Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuoristo- ja saarialueilla sekä harvaan asutuilla alueilla.

  Johannes Hahn, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan voisi melkeinpä ajatella olevan vuoristosaari. Olen kuitenkin iloinen siitä, että Euroopan parlamentti on jatkuvasti kiinnostunut kehittämään taloudellisesti ja sosiaalisesti alueita, joilla on erityisiä tarpeita – erityisalueita, kuten vuoristo- ja saarialueita sekä harvaan asuttuja alueita.

Lissabonin sopimus lisää alueellisen koheesion merkitystä. Se asetetaan 174 artiklassa yhdeksi unionin tavoitteeksi. Siksi komissio esitteli alueellista koheesiota käsittelevän vihreän kirjan käynnistääkseen kattavan keskusteluprosessin. Yksi tämän kuulemisen keskeisistä tuloksista oli se, ettemme välttämättä tarvitse uusia lisämäärärahoja vaan että meidän pitäisi pikemminkin painottaa yhdennetyn alueellisen kehittämisen käsitteiden merkitystä ja kiinnittää enemmän huomiota eri alueiden vahvuuksiin.

Mielestäni alueen erityispiirteet voivat pohjimmiltaan olla vahvuus. Siksi alueiden erityispiirteet – olipa kyseessä sitten saari, vuoristoalue tai harvaan asuttu alue – eivät automaattisesti aiheuta ongelmia tai edellytä lisää tukea, varsinkaan kun nämä alueet eivät ole millään tavalla yhtenäisiä. Siksi näihin näennäisesti yhteenkuuluviin alueisiin ei voida soveltaa "yhden koon ratkaisua".

Komission mielestä on äärimmäisen tärkeää turvata alueiden yhteinen, tasapainoinen kasvu. Toivon siksi, että toteutamme yhteistä Eurooppa 2020 -strategiaamme kaikilla alueilla sen sijaan, että sovellamme rakenteeltaan erilaisiin alueisiin eri strategioita, mikä voisi vaarantaa yhteiset pyrkimyksemme sen sijaan, että se tukisi niitä. Katsomme siksi, ettei alueille, joilla vallitsevat erityisolosuhteet, tarvita erillistä politiikkaa, vaan sen sijaan meidän on lujitettava politiikkamme kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja yhdistettävä se muihin politiikkoihin ja alueiden on yritettävä kovemmin luoda ohjelmia, jotka on räätälöity niiden erityistarpeiden mukaan. Meidän on lujitettava tapaa, jolla alueellinen ulottuvuus otetaan huomioon ja sitä toteutetaan kaikilla politiikan aloilla.

Tästä syntyy neljä keskeistä toiminta-aluetta. Ensimmäinen on se, että aluepolitiikka on tuotava lähemmäksi kansalaisia ja alueita. Alueellisen koheesion tavoitteen saavuttamiseksi meidän on vahvistettava politiikanalojen johdonmukaisuutta eri tasoilla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on todella otettava monitasoista hallintoa koskeva lähestymistapa vakavasti ja otettava kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät mukaan politiikkojemme suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Samalla tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että meidän on hyödynnettävä alueiden välisten, monen alueen ja monikansallisten kumppanuussuhteiden tarjoamia, olemassa olevia yhteistyömahdollisuuksia paremmin ottaaksemme tiettyjen alueiden, kuten Alppien tai Pyreneiden kaltaisten suurten vuoristoalueiden yhteiset haasteet paremmin huomioon.

Toiseksi meidän on koordinoitava politiikkaa alueiden kannalta paremmin. Alueellinen koheesio tarkoittaa myös sitä, että aluepolitiikan ja alakohtaisen politiikan täydentävyys ja johdonmukaisuus otetaan paremmin huomioon. Meidän on oltava varmoja siitä, miten kukin politiikka vaikuttaa alueisiin. Siksi komissio on perustanut alueellista koheesiota käsittelevän yksiköiden välisen ryhmän, johon kuuluu eri pääosastojen edustajia. Sen päätehtävänä on analysoida eri alakohtaisia politiikkoja ja niiden vaikutuksia alueisiin, erityisesti alueisiin, jotka kohtaavat erityisiä maantieteellisiä haasteita.

Kolmanneksi tarvitsemme alueellista yhteistyötä lujittaaksemme Euroopan yhdentymistä. Yhteistyö on erityisen tärkeää alueille, jotka kohtaavat erityisiä maantieteellisiä haasteita. Meidän on löydettävä yhteisiin haasteisiin rajatylittäviä ratkaisuja, olivatpa ne sitten makroalueellisia strategioita, kuten Itämeren-strategia, alueiden välisiä verkostoja tai hyvien käytäntöjen vaihtamista.

Lisäksi meidän on hyödynnettävä paremmin aluetuntemusta. Jos haluamme saada aikaan tavoitteellista aluekehityspolitiikkaa, joka perustuu toissijaisuusperiaatteeseen ja tukee siten Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita, meillä on oltava enemmän tietoa alueiden tilanteesta ja poliittisten toimenpiteiden vaikutuksista. Tarvitsemme entistä paremman seurantajärjestelmän, jolla myös olemassa olevaa tietoa voidaan prosessoida paremmin, ja tarvitsemme tavoitteellisia indikaattoreita varmistaaksemme, että politiikkamme on tarkoituksenmukaista. Tämä voidaan saavuttaa vain yhdessä alueiden, alueellisten yritysten ja kansalaisten kanssa.

Hyvät parlamentin jäsenet, tarvitsemme kaikkien alueiden hyväksi vahvaa aluepolitiikkaa, jossa otetaan huomioon kaikkien alueiden eri tarpeet ja ominaispiirteet. Olen iloinen siitä, että pääsen pian keskustelemaan Euroopan parlamentin kanssa aluepolitiikan tulevaisuudesta, myös näistä erityisalueista, viidennen koheesioraportin pohjalta.

  Jan Olbrycht, PPE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, aloitamme tänään keskustelun alueista, joilla on erityisiä ominaispiirteitä. Ne ovat alueita, joilla moneen toimintaan liittyy ylimääräisiä kustannuksia. Maantieteellisistä seikoista johtuvat lisäkustannukset kuormittavat saaria ja vuoristoalueita. Tämänpäiväinen keskustelu on tärkeä myös toisessa mielessä, millä on suuri merkitys niiden tulevien toimenpiteiden kannalta, joista komission jäsen puhui. Viittaan siihen, että tämänpäiväisellä keskustelulla käynnistetään keskustelu vuoden 2013 jälkeisestä koheesiopolitiikasta.

Päätöslauselma, josta puhumme tänään, ei ilmennä niinkään halua tukea erityisalueita – tämä sisältyy Lissabonin sopimukseen – vaan se koskee hyvin tarkkoja toimenpiteitä ja siinä tuodaan esiin täsmällisiä kysymyksiä siitä, miten aiomme järjestää koheesiopolitiikan vuoden 2013 jälkeen. Pyydän teitä panemaan merkille, että päätöslauselmassa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota aluepolitiikan liittämiseen osaksi muita politiikkoja. Siinä otetaan esiin indikaattoreita koskeva kysymys ja esitetään perustelut koheesiopolitiikan ja bruttokansantuotteen käytölle. Siinä todetaan, että näitä alueita pitäisi tukea muillakin politiikoilla, myös maatalouspolitiikalla. Emme puhu tästä nyt täällä, mutta meidän pitäisi pitää se mielessämme. Siinä puhutaan alueellisesta yhteistyöstä sekä Euroopan alueellisen yhteistyön yhtymän paremmasta käytöstä, jonka parissa työskentelimme edellisen rahoituskehyksen yhteydessä. Toisin sanoen olemme käynnistämässä vakavan keskustelun tulevasta koheesiopolitiikasta. Olemme käynnistämässä tämän keskustelun tiettyjen alueiden kanssa, mutta tämä alku osoittaa, että koheesiopolitiikka on yksi Euroopan unionin keskeisistä politiikanaloista ja että sen täytyy pysyä sellaisena.

  Georgios Stavrakakis, S&D-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää komission jäsentä siitä, että hän on täällä läsnä.

Kaikki vuoristoalueet ja saaret ovat alueita, joilla koordinointi on sekä politiikan suunnitteluvaiheessa että ohjelmien täytäntöönpanovaiheessa ehdottoman tärkeää. Näillä alueilla eri politiikoilla, kuten maaseutu-, alue-, liikenne-, ympäristö-, kalastus- ja työllisyyspolitiikalla, on ratkaistava erilaisia monimutkaisia ongelmavyyhtejä.

Euroopan unioni on kehittänyt eri politiikanaloillaan monenlaisia toimia näiden alueiden hyväksi. Mielestäni meiltä puuttuu koordinointi. Esimerkiksi Kreikan kaltaisessa maassa, josta suurin osa on vuoristoa ja jossa asuttuja saaria on yli 200, on helppoa huomata, ettei sosiaalista ja taloudellista koheesiota voida parantaa, ellei toimia koordinoida kaikilla tasoilla.

Euroopan unioni tarjoaa siis kaksinkertaisen hyödyn: vältymme yhtäältä rahoittamasta täysin samanlaisia toimia eri ohjelmissa, ja toisaalta edistämme kasvua lisäämällä kansalaisille koituvia hyötyjä riippumatta siitä, missä he asuvat.

Sen, että Euroopan unionin vuoristoalueille ja saarille tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, pitäisi olla itsestään selvää, ei toiveajattelua.

  Riikka Manner, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, tässä päätöslauselmassa aikaansaamamme kompromissi on erittäin hyvä, joten kiitokset kaikille mukana olleille kollegoilleni.

Finanssikriisin koettelemien alueiden tilanteen kohentuminen tulee olla yksi tärkeimpiä prioriteettejamme myös aluepolitiikassa. Näitä alueita ovat todellakin pohjoiset, harvaan asutut alueet, vuoristoalueet, raja-alueet sekä saaret. Tämän päätöslauselman kautta parlamentti esittää hyvin vahvan vetoomuksen komission suuntaan, että alueisiin, jotka kärsivät pysyvistä luonnonhaitoista, kiinnitettäisiin erityishuomiota myös tulevien rahoituskehysten ja ohjelmakauden aikana.

Tässä tulevassa koheesiopolitiikassa harvaan asuttujen alueiden tuki on tärkeää hyvin kattavan koheesiopolitiikan jatkumiselle. Haluaisinkin muistuttaa päätöslauselmia kannattaville kollegoilleni, että tämän tavoitteen toteutumisesta tulee huolehtia myös käytännön tasolla. Ei vaan äänestämällä tämän päätöslauselman puolesta, mutta myös vaikuttamalla siihen, että tulevissa rahoituskehyksissä rahoitus näille erityisalueille todellakin säilyy.

Olen tyytyväinen siihen, että alueiden potentiaalin hyödyntäminen nousee hyvin vahvasti esiin tässä paperissa. On tärkeää, että näemme myös näillä alueilla olevat hyvin vahvat resurssit emmekä pelkästään niiden ongelmia. Vain hyödyntämällä näiden alueiden todellista potentiaalia pystymme viemään niitä konkreettisesti eteenpäin. Alueille perinteiset elinkeinot, energia ja Eurooppa 2020 -strategian painottamat alat, kuten tutkimus ja kehitys, ovat avainasemassa näiden erityisalueiden kannalta.

Odotankin komission viidettä koheesioraporttia mielenkiinnolla. On hyvin mielenkiintoista nähdä, miten komissio todella huomioi Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteet ja kuinka näiden erityisalueiden erityisosaamiskeskittymät hyödynnetään Euroopan laajuisesti.

  François Alfonsi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin strategian laatiminen taloudellisesta ja sosiaalisesta kehityksestä vuoristo- ja saarialueilla sekä harvaan asutuilla alueilla on todella hyvin tärkeää.

Lissabonin sopimuksen 174 artikla ilmentää viimein Euroopan unionin tietoisuutta näistä alueista, joiden täytyy selviytyä pysyvistä haitoista. Komission on siis jatkossa ehdotettava konkreettisia strategioita, joilla voidaan taata, että näillä alueilla elävien kansalaisten tilanne on yhdenvertainen EU:n muiden kansalaisten tilanteeseen nähden, niin että haittoja, joihin he törmäävät päivittäisessä elämässään ja liiketoiminnassaan, todella tasapainotetaan.

Tässä yhteydessä henkeä kohden laskettu bruttokansantuote – rakennerahastojen yhteydessä jatkuvasti priorisoitu kriteeri – ei itsessään riitä. Nämä alueet kärsivät väestökadosta, ja juuri tämän kadon vuoksi jäljelle jäävän väestön henkeä kohden laskettu bruttokansantuote voi nousta entisestään. Siksi meidän on sovellettava näihin alueisiin kehittyneempää menetelmää, ja ryhmämme haluaa korostaa tätä asiaa.

