Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

– Nikolaos Chountisin ja Jürgen Kluten GUE/NGL-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0051/2010 – B7-0302/2010),

– Udo Bullmannin S&D-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0072/2010 – B7-0309/2010),

– Jean-Paul Gauzèsin PPE-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0077/2010 – B7-0312/2010) ja

– Sylvie Goulardin ALDE-ryhmän puolesta komissiolle esittämästä suullisesta kysymyksestä luottoluokituslaitoksista (O-0078/2010 – B7-0313/2010).

  Nikolaos Chountis, laatija. – (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin tämänpäiväisessä keskustelussa käsitellään luottoluokituslaitosten toimintaa ja sen vaikutusta maailman ja Euroopan talouteen. Euroopan unioni ja Euroopan keskuspankki ovat laatineet säännöksiä, jotka antavat luottoluokituslaitoksille, kuten Moody’sille, SnP:lle ja Fitchille, valtuudet arvioida ei ainoastaan yrityksiä, vaan myös Euroopan unionin jäsenvaltioita.

Kriisin alettua Euroopan unionin samaiset elimet totesivat luottoluokituslaitosten vaikuttaneen merkittävästi tilanteen kärjistymiseen. Euroopan komission olisi voinut olettaa rajoittavan näiden laitosten valtuuksia, mutta sen sijaan niiden asemaa kohennettiin ja virallistettiin marraskuussa 2009 uudella asetuksella.

Luottoluokituslaitokset alkoivat jo laskea Kreikan luottoluokitusta vuoden 2009 alussa, minkä seurauksena Kreikka maksaa aiempaa kaksi kertaa korkeampaa korkokantaa ja on joutunut arvonlaskun ja velanoton noidankehään. Lopputulos on kaikkien tiedossa. Moody's yritti eilispäivänä luoda Kreikan taloudelle ja eurolle uudelleen kielteistä ilmapiiriä räikeän spekulatiivisella tavalla, laskemalla Kreikan talouden tilan arvioita neljällä pisteellä ilman järkevää syytä.

Moody's on yksi kolmesta yhdysvaltalaisesta yksityisestä yhtiöstä, joille Euroopan unioni on antanut viralliset valtuudet arvioida jäsenvaltioiden taloutta huolimatta siitä, että jok'ikinen eurooppalainen ja yhdysvaltalainen taloustieteilijä, poliitikko ja toimielinten edustaja pitää sitä yhtenä tämänhetkisen kriisin pääsyyllisistä.

Tarkemmin sanottuna kyse on laitoksesta, jonka entiset analyytikot syyttivät Yhdysvaltain kongressissa esimiehiään siitä, että heidät pakotettiin luokittelemaan haitallisia arvopapereita myönteisesti. Kyse on laitoksesta, joka lukuisien yhtiöiden syytösten mukaan painosti niitä luokitusten avulla maksamaan palkkioita. Kyse on laitoksesta, joka on saanut kahden muun "pyhään kolminaisuuteen" kuuluvan laitoksen – SnP:n ja Fitchin – ohella kymmeniä valituksia yhdysvaltalaisilta kunnilta, alueilta ja osavaltioilta, jotka olivat tehneet sijoituksia harhaanjohtavien tietojen perusteella ja menettivät siksi miljoonia dollareita. Kyse on laitoksesta, jota lukuisat vakuutusrahastot syyttävät virheellisistä luokituksista johtuvista menetyksistä. Yksin Ohion osavaltion vakuutusrahasto menetti 450 miljoonaa dollaria.

Me olemme tietoisia tästä. Me emme voi hyväksyä sitä, että eurooppalaisia talouksia arvioivat omaa etuaan tavoittelevat, yksityiset yhdysvaltalaiset laitokset. Tästä syystä luokittelu tulisi uskoa julkisen, demokraattisesti valvotun ja yksityisistä eduista vapaan laitoksen tehtäväksi. Tästä huolimatta, arvoisa komission jäsen Barnier, me joudumme toteamaan, että komissio vetkuttelee vielä tänäänkin, minkä seurauksena luottoluokituslaitosten spekulaatiomafia voi yhä painostaa ja ohjailla talouspolitiikkaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden työntekijöiden ja kansalaisten kustannuksella.

Euroopan parlamentin tulisi viimeinkin kantaa velvollisuutensa, puuttua asiaan ja vaatia Euroopan komissiota ja neuvostoa kuulemaan Euroopan parlamenttia ja laatimaan lainsäädäntöä, joka tekee lopun tästä kestämättömästä tilanteesta.

  Gianni Pittella, laatijan sijainen. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentin sosialistien ja demokraattien ryhmä pyrkii tällä suullisella kysymyksellä tuomaan esiin luottoluokituslaitoksia koskevia ongelmia. Tavoitteenamme on saada tietää Euroopan komissiolta, mihin toimenpiteisiin seuraavaksi ryhdytään. Haluamme muun muassa tietää, onko tarkoituksena perustaa eurooppalainen luottoluokituslaitos, jota me kannatamme ja joka puheenjohtaja Barroson tätä asiaa koskevien lausuntojen perusteella näyttää olevan muodostumassa.

Meidän on annettava tunnustusta, silloin kun siihen on aihetta, ja meidän on myönnettävä, että luottoluokituslaitokset ovat onnistuneet lähes mahdottomassa tehtävässä: ne onnistuivat esittämään keskeistä osaa vuoden 2008 rahoituskriisin ensi hetkillä, Lehman Brothersin kaatuessa, ja ne ovat onnistuneet siinä myös tässä toisessa vaiheessa, joka sai alkunsa Kreikan velkakriisistä.

Vuonna 2008 ne sulkivat silmänsä haitallisten arvopapereiden aiheuttamilta riskeiltä – ja joissain tapauksissa jopa tukivat niitä. Nyt ne ovat päättäneet tehdä osansa markkinoiden vakauttamiseksi pudottamalla Kreikan, Portugalin ja Espanjan luokituksia juuri Euroopan unionin, IMF:n ja Kreikan hallituksen välisten neuvotteluiden aikaan. Arvoisa puhemies, nämä ihmiset ovat pahantahtoisia, siitä ei ole epäilystäkään.

Luottoluokituslaitoksia ei voida tietenkään pitää ainoina syyllisinä maailman ja Euroopan viimeaikaisiin ongelmiin. Ne ovat kuitenkin aina paikalla, kun jotain tapahtuu – tarkoitan Parmalatin tapausta, Enronin tapausta ja Lehman Brothersin tapausta. Tämän vuoksi meidän tulisi reagoida asianmukaisella ja käytännönläheisellä tavalla, sillä toistaiseksi me emme ole tehneet mitään.

Arvoisa komission jäsen, milloin tästä asiasta ja tästä alasta toteutetaan tutkimus? Me käsittelimme tätä asiaa Jean-Paul Gauzèsin kanssa jokin aika sitten laatiessamme luonnosta luottoluokituslaitoksia koskevasta asetuksesta. Alakohtainen tutkimus on nyt tarpeen, jotta saamme selkoa tästä pöyristyttävästä tilanteesta, jossa luokitusala on ajautumassa vain harvojen toimijoiden käsiin.

Meidän on puututtava tilanteeseen ennen kuin se pahenee vielä nykyisestä. Meidän on ryhdyttävä sanoista tekoihin. Meidän on tarkasteltava mahdollisuutta perustaa julkinen eurooppalainen laitos, mutta meidän on tarkasteltava myös riippumattomia tilintarkastuslaitoksia, jotka voivat arvioida valtionvelkaa ja siten vapauttaa yksityiset laitokset vastuusta.

Lopuksi haluan vielä todeta, että presidentti Nicolas Sarkozy ja liittokansleri Angela Merkel ovat esittäneet Euroopan komissiolle virallisen pyynnön laatia ehdotuksia kilpailun lisäämiseksi luottoluokitusmarkkinoilla. On valitettavaa, että Eurooppa-neuvostossa, jossa presidentti Sarkozy ja liittokansleri Merkel istuvat, nimenomaan hallitukset viivyttävät rahoitusalan valvontapaketin hyväksymistä ja siten valvonnasta vastaavan Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamista.

Arvoisa presidentti Sarkozy, arvoisa liittokansleri Merkel, teidän tulisi pistää oma pesänne järjestykseen, ennen kuin ryhdytte neuvomaan puheenjohtaja Barrosoa.

  Jean-Paul Gauzès, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan parlamentti keskusteli luottoluokituslaitoksista viime vaalikautensa lopulla. Haluan tässä yhteydessä muistuttaa, että sekä komissio että parlamentti olivat tässä asiassa hyvin aktiivisia ja että parlamentti hyväksyi luottoluokituslaitoksia koskevan asetuksen.

Me keskustelemme luottoluokituslaitoksista uudelleen tänään, sillä luottoluokituslaitosten roolista nykyisen kriisin aikana on saatu lisätietoja. Luottoluokituslaitoksia voidaan arvostella siitä, että ne eivät osanneet ennustaa kriisiä. Niitä voidaan arvostella niiden luokitusten ailahtelevaisuudesta. Niitä voidaan arvostella myös niiden luokituksia koskevien päätösten huonosta ajoituksesta erityisesti valtionvelkojen yhteydessä.

Tätä asiaa on kuitenkin tarkasteltava kylmäpäisesti. Ensinnäkin se, että luottoluokituslaitokset luokittelevat arvopapereita, joita ne ovat toimittaneet sijoittajille, ei ole sinällään tuomittavaa. Sijoittajilla, jotka sijoittavat, jotka tarjoavat tarvittavat varat, on oikeus ottaa selvää sijoitukseen mahdollisesti liittyvistä riskeistä ja vaikeuksista yhtä lailla kuin siitä, mitkä luokitukset ovat hyviä.

