kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovaltaa sotarikosten osalta perussäännön ratifiointia seuraavien seitsemän vuoden ajan. Se on valitettava porsaanreikä, joka pitäisi poistaa Rooman perussäännöstä.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä haluaisin huomauttaa, että EU:n pitäisi pyrkiä Rooman perussäännön laajimpaan mahdolliseen ratifiointiin ja täytäntöönpanoon suhteissaan niihin maihin, jotka eivät ole vielä tehneet niin. Sen on oltava EU:n tavoite laajentumisneuvotteluissa ja EU:n uusien jäsenvaltioiden liittymisvaiheissa. Sen pitäisi olla korkealla asialistallamme myös toimissamme Venäjän kanssa, ja erityisesti siinä pitäisi ottaa huomioon, että neuvottelemme parhaillaan kumppanuussopimuksen ehdoista venäläisten kumppaniemme kanssa.

  Debora Serracchiani, S&D-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän esittelijää erinomaisesta työstä, joka koskee Euroopan unionin jäsenyyttä Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, joka hyödyttää Euroopan kansalaisia: tämän yleissopimuksen ansiosta saadaan uusi, Euroopan unionin ulkoinen tuomioistuin varmistamaan, että Euroopan unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat aina Euroopan kansalaisten oikeuksia.

Demokratian periaatteen mukaisesti Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla pitäisi aina olla oikeus pystyä puolustamaan itseään. Siksi on mielestäni olennaisen tärkeää, että kaikilla yleissopimukseen kuuluvilla kansoilla pitäisi olla tuomari, joka selittää kaikkien vetoomusten sisällön, aivan kuten on mielestäni tärkeää, että Euroopan parlamentilla pitäisi olla epävirallinen elin koordinoimaan tiedonvaihtoa parlamentin ja neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen välillä ja että parlamenttia pitäisi myös kuulla neuvotteluprosessin aikana.

Haluaisin myös lisätä, että Euroopan kansalaisilla on oikeus ymmärtää tätä jäsenyyttä koskevat mekanismit, aivan kuten heillä on oikeus tietää, mitkä heidän oikeutensa ovat. Siksi on mielestäni olennaisen tärkeää, että Euroopan neuvosto ja Euroopan unioni harkitsevat sellaisten suuntaviivojen laatimista, joissa selitetään selkeästi jäsenyyden mukanaan tuomat vaikutukset ja seuraukset.

  Andrew Duff, ALDE-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, EU:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen on odotettu kauan. Se on olennainen osa palapelissä, jonka lopullisessa kuvassa on määrä olla unionin tuomioistuimen edistämä ylin oikeusjärjestelmä, johon sovelletaan Strasbourgin tuomioistuimen ulkoista valvontaa.

Se on välttämättä monimutkainen toimenpide, koska siihen sovelletaan tasavertaisuutta, jotta perusoikeuskirjasta tehdään sitova. Se merkitsee merkittävää uutta yksimielisyyttä esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa perinteisesti hallitustenvälistä Euroopan neuvoston lähestymistapaa suosivien ja minun kaltaisteni ylikansallista lähestymistapaa suosivien federalistien välillä. Tällainen liitos on erittäin asianmukaista nyt, kun Yhdistyneessä kuningaskunnassa on liberaalidemokraattien ja konservatiivisten puolueiden yhteishallitus.

  Barbara Lochbihler, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Rooman perussäännön hyväksyminen ja kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaminen ovat olleet menestystarina. Monet esimerkit osoittavat sen, mutta olennaisinta on se, että ensimmäistä kertaa historiassa valtion korkeita edustajia − joko siviileitä tai armeijan kuuluvia − voidaan vetää vastuuseen siitä, että he ovat käskeneet tehdä sotarikoksia tai rikoksia ihmisyyttä vastaan.

EU on tukenut kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista ja sen työtä monilla ja hyvin myönteisillä tavoilla, ja sen on jatkettava, tulevaisuudessa, tuomioistuimen tukemista ja vahvistamista ja sen riippumattomuuden vahvistamista. Tulevassa tarkistuskonferenssissa Kampalassa kartoitetaan tilanne ja kysytään, missä on onnistuttu ja mitä on parannettava. Juuri nyt on aika tunnustaa selkeästi, että valtioiden on pyrittävä kansallisella tasolla antamaan lainsäädäntöä tai panemaan nykyistä lainsäädäntöä johdonmukaisesti täytäntöön kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemiseksi.

Monet toimivat edelleen hitaasti pidätettäessä korkea-arvoisia ihmisiä, joista on annettu pidätysmääräys. Komission jäsen Reding on pannut tämän merkille. Usein diplomaattisten vaikeuksien pelko on suurempi kuin sen ymmärtäminen, että kansainvälinen rikostuomioistuin tarvitsee konkreettista tukea ollakseen tehokas.

Kampalan konferenssissa on tehtävä työtä, jotta voidaan määritellä käsite "hyökkäyssota". Rooman perussäännön osapuolina olevien maiden omistautunut työryhmä on tehnyt menestyksekästä valmistelutyötä sen osalta, ja se on toimittanut sopivan tekstin, joka on myös mukana päätöslauselmassamme. Kehotamme komissiota ja jäsenvaltioita tekemään intensiivisesti työtä, jotta tämä määritelmä saadaan sisällytetyksi perussääntöön ja jotta se on siten mukana tuomioistuimen toimivallassa.

Silloin on kiinnitettävä erittäin tarkasti huomiota sen varmistamiseen, että tuomioistuimen riippumattomuuden osalta ei oteta käyttöön mitään rajoituksia. Haluaisin lopuksi korostaa sitä, miten tärkeää on kehottaa, että konferenssissa EU:ta edustavat mahdollisimman korkea-arvoiset henkilöt. Se olisi merkki tuestamme kansainväliselle rikostuomioistuimelle sekä myönteinen esimerkki muille hallituksille.

  Ashley Fox, ECR-ryhmän puolesta. − (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni on sitoutunut suojelemaan ihmisoikeuksia, mutta emme ole vakuuttuneita siitä, että on viisasta antaa EU:n allekirjoittaa yleissopimus. Koska kaikki jäsenvaltiot ovat jo allekirjoittaneet yleissopimuksen, mitä hyötyä on siitä, että myös EU allekirjoittaa? Olisin hyvin mielissäni, jos joku tässä salissa voisi antaa minulle käytännön esimerkin siitä, miten jonkun vaalipiirini asukkaan ihmisoikeuksia suojataan paremmin, koska EU allekirjoittaa yleissopimuksen.

Tällä hetkellä jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa yleissopimusta suoraan omassa lainsäädännössään. Haluan, että minulle taataan, että jos EU allekirjoittaa yleissopimuksen, tuo kanta ei muutu. En halua, että Yhdistyneen kuningaskunnan valtuuksia muuttaa tapaa, jolla päätämme suojata ihmisoikeuksia, heikennetään. Epäilen, että yksi tämän ehdotuksen takana olevista syistä on halu edistää EU:n asemaa ja osoittaa, että se on kansainvälisen tason toimija. Mielestäni se on erittäin hyvä syy olla antamatta EU:n allekirjoittaa yleissopimusta.

  Helmut Scholz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ryhmäni pitää Euroopan unionin liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen erittäin myönteisenä. Se on epäilemättä Euroopan merkittävin ihmisoikeusväline, ja Strasbourgissa sijaitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen merkitys käy − ehkä jopa Ashley Foxille − selväksi sen perusteella, että siellä käsitellään keskimäärin 30 000 valitusta vuodessa. Vuonna 2009 niitä oli muuten 57 000, ja tuomioistuin antoi 2 000 tuomiota sinä vuonna, tai tarkemmin sanottuna, sen oli julistettava nämä tuomiot.

Unionin tuomioistuimen muodossa myös Euroopan unionilla on tuomioistuin, mutta toisin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin unionin tuomioistuin ei vastaa yksin ihmisoikeuksien suojaamisesta, eikä ole myöskään täysin väärin tällä hetkellä sanoa, että unionin tuomioistuimella ei aiemmin ollut yksittäistä johtoasemaa Euroopan ihmisoikeuksien kehittämisessä.

Sekä Euroopan neuvosto että EU sanovat tulevaa liittymistä historialliseksi, ja luulen, että me täysistunnossa annamme sille äänestyksessä enemmistön tukemme. Toivon ennen kaikkea, että se todella osoittautuu historialliseksi Euroopan kansalaisille, koska sillä luodaan sovellettavien ihmisoikeuksien alue, joka sitoo 47 hallituksen lisäksi myös Euroopan unionin toimielimiä. Siten EU lähettää Euroopan kansalaisille vahvan viestin siitä, että se ei ole lain yläpuolella ihmisoikeuksien osalta ja että he, kansalaiset, voivat ryhtyä toimenpiteisiin, jos yhteisön toimielimet loukkaavat heidän ihmisoikeuksiaan.

Itse liittymisen erityinen muoto saa varmasti aikaan joitakin ongelmia, ja siksi on tärkeää, että löydämme parhaat ratkaisut erittäin vaikeisiin teknisiin ja oikeudellisiin ongelmiin nopeasti ja rakentavasti ja avomielisesti ja luovasti.

  Morten Messerschmidt, EFD-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, on helppoa nähdä edut, joita EU:n liittymisellä Euroopan ihmisoikeussopimukseen on. Se hyödyttää niitä ihmisiä, jotka ovat töissä EU:ssa ja jotka on erotettu siksi, että he ovat kieltäytyneet panemasta allekirjoitustaan vääriin tileihin ja paljastaneet vääryyksiä. He voivat viedä tällaiset asiat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen 6 artiklan nojalla. Se hyödyttää tämän parlamentin kollegoja, jotka saavat kohtuuttomia sakkoja mielipiteidensä vapaasta ilmaisusta ja joilla ei ole mitään paikkaa, jossa esittää vetoomuksia tätä vastaan. Sellaiset asiat voidaan viedä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen 10 artiklan nojalla. Sen edut on siis helppo havaita.

Syy, miksi ryhmäni ja minä kuitenkin vastustamme EU:n liittymistä Euroopan ihmisoikeussopimukseen, on se, että haitat ovat selkeästi etuja painavampia. Ei ole esimerkiksi epäilystäkään siitä, että erityisesti unionin tuomioistuin käyttäisi liittymistä jälleen kerran laajentaakseen EU:n valtuuksia. Vieläkin useammilla aloilla − yhteiskunnallisella alalla, ulkomaalaisia koskevassa politiikassa ja perusvapauksia koskevassa politiikassa − näemme, miten on mahdollista käyttää ihmisoikeussopimusta vielä yhtenä perusteluna EU:n tasolla tehtävien päätösten puolesta, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltiot tekevät vähemmän päätöksiä. Emme halua tilannetta, jossa jäsenvaltiot eivät pysty määrittämään omaa ulkomaalaisia koskevaa politiikkaansa tai kysymyksiä niiden vapauksista, niiden ilmaisunvapaudesta tai kaikesta muusta yleissopimuksen kattamasta. Näiden on pysyttävä kansallisina asioina, ja siksi EU:n ei pitäisi lähteä tälle tielle.