Arvoisa komission jäsen, Lissabonin sopimuksen 174 artiklassa tunnustetaan näiden alueiden erityisluonne. Meidän on siksi toteutettava erityisiä toimenpiteitä käsitelläksemme ja ratkaistaksemme erityisiä ongelmia. Näiden toimenpiteiden täytyy voida saada tukea rakennerahastoista, varsinkin kun kyse on erityisen akuuteista ongelmista, esimerkiksi ilmaston lämpenemisen vaikutuksista saarilla ja vuorilla, energiatoimituksista, kulkuyhteyksistä, kuljetusongelmista jne.

Kehotamme myös komissiota varamaan seuraavasta rahoituskehyksestä, joka kattaa ohjelmakauden 2014–2020, erityisiä varoja näitä alueita varten. Toivomme myös, että Euroopan alueellisen yhteistyön yhtymien kaltaisia välineitä jatketaan ja että ne yleistyvät, ja vaadimme siksi rajat ylittävälle yhteistyölle asetettujen esteiden poistamista.

  Oldřich Vlasák, ECR-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, on kulunut yli kaksi vuotta siitä, kun keskustelimme Euroopan parlamentissa heikossa asemassa olevista syrjäisistä alueista. Minun on myönnettävä, että kun luin uudelleen tuolloin pitämäni alkuperäisen puheen, huomasin, että se on edelleen varsin käyttökelpoinen ja etten muuttaisi siitä sanaakaan. Valitettavasti minun on todettava Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmän puolesta, ettemme kannata yhteistä päätöslauselmaluonnosta. Tähän on neljä syytä.

Ensinnäkin vastustamme ajatusta sosiaalisesta manipuloinnista sekä viranomaisten liiallista sekaantumista asioihin. Meidän on ymmärrettävä, ettemme voi ratkaista saarten, vuoristoalueiden ja harvaan asuttujen alueiden kaikkia ongelmia. Ongelmat, joita emme voi ratkaista, liittyvät juuri niiden maantieteellisiin ja rakenteellisiin piirteisiin, joita emme voi muuttaa.

Toiseksi emme ole samaa mieltä siitä, että kaikki saaret, vuoristoalueet tai harvaan asutut alueet muodostaisivat yhtenäisen, ominaisuuksiltaan samanlaisen ryhmän. Mitä yhteistä Ranskan Alppien keskuksella Chamonix'lla on kreikkalaisen Lefkadan saaren tai Rovaniemen kohdalla kulkevasta napapiiristä pohjoiseen sijaitsevan Suomen Lapin kanssa?

Kolmanneksi ehdotuksesta ja tästä keskustelusta on unohdettu täysin raja-alueet. Minun ei varmaankaan tarvinne muistuttaa kenellekään täällä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaan koheesiopolitiikassa on kiinnitettävä erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin. Saari pysyy aina saarena ja vuoristo vuoristona, kun taas rajat, ainakin hallinnolliset rajat, voivat kadota. Siksi raja-alueisiin olisi tärkeää kiinnittää enemmän huomiota.

Neljänneksi mielestämme on ennenaikaista keskustella uusista erityisistä lainsäädäntötoimenpiteistä, aluekehitysohjelmista ja näiden alueiden määrärahoista. On selvää, että keskustelu EU:n varoista ja niiden käytöstä vuoden 2013 jälkeen on alkanut kiihtyä. On selvää, että yksittäiset valtiot ja alueet yrittävät tässä keskustelussa kiinnittää huomiota ongelmiinsa ja tarpeisiinsa, joita ne haluaisivat rahoittaa EU:n varoin. On kiistatonta, että kun kyse on osarahoituksesta, julkisen tuen säännöistä ja sisämarkkinoiden sääntelystä tullisääntöjä soveltamalla, heikommassa asemassa olevat alueet ansaitsevat erilaiset ehdot. EU:n kehyksessä pitäisi ottaa huomioon myös tämä, ja näiden alueiden erityisluonne pitäisi voida säilyttää samalla, kun niiden ongelmia lievitetään.

Olennainen kysymys on kuitenkin se, miten tuloksekkaita EU:n monimutkaiset ohjelmat ovat tässä tapauksessa. EU:n rakennepolitiikan lähtökohtana pitäisi pikemminkin olla ajatus siitä, että varat on ohjattava ensisijaisesti köyhimmille alueille, joilla tarve on suurin. Tätä sääntöä pitäisi soveltaa riippumatta siitä, onko kyseessä saari, vuoristo vai harvaan asuttu alue.

  João Ferreira, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten tiedämme, muutaman jalon periaatteen sisällyttäminen sopimuksiin ja Euroopan unionin monitahoiseen lainsäädäntöön ei takaa, että ne pannaan tosiasiassa täytäntöön. Alueellinen koheesio – aivan kuten itse asiassa myös taloudellinen ja sosiaalinen koheesio – on tästä paljonpuhuva esimerkki. Saavuttaaksemme nämä tavoitteet emme tarvitse niinkään päätöslauselmia ja strategioita vaan yleisen poliittisen ja makrotaloudellisen kehyksen sekä konkreettisia toimenpiteitä sen edistämiseksi ja toteuttamiseksi.

Valitettavasti Euroopan unionin toteuttama politiikka ei ole lisännyt koheesiota vaan pahentanut epäsymmetriaa: taloudellista, sosiaalista ja myös alueellista epäsymmetriaa. On olemassa varsin todellinen vaara, että tämä epäsymmetria kasvaa tulevaisuudessa entisestään vakaus- ja kasvusopimuksen kaltaisten välineiden yhä rajoittavamman täytäntöönpanon ja sen aiheuttamien vakavien rajoitteiden seurauksena. Tämä vaara on varsin todellinen unionin riittämättömien määrärahojen vuoksi – ne jäävät kauaksi siitä, mitä alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen koheesion toteuttamiseksi tarvittaisiin. Lisäksi nämä varat jakautuvat myös usein epäoikeudenmukaisella tavalla.

Vaikka vuoristoalueet, saaret ja harvaan asutut alueet eroavatkin toisistaan erityispiirteidensä vuoksi, niillä on tiettyjä yhteisiä pysyviä ongelmia. Toistan, että tietyillä yhteisillä politiikoilla ei ole ratkaistu eikä lievennetty näitä ongelmia vaan pahennettu niitä. Tämä koskee myös yhteistä maatalouspolitiikkaa ja sen peräkkäisiä uudistuksia. Niiden erittäin kielteisiin seurauksiin on puututtava, ja epäkohdat on korjattava. Sosioekonomisen rakenteensa ja tuotantojärjestelmiensä erityispiirteiden vuoksi nämä alueet ovat erityisen herkkiä EU:n ajamalle markkinoiden sääntelyn purkamiselle.

Olemme esittäneet useita ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi ja näiden alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi. Meidän on autettava alueita hyödyntämään luontaisia kehitysmahdollisuuksiaan tukemalla paikallista tuotantoa, piristämällä paikallisia ja alueellisia markkinoita sekä edistämällä ja lisäämällä julkisia ja yksityisiä investointeja tuotantotoimintaan suojellaksemme työllisyyttä ja luodaksemme työpaikkoja, joissa työntekijöillä on kunnon oikeudet ja heille maksetaan asianmukaista palkkaa.

Emme saa myöskään unohtaa, että jotkin näistä alueista, kuten saarialueet, täydentävät usein toinen toistensa tuotantoa ja markkinoita. Meidän on opittava hyödyntämään tätä täydentävyyttä kunnolla ja lisättävä sitä. Meidän on myös pantava merkille, että näillä alueilla on ylimääräisiä vaikeuksia päästä mukaan unionin ohjelmiin ja saada rahoitusta tutkimuksen ja kehityksen kaltaisille aloille. Meidän on parannettava näiden alueiden osallistumismahdollisuuksia syrjimällä niitä positiivisesti.

Tänään täällä keskusteltu aihe – luonnonkatastrofien ja ihmisen toiminnasta johtuvien katastrofien ennalta ehkäisy – on myös tärkeä. Meidän on pantava merkille se, että nämä alueet ovat alttiimpia onnettomuuksille ja että onnettomuuksien ennaltaehkäisyä on tehostettava, niin kuin täällä tänään hyväksymässämme mietinnössä todetaan.

Esitämme jälleen kerran varoituksen, jonka olemme esittäneet jo moneen otteeseen: näihin alueisiin, erityisesti syrjäisimpiin alueisiin, on sovellettava jatkossakin lähentymistavoitteita, jottemme pahenna rakenteellisia ongelmia, joista useimmat niistä – esimerkiksi Madeiran ja Azorien itsehallintoalueet Portugalissa – yhä kärsivät.

  Fiorello Provera, EFD-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, huominen äänestys on tärkeä yli 90 miljoonalle vuoristoalueilla asuvalle eurooppalaiselle. Lissabonin sopimuksen 174 artiklassa tunnustetaan vuoristoalueiden ja erityisalueiden merkitys. Tämä artikla on kuitenkin pantava täytäntöön erityisen politiikan keinoin. Meidän on siirryttävä sanoista tekoihin. Vuoristot eivät ole pelkästään alueita, joilla nautitaan puhtaasta ilmasta, luonnosta ja lomasta. Vuoristoalueilla asuvat ihmiset joutuvat kohtaamaan joka päivä todellisia ongelmia, jotka vaikeuttavat heidän elämäänsä.

Infrastruktuurin puuttuminen vaikeuttaa ihmisten ja tavaroiden liikkumista sekä palvelujen saatavuutta yrityksille ja kansalaisille aiheutuvien lisäkustannusten vuoksi. Ehkäistäksemme vuoristoalueiden väestökatoa meidän on taattava, että siellä asuvilla ihmisillä on säälliset elinolot ja että he saavat nykyaikaisia palveluja ja asianmukaista terveydenhoitoa – aivan kuten muutkin EU:n kansalaiset.

Vuoristoalueet tarjoavat myös hienon tilaisuuden puhtaaseen energiantuotantoon, energian säästämiseen ja laadukkaaseen maanviljelyyn, joka ei kuormita ympäristöä. Kaiken tämän saavuttaminen edellyttää rahan investoimista puiteohjelmaan, jossa puututaan vuoristoelämän kaikkiin näkökohtiin. Kaikki poliittiset ryhmät ja Euroopan vuoristoalueiden järjestöt, kuten Euromontana ja vuoristoalueilta vaaleilla valittujen edustajien eurooppalainen yhdistys (AEM), tukevat tätä aloitetta. Myös itse puheenjohtaja Barroso on toivonut sitä.

Nyt komission tehtävänä on toteuttaa tämä pyyntö nopeasti ja ottaa alueet mukaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Haluan lopuksi ehdottaa, että nimeämme vuoristoalueista ja erityisalueista vastaavan komission jäsenen ad acta koordinoimaan tätä uutta EU:n politiikkaa.

  Franz Obermayr (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, noin 18 prosenttia unionin kokonaisväestöstä elää vuoristoalueilla. Näille alueille on ominaista se, että niillä keskitytään maa- ja metsätalouteen sekä tietenkin myös matkailuun. Vuoristoalueiden maanviljelijät tekevät kovasti työtä suhteellisen pienten tulojensa eteen. He tekevät kuitenkin hyvin tärkeää työtä Alppien alueen ylläpitämisen ja siten kestävyyden eteen. Emme saa antaa Alppien muuttua kuivaksi aroksi, vaan haluamme maiseman pysyvän hyvin hoidettuna ja viljeltynä. EU:n tuessa on otettava huomioon vuoristoalueiden topografiset, ilmastolliset ja kulttuuriset erityispiirteet. Saman kaavan soveltamisessa Gibraltarilta Nordkapiin ei ole mitään järkeä.

Mitä sitten oikein tarvitsemme? Tarvitsemme aluepalkkion ja karjanhoitopalkkion voidaksemme tukea viljelijöidemme toimia, jotka liittyvät lajille sopivaan karjanhoitoon, myös vuoden 2013 jälkeen. Tarvitsemme lisää investointitukia, joissa otetaan huomioon se, että kustannukset ovat suuremmat kuin laaksoalueilla, ja Alppien alueelta tulevat laadukkaat elintarvikkeet on merkittävä, niitä on suojeltava ja ne on sertifioitava.

Siksi EU:n on päästävä nyt oikeille raiteille varmistaakseen, että vuoristoalueiden viljelijöiden ja koko Alppien alueen tulevaisuus näyttää säälliseltä vuoden 2013 jälkeen.

  Lambert van Nistelrooij (PPE). - (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää komission jäsentä vastauksesta kysymykseemme. Kaiken kaikkiaanhan kysymyksen tarkoituksena oli tarkastella aiemmin laatimaamme politiikkaa nyt, kun sopimus on voimassa. Pitää todellakin paikkansa, että aluepolitiikka kaikkine puolineen voi tuoda meidät lähemmäksi kansalaisiamme ja siten heidän arkielämäänsä.