Tilanne käy hiukan hankalammaksi silloin, kun näitä luokituksia käytetään pankkialan säännöissä sen määrittämiseen, minkä verran pankeilla tulee olla omia varoja suhteessa joihinkin niiden sijoituksiin. Tästä näkökulmasta vuoden 2009 asetus ei tarjoa todellista ratkaisua, sillä tarkoituksena oli säätää sekä luottoluokituslaitosten hyväksymisestä että niiden valvonnasta. Luokitukset voivat siis olla oikeutettuja, mutta onko luokituksia oikeutettua laatia niin kuin luottoluokituslaitokset tekevät?

Arvoisa komission jäsen, haluan muistuttaa, että te olette juuri saanut valmiiksi tekstin luottoluokituslaitosten valvonnan käynnistämisestä Euroopassa rahoitusalan uuden sääntelyn yhteydessä. Katson, että ehdottamienne tekstien tulee tarjota ratkaisu luottoluokituslaitoksia koskeviin ongelmiin ja erityisesti laitosten välisen kilpailun ongelmaan. Eurooppalaisen laitoksen perustaminen ei nähdäkseni riittäisi ratkaisemaan ongelmia, ei vaikka laitos olisi julkinenkin. Jos tarkoituksena on perustaa laitos, joka laatii luokituksia muita lempeämpään ja avokätisempään tapaan, siitä ei olisi juuri hyötyä.

Mielestäni meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota olosuhteisiin, joissa laitokset antavat luokituksensa. Laitokset luokittelevat yksityisiä yrityksiä ja ne luokittelevat valtionvelkoja. Paneudun tässä yhteydessä valtionvelkoja koskeviin luokituksiin. Viranomainen, joka tulee Euroopan parlamentin pyynnöstä vastaamaan Euroopassa toimivien luottoluokituslaitosten valvonnasta ja seurannasta on vasta perustettu Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen. Katson myös, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle tulisi taata mahdollisuus, ei ainoastaan seurata luokituslaitoksia tehokkaasti, vaan myös toteuttaa järjestelyt, joiden avulla se voisi valvoa luottoluokituslaitosten tapaa laatia valtionvelkaa koskevia luokituksia niitä kuitenkaan sensuroimatta.

Me emme voi sallia sellaisen tilanteen toistumista, jossa varttia ennen markkinoiden sulkeutumista luokituslaitos pudottaa valtion luokitusta ja saa siten aikaan haitallisia seurauksia. Meidän on toteutettava ennaltaehkäisevä järjestelmä, joka pakottaa luottoluokituslaitokset ilmoittamaan valvojalle tarvittaessa hyvin lyhyen ajan kuluessa olosuhteista, joissa ne aikovat julkistaa luokituksia, jotta valvoja voi tarkistaa, että asianmukaisia menettelyitä on noudatettu ja ennen kaikkea että olosuhteet, joissa luokituksia julkistetaan, eivät vaikuta erityisesti valtionvelkojen tilanteeseen kielteisesti. Yritysten velat ovat eri asia; niitä on syytä käsitellä valtionveloista poikkeavalla tavalla. Jotkut ovat maininneet tilintarkastustuomioistuimen, mutta tällaisia elimiä ei ole kaikissa Euroopan valtioissa eivätkä ne kaikki ole riippumattomia.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tässä on ongelman ydin. Miten me voimme parantaa luottoluokituslaitosten toimintatapoja ja ennen kaikkea tiedon välittämistä, ja miten me voimme kehittää kilpailua?

Puhetta johti
varapuhemies Libor ROUČEK

  Sylvie Goulard, laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, te olette kotoisin maasta, jossa luokitukset herättävät aina tunteita – tarkoitan Michelinin oppaiden ravintolaluokituksia. Me emme siis voi sanoa vastustavamme luokituksia, sillä ne saavat aikaan myös tervettä kilpailua ja palkitsevat eritasoisia suorituksia.

Yhdyn näin ollen täysin jäsen Gauzèsin äskeisiin sanoihin. Kyse ei ole luokituslaitosten demonisoimisesta. Kyse on niiden toimintaolosuhteiden tarkastelemisesta. Nämä laitokset ovat erittäin vaikutusvaltaisia, ja siitä syystä meidän on tarkasteltava perusteellisesti niiden toimintatapoja.

Jäsen Gauzès ehti jo todeta, että yksityisten yritysten ja valtionvelan luokittelemisen välillä on selvä ero. Molemmissa tapauksissa peruskysymys on kuitenkin sama: ovatko luokituslaitosten menettelytavat oikeutettuja? Käyttävätkö ne asianmukaisia kriteereitä arvioidessaan yrityksen toimintaa tai valtion tapaa hoitaa velkaansa? Toiseksi ovatko luokituslaitoksen ja luokituksen kohteen väliset mahdolliset suhteet riittävän läpinäkyviä?

Kaikki nämä seikat edellyttävät perusteellista tarkastelua ja seurantaa, ja me olemme kiitollisia siitä, että te olette vienyt eteenpäin parlamentin viime toimikaudellaan tekemiä, jäsen Gauzèsin mietintöön perustuvia ehdotuksia.

Tässä suhteessa pidän erittäin tärkeänä sitä, että me jatkamme parlamentin jo käynnistämää työtä. Olen samaa mieltä siitä, että eurooppalaisen luokituslaitoksen perustaminen ei tällä hetkellä ole tärkein tavoitteemme. Sen sijaan on tärkeää varmistaa, että nykyistä, käynnissä olevaa seurantatyötä valvotaan.

Haluan tässä yhteydessä sanoa muutaman sanan pian perustettavasta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisesta. Olen yksi rahoitusalan valvontapaketin esittelijöistä, kuten jäsen Giegold, joka on paikalla istuntosalissa ja joka on Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisesta vastaava esittelijä. Haluan esittää jäsenvaltioille vetoomuksen. Neuvoston puheenjohtajavaltio ei ole paikalla. Tiedän kuitenkin, että te, arvoisa komission jäsen, viette viestini perille. Me arvostamme suuresti toimianne tämän asian edistämiseksi. Jäsenvaltioiden on suhtauduttava tähän asiaan vakavasti.

Ne eivät voi antaa tiedotusvälineille hienoja lausuntoja, koska ovat oikeutetusti järkyttyneitä luokituslaitosten päätösten aiheuttamista seurauksista, ja samaan aikaan heittää kapuloita rattaisiin keskusteltaessa uuden viranomaisen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen, perustamisesta. Me haluamme, että tämä uusi viranomainen määritetään selkeästi, että sille myönnetään kattavat, Euroopan laajuiset valtuudet ja erityisesti että se valtuutetaan seuraamaan luokituslaitosten toimintaa. Tämä tulee olemaan yksi sen tärkeimmistä tehtävistä.

Tämä kertoo myös siitä, että me haluamme eurooppalaisen viranomaisen valvovan esimerkiksi markkinainfrastruktuuria ja selvitysyhtiöitä. Pidämme markkinoilla vallitsevaa avoimuuden puutetta huolestuttavana. Me emme vastusta kilpailua, päinvastoin. Me emme vastusta sidosryhmien välistä kilpailua, päinvastoin. Lyhyesti sanottuna niiden palveluita on arvioitava tavalla, joka vastaa vakavasti otettavilla markkinoilla noudatettavia avoimuuden ja asianmukaisen toiminnan sääntöjä.

Tästä syystä me kehotamme teitä jälleen kerran viemään tätä asiaa eteenpäin ja me vetoamme jäsenvaltioihin, jotta ne eivät vaikeuttaisi arvopaperimarkkinaviranomaisen perustamista, jotta ne eivät tekisi valvontapaketin koko sisältöä tyhjäksi. Jos jäsenvaltiot käyttävät veto-oikeuttaan, me saatamme päätyä tilanteeseen, jossa me emme kykene valvomaan niitä laitoksia, jotka jokainen meistä tässä istuntosalissa ja jäsenvaltioiden hallituksissa haluaa asettaa nykyistä tarkemman valvonnan alaisiksi.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensin kiittää lämpimästi niitä poliittisia ryhmiä, jotka ovat esittäneet suulliset kysymykset tästä erittäin tärkeästä aiheesta. Kiitän jäsen Chountisia, jäsen Pittellaa, jäsen Gauzèsia ja äsken puheenvuoronsa pitänyttä jäsen Goulardia sekä muita jäseniä, jotka pitävät puheenvuoronsa myöhemmin.

Haluan esittää teille näkemykseni avoimesti ja toivon teidän ymmärtävän, että olen täysin sitoutunut tähän asiaan, kuten myös muihin viimeaikaisen kriisin opetuksiin sekä kansalaisten ja yritysten vaatimaan avoimuuteen. Sain edellisen kerran tilaisuuden puhua Euroopan parlamentin edessä luottoluokituslaitoksista ja niiden merkityksestä talouden ja rahoitusmarkkinoiden toiminnalle 20. huhtikuuta.

Kun halutaan tarkistaa, onko arvopaperi, yritys tai – valtionvelan ollessa kyseessä, palaan tähän myöhemmin – valtio terve vai onko sillä kuumetta, hyvä jäsen Goulard, hyvät kuulijat, olette varmasti kanssani yhtä mieltä siitä, että kuumemittarin rikkominen ei paranna potilasta. Sen sijaan on tutkittava, toimiiko mittari oikein ja olisiko tarvittaessa mahdollista käyttää samanaikaisesti useampia mittareita tulosten vahvistamiseksi ja tarkistamiseksi.