  Nicole Sinclaire (NI). − (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä toteaa mietinnössään, että liittymisellä Euroopan ihmisoikeussopimukseen kansalaisille annetaan suoja unionin toimia vastaan. Olisin huomattavasti kiinnostuneempi vaalipiirini, Yhdistyneen kuningaskunnan Länsi-Midlandsin, asukkaiden suojaamisesta ihmisoikeussopimuksen toiminnalta.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa tietysti sisällytimme tämän lainsäädäntöömme vuonna 1998, ja siten Euroopan ihmisoikeussopimusta sovelletaan kaikissa tuomioistuimissamme. Uuden konservatiivihallituksen julistuksessa luvattiin, että se kumoaisi ihmisoikeuslain, mutta, kuten sen olisi pitänyt tietää, Lissabonin nojalla EU:sta tehtiin oikeushenkilö ja EU:lla on suuremmat valtuudet kuin Yhdistyneen kuningaskunnan äänestäjillä. Meitä muistutetaan George Orwellista. Kirjoitus on seinällä ja, kuten tiedämme, jotkut ihmiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset ihmisoikeuksien osalta.

Aiemmin tässä kuussa vaalipiirini asukkaat Meridenissä ja Hattonissa kärsivät niin kutsuttujen edustajien tunkeutumisesta, sillä nämä häiritsevät rauhaa ja rakentavat luvattomia ja mahdollisesti laittomia rakennuksia sille vähälle, mitä on jäljellä vihreän vyöhykkeen maastamme. Ihmisoikeussopimuksen ansiosta näillä edustajilla on erityisesti suojatut oikeudet. Heillä on etusija terveydenhoidossa ja koulutuksessa, ja kaikki paikallisten veronmaksajien kustannuksella!

Esittelijä haluaa, että saamme kansalliset tuomioistuimemme ja oikeusministeriömme tähän prosessiin mukaan. Minä sanon, että ihmisoikeussopimus on jo aiheuttanut riittävästi haittaa. Esittelijä haluaisi ehkä vierailla vaalipiirissäni ja todistaa omin silmin maamme turmelemista. Hän ehkä haluaisi puhua ankarasti työtä tekeville kyläläisille, jotka ovat nähneet kotiensa arvon romahtavan. Hän voi tutkia politiikan linjoja, jotka on laadittu takaamaan rauha ja, tietysti, säilyttämään edustajien erityisoikeudet. Hän voi jopa nauttia näystä, jossa 90 soralla lastattua kuorma-autoa täyttää maaseututiet, joilla vanhemmat kävelevät lastensa kanssa. Hän voisi auttaa paikallisia asukkaita, kun he ryntäävät asentamaan turvallisuuslaitteita odottaessaan rikollisen toiminnan kasvua, joka seuraa usein kyseistä rakentamista.

Nämä ovat tietysti vain pieniä murhenäytelmiä eivätkä mitään verrattuna suureen poliittiseen hankkeeseen eli Euroopan unioniin, mutta miettikäämme sitä, että kun ehdotamme erityisoikeuksia tietylle kansalaisryhmälle, me automaattisesti vähennämme muiden oikeuksia.

Ihmisoikeussopimus on heikentänyt vaalipiirini asukkaiden oikeuksia. Ei pitäisi olla sellaisten virkamiesten, joita ei ole valittu vaaleilla, asia päättää, kuka on erityinen ja kuka ei. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on juuri valittu hallitus, joka on antanut lupauksia tällä alalla. Demokratian nimissä, antakaamme sen täyttää nuo lupaukset!

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, yli 20 vuotta sitten − itse asiassa 23 vuotta sitten − olin riittävän onnekas ja sain todistaa, miten toisessa parlamentin rakennuksessa allekirjoitettiin sopimus silloisen Euroopan komission puheenjohtajan Jacques Delorsin ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Marcelino Orejan välillä siitä, että silloinen Euroopan yhteisö liittyisi ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen. Se oli 23 vuotta sitten.

Se muistuttaa minua vastauksesta, jonka runoilija Heinrich Heine antoi, kun häneltä kysyttiin, "missä haluaisit kuolla?" Hän vastasi: "Englannissa, koska siellä kaikki tapahtuu sata vuotta myöhemmin". Joidenkin kuulemiemme puheenvuorojen perusteella näyttää, että kaikki tapahtuu 200 vuotta myöhemmin, arvoisa puhemies. Luotan kuitenkin siihen, että Andrew Duffin vaikutus uudessa liberaalidemokraattien ja konservatiivien yhteishallituksessa parantaa tilannetta.

Siksi, arvoisa puhemies, ryhmäni, Euroopan kansapuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä on kannattanut tätä liittymistä nyt jo kauan, ja pidämme Ramón Jáuregui Atondon erinomaista mietintöä erittäin myönteisenä. Se on hänen ensimmäinen mietintönsä, ja olen varma, että se ei ole hänen viimeisensä.

Teemme niin, koska meidän mielestämme sillä lisätään kansalaisten takuita, koska se, mitä teemme, on useampien takuiden antaminen ihmisille siitä, että jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin laeissa sovellettu Euroopan unionin lainsäädäntö on ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien mukaista.

Tämä mietintö avaa tien monien esiin tulevien teknisten ongelmien ratkaisemiselle, koska emme saa unohtaa, että yleissopimus oli suunniteltu jäsenvaltioiden ratifioitavaksi ja sovellettavaksi. Riippumatta tämän parlamentin joiltakin puolilta tulevasta propagandasta Euroopan unioni ei ole valtio eikä supervaltio. Se on kansainvälinen järjestö, ja siksi kansainvälisen järjestön mukauttamisessa johonkin, joka oli suunniteltu valtioita varten, on vaikeuksia.

Marietta Giannakou, joka oli varjoesittelijämme ja joka teki erinomaista työtä, josta kiitän häntä vilpittömästi, puhuu konkreettisista kysymyksistä. Kaikki, mitä nyt haluan tehdä, on kehottaa varapuheenjohtaja Redingin tavoin neuvostoa antamaan komissiolle valtuudet neuvotella nopeasti, ja olen varma, että ystäväni, neuvoston puheenjohtaja López Garrido varmistaa, että näin käy. Se tarkoittaa, arvoisa puhemies, että pystymme pian juhlimaan Euroopan unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen.

  Juan Fernando López Aguilar (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, myös minä haluaisin onnitella esittelijää Ramón Jáuregui Atondoa ja lausuntojen valmistelijoita, jotka ovat tehneet työtä tämän mietinnön laatimiseksi. Teen sen ennen kaikkea korostaakseni sitä, että aivan kuten olemme käsitelleet rahaliiton talouskriisiä parlamentin tämän vuoden valtuuksilla, nyt on aika sanoa, että Eurooppaa ei rakenneta sisämarkkinoiden tai yhtenäisvaluutan avulla vaan sen ihmisten avulla.

Ihmisten oikeuksia vahvistetaan Euroopan unionin peruskirjalla, tällä "oikeusaloitteella", jossa on otettava huomioon Euroopan yhdentymisen poliittinen ja kansalaisia koskeva ulottuvuus.

Niitä vahvistetaan myös perussopimuksen 6 artiklan valtuuksilla, jonka nojalla Euroopan unioni voi liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Sillä ei heikennetä mitään perusoikeuksia, jotka on taattu Euroopan kansalaisille jäsenvaltioiden lainsäädännöllä, siksi, että he ovat noiden jäsenvaltioiden kansalaisia. Sillä päinvastoin moninkertaistetaan, vahvistetaan ja lisätään oikeuksia, jotka meillä kaikilla on yhteisen hankkeen osallistujina ja toimijoina.

Haluan myös korostaa, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puheenjohtajana, että olemme käsitelleet kaikkia ongelmia − joita nousee esiin − jotka koskevat Euroopan ihmisoikeussopimuksen sisällyttämistä kyseiseen oikeuksien ja kansalaisuuden vahvistamista ja takaamista koskevaan yhteiseen kulttuuriin. Olemme järjestäneet erittäin tuloksekkaita vierailuja Euroopan unionin tuomioistuimeen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja olemme kutsuneet 21. kesäkuuta koolle kolmannen konferenssin, johon osallistuu merkittäviä asiantuntijoita ja tuomareita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja Euroopan unionin tuomioistuimesta, yhteisen ja edistyneen vastauksen antamiseksi siihen, mitä oikeudellisia takuita kansalaisten oikeuksille pitäisi antaa.

Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudellinen asiantuntija nimeltä Hart kirjoitti, että oikeuksia ei ole ilman oikeudellista takuuta ja oikeudellista takuuta ei ole ilman tuomareita, ja samalla tavoin EU:ta ei voi olla ilman kansalaisia, ja Euroopan kansalaisia ei ole, jos he eivät ole tietoisia siitä, että Euroopan yhdentyminen saa meidät kasvamaan ja että se vahvistaa perusoikeuksiamme, jotka meillä jo on EU:n jäsenvaltioiden jäseninä.

  Marietje Schaake (ALDE). − (EN) Arvoisa puhemies, kun tarkistamme kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä, muistuttakaamme itsellemme, että sen luominen merkitsee todella menestystä liberaalidemokratialle ja sitoutumiselle tehokkaaseen kansainväliseen oikeuteen. Kun kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat ratifioineet sen noudattaakseen Rooman perussääntöä, olemme avanneet seuraavan luvun ihmisoikeuksia, rauhaa ja oikeutta koskevien tavoitteidemme ja vastuidemme täyttämisessä.

Kriittinen arviointi on tärkeää, mutta kansainvälinen rikostuomioistuin on jo merkittävä elin sen varmistamisessa, että nämä perusarvot eivät ole vain eurooppalaisia vaan yleismaailmallisia. Se on viimeinen oikeusaste, kuten komission jäsen Reding sanoi, mutta se on merkittävä. EU:n ja jäsenvaltioiden pitäisi jatkaa sitoutumistaan kansainväliseen rikostuomioistuimeen, tai periaatteisiin, jotka se pyrkii takaamaan, hyväksymällä EU:n kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevat suuntaviivat. Sen ensisijaisena tavoitteena on löytää ne, jotka syyllistyivät sotarikoksiin, joukkotuhontaan ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan, ja asettaa heidät syytteeseen.

Lissabonin sopimuksen nojalla teemme työtä saadaksemme aikaan tehokkaan yhteisen EU:n ulkopolitiikan. Korkean edustajan pitäisi edistää aktiivisesti toisten maailmanlaajuisten toimijoiden − Kiinan, Intian, Venäjän ja Turkin kaltaisten merkittävien EU:n ehdokasvaltioiden − liittymistä Rooman perussääntöön, mutta myös EU:n pitkäaikaisen liittolaisen, Yhdysvaltojen, pitäisi osallistua vuoropuheluun, jolla edistetään maailmanlaajuista oikeutta, ja sen pitäisi harkita vakavasti liittymistä liittolaiseensa. Eurooppalaisena alankomaalaisena haluaisin taata kansalaisillemme, että Amerikan yhdysvaltojen asevoimien henkilöstön suojelua koskevaa lakia ei ikinä käytetä.

