Puhemies. – (CS) Esityslistalla on tänään ensimmäisenä Vincent Peillonin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö Välimeren unionista (2009/2215(INI)) (A7-0133/2010). Esittelijällä on neljän minuutin puheenvuoro.

  Vincent Peillon, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, aluksi haluan esittää mitä lämpimimmät kiitokseni kaikille kollegoilleni, jotka osallistuivat mietinnön laatimiseen. Tämä on todella yhteisen työn tulos. Teimme 28 kompromissia. Ne ovat kompromisseja, jotka eivät heikentäneet vaan ennen kaikkea rikastivat sitä strategista näkemystä, jonka halusimme antaa tälle mietinnölle, Välimerta koskevalle sitoutumisellemme. Haluan näin ollen esittää lämpimät kiitokseni Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmää edustaneelle Marietta Giannakoulle, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää edustaneelle Ivo Vajglille, Hélène Flautrelle sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelijalle Marielle de Sarnezille ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelijalle Niki Tzavelalle.

Meille oli tärkeää tehdä selväksi, että tässä on kysymys Euroopan unionin kannalta strategisista kysymyksistä. Itse asiassa kysymys ei ole vain siitä, että ajattelemme etelän tarvitsevan meitä, vaan myös me tarvitsemme etelää, erityisesti näinä kriisin aikoina. Mikäli haluamme suunnitella pitkällä aikavälillä, mikäli haluamme kestävää kasvua moninapaisessa maailmassa, myös me tarvitsemme eteläisiä maita.

Tämän perusteella Euroopan unionin on ryhdyttävä tekemään Välimeren unionista rauhallista, turvallista ja vaurasta aluetta sen 800 miljoonalle asukkaalle ja asetettava tämä työ ensisijaiseksi pitkän aikavälin tavoitteeksi. Tämä yhteinen tahto saattoi meidät yhteen, sillä tiedämme, että kohtaamiimme taloudellisiin, demografisiin ja geopoliittisiin haasteisiin, kuten sosiaalisiin ja kulttuurisiin haasteisiin, vastaaminen edellyttää, että pystymme työskentelemään yhdessä Välimeren eteläpuolisten maiden kanssa. Meidän osaltamme panoksena ovat myös kulttuuriin ja sivistykseen liittyvät kysymykset.

Tiedämme tämän. Parlamentti on työskennellyt kaksi vuotta tiedostaen Välimeren unionin perustamiseen liittyvät ongelmat. Emme ole vältelleet konfliktien ratkomista Välimeren eteläpuolisissa maissa, vaan halusimme todella vakuuttaa, että juuri Välimeren unionin lähestymistapa, johon sisältyy erityishankkeita, pohjoisen ja etelän välinen tasapuolisuus päätöksentekoelimissä sekä mahdollisuus tuoda esimerkiksi israelilaiset ja palestiinalaiset saman pöydän ääreen, oli oikea keino auttaa ratkaisemaan näitä konflikteja, ja että lisäksi Välimeren unionia ei pitäisi pyytää pyrkimään kaikkiin tavoitteisiin yhtä aikaa ja että sen on keskityttävä juuri näihin toiminnan aloihin.

Euroopan parlamentti halusi lähettää tämän hankkeen osalta – ja toivon todella, että toinen valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokous pidetään Barcelonassa 7. kesäkuuta – vahvan viestin valtioiden tai hallitusten päämiehille ja sanoa heille, että heidän on sitouduttava asiaansa, sillä tässä huippukokouksessa on onnistuttava. Tämän perusteella olemme kiinnittäneet huomiota niihin lähestymistapoihin, joita nyt mielestämme tarvitaan. Ensinnäkin meidän on poistettava tiettyjä esteitä, joihin kuuluvat tietenkin rahoituksellinen ja taloudellinen tilanne.

Tämän vuoksi Euroopan parlamentti toivoo, että Euroopan unioni sitoutuu antamaan rahoitusta oikeassa suhteessa panoksiimme nähden ensinnäkin ennen vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien päättymistä, ja että rahoitusnäkymissä vuosiksi 2014–2020 unionin rahoituksen määrä on paljon suurempi, jotta kuusi tärkeätä hanketta voidaan saattaa loppuun. Meidän on parannettava taloudellista ja oikeudellista ympäristöä. Meidän on parannettava alueellista etelä–etelä-integraatiota. Taloudellisten ehtojen lisäksi tarvitsemme myös uusia poliittisia ehtoja, minkä vuoksi painotimme kulttuurista yhdentymistä, koulutusta, kulttuurihankkeita sekä miesten ja naisten oikeuksia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Euroopan unionin on laajennettava tässä kriisissä näkökulmaansa. Emme saa uhrata pitkän aikavälin tavoitteita lyhyen aikavälin tavoitteille. Meidän on kannettava vastuumme. Euroopan unioni tarvitsee eteläisiä maita.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen voidessani tänään puhua teille Välimeren unionista ja Vincent Peillonin laatimasta mietinnöstä. Tämä Euroopan unionin arvokas työ on erityisen ajankohtainen, sillä siinä esitellään muutamia keskeisimpiä haasteita, joita Välimeren unioni joutuu kohtamaan tulevina kuukausina – muuten, jäsen Peillon, olen täysin samaa mieltä kanssanne asiaa käsittelevän mietintönne johdannosta.

Nyt kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan, Euroopan unionilla on vahvempi ja yhdenmukaisempi institutionaalinen identiteetti, ja sen tehtävänä on tehostaa kansainvälistä toimintaansa. Samalla useimpien Välimeren maiden hallitukset ovat toteuttaneet kunnianhimoista talousuudistusohjelmaa, ja Euroopan unionin naapuruuspolitiikka muuttaa vähitellen Euroopan unionin ja sen Välimeren alueen naapurimaiden välisiä suhteita.

Vuodesta 2004 alkaen poliittiset yhteydet ovat saaneet lisää näkyvyyttä ja tehostuneet. Kaupankäynti on kasvanut kaksinumeroisin luvuin markkinoiden vapauttamisen ja lainsäädännön lähentymisen tukemana. Euroopan unionin antama apu on räätälöity kumppaneiden uudistustarpeisiin, ja sen määrää on lisätty nykyisessä rahoituskehyksessä huomattavasti.

Nämä ovat kahdenvälisissä suhteissamme aikaansaatuja saavutuksia. Meidän on kuitenkin täydennettävä Euroopan unionin ja yksittäisten kumppanimaiden kahdenvälisten suhteiden verkostoamme Välimeren alueella jopa enemmän kuin muilla alueilla edistämällä etelä–etelä-integraatiota, tekemällä yhteistyötä ja luomalla todella alueellinen talousalue. Alueellinen yhdentyminen voi antaa yhtä merkittävän sysäyksen investoinnin ja kasvun lisäämiselle kuin kansalliset uudistukset, sillä se vähentää Euroopan unionin ja sen Välimeren alueen naapurimaiden välistä elintasokuilua ja lisäksi varmistaa yhteisten arvojemme ja demokraattisten käytäntöjemme voimakkaamman lähentymisen.

Etelä–etelä-integraatio ja alueiden sisäiset integroitumishankkeet, kuten Agadirin vapaakauppasopimus, ovat erittäin tärkeitä myös niiden viiden miljoonan työpaikan kannalta, jotka on luotava vuosittain, jotta voidaan vastata alueen nuoren väestön tarpeisiin. Välimeren unionin perustaminen Pariisissa vuonna 2008 antoi uuden sysäyksen Euro–Välimeri-kumppanuudelle, lisäsi huomattavasti yhteistä vastuuta yhteispuheenjohtajuuden avulla, lisäsi keskittymistä konkreettisiin hankkeisiin ja antoi kimmokkeen teknisen sihteeristön perustamiselle alueellisen yhdentymisen ja investointien kannustamisen edistämiseksi.

Kuten me kaikki tiedämme, levottomuuksien lisääntyminen Lähi-idässä on hidastanut prosessin toteuttamista, mutta Israelin ja palestiinalaishallinnon välisten lähentymisneuvottelujen aloittamisessa on edistytty. Nyt voidaan toivoa varovaisesti poliittisten olojen muuttuvan niin, että ne edistävät yhteistyötä.

Kun otetaan huomioon suuret maailmanlaajuiset haasteet, kuten kansainvälinen talous- ja rahoituskriisi, ilmastonmuutos ja energiavarmuus, Välimeren unionin on käsiteltävä Lähi-idän poliittista tilannetta, käynnistettävä Välimeren unionin sihteeristön operatiivinen toiminta ja tarkasteltava kumppanuudessa heinäkuusta 2008 alkaen tapahtunutta edistymistä.

Meillä on nyt tilaisuus uudistaa yhdessä sitoutumistamme ja poliittista tahtoamme luoda Välimeren alueesta rauhan, vakauden ja yhteisen vaurauden alue. Onnistuaksemme tässä kumppaneiden on pohdittava erityisesti myös unionin tulevaa kehitystä ja sitä, mitä unioni voi tarjota hankkeiden, työpaikkojen ja kasvun osalta.

Välimeren alue on erittäin dynaaminen, ja nuori sukupolvi haluaa lisää työpaikkoja ja parempia mahdollisuuksia. He pyytävät lisää vastuuvelvollisuutta ja demokraattista edustusta, parempaa koulutusta ja liikkuvuuden helpottamista matkustamista ja opiskelua varten. Heidän vaatimuksiaan ei aina ole helppo täyttää, mutta loppujen lopuksi heidän pitäisi voida hyötyä yhteisestä toiminnastamme.

Jos käynnistämme käytännön hankkeita, jotka liittyvät esimerkiksi veden, ruoan ja energialähteiden saatavuuteen sekä parempiin väestönsuojeluvalmiuksiin, se on kansojemme etu.