Kuumemittarin toiminnassa tai toisin sanoen yritysten ja valtioiden tilanteeseen liittyvien riskien arvioinnista pitkälti vastaavien luottoluokituslaitosten toiminnassa on nähdäkseni paljon puhuttavaa. Aivan kuten jäsen Chountis totesi, kriisi on osoittanut ja osoittaa edelleen, että luottoluokituslaitokset eivät ole aina toimineet esimerkillisellä tavalla, mikä on toisinaan saanut aikaan hyvin vakavia seurauksia.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä on yksi aloista, joilla G20-ryhmä on tehnyt merkittäviä päätöksiä. Nämä päätökset ovat tarkoittaneet seurannan aloittamista ja hallintotapaa koskevien sääntöjen laatimista. Haluan toistaa sen, mitä myös monet teistä ovat todenneet, jäsen Gauzès ja jäsen Goulard muiden ohella: kriisin alkaessa komissio tarttui tehtäviinsä ripeästi ja se on tehnyt luottoluokituslaitosten toiminnan sääntelystä kuluneiden kahden vuoden aikana painopistealueen.

Asetus luottoluokituslaitoksista hyväksyttiin parlamentin laajan kannatuksen, avun ja parannusehdotusten ansiosta syyskuussa 2009 – siis vuosi Lehman Brothersin konkurssin jälkeen. Olen tästä kiitollinen jäsen Gauzèsille. Asetuksen tavoitteena oli ratkaista luottoluokituslaitosten menettelytapojen aiheuttamat ongelmat, jotka olivat osaltaan vaikuttaneet rahoituskriisin syntymiseen.

Asetuksessa otettiin käyttöön kaikille Euroopan unionissa toimiville luokituslaitoksille pakollinen rekisteröintijärjestelmä ja asetettiin joitain tiukkoja vaatimuksia eturistiriitojen syntymisen ehkäisemiseksi mahdollisimman hyvin, luokitusten laadun ja käytettyjen menetelmien kehittämiseksi sekä laitosten toiminnan avoimuuden lisäämiseksi.

Hyvät parlamentin jäsenet, olen vakuuttunut siitä, että nämä uudet säännöt tulevat merkittävästi parantamaan luokitusmenettelyiden riippumattomuutta ja vilpittömyyttä, että ne tekevät luokitustoiminnasta avoimempaa ja että ne parantavat itse luokitusten laatua, myös Euroopan unionin jäsenvaltioiden valtionvelan ja rahoituslaitosten luokitusten laatua.

Kaksi viikkoa sitten, kesäkuun 2. päivä, asia sai uuden käänteen, kun komissio hyväksyi ehdotuksestani tarkistuksen luottoluokituslaitoksista annettuun asetukseen. Tarkistuksella tulevalle Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle annetaan yksinomainen vastuu luottoluokituslaitosten rekisteröinnistä ja seurannasta.

Arvopaperimarkkinaviranomainen on kuitenkin vielä perustamatta, ja yhdyn täysin jäsen Goulardin äskeisiin sanoihin, jotka te kaikki varmasti allekirjoitatte: jotta ehdotukset voidaan panna täytäntöön tai toisin sanoen jotta nämä kolme riippumatonta viranomaista voidaan perustaa 1. tammikuuta, meidän on saatava aikaan dynaaminen ja uskottava parlamentin ja neuvoston välinen kompromissi, kuten me totesimme hiljattain de Larosièren paketin eli valvontaa koskevan paketin esittelijöiden kanssa. Emme ole siinä vielä onnistuneet.

Meidän on ponnisteltava. Vetoan tässä yhteydessä jälleen parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon, jotta ne pyrkisivät yhteisymmärrykseen. Arvoisa puhemies, haluan toistaa, että komissio on ja minä itse olen halukas saamaan aikaan tällaisen dynaamisen kompromissin.

Avoimuuden hyötyjen lisäämiseksi ja luottoluokituslaitosten välisen kilpailun vauhdittamiseksi on laadittu säännös, joka helpottaa sellaisten luottoluokituslaitosten strukturoituja instrumentteja koskevaa tiedonsaantia, jotka aikovat julkaista ilman toimeksiantoa annettuja luottoluokituksia.

Toisin sanoen, kun jokin luottoluokituslaitos saa tietoja, joiden perusteella se voi laatia strukturoituja instrumentteja koskevan luottoluokituksensa, muilla laitoksilla on oikeus käyttää näitä tietoja laatiakseen omat luokituksensa.

Tämä on nykytilanne. Tämä ei kuitenkaan riitä. Euroopassa ja ympäri maailmaa katsotaan yhä yleisemmin, että kriisin esiin tuomia luottoluokitusmenettelyiden nykyisiä puutteita ei ole korjattu riittävällä tavalla. Olen tässä yhteydessä yhtä mieltä jäsen Chountisin kanssa.

Tästä syystä olen pyytänyt yksikköäni laatimaan uuden arvioinnin luottoluokituslaitosten koko rakenteesta ja tehtävistä. Tässä yhteydessä me tulemme tulevina kuukausina laatimaan jäsen Pittellan tarkoittaman tutkimuksen, joka tulee olemaan puolueeton ja hyvin tarkka analyysi luottoluokituslaitosten toimintamenetelmistä uuden lainsäädännön valossa ja sitä noudattaen, vaikka tätä lainsäädäntöä ei vielä ole pantu täytäntöön kaikilta osin. Lopullinen täytäntöönpano tapahtuu vasta joulukuun alussa.

Kuten te, hyvät parlamentin jäsenet, uskon luottoluokitusten ongelmien johtuvan ennen kaikkea alan markkinoiden suppeudesta. Nämä markkinat ovat liian kapeat, ne ovat liian harvojen käsissä. Kilpailua ei ole tarpeeksi, ja se on huolestuttavaa. En halua tässä yhteydessä ottaa esiin yksittäisiä vaihtoehtoja, mutta vakuutan teille, hyvä jäsen Pittella, että komissio tarkastelee parhaillaan mahdollisia rakenteellisia toimenpiteitä, muun muassa riippumattoman eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustamista, jota osa meistä pitää toivottavana ennen kaikkea jäsen Gauzèsin sekä jäsen Goulardin ja jäsen Pittellan mainitsemien valtionvelan luokitusten kohdalla – kuulun itsekin tähän joukkoon.

Toinen rakenteellinen toimenpide, jota tarkastelemme, on riippumattomien julkisten elinten nykyistä aktiivisempi osallistuminen luottoluokitusmenettelyihin. Valtionvelan luokituksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota; valtionvelastahan me puhumme, kun keskustelemme Kreikan ja mahdollisesti myös muiden valtioiden tilanteesta. On pyrittävä varmistamaan, että valtionvelan luokitusmenetelmät ovat todella asianmukaisia ja perusteltuja.

Huomiota on kiinnitettävä myös pankkien ja muiden rahoituslaitosten huolimattomuuteen sekä sijoitusten luotettavuuden arvioinnissa käytettävien vaihtoehtoisten kriteerien puuttumiseen. Lisäksi voimassa olevat varainhoitoasetukset, joissa nimenomaisesti säädetään luottoluokitusten käytöstä, on tarkistettava perusteellisesti.

Nämä kysymykset meidän on ratkaistava. Me emme aio väistää yhtäkään niistä ongelmista, joita komissio parhaillaan käsittelee. Me voimme esitellä alustavat suuntaviivat syyskuussa. Samalla käsittelemme joitain muita tärkeitä seikkoja, jotka koskevat avoimuutta ja valvontaa johdannaisten ja lyhyeksi myynnin sääntelyssä.

Lisäksi me aiomme esittää tämän vuoden lopussa tai aivan vuoden 2011 alussa joitain säädösehdotuksia. Ehdotusten tarkoituksena on ensinnäkin jatkaa edeltäjäni teidän tuellanne tekemää työtä, jota parhaillaan pannaan täytäntöön, mutta joka ei yksinään riitä – viittaan jäsen Goulardin äskeisiin sanoihin. Toiseksi ehdotuksilla pyritään parantamaan avoimuutta eturistiriitojen estämiseksi, lisäämään luokitusten lukumäärää ja moninaisuutta sekä takaamaan niiden moitteettomuus valtionvelkojen kohdalla.

  Antolín Sánchez Presedo, S&D-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, luottoluokituslaitokset eivät osanneet ennakoida subprime-luottokriisiä, strukturoitujen instrumenttien riskiä eivätkä Lehman Brothersin kaatumista.

Huhtikuussa 2009 hyväksytty asetus edistää luottoluokituslaitosten avoimuutta, alisti laitokset eurooppalaiseen valvontaan ja käynnisti niiden vastuuseen ja laatuun liittyvien ongelmien käsittelemisen ratkaisten samalla joitain niiden toimintaan liittyviä eturistiriitoja. Komission uusi ehdotus jatkaa samoilla linjoilla.

Olen vakuuttunut, että me Euroopan parlamentissa voimme osaltamme edistää valvonnan käynnistämistä 1. tammikuuta 2011 ja tehdä valvontahankkeissa yhteistyötä sääntelykehyksen tiukentamiseksi.

Luottoluokituslaitosten osallisuus velkakriisissä ja julkisen talouden alijäämän kriisissä on tuonut esiin niiden käyttämien luokitusmenetelmien mielivaltaisuuden sekä luokitusten laatimis- ja julkistamistavat. Luottoluokituslaitosten julkistamilla luokituksilla on voimakas suhdannevaihteluita vahvistava vaikutus, ja laitoksia onkin kutsuttu pyromaaneiksi palomiehiksi, jotka sammuttamisen sijaan vain lietsovat tulta. Laitokset ovat joutuneet niin ankariin kiistoihin tärkeimpien kansainvälisten ja eurooppalaisten rahoituslaitosten kanssa, että Euroopan keskuspankki on päättänyt jättää niiden valtionvelkoja koskevat luokitukset huomiotta. Kaikkien näiden syiden vuoksi luottoluokituslaitosten asemaa on tarkasteltava nykyistä perusteellisemmin ja niiden toiminta on sovitettava yleisen edun mukaiseksi.