EU:n on työskenneltävä rakentavasti Turkin ja Yhdysvaltojen kanssa rankaisemattomuuden lopettamiseksi Iranissa, joka on yksi kiireellisimmistä hyökkääjiä koskevista tapauksista ja jossa hallitus teloittaa, raiskaa ja kiduttaa omia kansalaisiaan päivittäin ja järjestelmällisesti. Meidän on tehtävä työtä ihmisoikeuksien, oikeuden ja oikeusvaltion periaatteen todellisen globalisaation tai yleismaailmallistamisen puolesta, ja kansainvälinen rikostuomioistuin on merkittävä väline tämän tavoitteen saavuttamisessa. Myös tämän tuomioistuimen tuesta on tehtävä yleismaailmallista. Euroopan parlamentti on työskennellyt rakentavasti, ja se on tämän aiheen osalta yhtenäinen.

  Gerald Häfner (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, se, minkä eteen tänään teemme täällä työtä, on oikeuden laajentaminen ylikansallisella tasolla. Tämän merkitys voidaan nähdä vilkaisemalla oman maani kauhistuttavaan historiaan ja vilkaisemalla tällä hetkellä käynnissä olevia ihmisoikeusloukkauksia. Todellisuudessa saksalaiset eivät tehneet kauhistuttavimpia rikoksiaan historiassa, koska he rikkoivat lakia, vaan siksi, että laativat lakeja, joilla tehtiin epäeettisestä laillista ja joilla tehtiin esimerkiksi juutalaisten, kommunistien, kristittyjen, homoseksuaalien ja muiden murhaamisesta laillinen velvollisuus. Jos sellaiset ihmiset ja ennen kaikkea ne, jotka määräsivät tällaisista toimista, sanovat myöhemmin, että he tekivät vain sen, mitä laissa tuolloin määrättiin ja että heidän syyttämisensä myöhemmin ei ollut mahdollista, se osoittaa vain lain ja ihmiskunnan uskomattoman heikkouden.

Siitä syystä se, mitä olemme tehneet kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, edustaa merkittävää askelta eteenpäin siinä, että kaikki ihmiset tietävät tulevaisuudessa, että kansallisen lain yläpuolella on tuomari ja että heidän on elettävä koko loppuelämänsä sen tiedon kanssa, että heidät saadaan vastuuseen. Se on merkittävä askel eteenpäin, aivan kuten Euroopan unionin liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ja se on jotakin, mitä me, ja minä itse, olemme kannattaneet jo aika kauan. Olen tyytyväinen, että voimme panna tämän yhdessä täytäntöön täällä tänään, ja haluaisin kiittää esittelijäämme, Ramón Jáuregui Atondoa, erinomaisesta mietinnöstä.

  Charles Tannock (ECR). − (EN) Arvoisa puhemies, kansallinen puolueeni, Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit − tiedoksi niille, jotka eivät sitä tiedä, olen konservatiivi − on ilmaissut aiemmin suuren huolensa kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja sen toteuttamasta kansainvälisen rikosoikeudellisen tuomiovallan täytäntöönpanosta, kuten Rooman perussäännössä tiivistetään, rikoksissa ihmisyyttä vastaan, sotarikoksissa ja joukkotuhonnassa.

Perussäännön voimaantulon kymmenes vuosipäivä ei kuitenkaan tarjoa meille mahdollisuutta tehdä selkeää arviointia kansainvälisen rikostuomioistuimen asemasta, ja mielestäni tuomioistuin on, sen kunniaksi on sanottava, pitäytynyt ankarasti lyhyissä, pahansuopuutta välttelevissä syytteissään ja pyrkinyt syyttämään vain pahimpia tyranneja.

Tuomioistuimen pääsyyttäjä, Luis Moreno-Ocampa, on auttanut taidokkaasti tuomioistuinta vahvistamaan sen puolueettomuutta maailmanlaajuisesti. Poliittisesti motivoitujen asioiden aggressiivinen ajaminen ei ole, onneksi, onnistunut, mikä oli yksi yhdysvaltalaisten liittolaistemme suurimmista huolista. Yhdistynyt kuningaskunta liittyi kansainväliseen rikostuomioistuimeen edellisen työväenpuolueen hallituksen aikana. Ehkä konservatiivien ja liberaalien yhteishallituksen äskettäinen muodostaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime viikolla tarjoaa nyt meille mahdollisuuden arvioida uudelleen Yhdistyneen kuningaskunnan suhdetta kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja, Kampalassa, tehdä muutoksia joillakin kiistanalaisilla aloilla, kuten komentovastuussa.

Emme voi sallia sitä, että kansainvälinen tuomioistuin vaarantaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalliset edut, mutta samalla meidän pitäisi myös tunnustaa, että tietyissä oloissa kansainvälisellä tuomioistuimella voi olla rakentava asema joukkotuhontaan syyllistyneiden diktaattorien rankaisemattomuuden päättämisessä.

  Marie-Christine Vergiat (GUE/NGL). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, hyvät kollegat, haluaisin puhua samanaikaisesti liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja liittymisestä kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

Aivan ensiksi haluaisin kiittää esittelijöitämme mietintöjen laadusta ja heidän halustaan ottaa kaikkien ehdotukset mukaan suuressa yksimielisyyden hengessä.

Kaiken tämän liittymisen puolesta sanotun lisäksi haluaisin korostaa kahta kohtaa, jotka minusta ovat merkittäviä: unionin ulkopuolisen valvonnan perustaminen ja yleissopimuksen eksterritoriaalisuus, toisin sanoen sen soveltaminen kaikkiin unionin toimiin, myös EU:n alueen ulkopuolella. Haluaisin esittää toiveen, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevat lausekkeet olisivat silloin hieman järkevämpiä. Komission neuvotteluvaltuuksien on siksi liityttävä yleissopimuksen lisäksi kaikkiin pöytäkirjoihin ja sopimuksiin, jotka on jo vahvistettu perusoikeuskirjassa, mutta meidän on tehtävä hyvin nopeasti sitoumus liittyäksemme kaikkiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudellisiin välineisiin ihmisoikeuksien suojaamisen johdonmukaisen järjestelmän aikaansaamiseksi.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen osalta haluaisin ilmaista kaksi toivetta. Ensinnäkin haluaisin, että Euroopan unioni on erityisen valpas uhrien ja heidän edustajiensa oikeuksien osalta. Se koskee väliaikaista apua, jonka avulla on mahdollista saada käyttöön ulkoisia asiantuntijalakimiehiä.

Minulla on toinen toive, arvoisa komission jäsen: että unioni käyttää kaiken painoarvonsa, kaiken energiansa, varmistaakseen, että jäsenvaltiot kokonaisuudessaan mukauttavat lainsäädäntönsä kansainväliseen oikeuteen. Erityisesti Ranska ei ole vielä tehnyt niin. Pidän sitä valitettavana, aivan kuten pidän valitettavana sitä, että jotkin suuret maat, kuten Yhdysvallat, eivät osallistu tämän ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten alaa koskevan kansainvälisen oikeuden täytäntöönpanoon.

  Andrew Henry William Brons (NI). − (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin liittymistä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen seuraa lainsäädäntö, jolla yleissopimuksesta tehdään osa Euroopan unionin lainsäädäntöä, ja se on lisäksi jälleen uusi järjestön asiakirja, jota käytetään ulkoisena vertailupisteenä. Se tarkoittaa, että EU:n tuomioistuimella Luxemburgissa on tuomiovalta tulkita ja valvoa kahta mahdollisesti kilpailevaa asiakirjaa − EU:n peruskirjaa ja neuvoston yleissopimusta.

Olen kysynyt monilta asiantuntijoilta perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa ja perusvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, mitä tapahtuisi, jos nämä kaksi asiakirjaa tai yhden asiakirjan kaksi eri osaa olisivat ristiriidassa. Mikä asiakirja tai mikä osa olisi etusijalla?

Aivan ensiksi minulle kerrottiin, että asiakirja tai osa, jolla annettaisiin enemmän vapautta, olisi ensisijainen siihen nähden, jolla annettaisiin vähemmän vapautta. Kysyin myöhemmin, mitä päätettäisiin, jos kiistan osapuolena olisi kaksi osapuolta ja kumpikin vaatisi erilaisia mutta kilpailevia ja mahdollisesti ristiriitaisia oikeuksia − esimerkiksi oikeutta harjoittaa uskontoa ilman syytteitä ja oikeutta ilmaista vapaasti kritiikkiä uskonnon harjoittajista. Tämä ei ole täysin teoreettista, kuten tanskalaisten sarjakuvien tapaus osoittaa.

Se oli tapaus, jossa koira ei haukkunut tai pikemminkin tapaus, jossa asiantuntija ei rohjennut antaa mielipidettään. Hiljaisuus oli lamaannuttava, koska se oli kaikkien selkeästi kuultavissa ja ymmärrettävissä. Vapaa puhe uhrataan aina, koska se on EU:n peruskanta. Vapaan puheen kieltämisessä EU on parhaimmillaan!

Puhumme kahdesta eri oikeusluokasta − ilmaisunvapautta koskevasta poliittisesta oikeudesta ja valtion suorittamasta syyttämisestä ja oikeudesta olla joutumatta loukkaavan arvostelun kohteeksi. Oikeus olla joutumatta loukkaavan arvostelun kohteeksi katsotaan paljon tärkeämmäksi kuin oikeus keskustella yleishyödyllisistä asioista. Pitäisikö ilmaisunvapauden olla rajoituksetonta? Väkivaltaan yllyttäville pitäisi olla rajoituksia, mutta arvostelun, joka on siitä kaukana, pitäisi olla vapaata kaikesta rikosoikeudellisesta puuttumisesta.

  Marietta Giannakou (PPE). – (EL) Haluan erityisesti onnitella Ramón Jáuregui Atondoa hänen mietinnöstään ja erinomaisesta yhteistyöstämme ja, tietysti, Dan Cristian Predaa ja Kinga Gália, heidän osuudestaan kahdessa eri valiokunnassa.

Euroopan unionin aineellinen liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja siten tuomioistuimen tuomiovaltaan perustuu tietysti siihen, että unioni sai oman oikeushenkilöytensä Lissabonin sopimuksen nojalla. Jotkut ihmiset tietysti ihmettelevät, miksi meidän on liityttävä Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovaltaan, kun olemme mukana perusoikeuskirjassa.

Aivan ensiksi, Strasbourgin tuomioistuin on oikeusvoimaisuuden kannalta saanut paljon laajemmat valmiudet kuin perusoikeuksien nojalla tarjotut, kuten sekä puheenjohtajavaltio että komission jäsen Reding ovat vihjanneet.

Toiseksi, tämä vahvistaa jollakin tavalla yhteyttä sen välillä, mitä tapahtuu Euroopan unionissa ja koko Euroopassa ja siten Euroopan neuvoston maiden välillä. Jotkut ihmiset tietysti miettivät, aiheuttaako tämä yleisempää monimutkaisuutta, mutta mietinnössä korostetaan, että kansainvälisiä vetoomuksia ei pitäisi olla, eikä mikään tuomioistuin ole toista ylempänä tai alempana. Kullakin tuomioistuimella on tuomiovalta sille osoitettujen valtuuksien osalta, aivan kuten Euroopan unionilla on siten Luxemburgin tuomioistuimen osalta.