Välimeren unionissa on kysymys siitä, että ihmiset, yrittäjät, kansalaisjärjestöt, yliopistot ja ennen kaikkea nuoriso asetetaan kansalaisyhteiskunnan, yhteistyön ja talouskehityksen eturintamaan. Kansalaisten parempi osallistuminen voidaan saavuttaa myös vaaleilla valittujen edustajien täysipainoisen osallistumisen avulla.

Tämän vuoksi komissio uskoo vahvasti siihen, että elämää sykkivä ja voimakas parlamentaarinen ulottuvuus vahvistaa kumppanuuden demokraattista legitiimiyttä. Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen roolia on vahvistettava entisestään, ja sen työ olisi nivellettävä paremmin kumppanuuden muihin toimielimiin.

Me kaikki haluamme Välimeren unionin toimivan, ja me kaikki tiedämme, että sitä arvioidaan sen perusteella, miten se pystyy tuottamaan alueelle konkreettisia hankkeita. Energian liitäntäverkot, merten moottoritiet, jotka liittävät Välimeren eteläpuoliset satamapalvelut Euroopan unionin satamapalveluihin, ja Välimeren alueen aurinkoenergiasuunnitelma tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia investoinneille, työpaikkojen luomiselle ja kauppasuhteiden kehittämiselle. Jos haluamme hyödyntää näitä mahdollisuuksia, yksityissektorin ja tärkeimpien rahoituslaitosten on työskenneltävä käsi kädessä. Tätä varten tarvitsemme yhden katalysaattorin, ja se on Välimeren unionin sihteeristö.

Kun 43 Euro–Välimeri-kumppania oli ensin työskennellyt ahkerasti monen kuukauden ajan, onnistuimme lopulta hyväksymään sihteeristön oikeudellisen aseman, nimittämään sihteerin ja hyväksymään väliaikaisen talousarvion sihteeristön toimintaa varten. Suhteissamme Välimeren kumppanimaihin keskeisessä asemassa on halumme lisätä alueen turvallisuutta, kasvua ja vakautta. Olemme kuitenkin vakuuttuneita siitä, että osallistumme vieläkin kunnianhimoisempaan hankkeeseen eli rauhan alueen luomiseen sekä yhteisten tavoitteidemme ja arvojemme vahvistamiseen.

Olen varma, että onnistumme vastaamaan tähän haasteeseen yhdessä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin jäsenvaltioiden parlamenttien sekä kumppaniemme sitoutumisen avulla sekä Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen antaman voimakkaan sysäyksen avulla.

  Marielle De Sarnez, kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, on totta, ettei Barcelonan huippukokousta ole vielä varmistettu. Sama koskee epäilemättä Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin kohtaloa, mutta sillä ei ole merkitystä. Välimeren unioni on ainoa mahdollinen käytettävissämme oleva keino nopeuttaa kehitystä Välimeren eteläpuolisissa maissa, vahvistaa niiden välisiä yhteyksiä sekä parantaa vuoropuhelua Välimeren molemmin puolin. Alueen on lisättävä talouskehitystä ja kulttuurivaihtoa koskevia sopimuksiaan. Se tarvitsee tulevaisuudessa erityisiä hankkeita, jotka saavat voimavarat liikkeelle ja joihin yhä useammat maat osallistuvat.

Näin ollen meidän on tehtävä kaikkemme edistääksemme yksityisiä ja julkisia investointeja, ja Euroopan komission olisi oltava aktiivisempi ja vahvistettava rooliaan investoijana. Sen olisi myös otettava paremmin huomioon markkinoiden vapauttamisprosessin vaikutukset uusia assosiaatiosopimuksia laatiessaan.

Lopuksi totean, että Agadirin sopimusta olisi laajennettava, jotta etelä–etelä-kauppaa voitaisiin parantaa. Maatalouspolitiikan osalta sopimuksessa olisi säilytettävä tarve elintarvikeomavaraisuuteen, ja kuten me kaikki tiedämme, energia-alalla on ratkaiseva merkitys. On tärkeää, että hankkeita toteutetaan ennen kaikkea näiden maiden hyväksi, jotta voidaan vastata niiden tarpeisiin ja edistää niiden kehitystä vaikeuksista huolimatta, tai ennemminkin niiden vuoksi. Välimeren unionin toiminnan uudelleen käynnistäminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

  Niki Tzavela, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, Euro–Välimeri-markkinoita käsittelevässä mietinnössämme vahvistimme, että suositamme perusinfrastruktuurien säilyttämistä ja kehittämistä, sillä niiden avulla voidaan luoda yhtenäinen ja yhteenkuuluvuutta edistävä talous. On myös kiinnostavaa, että nyt talouskriisin aikana tämänhetkinen taloustilanne kuvastaa melko selvästi sitä, että Välimeren eteläpuolisilla mailla on yhteenkuuluvuutta ja yhteisiä nimittäjiä. Meidän on pidettävä tämä mielessämme tulevaa kehitystä ajatellen.

Mietinnössäni painotetaan erityisesti nesteytettyä maakaasua, josta voi hyvin lyhyessä ajassa tulla talouden liikkeelle paneva voima Euro–Välimeri-markkinoilla paitsi toimitusten myös myynnin osalta. Sama koskee uusiutuvia energialähteitä, jotka muodostavat toisen talouden osa-alueen Euro–Välimeri-alueella, mutta ne ovat ennemminkin lyhyen aikavälin tavoitteita. Totean vielä seuraavaa: energia-alaa koskeva unionin strategia ja politiikka on Pohjois-Euroopan osalta dokumentoitu erittäin huolellisesti. Arvoisa komission jäsen, Etelä-Euroopan energia-alaa koskevassa strategiassa ja politiikassa meillä on erittäin suuria puutteita.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marietta Giannakou, PPE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella Vincent Peillonia hänen mietinnöstään ja muiden valiokuntien lausunnon valmistelijoita de Sarnezia ja Tzavelaa. Välimeren unionia koskeva mietintö on tärkeä, sillä siinä keskitytään välittömiin ja määrällisiin tavoitteisiin. Niiden tulokset voivat olla hyvin erityisiä, sillä parlamentti vaatii mietinnössään varaamaan Barcelonassa rahoitusnäkymistä erityisiä varoja Välimeren unionin sihteeristön tukemiseen ja tietenkin varmistamaan, etteivät monenlaiset erimielisyydet haittaa unionin varsinaisten tavoitteiden saavuttamista. Näitä tavoitteita ovat kasvu, yksilön oikeuksien ja ihmisoikeuksien parantaminen, kulttuurivaihto, energiakysymykset ja mikä tahansa muu asia, joka voi yhdistää alueella eläviä ihmisiä Välimeren alueeseen.

Neuvosto ja puheenjohtajavaltio Espanja, jonka oletan olevan erityisen kiinnostunut Välimeren unionista, eivät tietenkään ole tänään paikalla. Pidän tätä yllättävänä, sillä neuvoston olisi pitänyt kuulla kaikki, mitä esittelijät ja yhteisesittelijät ovat todenneet ja mitä täällä on korostettu, toisin sanoen että tämä on hanke, jolla voitetaan tietyt ongelmat, jotka ovat estäneet toteuttamasta ohjelmia asianmukaisella tavalla.

Palestiinan ja Israelin välistä konfliktia ei tietenkään voida ratkaista Välimeren unionin avulla, mutta sihteeristön virkamiesten läsnäolo antaa toiveita siitä, etteivät konfliktit aiheuta paineita pyrkimyksillemme kehittää välimeren unionin toimintaa edellä mainittujen kriteerien mukaisesti.

On erityisen tärkeää, että Välimeren unioni lähettää viestin demokratiakehityksestä, sukupuolten tasa-arvosta sekä ponnistelusta kansalaisyhteiskunnan hyväksi myös Pohjois-Afrikan maissa.

  Raimon Obiols i Germà, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, parasta tässä mietinnössä on mielestäni se, että se on tarkka ja täsmällinen – ja haluaisin onnitella mietinnön esittelijää Vincent Peillonia. Kunpa sama täsmällisyys voitaisiin ulottaa myös mietinnön aiheeseen eli Välimeren unioniin.

On sanottava, että tällä hetkellä Välimeren unioni on kaikkea muuta kuin selkeä. Mielestäni johtajien, jotka – toivottavasti – kokoontuvat 7. kesäkuuta Barcelonassa, olisi hyvä noudattaa tiettyjä tarkkoja Peillonin mietinnössä määritettyjä ensisijaisia tavoitteita.

Ensiksi käsittelen poliittista tilannetta. Lähi-idän kriisi ei enää jatkossa saa estää tai lamaannuttaa Välimeren unionin toimintaa, mutta unioni ei voi myöskään jättää sitä huomiotta. Sen on pyrittävä mahdollisuuksiensa mukaan vaikuttamaan myönteisesti konfliktin ratkaisemiseen.

Toiseksi on käynnistettävä hyviä hankkeita, ja niitä on toteutettava ammattimaisesti ja viisaasti.

Kolmanneksi unionille on löydettävä riittävästi resursseja ja rahoitussitoumuksia.

Neljänneksi on edistyttävä sellaisen myönteisen suhteen luomisessa, jossa vältetään esteitä ja yhteentörmäyksiä ja sen sijaan pyritään löytämään synergioita Välimeren unionin ja Euro–Välimeri-rakenteiden välillä.

Meidän on pyrittävä selventämään näitä neljää keskeistä näkökohtaa, näitä neljää keskeistä haastetta, ja sitoutumaan niihin, ja mielestäni tämä mietintö on hyvä väline, hyvä etenemissuunnitelma, joka auttaa meitä pääsemään yhteisymmärrykseen.