Nyt kysellään jo avoimesti, pystyvätkö luottoluokituslaitokset tekemään riippumattomia ja vastuullisia arvioita erityisesti valtionveloista. Nyt esitettävät kysymykset ovat luonteeltaan syvemmälle pureutuvia – kuten totesitte: rakenteellisia. Kysymykset asettavat kyseenalaiseksi laitosten toiminnan yhteensopivuuden demokratian periaatteiden kanssa, sillä niiden toiminta vaikuttaa eläkkeensaajien, työntekijöiden ja väestön heikommassa asemassa olevien jäsenten työn tuloksiin, jotka eivät saa valua hukkaan markkinoiden vastuuttoman toiminnan vuoksi.

Nämä kysymykset koskevat riippumattomuutta. Ovatko julkiset luottoluokituslaitokset yhteensopivia yksityisen omistajuuden kanssa? Onko mahdollista toimia samanaikaisesti tuomarina ja asianomaisena? Onko luottoluokitusta mahdollista harjoittaa liiketoimintana, jos korvaukset saadaan luokitusten kohteilta itseltään? Voivatko luokituksen kohteet valita, kuka laatia heitä koskevat luokitukset?

Yhdysvaltain senaatti käsittelee näitä kysymyksiä parhaillaan, ja myös meidän on käsiteltävä niitä, sillä kyse on vastuullisuudesta ja vakaudesta.

Voidaanko taata vastuullinen hallinto, joka estää lyhyen aikavälin ajattelun ja varmistaa vakauden? Voivatko laitokset viitata kintaalla eurooppalaisten viranomaisten sitoumuksille ja tärkeimpien kansainvälisten julkisten toimijoiden pyrkimyksille? Reagoivatko ne seurauksiin, joita ennen kaikkea niiden toiminta on aiheuttanut markkinoille ja jotka voidaan – kuten totesitte – luokitella haitallisiksi? Säilytetäänkö sääntelyn etuoikeudet? Sitovatko sääntelijää säännöt, jotka vaativat laitosten luokitusten käyttämistä? Tuleeko kilpailu olemaan riittämätöntä myös jatkossa?

Onko luottoluokituslaitoksilla oikeus pitää edelleen hallussaan huomattavaa vaikutusvaltaa talouksiimme lähes ilman valvontaa? Riittääkö tähän mennessä suunniteltu valvonta vai olisiko tarpeen ryhtyä valvomaan sisäisesti koko hallintorakennetta tai jopa koko toimialan rakennetta?

Julkinen eurooppalainen luottoluokituslaitos on perustettava. Jo olemassa oleville Euroopan unionin erillisvirastoille on luotava uudenlainen asema ja uusia erillisvirastoja on tuettava. Lisäksi on tarkasteltava tarvetta perustaa maailmanlaajuinen, uusia periaatteita noudattava luokitusjärjestelmä.

Näihin kysymyksiin meidän on vastattava, arvoisa komission jäsen.

  Sharon Bowles, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jokin aika sitten tietyt tahot kritisoivat luottoluokituslaitosten päätöksiä pudottaa muun muassa Kreikan velkakirjojen luokitusta. Ne valittivat päätösten heikentäneen euron asemaa.

Aioin sanoa kaikille olevan varmasti selvää, että jos valtiot luokittelisivat omat velkansa, voitaisiin puhua huomattavista eturistiriidoista. Sitten tämänaamuisessa tilastokeskustelussa komission jäsen Rehn sanoi, että Moody'sin eilinen luokituspudotus ei ollut sopivasti ajoitettu ja että tämä vaikuttaa komission näkemyksiin luottoluokituslaitoksia koskevasta asetuksesta.

Ymmärrän toki tämän turhaantuneisuuden, mutta reaktioni Rehnin toteamukseen oli: oletteko tulleet hulluiksi? Minä en halua "sopivia" luokituksia, olivat ne sitten "sopivia" investointipankeille tai keskuspankeille. Luokitukset ovat itse asiassa olleet myös lainsäätäjille aivan liian "sopivia", minkä vuoksi nämä ovat unohtaneet tarpeellisen varovaisuuden.

Julkinen laitos, joka arvioi muita kuin valtionvelkoja, voi toki tarjota joitain etuja, mutta miten selviydymme tarvittavista takeista? Miten me selviydymme poliittisesta sekaantumisesta pankkien pääoman ollessa vaarassa ja tämän makrotaloudellisista seurauksista?

Meillä on vielä jonkin verran tehtävää kapasiteetin, riippumattomuuden ja lahjomattomuuden takaamisessa. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: yrityshallinnon periaatteilla on tässä tärkeä osa, oli sitten kyse julkisesta tai yksityisestä sektorista, ja tämän pitäisi koskea myös Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista ja muita Euroopan valvontaviranomaisia.

  Sven Giegold, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barnier, kiitos siitä, että käytätte saksan kieltä.

Haluan ensiksi todeta, että kriisi, jonka olemme jälleen joutuneet käymään läpi, on nostanut jälleen kerran pintaan joitain keskeisiä ongelmia. Haluan nostaa esiin joitain näkökohtia, joita aiemmissa puheenvuoroissa ei ole käsitelty. Ensimmäinen niistä on se, että luottoluokituslaitokset ovat useissa yhteyksissä osoittautuneet arvauslaitoksiksi. Toisin sanoen ne eivät ole pystyneet arvioimaan riskejä yhtään muita paremmin. Tämän vuoksi luottoluokituslaitosten arvioille annettua painoarvoa tulee vähentää huomattavasti muihin markkinoilla tehtäviin arvioihin nähden.

Toinen esiin tullut keskeinen ongelma on luokitusmarkkinoiden ajautuminen harvojen toimijoiden käsiin. Alalla on vain muutama vakavasti otettava laitos. Näin ollen olisi perusteltua lisätä laitosten lukumäärää ja niiden taustojen moninaisuutta. Tässä mielessä komission jäsen Barnierin ja myös muiden puhujien esittämät näkemykset toimijoiden lisäämisestä luokitusmarkkinoilla ovat perusteltuja.

Kolmas merkittävä ongelma ovat kannustimet, joita on tässä keskustelussa käsitelty vain vähän. Mitä huomaamme, jos tarkastelemme luottoluokituslaitoksia lähemmin? Asiakkaat valitsevat luokituksen antajansa tarjolla olevien harvojen laitosten joukosta ja maksavat valitsemalleen laitokselle palkkion. Vastaava tilanne olisi, jos yliopisto-opiskelijat neuvottelisivat ennen tenttejä professoreidensa kanssa palkkiosta, ja jälkeenpäin kaikki ihmettelisivät, mistä syystä tentistä on saatu niin hyviä arvosanoja. Kannustinten ongelmaan on paneuduttava.

Tiedän, että komissio tarkastelee parhaillaan sitä, miten rahoitustuotteiden tarjoajia voidaan jatkossa estää valitsemasta haluamansa luottoluokituslaitos. Tämä on ydinkysymys tarkasteltaessa uudistuksia, joita on toteutettava yksityisten tarjoajien aloilla – siltä osin kun ne on alistettu luokituksille –, toisin sanoen muilla kuin valtion obligaatioiden alalla. Tämä vilpillinen kannustinjärjestelmä on poistettava. Yksityistä harvojen valtaa ei pidä korvata julkisella yksinvallalla, kuten vasemmistoryhmien jäsenet ovat toisinaan ehdottaneet. Sen sijaan julkisen laitoksen on varmistettava, että luokituksia tekemään valitaan eri toimijoita, että luokitusten laadusta tehdään julkista ja että laatua tarkkaillaan säännöllisesti.

Arvoisa komission jäsen Barnier, odotan ehdotuksianne mielenkiinnolla. Toivon, että voimme näiden ehdotusten avulla ratkaista kaikki ongelmat, joihin aiemmissa toimissa ei ole löydetty ratkaisuja; tarkoitan jäsen Gauzèsin sekä edellisen komission ja neuvoston toimia, joista olemme kiitollisia. Toivon, että voimme ratkaista nämä ongelmat luomatta uutta monopolia, puuttumalla johdonmukaisesti kannustinten ja sääntelyn ongelmiin.

  Kay Swinburne, ECR-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, jo rahoituskriisin alkuvaiheessa kävi selväksi, että luottoluokituslaitokset olivat syyllistyneet huomattaviin laiminlyönteihin. Tämä olikin yksi ensimmäisistä asioista, joihin EU viime vuonna puuttui. Direktiivin päivittämistä pääasiassa yhdysvaltalaisten luokituslaitosten vetämiseksi vastuuseen toimistaan Euroopan unionissa on pidettävä tervetulleena askeleena kohti luottoluokituslaitosten tarkempaa valvontaa Euroopassa.

Luottoluokituslaitokset ovat erittäin vaikutusvaltaisia laitoksia, jotka pystyvät sekoittamaan markkinat luokituksiaan muuttamalla. Tästä syystä niiden riippumattomuus on varmistettava ja se on taattava kaikkina aikoina. Luokituspäätösten, jotka saavat liikkeelle miljardien eurojen rahavirtoja, ei pitäisi kuitenkaan tulla markkinoille yllätyksenä. Luottoluokituslaitosten pitäisi esimerkiksi julkaista tuoreet stressitestinsä ja skenaarioanalyysinsä markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi ja yllättävien häiriöiden todennäköisyyden vähentämiseksi.

Meidän ei pidä kuitenkaan unohtaa, mikä luottoluokituslaitosten alkuperäinen tehtävä on: luottoluokituslaitoksen tehtävänä on arvioida tietyn kokonaisuuden – joko tuotteen tai yrityksen – maksukyvyttömyysriskiä, erityisesti pörssinoteerattujen yritysten ja rahoituslaitosten osalta, mutta myös valtioiden osalta. Meidän ei pidä moittia luottoluokituslaitoksia siitä, että ne reagoivat pankkiemme tilannetta koskeviin perusteltuihin tietoihin; samaan tapaan meidän ei pidä käyttää niitä tekosyynä julkisen taloutemme vaikean tilanteen aiheuttamille markkinoiden reaktiolle.