Katson, että liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen on merkittävä askel, koska siinä on kyse menettelystä, jossa liitytään vastaaviin valtuuksiin liittyviin pöytäkirjoihin; sillä annetaan Euroopan parlamentille tietysti välineet osallistua aktiivisesti neuvotteluihin ja auttaa valitsemaan tuomari Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen avulla.

  Richard Howitt (S&D). − (EN) Arvoisa puhemies, olen ylpeä voidessani johtaa tämän parlamentin valtuuskunnan kansainvälisen rikostuomioistuimen tarkistuskonferenssiin, juhlia sitä, miten sen perustaminen on auttanut rakentamaan yleismaailmallista oikeutta ja torjumaan rankaisemattomuutta rikoksista ihmisyyttä vastaan, ja edustaa Euroopan unionimme päättäväisyyttä tehdä yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme työtä tuomioistuimen yleismaailmallisen tuomiovallan eteen.

Pyrkiessämme uhrien parempaa oikeudensaantiin meidän olisi tunnustettava, että maailman 24 maasta 15, jotka ovat osallistuneet uhrien erityisrahastoon, ovat omia EU:n jäsenvaltioitamme − mutta meidän pitäisi myös panna nöyrästi merkille, että se tarkoittaa, että 12 EU:n jäsenvaltiota ei ole antanut kyseistä rahoitusta ja että 14 jäsenvaltioistamme ei ole joko nimittänyt kansallisia yhteyspisteitä tai vastannut vuotuiseen kyselyyn, kuten peruskirjassa vaaditaan. Yleismaailmallinen tuomiovalta ulkomailla alkaa yleismaailmallisesta täytäntöönpanosta täällä kotona ja, arvoisa puhemies, minun on pidettävä valitettavana, että yksi Yhdistyneen kuningaskunnan uuden liittoumahallituksen päätöksistä oli mennä tarkistuskonferenssiin vastustamaan hyökkäyssotaa koskevaa tuomiovaltaa ja vastustamaan Belgian ehdotusta nimetä kiellettyjen aseiden käyttö sisäisessä selkkauksessa sotarikokseksi.

Hyökkäyksestä, laittomasta voimankäytöstä toista valtiota vastaan syytettiin Nürnbergin ja Tokion tuomioistuimissa toisen maailmansodan lopussa, ja minusta on vaikeaa ymmärtää, miksi kansainvälistä rikostuomioistuinta ei pitäisi käyttää syyttämään sotarikoksista 2000-luvulla. En myöskään ymmärrä, miten he perustelevat, että myrkkykaasun tai dumdum-luotien käyttö on laitonta, jos ylitetään raja, mutta ei silloin, jos pysytään se sisällä. He sanovat niin, kun Saddam Hussein kaasutti suoarabeja tai kun mielenosoittajia Gazassa ammutaan luodeilla, jotka tarkoituksella räjähtävät heidän kehojensa sisäpuolella, ja rikolliset voivat tehdä niin vapaana pelosta, että heidät saatetaan vastuuseen. He ovat aivan yksinkertaisesti väärässä.

  Charles Goerens (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, kauan odotettu kansainvälinen rikostuomioistuin luotiin syyttämään joukkotuhontaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin syyllistyneitä, ja se on lopullinen vastaus uhreille, jotka ovat liian usein ja, surullista kyllä, turhaan, vaatineet korvauksia ja oikeutta.

Ennen sen perustamista monet meistä halusivat, että tuomioistuimella olisi ennaltaehkäisevä asema. Eikö kansainvälinen elin, jolla on valtuudet rangaista esimerkiksi Bosniassa, Ruandassa, Kambodžassa ja Darfurissa tehtyjen hirvittävien rikosten tekijöitä, pelottaisi todellakin kyseistä teloittajadiktaattoria, joka tietäisi, että kun hän on tehnyt rikoksensa, hän ei enää voisi tuntea oloaan turvalliseksi maansa rajojen ulkopuolella, vaikka omassa maassaan hän pystyy toimimaan täysin rankaisematta?

Haluaisin tämän osalta kysyä komissiolta ja neuvostolta, katsovatko he, että ennaltaehkäisyn tavoitteet on saavutettu. Voisiko komissio esimerkiksi kertoa minulle, onko kansainvälisen tuomioistuimen presidentti Omar al-Bashirista antama pidätysmääräys osa ratkaisua vai osa ongelmaa? Minun mielestäni se on edelleen osa ratkaisua.

Olkoon miten on, mitä voidaan oppia lyhyestä ajasta, jonka tuomioistuin on ollut olemassa?

Näiden opetusten perusteella, aikooko komissio − ja tämä on viimeinen kysymykseni − esittää tarkistuksia kansainvälisen rikostuomioistuimen tarkistuskonferenssin aikana Kampalassa, koska se on tilaisuus esittää ja tarvittaessa hyväksyä tarkistuksia tekstiin, joka muodostaa tuomioistuimen oikeusperustan?

  Konrad Szymański (ECR). – (PL) Kun liitymme ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen, meidän on hinnalla millä hyvänsä vältettävä monet vakavat vaarat.

Meillä on huomattava ongelma kahden tuomioistuimen välisessä kilpailussa: Strasbourgin tuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen. Se, että voimassa on kaksi asiakirjaa − perusoikeuskirja ja eurooppalainen yleissopimus − luo ongelmia. Kansalaisillemme on hyvin vaikeaa selittää, mikä tuomioistuin on oikea heidän valituksilleen. Sen takia niiden tapausten määrä, joissa kieltäydytään tutkimasta asiaa tuomioistuinten tuomiovallan ja asiaankuuluvien oikeusperustojen ristiriidan takia, kasvaa. Vaarana on myös se, että unionin liittyminen eurooppalaiseen yleissopimukseen vähentää kunnioitusta tämänhetkisen lainsäädännön yleiset periaatteet muodostavia jäsenvaltioiden perustuslaillisia perinteitä kohtaan. Unionin liittymisen yleissopimukseen ei erityisesti pitäisi olla keino kiertää Lissabonin sopimuksen pöytäkirjaa, jolla taataan Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Puolalle vapautus kaikista perusoikeuskirjan ennakoimattomista vaikutuksista.

  Csanád Szegedi (NI). – (HU) Hyvät kollegat, olen hyvin pahoillani, että minulla on vain yksi minuutti tätä tärkeää aihetta varten, mutta haluaisin, ajan lyhyydestä huolimatta, kertoa teille, että nyt puhuessamme Pohjois-Unkaria, Slovakiaa ja Puolaa kiusaa hirvittävä tulva. Satojen ihmisten henki on vaarassa. Meidän pitäisi vakuuttaa heille tästä Euroopan parlamentin Strasbourgin istuntosalista, että tunnemme yhteenkuuluvuutta heitä kohtaan ja tunnemme myötätuntoa uhreja kohtaan ja että toivomme, että tämä tuhoisa tulva vetäytyy mahdollisimmin pian. Pyydän Euroopan parlamentin johtajia tarjoamaan apua uhreille, jos se osoittautuu välttämättömäksi. Tällä hetkellä Pohjois-Unkarissa on täysin veden alla monia kymmeniä kaupunkeja. Toivomme, että kohtalo ja jumala tuntevat armoa näitä katastrofin kokemia alueita kohtaan.

Tärkein ongelma tässä mietinnössä on se, että kaikkien meidän täällä olevien on Euroopan parlamentin jäseninä tärkeää nostaa ihmisoikeudet uuteen ulottuvuuteen, erityisesti ihmisoikeuksien suoja. Liittymisellä yleissopimukseen ei kuitenkaan lisätä ihmisoikeuksien suojaa. Siitä nousee esiin vain Euroopan yhdysvaltojen ajatus, jota emme tue, koska riippumattomat valtiot, jäsenvaltiot, ovat jo liittyneet yleissopimukseen. Vastustamme myös ajatusta, että tämä symbolinen päätös olisi tehtävä aivan kuin olisimme osa suurta imperiumia.

  Carlo Casini (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja López Garrido, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä jäsenyys on ehdottomasti merkki yhdestä Euroopan unionin tehtävästä: ihmisoikeuksien puolustamista ja suojaamista koskevasta tehtävästä.

Tehtävästä, joka on jo täysin muotoiltu ja historiallisesti oikeutettu, siksi, että yksittäiset jäsenvaltiot kuuluvat jo Euroopan neuvoston yleissopimukseen, ja koska vahvistetaan, että yleissopimuksen yleiset periaatteet ja jäsenvaltioiden perustuslait ovat nyt osa EU:n lainsäädäntöä. Tämä symbolinen ele on siksi erittäin tärkeä.

Tämän ihanteellisen käsitteen muuttaminen todellisiksi oikeudellisiksi säännöiksi ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista: tässä mietinnössä viitataan pääasiassa ja lopullisesti vain institutionaalisiin kysymyksiin, ja se on täysin hyväksyttävää. Minun on sanottava, että myös minä kiitän Ramón Jáuregui Atondoa, ja minun on kerrottava, että johtamani perustuslakiasioista vastaava AFCO-valiokunta on hyväksynyt tämän asiakirjan miltei yksimielisesti. Olemme siksi tyytyväisiä tähän asiakirjaan, enkä aio puuttua sen yksittäisiin osiin, koska tuemme täysimääräisesti kaikkea, mitä neuvoston puheenjohtaja ja komission jäsen ovat sanoneet.

Haluaisin vain tehdä yhden ehdotuksen, koska julkilausuma parlamentin eurooppalaisten jäsenten institutionaalisesta läsnäolosta Euroopan neuvoston parlamentaarisessa edustajakokouksessa tuomarin ja tuomarien nimittämistä koskevassa kokouksessa on sangen epäselvä: Sanoisin, että Euroopan, Euroopan unionin ja muiden maiden väestöjen suhteen välillä on pieni ongelma. Onneksi Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenyyttä ja edustusta koskevassa asetuksessa jo todetaan, että vähimmäismäärä on kaksi valtiota kohti eikä suurin kokonaismäärä 18. Euroopan unionin painoarvon takia ehdotan, että vedämme rajan 18:aan.

Minun on kuitenkin sanottava, ja päätän puheenvuoroni sanomalla, että tämä päätös aiheuttaa ongelman, jota kannattaa tutkia perusteellisemmin, toisin sanoen ongelman, jota olemme jo monesti korostaneet tuomioistuinten välisen suhteen osalta. Mielestäni meidän on käsiteltävä hieman enemmän tätä ongelmaa mutta ennen kaikkea eurooppalaista henkeä koskevaa ongelmaa: olemme Euroopan unioni ja, kuten Lissabonin sopimuksen 2 artiklassa todetaan, meidät on perustettu ihmisarvolle ja ihmisoikeuksille − ja tasa-arvo perustuu ihmisarvoon. Emme ole Euroopassa yhtenäisiä tässä kohdassa, ja meidän on siksi käsiteltävä huolellisesti tätä ihmisarvon käsitettä, sen rajoja ja sitä, mitä se kattaa. Tämä ei kuitenkaan ole tämän aiheen ja tämän hyvin myönteisen mietinnön aihe. Kiitän esittelijää.