  Ivo Vajgl, ALDE-ryhmän puolesta. – (SL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Füle, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Peillonia hänen rakentavasta, avoimesta ja luovasta työstään, joka on johtanut tämän mietinnön syntymiseen. Toivon, että myös muut kuin mietinnön laatimisessa avustaneet pitävät sitä mielenkiintoisena. Mietinnössä käsitellään aluetta, joka on kautta historian ollut kulttuurielämän ja henkisen elämän sekä taloudellisen ja kaupallisen innovoinnin dynaaminen keskus. Nykyisin se on valitettavasti alkulähde monille ongelmille, jotka koskevat meitä kaikkia ja myös koko maailmaa, ja toivomme, että ne voidaan ratkaista.

Välimeren unioni on tärkeä hanke, mutta valitettavasti siinä ei ole edistytty niin nopeasti kuin olisimme halunneet. Toivon, että sen jälkeen, kun sihteeristö on perustettu Barcelonaan, ensisijaiset tavoitteet pannaan ripeästi täytäntöön. Hankkeiden on oltava Välimeren unionin työn liikkeelle panevana voimana tai tavoitteena. Samalla meidän on kuitenkin tunnustettava, että on muutamia avoimia poliittisia kysymyksiä, erityisesti Palestiinaa koskeva kysymys sekä Länsi-Saharan määrittelemätön asema, ja että ne ovat vaikeuttaneet tarvittavan edistyksen aikaansaamista. Tämän vuoksi meidän on pyrittävä lisäämään alueella vuoropuhelua, suvaitsevaisuutta ja luottamuksen rakentamista.

Tältä osin Euroopan parlamentti voisi varmasti olla tärkeässä ja aktiivisessa asemassa, ja toivon, että kaikki osapuolet ottavat Euroopan parlamentin mielellään yhdeksi toimijaksi, joka pystyy auttamaan ongelman ratkaisemisessa.

Lopuksi haluan lisätä, että meidän on ehdottomasti kiinnitettävä tarkasti huomiota tuleviin sukupolviin, että edistämme opiskelijavaihtoa Välimeren unionissa ja että tuemme Euro–Välimeri-alueen yliopistoverkkoa (EMUNI) sekä lukioiden, korkeakoulujen ja kulttuurifoorumien osallistumista. Tämä auttaa meitä lisäämään yhteisymmärrystä ja keskinäistä yhteyttä.

  Malika Benarab-Attou, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Välimeren unioni ei ole koskaan ollut tulevaisuutemme kannalta yhtä merkittävä kuin nyt. Välimeren unionia koskevassa mietinnössä olemme yrittäneet yhdessä tukea erilaista näkemystä Välimeren alueesta. Välimeren unioni on pelkän vapaakauppa-alueen lisäksi myös unioni, joka perustuu yhteisiä perusarvoja vaalivien ihmisten yhteiseen sivilisaatioon.

Haluaisin puhua vakavimmasta esteestä Välimerta koskeville tavoitteillemme. Se on väkivalta, joka kohdistuu Palestiinan kansalaisiin, joita israelilaiset miehittävät, karkottavat ja surmaavat, samalla kun Euroopan unioni ei pysty kantamaan historiallista vastuutaan tässä konfliktissa ja todella toimimaan rauhan puolesta ja tunnustamaan Palestiinan valtiota niiden kansainvälisten lakien mukaisesti, joihin demokratiamme perustuvat.

Tulevalla viikolla parlamentin virallinen valtuuskunta matkustaa Gazan alueelle selvittääkseen, mikseivät EU:n palestiinalaisille lähettämät satojen miljoonien eurojen avustukset saavuta Gazan kouluja ja sairaaloita, joissa vierailin tammikuussa. Järkytyin ja tyrmistyin kuullessani, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja oli valiokunnan jäsenille – joihin minä kuulun – tai valtuuskunnan yhteispuheenjohtajille ilmoittamatta päättänyt, ettei hän matkusta parlamentin valtuuskunnan mukana Gazan alueelle Israelin suurlähetystön määräystä noudattaen.

Boikotoimalla Gazaan matkustavaa parlamentin valtuuskuntaa valiokuntamme puheenjohtaja saattaa huonoon valoon koko parlamentin, joka hyväksyi Goldstonen raporttia koskevan päätöslauselman tuomiten sen, että Israelin armeija estää yhteydenpidon Gazan väestöön, ja vaatii lopettamaan tämän saarron välittömästi. Meidän on muistettava tämä päätöslauselma ja parlamentin kanta.

Näin ollen kehotan puheenjohtaja Albertinia eroamaan ulkoasiainvaliokunnan, jonka jäsen olen, puheenjohtajan tehtävästä, koska hän ei ole pystynyt hoitamaan tehtäväänsä asianmukaisesti.

Mitä hyötyä on rahoittaa ja tarkkailla vaaleja, jos kerran kieltäydymme tunnustamasta niitä, jotka ovat valinneet aseiden sijasta vaaliuurnan?

Erittäin veljellisen Välimeren unionin esteenä ovat vielä ne uhrit, jotka hukkuvat matkallaan etelärannikolta kohti pohjoista osittain sen vuoksi, että Euroopan unionin rajat on heiltä kokonaan suljettu. Nykyistä maahanmuuttopolitiikkaamme ei voida enää hyväksyä. Meidän on pystyttävä varmistamaan UNDP:n suosituksen mukaisesti, että etelästä tulevien kansalaisten liikkuvuus Euroopan unioniin on yhtä tasavertaista kuin oma liikkuvuuteemme etelään. Meidän on oltava uskollisia hankkeellemme ja arvoillemme. Lapsemme vielä kiittävät meitä siitä, ja voimme edustaa kansaamme ylpeinä.

  Willy Meyer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Välimeren unionilla on todellisia esteitä, ja pyydän Euroopan unionilta, kaikilta toimielimiltä ja parlamentilta, määrätietoisuutta, huomattavasti enemmän määrätietoisuutta, kun yritämme ylittää näitä esteitä.

Ensimmäinen ja tärkein näistä esteistä – tästä ei ole epäilystäkään, ja myös toiset jäsenet ovat ottaneet asian esille – ovat konfliktit: Palestiinan konflikti, jossa Israelin hallitus järjestelmällisesti halveksii kansainvälistä oikeutta ja allekirjoittamiaan sopimuksia, kuten Annapolisin sopimusta siirtokunnista, sekä Länsi-Saharan konflikti ja todellakin Kyproksen tasavallan pohjoisosan sotilaallinen miehitys. Nämä ovat selkeitä esteitä mille tahansa toimielimelle, joka haluaa luoda tietynlaista suhdetta Välimeren etelä- ja pohjoisrannikoiden välille. Nämä konfliktit muodostavat todellisen esteen siihen asti kunnes ne on ratkaistu.

Ryhmäni pyytää vahvempaa sitoutumista ja voimakkaampaa reagointia kaikkien kansainvälistä oikeutta halveksivien osapuolten toimiin.

Emme saisi kuitenkaan unohtaa myöskään sitä, että toinen ongelmamme on taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus koko Välimeren alueella. Mielestäni mikään ratkaisu, jossa näitä kauppaan liittyviä eriarvoisuuksia pyritään korjaamaan yksinomaan vapaakauppasopimuksia ehdottamalla, ei ole oikea. Oikea ratkaisu olisi ottaa nämä eriarvoisuudet huomioon ja pyrkiä tekemään täydentävyyteen ja solidaarisuuteen perustuvia kauppasopimuksia. Itse asiassa monissa Välimeren rannikon maissa kärsitään äärimmäisestä köyhyydestä ja puutteesta.

Keskeinen asia olisi kuitenkin – tätä haluan korostaa – Euroopan unionin vahvempi sitoutuminen tämänhetkisten konfliktien ratkaisemiseen. Tarkoitan Palestiinan ja Länsi-Saharan konflikteja. Joidenkin konfliktien, kuten Länsi-Saharan konfliktin, osalta Euroopan unioni ei edes tee mitään. Sen lisäksi, ettei unioni tee mitään, se myös heikentää Marokon nykyistä pitkälle edistyneen maan asemaa ja pyrkii Israelin osalta muuttamaan assosiaatiosopimuksen pitkälle edistyneen maan asemaa koskevaksi sopimukseksi.

  Nikolaos Salavrakos, EFD-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Peillonia hänen esittelemästään arvokkaasta mietinnöstä. Me kaikki tiedämme, että Välimeren alue on monien kulttuurien kohtauspaikka. Samalla se on kuitenkin myös hermokeskus ja "sulatusuuni", joka on kuplinut nyt jo monta vuotta ylikuumenneena. Ilmastonmuutos, talous- ja rahoituskriisi, maahanmuutto, saasteet, liikakalastus ja luonnonympäristölle aiheutetut vahingot ovat muutamia niistä ongelmista, jotka vaivaavat Välimeren alueella eläviä Euroopan unionin ja muiden maiden kansalaisia.

On kiinnitettävä erityistä huomiota laittomaan maahanmuuttoon ja tehokkaaseen rajavalvontaan Välimeren alueen maissa, erityisesti Kreikassa ja Italiassa, joita laittomat maahanmuuttajat käyttävät portteina Euroopan unioniin. Näiden maiden rajoilla käydään päivittäistä taistelua. On kiinnitettävä huomiota myös energia-alan tehostamiseen ja uusiutuvien energialähteiden ja Välimeren aurinkoenergiasuunnitelman hyödyntämiseen Välimeren eteläpuolisten maiden talouskasvun kiihdyttämiseksi.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Louis Bontes (NI). – (NL) Vuonna 2008 Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti, että hän uneksi Välimeren unionista. Unionin oli tarkoitus vauhdittaa Euro–Välimeri-yhteistyön tavoitteita, jotka perustuvat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kaltaisten yhteisten arvojen keskinäiseen tunnustamiseen.