Luottoluokituslaitosten toiminnan valvontaa olisi syytä tiukentaa. Meidän on kuitenkin laadittava kriittisempi ehdotus toisenlaisten kysymysten ympärille: mistä syystä markkinat, sijoittajat, yhtiöt ja valtiot ovat luottaneet luottoluokituslaitoksiin niin täysin sen sijaan, että olisivat suhtautuneet niihin järkevän varovaisesti ja keränneet itse tietoja? Ennen kaikkea mistä syystä luottoluokitusmarkkinat ovat vain kolmen suuren nimen hallinnassa, vaikka tarjokkaita olisi paljon enemmän? Kun me olemme vastanneet näihin laajempiin kysymyksiin, niin tapa, jolla luottoluokituslaitokset saadaan vastuuseen käy mielekkäämmäksi. Luottoluokituslaitoksilla on huomattavasti vaikutusvaltaa markkinoilla; niillä pitäisi olla myös yhtä suuri vastuu.

  Jürgen Klute, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan vain muistuttaa teitä siitä, että luokituslaitos Moody's pudotti Kreikan luokitusta viime yönä. Me kaikki tiedämme, että Kreikan hallitus on asettanut kansalaisilleen viime viikkoina valtavia vaatimuksia kriisin saamiseksi hallintaan. Me kaikki tiedämme, että Euroopan unioni on laatinut 750 miljardin euron arvoisen paketin tukeakseen kriisin kouriin joutuneita maita ja auttaakseen niitä voittamaan vaikeutensa. Kreikan luokitusta on tästä huolimatta laskettu. Sama kohtalo on kohdannut myös Espanjaa, sillä myös sen luokitusta on laskettu säästöpaketin hyväksymisen jälkeen.

Arvoisa komission jäsen Barnier, te käytitte äsken vertauskuvaa kuumemittarista ja sanoitte, että sitä ei pidä rikkoa. Pidän kuitenkin kyseenalaisena, onko kuumemittari sopiva vertauskuva luottoluokituslaitoksille. Kuumemittari ei tietenkään millään tavoin paranna asiakkaan tai potilaan tilannetta – se olisi sille mahdoton tehtävä. Kuumemittari ei ole lääke ja ilmeisesti se tekee potilaan tilan vain entistäkin huonommaksi. Me emme voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että valtiot, jotka tekevät uhrauksia tilanteensa kohentamiseksi, joutuvat luokituksissa entistä huonompaan asemaan huolimatta kaikista ponnisteluistaan.

Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä nämä luokituslaitokset todellisuudessa tekevät. On jo todettu, että ne eivät pystyneet ennustamaan kriisin tuloa. Ne eivät siis auttaneet ennakoimaan tai tunnistamaan kriisiä. Lehman Brothers sai vain vähän ennen konkurssiaan myönteisen arvion. Luokituslaitokset eivät siis pystyneet tunnistamaan tulevaa käännettä käyttämillään menetelmillä tai ne eivät halunneet tunnistaa sitä. Siinä suhteessa tämä väline on täysin epäonnistunut.

Luottoluokituslaitokset eivät myöskään ole auttaneet meitä kriisin hillitsemisessä. Siteerasin teille vastikään erästä sanomalehteä, jossa todettiin, että luokitukset eivät ole auttaneet helpottamaan kriisiä huolimatta kaikista yrityksistä ja että laatimiamme paketteja ei mahdollisesti voida viedä loppuun asti, kuten tiedotusvälineet asian ilmaisivat. Tämä tarkoittaa, että luokituslaitokset vetävät meidät alas ja pudottavat luokitustamme vielä nykyisestäkin.

Haluan lopuksi muistuttaa, että valtioita ja yrityksiä ei voida verrata toisiinsa. Meidän on tarkasteltava näitä luokituksia perusteellisesti. Pelkkä näön vuoksi tutkiskelu ei riitä. Me tarvitsemme luokitusjärjestelmien perusteellista uudistusta.

  Godfrey Bloom, EFD-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, luottoluokituslaitokset myivät sielunsa paholaiselle joitain vuosia sitten, kun niistä tuli riippuvaisia luokituksen kohteena olevien yritysten suorittamista palkkioista. Se, joka maksaa soittajan palkan, päättää, mitä soitetaan.

Tämä johti väistämättä virheellisiin luokituksiin. Useimmat luottoluokituslaitokset ottavat palvelukseensa keltanokkia, jotka hädin tuskin osaavat lukea tasetta. Ne muuttavat luokituksiaan vasta siinä vaiheessa, kun katastrofi on jo ilmeinen. Paradoksaalista kyllä, totuuden numeroiden takaa paljastavat yleensä riskirahastot. Ne toivat esiin esimerkiksi Enronin tilanteen. Harva kuitenkaan haluaa kuulla totuutta numeroista, etenkään tässä tapauksessa, ja siksi emme pidä niistä.

Kuitenkin jopa luottoluokituslaitosten kokaiinia vetävät keltanokat tietävät, että Irlanti, Kreikka, Espanja, Italia, Yhdistynyt kuningaskunta ja Portugali ovat lähellä konkurssia. Kaput tarkoittaa kaput millä tahansa kielellä!

Mitä Euroopan parlamentti siis ehdottaa? Eurooppalaista luottoluokituslaitosta, jonka palkkiot me maksamme ja joka tanssii meidän pillimme mukaan. Se voisi tehtailla AAA-luokituksia euroalueen konkurssin tehneiden talouksien arvottomille velkakirjoille. Kysymys kuuluu: kuka niihin uskoisi? Vastaukseni on: joitain englantilaisia kreivikunnanvaltuustoja ja BBC:n talouskirjeenvaihtajia lukuun ottamatta ei juuri kukaan. Kun eurooppalaiset tajuavat, että heitä on pidetty koekaniineina valtavassa, epäonnistuneessa valuuttakokeessa, he polttavat tämän paikan maan tasalle ja teloittavat meistä suuren osan. Kuka heitä voisi siitä syyttää?

  Marine Le Pen (NI). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, luottoluokituslaitosten aiheuttamat vahingot ovat nyt kaikkien nähtävillä. Valtionvelkakriisi on juuri osoittanut niiden suhdannevaihteluja vahvistavan vaikutuksen. Luottoluokituslaitokset, jotka olivat täysin tietämättömiä tulipalon vaarasta ennen sen syttymistä, lietsovat nyt tulta kuin tuhopolttajat. Komission syyskuussa 2009 antama asetus on jäänyt täysin huomiotta. Koska EU:n toimielimet ovat luonteeltaan kaikkea muuta kuin kaukokatseisia, ne joutuvat nyt jälleen kerran toteuttamaan hätätoimenpiteitä.

Meille on ehdotettu niin markkinoiden eturistiriitojen vääristämien lakien säilyttämistä kuin Euroopan komission rakastamaa neuvostotyylistä liiallista sääntelyäkin. Me olemme menossa ojasta allikkoon. Puheenjohtaja Barroson hiljattain ilmaisema toivomus asettaa luottoluokituslaitokset Euroopan keskuspankin ja komission seurantaan on yksinkertaisesti epärealistinen, etenkin pääjohtaja Trichet'n helmikuussa 2010 esittämän uskomattoman lausunnon jälkeen. Trichet totesi, että pankkien taseiden konsolidointi vaatii erityistä luottamuksellisuutta. Toisin sanoen se edellyttää salailua ja vaitioloa.

On ilmiselvää, että me puutumme ongelman seurauksiin sen aiheuttajien sijaan. Sen selvittäminen, pitääkö laitosten saada maksunsa sijoittajilta vai velallisilta tai pitääkö laitosten olla yksityisiä vai julkisia, riippumattomia vai seurannan alla, ei ratkaise mitään. Kuten Maurice Allais on sanonut, niin kauan kuin luottoa voidaan käyttää ostamiseen saamatta tai myymiseen omistamatta, kapitalismi kulkee nousukaudesta laskukauteen aiheuttaen aina vakavampia seurauksia valtioille ja talouksille.

Näin ollen meidän on ennen kaikkea kiellettävä rahan ja velkakirjojen luominen ilman todellista ja konkreettista vastiketta. Niin me voisimme tehdä lopun markkinoiden villistä ja järjettömästä spekuloinnista, eikä luottoluokituslaitoksia enää tarvittaisi.

  Edward Scicluna (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n johtajien hiljattainen luottoluokituslaitosten vastainen hyökkäys, joka koski valtionveloille annettujen luokitusten pudotusten ajoitusta ja määrää, saattaa vaikuttaa joistakuista jonkin verran liioitellulta.

Luottoluokituslaitosten epäonnistumiset ovat nyt kuitenkin kaikkien tiedossa, ja uskon, että niistä ollaan yksimielisiä Euroopan parlamentin kaikissa ryhmissä. Luokituslaitokset luokittelivat myönteisesti velkakirjoja, jotka myöhemmin osoittautuivat katteettomiksi. Nyt kun tilanne on muuttunut ja talouden näkymät ovat kaikkialla Euroopassa heikot, laitokset ylireagoivat vastakkaiseen suuntaan. Edes ennen näkemätön 750 miljardin euron paketti ei näytä vakuuttaneen niitä. Meidän on kuitenkin reagoitava maltillisesti; ei ole viestintuojan syy, jos uutiset ovat huonoja.

Yksi asia on varma: olivat luokitukset sitten liian optimistisia tai pessimistisiä, luottoluokituslaitosten vaikutusvalta maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla on valtava. Ne voivat pitää valtiota ja sen kansalaisia – niin työntekijöitä kuin eläkkeensaajiakin – panttivankinaan ja ne myös tekevät niin. Tällä on väistämättä poliittisia vaikutuksia, joihin on puututtava.