  Maria Eleni Koppa (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni tukee nyt ja tukee jatkossakin lujasti kansainvälistä rikostuomioistuinta ja sen asemaa ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden puolustamisessa. Me kaikki toivomme, että Rooman perussäännön tarkistuskonferenssi Kampalassa on todellinen virstanpylväs tuomioistuimen kehittymisessä edelleen.

Kansainvälistä yhteisöä kehotetaan vahvistamaan elimen oikeutusta ja turvaamaan kansainvälisen rikosoikeuden riippumattomuus ja tehokkuus ja vahvistamaan niitä edelleen. Tarkistusprosessin puitteissa on jo esitetty erilaisia ehdotuksia, joista tärkein liittyy eittämättä hyökkäysrikoksiin. Nyt on kuitenkin tärkeintä tehdä selväksi, että Euroopan parlamentti haluaa korostaa, että hirvittävät rikokset ihmisyyttä vastaan eivät voi jäädä rankaisematta. Haluamme lainsäädännön selkeyttä ja yhteistyötä kansainvälisen yhteisön mahdollisimman monelta jäsenvaltiolta, jotta rankaisemattomuus voidaan lopettaa oikeudenmukaisen ja puolueettoman prosessin avulla.

Sotarikollisten on oltava ehdottoman varmoja, että he joutuvat vastuuseen toimistaan. Juuri tällä rangaistuksen varmuudella voidaan auttaa estämään vastaavia toimia tulevaisuudessa ja muokata maaperää väkivaltaisia selkkauksia seuraavalle sovittelulle.

Siksi vahvistamme ehdottoman tukemme tuomioistuimen päämäärälle ja omistautumisemme ihmisoikeuksille ja kansainväliselle humanitaariselle oikeudelle ja toivomme Ugandan tarkistuskonferenssille menestystä.

  Filip Kaczmarek (PPE). – (PL) Kansainvälisen rikostuomioistuimen tarkistuskonferenssi on merkittävä tilaisuus sitouttaa unionin jäsenvaltiot arvoihin, jotka ovat meille olennaisen tärkeitä. Onneksi eurooppalaisten keskuudessa on yleinen vakaumus, että suurimmat rikokset on tuomittava ja niihin syyllistyneitä rangaistava.

Sen takia on hyvä, että tarkistuskonferenssi pidetään Afrikassa. Afrikka on maanosa, jossa monista rikoksista ei ole vielä annettu rangaistuksia. Tuomioistuin tekee tällä hetkellä tutkimuksia viidessä Afrikan maassa: Keniassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sudanissa, Ugandassa ja Keski-Afrikan tasavallassa.

Niiden ihmisten rankaisemattomuus, jotka tekevät hirvittäviä rikoksia omia kansalaisiaan kohtaan tai muita ihmisiä kohtaan kansalaisuudesta riippumatta, on lopetettava. Tuomioistuimen asema tässä asiassa on olennaisen tärkeä. Jos tuomioistuin olisi ollut olemassa 70 vuotta sitten, ehkä Katyńin verilöylyä ei olisi koskaan tapahtunut. Tehokkaan tuomioistuimen olemassaololla voi itsessään olla ennaltaehkäisevä vaikutus.

Eurooppalaisten valtioiden pitäisi vahvistaa tuomioistuinta sen perustehtävissä: sotarikosten, joukkotuhonnan ja rikosten ihmisyyttä vastaan tutkinnassa ja niistä syyttämisessä. On tärkeää, että Rooman perussääntöön liittyy useampia valtioita, koska tuomioistuimen tehokkuus riippuu yhteistyöstä valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen välillä. Siksi kaikkien Rooman perussäännön sopimusosapuolten pitäisi liittyä kyseiseen yhteistyöhön, koska muuten ei saada aikaan tehokkuutta.

  Ana Gomes (S&D). – (PT) Kampalan konferenssin asialistalla on monia tärkeitä asioita, kuten hyökkäysrikos. Syytetyn Omar al-Bashirin tuominen oikeuden eteen on kuitenkin merkittävin askel kansainvälisen rikostuomioistuimen yleismaailmallisen tuomiovallan vahvistamisessa.

Oli Euroopan unionin painostuksen ansiosta, että Yhdistyneiden Kansakuntien turvaneuvosto vei Darfurin rikokset kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Kansainvälisen rikostuomioistuimen antamat pidätysmääräykset sisältävät yhden pidätysmääräyksen Sudanin nykyiselle valtionpäämiehelle rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista.

Euroopan unionin on toimittava sen tarkkailijoiden Sudanin vaaleista tekemän arvioinnin mukaisesti, sillä he totesivat, että vaalit eivät täyttäneet kansainvälisiä normeja. Vaikka Omar al-Bashir valittiin laillisesti, Euroopan unionin pitäisi edelleen vaatia, että hänet tuodaan oikeuden eteen. Euroopan unioni ei voi antaa jatkuvasti ristiriitaisia viestejä.

On välttämätöntä, että presidentti Omar al-Bashir luovutetaan kansainväliselle rikostuomioistuimelle. Sillä annetaan voimakas viesti, jolla estetään muita diktaattoreita käyttämästä väkivaltaa kansojaan vastaan, ja epäonnistumisella tässä tapauksessa on päinvastainen vaikutus.

  Monica Luisa Macovei (PPE). − (EN) Arvoisa puhemies, puhun unionin liittymisestä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Haluan korostaa, että puhun lakimiehenä.

Haluaisin kiinnittää huomiota tuomioistuimen asemaan rakennettaessa Euroopan unionin liittymistä eurooppalaiseen yleissopimukseen. Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimus, jonka mukaan hakijan on käytettävä kotimaiset oikeussuojakeinot ennen asian esittämistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, on saatettava osaksi menettelyä, jossa annettaisiin unionin tuomioistuimelle kaikissa tapauksissa mahdollisuus tehdä päätös viimeisenä kotimaisena oikeussuojakeinona ennen kuin Strasbourgin tuomioistuin tarkastelee asiaa. Viittaan pääasiassa tapauksiin, joissa jäsenvaltiot soveltavat EU:n lainsäädäntöä ja yksittäiset kantajat syyttävät jäsenvaltioita kyseisen EU:n lainsäädännön soveltamisen perusteella. Luxemburgin tuomioistuimelle on ensin annettava mahdollisuus soveltaa yleissopimusta kyseisissä tapauksissa. Älkäämme unohtako, että Luxemburgin tuomioistuin on soveltanut yleissopimusta vuosia. Tämän osalta haluaisin muistuttaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä asiassa Bosphorus Airlines vs. Irlanti vuonna 2005. Lainaan: ihmisoikeuksien suojaamisen yhteisön lainsäädännöllä voidaan katsoa vastaavaan yleissopimusjärjestelmän lainsäädäntöä.

Pidän kollegojeni tavoin unionin liittymistä yleissopimukseen myönteisenä, mutta samalla pyydän, että menettely tutkitaan erittäin huolellisesti, koska meidän on suojeltava kansalaisten etuja ja samalla säilytettävä se, mikä toimii hyvin.

  Paulo Rangel (PPE). – (PT) Haluaisin korostaa, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmä ja sen portugalilaiset jäsenet pitävät erittäin tyydyttävänä − sanoisinko − alkua prosessissa, jossa EU liittyy ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen.

Portugalin kaltaisessa maassa − joka on aina ollut ihmisoikeuksien eturintamassa, sillä Portugalissa lopetettiin orjuus jo vuonna 1761 ja se oli edelläkävijä kuolemanrangaistuksen poistamisessa − voisimme selkeästi olla kiinnostuneita vain tämän liittymisprosessin tukemisesta.

Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että meidän mielestämme on hyvin tärkeää, että parlamentti valvoo EU:n liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen koskevaa prosessia. Me pidämme sitä olennaisena teknisestä, oikeudellisesta ja poliittisesta näkökulmasta, koska itse parlamentti on ihmisoikeuksien parlamentti, jossa ihmisoikeudet ovat erittäin tärkeitä. Haluaisin myös, että pantaisiin merkille, arvoisat jäsenet, että meidän mielestämme on tärkeää, että olemme yhteydessä monien kolmansien maiden kanssa. Se on hyvin tärkeä viesti, jonka annamme niille Euroopan neuvoston jäsenille (Euroopan unionin tulo Euroopan neuvostoon), jotka eivät ole jäsenvaltioita.

Näille Euroopan neuvoston jäsenille se on merkki vahvistumisesta, Euroopan unionin sitoutumisesta demokratian ja perusoikeuksien kunnioituksen tilanteeseen ja tasoihin.

  Milan Zver (PPE). – (SL) Arvoisat komission ja neuvoston edustajat, on kulunut jo jonkin aikaa siitä, kun ihmisoikeudet ja vapaudet rajattiin yksittäisen kansallisvaltion tasolle. Se tekee tarpeettomaksi perusongelman siitä, pitäisikö Euroopan unionin perustua hallitustenvälisiin sopimuksiin vai pitäisikö siitä kehittyä jonkinlainen ylikansallinen valtio. Mielestäni EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen on askel eteenpäin ihmiskunnan vapauden ja henkilöiden vapauden laajentamiseksi. Tämä liike antaa myös lisäarvoa, ja meidän on otettava päämääräksemme tehdä Euroopan unionista vyöhyke, jossa ihmisten vapautta koskevat normit ovat maailman korkeimmat.

En kuitenkaan usko, että Euroopan unionista voi tulla vapauden alue aivan yhtäkkiä vain siksi, että se on liittynyt yleissopimukseen. Päinvastoin, ihmisoikeuksia ja vapauksia loukataan edelleen, mutta on tärkeää, että näitä oikeuksia ja vapauksia ei uhata järjestelmällisesti ja rakenteellisesti.

Meidän on vahvistettava tuomioistuinten ja muiden rakenteiden toimintaa ja rajattava niiden valtuuksia, ja tähän huomautukseen haluaisin päättää puheenvuoroni.

  Janusz Władysław Zemke (S&D). – (PL) Haluaisin sanoa jotakin tämän päivän menettelyjä koskevasta aiheesta. Olisi pidettävä mielessä, että valitettavasti Afrikka on maanosa, jossa on tapahtunut säännöllisesti monia rikos- ja joukkotuhontatapauksia. Euroopan unioni ei saa olla passiivinen tässä tilanteessa. Onneksi Kampalan kansainvälisestä rikostuomioistuimesta on tulossa koko ajan merkittävämpi näitä rikoksia vastaan toteutetuissa toimenpiteissä. Rikollisten on tiedettävä, että he eivät ikinä pääse rankaisematta minnekään. Tämän osalta kuulun niihin, jotka kannattavat päättäväisesti unionin tukea tuomioistuimen työlle. En usko, että tästä voi tänään esittää mitään epäilyjä. Mielestäni meidän pitäisi keskustella siitä ja miettiä sitä, mitä Kampalan tuomioistuimen puolesta voidaan tehdä, jotta se toimisi vielä entistä tehokkaammin ja vaikuttavammin.