Ihmettelen, miten voitte puhua yhteisistä arvoista, vaikka esimerkiksi Mauritaniassa ei ole minkäänlaista uskonnonvapautta, koska islamilaisuus on ollut maan valtauskonto runsaan tuhannen vuoden ajan. Perustuslakinsa mukaan Syyria on virallisesti kansandemokratia ja sosialistinen yhtenäisvaltio. Käytännössä Syyria on kuitenkin diktatuuri. Marokko miehittää Länsi-Saharaa, ja Tunisiassa ihmisoikeuksia loukataan järjestelmällisesti. Voisin jatkaa pitkää listaa näistä maista, mutta minun on huomioitava rajallinen puheaikani.

Ovatko nämä maita, joiden kanssa haluamme lisätä kulttuurivaihtoa? Ovatko nämä maita, joiden kanssa haluamme muodostaa vapaakauppa-alueen, jota seuraa henkilöiden vapaa liikkuvuus kaikkialla Välimeren alueella? Tämän seurauksena islamin määrä Euroopan unionissa kasvaa entisestään. Emme saa antaa Euroopan unionin muuttua Eurabiaksi: emme nyt emmekä koskaan! Tämä prosessi on pysäytettävä, ennen kuin unelma muuttuu painajaiseksi.

Meillä oli vuonna 1995 toinenkin Välimeren aluetta koskeva unelma, joka sai Barcelonan julistuksen muodon, ja teimme sen uudelleen vuonna 2005. Näiden hankkeiden ainoa saavutus on ollut se, että ne ovat maksaneet Euroopan unionin veronmaksajille useita miljardeja euroja. Lakatkaa tuhlaamasta veronmaksajien rahoja ja lakatkaa unelmoimasta! Kunnioitan kuitenkin puheenjohtaja Albertinia hänen rohkeasta kannastaan. Hän saa ryhmäni kannatuksen.

  Salvatore Iacolino (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euro–Välimeri-alue on EU:lle poliittisesti strateginen alue, sillä emme voi käsitellä ympäristöä, uskonnollisia arvoja, kulttuuria, infrastruktuuria, maataloutta, energiaa, turvallisuutta ja muuttovirtoja koskevia peruskysymyksiä ilman Välimerta reunustavien kolmansien maiden vastuullista apua.

Yhteistyöjärjestelmällä on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavanaan: voisimme sanoa, että Barcelonasta Barcelonaan ja vielä sitäkin pidemmälle. Euroopan unionin on vahvistettava sitoutumistaan Välimerta reunustavien kolmansien maiden kanssa tehtyjen yksittäisten assosiaatiosopimusten uudistamis- ja tarkistamisprosessiin, ja sen on rahoitettava tärkeimpiä strategisia hankkeita, jotka koskevat infrastruktuuria ja satamia.

Toisaalta meidän on suojeltava vahvasti vastaavia tuotantoaloja Välimeren kummallakin rannikolla, etenkin maataloutta, jotta voimme taata kestävän kehityksen ja mahdollisimman yhtenäisen sääntelykehyksen. Toivomme siis, että EU:n hallinnollista roolia Välimeren alueen maihin nähden vahvistetaan, jotta voidaan puolustaa perusperiaatteena pidettävää yhteistyötä, joka merkitsee poliittista menestymistä ja yritystoiminnan menestymistä ympäristössä, jota yksilöitä suojelevat takuut parantavat.

Haluaisin myös tehdä jäsen Benarab-Attoulle seuraavan ehdotuksen: hyökätkää kaikin mokomin ulkoasiainvaliokunnassa vahvaa johtajuutta toteuttavaa Albertinia vastaan, mutta tehkää se hänen läsnä ollessaan, jotta hän voi puolustautua. Tämä on jokaisen demokraattisesti valitun parlamentin keskeinen ominaisuus.

  Pier Antonio Panzeri (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni otamme erittäin merkittävän edistysaskeleen hyväksyessämme tämän mietinnön. Siitä on paljon hyötyä myös 7. kesäkuuta pidettävän Barcelonan huippukokouksen kannalta, huippukokouksen, josta tulee vaikea, kuten tiedämme, koska israelilaisten ja palestiinalaisten väliset neuvottelut ovat jäissä. Myös monet muut uuden sihteeristön hallinnollisen rakenteen määrittämiseen liittyvät epävarmuustekijät ja ongelmat tekevät siitä vaikean.

Näiden ongelmien vuoksi Peillonin mietintö on laadittu ainoalla mahdollisella tavalla niin, että toisaalta siinä korostetaan, etteivät konfliktit saa estää konkreettista etenemistä kohti monenvälistä yhteistyötä tietyillä aloilla, ja toisaalta siinä myönnetään, ettei Välimeren unioni voi täysin onnistua, ellei näitä konflikteja ratkaista.

Näin ollen todellisena haasteena tällä hetkellä on selkeän ja vankan poliittisen sitoumuksen antaminen Barcelonassa, niin että uusi toimielin saa vihdoin toimivan rakenteen, ja sitoutuminen riittävän rahoituksen tarjoamiseen sen päätavoitteena oleville tärkeimmille hankkeille. Euroopan unionin on ymmärrettävä, että sen on suunnattava poliittisia ja taloudellisia toimenpiteitään ja omia intressejään kohti etelää, koska sieltä se voi löytää ratkaisut moniin tällä hetkellä itseään vaivaaviin ongelmiin.

  Niccolò Rinaldi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, riippumaton tutkija Gabriele del Grande on jo vuosien ajan pitänyt internetissä lukua niistä ihmisistä, jotka kuolevat yrittäessään ylittää Välimeren järjestäytyneiden rikollisliigojen hallinnassa olevilla veneillä. Hänen huolellisen kirjanpitonsa mukaan uhreja on ollut 4 200, joista 18 kuoli maaliskuussa. Tämä on todellinen verilöyly.

Lampedusassa iäkäs hautausmaan hoitaja on jo vuosien ajan pitänyt vapaaehtoisesti kunnialliset hautajaiset jokaiselle niistä harvoista ruumiista, jotka löydetään, lahjoittaen heille ristin ja kukan. Nämä kaksi Euroopan unionin kansalaista toimivat myös meidän puolestamme: he korvaavat työllään meidän poliittista epäonnistumistamme. Heidän spontaani toimintansa korostaa sitä, miten kipeästi tarvitsemme uutta poliittista rakennetta ja sisältöä niiden Italian hallituksen harjoittamien merellä tapahtuvien ja kansainvälistä oikeutta rikkovien pakkokäännytysten sijaan, jotka vain lisäävät ihmisten epätoivoa.

Välimeren unionin pitäisi tämän vuoksi edustaa uudenlaista inhimillisyyttä muistaen, ettei aikaa ole enää paljon jäljellä. Tällä hetkellä yli puolet väestöstä Marokon ja Turkin välillä on alle 18-vuotiaita. Välimeren alue muuttuu siis vääjäämättä nopeasti.

  Takis Hadjigeorgiou (GUE/NGL). – (EL) Ensiksi haluan kiittää jäsen Peillonia hänen tekemästään työstä. Mietinnössä kehotetaan Välimeren unionin jäsenmaita käymään avointa vuoropuhelua keskinäisen kunnioittamisen ja ymmärryksen hengessä edistäen ihmisoikeuksia ja vapauksia, ja me kannatamme tätä. Mietinnössä ei kuitenkaan ole yhtään konkreettista ehdotusta aluetta vaivaavien poliittisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ymmärrän, mikä on Peillonin sanojen takana piilevä logiikka, jota voidaan pitää Välimeren unionin toiminnan käynnistämistä helpottavana tekijänä. Toisaalta selkämme kääntäminen ja teeskenteleminen, ettei esimerkiksi Gazassa "ole mitään tekeillä", on suuri virhe, joka estää meitä selvittämästä ongelmia.

Minua huolestuttaa se, että opimme vähitellen elämään Euroopan unionissa ongelmien kanssa sen sijaan, että oppisimme ratkaisemaan niitä. Meidän on toimittava aktiivisemmin mieltämme vaivaavien suurimpien kysymysten osalta. Mietinnössä ei viitata lainkaan siihen, että Israelin on ryhdyttävä välittömästi etsimään oikeudenmukaista ja toteutuskelpoista ratkaisua Palestiinan kysymykseen. Mietinnössä ei viitata lainkaan siihen, että Turkin on kunnioitettava poikkeuksetta kaikkia Välimeren unionin jäsenmaita. Viittaus siihen, että Turkin on vedettävä miehitysjoukkonsa jäsenvaltiosta, on välttämätön – ja minun mielestäni vähimmäistason – vaatimus Euroopan unionin oikeusjärjestelmän kunnioittamiseksi.

Välimeri huuhtoo monen tuhannen eri kulttuureja edustavan kaupungin ja kylän rantoja, ja sama meri on yhdistänyt näitä kaupunkeja yli kymmenen tuhannen vuoden ajan. Vain yhdessä näistä tuhansista Välimeren rannikon kaupungeista ja kylistä, vain yhdessä niistä ei kuitenkaan ole asukkaita. Ihmisten sijaan kaupungissa asuu rottia, sisiliskoja ja käärmeitä. Ihmisten talot ja heitä koskevat muistot ovat kuluneet pois. Jäljellä ovat vain tuhansien ihmisten unelmat. Monet näistä ihmisistä kuolivat pakolaisina. Vähintä mitä voimme tehdä elävien hyväksi, on palauttaa Famagustan kaupunki sen asukkaille. Tämän olisi pitänyt olla perusvaatimuksena Välimeren unionia koskevassa mietinnössä, sillä pyrimme yhdistämään Välimeren alueen, emme jakamaan sitä.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Gerard Batten (EFD). – (EN) Arvoisa puhemies, valiokunta-aloitteiset mietinnöt sisältävät yleensä vain suurisuisia puheita, mutta mikäli ne hyväksytään, ne edustavat Euroopan parlamentin poliittista tahtoa.