Meidän on ymmärrettävä, miten luottoluokituslaitokset laativat ja myyvät luokituksiaan. Velkakirjan liikkeellelaskijan ja luokituslaitoksen välinen suhde on ilmiselvä ongelma. Toinen keskeinen kysymys on luottoluokituslaitosten lukumäärä ja niiden välisen todellisen kilpailun taso. Pankkeja ja rahoituslaitoksia säädellään perustellusti. Miksi luottoluokituslaitoksia pitäisi kohdella toisin, etenkin kun kyse on oligopolista?

Ongelman aiheuttajat, esimerkiksi eturistiriidat, ovat siis selvillä. Ratkaisujen löytäminen vaikuttaa kuitenkin mutkikkaammalta. Meidän on siis säilytettävä malttimme ja etsittävä oikea ratkaisu. Ylireagoiminen voisi aiheuttaa vakavia ongelmia.

  Wolf Klinz (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, luottoluokituslaitokset ovat vaikuttaneet tyrmistyttävällä tavalla maailmanlaajuisen rahoituskriisin ja euron ongelmien syntymiseen, eivätkä ne todellakaan ansaitse siitä kiitosta. Avoimuuden puute, eturistiriidat, rahoittaminen hankintayksiköiden kautta ja luokitusten julkistaminen kyseenalaisella hetkellä suhdanteita vahvistaen – toisin sanoen tallin oven sulkeminen hevosen karattua – puhuvat puolestaan. Luottolaitokset ovat olleet ja ovat yhä tietämättömiä tästä ja kieltävät ongelmat.

Olen itse ehdottanut, että EU:n pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin nyt, ja olen hyvilläni siitä, että olette tästä samaa mieltä. Meidän on perustettava eurooppalainen luottoluokituslaitos, joka pohjautuu säätiömalliin. Tämän säätiömallin on luonnollisesti oltava taloudellisesti riippumaton. Millään taholla ei saa olla siihen poliittista vaikutusvaltaa – ei Euroopan keskuspankilla, ei komissiolla eikä jäsenvaltioilla. Riippumattomana säätiönä tämä eurooppalainen laitos voisi ryhtyä vakavaksi kilpailijaksi kolmen keskustelunaiheena olevan luokituslaitoksen muodostamalle oligopolille tai pikemminkin monopolille. Kaikkien Euroopassa liikkeellelaskettavien tuotteiden ja Euroopassa toimivien liikkeellelaskijoiden olisi saatava kaksi luokitusta, joista toisen olisi tultava eurooppalaiselta laitokselta.

Riippumattomuuden takaamiseksi säätiön olisi oltava myös taloudellisesti riippumaton. Tästä syystä tarvitaan siemenrahoitusta, joka voisi tulla Euroopan investointipankilta tai kenties komissiolta; siitä eteenpäin säätiön olisi rahoitettava itse itsensä. Siitä, pitäisikö myöhemmän rahoituksen tulla hankintaviranomaisilta tai käyttäjiltä, on keskusteltava vielä tarkemmin. Jäsen Giegold otti tämän puheeksi hetki sitten. Meidän on päästävä myös tästä yksimielisyyteen.

Yleisemmällä tasolla olisi tarkasteltava myös sitä, olisiko riippuvaisuuttamme luokituslaitoksista mahdollista vähentää jollain tavoin, sillä mielestäni olemme niistä tällä hetkellä aivan liian riippuvaisia.

  Vicky Ford (ECR). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän keskustelua luottoluokituslaitoksista tervetulleena. Riippuvaisuus luottoluokituksista on asia, johon meidän on paneuduttava. Meidän on myös etsittävä tapoja edistää luokituslaitosten lukumäärän ja sitä kautta kilpailun lisääntymistä ja tarkasteltava eturistiriitoja, jotka liittyvät velallisen maksamiin luokituksiin. Katson kuitenkin, että sijoittajat ovat aina olleet tietoisia eturistiriitojen mahdollisuudesta ja siitä, että luottoluokitukset eivät itsessään ole suosituksia ostaa tai myydä.

Meidän on myös syytä muistaa, että vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi EU tarvitsee investointeja. Investoinnit taas edellyttävät markkinoiden luottamusta, ja luottoluokituslaitokset ovat markkinoiden luottamuksen keskeinen tekijä. Toimiessaan luokitukset parantavat pääomamarkkinoiden saatavuutta lainanottajille, laskevat korkokantoja ja – valtionvelkojen kohdalla – säästävät sitä kautta veronmaksajien rahoja. Lisäksi ne tarjoavat sijoittajille joitain viitteellisiä ohjeita, mutta, kuten sanoin, ne eivät kuitenkaan kehota ostamaan tai myymään.

On syytä muistaa, että Euroopassa yksikään AAA-luokkaan kuuluva valtio tai yritys ei ole koskaan joutunut konkurssiin. Tämänhetkisen kriisinkin aikana vain alle 0,3 prosenttia AAA-luokkaan kuuluneista strukturoiduista lainoista Euroopassa on laiminlyöty, mikä tarkoittaa, että 99,9:ää prosenttia AAA-luokkaan kuuluneista lainoista ei ole laiminlyöty. Me todella tarvitsemme sijoittajien luottamusta. Meidän on puututtava luottoluokituslaitosten ongelmiin, mutta samalla on syytä muistaa, että ne eivät ole väärässä kaikilta osin.

  Claudio Morganti (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen vakuuttunut siitä, että luottoluokituslaitosten toiminnasta on tehtävä avoimempaa ja vastuullisempaa, mutta en yhdy puhujiin, jotka haluaisivat rajoittaa niiden toimintakenttää ja tehtäviä. Luottoluokituslaitosten kyvyttömyys ennustaa riskejä ja varoittaa markkinoita niistä on vain heijastus nykyisten julkisten rahoitusalan laitosten ja viranomaisten sekä koko pankkijärjestelmän huomattavista puutteista.

Uskon vapaisiin markkinoihin ja uskon, että myös luottoluokitusten alalla tarvitaan enemmän avoimuutta ja kilpailua. Eurooppalaisen luottoluokituslaitoksen perustaminen olisi sen sijaan absurdia; se olisi häpeällinen, autoritaarinen yritys julkisen vallan ulottamiseksi markkinoiden yli.

Lyhyesti sanottuna olisi liiallista yksinkertaistamista keskittyä tarkastelemaan vain luottoluokituslaitoksen osallisuutta nykyiseen rahoituskriisiin, kun kyse on ennen kaikkea talouskriisistä. Tiedot ja hyväksytyt politiikat osoittavat, miten Euroopassa ja monissa valtioissa uskottiin, että reaalitalous voidaan korvata rahoitusalalla ja siten itse asiassa voitaisiin hylätä koko teollisuusala.

  Anni Podimata (S&D). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämänpäiväinen keskustelu luottoluokituslaitosten seurannasta ja toiminnan valvonnasta on valitettavasti entistäkin ajankohtaisempi Moody'sin päätettyä eilen pudottaa Kreikan luottoluokitusta peräti neljällä pisteellä. Tämä ei ole tietenkään ensimmäinen kerta viime kuukausina, kun Kreikan luokitusta on pudotettu merkittävästi. Eilinen pudotus on kuitenkin selvästi provosoiva ja tarpeeton, sillä siinä ei huomioitu millään tavoin talouden rakenneuudistusohjelman toteuttamisessa tapahtunutta edistymistä, jota Ateenassa eilisestä lähtien olleet troikan edustajat pitivät myönteisenä, eikä myöskään rahoitusmarkkinoiden vakautusrahaston perustamista, eikä sitä, että Kreikan talouden tarpeiden rahoittamiseen on varattu 110 miljardia euroa.

Onko järkeenkäypää, että hetkellä, jolla Euroopan keskuspankin pääjohtaja, Deutsche Bankin pääjohtaja sekä Euroopan komission edustaja onnittelevat Kreikan hallitusta pöytäkirjan täytäntöönpanosta auttaen siten euroa vahvistumaan dollaria vasten ja tukien Euroopan rahamarkkinoiden elpymistä, Moody's lähettää vastakkaisen viestin pudottamalla Kreikan luokitusta entisestään? Mielestäni tämä päätös osoittaa, että kyse on eturistiriidoista, sillä pudotus ei ainoastaan vaikeuta Kreikan pyrkimyksiä uudistaa talouttaan, vaan myös lietsoo markkinoiden spekulatiivisia hyökkäyksiä Kreikan taloutta ja koko euroaluetta vastaan.

Tämä osoittaa jälleen kerran, että luottoluokituslaitokset julkaisevat luokituksia varmistamatta niiden luotettavuutta ja paneutumatta niiden vaikuttimiin ja seurauksiin. Kun kyse on euroalueen talouksien arvioinnista, tällaiset puutteet aiheuttavat vakavia demokratiaa sekä kansallista ja eurooppalaista itsemääräämisoikeutta koskevia ongelmia.

Tämä on vain yksi esimerkki monista. Meidän täytyy tietää, mitä me teemme suojellaksemme eurooppalaisia talouksia näiden kyseenalaisten ja salamyhkäisten luokitusten aiheuttamalta spekuloinnilta. Välittömiä toimenpiteitä tarvitaan nyt kahdella tasolla. Ensinnäkin on perustettava kilpailukykyinen eurooppalainen luottoluokituslaitos ja toiseksi on luotava luokituslaitoksille tiukat ja luotettavat toimintakehykset. Toimintakehyksien on tarjottava avoimet ja tasapuoliset standardit luokituskriteereille, luokitusten julkaisuajankohdille julkaisusta seuraava markkinoiden reaktio huomioiden sekä luokitusten tarkkuuden ja luotettavuuden arvioinnille pidemmän ajan kuluessa.