Toiseksi alueellinen koheesio on todella tämä uusi ulottuvuus, ja meillä on raportteja, jotka vahvistavat asian. Alueellinen koheesio liittyy myös erittäin läheisesti siihen, miten meidän pitäisi käsitellä hyvin erilaisia tilanteita Ranskan tai Espanjan kaltaisissa maissa. Kyse ei ole pelkästään siitä, että myönnämme lisää erityismäärärahoja, vaan havaittavissa on selvä suuntaus kohti kansallisvaltioiden välisen koheesion ja tasapainon lisääntymistä. Jos sitten tarkastelemme uutta rahoituskehystä eli vuoden 2013 jälkeistä uutta poliittista kehystä, huomaamme asiat, jotka vievät tätä eteenpäin, sekä EU:n tuoman lisäarvon.

Tätä taustaa vasten on hyvä, että ryhdymme näihin toimiin nyt. Katson hieman epäröiden, että minun on pakko huomauttaa, että meille on myönnettävä lisää varoja. Se saattaa kuitenkin olla vielä liian aikaista. Tämä saattaa olla erityispolitiikkaa, mutta tämä pitäisi varmasti voida saavuttaa myös esimerkiksi kohdentamalla varoja uudelleen jäsenvaltioiden sisällä. Myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmä, jonka puolesta puhun, pyytää kohta kohdalta -äänestystä. Meidän on odotettava ja katsottava, mitä sen jälkeen tapahtuu, riippumatta siitä, ilmoitammeko kannattavamme omaa rahoitus- ja oikeuskehystämme.

Lopuksi haluaisin lisätä, että olen kotoisin Alankomaista. Meillä ei ole vuoristoja eikä harvaan asuttuja alueita, mutta meillä on saaria. Esitänkin komission jäsenelle seuraavan kysymyksen: koska maassamme on nyt toteutettu muutoksia ja Alankomaat on myöntänyt Saban, St. Eustatiuksen ja Bonairen saarille täyden itsemääräämisoikeuden, voimmeko nopeuttaa näiden saarten julistamista syrjäisimmiksi alueiksi? Olemme odottaneet tätä pitkään.

  Teresa Riera Madurell (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jos haluamme saavuttaa uudessa sopimuksessa asetetun alueellisen koheesion tavoitteen, unionin kaikkien alueiden täytyy saada samat oikeudet ja vapaudet.

Siksi meidän pitäisi olla hyvin ylpeitä parlamentissa aikaan saadusta sopimuksesta mukauttaa EU:n politiikkoja saarten, saaristoalueiden ja harvaan asuttujen alueiden erityistarpeisiin, jotta kyseisten alueiden koko potentiaali voidaan hyödyntää ja jotta ne voivat kilpailla yhtäläisin edellytyksin.

Tähän liittyy hyvin tärkeä asia, jota haluan korostaa: tällä hetkellä jotkin saarialueet eivät saa rahoitusta rajat ylittäviin yhteistyöhankkeisiin vain siksi, että niiden etäisyys ylittää 150 kilometriä. Tämä on järjenvastainen ja epäoikeudenmukainen kriteeri, joka pahentaa niiden eristyneisyyttä ja jonka me haluamme poistaa.

Hyvät parlamentin jäsenet, kuten jäsen Schulz aivan oikein totesi, asun eurooppalaisella saarella ja minulla on ensi käden tietoa siitä, että saarille aiheutuu kustannuksia. Lainsäätäjinä velvollisuutemme on keventää näitä kustannuksia. Kuten komission jäsen aivan oikein totesi, sopimuksen 174 artikla tarjoaa meille tilaisuuden tehdä niin.

  Niccolò Rinaldi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, se, että keskustelemme täällä parlamentissa harvaan asuttujen alueiden ja syrjäisimpien saarten ongelmista – ottaen erityisesti huomioon sen, että olen parlamentin jäsenenä sitoutunut vuoristoalueisiin – on ensimmäinen askel kohti sitä, että luomme verkoston suojellaksemme näitä alueita, joilla EU:n kansalaisia elää täysin ainutlaatuisissa olosuhteissa ja usein pienten tulojen varassa. Näillä harvaan asutuilla alueilla väestön tiheys on pieni ja väestö ikääntyy, koska monet nuoret lähtevät, ja tutkinnon suorittaneiden osuus on kansallista keskiarvoa pienempi.

Näiden kriteerien, varsinkin BKT:n pohjalta – vaikka muitakin kyllä on – on laadittava EU:n strategia, jolla tuetaan vuoristoalueita, joilla on vähemmän palveluja, joilla on infrastruktuuriongelmia ja joihin maatalouskriisi ja ilmastonmuutos vaikuttavat erityisen voimakkaasti. Vuoristot ovat ihmisten elin- ja opiskelupaikkoja, ja nyt niistä on tultava myös poliittinen laboratorio, koska ne ovat valtava voimavara kulttuurin, puhtaan energian ja laadukkaan maatalouden kehittämiselle sekä elämänlaadulle, jota kaupunkiväestön hyvinvoinnin parantamisen takaaminen edellyttää.

Komission, jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten lisäksi myös paikallisyhteisöjen on ymmärrettävä, miten ne voivat hallita omaa kohtaloaan 2000-luvun EU:ssa soveltamalla kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja erityisesti edistämällä aktiivista osallistumista päätöksentekoon.

Puhun kokemuksesta sanoessani, että vuoristoalueilla on parempi järjestää kymmenen paikallista urheilutapahtumaa kuin yksittäinen maailmancup, ja tätä menetelmää kaikkien pitäisi noudattaa työssään: meidän pitäisi lisätä yleisten aloitteiden määrää ja osoittaa enemmän poliittista luovuutta nimittämällä aivan aluksi komission kollegioon vuoristoalueista ja saarista vastaava henkilö.

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, saaria, vuoristoalueita ja harvaan asuttuja alueita käsittelevän laajennetun työryhmän varapuheenjohtajana olen varsin kiinnostunut tästä asiasta.

Haluan kiittää parlamentin eri ryhmiin kuuluvia kollegoitani, jotka ovat tehneet kovasti työtä tuodakseen asian esityslistalle, sillä vaikka arvostankin suuresti sitä, että te, arvoisa komission jäsen, olette täällä läsnä, ja pidänkin julkilausumaanne myönteisenä, kaikki toimet 174 artiklan täytäntöönpanotahdin määräämiseksi sen hyödyntämistä varten on toteutettu täällä parlamentissa. Teillä on varsin innokas kumppani, joka haluaa saada 174 artiklan toimimaan kansalaistemme hyväksi, sillä se asettaa meille haasteen, joka liittyy siihen, miten osoitamme EU:n tuovan todellista lisäarvoa joillekin unionimme moninaisimmista ja hajanaisimmista yhteisöistä.

Painotan sanaa yhteisöt, koska on tärkeää panna merkille, että pyrimme auttamaan juuri yhteisöjä. Maantiede – se, onko kyseessä saari, vuoristo vai harvaan asuttu alue – on itse asiassa epäolennainen asia. Puhumme erilaisten maantieteellisten erityispiirteiden aiheuttamasta yhteisestä ongelmasta. Juuri siksi meidän on varmistettava, että luokittelumme todella toimii – eikä näin ole tällä hetkellä. Käyttämämme säännöt eivät sovi yhteen näiden yhteisöjen erityispiirteiden kanssa, vaan johtavat usein päinvastaisiin tuloksiin kuin mitä toivoisimme. Juuri siksi meidän oli vaikeaa hyväksyä aluepolitiikan pääosaston valmisteluasiakirjaa "Territories with specific geographic features" (Alueet, joilla on maantieteellisiä erityispiirteitä). Toivon, että otatte vaarin Vihreiden / Euroopan vapaan allianssin ryhmän päätöslauselmaesityksen 2 kohdassa esitetystä kritiikistä, koska tarkoitamme sitä. Tarvitsemme nykyistä paremman luokittelujärjestelmän.

Kyse ei ole rahan antamisesta köyhille, haitoista kärsiville alueille. Saarillamme Skotlannissa, vuoristoalueillamme ja muilla eri paikoilla riittää kyllä dynamiikkaa, intoa ja halua itsensä auttamiseen. Meidän on kuitenkin varmistettava, että varsinkin valtiontuki merkitsee lisää eikä estettä näiden asukkaiden elämään, ja jos poistamme esteet, voimme tehdä yhteistyötä parantaaksemme heidän elämäänsä.

  Marisa Matias (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ilman taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota Eurooppa ei ole unioni. Vuoristoalueilla, saarilla ja harvaan asutuilla alueilla on omat vaikeutensa, jotka on voitettava kansalaisten EU:n nimissä. Meidän on kuitenkin edettävä julkilausumia pidemmälle, koska muutoin vaikutukset ovat päinvastaiset ja lisäämme epätasa-arvoa.

Nämä alueet ovat tärkeiden resurssien valtavia varastoja. Monimuotoinen luonto, metsät, kosteikot ja maaseutu palvelevat tärkeällä tavalla kaikkia mutta kärsivät silti näiden alueiden talouksiin kohdistuvista rajoitteista. Meidän on annettava niille jotakin takaisin. Meidän kaikkien on osoitettava näiden alueiden asukkaille yhteisvastuutamme ja tarjottava heille tukeamme.

Haluan esittää kaksi ehdotusta. Ensimmäinen koskee alueiden mahdollista panosta tieteeseen ja kehitykseen. Monet alueet ovat rikkaan luontonsa vuosi todellisia ulkoilmalaboratorioita, mutta niillä ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia saada tutkimusrahoitusta. Miksemme siis perustaisi näille alueille tutkimustyötä tekeviä osaamiskeskuksia ja loisi näin laadukkaita työpaikkoja ja elvyttäisi niiden taloutta?

Toinen ehdotukseni koskee energiaa. Nämä alueet voivat ja niiden täytyy toimia siemenhankkeina, joilla osoitetaan mahdollisuus energiaomavaraisuuteen ja kestävyyteen, erityisesti mikrotuotannolla käyttäen paikallisia lähteitä. Tämä vähentäisi riippuvuutta, lisäisi tasa-arvoa ja toisi uusia työpaikkoja.

Lopuksi haluan huomauttaa, että bruttokansantuotteen käyttäminen ainoana tai pääasiallisena indikaattorina tukirahojen kohdentamisessa vain pahentaa epäoikeudenmukaisuutta. Siksi on äärimmäisen tärkeää käyttää lisätietoja, varsinkin tietoja, jotka kertovat näiden alueiden sosiaalisista ja taloudellisista realiteeteista.

Tässä yhteydessä minun on mainittava erityisesti Azorien, Madeiran, vuoristoalueiden ja väestökadosta kärsivien Portugalin sisäalueiden asukkaat. Toimillaan he myötävaikuttavat suuresti kehitykseen ja parantavat kaikkien eurooppalaisten elämänlaatua.

Näillä ja kaikilla muilla alueilla vallitsee omat tilanteensa. Sosiaalista, taloudellista ja alueellista koheesiota ei pidä nähdä hyväntekeväisyytenä. Juuri tässä kohden me päätämme, haluammeko todellista eurooppalaista uudelleenjakopolitiikkaa vai emme. Kaikista näistä syistä tämä päätöslauselma on mielestäni tärkeä askel, mutta vasta ensimmäinen monista.

  Timo Soini (EFD). - (FI) Arvoisa puhemies, Suomi on laaja maa, pinta-alaltaan suurin piirtein Ison-Britannian kokoinen, mutta meitä on siellä vain 5,3 miljoonaa. Minusta tämä on suuri rikkaus, maata ei valmisteta enää missään. Maailma ja Eurooppa käyvät ahtaiksi, puhdas vesi ja luonto ovat kuitenkin elinehto. Verot kerätään vaikka pitkospuiden päästä, niin peruspalvelut myöskin kuuluvat kaikille ihmisille. Haja-asutusalueet ovat yhtä tärkeitä kuin kaupungit, koska jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas.

Suomessa, kotimaassani, Lappi, Itä-Suomi, keskiset osat Suomea ovat harvaan asuttuja, mutta ne ovat osa Suomen huoltovarmuutta, osa koko Suomea, jossa on voitu ja voidaan harjoittaa myös kaupallisesti kestävää toimintaa. Meidän täytyy EU:ssa, johon suhtaudun skeptisesti, pystyä näkemään myös se, että toiminnan pitää olla taloudellisesti kannattavaa ja alueilla pitää tapahtua myös kehitystä.

Meidän täytyy myös huolehtia siitä, ettemme me unionin lainsäädännöllä lisää maaltapakoa. Tässä erityisesti suhtaudun kriittisesti tulevaan postipalveludirektiiviin. Tekisi hyvää näille herroille mennä katsomaan sinne haja-asutusalueille kannonnokkaan, että koska se posti tulee. Tällaisia asioita haluan painottaa, ja kun mennään eteenpäin, pieni kriittisyys voi jopa hieman lientyä.