  Monika Flašíková Beňová (S&D). − (SK) Kuten on jo mainittu, EU:n liittyminen tähän yleissopimukseen on ennen kaikkea symbolinen ele. Siitä huolimatta katson, että sillä voidaan vain vahvistaa yhdentymisprosessia ja että se on askel eteenpäin Euroopan unionin poliittisessa yhdentymisessä.

Symboliikan lisäksi tällä oikeudellisella toimenpiteellä on myös käytännön merkitystä EU:n ihmisoikeuspolitiikalle. Virallisella tasolla sillä poistetaan myös kaksinaismoralismi. Se tarkoittaa, että unionin ei aiemmin tarvinnut noudattaa ihmisoikeuksia. Tästä alkaen EU:n lainsäädäntöön kuitenkin sovelletaan ulkoisia oikeudellisia tarkastuksia, joilla valvotaan yleissopimuksen noudattamista.

Vielä yksi käytännön hyöty EU:n liittymisestä yleissopimukseen on suojan takuu EU:n kansalaisten ja muiden EU:ssa oleskelevien kansalaisten lisäksi myös kaikille henkilöille, jotka kuuluvat unionin tuomiovaltaan sen alueen ulkopuolella. Minä itse olen mielissäni ajatuksesta, että unionin tavoite on noudattaa yleissopimuksen lausekkeita täysimääräisesti kaikissa ulkosuhteissa ja toimissa.

On tärkeää, että esitetyssä mietinnössä mainitaan koko prosessin mahdolliset tekniset ja hallinnolliset vaikeudet ja ehdotetaan, miten monimutkaisuutta voidaan vähentää mahdollisimman paljon. EU:n pitäisi valtioille tarkoitettuun yleissopimukseen liittyvänä muuna kuin valtiollisena jäsenenä huolehtia siitä, että yleissopimukseen tai sen oikeusjärjestelmään ei vaadita tarpeettomia muutoksia. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo tarpeeksi ylikuormitettu. Tarpeettomilla monimutkaisuuksilla voitaisiin lisäksi heikentää EU:n liittymistä yleissopimukseen koskevan prosessin oikeutusta ja suosiota.

  Krisztina Morvai (NI). – (HU) Hyvät kollegat, olen ollut Euroopan parlamentin jäsen nyt melkein vuoden ja alan tottua siihen, mihin on mahdotonta tottua, nimittäin siihen, että keskustelu joka ainoasta mietinnöstä noudattaa samaa kaavaa. Tässä salissa on läsnä 20 tai 30 jäsentä melkein 800:sta Euroopan parlamentin jäsenestä, ja muutamia meitä, jotka eivät ole täällä edes velvollisuudentunnosta vaan yksinkertaisesti siksi, että emme halua äänestää puolueen linjan mukaisesti vaan henkilökohtaisen vakaumuksen ja vakaan tiedon perusteella, ja joilla kaikilla on ollut samat kokemukset. Kysymme kysymyksiä mutta emme saa niihin vastauksia, lukuun ottamatta ehkä joitakin yleisiä lausuntoja. Pyydän vilpittömästi ihmisoikeuksista vastaavaa komission jäsentä tekemään tällä kertaa poikkeuksen ja antamaan täsmällisen vastauksen kysymykseeni. Kysymys on, mitä lisäarvoa ja etua saadaan Euroopan kansalaisten kannalta Euroopan unionin liittymisestä samaan ihmisoikeussopimukseen, johon joka ainoa EU:n jäsenvaltio on jo liittynyt. Pyydän teitä ystävällisesti antamaan yhden esimerkin, joka osoittaa, mitä hyötyä tästä liittymisestä on Euroopan kansalaisille heidän ihmisoikeuksiensa suojan osalta. Kiitän teitä etukäteen siitä, että teette kerrankin poikkeuksen yleiseen sääntöön.

  Barbara Matera (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jäsenyys on olennaisen tärkeä askel unionin kasvussa: kahdella takuujärjestelmällä vahvistetaan yksittäisten perusoikeuksien suojaa sekä 27 jäsenvaltiomme sisällä että niiden ulkopuolella, jos otamme mukaan kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot. Se on siksi tilaisuus, jota ei saa hukata, ja tilaisuus, jota olemme odottaneet monia vuosia.

Oppirakennelmassa ja laissa, sekä unionin tuomioistuimen että Strasbourgin tuomioistuimen, on jo jonkin aikaa tehty työtä tätä hetkeä varten tai pikemminkin valmisteltu maaperää tätä tavoitetta varten, koska minulle se on tavoite: se on tavoite meille kaikille. Siksi minun on mainittava jäsenyyden merkitys kaikille unionin kansalaisille, jotka voivat siten viitata Strasbourgin tuomioistuimen asioihin EU:n toimielimiä tai jäsenvaltioita vastaan heidän nauttimansa laajemman suojan ansiosta.

Lopetan puheenvuoroni tietäen, että kahden tuomioistuimen riippumattomuus pysyy muuttumattomana, kuten mietinnössä selkeästi selitetään ja vahvistetaan − onnittelen lisäksi kollegaani tästä mietinnöstä − ja että se noudattaa kaikkia toiveitamme, ilmiselvänä poikkeuksena kahden toimielimen välinen yhteistyö, jossa noudatetaan niiden omia vastuualueita.

  Íñigo Méndez de Vigo (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin selventää kaksi asiaa. Ensinnäkin artiklat, jotka ovat perusoikeuskirjassa ja jotka ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, ovat samoja ja tarkoittavat samaa asiaa: peruskirjan 52 ja 53 artikla, joten ristiriitaa ei siten ole.

Toiseksi, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovalta on ylikansallista. Jos joku siis haluaa soveltaa sitä Euroopan unionin päätöksen mukaisesti ja unionin lainsäädännön mukaan, hänen on ensiksi vietävä asia Euroopan unionin tuomioistuimeen alustavaa tuomiota varten.

Ymmärrän, että euroepäilijät haluavat aina äänestää EU:ta vastaan, mutta edes kunnioituksesta parlamenttia kohtaan heidän pitäisi lukea Ramón Jáuregui Atondon mietintö, jossa kaikki sanotaan selkeästi.

  Diego López Garrido, neuvoston puheenjohtaja. – (ES) Arvoisa puhemies, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyä yleissopimusta koskevan ensimmäisen kohdan osalta haluaisin muiden tavoin onnitella esittelijöitä sekä komissiota tavasta, jolla neuvotteluja varten on esitetty valtuusluonnosta. Pidän myös myönteisenä Andrew Duffin puheenvuoroa, jossa todettiin sangen selkeästi, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa konservatiivien ja liberaalidemokraattien kesken muodostettu hallitus kannattaa ehdottomasti sitä, että Euroopan unioni allekirjoittaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja noudattaa siten Lissabonin sopimusta.

Jotkut Andrew Duffin maanmiehet kuitenkin sanoivat aivan päinvastaista: Euroopan konservatiivien ja reformistien edustajat ja Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmän edustaja − joka ei ole Yhdistyneestä kuningaskunnasta − sekä Nicole Sinclaire ja myöhemmin Krisztina Morvai − joka sanoi sangen selkeästi, "miksi Euroopan unionin on allekirjoitettava Euroopan ihmisoikeussopimus, jos jäsenvaltiot ovat jo sen osapuolia?"

Se, mitä on tapahtunut, on se, että jäsenvaltiot ovat siirtäneet joitakin toimivaltuuksiaan ja valtuuksiaan Euroopan unionille, joten niitä eivät käytä jäsenvaltiot vaan Euroopan unioni. Euroopan unioni voisi siten teoreettisesti rikkoa Euroopan ihmisoikeussopimusta. Asia on näin, ellei katsota, että Euroopan unionilla ei ole mitään valtuuksia tai toimivaltaa, mutta sillä on valtuudet ja toimivalta, jotka jäsenvaltiot ovat siirtäneet. Se tarkoittaa, että ei riitä, että jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet yleissopimuksen. Myös unionin on allekirjoitettava se, jotta ihmisoikeuksien suoja täydennetään koko Euroopan unionissa.

En ymmärrä, miten tällaisten kahden mainitsemani ryhmän edustajien kaltaiset ihmiset, jotka ovat osoittaneet olevansa selkeästi euroskeptisiä, kieltävät Euroopan unionin ylikansallisen valvonnan. On täysin ristiriitaista, että joku, joka haluaa, että Euroopan unionia valvotaan, tai joka katsoo, että kaikki, mitä Euroopan unioni tekee, on huonoa, tai että kirotut byrokraatit tekevät kaiken huonosti, kieltäytyy Euroopan unionin ylikansallisesta valvonnasta. Se on täysin ristiriitaista. On myös muita syitä, jotka koskevat ihmisoikeuksia tai kansainvälistä järjestöä, joka puolustaa sitä, että ihmisoikeudet ovat oikeutetumpia, vahvempia ja vakaampia. Muitakin syitä voi olla, mutta ei niitä, jotka on annettu.

Mielestäni on selvää, että yleissopimus on allekirjoitettava, ja mielestäni se on myös tehtävä samalla nopeudella, jolla komissio on jo alkanut toimia. Kuten Íñigo Méndez de Vigo sanoi, komissio on toiminut nopeasti ja neuvoston on tehtävä samoin. Olen varma, että valtuudet neuvottelujen aloittamiselle annetaan 4. kesäkuuta oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa Brysselissä, joten hänen ei tarvitse olla huolissaan.

Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevan kysymyksen osalta katson, että tarkistuskonferenssi on erittäin tärkeä kokous. Se on erittäin tärkeä kokous, johon puheenjohtajavaltio, jonka puolesta puhun, aikoo osallistua todetakseen ja vahvistaakseen selkeästi, että jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja että ne tekevät työtä noiden linjojen mukaan, luonnollisesti täydentävyysperiaatteen mukaisesti, sillä se on rikostuomioistuimen toiminnan perusperiaate.

Olen samaa mieltä tämän konferenssin yhdestä päätavoitteesta, joka on ottaa käyttöön käsite hyökkäysrikoksesta ja myös poistaa Rooman perussäännöstä mahdollisuus seitsemän vuoden viivästykseen ennen mahdollisten tai väitettyjen sotarikollisten luovuttamista. Olen myös samaa mieltä keskustelun aiheena olleesta kysymyksestä − Belgian esittämästä ehdotuksesta − siitä, voiko tiettyjen aseiden käyttö selkkauksessa olla itsessään sotarikos.

Puheenjohtajavaltio antaa joka tapauksessa julkilausuman, jossa tuetaan kansainvälistä rikostuomioistuinta ja annetaan myös arviointi siitä, mitä rikostuomioistuin on tarkoittanut. Oletan myös, että monet jäsenet ovat läsnä Kampalan konferenssin keskusteluissa. Katson siksi, että tämä on hyvin tärkeä konferenssi, jonka poliittinen, symbolinen ja oikeudellinen merkitys on huomattava; siellä tehdään oikeudellisiin teksteihin vaikuttavia päätöksiä.