  Juozas Imbrasas (EFD). – (LT) Nykyisen kriisin taustaa vasten tarkasteltuna luottoluokitusalalla syntynyt kriisi tuo esiin tämän järjestelmän heikkoudet. Tärkeintä on se, että kukaan ei katso olevansa vastuussa riskinarvioinnin lopputuloksesta, vaikka luottoluokituslaitosten toiminnalla on huomattava vaikutus rahoitusmarkkinoiden vakauteen ja vaikka luotonsaantimahdollisuudet ja luoton hinta riippuvat suurelta osin niistä. Toisaalta on hyvä, että komissio, joka tiedostaa, että markkinoiden luottamus on palautettava ja sijoittajien suojaa on kohennettava, tarjoaa uusia EU:n kattavia sääntöjä luottoluokituslaitosten sääntelyä koskevista yleisistä menettelyistä. Luottoluokituslaitoksia koskevien sääntöjen tarkistaminen merkitsee parempaa seurantaa Euroopan unionin tasolla ja luottoluokitusten suurempaa avoimuutta, mutta tätä alaa on tarkasteltava vielä nykyistä perusteellisemmin.

On tärkeää varmistaa, että luottoluokituslaitoksia valvotaan asianmukaisesti, ja langettaa rikkomuksista sopivia seuraamuksia. Luokituslaitosten lainoista on tehtävä nykyistä avoimempia sijoittajien ja luokitusten käyttäjien suojan parantamiseksi ja ennen kaikkea luottoluokitusalan kilpailun lisäämiseksi.

  Othmar Karas (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, Moody'sin käsittämätön eilinen päätös on selvä osoitus luokituslaitosten ylivallasta sekä päätöksentekoon liittyvästä avoimuuden puutteesta. Jokainen luokituslaitos on rekisteröitävä. Niiden toiminta ja päätösten perusteet on tutkittava perusteellisesti. Meidän on taattava luokituslaitosten riippumattomuus. Tämä tarkoittaa, että luokituslaitosten ei voida sallia saada palkkioitaan niiltä, joiden luottokelpoisuutta ne arvioivat.

Eturistiriidat ja muut ristiriidat on poistettava. Luottoluokituslaitos ei saa tarjota yritykselle konsulttipalveluja ja samanaikaisesti arvioida sen luottokelpoisuutta. Avoimuus on välttämättömyys; tämä tarkoittaa, että arvottamisessa käytetyt mallit ja perusteet on tuotava esiin. Meidän on vastattava monopolistiseen hallintaan toisella mielipiteellä ja lisäämällä kilpailua ja siksi me myös tarvitsemme eurooppalaisia luottoluokituslaitoksia. Säätiömallia on ehdotettu, mutta osakeyhtiömalli voisi olla toinen vaihtoehto. Kangaroo Group -ryhmä esittelee syksyllä komission ehdotuksen yhdessä jäsen Klinzin kanssa.

  George Sabin Cutaş (S&D). – (RO) Luottoluokituslaitosten toimet eivät ole ainoastaan aiheuttaneet nykyistä rahoituskriisiä, vaan ne ovat pahentaneet sitä entisestään. Euroopan parlamentin ja neuvoston luottoluokituslaitoksista vuonna 2009 annettu asetus laadittiin sääntelemään laitosten toimintaa. Asetus velvoittaa kaikki Euroopan unionissa toimivat luottoluokituslaitokset rekisteröitymään. Asetuksessa keskitytään kolmeen päätekijään: valvontaan, avoimuuteen ja eturistiriitoihin.

Me emme ole kuitenkaan vielä lähimainkaan ratkaisseet avoimuuteen ja luottoluokitusmarkkinoiden oligopolistiseen rakenteeseen liittyviä ongelmia. Ei ole normaalia, että jäsenvaltioiden taloudet ja sitä kautta eurooppalaiset yritykset joutuvat turvautumaan vain kolmen laitoksen tekemiin luokituksiin. Valtion luokitusta koskeva spekulointi voi ajaa huonossa tilanteessa olevan valtion vararikkoon. Näissä olosuhteissa pidän tarpeellisena perustaa yksinomaan eurooppalainen luottoluokituslaitos, joka tarjoaa nykyisille yrityksille todellista kilpailua ja vaihtoehtoisia välineitä.

  Andreas Mölzer (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, me kaikki tiedämme olevan täysin absurdia, että kaksi yksityistä yhdysvaltalaista yritys ja yksi brittiläinen yritys päättävät EU:n jäsenvaltioiden konkursseista. Pidän tätä luokituslaitosten oligopolia erittäin epävakaana. Toinen tyrmistyttävä tekijä on ajankohta, jona nämä laitokset ryhtyvät toimiin. Kun euro on hädin tuskin alkanut elpyä, jonkin jäsenvaltion luokitusta pudotetaan. Puheet luottoluokituslaitosten vastuutaan koskevasta tietoisuudesta asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun ajatellaan, että yhdysvaltalaisten työttömien lainat, jotka oli pakattu arvopapereiksi, saivat usein AAA-luokituksen ja katsottiin näin ollen täysin turvallisiksi.

Lähemmässä tarkastelussa luokitusten laatijoiden näennäisen puolueeton asema on osoittautunut valheelliseksi, sillä laitokset saavat palkkionsa liikkeellelaskijoilta. Myös niiden arvioiden laatu on kyseenalainen. Ennen kansainvälistä rahoituskriisiähän ne antoivat huippuarvosanoja pankeille, jotka vähän myöhemmin ajautuivat konkurssiin.

On siis korkea aika ottaa luottoluokituslaitokset tarkkailuun. Niiden valvonnan ei kuitenkaan pitäisi rajoittua vain EU:n tasolle.

  Elena Băsescu (PPE). – (RO) Luottoluokituslaitokset ovat saaneet nykyisen kriisin aikana osakseen yhä kasvavaa kritiikkiä siitä, että ne eivät ole arvioineet yritysten tai edes valtioiden luottoriskejä objektiivisesti. Luottoluokituslaitosten ennen kriisiä laatimat arviot eivät antaneet millään tavalla olettaa kriisin olevan puhkeamassa, mutta sittemmin ne ovat pudottaneet useiden Euroopan valtioiden luokitusta pahentaen siten kriisiä.

Luottoluokitusalan pääongelma on kilpailun puute, sillä ala on vain kolmen yhdysvaltalaisyrityksen hallinnassa. Tuen näin ollen puheenjohtaja Barroson ehdotusta perustaa eurooppalainen luottoluokituslaitos. Kuten kaikki tiedämme, yksi luottoluokituslaitoksista muutti Saksan luottoluokitusta viime viikolla erään käsittämättömän virheen seurauksena.

Haluan lopuksi todeta, että Euroopan unionin on taattava, että luottoluokituslaitosten toimintaa säännellään tulevaisuudessa nykyistä paremmin.

  Ivo Strejček (ECR). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen seurannut hyvin tarkkaan tämän iltapäivän keskustelua luottoluokituslaitoksista, enkä ole mikään luokituslaitosten kannattaja enkä puolestapuhuja.

En kuitenkaan ole myöskään huolissani luottoluokitusalalla syntyvästä monopolista tai oligopolista. Yhdessäkään tämänpäiväisessä puheenvuorossa ei ole ihmetelty sitä, miten ihmeessä nämä valtaviin velkavaikeuksiin joutuneet valtiot ajautuivat tällaiseen ylitsepääsemättömään taloudelliseen kaaokseen. Mielestäni olisi hyvä harkita järjestelmää, jossa valtio voi puuttua vapaiden markkinoiden toimintaan. Jos me veisimme ajatteluamme enemmän siihen suuntaan, meillä olisi ehkä vähemmän huolta luokituslaitoksista.

  Lara Comi (PPE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän jälleen tilaisuudesta osallistua tähän keskusteluun, joka käydään vain joitain päiviä sen jälkeen, kun eräs luottoluokituslaitoksista laski Kreikan luokitusta edelleen.

Ongelmat, jotka liittyvät näiden taloudellisen vaikutusvaltansa vuoksi jo lähes institutionalisoituneiden luottoluokituslaitosten luonteeseen ja johtamiseen, hallitsevat tämänhetkistä poliittista keskustelua, sillä niillä on merkittävä rooli maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä ja tämänhetkisessä euroalueen kriisissä.

Taloudellinen järjestelmämme ei voi toimia ilman riippumattomia elimiä, jotka analysoivat julkistaloutta ja yksityisten yritysten taloutta. Haasteena on varmistaa, että luottoluokituslaitokset toimivat avoimesti ja yhteisten standardien mukaisesti, sillä niiden tekemät virheet voivat ajaa yrityksen konkurssiin tai laukaista uuden kriisin.

Mielestäni luottoluokituslaitoksia ei pidä missään tapauksessa kansallistaa, vaan pikemminkin pyrkiä luomaan oikeanlainen tasapaino, jotta laitokset ovat samanaikaisesti riippumattomia ja riittävän vastuuvelvollisia hallituksille. Tasapainoinen ratkaisu on siis mielestäni oikea tapa taata parempi tulevaisuus myös Euroopassa.

  Georgios Papanikolaou (PPE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Moody'sin eilinen päätös pudottaa Kreikan luottoluokitusta herättää todellakin monia kysymyksiä, kuten aiemmissa puheenvuoroissa on jo todettu.

Haluan tässä kohtaa lisätä keskusteluun yhden tekijän, jotta voisimme paremmin pohtia sitä, onko luottoluokituslaitosten toimintakehys todella nuhteeton, avoin ja virallinen. Yksityishenkilöiden Yhdysvalloissa luottoluokituslaitoksia vastaan nostamat kanteet ovat useimmiten perusteettomia, sillä vuodelta 1933 olevan lain nojalla luottoluokituslaitokset eivät ole vastuussa virheellisten luokitusten aiheuttamista menetyksistä.