  Angelika Werthmann (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, itävaltalaisena tähän kertomukseen liittyvistä huolenaiheistani suurin on vuoristoalueiden asukkaiden tilanne. Kuten julkilausumassa jo todettiin, maatalous on näillä alueilla keskeinen taloudenala. Tilastot osoittavat, että Itävallassa maanviljelystä luopuu joka päivä 13 viljelijää. Pienet tilat ovat erityisen heikossa asemassa. Kaiken kaikkiaan tilojen määrä on puolittunut siitä, mitä se oli vuonna 1950. Vuoristoalueiden viljelijät kärsivät sellaisesta lisähaitasta, etteivät he voi olla läheskään yhtä tuottavia kuin laaksojen viljelijät. Heidän tuotteensa eivät ole markkinoilla kilpailukykyisiä tilojen sijainnin aiheuttamien suurten kuljetuskustannusten vuoksi. Perinteet velvoittavat.

Viljelijöiden ja heidän perheidensä elämä todistaa, miten sukupolvet ovat eläneet ja työskennelleet yhdessä. Nyky-yhteiskunnassamme tämä on jokseenkin ainutlaatuista, emmekä saa antaa sen kadota.

  Danuta Maria Hübner (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, alueellinen moninaisuus on EU:n valtti. EU:n toimielinten tehtävänä on turvata olosuhteet, joissa tämä valtti voi hyödyttää Eurooppaa, sen kulttuuria ja sen taloutta.

Sopimuksessa määrätään, että yhteisön on otettava politiikoissaan huomioon alueet, joiden erityispiirteet aiheuttavat erityisiä kehityshaasteita – sekä ratkaistavien ongelmien että hyödynnettävien mahdollisuuksien kannalta. Haluan ottaa tässä yhteydessä esiin kolme asiaa.

Niistä ensimmäinen on alueellisten vaikutusten arviointi. Tämä on ollut EU:n asialistalla vuosia. Pyydän komissiota sisällyttämään alueellisen ulottuvuuden EU:n aloitteiden vaikutustenarviointimenettelyyn. Alueellisten vaikutusten arviointi voisi olla erinomainen monialainen väline, jolla puututaan tehokkaasti näiden alueiden erityistarpeisiin. Kannatan siksi voimakkaasti ajatusta vaikutustenarviointivälineen alueellistamisesta. Avun tarjoamisesta strategisen ympäristöarvioinnin mallin keinoin voisi olla tässä tapauksessa hyötyä.

Toiseksi, arvoisa komission jäsen, puhuitte alueellista koheesiota käsittelevästä yksiköiden välisestä ryhmästä. Olen vakuuttunut siitä, että komissiolla on yhä mahdollisuus lisätä monilla asiaankuuluvilla politiikanaloilla tietoisuutta erityisten alueiden kehityshaasteista. Aluepolitiikan pääosaston pitäisi yhteistyössä kaikkien muiden asiaankuuluvien yksiköiden kanssa määrittää, miten hyvin alueelliset näkökohdat otetaan huomioon EU:n politiikoissa. Katson, että erityisesti liikenne- ja energiapolitiikan pitäisi olla alueellisesti varmennettua. Alueellisesta varmennuksesta pitäisi tulla osa unionin hyviä käytäntöjä.

Kolmanneksi kehotan komissiota tarkastelemaan huolella Eurooppa 2020 -strategiaa ja erityisesti sen lippulaiva-aloitteita erityisen tärkeiden painopisteiden määrittämiseksi näille alueille, joiden kehitykseen liittyy erityispiirteitä.

Lopuksi haluan hyödyntää tämän tilaisuuden todetakseni yleisemmin, että EU:n kansalaiset hyötyvät ehdottomasti Eurooppa 2020 -strategian paikallisesti ja alueellisesti toteutettavista lippulaiva-aloitteista.

  Juan Fernando López Aguilar (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensimmäistä kertaa Euroopan yhdentymisen historiassa Lissabonin sopimuksessa määritellään unionin tavoitteeksi alueellinen ulottuvuus ja alueellinen yhteenkuuluvuus.

Minäkin osallistun tähän keskusteluun saarialueelta, Kanariansaarilta, tulevana Euroopan parlamentin jäsenenä. Kanariansaariin sovelletaan sopimuksen 174 artiklaa, jossa viitataan nimenomaan saariin, sekä 349 artiklaa, sillä ne kuuluvat syrjäisimpiin alueisiin. Olen kuitenkin samalla tietoinen siitä, että alueellisen pirstoutuneisuuden lisäksi energia-, liikenne- ja infrastruktuuristrategiat ja ennen kaikkea unionin sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskevat uhkantorjuntastrategiat, varsinkin laittoman salakuljetuksen vastaiset strategiat, vaikuttavat saariin erityisen voimakkaasti, koska saaret sijaitsevat aina EU:n ulkorajoilla.

Pyydän siksi tukemaan voimakkaasti tätä päätöslauselmaa ja ennen kaikkea sen muuntamista konkreettisiksi politiikoiksi – joiden pitäisi tuoda siihen sisältöä ja joista emme voi keskustella yksityiskohtaisesti – sekä erityisesti sen siirtämistä vuosien 2014–2020 rahoitusnäkymiin. Tarvitsemme tavoitteita vastaavan talousarvion, josta tuetaan taloudellisesti pyrkimystä tarjota unionin saarten asukkaille täydet ja tasapuoliset oikeudet ja mahdollisuudet verrattuna niihin, jotka asuvat suuren unionimme manneralueilla.

  George Lyon (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin pidän myönteisenä edessämme olevaa mietintöä, josta keskustelemme tänään. Asun saarella Skotlannin länsirannikolla, joten olen varsin tietoinen monien syrjäisimpien alueiden, varsinkin saarialueiden, kohtaamista haasteista. Saarten ja vuoristoalueiden kohtaamana perushaasteena ovat kuljetuskustannukset. Ne heikentävät kilpailukykyämme ja johtavat siihen, että näiltä alueilta puuttuu mahdollisuuksia ja työpaikkoja, sekä viime kädessä siihen, että nuoret lähtevät näiltä alueilta.

Mietinnön 6 kohdassa viitataan tarpeeseen parantaa alueiden kilpailukykyä. Tämä on mielestäni tulevaisuudessa alueellista koheesiota tavoittelevan politiikan perushaaste, kun sillä puututaan saarten ja vuoristoalueiden asukkaiden huolenaiheisiin.

Kerron erityisestä ongelmasta, jonka haluan ottaa esiin komission kanssa ja johon haluan kiinnittää komission jäsenen huomion. Skotlannissa toteutettiin onnistunut aloite, jota Skotlannin hallitus esitti kolme vuotta sitten. Aloitteessa madallettiin saarille kulkevien lauttojen lauttamaksuja, jotta nähtäisiin, olisiko tällä saarten kannalta elvyttävä vaikutus. Pilottihanke kesti kolme vuotta ja on nyt päättynyt. Osa saarista hyötyi tuesta, osa taas ei. Odotimme, että arvioinnin tekemisen jälkeen ohjelma toteutettaisiin Skotlannin kaikilla saarilla.

Valitettavasti Skotlannin hallitus on päättänyt toteuttaa ohjelman jälleen vain läntisillä saarilla, eivätkä muut hyödy siitä lainkaan.

Arvoisa komission jäsen, äänestäjäni Argyllissa pitävät tätä epäoikeudenmukaisena. Jotkut heistä katsovat sen olevan pelkkää äänestäjien lahjontaa. Jos kirjoitan teille ja liikenteestä vastaavalle komission jäsenelle, reagoitteko tähän huoleen ja tutkitteko tilannetta, jota monet saareni äänestäjistä pitävät epäoikeudenmukaisena?

  Malika Benarab-Attou (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Alpit kuuluvat Euroopan vuoristoalueisiin, joille on rakennettu eniten. Tärkeimmät vesivarat sijaitsevat Alpeilla, mutta nykyisen taloudellisen tilanteensa vuoksi ne ovat alttiita ilmastonmuutokselle.

Alpit voisivat toimia keskeisessä osassa muuttumalla ilmaston kannalta neutraaleiksi vuoteen 2050 mennessä, niin kuin saksankielisten alppimaiden neljä ympäristöministeriä luonnehtivat tämän vuoden kesäkuussa. Niistä voisi tulla uusiutuvan energiantuotannon erityisalue, ja ne voisivat edistää 20 prosentin tavoitteen saavuttamista vuoteen 2020 mennessä.

(Puhuja keskeytti puheensa)

  Giancarlo Scottà (EFD). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Lissabonin sopimuksessa kiinnitetään erityistä huomiota vakavista ja pysyvistä haitoista kärsiviin alueisiin. Siksi kannatan jäsen Proveran aloitetta näiden alueiden maatalouden, ympäristön ja kulttuurin elvyttämisestä. Kehotan siksi komissiota käynnistämään mahdollisimman pian työt sellaisen vuoristoalueita koskevan politiikan täytäntöönpanemiseksi, jolla puututaan ongelmiin, väestön vähenemiseen ja vuoristoalueiden väestökatoon sekä tämän mukanaan tuomaan ympäristön tilan heikkenemiseen.

On äärimmäisen tärkeää turvata heikommissa oloissa elävien maataloustoiminta, elämänlaatu ja kulttuuriperintö sekä varmistaa, että komission, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten toimet ovat keskenään sopusoinnussa.

Euroopan unioni noudattaa toissijaisuusperiaatetta. Se on hyvin tärkeä väline heikommassa asemassa olevien alueiden kehittämiseksi kestävillä ja hyvin kohdennetuilla toimenpiteillä, jotka perustuvat alueellisiin ehdotuksiin. Tämä on merkittävä haaste, ja tehtävänä on pitää ihmiset näillä alueilla tai, mikä parempaa, kannustaa heitä palaamaan sinne.

  Nuno Teixeira (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, alueellisen koheesion tavoite, joka vahvistetaan nyt Lissabonin sopimuksessa, ilmentää eurooppalaisen yhteisvastuun arvoa sekä sitä, että jäsenvaltiot ja unioni ovat sitoutuneet pienentämään nykyisiä alueiden välisiä eroja.

Tavoitteiden ilmoittaminen sopimusteksteissä ei kuitenkaan riitä. Unionissa on alueita, jotka kärsivät pysyvistä haitoista, jotka rajoittavat vakavasti niiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Siksi on toteutettava erityisiä ohjelmia, joilla tartutaan kunnolla ja tehokkaasti näiden alueiden kehityspuutteisiin mukauttamalla niiden kehitysmalleja niiden valmiuksia ja resursseja vastaaviksi ja auttamalla siten saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet.

Tämän kannusteen, joka näille alueille tarjotaan, ei pitäisi tulla ainoastaan aluepolitiikan resursseista koheesiorahaston ja neljän rakennerahaston kaltaisten rakennemuutosvälineiden kautta, vaan myös muutoksesta sellaisten rakennepolitiikkojen käytössä, jotka vaikuttavat merkittävästi kuhunkin alueeseen ja voivat siten piristää niiden taloutta.

Meidän pitäisi varmastikin pitää bruttokansantuote (BKT) pääindikaattorina, jonka pohjalta määritetään näiden alueiden mahdollisuus saada EU:n tukea. Alueiden luonnonhaittojen vuoksi pitäisi kuitenkin käyttää myös muita mitattavissa olevia kriteerejä, kuten työttömyysastetta, väestön tiheyttä tai koulutustasoa, jotka antavat realistisemman kuvan niiden kehitystasosta. Tämä on ainoa keino saada kattavampi kuva heikoimmassa asemassa olevien alueiden tilanteen eri puolista.

Meidän pitäisi tältä osin ottaa huomioon syrjäisimmät alueet, joiden asema tunnustetaan uudessa sopimuksessa. Ne ovat joukko EU:n alueita, joilla on erityispiirteitä ja jotka ansaitsevat erityiskohtelua. Vaikka syrjäisimpien alueiden erityispiirteet yhdistävät niitä, myös näiden alueiden välillä on kehitystasoeroja. Myös näillä alueilla on käytettävä BKT:n lisäksi muita indikaattoreita, joilla voidaan kuvata kattavammin niiden erityistilanteita ja joiden avulla voidaan siten arvioida tarkemmin niiden kehitystasoa.

  Luís Paulo Alves (S&D). – (PT) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä tätä päätöslauselmaesitystä. Sen mukaan tarvitsemme EU:n strategian, jolla Lissabonin sopimuksen myötä saamamme alueellisen koheesion käsite voidaan muuttaa mahdollisuuksiksi, jotka sallivat erilaisista pysyvistä luonnonhaitoista kärsivien alueiden asukkaiden osallistua unionihankkeeseen.

Olen kotoisin Azoreilta – alueelta, jonne haitat kasautuvat ja johon ne vaikuttavat voimakkaasti. Sama koskee muitakin alueita, jotka tunnetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan mukaisesti EU:n syrjäisimpinä alueina.

Komissio antoi vuonna 2008 tiedonannon nimeltä "Syrjäisimmät alueet: Euroopan voimavara", mitä seurasi jatkokeskustelu, johon syrjäisimmät alueet osallistuivat itse aktiivisesti. Odotamme nyt tästä strategiasta omaa versiotamme, jossa on otettava huomioon haittojemme lisäksi ennen kaikkea voimavaramme.