Olen tietysti hyvin kiitollinen parlamentille tämän keskustelun järjestämisestä tänään, sillä sen avulla olemme voineet vahvistaa yhteiset arvomme ja myös muistuttaa siitä, että periaatteessa, kun puhumme kansainvälisestä rikostuomioistuimesta, puhumme ihmisistä, jotka ovat kärsineet julmuuksista, joista Rooman perussäännön nojalla pyritään syyttämään, ja että siinä on pohjimmiltaan kyse rankaisemattomuuden torjumisesta ja sen tekemisestä selväksi, että 2000-luvulla ei ole sijaa rankaisemattomuudelle.

  Viviane Reding , komission varapuheenjohtaja. − (EN) Arvoisa puhemies, perusoikeuskirja ja ihmisoikeussopimus ovat poikkeuksellisia asiakirjoja. Ne ovat arvoperusta, jolle olemme rakentaneet yhteiskuntaamme ja Euroopan unioniamme. Mielestäni ne ovat aivan liian tärkeitä ja aivan liian historiallisia, jotta ne voitaisiin alistaa puoluepoliittiselle kiistelylle. Minun on sanottava, että olen todellakin hyvin ylpeä, että tällä Euroopan unionin rakentamisen hetkellä voimme edetä ottamalla perusoikeuskirjan käyttöön ja liittymällä ihmisoikeussopimukseen.

Kun kuulin, mitä esittelijänne, Diego López Garrido, ja yhteisesittelijänne, Cristian Dan Preda ja Kinga Gál, ovat sanoneet nimissänne tässä parlamentissa, tiedän, että olette myös hyvin tietoisia edessämme olevasta historiallisesta tehtävästä. Liittymisen lisäarvo on myös selitetty erittäin hyvin noissa asiakirjoissa ja monien jäsenten puheenvuoroissa.

Kaikki jäsenvaltiot ovat liittyneet yleissopimukseen, mutta ne ovat myös − kuten neuvoston puheenjohtaja juuri selitti − siirtäneet huomattavasti toimivaltaa Euroopan unionille. Siksi on normaalia, että Euroopan unioniin sovelletaan, kun se toimii Euroopan unionina, samaa erikoistuneen ihmisoikeustuomioistuimen ulkoista valvontaa kuin jäsenvaltioihin.

Antaakseni yhden hyvin konkreettisen esimerkin, Euroopan komissio voisi tehdä kilpailulainsäädännön alalla teollisuudenalaa vastaan päätöksen, joka voitaisiin kyseenalaistaa suoraan Strasbourgin tuomioistuimessa, mitä on vaikea tehdä tällä hetkellä. Kuten olette jo panneet merkille, konkreettisia esimerkkejä on paljon: konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat kansalaisia, koska − ja tämä on jotakin uutta − heillä on nyt kaksinkertainen takuu. Euroopan unionin tuomioistuin Luxemburgissa antaa tuomioita perusoikeuskirjan nojalla, ja se muuten sitoo kaikkia jäsenvaltioita. Se pitäisi kerta kaikkiaan todeta selkeästi.

En voi ymmärtää, miten joku, jolla on vaaleissa saatu toimivalta ja jonka kansalaiset ovat valinneet, voi kyseenalaistaa kyseisten kansalaisten oikeudet. On parempi, että kansalaisilla on kaksinkertaiset oikeudet kuin ei oikeuksia ollenkaan. Annamme heille nyt kaksinkertaiset oikeudet, ja siitä Euroopassa on kyse. Euroopassa on kyse Euroopan kansalaisten oikeuksista, ja olen hyvin ylpeä siitä, että tämä parlamentti puolustaa noita oikeuksia. Kyllä, meillä on nyt oikeusaloitteet, joiden ansiosta kansalaiset tietävät, että he voivat mennä tuomioistuimeen ja että heidän oikeuksiinsa suhtaudutaan vakavasti.

Kysymys siitä, pitäisikö meidän olla osa ihmisoikeussopimusta vai ei, ei ole enää kysymys, koska perussopimuksen 6 artiklalla edellytetään, että EU liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Joten minun mielestäni meidän ei pitäisi enää keskustella siitä, koska se on yksinkertaisesti tehty.

Meidän pitäisi myös tiedostaa, että tällä liittymisellä yksittäisten jäsenvaltioiden asema suhteessa yleissopimukseen ei muutu ollenkaan niin kauan kuin kyse ei ole EU:n lainsäädännöstä. Näin on jatkossakin. Jäsenvaltion ja yleissopimuksen välinen yksittäinen suhde säilyy aivan samanlaisena kuin nyt. Nyt EU:n lainsäädännön osalta on täydentäviä takuita.

Tietysti ristiriitaisen oikeuskäytännön vaaraa koskeva asia on tutkittava. Sitä tutkitaan, ja olen kiitollinen esittelijälle, joka on ottanut tämän asian esiin. Olemme tähän mennessä nähneet, että nämä ristiriidat katsotaan pieniksi, koska yleissopimus on jo osa normeja, jotka Euroopan unionin tuomioistuin Luxemburgissa ottaa tällä hetkellä huomioon, ja yleissopimus toimii vähimmäisnormina. Komissio odottaa, että Strasbourgin ja Luxemburgin oikeuskäytännöt kehittyvät yhtenäisesti ja lähentyvät toisiaan tulevina vuosina.

Siirryn nyt konkreettisempiin kysymyksiin.

Riita-asioista: se ei ole ongelma Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle eikä Euroopan unionin tuomioistuimelle. Tällä hetkellä se on Yhdistyneen kuningaskunnan oikeudenkäyntijärjestelmän ongelma, ja olen jo alkanut keskustella siitä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanssa nähdäkseni, voisivatko he tarkistaa tätä oikeudenkäyntijärjestelmää, joka voi, tietyissä tapauksissa, kun kyseessä on esimerkiksi lehdistönvapaus, kehittyä hyvin haitalliseksi.

Euroopan parlamentti on tähän mennessä tehnyt erittäin hyvää työtä esittelijöidensä johdolla. Luotan siihen, että parlamentti osallistuu edelleen prosessiin, joka on ehdottomasti vaikea prosessi, pitkä prosessi, jossa meidän on ratkaistava teknisiä ongelmia − ja teknisistä ongelmista voi todella tulla hyvin poliittisia − joten luotan siihen, että parlamentti osallistuu edelleen tähän erittäin vaikeaan tehtävään.

Euroopan parlamentin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen edustajakokouksen väliset suhteet jätän parlamentin käsiin. Jos tarvitsette auttavaa kättä, autan teitä siinä suhteessa, mutta itse parlamentin jäsenten on tutkittava, voivatko he löytää yhteisen maaperän, ja uskon, että sen ei pitäisi olla kovin vaikeaa.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen osalta tämä parlamentti on jo ottanut vastaan sen syyttäjän Moreno-Ocampon ja sen presidentin Songin. Mielestäni se oli hyvin voimakas poliittinen viesti Euroopan parlamentilta, että parlamentti suhtautuu vakavasti ihmisoikeuksiin, ei vain Euroopassa vaan myös Euroopan ulkopuolella.

Katsomme myös, että Kampalan konferenssi on tärkein kansainväliselle oikeudelle vuosikymmeneen omistettu kansainvälinen konferenssi. Meidän on saatava siitä merkityksellinen. Luotan siinä jälleen myös parlamenttiin, koska tiedän, että Kampalassa on läsnä parlamentin jäseniä ja että he puhuvat siellä.

Tiedämme, että EU:lla on ollut ja on edelleen merkittävä asema konferenssin tulosten sisällyttämisessä sen kansainvälistä oikeutta ja sen apua kolmansille valtioille koskevaan politiikkaan ja ennen kaikkea kaikkiin neuvotteluihin, jotka käydään tulevina kuukausina ja vuosina. Jatkamme erityisesti kansallisten valmiuksien kehittämistä vahvistaaksemme kansallisia oikeuksia, jotta niiden avulla voidaan tehdä uskottavia ja tehokkaita kansallisia tutkimuksia ja toteuttaa oikeudenkäyntejä Rooman perussääntöön kuuluvien rikosten osalta.

Politiikkamme tämän osalta ei muutu eikä heikenny, mutta nyt meillä on uusi väline, ja uusi väline on Lissabonin sopimus, joka antaa meille uudet valmiudet olla johdonmukaisempia ja tehokkaampia tuessamme tuomioistuimelle. Päätöslauselmassa ja tämän keskustelun aikana ilmaistun parlamentin rohkaisun mukaisesti korkea edustaja / varapuheenjohtaja ja hänen yksikkönsä edistävät edelleen päättäväisesti yleismaailmallista liittymistä Rooman perussääntöön. Teemme niin järjestelmällisesti kaikissa keskusteluissamme Euroopan ulkopuolisten kumppaneidemme kanssa.

Haluaisin vastata lyhyesti kahteen erittäin konkreettiseen kysymykseen.

Ensimmäinen koski sitä, onko presidentti al-Bashirista annettu pidätysmääräys osa ratkaisua vai osa ongelmaa. Komission mielestä se on selkeästi osa pitkäaikaista ratkaisua, koska tämä pidätysmääräys osoittaa, että tuomioistuimen perustamisen myötä oikeudesta on tullut todellista. Riippumatta siitä, kuka henkilö on, vaikka tämä henkilö olisi valtionpäämies ja vaikka tätä pidätysmääräystä ei pantaisi välittömästi täytäntöön, se ei katoa, koska kansainvälinen rikostuomioistuin on pysyvä tuomioistuin, joten haluaisin vakuuttaa teille, että EU kehottaa edelleen Sudania tekemään täysimääräistä yhteistyötä tuomioistuimen kanssa.

Sen kysymyksen osalta, aikooko komissio esittää tarkistuksia Kampalan kokouksessa, vastaus on ei, koska EU, sellaisenaan, ei ole osapuoli − jäsenvaltiot neuvottelevat tarkistuksista. Komissiolla on kuitenkin aktiivinen asema konferenssin tilanteen kartoittamisessa, ja luotamme täysimääräisesti siihen, että puheenjohtajavaltio Espanja johtaa Euroopan kansoja siten, että niiden äänellä on todella vaikutusta tässä konferenssissa.

  Ramón Jáuregui Atondo, esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää kiitokseni kaikille puheenvuoron käyttäneille, koska suuri enemmistö heistä on ilmaissut erittäin myönteisen kannan liittymissopimukseen, josta aiomme äänestää huomenna; itse asiassa se on ollut miltei yksimielinen.

Haluaisin erityisesti kiittää komission varapuheenjohtajaa Redingiä siitä, että meille on annettu mahdollisuus jatkaa yhteistyötä, koska tulossa on hyvin monimutkaisia neuvotteluja, ja mielestäni parlamentin on oltava hyvin lähellä noita neuvotteluja.