Tässä mietinnössä ehdotetaan, että perustetaan 17 EU:n ulkopuolisen maan muodostama unioni, jolla on parlamentaarinen yleiskokous ja sihteeristö ja jolle myönnetään rahoitusta erittäin kunnianhimoisten hankkeiden toteuttamiseen. Näiden suunnitelmien tarvitsema rahoitus nousisi miljardeihin euroihin, jotka Euroopan unionin kansalaiset joutuisivat tietenkin maksamaan. Mietinnössä ei mainita, mistä nämä rahat saataisiin – todellisuuden ei anneta sotkea kuvitelmia.

Tämä mietintö on sulaa hulluutta! Ennen kuin nauramme sille makeasti, meidän on kuitenkin muistettava, että Lissabonin sopimuksen nojalla Euroopan unionilla on laillinen oikeus allekirjoittaa tässä suunnitellun kaltaisia sopimuksia. Mietinnössä ehdotetaan sellaisten EU:n ulkopuolisten maiden muodostaman unionin luomista, jotka voitaisiin myöhemmässä vaiheessa liittää unioniin. Tästä mietinnössä todellisuudessa on kysymys.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, kun Välimeren unioni perustettiin lähes kaksi vuotta sitten, tavoitteena oli liittää se Barcelonan prosessiin, jotta Välimeren maiden ja EU:n välille voitaisiin luoda läheisempi suhde. Tämä prosessi on kuitenkin selvästikin pysähtynyt arabivaltioiden ja Israelin välisen konfliktin vuoksi. EU on tehnyt Israelin kanssa assosiaatiosopimuksen ja myöntänyt sille rahoitustukea, muun muassa 440 miljoonaa euroa Gazan alueen jälleenrakennusta varten. EU:n kansalaiset kysyvät oikeutetusti, miksi heidän verorahojaan pumpataan Gazan alueelle siitä huolimatta, että kaikki siellä pommitetaan säännöllisesti jälleen maan tasalle, ja vaativat tekemään tästä oikeat johtopäätökset. On myös mahdollista, että Hamas hyötyy tästä tuesta.

Kaikkien näiden vuosien aikana EU ei ole onnistunut toimimaan Gazan alueella puolueettomana välittäjänä. Nyt myös Välimeren unionin huippukokous, joka aiotaan pitää Barcelonassa kesäkuun alussa, todennäköisesti kariutuu Israelin ja arabivaltioiden välisen konfliktin vuoksi. Erityisesti kriisin aikana on mielestäni tärkeää arvioida suunnitelmia huolellisemmin ja tarvittaessa lykätä niitä. Tämän kriisin aikana meillä ei ole varaa hankkeisiin, joissa on kysymys vain arvovallasta tai jotka ovat vain rahareikiä.

  Dominique Baudis (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, Barcelonan prosessin jatkona Välimeren unioni tarjoaa mahdollisuuden kehittää suhteitamme Välimeren alueen itä- ja eteläpuolisiin maihin. Kuten Vincent Peillonin erinomaisessa mietinnössä korostetaan, emme voi jättää huomiotta alueen potentiaalia emmekä myöskään niitä riskejä, joita se tuo mukanaan.

Malttakaamme edes myöntää, että Gazan alueen pommitukset ja siirtokuntien jatkuva rakentaminen Palestiinan alueelle ovat saattaneet Välimeren unionin tilanteeseen, josta sen on vaikea edetä. Poliittinen osa-alue on jumiutunut. Emme ole edes varmoja, toteutuuko suunniteltu Barcelonan huippukokous kesäkuussa. En yllättyisi, vaikka saisimmekin tulevina päivinä tai tunteina kuulla, että sitä on lykätty toistaiseksi. Emme kuitenkaan saa antaa periksi. Euroopan unionin olisi otettava enemmän vastuuta poliittisen ratkaisun löytämisestä. Emme saa antaa Yhdysvaltojen monopolisoida poliittista kriisinhallintaa tällä alueella, meidän alueellamme, ja tyytyä itse vain kehittämään aluetta. Turvallisuutemme ja kasvumme riippuu Välimeren alueen kehityksestä ja vakaudesta, minkä vuoksi Välimeren unioni on edelleen paras käytettävissämme oleva väline.

  Maria Eleni Koppa (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi onnitella esittelijää hänen hyvin kattavasta mietinnöstään. Välimeren unioni voi myötävaikuttaa ratkaisevasti tasapainoisten Euro–Välimeri-suhteiden luomiseen ja luottamuksen lisäämiseen alueen maiden välillä. Välimeren pitäisi olla rauhan, vakauden ja turvallisuuden alue, jolla demokraattisia periaatteita ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan täysimääräisesti. Välimeren maiden välillä on yhteiskunnallisia ja taloudellisia eroja. Talouskriisin vuoksi haaste on entistäkin suurempi. Meidän on saatava aikaan todellista lähentymistä unionin ja Välimeren maiden välille kasvun, yhteistyön ja kaupan avulla. Energian toimitusvarmuus, ilmastonmuutoksen torjuminen ja meriympäristö ovat myös aloja, joilla tarvitaan läheistä yhteistyötä.

Välimeren unioni ei tietenkään ole foorumi, jossa ratkaistaan alueellisia konflikteja. Vaalimalla kuitenkin yhteistyön, poliittisen vuoropuhelun ja yhteisen ponnistusten henkeä tiettyjen päämäärien saavuttamiseksi helpotetaan merkittävästi luottamuksen rakentamista, jota tarvitaan, mikäli halutaan löytää toteutuskelpoisia ratkaisuja. Jotta tämä kaikki voisi toteutua ja jotta Välimeren unioni onnistuisi, tarvitaan kuitenkin riittävästi rahoitusta, ja tällä kertaa emme saa olla välinpitämättömiä.

  Bastiaan Belder (EFD). – (NL) Kiitos kovasti, että mahdutitte minut mukaan, sillä en päässyt ajoissa paikalle ulkoasiainvaliokunnan laajennetun puhemiehistön kiireellisen kokouksen vuoksi. Kiitos ymmärtäväisyydestänne.

Arvoisa puhemies, jäsen Peillonin mietinnön 5 kohdassa pohditaan perustellusti tarvetta päästä arabien ja israelilaisten välisessä konfliktissa oikeudenmukaiseen ja kestävään ratkaisuun. Esittelijä kehottaa Euroopan unionia ja kaikkia Välimeren unionin jäsenvaltioita ponnistelemaan mahdollisimman paljon tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Suhteista Israeliin vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana kannatan todella tällaisia rauhanpyrkimyksiä, mutta mielestäni ne ovat tehokkaita vain sitten, kun seuraavat kaksi ehtoa täyttyvät: a) ehdotetun kahden valtion ratkaisun katsotaan todellakin tarkoittavan juutalaisen eli Israelin valtion ja Palestiinan valtion rinnakkaiseloa ja b) EU:n ja Välimeren unionin jäsenvaltiot edistävät keskinäisen luottamuksen ilmapiiriä Lähi-idän konfliktin osapuolten välillä. Tässä keskeisellä sijalla on yhteinen taistelu antisemitismin paikallista pahuutta vastaan kaikissa sen ilmenemismuodoissa (myös antisionismin muodossa). Sihteeristöönne voidaan myös nimittää yhtä monta israelilaista kuin palestiinalaistakin, mutta meidän olisi silti ponnisteltava kovasti keskinäisen luottamuksen löytämiseksi. Tämä on tulikoe.

  Francisco José Millán Mon (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, ensinnäkin selvennän erästä näkökohtaa: mielestäni joko neuvoston puheenjohtajavaltion tai ehkä Välimeren unionin nykyisen ranskalaisen yhteispuheenjohtajan edustajan olisi pitänyt puhua tänään tässä keskustelussa. On todella valitettavaa, etteivät he ole läsnä.

Hyvät kollegat, Euroopan unionin ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että sen lähimmät naapurimaat muodostavat rauhan, vaurauden, vapauden ja turvallisuuden alueen. Tämän pitäisi olla Välimeren unionin päätavoite, ja toivon, että unionin toinen huippukokous pidetään ensi kuussa.

Haluan onnitella jäsen Peillonia ja kiittää erityisesti hänen ennakkoluulottomasta ja äärimmäisen rakentavasta lähestymistavastaan.

Euroopan unionin ja Välimeren etelärannikon läheisyydestä huolimatta välillämme on huomattavia muun muassa taloudellisia, poliittisia, yhteiskunnallisia ja demografisia eroja ja kulttuurieroja. Jotkin näistä eriarvoisuuksista johtuvat vakavista puutteista naapurivaltioissamme.

On äärimmäisen tärkeää edistää Välimeren unionissa tiivistä vuoropuhelua ja yhteistyötä ja tuoda esille unionin määrittämiä tärkeimpiä yhteishankkeita sekä assosiaatiosopimusten kahdenvälistä ulottuvuutta. Näin voidaan vahvistaa pohjois- ja etelärannikoiden välistä suhdetta ja vähentää kyseisiä eroja. Jotta tässä onnistuttaisiin, myös naapureidemme on toteutettava uudistuksia. Paikallaan odottaminen ei voi olla vaihtoehto.

Mainitsen lyhyesti kolme muuta näkökohtaa. Ensinnäkin on todella tärkeää, että Välimeren unionin sihteeristö Barcelonassa saatetaan täysin toimintakykyiseksi mahdollisimman pian.

Toiseksi, ja tämä liittyy läheisesti edelliseen seikkaan, Lähi-idän konfliktin kaltaiset konfliktit eivät saa kahlita Välimeren unionia. Välimeren unioni voi tarjota ratkaisua, mutta se ei väitä olevansa keino ratkaisun löytymiseen eivätkä nämä yhteenotot saisi estää sen toimintaa.