Kehotan siksi komissiota esittämään nopeasti ehdotuksensa, jotta voimme laatia parhaan strategian ennen keskustelua uudesta rahoituskehyksestä, sillä meidän on määritettävä politiikkojemme sisältö, ennen kuin kohdennamme niiden täytäntöönpanoon tarvittavat varat, niin kuin parhaillaan tarkasteltavana olevien unionin politiikkojen kanssa tehtiin.

  Pat the Cope Gallagher (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten monet kollegani ovat todenneet, sopimuksen 174 artiklassa alueellinen koheesio asetetaan Euroopan unionin uudeksi tavoitteeksi. Siksi unionin on kiinnitettävä enemmän huomiota vuoristoalueilla, pienillä saarilla ja syrjäisillä alueilla asuvien taloudellisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin. Katson vakaasti, että EU:n on nyt reagoitava käynnistämällä pikaisesti konkreettisia toimenpiteitä.

Ehdotin päätöslauselman mukaisesti, että tärkeitä taloudenaloja, joihin nämä yhteisöt tukeutuvat voimakkaasti, painotettaisiin enemmän. Olen erityisen huolissani kalastajista, jotka kalastavat pienillä aluksilla rannikoillamme ja saartemme vesillä. Nämä pienet alukset ovat äärimmäisen tärkeitä syrjäisimmille alueille, joilla vaihtoehtoisia työpaikkoja ei ole.

Irlannissa suurin osa näistä aluksista on alle 15-metrisiä, eivätkä niillä pyydetyt kalamäärät vaikuta merkittävästi kalakantoihin. Niiden on kuitenkin noudatettava sääntöjä, jotka on laadittu suuremmille aluksille, jotka eivät ole vertailukelpoisia.

Pyydän, että kun komissio tarkistaa yhteistä kalastuspolitiikkaa, se tunnustaisi tämän tosiasian ja lisäisi uuteen politiikkaan kalastuksesta riippuvaisia rannikkoalueita ja saaria koskevan osan.

  Jaroslav Paška (EFD). – (SK) Arvoisa puhemies, vuoristoalueita, saaria ja harvaan asuttuja alueita koskevan politiikan pitäisi olla kattavaa, kokonaisvaltaista ja tasapainoista, ja siinä pitäisi ottaa huomioon näiden alueiden moninaisuus. Lisäksi näillä alueilla pitäisi vastaavasti olla paikallisen, alueellisen tai kansallisen lainsäädännön nojalla oikeus erityiseen kehitysmenetelmään. Politiikassa pitäisi panna merkille asukkaille, paikallisviranomaisille ja paikallisille yrityksille aiheutuvat haitat sekä määritellä erityiset toimet, joilla suojellaan perinteisiä työllisyyden muotoja, tuetaan monivuotisia, monitahoisia ohjelmia perinteisten tuotantomenetelmien kapasiteetin parantamiseksi, tuetaan väestön taloudellisen toiminnan monipuolistamista kehittämällä vierailijoille tai matkailijoille suunnattuja resursseja perinteisten elinkeinojen täydentämiseksi, ylläpidetään tai parannetaan mahdollisuuksia käyttää palveluja ja teknistä infrastruktuuria, pannaan täytäntöön toimenpiteitä pois lähtevien nuorten virran hillitsemiseksi, suojellaan kunkin homogeenisen alueen erityistä identiteettiä ja kulttuuriarvoja sekä tietenkin – viimeisenä muttei vähäisimpänä – suojellaan biologian ja ympäristön tasapainoa.

Näistä alueista huolehtiminen edellyttää erityistä lähestymistapaa ja erityistä herkkätunteisuutta pantaessa valittuja toimenpiteitä täytäntöön. Hyvät parlamentin jäsenet, tällä tavoin meidän on edettävä näiden EU:n erityisalueiden parissa.

  Seán Kelly (PPE). – (EN) Arvoisa puhemies, tuhkapilven aiheuttaman kriisin aikaan kotiinpaluuni kesti kaksi päivää, koska Irlannin ja Englannin välillä ei ole maayhteyttä eikä tunnelia. Se toi varsin kirkkaasti mieleeni niiden ihmisten ongelmat, jotka asuvat saarilla ilman yhteyttä mantereeseen. Sama koskee niitä, jotka asuvat harvaan asutuilla vuoristoalueilla ja kumpuilevilla alueilla ja muilla heikommassa asemassa olevilla alueilla. Se koskee erityisesti myös tilannetta Etelä-Irlannissa länsirannikkoa pitkin aina Donegaliin. Näihin alueisiin on todellakin kiinnitettävä paljon huomiota.

Haluan ottaa esiin kolme asiaa. Ensinnäkin jäsen Teixeira huomautti, että 3 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää varoja muidenkin indikaattoreiden kuin BKT:n pohjalta. Juuri tähän meidän pitäisi kannustaa näitä alueita, koska niillä on erityispiirteitä.

Toiseksi luonnon monimuotoisuuden, ympäristönsuojelun ja julkishyödykkeiden tarjonnan näkökulmasta nämä alueet ovat EU:n rikkaimpia. Tämä on otettava kunnolla huomioon tulevissa neuvotteluissa YMP:stä.

Kolmanneksi Lissabonin sopimuksen 195 artiklan nojalla Euroopan unionilla on nyt toimivaltaa matkailun kehittämisen alalla. Nämä alueilla on erinomaiset mahdollisuudet kehittää vahvaa ja kestävää matkailua. Niiden maisemat ovat kauniita, perinteinen elämäntapa mukava ja ihmiset ystävällisiä. Jos näemme erityisesti EU:n toimielimissä vaivaa niiden auttamiseksi, autamme niitä paitsi selviytymään myös auttamaan itse itseään. Uskon tämän olevan viime kädessä paras tapa, jolla voimme tukea niitä.

  Alan Kelly (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, suoraan sanoen alueet, joista puhumme tänä iltana, ovat kärsineet taloudellisesti ja sosiaalisesti jo sukupolvien ajan ja kohtaavat nyt modernin globalisaation vuoksi kasvavia haasteita.

Edustan aluetta, joka käsittää monia saaria ja Irlannin suurimman vuoriston. Kahden edellisen puhujan, Irlannista tulevien kollegoideni tavoin tunnen alueet, jotka ovat kärsineet monen sukupolven ajan. Ihmiset muuttavat kaupunkeihin, nuorille ei ole tarjolla taloudellisia mahdollisuuksia – voisimme puhua näiden alueiden ongelmista vaikka koko päivän.

Katson, että meidän on aika tunnustaa, että koheesiopolitiikan monista onnistumisista ja varsin jaloista pyrkimyksistä huolimatta se ei ole onnistunut täysin tuottamaan talouskehitystä koko unionissa, varsinkaan näillä alueilla. Toivon, että EU:n vastaus tähän ongelmaan johtaa todellisiin, konkreettisiin muutoksiin. Toivon, että EU puuttuu tämän epätasa-arvon syihin ja, mikä tärkeintä, vastaa nykyaikaisiin tarpeisiin, kuten viestintäalan tarpeisiin, varsinkin seuraavan sukupolven laajakaistan osalta, joka on mielestäni valtavan tärkeä asia. Mahdollisuudesta käyttää viestintävälineitä tulee seuraava suuri haaste – se on tällä hetkellä valtava haaste.

Meidän on aika varmistaa, että tarjoamme näille yhteisölle taloudellisen mahdollisuuden. Haluan muistuttaa meille kaikille, että tämä on sopimustemme nojalla velvollisuutemme.

  Vladko Todorov Panayotov (ALDE). – (BG) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on vuoristoalueita, minkä vuoksi vuoret ovat keskeinen osa Euroopan maantiedettä. Esimerkiksi Bulgariassa vuoristoalueet ovat lähes yhtä asuttuja kuin tasangotkin. Siksi EU:n lainsäätäjän on tutkittava tarkkaan näihin alueisiin liittyviä lukuisia ekologisia, sosiaalisia ja alueellisia kysymyksiä.

Koska Euroopan vuoristojen ekosysteemit ovat rikkaita ja monipuolisia ja vuoristot itsessään ovat valtavan suuria, ne tarjoavat ihanteelliset olosuhteet luonnon poikkeuksellisen monimuotoisuuden kehittämiseen ja säilyttämiseen. Ihmisen toiminnasta johtuvat muutokset vaikuttavat kuitenkin erityisen voimakkaasti vuoristojen herkkiin ekosysteemeihin.

Euroopan unionin on opittava käyttämään vuoristoalueiden taloudellisia ja ekologisia valtteja parhaalla ja vastuullisimmalla tavalla. Nämä tavoitteet voidaan saavuttaa rahoittamalla ja edistämällä ekotehokkaita toimenpiteitä, kuten ylänköviljelyä, perinteistä karjanhoitoa alppialueilla ja kokonaisvaltaista metsänhoitoa.

Hyvät parlamentin jäsenet, uskon näiden toimenpiteiden tuottavan Euroopan unionin alueellisen ja taloudellisen koheesion näkökulmasta monia myönteisiä tuloksia.

  Iosif Matula (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, kestävä talouskehitys ja sosiaalinen kehitys saavutetaan hyödyntämällä erilaisia käytettävissä olevia alueellisia valtteja. Tämä on yksi alueellista koheesiota koskevan vihreän kirjan keskeisistä ajatuksista. Rakennerahastoja koskevat asetukset vuosiksi 2007–2013 vahvistavat tätä koheesioperiaatetta, ja se on yksi Lissabonin sopimuksessa EU:lle asetetuista päätavoitteista. Sopimuksen 174 artiklan määräykset pitäisi muuntaa erityisiksi kehitysstrategioiksi ja konkreettisiksi toimenpiteiksi, joilla pyritään kompensoimaan haittoja ja hyödyntämään vuoristoalueiden, saarten ja harvaan asuttujen alueiden mahdollisuuksia. Tämä voitaisiin saavuttaa EU:n poliittisen kehyksen avulla, ja erilaisten paikallisten valttien hyödyntäminen voisi tuottaa lisäarvoa.

Tutkimus- ja kehityspolitiikat johtaisivat siihen, että näiden alueiden luontoon liittyviä suuria mahdollisuuksia hyödynnettäisiin paremmin, mikä vaikuttaisi suoraan esimerkiksi kestävän energian alaan ja matkailualaan. Näin maantieteelliset erityispiirteet voitaisiin muuttaa alueiden eduiksi.

Myös väestöliikkeet ovat tärkeä näkökohta, johon meidän täytyy keskittyä. Meidän on edistettävä näiden alueiden asukkaisiin kohdistuvaa erityistä väestöpolitiikkaa, jolla heille tarjotaan eri välineitä alueen erityispiirteiden mukaan. Kotimaani epäsuotuisassa asemassa olevien vuoristoalueiden väestö pienenee koko ajan. Alueet odottavat niiden taloudellisen tilanteen parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä, joilla asukkaita kannustetaan pysymään näillä alueilla ja edistämään niiden kehitystä.

Haluan esittää myös toisen äärimmäisen tärkeän huomion. Katson, että BKT:tä on käytettävä jatkossakin ensisijaisena kriteerinä määritettäessä, voiko alue saada aluepoliittista tukea. Muiden indikaattoreiden käyttöönotto mutkistaisi näiden alueiden nykyistä kehitysprosessia ja koko koheesiopolitiikkaa ja pitkällä aikavälillä tuhoaisi ne. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin käyttää näitä indikaattoreita alueiden välisessä varojen uudelleenjaossa kyseisten alueiden hyväksi jäsenvaltioille myönnettyjen pakettien rajoihin asti.

  Spyros Danellis (S&D) . – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vuoristoalueet, saaret ja syrjäiset alueet ovat EU:n voiman ja vaurauden lähde. Näitä alueita koskevassa EU:n politiikassa pitäisi keskittyä myönteisten näkökohtien vahvistamiseen ja kielteisten näkökohtien lieventämiseen, jotta EU:n kansalaiset eivät tuntisi missään olevansa eristyksissä muista kansalaisista ja jotta kansalaiset saisivat yhtäläiset mahdollisuudet hyvinvointiin kaikkialla Euroopan unionissa.

Alueen bruttokansantuote ei kuvasta tätä moninaisuutta totuudenmukaisesti. Osa saarista ja vuoristoalueista on näennäisen vauraita. Niillä ei kuitenkaan ole tuotantokantaa, vaan ne ovat kiinni palvelualoissa, jotka ovat romahduksen partaalla ja tarvitsevat siksi investointeja. Lisäksi kasvutasoiltaan erilaisia saaria koskevat keskiarvot eivät lähtökohtaisesti tee oikeutta niille kaikille.

Alueita koskevassa aiempaa kokonaisvaltaisemmassa lähestymistavassa on otettava huomioon sekä aluepolitiikan kannalta että laajempien kriteerien asettamisen lähtökohtana muita tärkeitä tekijöitä, kuten alueen työmarkkinat ja kulkuyhteydet alueelle, suuremmat matkustaja- ja rahtiliikennekustannukset sekä tarvittava infrastruktuuri ja tarvittavat verkostot.