Tästä syystä luokituslaitosten toiminta on kontrolloimatonta. Spekuloinnilla ei ole rajoja eikä rajoituksia, ja eurooppalaisen lainsäädäntökehyksen puuttuminen aiheuttaa melkoista rähinää Euroopan unionissa ja jokaisessa jäsenvaltiossa.

Meidän on ymmärrettävä, että vapaa talous ei tarkoita viidakon lakia, se tarkoittaa vastuuvelvollisuutta. Aloilla, joilla tätä ei ole sisäistetty, meidän on laadittava lainsäädäntöä; vastuuvelvollisuuteen on pakotettava lainsäädännön keinoin. Arvoisa komission jäsen, te puhuitte kilpailun ja laitosten lukumäärän lisäämisestä. Me odotamme komissiolta lähitulevaisuudessa paljon.

  Michel Barnier, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän teitä kaikkia laadukkaista ja vilpittömistä puheenvuoroistanne. En aio palata luottoluokituslaitosten rooliin tai niiden luokitusten merkittävyyteen; jäsen Comi piti tästä juuri erittäin hyvän puheenvuoron.

Kommenttina jäsen Papanikolaoun ja jäsen Strejčekin puheenvuoroihin, toinen alustava huomautukseni on se, että meidän on parannettava luottoluokituslaitosten toimintatapoja. Niiden toiminnan on oltava avointa – palaan tähän tuonnempana – ja luokitusten on oltava mahdollisimman kiistattomia ja puolueettomia. Me voimme ja meidän täytyy toteuttaa nämä tavoitteet. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yrityksiä ja erityisesti rahoitusalan yrityksiä tarvitsisi johtaa asianmukaisesti; niillä on oltava sekä sisäiset että ulkopuoliset valvontajärjestelmät ja välineet kriisien hallitsemiseksi; tämä on osa komission laatimia ehdotuksia. Se ei tarkoita myöskään sitä, etteikö valtioiden pitäisi hallita asioitaan asianmukaisesti. Niiden on johdettava julkistalouttaan asianmukaisesti ja kontrolloitava menojaan.

Paneudun nyt luottoluokituslaitoksiin. Me toivomme, että luottoluokituslaitoksista annettua asetusta koskeva uusi tarkistusehdotus hyväksytään viivytyksettä, jotta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voisi valvoa laitoksia tehokkaammin. Jäsen Le Pen ei ole enää paikalla, mutta hänen olisi syytä selvittää tosiasiat. Luottoluokituslaitoksia ei tule valvomaan Euroopan keskuspankki eikä komissio. Me halusimme lisätä valvontaa ja avoimuutta markkinoilla, ja on vain loogista, että uusi riippumaton viranomainen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, huolehtii tästä. Kuten jäsen Klinz totesi hyvin osuvasti, voimme todeta tarvitsevamme avoimuutta, kun tarkastelemme parin viime vuoden tapahtumia.

Kuten totesin puheenvuoroni alussa, nämä ehdotukset ja voimassa oleva lainsäädäntö eivät kuitenkaan vastaa kaikkiin ongelmiin; jäsen Cutaş mainitsi tämän luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen, joka on tarkoitus panna täytäntöön tämän vuoden loppuun mennessä, mutta jota sovelletaan kaikilta osin vasta joulukuussa 2010.

Kaikkia ongelmia ei esimerkiksi ole käsitelty perusteellisesti. Monipuolistaminen ja kilpailun lisääminen – jäsen Swinburne ja jäsen Scicluna viittasivat siihen, että luottoluokitusmarkkinoiden ei pitäisi keskittyä vain harvojen käsiin. Jäsen Giegold puhui hyvin selvin sanoin nyt laajalle levinneestä mallista, jossa liikkeellelaskija maksaa luokituslaitoksen palkkiot. Onko tämä malli toimiva? Onko se kestävä? Myös jäsen Karas otti tämän asian esiin.

Meidän on paneuduttava tähän asiaan samalla kun arvioimme joulukuuhun mennessä voimaan tulevassa, uudessa lainsäädännössä esitettyjä sääntöjä, sillä me olemme keskittyneet erityisesti eturistiriitojen vähentämiseen. Riittääkö tämä lainsäädäntö? Meidän on joka tapauksessa tarkasteltava tätä jäsen Giegoldin mainitsemaa liikkeellelaskija maksaa -mallia.

Kolmas asia, joka meidän on ratkaistava, on eurooppalainen ja kansallinen lainsäädäntö. Mielestäni eurooppalainen lainsäädäntö ja kansallinen lainsäädäntö ovat liian riippuvaisia luottoluokituslaitosten antamista luokituksista. Lopuksi haluan mainita jäsen Băsescun äsken esiin ottamat valtionvelkariskejä koskevat erityiset menettelyt; myös tässä kohtaa meidän on tehtävä perusteellista työtä.

Haluan kiittää jäsen Sánchez Presedoa hänen tuestaan valvontapaketin nopealle hyväksymiselle. Tämä on eräs keskeisistä tekijöistä, sillä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen on valvottava luottoluokituslaitoksia ja hoidettava myös muita tehtäviä.

Kyllä, me tarvitsemme strukturoidumpaa ratkaisua. Siitä syystä me tarkastelemme parhaillaan kaikkia mainitsemiani ongelmia. Niistä ensimmäinen on riippumattomuus, jota jäsen Bowles toivoi kiihkeästi, ja myös minä haluan luottoluokituslaitosten olevan riippumattomia – ja sitä kautta uskottavia. Muita tarkasteltavia ongelmia ovat kaikki toimijat, jotka eivät toimi riittävän hyvin, sekä markkinoiden rakenne ja kilpailu. Tähän sisältyy mielestäni perusteltu ajatus eurooppalaisen luokituslaitoksen perustamisesta ennen kaikkea valtionvelkoihin liittyvien riskien ja mahdollisesti myös muiden ongelmien ratkaisemiseksi.

En ole vielä ottanut puheeksi tämän eurooppalaisen laitoksen asemaa. Tuleeko se olemaan julkinen laitos, yksityinen laitos, yksityisen ja julkisen tahon muodostama kumppanuus vai jäsen Klinzin ehdottama säätiö, joka on myös mielenkiintoinen ajatus? Me tarkastelemme tulevina viikkoina myös näitä kysymyksiä.

Monet teistä mainitsivat Kreikan luokituksen viimeisimmän pudotuksen, muun muassa jäsen Bowles, jäsen Chountis aivan äsken ja jäsen Podimata hetki sitten. Komission jäsenenä en aio ryhtyä kommentoimaan yksityiskohtaisesti jokaista tietyn luokituslaitoksen julkaisemaa luokitusta. Se veisi paljon aikaa, eikä se ole meidän tehtävämme; meidän ei pidä liioitella julkaistujen tai julkaistavien luokitusten uskottavuutta.

Tämä ei kuitenkaan estä minua – eikä aamupäivällä puhunutta kollegaani ja ystävääni komission jäsen Rehniä – sanomasta olevani yllättynyt Kreikan eilen julkaistun viimeisimmän luokituksen ajoituksesta – myös jäsen Mölzer ilmaisi olevansa yllättynyt. Hyvät parlamentin jäsenet, kuten jäsen Klute mainitsi, me tiedämme hyvin – ja meidän on tehtävä tämä selväksi myös ulospäin –, että Kreikka panostaa tällä hetkellä huomattavasti julkistaloutensa vakauttamiseen ja vahvan, terveen kasvun palauttamiseen.

Komissio luottaa täysin tähän prosessiin, joka on vaikea mutta välttämätön, ja jonka on onnistuttava. On myös tärkeää muistaa, että Kreikka ei ole yksin. Sillä on tukenaan eurooppalainen yhteisvastuu. Tätä korkean tason yhteisvastuuta osoittivat muutama viikko sitten valtioiden ja hallitusten johtajat, komissio, keskuspankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto, ja sitä tullaan osoittamaan myös jatkossa.

Julkaistut luokitukset ja niiden saama huomio sekä kiistat menettelytavoista ja ajoituksesta kannustavat minua laitosten uudistamiseen. Uudistaminen on jo aloitettu, kuten totesin 2. kesäkuuta annetussa tiedonannossa, ja haluan huomauttaa, että aiomme antaa näistä asioista säädösehdotuksia viimeistään vuoden loppuun mennessä tai ensi vuoden alussa.

Lopuksi haluan vielä kommentoida erästä jäsen Kluten huomautusta; te mainitsitte, että kun keskustelemme kaikista näistä asioista, keskustelemme paljon muustakin kuin vain luottoluokituslaitoksista. Tämä väline, jota on ehdottomasti kehitettävä lisäämällä avoimuutta, valvontaa, uskottavuutta ja moninaisuutta, on sisällytettävä laajempaan älykkään sääntelyn ja toimivan valvonnan rakenteeseen. Tämän edelleen jatkuva kriisi on meille opettanut, ja me aiomme ottaa opiksemme näistä kokemuksista. Toistan: yksikään toimija, yksikään tuote, yksikään markkina, yksikään alue ei saada jäädä toimivan valvonnan ja älykkään sääntelyn ulkopuolelle.

Tämä oli komission 2. kesäkuuta esittämän ehdotuksen ydin. Luxemburgissa muutama päivä sitten pidetty ministerineuvosto tuki sitä. Toivon ja puheenjohtaja Barroso toivoo, että myös Eurooppa-neuvosto tukee sitä. Hyvät parlamentin jäsenet, voitte luottaa siihen, että esitämme teille ensi vuoden alkuun mennessä vähitellen ehdotuksia kaikista tekemistämme sitoumuksista, jotta Eurooppa voi yhdessä maailman muiden alueiden ja erityisesti Yhdysvaltojen kanssa ottaa mahdollisimman tarkkaan opikseen tästä kriisistä, josta kansalaiset, kuluttajat ja yritykset ovat joutuneet kärsimään.

  Puhemies. – (EN) Keskustelu on päättynyt.