Kolmanneksi ja viimeiseksi Välimeren unionin on myös kiinnitettävä erityistä huomiota Euro–Välimeri-yhteistyön niin kutsuttuun neljänteen lukuun: siirtolaisuuteen, turvallisuuteen, sosiaaliseen yhdentymiseen ja oikeuteen.

  Puhemies. – (EN) Haluan pyytää anteeksi neuvoston puolesta. Neuvoston edustaja ei voinut olla tänään läsnä, sillä nyt on torstaiaamupäivä, ja mietintöä koskeva keskustelu oli alun perin määrä käydä maanantaina.

  Bernd Posselt (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyytäisin, että kehotatte kolmikantaneuvotteluissa neuvoston edustajaa olemaan täällä aina torstaiaamuisin. Eräiden neuvoston puheenjohtajavaltioiden tapauksessa, enkä mainitse niitä nimeltä vaatimattomuuteen vedoten, edustaja oli täällä jopa torstai-iltapäivänä. Mielestäni neuvoston pitäisi olla paikalla suurimman osan istuntojaksoistamme.

  Puhemies. – (EN) Kiitos, teen sen. Yritin vain selittää, mitä neuvosto totesi. Teen niin. Kiitos paljon.

  Josefa Andrés Barea (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta haluan kiittää jäsen De Sarnezia siitä tavasta, jolla hän on työskennellyt kanssamme.

Välimeren unionia, tärkeimpien hankkeiden tukemista ja toimielinten kehittämistä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Nyt tarvitaan enemmän kuin koskaan vastauksia kriisiä, tutkimusta, ilmastonmuutosta, vettä, uusia energiamalleja ja kestävää kehitystä koskeviin kysymyksiin. Tämän vuoksi meidän on edistettävä ja luotava alueella kauppa- ja taloussuhteita sekä toteuttava lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimenpiteitä, vapaakauppa-alue, poistettava tulliesteitä ja avattava pohjoinen–etelä- ja etelä–etelä-markkinoita kilpailulle.

Barcelonan huippukokouksessa puheenjohtajavaltio Espanja tarjoaa mahdollisuuden uudelle sopimukselle, uudelle tilanteelle, uudelle yhteistyölle, demokratiakehitykselle sekä vastauksille taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Barcelonan huippukokous voi tarjota meille mahdollisuuden asettua Välimerellä johtavaan asemaan.

  Mario Mauro (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, nykyisin Välimeren alueen kansojen läheisyys näkyy erityisesti maahanmuuttoilmiön keskittymisenä, kuten jäsen Rinaldi totesi.

Euroopan unionin olisi pidettävä tätä ensisijaisena tekijänä, sillä muuttovirrat voivat aiheuttaa ja ovat aiheuttaneet inhimillisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ongelmien lisääntymistä, ja tämä vaikuttaa Välimeren kahden vastakkaisen rannikon tulevaisuuteen. Välimeren alueen kansojen keskinäinen läheisyys näkyy myös taloudellisessa ja sosiaalisessa yhteistyössä Euroopan talousalueella sekä Euroopan unionin ja Välimeren alueen maiden välillä.

Näin ollen, koska läsnäolomme on alueella syvään juurtunutta kaikilla tasoilla, meidän on voitava asettua johtavaan asemaan välttääksemme sen, että Välimeren unioni toistaa Barcelonan prosessin epäjohdonmukaisuuksia. Kuinka monta virhettä tehtiin, kuinka monta kertaa luulimme edistyvämme, vaikka todellisuudessa otimmekin takapakkia?

Tämän vuoksi meidän on ennen kaikkea käynnistettävä sosiaalinen, kulttuurinen ja inhimillinen vuoropuhelu, joka perustuu keskinäiseen ymmärrykseen ja sivilisaatiomme perustana olevien myönteisten arvojen edistämiseen. Tämä välttämätön osatekijä on riippuvainen onnistuneesta yhteistyöstä, etenkin talouden alalla.

Itse asiassa sopimusten ja kaupan lisääntyminen on edistänyt ja edistää jatkossakin tasapainoisten taloussuhteiden ja sosiaalisten suhteiden kasvua osapuolten välillä. Lisäksi meidän on politiikan alalla jatkettava kiireellisesti turvallisuuspolitiikkaa koskevaa hellittämätöntä vuoropuhelua, jotta voimme luoda entistäkin vahvempia suhteita kyseisten maiden välille.

  Puhemies. – (EN) Hyvät kollegat, noudattakaa teille osoitettua puheaikaa. Kello on 10.57, ja klo 12.00 toimitamme äänestykset.

  Mario Pirillo (S&D). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tuleva valtion tai hallitusten päämiesten huippukokous Barcelonassa 7. ja 8. kesäkuuta on selkeästi tärkeä tilaisuus, jossa Välimeren unionin toiminta käytännössä käynnistetään. Näin ollen se on poikkeuksellinen tilaisuus luoda kestävä perusta todelliselle ja vahvemmalle yhteistyölle rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi.

Juuri tästä syystä meidän on hyödynnettävä tätä tilaisuutta täysimääräisesti voidaksemme luoda kehittämisstrategian ja määrittää sellaisia hankkeita, joilla voidaan elävöittää aluetta ja edistää sen talouskasvua. Toivottavasti kokous vahvistaa esimerkiksi Solar for Peacen ja Desertecin kaltaisia hankkeita, jotka ovat tärkeitä välineitä keskinäiseen riippuvuuteen perustuvien alueellisten energiamarkkinoiden luomiseksi.

Lopuksi totean, että Välimeren unionin on kiihdytettävä tieteellistä ja teknistä tutkimusta sekä innovointia hyödyntämällä olemassa olevia tutkimuslaitoksia lisätäkseen näin paikallisten yritysten kilpailukykyä, sillä nämä ovat liian heikkoja kohtaamaan kansainvälisten markkinoiden haasteet. Olen vakuuttunut siitä, että unionin kasvu voi lisätä Euroopan unionin yhtenäisyyttä.

  Cristian Dan Preda (PPE). – (RO) Haluan todeta, että nyt kun Välimeren unionia koskevan hankkeen käynnistämisestä on kulunut lähes kaksi vuotta, on tullut aika arvioida tätä uutta yhdistymishanketta ja pohtia sen kehitysnäkymiä. Tästä näkökulmasta katsottuna suhtaudun myönteisesti Peillonin laatimaan mietintöön ja haluan yhtyä kollegojeni hänelle esittämiin onnitteluihin.

Kesäkuussa kokoontuvan Barcelonan huippukokouksen osalta olen sitä mieltä, että meidän on erittäin tärkeää vahvistaa uudelleen parlamentin sitoutuminen tämän hankkeen onnistumiseen alueella, joka, kuten kaikki tiedämme, sijaitsee kolmen mantereen risteyskohdassa ja jolla on Euroopan unionille selkeästi tärkeä geostrateginen ja kulttuurinen merkitys. Olen hieman huolissani jäsen Baudisin epäilyistä, että huippukokousta mahdollisesti lykätään. Toivon, ettei näin käy ja että käytämme kaikkia mahdollisia toimielimemme voimavaroja varmistaaksemme, että huippukokous pidetään. Huippukokous tarjoaa tilaisuuden paitsi pohdiskelulle myös institutionaaliselle onnistumiselle, sillä Välimeren unionin on ylitettävä poliittisia esteitä ja institutionaalisia ongelmia pannessaan täytäntöön ne kuusi strategista hanketta, jotka muodostavat toimielimen varsinaisen ytimen.

Välimeren unionin kestävyys ja uskottavuus ovat yhteydessä sen toimintakykyyn. Tässä onnistuakseen se tarvitsee riittävästi rahoitusta näiden hankkeiden toteuttamista ja sihteeristön tehtävien hoitamista varten, mutta sen lisäksi tarvitaan mielestäni myös kansalaisyhteiskunnan sekä kansallisten ja poliittisten ryhmien samoin kuin Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen vahvempaa osallistumista, jotta Välimeren unionin poliittinen legitiimiys voidaan taata.

  Roberta Angelilli (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhtenä Euroopan parlamentin poliittisena painopisteenä on oltava se, että Barcelonan huippukokousta autetaan onnistumaan täydellisesti Pariisin huippukokousta vuonna 2008 seuranneen ja kaksi vuotta kestäneen lukkiutuneen tilanteen jälkeen. Tavoitteita on paljon, ja osa niistä on mainittu myös tänään, laittoman maahanmuuton käsittelystä aina ihmisoikeusloukkausten torjumiseen. Kysymys on kuitenkin myös merkittävästä taloudellisesta näkökohdasta, joka on se, että Välimeri tarjoaa valtavan paljon mahdollisuuksia uusiutuvista energialähteistä alkaen.