  Tamás Deutsch (PPE). - (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, päätöslauselmaesityksessä todetaan aivan oikein, että vuoristoalueet, saaret ja harvaan asutut alueet kohtaavat vakavia haasteita ja tarvitsevat siksi erityisiä aluekehitysohjelmia ja tukea. Ehdotuksessa esitetään BKT:n käyttöä indikaattorina. Tässä yhteydessä on tärkeää korostaa, että meidän on käytettävä jatkossakin BKT:tä mittarina, joka kertoo jäsenvaltion kelpoisuudesta saada aluepoliittista tukea EU:n varoja jaettaessa. BKT on kehityksen, edistyksen ja aluekehitystoimien vaikutusten keskeinen mittari. Se on indikaattori, joka voidaan yhdistää myös muihin mittareihin.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme sivuuttaa taloudellisten päätösten sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset, sillä kasvusta on hyötyä vain, jos se liittyy sosiaaliseen kehitykseen ja elämänlaadun paranemiseen. Kunkin jäsenvaltion päättäjät voivat käyttää muita indikaattoreita kohdentaessaan kehitysvaroja alueiden kesken, esimerkiksi päättäessään jäsenvaltion tuesta vuoristoalueille, saarille ja harvaan asutuille alueille. Haluan kuitenkin kiinnittää komission huomion siihen, että meidän on käytettävä EU:ssa jatkossakin BKT:tä tukikelpoisuuden peruskriteerinä varmistaaksemme tuen tehokkaan käytön jatkumisen vähemmän kehittyneissä jäsenvaltioissa.

  Derek Vaughan (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, tulen Walesista, missä on vuoria, saaria, harvaan asuttuja alueita ja paljon muuta. Pidän siksi päätöslauselmaesityksen ehdotuksia myönteisinä.

Haluan keskittyä lyhyessä puheenvuorossani paikallis- ja aluehallinnon rooliin, koska on selvää, että kaikki strategiat, hankkeet ja ohjelmat ovat paikallis- ja alueviranomaisten valmistelemia, toteuttamia ja hallinnoimia.

Näin pitää ollakin, koska tämä hallinnon taso on lähimpänä ruohonjuuritasoa ja kansalaisia. Siksi on myös oikein, että kansalaiset osallistuvat ohjelmien ja aloitteiden kaikkiin vaiheisiin.

Toivon siksi komission pitävän tämän mielessään ja ottavan käyttöön mekanismeja, joilla varmistetaan alue- ja paikallishallinnon täysipainoinen osallistuminen. Olen myös varma, että alue- ja paikallisviranomaiset pitävät puolestaan huolta yhteisöjemme ja alueidemme kehityksestä.

  Joachim Zeller (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Hahn, hyvät parlamentin jäsenet, vastustan osin tätä keskustelua. Muutamien vuoristoalueita, saaria ja harvaan asuttuja alueita koskevien puheenvuorojen perusteella kuulosti siltä kuin nämä alueet olisivat eksterritoriaalisia ja suoraan Euroopan unionin alaisia. Näin ei kuitenkaan ole. Kukin näistä alueista kuuluu täysivaltaiselle jäsenvaltiolle. Toissijaisuusperiaatteen mukaan EU:n päätösten ja tavoitteiden täytäntöönpano on jäsenvaltioille kuuluva tehtävä.

Olemme kiinnittäneet aina EU:ssa – niin komission tiedonannoissa kuin Lissabonin sopimuksessakin – erityistä huomiota juuri näihin alueisiin: vuoristoalueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin ja saariin. Myös täällä parlamentissa on tehty monia päätöksiä niiden tukemiseksi. Kuultuani täällä niin monien valittavan näiden alueiden tilanteen olevan yhä huono en voi olla ihmettelemättä, mitä jäsenvaltiot ovat tehneet EU:n aloitteilla. Mitä alueet ovat itse tehneet niillä? Miten ne ovat käyttäneet EU:n antamaa tukea? Täällä vaaditaan nyt uutta strategiaa, ja säälin aluepolitiikan pääosaston virkamiehiä, jotka joutuvat yhdistämään saarten, vuoristoalueiden ja harvaan asuttujen alueiden lukuisat ongelmat yhdeksi strategiaksi. Samalla strategioita syntyy sellaisella vauhdilla – on Tonavan-strategiaa, Itämeren-strategiaa, Mustanmeren-strategiaa, ilmastonmuutosstrategiaa ynnä muuta – että tarvitsemme pian strategioita koskevan strategian, jos haluamme pitää lukua niistä kaikista.

Hyvät parlamentin jäsenet, vitsit sikseen. Tosiasiassa tässä on kyse siitä – kuten täällä on tänään todettu, ja kiitän komission jäsen Hahnia asian mainitsemisesta – että meidän on tehtävä kovasti työtä varmistaaksemme, että EU:lla on koheesiopolitiikkaa ja aluepolitiikkaa vielä vuoden 2013 jälkeenkin. Meidän pitäisi keskittyä työssämme juuri tähän ja vakuuttaa muut parlamentin jäsenet asiasta, jotta vuoristoalueet, saaret ja muut alueet löytäisivät paikkansa jatkuvasta koheesiopolitiikasta ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen. Meidän ei ole järkeä tuhlata aikaamme yksittäisiin päätöslauselmaesityksiin tästä aiheesta.

  Patrice Tirolien (S&D) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, pidän tämänpäiväistä keskustelua erittäin myönteisenä. Se osoittaa jälleen kerran, että unionin on arvostettava alueellista monimuotoisuuttaan ja hyödynnettävä sitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Neuvotellessamme nyt uusista, vuosien 2014–2020 puiteohjelmista mielestäni on tärkeää painottaa tarkistuksia, joiden on hyödytettävä erityisalueita. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota jatkuvuutta ja alueellista koheesiota koskeviin kysymyksiin.

Vuoristoalueiden, saarten ja harvaan asuttujen alueiden kehittäminen edellyttää kuitenkin muutakin kuin joukkoa poikkeuksia. Meidän on omaksuttava monialainen lähestymistapa. Meidän on otettava käyttöön välineitä, jotka saavat unionin toimet kaikilla aloilla vaikuttamaan rinnakkain, tuottamaan synergiaa ja kasvattamaan näin niiden lisäarvoa.

Syrjäisen alueen edustajana odotan myös unionin uutta syrjäisten alueiden strategiaa, jonka komission yksiköt ovat luvanneet alkuvuodeksi 2011.

  Damien Abad (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan monimuotoisuus – taipaleiden, kulttuurien, lähestymistapojen ja alueiden moninaisuus – symboloi unionia.

Vaikka Euroopan unioni muodostuukin täysin erilaisista osista, alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen koheesion tavoitteiden täytyy pysyä kaikkien toimiemme tukipilareina. Tämä tunnustetaan myös nimenomaisesti Lissabonin sopimuksessa. Siksi meidän on kiinnitettävä juuri tässä yhteydessä erityistä huomiota vuoristoalueisiin, saariin ja harvaan asuttuihin alueisiin.

Minut on valittu parlamenttiin Ranskan kaakkoisalueelta, joka käsittää saaria – viittaan erityisesti Korsikaan – ja Savoijin sekä Ainin departementin, jonka tietyt alueet ovat harvaan asuttuja. Huomaan työssäni kentällä, että meillä on oltava selvä tavoite: sovittaa muu Eurooppa yhteen näiden alueiden kanssa.

Jotta tämä onnistuisi, meidän on ensin tunnistettava näiden alueiden ongelmat. Viittaan erityisesti yleishyödyllisiin palveluihin, myös yleishyödyllisiin sosiaalipalveluihin. Miten voimme taata kaikille kansalaisillemme vähimmäisvaatimukset täyttävän sosiaaliturvan heidän asuinpaikkaansa katsomatta?

Meidän on myös kehitettävä kaikkien näiden alueiden voimavaroja, jotta ne voisivat hyötyä yhtenäismarkkinoiden ja talouskehityksen eduista. On myös varsin helppoa huomata, ettei saaria ja vuoristoalueita hyödyttävää unionin politiikkaa toteuteta tällä hetkellä tehokkaasti.

Yhtäältä siinä ei oteta huomioon paikallisia ja alueellisia erityisolosuhteita, ja toisaalta on olemassa se vaara, että kun nämä alueet sivuutetaan täysin, ne jätetään oman onnensa nojaan vaille tukea väestökadon, ympäristöuhkien tai talouden taantuman torjuntaa varten. Juuri tältä osin Euroopan unioni voisi toissijaisuusperiaatetta kunnioittaen tuottaa lisäarvoa.

Kuulun niihin, joiden mielestä EU:n on asetettava itselleen näitä alueita koskevat konkreettiset tavoitteet. Ensinnäkin meidän on tarkistettava näihin alueisiin vaikuttavia unionin politiikkoja ottaaksemme käyttöön monialaisen lausekkeen, joka mahdollistaa näiden erityisolosuhteiden ottamisen huomioon. Katson myös, että aluepolitiikan lisäksi on tarkistettava yhteistä kalastuspolitiikkaa pienimuotoisen ja paikallisen kalastuksen, maatalouden ja maaseudun kehittämisen suojelemiseksi keskittymällä tiiviimmin pienimuotoiseen tuotantoon ja lisäämällä suoraan tukea, minkä jälkeen samaa menetelmää pitäisi soveltaa liikenne- ja energiapolitiikkaan.

Lopuksi haluan todeta, että luja tahto ei välttämättä vie läpi harmaan kiven. Kunnianhimo ei saa jäädä kauniiksi sanoiksi. Meille tarjoutuu muutaman kuukauden päästä ratkaiseva tilaisuus, johon meidän on tartuttava – nimittäin neuvottelut seuraavista rahoitusnäkymistä.

  Vasilica Viorica Dăncilă (S&D). – (RO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin on keskityttävä koheesiopolitiikassaan luonnonhaitoista ja väestörakenteellisista haitoista kärsiviin alueisiin, kuten mantereen pohjoisiin alueisiin, harvaan asuttuihin alueisiin tai saariin, rajatylittäviin alueisiin ja vuoristoalueisiin.

Näillä alueilla on EU:n muita alueita enemmän erityisiä haasteita, jotka johtuvat vaikeakulkuisuudesta, ilmastonmuutoksesta, alueellisesta yhdentymisestä ja väestörakenteen muutoksista. Lisäksi niillä on yhteisiä piirteitä, jotka edellyttävät niitä koskevien erityisten aluekehitysohjelmien laatimista ja täytäntöönpanoa sekä varoja jaettaessa käytettävien indikaattoreiden mukauttamista, sillä niissä on otettava huomioon kunkin alueen erityispiirteet. Paitsi harvaan asutukseen huomiota on kiinnitettävä myös mahdollisuuteen päästä ammatillisiin koulutusohjelmiin, jotka tarjoavat väestölle mahdollisuuden päästä työmarkkinoille ja vaikuttaa näiden alueiden työttömyysasteeseen.

Näiden alueiden asukkaiden ei pitäisi elää kansallisiin julkisiin järjestelmiin kuuluvien tukiohjelmien varassa. Näillä alueilla on oltava resursseja sekä voimavarat kestävää kehitystä ja yleishyödyllisten palvelujen käyttöä varten.

  Richard Seeber (PPE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Lissabonin sopimus on antanut meille uuden oikeusperustan, ja erityisesti sen 174 artiklassa annetaan meidän tehtäväksemme edistää alueellista koheesiota. Aluepolitiikan ja aluepolitiikasta vastaavan komission jäsenen kannalta tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että komission jäsenen on huolehdittava tästä politiikanalasta sekä alueista, joilla on topografisia erityispiirteitä, kuten vuoristoalueista ja saarista. Siksi meidän on laadittava tälle ryhmälle erityistä politiikkaa. Kuten jäsen Zeller totesi, tämä ei saa johtaa vain suureen määrään ohjelmia, joihin myönnämme rahaa, vaan EU:n ohjelmiin pitäisi pikemminkin saada tarvittavaa joustavuutta. Tämä liittyy annettaviin indikaattoreihin ja ennen kaikkea niihin toimintatapoihin, joita haluamme erityisesti edistää.

Kunnon politiikan läpi ajaminen tällä alalla ei kuitenkaan ole vain komission jäsen Hahnin tehtävä, sillä vuoristoalueita koskevat politiikat vaikuttavat kaikkiin EU:n politiikan aloihin. Maatalouspolitiikka on jo mainittu. Myös tältä osin vuoristoalueiden erityisolot edellyttävät tukea tai tasapainottamista erityistoimenpiteiden avulla. Se vaikuttaa liikennepolitiikkaan – tulen itse maasta, jolla on erityisiä kansainväliseen tavaraliikenteeseen liittyviä haasteita ja ongelmia. Myös tältä osin yritämme sisällyttää tarvittavat poikkeukset eurovinjettidirektiiviin. Suomalaisjäsen mainitsi postipalveludirektiivin. Jos hän olisi lukenut sen huolellisesti, hän olisi huomannut, että laadimme näitä ongelma-alueita koskevia ratkaisuja viime vaalikaudella.