Haluaisin vastata muutamaan kysymykseen ja selventää hyvin nopeasti muutamia asioita. Liittyminen ei ole symbolinen ele, hyvät kollegat: sillä on oikeudellinen arvo. Jotkut ovat kysyneet, mistä on kyse ja mitä se tuo lisää. Annan teille yhden esimerkin:

Olettakaamme, että Euroopan unionin henkilöstökilpailussa syrjitään esimerkiksi unkarilaisia lakimiehiä joidenkin teknisten syiden takia tai ei mistään syystä. Mihin unkarilaiset lakimiehet valittavat? Euroopan unionin tuomioistuimeen. Mitä liittyminen tuo lisää? Mahdollisuuden näille lakimiehille valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jos Euroopan unionin tuomioistuin ei tunnusta heidän yhdenvertaisuutta koskevaa oikeuttaan. Se on uusi tuomioistuin, se on uusi mahdollisuus taata perusihmisoikeudet, esimerkiksi oikeuden yhdenvertaisuuteen. Siksi on selvää, että tämän tapauksen panos ei ole symbolinen vaan oikeudellinen.

Haluaisin selventää kahta asiaa, hyvät kollegat. Jäsenet ovat ilmaisseet toiveensa, että neuvotteluja ei rajoiteta liittymiseen Euroopan ihmisoikeussopimukseen, vaan niihin liitetään pöytäkirjat, joita yleissopimuksessa on kehitetty vuosien ajan, erityisesti ne, joissa viitataan perusoikeuskirjassa tunnustettuihin oikeuksiin, koska niillä luodaan vastaavuus kahden asiakirjan välille.

Lopuksi, parlamentti kehottaa myös, että elimet ja viranomaiset liittyvät yleissopimukseen ja Euroopan neuvostoon, koska sen avulla voidaan tunnustaa yleismaailmallinen ihmisoikeuksien suojajärjestelmä, mukaan luettuna Torinon Euroopan sosiaalinen peruskirja.

  Puhemies. - (IT) Olen vastaanottanut yhden käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselman(1) .

Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 19. toukokuuta 2010.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Elena Oana Antonescu (PPE), kirjallinen. – (RO) Lissabonin sopimuksen voimaantulolla luodaan oikeudelliset puitteet Euroopan unionin liittymiselle ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen ja tehdään siten EU:sta yleissopimuksen 48. allekirjoittaja. EU:n liittymisellä yleissopimukseen lisätään Lissabonin sopimuksella aikaansaatua suojan tasoa oikeudellisesti sitovan perusoikeuskirjan avulla.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa saa valtuudet käyttää oikeudellista valvontaa EU:n toimielimien, elimien ja virastojen osalta, mukaan luettuna Euroopan unionin tuomioistuimen tekemät päätökset yleissopimuksen noudattamisen osalta, ja siten luodaan uusi oikeudellisen valvonnan taso EU:n perusoikeuksien osalta. EU:n liittymisen jälkeen yleissopimuksella annetaan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojan vähimmäisnormit Euroopassa, ja sen soveltaminen on pakollista, erityisesti tilanteissa, joissa EU:n tarjoaman suojan taso on alempi kuin yleissopimuksessa säädetty.

Mielestäni sekä jäsenvaltioiden että komission on laadittava tietokatsauksia, joissa annetaan selitykset kaikista liittymisen seurauksista ja vaikutuksista, jotta EU:n kansalaiset ovat täysin tietoisia tämän prosessin merkityksestä.

  Corina Creţu (S&D), kirjallinen. – (RO) Euroopan unionin liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen on looginen askel, joka seuraa Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ja jolla parannetaan yhdentymisen ja yhteisen poliittisen alueen luomisen syvyyttä. EU:n liittymisellä yleissopimukseen tarjotaan enemmän johdonmukaisuutta Euroopan unionin ja Euroopan neuvostoon ja sen yleiseurooppalaiseen ihmisoikeusjärjestelmään kuuluvien maiden välillä.

Minun mielestäni tärkeintä liittymisessä yleissopimukseen on se, että sillä annetaan kansalaisille suoja EU:n toimia vastaan, aivan kuten heitä suojataan kaikkien jäsenvaltioiden toimilta. Se on huomattavaa kehitystä, koska jäsenvaltiot ovat siirtäneet merkittäviä valtuuksia Euroopan unionille. On loogista, että on mahdollista vedota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen koko EU:n tekemien päätösten osalta. Koska puhumme Euroopan kansalaisuudesta, meidän on annettava sille myös konkreettinen sisältö, johon kuuluu tämän vaihtoehdon tarjoaminen.

Toivon, että tämä Euroopan kansalaisten käyttöön annettu uusi väline on helposti käytettävissä ja että erityisesti päätöksellä tähän yleissopimukseen liittymisestä autetaan luomaan johdonmukaisemmat puitteet ihmisoikeuksille Euroopan unionissa.

  Lidia Joanna Geringer de Oedenberg (S&D), kirjallinen. – (PL) Haluaisin unionin liittymistä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen koskevien tulevien neuvottelujen osalta kiinnittää huomioon ulkosuhteita koskevaan asiaan. Se on ala, johon unionin liittyminen yleissopimukseen vaikuttaa erityisesti. Miksi? Ensinnäkin haluaisin muistuttaa meitä siitä, että Lissabonin sopimuksen nojalla Euroopan unionin tuomioistuimella on hyvin rajattu tuomiovalta ulkopolitiikan alalla. Liittyminen yleissopimukseen korvaa osittain näitä rajoituksia, koska sillä varmistetaan ulkoinen oikeudellinen valvonta kaikkien unionin toiminnan näkökulmien osalta. Ihmisoikeustuomioistuin Strasbourgissa saa oikeuden arvioida, miten unioni noudattaa perusoikeuksia kaikilla toimiensa aloilla ja siten myös ulkopolitiikassa. Toiseksi, ketään ei tarvitse muistuttaa siitä, miten usein keskustelu ihmisoikeuksien noudattamisen tarpeellisuudesta nousee esiin unionin suhteissa kolmansiin maihin, myös Euroopan parlamentissa. Liittyminen yleissopimukseen antaa siten unionille uskottavuutta kolmansien maiden kanssa ihmisoikeuksista käytävässä vuoropuhelussa. Ei ole epäilystäkään, että alistumalla Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen valvontaan unionilla on mahdollisuus vahvistaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ihmisoikeusnäkökulmaa ja siten edistää ajatusta ihmisoikeuksista tehokkaammin koko maailmassa, koska EU suhtautuu omiin ihmisoikeusvelvoitteisiinsa vakavasti. Toivokaamme, että niin käy.

  Jarosław Kalinowski (PPE). – (PL) Euroopan unionin liittyminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen on epäilemättä askel oikeaan suuntaan tiellä kansalaistemme yhdenvertaisten ja oikeudenmukaisten erioikeuksien takaamiseksi. Meidän on varmistettava, että sen periaatteita kunnioitetaan kaikissa jäsenvaltioissa. Sillä parannetaan myös lainsäädännön yhdenmukaisuutta unionin ja Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden välillä, ja sillä lisätään niiden toimielinten määrää, joista kansalaiset voivat esittää valituksen, jos heidän oikeuksiaan on loukattu. Sillä myös lisätään Euroopan parlamentin monien aloitteiden merkitystä ja uskottavuutta kaikkien ihmisten oikeuksiin kuuluvien perusvapauksien suojan alalla. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että samalla, kun kolmansien maiden ihmisten oikeuksia kunnioitetaan, unionin pitäisi ensin pitää huoli siitä, että näitä oikeuksia ei rikota jäsenvaltioissa.

  Alexander Mirsky (S&D), kirjallinen. – (LV) Euroopan unionissa on maa, jossa on lähes 20 vuoden ajan loukattu väestön noin 20 prosentin suuruisen osan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Tästä huolimatta Latvia hyväksyttiin Euroopan unioniin vuonna 2004. Kun Latvian liittymisneuvotteluja käytiin, Latvian hallitus lupasi silloiselle EU:n laajentumisesta vastaavalle komission jäsenelle Günther Verheugenille ratkaista kansalaisuudettomia henkilöitä koskevan ongelman, mutta tähän mennessä kysymystä ei ole ratkaistu noista lupauksista huolimatta. Sen tuloksena EU:n alueella elää noin 340 000 kansalaisuudetonta henkilöä. Latviassa he ovat toisen luokan kansalaisia, jotka eivät saa työskennellä julkisella sektorilla tai olla virassa edes alueilla, joilla yli 60 prosenttia väestöstä on kansalaisuudettomia henkilöitä. Latviassa on kaupunki, Daugavpils, jossa yli 90 prosenttia väestöstä on venäjänkielistä. Siitä huolimatta venäjän käyttö virallisena kielenä kaupungissa on kielletty, ja 30 prosentilla väestöstä ei ole oikeutta äänestää paikallisissa vaaleissa. Venäjänkielisessä kaupungissa valitut kaupunginvaltuutetut eivät saa käyttää äidinkieltään kokouksissa. Saattaa kuulostaa kummalliselta, että tähän päivään mennessä Euroopan komissio ei ole löytänyt tarvittavia perusteluja eikä aikaa saada Latvian hallitus lopettamaan tämän kieleen perustuvan syrjinnän. On olennaisen tärkeää perustaa työryhmä tutkimaan viipymättä Latvian tilannetta, muuten minusta ei ole järkeä, että EU:sta tulee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen osapuoli. Meidän on tiedotettava selkeästi ja yksiselitteisesti, että Euroopan unionissa on maa, jossa sen väestön yli 25 prosentin oikeuksia on kyynisesti loukattu monien vuosien ajan.

  Rafał Trzaskowski (PPE), kirjallinen. – (PL) Kun puhumme Euroopan unionin liittymisestä ihmisoikeuksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen, puhumme työstä, joka on ollut nyt käynnissä kymmenen vuotta, ja monista peloista, jotka koskevat muun muassa Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen välistä kilpailua. Se johtaa varmasti ongelmiin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja riippumattomuuden alalla. Mielestäni se, mitä olemme saaneet aikaan noiden kymmenen vuoden jälkeen, voi kuitenkin tarkoittaa kahden järjestelmän täydentävyyttä, joten ehkä meidän pitäisi luopua sellaisesta hierarkkisesta ajattelusta. Euroopan unionin tuomioistuin on kauan seurannut Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen työtä ja päinvastoin. Nämä molemmat järjestelmät elävät rinnakkain, eikä niiden välillä ole kilpailua, joten ehkä nuo pelot ovat perusteettomia. Tarvitsemme liittymistä yleissopimukseen symboliikan takia, mutta ennen kaikkea tarvitsemme yleissopimusta, koska sillä täydennetään ihmisoikeuksien suojajärjestelmää Euroopan unionissa ja sillä annetaan enemmän uskottavuutta sen kansalaisten silmissä, koska he saavat suojaa Euroopan unionia ja sen toimielimiä vastaan eikä vain jäsenvaltioita vastaan, kuten tähän mennessä on ollut. Meidän pitäisi siis olla iloisia, että järjestelmää vahvistetaan. Tarvitsemme kuitenkin tiettyä lojaalisuutta, jotta emme heikennä järjestelmän uskottavuutta. Siksi ehdotamme, että jäsenvaltiot eivät syytä toisiaan EU:n lainsäädäntöön kuuluvista asioista käyttämällä yleissopimuksen tarjoamia mahdollisuuksia.