Näin ollen meidän on tuettava täysimääräisesti Välimeren alueen aurinkoenergiasuunnitelmaa ja Desertecin kaltaisia teollisuusaloitteita ottaen hankkeeseen mukaan yrityksiä ja yliopistoja käytännön yhteistyöhankkeiden kehittämistä varten. Ensisijaisena tavoitteenamme olevan rauhanprosessin ohella on toteutettava taloudellista kehitysprosessia nimenomaan välttämättömän sosiaalisen yhteenkuuluvuuden takaamiseksi, sillä tämä voi helpottaa konfliktien ratkaisemista.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

  Olga Sehnalová (S&D). – (CS) Välimeren unioni on epäilemättä myös rohkea kulttuurienvälinen hanke, jonka onnistuminen riippuu muun muassa halusta ylittää erilaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten perinteiden muodostamat esteet. Kulttuurinen monimuotoisuus johtaa keskinäiseen rikastumiseen, mikäli sen impulsseja tarkastellaan avoimesti mahdollisuutena eikä uhkana. Yksi näistä mahdollisuuksista on sukupuolten tasa-arvoa yhteiskunnassa koskeva lähestymistapa. Tämä on jokseenkin arkaluonteinen kysymys kyseisellä alueella. Näin ollen Välimeren unionin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota tähän alaan eikä yksinomaan niiden Marrakechin ministerikonferenssissa marraskuussa 2009 annettujen sitoumusten vuoksi, jotka koskevat sukupuolten tasa-arvon kunnioittamista ja naisten aseman vahvistamista yhteiskunnassa, mukaan lukien heidän osallistumistaan julkiseen toimintaan ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista. Tämä on yksi niistä avainaloista, joilla voidaan vapauttaa ja tarjota valtavasti inhimillisiä voimavaroja koko alueelle, mistä voi olla vain hyötyä. Kaksinaismoralismia ja muutosten vastustamista, jota puolustellaan usein pääasiassa tapoihin ja perinteisiin liittyvillä verukkeilla, ei voida hyväksyä, sillä ne ovat esteenä Välimeren alueen kehittämiselle.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni Euroopan unionin on annettava Välimeren unionille sekä poliittista että taloudellista apua. Välimeren unionin huippukokous, johon kokoontuu 43 valtioiden tai hallitusten päämiestä, pidetään 7. kesäkuuta Barcelonassa, ja Euroopan parlamentin on toivottava, että Välimeren unionin toimielinten toiminta ja hankkeiden täytäntöönpano käynnistetään kokouksessa onnistuneesti. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ryhmään kuuluvana teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon varjoesittelijänä olen kiinnittänyt huomiota tärkeinä pitämiini seikkoihin, kuten Välimeren vapaakauppa-alueen luomiseen, tutkimus- ja koulutusalan osallistumiseen, laajakaista- ja tietotekniikka-alan kasvuun sekä pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksien lisäämiseen. Tämän viimeisen kohdan osalta pienet ja keskisuuret yritykset sekä liiketoiminnan kehittäminen muodostavat jo yhden strategisista aloista. Tärkeimpien hankkeiden on saatava riittävästi tukea Euroopan unionin ja kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, ja näin ollen uusiin hankkeisiin olisi pyrittävä saamaan mukaan mahdollisimman monta eurooppalaista kumppania.

  Charles Tannock (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, presidentti Sarkozyn Välimeren unionia koskeva ehdotus oli yksi Ranskan EU:n puheenjohtajakauden kohokohdista. Myöhemmin se näyttää menettäneen osan loistostaan. Tämä ei ole välttämättä huono asia, sillä EU kehittää itse vahvaa ja onnistunutta eteläistä ulottuvuutta omassa naapuruuspolitiikassaan. Tämä on jatkoa lähes kahdenkymmenen vuoden ajan kehitetylle Barcelonan prosessille ja sen poliittiselle järjestelmälle.

Euroopan unionin veronmaksajat suhtautuvat syystäkin karsaasti ponnistusten tuplaamiseen ja voimavarojen haaskaamiseen, ja kaikki nämä kilpailevat prosessit aiheuttavat sekaannusta, mutta kävipä Välimeren unionille 8. kesäkuuta pidettävässä huippukokouksessa miten tahansa, emme saa antaa EU:n naapuruuspolitiikan itäisen ulottuvuuden jäädä jälkeen. Surullista kyllä emme ole kehittäneet otaksuttua EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarista edustajakokousta samalla tavoin kuin Euro–Välimeri-alueen parlamentaarista edustajakokousta, joka on toiminut aktiivisesti hyvin pitkään. Tämä johtuu ennen kaikkea Valko-Venäjän osallistumiseen liittyvistä ongelmista.

Lopuksi totean, että ECR-ryhmäni tukee täysin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Albertinia hänen päätöksessään olla johtamatta Lähi-idän vierailua. Päätös on kiistanalainen, ja siitä on keskusteltu tänä aamuna laajennetussa puhemiehistössä. Vastustamme kaikkia sosiaalidemokraattien ryhmän ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajalle esittämiä epäluottamuslauseita.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, Välimeren alue on ollut eurooppalaisen kulttuurin kehtona ja sen liikkeelle panevana voimana vuosituhansien ajan, ja sen vuoksi suhtaudun erittäin myönteisesti tähän yhteiseen lähestymistapaan.

Välimeren alue on kuitenkin myös silta lähes rajattomille EU:hun suuntautuville muuttovirroille. Mielestämme yksi Välimeren alueen suurimmista ongelmista eli laiton maahanmuutto sisältyy kuuteen tärkeimpään strategiseen hankkeeseen, ja sen vuoksi se on otettava kiireellisesti huomioon. Välimeren alueen maissa, Pohjois-Afrikan maat mukaan luettuina, voidaan laitonta maahanmuuttoa hidastaa yksinomaan yhteisellä lähestymistavalla. Tämä on ainoa keino, jolla voimme tyrehdyttää maahanmuuttajien virran jo sen lähtöpisteessä. Järjestäytyneen ihmisten salakuljetuksen torjumisen lisäksi EU:n on keskityttävä yhä enemmän myös köyhyyden torjumiseen sekä tietoisuuden lisäämiseen ja tiedon levittämiseen niissä maissa, joista maahanmuuttajia tulee. Muuttohaluisille ihmisille on kerrottava selvästi, että Euroopan unionin katuja ei ole päällystetty kullalla, että Euroopan unioni ei pysty tarjoamaan työpaikkoja, vaurautta ja turvapaikkoja kaikille ja että monet näistä traumaattisista matkoista päättyvät pidätykseen ja karkottamiseen.

  Raffaele Baldassarre (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, unionin luomisesta ja valtioiden ja hallitusten päämiesten huippukokouksen järjestämisestä huolimatta emme ole vieläkään määrittäneet selkeästi EU:n Välimerta koskevaa politiikkaa eikä meillä ole strategista näkemystä alueen kehittämisestä ja vakauttamisesta pitkällä aikavälillä.

Siitä huolimatta Välimeren alueella on valtavasti potentiaalia. Nykyisin kolmannes koko maailman meriliikenteestä kulkee Välimeren vesien kautta: Kiinasta, Aasiasta, Euroopan maista ja Intiasta tulevat laivat pääsevät vesillemme Suezin kanavan kautta. Lähi-idän ja Afrikan rannikkovaltiot ovat edistyneitä kehitysmaita, ja meille niillä on erittäin suuri merkitys tietyillä aloilla, esimerkiksi muuttovirtojen alalla.

Näin ollen meidän on määritettävä paremmin Välimeren unionin toimielinten toiminnallinen rakenne rahoittamalla sihteeristön toimintaa ja antamalla sille sekä jäsenyyttä että hankkeiden täytäntöönpanoa koskevat arviointiperusteet. Keskeisiä näkökohtia ovat maatalous, liikenne, merten moottoritiet, rajat ylittävät väylät, uusiutuvat energialähteet ja aurinkoenergiasuunnitelma. Ranskalaisen diplomaatin ja kirjailijan Paul Morandin sanoin Välimeren alueen sivilisaatio on ennen kaikkea autiomaan vastakohta. Vahvistakaamme jälleen näiden sanojen pitävän paikkansa.

  Diane Dodds (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, jätän huomiotta tämän aamun kaikista olennaisimman kysymyksen, ja se on tämä: miten ihmeessä EU:n veronmaksajat pystyvät maksamaan kaikki ne välineet ja sihteeristön, joista täällä on tänä aamuna puhuttu? Minun mielestäni on täysin selvää, että Välimeren alueen vakaus on ehdottomasti hyväksi laajemmalle Euroopan unionille.

Euroopan unionin antama apu tuo kuitenkin mukanaan vastuuta juuri niille maille, jotka haluavat hyötyä toimielimistä ja paremmista taloudellisista mahdollisuuksista. Kiinnitän erittäin lyhyesti huomiota erääseen seikkaan, joka on se, että Marokon viranomaiset kieltäytyivät tänä vuonna vastaanottamasta Pohjois-Irlannilta tuhat tonnia siemenperunoita. Tätä kauppaa oli käyty jo yli 20 vuoden ajan, ja perunat oli tarkastettu tavanomaisten määräysten mukaisesti ennen kuin ne lähtivät kotimaastani, ja sitten eri järjestelmää noudattavat Marokon viranomaiset kieltäytyivät vastaanottamasta niitä.

Ymmärrän – ja kunnioitan sitä – että komission jäsen De Gucht tutkii parhaillaan tapausta, mutta haluan korostaa, että niiden, jotka haluavat hyötyä, on myös kannettava vastuunsa.

  Štefan Füle, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä oli todella hyvä ja innoittava keskustelu. Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka sanovat, että olemme hukanneet paljon aikaa erityisesti sihteeristön muodostamisessa. Palaan tähän aiheeseen aivan kohta.

Meillä on edelleen hyvin tärkeitä ongelmia ratkaistavana. Miten varmistamme, että tapahtuipa Lähi-idän prosessissa mitä tahansa, se ei kahlitse Välimeren unionia? Miten varmistamme, että huippukokous pidetään ja että se antaa sen sysäyksen, josta puhuitte? Miten ratkaisemme Välimeren unionin osalta ongelman, joka liittyy hallitustenväliseen lähestymistapaan suhteessa yhteisölliseen lähestymistapaan? Esitän viisi lyhyttä huomiota.

Ensinnäkin arvostan puheenjohtajavaltio Espanjaa. Teimme puheenjohtajavaltio Espanjan kanssa viime kuukausina erittäin kovasti töitä. Avasimme sihteeristön yhdessä 4. maaliskuuta, ja puheenjohtajavaltio Espanja tekee kovasti töitä varmistaakseen, että Barcelonan huippukokous pidetään.