Alueiden edustajana komission jäsen Hahnilla on erityinen velvollisuus varmistaa, että nämä erityispiirteet otetaan huomioon Euroopan unionin kaikilla politiikanaloilla. Vasta sitten voimme varmistaa, että alueellista koheesiota koskeva tavoitteemme – sellaisena kuin se asetetaan sopimuksessa – todella saavutetaan.

  Rosa Estaràs Ferragut (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää kaikkia niitä, jotka allekirjoittivat tämän päätöslauselmaesityksen, jonka Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ryhmä ja Espanja, edustamamme jäsenvaltio, ottavat suurella lämmöllä vastaan.

Meillä on lainsäädäntökehys, Lissabonin sopimuksen 174 artiklan 3 kohta. Lissabonin sopimuksessa vahvistetaan myös alueellisen koheesion tavoite, jonka pohjalta voimme ryhtyä auttamaan näitä alueita: vuoristoalueita, saaria ja harvaan asuttuja alueita.

Kuten täällä on jo todettu, vuoristoalueilla asukkaita on yli 90 miljoonaa. Saarilla puolestaan elää 21 miljoonaa ihmistä 14 maassa, ja vuoristoalueilla elää vielä monta miljoonaa henkeä lisää.

Kaikilla näillä alueilla on hyvin samantapaisia ongelmia, jotka liittyvät kulttuuriin, koulutukseen, liikenteeseen ja ympäristöön. Meitä kaikkia yhdistää erityisesti yksi haitta, nimittäin kuljetukset. Tulen Baleaareilta, missä kuljetusten lisäkustannusten on laskettu olevan 20 prosenttia. Tämä vaikuttaa epäilemättä teollisuuteemme, maatalouteemme, strategisiin aloihimme ja matkailuumme – kaiken kaikkiaan koko elinkeinoelämäämme, koko talouden rakenteeseen. Siten se vaikuttaa myös kilpailukykyymme.

Jos sitten tarkastelemme resursseja, kuten juomavettä tai maata, joita on käytettävissä rajallisesti, tai raaka-aineita, kuten energiaa tai elintilaa näillä alueilla, huomaamme tilanteen johtavan vääjäämättä puutteeseen ja siihen, ettei talous ole monipuolista.

Vaadimme siksi, että uusissa rahoitusnäkymissä otetaan huomioon näiden alueiden erityispiirteet ja että siirrymme sanoista tekoihin, kuten täällä on jo todettu. Tämän pitäisi näkyä määrärahoina ja siten suurempana alueellisena yhteenkuuluvuutena.

  Maria do Céu Patrão Neves (PPE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin syrjäseudut, erityisesti syrjäisimmät alueet (myös Azorit, joita edustan täällä), vuoristoalueet, saaret ja harvaan asutut alueet, kärsivät luonnonhaitoista ja maantieteellisistä haitoista, joita on vaikeaa tasapainottaa ja jotka aiheuttavat suuret yhteiskunnalliset kustannukset.

Esimerkkeinä voidaan mainita kulkuvaikeudet, julkisten peruspalvelujen suuret kustannukset, energiahuolto jne.

Meidän pitäisi myös muistaa, että vain seitsemän prosenttia Euroopan unionin kansalaisista elää kaupungeissa ja että saarilla elää 14 miljoonaa asukasta.

Yhteisvastuun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kaltaisiin arvoihin perustuvalla ja niiden varaan rakentuvalla unionilla on poliittinen ja moraalinen velvollisuus vaalia syrjäseutujensa taloudellista ja sosiaalista kehitystä. Juuri tämä – alueellinen koheesio sekä taloudellinen ja sosiaalinen lähentyminen – onkin EU:n koheesiopolitiikan ensisijainen tarkoitus.

Siispä sosiaalisen koheesion ottaminen unionin uudeksi tavoitteeksi vastaa vain sen luonnollista kehitysprosessia, ja taloudelliset ja sosiaaliset lähentymisstrategiat ovat sen kasvun edellytys.

EU päätti noudattaa tätä lähestymistapaa kauan sitten, ja se on tuottanut varsin myönteisiä tuloksia monilla alueilla, jotka ovat muuttuneet Tavoite 1 -alueista Tavoite 2 -alueiksi. Itse asiassa jo ennen kuin näistä alueista tulee Tavoite 2 -alueita ja vielä kun näiden syrjäseutujen kehitystasot jäävät EU:n keskiarvon alapuolelle ja niiltä puuttuu suhteellinen tuki, ne antavat korvaamattoman panoksensa EU:n moninaisuuteen ja rikkauteen, kukin omilla erityispiirteillään.

Näiden EU:n syrjäseutujen tehtävänä on käyttää mahdollisimman tehokkaasti kaikkia niiden käytettävissä olevia kehitysvälineitä, varsinkin keskittyen omiin erityisiin valtteihinsa. EU:n tehtävänä on turvata kaikkien alueidensa todellinen yhdentyminen ja yhteenkuuluvuus – muutoin sen koko kasvuhanke ajautuu huonoon valoon.

Näin ollen komission on otettava kunnolla huomioon tässä ehdotuksessa esitetyt toimintalinjat, jotka ovat arvokas panos meille kaikille yhteisen EU:n yhdentymishankkeen menestykseen.

  Sari Essayah (PPE). - (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, rakennerahastot ovat keskeinen EU:n rahoitusinstrumentti, kun pyritään 2020-tavoitteisiin. Erityisen tärkeitä ne ovat harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla, ja haluankin korostaa seuraavia neljää näkökohtaa. Ensinnäkin nämä erityisalueet kohtaavat monia ongelmia ensimmäisinä ja rajuimpina. Kun työikäinen väestö on usein muuttanut pois työn perässä, monet harvaan asutut alueet tulevat kohtaamaan väestön ikääntymisongelman ensimmäisenä.

Tunnen tietenkin Suomen olosuhteet parhaiten ja voin kertoa, että Itä- ja Pohjois-Suomessa tulee pian olemaan sellaisia alueita, joissa yli puolet on eläkeläisiä. Ikääntyneen väestön suhde työikäiseen väestöön eli niin sanottu huoltosuhde on vuonna 2020 heikoin itäisessä Suomessa, Italiassa ja itäisessä Saksassa. Alueiden välinen polarisaatio lisääntyy huomattavasti ja sellaisten alueiden lukumäärä, joiden huoltosuhde on yli neljänneksen korkeampi kuin EU:n keskiarvo, nousee vuonna 2020 jo 40:ään. Siksi on tärkeää, että väestön ikääntymiseen liittyvät demografiakriteerit otetaan huomioon alue- ja rakennepolitiikassa eikä tämä bruttokansantuotekriteeri saa jäädä ainoaksi.

Toiseksi nämä alueet eivät saa enää menettää työikäistä väestöään vaan tarvitaan keskittymistä näiden alueiden kilpailukykyyn, jotta noustaan talouskriisistä ja saavutetaan EU 2020 -tavoitteet. Tarvitaan innovaatioiden ja osaamisen kehittämistä, tarvitaan kilpailukyvyn vahvistamista. Vähemmällä rahalla tulee saada enemmän aikaan. Innovaatiorahoituksen valintakriteerinä tulisi olla todelliset hyvät tulokset. Tulee keskittyä kilpailukykyä ja työllisyyttä parhaiten edistäviin teemoihin kullakin alueella ja tarvitaan myös uusia sosiaalisia ja palveluinnovaatioita.

Kolmanneksi tarvitaan eri rakennerahastojen toimet integroivia alueellisia ohjelmia, joiden tuloksia voidaan mitata ja arvioida. Hallinto- ja tarkastusjärjestelmistä koituva hallinnollinen taakka jäsenvaltioissa on oltava suhteessa rahoituksen määrään. Rahoitus tulee tehdä ehdolliseksi tuloksista ja kytkeä se talouden rakenteellisiin uudistuksiin ja vastuulliseen talouspolitiikkaan.

Vielä neljänneksi, arvoisa puhemies, tarvitaan alueiden välistä yhteistyötä yli rajojen erityisesti elinkeino- ja ympäristöhankkeissa. Hyvä mahdollisuus tarjoutuu muun muassa näissä Itämeren tai Tonavan makroalueiden puitteissa, jotka täällä on jo keskustelussa mainittu. Tarvitaan yhteistyötä EU:n naapureiden kesken, mutta esimerkiksi Itämeren kohdalla on tarpeen myös se, että Venäjä tulee kytkeä mukaan alueitten yhteistyöhön. Euroopan ainoan alkuperäiskansan…

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Jean-Pierre Audy (PPE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Ranskan keskiylängön, Auvergnen ja Limousinin asukkaana haluan kiittää teitä siitä, mitä olette tehnyt tiedonannossanne. Kiitän kaikkia poliittisia ryhmiä, jotka ovat allekirjoittaneet päätöslauselman ja mahdollistaneet lisäksi vuoristoalueita ja saaria käsittelevän laajennetun työryhmän perustamisen. Kiitän kumppaneitamme Euromontanassa sekä vuoristoalueilta vaaleilla valittujen edustajien eurooppalaista yhdistystä.

Lissabonin sopimuksen 174 artikla sisältää viimein sanan "vuoristoalueet". Meidän on hyödynnettävä valttejamme – maataloutta, metsiä, matkailua ja teollisuutta – mahdollisimman tehokkaasti. Arvoisa komission jäsen, haluan korostaa erityisesti maataloutta. Tuotamme hienostuneita ja tarpeellisia laatutuotteita. Olkaa hyvä ja keskustelkaa niistä kolleganne komission jäsen Cioloşin kanssa. Meidän on tarjottava yhdenvertaiset mahdollisuudet kaiken infrastruktuurin, moottoriteiden, suurnopeusjunien, energian, koulutuksen, terveydenhoidon ja digitaalisen teknologian osalta.

Arvoisa puhemies, meillä on ollut sodissa yhtäläiset velvoitteet. Me vuoristojen asukkaat uskomme myös yhtäläisiin oikeuksiin.

  Zigmantas Balčytis (S&D). – (EN) Arvoisa puhemies, unionin kestävä talouskasvu ja sosiaalinen hyvinvointi edellyttää sen sopusointuista kehittämistä. Alueellisen koheesion periaate velvoittaa EU:n kehittämään konkreettisia toimenpiteitä nykyisten haittojen tasapainottamiseksi ja näiden alueiden voimavarojen hyödyntämiseksi.

EU:n poliittinen kehys olisi tarpeellinen, toisi pitkällä aikavälillä epäsuotuisassa asemassa oleville alueille lisäarvoa ja auttaisi laatimaan ja muokkaamaan ainutlaatuisia kehitysmalleja, jotka parantaisivat niiden kilpailukykyä ja valmiuksia selvitä haasteista.

  Izaskun Bilbao Barandica (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, väestön pitäminen harvaan asutuilla alueilla on paras tapa taata alueiden säilyminen. Strategiassa käytetään sanaa "kehitys", mutta haluan korostaa kolmea periaatetta.

Ensinnäkin liiketoimintamalleilla, joiden avulla näillä alueilla saadaan aikaan kehitystä, on tavoiteltava tuottavuutta ja laadukasta tuotantoa, ja vain vähän hiilidioksidipäästöjä tuottavaan talouteen liittyvät uudet toiminnot ovat keino edistää niitä.

Toiseksi yhteisötalous on paras keino liittää alueiden asukkaat heidän hyvinvointiinsa liittyviin yhteisiin hankkeisiin.

Kolmanneksi näiden alueiden asukkailla on oltava käytössään vastaavantasoisia julkisia terveydenhoitopalveluja ja opetuspalveluja sekä samantasoinen liikenneinfrastruktuuri kuin muillakin kansalaisilla. On parempi investoida tähän kuin tuotantotukiin.

Arvoisa komission jäsen, juuri tätä haluan Baskimaalle, ja tämä on mahdollista vain, jos EU luottaa alueisiin ja aluehallituksiin, asettaa varoille selvät tavoitteet, arvioi niiden vaikutuksia ja ottaa huomioon alueiden erilaiset tilanteet.

  Rareş-Lucian Niculescu (PPE). – (RO) Arvoisa puhemies, monet kollegani ovat jo maininneet tarpeen luoda koheesiopolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan välille hyvä suhde. Minäkin haluan korostaa tätä seikkaa ja sitä, että EU:n maaseudun kehittämisvarat ovat keskeisessä asemassa vuoristoalueiden taloudellisessa ja sosiaalisessa kehittämisessä. Keskustelemme tällä hetkellä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta. Meidän on muistettava, että tämä uudistus on toteutettava tavalla, joka vapauttaa vuoristoalueiden voimavarat kehittymiseen ja mahdollistaa jopa niiden osallistumisen talouskasvuun.

Esimerkiksi moninaiset paikalliset tuotteet ja matkailutoiminta voisivat olla monille alueille vaurauden lähde. Jotta tämä olisi kuitenkin mahdollista, kyseiset alueet tarvitsevat mahdollisuuden käyttää julkisia palveluja, infrastruktuuria ja kuljetuspalveluja. Yhteisen maatalouspolitiikan pitäisi voida turvata jatkossakin toisen pilarin kautta mahdollisuus käyttää tällaisia palveluja, ja samaan aikaan edellytykset…

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Ricardo Cortés Lastra (S&D). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, työttömyyden, maaseudun kehittämisen, maatalouden, kalastuksen, liikenteen, uusiutuvien energialähteiden käytön edistämisen ja ympäristönsuojelun kaltaiset asiat ovat hyvin tärkeitä saarille, vuoristoalueille ja harvaan asutuille alueille.

Tarvitsemme kokonaisvaltaisen ja koordinoidun strategian tukeaksemme jatkuvasti niiden kehittymistä. Näillä alueilla on valtavat taloudelliset ja sosiaaliset kehitysmahdollisuudet, joita emme saa hukata.

Tämän mahdollistamiseksi meidän on samalla tasapainotettava haittoja, jotka johtuvat niiden maantieteellisistä tai väestörakenteellisista erityistilanteista. Tältä osin aluepolitiikalla on poistettava osa niistä esteistä, jotka rajoittavat osallistumista rajat ylittäviin yhteistyöohjelmiin, kuten vaatimus, jonka mukaan rajat ylittävien alueiden välinen etäisyys saa olla enintään 150 kilometriä, mikä estää saarialueiden ja meriraja-alueiden välisen tiiviimmän yhteistyön.

  Gabriel Mato Adrover (PPE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, alueellisesta koheesiosta puhuessamme meidän on puhuttava saarista, vuoristoalueista ja myös syrjäisimmistä alueista. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on puhuttava niiden ongelmista ja vaikeuksista sekä niiden luonnonhaitoista ja rakenteellisista haitoista. Pohjimmiltaan se tarkoittaa myös sitä, että meidän on puhuttava siitä, miten voimme poistaa niiden kehityksen esteet. Se tarkoittaa sitä, että meidän on puhuttava strategioista, joilla kyseiset haitat muutetaan mahdollisuuksiksi. Meidän on tartuttava epäröimättä yhteyksien kehittämisen, asianmukaisen naapuruuspolitiikan sekä politiikan ja rakennerahastojen vakauden kaltaisiin kysymyksiin kahden periaatteen – alueellisen koheesion ja yhteisvastuun periaatteen – pohjalta.

Kaikki eivät usko strategioihin. Minä uskon niihin, ja tämä päätöslauselma pitäisi nähdä todisteena siitä, että parlamentti on sitoutunut näihin alueisiin ja että se vaatii komissiota tekemään poliittisia päätöksiä, joissa otetaan huomioon näiden herkkien alueiden tarpeet, sillä nykyinen talouskriisimme on tuonut niiden ongelmat entistä räikeämmin esiin.

  Miroslav Mikolášik (PPE). – (SK) Arvoisa puhemies, vaikka onkin jo myöhä, kello on puoli kaksitoista, keskustelemme täällä edelleen tästä mielenkiintoisesta ja tärkeästä aiheesta. Vuoristoalueet ovat edelleen muista alueista jäljessä ja niihin kiinnitetään liian vähän huomiota, vaikka niiden luonnonvarat ja ainutlaatuinen kasvisto ja eläimistö ovatkin huomattava voimavara.

Nämä alueet edellyttävät erityistoimenpiteitä ja erityisesti mukautettuja kehitysstrategioita, jotta pysyvät haitat voidaan kompensoida ja jotta alueiden luonnollisia voimavaroja voidaan hyödyntää. Samalla tie- ja ratainfrastruktuurin valmistuminen on niille selviytymis- ja hyvinvointikysymys. Kannatan siksi täysin sitä, että EU laatii erityisen, kokonaisvaltaisen kehyksen vuoristoalueiden ongelmien ratkomista varten alueellisen koheesion periaatteen mukaisesti. Tämä periaate on yksi EU:n päätavoitteista. Haluan kuitenkin korostaa myös sitä, että poliittista kehystä on täydennettävä konkreettisella oikeudellisella ulottuvuudella, joka liittyy…

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Bogusław Sonik (PPE). – (PL) Arvoisa puhemies, kilpailukyky ja vauraus riippuvat alueella elävien kansalaisten ja siellä toimivien yritysten kyvystä hyödyntää resurssejaan parhaalla mahdollisella tavalla. Euroopan unionin pitäisi edistää politiikallaan tällaisia toimia painottaen erityisesti kehityserojen pienentämistä sellaisten alueiden välillä, joilla on luontoon ja maantieteeseen liittyviä erityispiirteitä. Sopusointuista kehitystä tukemalla vahvistetaan unionin taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota.

Toimenpiteissä pitäisi keskittyä vahvuuksien kehittämiseen ja sellaisten potentiaalisten vuoristo- ja saaristoalueiden etsimiseen, joilla on kilpailuetuja. Tässä on kyse eräänlaisesta sillan rakentamisesta ekologisen vakauden, taloudellisen tehokkuuden ja sosiaalisen koheesion välille kehitysmahdollisuuksien takaamiseksi kaikille näillä vaikeilla alueilla. Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä unionilla on velvollisuus etsiä tällaisia ratkaisuja.

  Johannes Hahn, komission jäsen. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan yhtyä näihin kiitoksiin ja kiittää myös parlamentin jäseniä. Laskin puheenvuorot: niitä pidettiin 47. Tämä on osoitus sekä parlamentin puhdista että aiheen tärkeydestä. Olen erityisen iloinen siitä, että vain yksi näistä 47 puheenvuorosta oli kielteinen. Se koski sitä, onko koheesiopolitiikassa mitään mieltä. Tämän pitäisi vakuuttaa meidät siitä, että kyseessä on hyvin tärkeä politiikanala, joka tavoittaa EU:n kansalaiset ja lisää EU:n näkyvyyttä jopa – ja erityisesti – tämänpäiväisen keskustelun kohteena olleilla alueilla. Koska tätä ei ole vielä mainittu, haluan huomauttaa, että meillä on nyt tällä uudella kaudella mahdollisuus käyttää muutettua osarahoitusjärjestelmää alueiden sisäisen tasapainon saavuttamiseen. Siihen, mitä jäsen Zeller ja muut sanoivat, vastaan, että olemme luoneet mahdollisuuden reagoida erityistarpeisiin paikallisesti – ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti – asiasta vastaavien tahojen osaamisen pohjalta. Meillä on myös varsin monenlaisia vaihtoehtoja valtiontukien alalla – esimerkiksi kilpailupolitiikan alalla – ja meidän pitäisi hyödyntää näitä mahdollisuuksia asiaankuuluvien kansalaisten etujen mukaisesti.

Monissa puheenvuoroissa käsiteltiin indikaattoreita, joista aluepolitiikasta käytävissä keskusteluissa puhutaan usein. Olen samaa mieltä jäsen Deutschin ja muiden sellaisten jäsenten kanssa, joiden mielestä bruttokansantuotetta on käytettävä edelleen keskeisenä indikaattorina. Ymmärrän kuitenkin täysin, että käyttöön tarvitaan ja toivotaan täydentäviä indikaattoreita. Esimerkiksi ESPON-ohjelmassa on jo käynnissä monia eri hankkeita. Yksi niistä on Euroislands-hanke. Siinä määritellään täydentäviä indikaattoreita, joiden pääasiallisena ja erityisenä tarkoituksena on mahdollistaa se, että me voimme kehittää parempaa politiikkaa näillä alueilla yhdessä päävastuun kantajien kanssa. Niitä ei pidä eikä voi käyttää ensisijaisesti uusien taloudellisten indikaattoreiden kehittämiseen, vaan niiden tarkoituksena on auttaa meitä räätälöimään politiikkaa näillä alueilla tarkemmin ja täsmällisemmin kansalaisten tarpeita vastaavaksi.

Haluan kiittää erityisesti puhujia, jotka mainitsivat alueiden piilevät voimavarat ja sen, mitä tutkimuksen ja kehityksen kaltaisilla aloilla voidaan vielä tehdä. Jotkin alueemme sijaitsevat poikkeuksellisissa paikoissa, joissa harjoitetaan hyvin erityislaatuista tutkimustoimintaa. Viittaan esimerkiksi Kanariansaariin ja niiden observatorioihin, joissa tehtyä tutkimusta ei voitaisi tehdä missään muualla, koska missään muualla maantieteelliset ja topografiset olosuhteet ja ilmasto-olosuhteet eivät ole täysin samat. Meidän on hyödynnettävä tällaisia tekijöitä paremmin, myös uusiutuvan energian alalla. Yhdyn myös niihin, jotka mainitsivat erityisesti Internet-yhteydet. Meidän on todella kiinnitettävä tähän tulevaisuudessa erityistä huomiota, koska on tunnustettava, että tällä alalla on yhä paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia.

Kiitän vielä kerran teitä osallistumisestanne keskusteluun. Meillä on aluepolitiikan alalla hoidettavanamme suuri tehtävä: meidän on paitsi tasoitettava alueiden välisiä eroja myös vastattava tarpeeseen, jota 80 prosenttia kansalaisista kokee halutessaan työskennellä ja yleisesti ottaen elää elämänsä synnyinseudullaan. Siksi meidän on vietävä eteenpäin politiikkaa, jossa otetaan nämä tarpeet huomioon, ja niin juuri me teemme. Politiikkamme perustuu ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa, ja toivomme tavoittavamme heidät tällä tavoin. Tämä on loputon tehtävä, joka tarvitsee kerta toisensa jälkeen uutta pontta. Tältä osin tämänpäiväinen keskustelu ja ennen kaikkea tämä mietintö ovat myötävaikuttaneet merkittävällä tavalla päätöstemme perustaan. Voin vain vakuuttaa teille, että tiivis työskentely näiden asioiden parissa ei ole meille komissiossa pelkkä tehtävä ja velvollisuus vaan myös suuri ilo.

(Suosionosoituksia)

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Puhemies. - (EL) Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna keskiviikkona 22. syyskuuta kello 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 149 artikla)

  Marie-Thérèse Sanchez-Schmid (PPE), kirjallinen. – (FR) Päätöslauselma, josta parlamentissa huomenna äänestetään, tuo institutionaalisten toimijoiden tietoisuuteen ongelmat, joita näillä alueilla on, ja olen siitä iloinen. Korostan tämän mietinnön kolmea tärkeää näkökohtaa, jotka ovat huolenaiheitteni kärkipäässä ja jotka sinällään jo riittävät perusteluiksi allekirjoitukselleni. Olen kotoisin vuoristoalueelta, Pyreneiltä, ja siksi tämän tyyppisen alueen ongelmat ovat minulle läheisiä. Maantieteelliset ja väestölliset rajoitukset aiheuttavat sen, että vuoristoalueet vaativat alueellisen kehittämisen erityisohjelmia, ja toivon, että se otetaan huomioon vuoden 2013 jälkeisessä koheesiopolitiikassa. Eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymien (EAYY) puolustaminen ja edistäminen on poliittisen toimintani ydin. Toivon, että kotiseudullani toimivan EAYY-hankkeen eli Puigcerdán sairaalan hankkeen menestys kannustaa aloittamaan muita tämäntyyppisiä hankkeita Euroopassa. Lopuksi mainitsen, että saaria koskevan 150 kilometrin kriteerin hylkääminen on merkittävä ehdotus, jota monet oman alueeni sidosryhmät ovat vaatineet. Itse asiassa jotkin saaret eivät vieläkään voi hyötyä rajat ylittävistä ohjelmista, koska ne sijaitsevat liian kaukana. Ne kärsivät siis vieläkin pahemmasta eristäytyneisyydestä, joka meidän on korjattava.

  Edward Scicluna (S&D), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen, että parlamentti ja komissio keskustelevat vuoristoalueita ja saaria koskevasta kysymyksestä. Koska olen parlamentin maltalainen jäsen ja edustan kahta saarta, Maltaa ja Gozoa, joissa kummassakin asuu alle 500 000 kansalaista, tämä asia ei voi olla koskettamatta minua. On päivänselvää, että saaria ja pieniä alueita on kohdeltava EU:n tasolla sen mukaan, mitkä ovat niiden erityistarpeet. Esimerkiksi Gozon saaren ja muun Maltan välillä on huomattavia taloudellisia eroja: Maltan kansallisen tilastotoimiston mukaan Gozon BKT asukasta kohden on nyt alle 75 prosenttia Maltan vastaavasta luvusta. Tällaisissa tapauksissa komission olisi tunnustettava ja otettava erityisesti huomioon muitakin EU:n aluepolitiikan näkökohtia kuin rahoitus, joka sekään ei ole toteutunut konkreettisesti Gozon kohdalla. Vuorialueilla, saarilla ja harvaan asutuilla alueilla on tietenkin yhteisiä piirteitä, jotka erottavat ne muista alueista. Ne kärsivät usein huonoista liikenneyhteyksistä, minkä vuoksi työllistymismahdollisuudet ja kulkuyhteydet ovat puutteellisia. Tilastollisesti ne ovat myös todennäköisesti köyhempiä kuin jäsenvaltionsa. Meillä ei ole varaa unohtaa niitä.