Toinen huomioni liittyy siihen, miten tärkeää on, että sihteeristö aloittaa työskentelynsä ja että sitä myös rahoitetaan. Toistaiseksi sitä rahoittaa yksinomaan komissio. Aiomme lähettää asiantuntijan varmistamaan, että hanke noudattaa EU:n menettelytapaa. Sihteeristön olisi oltava pieni – noin 40 henkilöä – ja sen olisi oltava se väline, jonka avulla voimme toteuttaa yhä enemmän Välimeren unionin jäseniä hyödyttäviä hankkeita.

On tärkeää todeta tässä yhteydessä, että parhaillaan pidetään useita alakohtaisia kokouksia, jotka tuovat etuja. Ensi viikolla valtiovarainministerit kokoontuvat Marseilles'ssa, minkä jälkeen maatalousministerit kokoontuvat ensi kuussa Kairossa.

Vaikka Välimeren unioni on erittäin tärkeä osa naapuruuspolitiikkaamme, suurimman osan työstämme näiden maiden kanssa teemme kahdenvälisten suhteiden puitteissa, ja monet eteläisistä kumppaneistamme haluaisivat saada pitkälle edistyneen maan aseman. Pitkälle edistyneen maan asema tarkoittaa mielestäni myös kumppaneidemme pitkälle edistynyttä sitoutumista kaikilla aloilla, muun muassa ihmisoikeuksien ja liikkuvuuden aloilla, jotka myös ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä. Olen samaa mieltä niiden parlamentin jäsenten kanssa, jotka kehottivat meitä varmistamaan paremman synergian kahdenvälisen ja monenvälisen lähestymistavan välillä.

Viimeinen huomioni on se, että aiomme tehdä päättäväisesti työtä Euroopan parlamentin kanssa. Yksi seuraavista tilaisuuksista on naapuruutta käsittelevää pakettia koskeva keskustelu, jossa arvioimme naapuruutemme kahdenvälistä ja monenvälistä näkökulmaa.

  Vincent Peillon, esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan esittää lyhyesti kolme huomiota.

Ensinnäkin meiltä ei ole puuttunut kunnioitusta ketään kohtaan, etenkään niitä kohtaan, jotka saattavat olla uhreja, mutta mielestämme sääli, moraalinen närkästys ja solvaukset eivät ole politiikkaa.

Toiseksi emme ole tietenkään suhtautuneet välinpitämättömästi Kyproksen, Saharan tai varsinkaan Palestiinan alueella oleviin konflikteihin. Mutta ajattelimmeko tosissamme yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tai niiden monien neuvottelujen yhteydessä, joita on käyty, että näiden ongelmien käsittely kuuluu Välimeren unionille? Kukaan ei voi tehdä kaikkea eikä ajatusten sekoittaminen lisää tehokkuutta.

Kolmanneksi olen itsekin pahoillani siitä, ettei neuvosto ole läsnä. Kun huomaamme, että tämä poliittisen tahdon puuttuminen antaa meille aihetta uskoa – Dominique Baudis on oikeassa – että huippukokouksen pitäminen 7. kesäkuuta on epävarmaa, se ei tiedä hyvää. Kävipä sen osalta kuinka tahansa, parlamentti on kantanut vastuunsa. Ne, jotka rakensivat Euroopan unionin, tekivät sen katsoen kauas tulevaisuuteen ja ymmärtäen todella hyvin – kansamme jakaneiden veljessotien jälkeen – erityisen politiikan merkityksen. Tätä samaa henkeä halusimme luoda tässä mietinnössä Välimeren unioniin.

Euroopan unionin kamppaillessa suuren kriisin kourissa meidän on pystyttävä laatimaan kasvua koskeva strategia, kuten aiemmin totesin. Meidän on myös varmistettava, ettemme sulkeudu itseemme. Kun sulkeutuu itseensä, kun kanssakäyminen muun maailman kanssa lakkaa, se on lopun alkua. Tämän vuoksi pidän tätä yhteistä työtä tärkeänä työnä, ja toivon, että valtioiden ja hallitusten päämiehet – jotka eivät ole viime aikoina kantaneet historiallista vastuutaan – kuuntelevat ja ottavat opikseen.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Petru Constantin Luhan (PPE), kirjallinen. – (RO) Välimeren unioni ja itäinen kumppanuus ovat kaksi yhteistyöaloitetta, joilla pyritään lujittamaan Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaa. Mielestäni Euroopan parlamentin on seurattava näissä aloitteissa tapahtuvaa kehitystä tarkasti, etenkin tässä ratkaisevassa vaiheessa, kun geopoliittista ja taloudellista tasapainoa määritetään uudelleen. Aloite auttaa vaalimaan sopivaa luottamuksen ilmapiiriä taloudellisten, kulttuuristen, koulutukseen tai alueelliseen turvallisuuteen liittyvien yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Haluan korostaa, että vahvassa alueellisessa yhteistyössä saadaan todellista edistystä aikaan ainoastaan toteuttamalla laaja-alaisia hankkeita ja käymällä vuoropuhelua kaikilla tasoilla. Määritettyjen kuuden strategisen investointialan lisäksi on mielestäni käynnistettävä uusia hankkeita esimerkiksi elintarvikkeiden, maatalouden ja kulttuurin aloilla.

  Erminia Mazzoni (PPE), kirjallinen. – (IT) Barcelonan prosessi pysähtyi poliittisista syistä, ennen kaikkea Välimeren alueen alueellisten konfliktien vuoksi, mutta periaatteessa se on edelleen olemassa, kuten monet unionin omalla rahoituksella tukemat yhdentymishankkeet ja Välimeren unionin toimielinrakenteen määrittämisessä tapahtunut edistyminen osoittavat. Sen jälkeen, kun Euro–Välimeri-alueen parlamentaarinen edustajakokous perustettiin Napolissa vuonna 2003, se on koordinoinut ja valvonut demokraattisesti näiden hankkeiden toteuttamista, jotka liittyvät moniin alueen kohtaamista merkittävistä haasteista, kuten seuraaviin: meren puhdistamiseen, liikenteeseen, uusiutuviin energialähteisiin, koulutukseen, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin ja väestönsuojeluun. Kuitenkin poliittinen tarmokkuus, jota tarvitaan Euro–Välimeri-strategian nostamiseksi täyteen vauhtiin, on ollut vähäistä. Välimeren unionia koskeva päätöslauselma on tärkeä poliittinen asiakirja, jossa nyt, kun yli kahdenkymmenen vuoden ajan on käytetty huomattavia voimavaroja itäiseen laajentumiseen, kiinnitetään neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden huomiota tarpeeseen muuttaa geopoliittista ajattelutapaansa ja asettamaan suhteiden edistämisen Välimeren alueen maihin keskeiseen asemaan ulkopolitiikassaan ja aloittamaan yhteisen kannan omaksumisesta Lähi-idän konfliktiin.

  Tokia Saïfi (PPE), kirjallinen. – (FR) Välimeren unionia käsittelevä mietintö on osoitus Euroopan parlamentin kiinnostuksesta ja panostuksesta vuoropuheluun Välimeren kahden rannikon välillä. Välimeren unionin toimipaikan sijoittaminen Barcelonaan ja sen ensimmäisen pääsihteerin nimittäminen ovat tärkeä edistysaskel unionissa toteutettavien hankkeiden määrittämisessä. Välimeren unioni joutuu kuitenkin kohtaamaan tiettyjä poliittisia jännitteitä. Israelilaisten ja palestiinalaisten välinen konflikti on edelleen esteenä unionin kehittymiselle: Gazan tapahtumien jälkeen prosessi keskeytyi, ja edellistä huippukokousta Istanbulissa boikotoitiin. Esimerkkejä on paljon. Tässä vaikeassa tilanteessa toivomme todella, että Välimeren unionin toinen huippukokous, joka on määrä pitää 7. kesäkuuta Barcelonassa, antaa uuden sysäyksen ja uutta voimaa unionille ja niille tehtäville, joita sillä on suoritettavanaan. Ellei jatkuvia alueellisia konflikteja ratkaista, ne tekevät varmasti unionin tehtävästä vaikean, mutta pyydämme Välimeren unionin jäsenmaiden valtioiden ja hallitusten päämiehiä toimimaan historiallisen vastuunsa mukaisesti. Barcelonan kokous on osoitus sitoutumisestamme Välimeren alueeseen.

  Richard Seeber (PPE), kirjallinen. – (DE) Välimeren unionilla, joka perustettiin lähes kaksi vuotta sitten Barcelonan prosessin pohjalta ja Ranskan johdolla, on edelleen monia haasteita kohdattavanaan. EU:n ja sen eteläisten naapureiden välinen vuoropuhelu ei rajoitu vain maahanmuuttoa ja taloussopimuksia koskeviin aiheisiin. Siinä käsitellään myös suuronnettomuuksien valvonnan sekä energia- ja ympäristöasioiden kaltaisia aiheita.

Välimeren alueet kärsivät kovasti vedenpuutteesta ja kuivuudesta. Vuonna 2007 kolmannes Euroopan unionin kansalaisista asui alueilla, joilla on pulaa vedestä. Ongelma on vieläkin akuutimpi Maghreb-maissa, joilla ei ole tarvittavia teknisiä eikä taloudellisia resursseja käyttää vettä tehokkaammin. Äkillisen rankkasateen sattuessa tulvat voivat aiheuttaa jopa enemmän tuhoja alueiden infrastruktuureihin liittyvien ongelmien vuoksi.

Vesi on kaiken elämän perusedellytys, ja sen vuoksi meidän on lisättävä rahoitus- ja talousyhteistyötämme. Ympäristönsuojelua parantavia hankkeita voidaan toteuttaa ainoastaan siinä tapauksessa, että Välimeren alueen maiden välistä yhteistyötä parannetaan.